3.2.12 Luonnonsuojelu Suunnittelualueella todettiin 1 linnuston suojelualue 17 mahdollista metsälain mukaista tärkeää elinympäristöä 31 luontoarvoiltaan merkittävää kohdetta 40 suojelullisesti merkittävää lintulajia 3 EU:n luontodirektiivilajia
Arvokkaat luontokohteet Natura 2000 -alueet Suunnittelualueella ei sijaitse Natura 2000 -alueita. Lähimmät Natura 2000 -alueet ovat Tuoresluoman lehdot noin 10 km etelään ja Seinäjoen Paukaneva noin 15 kilometriä pohjoiseen suunnittelualueesta. Luonnonsuojelualueet Suojeluohjelmien kohteet Ote maakuntakaavasta Linnuston suojelualue Linnuston suojelualue Sauralaksonneva Honkalanneva Rengon kylän kaakkoiskulmauksessa sijaitsee pienialaisena suojelualue, joka on osa Etelä-Pohjanmaan maakuntakaavassa osoitettua Honkanevan linnuston suojelualuetta. Maakuntakaavan suojelualuemerkinnällä osoitetaan linnuston tärkeimmät pesimä- ja kerääntymisalueet. Etelä-Pohjanmaan suojelualueet yhdessä Natura 2000 -verkoston kanssa muodostavat seudulle selkeitä ekologisia yhteysvyöhykkeitä. Suoalue on osa Sahaneva-Sauralaksonneva-Honkaneva-Karvasuon suoyhdistymää. Honkaneva-Sauralaksonneva on eri suotyyppien mosaiikkia, mutta pääosin se on lyhytkorsinevaa ja -rämettä. Suon laiteita on jonkin verran ojitettu, mutta pääosin suo on luonnontilainen. Suon pesimälinnustoon kuuluvat muun muassa kapustarinta, keltavästäräkki, kiuru, kuovi, liro ja töyhtöhyyppä. Suoyhdistymän alueella esiintyy myös isolepinkäistä ja riekkoa. Lintudirektiivin liitteen 1 lajeina suoalueella esiintyy kapustarinta, liro, teeri ja metso sekä uhanalaisluokituksessa silmälläpidettäviksi luokiteltuina lajeina isolepinkäinen, teeri ja metso.
Honkaneva on mukana valtakunnallisessa soidensuojeluohjelmassa. Honkanevan halki on valmistunut pitkospuureitti, joka yhdistää suon eteläpuolisen Honkamäen sen pohjoispuolella olevaan Sauralaksonmäkeen. Honkaneva-Sauralaksonnevan alue on kasvistollisesti, eläimistöltään, maisemallisesti ja virkistyskohteena paikallisesti erittäin merkittävä luontokohde. Metso-ohjelmakohteet Suunnittelualueella ei sijaitse Metso-ohjelmakohteita eli kohteita, jotka kuuluvat Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelmaan 2008-2016. Luonnonsuojelulain mukaiset luontotyypit Suunnittelualueella ei havaittu luonnonsuojelulain 1096/1996 4 luvun 29 mukaisia luontotyyppejä. Vesilain mukaiset luonnontilaisina säilytettävät kohteet Suunnittelualueella ei havaittu vesilain 1961/264 1 luvun 15a ja 17a mukaisia luonnontilaisina säilytettäviä kohteita eikä vesilain 587/2011 2 luvun 11 tai 3 luvun 2 mukaisia kohteita.
Metsälakikohteet Metsälain 1093/1993 3 luvun 10 tärkeät elinympäristöt ovat kasvillisuuden, vesitalouden, puuston ja/tai maastonpiirteiden perusteella ympäristöstään selvästi erottuvia ympäristöjä, joita tulee hoitaa ja käyttää siten, että turvataan edellytykset biologisen monimuotoisuuden säilymiselle.
1. Tuomiluoman ranta-alueet Tuomiluoman ranta-alueet on jaettu viiteen osa-alueeseen kasvillisuuslajiston samankaltaisuuden perusteella. Elomaa- Jalostuskeskus Ritolantien luomanvarsi Koulu Haapamäki Jauhokoski- Savusmäki Jauhokoski - Savusmäki Tuomiluoman kasvillisuus välillä Savusmäki - Jauhokoski on lajistollisesti alueen merkittävimpiä. Luoma kulkee tuoreessa kangasmetsässä rantakasvillisuuden muuttuessa reheväksi puronvarsilehdoksi. Lehtomaisuus rajoittuu luoman rantaan muutaman metrin alueelle, käenkaali-mesiangervotyypin suurruoholehdon ollessa vallitsevana kasvillisuutena. Yleisin sanikkainen on metsäimarre, mutta myös hiirenporrasta ja metsäalvejuurta esiintyy jonkin verran. Etelä-Pohjanmaalla harvinaisempana esiintyvää sananjalkaa tavattiin muutama yksilö. Vaateliaita lehtokasveja alueelta ei löytynyt. Vesirajassa kasvaa suhteellisen runsaasti järvikortetta, ojasorsimoa, terttualpia, ulpukkaa ja vehkaa sekä paikoitellen rantamataraa ja lehtisammalia. Vedessä on vain vähän kasvillisuutta, lähinnä esiintyy isokokoista vesisammalta, isonäkinsammalta.
