Sisällysluettelo Teemaryhmä 1: Hyvinvoivana ja innostuneena Kampuksella mission impossible?... 6 Sessio I:... 6 1. Rakastan työtäni mutta miksi?... 6 2. Tolkkua työhön!... 7 3. Yliopistotyön johtaminen... 8 Sessio II:... 9 1. Työhyvinvointia vai tiedeyhteisöhyvinvointia? Pohdintaa opiskelijalähtöisen opetuksen kehittämisen roolista tiedeyhteisön hyvinvoinnille... 9 2. Akateemiseen yhteisöön kiinnittyminen Aalto-yliopistossa... 10 3. Hyvinvointiin ja opintojen ohjaukseen panostaminen kannattaa Maanpuolustuskorkeakoulussa... 11 Teemaryhmä 2: Digitalisaatio ja pelillistäminen korkeakouluopetuksessa... 13 Sessio I:... 13 1. TIM ja pelillistäminen... 13 2. Markkinoinnin työelämävalmiuksien kehittäminen simulaatiopelin avulla... 14 3. Arvioinnin kehittäminen aktivoivan opetuksen ja pelillistämisen kautta... 15 4. Pelillistäminen yliopisto-opetuksen pedagogisena ulottuvuutena... 16 Teemaryhmä 3: Työelämälähtöisyys korkeakouluopinnoissa miten ja miksi?... 18 Sessio I:... 18 1. Juhlapuheista käytäntöön! - Miten opetusyhteistyötä yritysten kanssa tehdään?... 18 2. Työelämälähtöinen avoin korkeakouluopetus ketteryyttä ja kehittymistä... 19 3. Enhancing the Employability of Higher Education Students through Six Frames... 20 Sessio II:... 21 Teemaryhmien kaikki abstraktit 1/98
1. Metsäalan koulutuksen kehittäminen integratiivisen pedagogiikan mallin avulla... 21 2. Monikielinen käännöstyöpaja Turun yliopistossa työelämään valmistavaa simulaatiota... 22 3. Uutispelien pilotointia - törmäyksiä monialaisella projektikurssilla... 23 Sessio III:... 24 1. Pedagogiikan käytäntö- ja työelämäläheisyys avoimessa yliopisto-opetuksessa... 24 2. Uraseurantatiedon hyödyntäminen koulutusohjelman uudistustyössä... 25 3. Integroitu uraohjaus osana biologian korkeakouluopintoja... 26 Sessio IV:... 27 1. Yritysyhteistyöllä sisältöä biotalouden osaamiskokonaisuuksiin... 27 2. Sairaanhoitaja-diakonissakoulutus saamelaisalueella palvelee asukkaita ja työelämää alueen kulttuurin ja kielen huomioivassa koulutuksessa... 29 Teemaryhmä 4: Tutkimuksellisia välineitä opiskelun ja oppimisen arviointiin... 31 Sessio I:... 31 1. Lokikirjojen käyttö arviointimenetelmänä... 31 2. TIM ja Velpit... 32 3. Opetuksen, opinto-ohjauksen ja opiskelijoiden haltuunoton kehittäminen opiskelijakyselyiden tuloksia hyödyntäen... 33 Sessio II:... 34 1. Opiskelijapalaute työkaluna fysiikan yliopisto-opetuksen kehittämisessä... 34 2. Yliopisto-opiskelijan toimijuus - tutkimusmenetelmä ja työkalu pedagogiikan ja oppimisympäristöjen kehittämiseen... 35 3. Pedagogiset käytännöt ja geneeriset taidot Itsearviointiin perustuvan mittarin kehittäminen... 36 Teemaryhmä 5: Ohjauksellinen pedagogiikka yliopistossa... 38 Sessio I:... 38 1. Aikuisopiskelijoiden tieteellisen ajattelun ja tietokäsityksen alkuvaiheet avoimessa yliopistossa... 38 2. Kele Finland. Mitä se meille kuuluu?... 39 3. Ohjauksellinen pedagogiikka tiedeyhteisön viestintäkäytänteiden opetuksessa... 40 Sessio II:... 41 1. Ilmiölähtöinen opiskelu liikunnanopettajakoulutuksessa... 41 2. Laboratorio-opetus fysiikan yliopisto-opinnoissa... 42 Sessio III:... 43 1. Omaopettajatoiminta ohjaajan näkökulmasta... 43 Teemaryhmien kaikki abstraktit 2/98
2. Ohjauksen kautta yhteisöllisyyteen Kemian laitoksen toimintamalli... 44 Teemaryhmä 6: Pedagogista johtamista hahmottamassa... 46 Sessio I:... 46 1. Verkostoituneen oppivan/ei vielä oppivan organisaation toiminnan pedagogisesta johtamisesta... 46 2. Hyvinvointi ja johtaminen... 47 3. Pedagogisen johtamisen käsitteen tarkastelua siviili- ja sotilasorganisaatioiden... 47 työntekijöiden sanoitusten kautta... 47 Sessio II:... 48 1. Opetuksen johtaminen laitosjohtajan näkökulmasta... 48 2. Kehittämisstudio-konsepti pedagogisen johtamisen apuvälineenä insinööritieteiden maisterikoulutuksessa... 50 Teemaryhmä 7: Digiluu-digilei pedagogiikka edellä muutokseen... 52 Sessio I:... 52 1. Kokemuksista strategiaan digitaalisuus opettajien ja opiskelijoiden silmin... 52 2. Yksin työskentelystä ryhmäblogiksi... 53 3. UTUPS University Teachers Pedagogigal Support ympäristö Turun yliopiston opettajien ja tohtorikoulutettavien tueksi... 54 4. Systematic information seeking kansainvälistä verkko-opetusta tiedonhankinnan kurssilla... 55 Sessio II:... 56 1. Opiskelijat vertaisopettajina: opetusvideoita ja sulautuvaa oppimista tiedon-... 56 hankinnan kurssilla... 56 2. Verkkopohjaisella äänestysjärjestelmällä aktivointia massaluennoille... 58 3. IHME tekee eihmeitä digitaalisia työvälineitä ja sulautuvaa pedagogiikkaa tutkimusmenetelmäopetukseen... 59 4. MOOC linjakkaan digiopetuksen muotona Kokeilu kulttuuriperinnön opetuksessa 60 Teemaryhmä 8: Tunteet ja tilat oppimisessa ja opettamisessa... 62 Sessio I:... 62 1. Tunteet ja tilat oppimisessa ja opettamisessa... 62 2. Oppimispäiväkirja tunteiden tulkkina... 63 Teemaryhmä 11: Kuinka mitata opetuksen laatua?... 65 Sessio I:... 65 1. Kuinka OKM:n rahanjakomalli mittaa opetuksen laatua - opettajan näkökulmasta... 65 Teemaryhmien kaikki abstraktit 3/98
2. Pedagoginen toimintaympäristö opetuksen laadun mittarina... 66 3. Opiskelijapalaute - opetuksen laadun mittari?... 67 4. Vaihtoehtoiset opintojen suoritustavat ja vertaisarviointi opetuksen laadun takeina.. 68 5. Laadukasta opetusta kenttätyössä... 69 Teemaryhmä 12: Opettajana yliopistossa... 71 Sessio I:... 71 1. Näkemyksiä nykyopettajuudesta yliopistossa... 71 2. Osaamisen ja opettajuuden kehittäminen yliopistopedagogisen koulutuksen tuella... 72 3. LES teaching more learning pedagoginen kampanja teknillisten tieteiden opettajille... 73 Sessio II:... 74 1. Tukea yliopisto-opettajalle yhteisöllinen opetuksen kehittämismalli... 74 2. Yliopisto-opetuksen tieto- ja viestinäteknologinen kehittäminen opettajien yhteistyötä ja vuorovaikutusta edistävänä tekijänä... 75 3. Englanniksi opettamisen ihanuus ja kamaluus... 76 4. Kriittinen ajattelu, metakritiikki ja pedagoginen toiminta... 77 Teemaryhmä 13: Kohtaatko? Vuorovaikutteista pedagogiikka korkeakouluihin... 79 Sessio I:... 79 1. Yliopisto-opintokokonaisuuden yhteisölliset toimintamuodot opiskelijoiden ammatillisen kasvun mahdollistajana... 79 2. Kohtaamisia ja rajanylityksiä: uusimuotoiset viestintä- ja kieliopinnot... 80 3. Kuinkas sitten kävikään - Oppimisen palautekokonaisuuden kehittämishanke Metropolia Ammattikorkeakoulussa... 81 4. Luennot vuorovaikutuskeinona... 82 Sessio II:... 83 1. Kohtaamisen tilat ja tunteet yliopisto-opetuksessa: vuorovaikutusosaamisen intensiivijakso Jyväskylän yliopiston opettajankoulutuslaitoksessa... 83 2. Luovia kohtaamisia!... 84 3. Opettajan läsnäolo verkko-opetuksessa... 85 4. Kohtaamisia lääkäreiden hajautuskoulutuksen oppimisympäristössä... 86 Sessio III:... 87 1. Ilmaisutaidon kurssin harjoitusten merkitys opettajaopiskelijoiden ryhmäytymisprosessissa... 87 2. Etäisistä massaluennoista aitoihin kohtaamisiin... 88 Teemaryhmien kaikki abstraktit 4/98
