NAANTALIN LUOLALANJÄRVEN KASVILLISUUSSELVITYS

NAANTALIN LUOLALANJÄRVEN KASVILLISUUSSELVITYS 1

2 Suomen Luontotieto 2/2004

Sisällys 1. Johdanto... 4 2. Aineisto ja menetelmät... 4 3. Luolalanjärven yleiskuvaus... 5 4. Tulokset... 6 Lähteet ja kirjallisuus... 11 Liitteet... 12 Liitekartta... 15 3

1. Johdanto Naantalin kaupungin ympäristötoimi tilasi keväällä 2003 Suomen Luontotieto Oy:ltä Naantalin Luolalanjärven kasvillisuusselvityksen. Samassa yhteydessä selvitettiin Fortumin tehdasalueen ja Luolalanjärven välisen rakentamattoman alueen luontoarvot. Maankäyttö- ja rakennuslain mukaisen selvityksen tarkoituksena on tuottaa tausta-aineistoa alueen maankäytön suunnitteluun. 2. Aineisto ja menetelmät Luolalanjärven kasvillisuutta on inventoitu aikaisemmin ja järvestä tehtiin tarkka kasvillisuusselvitys vuonna 1996 järven perustutkimuksen yhteydessä (Jantunen 1997). Naantalin kaupungin alueelta on lisäksi aiemmin selvitetty luonnonsuojelulain 29 mukaiset suojeltavat luontotyypit, metsälain 10 mukaiset arvokkaat elinympäristöt ja vesilain mukaiset arvokkaat pienvedet (Rantala ym. 1997). Lisäksi Naantalin sataman kasvillisuusselvitysten yhteydessä on myös Luolalanjärven eteläosan ranta-alueita inventoitu satunnaisesti. Kesällä 2003 Luolalanjärven rantavyöhykkeen kasvillisuus kartoitettiin kävelemällä järvi kahdesti ympäri. Ensimmäinen kartoituskäynti tehtiin 2.6. ja toinen 29.7. Koska rantakasvillisuuden vyöhykkeisyys on epäselvää, puuttuu tai on hyvin pienipiirteistä, ei kasvillisuustyyppejä rajattu. Koko alueelta tehtiin kuitenkin mahdollisimman täydellinen lajilista ja vesikasveista suuria kasvustoja muodostaneiden leveäosmankäämien (Typha latifolia) ja järviruon (Phragmites australis) kasvustot merkittiin kartalle. Muut merkittäviä luontoarvoja sisältäneet kohteet rajattiin kartalle. Fortumin tehdasalueen, emäntäkoulun ympäristön ja Luolalanjärven rajaaman alueen erityiskohteet merkittiin kartalle ja näistä tehtiin erillinen kuvaus. Uposvesikasveja ja kelluslehtisiä etsittiin veneestä haraamalla. Rautaharavaa käyttämällä pohjaa saatiin inventoitua noin 2,5 metrin syvyyteen asti. Luolalanjärven vesi- ja rantakasvillisuuden inventoi FM, biologi Jyrki Matikainen ja erillisalueen FM, biologi Outi Seppälä Suomen Luontotieto Oy:stä. Raportin taittoi Laura Suhonen. Naantalin kaupunki luovutti käyttöömme tarvittavan kartta-aineiston. 4

