PORONSALMEN YLEIS- JA ASEMAKAAVA

FCG Finnish Consulting Group Oy Rantasalmen kunta PORONSALMEN YLEIS- JA ASEMAKAAVA Luonto- ja maisemaselvitys 0591-D3320 16.12.2009

FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto- ja maisemaselvitys I SISÄLLYSLUETTELO 1 Johdanto... 1 2 Selvitysalueen sijainti... 1 3 Tutkimusmenetelmät ja käytetyt tiedonlähteet... 2 3.1 Maastotyöt... 2 3.2 Lähtöaineisto... 2 3.3 Kohteiden arvottaminen... 3 3.4 Uhanalaisuusluokitus... 4 3.5 Uhanalaiset luontotyypit... 4 3.6 Suomen kansainväliset vastuulajit ja -luontotyypit... 4 4 Alueen nykytila... 4 4.1 Kallio- ja maaperä... 4 4.2 Maisema... 6 4.3 Vesistöt... 7 4.3.1 Pohjavedet... 7 4.3.2 Pintavedet... 7 4.4 Kasvillisuus... 7 4.5 Eläimistö... 9 5 Luonto- ja lintudirektiivilajit sekä uhanalaiset ja harvinaiset lajit... 10 5.1 Uhanalaiset ja luontodirektiivilajit liitteen II ja IV lajit... 10 5.2 Silmälläpidettävät ja alueellisesti uhanalaiset lajit... 13 5.3 Lintudirektiivin I-liitteen lajit... 14 5.4 Suomen kansainväliset vastuulajit ja -luontotyypit... 15 6 Luonnon- ja maisemansuojelun kannalta arvokkaat alueet... 15 6.1 Luonnonsuojelun kannalta arvokkaat alueet... 15 6.2 Maisemansuojelun kannalta arvokkaat alueet... 25

FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto- ja maisemaselvitys 1 (26) RANTASALMEN KUNTA PORONSALMEN YLEIS- JA ASEMAKAAVA 1 Johdanto Tämä työ on luonto- ja maisemaselvitys Rantasalmen kunnan Poronsalmen osayleis- ja asemakaavaa varten. Yleiskaavalla on tarkoitus tarkistaa matkailualueen ja sen lähiympäristön voimassa olevaa yleiskaavaa ja määrittää kehykset alueen kehittämiselle. Ranta-asemakaavalla luodaan kehitysmahdollisuudet alueella sijaitseville matkailutoiminnoille osoittamalla alueelle vuokramökkejä sekä hotellityyppistä majoitusta sekä kokoustiloja. Työn lähtökohtana on, että maankäytön suunnittelussa voidaan huomioida luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeät alueet sekä kasvillisuudeltaan ja eläimistöltään arvokkaat alueet. Selvitystä voidaan käyttää hyväksi kaavojen ympäristövaikutustarkastelussa. Selvityksen laati FCG Finnish Consulting Group Oy:n Kuopion toimistosta biologi, FK Jari Kärkkäinen. 2 Selvitysalueen sijainti Selvitysalue sijaitsee Etelä-Savossa Rantasalmen kunnassa, noin 6 km keskustasta pohjoiseen Poronsalmella (kuva 1). Selvitysalueen kokonaispinta-ala on noin 500 hehtaaria. Kuva 1. Selvitysalueen sijainti.

FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto- ja maisemaselvitys 2 (26) 3 Tutkimusmenetelmät ja käytetyt tiedonlähteet 3.1 Maastotyöt 3.2 Lähtöaineisto Luonnonympäristön nykytila selvitettiin kirjallisuuden ja maastokäynnin perusteella. Maastotyö suoritettiin 22 24.6.2009. Tämän jälkeen selvitys työstettiin kartoille ja raportiksi. Työ perustuu pääosin arvokkaiden luontokohteiden inventointiin, jossa maastossa tarkemmin tutkittavat, mahdolliset arvokohteet valittiin kartta- ja ilmakuvatarkastelun perusteella. Asemakaava-alueelta pyrittiin tarkistamaan kaikki alueella olevat luontotyypit. Arvokkailta luontokohteilta kerättiin tietoa mm. puustosta, lajistosta sekä uhanalaisesta lajistosta, ja arvioitiin kohteiden luonnontilaisuutta. Lisäksi selvitettiin alueen kasvillisuuden ja eläimistön yleiskuva. Inventointi kohdistettiin erityisesti putkilokasvilajistoon ja liito-oravaan. Muun lajiston osalta tiedot pohjautuvat olemassa olevaan aineistoon sekä maastokäynnin yhteydessä tehtyihin havaintoihin. Kasvillisuustyypit määritettiin Toivosen ja Leivon 1 laatiman luokituksen mukaan. Työhön ei sisältynyt erillistä linnustoselvitystä, mutta linnustosta tehtiin maastoinventoinnin yhteydessä havaintoja. Selvitysalueen sijainti ilmenee kuvasta (kuva 1) sekä liitekartasta. Luonnonsuojelullisesti ja luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaat kohteet on esitetty liitekartassa. Työn kannalta keskeisimmät lähteet olivat: Enho, E. 2009: Rantasalmen Porosalmen alueen havaitut direktiivilajit sekä muut huomionarvoiset lajit. Sähköpostiviesti 18.9.2009. Haltilahti, J. 2008: Rantasalmen Linninniemi, ympäristöselvitys (31.5.2008). Husa, J ja Teeriaho, J. 2007: Luonnon- ja maisemansuojelun kannalta arvokkaat kallioalueet Etelä-Savossa ja Päijät-Hämeen itäosassa. Suomen ympäristökeskus, Luontoyksikkö. Luonnos 25.4.2007. Kejonen, A. 1987: Maaperäkartta (1:20 0000). Voinsalmi, karttalehti 3234 07. Maa ja Vesi Oy 1999: Haukiveden-Haapaselän rantayleiskaava, Perusselvitykset ja tavoitteet. Rantasalmen kunta. Maa ja Vesi Oy 2002: Haukiveden-Haapaselän rantayleiskaava, Yleiskaavaselostus. Rantasalmen kunta. Metsähallitus, Saimaannorppatiedot (2009). Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I. (toim.) 2000: Suomen lajien uhanalaisuus 2000. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus. Raunio, A., Schulman, A. ja Kontula, T. (toim.) 2008a: Suomen luontotyyppien uhanalaisuus. Osa 1. Tulokset ja arvioinnin perusteet. Suomen ympäristö 8. Raunio, A., Schulman, A. ja Kontula, T. (toim.) 2008b: Suomen luontotyyppien uhanalaisuus. Osa 2: Luontotyyppien kuvaukset. Suomen ympäristö 8. Ympäristöhallinnon Eliölajit-tietojärjestelmä (2009). Ympäristöhallinnon Hertta-ympäristötietojärjestelmä (2009). 1 Toivonen & Leivo 1997

FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto- ja maisemaselvitys 3 (26) 3.3 Kohteiden arvottaminen Toivonen, H. & Leivo, A. 1997: Kasvillisuuskartoituksessa käytettävä kasvillisuus- ja kasvupaikkaluokitus. Kokeiluversio, 3. painos. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja A:14. Tunnetut ja maastotyössä löydetyt arvokkaat kohteet arvotetaan luontoarvojen perusteella. Kohteiden arvotuskriteereinä käytetään kohteen edustavuutta, luonnontilaisuutta, harvinaisuutta ja uhanalaisuutta, luonnon monimuotoisuutta lajitasolla sekä kohteen toiminnallista merkitystä lajistolle. Alueen arvoa nostaa sen toimiminen eläimistön lisääntymis- tai ravinnonhankintaalueena. Mitä harvinaisemmasta ja uhanalaisemmasta lajista on kyse sitä arvokkaampi alue on. Metsien luonnontilaisuutta arvioitaessa huomioidaan metsän metsähoidollinen tila, lahopuujatkuvuus ja lahopuun määrä sekä elävän puuston rakenne ja puulajisuhteet. Arvoluokitus pohjautuu seuraavaan jaotukseen: a) kansainvälisesti arvokkaat kohteet, b) kansallisesti arvokkaat kohteet, c) maakunnallisesti ja seudullisesti arvokkaat kohteet, d) paikallisesti arvokkaat kohteet sekä e) muut luonnonsuojelullisesti arvokkaat kohteet. Vesilain luontotyypit arvotetaan tapauskohtaisesti poikkeuksena fladat ja kluuvijärvet, jotka luokitetaan kansallisesti arvokkaiksi kohteiksi. Kansainvälisesti arvokkaat kohteet. Tähän ryhmään kuuluvat Natura 2000 verkoston alueet, Ramsar -alueet ja kansainvälisesti merkittävät kosteikot ja lintualueet (IBA alueet). Kansallisesti arvokkaat kohteet. Kansallisesti arvokkaisiin kohteisiin kuuluvat kansallispuistot, luonnonpuistot, suojeluohjelmien kohteet, erämaaalueet, koskiensuojelulain mukaiset vesistöt, valtakunnallisten suojeluohjelmien kriteerit täyttävät kohteet, kansallisesti tärkeät lintuvesialueet (FINIBA - alueet), kohteet, joilla on luonnonsuojelulain luontotyyppejä (LsL 29 ), äärimmäisen ja erittäin uhanalaisten sekä vaarantuneiden lajien esiintymispaikat, erityisesti suojeltavien lajien esiintymispaikat ja muut arvokkaat luonnonsuojelualueet. Lisäksi kansallisesti arvokkaisiin kohteisiin kuuluvat valtakunnallisesti arvokkaat perinnemaisemat ja kulttuurimaisemat. Maakunnallisesti ja seudullisesti arvokkaat kohteet. Tähän ryhmään kuuluvat valtakunnallisissa suojeluohjelmissa maakunnallisesti arvokkaiksi luokitellut kohteet, seutu- ja maakuntakaavan suojelualuevaraukset, alueellisesti uhanalaisten lajien esiintymispaikat ja maakunnallisesti/seudullisesti merkittävät muut luontokohteet. Paikallisesti arvokkaat kohteet. Paikallisesti arvokkaisiin kohteisiin kuuluvat kohteet, joilla on metsälain erityisen tärkeitä elinympäristöjä (MeL 10 ), yleis- ja asemakaavojen suojeluvaraukset, paikallisesti uhanalaisten ja harvinaisten lajien esiintymispaikat sekä muut paikallisesti harvinaiset ja edustavat luontokohteet. Muut luonnonsuojelullisesti arvokkaat kohteet. Kohteet, jotka eivät ole edellä mainituissa luokissa mutta, jotka ovat luonnon monimuotoisuuden säilymisen kannalta tärkeitä, esimerkiksi suuret yhtenäiset tavanomaisen luonnon alueet ja ekologiset käytävät. Lisäksi tähän luokkaan kuuluvat luonnonmuistomerkit.

FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto- ja maisemaselvitys 4 (26) 3.4 Uhanalaisuusluokitus 3.5 Uhanalaiset luontotyypit Luontoselvityksen uhanalaisuusluokitus pohjautuu uhanalaisten lajien II seurantatyöryhmän esitykseen, joka on laadittu IUCN:n uusien uhanalaisuusluokkien ja kriteerien mukaisesti. Tässä mietinnössä määriteltiin kaikille uhanalaisille lajeille uhanalaisuusluokan lisäksi elinympäristötyyppi ja uhkatekijät. Uhanalaisia ovat äärimmäisen uhanalaiset (CR), erittäin uhanalaiset (EN) ja vaarantuneet (VU) lajit. Silmälläpidettävät (NT) lajit eivät ole uhanalaisia lajeja. Alueellisesti uhanalaisten lajien osalta uhanalaisuusluokituksen aluejakona käytetään metsäkasvillisuusvyöhykkeitä osa-alueineen. Lajit jaetaan kahteen luokkaan: alueellisesti hävinneet (RE) ja alueellisesti uhanalaiset (RT). Luontotyyppien uhanalaisuusluokitus pohjautuu Suomen luontotyyppien uhanalaisuusarviointiin 2. Arviointi auttaa kohdentamaan suojelua, hoitoa, ennallistamista, tutkimusta ja seurantaa tarkoituksenmukaisesti. Uhanalaisuuden arvioinnissa Suomi on jaettu kahteen osa-alueeseen. Pohjois-Suomi vastaa pohjoisboreaalista metsäkasvillisuusvyöhykettä ja Etelä-Suomi hemi-, etelä- ja keskiboreaalista vyöhykettä. Luontotyyppien uhanalaisuuden arvioinnissa käytetyt uhanalaisuusluokat vastaavat pääpiirteissään lajien uhanalaisuustarkastelussa käytettyjä luokkia. Uhanalaisia ovat äärimmäisen uhanalaiset (CR), erittäin uhanalaiset (EN) ja vaarantuneet (VU) luontotyypit. Luontotyypin esiintymiin tai sen keskeisimpiin laadullisiin piirteisiin kohdistuu äärimmäisen suuri välitön uhka, erittäin suuri uhka lähitulevaisuudessa tai suuri uhka keskipitkällä aikavälillä hävitä tarkastelualueelta. Uhanalaisten luontotyyppien esiintymiä voi uhata pelkästään laadullinen heikkeneminen. Luontotyyppi on silmälläpidettävä (NT), jos sen esiintymät ovat taantuneet tai se on harvinainen. Säilyvän (LC) luontotyypin esiintymiin ei kohdistu merkittävää häviämisen uhkaa keskipitkällä aikavälillä. Luontotyyppi kuuluu luokkaan hävinnyt (RE), jos sen kaikki esiintymät ovat hävinneet tarkastelualueelta. 3.6 Suomen kansainväliset vastuulajit ja -luontotyypit Suomella on kansainvälinen vastuu tiettyjen lajien säilyttämisestä. Vastuu merkitsee lähinnä sitä, että lajin seurantaa ja tutkimusta on tehostettava ja lajin elinympäristö tulee ottaa huomioon maankäytön suunnittelussa. Luontotyyppien uhanalaisuuden arvioinnin yhteydessä määritettiin kansainvälisistä vastuuluontotyypeistä. Suomen vastuuluontotyyppejä nimettiin yhteensä 35, joista erityisen suuren vastuun luontotyyppejä on 15 ja suuren vastuun luontotyyppejä 20. 4 Alueen nykytila 4.1 Kallio- ja maaperä Alueen kallioperä on kivilajistoltaan hyvin vaihteleva ja se kuuluu ns. pohjoisen Haukiveden granuliittilohkoon. Kallioperä koostuu valtaosin kvartsi- ja 2 Raunio ym. 2008a, 2008b

FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto- ja maisemaselvitys 5 (26) granodioriittisista syväkivilajeista. Erityisesti porfyyrinen granodioriitti muodostaa Porosalmen alueella laajan yhtenäisen kivilajialueen. Hietalammen luoteispuolen kallioissa esiintyy myös grano- ja kvartsidioriitin seassa melko laaja-alaisesti hypersteeniamfiboliittia ja -gneissiä. Hietalammen lounaisrannan kalliot ovat pääasiassa dioriittia. Paikoin alueen kivilajien sulkeumana esiintyy myös hieman kiillegneissiä. Alueella on useita lohkare-, rakoilu- ja lippaluolia. Ne sijoittuvat Pirunkirkonvuorelle, Palanutvuorelle sekä Sakaslahden ympäristöön. Pirunkirkkovuoren pohjoisjyrkänteessä oleva luola on Pirunkirkon niminen luola, jonka katon ja lattian muodostavat rakoon kiilautuneet moreenilohkareet ja yläpuolisesta jyrkänteestä pudonneet lohkareet. Pirunkirkkovuoren toinen luola sijaitsee Pirunkirkon pohjoisjyrkänteen alla. Kolmas luola sijaitsee veteen rajautuvassa Pirunkirkkovuoren rantajyrkänteessä. Palanutvuoren selänteen pohjoispuolen luola on jäätikkökulumisen ja rapautumisen synnyttämä kalliolippa. Palanutvuoren toinen luola on porrasmaisen länsijyrkänteen tyvellä. Hietalammen itärannalla Sakaslahden pohjukan pohjoisjyrkänteessä sijaitsee Hiidenkirkko niminen luola, joka on muodostunut laajentuneeseen pystyhalkeamaan. Maaperältään alue on suurelta osin kalliomaata (kuva 2). Avokallioita on runsaasti ja ne ovat paikoin varsin laajoja. Moreenimaat sijoittuvat kallioselänteiden ja -mäkien väliin. Savimaita on hieman Linnonniemen Tapiolan eteläpuolella ja Heiskalan alueella. Turvamaita on niukasti Mustalammen alueella. Kuva 2. Ote maaperäkartasta.

FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto- ja maisemaselvitys 6 (26) 4.2 Maisema Etelä-Savon alue kuuluu maisemallisesti Itäisen Järvi-Suomen maisemamaakuntaan, joka jakautuu edelleen Lounais-Savon järviseutuun, Suur-Saimaan seutuun ja Savonselän seutuun 3. Rantasalmi kuuluu Suur- Saimaan seutuun. Suur-Saimaan seudulle tyypillisesti alueen metsäkasvillisuus on varsin karua, viljavia savikoita ei juuri ole. Kuivat ja kuivahkot puolukkatyypin mäntykankaat ovat tavallisimpia. Maisemakuvaan vaikuttaa merkittävästi kallioperän murroslinjat ja vaihteleva kallioinen maasto. Metsäinen kalliomaasto kohoaa ympäristöstään ja rajautuu monin kohdin jyrkästi vesistöön. Kallioselänteet kohoavat metsämaastoa ylemmäksi 10 30 metriä. Alueen jyrkänteet sijoittuvat murroslinjoille. Korkeimmat jyrkänteet ovat Pirunkirkkovuorella sekä Palanutvuoren, Koiravuoren ja Sakaslahden alueella. Paikoin on matalia noin 5 metrisiä viistojyrkänteitä, mutta muuten kalliot ovat loivarinteisiä selänteitä. Paikoittaiset hakkuut avaavat kallioilta metsäisiä, vaatimattomia lähimaisemia, jotka muuten olisivat puuston peitossa. Maisemallisesti arvokkaimmat alueet ovat Mustalammen ja Sakaslahden alue sekä Pirunkirkkovuoren, Palanutvuoren sekä Louhiluodon ympäristöt. Rakennetut alueet keskittyvät Lomakeskus Järvisydämen alueelle ja lomaasutus Ahvenlahden - Linnonniemen - Pääskylän rannoille. Ainoa peltoalue on Heiskalan tilalla. Pirunkirkkovuorelta avautuu hienot näkymä Haukiveden Parkunse- Kuva 3. lälle. 3 Ympäristöministeriö 1993

FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto- ja maisemaselvitys 7 (26) 4.3 Vesistöt 4.3.1 Pohjavedet 4.3.2 Pintavedet Alueella ei ole luokitettuja pohjavesialueita. Kallioperässä pohjavesi liikkuu pitkin rakoja ja kalliopohjavedet varastoituivat erityisesti kallioperän murroskohtiin. Selvitysalueen vesistöt kuuluvat Vuoksen vesistöalueeseen (04), jonka vedet virtaavat kaakkoon Laatokkaan. Selvitysalueeseen kuuluvat Hietalammen itäosa, Koiralampi ja alue rajautuu Haukiveden Hepo- ja Parkunselän vesialueisiin. Haukivedellä veden laatu vaihtelee suuresi Haukiveden eri osa-alueilla. Haukivettä kuormittavat Varkauden kaupungin ja Varkauden metsäteollisuuden jätevedet, ja Haukiveden pohjoisosissa veden laatu on tyydyttävä. Keskeinen Haukivesi kuuluu erinomaiseen luokkaan ja kaava-alueen lähivedet ovat luokassa erinomainen. Hietalampi on kirkasvetinen, veden laadultaan eriomainen vesiallas. Koiralampi on suorantainen lampi. 4.4 Kasvillisuus Selvitysalue sijaitsee eteläboreaalisella kasvillisuusvyöhykkeellä, Järvi- Suomen kasvimaantieteellisellä alueella. Alue kuuluu Etelä-Savon eliömaakuntaan. Poronsalmen kasvistoon on jäänyt lämpökauden muistona muutamia kasveja kuten lehmus, kuusama ja vuorimunkki. Erilaisia metsänhoitotoimia on tehty alueella paljon, luonnontilaisia aloja on niukasti ja suppeina vyöhykkeinä. Alueella vallitsevat kanervatyypin (CT) kuivat kalliomänniköt ja puolukkatyypin (VT) kuivahkot kankaat. Kenttäkerros on vähälajinen ja siinä kasvaa kanervaa, kangasmaitikkaa, variksenmarjaa, puolukkaa ja mustikkaa. Metsät vaihettuvat tuoreiksi (MT) kankaiksi ja paikoin pienialaisesti sekapuustoisiksi lehtomaisiksi kankaiksi (OMT) rinteitä alaspäin mentäessä. Lehtomaista kangasta on Heiskalan länsipuolella ja Paastaipaleenlahden länsirannalla. Reheviä metsätyyppejä, lehtomaisia kankaita ja lehtoja, on alueella niukasti. Lehtokasvillisuutta esiintyy lähinnä kalliojyrkänteiden alla ja purojen varsilla, pienialaisesti lahtien pohjukoissa sekä Heiskalan tilan ympäristössä. Lehdot ovat pääosin saniaistyypin (FT) kosteaa tai käenkaali-oravanmarjatyypin (OMaT) tuoretta lehtokasvillisuutta. Kuivaa lehtoa on paikoittain Linnonniemen alueella. Saniaislehtoja (FT) leimaa isoalvejuuri, hiirenporras, korpiimarre, metsäalvejuuri, mustakonnanmarja, sudenmarja, käenkaali ja metsätähti. Tapiolan alueelle on ominaista metsitettyjen peltojen koivikot. Näiden metsien kenttäkerros on tyypillisesti suurruohoinen ja heinäinen sekä kasvillisuus on kulttuurivaikutteinen.

FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto- ja maisemaselvitys 8 (26) Kuva 4. Pirunkirkkovuoren kalliomännikköä. Kallioilla kasvillisuus on yleisesti poronjäkäläpohjaista mäntyvaltaista kuivaa kangasta (CT) ja karukkokangasta (ClT) (kuva 4). Poronjäkälien lisäksi avokallio-osia peittävät torvi- ja hirvenjäkälät sekä sammalet, mm. karhunsammalet ja kynsisammalet. Kalliopainanteissa ja halkeamissa kasvaa jonkin verran varpuja kuten kanervaa, variksenmarjaa, puolukkaa, sianpuolukkaa ja muita putkilokasveja, mm. huopakeltanoa, rohtotädykettä, ahosuolaheinää ja metsälauhaa. Poronjäkäläisellä silokalliorinteellä ja avokallioilla on paikoin lajistoltaan monipuolisempaa kallioniittymäistä kasvillisuutta, missä kasvaa isomaksaruohoa, sianpuolukkaa, kalliokieloa, keto-orvokkia, mäkitervakkoa, lampaannataa, kissankelloa ja kissankäpälää. Paikoin kallioniityillä kasvaa myös vuorimunkkia, joka on harvinainen kasvi sillä se kuuluu eteläiseen, Suomeen Litorina-lämpökaudella levinneeseen lajistoon. Kallioalueilla seinämien ja lohkareitten yleisinä lajeina ovat poronjäkälien (pallero-, valko- ja harmaaporonjäkälä) ja metsäsammalten lisäksi hiirenhäntä-, hohtovarsta-, kalliokarsta-, kalliopalmikko-, kalliotiera- ja nuokkuvarstasammal. Lisäksi kasvaa paikoin karvejäkäliä ja kiventieraa. Kallioraoissa tavataan mm. kallio-omenasammalta ja sannikkaisista kallioimarretta sekä lievää mesotrofiaa ilmentävää haurasloikkoa. Pirunkirkkovuoren pohjoisjyrkänteellä kasvaa myös rotanhäntäsammalta ja viuhkasammalta sekä lievää mesotrofiaa ilmentävää siloriippusammalta. Palanutvuoren länsipuolisella, etelään antavalla silokalliorinteellä, Pirunvuorella ja Sakaslahden kalliolla on kalliokohokkia. Sakaslahden kalliolla kasvaa myös kalliokiviyrttiä. Soita alueella on vähän ja ne ovat valtaosin karuja isovarpurämeitä. Osa soista on ojitettuja korpia, ruoho- ja aitokorpia ja rannoilla olevia luhtia. Arvokkain suo on Paastaipaleenlahden rehevä ruoho- ja heinäkorpi.

FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto- ja maisemaselvitys 9 (26) 4.5 Eläimistö Selvitysalueella ei sijaitse merkittäviä linnustokohteita. Linnustoon kuuluu pääosin tyypillisiä havu- ja lehtimetsien lajeja. Lehtomaisilla kankailla ja lehdoissa pesivät yleisesti sirittäjä, laulurastas, peippo, pajulintu, räkättirastas, punarinta ja punakylkirastas. Havumetsissä yleisiä ovat peippo, pajulintu ja talitiainen. Metsäalueilla kanalinnut teeri, pyy ja metso ovat varsin yleisiä, myös varpushaukkaa tavataan. Rantametsissä pesivät myös mm. käpytikka, metsäkirvinen ja mustarastas. Muuta linnustoa edustavat västäräkki, korppi ja varis. Haukiveden puolella vesi- ja rantalinnusto on niukkalajinen. Pesimälajistoon kuuluvat mm. kuikka, kalalokki, harmaalokki, rantasipi, telkkä ja tavi. Myös kalatiira havaittiin, mutta lajin ei todettu pesivän alueella, vaan se ruokailee vesialueilla. Myös selkälokki ja naurulokki vierailevat ruokailemassa selvitysalueella. Hietalammella pesimälajisto on myös niukka, pesiviä lajeja ovat kalalokki ja telkkä. Nisäkäslajistoon kuuluvat mm. ilves, hirvi, jänis, kettu, orava, saukko, liitoorava sekä majava, jolla on pesä Lähdelahden etelärannalla ja Hietalammella. Liito-oravalle sopivaa elinympäristöä on alueen itäosassa, Heiskalan metsässä, mistä on tehty liito-oravasta useina vuosina havaintoja. Haukivesi on tärkeä saimaannorpan elinaluetta ja lajista on myös havaintoja yleiskaavaalueelta. Kuva 5. Majavan pesä Hietalammella. Alueen vaihteleva ympäristö ja useat suojapaikat, mm. luolat, kalliokolot ja vanhat rakennukset, tarjoavat pohjanlepakolle, siipoille (viiksisiippa, isoviiksisiippa ja vesisiippa) ja korvayökölle sopivaa elinympäristöä. Lepakkohavaintoja on tehty mm. Pääskylän ja Pirunkirkon alueella. Ranta-alueella ja kosteikko-osilla elävät rantakäärme, viitasammakko ja tavallinen sammakko. Alueen etelän- tai lounaansuuntaan avautuvat kallioniityt ja tienpientareet ovat tärkeitä elinympäristöjä useille perhosille. Palanutvuoren ympäristössä on useita kallioketoja, missä elävät mm. uhanalainen (VU) kalliosinisiipi ja kirjoverkkoperhonen. Haukiveden kalasto on monipuolinen. Se koostuu mm. seuraavista lajeista: siika, made, hauki, lahna, ahven, kuha ja muikku.

FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto- ja maisemaselvitys 10 (26) 5 Luonto- ja lintudirektiivilajit sekä uhanalaiset ja harvinaiset lajit 5.1 Uhanalaiset ja luontodirektiivilajit liitteen II ja IV lajit Saimaannorppa (Phoca hispida saimensis) Äärimmäisen uhanalainen (CR), erityisesti suojeltava, rauhoitettu, luontodirektiivin liitteen II priorisoitu ja liitteen IV laji Lajin kokonaiskanta on noin 260 eläintä, joista lisääntymiskykyisiä on 100 150 eläintä. Lajin vahvin kanta on Linnasaaren kansallispuiston alueella. Saimaannorpan merkittävin suora kuolinsyy on hukkuminen takertuneena kalanpyydyksiin. Epäsuora, mutta yhä yleisempi syy lajin taantumiseen on se, ettei pesintä tai lisääntyminen onnistu. Lajista on yleiskaava-alueelta havaintoja. Valkoselkätikka (Dendrocopos leucotos) Äärimmäisen uhanalainen (CR), erityisesti suojeltava, rauhoitettu, lintudirektiivin liitteen I laji Valkoselkätikan pesimisympäristöt ovat avaria ja valoisia vanhoja lehtipuuvaltaisia ja lehtilahopuustoisia metsiä, jossa on sekapuustona mäntyä ja varttuneita kuusia. Valkoselkätikasta on tehty havaintoja yleiskaava-alueelta, mutta laji ei pesi alueella. Liito-orava (Pteromys volans) Vaarantunut (VU), luontodirektiivin liitteen IV(a) laji 4 Liito-oravan luontaisia elinympäristöjä ovat varttuneet kuusivaltaiset sekametsät, joissa kasvaa järeitä haapoja sekä leppää ja koivua. Haapa on tärkeä pesä- ja ravintopuuna. Elinalueet ovat usein kallioiden juurilla, rinteissä ja pienvesistöjen varsilla. Aikuiset liito-oravat ovat paikkauskollisia ja elävät samassa metsässä vuosia. Aikuisen naaraan elinpiiri on kooltaan yleensä 4-10 ha, keskimäärin 8 ha. Naaras liikkuu säännöllisesti pesä- ja ruokailupaikkojen välillä ja voi oleskella suppealla alueella, jopa samassa pesäkolossa, useita vuosia. Koiraan elinpiiri on useita kymmeniä hehtaareja, keskimäärin noin 60 ha. Koiraat liikkuvat melko vapaasti naaraan valtaamalla alueella sekä eri naaraiden elinpiirien välillä. Syksyllä ja talvella nuoret liito-oravat etsivät itselleen uuden sopivan elinalueen, joka voi sijaita jopa useiden kilometrien päässä synnyinpaikasta. Liito-oravasta on tehty havaintoja kaava-alueelta vuonna 2003 ja 2007. Maastokartoituksessa 2009 ei merkkejä lajista löydetty. Saukko (Lutra lutra) Silmälläpidettävä (NT), luontodirektiivin liitteen IV(a) laji Saukko elää kaikenlaisissa vesistöissä. Elinpaikkansa se valitsee ravinnon saatavuuden, suojaisien pesimä- ja lepopaikkojen esiintymisen ja sen mukaan, pääseekö veteen myös talvella. Saukolla on laaja saalistusalue jota se kiertelee jatkuvasti ympäri vuoden, mutta poikasten kasvatuksen aikana naaras py- 4 LsL:n (luonnonsuojelulaki 20.12.1996/1096) 49.1 :n mukaan EY:n luontodirektiivin liitteessä IV (a) (Neuvoston direktiivi 92/43/ETY luonnonvaraisten elinympäristöjen ja luonnonvaraisten eläinten ja kasvien suojelusta) tarkoitettuihin eläinlajeihin kuuluvien yksilöiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. (24.6.2004/553). LsA:n (luonnonsuojeluasetus 14.2.1997/160) liitteessä 5 on lueteltu Suomessa luonnonvaraisena esiintyvät luontodirektiivin liitteen IV(a) lajit.

FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto- ja maisemaselvitys 11 (26) syy pienehköllä alueella. Lajista on tehty havaintoja alueella (E. Enhon tiedonanto 2009). Ilves (Lynx lynx) Silmälläpidettävä (NT), luontodirektiivin liitteen IV(a) laji Ilves suosii vaikeapääsyistä louhikko- ja mäkimaastoa. Sen elinpiiri on laaja. Elinpiirin pinta-ala vaihtelee noin 100 1000 neliökilometrin välillä. Uroksilla on isommat elinpiirit ja niiden elinalueilla saattaa elää useampia naaraita. Lajista on tehty havaintoja eri puolilla aluetta (E. Enhon tiedonanto 2009). Lepakot (pohjanlepakko, viiksisiippa/isoviiksisiippa, vesisiippa ja korvayökkö) Pohjanlepakko (LC), viiksisiippa (DD), isoviiksisiippa (DD), vesisiippa (LC) ja korvayökkö (LC). Kaikki Suomessa tavattavat lepakot ovat luontodirektiivin liitteen IV(a) lajeja. Lepakoille tärkeitä ruokailualueita ovat rehevät lehtipuuvaltaiset metsiköt, saniaiskorvet tai vastaavat rehevät notkelmat ja vesistöjen ranta-alueet. Levähdys-, lisääntymis- ja talvehtimispaikkoina ne käyttävät puidenkoloja, kallion halkeamia ja rakennuksia. Lepakoiden saalisalueet saattavat sijaita suhteellisen kaukanakin päivälepopaikoista tai talvehtimispaikoista. E. Enhon ilmoituksen mukaan lepakoista alueella on havaittu pohjanlepakko, viiksisiippa/isoviiksisiippa, vesisiippa ja korvayökkö. Havainnot lajeista on tehty detektorin avulla. Lepakoita on havaittu seuraavilta paikoilta (E. Enhon tiedonanto 2009): Pääskylän vanha pihapiiri Havukkalahti, Hevosharjun pihapiirin läheisyys. Hevosharjun alueella liikkuu näköhavaintojen mukaan lepakoita, mutta lajitietoa asiasta ei ole. Lomakylä Järvisydämen alueella on havaintoja siipoista. Hietalammen Sakaslahti, Luola, Lepäileviä lepakoita kallion koloissa. Viitasammakko (Rana arvalis) Elinvoimainen (LC), luontodirektiivin liitteen IV(a) laji Viitasammakot elävät kosteilla niityillä, viidoilla, kedoilla, metsissä, soilla ja puutarhoissa. Laji suosii kosteampaa ympäristöä kuin tavallinen sammakko. Lajia tavataan lähes koko maamme alueella. Pohjoisessa se on harvalukuinen, mutta Keski-Suomessa ilmeisesti jopa runsaampi kuin tavallinen sammakko. lajista on havainnot seuraavilta paikoilta (E. Enhon tiedonanto 2009): Järvisydämen ranta-alue ja pihapiirin purot Havukkalahti Pääskylän luhta Todennäköisesti viitasammakko elää laajemmalla alueella. Lajille sopivia matalia rantoja ja luhtia on mm. Saunaniemessä tai Koiralammella. Kirjoverkkoperhonen (Euphydryas maturna) Elinvoimainen (LC), luontodirektiivin liitteen II ja IV(a) laji Laji on Suomessa rauhoitettu. Kirjoverkkoperhosta tavataan alueelta vuosittain, mutta silti harvakseltaan. Lajin tyypillisimpiä esiintymisympäristöjä ovat metsätalouden tuottamat hakkuuaukeat, valoisat metsät, pihapiirit tai sorateiden kukkapientareet. Kirjoverkkoperhosen toukan ravintokasvi kangasmai-

FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto- ja maisemaselvitys 12 (26) tikka on alueella hyvin yleinen kasvi. Lajin havaintopaikat (E. Enhon tiedonanto 2009): Pääskylän vanha pihapiiri, Poronsalmentien, tien piennar Rantakoivula, Poronsalmentien vieressä oleva pieni kallio. Kalliosinisiipi (Scolitantides orion) Vaarantunut (VU) Kalliosinisiipi suosii avoimia ja aurinkoisia kallioita, joissa kasvaa toukan ravintokasvia, isomaksaruohoa. Laji elää usein vesistöjen läheisyydessä. Kalliosinisiipi on paikallinen perhonen, ja se lentää varsin pienellä alueella. Kalliosinisiiven lentoaika on lyhyt (toukokuun lopusta juhannukselle) ja kukkivat kasvit määräävät lajin esiintymisen. Kalliosinisiivellä on useita elinpaikkoja. Porosalmen alueella lajille kelpaa, vain ne kalliokedot, joista kasvaa kissankäpälää, mäkitervakkoa ja orvokkeja. Tiltaltti (Phylloscopus collybita) Vaarantunut (VU) Tiltaltti elää kuusimetsissä ja kuusivaltaisissa sekametsissä. Koirastiltaltti havaittiin laulavan muutamilla paikoilla ja lajista on myös tehty havaintoja aikaisemmin (E. Enhon tiedonanto 2009). Rantakäärme (Natrix natrix) Vaarantunut (VU), rauhoitettu Rantakäärmettä tavataan maan etelä- ja keskiosista aina Oulun korkeudelle asti. Sen ravintona ovat sammakot, pikkunisäkkäät, kastemadot, linnunpoikaset sekä pienet kalat. Rantakäärme elää Porosalmen rannoilla (E. Enhon tiedonanto 2009). Pikkutikka (Dendrocopos minor) Vaarantunut (VU) Pikkutikka on havupuuvaltaisten vanhahkojen metsien pesimälaji. Lajin pesinnästä ei ole tietoa, mutta lajista on tehty havaintoja (E. Enhon tiedonanto 2009). Käenpiika (Jynx torquilla) Vaarantunut (VU) Pesimäpiirikseen käenpiika valitsee valoisia seka- ja lehtimetsiköitä, soiden laitametsiköitä ja metsäsaarekkeita, joissa on sopivia keloja. Kannan taantumisen vuoksi laji on luokiteltu vaarantuneeksi. Lajin pesinnästä ei ole tietoa, mutta se on mahdollinen. Lajista on tehty havaintoja (E. Enhon tiedonanto 2009). Selkälokki (Larus fuscus) Vaarantunut (VU) Selkälokki ei pesi selvitysalueella, mutta käy alueella ruokailemassa (E. Enhon tiedonanto 2009). Naurulokki (Larus ridibundus) Vaarantunut (VU)

FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto- ja maisemaselvitys 13 (26) Naurulokki ei pesi selvitysalueella, mutta ruokailee alueella (E. Enhon tiedonanto 2009). Myyränporras (Diplazium sibiricum) Elinvoimainen (LC), luontodirektiivin liitteen II ja IV laji. Myyränporras on löydetty Pirunkirkkovuoren korkean kalliojyrkänteen alta, kallion alarinteen lehdosta. Kasvusto oli elinvoimainen 2008 (Ympäristöhallinnon Eliölajit-tietojärjestelmä 2009). Lehdon reunametsä oli hakattu 2009 ja laji on kärsinyt hakkuista. 5.2 Silmälläpidettävät ja alueellisesti uhanalaiset lajit Vaskitsa (Anguis fragilis) Silmälläpidettävä (NT) Vaskitsa on raajaton lisko. Laji elää alueella (E. Enhon tiedonanto 2009). Ilves (Lynx lynx) Silmälläpidettävä (NT) Ks. edellä. Saukko (Lutra lutra) Silmälläpidettävä (NT) Ks. edellä. Käki (Cuculus canorus) Silmälläpidettävä (NT) Käki on tasaisimmin levinneitä lintuja Suomessa. Sille kelpaavat monenlaiset metsäiset ja puuryhmiä kasvavat elinympäristöt, joilta löytyy reunoja ja väljyyttä. Laji suosii puoliavoimia metsiä, kuten mäntykankaita, kalliomänniköitä ja niiden laiteita. Käki on yleinen myös rämeillä ja rannoilla. Käen on arveltu harvinaistuneen Etelä- ja Keski-Suomen kulttuuriseuduilla. Koiraskäki lauloi Koiravuoren alueella (24.6.2009). Kaulushaikara Botaurus stellaris Silmälläpidettävä (NT) Ei pesi alueella, mutta lajista on tehty havaintoja (E. Enhon tiedonanto 2009). Kalasääski (Pandion haliaetus) Silmälläpidettävä (NT) Ei pesi alueella, mutta lajista on tehty havaintoja (E. Enhon tiedonanto 2009). Mehiläishaukka (Pernis apivorus) Silmälläpidettävä (NT) Mehiläishaukka elää avomaiden, varsinkin peltojen ja niittyjen pirstomissa metsämaisemissa. Pesä löytyy yleensä sekametsästä tai runsaasti lehtipuita kasvavasta kuusikosta, joskus myös puhtaasta kuusi- tai lehtimetsästä. Ei pesi alueella, mutta lajista on tehty havaintoja (E. Enhon tiedonanto 2009).

FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto- ja maisemaselvitys 14 (26) Harmaapäätikka (Picus canus) Silmälläpidettävä (NT) Lajista on tehty alueella havaintoja (E. Enhon tiedonanto 2009). Teeri (Tetrao tetrix) Silmälläpidettävä (NT) Teeri suosii metsien reuna-alueita rannoilla, soilla ja saarissa. Laji kuuluu alueen pesimälinnustoon. Metso (Tetrao urogallus) Silmälläpidettävä (NT), alueellisesti uhanalainen (RT) Metson tyypillinen elinympäristö on vaihteleva havu- tai sekametsä kankaineen ja rämeineen. Metso kuuluu alueen pesimälajistoon. Metso poikueesta on tehty havainto Muurasuon eteläpuolelta (E. Enhon tiedonanto 2009). Kelta-apila (Trifolium aureum) Silmälläpidettävä (NT) Kelta-apilaa kasvaa hiekkamaalla peltojen laidoilla, tien pientarilla ja muilla paikoilla, joissa kasvipeite ei pääse kokonaan sulkeutumaan. Kelta-apila on yleinen sisämaassa maan eteläosassa. Lajin levinneisyyskuvaan Suomessa on vaikuttanut kaskiviljely, joka loi kelta-apilalle runsaasti sopivia kasvupaikkoja. Lajia kasvaa Paastaipaleenlahteen menevän metsäautotien pientareella ja Tapiolan tienpientareella (E. Enhon tiedonanto 2009). Vuorimunkki (Jasione montana) Alueellisesti uhanalainen (RT) 5.3 Lintudirektiivin I-liitteen lajit Vuorimunkki viihtyy kuivilla ja paahteisilla kalliokedoilla. Se on yksivuotinen kellokasvi, jota esiintyy paikallisesti etelään antavilla kalliorinteillä. Laji kasvaa seuraavilla paikoilla (Ympäristöhallinnon Eliölajit-tietojärjestelmä 2009 ja E. Enhon tiedonanto 2009): Poronsalmentie, pieni kallioketo tien reunassa Palanutvuori, pieni kallioketo Palanutvuori, edustava kallioketo Järvisydämen vieressä. Palanutvuori, etelään viettävä loivahko kalliorinne Koiravuoren etelärinne. Pesiviä lintudirektiivin liitteen I lajeja ovat 1. Kuikka Leppäluoto, todennäköinen pesintä, luodon läheisyydessä liikkui kuikkapari (Maastokartoitus 2009). Petäikkösaaren länsiranta, todennäköinen pesintä, alueella havaittiin 1 yksi yksilö. Alueella on sopivia pesimäpaikkoja (Maastokartoitus 2009). Louhiluoto, alueella havaittiin 1 yksi (Maastokartoitus 2009). 2. Pyy - Laji suosii tiheitä tuoreita metsiä, kohtalaisen yleinen (Maastokartoitus 2009, E. Enhon tiedonanto 2009). 3. Palokärki - Tapiola, Heiskalan metsä, pesintä 2008 ja 2009 (E. Enhon tiedonanto 2009). Sakaslahden jyrkänteen alusmetsässä löytyi syönnösjälkiä.

FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto- ja maisemaselvitys 15 (26) 4. Viirupöllö - Pirunkirkkovuoren itäpuolen kuusirinne. Pesintä, ainakin vuosina 2007 2009 (E. Enhon tiedonanto 2009) 5. Metso - Muurasuon ympäristö (E. Enhon tiedonanto 2009). Alueella ruokailevat tai lepäilevät muuttoaikana mm. varpuspöllö, mehiläishaukka, harmaapäätikka, teeri, kalasääski, kuikka ja kalatiira. Lisäksi alueelta on tehty havaintoja valkoselkätikasta (E. Enhon tiedonanto 2009). 5.4 Suomen kansainväliset vastuulajit ja -luontotyypit Yleiskaava-alueella elävät seuraavat Suomen kansainväliset vastuulajit: saimaannorppa liito-orava teeri metso tavi isokoskelo rantasipi telkkä kalliosinisiipi myyränporras kaiheorvokki Alueella olevat Suomen kansainväliset vastuuluontotyypit: Suot: aitokorvet. Metsät: kalliometsät Kalliot ja kivikot: avoimet silokalliot 6 Luonnon- ja maisemansuojelun kannalta arvokkaat alueet 6.1 Luonnonsuojelun kannalta arvokkaat alueet 1. Linnansaaren Natura-alue Pinta-ala: 26 546 ha Arvoluokka: kansainvälisesti arvokas Linnansaaren Natura-alueelle (FI0500002) on laajojen järvenselkien ja saariryhmien vaihtelu. Natura-alue on saimaannorpan tärkeä elinalue ja merkittävä metsänsuojelukohde. Alueella on arvioitu olevan noin 50-55 norppaa, eli noin 25 % koko kannasta. Alue on otettu Natura suojeluverkostoon luontodirektiivin perusteella (SCI alue). Suojelu kohdistuu seuraaviin luontodirektiivin luontotyyppeihin: Luontotyyppi Pintaalaosuus alle 1 % Vuorten alapuoliset tasankojoet, joissa on Ranunculion fluitantis ja Callitricho-Batrachium-kasvillisuutta (%) *Fennoskandian runsaslajiset kuivat ja tuoreet niityt alle 1 % Kostea suurruohokasvillisuus alle 1 % Kasvipeitteiset silikaattikalliot alle 1 % Kallioiden pioneerikasvillisuus alle 1 % *Boreaaliset luonnonmetsät 4 %

FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto- ja maisemaselvitys 16 (26) Boreaaliset lehdot alle 1 % *Fennoskandian metsäluhdat alle 1 % *Puustoiset suot alle 1 % * = priorisoitu luontotyyppi. Lisäksi suojelu kohdistuu seuraaviin luontodirektiivin liitteen II lajeihin saimaannorppa, kirjoverkkoperhonen ja Idänleväsammal. Saimaannorppa on priorisoitu laji. 2. Porosalmen kalliot Pinta-ala: 319 ha Arvoluokka: kansallisesti arvokas Uhanalaiset ja silmälläpidettävät lajit: kaksi uhanalaista lajia, käki (NT), teeri (NT), metso (NT, RT) ja vuorimunkki (RT) Luontodirektiivin liitteen II ja IV lajit: pohjanlepakko ja kirjoverkkoperhonen. Uhanalaiset ja silmälläpidettävät luontotyypit: tuoreet keskiravinteiset lehdot (VU), vanhat kuusivaltaiset lehtomaiset kankaat (NT), karut varjoisat kalliojyrkänteet (NT) ja keskiravinteiset avoimet laakeat kalliot (NT). Poronsalmen geologisesti arvokas kallioalue (KAO060190) on erisuuntaisten murroslinjojen lohkomaa maastoa, jonka merkittävin piirre on alueella sijaitsevat monet lohkare-, rakoilu- ja lippaluolat. Alue on korkeista selänteistä muodostunut, hyvin paljastunut, metsäinen kalliomaasto kohoaa ympäristöstään ja rajautuu monin kohdin terävästi vesistöön. Alueen kallioperä on kivilajistoltaan hyvin vaihteleva. Jyrkänteisten kalliorinteiden avoimia pintoja erottuu monin kohdin aluetta puuston lomitse ympäröiville lähivesille. Etenkin Ahvenlahteen rajautuvan Pirunkirkkovuoren rantajyrkänne näkyy hyvin ympäristöön. Jyrkänteiset kalliot, jotka rajautuvat kapeiden lahtien rantamaisemaan, eivät kuitenkaan ole kovin massiivisia ja eivät sen takia erotu laajalti ja kauas Haukivedelle. Rannan tuntumassa olevien selänteiden ja jyrkänteiden päältä avautuu useasta kohtaa hienoja näköaloja ympäristöön. Alueen kaakkoiskulmalla olevilta Pirunkirkkovuoren ja Palanutvuoren lakiosista näkyy harvan puuston siivilöimiä avaria järvimaisemia Haukivedelle. Alueella on useita metsälain erityisen tärkeitä elinympäristöjä: jyrkänteet alusmetsineen, rehevät lehtolaikut sekä puuntuotannollisesti vähätuottoisemmat kalliot ja louhikot. 3. Pieni ja Iso Mustalampi Pinta-ala: 5,6 ha Arvoluokka: seudullisesti arvokas (kuuluu Poronsalmen arvokkaaseen kallioalueeseen) Uhanalaiset ja silmälläpidettävät lajit: - Luontodirektiivin liitteen II ja IV lajit: todennäköisesti lepakoita Uhanalaiset ja silmälläpidettävät luontotyypit: aitokorvet (VU), metsäluhdat (VU), tuoreet keskiravinteiset lehdot (VU), vanhat kuusivaltaiset lehtomaiset kankaat (NT) ja karut varjoisat kalliojyrkänteet (NT) Iso Mustinlammen ympäristössä olevat jyrkänteet ovat 5 10 metrisiä viistoseinämiä. Korkein jyrkänne on Sakaslahden pohjukassa, missä kallionaluskasvillisuus on tuoretta lehtoa ja lehtomaista kangasta. Kasvillisuutta leimaavat isovalvejuuri, käenkaali, hiirenporras, kallioimarre, suokeltto, korpi-imarre ja

FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto- ja maisemaselvitys 17 (26) oravanmarja. Lehtokuusamapensaita on paikoin. Jyrkänne, alusmetsineen on metsälain erityisen tärkeä elinympäristö 5. Iso Mustalammen laskupuro on osittain perattu. Pieni- ja Mustalammen ranta on kapealti nevareunainen, joka muuttuu isovarpurämeeksi. Iso Mustalammen eteläosalla on jyrkänne, jonka yläosalta avautuu erämainen maisema. Lammen länsirannalla on tulvametsää, joka muuttuu ylempänä tuoreeksi lehdoksi. Lehdon puusto on nuorta. Kalliojyrkänteen alaosalla puusto on vanhaa kuusisekametsää ja yläosassa vanhaa männikköä. Iso Mustalammen eteläosalla on metsäkortekorpea, luhtanevaa, metsäluhtaa ja niukasti tuoretta lehtoa. Puusto on metsäisillä osilla nuorta. Pieni ja Iso Mustalampi muodostavat arvokkaan luonto- ja maisemakokonaisuuden, missä pienellä alueella on vaihtelevaa kasvillisuutta ja arvokasta eläimistöä. Kuva 6. Iso Mustinlammen maisemaa. 4. Paastaipaleenlahden suo Pinta-ala: 0,2 ha Arvoluokka: Paikallisesti arvokas (kuuluu Poronsalmen arvokkaaseen kallioalueeseen) Uhanalaiset ja silmälläpidettävät lajit: - Luontodirektiivin liitteen II ja IV lajit: - Uhanalaiset ja silmälläpidettävät luontotyypit: ruohokorpi (VU) Kohde on pienialainen karun oloinen ruoho- ja heinäkorpi, missä puusto on nuorta. Hieskoivun lisäksi kasvaa kuusta. Aluskasvillisuutta luonnehtivat runsas korpikastikka, korpikaisla, okarahkasammal, hiirenporras, mustikka, 5 Jyrkänteet: vähintään 10 metriä korkeita ja ne varjostavat välitöntä alusmetsäänsä, alusmetsissä on muusta metsäympäristöstä poikkeavaa vaateliasta kasvillisuutta

FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto- ja maisemaselvitys 18 (26) puolukka, kurjenjalka, metsäalvejuuri ja metsäkorte. Kohde on metsälain erityisen tärkeä elinympäristö. 5. Paastaipaleenlahden korpi Pinta-ala: 1,2 ha Arvoluokka: Paikallisesti arvokas Uhanalaiset ja silmälläpidettävät lajit: - Luontodirektiivin liitteen II ja IV lajit: - Uhanalaiset ja silmälläpidettävät luontotyypit: ruohokorpi (VU) Paastaipaleenlahden itärannalla on selvitysalueen arvokkain korpi. Kasvillisuus on saniais- ja ruohoheinäkorpea. Laiteella on hieman lehtokasvillisuutta. Korven keskeisemmällä osalla on mätäs-välipintamosaiikkia. Tällä osalla tervaleppää kasvaa kohtalaisen runsaana, muuten valtapuuna on hieskoivu. Sen lisäksi puustoon kuuluvat kuusi ja harmaaleppä. Kasvillisuuden runsaimmat lajit ovat rentukka, käenkaali, oravanmarja, metsätähti, mesiangervo, ojakellukka, huopaohdake ja hiirenporras. Lisäksi kohteen kasvistoon kuuluvat pitkäpääsara, korpi-imarre, korpikaisla, vehka, metsäkorpi ja tesma. Kohde on metsälain erityisen tärkeä elinympäristö. Tervaleppäkorpiosa ei täysin täytä luonnonsuojeluasetuksen kuvausta suojeltavasta tervaleppäkorvesta 6. Kohde on hieman karun oloinen. Kuva 7. Paastaipaleenlahden korpi. 6. Rantakoivulan tienvarren kallioniitty Pinta-ala: 0.1 ha Arvoluokka: Kansallisesti arvokas (kuuluu Poronsalmen arvokkaaseen kallioalueeseen) Uhanalaiset ja silmälläpidettävät lajit: uhanalainen laji 6 LsA 10 : Tervaleppäkorpia, jotka ovat luhtaisia tai lähteisiä ja joissa valtapuuna on tervaleppä ja aluskasvillisuutena mättäillä on hiirenporrasta, nevaimarretta tai muita suuria saniaisia. Välikköpinnoilla kasvaa luhtakasveja, useimmiten vehkaa ja kurjenmiekkaa.