Suomen Luontotieto Oy. Hoikkahiue - Luodeletto tuulivoimalapuistohankkeen. Suomen Luontotieto Oy 3/2010 Jyrki Oja, Satu Oja

Transkriptio

1 Hoikkahiue - Luodeletto tuulivoimalapuistohankkeen luotojen putkilokasvillisuusselvitykset Merikohokki on alueen saarilla yleinen Suomen Luontotieto Oy 3/2010 Jyrki Oja, Satu Oja

2 Sisältö 1. Johdanto Aineisto ja menetelmät Tutkimusalue Alueen vallitsevat luontotyypit ja... kasvillisuuden yleispiirteet Tulokset Inventoidut saaret ja luodot Uhanalaiset lajit Alueella esiintyvät uhanalaiset tai... silmälläpidettävät putkilokasvilajit... sekä lajit joiden suojelussa... Suomella on erityisvastuu Yhteenveto Arvio tuulipuistohankkeen vaikutuksista... alueen kasvillisuuteen ja vaateliaaseen... putkilokasvilajistoon Lähteet ja kirjallisuus

3 1. Johdanto Ramboll Finland Oy /Joonas Hokkanen tilasi keväällä 2009 Suomen Luontotieto Oy:ltä Hoikkahiue-Luodeletto tuulipuistohankkeeseen liittyvän kasvillisuusselvityksen. Työn tarkoituksena oli selvittää inventointialueen saarten ja luotojen putkilokasvillisuuden lajisto ja kasvillisuudeltaan arvokkaat/ merkittävät kohteet. Perämeren alueen maannousemarannikon putkilokasvilajisto on ainutlaatuista ja kasvilajistoon kuuluu runsaasti uhanalaista tai vaateliasta lajistoa, joista merkittävimmät kuuluvat ns. ruijanesikkokasvi- ryhmään. Suurin osa näistä lajeista vaatii uutta avointa kasvutilaa, jota alueella syntyy sekä maankohoamisen että voimakkaiden eroosiovoimien (tuulet ja erityisesti jään liikkuminen ja kasaantuminen). 2. Aineisto ja menetelmät Kasvillisuusselvitys toteutettiin perinteisellä kasvillisuusselvityksellä, jossa alueelta haettiin systemaattisesti kaikki putkilokasvilajit ja kuvattiin saarien ja luotojen kasvillisuustyypit. Maastokierroksia oli yhteensä kaksi ja näiden lisäksi kasvillisuutta selvitettiin toukokuussa ja kesäkuussa linnustoselvityksen yhteydessä sekä syyskuun alussa, jolloin kierrettiin uudestaan Isonkivenleton ja Kattilankallan saaret. Saarten ja luotojen pienen koon vuoksi putkilokasvilajistosta oli mahdollista tehdä mahdollisimman täydellinen selvitys. Inventointi jatkettiin kullakin kohteella niin pitkään että viimeisen uuden lajin löytymisestä oli kulunut puoli tuntia Selvitys tehtiin välisenä aikaa. Alueella tehtiin linnustoselvityksiä touko-kesäkuussa 2009, jolloin myös kasvillisuutta alustavasti selvitettiin. Linnustoselvityksen yhteydessä havaittiin mm. alueen ainoat ruijanesikot. Kasvillisuusselvitystä haittasi paikoin huomattavasti merihanhien laidunnus ja mm. Luodeleton eteläreunan niitty oli täysin puhtaaksi syöty inventointiajankohtana heinäkuun alkupuoliskolla Kasvillisuusselvityksen maastotöistä vastasivat Jyrki ja Satu Oja Suomen Luontotieto Oy:stä. Maastoinventointeihin osallistui myös Rami Lindroos ja Jari-Pekka Tuokko sekä veneenkuljettajana toiminut Heikki Olkkonen. Väliraportin kirjoittivat Jyrki ja Satu Oja. Vieraslajeihin kuuluva kurtturuusu leviää Kintasletolla 3