3. Luolalanjärven yleiskuvaus Naantalin kaupungin keskustan tuntumassa sijaitseva Luolalanjärvi on kooltaaan noin 25 ha. Järven keskisyvyys on 1,6 m ja syvin kohta 5,3 m. Järvityypiltään Luolalanjärvi edustaa eutrofista järveä, jonka ravinnepitoisuudet ovat poikkeuksellisen korkeita (mm. Friman 1996, Luolalanjärven perustutkimus 1996). Erityisesti järven fosforipitoisuus on suuri ja järvi on ajoittain luokiteltu ylireheväksi. Järven erikoisominaisuus on sen korkea ph-arvo, jonka vuoksi fosforia vapautuu pohjalietteestä järveen sisäisenä kiertona. Korkean fosforipitoisuuden vuoksi typpi toimii järvessä tuotantoa rajoittavana tekijänä. Järvi ei enää vuosikymmeniin ole ollut luonnontilainen: vuonna 1953 järven vedenkorkeutta on alettiin säännöstellä. Järvestä on aiemmin otettu huomattavia määriä makeaa vettä teollisuuden tarpeisiin. Järven rantoja on voimakkaasti muokattu ja osa länsipuolen rantaviivasta on täytemaata. Ihmistoiminta ja erityisesti järven korkeat ravinnepitoisuudet näkyvät alueen kasvillisuudessa. Puhtaan veden putkilokasvilajistoa ei järvellä esiinny ja lievää rehevöitymistäkin sietävät lajit ovat harvalukuisia. Järven rantaviiva on länsireunaltaan ihmisen voimakkaasti muokkaamaa ja luontainen kasvillisuuden vyöhykkeisyys on monin paikoin hävinnyt. Täytemaan mukana aivan järven rantaviivaan asti on levinnyt kulttuurilajistoa ja toisaalta alkuperäistä lajistoa on varmasti hävinnyt. Säännöstelyn seurauksena rantaviiva on muuttunut aika ajoin ja se on vaikuttanut kasvilajiston runsaussuhteisiin ja alueen luontaiseen sukkesiokehitykseen. Mm. pensaskerros on kuivempina kausina levinnyt aivan vesirajaan saakka ja veden jälleen kohottua osa pensaikkovyöhykkeestä on kuollut. 5

4. Tulokset Inventoinnissa järvellä ja lähialueella havaitut putkilokasvilajit luetellaan liitteessä 1. Liitekarttaan on merkitty järviruon ja osmankäämien suurkasvustot ja selvästi havaittavat kasvillisuustyypit (luhtaniityt, tervaleppälehto). 4.1 Kasvillisuus ryhmittäin Uposvesikasvit Luolalanjärven pohja on lähes koko järven alueella erittäin upottavaa ja helposti liikkeelle lähtevää liejua. Tämäntyyppiselle pohjalle vesikasvien on hankala juurtua ja lisäksi vesilinnut ja kalat hyvin herkästi saavat pohjan kasvillisuuden irtoamaan. Järven uposvesikasvilajisto on niukkalajista ja paikoin pohja on kokonaan kasvitonta. Muutamin paikoin karvalehti (Ceratophyllum demersum) muodostaa laajoja yhtenäisiä kasvustoja. Näitä kasvustoja tavattiin niin järven pohjois- kuin eteläpäässäkin, kuitenkin pääasiassa matalassa 1-2 metrin syvyisessä vedessä. Melkoinen osa haraushavainnoista koski irtonaista jo hajoavaa karvalehteä. Karvalehti kuuluu korkean ravinnepitoisuuden ilmentäjälajeihin ja sen runsas esiintyminen edesauttaa happikadon syntymistä, sillä hajoava karvalehtimassa kuluttaa vedestä happea ja aiheuttaa myös pohjan liettymistä. Vaikka karvalehti oli kesällä 2003 järven runsain ja lähes ainoa uposvesikasvi on karvalehtien kokonaismäärä huomattavasti pienempi kuin edellisessä selvityksessä vuonna 1996 havaittu. Tällöin karvalehti peitti lähes koko järven pohjaa ja lajin esiintymistä kuvattiin runsaaksi (Jantunen 1997). Muista uposvesikasveista havaittiin järven eteläpäässä niukkoina kasvaneet ahvenvita (Potamogeton perfoliatus), uistinvita (P. natans) ja hapsivita (P. pectinatus). Kesällä 1996 järvellä niukkana kasvanutta vaarantuneeksi luokiteltua (Rautiainen 1989) otalehtivitaa (P. friesii) ei järvellä nyt havaittu. Tosin pohjan haravointi ei ollut niin systemaattista, että laji olisi varmuudella löytynyt. Kelluslehtiset Kelluslehtisistä vesikasveista järvellä esiintyi ainoastaan eteläpään kosteikon edustalla pienenä kasvustona kasvanut ulpukka (Nuphar lutea). Ulpukkaa ei järvellä tavattu lainkaan vuoden 1996 inventoinnissa. 6

