KEHITTÄMISSTRATEGIA:

KEHITTÄMISSTRATEGIA: Forssan ammatti-instituutin kone- ja metalliala Ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyö Teknologiaosaamisen johtaminen Hämeen ammattikorkeakoulu Tekniikan ja liikenteen ala 15.12.2007 Lauri Lähteenmäki

OPINNÄYTETYÖ Tekniikan ja liikenteen ala Teknologiaosaamisen johtaminen PL 230 13101 Hämeenlinna Työn nimi Kehittämisstrategia: Forssan ammatti-instituutin kone- ja metalliala Tekijä Lauri Lähteenmäki Borgströmintie 4 30 100 Forssa Toimeksiantaja Forssan ammatti-instituutti Saksankatu 27 30 100 Forssa puh. 4140 283 Ohjaava opettaja Henrik Räsänen Hyväksytty 15.12.2007 Hyväksyjä Henrik Räsänen

LAUSUNTO 15.12.2007 YAMK-tutkinto: Teknologiaosaamisen johtamisen koulutusohjelma. Lauri Lähteenmäki: Kehittämisstrategia: Forssan ammatti-instituutin kone- ja metalliala. Aiheen valinta ja työelämälähtöisyys: Lähteenmäen opinnäytetyö on selkeästi työelämälähtöinen ja mielenkiintoinen. Tutkija lähestyy työssään kehitysstrategian luomista multidisiplinäärisesti ja oman opettajana hankitun esitietämyksensä kautta. Tutkimuksen rakenne on selkeä ja loogisesti etenevä. Tutkimusongelma ja tavoitteet: Tutkimuksen tavoitteena on kuvata, mitä vaatimuksia kone- ja metallialan koulutukselle asetetaan eri sidosryhmien taholta ja miten ne tulisi huomioida kone- ja metallialan koulutusta kehitettäessä. Tutkimusprosessista saadun tiedon pohjalta tavoitteena on tuottaa Forssan ammatti-instituutin kone- ja metallialan toiminnan kehittämisstrategia vuosille 2008 2011. Tavoite on rajattu mielekkäästi siten, että strategiaan sisältyvät ne asiat, joihin voidaan myös itse vaikuttaa. Teoreettinen viitekehys: Multidisiplinäärinen teoriavalinta on tutkijan perustelema ja se sopii hyvin tutkimuskontekstiin. Hän tarkastelee tutkimuskohdetta erilaisista teoreettisista näkökulmista, jotka ovat strateginen kehittäminen, ammattikasvatus, kasvatustiede, pedagogiikka, erityispedagogiikka ja sosiologiset teoriat. Teoriatarkastelu on riittävän laaja-alaista ja oleelliset asiat esille nostavaa. Tutkija on myös muodostanut yhteenvedon läpikäymästään teoriasta ja hän hyödyntää käsittelemäänsä teoriaa tutkimuksessaan. Lähdeviitteet ovat relevantteja ja niitä on runsaahkosti. Tutkimusmenetelmät: Tutkija on valinnut tutkimusmenetelmikseen kvalitatiivisen toimintatutkimuksen haastatteluineen ja osallistuvine havainnointeineen. Hän keskustelee tietoisesti näistä valinnoista, osoittaa ymmärtävänsä valitsemiensa metodien vahvat puolet ja perustelee ne hyvin. Hänen tekemänsä valinnat ovat tutkimusongelman ratkaisuun hyvin sopivia ja perusteltuja. Tutkimusprosessin aikana tarkentuneet tutkimuskysymykset ovat sivulla 53. Tutkimuksen suorittaminen ja tiedon analysointi: Tutkimuksen suorittaminen on yksityiskohtaisesti dokumentoitu toimintatutkimuksessa käytettävien syklien mukaisesti, sisältäen metodiin kuuluvan reflektion. Prosessi on kuvattu tiiviisti sivulla 75. Metodia (toimintatutkimus) on sovellettu rikkaasti ja monipuolisesti. Tehtyjä valintoja on sekä keskusteltu että perusteltu. Edellä mainitut seikat kohottavat sekä validiteetin että reliabiliteetin korkeaksi. Kaikki nämä ovat kypsän tutkijan merkkejä. Tulokset, yhteensopivuus tavoitteiden suhteen ja käyttökelpoisuus: Tarkennetut tutkimuskysymykset ja tutkimustavoitteet tulevat hyvin vastatuiksi. Tutkija esittää myös tuloksistaan tiiviin kuvallisen yhteenvedon sivulla 109. Hän on myös arvi-

oinut itse tulostensa validiteettia ja reliabiliteettia, kuten hyvä tutkija tekee. Tutkimustulokset ovat siirrettävissä (yleistettävissä) muiden kone- ja metallialan oppilaitosten käyttöön Suomessa ja osittain myös pienten pk-voittoisten paikkakuntien työelämäyhteyksien kehittämiseen. Näiden ulkopuolelle siirrettävyys ei ulotu. Lopuksi hän on esittänyt jatkotutkimusehdotuksia tuleville tutkijoille. Tutkimusraportin kieli- ja ulkoasu: Tutkijan kielenkäyttö on selkeätä ja kirjoitusvirheitä on vain muutamia. Kieli on helposti luettavaa. Työssä on 10 kappaletta, joka on melko paljon. Tiivistäminen parantaisi sitä. Yhtäältä tekstin tiivistäminen olisi parantanut raporttia, toisaalta toimintatutkimus tuottaa paljon yksityiskohtia, jotka huolellisesti raportoituna johtavat suureen tekstimäärään. Julkinen seminaaritilaisuus: Tutkija teki hyvän ja perusteellisen yhteenvedon työstään ja puolusti työtään ansiokkaasti opponentin kysymyksiä ja väittämiä vastaan. Työ täyttää kiitettävästi tämän tason opinnäytetyölle asetetut vaatimukset. Esitän tutkielman arvosanaksi: 5 Henrik Räsänen TkT, KTL, MBA Tutkijayliopettaja

TIIVISTELMÄ VISAMÄKI Teknologiaosaamisen johtaminen Tekijä Lauri Lähteenmäki Vuosi 2007 Toimeksiantaja Työn nimi Työn säilytyspaikka Forssan ammatti-instituutti Kehittämisstrategia: Forssan ammatti-instituutin kone- ja metalliala Hämeen ammattikorkeakoulu, Visamäki TIIVISTELMÄ Metallialan koulutuksessa on alettu enenevässä määrin miettiä pidemmän aikavälin tavoitteita ja toiminnan kehittämissuuntia. Paineita ja vaatimuksia tähän asettaa yhä tiukkenevat työelämän osaamisvaatimukset, joihin metallialan koulutuksen tulisi pystyä vastaamaan. Toisaalta Opetushallitus edellyttää metallialan koulutukselta tavoitteellista ja tuloksellista toimintaa, jota arvioidaan muun muassa ammattiosaamisen näytöillä ja tuloksellisuusrahoituksen arviointimittareilla. Tästä johtuen on noussut selkeä tarve laatia Forssan ammatti-instituutin kone- ja metallialan toiminnan kehittämisstrategia, jonka avulla pystytään suunnittelemaan koulutusta monelta eri taholta tulevien vaatimusten mukaiseksi. Teoreettisena viitekehyksenä tässä tutkimuksessa on kuvaus kone- ja metallialan strategian kehittämisestä, joka pohjautuu aktiiviselle oppimiselle. Aktiivisen oppimisen perusominaisuuksia ovat motivaatio, tekemällä oppiminen, yhteistoiminta ja arviointi. Aktiiviseen oppimiseen sisältyy metallialan yrityksissä tapahtuvan työssäoppimisen ja ammattiosaamisen näytöt. Aktiivista oppimista sovelletaan myös erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden oppimisessa ja tulevien huippuosaajien valmennuksessa. Tutkimus toteutettiin toimintatutkimuksellisena tapaustutkimuksena, johon osallistuivat metalliosaston opettajat, opiskelijat ja muut sidosryhmät. Aineistona käytettiin opiskelijakyselyä, haastatteluja, osallistuvaa havainnointia, kokouspöytäkirjoja, muistioita ja keskustelujen yhteenvetoja. Tutkimuksen päätuloksena syntyi Forssan ammatti-instituutin kone- ja metallialan toiminnan kehittämisstrategia. Kehittämisstrategia muodostuu aktiivisen oppimisen, työssäoppimisen, ammattiosaamisen näyttöjen, opiskelijan erityistuen, huippuosaamisen, siirtymävaiheen yhteistyön ja ammatillisen opettajuuden sisältökohdista kehittämisehdotuksineen. Avainsanat Kone- ja metalliala, kehittämisstrategia, aktiivinen oppiminen Sivut 129 s.