3. Taideinterventio yliopisto-opiskelijoille Välineitä vuorovaikutukseen ja sosiaalisen jännittämisen käsittelyyn... 89 Teemaryhmä 14: Oppimisen arvioinnin kehittäminen ja tutkiminen yliopistokontekstissa... 91 Sessio I:... 91 1. Oppimisen arvioinnin diskurssit kasvatusalan yliopistokoulutuksessa... 91 2. Yliopiston opettajien käsityksiä ja käytäntöjä arviointimenetelmistä ja palautteen antamisesta... 92 3. Arviointi yliopisto-opiskelijan ammatillista kasvua tukemassa... 93 4. Itsearviointi matematiikan yliopistokurssilla... 94 Sessio II:... 95 1. Verkko-opiskelijan etätunnistamisella uusia mahdollisuuksia arviointiin... 95 2. Kielitaidon arvioinnista viestintätaidon arviointiin... 96 3. Apuvälineiden käyttö avain paremman tekstin tuottamiseen?... 97 Teemaryhmien kaikki abstraktit 5/98
Teemaryhmä 1: Hyvinvoivana ja innostuneena Kampuksella mission impossible? Sessio(t): 2 Puheenjohtajat: Henna Koskimäki ja Jaana-Piia Mäkiniemi Sessio I: 1. Rakastan työtäni mutta miksi? Elina Jokinen Jyväskylän yliopiston kielikeskus Puheenvuorossa tarkastellaan työhyvinvointia kirjoittamisen opettajan näkökulmasta. Esityksessä selviää, mitä yhteistä on kirjoittamisen ja elämän hallinnalla, ja siinä myös haastetaan tutkimaan tapaa, jolla puhumme työstämme. Haluan kyseenalaistaa diskurssia, jossa yliopisto (työpaikka) on elämäämme säätelevä korkeampi voima ja onnemme avaimet nykyisen pääministerin taskussa. Jumissa olevilla kirjoittajilla on usein jäsentymätön käsitys siitä, mitä he ovat tekemässä ja miksi. Haluan provosoiden kysyä, voisiko työjumin taustalla olla samanlaisia syitä. Opetan kirjoittamista eri alojen opiskelijoille ja tutkijoille. Avaan puheenvuorossani kirjoittamisen opetuksen ja samalla oman työhyvinvointini perusteita. Esittelen, miten lähestyn tieteellistä kirjoittamista luovana prosessina ja miten käytännössä perustan opetukseni kokonaisvaltaiseen käsitykseen ihmisestä ja kirjoittamisesta. Tällä tavalla havainnollistan, miten kirjoittamisen opetuksen perusteena olevia miksi-kysymykset voisivat hyödyttää kampuksen jokaista työntekijää alasta ja työnkuvasta riippumatta. Se, mitä näen ja kohtaan työssäni kirjoittamisen opettajana, kertoo paljon hyvää yhteisöstämme. Kun olen läsnä innostuneiden opiskelijoiden ja tutkijoiden kanssa, koen olevani hyvin lähellä tieteenteon ydintä ja ihanteita. Työni perustuu kokonaisvaltaiseen käsitykseen kirjoittamisesta ja ihmisestä ja siinä lähestytään tieteellistä kirjoittamista luovana prosessina. Tämä tieteellisen kirjoittamisen kontekstissa poikkeuksellinen lähestymistapa toimii: koulutuksieni tuloksena kirkastuu usein paitsi keskeneräisen tekstin myös oman elämän fokus. Yhtä lailla koen, että jäsennellyt vastaukset olemassaolon peruskysymyksiin ovat myös oman työssäjaksamiseni ja työtä kohtaan tuntemani intohimon taustalla. Vaikka tiede ja tutkimus ovat itsearvoisia, yksilötasolla oman työn perustelut eivät Teemaryhmien kaikki abstraktit 6/98
saisi olla ulkokohtaisesti määriteltyjä. Toisaalta oma kokemukseni tekee myös näkyväksi epäkohtia: epätyypillisillä opetusmenetelmillä saadut tulokset toimivat peilinä vallitsevalle diskurssille ja haastavat kysymään kriittisiä kysymyksiä. Onko yliopisto tulevaisuuden työpaikkana sellainen, jossa ihmisten on mahdollista tehdä arvojaan vastaavaa työtä? Onko meillä aikaa ja tilaa sellaiselle opetukselle, jolla oikeasti saadaan aikaan paitsi tuloksia myös kokonaisvaltaista hyvinvointia? Ymmärrämmekö, että näissä kahdessa on kyse samasta asiasta? Tieteellinen kirjoittaminen, luovuus, elämänhallinta, motivaatio 2. Tolkkua työhön! Virpi Malin, Elina Riivari, Teija Lukkari Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulu ja Kielikeskus Tässä esityksessä tarkastelemme työn mielekkyyteen liittyviä kokemuksia opintojaksolta, jonka kolme opettajaa kahdesta eri yliopiston yksiköstä ovat yhdessä suunnitelleet ja toteuttaneet dialogisuutta ja interaktiivisuutta korostaen. Kaikkein tärkein hyvinvointia työssä tuottava tekijä on työn mielekkyys, tolkku. Tolkkua ihminen kokee eniten silloin, kun hän kokee työnteon vaivannäön arvoiseksi eli motivoituu tehtäviinsä ja kokee voivansa saavuttaa työn tavoitteet. (Aro 2006, 11.) Työn mielekkyys on korostunut myös oman yliopistomme toimijuutta tarkastelevissa tutkimuksissa. Opintojaksolla on tutkittu kyselyin opiskelijoiden kokemuksia omasta toimijuudestaan käytettäessä vuorovaikutukseen ja yhdessä oppimiseen kannustavia opetusmenetelmiä. Kiinnostus on kohdistunut siihen, millaista pedagogista lisäarvoa kurssin aikana toteutetut interaktiot mahdollisesti tuovat. Opettajien motivoitumisen ja työhyvinvoinnin tarkastelu perustuu dialogisuuden ja yhteistyön kokemuksiin ja niiden käsittelyyn. Varsinaisen tutkimuksen alustavat tulokset opiskelijanäkökulmasta rohkaisevat osallistavien työtapojen edelleen kehittämiseen. Tutkimuksen kohteena olleen opetuskokeilun tavoitteena oli tukea ja parantaa opiskelijoiden sekä opiskeluryhmien vuorovaikutusosaamista, työhyvinvointia ja oppimista. Vuorovaikutusta korostavalla pedagogiikalla on keskeinen merkitys opiskelijoiden motivoitumiselle ja työhyvinvoinnin sekä työn mielekkyyden Teemaryhmien kaikki abstraktit 7/98
kokemuksille. Yhteisöllinen ja monitieteinen oppiminen on keskeinen voimavara myös opettajan asiantuntijatyössä yliopistoyhteisössä. Eri tieteenalojen asiantuntemusta kannattaa hyödyntää opetuksen pedagogisessa suunnittelussa ja toteutuksessa. Monitieteinen pedagoginen yhteistyö tuo uusia näkökulmia ja lisää työn imun kokemuksia sekä opettajille että opiskelijoille. Opettajina olemme kokeneet yhteistyöhön ja dialogisuuteen perustuvan toiminnan hyödyt merkittäviksi erityisesti työhyvin- voinnin näkökulmasta. Resurssien jakaminen, toisilta oppiminen, erilaisten näkökulmien moninaisuus ja niiden hyödyntäminen lisäävät merkittävästi sekä työn tekemisen intoa että himoa - eli tolkkua! Työn mielekkyys, yhteistyö, vuorovaikutus 3. Yliopistotyön johtaminen Sirpa Kova, Riitta Nurkkala, Satu Soila Oulun yliopisto, Täydentävien opintojen keskus Muutostilanteissa tarvitaan ihmisten johtamistaitoa. Oulun yliopiston täydentävien opintojen keskuksen johtamiskoulutustarjonnassa