LAPINJÄRVEN 110 kv VOIMAJOHTOHANKE YMPÄRISTÖSELVITYS

LAPINJÄRVEN 110 kv VOIMAJOHTOHANKE YMPÄRISTÖSELVITYS Marko Vauhkonen 28.8.2013

LAPINJÄRVEN 110 kv VOIMAJOHTOHANKE YMPÄRISTÖSELVITYS SISÄLLYS 1 HANKKEEN PERUSTIEDOT... 3 2 HANKKEEN KUVAUS... 3 3 TARKASTELTAVAT REITTIVAIHTOEHDOT... 4 4 YMPÄRISTÖSELVITYKSEN TOTEUTTAMINEN... 6 5 VAIKUTUKSET MAANKÄYTTÖÖN... 7 6 VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN... 9 7 VAIKUTUKSET MAISEMAAN JA ARKEOLOGISIIN KOHTEISIIN... 10 8 LÄHTEET JA KIRJALLISUUS... 13 LIITTEET 1 Yleiskartta suunniteltujen voimajohtoreittien sijainnista. 2 Voimajohtoreitin poikkileikkauspiirros. 3 Havainnekuvat uudesta voimajohtoreitistä peltoalueella. Kansi: Suunnitellun voimajohdon vaihtoehto 2 ylittää Taasianjoen kuvassa näkyvällä alueella. Valokuva Marko Vauhkonen. 2

1 HANKKEEN PERUSTIEDOT Hankkeen nimi: Lapinjärven 110 kv voimajohto. Hankevastaava: Kymenlaakson Sähköverkko Oy. Yhteyshenkilö: Tuomo Hakkarainen, puhelin: 040 860 0515, sähköposti: etunimi.sukunimi@ksoy.fi. Esisuunnittelu: Empower Oy. Yhteyshenkilö: Janne Ruohola, puhelin: 044 425 2144, sähköposti: etunimi.sukunimi@empower.fi. Ympäristöselvitys: Ympäristösuunnittelu Enviro Oy. Yhteyshenkilö: Marko Vauhkonen, puhelin: 0400 760 075, sähköposti: etunimi.sukunimi@ys-enviro.fi. 2 HANKKEEN KUVAUS Hankeen tausta ja perustelut Lapinjärven 110 kv voimajohtohankkeen tavoitteena on alueen sähkön toimitusvarmuuden ja laadun parantaminen. Lapinjärven kuntakeskuksen sähkönsyöttö tapahtuu nykyisin Liljendalin sähköasemalta 20 kv jakeluverkolla. Uuden 110 kv voimajohdon sekä uuden sähköaseman rakentamisella parannetaan Lapinjärven alueen asiakkaiden sähkön laatua, koska jakeluverkossa mahdollisesti esiintyvät häiriöt vaikuttavat nykyistä paljon suppeammalla alueella. Hankkeen sisältö Hankkeen tarkoituksena on rakentaa Lapinjärven keskustaajaman itäpuolelle uusi 110/20kV sähköasema. Asemalta kaakkoon päin on tarkoitus rakentaa uusi puuvarma 110 kv voimajohto, joka liittyisi nykyiseen Koria Loviisa 110 kv voimajohtoon Loviisan kaupungin alueella Musan pohjoispuolella. Uuden 110 kv voimajohdon osalta tässä ympäristöselvityksessä tarkastellaan kahta vaihtoehtoa (ks. luku 3), joiden pituudet ovat noin 9,7 (vaihtoehto 1) ja noin 10,1 kilometriä (vaihtoehto 2). Tarkasteltavien johtoreittien esisuunnitte- 3

