Kiusaamisen ehkäisyn suunnitelma Ihalan esiopetuksessa

Kiusaamisen ehkäisyn suunnitelma Ihalan esiopetuksessa

Sisällysluettelo 1. Johdanto 3 2. Näkemys kiusaamisesta ja yhteinen tavoite 4 3. Kiusaamisen ehkäisyn keinot 5 3.1. Turvallinen ilma piiri 5 3.2. Sosiaaliset ja emotionaaliset taidot 6 3.3. Leikin havainnointi 6 3.4. Tapa- ja moraalikasvatus 7 3.5. Lapsen itsetunnon vahvistaminen 7 3.6. Lasten osallisuus 8 3.7. Tasa-arvon edistäminen 8 4. Kiusaamisen puuttumisen keinot 9 4.1. Ihalan esiopetuksen toimintamalli kiusaamistilanteissa 10 5. Suunnitelman arviointi ja perehdyttäminen 13 Lähteet 14 Liitteet Kyselyn kysymykset Kyselyn vastaukset 2

1. Johdanto Laki lasten päivähoidosta (304/1983, 2a ) edellyttää, että päivähoidon tulee tarjota lapselle jatkuvat lämpimät ja turvalliset ihmissuhteet, lapsen kehitystä monipuolisesti tukevaa toimintaa sekä lapsen lähtökohdat huomioon ottaen suotuisa kasvuympäristö. Oppilas- ja opiskelijahuoltolaki oikeuttaa esiopetuksessa turvalliseen oppimisympäristöön. Kiusaamisen ehkäisyn suunnitelma on yksi osa vuosittain laadittavaa yksikkökohtaista oppilashuoltosuunnitelmaa. (Perusopetuslaki 29 (30.12.2013/1267)) Myös esiopetuksen opetussuunnitelman perusteissa edellytetään kiusaamisen ehkäisyn ja puuttumisen suunnitelman laatimista esiopetukseen. Lapsille, heidän huoltajilleen sekä esiopetuksen henkilöstölle tulee antaa tietoa väkivallan, kiusaamisen ja häirinnän erilaisista ilmenemistavoista, ennaltaehkäisystä ja esiopetuksen toimintatavoista näissä tilanteissa. (Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014, 65.) Ihalan esiopetuksen kiusaamisen ehkäisyn suunnitelmaa on työstetty alkuun lukuvuoden 2014-2015 aikana ja jatkettu edelleen lukuvuonna 2015-2016. Suunnitelmaa on laatinut työryhmä yhdessä koko henkilöstön kanssa. Työskentelyssä on ollut mukana myös sosionomiopiskelija Aleksi Vuoristo, joka teki Ihalan esiopetuksen käyttöön työkaluja kiusaamisen ehkäisyyn. Myös lapset ja heidän huoltajansa ovat osallistuneet kyselyn muodossa suunnitelman laadintaan. Kysely toteutettiin lukuvuonna 2014-2015. Pyrimme sitouttamaan huoltajat mukaan kiusaamisen vastaiseen toimintaan, koska yhteistyö on tärkeää. Kiusaaminen on yleistä yhä pienempien lasten keskuudessa ja siihen puuttuminen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa onkin erittäin tärkeää. Tämän suunnitelman tavoitteena onkin nimenomaan painottaa ennaltaehkäisyä kiusaamisen puuttumisessa. 3