on verkkovalmennus Jaettu johtaminen työyhteisöjen voimavarana, josta saa eväitä ihmisläheiseen johtamiseen. Korkeakouluissa tehokkuus ja tuottavuus korostuvat. Samaan aikaan henkilöstön työn tekemisen mahdollisuudet ja intohimo katoavat. Akateemisissa yhteisöissä on perinteisesti tunnustettu älyllisen pääoman arvo ja hyväksytty sen merkitys. Onko perinteisille arvoille enää tilaa? Akateeminen henkilöstö kaipaa johtamiseen yhteisöllisyyttä. Jaettu johtajuus työyhteisön voimavarana valmennus toteutetaan ohjatusti verkossa materiaalin ja käytännönläheisten tehtävien avulla. Valmennus sisältää teemaan liittyviä verkkovideoita ja kirjallista materiaalia. Tehtävissä sovelletaan jaetun johtajuuden periaatteita omaan työyhteisöön. Osallistujien käytössä on työyhteisövalmentajia sekä vertaisten laajaalainen osaaminen. Valmennuksessa hyödynnetään Lapin yliopistoon tekeillä olevan yliopistotyön johtamiseen liittyvän väitöskirjan antia. Valmennuksen myötä korkeakoulujen johtajien ihmisten johtamisen taidot lisääntyvät. He ymmärtävät paremmin arvostavan vuorovaikutuksen ja henkilöstön osallistamisen merkityksen. Ihmisläheisen johtamisen keinoin yksilöiden psykologisia sopimuksia voidaan Teemaryhmien kaikki abstraktit 8/98
lujittaa ja korjata. Valmennuksessa kannustetaan tunnistamaan oman työyhteisön potentiaali ja hyödyntämään sitä muutoksen eteenpäin viemisessä ja johtajan työn helpottamisessa. Osallistuminen vahvistaa työyhteisön sitoutumista ja motivaatiota yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Intohimo työn tekemiseen lisääntyy ja yhteisöllisyys kasvaa. Akateeminen yhteisö ei ota kaikilta osin omakseen johdon ylhäältä sanelemia muutoksia. Yhteisö katsoo, että resurssipäätökset ja korkeakoulujen johtamisen tämänhetkinen suuntaus rikkovat akateemisen yhteisön psykologisia sopimuksia. Osallistamisen myötä saavutetaan yhteinen ymmärrys muutosten kohteista ja tarpeellisuudesta sekä lujitetaan johtajien ja työntekijöiden psykologisia sopimuksia. Valmennuksen myötä jaetun johtajuuden käytänteitä lähdetään soveltamaan omassa työyhteisössä. Osallistaminen ja yhdessä tekeminen vakiintuvat saaden jälleen aikaan intohimoa työn tekemiseen. Parhaimmillaan johtaminen luo menestystä ja hyvinvointia akateemiseen työyhteisöön. Psykologinen sopimus, jaettu johtaminen, korkeakoulujen muutos Sessio II: 1. Työhyvinvointia vai tiedeyhteisöhyvinvointia? Pohdintaa opiskelijalähtöisen opetuksen kehittämisen roolista tiedeyhteisön hyvinvoinnille Eetu-Pekka Heikkinen, Helinä Suutarinen, Maiju Asiala, Jukka Hiltunen, Saara Luhtaanmäki, Sanna Taskila Oulun yliopisto, prosessi- ja ympäristötekniikka Pohditaan, miten kahdessa koulutusohjelmassa käyttöönotetut opiskelijalähtöisen kehittämistyön mahdollistavat toimintatavat parantavat motivaatiota ja siten työyhteisön hyvinvointia. Yliopistoissa on henkilökunnan työhyvinvoinnin lisäksi varmistettava myös tiedeyhteisön muiden jäsenten - erityisesti opiskelijoiden - hyvinvointi. Yksi keino on opiskelijoiden aktiivinen mukanaolo opetuksen kehittämistyössä. Oulun yliopiston prosessi- ja ympäristötekniikan koulutusohjelmissa on otettu käyttöön toimintatapoja, jotka mahdollistavat opiskelijalähtöisen opetuksen kehittämistoiminnan. Näitä ovat mm. vuosittaiset opetuksen päivät ja palautteenkäsittelyryhmä (PAK), joissa lähtökohtana ovat opiskelijoiden esiinnostamat asiat. Näiden lisäksi opiskelijoilla on luonnollisesti edustus myös erilaisissa työryhmissä kuten koulutusohjelmatoimikunnissa. Teemaryhmien kaikki abstraktit 9/98
Opiskelijalähtöisten opetuksen kehittäminen mahdollistaa keskittymisen opiskelijoiden tärkeiksi kokemiin asioihin. Esimerkiksi PAKin toiminnalla saavutettuja hyötyjä ovat olleet: palautteen saaminen ja käsittely myös sellaisista kursseista, joiden vastuuopettajat eivät aiemmin ole aktiivisesti keränneet tai käsitelleet palautteita; opetuksen/ohjauksen kehittäminen kohteissa, jotka edellyttävät laajempia kuin yksittäiseen opintojaksoon tai opettajaan kohdistuvia toimia (esim. tenttijärjestelyt, kursseille ilmoittautuminen ja tiedottaminen); tutkinto-ohjelmien kriittisimpien ongelmakohtien tunnistaminen sekä mahdollisuus opetuksen kehittämistyön vaikutusten arviointiin opiskelijoiden näkökulmasta. Erittäin toimiviksi ovat osoittautuneet myös vuosittaiset opetuksen päivät, jotka on koettu matalan kynnyksen tapahtumiksi, joihin voi osallistua, vaikkei muuten osallistuisikaan opiskelijajärjestöjen toimintaan. Opetuksen päivän aikana pohditaan yhdessä pienissä ryhmissä opiskelijoiden esiin nostamia asioita, jotka vaihtelevat vuosittain. Tilaisuuden avoimen ja rennon tunnelman on koettu mahdollistavan aidon keskustelun opettajien ja opiskelijoiden välillä pienryhmätyöskentelyn aikana. Yleisesti ottaen on havaittu, että opiskelijalähtöinen kehittämistoiminta mahdollistaa opiskelijoiden kannalta keskeisiin asioihin puuttumisen, mikä puolestaan sitoo opiskelijoita tiiviimmin osaksi tiedeyhteisöä ja kasvattaa heidän motivaatiotaan. Opiskelijalähtöisyys, opetuksen kehittäminen, motivaatio 2. Akateemiseen yhteisöön kiinnittyminen Aalto-yliopistossa Susanna Koistinen Aalto-yliopiston ylioppilaskunta Tarkastelun kohteena on opiskelijoiden kiinnittyminen tiede- ja opiskelijayhteisöön. Heikko kiinnittyminen opiskeluihin on yhteydessä opiskelun ongelmiin. Opintojen sujuvuuden lisäämiseksi pyritään löytämään mielekkäitä tapoja, ja kiinnittymisen tapojen tutkiminen on yksi tapa lähestyä tätä ongelmaa. Akateemisen kulttuurin sisällä olevien kiinnittymisen tapojen erittely vie eteenpäin ymmärrystä ilmiöstä. Aalto-yliopiston ylioppilaskunta tilasi koulutuksen ja opiskelun tutkimussäätiö Otukselta paperin "Akateemisen kulttuurin kiinnittymisen tapoja" (Karimo, Salminen 2015). Karimo ja Teemaryhmien kaikki abstraktit 10/98