Irtokellujat Pikkulimaska (Lemna minor) oli kesällä 2003 erityisen runsas ja järven poukamat olivat ajoittain yhtenäisen pikkulimaskakasvuston peittämiä. Pikkulimaska on ylirehevien järvien tyyppilaji, jota sorsalinnut käyttävät ravinnokseen. Matalan rantaveden ja vesirajan kasvillisuus Rantaviivan vesikasvillisuus on tavanomaista rehevien vesien lajistoa. Laajoja yhtenäisiä järviruoko tai osmankäämikasvustoja ei järvellä ole ja vesikasvillisuus kasvaa pääosin rantaviivan tuntumassa tai aivan kostealla rantaviivalla. Järven itäreunan kallioiselta rantaviivalta rantavyöhykkeen kasvillisuus puuttuu kokonaan ja kallio päättyy rantaveteen. Järven suuri ravinnepitoisuus mahdollistaisi laajojen osmankäämikasvustojen synnyn, mutta järven syvyys ja ilmeisesti pohjan upottavuus rajoittavat näiden syntyä. Leveälehtiosmankäämi muodostaa järvelle kolme laajaa kasvustoa (liitekartta) ja tämän lisäksi ympäri järveä on erillisiä pienialaisia kasvustoja. Järviruokoa järvellä kasvaa kahdella alueella, joista toinen sijaitsee järven eteläpään pienen tervaleppälehdon edustalla ja toinen Naantalintien varressa. Kasvustot eivät ole juurikaan muuttuneet vuonna 1996 tilanteesta. Muita hieman laajempia kasvustoja muodostavia lajeja ovat rantapalpakko (Sparganium emersum), vehka (Calla palustris), kurjenjalka (Potentilla palustris) ja saroista sekä viilto- (Carex acuta) että vesisara (C. aquatilis). Myös punakoiso muodostaa rantavyöhykkeellä hyvin laajoja kasvustoja ja paikoin laji kasvaa vedessä kasvavien lajien päällä. 4.2 Muutamia kasvillisuustyyppejä Luhtaniityt Tulvan ja säännöstelyn synnyttämää luhtarantaa on järven pohjoisreunalla, jossa ns. pumppaamon eteläpuolella on soistuva rantaniitty, sekä laikuittain järven länsireunalla. Pumppaamon luhtaniitty on saramättäiden ja nurmilauhan (Deschampsia cespitosa) kirjoma, hyvin upottava rantaniitty. Rantaniitty on leveimmillään lähes 30 metriä ja se ulottuu rannan suuntaisesti kulkevalle tielle. Aivan rannassa on kapea viiltosarasta, vesisarasta ja pullosarasta (Carex rostrata) muodostunut reunus. Puustoa ei kohteella ole, muutamaa kitukasvuista tervaleppää (Alnus glutinosa) ja hieskoivua (Betula pubescens) lukuunottamatta. Pensaskerroksen lajistoon kuuluu muutama kiiltopajupensas (Salix phylicifolia). Rantaniityn kasvillisuus on voimakkaasti kulttuurivaikutteista ja kohteella kasvaa mm. hierakoita (Rumex), pujoa (Artemisia vulgaris), nokkosta (Urtica dioica), seittitakiaista (Arctium tomentosum) ja nurmilauhaa. Alue on vaikeakulkuista ja rantaviiva on jopa vaarallinen, jyrkkyyden ja upottavan liejun takia. 7