ABSTRACT VISAMÄKI Degree Programme in Strategic Leadership of Technology-based Business Author Lauri Lähteenmäki Year 2007 Commissioned by Subject of Master s thesis Archives Forssa Vocational Institute Development Strategy Forssa Vocational Institute Metal and Machinery HAMK University of Applied Sciences, Visamäki ABSTRACT There is a growing demand to consider longterm objectives and strategies for the training in the metal field. The training ought to be able to meet the increased skill requirements of work life. On the other hand the Ministry of Education requires goal-oriented and profitable functioning, which is evaluated e.g. by vocational competence tests and result financing evaluation instruments. There is a need to create a development strategy for the activities in the Metal and Machinery Department of Forssa Vocational Institute, which would help us to develop the training according to the requirements from various quarters. As theoretical framework for this thesis there is a description of teaching, learning and cooperation processes that have been carried out in the Metal and Machinery Department, and are based on active learning. The basic features in active learning are motivation, learning by doing, cooperation and evaluation. The active learning includes on-the-job training in metal enterprises and vocational competence tests. Active learning is also applied for the learning of students who need special support and for the training of future experts. The research was carried out as a functional case research, which included the teachers, students and the interest groups of the Metal Department.The material used was the student questionaires, interviews, participative observation, records of meetings, memos and outcome of discussions. The main result of the research is the development strategy for the activities in the Metal and Machinery Department of Forssa Vocational Institute. The development strategy is formed according to the factors in active leaning, on-the-job training, vocational competence tests, special student support, expertise, cooperation during the transitional period and vocational teaching, including the suggestions for improvement. Keywords Metal and Machinery, development strategy, active learning Pages 129 p.

SISÄLLYS 1 JOHDANTO... 1 2 TUTKIMUKSEN TAVOITTEET JA MENETELMÄLLISET RATKAISUT... 3 2.1 Tutkimuksen tavoitteet ja rajaus... 4 2.2 Tutkimuskohde ja aineiston kokoaminen... 5 2.3 Tutkimuksen metodologiset perusteet ja ratkaisut... 6 2.4 Kvalitatiivinen tutkimusote... 7 2.5 Toimintatutkimus tapaustutkimuksena... 7 3 STRATEGINEN SUUNNITTELU... 11 3.1 Tutkimuksen teoreettisesta viitekehyksestä... 11 3.2 Strateginen kehittäminen... 12 3.2.1 Strateginen ajattelu on tavoitteiden asettamista... 12 4 AMMATILLINEN KOULUTUS JA TYÖELÄMÄ... 14 4.1 Toisen asteen ammatillinen koulutus... 14 4.1.1 Ammatillisen koulutuksen tavoitteet... 14 4.1.2 Kone- ja metallialan perustutkinto... 17 4.2 Metallialan koulutuksen vetovoima ja peruskouluyhteistyö... 18 4.3 Työelämän odotukset ammatilliselta koulutukselta... 21 4.4 Ammattitaito ja osaaminen... 23 4.5 Työssäoppiminen... 27 4.6 Ammattiosaamisen näytöt... 29 5 AKTIIVINEN OPPIMINEN JA AMMATILLINEN OPETTAJUUS METALLIALAN KOULUTUKSESSA... 32 5.1 Tieto- ja oppimiskäsitys... 33 5.2 Motivaatio ja oppiminen... 35 5.3 Yhteistoiminta syventää oppimista... 38 5.4 Opiskelijan erityistuen tarve... 40 5.5 Ammatillinen huippuosaaminen... 43 5.6 Arviointi oppimisen edellytyksenä... 45 5.7 Ammatillinen opettajuus... 47 6 KESKEISET KÄSITTEET JA TUTKIMUSKYSYMYKSET... 49 6.1 Tutkimuksen keskeiset käsitteet... 49 6.2 Tutkimuskysymykset... 51 7 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS... 52 7.1 Kuvaus tutkimusprosessin rakentamisesta... 52 7.2 Ensimmäinen sykli lukuvuosi 2006 2007... 53 7.3 Toinen sykli 1.8.2007 31.10.2007... 66 7.4 Kolmas sykli 1.11. 30.11.2007... 70 7.5 Tutkimuksen tiedonhankinta ja analyysimenettely... 72

8 TUTKIMUKSEN TULOKSET JA KEHITTÄMISEHDOTUKSET... 74 8.1 Metallialan yritysten odotukset metallialan koulutukselta... 74 8.2 Siirtymävaiheen yhteistyö ja metallialan vetovoima... 78 8.3 Työssäoppiminen... 81 8.4 Ammattiosaamisen näytöt... 86 8.5 Opiskelijan erityistuen tarve... 89 8.6 Huippuosaaminen... 92 8.7 Aktiivisen oppimisen perusominaisuuksia metallialan opiskelussa... 94 8.8 Yhteenveto aktiivisesta oppimisesta ja toiminnan kehittämisestä... 105 8.9 Ammatillinen opettajuus... 107 9 TUTKIMUKSEN LUOTETTAVUUSTARKASTELUA JA ARVIOINTI... 110 10 DISKUSSIO... 113 10.1 Tutkimustulosten siirrettävyydestä... 118 10.2 Jatkotutkimusehdotuksia... 118 LÄHTEET... 120

1 JOHDANTO Ammatillinen koulutus toimii samanlaisten muutospaineiden parissa kuin muukin työelämä. Yhteiskunnan muutokset ja koulutuspoliittiset linjaukset lisäävät koulutuksen uudistustarvetta. Ammatillisen koulutuksen on sopeuduttava muuttuviin tilanteisiin. Koulutuksen on pystyttävä palvelemaan työelämän tarpeita ja samalla ohjattava ammattitaidon ja työn tekemisen kehittymistä. Tämän lisäksi koulutuksen tulee huomioida erityistuen tarpeessa olevat opiskelijat sekä mahdollistaa kyvykkäiden opiskelijoiden huippuosaamisen kehittyminen. Tämä kaikki asettaa ammatilliselle koulutukselle suuria kehittämishaasteita. Tästä johtuen koulutuksen järjestäjällä on oltava strategisia suunnitelmia siitä, mitä valmiuksia koulutuksen tulisi tuottaa ja miten, jotta niillä olisi käyttöä tulevaisuudessakin. Yhteiskuntamme on muuttunut yhä turbulenttisemmaksi. Jatkuva ja kiihtyvällä vauhdilla tapahtuvat muutokset ovat jokapäiväistä elämäämme. Ruohotien (2000) mukaan turbulenttinen muutos voidaan kohdata kahta strategiaa käyttäen: pitäydytään tuttuihin ajattelun ja tekemisen rutiineihin, vältetään sietämättömäksi osoittautuvaa epävarmuutta, eletään niin kuin ennenkin ja luotetaan siihen, että asiat palaavat ennalleen. Taustalla on olettamus siitä, että maailma pyrkii stabiiliin järjestykseen. Toisena vaihtoehtona on, että kuljetaan muutoksen mukana, jolloin oletuksena on, että vaikka emme nyt ymmärrä muutoksen syitä, ne selviävät ehkä myöhemmin. (Ruohotie 2000, 17.) Ammatillinen koulutus on pyrkinyt seuraamaan ja myös ohjaamaan työelämän ja muun yhteiskunnan kehitystä. Koulutukseen on lisätty monimuoto- ja verkkopetusta. Tietotekniikan hyödyntäminen on yhä laajemmin mukana osana opetusta. Tulevaisuudessa koulutusratkaisut muuttuvat vielä joustavammiksi ja entistä yksilöllisemmiksi. Opetuksessa korostetaan opiskelijoiden itseohjautuvuutta ja itsenäistä tiedonhankintaa. Ammatillisen koulutuksen ja työelämän välistä yhteistyötä on kehitetty muun muassa sisällyttämällä kaikkiin toisen asteen ammatillisen koulutuksen tutkintoihin vähintään puolen vuoden mittainen työssäoppimisen jakso, jolloin osa opetussuunnitelman tavoitteista opitaan työn yhteydessä työpaikoilla. Ammattiosaamisen näytöt tulivat mukaan osaksi opiskelijan arviointia vuoden 2006 alusta alkaen. Ammattiosaamisen näytöissä myös työpaikkojen edustajat osallistuvat opiskelijoiden osaamisen arviointiin. Yhteiskunnan muutoksesta ja kehityksestä huolimatta ammatilliseen koulutukseen hakeutuvat opiskelijat muodostavat yhä heterogeenisemman joukon. Erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden määrä on lisääntynyt ja koulutuksen tulisi mahdollistaa myös näiden tukea tarvitsevien opiskelijoiden oppimisedellytysten luominen. Työelämä odottaa ammatilliselta koulutukselta yhä osaavampia nuoria, joista ajan kuluessa kehittyy alansa huippuosaajia. Myös näiden kyvykkäiden ja opinnoissaan nopeammin etenevien opiskelijoiden, tulevien huippuosaajien, oppimismahdollisuudet tulee huomioida ammatillista koulutusta kehitettäessä. 1