Salminen käyttivät Opiskelijabarometri-kyselytutkimuksen aineistoja löytääkseen tilastollisin menetelmin eri tavalla kiinnittyvien opiskelijoiden profiileja. Standardoiduilla mittareilla tarkasteltiin kiinnittymistä opintoihin, opiskelijayhteisöön ja tiedeyhteisöön. Karimo ja Salminen löysivät aineistosta neljää eri kiinnittyjätyyppiä. Aallon opiskelijoista 16,8 % on heikosti kiinnittyneitä opiskelijoita, jotka eivät lataudu positiivisesti millekään laadituista faktoreista. 24,6 % on omiin opintoihinsa kiinnittyviä opiskelijoita, jotka latautuvat positiivisesti ainoastaan omiin opintoihin kiinnittymiseen ja 37,3, % latautuu positiivisesti sekä omiin opintoihin että opiskelijayhteisöön kiinnittymiseen. 21,3 % latautuu positiivisesti kaikille faktoreille, eli sekä omiin opintoihin, opiskelijayhteisöön että erityisen positiivisesti tiedeyhteisöön kiinnittymiseen. Kiinnostavaa on, että tyyppien yleisyys vaihtelee jonkin verran opintoaloittain. Aineistosta selvitettiin myös vuorovaikutuksen kokemusta. Erityisen kiinnostavaa on, että suurin osa ensimmäisen vuoden opiskelijoista kokee kontakteja muihin opiskelijoihin, mutta 18 % vastaa, ettei heillä ole juurikaan kontakteja oman oppiaineensa opiskelijoihin. Kiinnittyjätyypin vaikutusta opintojen etenemiseen pyrittiin selvittämään. Tässä erot opintoaloilla olivat hyvin erilaisia. Esimerkiksi kauppatieteellisellä alalla heikosti kiinnittyvät opiskelijat arvioivat valmistuvansa nopeammin kuin vahvemmin kiinnittyneet, mikä oli päinvastainen tulos teknillistieteellisen ja taideteollisen alan opiskelijoihin. Heikosti kiinnittyminen oli selvästi yhteydessä harkintaan opintojen keskeyttämisestä. Kiinnittyjätyypeillä ei kuitenkaan tässä aineistossa havaittu vaikutusta opintopistekertymään tai opintosuoritusten keskiarvoon. Aalto-yliopiston ylioppilaskunta käyttää tätä aineistoa osana omaa yhteisötyötään ja pyrkii kehittämään opiskelijajärjestöjen toimintaa edistämään akateemiseen kulttuuriin kiinnitymistä tukevaan suuntaan. Opiskelijat, kiinnittyminen, yhteisö 3. Hyvinvointiin ja opintojen ohjaukseen panostaminen kannattaa Maanpuolustuskorkeakoulussa Johanna Anttonen, Satu-Tuulia Vuoksenranta Maanpuolustuskorkeakoulu Esityksessä tarkastellaan opiskelijoiden ja henkilökunnan hyvinvointia. Opinnot ovat työelämäläheisiä, joka vaikuttaa sitoutumiseen ja motivaatioon. Ohjaus edistää opiskelijan hyvinvointia ja omien voimavarojen tunnistamista. Teemaryhmien kaikki abstraktit 11/98
Ohjauksen ja opetuksen lähtökohtana ovat opiskelijalähtöisyys, yksilöllinen kohtaaminen ja henkilökohtainen tuki sekä työelämäläheisyys. Tavoitteena on opintojen osaamistavoitteiden saavuttaminen ja opintoihin sitoutuminen. Opintojen ohjaukseen on panostettu erittäin paljon ja se suunnataan yksittäisille opiskelijoille ja opiskelijaryhmille. Ohjauksen ja opetuksen painopiste on ennaltaehkäisyssä ja opintojen etenemisessä, mitkä liittyvät opiskelijoiden hyvinvointiin. Opiskelijoiden jaksamista ja hyvinvointia toteutetaan verkostomaisella yhteistyöllä ja ohjauksella eri tahojen kesken. Opintojen ohjaus jäsennetään kolmeen alueeseen: 1. Oppimisen ja opiskeluun liittyvä ohjaus. 2. Ammatillinen, upseeriuuteen ja työuraan kytkeytyvä ohjaus. 3. Henkilökohtaiseen elämäntilanteeseen liittyvä ohjaus eli kasvun ja kehityksen tukeminen. Jokaisella vuosikurssilla on oma kurssinjohtaja, joka vastaa laajasti ohjauksesta ja opintojen etenemisestä. Tutkintotasojen koulutussuunnittelijat ja kurssisihteerit vastaavat tahoillaan ohjauksesta ja neuvonnasta. Opettajat vastaavat opetuksesta ja opintojen sisällöllisestä ohjauksesta ryhmä- ja yksilötasolla. Opiskelijoiden oppimisen tukemisen laaja panostaminen ja mahdollisuus yksilölliseen kohtaamiseen luovat voimavaroja myös opiskelijoiden parissa työskenteleville. Opiskelijoiden ja henkilökunnan jaksamista lisää myös fyysiseen toimintakykyyn panostaminen ja mahdollisuudet viikkoliikuntaan. Opintojen haasteisiin on olemassa vahva tukiverkosto, johon sisältyy erityisohjaus, oma terveysasema, sotilaspastorin ja sosiaalikuraattorin tuki. Opettaja ja opiskelija eivät jää missään tilanteessa yksin, vaan aina löytyy apua ja tukea. Laajan palautejärjestelmän kautta saadaan sekä välitöntä että viivästettyä palautetta, minkä avulla voidaan tarkastella sekä opiskelijoiden hyvinvointia ja jaksamista että laajemmin kokemuksia annetusta opetuksesta. Palautteiden perusteella opiskelijoiden jaksamiseen ja opintojen kuormittavuuteen kiinnitetään entistä enemmän huomiota. Kuormittavuutta ohjaa kuormittavuusohje ja -laskuri, mille on ollut palautteiden perusteella selkeä tarve. Keskeyttämisprosentit ovat erittäin pieniä, mitä seurataan hyvin tarkkaan. Opiskelijoiden ja henkilökunnan hyvinvointi ja innostus näyttäytyy opiskelijoiden opintoihin sitoutumisessa ja opintojen ajallisessa etenemisessä. Jaksaminen, hyvinvointi, opintojen ohjaus, sitoutuminen Teemaryhmien kaikki abstraktit 12/98
Teemaryhmä 2: Digitalisaatio ja pelillistäminen korkeakouluopetuksessa Sessio(t): 1 Puheenjohtajat: Minna-Maarit Jaskari, Risto Säntti ja Anu Ylitalo Sessio I: 1. TIM ja pelillistäminen Vesa Lappalainen Jyväskylän yliopisto / Tietotekniikan laitos Kun opiskelijat tekevät tehtäviä, heille on tärkeätä saada niistä välitöntä palautetta sekä "pistemäärä". TIMiin lisätään peli, jossa palautteen saa myös rakennettavana kaupunkina. Ennen TIMiä tehtäviä on palautettu "sokkona" ja tulokset ovat olleet näkyvissä kurssin lopussa. Nyt opiskelijat haluavat nopeammin kokonaistilanteen näkyville. Opiskelijan "edistymistä" pyritään esittämään kaupunkina, johon rakentuu taloja kurssin edettäessä. Keväällä järjestettiin peliprojekti, jossa opiskelijat ideoivat miten visualisoidaan kurssilaisten henkilökohtaista edistymistä kurssin minimi, perus ja maksimisuoritustasoon verrattuna. Tuloksena syntyi kaupunki, johon rakentuu taloja, puita yms. sen mukaan miten kurssin eri tehtäviä tehdään. Kussakin "kaupunginosassa" näkyy "haamukuvana" tavoite ja oma taso rakentuneina rakennuksina. Taustalla näkyy myös vuori, jossa on kiipeilijöitä sen mukaan mitä muut ovat saavuttaneet. TIMin pelillistetty versio tulenee käyttöön ensimmäisen kerran kesän 2016 jollakin kurssilla. Syksyllä voidaan kertoa siitä, minkälaista palautetta tästä saatiin. Tavoitteena on kuitenkin se, että opettajan työ kurssin pelillistämiseksi ei olisi ylivoimainen. Mahdollisesti teemoja voi vaihtaa, niin että rakennetaan muutakin kaupunkia. Kaikki perustuu kuitenkin siihen, että osatehtäviä voidaan pisteyttää ja niiden pistemäärä näyttää jollakin tavalla graafisesti, esimerkiksi talon korkeutena. Monivalintatehtävät pisteytyvät helposti, samoin erilaiset järjestelytehtävät. Sanalliset vastaukset ovat haastavampia ja niistä pistemäärän saaminen voi vaatia ihmiskorjaajaa. TIMin Velpit-toiminnon avulla tätä voidaan tulevaisuudessa tehdä helposti opettajan toimesta tai vertaisarviointina. Tavoitteena on siis se, että opettajan perspektiivistä kurssille annetaan pisteytyviä tehtäviä ja Teemaryhmien kaikki abstraktit 13/98
