MÄNTYHARJU KALLAVEDEN RANTAYLEISKAAVA YMPÄRISTÖARVIOINTI

MÄNTYHARJU KALLAVEDEN RANTAYLEISKAAVA YMPÄRISTÖARVIOINTI

2 1. JOHDANTO... 6 2. TUTKIMUSMENETELMÄT... 6 3. SUUNNITTELUALUEEN KUVAUS... 7 4. KALLAVEDEN POHJOISPUOLI... 9 4.1. SÄRKEMÄJÄRVI... 9 4.2. LAIHALAMPI... 12 4.3. RUOTIMO... 13 4.4. ALA-RUOTIMO... 16 4.5. KOILAMPI... 20 4.6. PEKALAMPI... 21 4.7. KATAJALAMPI... 21 4.8. VITIKKALAMPI... 22 5. KALLAVEDEN POHJOISRANTA... 23 5.1. SURVAANNIEMI... 23 5.1.1. SURVAANALAHDEN PERUKKA... 23 5.1.2. SURVAANLAHDEN LÄNSIOSA... 24 5.1.3. RÖMMILÄNLAHTI... 25 5.1.4. KATISKALAHTI JA MUSTASAARI... 27 5.1.5. SURVAANVUORET... 28 5.1.6. SURVAANLAMPI... 30 5.2. VANNEKIVI... 30 5.2.1. AHOLAN RANTA... 30 5.3. KUIKKOLAHTI... 31

3 5.3.1. SALAKKAHARJU... 31 5.3.2. KUIKKOLAHDEN PERUKKA... 32 5.3.3. KUIKKONIEMI... 34 5.4. OLLIKKALANLAHTI... 36 5.4.1. OLLIKKALANLAHDEN LÄNSIRANTA... 36 5.4.2. OLLIKKALALNLAHDEN PERUKKA... 37 5.4.3. OLLIKKALANLAHDEN ITÄRANTA... 39 6. PÖNNIÖ... 40 6.1. PÖNNIÖNMÄKI... 40 6.2. LOTINJOKI... 41 6.3. VUORELA... 43 6.4. PÖNNIÖN LÄNSIRANTA... 43 6.4.1. KOTALAHTI... 43 6.4.2. KOTALAHDEN POHJOISPUOLEN RANTA... 45 6.4.3. KOTALAHDEN ETELÄPUOLEN RANTA... 45 7. KALLAVEDEN ETELÄRANTA... 45 7.1. ETELÄRANNAN METSÄT... 45 7.2. KYLMÄLÄN TILAN RANTA... 46 7.3. LAANALAHTI... 46 7.4. LYYTIKKÄLÄNRANNAN ETELÄOSA... 48 8. KALLAVEDEN ITÄOSA... 49 8.1. PEMMEENLAHTI RAATONIEMI... 49 8.1.1. PEMMEENLAHTI JA KURKONIEMI... 49 8.1.2. PUUKKOLAHTI JA KOHDANVUORET... 50 8.1.3. HALENNEENVUORI... 50 8.1.4. RAATONIEMI JA KATTILAPUUNSUO... 51 8.2. HAAPASAARI... 51

4 8.3. PUNKAVUOREN ALUE... 52 8.4. HAAPANIEMEN LÄNSIRANTA... 53 8.5. HAAPANIEMEN KÄRKI... 55 8.6. HAAPANIEMEN POHJOISRANTA... 56 8.7. SUURIJÄRVI... 56 9. KALLAVEDEN ETELÄPUOLEN PIENET VEDET... 58 9.1. AHOLAMPI... 58 9.2. VANNEKIVENLAMPI... 58 9.3. HOUSULAMPI... 59 9.4. RUUHILAMPI... 60 9.5. VALKOINENVESI... 62 9.6. AHONALASET... 63 9.7. KOLMISOPPI... 64 9.8. HUUTLAMPI... 65 9.9. SIERAJÄRVI JA SIERALAMPI... 66 9.10. KOLMIHAARA... 68 9.11. SUOLAMPI JA PIENI SUOLAMPI... 69 9.12. HOUSULAMPI... 70 10. KALLAVEDEN ETELÄPUOLEN SUURET JÄRVET... 71 10.1. HYHMÄJÄRVI... 71

5 10.2. ALA-SALMIJÄRVI, PIENI KOLMIHAARA, AHVENLAMPI... 71 10.3. YLÄ-SALMIJÄRVI JA KASAKKASALMI... 73 10.4. PETJÄRVI... 74 10.5. VALKJÄRVI... 77 10.6. HUJASLAMPI... 78 10.7. ALA-KUHANEN... 79 10.7.1. ALA-KUHASEN POHJOISRANTA... 80 10.7.2. PITKÄLAHTI... 81 10.7.3. PITKÄLAHDEN JA PITKÄLAHDENLAMMEN PURO.. 81 10.8. HAAPALAMPI... 83 11. TAINAVEDEN ALUE... 84 11.1. TAINAVESI... 84 11.2. JUONIKKA... 86 11.3. KIERJÄRVI... 87 12. YHTEENVETO... 87 13. LÄHTEET... 89 LIITTEET Kansikuva:Maisema luonnotilaisena säilyneeltä Suolammelta.