4 3. Tutkimusalue Kesän 2009 kasvillisuusselvityksessä inventoitu alue käsitti suunnitellun tuulipuiston läheiset pikkusaaret ja luodot. Suuria suunnittelualueen itäpuolelle sijoittuvia saaria, kuten Hoikkahiuetta ei tässä selvityksessä inventoitu. Selvityksessä inventoitiin seuraavat saaret ja luodot: Länsiletto. Luodeletto, Kattilankalla, Väliletto, Isokivenletto, Kintasletto ja Hoikanriisi. Kaikkia alueen luotoja ei inventoitu ja valinta tehtiin kesäkuun alussa alueelta tehdyn linnustoselvityksen yhteydessä. Inventoimatta jätetyt kohteet arvioitiin kasvillisuudeltaan muita vähempiarvoisiksi. Selvityksen yhteydessä tarkastettiin myös useita karikoita, jotka käynnin perusteella todettiin kasvittomiksi. Alueella on myös matalia laajoja hiekka/hiesupohjia joilla kasvaa mm. ahvenvitaa ja hapsivitaa. Alueen laajuuden vuoksi näitä matalikoita ei kyetty tarkemmin inventoimaan. 4. Alueen vallitsevat luontotyypit ja kasvillisuuden yleispiirteet Mereisyyden vuoksi alueella on hyvin vähän luontotyyppejä ja esim. saarten puustoiset osat ovat kasvillisuudeltaan hyvin homogeenisiä. Lähes kaikkien hiekka/sora/moreeni luotojen luontotyyppi on luokiteltavissa joko moreeni/kivikko tai lohkareikko rannaksi tai vastaavasti sora / hiekkarannaksi. Rannan yläpuolella olevan, usein tasaisen kasaantumisalueen kasvillisuus on usein nummimaista ja harjanteiden päällä voi olla pienialaisia dyynimuodostelmia. Varsinaisia laajoja hiekkadyynejä ei alueella ole. Merenrantojen dyyni ja nummikasvillisuus on luokiteltu vaarantuneeksi luontotyypiksi (Kekäläinen ym.2008). Dyynikasvillisuutta uhkaa kuluminen, nummikasvillisuutta lisäksi myös metsittyminen perinteisen laidunkäytön loputtua. Muutamalla kohteella on pienialaisia merenrantaniittyjä, joita on syntynyt suojanpuolen poukamiin. Nämäkin kohteet ovat meriveden vaikutuspiirissä eikä makeanveden kohteita ole alueella. Alueen niittylaikut ovat joko matalakasvuisia rantaniittyjä tai saraniittyjä. Kattilankallan suuren umpeutuvan laguunin kasvillisuus on kuitenkin ruovikkoa ja suurruohoniittyä. Alueen luotojen kasvillisuudelle on tyypillistä nopeat muutokset, joihin vaikuttaa erityisesti talvinen jääeroosio. 4

5 5. Tulokset Inventoidut saaret ja luodot Länsiletto (N: E: ) Länsileton saaren eteläreunalla on rantaniitty, joka leveimmillään keskiveden aikaan on noin 20 metriä leveä. Saaren keskiosa on puustoinen. Puusto muodostuu pihlajasta, hieskoivusta, harmaalepästä sekä kiiltopajusta. Saaren somerikkoista /hiekkaista itäpäätä leimaavat laajat suola-arhokasvustot. Saaren länsipäässä kasvillisuutta rehevöittää lokkiyhdyskunta. Saaren keskiosaa lukuun ottamatta jää ja aallokko muokkaavat saaren rantoja vuosittain ja eroosiovaikutus on ranta-alueella merkittävä. Suurten myrskyjen aikana aallokko saattaa ylittää koko saaren, joka näkyy saaren keskiosan kasvittomina laikkuina. Saaren keskellä on kaksi rakennusta, linjataulu sekä vanha merenkulkuun liittyvä rakennus. Kasvillisuustyypit: matalakasvuinen merenrantaniitty, merenrantojen dyyni ja nummikasvillisuus ja kivikkoisten merenrantojen monivuotinen kasvillisuustyyppi. Putkilokasvilajilista Ahosuolaheinä (Rumex acetosella) Harmaaleppä (Alnus incana) Heinätähtimö (Stellaria graminea) Hieskoivu (Betula pubescens) Hiirenvirna (Vicia cracca) Kataja (Juniperus communis) Keltamaksaruoho (Sedum acre) Kiiltopaju (Salix phylicifolia) Kurjenjalka (Potentilla palustris) Lampaannata (Festuca ovina) Maitohorsma (Epilobium angustifolium) Merihanhikki (Potentilla anserina ssp. groenlandica) Merikohokki (Silene uniflora) Merinätkelmä (Lathyrus japonicus) Merirannikki (Glaux maritima) Merisaunio (Tripleurospermum maritimum) Merivihvilä (Juncus balticus) Merivirmajuuri (Valeriana ssp. salina) Mesiangervo (Filipendula ulmaria) Metsälauha (Deschampsia flexuosa) Pietaryrtti (Tanacetum vulgare) Pihlaja (Sorbus aucuparia) Pikkusuolamaltsa (Atriplex ssp. praecox) Pohjanlahdenlauha (Deschampsia bottnica) Poimuhierakka (Rumex crispus) Punanata (Festuca rubra) Rantakanankaali (Barbarea stricta) Rantamatara (Galium palustre) Rantavehnä (Leymus arenarius) Ruokohelpi (Phalaris arundinacea) Rönsyrölli (Agrostis stolonifera) Siankärsämö (Achillea millefolium) Suola-arho (Honckenya peploides) Tuomi (Prunus padus) Vadelma (Rubus idaeus) Variksenmarja (Emperetum nigrum) Vihnesara (Carex paleacea) Saarella ei havaittu uhanalaista putkilokasvilajistoa. Saaren vihnesarakasvustot löytyvät lokkiyhdyskunnan keskeltä. Saaren itäpään suola-arhokasvustot ovat hyvin näyttäviä. Länsiletto 5