Haapamäki Tuomiluoman edetessä kohti Kyrönjokea se halkoo peltolakeuksia. Pientareilla kasvaa hyvin rehevänä ruohovartista niitty- ja ojanvarsikasvillisuutta kuten mesiangervoa, pietaryrttiä ja maitohorsmaa. Aivan rannan tuntumassa esiintyy runsaana jouhivihvilää, järvikortetta, suo-orvokkia, ulpukkaa ja viiltosaraa. Vedessä kasvaa hieman pikkulimaskaa sekä isonäkinsammalta. Tuomikylän koulu Tuomikylän koulun läheisyydessä luoma muodostaa maisemallisesti ja paikallisesti arvokkaan lammen, jonka rantamilla esiintyy myös lehtomaista kasvillisuutta. Vallitsevina piennarkasveina ovat mesiangervo ja maitohorsma. Lammen ympäristössä kasvaa myös kieloa, lehtohorsmaa, maahumalaa, savijäkkärää ja suohorsmaa. Veden tuntumassa esiintyy jouhivihvilää, kurjenmiekkaa, ratamosarpiota, suo-orvokkia, ulpukkaa, vehkaa ja viiltosaraa. Lammessa kasvaa runsaasti vesitatarta ja uistinvitaa. Koulurinteen haavikossa kasvaa villiintynyttä herukkaa ja ahomansikkaa. Ritolantien luomanvarsi Suvantolammen jälkeen luoma etenee pienialaisen kosken kautta peltolakeudelle. Ritolantien seutuvilla luomanvarren kasvillisuudessa on edelleenkin lehtomaisia piirteitä. Luoman pientareilla kasvaa runsaasti piennarlajistoa, kuten koiranputkea, lehtovirmajuurta, maitohorsmaa, mesiangervoa, ojakärsämöä ja puna-apilaa. Aivan luoman rannassa on alavia alueita, jotka ovat pitkään kevättulvien alla ja se näkyy lajistossa hentojen heinien ja vihvilöiden runsautena.
Elomaa - Jalostuskeskus Elomaan ja Jalostuskeskuksen alueilla Tuomiluoma virtaa peltolakeuksien keskellä, joten luomanvarsilla kasvaa runsaasti pelto-, ojanvarsi- ja niittykasvillisuutta. Molemmilla alueilla kasvillisuutta hallitsevat kiiltolehtipaju sekä hyvin korkea, paikoitellen jopa puolitoistametrinen heinikko. Elomaan alueelta löytyy myös nykyään taantumassa olevaa ahomansikkaa. Vesirajassa kasvaa runsaasti järvikortetta, kurjenjalkaa, kurjenmiekkaa, ranta-alpia ja ulpukkaa. Vedessä esiintyy runsaana isonäkinsammalta. Jalostuskeskuksen sillan alla kasvaa runsaasti keuhko- ja hetesirppisammalta. 2. Tuomiluoman puronvarsilehto
Tuomiluoman varressa on Jauhokosken ja Savusmäen välillä lehtomaista kangasmetsää sekä pienialaisia puronvarsilehtoja. Lehtomaisuus rajoittuu luoman rantaan muutaman metrin alueelle käenkaali-mesiangervotyypin suurruoholehdon ollessa vallitsevana kasvillisuutena. Yleisin sanikkainen on metsäimarre, mutta myös hiirenporrasta ja metsäalvejuurta esiintyy jonkin verran. Etelä-Pohjanmaalla hieman harvinaisempana esiintyvää sananjalkaa on tavattu muutama yksilö. Vesirajassa kasvaa suhteellisen runsaasti järvikortetta, ojasorsimoa, terttualpia, ulpukkaa ja vehkaa sekä paikoitellen rantamataraa ja lehtisammalia. Vedessä esiintyy isokokoista vesisammalta, isonäkinsammalta. Alueen suojeluarvo on paikallinen. 3. Sahanevan metsä Kuva Hannu Tuomisto 2007 Sahanevan reunassa sijaitseva vanhan metsän alue kalliokumpareineen on maisemallisesti, kasvistollisesti ja eläimistöltään paikallisesti erittäin merkittävä luontokohde. Osa kalliokumpareikosta ja korvesta on metsälain suojaama. Alueen lounaiskärjessä on tervahauta. Yli satavuotinen tuoreen kangasmetsän puusto ja pökkelöt antavat alueelle aarniomaisen luonteen.