6 1. JOHDANTO Mäntyharjun Kallaveden suunnittelualueelle tehtiin rakennus- ja maankäyttölain mukainen ympäristöarviointi kesällä 2010. Työssä inventoitiin suunnitelualueen luonnonsuojelulain 29 mukaiset suojellut luontotyypit, metsälain 10 mukaiset erityisen tärkeät elinympäristöt, vesilain 15a ja 17a tarkoittamat pienvedet sekä muut arvokkaat kohteet. Suunnnittelualueen eläin- ja kasvilajiston inventoinnissa arvioitiin uhanalaisten lajien (Luonnonsuojelulaki 46 ) ja erityistä suojelua tarvitsevien lajien (LSL 47 ) sekä luontodirektiivin liitteen IV(a) lajien esiintymisalueiksi sopivia kohteita. Lajistoa koskeva selvitystyö keskittyi kasvistoon ja linnustoon. Linnusto- ja kasvistoselvitysten yhteydessä selvitettiin myös mahdollista liito-oravan (Pteromys volans) esiintymistä suunnittelualueella. Erillistä nisäkäskartoitusta alueella ei kuitenkaan tehty. Muut mahdolliset luontoarvot, joilla voisi olla merkitystä alueen maankäyttöä suunniteltaessa, käytiin läpi kasvistoselvityksen yhteydessä. Suunnittelualueen maaperä- ja vesiolosuhteita arvioitiin kunkin alueen ekologiaa ja käytettävyyttä silmällä pitäen. Inventoinnissa suunnittelualue jaettiin vallitsevan maankäytön ja ekologisten erityispiirteiden kannalta osa-alueisiin alueen maankäytön suunnittelun helpottamiseksi (osa-alue numerointi sisällysluettelon numeroinnin mukainen, osa-aluejako näkyy myös liitteen kartoissa). Osa-alueiden inventointitulosten perusteella esitetään raportissa osa-alueittain suosituksia huomioonotettavista seikoista. 2. TUTKIMUSMENETELMÄT Inventointi keskittyi kasveihin ja lintuihin, muuta lajistoa (lähinnä nisäkkäät ja päiväperhoset) seurattiin kasvillisuuskartoituksen yhteydessä. Kasvilajisto tutkittiin kartoittamalla alue systemaattisesti osa-alueittain kesä-heinäkuun aikana, rauhoitettujen ja uhanalaisten lajien toteamiseksi. Kartoituksen yhteydessä tutkittiin alueelta myös mahdolliset rauhoitettavat tai suojelua vaativat biotoopit (mm. pienvedet) sekä mahdolliset uhanalaisille lajeille soveltuvat elinympäristöt, merkittävät maisemakokonaisuudet sekä mahdolliset muut arvokkaat luontotekijät sekä arvioitiin alueen maaperä- ja vesiolosuhteita ekologiselta kannalta. Lintukartoitus suoritettiin neljänä eri kertana touko-kesäkuun aikana siten, että kaksi kartoituskertaa osui toukokuulle (toukokuun kolmas ja neljäs viikko) ja kaksi kesäkuulle (kesäkuun toinen ja neljäs viikko). Kartoitus suoritettiin käymällä suunnittelualue systemaattisesti läpi siten, että osaalueet käytiin läpi eri vuorokauden aikoina lajien erilaisen vuorokausiaktiivisuuden huomioiden. Lintukartoituksen tuloksia täydennettiin kasvikartoituksen yhteydessä, jolloin oli mahdollista seurata mm. lajien pesimistä suunnittelualueella. Inventoinnissa on hyödynnetty myös aiempien inventointien tuloksia, suunnittelualueesta tehtyjä muita selvityksiä sekä harrastajien tekemiä havaintoja suunnittelualueella (kts lähteet). Maaperä- ja valuma-aluehavainnot tehtiin kasvilisuuskartoituksen yhteydessä vertaamalla tehtyjä maastohavaintoja karttojen ja muiden lähteiden tietoihin. Maastohavaintojen yhteydessä kiinnitettiin erityisesti huomiota paitsi aiemman maankäytön vaikutuksiin myös mahdollisiin tulevan maankäytön riskeihin.

7 Havainnot ja mahdolliset johtopäätökset (suositukset) on esitetty raportissa ja suosituksia vastaavat alueet on merkitty karttaliitteisiin sekä suunnittelualuetta koskevaan paikkatietojärjestelmään. 3. SUUNNITTELUALUEEN KUVAUS Kallioperä ja maaperä Suunnittelualueen kallioperä on pääasiassa tasarakeista rapakivigraniittia. Alueen topografialle on tyypillistä kallioperää halkovat lukuisat ruhjelaaksot ja mannerjään pyöristämät pinnanmuodot. Osa ruhjelaaksoista on täyttynyt jääkauden aikana mannerjään täytettyä ne moreenilla, mutta monia ruhjelaaksoja jään kulku ja sulamisvesivirrat ovat myös puhdistaneet, jolloin ruhjelaaksoon on usein muodostunut järvi. Ruhjelaaksojärvet ovat pitkiä ja kapeita ja niistä voi erota kohtisuoraan lahtia ja eri tyyppisiä vesireittejä. Ruhjelaaksojärvien rannat ovat usein jyrkkärantaisia ja kallioisia ja veden pitkän viipymän vuoksi myös varsin ruskeavetisiä. Tästä Mäntyharjun Kallavesi on hyvä esimerkki.. Osa pienistä ja keskisuurista järvistä on muodostunut harjujaksoon esim. Särkemäjärvi Kallaveden pohjoispuolella tai Ala-Kuhanen Kallaveden eteläpuolella - jolloin järven vedenlaatu, järvessä esiintyvä lajisto ja järvimaisema muodostuvat jonkin verran erilaiseksi kuin ruhjelaaksojärvissä. Suurin osa suunnittelualuetta on graniittikallioiden kirjavoimaa moreenimaata. Moreeni todettiin pääasiassa hyvin kiviseksi, josta johtuen myös moreenimaiden metsätyypit edustivat karumpien kankaiden metsätyyppejä. Hienojakaoisten moreenimaiden lehtomaisia kankaita suunnittelualueella on vähän. Sedimenttimaalajeja oli todettavissa kalliokumpareiden välisissä notkelmissa pieninä sedimenttitaskuina. Koska sedimenttiaines on useissa tapauksissa kertynyt kivikkoiseen notkelmaan, olivat myös monet sedimenttimaat varsin kivisiä. Merkittävissä määrin harjuainesta oli todettavissa suunnittelualueen pohjoisrajalla (Pirtinkangas ja Vitikkamäki), Haapaniemessä suunnittelualueen itäosassa, Herajärvi Hyhmäjärvi akselilla sekä Vannekivessä ja Kuikkoniemessä. Näillä alueilla metsät ovat tyypillisesti VT-, CT tai ClT-kankaita harjun korkeudesta ja harjun maaperän laadusta riippuen. Suunnittelualueen harjujaksot ovat matalia ja pienialaisia ja näille alueille ovat keskittyneet myös suurimmat soranottoalueet. Tästä johtuen alkuperäisiä harjubiotooppeja todettiin suunnittelualueella varsin vähän. Turvemaat (pienialaiset korvet ja rämeet) todettiin suunnittelualueella aina kivisessä moreenimaassa. Turvemaat todettiin kaikki ohutturpeisiksi, jolloin niiden kivisyys tuli selkeästi ilmi. Rämeet sijoittuivat lähelle vesirajaa rantatasanteille ja korvet pienialaisiin kalliokumpareiden välisiin notkelmiin. Korvet todettiin kaikki ojitetuiksi, osa rantojen rämeistä todettiin luonnotilaisiksi kun taas kauempana vesistä olevat rämeet todettiin ojitetuiksi. Soisuus maisemarkijänä leimasi vain muutamia vesiä. Sen soiden ojitukset ovat vaikuttaneet useisiin suunnittelualueen vesiin. Valuma-alueet