6 Luodeletto (N: E: ) Luodeletto on pitkä ja kapea harjumainen hiekkasaari, jota eroosiovoimat muokkaavat erityisesti saaren itäpäästä. Saaren länsipää on puustoinen ja täällä on kesäasunto pihapiireineen. Hiekkaharjanne vaihettuu saaren itäpäässä vedenalaiseksi riutaksi. Saaren länsipäässä on kasvipeitteistä kivikkoa ja myös avokallioita. Saaren eteläreunalla on kosteapohjainen suolaniitty, jossa hanhet käyvät ruokailemassa. Alue oli kasvillisuusselvitystä tehtäessä täysin puhtaaksi kaluttu ja lajinmääritys oli kasvien osalta hankalaa. Niityn kasvilajisto inventoitiin kuitenkin alustavasti jo saarelle tehtyjen linnustokäyntien aikana. Kesämökin ympäristössä näkyy jonkin verran kulumisen merkkejä. Kasvillisuustyypit: matalakasvuinen merenrantaniitty, merenrantojen dyyni ja nummikasvillisuus ja kivikkoisten merenrantojen monivuotinen kasvillisuustyyppi. Putkilokasvilajilista Ahosuolaheinä (Rumex acetosella) Hanhenpaju (Salix repens) Heinätähtimö (Stellaria graminea) Hieskoivu (Betula pubescens) Hiirenvirna (Vicia cracca) Jokapaikansara (Carex nigra) Kalvasärviä (Myriophyllum sibiricum) Keltamaksaruoho (Sedum acre) Ketohanhikki (Potentilla anserina) Kiiltopaju (Salix phylicifolia) Kurjenjalka (Potentilla palustris) Lampaannata (Festuca ovina) Lillukka (Rubus saxatilis) Maitohorsma (Epilobium angustifolium) Merikohokki (Silene uniflora) Merivihvilä (Juncus balticus) Merivirmajuuri (Valeriana ssp. salina) Mesiangervo (Filipendula ulmaria) Metsälauha (Deschampsia flexuosa) Nyylähaarikko (Sagina nodosa) Peltopillike (Galeopsis bifida) Perämerensilmäruoho (Euphrasia bottnica) Pietaryrtti (Tanacetum vulgare) Pihlaja (Sorbus aucuparia) Pohjanlahdenlauha (Deschampsia bottnica) Poimuhierakka (Rumex crispus) Pullosara (Carex rostrata) Rannikkovesikuusi (Hippuris x lanceolata) Rantakanankaali (Barbarea stricta) Rantavehnä (Leymus arenarius) Rentukka (Caltha palustris) Suola-arho (Honckenya peploides) Terttualpi (Lysimachia thyrsiflora) Tuomi (Prunus padus) Vesisara (Carex aquatilis) Vilukko (Parnassia palustris) Saarella kasvaa harvalukuinen perämerensilmäruoho alueen eteläpään niityn reunalla. Kasvusto oli merihanhien syönnin jälkeen hyvin pieni eikä esiintymän kokoa kyetty luotettavasti arvioimaan. Rantaniitty on myös tyypillistä ruijanesikkobiotooppia, mutta lajia ei havaittu kohteella. Suola-arho on hiekkarantojen tyyppilajeja alueella 6