Tärkein piirre tulevaisuuden oppilaitoksessa on avoimuus työelämän ja muun yhteiskunnan suuntaan. Oppilaitos ei ole enää oma erillinen instituutio, joka hoitaa koulutustehtäväänsä tuntematta senhetkisiä työelämän tarpeita. Varsinkin ammatillisen oppilaitoksen tulee olla joustava ja sen koulutuksen mukautua nopeasti muuttuviin työelämän tarpeisiin. Ammatillisen koulutuksen yhteistyö työelämän kanssa ei saa rajoittua pelkästään työssäoppimispaikkojen hankkimiseen, vaan oppilaitosten on pystyttävä vastavuoroisesti palvelemaan työnantajia uuden tiedon välittäjinä. Yhteistoiminta tuo mahdollisuuksia myös uusimman välineistön hyötykäytölle. (Luukkainen 2004, 202.) Ammatillisen koulutuksen keskeinen tavoite on työelämässä ja sen kehittämisessä tarvittavien ammatillisten valmiuksien luominen. Tulevaisuuden ammattilaiselta vaaditaan varsinaisten työtaitojen lisäksi laaja-alaista ammatinhallintaa, joustavuutta toimia erilaisissa tilanteissa sekä yhteistyökykyä. Koulutuksella pyritään vastaamaan työelämän nykyisiin ja tuleviin tarpeisiin. Kaikkia työelämän vaatimia taitoja ja tietoja ei ehditä eikä kyetä oppilaitoksessa opettamaan, vaan käytännön työtaitojen oppiminen tapahtuu paljolti työssäoppimispaikoilla, joissa työpaikkaohjaajat ohjaavat opiskelijoita. Myös opettajat osallistuvat työssäoppimisen ohjaukseen omalla panoksellaan. Myös oppimis- ja opettamiskäsityksissä on tapahtunut muutoksia. Oppimistilanteet ja opetusmenetelmät ovat uudistuneet. Työssäoppimisen aikana oppimisympäristönä toimii muu kuin oppilaitos ja ohjaajana opettajan sijasta toimii työpaikkaohjaaja. Vastuu oppimisesta ei ole pelkästään opettajalla, vaan opiskelijaa ohjataan ottamaan yhä enenevässä määrin vastuuta oppimisesta. Voidaankin puhua opiskelijan aktiivisesta oppimisesta, jossa tekemällä oppiminen eri oppimisympäristöissä erilaisia opetusmenetelmiä hyödyntäen on keskeisintä. Kasvatustyö on osa ammatillista koulutusta. Kasvattajina meidän kaikkien tulee pitää mielessä se, että koulutuksella annamme valmiuksia tämän päivän nuorille, jotta he selviytyisivät tulevaisuuden maailmassa, josta tiedämme entistä vähemmän. Ammatillisen opiskelun tuloksena nuorten tuleekin saada vahva oppimismotivaatio ja miellyttäviä kokemuksia ammattiin sisältyvien taitojen oppimisesta ja sosiaalistumisesta. Tämä antaa nuorelle opiskelumotivaatiota ja valmiuksia oppia ja kehittää ammatillisia taitoja ja osaamistaan työssä ja jatko-opinnoissa kaikissa elämänvaiheissa luoden perustan elinikäiselle oppimiselle. Opettaja-nimike ei anna enää oikeaa kuvaa siitä työstä, jota ammatillisena opettajana toimiva henkilö tekee. Tästä syystä opettamiselle ja opettajana olemiselle on pyritty löytämään paremmin tehtävää kuvaavia käsitteitä. Onkin ruvettu puhumaan opettajuudesta, joka kuvaa opettajan työtä aikaisempaa laajemmin. Vertasen (2002, 117) mukaan ammatillisessa opettajuudessa on samat peruselementit (pedagoginen ajattelu, vuorovaikutustaidot ja opettajan persoona) kuin yleisessä opettajuudessa, mutta ammatillinen opettaja on ollut aina enemmän ohjaaja ja opastaja kuin opettaja. 2

Tämän lisäksi ammatillisessa opettajuudessa korostuu substanssialueen erikoisosaaminen. Opetustyön tutkimisella ja kehittämisellä on keskeinen merkitys, jotta ammatillinen koulutus pystyisi vastaamaan entistä paremmin sille esitettyihin haasteisiin. Parhaiten käytännön kehitystyötä pystynevät tekemään välittömästi opetustyön parissa työskentelevät henkilöt. Toivoakseni tutkimustyöni antaa jotakin opetuksen parissa työskenteleville. 2 TUTKIMUKSEN TAVOITTEET JA MENETELMÄLLISET RAT- KAISUT Ammatillisessa koulutuksessa on yhä enenevässä määrin alettu systemaattisesti miettiä pidemmän aikavälin tavoitteita ja toiminnan kehittämissuuntia. Paineita ja vaatimuksia tähän asettavat yhä tiukkenevat työelämän vaatimukset, joihin ammatillisen koulutuksen tulisi pystyä vastaamaan. Toisaalta Opetushallitus edellyttää ammatilliselta koulutukselta tavoitteellista ja tuloksellista toimintaa, jota arvioidaan muun muassa tuloksellisuusrahoituksen arviointimittareilla. Tästä johtuen on noussut selkeä tarve laatia kone- ja metallialan koulutukseemme toiminnan kehittämisstrategia, jonka avulla pystymme suuntaamaan koulutustamme asetettujen tavoitteiden suuntaisesti. Laadittava toiminnan kehittämisstrategia pohjautuu kokonaisvaltaiselle oppimis- ja opetusprosessin kehittämiselle, joka huomioi koko ajan muuttuvat työelämän tarpeet ja vaatimukset. Talousalueemme metallialan vahvuutena on laaja-alainen osaaminen ja kumppanuus suurempien laitetoimittajien kanssa. Tämä myös ohjaa opetus- ja kehittämistyötämme. Yritykset odottavat valmistuvilta opiskelijoilta laaja-alaista perusosaamista ja mahdollista oman tutkintoalansa syvemmälle menevää erityisosaamista. Tärkeä osaamisalue on myös elämänhallintataitojen omaksuminen ja halu kehittyä tulevassa työssään. Lopullinen ammattitaito kehittyy vasta ajan myötä työelämässä. Näistä lähtökohdista johtuen kehittämisstrategian pohjana on aktiivisen oppimisen periaatteen huomioiminen opiskelijoiden oppimisprosessissa ja opetuksen jatkuva uudistaminen ja kehittämien yhteistyössä sidosryhmiemme kanssa. Metallialan imago nuorten keskuudessa ei kuulu kaikkein arvostetuimpiin ja tämä on näkynyt alalle opiskelemaan hakeutuneiden opiskelijoiden määrässä ja lähtötasossa. Kevään 2007 yhteishaun perusteella muutosta on tapahtunut selkeästi parempaan suuntaan. Jotta myönteinen muutos saadaan edelleen jatkumaan, kehittämisstrategia sisältää opiskelijoiden aktiivisen siirtymäsuunnittelun peruskouluista. Tavoitteena on metallialan todellisen kuvan ja nykyisen koulutuksen esittely peruskoululaisille, opintoohjaajilla ja peruskoululaisten huoltajille. 3