4. Sahantien avokallioalue 5. Harakkalanmäen korpi Sahantien pohjoispuolella sijaitseva Sahantien avokallioalue on maisemallisesti ja eläimistöltään merkittävä kalliokumpareikko karukkokangasmaastossa. Kohde on paikallisesti huomioitava luontokohde ja osa kallioalueesta on metsälain suojaama. Alue on metson ruokailumaastoa. Harakkalanmäen korpi on melko luonnontilainen kangaskorpinen korpireunus, joka on kasvistollisesti ja paikallisesti merkittävä luontokohde. Harakkalanmäen korpi Kuva Hannu Tuomisto 2007
6 17 Lähteet 6. 7.
8. 9. 10.
11. 12. 13. 14. 15. 16.
17.
Muut arvokkaat luonto- kohteet
1-13. Avokalliot 1. 2. 3.
4. 5. 6. 7. 8. 9. 10. 11. 12. 13.
14-20. Siirtolohkareet 14. 15. 16. 17. 18.
19. 20. 21-23. Maisemapuut
21. Saaren eteläkärjessä kasvaa suuri mänty, joka on paikallisesti huomioitava luontokohde. 22. Maisemallisesti merkittävä kuusi, joka on paikallisesti huomioitava luontokohde. 23. Maisemallisesti merkittävä kuusi, joka on paikallisesti huomioitava luontokohde. 24 ja 25. Kosteikot
24. 25. 26. Rengonkylän silta 27. Rengonkoski 28. Ruissaari
26. Rengonkylän silta muodostaa maisemallisen solmukohdan ja on paikallisesti huomioitava luontokohde. Sillan kupeessa on vanhoja kivirakenteita. Rengonkylän sillan vanhoja kivipenkkejä. Hannu Tuomisto 2007. 27. Rengonkoski, maisemallisesti ja kasvistollisesti merkittävä kohde, on Seinäjoen luontainen koskipaikka. Kyrkösjärven tekoaltaan täyttökanava haarautuu Seinäjoesta kosken kohdalla. Koskessa on vanhoja patorakennelmia. Rengonkoskea luonnehtii rehevä ranta- ja vesikasvillisuus: ahvenvita, kurjenjalka, myrkkykeiso, pietaryrtti, ranta-alpi, rantakukka, ruokohelpi, suoputki, vehka, viiltosara ja viitakastikka. Rengonkoski on paikallisesti huomioitava luontokohde. 28. Seinäjoessa sijaitsevat maisemallisesti merkittävät kolme peräkkäistä saarta ovat puustoltaan vanhaa kuusikkoa, vanhimmat puut ovat 130-150-vuotiaita. Puustoiset saaret ovat paikallisesti merkittävä luontokohde.
29. Sauralaksonneva 30. Harakkalanmäen ruohokorpi 29. Suoalue on osa Sahaneva-Sauralaksonneva-Honkaneva-Karvasuon suoyhdistymää. Honkaneva- Sauralaksonneva on eri suotyyppien mosaiikkia, mutta pääosin se on lyhytkorsinevaa ja lyhytkorsirämettä. Suon pesimälinnustoon kuuluvat muun muassa keltavästäräkki, kiuru, niittykirvinen, liro, kuovi, kapustarinta ja töyhtöhyyppä. Myös riekkoa ja isolepinläistä esiintyy suoyhdistymän alueella. 30. Harakkalanmäen pienialainen, kasvistollisesti merkittävä, ruohokorpi on paikallisesti huomioitava luontokohde. Korvessa kasvavat mm. kurjenjalka ja vehka. Korven valaistus- ja kosteusolosuhteet ovat muuttuneet ojitusten ja metsän hakkuun vuoksi. 31. Neiron perinnemaisema
Suojelullisesti merkittävä muu eläimistö Erityisesti suojeltavien esiintymät LSL 47 / LSA 21 eläinlajien Luonnonsuojelulain mukaan laji voidaan säätää uhanalaiseksi, jos sen luontainen säilyminen Suomessa on vaarantunut. Uhanalainen laji voidaan säätää erityisesti suojeltavaksi, jos sen häviämisuhka on ilmeinen. Suunnittelualueella ei havaittu erityisesti suojeltavan lajiston esiintymiä. Luontodirektiivin 92/43/ETY liitteen IV lajiston esiintymät Luontodirektiivin liitteen IV lajisto edellyttää tiukkaa suojelua. Luonnonsuojelulain 49 säädetään, että liitteen IV lajiston lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. Suunnittelualueella havaittiin liitteen IV eläinlajistosta liito-orava (Pteromys volans) pohjanlepakko (Eptesicus nilssonii) vesisiippa (Myotis daubentonii) viiksisiippa (Myotis mystacinus) Uhanalaisen ja silmälläpidettävän eläinlajiston esiintymät Valtakunnallisesti ja paikallisesti uhanalaisten ja silmälläpidettävien lajien arviointi noudattaa vuoden 2010 uhanalaisuusarviointia ja luokitusta (Rassi ym. 2010). Lajiston uhanalaisuus on arvioitu Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) kriteeristöllä. Uhanalaisuusluokat