7 Kattilankalla (N: E: ) Kattilankalla on ihmistoiminnan voimakkaasti muokkaama saari, jonka pohjoisosassa on runsaasti rakennuksia ja rakennelmia. Saaren eteläreunalla on satama-alue aallonmurtajan suunnassa. Saaren itäreunalla on maatuva laguuni, jossa on harva järviruokokasvusto ja lahden sisäreunalla rantanätkelmän kirjomaa melko rehevää sara- ja heinäniittyä. Saaren länsireuna on somerikkoinen ja melko niukkakasvuinen. Keskiosassa ja pohjoisosan rakennusten ympärillä on pieni mäntyä ja hieskoivua kasvava metsikkö. Saaren itäpäässä on pitkä hiekkainen selänne, joka itäpäästään on eroosiovoimien muokkaama ja lähes kasviton. Saaren putkilokasviston lajimäärää kasvattaa kulttuurivaikutus. Saaren lajimäärä lienee jonkin verran suurempi kuin inventoinnissa havaittiin sillä asuttujen kesämökkien pihapiirejä ei inventoitu. Alueella on rauhoitetun ruijanesikon esiintymä ja myös rannikkovesikuusiesiintymä on mainitsemisen arvoinen. Kasvillisuustyypit: matalakasvuinen merenrantaniitty, suurruohoniitty, merenrantojen dyyni ja nummikasvillisuus ja kivikkoisten merenrantojen monivuotinen kasvillisuustyyppi. Putkilokasvilajilista Ahosuolaheinä (Rumex acetosella) Ahvenvita (Potamogeton perfoliatus) Hapsivita (Potamogeton pectinatus) Harmaaleppä (Alnus incana) Harmaasara (Carex canescens) Heinätähtimö (Stellaria graminea) Hieskoivu (Betula pubescens) Hiirenvirna (Vicia cracca) Isolaukku (Rhinanthus angustifolius) Jokapaikansara (Carex nigra) Kataja (Juniperus communis) Kiiltopaju (Salix phylicifolia) Kultapiisku (Solidago virgaurea) Kurjenjalka (Potentilla palustris) Kylänurmikka (Poa annua) Lillukka (Rubus saxatilis) Luhtakastikka (Calamagrostis neglecta) Luhtakuusio (Pedicularis palustris) Maitohorsma (Epilobium angustifolium) Merikohokki (Silene uniflora) Merinätkelmä (Lathyrus japonicus) Meriratamo (Plantago maritima) Merivalvatti (Sonchus arvensis var. maritimus) Merivihvilä (Juncus balticus) Merivirmajuuri (Valeriana ssp. salina) Mesiangervo (Filipendula ulmaria) Metsälauha (Deschampsia flexuosa) Niittynurmikka (Poa pratensis) Nurmirölli (Agrostis capillaris) Peltokorte (Equisetum arvense) Perämerensilmäruoho (Euphrasia bottnica) Pietaryrtti (Tanacetum vulgare) Pohjanlahdenlauha (Deschampsia bottnica) Rantakanankaali (Barbarea stricta) Rantaluikka (Eleocharis palustris) Rantamatara (Galium palustre) Rantavehnä (Leymus arenarius) Rentukka (Caltha palustris) Ruijanesikko (Primula nutans) Rönsyrölli (Agrostis stolonifera) Sarjakeltano (Hieracium umbellatum) Sinikaisla (Schoenoplectus tabernaemontani) Suola-arho (Honckenya peploides) Suolasara (Carex halophila) Suolavihvilä (Juncus gerardii) Syysmaitiainen (Leontodon autumnalis) Terttualpi (Lysimachia thyrsiflora) Variksenmarja (Emperetum nigrum) Vesisara (Carex aquatilis) Vilukko (Parnassia palustris) Saaren putkilokasvilajistoon kuuluu ruijanesikko, perämerensilmäruoho ja suolasara, mutta muita vaateliaita tai uhanalaisia lajeja ei saarella havaittu. Saaren maatuva laguuni on luontotyyppinä merkittävä ja sillä on myös huomattavaa arvoa lintupoikueiden ruokailu ja piilottelualueena. 7

8 Väliletto (N: E: ) Näyttävä suola-arho kasvusto ja rantavehnä kasvusto mukailee rantaviivaa. Hanhet käyvät ruokailemassa alueen niityllä. Kasvillisuustyypit: matalakasvuinen merenrantaniitty, merenrantojen dyyni ja nummikasvillisuus ja kivikkoisten merenrantojen monivuotinen kasvillisuustyyppi. Lajilista Ahosuolaheinä (Rumex acetosella) Ahvenvita (Potamogeton perfoliatus) Halava (Salix pentandra) Hapsivita (Potamogeton pectinatus) Harmaasara (Carex canescens) Heinätähtimö (Stellaria graminea) Hieskoivu (Betula pubescens) Hiirenvirna (Vicia cracca) Jokapaikansara (Carex nigra) Kataja (Juniperus communis) Keltamaksaruoho (Sedum acre) Ketohanhikki (Potentilla anserina) Kiiltopaju (Salix phylicifolia) Korpikastikka (Calamagrostis purpurea Kultapiisku (Solidago virgaurea) Kurjenjalka (Potentilla palustris) Kurtturuusu (Rosa rugosa) Lillukka (Rubus saxatilis) Luhtamatara (Galium uliginosum) Maitohorsma (Epilobium angustifolium) Merikaisla (Bolboschoenus maritimus) Merikohokki (Silene uniflora) Merinätkelmä (Lathyrus japonicus) Merirannikki (Glaux maritima) Merisara (Carex mackenziei) Merivirmajuuri (Valeriana ssp. salina) Mesiangervo (Filipendula ulmaria) Pietaryrtti (Tanacetum vulgare) Pihlaja (Sorbus aucuparia) Pohjanlahdenlauha (Deschampsia bottnica) Poimuhierakka (Rumex crispus) Punanata (Festuca rubra) Rantakanankaali (Barbarea stricta) Rantamatara (Galium palustre) Rantavehnä (Leymus arenarius) Ruokohelpi (Phalaris arundinacea) Rönsyrölli (Agrostis stolonifera) Suola-arho (Honckenya peploides) Suolasara (Carex halophila) Suolavihvilä (Juncus gerardii) Terttualpi (Lysimachia thyrsiflora) Vesisara (Carex aquatilis) Vihnesara (Carex paleacea) Vilukko (Parnassia palustris) Välileton koillisrantaa 8