2.1 Tutkimuksen tavoitteet ja rajaus Tämän tutkimuksen tavoitteena on kuvata, mitä vaatimuksia kone- ja metallialan koulutukselle asetetaan eri sidosryhmien taholta ja miten ne tulisi huomioida kone- ja metalli-alan koulutusta kehitettäessä. Tutkimusprosessista saadun tiedon pohjalta tutkimuksen tavoitteena on tuottaa Forssan ammatti-instituutin kone- ja metallialan toiminnan kehittämisstrategia vuosille 2008 2011. Tämä tutkimus rajataan Forssan ammatti-instituutin kone- ja metallialan toiminnan kehittämisstrategian laadintaan. Kehittämisstrategian sisältö kohdistuu oppimis-, opetus- ja yhteistyöprosessin kehittämiseen. Ne ovat alueita, joihin opettajamme metalliosastolla omalla toiminnallaan voivat vaikuttaa. Strategian ulkopuolelle jäävät siten muun muassa tila-, kone- ja laiteinvestoinnit, joilla on omat, vuosittain täsmentyvät hankinta- ja investointisuunnitelmansa. Tutkimus tuottaa myös konkreettisesti sovellettavaa aineistoa kone- ja metallialan opetus- ja oppimisprosessien kehittämiseksi. Taustalla on ajatus toisenlaisesta opetuksesta, oppimismenetelmistä ja opiskelijoiden oppimisesta, joka ottaisi opiskelijat ja eri sidosryhmät paremmin mukaan oppimistoiminnan suunnitteluun ja toteuttamiseen. Tutkimuksen avulla saatavaa tietoa kone- ja metallialan keskeisistä kehittämiskohteista ja niiden sisällöstä tarvitaan opetus-, oppimis-, yhteistyö- ja tukiprosessien kehittämiseksi. Tutkimus tuottaa kehittämisstrategiaan valittujen 6-8 kehittämiskohteen sisällöllisiä kehittämisehdotuksia, joita hyödynnetään syksyllä 2008 alkavilla metallialan luokilla ja jatkavilla luokilla soveltuvin osin. Tutkimuksen sisältämää tietoa tarvitaan uusien ja vaihtoehtoisten toimintojen ja menetelmien kehittämiseksi opetus- ja oppimisprosesseissa. Lopullisena tavoitteena on kone- ja metallialan koulutuksen kehittäminen vastaamaan vieläkin paremmin asiakkaiden ja eri sidosryhmien odotuksia ja tarpeita. Sysäyksen kehittämisstrategian laadinnalle antoi Opetushallituksen suositus (yli-insinööri Seppo Valio 25.5.2006) kone- ja metallialan kehittämisstrategian laadinnasta, jolla koulutuksen järjestäjä vastaa työelämän koulutustarpeeseen kokonaisvaltaisesti. Kehittämistyön tulee painottua alueen kone- ja metalliteollisuuden vahvuusalueisiin liittyvän ammatillisen koulutuksen kehittämiseen. Erityinen paino on sellaisen koulutuksen kehittämisellä, jolla parhaiten vastataan olemassa olevaan ja odotettavissa olevaan työvoimapulaan ja kehitetään metallialan huippuosaamista. Oppilaitokset, jotka laativat kehittämisstrategian, huomioidaan ensisijaisina hakijoina myönnettäessä opetusministeriön määrärahoja kone- ja metallialan koulutuksen kehittämiseen. Ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyö on suoritettuihin opintoihin ja työelämästä hankittuun tietoon perustuva, soveltava tutkimus tai kehittämistyö, jolla pyritään ratkaisemaan jokin käytännönläheinen työelämäkentästä noussut ongelma tai kehittämistehtävä. Kone- ja metallialan kehittämisstrategian laadinta oppilaitokseemme opinnäytetyönäni palvelee hyvin myös opinnäytetyön tavoitteita. 4

2.2 Tutkimuskohde ja aineiston kokoaminen Forssan ammatti-instituutin kone- ja metallialalla opetusta annetaan koneistajan ja levyseppähitsaajan tutkintoihin. Opiskelijoita metalliosastolla on noin 80. Metalliosastolla on viisi opettajaa ja ammatillinen kouluavustaja. Tutkimuksen tekijänä olen yksi osaston opettajista ja toimin myös osastonjohtajana. Aloittavia luokkia osastolla on yleensä kaksi. Forssan talousalueella on noin 35000 -asukasta. Metallialan teollisuus koostuu PKyrityksistä. Talousalueemme metallialan yrityksissä, kuten valtakunnassa yleensäkin, on paheneva pula osaavista metallialan ammattilaisista. Metallialan yhteistyöyrityksiä osastollamme on noin 50. Metalliosastollamme on tiivis ja pitkäaikainen yhteistyö alueen metallialan yrityksiin ja muihin yhteistyöoppilaitoksiimme. Olemme osastolla kehittäneet toimintaamme systemaattisesti ja pitkäjänteisesti. Tutkimusaineisto koostuu eri lähteistä ja eri menetelmillä hankitusta aineistoista. Tutkimusaineiston hankinta aloitettiin syksyllä 2006 (Opetushallituksen kehittämisstrategiasuosituksen mukaisesti). Tutkimusaineisto koostuu muun muassa osastokokousten, osastonjohtajien kokousten, opettajien kokousten, henkilöstökokousten, johtoryhmän kokousten ja erityisopetuksen kehittämisryhmän kokouspöytäkirjoista ja muistioista. Tämän lisäksi hyödynnetään työssäoppimisen valvonnan ja työpaikkaohjaajien kehittämisiltojen palautteita, laaturyhmän aineistoja, opetushallituksen kone- ja metallialan kehittämisseminaarien ja laatuseminaarien aineistoja. Teemme yhteistyötä talousalueemme peruskoulujen ja muiden oppilaitosten sekä Kanta-Hämeen ammatillisten oppilaitosten kanssa ja hyödynnämme yhteistyön tuloksia myös tässä tutkimuksessa. Kaikille opiskelijoillemme pidetään vuosittain laaja opiskelijakysely. Kyselyistä on tehty tilastoajot ja yhteenvedot joita käytetään tässä tutkimuksessa. Työssä on huomioitu myös Hämeen ammatillisen ja korkea-asteen koulutuksen ja osaamisen kehittämisstrategia (Hämeen lääninhallitus, 2005) sekä koulutuksen tutkimus- ja kehittämissuunnitelman luonnos (OPM, 2007). Luonnoksessa viitoitetaan keskeisiä koulutuksen kehittämisen painopisteitä vuosille 2007-2012. Keskeinen aineisto koostuu osallistuvasta havainnoinnista kone- ja metallialan opetus- ja oppimisprosessissa (tutkimuspäiväkirja) sekä keskusteluista osaston opettajien, opiskelijoiden ja yritysten edustajien kanssa. Edellä luotelluista aineistoista on kirjalliset pöytäkirjat, muistiot tai muu kirjallinen dokumenttiaineisto, joka on osa tutkimusaineistoa. Eri kokoukset, seminaarit, kehittämistyöryhmäkokoontumiset jne. voidaan nähdä pienimuotoisina interventioina, joilla vaikutetaan tapahtumien kulkuun. Näissä tapahtuu asioiden reflektoivaa pohdintaa ja esiin nousee asioita, jotka huomioimalla huomisen asiat pyritään tekemään paremmin kuin miten ne tehdään tänään. Osan tutkimusta on näiden interventioiden vaikutusten selvittämistä. 5