Järven länsireunalla luhtarantaa esiintyy laajimman osmankäämikasvuston ja rannan välissä. Leveimmillään kostea rantavyöhyke on noin 25 metrin levyinen. Lähes puhtaan leveäosmankäämikasvuston ja kiinteän rannan väliin jää viilto- ja pullosarasta, kurjenjalasta sekä luhtakastikasta (Calamagrostris stricta) muodostunut upottava vyöhyke, joka leveimmilläänkin on alle viiden metrin levyinen. Luhtarantaa esiintyy myös aivan Naantalintien varressa kiiltopajupensaikon seassa. Pensaikkoalueet Kasvilajistonsa puolesta Luolalanjärven ympärillä esiintyvät pensaikkoiset rantavyöhykkeet ovat tavanomaisia, eikä vaateliaampaa lajistoa esiinny. Laajin ja yhtenäisin pensaikkoalue sijaitsee järven länsirannalla Naantalin tien ja järven välisellä kapealla rantakaistaleella. Täällä kiiltolehtipaju, tervaleppä ja tuomi (Prunus padus) muodostavat yhtenäisen pensaikkoalueen, joka jatkuu pitkälle etelänsuuntaan. Hieman kuivemmilla paikoin kasvaa myös heikkokuntoista hieskoivua. Eteläosiltaan pensaikkovyö ei enää ole yhtenäinen. Rantaviiva on osittain muodostunut alueelle läjitetystä maasta ja nämä kohdat ovat hitaasti metsittymässä (tervaleppä, koivut). Kosteapohjaisen pensaikkoalueen aluskasvillisuus on hyvin rehevää ja paikoin kiiltopajut kasvavat sekaisin leveäosmankäämin, vehkan ja vesisaran kanssa. Kuivemmilla paikoin pensaikkojen alustat ovat paikoin lähes kasvittomia tai niiden alla kasvaa heiniä (mm. nurmilauhaa) tai mesiangervoa (Filipendula ulmaria). Muutamin kohdin rantaviivan pensaikot ovat tiheän punakoisokasvuston (Solanum dulcamara) peittämiä. Tervaleppälehdot Järven eteläpäässä, tien ja avoveden välissä on pienialainen tervaleppälehto. Lehdon poikki kulkee huoltotie rannassa sijaitsevalle kaivolle. Kaivon ympäristöön on ilmeisesti tienteon yhteydessä ajettu täytemaata. Tervaleppälehdon maapohja on kosteaa ja paikalla kasvaa jonkin verran suursaniaisia mm. hiirenporrasta (Athyrium filix-femina), metsänalvejuurta (Dryopteris carthusiana) ja nevaimarretta (Thelypteris palustris). Melko niukkana kasvava nevaimarre on Lounais-Suomessa harvinainen, tulvivien rantojen ja tervaleppäluhtien laji. Nevaimarretta kasvaa niukkana myös lehdon pohjoispuolella Luolalanjärven rantaviivassa. Saniaisten lisäksi muuta lehtolajistoa on niukasti (sudenmarja (Paris quadrifolia), lehtoarho (Moehringia trinervia), punakoiso, lehtonurmikka (Poa nemoralis)). Pensaskerroksen lajistoon kuuluu rantaviivassa kasvavat kiiltopajut ja tuomet. Tervaleppälehtoa esiintyy hyvin kapeina vyöhykkeinä myös järven länsireunalla, mutta selvästi rantavyöhykkeen ulkopuolelle levinneitä lehtoja ei alueella ole. 8