lun on tehnyt Empower Oy. Linjausten suunnittelussa on etsitty mahdollisimman suorat reitit huomioiden mm. tiet, asutus, ympäristökohteet ja maiseman piirteet. Hankkeen rakentamisvaihe ajoittuu alustavan suunnitelman mukaan noin vuodelle 2018. Johtorakenne ja tilantarve Uusi 110 kv voimajohto on tarkoitus toteuttaa harustetulla puu- tai putkipylväsrakenteella. Voimajohdon puuttomana pidettävän johtoaukean leveys on 26 metriä, minkä lisäksi tulevat 10 metrin levyiset reunavyöhykkeet johtoaukean molemmin puolin. Johtoalueen kokonaisleveys on näin ollen 46 metriä. Rakentamisrajoitus ulottuu 23 metrin etäisyydelle voimajohdon keskilinjan molemmin puolin. Voimajohdon tekniset tiedot tarkentuvat suunnittelutyön edetessä. Lopputilanne eli uuden voimajohdon rakentamisen jälkeinen voimajohtoalueen poikkileikkauspiirros on esitetty liitteessä 2. 3 TARKASTELTAVAT REITTIVAIHTOEHDOT Hankkeessa on tarkasteltavana kaksi reittivaihtoehtoa: vaihtoehdot 1 ja 2 (ks. kuva 1 ja liite 1). Eteläisemmän vaihtoehdon 1 pituus on noin 9,7 kilometriä ja pohjoisemman vaihtoehdon 2 pituus noin 10,1 kilometriä. Reittien luonnonoloja kuvataan seuraavassa lännestä itään päin. Vaihtoehdon 1 reitti alkaa Lapinjärven keskustaajaman itäpuolelle suunnitellulta uudelta sähköasemalta. Sähköasema sijoittuu peltojen reunustamaan metsäsaarekkeeseen jätevedenpuhdistamon eteläpuolelle. Alueella kasvaa kuusivaltaista kasvatusmetsää ja taimikkoa. Linjaus ylittää Råkärret-nimisen pellon, jonka itäpuolella on siemenpuuasentoon hakattua männikköä ja taimikkoa sekä pienialaisesti sekametsää (kuusi koivu). Pellon reunalla kasvaa myös haapaa. Kasvillisuus on lehtomaista ja tuoretta kangasta. Voimajohtoreitti sijoittuu Storängarna-nimiselle peltoalueelle noin kahden kilometrin matkalla. Peltoalueen kaakkoispuolella on ojitettu ja osin soistunut metsäalue, jossa kasvaa puustoltaan varttunutta sekametsää. Taasianjoen länsirannalla on pieni hakkuualue. Voimajohtoreitti ylittää joen, jonka itärannalla on kapea pelto. Seuraavalla runsaan kilometrin mittaisella jaksolla on uudistuskypsää sekametsää, pieni pelto sekä puustoltaan uudistuskypsää ja varttunutta havupuuvaltaista sekametsää. Metsiköiden kasvillisuus on pääosin tuoretta kangasta. Vaihtoehdon 1 reitti ylittää Brånalandet-nimisen pellon. Sen itäpuolelta alkaa lähes neljän kilometrin mittainen metsäjakso, jonka päätteeksi linjaus yhtyy nykyiseen Koria Loviisa 110 kv voimajohtoon. Metsät ovat intensiivisessä talouskäytössä, minkä vuoksi jaksolla on enimmäkseen nuoria kasvatusmetsiä, taimikoita ja hakkuuaukeita. Puustoltaan varttunutta metsää on vain muutamia pieniä kuvioita. Puusto on mänty- tai kuusivaltaista ja kasvillisuus vaihtelee tuoreesta kuivahkoon kankaaseen. Tällä jaksolla linjaus ylittää Lapinjärven ja 4