2. Mitä kiusaaminen on? Tutkimuksen mukaan kiusaamisella on usein vakavat ja pitkäkestoiset seuraukset. Kiusaaminen vaikuttaa negatiivisesti niin koko lapsiryhmään kuin kiusattuun ja kiusaajiinkin. Onkin erityisen tärkeää että me varhaiskasvattajat pienten lasten arjessa ehkäisemme, havaitsemme ja puutumme kiusaamiseen. Näin myös varmistamme laadukkaan varhaiskasvatuksen toteutumisen ja edes autamme jokaisen lapsen yksilöllistä kehitystä. Kiusaaminen on määritelty toistuvaksi, tietoiseksi ja tahalliseksi toiminnaksi. Kirves & Stoor-Grenner (2010) on määritellyt kiusaamisen näin: "Kiusaaminen on aggressiivista käytöstä, joka vahingoittaa jotakuta fyysisesti, psyykkisesti ja joka on toistuvaa, tahallista ja kohdistuu puolustuskyvyttömään henkilöön." Kiusaamisen määrittely ei ole aina yksinkertaista, koska eri ihmiset kokevat eri asiat kiusaamiseksi. Kiusaamiselle tunnusomaista on kuitenkin käytöksen toistuvuus, tahallisuus ja sen kohdistuminen puolustuskyvyttömään tai jollain tavalla heikompaan osapuoleen. Kiusaaminen on ryhmäilmiö, ja siinä ilmenee useita erilaisia rooleja kuten kiusaaja, kiusattu, apuri, kannustaja, puolustaja sekä hiljainen hyväksyjä. Kiusaamisen muodot vaihtelevat ja useimmat tutkijat ovat jakaneet kiusaamisen epäsuoraan ja suoraan kiusaamiseen Kun kiusaamista on tutkittu päiväkodissa on päiväkotikiusaamisen muodot jaettu neljään eri luokkaan, jotka ovat fyysinen kiusaaminen, verbaalinen kiusaaminen, objektisuhteiden kiusaaminen (toisten tavaroiden piilottaminen ja rikkominen) ja poissulkeminen. (Kirves & Stoor-Grenner 2010.) Kiusaamiseen liittyvissä tutkimuksissa on erotettu kiusaaminen ja konflikti niin että näiden erona nähdään se, että kiusaajan ja kiusatun välillä vallitsee epätasapaino. Konflikteissa ja riidoissa osapuolina ovat suhteellisen tasaväkiset henkilöt, jotka riitelevät tai ovat erimieltä asioista. Kiusaamisessa puolestaan on kyse siitä, että kiusatulla on vaikeuksia puolustautua itseensä kohdistuvaa kielteistä toimintaa vastaan. 4

3. Kiusaamisen ehkäisyn keinot Kiusaamisen ehkäisyn keinoja ovat turvallisen ilmapiirin luominen, sosiaalisten ja emotionaalisten taitojen kehittämisen tukeminen, itsetunnon vahvistaminen, tapa- ja moraalikasvatus, lasten osallisuuden ja tasa-arvon edistäminen sekä leikin havainnointi, ohjaaminen ja siihen osallistuminen. Lapsiryhmän tarpeet vaikuttavat siihen, minkälaisia tapoja ja keinoja kiusaamisen ehkäisemiseen valitaan. 3.1. Turvallinen ilmapiiri Tapa, jolla työyhteisön aikuiset kohtaavat toisensa on lähtökohtana turvallisen ilmapiirin luomiselle. Tästä asiasta on hyvä keskustella, kun työyksikössä keskustellaan arvoista. Turvallisessa ilmapiirissä on paljon myönteistä yhteistoimintaa ryhmän jäsenten välillä. Lapset tuntevat, että heitä kunnioitetaan ja arvostetaan. Aikuisten tehtävänä on kantaa vastuu ryhmästä ja sen toiminnasta. Heidän vastuullaan on määritellä, mikä on hyväksyttävää käytöstä ja mikä ei. Ihalan esiopetuksessa heti syyskauden alussa panostetaan ryhmäytymiseen sekä positiivisen, lapsia kunnioittavan ilmapiirin syntymiseen. Jokainen tiimi pohtii kasvatusyhteisön arvomaailmaa ja sitä, miten se näkyy käytännön toiminnassa. Jokainen lapsi huomioidaan yksilöllisesti ja häntä kannustetaan osallistumaan toimintaan ryhmän jäsenenä. Lapsia ohjataan leikkimään yhdessä. Lapsille kerrotaan ja näytetään, että he voivat luottaa aikuiseen. Aikuiset ovat aina läsnä eri toiminnoissa ja he auttavat lasta tarvittaessa. Ilmapiiri pyritään luomaan sellaiseksi, jotta lapset aina pystyisivät kertomaan heitä askarruttavista asioita, niin iloista, murheista kuin peloistakin. Yhteistyöhön huoltajien kanssa panostetaan paljon. Kasvatushenkilöstön ja lasten huoltajien kesken pyritään luomaan avoin ja keskusteleva ilmapiiri. Huoltajien tuntemusta omasta lapsesta kunnioitetaan ja heidän mielipiteitään kuunnellaan. 5