8 Suunnittelualueen harjujaksojen järvet ja lammet keräävät vetensä sekä pohja- että pintavedestä. Mitä suurempi pohjaveden osuus on, sitä kirkkaammaksi (oligotrofisemmaksi) voi todeta järven veden laadun suunnittelualueella. Paikka paikoin oli todettavissa, että järven harjuranta on kirkasvetinen kun taas vastaranta todettiin samalla kertaa ruskeavetiseksi (dystrofiseksi). Suunnittelualueen kiviset moreenimaat ja kalliomäet ovat pääsääntöisesti kangasturpeen peitossa. Jyrkkäprofiilisessa ja kivisessä alustassa muodostuvasta kangasturpeesta irtoaa runsasti humusta, joka vaikuttaa selvästi vesien laatuun suunnittelualueella. keskisuuret järvet ja suuremmat reittivedet todettiin järjestään dys-oligotrofisiksi tai dystrofisiksi. Pienemmät vedet lähes kaikki luokiteltiin dystrofisiksi - osa erittäin ruskeavetisiksi, jolloin näkösyvyys humuksen vuoksi laski jopa alle metrin. Luonnostaan ruskeavetisissä vesissä soiden ojitukset valuma-alueella ovat todennäköisesti lisänneet veden humuskuormaa ja heikentäneet veden laatua. Humuksen alkuperä joillakin dystrofisilla järvillä saattoi olla hyvin kaukana valuma-alueen latvoilla toteutetuissa ojituksissa tai valumaalueen luontaisesti ruskeavetisten lampien aiheuttamaa. Esimerkiksi Kolmihaaran valuma-alueeseen kuuluvat luontaisesti hyvin ruskeavetiset Sierajärvi ja Sieralampi vaikuttavat myös Kolmihaaran veden laatuun. Veden laadun ja kalaston kannalta ongelmallista on suunnittelualueen pienten järvien ja lampien vähäinen veden vaihtuvuus. Kun järven tai lammen vesimäärä on suuri suhteessa valuma-alueen kokoon, vesi ei vaihdu altaassa. Tämä oli todettavissa usean järven ja lammen laskuojissaa, joissa oli havaittavissa vain vähäistä veden virtausta. Joissain tapauksissa vesi ei virrannut lainkaan vaan seisoi pölyisenä ja karikkeen roskaamana täysin paikallaan. Tällaisilla dystrofisilla vesillä on taipumusta liettyä ja ne kärsivät talvella helposti alusveden happikadosta. Osa tällaisista pienistä vesistä todettiin jo niin ruskeavetisiksi ja liettyneiksi, että niiden virkistyskäyttöarvo on heikentynyt. Kasvilajisto Suunnittelualueen kallioperä on pääasiassa erilaisia graniitteja. Graniittit, erityisesti rapakivigraniitti, on niukkaravinteinen ja lievästi hapan kivilaji, jossa kovin moni kasvilaji ei menesty. Tämä näkyi myös inventoinnin tuloksissa kasvilajiston monotonisuutena ja lajimäärän niukkuutena. Metsät todettiin pääasiassa mäntyvaltaisiksi tuoreiksi kankaiksi (MT), johon vaihtelua toivat lähinnä kalliokumpareiden ClT-männiköt ja pienialaiset lehtomaisen kankaan (OMaT) rinteet. Kuusivaltaisia metsiä tyypillisine kenttäkerroslajeineen todettiin vain rinteiden alaosissa ja kumpareiden välisissä syvimmissä notkelmissa. Myös lehtipuiden pieni osuus puustossa oli selvästi havaittavissa. Linnusto Biotooppien vaihtelun vähäisyys näkyi hyvin selvästi myös linnuston niukkuutena: lajeja todettiin vähän ja eri osa-alueilla todettujen lajistojen väliset erot todettiin pieniksi. Lisäksi monilla alueilla suoritetut laajat rantavyöhykkeeseen ulottuneet avohakkuut vähensivät merkittävästi lintujen pintaalakohtaisia yksilömääriä suunnittelualueella.

9 Myös metsien nuoruus on vaikuttanut suunnittelualueen lintulajistoon, sillä esim. tikkoja suunnittelualueella todettiin varsin vähän. Samoin vanhoissa mäntymetsissä viihtyviä lajeja, kuten leppälintua (Phoenicurus phoenicurus), todettiin vain kahdella paikalla, joista molemmat olivat kesämökin pihapiirissä. Toinen tyypillinen mäntykankaiden laji, käki (Cuculus canorus), näyttää menestyneen hakkuista huolimatta hieman paremmin, koska sille soveltuville biotoopeille tai niiden laiteille on jäänyt hakkaamattomia kumparemännikköitä. Laulupaikoiksi soveltuvat männiköt eivät kuitenkaan takaa pesimämenestystä käelle, jos esim. leppälintuja, joiden pesäloinen käki tyypillisesti on, esiintyy alueella niukasti. Yötakseerauksissa todettiin myös muutamia kehrääjän (Caprimulgus europaeus) reviirejä, mutta yksikään niistä ei ulottunut suunnittelualueelle. Laji ei yleensä valitse reviirikseen järvenrantametsiä, koska ne ovat alkukesästä varsin viileitä elinympäristöjä. Suurimmat laji- ja yksilömäärät todettiin kultturibiotoopeilla, mutta niidenkin lajisto todettiin tavanomaiseksi. Kaiken kaikkiaan metsä- ja suobiotooppien lajisto todettiiin tavanomaiseksi boreaalisten havumetsien lajistoksi. Järvenrantojen lajisto ja vesilintulajisto indikoi varsin hyvin alkuperäisbiotooppien lajistoa ja eri lajien yksilömäärät todettiin ko. biotoopeille tyypillisiksi. Rantabiotoopit ja saaret ovat ilmeisesti säilyneet varsin vakaina elinympäristöinä lintujen kannalta. Joillakin alueilla rantojen soisuus tosin vähensi jonkin verran yksilötiheyksiä. Inventoinnissa todettiin yksi uhanalaisen kaakkurin pesintä sekä taivaanvuohen pesimäreviiri. Muuten suunnittelualueen lintulajisto todettiin tavanomaiseksi oligotrofisten ja dystrofisten vesien pesimälajistoksi. Myöskään merkittäviä muutonaikaisia kosteikkoja tai lepopaikkoja ei suunnittelualueella todettu. Raportissa lintuinventoinnin tuloksista on mainittu vain maankäytön suunnittelun kannalta merkitykselliset havainnot. Koko lintuinventoinnin aineiston (peippojen, pajulintujen, rastaiden ym. reviirit, pesimäympäristöt jne.) selvittämistä raportissa en nähnyt tarpeelliseksi. Kaikki suunnittelualueella todetut lintulajit on esitelty Taulukossa 7. (Liitteet). 4. KALLAVEDEN POHJOISPUOLI 4.1. SÄRKEMÄJÄRVI Kallavesi ja sitä ympäröivät pienvedet ovat graniittikallioalueella, joka on lukuisten murroslinjojen pirstoma. Tämä määrää pitkälti alueen järvimaisemaa ja järvien keskinäistä sijaintia: järvet ovat kapeita ja pitkiä, jyrkkärantaisia ja ne voivat polveilla kallioiden välissä peräkkäisiniä järvien sarjoina pitkin ruhjelaaksoa. Kallavedestä pohjoiseen kallioperän murroslinjat eivät näy niin selvästi järvien profiilissa mm. siksi, että alueelle on kasautunut runsaasti glasifluviaalista ainesta. Särkemäjärvi sijaitsee Kallaveden pohjoispuolella, kolmisen kilometriä Mäntyharjun keskustasta koilliseen, aivan Pirttikankaan eteläreunassa. Pirttikankaan vaikutus näkyy selvästi Särkemäjärven rantaprofiilissa sekä rantojen ja veden laadussa. Pirttikangas on glasifluviaalista ainesta, joka on aikanaan täyttänyt kallioperän murrokset Särkemäjärven alueelta. Särkemäjärvi on matala, oligotrofinen ja suurelta osin sora- tai hiekkapohjainen järvi. Se muodostuu yhdestä altaasta, josta erkanee muutama avara lahti järven lounaispäässä. Sen melko suoriin rantoihin tuovat vaihtelua vain pienet ja matalat kallioniemet (Kuva 1.) sekä etelärannan suunnassa kulkeva harva rivi pieniä saaria ja luotoja. Muuten järvimaisema on avoin.