Loviisan välisen rajan Valkeakallion eteläpuolella. Voimajohtoreitti sivuaa ojitetun Timmermossenin eteläpäätä, joka on turvekangasta. Kuva 1. Lapinjärven 110 kv voimajohtohankkeen reittivaihtoehdot. Vaihtoehto 1 on merkitty punaisella ja vaihtoehto 2 sinisellä viivalla. Suunniteltu uusi sähköasema on tarkoitus rakentaa kuvan vasemmassa yläkulmassa olevaan kohtaan, josta vaihtoehtoiset voimajohtoreitit alkavat. Pohjakartta Maanmittauslaitos. Vaihtoehdon 2 reitti alkaa Lapinjärven keskustaajaman itäpuolelle suunnitellulta uudelta sähköasemalta. Sähköasema sijoittuu peltojen reunustamaan metsäsaarekkeeseen jätevedenpuhdistamon eteläpuolelle. Alueella kasvaa kuusivaltaista kasvatusmetsää. Linjaus ylittää Råkärret-nimisen pellon, jonka itäpuolella on varttunutta ja uudistuskypsää sekametsää. Pellon reunalla kasvaa myös haapaa. Kasvillisuus on koko alueella lehtomaista kangasta. Voimajohtoreitti sijoittuu peltoalueelle noin 800 metrin matkalla ja ylittää tällä jaksolla Taasianjoen. Joen itärannalla on kapea pelto. Seuraavalla noin 1,4 kilometrin mittaisella metsäjaksolla on taimikko- ja siemenpuumännikkökuviot sekä näiden välissä puustoltaan varttunutta männikköä. Jakson itäpäässä on kuusivaltaista varttunutta sekametsää. Pellon reunalla kasvaa myös haapaa. Kasvillisuus vaihtelee tällä jaksolla tuoreesta kuivahkoon kankaaseen. Voimajohtoreitti ylittää pienen pellon Brännkärretin itäpuolella. Maantien eteläreunalla kasvaa taimikkoa ja puustoltaan nuorta tuoreen kankaan sekametsää. Seuraava 1,3 kilometrin mittainen jakso sijoittuu peltojen ympäröimälle Nyängslidenin metsäalueelle. Jakson pohjoisosassa on puustoltaan varttunutta 5

tuoreen kankaan männikköä. Etelämpänä on nuorta kasvatusmetsää ja taimikkoa sekä mäntyä ja kuusta kasvavaa varttunutta kasvatusmetsää. Voimajohtoreitti ylittää pienen pellon, jonka länsireunalla on taimikkoa ja kuvio puustoltaan varttunutta sekametsää. Kasvillisuus on koko jaksolla tuoretta kangasta. Pellon itäpuolella on puustoltaan uudistuskypsää ja varttunutta sekametsää ennen linjauksen yhtymistä vaihtoehdon 1 reittiin. 4 YMPÄRISTÖSELVITYKSEN TOTEUTTAMINEN Ympäristöselvitys on laadittu Energiateollisuus ry:n (2006) ohjeen mukaisesti. Esiselvityksessä koottiin tiedot suunnittelualueen kaavoituksesta, maisemaalueista, ympäristöarvoista sekä arvokkaista luontokohteista ja lajiesiintymistä. Tiedot tarkastettiin ympäristöhallinnon OIVA ympäristö- ja paikkatietopalvelusta, Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksesta, Uudenmaan liitosta sekä Lapinjärven kunnasta ja Loviisan kaupungista. Ympäristöselvityksen osana tehtiin maastoinventointeihin perustunut luontoselvitys, joka aloitettiin liito-oravainventoinnilla. Maastotyöt teki biologi, FM Marko Vauhkonen 9.5.2013. Inventointi tehtiin Sierlan ym. (2004) ohjeiden mukaisesti. Liito-oravaselvityksessä inventoitiin voimajohtoreiteiltä noin 100 150 metriä leveä vyöhyke. Reitit käveltiin läpi lukuun ottamatta peltoja ja muita aukeita. Liito-oravan jätöksiä etsittiin erityisesti puustoltaan varttuneista kuusi- tai sekametsiköistä. Mäntyvaltaiset ja nuoret metsiköt inventoitiin yleispiirteisesti, sillä ne eivät ole liito-oravalle optimaalisia elinympäristöjä. Liito-oravan jätöksiä etsittiin sopivissa metsiköissä kookkaiden haapojen, leppien ja koivujen sekä suurten kuusien tyviltä. Liito-oravan asuttamista metsiköistä etsittiin erikseen lajin lisääntymis- ja levähdyspaikaksi sopivia kohteita (kolopuut, risupesät ja linnunpöntöt) sekä tarkasteltiin lajin tarvitsemia puustoisia kulkuyhteyksiä ympäröiville alueille. Liito-oravaselvityksen yhteydessä inventoitiin ja kirjoitettiin muistiin voimajohtoreittien luonnonolojen ja kasvillisuuden yleispiirteet. Samalla arvioitiin mahdolliset arvokkaat luontokohteet, jotka inventoitiin tarkemmin kesäkuussa, koska kasvillisuuden kehitys oli toukokuussa vasta aluillaan. Täydentävät inventoinnit teki Marko Vauhkonen 13.6.2013. Voimajohtoreiteiltä selvitettiin luonnonsuojelulain 29 :n mukaisten suojeltujen luontotyyppien, vesilain 2 luvun 11 :n mukaisten pienvesikohteiden, metsälain 10 :n mukaisten erityisen tärkeiden elinympäristöjen sekä mahdollisten muiden arvokkaiden luontokohteiden (esim. perinnebiotoopit, paahdeympäristöt) esiintyminen. Lisäksi inventoitiin Suomessa uhanalaiseksi luokiteltujen (Raunio ym. 2008a, b) luontotyyppien esiintyminen ja tarkastettiin tiedossa olevien luontokohteiden nykytila. Molemmilla maastokäynneillä havainnoitiin aktiivisesti eliölajistoa ja kiinnitettiin erityistä huomiota merkittävien eliölajien (erityisesti suojeltavat, uhanalaiset, silmälläpidettävät, alueellisesti uhanalaiset, luontodirektiivin liitteiden II ja 6