3.2. Sosiaaliset ja emotinaaliset taidot Sosiaaliset taidot ovat niitä taitoja, joita lapsi tarvitsee tullakseen toimeen toisten ihmisten kanssa. Emotionaalisia taitoja ovat kyky ymmärtää ja huomata omia tunteitaan sekä kyky lukea toisen tunteita. Nämä taidot auttavat lapsia solmimaan palkitsevia kaveruussuhteita ja tulemaan hyväksytyksi ryhmässä. Ihalan esiopetuksessa hyviä tapoja ja positiivista vuorovaikutusta harjoitellaan arkipäivän tilanteissa erilaisten leikkien, pienten näytelmien ja keskustelujen avulla. Lapset saavat kokemuksia asioiden jakamisesta toisten kanssa. He saavat kokemuksia myös siitä, miltä tuntuu, kun toinen pahoittaa mielensä. Aikuinen tukee heitä miettimään ratkaisuja tilanteissa, joissa tarvitaan empatiakykyä, esimerkiksi lohduttamaan häntä, jolla on paha mieli. Lapset harjoittelevat säännöllisesti yhteistyötä pienryhmissä ja pareittain aikuisen ohjauksessa. Heitä tuetaan ilmaisemaan mielipiteitään, mutta myös ohjataan kuuntelemaan muita. Syyskaudella ryhmä laatii omat sääntönsä. Säännöt laaditaan siksi, että kaikilla olisi hyvä ja turvallinen olla omassa ryhmässään ja koko esiopetusyhteisössä. On tärkeää muistaa, että lapset harjoittelevat yhteiselämän sääntöjä, eikä sääntöjen noudattaminen aina ole helppoa. Tällöin aikuisen ohjauksella eri tilanteissa on suuri merkitys. Kun lapsi pahoittaa toisen mielen, häntä ohjataan pyytämään anteeksi. Kun hän sotkee toisen leikin, hän korjaa vahingon aikuisen tukiessa häntä. 3.3. Leikin havainnointi Leikin havainnointi. Leikkiä havainnoiva kasvattaja saa monipuolista tietoa lapsen kehityksestä, tunne-elämästä, oman toiminnan ohjauksesta sekä sosiaalisista taidoista ja lapsen tavasta olla vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Aikuisen on hyvä olla läsnä ja havainnoida lasten leikkejä niin, että on tietoinen leikkien sisällöstä. Aikuiset myös ohjaavat leikkejä niin, ettei kukaan jää leikin ulkopuolelle. Kun havaintoja myös kirjataan muistiin, niin ristiriitatilanteisiin on helpompi puuttua ja tarvittaessa ohjata leikkiä. Lapset myös harjoittelevat itse ratkaisemaan ongelmatilanteita. Lasten pitää 6

