Yhteisvoimin kohti uudistuvaa peruskoulua 12.9.2014 FT Helena Rajakaltio Kasvatustieteiden yksikkö Tampereen yliopisto helena.rajakaltio@uta.fi
Aluksi terveisiä ECER-konferenssistä (European Conference on Educational Research, 2.- 5.9.2014 Porto) ECER-konferenssissa keskustelultiin mm. julkisen koululaitoksen kriisistä läntisissä teollisuusmaissa ja ilmiöstä PISA panic. Oppimistulosten painottamisen seurauksena oppiaineiden tarjonta on kapeutunut muiden yleissivistävien aineiden kustannuksella (myös The Guardian 6.5.14) Paras keino populismia, rasismia ja eurosentrisyyttä vastaan ja laajojen konfliktien ehkäisemiseksi on laaja yleissivistys (prof. Madeleine Arnot, University of Cambridge 5.9.14) Suomalainen peruskoulu on tässäkin suhteessa poikkeuksellinen, se nojaa vankkaan yleissivistävään perinteeseen, mikä kasvattaa demokraattisen yhteiskunnan jäsenyyteen. Sitä pitää vahvistaa.
Yhteisöllinen koulu, pedagoginen kehittäminen ja työhyvinvointi (2010-2013) - projekti Perusopetuksen lakimuutos (642/2010) Opetussuunnitelman perusteiden muutos (2011) Kunnat => koulut Yliopistollinen täydennyskoulutus Uuden ymmärryksen rakentaminen: tulkinnalliset prosessit Vuoropuhelu tutkimustiedon ja käytännön kokemustiedon välillä Miten uudistus toteutettiin Yhteisölliset oppimisprosessit
Kehittäminen on kumppanuutta TAMPEREEN YLIOPISTO Tutkimuksen, täydennyskoulutuksen ja koulun kehittämisen yhteys - kouluttajat - tutkijat KOULUT KUNNAT Opetustoimen kehittämisstrategia - Osallistuvat koulut Yhteyshenkilöt Pedagoginen kehittäminen, uudistuvat toimintakulttuurit, täydennyskoulutus ja kehittämistoiminta Työyhteisöt Moniammatilliset tiimit
Kehittämistyön avainkysymyksiä Miten ulkopuolelta tuleva uudistus voi muuttua kouluyhteisön sisäiseksi kehittämistoiminnaksi? Miten kehittämistyö tukee ammatillista kasvua ja lujittaa kouluyhteisöä? Miten kehittäminen palvelee oppilaiden kasvua, oppimista ja hyvinvointia? Miten kehittämisprosessi voi jatkua projektin päätyttyä?
Kehittämisen lähtökohtia Koulun kehittämisen monimutkaisuuden tunnistaminen Realistinen kuva koulun todellisuudesta ja sen toimintaympäristöstä Kehittämisen pienten askelten politiikka Kouluyhteisö toimijana, koulu muokkaa muutosvaatimuksia kasvatuksen ja pedagogisten prosessien asiantuntijana Koulun oma visio => yhteisymmärrys suurista linjoista pedagogiikassa ja toimintakulttuurissa Rajakaltio, H. 2011. Moninaisuus yhtenäisyydessä. Peruskoulu muutosten ristipaineissa. Acta Universitatis Tamperensis 1686. Tampere University Press http://tampub.uta.fi/handle/10024/66847
Koulun ristipaineita 1. Hyvinvointiyhteiskunta yhteinen hyvä 2. Yksilön kasvun tukeminen, subjektiviteetin muokkaaminen toisaalta 3. Kilpailukyky-yhteiskunta: yksilö- ja suorituskeskeisyys 4. Asiakaslähtöisyys: kansalaisesta kuluttaja 5. Pakollisuus, joukkomuotoisuus 6. Erottelu- ja luokittelumekanismit 7. Inkluusio: mukaan ottaminen 8. Reaktiivisuus: muutostrendien seuraaja 9. Muutosvoima: kulttuuria ja yhteiskuntaa uudistava 10. Tulevaisuuteen suuntautuva: toivon perspektiivi 11. Dystopiat: tulevaisuuden uhkakuvat, koulutusinflaatio
Koulu on paljon vartija Koulun tehtävät eivät ole samansuuntaisia => vaan muodostavat ristipaineisen kentän (ks. kuvio) Kasvatus on lähtökohtaisesti jännitteinen: pakon ja vapauden yhdistelmä Kaikkivoipa ( Kasvatus voi kaiken ), ideaali Odotukset => yhteiskunnallisten epäkohtien korjaaja, tulevaisuutta rakentava Poliittisten, kulttuuristen ja taloudellisten intohimojen kohde, määrittelykamppailua: mikä tieto on arvokasta Kehittäminen on monimutkainen tehtävä
Kouluyhteisö Kouluyhteisössä vaikuttavat sitä samanaikaisesti rakentavat ja hajottavat tekijät Koulun toimintakulttuuria kuvaa pikemmin moninaisuus kuin yhtenäisyys On erilaisia koulutussukupolvia, erilaisia tehtäviä, erilaisia ihmiskäsityksiä ja näkemyksiä koulusta, kasvatuksesta, yhteiskunnasta, tulevaisuudesta Kehittäminen vaatii kykyä kohdata erilaisuutta, moniarvoisuutta ja vaikeasti määriteltäviä arvosidonnaisia asioita Kehittäminen vaatii yhteistä aikaa ja paikkaa, vuorovaikutusta => yhteiset ideat ja ajatukset käytännön toiminnan kehittämiseksi
Erilaiset suhtautumistavat/roolit muutokseen Tulisielu Kyseenalaistaja Myötäilijä Rooleihin lukkiutuminen Välinpitämätön (J.Moreno) Vastuunottaja Radikaali uudistaja Konservatiivi Vastustaja Kyynikko energiavaras Narsisti
Kehittämisen sudenkuoppia Näköalattomuus pedagogisen johtamisen puuttuminen Ristiriitaiset muutospaineet ja sisäiset jännitteet Kehittäminen jää itse työstä irralliseksi Projektikaaos ja pätkäkehittäminen Lapsi menee pesuveden mukana - oppilas unohtuu Yhteisölliset rakenteet puuttuvat Koulun jäykät rakenteet esteenä Lukkiutuneet asenteet, jo tietämistä Vuoropuhelu kuntatason opetustoimen kehittämisen kanssa ontuu Resurssien niukkuus Uudistus jää retoriikan tasolle, paperille
Kehittämistyön menestystekijät Pedagoginen johtaminen, yhteinen visio Selkeä johtaminen, arjen realismi Aktiivinen suhtautuminen muutokseen, toimijuus Vuorovaikutteinen, osallistava, keskusteleva kulttuuri Luottamus autonomia yhteisöllisyys (rakenteet) Kiinnittyminen kunnan opetustoimen kehittämisstrategiaan => pitkäjänteisyys Täydennyskoulutus yhteinen voimavara Moniammatillisuus jaettu asiantuntijuus Verkostoituminen Riittävät resurssit
Dialogisuus kehittämisessä Kuunteleminen on eläytymistä, toisen mokkasiineihin astumista Irrottautumista jo tietämisestä Kuunteleminen ilman välitöntä tulkintaa Läsnäoloa Dialogissa syntyy uutta tietoa, uutta ymmärrystä Dialogi edellyttää aikaa ja paikkaa Ymmärrys on osa muutosta
Yhteisöllinen koulu on hyvä kasvatusyhteisö Vuorovaikutus, erilaiset tulkinnat => yhteinen pedagoginen näkemys Uudet rakenteet, moniammatillisuus Luottamus