9 Isonkivenletto (N: E: ) Isonkivenletto poikkeaa jonkin verran alueen muista luodoista sillä saari on muodostunut suurista lohkareista, joita on erityisesti saaren länsipäässä. Saaren keskiosassa on rakennus, jonka ympärillä on jonkin verran puustoa. Jääeroosio vaikuttaa keskellä selkää sijaitsevaan luotoon merkittävästi ja merkkejä jääeroosioista näkyy saaren keskiosassakin. Rannat ovat pääosin kasvittomia, mutta saaren itäpäässä on jonkin verran kivikkoisten rantojen monivuotista kasvillisuutta sekä myös kapea hiekkavalli. Kasvillisuustyypit: merenrantojen dyyni ja nummikasvillisuus ja kivikkoisten merenrantojen monivuotinen kasvillisuustyyppi. Lajilista Ahvenvita (Potamogeton perfoliatus) Hapsivita (Potamogeton pectinatus) Harmaaleppä (Alnus incana) Heinätähtimö (Stellaria graminea) Hieskoivu (Betula pubescens) Hiirenvirna (Vicia cracca) Jokapaikansara (Carex nigra) Keltamaksaruoho (Sedum acre) Ketohanhikki (Potentilla anserina) Kurjenjalka (Potentilla palustris) Maitohorsma (Epilobium angustifolium) Merikohokki (Silene uniflora) Meriluikka (Eleocharis uniglumis) Merirannikki (Glaux maritima) Merivirmajuuri (Valeriana ssp. salina) Mänty (Pinus sylvestris) Niittysuolaheinä (Rumex acetosa) Peltovalvatti (Sonchus arvensis) Pietaryrtti (Tanacetum vulgare) Pihlaja (Sorbus aucuparia) Pohjanlahdenlauha (Deschampsia bottnica) Poimuhierakka (Rumex crispus) Punanata (Festuca rubra) Rantakanankaali (Barbarea stricta) Rantaluikka (Eleocharis palustris) Rantamatara (Galium palustre) Rantavehnä (Leymus arenarius) Ruokohelpi (Phalaris arundinacea) Rönsyrölli (Agrostis stolonifera) Suola-arho (Honckenya peploides) Suomyrtti (Myrica gale) Tuhkapaju (Salix cinerea) Vihnesara (Carex paleacea) Isonkivenleton saarella ei havaittu uhanalaista tai vaateliasta putkilokasvilajistoa. Saaren keskellä sijaitseva rakennus lienee pääosin poissa käytöstä. 9

10 Kintasletto (N: E: ) Kintasletto on länsi-itäsuuntainen somerikko- ja hietikkosaari, jota reunustavat paikoin kasvittomat eroosiorannat. Saaren itäpää on muodostunut kasautuneesta hiekasta, jota jääeroosio muovaa lähes vuosittain. Hiekka-alueella on hyvin näyttäviä suola-arho ja rantavehnäkasvustoja. Saaren lakiosa on melko reheväkasvuista ja paikoin katajikkoista. Lakiosaa rehevöittää suuri lokkiyhdyskunta, jonka mukana saarelle on tullut myös jonkin verran kulttuurilajistoa. Kasvillisuustyypit: Merenrantojen dyyni- ja nummikasvillisuus ja kivikkoisten merenrantojen monivuotinen kasvillisuustyyppi. Putkilokasvilajilista Ahosuolaheinä (Rumex acetosella) Ahvenvita (Potamogeton perfoliatus) Heinätähtimö (Stellaria graminea) Hiirenvirna (Vicia cracca) Jäkki (Nardus stricta) Järviruoko (Phragmites australis) Kataja (Juniperus communis) Keltamaksaruoho (Sedum acre) Ketohanhikki (Potentilla anserina) Kiiltopaju (Salix phylicifolia) Kurtturuusu (Rosa rugosa) Kylänurmikka (Poa annua) Lampaannata (Festuca ovina) Luhtalitukka (Cardamine pratensis) Maitohorsma (Epilobium angustifolium) Merikaisla (Bolboschoenus maritimus) Merimaltsa (Atriplex littoralis) Merirannikki (Glaux maritima) Merisaunio (Tripleurospermum maritimum ssp. maritimum) Merivirmajuuri (Valeriana ssp. salina) Mesiangervo (Filipendula ulmaria) Metsälauha (Deschampsia flexuosa) Mänty (Pinus sylvestris) Niittynurmikka (Poa pratensis) Nyylähaarikko (Sagina nodosa) Peltopillike (Galeopsis bifida) Pietaryrtti (Tanacetum vulgare) Pihasaunio (Matricaria matricarioides) Pihatatar (Polygonum avivulare) Pohjanlahdenlauha (Deschampsia bottnica) Poimuhierakka (Rumex crispus) Rantakanankaali (Barbarea stricta) Rantavehnä (Leymus arenarius) Suola-arho (Honckenya peploides) Suolavihvilä (Juncus gerardii) Ukontatar (Persicaria lapathifolia) Vadelma (Rubus idaea) Variksenmarja (Empetrum nigrum) Saarella ei havaittu uhanalaista putkilokasvilajistoa. Harvinaisin laji lienee Perämeren saarilla vähälukuinen merikaisla, joka kasvoi saaren pohjoisreunalla muutaman yksilön voimin, Eroosiorantaa Kintasletolla 10