kuitenkin saada yrittää ratkaista ensin itse ongelmatilanteita. Havainnoin perusteella luodaan puitteet leikin onnistumiselle. 3.4. Tapa- ja moraalikasvatus Aikuisella on tärkeä tehtävä olla lapsille mallina vuorovaikutustilanteissa. Lasta opetetaan kunnioittamaan toisen persoonaa, mielipiteitä ja fyysistä koskemattomuutta. Lapset oppivat mikä on sallittua ja mikä kiellettyä. Hyvät käytöstavat ovat Ihalan esiopetuksessa keskeisellä sijalla. Aamuisin tervehditään eskariin tultaessa kotiin ja lähdettäessä sanotaan heipat. Kiitos, ole hyvä ja anteeksi - sanoja harjoitellaan erilaisissa vuorovaikutustilanteissa kuten ruokailu- ja riitatilanteissa. Hyvät käytöstavat avaavat sosiaalisia mahdollisuuksia, koska hyvän käytöksen avulla saamme ystäviä. Esikoulussa harjoittelemme myös tunnetaitoja ja kykyä asettua toisen ihmisen asemaan. 3.5. Lapsen itsetunnon vahvistaminen Hyvällä tai terveellä itsetunnolla tarkoitetaan sitä, että ihminen arvostaa itseään myönteisellä tavalla. Lapsen itsetunto rakentuu hänen suhteissaan toisiin ihmisiin. Se, millaisia kokemuksia lapsi saa läheisistä ihmissuhteista, erityisesti huolehtivista aikuisista, määrittää pitkälti sen, minkälaisia suhteita lapsi itse osaa ja haluaa luoda muihin ihmisiin. Jos lapsen itsetuntoa ei vahvisteta, hän saattaa aliarvioida itseään tai käyttäytyä myös itse dominoivasti muita kohtaa. Lapsi, jonka itsetuntoa puolestaan vahvistetaan ja kohdellaan arvostavasti, kohtelee myös muita samalla tavalla. Aikuisten rooli tässä suhteessa on erittäin tärkeä ja aikuisten tuleekin jatkuvasti miettiä omia tapojaan kohdata lapsi ja toimia heidän kanssaan. (Kirves & Stoor-Grenner 2010.) Ihalan esiopetuksessa lapsen itsetuntoa vahvistetaan hyväksymällä jokainen lapsi tarpeineen, ajatuksineen ja tunteineen tasavertaisena ryhmän jäsenenä. Jokaisella lapsella on oikeus olla oma itsensä. Jo pienikin kehuminen ja kannustaminen ovat tärkeitä lapsen itsetunnolle. Ihalan esiopetuksessa lapsille annetaan paljon positiivista palautetta yksilöllisesti. Lasta kuunnellaan ja hänen tarpeisiinsa vastataan. Jokainen 7

lapsi pääsee myös esille esimerkiksi viikon eskarilaisena omalla viikollaan. Myös kiusaamistilanteissa lapsen kanssa keskustellaan heti, jos hän on tehnyt väärin, loukannut toista, lyönyt tai rikkonut toisen tavaroita/tekemää tai kun lapsi on rikkonut toisen lapsen tai aikuisen koskemattomuutta. 3.6. Lasten osallisuus Osana sosiaalista toimintaa syntyy kokemus osallisuudesta. Kun lapsi otetaan mukaan esimerkiksi johonkin yhteiseen, arjen tilanteissa esimerkiksi yhteiseen keskusteluun, suunnitteluun tai leikkimiseen, hän on osallinen. Osallisuutta ja yhteisöllisyyttä voidaan luoda osallistavalla toiminnalla. Kun lapsi otetaan mukaan esiopetuksen toimiin, hänen osallisuutensa vahvistuu asteittain. Aikuisten velvollisuutena on kehittää erilaisia käytäntöjä, jotka vahvistavat lasten mahdollisuutta ilmaista näkemyksiään, tulla kuulluksi ja osallistua itseään koskevien asioiden päättämiseen yhdessä muiden lasten ja aikuisten kanssa ikäänsä ja kehitystasoaan vastaavalla tavalla. Tärkeää on, että lasten kuuleminen sekä vaikuttaminen tapahtuvat niin aikuisten kuin lastenkin tietoisuudessa. (Kirves & Stoor-Grenner 2010.) Ihalan esiopetuksessa jokaisella lapsella on oikeus olla ryhmän jäsen sekä tulla nähdyksi ja kuulluksi. Lasten näkemykset pyritään ottamaan huomioon esimerkiksi toimintaamme suunniteltaessa. Lapsi otetaan mukaan yhteisiin toimintoihin arjessa, esimerkiksi leikkeihin, pieniin askareisiin, keskusteluihin sekä toiminnan ja oppimmisympäristön suunnitteluihin. Tärkeää on myös se, että jokainen lapsi oppii ottamaan muita huomioon ja välittämään toisista. 3.7. Tasa-arvon edistäminen Tasa-arvolla tarkoitetaan, että jokaisella lapsella on sukupuolesta riippumatta samat oikeudet, velvollisuudet ja mahdollisuudet. Henkilökunnan on tärkeä pohtia omaa asennettaan ja ennakkoluulojaan sekä suhtautumistaan jokaiseen lapseen, lapsiryhmään ja työyhteisöön ja tunnistaa omat tiedostamattomat odotuksensa ja asenteensa. Sen jälkeen aikuinen voi toimia tasa-arvoisesti jokaista lasta kohtaan. 8