2.3 Tutkimuksen metodologiset perusteet ja ratkaisut Tämän tutkimuksen kohteena oleva opetus- ja oppimisprosessien kehittämisstrategian laadinta on luonteeltaan sekä tapaustutkimus että toimintatutkimus. Analyysimenetelmänä käytetään kvalitatiivista sisällön analyysiä. Aineisto luokitellaan tutkimuksen keskeisten käsitteiden perusteella. Tutkimusaineiston ryhmittelyn jälkeen muodostuneesta datasta tehdään diskurssianalyysi. Sisällönanalyysissä noudatetaan ns. diskurssianalyyttistä otetta, jonka mukaan aineistosta kysymyskehikon avulla kirjataan ylös selvästi esiin nousseet diskurssit, eli keskeiset puheteemat. Tässä tutkimuksessa kuten diskurssianalyysissä yleensäkin diskurssilla tarkoitetaan ajattelutapojen, käsitysten ja olettamusten tekstuaalista kokonaisuutta, jota kone- ja metallialan koulutusinstituutio ylläpitää ja joka tulee näin esiin tutkimuksen aikana. Tutkimuksessa analysoidaan tutkimusaineistojen tuottamia koulutuksellisia ja kasvatuksellisia merkityksiä. Laadullisen aineiston analyysissä on kysymys aineiston järjestämisestä sellaiseen muotoon, että sitä on mahdollista eritellä vastausten etsimiseksi tutkimusongelmiin. Oli käytettävissä oleva aineisto sitten kerätty miten tahansa, se ei itsessään kerro mitään, vaan laadullisen tutkimuksen tunnusmerkki on, että kaikissa vaiheissa analyysi on uusien merkitysten rakentamista (Eskola & Suoranta 1998, 226.) Perustelut laadullisen tutkimusmenetelmän ja toimintatutkimuksellisten metodien käyttämiselle kehittämisstrategian laadinnassa ovat ennen kaikkea siinä, että niiden avulla päästään parhaiten tarkastelemaan opetus- ja oppimisprosesseja ja niiden tuloksia opiskelijoiden, opettajien ja eri sidosryhmien (työpaikkaohjaajat ja muut työelämän edustajat, opetushallituksen edustajien näkemykset jne.) näkökulmista. Kun vielä tutkimuksen tekijä on opettajana tutkimuksen kohteena olevalla kone- ja metallialalla, antaa se omakohtaisen kokemuksen ja näkemyksen opiskelijoiden opiskelusta ja oppimistuloksista ja niiden kehittämistarpeesta. Oppilaitoksen laatuvastaavana toimiminen mahdollistaa hyvän näköalapaikan ja vaikutusmahdollisuuden koko oppilaitoksen strategiatyöhön. Kone- ja metallialan kehittämisstrategian tulee olla linjassa koko oppilaitoksen strategian kanssa. Tutkimusmenetelmän valinta perustuu tutkimuksen tavoitteisiin. Suuri merkitys metodin valintaan on myös siinä, että tutkimus käynnistyi Opetushallituksen suosituksesta ja tarpeesta tutkia ja kehittää opetus- ja oppimisprosesseja vastaamaan työelämän tarpeita ja odotuksia. Toimintatutkimus saa alkunsa tietystä käytännön ongelmasta. Toimintatutkimus on tilanne- ja ympäristökeskeistä, usein monen ihmisen yhteistä ongelmanratkaisua. Koulussa, luokassa tai missä tahansa muussa kasvatusympäristössä käytännön tilanne toimii katalysaattorina toimintatutkimukselle. (Syrjälä ym. 1994, 31.) Tässä tutkimuksessa keskeisinä kehittämisideoiden antajina ovat metalliosastomme henkilöstö (viisi opettajaa ja ohjaaja), opiskelijat ja eri sidosryhmien yhteistyökumppanit. Carr ja Kemmisin (1986, 165-166) mukaan 6

toimintatutkimuksessa tutkija on osa tutkimuskohdettaan. Myös muut osanottajat ovat selvillä tutkimuksen tavoitteista ja voivat osallistua tutkimusaineiston koontiin, analyysiin ja tulkintaan. Toiminta ja sen muuttaminen perustuu paljolti osallistujien yhdessä suorittamaan pohdiskeluun ja tasavertaiseen keskusteluun, jossa eri osapuolten kanssa neuvotellen pyritään etsimään ratkaisuja käytännön ongelmiin. Tutkimusmenetelmänä olisi voitu käyttää myös haastattelututkimusta ja siitä tehtävää analyysiä. Toimintatutkimus mahdollistaa kuitenkin huomattavasti laajemman ja monipuolisemman tiedonhankinnan ja siten paremmat edellytykset oppilaitoksen kone- ja metallialan koulutuksen toiminnan kehittämisstrategian laadinnalle yhteistyössä metalliosaston opettajien kanssa. 2.4 Kvalitatiivinen tutkimusote Kone- ja metallialan toiminnan kehittämisstrategian tausta-aineiston hankinta ja muokkaaminen tapahtuu tietyssä kehittämisohjelmassa, joka rakentuu koko ajan osaston opettajien, opiskelijoiden ja eri sidosryhmien edustajien sekä tutkijan yhteisten havaintojen ja reflektion pohjalle. Kvalitatiivinen lähestymistapa ja toimintatutkimus ovat välttämättömiä kehittämistoiminnan laadun ja kehittymisen jatkuvaan arviointiin ja tarkoituksenmukaisten interventioiden järjestämiseen. Pattonin (1987, 17-18) mukaan kvalitatiivisen tutkimusotteen kokonaisvaltaisuus on hyödyllistä silloin, kun tutkitaan jotain kehitteillä olevaa, innovatiivista tai muuta asiaa. Kvalitatiivinen paradigma pitää sisällään tiettyjä tutkimuksellisia lähestymistapoja. Lincoln ja Guba (1985, 37) tarkastelevat naturalistista paradigmaa tiettyjen keskeisten lähtökohtien osalta. Todellisuus on moninaisesti rakentunut ja holistinen, ei ennustettavissa, mutta ymmärrettävissä. Tutkija ja tutkimuskohde ovat erottamattomasti vuorovaikutuksessa keskenään. Tutkimuksessa ei pyritä yleistettävyyteen, mahdollisia ovat ainoastaan aika- ja kontekstisidonnaiset työhypoteesit. Tutkimuksessa kaikki entiteetit ovat muodostumassa samanaikaisesti ja siten vuorovaikutuksessa toinen toisiinsa niin, että on mahdotonta erottaa syitä ja seurauksia. Tutkimus on arvosidonnaista. 2.5 Toimintatutkimus tapaustutkimuksena "Tutkimus, joka ei tuota muuta kuin kirjoja, ei riitä" (Lewin 1946, 34). Tuo Kurt Lewinin toteamus kiteyttää erään toimintatutkimuksen perusajatuksen: käytännönläheisyyden. Tutkimuksen pitää saada aikaan muutakin kuin kasvavia paperikasoja. Tiede ei saa hautautua yliopistoihin, vaan sitä tulee tehdä tavallisten ihmisten kanssa ja yhdistää se heidän jokapäiväiseen toimintaansa. Toimintatutkimus ei ole kuitenkaan pelkkää arkista toimintaa, vaan se pyrkii tarjoamaan uudenlaista ymmärrystä. (Heikkinen 2001, 129.) 7