niiden minimit ja maksimit. Näistä järjestelmä enemmän tai vähemmän automaattisesti luo "pelillistämisen" esittämään kurssin tavoitteita ja etenemistä. TIM, pelillistäminen, arviointi 2. Markkinoinnin työelämävalmiuksien kehittäminen simulaatiopelin avulla Päivi Borisov, Minna-Maarit Jaskari Vaasan yliopisto, Markkinoinnin yksikkö Tutkimuksessa analysoidaan markkinoinnin simulaatiopeliä työelämävalmiuksien oppimisen välineenä. Tarkastelun kohteena ovat pelin kautta opittavat markkinoinnin tiedot ja taidot, oppimisprosessin elementit sekä tunteet. Korkeakouluopetukselta vaaditaan yhä enemmän työelämälähtöisyyttä sekä opiskelijoilta kykyä soveltaa teoriaa käytännön tilanteisiin. Kokemuksellinen oppiminen, kuten simulaatiot, on nähty yhtenä keinona näiden taitojen oppimisessa. Simulaatiopelien on todettu harjoittavan monia tärkeitä taitoja, mutta osa tuloksista on ollut ristiriitaisia. Markkinoinnin strategiakurssin opiskelijat (n=35) pelasivat ryhmissä kilpailullista simulaatiopeliä (Simbrand) muiden kurssitehtävien ohella. Tutkimuksessa analysoitiin opiskelijoiden pelin aikana ja pelin jälkeen kirjoittamia reflektiopäiväkirjoja laadullisen sisällönanalyysin keinoin. Lisäksi hyödynnettiin havainnointia ja nimetöntä opiskelijapalautetta. Tutkimus oli luonteeltaan abduktiivinen. Opiskelijat reflektoivat oppineensa monenlaisia työelämärelevantteja tietoja ja taitoja. Merkittävää oli kokonaisvaltaisen ja relativistisen ymmärryksen kehittyminen. Pelin kokonaisvaltaisuus mahdollisti myös markkinoinnin käsitteiden, käsitteiden välisten yhteyksien, syy-seuraussuhteiden ymmärtämisen ja markkinoinnin perusprosessien hallintaan liittyvän oppimisen. Opiskelijat reflektoivat myös nykyajan markkinointiin keskeisesti liittyvien analyyttisten taitojen kehittymisestä, kuten markkina- ja kilpailija-analyysit sekä budjetointi. Pelaaminen sitoutti opiskelijat oppimisprosessiin. Turvallinen ympäristö mahdollisti virheiden tekemisen ja niistä oppimisen. Pelin kilpailullinen luonne teki oppimiskokemuksesta mielenkiintoisen, hauskan ja motivoivan. Oppimista tapahtui monella Teemaryhmien kaikki abstraktit 14/98
tapaa: opiskelijat oppivat peliä pelaamalla, ryhmän kanssa keskustelemalla, analysoimalla johtavien ryhmien toimintaa, opettajalta ja itse pelistä saadun palautteen kautta sekä pelikäsikirjan avulla. Tärkeä johtopäätös onkin se, että itse pelin pelaaminen ei ole riittävä työelämävalmiuksien opettaja, vaan sen ympärille on rakennettava muita oppimista tukevia elementtejä, kuten reflektiota. Sekä positiivisia että negatiivisia tunteita tuli esille pelin eri vaiheissa. Kilpailullinen elementti toi esille positiivisia tunteita ryhmän pärjätessä, mutta heikko suoriutuminen sitä vastoin aiheutti joillekin ryhmille motivaation heikkenemistä. Peli näyttäytyi opiskelijoille mielekkäänä ja käytännönläheisenä oppimisen välineenä. Simulaatio, työelämävalmiudet, markkinointi 3. Arvioinnin kehittäminen aktivoivan opetuksen ja pelillistämisen kautta Outi-Maaria Palo-oja, Ilkka Kukkonen Savonia-ammattikorkeakoulu/Itä-Suomen yliopisto, Koulutus- ja kehittämispalvelu Aducate Esitys käsittelee pelillistämistä osaamisen arvioinnissa ja sitä, miten se voi vaikuttaa opiskelijan kiinnostukseen ja sitoutumiseen sähköisen liiketoiminnan peruskurssilla. Sisältöjen moninaisuus, yksilölliset oppimistavoitteet ja erot opiskelijoiden sitoutumisessa tekevät osaamisen arvioinnista vaativaa erityisesti sulautetuissa oppimisympäristöissä. Kokeilimme, voidaanko opiskelijoiden konseptuaalista ymmärrystä mitata pelillistämisen kautta aiempaa syvällisemmin. Pelillistämisessä oppimisen tukena käytetään pelimäisiä elementtejä. Sille on tyypillistä myös suoriutumisen visualisointi ja nopea palaute. Savonia AMK:n sähköisen liiketoiminnan opintojaksolla hyödynnettiin aktivoivan opetuksen menetelmiä, joiden yhteyteen luotiin useita mittauspisteitä. Arvioinnissa yhdistettiin fyysisessä ja virtuaalisessa oppimisympäristössä tapahtuvat harjoitteet ja formatiiviset suoritteet yhteiseen analytiikan kehikkoon. Sähköisen liiketoiminnan opiskelijat laativat kurssille pelikäsikirjan. Opettaja muotoili kurssitavoitteet vapaaehtoisten tehtävien sarjaksi, joka antoi opiskelijoille mahdollisuuden yksilöllisiin suoritustapoihin. Opiskelijat keräsivät tehtävistä pisteitä, joiden perusteella Teemaryhmien kaikki abstraktit 15/98
arvosana määräytyi. Kurssilla ei ollut lopputenttiä, mutta opiskelijoiden osaamista mitattiin säännöllisesti aktiviteeteilla, joiden aihepiirit oli otettu suoraan kontaktiopetuksesta. Pelidynamiikan tapainen tavoitteiden asettelu sekä julkinen pistelaskujärjestelmä motivoivat opiskelijoita opiskelemaan tavoitteellisesti. Oppitunnit antoivat työkaluja tehtävien ratkaisemiseen ja kannustivat opiskelijoita omaan ajatteluun. Myös opettajan työmäärä jakaantui tasaisesti koko kurssin ajalle. Lukuisat pienet suoritukset antoivat opettajalle aiempaa laajemman ja monipuolisemman kuvan opiskelijoiden sähköisen liiketoiminnan ymmärryksestä. Kokeilu paljasti tarpeen kokonaisvaltaisen arviointijärjestelmän kehittämiseen, sillä kirjanpitoa oli vaikea hallita ensimmäisten tehtävien jälkeen. Pelillisyyden kautta tapahtuva arviointi edellyttää systemaattista ja säännöllistä seurantaa koko kurssin ajan. Toisaalta läpinäkyväksi tehty arviointi näytti kannustavan opiskelijoita positiiviseen, sisäiseen kilpailuun. Esityksessä käsitellään prosessin onnistumiselle kriittisiä vaiheita sekä haastetaan keskusteluun formaatin pedagogisesta soveltuvuudesta. Arviointi, aktivointi, ebusiness, pelillistäminen 4. Pelillistäminen yliopisto-opetuksen pedagogisena ulottuvuutena Risto Säntti, Minna-Maarit Jaskari, Anu Ylitalo Vaasan yliopisto Pelillistäminen on nousemassa opetuksen digitalisaation yhdeksi keskeiseksi alueeksi. Pelillistäminen motivoi ja innostaa oppijaa, edistää ongelmanratkaisua ja luovuutta, sitouttaa pitkäkestoisiin oppimisprosesseihin. Pelillistäminen tuo opetus- ja oppimistapahtumaan uusia kiinnostavia ulottuvuuksia. Pelillistämisen kautta voidaan kehittää opiskelijan ajattelua ja osaamista sekä edistää sosiaalista vuorovaikutusta. Lähestymistapa tuo uudenlaisia tapoja tukea oppijan motivaatiota ja tahtoa kiinnittyä aikaa ja energiaa sitovaan oppimisprosessiin. Tarkasteluviitekehyksenä käytetään Gamification Design Framework kehikkoa, jossa 1. Määritellään opetuksen tavoite. 2. Määritellään toimijan tavoiteltu käyttäytyminen. 3. Tehdään kohdistettu osallistujamäärittely. 4. Suunnitellaan pelilliset aktiviteetit ja niiden kulku. 5. Varmistetaan pelin hauskuus. 6. Määritellään käytettävät pelityökalut. Tarkastelussa Teemaryhmien kaikki abstraktit 16/98