(Kirves & Stoor-Grenner 2010.) Tasa-arvossa on kyse siitä, miten aikuinen kohtaa lapsen. Tasa-arvo lapsia kohtaan on antamista, ei ottamista: lapsille annetaan useita valinnanmahdollisuuksia. Kielteisiä seurauksia voi seurata esimerkiksi siitä, jos tietynlaista käytöstä pidetään tyypillisesti poikien tai tyttöjen käyttäytymiselle ominaisena. Lasten on tärkeää myös nähdä, että henkilökuntakin voi tehdä sellaisia asioita, joissa ei ole kovin taitava. Tällä tavoin viestimme lapsille, että ei ei ole vaarallista epäonnistua tai kokeilla asioita, joita ei itse osaa niin hyvin. Kun lapsilla on paljon erilaisia esikuvia, myös riski sukupuolirooleihin liittyvään kiusaamiseen vähenee. Tasa-arvoisuus koskee myös lasten välisiä vertaissuhteita. Ei ole tyttöjen- tai poikien leikkejä. (Kirves & Stoor-Grenner 2010.) Ihalan esiopetuksessa lapset saavat valinnan mahdollisuuksia ja kaikille annetaan myönteistä huomiota, joka vahvistaa myös lapsen itsetuntoa. Esiopetus -vuoden toiminnan alussa käytetään ryhmäytymisleikkejä luomaan yhteishenkeä ja lisäämään suvaitsevaisuutta ja toisten hyväksymistä lapsiryhmässä. Näin myös ennaltaehkäistään kiusaamista. Ihalan esiopetuksessa jokainen saa leikkiä mitä leikkiä haluaa, ei ole erikseen tyttöjen tai poikien leikkejä. Eskarissa on jokaisessa ryhmässä omat sääntönsä, lisäksi eskarissa on yleisiä kaikki koskevia sääntöjä. Jokaista Ihalan esiopetuksen lasta koskevat samat säännöt. Sääntöjen rikkomisesta tulee aina johdonmukaisesti seuraamus (esim. anteeksipyyntö, rikotun leikin korjaaminen jne.). Säännöillä kerromme lapsille, mitä ei hyväksytä tai mikä vastaavasti on sallittua. Esimerkiksi lyöminen tai toisen satuttaminen eivät kuulu mihinkään leikkiin. 4. Kiusaamiseen puuttumisen keinot Kiusaamistilanteiden huomaaminen ja tunnistaminen on edellytys sille, että kiusaamiseen voidaan puuttua tilanteen vaatimalla tavalla. Lapsia havainnoimalla, lasten välisiä vuorovaikutustilanteita tarkastelemalla ja lapsia haastattelemalla, heidän 9