Lähtökohtana tapaustutkimuksille on yksilöiden kyky tulkita inhimillisen elämän tapahtumia ja antaa merkityksiä omassa ympäristössään suorittamilleen toiminnoille. Näiden avulla voidaan pohtia omia kokemuksia ja oppia. Tapaustutkimuksessa todellisuutta tarkastellaan kokonaisuutena eri näkökulmista. Ilmiön laatua kuvataan intensiivisesti, systemaattisesti ja yksityiskohtaisesti. Tapaustutkimus on konkreettista ja elävää todellisuuden lähikuvausta, jossa osallistujien äänen on kuuluttava ja toiminnan oltava näkyvissä suorina lainauksina puheesta tai tuotoksista. (Syrjälä ym. 1994, 13.) Tapaustutkimuksessa tutkimuksen kohde suuntaa ongelmien muotoilua ja tutkimuksen joustavuus tulee näkyviin esimerkiksi siinä, että tutkimus voi monin tavoin toteutukseltaan ja tavoitteeltaan muuttua todellisen tilanteen olosuhteiden perusteella. Tämän joustavuuden lisäksi tutkija on mukana tutkimuksessa koko persoonallaan, jolloin hänen arvomaailmansa on yhteydessä siihen näkemykseen, jonka hän muodostaa tutkittavasta ilmiöstä. Tapaustutkimuksen käsite ei myöskään sulje pois tapausta kuvaavan tilastollisen aineiston käyttöä, jos sen avulla voidaan merkittävällä tavalla luonnehtia kyseistä tapausta. (Syrjälä ym. 1994, 10, 15.) Tapaustutkimus kohdistuu nykyhetkeen ja se tapahtuu todellisessa tilanteessa. Siinä ei pyritä tarkkojen, ennalta asetettujen hypoteesien todentamiseen, vaan entistä syvällisempään opiskelijoiden todellisuuden ymmärtämiseen tutkimusaineistosta käsin. (Syrjälä ym. 1994, 11, 16.) Elliot (1991, 69) määrittelee toimintatutkimuksen sosiaalisen tilanteen tutkimuksena, jonka tavoitteena on parantaa toiminnan laatua. Se pyrkii ruokkimaan käytännön arviointia konkreeteissa tilanteissa. Syrjälän ym. (1995, 17) mukaan toimintatutkimuksella tarkoitetaan käytännössä toimivien henkilöiden, esimerkiksi opettajien, suorittamaa oman työnsä tutkimista ja kehittämistä. Lähtökohtana on jokin työhön liittyvä ristiriita tai käytännön ongelma, jota pyritään ratkaisemaan. Monasti kehittämisen sijaan olisi ehkä realistisempaa puhua ajattelun ja toiminnan vähittäisestä muuttumisesta ja tämän muutoksen tarkastelemisesta. McTaggart (1996, 247) ehdottaakin, että toimintatutkijat muotoilisivat tavoitteensa hieman toisin ja pohtisivat seuraavanlaisia kysymyksiä: Onko toiminta osanottajien kannalta tarkasteltuna jollakin tavalla järkevämpää, johdonmukaisempaa, oikeudenmukaisempaa tai tyydyttävämpää kuin ennen? Toimintatutkimuksen kasvatuskäytäntö voidaan nähdä ennen kaikkea yhteiskunnallisena toimintana, joka vaikuttaa opiskelijoiden mahdollisuuksiin myöhemmin elämässä. Opettajan on pyrittävä parantamaan koulun toimintaympäristöä. Toimintatutkimuksen uskotaan lisäävän osallistujien itsenäistymistä, tasa-arvoa ja yhteistyötä. (Syrjälä ym. 1994, 32-33.) Cohen & Manion (1994, 186) painottavat toimintatutkimuksessa pienimuotoisia interventioita tapahtumien kulkuun ja näiden interventioiden vaikutusten tutkimusta. Se on tilannesidonnaista ja ongelman/ongelmien diagnosointia ja ratkaisua, yhteistoiminnallista, osallistuvaa ja itsearvioivaa. 8

Toimintatutkimusstrategialla on Suojasen (1992) mukaan havaittavissa seuraavia luonteenomaisia piirteitä: tarkoituksena on tiettyyn käytännön tilanteeseen sidotun ongelman ratkaiseminen osallistujat kehittävät pääsääntöisesti omia käytäntöjään tutkimuksen tekijä osallistuu yhteistyössä kohdeyhteisön jäsenten kanssa koko tutkimusprosessiin koko prosessin ajan tapahtuu itsereflektiota ja arviointia menetelmän joustavuuden ansiosta voidaan tutkimussuunnitelmaa muuttaa toimintaprosessin kuluessa menetelmä on systemaattinen oppimisprosessi osallistujat oppivat teoretisoimaan käytäntöjään sekä pohtimalla olosuhteita, toimintojansa ja päätöksiään että tulemaan tietoiseksi näiden välisistä suhteista entiset käytännöt on asetettava kysymyksenalaisiksi menetelmä mahdollistaa omien opetuskäytäntöjen tieteellisen perustelun. (Suojanen 1992, 38.) Toimintatutkimuksen minimivaatimukset ovat Carr & Kemmisin (1986) mukaan seuraavat: Projektin tarkoituksena on sosiaalisen kohteen tai ryhmän toiminnan kehittäminen. Projekti toteutetaan spiraalimaisena syklinä, johon kuuluvat seuraavat vaiheet: suunnittelu, toiminta, havainnointi ja reflektointi. Jokainen näistä vaiheista toteutetaan ja suhteutetaan toistensa kanssa systemaattisesti ja itsekriittisesti Projektin jäsenet osallistuvat aktiivisesti kaikkiin tutkimusprosessin vaiheisiin, ovat vastuullisia toiminnastaan ja huolehtivat prosessin kollektiivisesta kontrollista. (Carr & Kemmis 1986, 165-166.) Toimintatutkimus on nähty erityisen lupaavana keinona saada aikaan todellisia muutoksia kouluissa ja muilla työpaikoilla. Lähtökohtana on ajatus, että oman työn ymmärtäminen ja kehittäminen voi käynnistyä vain alkamalla reflektoida, pohdiskella omia käytännön kokemuksia. Reflektioon tarvitaan ulkopuolisia henkilöitä, jotka avaavat uusia näkökulmia keskusteluun. Heidän esittämänsä kysymykset voivat edistää reflektiivistä ajattelua. (Syrjälä ym. 1994, 35, 38.) Reflektion perusteella tapahtuvaa tutkimuksen uudelleen suuntaamista on kuvattu reflektiivisen kehän tai syklin avulla, jossa toiminnan, reflektion ja suunnittelun vaiheet seuraavat toisiaan ja muodostavat etenevän spiraalin. Spiraalin heikkous on se, että sekin antaa toiminnasta lineaarisen, eteenpäin menevän ja järjestelmällisesti kehittyvän kuvan. Todellisuudessa toiminnassa ja ajattelussa tapahtuu niin monenlaisia prosesseja, että niitä ei voi tiivistää yhteen, ajassa etenevään spiraaliin. (Heikkinen, 2001, 43.) Toimintatutkimuksen tuloksena ei voida kuitenkaan pitää jotain tiettyä, uutta toimintakäytäntöä, jota toteutettaisiin sitten toimintatutkimusprojek- 9

tin päättymisen jälkeen hamaan tulevaisuuteen saakka. Parempi käytäntö on aina tilapäinen, kunnes kehitetään vielä parempi tapa toimia. Toimintatutkimuksen myönteisenä tuloksena voisi siten pitää uudella tavalla organisoituvaa, reflektiivisesti etenevää prosessia, toiminnan ja tavoitteiden jatkuvaa pohdintaa ja kehittämistä. Kuten monet toimintatutkijat ovat havainneet, kehittämisen sykleillä ei ole päätepistettä. (Noffke & Stevenson 1995, 8.) Kun tutkija tekee intervention tutkimuskohteeseen, hän ei tarkastele kohdetta matkan päästä, vaan tulee mukaan toimintaan, tekee aloitteita ja osallistuu keskusteluun aktiivisena toimijana. Toimintatutkija on toimiva subjekti, joka tulkitsee sosiaalista tilannetta omasta näkökulmastaan käsin, ei puolueeton tarkastelija, joka tarkkailisi etäältä ihmisyhteisön toimintaa. Siksi hänen saavuttamansa tietokaan ei voi olla objektiivista sanan tavanomaisessa merkityksessä. (Carr & Kemmis 1986, 160-162.) Tämän tutkimuksen tavoitteena on laatia kone- ja metallialan toiminnan kehittämisstrategia, jonka avulla oppimis- ja opetusprosesseja kehitetään ja saavutetaan laadullisesti ja määrällisesti parempia oppimistuloksia. Tapaustutkimus on luonteva lähestymistapa opetuksen ja oppimisen tutkimuksessa ja kehittämisessä, jossa on kyseessä käytännön ongelmien kokonaisvaltainen tarkastelu, kuvaus ja arviointi, jota ei voi tehdä irrallaan tietystä yksittäisestä tilanteesta tai tapahtumaketjusta. Tutkimuksesta on löydettävissä Suojasen (1992) toimintatutkimukselle määrittelemät luonteenomaiset piirteet ja tutkimus täyttää Carr ja Kemmisin (1986) toimintatutkimukselle asettamat minimivaatimukset. Toimintatutkimuksen piirteenä on siis prosessinomaisuus, joka kostuu toiminnan ja tutkimuksen sykleistä. Yhtä sykliä voidaan pitää vain alkuna tutkimukselle. Toimintatutkimuksessa ihminen nähdään itseohjautuvaksi, aloitteelliseksi ja omasta työstään vastuuta kantavaksi. Samalla hänen uskotaan haluavan vaikuttaa työhönsä. Toimintatutkimuksessa tutkija on samalla oman työnsä kehittäjä yhdessä metalliosaston opettajien kanssa, koska tavoitteenamme on tutkimuksen avulla laatia toiminnan kehittämisstrategia metalliosastolle. Tämän huomioiden tutkimus on sosiaalinen prosessi, jossa vaikutetaan metalliosaston toimintatapoihin ja rakenteisiin. kohdistuu kehittämisstrategiaan valittuihin sisältökohtiin, joiden toiminnasta hankitaan tietoa kehittämisen pohjaksi. on osallistavaa eli metalliosaston henkilöstö on mukana suunnittelemassa ja kehittämässä omaa työtään. on otteeltaan kriittistä ja reflektoivaa, millä pyritään arvioimaan ja kehittämään vallitsevia käytäntöjä. on syklistä, jonka avulla prosesseja kehitetään paremmaksi eli koko ajan opitaan enemmän ja sen tuloksena kehitetään toimintaa. Tämän tutkimuksen aikaväli on noin puolitoista lukuvuotta. Ensimmäinen toimintasykli, jonka aikana kerättiin eri lähteistä tausta-aineistoa kone- ja metallialan toiminnan kehittämisstrategian laatimiseksi, kesti lukuvuoden 10