11 Hoikanriisi (N: E: ) Hoikanriisi on kahdesta, hyvin matalasta somerikkoluodosta muodostunut luotokokonaisuus. Koko alue on eroosiovoimien muokkaamaa ja pensaita tai puita ei alueella ole. Osa luotojen rannoista on täysin kasvittomia, mutta lintujen pesimäkolonioiden ympärillä on paikoin hyvin reheviä laikkuja. Kasvillisuustyypit: Kivikkoisten merenrantojen monivuotinen kasvillisuustyyppi. Putkilokasvilajilista Ahvenvita (Potamogeton perfoliatus) Heinätähtimö (Stellaria graminea) Hieskoivu (Betula pubescens) Hiirenvirna (Vicia cracca) Jokapaikansara (Carex nigra) Järviruoko (Phragmites australis) Ketohanhikki (Potentilla anserina) Merikohokki (Silene uniflora) Merirannikki (Glaux maritima) Merisara (Carex mackenziei) Merisaunio (Tripleurospermum maritimum ssp. maritimum) Merivirmajuuri (Valeriana ssp. salina) Pietaryrtti (Tanacetum vulgare) Pohjanlahdenlauha (Deschampsia bottnica) Pohjansilmäruoho (Euphrasia frigida) Poimulehti sp. (Alchemilla vulgaris) Rantakukka (Lythrum salicaria) Rantamatara (Galium palustre) Rantavehnä (Leymus arenarius) Suola-arho (Honckenya peploides) Suolasara (Carex halophila) Vihnesara (Carex paleacea) Alueen putkilokasvilajistoon kuuluvat sekä merisara ja suolasara, mutta muita vähälukuisia tai uhanalaisia lajeja ei alueella esiinny. Yksivuotista vaateliaista lajeista alueella saattaisi esiintyä ainakin ruijanesikko ja perämerensilmäruoho, joita ei nyt kuitenkaan kohteella havaittu. Luotojen mataluudesta johtuen kasvillisuus on jatkuvasti alueella muuttuvassa tilassa. Hoikanriisi 11

12 6. Uhanalaiset lajit Uhanalaisten lajien esiintymien säilyminen on pyrittävä varmistamaan maankäytön suunnittelussa. Luonnonsuojelulain ( , 46 ) mukaan on määrätty uhanalaisiksi lajit, joiden luontainen säilyminen Suomessa on vaarantunut. Valtakunnallisesti uhanalaiset lajit on lueteltu luonnonsuojeluasetuksessa. Lisäksi on laadittu listaukset valtakunnallisesti silmälläpidettävistä ja alueellisesti uhanalaisista lajeista (Rassi ym. 2000). Uhanalaisten lajien kansainvälinen IUCN-luokitus (Rassi ym. 2001) on seuraava: - CR äärimmäisen uhanalainen (Critically Endangered) - EN erittäin uhanalainen (Endangered) - VU vaarantunut (Vulnerable) - NT silmälläpidettävä (Near Threatened, ei uhanalainen) - LC elinvoimainen (Least Concern) - RT alueellisesti uhanalainen (Regionally Threatened) Uhanalaisista lajeista osa on luokiteltu luonnonsuojelulain 47 :n nojalla erityisesti suojeltaviksi lajeiksi. Näiden lajien säilymiselle tärkeää esiintymispaikkaa ei saa hävittää eikä heikentää. Hävittämis- ja heikentämiskielto astuu voimaan alueellisen ympäristökeskuksen tehtyä esiintymän rajauspäätöksen. Lajin rauhoitus (luonnonsuojelulaki 42 ) puolestaan kieltää kasvin tai sen osien poimimisen tai hävittämisen. Suomen kansainvälisiä vastuulajeja ovat lajit, joiden säilymisessä Suomella voidaan katsoa olevan merkittävä kansainvälinen vastuu. Luontodirektiivin liitteiden II ja IV lajit ovat EU:n tärkeinä pitämiä lajeja. Liitteen II lajien suojelemiseksi on osoitettava erityisten suojelutoimien alueita eli Natura 2000 alueita. Liitteen IV lajit edellyttävät tiukkaa suojelua. Kasvilajien kohdalla suojelu tarkoittaa, että lajien esiintymäpaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. Suomyrtti on maankohoamisrannikon tyyppilajeja 12