kanssaan keskustelemalla pystytään huomaamaan kiusaamistilanteita. Aikuisen vastuulla on aina puuttua kiusaamiseen. On vaikea laatia sellaisia ohjeita tai ratkaisumalleja, jotka sopisivat kaikkiin kiusaamistilanteisiin. Oikeanlainen toimintatapa edellyttää lasten tuntemista sekä tilanteen havainnointia. Puuttumiseen tulee luoda sellainen rakenne, että kaikki osapuolet tietävät, miten toimitaan, kun kiusaamistilanne tulee esiin. (Kirves & Stoor- Grenner 2010.) 4.1. Ihalan esiopetuksen toimintamalli kiusaamistilanteissa Ihalan esiopetuksessa kiusaamiseen pyritään puuttumaan välittömästi, kun se huomataan, tai, kun lapsi tai lapsen huoltaja on siitä kertonut. Jos kiusaaminen tapahtuu ulkoiluaikaan pihalla, läsnä oleva aikuinen aloittaa asian selvittämisen sekä kiusattua, että kiusaajaa kuullen. On tärkeää, että molempia osapuolia kuullaan. Muistutetaan, että kiusaaminen ei ole sallittua. Kiusaajan velvollisuus on aina pyytää anteeksi häneltä, jota on loukannut. Leikeissä syntyviä pieniä ristiriitatilanteita, esimerkiksi erimielisyyksiä lelujen käytöstä lapset harjoittelevat aikuisen tuella selvittämään itse. Tämän jälkeen asia otetaan puheeksi koko ryhmän kanssa. Keskustelun tarkoituksena on lisätä luottamusta, lasten turvallisuuden tunnetta sekä tukea lasta ottamaan vastuuta siitä, ettei ketään kiusata. Lapsia rohkaistaan kertomaan aikuisille, mikäli heitä kiusataan tai he huomaavat kaveria kiusattavan. Tässä keskustelussa kerrataan myös ryhmän yhteiset säännöt, jotka lapset ovat laatineet siksi, että kaikilla olisi hyvä olla esiopetuksessa. Lapsia haettaessa kaikkien kiusaamistilanteessa osallisena olleiden lasten huoltajille kerrotaan asiasta ja heidän kanssaan keskustellaan. Mikäli kiusaaminen edellä mainituista toimenpiteistä huolimatta jatkuu, pyydetään lasten huoltajat yhteiseen keskusteluun. Keskustelussa pohditaan ratkaisua kiusaamistilanteeseen. 10

Mikäli keskustelut huoltajien kanssa eivät johda toivottuun lopputulokseen, kutsutaan koolle oppilashuoltoryhmä. Tähän voivat kuulua varhaiskasvatuksen erityisopettaja, koulupsykologi ja terveydenhoitaja. Myös päiväkodinjohtaja osallistuu oppilashuoltoryhmän kokoukseen. Tämän jälkeen asiaa seurataan. Mikäli kiusaaminen jatkuu, työskentely sen poistamiseksi jatkuu aktiivisesti. 11

KIUSATTU KIUSAAJA VARHAISKASVATUKSEN ERITYISOPETTAJA 5. OPPILASHUOLTO- RYHMÄ 4. YHTEINEN KESKUSTELU KOULUPSYKOLOGI PÄIVÄKODINJOHTAJA TERVEYDENHOITAJA KIUSAAMISTILANNE ROHKAISEMINEN KERTOMAAN AIKUISELLE, JOS KIUSATAAN TAI NÄKEE KIUSAAMISTA KIUSAAMINEN JATKUU 6. ASIA SEURANTAAN 3. TIETO 1. KESKUSTELU HETI HAVAINNON JÄKEEN LUOTTAMUS VANHEMMILLE KIUSAAJA ANTEEKSIPYYTÄMINEN 2. KESKUSTELU RYHMÄN KANSSA SÄÄNTÖJEN KERTAAMINEN KIUSATTU TURVALLISUUS 12

5. Suunnitelman arviointi ja perehdyttäminen Kiusaamisen ehkäisyn suunnitelma arvioidaan aina lukuvuoden päättyessä ja tarvittaessa muulloinkin. Arvioinnin perusteella suunnitelmaan tehdään tarvittaessa muutoksia. Suunnitelma on yhteinen työväline vain sillä edellytyksellä, että koko henkilöstö on sitoutunut noudattamaan sitä ja saa osallistua sen laadintaan. Suunnitelman onnistumista voidaan arvioida esimerkiksi siten, onko Ihalan esiopetukseen syntynyt yhteinen ymmärrys kiusaamisen ehkäisystä. Vanhempainillassa suunnitelma esitellään ja vanhemmilla on myös mahdollisuus tutustua suunnitelmaan. Vanhemmilla on mahdollisuus myös kertoa ja kysellä kiusaamisesta ja lapsen sosiaalisista suhteista ja vuorovaikutuksen laadusta. Uusien työntekijöiden tai työharjoittelijoiden tullessa Ihalan esiopetukseen, heidät perehdytetään suunnitelmaan. Suunnitelma löytyy perehdyttämiskansiosta. 13