10 Suunnittelualue käsittää Särkemäjärven etelärannan, joka itäosastaan on sora- ja hiekkapohjainen ja paikoin rantavyöhykkeessä on todettavissa hietapohjaista vesijättöä. Karhinnoukanniemen alueella pienet lahdelmat ja niiden väliset niemet sekä niemien edustan pienet saaret ovat kallioista, huuhtoutunutta moreenia. Järven länsiosassa lahdelmat ovat hiekkapohjaisia ja rantavyöhykkeessä on todettavissa paikoin savipitoista moreenia. Etelärannan keskiosan kivisyyden selittänee se, että tämä rannan osa avautuu suoraan avoimelle selälle, jolloin aallokon huuhtova vaikutus on suurempi. Muutokset maaperässä ja ranta-aineksessa näkyy myös ranta- ja vesikasvistossa. Särkemäjärven vesikasvilajisto indikoi yleisesti ottaen oligotrofisuutta. Erityisesti järven itäpään hiekka- ja sorarannoilla todettiin runsasti nuottaruohoa (Lobellia dortmanna) ja rantaleinikkiä (Ranunculus reptans) ja kasvillisuuden kokonaispeitto todettiin vähäiseksi (Kuva 3. ) (Kartta 1., alue 4.1a). Osa matalista hiekkapohjista oli kasvittomia. Lievää ravinteisuutta ja ruskeavetisyytä oli todettavissa Karhinnoukanniemen alueen pienissä lahdelmissa, joiden pohjat todettiin jonkin verran humuksen liettämiksi (dys-oligotrofisia lahtia) (Kartta 1. alue 4.1b).. Soita ojitettaessa tällaisiin lahdelmiin tyypillisesti vedetään valtaojat, jotka lisäävät lahden humuskuormaa ja suuremmissa määrissä voivat vaikuttaa koko järven vedenlaatuun. Lahdelmissa todettiin yleisenä mm. ulpukkaa (Nuphar lutea) ja ruskoärviää (Myriophyllum alternifolium) sekä paikoin lummetta (Nymphea alba) ja uistinvitaa (Potamogeton natans). Suunnittelualueen lounaisosassa (Kartta 1. alue 4.1c). vesikasvillisuus todettiin taas rakenteeltaan samanlaiseksi kuin itäpään sorapohjaisilla rannoilla lukuunottamatta aivan lahden perukkaa, jossa maatalouden rehevöittävä vaikutus on muuttanut sekä ranta- että vesikasvilajiston suhteita (mm. tiheämpiä järviruokokasvustoja). Rantametsiät Särkemäjärven suunnittelualueella todettiin pääosin tuoreiksi kankaiksi (MT), jossa pääpuulajina on mänty ja sekapuuna tavallisesti koivut (Betula pendula, B. pubescens). Rantavyöhykkeessä lehtipuut ovat vallitsevina. Siellä koivujen lisäksi todettiin myös harmaa- ja tervaleppää (Alnus incana, A. glutinosa). Korkeimmilla mäillä kasvoi lähes yksinomaan mäntyä ja mäkien lakialueet todettiin useinmiten kuiviksi kankaiksi (VT). Suunnittelualueen lounaisosan (Kartta 1. alue 1c) maaperä Karhinnoukanniemen itäpuolella on huuhtoutumatonta moreenia, jonka vuoksi kenttäkerros indikoi laajalti lehtomaista kangasta (OMaT). Ylärinteet tälläkin alueella todettiin mäntyvaltaisiksi MT-kankaiksi. Puusto (mänty-koivu sekametsää) todettiin tällä alueella varsin kookkaaksi ja hakkuita on tehty alueella viime vuosina varsin vähän. Alatalon ja Hannulan tilan alueet ovat voimakkaasti kultturivaikutteisia alueita mm. hevoslaitumia aina rantavyöhykkeeseen asti. Särkemäjärven rantametsien linnusto suunnittelualueela todettiin tavanomaiseksi boreaalisten metsien lajistoksi. Karhinnoukanniemen edustan pienille saarille ja luodoille (Muikku- ja Pitkäsaaren ympäristö) on sen sijaan keskittynyt monia järviympäristössä pesiviä lajeja. Saarissa todettiin pesivänä n.25 yks. naurulokkiyhdykunta (Larus ridibundus) (laji on uhanalainen VU-laji), kaksi paria kalalokkeja (Larus canus), kalatiirapari (Sterna hirundo), västäräkkipari (Motacilla alba), kaksi paria rantasipejä (Actitis hypoleucos), kuikkapari (Gavia arctica) ja sen lisäksi alueella ruokaili tervapääskyjä (Apus apus) 4-5yks. sekä kolme pesimätöntä kuikkaa. Kuikkapari poikasen kanssa todettiin myös Raatosaaren luona, suunnittelualueen lounaispäässä ja rantasipipoikue järven itäpäässä, rantaa kiertävän paikallistien varressa (Kuva 4.). Suositukset. Särkemäjärven osa-alueilla ei todettu rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja, liitooravaa eikä liito-oravan jälkiä tai jätöksiä. Karhinnoukkainniemen edustan pienet saaret ja luodot