kuvaavat lajin häviämisen todennäköisyyttä tietyllä aikavälillä. Uhanalaisiksi määritellään lajit, jotka kuuluvat luokkiin äärimmäisen uhanalaiset (CR), erittäin uhanalaiset (EN) ja vaarantuneet (VU). Silmälläpidettävät (NT) lajit eivät vielä täytä varsinaisen uhanalaisuuden kriteerejä, mutta niiden kohdalla uhanalaisuus on lähellä. Suunnittelualueella havaittiin uhanalaislajistosta liito-orava (Pteromys volans) Suomen kansainvälisten vastuulajien esiintymät Suomella katsotaan olevan kansainvälinen vastuu tiettyjen pohjoisten alkuperäislajien säilyttämisestä. Vastuu merkitsee muun muassa sitä, että lajin elinympäristö otetaan huomioon maankäytön suunnittelussa. Lainsäädännössä määriteltyä asemaa vastuulajeilla ei ole. Suunnittelualueella havaittiin Suomen kansainvälisistä vastuulajeista liito-orava (Pteromys volans) Liito-orava Liito-orava (Pteromus volans) on Siperian taigametsien laji, jota Euroopan Unionissa esiintyy Suomen lisäksi pieniä määriä Virossa ja yksittäin Latviassa. Liito-orava on EU:n luontodirektiivilaji ja Suomessa luonnonsuojelulain 47 nojalla rauhoitettu laji. Luontodirektiivin tavoitteena on, että laji säilyy pitkällä aikavälillä luontaisessa ympäristössään eikä sen luontainen levinneisyysalue supistu. Lisäksi lajin elinympäristöjä pitää säilyä riittävästi turvaamaan kannan säilyminen pitkällä aikavälillä. Suomalaisessa uhanalaisluokituksessa liito-orava kuuluu luokkaan vaarantunut (VU). Liito-oravan uhanalaisuusluokitus ei perustu kannan kokoon, vaan kannan lähes 30 % taantumiseen. Liito-orava on myös Suomen kansainvälinen vastuulaji. Liito-orava asettuu mieluiten varttuneeseen kuusivaltaiseen metsään, jossa on järeitä kuusia ja kolohaapoja suoja- ja pesäpaikoiksi sekä riittävästi lehtipuita kuten koivuja, leppiä ja haapoja ruokailupuiksi. Kesällä liito-orava käyttää ravinnokseen pääasiassa lehtipuiden lehtiä, erityisesti haapaa ja leppää. Talven tullen lehdet korvautuvat lepän ja koivun norkoilla sekä havupuiden silmuilla. Liito-oravien reviirit ovat varsin laajoja, erityisesti koirailla, joiden elinpiirin keskimääräinen pinta-ala on noin 60 ha. Naarailla on huomattavasti pienempi reviiri, vain noin kahdeksan hehtaaria. Liito-orava käyttää lisääntymiseen ja lepäämiseen keskimäärin neljää eri pesää kesä-syyskauden aikana. Pesäkolo on yleensä käpytikan haapaan hakkaama kolo. Reviireillä on todettu olevan ydinalueita, joihin
liito-oravan oleskelu ja liikkuminen keskittyy. Ydinalueella ravintoa tarjoavien lehtipuiden tiheys on usein suuri. Toinen tärkeä tekijä on kolopuiden, erityisesti vanhojen haapojen, esiintyminen. Nuoret liito-oravayksilöt levittäytyvät uusille alueille säännöllisesti. Tämän vuoksi elinvoimaisen liito-oravareviirin on oltava yhteydessä laajempiin metsäalueisiin ekologisten käytävien kautta. Liito-oravanaaraan ei ole havaittu lisääntyvän alle 4 ha kokoisissa, eristyneissä, nuorten metsien, taimikoiden tai avoalueiden ympäröimissä metsälaikuissa. Suunnittelualueen liito-oravien elinpiirit sijaitsevat Rengossa, jossa on tehty runsaasti havaintoja liito-oravan lisääntymis- ja levähdysalueista. Elinpiirien ydinalueet ovat pääasiassa Seinäjoen länsirannalla Rengon asutusta reunustavissa vanhoissa kuusimetsissä. Kuusikkojen ja alueen peltojen reunoilla on runsaasti lehtipuustoa tarjoten liito-oraville suotuisat ruokailumaastot. Myös liito-oravalle sopivia kolopuita ja risupesiä on runsaasti. Kyrkösjärven tekoaltaaseen johtavan täyttökanavan länsipuolella oleva elinpiiri lienee yhteydessä muihin Rengon alueen elinpiireihin. Joen itärannalla tehdyt havainnot viittaavat alueen toimivan lähinnä ruokailumaastona, sillä lajille sopivia pesäkoloja ei löytynyt. Itärannan metsät ovat suurelta osin harvennettuja talousmetsiä. On mahdollista, että liito-oravat kuitenkin käyttävät pesäpaikkanaan alueen rakennuksia.