Lähteet: Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014 Kirves, L. & Stoor-Grenner, M. 2010. Kiusaamisen ehkäisy varhaiskasvatuksessa. Helsinki: Mannerheimin lastensuojeluliitto & Folkhälsan. Laki lasten päivähoidosta Perusopetuslaki 14

Liite 1: Kysymykset Lapsille esitetyt kysymykset: Mitä kiusaaminen on? Miten lasten pitäisi toimia, jotta kaikilla olisi kivaa eskarissa? Miten aikuisten pitäisi tehdä, että lapsilla olisi kivaa eskarissa? Vanhemmille esitetyt kysymykset: Mitä mielestäsi kiusaaminen on? Miten kiusaamiseen tulisi puuttua? Miten voisimme ennaltaehkäistä kiusaamisen esiintymistä? Työntekijöille esitetys kysymykset: Mitä kiusaaminen on? Minkälaista kiusaamista on esiintynyt? Miten siihen on puututtu? Mitä keinoja on ennaltaehkäistä kiusaamisen esiintymistä? 15

Liite 2 : Vastaukset Päivähoitoyksikössämme kiusaamista pohdittaessa kysyimme henkilökunnalta, lapsilta ja huoltajilta kysymyksen: mitä kiusaaminen on? Henkilökunta määritteli kiusaaminen fyysiseksi, sanalliseksi ja henkiseksi kiusaamiseksi. Kiusaaminen nähtiin toistuvana toimintana kuten nimittelynä, fyysisenä väkivaltana, leikin ulkopuolelle jättämisenä sekä kokonaan huomiotta jättämisenä. Henkilökunta nimesi myös kiusaamiseen usuttamisen sekä aikuisten huomioilta usein jäävän piilokiusaamisen. Kiusaaminen nähtiin toisten väheksymisenä ja tarkoituksellisena toisen psyykkisenä ja fyysisenä vahingoittamisena. Lapsille esitettiin sama kysymys ja heidän vastauksissaan kiusaaminen määriteltiin lyömisenä, potkimisena, toisen ärsyttämisenä, haukkumisena, lelujen repimisenä, seuraamisena vakoilemisena ja väkivaltaisena käytöksenä. Lapset myös kertoivat, että kiusaaminen on sitä ettei anneta toiselle leluja, ei päästetä leikkiin, kiroillaan, raavitaan, huijataan, nimitellään, matkitaan, vedetään toista hiuksista ja kuritetaan toista. Kun kysyimme saman kysymyksen huoltajilta heidän vastauksissaan kiusaaminen määriteltiin toistuvana kiusantekona, toisten tavaroiden ottamisena, kaverin jättämisenä pois leikeistä, toisen matkimisena ja toimintana jonka vuoksi saadaan kaverille paha mieli. Kiusaaminen nähtiin myös niin, että siinä aiheutetaan toiselle henkisesti ja fyysisesti paha olo. Kiusaaminen nähtiin raukan merkkinä, kiusaamista on myös suputtelu seläntakana, huomiotta jättäminen ja synttäreille kutsumatta jättämisellä uhkailua. Huoltajien vastauksissa kiusaaja jää aina yksin. Henkilökunnalta kysyttiin myös: minkälaista kiusaamista on esiintynyt? Miten siihen on puututtu? Kiusaamista oli esiintynyt potkimisena, lyömisenä, nipistelynä, syyttelynä, haukkumisena, kiusaamiseen usuttamisena, leikistä pois jättämisenä. Kiusaamiseen oli puututtu heti kiusaamisen havaitsemisen jälkeen, tapahtuneesta 16