11 ovat merkittävä ranta- ja vesilintujen pesimä- ja ruokailuympäristö. Luodoilla todettiin mm. Naurulokin (VU-laji) pesimäyhdyskunta. Muikkusaari ja Pitkäsaari ja ympärillä olevat saaret ja luodot ovat pinta-alaltaan alle 2ha. Näillä perustein ko. saaret ja luodot tulee jättää nykytilaansa (Kartta 1.1., alue A). Karhinnoukkainniemestä on lähimmille saarille n. 100m ja niemen ja saarten välissä on luotoja. Tämän vuoksi tulisi Karhinnoukkainiemi jättää rantarakentamisen ulkopuolelle. Raatosaari on alle 2ha saari. Saaren lähistöllä todettiin kuikkapari kahden poikasen kanssa. Raatosaari tulee pienenä saarena jättää nykytilaansa. Myös lahden perukassa oleva pienialainen saari (alle 2ha) tulee jättää nykytilaansa (Kartta 1.1., alue B.). Kuva 1. Karua Särkemäjärven etelärantaa. Takana Karhennoukanniemi Kuva 2. Muikkusaaren ja Pitkäsaaren alue luotoineen on merkittävä lintujen pesimäalue. Kuva 3. Nuottaruoho on oligotrofisten vesien kasvi. Kuva Särkemäjärven itäpäästä. Kuva 4. Rantasipi vahtii poikasiaan soratiellä, Särkemäjärven itärannalla.

12 4.2. LAIHALAMPI Laihalampi on murroslaaksoon muodostunut lampi, joka purkaa vetensä Särkemäjärveen lounaassa ja Ruotimoon koillisessa. Lammen eteläranta kuuluu suunnittelualueeseen (Kartta 1., Kartta 1.1., alue 4.2.). Särkemäjärveen laskevassa ojassa todettiin majavan pato. Oja ei ole luonnontilainen. Laihalammen etelä- ja pohjoisrannat ovat kallioisia, pääosin moreenipeitteisiä tuoreita kankaita (MT). Kalliomäkien valtapuuna todettiin mänty, alarinteillä ja notkelmissa kuusi (Kuva 5.). Kaikki notkelmat ja soistumat todettiin ojitetuiksi. Laihalammen alavan lounaisrannan rantaräme on ojitettu eikä se ole enää luonnontilainen. Etelärannalla todettiin kapea hylätty peltokaistale savimaalla. Ennen pellonraivuuta paikalla on kenttäkerroksen lajiston perusteella ollut rehevä korpi. Metsät Laihalammen ympäristössä ovat keski-ikäsiä tai ensiharvennusvaiheessa. Lammen kaakoisrannalla todettiin pienialainen ensiharvennusalue ja hakkuuaukea(kuva 6.). Metsien lajisto todettiin tavanomaiseksi tuoreiden kankaiden lajistoksi. Laihalampi on hyvin ruskeavetinen, dystrofinen lampi, jonka rannat syvenevät nopeasti. Tämän vuoksi ranta- ja vesikasveja esiintyy vain hyvin kapealla vyöhykkeelä pitkin rantoja. Lounaispään matalassa lahdessa ilmaversoisten ja kelluslehtisten kasvustot ovat runsaampia. Lajisto todettiin tavanomaiseksi dystrofisten vesien lajistoksi. Ylättävää oli todeta rehuvuohenhernettä (Galega orientalis) rantavyöhykkeessä Laihalammen koillispäässä (Kuva 8.). Noin kilometri lammelta pohjoiseen, suunnittelualueen ulkopuolelta, löytyi pellon laidasta rehuvuohenherne-esiintymä, josta lienee Laihalammen kasvutokin peräisin. Linnusto. Osa-alueen linnusto todettiin tavanomaiseksi boreaalisten havumetsien lajistoksi. Laihalammella todettiin inventoinissa aika ajoin sinisorsia ja Särkemäjärven kuikat kävivät välillä Laihalammella ruokailemassa ja lepäilemässä. Suositukset. Laihlammen alueella ei todettu rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja tai uhanlaisille lajeille soveltuvia elinympäristöjä. Alueella ei todettu liito-oravaa eikä liito-oravan jälkiä tai jätöksiä. Alueella ei todettu arvokkaita luontokohteita tai muita luonnonarvoja, jotka olisi erityisesti otettava huomioon alueen maankäyttöä suunniteltaessa. Kuva 5. MT-kuusikkoa Laihalammen itärannalla Kuva 6. Ensiharvennettua MT-männikköä Laihalammen etelärannalla.