huomioidaan myös Knewton Infographig näkökulmat, 1. monipelaajuudesta, 2. virtuaalitodellisuudesta, 3. roolipelilliset sovellukset, 4. käyttäjälähtöisyydestä. Pelinomaisia elementtejä voidaan sisällyttää opetukseen monilla tavoin; itse oppimisprosessiin ja sen seurantaan. Pistejärjestelmien, haasteiden, edistymispalkkien, osaamismerkkien ja muiden palkintojen yhdistämisessä vain mielikuvitus on rajana. Pelillistämisen käytännöt, prosessit ja opit ovat lisäksi siirrettävissä erilaisiin työelämän tilanteisiin ja tarpeisiin. Pelillistetty opetus voi myös suoraan tutkia pelillisiä yritysten ja organisaatioiden toiminnallisia tilanteita. Tässä työpajassa toivomme kuulevamme laajaalaisesti kokemuksia pelillistämisen yhdistämisestä digitaaliseen oppimiseen. Kiinnostavaa on esimerkiksi se, miten pelillisiä elementtejä on yhdistetty opetukseen, miten pelillistäminen toimineet oppimisen tukena, mitkä kysymykset ovat olleet haastavia ja miten niihin on etsitty ratkaisuja. Oppimispeleistä on tullut kiinteä osa opetusta ja teknologian kehittyessä niiden käyttö on yleistynyt. Oppimispelien tarkoitus on tukea perinteisiä opetusmenetelmiä sekä motivoida ja innostaa oppilaita. (Batson & Feinberg, 2005.). Erilaisten digitaalisten pelien ja pelikonsolien (esim. Microsoft Kinect, Xbox, PS4, Nindendo Wii) käyttö on yleistynyt viime aikoina myös koulutuksessa. (Kapp, 2013). Salemin ja Zimmermanin (2003) mukaan: Peli on järjestelmä, jossa pelaajat kohtaavat konfliktin, jota määrittävät säännöt, josta seuraa mitattavissa oleva tulos. Peli tapahtuu ennalta määrätyssä ympäristössä tiettyjen sääntöjen vallitessa, jossa pelaajat pyrkivät ratkaisemaan konfliktin ja päätymään ratkaisuun. Pelit koostuvat usein seuraavista elementeistä: peliympäristö, pelaajat, tavoite / haaste, säännöt, ongelmanratkaisu, vuorovaikutus, palaute ja palkinnot sekä lopputulos. (Kapp, 2012.) Pelillisyys, gamification, digital pedagogy Teemaryhmien kaikki abstraktit 17/98
Teemaryhmä 3: Työelämälähtöisyys korkeakouluopinnoissa miten ja miksi? Sessio(t): 4 Puheenjohtajat: Merja Karjalainen, Elina Ratalahti ja Satu Hakanurmi Sessio I: 1. Juhlapuheista käytäntöön! - Miten opetusyhteistyötä yritysten kanssa tehdään? Suvi Eriksson, Tommi Vihervaara Suvi Eriksson: Suomen Ekonomit ry ja Tommi Vihervaara: Aalto-yliopisto Esityksessä käydään läpi kokemukseen perustuvaa käytännön tietoa ja vinkkejä erilaisiin tapoihin tehdä yritysten kanssa yhteistyötä yliopisto-opetuksessa. Yliopistojen ja yritysten yhteistyö opetuksessa on kuuma poliittinen aihe, mutta keskustelu jää usein abstraktille tasolle, tai sitä käsitellään vain yliopiston, opiskelijoiden tai yrityksen näkökulmasta. Esityksessä asiaa tarkastellaan kaikkien toimijoiden kannalta perustuen sekä hyviin että huonompiin kokemuksiin. Esitys perustuu Aalto-yliopistossa työskentelevän Tommi Vihervaaran kokemuksiin ja tiedonkeruuseen. Kokemuksen pohjalta julkaistiin loppuvuonna 2015 kirja Yritysyhteistyö opetuksessa. Teos on käsikirjamainen, ja se tarjoaa selkeitä ja käytännöllisiä näkökulmia sekä yliopiston toimijoille, opiskelijoille että yritysten edustajille. Yritysyhteistyön edistämisestä hyötyvät paitsi yritykset ja yliopistot, myös opiskelijat sekä ympäröivä yhteiskunta. Yritysten kanssa tehtävä teorian ja käytännön yhdistävä opetusyhteistyö tarjoaa opiskelijoille mahdollisuuden päästä ratkomaan aitoja haasteita jo opiskeluaikana, mutta se vaatii resursseja ja ymmärrystä erilaisista toimintakulttuureista. Kirjaa tehtäessä paljastui, että opetuksellista yhteistyötä yritysten kanssa tehdään Suomessa runsaasti, mutta toiminta on hajanaista ja tieto toimivista käytännöistä jää useimmiten vain yhteistyötä tekevälle opettajalle. Yritysyhteistyö opetuksessa -kirjan kirjoittaja Tommi Vihervaara käsittelee yhteistyötä kaikkien osapuolten näkökulmasta niin, että se rohkaisee niitäkin toimijoita jotka vielä eivät omassa opetuksessaan yritysyhteistyötä hyödynnä. Esityksessä käydään läpi keskeiset havainnot ja kokemukset esimerkiksi eri yhteistyön muodoista, yhteistyön organisoinnista, projektin onnistumisen edellytyksistä sekä aina kiinnostavasta opinnäytetöiden julkisuudesta. Teemaryhmien kaikki abstraktit 18/98
Esityksen aikana kirjan kokemustietoa täydennetään Suomen Ekonomien vuoden 2016 Opetuspalkintokilpailuun saaduilla ehdotuksilla, joissa esitellään yliopistojen kauppatieteistä vastuullisten yksiköiden hyviä käytäntöjä yliopistojen ja elinkeinoelämän yhteistyöstä. Kilpailun voittaja julkistetaan viikolla 34. Yritys, yritysyhteistyö, työelämä, projektit 2. Työelämälähtöinen avoin korkeakouluopetus ketteryyttä ja kehittymistä Maarit Korva, Tytti Pintilä Jyväskylän ammattikorkeakoulu Valtakunnallisessa korkeakoulujen AVOT-hankkeessa (2015 2018) kehitetään ketterää työelämälähtöistä avointa korkeakouluopetusta ja rakennetaan tähän kestävä toimintamalli. Tutkintojen rinnalle kaivataan joustavia ja ketteriä aikuiskoulutuksen muotoja, joilla turvataan kansalaisten osaaminen muuttuvassa työelämässä. Mallinnuksen tehtävänä on luoda suomalaiseen korkeakoulutukseen pysyvä toimintatapa työelämälähtöisten osaamiskokonaisuuksien rakentamiselle. Työelämälähtöisen avoimen korkeakouluopetuksen kehittämismallia on rakennettu STAKvaiheiden mukaisesti. Tavoiteltava malli sisältää työkalut koulutuksen suunnitteluun, toteutukseen, arviointiin ja kehittämiseen. Mallia työstetään iteratiivisesti pilottikokeilujen kautta. Hanke kohdistuu kolmeen kasvu- ja rakennemuutosalaan: informaatioteknologian ala, sosiaali- ja terveysala sekä biotalous- ja ympäristöala. Hankkeen aikana luodaan toimintamalli, jonka pohjalta avoimeen korkeakouluopetukseen syntyy jatkuvasti työelämän tarpeisiin mukautuvia osaamiskokonaisuuksia. Osaamiskokonaisuudet voivat olla monialaisia ja useamman korkeakoulun yhteisiä toteutuksia. Tarjontalähtöisyydestä on siirrytty asiakaslähtöisyyteen. Osaamiskokonaisuudet palvelevat yksilön ja organisaatioiden kehittymistarpeita. Pedagogisissa ratkaisuissa huomioidaan aikuisten oppijoiden tarpeet. Toteutusmallit ovat joustavia ja monimuotoisia. Eri toimijoiden väliset raja-aidat ovat hälventyneet, korkeakoulut toimivat verkostona ja yhteiset toimintatavat ovat avoimet ja selkeät. Korkeakoulujen ja työelämän välinen yhteistyö Teemaryhmien kaikki abstraktit 19/98