keskustelemalla niin kiusatun kuin kiusaajankin kanssa. Tarvittaessa kiusaamisesta keskustellaan myös koko ryhmän kesken. Myös vanhempia informoidaan tapahtuneesta. Aina kiusaamistilanteen jälkeen pyydetään anteeksi. Huoltajilla esitettiin myös kysymys: miten kiusaamiseen tulisi puuttua? Huoltajat toivoivat kiusaamiseen puuttumista heti kun kiusaamista on tapahtunut. Asiasta tulisi keskustella, kiusaajan, kiusatun ja myös koko ryhmän kanssa. Huoltajien vastauksissa tuli esille myös aikuisten kesken keskustelut kiusaamisen ehkäisemiseksi. Aikuista toivottiin myös selvittämään kiusaamistilanteita. Lisäksi lasten yhteiset keskustelut kiusaamisen loppumiseksi nähtiin puuttumisen keinona. Ihalan esiopetuksen kasvatushenkilöstölle esitettiin kysymys: mitä keinoja on ennaltaehkäistä kiusaamista? Henkilökunnan vastauksissa korostui vuorovaikutuksellisen toiminta ja sen merkitys. Ryhmäytymiseen tulee panostaa ja vuorovaikutuksessa ollaan jokaisen jäsenen kesken, luoden samalla me-henkeä. Jokaisen on hyvä toimia yhteistyössä kaikkien kanssa. Esimerkiksi leikkiparit voidaan muodostaa arpomalla ja tehtäviä voidaan tehdä pareittain. Myös tilanteiden ennakointi ja toiminnan suunnittelu koettiin ennaltaehkäisevänä toimintana. Aikuiset ohjaavat, neuvovat ja havainnoivat lapsia. Aikuinen on myös positiivisen vuorovaikutuksen malli. Kaikilla on yhteiset säännöt, joita noudatetaan ja hyviin käytöstapoihin panostetaan. Pienryhmä-toiminta mahdollisuuksien mukaan. Vanhempien kanssa keskustelemme kaikista asioista, myös kiusaamisesta, avoimesti ja luottamusta luoden. Kiusaamisen ehkäisyn keinoja pohdittaessa, lapsille esitettiin seuraava kysymys: miten lasten pitäisi toimia, jotta kaikilla olisi kivaa eskarissa? Lapset pitivät tärkeänä jokaisen ottamista mukaan leikkiin ja että, kaikki saavat päättää leikissä tapahtuvista asioista. Kaikille ollaan ystävällisiä eikä kiustata toisia, ja jos tulee riita, niin se pitää sopia ja tehdä sovinto. Jotta kaikilla olisi kivaa eskarissa, asioista sovitaan yhdessä keskustellen eikä tehdä toiselle pahaa, ei lyödä eikä potkita. Lapset mainitsivat vastauksissaan myös ohjeiden kuuntelun tärkeyden ja rauhallisen käytöksen. 17

Huoltajille esitettiin kysymys: miten voisimme ennalta ehkäistä kiusaamista? Huoltajat pitivät tärkeinä hyvien tapojen noudattamista niin eskarissa kuin kotonakin. Kiusaamisesta ja sen seurauksista tulisi puhua avoimesti. Huoltajat korostivat myös yhdessä sopimista siitä, mitä tapahtuu jos kiusaaminen jatkuu. Aikuisten oma esimerkki kiusaamisen ennaltaehkäisemisessä on myös tärkeää sekä ryhmien yhteishengen luominen. Huoltajien vastauksissa tuli myös esille erilaisuudesta puhuminen, ja jokaisen hyväksyminen juuri sellaisena kuin on. Kiusaamisen ennaltaehkäisyn osalta lapsille esitettiin myös toinen kysymys: mitä aikuisten pitäisi tehdä, että lapsilla olisi kivaa eskarissa? Lasten vastauksissa tuli esille aikuisten rooli esimerkiksi riitojen ratkaisuissa auttamisena. Aikuiset opettavat ja hoitavat. Myös aikuisten ja lasten yhteistä toimintaa lapset toivoivat monissa vastauksissa, kuten kirjojen lukemista, askartelua, retkeilyä, leikkejä jne. yhdessä tehtäviä kivoja tekemisiä. 18

19