Suunnittelualueen liito-oravaselvitykset: Luontoselvitys Routakallio-Eskoo-Rengonkylä-Honkakylä, Hannu Tuomisto, Seinäjoen kaupunki 2007 Tuomikylän luontoselvitys, Ilmajoen kunta 2007 Liito-oravaselvitys, Vt 19 Seinäjoen itäinen ohikulkutie välillä Rengonkylä-Nurmo, Hannu Tuomisto, Tiehallinto 2009 Liito-oravan lisääntymis- ja levähdysalueet, tiesuunnitelma, Hannu Tuomisto, maastokäynnin muistio 11.5.2010 1. Seinäjoen saaren liito-oravareviiri Liito-oravareviiri sijaitsee Seinäjoen pienialaisessa saaressa, joka on myös maisemallisesti paikallisesti huomioitava luontokohde. Saaren maaperä on osin häiriintynyt, kun saareen on kasattu perattua kivilouhetta viereisestä koskesta.
2. Kuismintien liito-oravareviiri I Liito-oravien käyttämä metsäsaareke Kuismintien varrella (Hannu Tuomisto 2009).
3. Kuismintien liito-oravareviiri II 4. Liito-oravan levähdyspaikka 3. Joen länsirannalla vanhoja kuusia kasvava mäenkumpare ja sen eteläpuolella olevan vanhan pellon reunassa järeitä kuusia, joiden tyviltä havaittu 2010 runsaasti liito-oravan papanoita sekä liito-oravan käytössä oleva vanha oravanpesä. Joen itärannan reviirillä havaittiin 2010 vain muutamia yksittäisiä papanoita, vaikka keväällä 2009 papanoita oli runsaasti. 4. Liito-oravan levähdyspaikka tuoreessa kangasmetsässä, jonka puusto iältään noin 80-vuotista. Muutamien kuusten tyvellä liito-oravan papanoita, mutta sopivat pesäpaikat puuttuvat; liito-oravan levähdyspaikka. Metsäkuvion pohjoiskärjessä hieno lohkareikko. Eläimistöltään merkittävä kohde, paikallisesti huomioitava luontokohde. Liito-oravan käyttämiä ruokailupuita joen länsirannan pihapiirissä (Hannu Tuomisto 2009) Liito-oravien käyttämiä ruokailupuita joen itärannan pellonreunusmetsikössä (Hannu Tuomisto 2009)
5. Rengonkylän liito-oravareviirit Liito-oravan lisääntymis- ja levähdysalue täyttökanavan pohjoisrannan tuoreessa kangasmetsässä, joka on puustoltaan 60-80 -vuotiasta metsää. Reviiri ulottuu Honkakyläntien pohjoispuolelle metsikköön ja Rengon sillan kupeessa kasvavaan kuusikkoon. Täyttökanavan rantavyöhykkeessä kasvaa runsaasti lehtipuustoa, muun muassa haaparyhmiä. Liito-oravareviiri jatkuu täyttökanavan eteläpuolen tuoreeseen kangasmetsään suunnittelualueen ulkopuolelle. Rengon sillan pohjoispuolella sijaitsevaa liitooravan elinpiiriä (Hannu Tuomisto 2009). Rengon sillan eteläpuolella sijaitsevaa liito-oravan elinpiiriä (Hannu Tuomisto 2009). Reviirin ruokailuhaapoja (Hannu Tuomisto 2009)
6. Ruissaaren liito-oravareviiri Seinäjoessa sijaitsevat kolme peräkkäistä saarta ovat liito-oravan lisääntymis- ja levähdysaluetta. Saaret ovat puustoltaan vanhaa kuusikkoa, vanhimmat puut 130-150 -vuotiaita. Rannoilla kasvaa myös lehtipuustoa. Liito-oravareviiri ulottuu Seinäjoen länsirannalle. Puustoiset saaret ovat myös maisemallisesti merkittävä luontokohde. 7. Liito-oravareviiri Liito-oravan lisääntymis- ja levähdysalue. Eläimistöltään merkittävä kohde ja paikallisesti huomioitava luontokohde.