13 Kuva 7. Laihalammen etelärantaa lounaasta. Kuva 8. Rehuvuohenherne (Galega orientalis). 4.3. RUOTIMO Eteläosastaan matala ja osin umpeenkasvava Ruotimo sijaitsee Mäntyharju-Mikkeli tien pohjoispuolella. Ruotimon matalaan eteläpää on aiemman järvenlaskun seurauksena kaventunut kapeaksi uomaksi vesijättömaan keskelle (Kuva 9.) (Kartta 1.2., alue 4.3.d.). Vanha rantaterassi on yhä havaittavissa mm. länsirantaa kiertävässä rantakoivikossa. Ruotimon vedet virtaavat Mäntyharju-Mikkeli tien ali Ala-Ruotimoon, jonka pohjoispää on rehevöitynyt Ruotimosta tulevien vesien ravinteisuuden vuoksi. Ruotimon länsiranta (Kartta 1.2., alue 4.3.a.) on kivistä moreenia, joka on varsin savista järven eteläpäässä. Alueen kasvilajisto indikoi eutrofisuutta (Kuva 10.). Metsämaa alueella todettiin kivikseksi moreeniksi, jossa kasvoi nuorta kuusivaltaista metsää (MT). Rantavyöhykkeen metsät todettiin pääosin hakatuiksi. Mustalahden ympäristö (Kartta 1.2., alue 4.3.b.) on huuhtoutunutta ja hyvin kivistä moreenia. Huuhtoutuneisuudesta johtuen rantavyöhykkeen lajisto Mustalahden ympäristössä indikoi dysoligotrofisuutta ja todettiin kokonaisuudessaan varsin niukaksi. Mustalahti on kapea, pohjoiseen avautuva kivinen ja moreenipohjainen lahti. Lahden ympäristö on avohakattu itärantaa lukuunottamatta. Mustalahden länsipuoli on pienten kalliokumpareiden ja rämepainanteiden kirjomaa aluetta. Mustalahden länsipuolella on pieniä kallioniemiä, jotka ovat paikallismaiseman kiintopiste (am) (Kartta 1.2.). Lovaslahden alueella (Kartta 1.2., alue 4.3.c.) maaperä vaihtuu harjusoraksi. Lovaslahden harju on nykyisin laaja soranottoalue, johon on rakennettu motocross-rata. Harju jatkuu Lovaslahden Kuononiemestä vedenalaisena matalikkona kohti Ruotimoa (Kuva 14.). Metsät Lovaslahdessa todettiin n. 40-50 -vuotiaaksi mäntykankaaksi (MT, paikoin VT). Kenttäkerroksen lajisto alueella todettiin tavanomaiseksi kangasmetsien lajistoksi. Vesikasvilajisto indikoi oligotrofisuutta. Särkällä todettiin mm. harvaa järvikaislakasvustoa pitkälle Ruotimoon. Lovaslahden ja Kallioniemen välinen ranta on matalaa ja paikoin ruohoista (runsaasti mm. Carex lasiocarpa, Phragmites australis, Schoenoplectus lacustris). Mataluutensa vuoksi alue ei sovellu erityisen hyvin rantarakentamiseen.

14 Ruskeavetinen Lovaslahti on lahden suuosasta ja aivan perukasta varsin matala. Lovaslahden takana, motocross-radan sisällä on dystrofinen Likolampi, joka on syntynyt harjun suppaan. Koska Likolampi saa vetensä ojitetuilta soilta mm. Matala-Laihan kautta, on lammen vesi varsin ruskeaa. Lampi on jäänyt keskelle entistä sorakuoppaa, eikä lammella ole erityisiä luonnonarvoja. Ruotimon itäranta (Kartta 1.2., alue 4.3.e.) suunnittelualueella on länsirantaa kallioisempaa ja pinnanmuodoiltaan vaihtelevampaa kivistä moreenimaata. Itärannan metsät ovat nuorta tai keskiikäistä mäntymetsää (MT). Alavilla paikoilla ja rantaviivassa lehtipuiden osuus (Betula pendula, B. pubescens, Alnus incana, A. glutinosa) kasvaa selvästi. Lajiisto itärannan kangasmetsissä todettiin tyypilliseksi kangasmetsien lajistoksi. Rantavyöhykkeen lajisto sekä vesikasvilajisto alueella todettiin tavanomaiseksi lievästi eutrofisten järvien lajistoksi. Itärannalla suunnittelualue kattaa ainoastaan Ruotimon eteläosan rehevöityneimmän ja matalimman osan, jonka vuoksi rantarakentaminen ei sovellu erityisen hyvin tälle osalle Ruotimon suunnittelualuetta. Luhdanlahden perukka (Kartta 1.2., alue 4.3.f.) on matalaa, ruohoista moreenirantaa. Rantaa ympäröi ojitettu Luhdansuo ja etelämpänä osittain hakattu MT-kangas. Alue ei sovellu erityisen hyvin rantarakentamiseen mataluutensa ja veden heikon laadun vuoksi. Alueella ei todettu uhanalaisia lajeja tai erityisiä luonnonarvoja. Linnusto. Ruotimon alueen linnusto indikoi rehevöityneiden dys-oligotroifsten vesien linnustoa ja alueen metsälajisto todettiin tyypilliseksi boreaalisten havumetsien lajistoksi. Inventointien yhteydessä todettiin Rutoimon eteläpään yli lentävä naarasmetso (Tetrao urogallus). Rehevöityneisyyttä indikoivat lähinnä eteläpään ruokokerttunen (Acrocephalus schoenobaenus) ja pesivä joutsepari (Cygnus cygnus). Alueella kierteli myös ruokaileva naurulokki (Larus ridibundus). Suositukset. Osa-alueella ei todettu rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja tai uhanlaisille lajeille soveltuvia elinympäristöjä. Alueella ei todettu liito-oravaa eikä liito-oravan jälkiä tai jätöksiä. Mustalahti on lahtena kapea ja varsin matala, jonka vuoksi se tulisi jättää nykytilaansa. Mustalahden länsipuolen pienet kallioiset ja kiviset niemet tulisi jättää rantarakentamisen ulkopuolelle, koska ne ovat paikallismaisemassa merkittäviä kiintopisteitä (m) (Kartta 1.2.). Lovaslahden takana oleva Likolampi on jäänyt keskelle entistä sorakuoppaa, eikä lammella ole erityisiä luonnonarvoja. Motocross-radan toiminta tulee kuitenkin järjestää niin, ettei lammen tila huonone (esim. öljyynny tai roskaannu). Lovaslahden Kuononiemi tulisi jättää maisemallisena kiintopisteenä rantarakentamisen ulkopuolelle (Kartta 1.2.).

15 Kuva 9. Ruotimon eteläpään entinen lahti on vesijättöä. Vesiväylä kapeana kuvan keskellä. Kuva 10. Ruotimon eteläosa on matala ja kasvamassa umpeen. Kuva 11. Ruotimon eteläpäässä, länsirannan saraikossa hautova joutsen tarkkailee kuvaajaa. Kuva 12. Mäntyharju-Mikkeli tien vanha silta Ruotimon ja Ala-Ruotimon välissä. Kuva 13. Ruotimon eteläpää, länsirannan MTkuusikkoa. Taustalla kuultaa Ruotimo. Kuva 14. Lovaslahden Kuononiemestä harju jatkuu vedenalaisena pitkälle Ruotimoon.