IV lajit sekä muut harvinaiset tai vaateliaat lajit) esiintymiseen siltä osin kuin tämä oli alueen luonnonolot huomioiden tarkoituksenmukaista ja maastotöiden ajankohdat huomioiden mahdollista. Maastotöissä käytettiin GPS-paikanninta (Garmin 62s), jolla luontokohteet ja lajien havaintopaikat voitiin paikantaa riittävällä tarkkuudella. 5 VAIKUTUKSET MAANKÄYTTÖÖN Kuvassa 2 on esitetty yhdistelmä suunnittelualueella voimassa olevista vahvistetuista maakuntakaavoista. Sekä vaihtoehdon 1 että vaihtoehdon 2 reitti sijoittuu osin M-alueelle (maa- ja metsätalousvaltainen alue) ja ma/m-alueelle (kulttuuriympäristön tai maiseman vaalimisen kannalta tärkeä alue). Lisäksi suunnittelualuetta koskee Uudenmaan 2. vaihemaakuntakaava, joka hyväksyttiin maakuntavaltuustossa 20.3.2013. Kaava on parhaillaan vahvistettavana ympäristöministeriössä. Uudenmaan 2. vaihemaakuntakaavassa on esitetty Lapinjärven 110 kv voimajohdon yhteystarve (kuva 3). Suunnitellun uuden 110 kv voimajohdon vaihtoehtoisilla reiteillä ei ole voimassa olevia yleis- tai asemakaavoja. Lapinjärven kuntakeskuksen kaavoitettu alue sijoittuu lähimmillään noin 200 metrin päähän suunnitellun sähköaseman länsipuolella. Kuva 2. Ote Uudenmaan vahvistettujen maakuntakaavojen yhdistelmästä suunnittelualueen kohdalla. Lähde: Uudenmaan liitto. 7

Kuva 3. Ote vahvistettavana olevasta Uudenmaan 2. vaihemaakuntakaavasta suunnittelualueen kohdalla. Karttaan on merkitty Lapinjärven 110 kv voimajohdon yhteystarve. Lähde: Uudenmaan liitto. Uusi voimajohto sijoittuu molemmissa vaihtoehdoissa talousmetsä- ja peltoalueille. Voimajohdon merkittävin vaikutus maankäyttöön on uuden voimajohtoaukean poistuminen metsätalous- ym. käytöstä. Voimajohdon puuttomana pidettävän johtoaukean leveys on 26 metriä, minkä lisäksi tulevat 10 metrin levyiset reunavyöhykkeet johtoaukean molemmin puolin. Rakentamisrajoitus ulottuu 23 metrin etäisyydelle voimajohdon keskilinjan molemmin puolin. Uudella voimajohdolla ei ole merkittäviä vaikutuksia maatalouteen. Voimajohtoreiteillä olevien peltojen viljely voi jatkua entisellä tavalla. Pelloille sijoittuvat voimajohtopylväät pienentävät viljelyalaa vain vähäisessä määrin. Pylväiden sijoituspaikat tarkentuvat jatkosuunnittelussa. Voimajohdon vaihtoehdossa 1 lähin asuinrakennus sijaitsee noin 150 metrin päässä voimajohtoreitistä (keskilinja). Vaihtoehdossa 2 lähin asuinrakennus sijaitsee noin 115 metrin päässä voimajohtoreitistä. Vaihtoehdon 2 läheisyydessä asuinrakennuksia on enemmän kuin vaihtoehdon 1 läheisyydessä. Voimajohdon rakentamisen vuoksi ei kuitenkaan jouduta lunastamaan asuinrakennuksia kummassakaan vaihtoehdossa. Molemmat voimajohdon vaihtoehdot ylittävät maanteitä ja metsäautoteitä. Voimajohdon rakentaminen ei vaikuta teiden käyttöön, sillä niiden alikulkukorkeudet ja turvaetäisyydet huomioidaan jatkosuunnittelussa. Voimajohtoreiteillä sijaitsevien metsäalueiden virkistyskäyttö on ilmeisesti melko vähäistä, eikä voimajohdon rakentaminen aiheuttane tälle merkittävää haittaa. 8