8. Liito-oravareviiri Liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikka. Maisemallisesti merkittäviä suuria kuusia ja ylispuumäntyjä. Eläimistöltään merkittävä kohde ja paikallisesti merkittävä luontokohde. 9, 10 ja 11. Liito-oravan papanalöydöskohteet Rengossa
Lepakko Suomen kaikki 11 lepakkolajia kuuluvat EU:n direktiivilajehin ja ovat luontodirektiivin mukaisen vahvan suojelun piirissä, luonnonsuojelulain 49 mukaan rauhoitettuja sekä monien kansainvälisten sopimusten suojaamia. Luonnonsuojelulain mukaan lepakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kiellettyä. Näitä ovat sekä kesäaikaiset päiväpiilot että talvehtimispaikat. Kaikki Suomen lepakot kuuluvat pienlepakoihin ja ovat hyönteissyöjiä. Lepakot ovat yöeläimiä, jotka näkevät pimeässä lähettämiensä korkeiden ultraäänten avulla. Lepakoilla on lajityypilliset kaikuluotausäänet, joiden perusteella lajit pystytään erottamaan toisistaan. Ultraäänien tulkitsemiseksi käytetään lepakkodetektoria, joka alentaa äänet ihmiskorvalla kuultaviksi. Tyypillisesti lepakoille mieluisia ovat elinympäristöt, joissa on vanhoja rakennuksia ja kolopuita päiväpiiloiksi sekä reheviä saalistusalueita, kuten vesistöjen rantoja. Kriittisiä tekijöitä lepakoiden elinympäristössä ovat lisääntymis- ja talvehtimissuojat sekä saalistusalueiden riittävä yhtenäisyys. Talvehtimispaikoiksi soveltuvat esimerkiksi maakellarit ja luolat, jotka säilyvät kosteina ja pakkasettomina yli talven. Suurin osa lepakkolajeistamme esiintyy vain Etelä-Suomessa. Pohjanlepakko on maamme lepakoista yleisin ja sen kaikuluotausääni kantaa 50-80 metriä. Vesisiippa, viiksisiippa ja isoviiksisiippa ovat myös yleisiä Suomessa. Ne asustavat metsissä ja karttavat valaistuja alueita. Siipat saalistavat pienillä aukeilla, metsäteiden varsilla ja metsänreunoissa. Niiden kaikuluotausääni kantaa 15-20 metriä. Vesisiippa saalistaa vesistöjen yllä lähellä veden pintaa. Suunnittelualueen lepakkohavainnot 2011 Lepakkoselvityksen maastotyöt tehtiin suunnittelualueella 5.7-26.8.2011. Alueella havaittiin 67 pohjanlepakkoa 11 vesisiippaa
1. Talasmäentie
2. Koivurinteenkuja 3. Tuomikylän koulu 4. Pettutie
5. Savusmäki 6. Haapalanmäki 7. Huhtamaantie
8. Niemistöntie 9. Neiro 10. Välitie
11. Viljanmaantie 12. Kiviniementie 13. Seinäjoen saari 14. Rengontie
15. Rengonkylä 16. Ruissaari
Viitasammakko Viitasammakko (Rana arvalis) on tavallista sammakkoa (Rana temporaria) hieman pienempi aitosammakoihin kuuluva laji. Laji ei yleisesti ole vähenemässä eikä uhattuna, mutta paikallisesti populaatiot voivat olla vaarassa elinympäristöjen häviämisen ja huononemisen, erityisesti vesistöjen saastumisen seurauksena. Viitasammakon tapaa varmimmin merenlahtien ja järvien rantamilta, räme- ja aapasoilta sekä soistuneilta metsämailta, kosteilta niityiltä, viidoilta, kedoilta ja puutarhoista. Viitasammakon esiintymisen tärkein edellytys on luhtaisten rantojen olemassaolo elinalueella. Viitasammakko ei kude mataliin, helposti kuivuviin ojiin tai allikoihin. Viitasammakko suosii talvehtimispaikkana suurempia lampia ja järviä talvehtien ilmeisesti yksinomaan vesien pohjassa. Viitasammakko on paikkauskollinen ja käyttää samoja talvehtimispaikkoja vuodesta toiseen. Keväisin viitasammakot vaeltavat talvehtimispaikoilta lisääntymisalueille ja syksyllä takaisin. Reitin katkaisevat esteet, kuten tiealueet, lisäävät aikuisten yksilöiden kuolleisuutta merkittävästi. Viitasammakolle hyviä ekologisia käytäviä ovat ojien ja purojen varret sekä laajat, yhtenäiset metsäalueet. Suunnittelualueen potentiaalinen viitasammakoiden elinalue on Tuomiluoman suvannon luhtaiset rannat Tuomikylän koulun läheisyydessä. Viitasammakkoselvityksen maastotyöt tehtiin yöaikaan 2.5, 5.5 ja 12.5.2011. Suunnittelualueen lähin viitasammakkoesiintymä sijaitsee Kyrkösjärven täyttökanavan suistossa. potentiaalinen viitasammakon esiintymisalue Suunnittelualueen lähin viitasammakkoesiintymä Kyrkösjärven täyttökanavan suistossa
Suojelullisesti merkittävä linnusto suunnittelualueella Lintudirektiivilajit EU EU:n lintudirektiivin 79/409/ETY mukaan jäsenvaltioiden on turvattava liitteen I lintulajien eloonjääminen ja lisääntyminen niiden levinneisyysalueella. Mainittujen lintulajien elinympäristöjä on suojeltava erityistoimin riittävän moninaisuuden ja laajuuden säilyttämiseksi, ylläpitämiseksi tai palauttamiseksi. Pesivänä todetut liitteen 1 lintulajit Muut suunnittelualueella todetut liitteen 1 lintulajit Bonasia bonsai Lyrurus tetrix Tetrao urogallus Crex crex Bubo bubo Strix uralensis Aegolius funerus Drycopus martius Lanius collurio Cygnus cygnus Haliaeetus abicill Circus cyaneus Aquila chrysaetos Grus grus Pluvialis apricaria Philomachus pugnas Tringa glareola Larus miniatus Glaucidium passerinum Picoides tridactylus Emberiza hortulana Pyy Teeri Metso Ruisrääkkä Huuhkaja Viirupöllö Helmipöllö Palokärki Pikkulepinkäinen Laulujoutsen Merikotka Sinisuohaukka Maakotka Kurki Kapustarinta Suokukko Liro Pikkulokki Varpuspöllö Pohjantikka Peltosirkku Suomen erityisvastuulajit EVA Suomen erityisvastuulajit ovat Euroopan laajuisesti uhanalaisia ja taantuneita lintuja, joiden levinneisyys EU:ssa on keskittynyt Suomen alueelle. Suomen vastuulajeja ovat erityisesti boreaalisten havumetsien, soiden, vähäravinteisten järvien sekä Itämeren ja suurten jokien rantojen lintulajeja. Vastuu merkitsee lähinnä, että lajin seurantaa ja tutkimusta on tehostettava ja lajin elinympäristö tulee ottaa huomioon maankäytön suunnittelussa.