16 4.4. ALA-RUOTIMO Ala-Ruotimo on pitkä ja kapea, kallioperän repeämään syntynyt järvi. Ala-Ruotimon eteläisin osa on erityisen kapea ja kallioinen, kun taas järven keskiosa ja pohjoispää on sedimentin täyttämää, jonka vuoksi maisema pohjoisempana on avoin ja rannat laskevat loivasti (Kuvat 17-20.). Ala- Ruotimossa veden vaihtuvuus on hyvä, sillä Ala-Ruotimoa suurempi Ruotimo purkaa vetensä Ala- Ruotimon pohjoispäähän. Ruotimon vesi on myös rehevöittänyt Ala-Ruotimon pohjoispäätä (Kuva 17. ). Myös majava (Castor fiber) on mieltynyt pohjoispään reheviin maisemiin, sillä se on rakentanut pesän ja padon Ruotimosta laskevan joen suvantoon. Ala-Ruotimosta vesi virtaa edelleen Ruotimonojaa pitkin Niskalampiin ja siitä Kallaveden Ollikkalanlahteen. Ruotimonojassa, suunnittelualueen ulkopuolella, on Ruotimonkoski, jonka pohjoisreunaa kiertää luonnonsuojelualue. Ala-Ruotimon vesi on hyvin ruskeaa johtuen veden luontaisesti korkeasta humuspitoisuudesta sekä valuma-alueen soiden intensiivisestä ojituksesta. Ala-Ruotimon pohjoispäätä (kartta 1.3., alue 4.4.a.) luonnehtivat matalat, hieta- ja hiesupohjaiset rannat. Pohjoispäässä on myös useita luotoja. Pohjoispään itäranta on alavaa paikka paikoin sedimenttiaineksen peittämää moreenirinnettä. Metsät todettiin pääosin mäntyä kasvaviksi tuoreiksi kankaiksi (MT), joissa paikka paikoin oli viitteitä myös lehtomaisesta kankaasta (OMaT). Pohjoispään länsirannan maaperä on hiekkaista ja hietaista harjuainesta, sillä Saunaselkämänkankaan pää ulottuu Ala-Ruotimon länsirantaan asti. Länsirannalla on matalan harjun taakse muodostuneita laguunimaisia tulvalampia, jotka ovat soistuneet jo lähes umpeen. (Kuvat 21. ja 22.). Ala-Ruotimon keskiosien länsirantaa (kartta 1.3., alue 4.4.b.) kiertää järven suuntainen harjujakso. Rantaan muodostuneisiin taskuihin on jäänyt pienien, umpeensoistuvien harjulampien ketju. Harjuaineksen ansiosta länsirannan maaperä järven keskiosissa on hietaa ja hiekkaa. Rantametsien maaperä on osin harjuainesta, osin kalliota. Alueen metsät todettiin nuorta mäntyä kasvaviksi tuoreiksi kankaiksi (MT). Harjukumpareiden ja kalliomäkien lakialueet todettiin paikoin VT- ja CT-kankaiksi. Ranta- ja vesikasvilajisto todettiin tyypilliseksi dystrofisten vesien lajistoksi. Ala-Ruotimon itäranta (kartta 1.3., alue 4.4.c.) on kallioista ja jyrkkäprofiilista. Kallioalueiden väliset rinteet ja notkelmat todettiin paikoin harjuaineksen peittämäksi paikoin moreenimaaksi. Etelää kohti maiseman profiili jyrkkeenee ja muuttuu kallioisemmaksi. Alueen metsät todettiin nuoriksi tai korkeintaan keski-ikäisiksi mäntykankaiksi (MT). Notkelmissa ja moreenirinteillä valtapuuna todettiin paikoin kuusi. Alueella on suoritettu paljon hakkuita. Kalliometsein lakialueet todettiin useinmiten ClT-männiköiksi (Kuvat 15 ja 16), joka on yksi koko suunnittelualueen tyyppimaisemia. Yleensä ottaen itärannan pohjoispää on kasvillisuudeltaan rehevämpää, ja eteläranta muuttuu karummaksi sitä mukaa, kun maan profiili nousee. Lehtomaiset kankaat (OMaT) keskittyibvät tämän alueen pohjoispäähän. Ala-Ruotimon itärannat syvenevät nopeasti kapean rantaterasssin jälkeen. Vesi on ruskeaa ja ranta- ja vesikasviillisuutta on rantojen jyrkkyyden vuoksi niukasti. Osa-alueen kasvilajisto todettiin tavanmomaiseksi. Järven eteläosaa (kartta 1.3., alue 4.4.d.) hallitsevat korkeat kalliomäet, jyrkät rantakalliot ja kalliomäkien väliin jäävät harjusorapatjat. Järvi on eteläosastaan hyvin kapea ja kallioinen murroslaaksojärvi (Kuvat 19 ja 20.). Järven eteläpäässä, Niskalampien lähellä on laaja sorakuoppa. Myös tämän alueen männiköt (MT) ovat nuoria, n. 40-vuotiaita, kalliomäkien lakialueilta CT- ja ClT-männiköitä. Rantavyöhykkeessä ja Niskalampien ympäristössä puusto on iäkkäämpää ja

17 järeämpää mäntymetsää (MT) ja maaperä on moreenia. Rinne- ja notkopaikoissa on todettavissa lehtomaisuutta (OMaT) ja valtapuuna notkelmissa on kuusi (Picea abies). Osa-alueen lajisto todettiin tyypilliseksi boreaalisten havumetsien lajistoksi. Rantavyöhykkee lajisto sekä vesikasvilajisto todettiin tavanomaiseksi jonkin verran rehevöityneiden dystrofisten järvien lajistoksi. Kuva 15. Koko suunnittelualueen tyyppimaisemaa Ala.Ruotimon itärannalla: kallimäki ClT- männiköineen. Kuva 16. Koko suunnittelualueen metsät todettiin nuoriksi ja mäntyvaltaisksi, kuten Ala- Ruotimon itärannalla. Kuva 17. Ala-Ruotimon on rehevöitynyt pohjoispäästä, jonne Ruotimon vedet laskevat. Kuva 18. Ala-Ruotimon keskiosan lajisto indikoi dystrofisuutta..