4.3 Kasvillisuusmuutokset kesän 1996 selvitykseen verrattuna Kesän 1996 kasvillisuusselvityksen aineisto ei mahdollista tarkkojen lajistomuutosten selvittämistä. Selkeä havainto on kuitenkin se, ettei suuria kasvistomuutoksia alueella ole tapahtunut. Laajoja kasvustoja muodostaneiden lajien kasvustot ovat nyt samankokoisia kuin vuonna 1996, eikä uusia osmankäämi- tai järviruokokasvustoja ole alueelle tullut. Järven länsireuna, johon on aiemmin ajettu täytemaata on selvästi metsittymässä ja rantavyöhyke on paikoin kuivunut. Muulla ranta-alueella ei suuria muutoksia ole tapahtunut eikä esim. Naantalintien varren pensaikkoalue ole juurikaan laajentunut edelliseen selvitykseen verrattuna. Kaikkia kesällä 1996 havaittuja putkilokasvilajeja ei nyt havaittu, mutta toisaalta havaittiin joitakin uusia lajeja. Kesällä 1996 havaitun ja uhanalaisiin kasvilajeihin kuuluvan otalehtividan puuttuminen kesän 2003 lajilistasta saattaa johtua pelkästään siitä, ettei laji osunut inventointireitille. 4.4 Muut kohteet Järven kasvillisuuden lisäksi inventoitiin kaavoituksen taustaselvitykseksi erillisalue, joka rajautuu Naantalintiehen, emäntäkouluun ja Fortumin laitosalueeseen. Tältä alueelta kuvattiin vain luontoarvoiltaan merkittävimmät kohteet. Kohde 1: Emäntäkoulun niitty Emäntäkoulun ja Luolalanjärven väliin jää laaja nurminiitty, jossa viljelyheinien lisäksi esiintyy kohtalaisesti niittylajistoa. Niityn alueella kasvaa mm. kissankelloa (Campanula rotundifolia), harakankelloa (Campanula patula), päivänkakkaraa (Leucanthemum vulgare), särmäkuismaa (Hypericum maculatum) ja niittysuolaheinää (Rumex acetosa). Niityn ojissa kasvaa mm. rentukkaa (Caltha palustris), ratamosarpiota (Alisma plantago-aquatica), viilto- ja vesisaraa. Linnustollisesti arvokas niitty äestettiin myöhemmin syksyllä 2003 lähes Luolalanjärven rantaviivaan saakka. Kohde 2: Katajaketo Kallioisella niemekkeellä pumppaamon takana kasvaa jonkin verran melko pienikokoisia pylväskatajia (Juniperus communis). Kohteella on maisemallista merkitystä mutta katajien sekä ketolajiston niukkuuden vuoksi se ei täyttäne luonnonsuojelulain 29 mukaisia kriteerejä suojeltavasta katajaketo-luontotyypistä. Keto on rehevöitynyt ja se rajoittuu järven puolella joutomaaniittyyn ja niityn rikkalajisto on levinnyt myös kedolle. Itäpuolella keto rajautuu kuivahkoon mäntykankaaseen. Kedon arvokkain kasvilajisto rajoittuu mäen länsipuolelle. Kenttäkerroksen lajistoa ovat mm. ahdekaunokki (Centaurea jacea), metsäapila (Trifolium medium), sikoangervo (Filipendula vulgaris), ahomansikka (Fragaria vesca), keltamatara (risteymä?) (Galium verum), kevätlinnunherne (Lathyrus ver- 9