on jatkuvaa ja toisiaan tukevaa. Korkeakoulujen opetussuunnitelmissa on huomioitu tulevaisuuden osaamistarpeet ja näistä pystytään rakentamaan avoimeen korkeakoulutukseen houkuttelevia paketteja, jotka myös tunnistetaan ja tunnustetaan työelämässä. Avoin korkeakouluopetus, avoin yliopisto, avoin ammattikorkeakoulu, työelämälähtöisyys 3. Enhancing the Employability of Higher Education Students through Six Frames Kati Syvälahti Universtiy of Helsinki/Helsinki University Library The purpose of this presentation is to discuss how the employability skills of students can be developed through a new ACRL Framework for Information Literacy (IL) for Higher Education (2015). There is an increasing demand for highly skilled graduates. The meta-skills involving teamwork, communication, problem solving, technology, critical thinking, information literacy and organizing are increasingly valued in the labour market. In the spring 2016 the Helsinki University Library carried out an educational reform project. One of the goals was to explore how to describe a set of graduate attributes required in the changing information environment. The information literacy framework serves as the seedbed for the relevant skills. In the library we value the collaboration across professional borders concerning the skills of students. Another project objective was to explore new collaboration possibilities and innovations. The Association of College & Research Libraries' (ACRL) nformation literacy framework for higher education recognizes the complexities of information and information behaviour. The IL framework seems to offer possibilities to enhance the employability skills of students. The IL framework has been described as a dynamic document that will continue to be assessed and revised. The IL framework understands information as a social phenomenon that takes place within a specific context. For example, one of the frames scholarship as conversation means different things to a first- year student who is learning to identify different information sources than to a doctoral student. The IL framework establishes six frames, which consist of Teemaryhmien kaikki abstraktit 20/98
knowledge practices and dispositions. The six frames are: (1) authority is constructed and contextual, (2) information creation as a process, (3) information has value, (4) research as inquiry, (5) scholarship as conversation and (6) searching as strategic exploration. It is essential to integrate the IL frames systematically into the student s academic program at different levels. In conclusion, the IL framework offers a possibility to create more student-centered learning activities and encourages students to take the role of a peer instructor. The IL frames promote collaboration across professional borders to create a learning environments where students have the opportunity to develop their employability skills. Academic skills, collaboration, employability skills, graduate skills, information literacy framework Sessio II: 1. Metsäalan koulutuksen kehittäminen integratiivisen pedagogiikan mallin avulla Anne Virtanen, Päivi Tynjälä, Sanna Honkimäki, Esa Tiusanen, Mikä Rekola, Aija Kortesmaa, Riikka Laurell Jyväskylän yliopisto (opettajankoulutuslaitos, koulutuksen tutkimuslaitos), Helsingin yliopisto (metsätieteiden laitos, koulutus- ja kehittämispalvelut) Useassa yhteydessä on vaadittu metsäalan korkeakoulutuksen kehittämistä työelämän tarpeita paremmin vastaavaksi (mm. Hetemäki ym., 2011; Maailman parasta, 2008). Kansainvälisten megatrendien, kuten globalisaation, informaatioteknologian, ilmastonmuutoksen ja palveluvaltaistumisen seurauksena metsäalan toimijoilta vaaditaan uudenlaista osaamista, johon nykyinen metsäalan korkeakoulutus ei kykene vastaamaan kovin hyvin (Kilpeläinen ym., 2014). Korkeakoulutuksen kehittämisvaatimuksiin metsäalalla vastataan parhaillaan koulutusta systemaattisesti kehittämällä. Tämä tutkimus perustuukin Helsingin ja Jyväskylän yliopistojen yhteistyössä toteuttamaan metsäalan koulutuksen tutkimus- ja kehittämishankkeeseen, jossa metsäopetuksen teoriaa ja käytäntöä kytketään toisiinsa integratiivisen pedagogiikan mallin (Tynjälä, 2008; 2010; Tynjälä ym., 2016) avulla. Huhtikuussa 2016 päättyvään täydennyskoulutukseen osallistuu 29 metsäalan opettajaa. Teemaryhmien kaikki abstraktit 21/98
Integratiivisen pedagogiikan mallin avulla toteutettavasta, metsäopetuksen digitalisaatioon liittyvästä täydennyskoulutuskokonaisuudesta kerätään monipuolinen aineisto: 1) ennen koulutuksen alkua toteutetut ennakkokyselyt, 2) ensimmäisessä lähiopetuspäivässä tallennetut alkukeskustelut, 3) lähiopetuspäivien ja webinaarin havainnoinnit, videoinnit ja tallennukset, 4) koulutettavien kirjalliset tehtävät, esimerkiksi täydennyskoulutuksessa opittujen asioiden pohjalta laadittu kehittämistehtävä ja 5) koulutuksen lopussa toteutettavat kyselyt. Esityksessä kuvaamme, millä tavalla koulutuskokonaisuus toteutettiin integratiivisen pedagogiikan mallia hyödyntäen, ja aineistoistamme tehtyjen analyysien perusteella arvioimme, miten koulutuskokonaisuuden kehittäminen onnistui erityisesti osallistujien osaamisen kehittymisen näkökulmasta. Integratiivisen pedagogiikan malli, korkeakoulutus, metsäala, opettajat 2. Monikielinen käännöstyöpaja Turun yliopistossa työelämään valmistavaa simulaatiota Leena Salmi, Tiina Holopainen, Kalle Konttinen, Outi Veivo Turun yliopisto, Kieli- ja käännöstieteiden laitos Kääntäjänkoulutuksen kehittämiskokeilu: Monikielinen käännöstyöpaja on maisterivaiheessa suoritettava pakollinen kokonaisuus (yht. 20 op), joka integroi aiemmin opinnoissa hankitut kääntäjän taidot työelämärelevantiksi osaamiseksi. Yhä useampi yliopistosta valmistuva kääntäjä toimii yrittäjänä, missä onnistuminen edellyttää kykyä koordinoida omaa ammatillista toimintaansa osana erilaisia muuttuvia verkostoja. Työpajat ovat kääntäjänkoulutuksessa uusi ja innovatiivinen tapa yhdistää useita erilaisia oppisisältöjä ja lähestymistapoja työelämälähtöisesti. Keskiössä on opiskelijaryhmän itseohjautuva toiminta puoliavoimessa oppimisympäristössä, jota täydennetään pedagogisilla interventioilla sekä opettajien ja yrityskummien tarjoamalla valmennuksella. Tämä tapahtuu opiskelijoiden kuvitteellisissa käännösyrityksissä, joissa kaikki kurssilla suoritettavat käännökset tehdään tiimityönä eri rooleissa vuorotellen (esim. kääntäjä, projektipäällikkö, oikolukija); opettajat toimivat asiakkaina. Kokonaisuudessa on kaksi 10 op kurssia (Monikielinen käännöstyöpaja I ja II), jotka kumpikin kestävät 1 lukukauden. Teemaryhmien kaikki abstraktit 22/98