6 VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN Suunnitelluilla voimajohtoreiteillä tai niiden läheisyydessä (etäisyys enintään 500 metriä) ei sijaitse Natura 2000 -alueita, valtakunnallisten luonnonsuojeluohjelmien kohteita, luonnonsuojelualueita, suojeltuja luontotyyppejä tai luonnonmuistomerkkejä. Selvitysalueelta ei ollut käytettävissä aiempia tietoja arvokkaista luontokohteista. Vuoden 2013 maastoselvityksissä ei todettu kohteita, jotka täyttäisivät luonnonsuojelulain 29 :n mukaisten suojeltujen luontotyyppien tai metsälain 10 :n mukaisten erityisen tärkeiden elinympäristöjen kriteerit. Voimajohtoreiteillä ei todettu Suomessa uhanalaiseksi luokiteltuja (Raunio ym. 2008a, b) luontotyyppejä tai muita arvokkaita luontokohteita. Tarkasteltavilla voimajohtoreiteillä ei ole luokiteltuja pohjavesialueita eikä vesilain 2 luvun 11 :n mukaisia kohteita (suojellut pienvedet). Suunnitelluilta voimajohtoreiteiltä ei ollut ennestään tiedossa EY:n luontodirektiivin liitteen IV(a) lajien esiintymisalueita eikä erityisesti suojeltavien, uhanalaisten tai muiden merkittävien eliölajien esiintymiä. Reittien läheisyydestä (etäisyys enintään 500 metriä) oli tiedossa kolme ympäristöhallinnon Hertta-tietojärjestelmään tallennettua esiintymää: Hannusbackenin Svennasista on tieto tulvasammalen esiintymisestä vuodelta 1993. Kasvupaikka sijaitsee noin 300 metriä voimajohdon vaihtoehdon 2 reitistä pohjoiseen päin. Tulvasammal on luokiteltu (Rassi ym. 2010) Suomessa silmälläpidettäväksi (luokka NT) lajiksi. Brännkärretin Algårdista on vanha tieto kynäjalavan esiintymisestä vuodelta 1981. Tarkka kasvupaikka ei ole tiedossa, eikä lajia tavattu vuoden 2013 maastotöissä. Kynäjalava on säädetty luonnonsuojeluasetuksella uhanalaiseksi lajiksi ja luokiteltu (Rassi ym. 2010) Suomessa vaarantuneeksi (VU) lajiksi. Liito-oravasta on esiintymistieto vuodelta 2003 Nämiskärrshagenin alueelta, noin 500 metriä suunnitellusta uudesta Lapinjärven sähköasemasta lounaaseen päin. Metsikkö on sittemmin hakattu, mutta lähialueella on edelleen liitooravalle sopivaa elinympäristöä. Lajin esiintymisestä ei tehty havaintoja kevään 2013 inventoinnissa eikä voimajohtoreiteillä havaittu liito-oravalle sopivia pesäpuita. Voimajohdon rakentamisen ei näin ollen arvioida hävittävän tai heikentävän liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkoja. Liito-orava on EY:n luontodirektiivin liitteen IV(a) laji, joka on säädetty luonnonsuojeluasetuksella uhanalaiseksi lajiksi. Viimeisimmässä uhanalaisuusarvioinnissa (Rassi ym. 2010) liito-orava on luokiteltu Suomessa vaarantuneeksi (VU) lajiksi. Voimajohdon rakentamisella ei arvioida olevan vaikutuksia em. lajiesiintymiin. Voimajohtoreiteillä ei arvioitu vuoden 2013 maastotöiden perusteella olevan muita merkittävien eliölajien kannalta tärkeitä elinympäristöjä, joissa niiden esiintyminen olisi todennäköistä. Voimajohdon vaihtoehdon 1 reitti ylittää Storängarna-nimisen peltoaukean noin kahden kilometrin matkalla. Vaihtoehdon 2 reitti ylittää saman peltoaukean pohjoisempaa selvästi kapeammasta kohdasta. Peltoalue on tunnettu etenkin syksyisenä muuttolintujen levähdysalueena, jossa on tavattu samanaikaisesti 9