Pesivänä todetut Suomen erityisvastuulajit Muut suunnittelualueella todetut Suomen erityisvastuulajit Bucephala clangula Telkkä Lyrurus tetrix Teeri Tetrao urogallus Metso Numenius arquata Isokuovi Tringa nebularia Valkoviklo Actitis hypoleucos Rantasipi Bubo bubo Huuhkaja Aegolius funerus Helmipöllö Phoenicurus phoenicurus Leppälintu Cygnus cygnus Laulujoutsen Mergus merganser Isokoskelo Tringa glareola Liro Larus miniatus Pikkulokki Larus fuscus Selkälokki Glaucidium passerinum Varpuspöllö Picoides tridactylus Pohjantikka Valtakunnallisesti uhanalaiset ja silmälläpidettävät lajit UHEX Suomen eliölajiston uhanalaisuus arvioidaan kymmenen vuoden välein, viimeisin arviointi on vuodelta 2010. Arvioinnin tuloksena julkaistaan Suomen lajien punainen lista, jossa luetellaan kaikki hävinneet, uhanalaiset, silmälläpidettävät ja puutteellisesti tunnetut lajit. Uhanalaisuusluokitus perustuu kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) kriteereihin: LC Säilyvä Hyvin tunnettu laji, jonka kanta on runsas tai vakaa NT VU EN CR Silmälläpidettävä Vaarantunut Erittäin uhanalainen Äärimmäisen uhanalainen Lajit eivät ole vielä uhanalaisia, mutta lajien pesimäkantojen vähenemisen vuoksi lajien esiintymistä tarkkaillaan. Lajiin kohdistuu suuri uhka hävitä luonnosta keskipitkällä aikavälillä. Lajiin kohdistuu erittäin suuri uhka hävitä luonnosta lähitulevaisuudessa. Lajiin kohdistuu äärimmäisen suuri välitön uhka hävitä luonnosta. Silmälläpidettävät lajit NT Pesivänä todetut silmälläpidettävät lajit NT Vaarantuneet lajit VU Anser fabalis Mergus merganser Lagopus lagopus Larus ridipundus Anthus pratensis Plectrophenax nivalis Lyrurus tetrix Tetrao urogallus Actitis hypoleucos Bubo bubo Aegolius funerus Jynx torquiula Cardopadus erythrinus Haliaeetus abicill Circus cyaneus Aquila chrysaetos Larus fuscus Motacilla flava Metsähanhi Isokoskelo Riekko Naurulokki Niittykirvinen Pulmunen Teeri Metso Rantasipi Huuhkaja Helmipöllö Käenpiika Punavarpunen Merikotka Sinisuohaukka Maakotka Selkälokki Keltavästäräkki
Erittäin uhanalaiset lajit EN Cinclus cinclus Oenanthe oenanthe Philomachus pugnas Sternula albifrons Emberiza hortulana Koskikara Kivitasku Suokukko Muuttoaikaan suunnittelualueella mahdollisesti tavattava pohjoisten avosoiden ja rantaniittyjen uhanalaislaji, jonka kanta on viime vuosina voimakkaasti taantunut. Suunnittelualueella tavattiin noin 30 yksilön suokukkoparvi Pettutiellä 31.7.2011. Pikkutiira Harvinainen pesimälaji Perämeren alavilla rannoilla. Pikkutiira on tavattu Kyrkösjärven tekoaltaan täyttökanavan suistossa luontoselvityksen yhteydessä (Hannu Tuomisto 2007). Pikkutiira ei kuulu suiston pesimälajistoon. Peltosirkku Romahdusmaisesti vähentynyt peltosirkku on ollut yksi maatalousympäristömme peruslajeista. Peltosirkkukanta on taantunut parinkymmenen vuoden aikana noin 80 %. Pistelaskennassa 2011 havaittiin yksi laulava koiras Tuomikylässä. Lajien alueellinen uhanalaisuus AU Suomen ympäristöhallinto on määritellyt alueellisesti uhanalaiset lintulajit. Ilmajoki kuuluu alueellisessa uhanalaisuusarvioinnissa vyöhykkeeseen 3a keskiboreaalinen Pohjanmaa. Lajien alueellinen uhanalaisuusluokitus: + Esiintyy alueella, ei ole uhanalainen RT Uhanalainen alueellisesti - Ei havaintoa alueella tai vain