13 6.1 Alueella esiintyvät uhanalaiset tai silmälläpidettävät putkilokasvilajit sekä lajit joiden suojelussa Suomella on erityisvastuu Ruijanesikko (Primula nutans) Luontodirektiivin II laji Ruijanesikko on lyhytikäinen monivuotinen tai yksivuotinen matalakasvuisten merenrantaniittyjen laji. Lajin seuralaislajeina ovat tyypillisesti sarat, eri heinälajit sekä erityisesti suolavihvilä. Kasvupaikoille on tyypillistä maaperän jatkuva kohoaminen merestä, jolloin ruijanesikko huonona kilpailijana kykenee levittäytymään umpeutuvilta rantaniityiltä hiljan merestä paljastuneelle maalle. Ruijanesikko leviääkin sekä siementen avulla että kasvullisesti sivurönsyjä muodostamalla. Ruijanesikko on hyönteis- ja ristipölytteinen distylisten kukkien vuoksi. Pölyttäjähyönteisiä ei tunneta. Ruijanesikko on taantunut voimakkaasti rantaniittyjen ruovikoituessa laidunnuksen ja niiton päätyttyä vesistöjen samanaikaisesti rehevöityessä, sekä rantojen rakentamisen vuoksi. Laji on nykyisin valtakunnallisesti silmälläpidettävä laji, ja se on rauhoitettu vuonna Taantumisen vuoksi laji on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi kansallisessa uhanalaisluokituksessa (Rassi ym 2001). Se kuuluu myös EU:n direktiivilajeihin. Ruijanesikko löytyi kukkivana linnustoselvityksen yhteydessä Kattilankallan laguunin pohjukasta, jossa havaittiin yhteensä 6 kukkivaa yksilöä. Laji kukki hyvin rehevän saraniityn reunamilla seuralaislajinaan mm. rantanätkelmä ja merisara. Perämerensilmäruoho (Euphrasia bottnica) Suomen vastuulaji Usein hankalasti määritettävä Perämeren silmäruoho ei ole uhanalainen laji ja lajia esiintyy edelleen melko laajasti Perämeren alueella. Laji voi olla hyvin hankalasti erotettavista muista silmäruoholajeista. Laji hyödyntää eroosiorantoja ja sopivia kasvupaikkoja syntyy lajille jatkuvasti aalto ja jääeroosion vaikutuksesta. Lajin määrittämiseen ja etsimiseen ei tässä selvityksessä keskitytty eikä vaikeasti määritettäviä silmäruohokasvustoja systemaattisesti määritetty. Laji määritettiin Luodeletolta ja Kattilankallalta, mutta todennäköisesti laji esiintyy useammalla kohteella. Ruijanesikko 13

14 7. Yhteenveto Tutkimusalueen saaret ja luodot ovat kasvillisuudeltaan hyvin homogeenisiä ja maapohjasta, joka vaihtelee hiekasta moreenin kautta louhikkoon, johtuen vallitseva luontotyyppi on luokiteltavissa joko moreeni/kivikko tai lohkareikko rannaksi tai vastaavasti sora /hiekkarannaksi. Rannan yläpuolella olevan usein tasaisen kasaantumisalueen kasvillisuus on usein nummimaista ja harjanteiden päällä voi olla pienialaisia dyynimuodostelmia. Alueen dyynit eivät ole tyypillisiä hienosta hiekasta koostuneita vaan aaltojen ja jään kasaamia karkeamman aineksen harjanteita, joiden välissä on paikoin myös hienompaa ainesta. Kasvilajistoon kuuluu kuitenkin dyynilajistoa, joista suola-arho on näyttävin ja paikoin myös peittävin laji. Myös rantavehnä sekä pohjanlahdenlauha kuuluvat hiekkaisten alueiden valtalajistoon. Puustoiset saaret ovat melko harvapuustoisia ja valtapuuna vuorottelevat hieskoivu, pihlaja ja mänty. Pensaskerroksen lajistoon kuuluu kataja, pihlaja, tuhkapaju, tuomi ja vain yhdellä saarella esiintyvä kurtturuusu. Puustoisten kohteiden aluskasvillisuus on hyvin niukkaa ja paikoin puiden alla on laajoja kasvittomia laikkuja. Lähes kaikki tutkimusalueen saaret ovat voimakkaan aalto ja jääeroosion muokkaamia eikä paksua orgaanista kerrosta ole syntynyt kuin vain muutamiin suojaisiin lahden poukamiin. Eroosio luo jatkuvasti uusia kasvupaikkoja yksivuotiselle lajistoille ja ympäristötekijänä se on tärkein alueiden kasvillisuuteen vaikuttava tekijä. Alueella tavataan ns. ruijanesikkoryhmän kasvilajeja joista merkittävin on Kattilankallalla esiintyvä EU:n luontodirektiivin liitteen II lajeihin kuuluva ruijanesikko. Vihnesaravaltaista niittyä Väliletolla 14