jopa tuhansia hanhia sekä merkittäviä määriä muuta linnustoa. Voimajohdon rakentaminen saattaa vaikuttaa lintujen esiintymiseen peltoalueella tai lisätä niiden törmäysriskiä. Tämän ympäristöselvityksen osana ei ole tehty linnustoselvitystä tai arviota voimajohdon rakentamisen vaikutuksista linnustoon. Mahdollista törmäysriskiä voidaan vähentää asentamalla voimajohtoon varoituspalloja (ns. lintupallot). 7 VAIKUTUKSET MAISEMAAN JA ARKEOLOGISIIN KOHTEISIIN Lindkosken ja Brännskogenin välinen peltoaukea sisältyy Itä-Uudenmaan maakuntakaavan (vahvistettu 2010) mukaiseen ma/m-alueeseen (kulttuuriympäristön tai maiseman vaalimisen kannalta tärkeä alue; ks. kuva 2). Rajaus perustuu Itä-Uudenmaan liiton inventointiin vuosina 2006 2007. Suunnitellun voimajohdon molemmat vaihtoehdot ylittävät tämän peltoaukean (kuva 1 ja liite 1). Sama peltoalue on luokiteltu Uudenmaan kulttuuriympäristöselvityksessä (Uudenmaan liitto 2012) maakunnallisesti arvokkaaksi kulttuuriympäristöksi. Se sisältyy kohteeseen nimeltä Taasianjoen kulttuurimaisema (ks. kuva 4). Voimajohdon rakentamisesta seuraa aina maisemallisia muutoksia. Uuteen maastokäytävään rakennettavan johdon aiheuttamat muutokset ovat tavallisesti suurempia kuin olemassa olevaan maastokäytävään rakennettavan johdon. Suurimmat maisemalliset muutokset aiheutuvat uuden maastokäytävän avaamisesta metsäalueilla sekä johdon rakentamisesta asutuksen lähelle ja sellaisille alueille, jotka näkyvät maisemassa kauaksi (mm. mäkien laet, peltoaukeat ja vesistöjen ylitykset). Vaihtoehdon 1 merkittävimmät maisemavaikutukset aiheutuvat asutuksen läheisten metsiköiden sekä peltojen, erityisesti arvokkaaksi kulttuuriympäristöksi luokitellun Storängarna-nimisen peltoaukean, ylittämisestä. Peltoalueella ja sen reunoilla on muutamia asuttuja tiloja, joiden lähelle voimajohto sijoittuisi. Koska Storängarna-nimisellä laajalla peltoalueella ei ole nykyisin voimajohtoja, muuttaisi sen yli noin kahden kilometrin matkalla rakennettava uusi voimajohto alueen luonnetta, yhtenäisyyttä ja maisemaa merkittävästi. Uudesta voimajohdosta tulisi lähimaisemassa näkyvä ja hallitseva elementti. Voimajohdon näkyvyys kaukomaisemassa riippuu valittavasta pylvästyypistä ja -korkeudesta. Vaihtoehto 1 ylittää Taasianjoen kohdassa, jossa joen länsirannalla on metsää ja itärannalla vain kapea pelto. Rannan metsäisyys vähentää voimajohdon näkyvyyttä ja siitä aiheutuvaa maisemallista haittaa. Vaihtoehdon 1 reitin itäosa on rakentamatonta talousmetsäaluetta. Voimajohdon linjaus on suunniteltu niin, että se sivuuttaa korkeat kalliomäet ja sijoittuu pääasiassa niiden välisiin painanteisiin ja alavammille alueille. Voimajohdon rakentamisen maisemalliset vaikutukset jäisivät tällä jaksolla vähäisiksi. 10