alkaen syksyllä 2006 ja päättyen kevääseen 2007. Tämän aineiston pohjalta laadittiin yhteistyössä osaston opettajien kanssa alustava kehittämisstrategiaehdotus kehittämiskohteineen. Toisen syklin aikana, joka alkoi elokuun alusta 2007 ja päättyi 30.10.2007 kehittämiskohteiden sisältökohtia toteutettiin osastolla. kehittämiskohteista nousseita kehittämisehdotuksia havainnoitiin keskustellen osaston opettajien ja eri sidosryhmien edustajien kanssa. Osastokokouksessa 24.10.2007, jossa oli mukana myös koulutusalajohtaja, arvioitiin valittuja kehittämiskohteita ja sisältöjä, joita tulisi ottaa mukaan toiminnan kehittämisstrategiaan. Kolmannen syklin alussa laadittiin täsmentynyt kehittämisstrategiasuunnitelma edellisen osastokokouksen palautteen pohjalta. Kokouksessa esille tuli muun muassa toivomus selvittää yritysten näkemyksiä siitä, mitä osaamisvaatimuksia koneistajien ja levyseppähitsaajien koulutuksessa talousalueella erityisesti tulisi huomioida. Lisäksi toivottiin lisäselvitystä uusien kone- ja metallialan opetussuunnitelmien tavoitteista. Täsmennetyn kehittämisstrategian sisällöstä ja kehittämisehdotuksista keskusteltiin osaston opettajien ja eri sidosryhmien edustajien kanssa. Tämän pohjalta laadittiin kehittyneempi kehittämisstrategiaehdotus seuraavan osastokokouksen arvioitavaksi. Palautteiden ja arviointien pohjalta laadittiin lopullisen kehittämisstrategia. Kolmas sykli päättyi 30.11.2007. Tutkimuksen tarkempi etenemisvaiheiden kuvaus on luvussa kahdeksan. 3 STRATEGINEN SUUNNITTELU 3.1 Tutkimuksen teoreettisesta viitekehyksestä Tutkimukseen liittyy teoriatriangulaatio, mikä tarkoittaa sitä, että tutkimuskohdetta tarkastellaan erilaisista teoreettisista näkökulmista, lähinnä ammattikasvatuksen, kasvatustieteen, pedagogiikan, erityispedagogiikan ja sosiologian teorioiden valossa. Koska tutkimus on kehittämistutkimus, tulevaisuudentutkimus on osa teorianmuodostusta. Tutkimus voidaan luokitella ammatillisen koulutuksen kehittämistutkimukseksi. Ammatillinen opetus- ja kasvatustyö on monitahoisena ilmiönä perustaltaan monitieteistä joten teoriatriangulaatio on tästä syystä perusteltua. Teoreettisen tarkastelun tarkoituksena on nostaa esiin tutkimuksen kannalta olennaisia kysymyksiä tutkimuksen strategisten tavoitteiden osalta. Tässä tutkimuksessa näkökulma tulevaisuuden tutkimiseen on lähinnä ennakoivan ja kehittävän suuntauksen mukainen. Tutkimus ei kuitenkaan ole varsinaista tulevaisuudentutkimusta, koska siinä ei käytetä sen piirissä kehitettyjä tutkimusmetodeja. Tutkimuksessa kuvataan sitä, mitä asioita tulisi huomioida ja miten kehitettäessä kone- ja metallialan koulutusta Forssan ammatti-instituutissa. 11

3.2 Strateginen kehittäminen Kone- ja metallialan (myöhemmin käytän samaa tarkoittavaa ilmaisua metalliosasto, joka on vakiintunut käytäntö oppilaitoksessamme) strategisen kehittämisen taustalla on koko oppilaitoksemme visio, arvot ja strategiset tavoitteet. Metalliosaston sisällöllinen kehittämisstrategia tulee sisältämään nämä niiltä osin, kuin ne soveltuvat metalliosastolle. Oppilaitoksemme toiminta-ajatus on: Forssan ammatti-instituutti on monialainen, kehittyvä ja työelämän tarpeisiin vastaava oppilaitos, joka tukee opiskelijoiden yksilöllistä kasvua ammattiin. Siitä on nähtävissä tavoitteemme työelämän koulutustarpeisiin vastaamiseksi ja opiskelijoiden yksilöllisten kouluttautumismahdollisuuksien huomioimiseksi. Vastaavasti arvomme (yhteistyö, yhteiskunnallinen vastuu, oppiminen, ammattitaito ja ammattiylpeys, yksilöllisyys, asiakaslähtöisyys) kertovat sen, mitä pidämme tärkeänä kaikessa toiminnassamme. Oppilaitosorganisaatiossa kehittämistyöhön vaikuttavat hyvin monet eri sidos- ja intressiryhmät, jotka on huomioitava kehittämisstrategian laadinnassa. Tästä johtuen suuriin, nopeisiin muutoksiin ei ole mahdollista eikä tarkoituksenmukaistakaan mennä. Sisällöllisessä kehittämisstrategiassa tulee huomioida ne oppimis- ja opetusprosessin sisältökohdat ja vaiheet, joissa metalliosaston on mahdollista kehittyä ja kehittää toimintaansa. Kehittämistyö on yhteistyötä metallisosaston henkilöstön, oppilaitoksen johtoryhmän ja muiden sidosryhmien kanssa. Pienten askelten strategiatyö pyrkii nykytilan elinvoiman vahvistamiseen. Pienetkin askeleet voivat pitkällä aikavälillä merkitä järeän tason sisäistä kehittämistä. Nykytoiminnan vahvistamiseen tähtäävät kehittämisideat syntyvät pienten askelten strategiatyön tuloksena. On totta, että monet strategiatyön apuvälineet auttavat analysoimaan asioita oikein (reliabiliteetti). Sitä ennen on kuitenkin ajattelun kautta välttämätöntä löytää tilanteen kannalta oikeat asiat (validiteetti). Mitä monipuolisemmat ajattelun viitekehykset ja työvälineet ovat, sitä todennäköisemmin onnistuu molemmissa. (Santalainen 2005, 331.) Strategisen ajattelun tavoitteena on maksimoida vaihtoehtojen määrä, varianssi. Yksinkertaistaminen ja yleensä pelkään rationaaliseen ajatteluun turvautumien vähentää vaihtoehtoja. Uusien vaihtoehtojen ennakkoluuloton etsiminen ja tehtyjen strategisten valintojen voimallinen toteutus ovat rinnakkaisia strategiaprosesseja. Rationaalisen ajattelun rinnalle tarvitaan entistä enemmän intuitiota. Intuitio ei ole satunnaista arvaamista. Intuitio synty kokemuksista, ajatuksista, valinnoista ja tuntemuksista, joita tiedostamattomat henkiset prosessimme käsittelevät. (Santalainen 2005, 338.) 3.2.1 Strateginen ajattelu on tavoitteiden asettamista Strateginen ajattelu tarkoittaa kykyä käyttää mielikuvitusta ja asettaa tavoitteita siten, että strategian viitekehyksiä ja sidosryhmien antamaa tietoa hyödyntäen mennään tavanomaista analyysiä syvemmälle haastaen ilmei- 12