satunnainen havainto RE Hävinnyt alueelta Alueellisesti uhanalaiset lajit RT Anser fabalis Lagopus lagopus Tetrao urogallus Tringa glareola Fringilla montifringilla Metsähanhi Riekko Metso Liro Järripeippo Luonnonsuojelulain 47 nojalla uhanalaiset ja erityisesti suojeltavat lintulajit LSA Luonnonsuojelulain 47 mukaan laji voidaan säätää uhanalaiseksi, jos sen luontainen säilyminen Suomessa on vaarantunut. Luonnonsuojeluasetuksessa on lueteltu 37 lintulajia, joista 18 lajia on määritelty erityisesti suojeltaviksi. Uhanalaiset lajit Circus cyaneus Sinisuohaukka Sinisuohaukka saalisteli koko kesän 2011 Pettutien ympäristössä. Larus fuscus Motacilla flava Cinclus cinclus Selkälokki Selkälokkia havaitaan säännöllisesti ruokailemassa ja lepäilemässä Tuomikylän pelloilla. Pääasiallinen ruokailupaikka on Laskunmäen jätehuoltokeskus. Keltavästäräkki Keltavästäräkki esiintyy Tuomikylässä lähinnä muuttoaikoina. Lähimmät pesivät keltavästäräkit todettu Kyrkösjärvellä. Koskikara Suunnittelualueelta yksi havainto koskikarasta Letonojasta talvelta 2008.
Oenanthe oenanthe Kivitasku Yksi havainto kivitaskusta keväältä 2009 Tuomikylän Pitkäkujalta. Erityisesti suojeltavat lajit Haliaeetus abicill Merikotka Laskunmäen jätehuoltokeskuksen alueella saalistelevasta merikotkasta on havaintoja myös suunnittelualueelta, muun muassa Pettutien varressa havaittu 1.8.2011 puun latvassa Aquila chrysaetos Sternula albifrons Maakotka Havaittu 4.1.2011 Ämmänperkiössä suunnittelualueen x osassa. Kivenmaasta suunnittelualueen x suunnalta on havaintoja kesältä-syksyltä 2011. Pikkutiira Havaittu 2007 luontoselvityksen yhteydessä Kyrkösjärven täyttökanavan suistossa
Yhteenveto suunnittelualueen suojelullisesti merkittävistä lintulajeista Lintulaji EU EVA UHEX 2000 2010 AU Uhanal. LSA Erit.suoj. Esiintyminen tutkimusalueella Laulujoutsen X X ravinnon hankinta Metsähanhi NT NT RT muuttoaikana Telkkä X pesii Isokoskelo X LC NT ravinnon hankinta Pyy X pesii Riekko LC NT RT talvihavaintoja Teeri X NT NT pesii Metso X NT NT RT pesii Merikotka X VU VU X saalistaa Sinisuohaukka X NT VU X saalistaa Maakotka X VU VU X saalistaa Ruisrääkkä X X seitsemän reviiriä 2011 Kurki X ravinnon hankinta Kapustarinta X muuttoaikana Suokukko X NT EN muuttoaikana Isokuovi X pesii Valkoviklo X pesii Liro X X RT muuttoaikana Rantasipi X LC NT pesii Naurulokki VU NT ravinnon hankinta Selkälokki X VU VU X ravinnon hankinta Pikkulokki X X ravinnon hankinta Pikkutiira EN EN X täyttökanavan suistossa 2007 Huuhkaja X X LC NT neljä paria pesii Varpuspöllö X X talvihavaintoja Viirupöllö X pesii hyvinä myyrävuosina Helmipöllö X X LC NT pesii hyvinä myyrävuosina Käenpiika VU NT pesii Palokärki X pesii Pohjantikka X X havaittu, harvinainen Niittykirvinen LC NT muuttoaikana Keltavästäräkki LC VU X muuttoaikana Koskikara NT VU X yksi talvihavainto Kivitasku NT VU X yksi havainto keväältä 2009 Leppälintu X pesii Pikkulepinkäinen X pesii satunnaisesti Järripeippo RT muuttoaikana, talvihavaintoja Punavarpunen LC NT pesii Pulmunen LC NT - muuttoaikana Peltosirkku X VU EN X yksi laulava koiras 2011
Suojelullisesti merkittävien lintulajien havaitut reviirit Telkkä Ruisrääkkä Rantasipi Käenpiika Satakieli Pensassirkkalintu Viitakerttunen Luhtakerttunen Punavarpunen Peltosirkku