nus), keväthanhikki (Potentilla crantzii) ja tuoksusimake (Anthoxanthum odoratum). Mäntykankaan reunassa kasvaa myös kultapiiskua (Solidago virgaurea), valkovuokkoa (Anemone nemorosa), metsätähteä (Trientalis europaea) ja oravanmarjaa (Maianthemum bifolium). Kohde 3: Kuusikko pumppaamon lähellä Pienialainen, metsätyypiltään lehtomaiseksi kankaaksi luokiteltava kuusikkorinne pumppaamon eteläpuolella sijaitsevan talon takana. Kenttäkerroksen kasvillisuus on niukkaa varjostuksen vuoksi, mutta lajistoon kuuluu lehtomaisen kankaan tyyppilajeja, kuten oravanmarjaa, metsätähteä, käenkaalia ja valkovuokkoa. Kohde 4: Pienialaisia kallioketoja Pienialaisia, näyttäviä, kuivia kallioketoja, jotka sijaitsevat Fortumin tehtaan läheisen asuma-alueen länsipuolisilla kallioilla. Kalliokedot ovat pieniä, mutta muodostavat yhtenäisen, maisemallisesti näyttävän kokonaisuuden. Kalliokedoilla kasvaa mm. huopakeltanoa, mäkitervakkoa (Lychnis viscaria), keltamaksaruohoa (Sedum acre), ahosuolaheinää (Rumex acetosella), keto-orvokkia (Viola tricolor) ja katajia. Kallioalueiden puusto on harvaa männikköä. Kohde 5: Pieni ketolaikku Pieni keto, joka sijaitsee rehevän rantaniityn ja Fortumin asuma-alueen välissä. Keto on hyvin pienialainen, mutta lajistollisesti keskimääräistä arvokkaampi. Kedon lajistoa ovat mm. aho-orvokki, ahomansikka, keltamatara, päivänkakkara, tuoksusimake, kevätesikko (Primula veris), ahdekaunokki, keväthanhikki ja sikoangervo. Vaateliaampi lajisto on sijoittunut aivan mäntykankaan reunaan, paahteiselle reunalle, jonne rantaniityn heinät eivät ole levinneet. Kevätesikkoa kasvaa jonkin verran rehevän heinikon seassakin. Kohde 6: Emäntäkoulun ympäristö Emäntäkoulun ympäristössä kasvaa vanhaa puutarhalajistoa, kuten illakkoa (Hesperis matronalis), kyläkellukkaa (Geum urbanum), pölkkyruohoa (Arabis glabra), vuohenkelloa (Campanula rapunculoides), puistolemmikkiä (Myosotis sylvatica) ja lehtoakileijaa (Aquilegia vulgaris). Pihapiirissä kasvaa lukuisia vanhoja omenapuita (Malus domestica), syreeniä (Syringa vulgaris), ja hevoskastanjaa. Osa koulun puista lienee melko vanhoja. Piha-alueella kasvaa myös luonnonvaraista lajistoa, kuten kevätesikkoa. Emäntäkoulun ympäristö rakennuksineen edustaa vanhaa kulttuuria ja on kokonaisuudessaan säilyttämisen arvoinen alue. 10

5. Lähteet ja kirjallisuus Heikkinen, R., Husa, J.1995. Luonnon ja maisemansuojelun kannalta arvokkaat kallioalueet Turun ja Porin läänissä. - Vesi - ja ympäristöhallituksen julkaisuja. Sarja A 210. 317 s. Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T., Uotila, P. 1998: Retkeilykasvio- Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo. Helsinki. Lehtomaa, Leena 2000: Varsinais-Suomen perinnemaisemat. Lounais-Suomen ympäristökeskus. 429 s. Naantalin Luolalanjärven perustutkimus 1996-1997. Toimittanut Airiston Kalastusalue 1997. (Julkaisussa mukana Matti Jantusen kasvillisuusselvitys sivut 22-25 + liitteet) Pääkkönen, P. & Alanen, A. 2000: Luonnonsuojelulain luontotyyppien inventointiohje: Suomen ympäristökeskus, Helsinki 128 s. Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I. (toim.) 2001: Suomen lajien uhanalaisuus 2000. -Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus Luonnonsuojelu-, metsä- ja vesilakien mukaiset arvokkaat elinympäristöt Naantalissa. Luonto-ja maisematutkimus Lehtomaa & Naantalin kaupunki 1997. 68 s. Rautiainen, V-P. & Laine, U. 1989: Varsinais-Suomen uhanalaiset kasvit. 111 s. Varsinais-Suomen seutukaavaliitto, Turku. Saario, Tapio 1998: Varsinais-Suomen ja Satakunnan luontoselvitykset. Bibliografia. Lounais-Suomen ympäristökeskus. 96 s. Silkkilä, O. & Koskinen, A. 1990. Lounais-Suomen kulttuurikasvistoa. - Serioffset 11

6. Liitteet Liite 1. Luolalanjärvella kesällä 2003 havaitut putkilokasvilajit. Lajilista ei ole täydellinen, koska monia melko tavallisia kulttuuririkkakasveja ei välttämättä kirjattu ylös, vaikka ne havaittiinkin inventoinnissa. Listaan on otettu mukaan myös emäntäkoulun ja järven väliin jäävän niittyalueen kasvilajeja sekä järven välittömässä läheisyydessä sijainneiden metsäalueiden lajeja. Inventointialueen raja on epämääräinen, joten lajilistaa voi pitää vain ohjeellisena. 12

13

14

15