seltä tuntuvia vaihtoehtoja. Pyrkimyksenä on laatia metalliosaston toiminnan kehittämisstrategia yhteistyössä osaston henkilöstön kanssa siten, että se luo pitkän aikavälin elinvoimaisuutta monien epävarmuuksien sävyttämissä vaihtoehtoisissa tulevaisuuksissa. Strateginen ajattelu on näkemistä eteenpäin. Useimmiten tätä kutsutaan visioinniksi. Koska tulevaisuudesta ei ole käytettävissä empiiristä tietoa, visiointi edellyttää abstraktia ajattelua. Strateginen ajattelu edellyttää kykyä nähdä taaksepäin hyödyntäen kokemusta ja hiljaista tietoa. Epäjatkuvuuksien keskelläkin on välttämätöntä rakentaa tulevaisuus tunnistaen menneisyyden menestystekijät. Jotkin niistä kantavat tulevaisuuteen, jotkin vaativat kehittämistä ja joistakin on uskallettava luopua. (Santalainen 2005, 23.) Strateginen ajattelu syvenee, mikäli osaamme nousta ylöspäin näkemään laajempia kokonaisuuksia. Ylhäältä alaspäin näkemistä on totuttu kutsumaan helikopteroinniksi. Kuviteltavissa olevan tulevaisuuden yli näkeminen poikkeaa eteenpäin näkemisestä siinä, että ei pyritä näkemyksellisesti ennustamaan todennäköisiä tulevaisuudenkuvia, vaan luodaan itse sellainen "haluttu" tulevaisuus, joka ei toteutuisi ilman omaa voimallista strategiatyötä. (Santalainen 2005, 24.) Strateginen ajattelija ei etene tavanomaisen taakse, ellei hän kykene reflektoimaan. Reflektio merkitsee etsimistä, ihmettelyä, asioiden yhdistelyä uudella tavalla, analyysiä, synteesiä ja tietoista ponnistelua. Strateginen ajattelu avartuu ja syvenee, mikäli itsereflektointia täydennetään kollektiivisella reflektoinnilla. Tässä tutkimuksessa sillä tarkoitetaan metalliosaston, johtoryhmän ja eri sidosryhmien edustajien kanssa käymiä kehittäviä keskusteluja. Kollektiivisen reflektoinnin avulla paljastuu ennakkoluuloja ja sokeita pisteitä. Toisaalta se tarjoaa tilaisuuden sekä parhaiden että huonoimpien käytäntöjen jakamiseen ja ennakkoluulottomaan tulevaisuuden visiointiin. Metalliosaston toiminnan kehittämisstrategian laadinnan yhteydessä tulee aina pitää mielessä se, että laadittua strategiaa ja sen toteutumista tulee myös arvioida. Arviointi ei ole mahdollista ilman selkeitä, mitattavia tavoitteita. Nämä tavoitemittarit on määritelty koko oppilaitoksemme strategisissa tavoitteissa, niitä arvioidaan systemaattisesti ja siten ne sitovat myös metalliosastoa. Sitovista mittareista muun muassa laadukkaan opetus ja oppimisympäristön sekä sijoittumisen osalta voisi mainita: läpäisyaste on vähintään 65 % ja keskeyttäneiden opiskelijoiden määrä enintään 10 %. Jokaisella opiskelijalla on yksilöllinen, henkilökohtainen opiskelusuunnitelma ja mahdollisuus erityisopetukseen. Valmistumista opiskelijoista 70 % saa heti työpaikan. Opettajista 75 % on suorittanut työssäoppimisen ohjaajakoulutuksen ja 80 %:lla opettajista on muodollinen kelpoisuus tehtävään. Yhteistyön osalta sitovina tavoitteina ovat muun muassa ylioppilaskoulutuksen järjestäminen yhteistyössä lukion kanssa ja yhteistyö alan yritysten kanssa. Yhteistyön onnistumista mitataan vuosittaisilla opiskelija- ja työpaikkaohjaajakyselyillä. 13

4 AMMATILLINEN KOULUTUS JA TYÖELÄMÄ 4.1 Toisen asteen ammatillinen koulutus Toisen asteen ammatillisella koulutuksella tarkoitetaan peruskoulun jälkeistä lukioissa tai ammatillisissa oppilaitoksissa tapahtuvaa koulutusta. Tutkimuksen kohteena oleva kone- ja metallialan koulutus on Forssan ammatti-instituutin tekniikan ja liikenteen koulutusalan koneistajan ja levyseppähitsaajan perustutkintoon johtavaa koulutusta. 4.1.1 Ammatillisen koulutuksen tavoitteet Vuoden 1998 koulutuksen lainsäädäntö antaa ammatillisen koulutuksen järjestäjille aikaisempaa suuremmat mahdollisuudet ottaa koulutuksen tarjonnassa huomioon alueelliset koulutustarpeet. Koulutuksen hallintoviranomaisten taholta annetaan ainoastaan koulutuksen toteuttamisen ja opetussisältöjen yleiset perusteet tavoitteineen sekä säädellään koulutuksen kokonaismääriä. Oppilaitokset voivat suunnitella toteuttamansa ammatillisen koulutuksen melko joustavasti niin, että koulutus ottaa mahdollisimman hyvin huomioon alueelliset työvoimatarpeet. (Sivistysvaliokunnan mietintö 3/1998.) Ammatillisen koulutuksen tavoitteet on määritelty laissa (Laki 630/1998 ammatillisesta koulutuksesta). Tavoitteiden mukaan ammatillisella koulutuksella on ammatillisten valmiuksien opettamisen lisäksi myös kasvatuksellinen tehtävä. Ammatillinen koulutus jatkaa nuorten opiskelijoiden osalta sitä kasvatustehtävää, jonka peruskoulu on aloittanut. Uudistetussa koululainsäädännössä on pyritty lähentämään ammatillista koulutusta ja lukio-opetusta toisiinsa. Ammatilliset opinnot tähtäävät ensisijaisesti työelämässä tarvittavan ammattitaidon hankkimiseen, mutta lisäksi kolmivuotiset ammatilliset tutkinnot tuottavat yleisen jatko-opintokelpoisuuden yliopistoihin ja korkeakouluihin, kuten lukiokin. Ammatillisen koulutuksen on kehitettävä opiskelijoille sellaisia yrittäjyyden valmiuksia, että he pystyvät valmistuttuaan toimimaan myös itsenäisinä ammatinharjoittajina. Nykyisen ammatillisen koulutuksen laki ja asetus määrittelevät koulutukselle sellaiset tavoitteet, että koulutuksella on mahdollisuus vastata siihen koulutushaasteeseen, jonka yhteiskunta ja työelämä ammatilliselle koulutukselle asettavat. Kone- ja metallialan ammatillisen peruskoulutuksen opetussuunnitelman ja näyttötutkinnon perusteiden mukaan ammatillisen peruskoulutuksen tulee antaa laaja-alaiset valmiudet sekä erikoistuvaa osaamista siten, että tutkinnon suorittanut voi sijoittua työelämään, suoriutua alansa vaihtelevista tehtävistä myös muuttuvissa oloissa sekä kehittää ammattitaitoaan. Yhteistyöllä elinkeinoelämän ja työpaikkojen kanssa tulee varmistaa, että koulutus vastaa työelämää ja on ajantasaista. Työssäoppimisen ja yrittä- 14