18 Kuva 19. Ala-Ruotimon eteläpään itärantaa etelään. Kuva 20. Ala-Ruotimon eteläpään itärantaa pohjoiseen (kuvauspaikka sama kuin edellä). Niskalammit (kartta 1.3., alue 4.4.e.) ovat pieniä Ruotimonojan laajentumia. Ruotimonoja virtaa Ala-Ruotimon eteläpäästä Kallaveden Ollikkalanlahteen. Niskalmmit ovat selvästi rehevöityneitä dystrofisia, mutapohjaisia vesiä tyyppilajeineen. Lammet ovat hyvin pienialaisia. Lähinnä Ala- Ruotimoa olevalla lammella on riistamaja saunoineen. Ympäröivat metsät ovat harjumänniköitä (MT). Alue on intensiivisen metsätalouden aluetta. Niskalampien länsipuolella on laaja sorakuoppa. Metsien lajisto on tavanomaista tuoreiden ja kuivien (VT) kangsametsien lajistoa. Ala-Ruotimon rannalla on vähän loma-asutusta. Rakentaminen on keskittynyt järven kapeaan ja kallioiseen eteläpäähän, sen itärannalle. Itärannan mökkiasutus heikentää Ala-Ruotimon eteläpään maisemallaista arvoa. Siinä on kuitenkin kapeana ja kalliorantaisena reittinä yhä varsin näyttävä maisemallinen kokonaisuus (Kuvat 19 ja 20. ). Linnusto. Ala-Ruotimolla todettiin paikallisena neljä pesimätöntä joutsenta (Cygnus cygnus). Pesivinä todettiin vesilinnuista tavi (Anas crecca) ja sinisorsa (Anas platyrhynchos). Ala-Ruotimon pohjoispään luhdalla todettiin taivaanvuohen (Gallinago gallinago) reviiri (NT-laji) ja metsäviklon (Tringa ochropus) reviiri. Alueella on todettu myös kurjen (Grus grus) pesimäreviiri (Tiira 2010 ja 2009). Yötakseerauksissa todettiin alueella lehtokurpan (Scolopax rusticola) reviiri. Lisäksi järven pohjoispäässä todettiin haarapääskyjen (Hirundo rustica) vakituinen ruokailualue. Alueella pesivä metsälajisto todettiin tavanomaiseksi boreaalisten havumetsien lajistoksi (mm. peippo, punakylkirastas, laulurastas, mustarastas, räkättirastas, talitiainen, punarinta ja pajulintu).

19 Kuva 21. Ala-Ruotimo, länsirannan umpeensoistuvat lammet länsirannalta kuvattuna Kuva 22. Yleinen Isolampikorento (Leucorrhinia rubicunda) länsirannan lammilla (Ala-Ruotimo) Kuva 23. Ala-Ruotimosta Niskalampiin laskeva vesi on erittäin ruskeaa. Kuva 24. Niskalammit erämajalta etelään, laskuojalle päin kuvattuna. Suositukset. Osa-alueella ei todettu rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja tai uhanlaisille lajeille soveltuvia elinympäristöjä. Alueella ei todettu liito-oravaa eikä liito-oravan jälkiä tai jätöksiä. Ala- Ruotimon eteläpää ja Niskalammit ovat kallioisessa ja kapeassa ruhjelaaksossa, joka on paikallismaiseman kiintopiste (am) (Kartta 1.3.). Eteläpäähän ei tulisi sallia kapeutensa ja maisemallisen merkityksensä vuoksi lisärakentamista. Ala-Ruotimon länsirantaa pitkin kulkevat harju on pohjaveden muodostumisaluetta. Harjulla on yksi suuri ja kaksi pienempää soranottoaluetta. Soranotto pohjavesialueelta tulisi lopettaa. Ala-Ruotimon pohjoispään soistuneet lammet ovat taivaanvuohen pesimäympäristöä (LC-laji), jonka vuoksi lammet ja lampien edustan luhtainen niemi ja pieni luoto tulisi säilyttää nykytilassaan. Alue ei sovellu soistuneisuutensa vuoksi rantarakentamiseen (Kartta 1.3.).

20 4.5. KOILAMPI Mäntyharju Mikkeli tien varrella, Ollikkalan kylän kohdalla on Koilampi (Kartta 1.2., alue 4.5. ). Lampi on muodostunut kallioperän murrokseen, joka jatkuu kohti pohjoista suona. Koilampi on jyrkkärantainen, lietteinen ja erittäin ruskeavetinen lampi, jonka vesi vaihtuu hitaasti pienestä valuma-alueesta johtuen. Ranta- ja vesikasvilajisto indikoi dystrofisuutta. Lammen rantaan asti ulottuvat viljelykset lammen eteläpäässä ja itärannalla sekä lammen pohjoispäässä ovat todennäköisesti lisänneet ravinteisuutta lammessa, sillä lammen vesi- ja rantakasvilajisto indikoi eutrofisuuttaa (rantavedessä todettiin mm. osmankäämiä). Lammen molemmilla rannoilla on muutamia rantasaunoja ja lammen eteläpään yli kulkee voimalinja. Lammen ympäristön metsät ovat tuoreita kankaita (MT) ja lammen eteläpään metsät on hakattu parikymmentä vuotta sitten. Koilammen pohjoispäässä, lähes lammen rantaa pitkin kulkee Mäntyharju-Mikkeli tie. Alavilla mailla ja eteläosan peltojen reunuksilla koivut (Betula pendula, B. pubescens) ovat valtapuuna, muutoin kuusi hallitsee maisemaa. Sekä itse lammen että sitä ympäröivien metsien kasvilajisto todettiin tavanomaiseksi. Lintulajisto osoittautui tyypilliseksi boreaalisten havumetsien lajistoksi. Heterantaisella Koilammella ainoat ranta- ja vesilintulajiston edustajat olivat satunnaisesti lammella vierailevat telkät (Bucephala clangula) ja tavit (Anas crecca). Ilmeisesti rantojen pusikkoisuus saa rantojen lajiston karttamaan lampea ja lammen lietteisyydestä johtuen vesilintuja lammella mei juuri tavannut. Kuva 25. Koilampi pohjoispäästä kuvattuna. Kuva 26. Koilammen länsirantaa. Jyrkillä rannoilla on lyhyet laiturit. Suositukset. Koilammen alueella ei todettu rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja tai uhanlaisille lajeille soveltuvia elinympäristöjä. Alueella ei todettu liito-oravaa eikä liito-oravan jälkiä tai jätöksiä. Alueella ei todettu arvokkaita luontokohteita tai muita luonnonarvoja, jotka olisi erityisesti otettava huomioon alueen maankäyttöä suunniteltaessa. Osa-alueella ei todettu vaarantuneita tai uhanalaisia lintulajeja. Koilammen kapeus rajoitttaa rantarakentamista. Veden heikon laadun vuoksi Koilampi soveltuu huonosti virkistyskäyttöön. Lammen vedenlaadun säilyttämiseksi nykyisellään olisi varmistettava, ettei ravinnevalumia pääse enää lisää lampeen.