15 8. Arvio tuulipuistohankkeen vaikutuksista alueen kasvillisuuteen ja vaateliaaseen putkilokasvilajistoon Suunnitellun tuulivoimalapuiston tuulimyllyt sijoitetaan kaikki merialueelle eikä yhtään yksikköä ole suunniteltu sijoitettaviksi luodoille tai edes karikoille. Sähkönsiirtolinjat tukiasemineen sekä kaikki muut mahdolliset puistoon liittyvät huoltorakennukset sijoitetaan mereen tai keinosaarille. Alueen luodoille tai saarille ei kohdistu hankkeen johdosta minkäänlaista maankäyttöä, joten hankkeella ei ole suoria kasvillisuuteen kohdistuvia vaikutuksia. Epäsuoria vaikutuksia, jotka saattaisivat teoriassa vaikuttaa saarten kasvillisuuteen ja kasvillisuuden dynamiikkaan tai sukkesioon ei hankkeella myöskään ole. Tuulivoimayksiköt on suunniteltu sijoitettavaksi laajalle alueelle hyvin harvaan, joten myllyt eivät vaikuta merkittävästi esim. alueen luontoarvoille merkittävän jääeroosion syntyyn. Hanke ei myöskään todennäköisesti muuta millään tavoin alueen tuuli- tai virtausolosuhteita, joten veden aiheuttama rantavyöhykkeeseen ja sitä kautta kasvillisuuteen vaikuttava eroosio ei tule muuttumaan nykytilanteeseen verrattuna. Rakennusaikainen mahdollinen lyhytaikainen vedensamentuminen ei todennäköisesti vaikuta rantavyöhykkeen kasvillisuuteen millään tavoin. Tuulipuiston rakentaminen ei myöskään lisää alueen saariin tai luotoihin kohdistuvaa virkistyskäyttöpainetta. Suolasara 15

16 9. Lähteet ja kirjallisuus Airaksinen, O. & Karttunen, K. 2001: Natura luontotyyppiopas. Ympäristöopas 46, 2. korj. painos, Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Eurola, S. 1999: Kasvipeitteemme alueellisuus. Oulanka reports 22. Oulanka biological station. University of Oulu. Eurola, S., Huttunen, A. & Kukko-oja, K. 1995: Suokasvillisuusopas. Oulanka reports 14. Oulanka biological station. University of Oulu. Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T. & Uotila, P. (toim.) 1998: Retkeilykasvio. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo. Helsinki. Kalliola, R. 1973: Suomen kasvimaantiede. WSOY. Porvoo. Kekäläinen H., Keynäs K., Koskela K., von Numers M., Rinkineva-Kantola L. ym. (2008) Suomen luontotyyppien uhanalaisuus (toim. Raunio A., Schulman A. & Kontula T.) Osa 2. Luontotyyppien kuvaukset. 2 Itämeri ja rannikko. 2.2 Itämeren rantaluontotyypit ss Ohenoja, E. (toim) 1995: Pohjois-Suomen uhanalaisten kasvien ja sienien luettelot. OulunYliopiston kasvimuseo. Schulman A., Alanen A., Hæggström C.-A., Huhta A.-P., Jantunen J., ym. (2008) Suomen luontotyyppien uhanalaisuus (toim. Raunio A., Schulman A. & Kontula T.) Osa 2. Luontotyyppien kuvaukset. 7 Perinnebiotoopit. ss Rassi ym. (2001). Suomen lajien uhanalaisuus Uhanalaisten lajien II seurantaryhmä. Ympäristöministeriö, Suomen ympäristökeskus. Ryttäri, T. & Kettunen, T. (toim.): Uhanalaiset kasvimme. Suomen ympäristökeskus ja Kirjayhtymä Oy, Helsinki Schulman A., Alanen A., Hæggström C.-A., Huhta A.-P., Jantunen J., ym. (2008) Suomen luontotyyppien uhanalaisuus (toim. Raunio A., Schulman A. & Kontula T.) Osa 2. Luontotyyppien kuvaukset. 7 Perinnebiotoopit. ss Toivonen, H. & Leivo, A. 1997: Kasvillisuuskartoituksessa käytettävä kasvillisuus- ja kasvupaikkaluokitus. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A. No 14. Vantaa. Valtion ympäristöhallinto 2008a: Internet-sivut osoitteessa ja Hertta-tietokanta osoitteessa: Valtion ympäristöhallinto 2008b: Perämeren saaret. Natura Tietolomake. Ympäristöhallinnon Herttatietokanta (5/2008 alkaen OIVA-tietokanta). Airaksinen, O. & Karttunen, K. 2001: Natura luontotyyppiopas. Ympäristöopas 46, 2. korj. painos, Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Ohenoja E (toim.)1995: Pohjois-Suomen uhanalaisten kasvien ja sienien luettelot. Oulun yliopiston kasvimuseo. Ryttäri, T. & Kettunen, T. (toim.): Uhanalaiset kasvimme. Suomen ympäristökeskus ja Kirjayhtymä Oy, Helsinki. 16