Kuva 4. Taasianjoen kulttuurimaiseman (kohde 144) sijainti ja rajaus. Lähde: Uudenmaan liitto 2012. Vaihtoehto 2 eroaa maisemavaikutuksiltaan vaihtoehdosta 1. Linjaus sijoittuu länsiosassaan lähelle peltojen reunoja ja asutusta. Vaihtoehdon 2 läheisyydessä on selvästi enemmän asuinrakennuksia kuin vaihtoehdossa 1. Uudesta voimajohdosta tulisi lähimaisemassa hyvin näkyvä ja hallitseva elementti. Voimajohdon näkyvyys kaukomaisemassa riippuu valittavasta pylvästyypistä ja -korkeudesta. Vaihtoehto 2 ylittää Taasianjoen länsipuolisen peltoaukean kapeammasta kohdasta (noin 800 metriä) kuin vaihtoehto 1. Joen ylityskohdassa (kansikuva) on molemmilla rannoilla peltoa, joten voimajohto näkyisi avoimessa maisemassa pitkälle. Taasianjoen itäpuolella vaihtoehto 2 sijoittuu peltojen välisiin metsäsaarekkeisiin, jotka pirstoutuisivat. Uusi voimajohto näkyisi hyvin mm. maanteille. Vaihtoehdon 2 reitin itäosa on sama kuin vaihtoehdossa 1. Jakso on rakentamatonta talousmetsäaluetta. Voimajohdon linjaus on suunniteltu niin, että se sivuuttaa korkeat kalliomäet ja sijoittuu pääasiassa niiden välisiin painanteisiin ja 11

alavammille alueille. Voimajohdon rakentamisen maisemalliset vaikutukset jäisivät tällä jaksolla vähäisiksi. Liitteenä 3 ovat Empower Oy:n teettämät ja Ari Toikan tekemät havainnekuvat, joista voi tarkastella lähemmin voimajohdon vaihtoehdon 1 näkyvyyttä ja maisemavaikutuksia Storängarna-nimisellä peltoalueella. Suunniteltu voimajohto näkyy kuvissa paremmin niitä suurennettaessa. Kuvassa 5 on ote toisesta havainnekuvasta. Kuva 5. Suurennettu ote havainnekuvasta (liite 3), jossa suunnitellun uuden voimajohdon pylväät näkyvät taka-alalla Storängarna-nimisellä peltoalueella. Lähde: Empower Oy. Museoviraston hankkeesta antaman lausunnon perusteella Lapinjärven alueen vanhaa arkeologista inventointia vuodelta 1968 ei voida enää käyttää suunnittelun pohjana. Voimajohdon suunnitellulta reitiltä tulee tehdä kiinteiden muinaisjäännösten inventointi. Vaikutukset mahdollisiin arkeologisiin kohteisiin voidaan arvioida vasta inventoinnin jälkeen. 12

8 LÄHTEET JA KIRJALLISUUS Energiateollisuus ry 2006: 110 kv sähköjohdon rakentamislupa - neuvottelumenettely ja ympäristöselvitys. Ohje 20.12.2006. 7 s. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus. Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 685 s. Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.) 2008a: Suomen luontotyyppien uhanalaisuus Osa 1. Tulokset ja arvioinnin perusteet. Suomen ympäristö 8/2008:1 264. Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.) 2008b: Suomen luontotyyppien uhanalaisuus Osa 2. Luontotyyppien kuvaukset. Suomen ympäristö 8/2008:1 572. Sierla, L., Lammi, E., Mannila, J. & Nironen, M. 2004: Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa. Suomen ympäristö 742:1 113. Söderman, T. 2003: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVA-menettelyssä ja Natura-arvioinnissa. Ympäristöopas 109:1 196. Uudenmaan liitto 2012: Missä maat on mainiommat. Uudenmaan kulttuuriympäristöt. Uudenmaan liiton julkaisuja E 114:1 132. 13