Kääntäjänkoulutuksen keskeisiä tavoitteita ovat ammatti-identiteetin ja käännösalan asiantuntijuuden kehittäminen ja vahvistaminen. Työpajassa opiskelijat kartuttavat liiketoimintaosaamistaan ja oppivat muita työmarkkinoilla tarpeellisia tietoja ja taitoja. Perustaessaan työpajaan kuvitteellisen käännösalan yrityksen tai osuuskunnan opiskelijat harjaantuvat tekemään liiketoimintasuunnitelman ja arvioimaan toimintansa kannattavuutta. Työpajassa opitaan toimimaan organisaatiossa, johtamaan muita ja jakamaan tehtäviä. Simulaatioon kuuluu myös se, että yritykset voivat ostaa palveluita toisiltaan ja että monikielisen yrityksen osaamista arvioidaan kokonaisvaltaisesti myös suhteessa muihin yrityksiin. Opiskelijat saavat kokeilla käännösprojekteissa erilaisia käännösorganisaation rooleja ja etsiä sitä kautta omia vahvuuksiaan. Niiden tunnistamisen myötä heillä on paremmat edellytykset myös osoittaa osaamistaan valmistumisen jälkeen työmarkkinoilla. Keväällä 2016 on meneillään kolmas työpajakurssien moduuli. Kurssien onnistumista ja oppimisvaikutuksia seurataan kurssien alussa, keskellä ja lopussa tehtävin osaamiskyselyin sekä analysoimalla oppimispäiväkirjoja ja kurssipalautetta. Suoritusten tasoa arvioidaan kussakin käännösprojektissa myös perinteisin käännösopetuksen menetelmin. Haasteena nain monen kanavan kautta kerättävän ja kaikkiaan 15 opettajan hankkiman aineiston analysoinnissa on kattavan ja yhtenäisen kokonaiskuvan luominen. Opiskelijoilta kerätty palaute on ollut myönteistä. Meneillään olevan kurssin osaamistavoitteiden saavuttamista olemme tutkineet mm. kyselytutkimuksella. Jo ensimmäisten seitsemän viikon aikana opiskelijoiden itsearviot useista työelämässä tarvittavista taidoista paranivat merkitsevästi. Työelämäsimulaatio, puoliavoin oppimisympäristö, projektityöskentely, kääntäjänkoulutus yrittäjyysosaaminen 3. Uutispelien pilotointia - törmäyksiä monialaisella projektikurssilla Marko Siitonen, Panu Uotila, Turo Uskali, Jukka Varsaluoma, Tanja Välisalo Jyväskylän yliopisto Jyväskylän yliopistossa toteutettiin keväällä 2015 pilottina uutispelikurssi, jolla journalistiikan ja tietotekniikan opiskelijat tekivät uutispelejä projektiryhmissä yhteistyössä paikallisen mediatalon kanssa. Digitaaliset toimintaympäristöt ja mediamaiseman murros haastavat journalistista kenttää Teemaryhmien kaikki abstraktit 23/98
monin tavoin. Median nopeat muutokset vaativat myös alan koulutukselta nopeaa reagointia. Tulevaisuuden asiantuntijatyö tapahtuu usein monialaisissa tiimeissä, jotka työskentelevät projektimuotoisesti. Kurssi sijoittui sekä journalistiikan että tietotekniikan opiskelijoilla syventävien opintojen vaiheeseen. Opiskelijat valittiin kurssille avointen hakemusten perusteella ja kurssin aluksi heidät jaettiin monialaisiin tiimeihin. Tiimit työskentelivät noin neljän kuukauden ajan keväällä 2015. Kurssi alkoi yhteisellä luento-osuudella, jossa käytiin läpi projektityöhön, datajournalismiin, uutispeleihin ja pelisuunnitteluun liittyviä sisältöjä. Opiskelu painottui projektiryhmien itsenäiseen työskentelyyn. Kurssilla suunniteltiin, toteutettiin ja julkaistiin kolme uutispeliä. Yhteistyökumppani, mediatalo Keskisuomalainen osallistui prosessiin ja tarjosi julkaisukanavan uutispeleille. Näin opiskelijoille syntyi autenttinen oppimiskokemus ja työelämäkontakti. Onnistunut monialainen yhteistyö edellyttää useisiin näkökulmiin perehtymistä ja oman asiantuntijuuden jakamista. Opiskelijoiden erilaiset taustat osoittautuivat yllättävän haasteellisiksi tältä osin. Kehittämiskohteeksi nousikin, miten tarjota riittävästi tietoa toisesta oppimisalasta sekä miten parhaiten tukea opiskelijoiden yhteistä työskentelyä. Journalistinen prosessi pelkistää ja tekee ymmärrettäväksi monimutkaista maailmaa. Sisällön muokkaaminen pelin systeemiksi pelkistää sitä entisestään, mikä haastaa journalismin uudella tavalla. Pelien ja uutisten tulkintakehysten yhteensovittaminen aiheutti tarpeen neuvotella uudelleen kerronnan tavoista, journalistisesta otteesta ja ylipäätään onnistuneen uutispelin kriteereistä. Opiskelijat olivat näistä haasteista huolimatta pääosin tyytyväisiä kurssin lopputuloksena syntyneisiin uutispeleihin. Lopputuloksena voidaan todeta, että pilotti oli onnistunut. Korkeakouluympäristössä nopeita kokeiluja ja pilotointia on joustavampi toteuttaa kuin mediatalojen sisällä. Tässä kuvattavan pilotin tuloksena syntyi monialainen työelämälähtöinen kurssimalli, jota on tarkoitus jalostaa tulevina vuosina. Monialaisuus, projektiopinnot, uutispelit, autenttinen oppiminen, digitaalinen journalismi Sessio III: 1. Pedagogiikan käytäntö- ja työelämäläheisyys avoimessa yliopisto-opetuksessa Tarja Ladonlahti, Sirpa Tapola-Tuohikumpu, Päivi Matilainen Jyväskylän yliopiston avoin yliopisto Teemaryhmien kaikki abstraktit 24/98
Esityksessä kuvataan käytäntö- ja työelämäläheisyyden näkymistä Jyväskylän yliopiston avoimen yliopiston opinnoissa ja pedagogisissa ratkaisuissa. Heterogeenisen opiskelijajoukon ansiosta avoimen yliopiston pedagogisessa kehittämistyössä on jo pitkään tunnistettu käytäntö- ja työelämäläheisyyden merkitys ja vahvuus oppimisen tukena. Opetussuunnitelmatyön edetessä on hyvä tehdä näkyväksi olemassa olevia hyviä käytänteitä ja kehittää niitä edelleen. Avoimessa yliopistossa on kartoitettu eri oppiaineissa saatuja kokemuksia opintojen työelämäyhteyksiä vahvistavista pedagogisista käytänteistä. On kiinnitetty huomiota ns. työelämätaitojen kehittymiseen opintojen aikana mm. verkko-oppimisympäristöissä tapahtuvalla ryhmätyöskentelyllä ja vertaistuella. Pedagogisilla ratkaisuilla on tuettu opetussuunnitelmien osaamistavoitteiden ja teoreettisten sisältöjen kytkeytymistä käytännön toimintaympäristöissä ja työelämässä tunnistettaviin ilmiöihin. Esityksessä esitellään kahden oppiaineen, sosiaalityön ja erityispedagogiikan, esimerkkejä opiskelun käytäntö- ja työelämäläheisyyden vahvistamisesta pedagogisten ratkaisujen avulla. Esimerkit havainnollistavat mm. joustavuutta opintojen ajoituksissa ja valinnaisuutta opintojen suoritustavoissa, opiskelijoiden erilaisten oppimis- ja osaamistarpeiden tunnistamista ja niihin vastaamista, opiskelijoiden erilaisten työelämäkokemusten hyödyntämistä ja jakamista, työelämän ja alan työtehtävien monenlaisuuden ja laajaalaisuuden hahmottumista sekä käytäntö- ja harjoittelujaksojen monipuolista hyödyntämistä oppimisessa. Esityksessä pohditaan myös työelämäyhteistyön ja näkökulman vahvistamisen haasteita. Avoin yliopisto-opetus, käytäntö, työelämäläheisyys, työelämälähtöisyys, pedagogiikka 2. Uraseurantatiedon hyödyntäminen koulutusohjelman uudistustyössä Eric Carver, Viivi Virtanen Helsingin yliopisto, urapalvelut ja bio- ja ympäristötieteellinen tiedekunta Miten maistereiden antamaa palautetta koulutuksesta ja työelämän osaamistarpeista Teemaryhmien kaikki abstraktit 25/98