erityisen tuen tarpeen määrittely ja päivähoito päivi pihlaja turun yliopisto 2006
Päivähoidon tehtäviä tukea lasten koteja näiden kasvatustehtävässään ja yhdessä kotien kanssa edistää lapsen persoonallisuuden tasapainoista kehitystä (PhL 2a ). tukea lapsen fyysistä, sosiaalista ja tunne-elämän kehitystä sekä antaa aineksia lapsen esteettiseen, älylliseen, eettiseen ja uskonnolliseen kasvatukseen (PhL2a ) tarjota jatkuvat, turvalliset ja lämpimät ihmissuhteet (2a )
Erityisen tuen tarpeessa oleva lapsi kuka ja millainen? miten kuvailisitte?
erityiskasvatukseen liittyvää.. erityistä hoitoa ja kasvatusta tarvitsevan lapsen tullessa päivähoitoon tulee hänestä olla erikoislääkärin tai muun asiantuntijan lausunto (2 ) tulee ottaa huomioon lasten lukumäärässä, tai henkilöstön lukumäärässä, jollei lasta varten ole avustajaa (6 ) erityistä hoitoa ja kasvatusta tarvitsevalle lapselle tulee laatia kuntoutussuunnitelma (7a )
määrittely sidottu aikaan vaillinaiset aistimet, ruumiin vioittumat tai puuttuvainen ymmärrys, ei voi näin ollen terveitten tapaan suhtautua elämään ja siinä vallitsevaan elämisen kamppailuun.. (1914). ei saa olla sellaisia virheitä, etenkään näössä, kuulossa ja puhekyvyssä, jotka tekevät lapsen kykenemättömäksi henkiseen kehkeytykseen, niiden opetuskeinojen avulla joita lastentarhoissa käytetään (1939).. mm. kuulo- ja näkövikaiset, lievästi vajaamieliset ja henkisessä kehityksessä viivästyneet lapset, sairaat sekä vajaaliikkeiset ja psyykkisesti poikkeavat lapset (1969)
Erityisen tuen tarvetta, kun.. kehityksen, kasvun tai oppimisen edellytykset ovat heikentyneet. Syynä voi olla sairaus, vamma tai psyykkisen tai sosiaalisen tuen tarve. huoltajien, opetuksen ja oppilashuollon asiantuntijoiden asiantuntemuksen mukaan on oppimisvalmiuksiin liittyviä riskitekijöitä vammaisuuden tai sairauden perusteella lapsi on pidennetyn oppivelvollisuuden piirissä lapselle on annettu lupa aloittaa perusopetus vuotta säädettyä myöhemmin (Esiopetuksen perusteet 2000)
Erityisen tuen tarvetta kun lapsi tarvitsee lastensuojelun tukitoimia lapsella jokin vamma tai pitkäaikaissairaus lapsella on kehityksessä erityisiä haasteita mm: * kielen ja kommunikaation alueella * tarkkaavaisuuden alueella * tunne-elämän ja sosiaalisen kasvun.. * kognitiviisella alueella ja oppimisessa * motorisella alueella (Pihlaja 2001).
määrittely on sidoksissa kontekstiin varhaiskasvatus ja päivähoito: kielelliset ongelmat, sosio-emotionaaliset vaikeudet koulu: oppimisvaikeudet, käyttäytymishäiriöt terveydenhuolto: dysfasia, masennus/ adhd/psykoosi sosiaalityö: perheen sosiaaliset ongelmat, syrjäytymisen käsite.
erilaisuuteen suhtautuminen Raskain vammaisuuteen liittyvä taakka nousee yksilöiden välisestä vuorovaikutuksesta, ei vammasta itsestään, totesi Helen Keller (Gash 1996). aika, paikka, kulttuuri ja toiminnan konteksti vaikuttavat vaivainen ollut yläkäsite vähättelevä, ristiriitainen ja ongelmallinen kohtelu poikkeavuus historiassa ongelma yhteiskunnalle
Vammaisuuden teoreettiset mallit (mm. Oliver 1996; Reindal 1995) Yksilöllinen malli: yleiset käsitteet ovat puute, rajoitukset, vika, vajaa-, poikkeavuus eli ongelma sijoitetaan yksilöön. Diagnosoimisen kulttuuri edustaa tätä. Sosiaalinen malli: sijoittaa ongelman yhteisöön ja tuo esiin sosiaalisen sorron. Vammaisuus sosiaalinen konstruktio ja sosiaalisesti luotu taakka. Vammaisuus nousee sosiaalisesti muodostuneista asenteellisesta, fyysisistä ja rakenteellisista esteistä.
Asenteet ja toiminnot FORGET AND HIDE SCREEN AND SGREGATE IDENTIFY AND HELP (CALDWELL 1973)
Inklusiivinen pedagogiikka (Bricker 1995) sijoitus vain lähtökohta = yhteinen paikka asenteet resurssit opetussuunnitelma
Asenteet kognitiivinen elementti; sisältää idean ja tiedon affektiivinen; emotionaalinen reaktio käyttäytymiseen liittyvät; kontaktia etsivää tai välttävää lapsen sijoittaminen huolella työntekijöiden koulutus ja osaaminen Jatkuva asenteiden arviointi ja positiivinen asenne johtamisen ja valvonnan asia
Resurssit ja opetussuunnitelma Erityistyöntekijöiden saatavuus; lapsen ja henkilökunnan tarpeet Yhteissuunnittelu ja yhteiset päätökset; opetus, hallinto ja perhe Sopiva fyysinen ympäristö ja välineet, varustus OPSI. Ohjelman sisältö tai ops, jotka rakentavat päivittäisiä aktiviteetteja, tapahtumia ja interaktiota tulee tukea inkluusion tavoitteita. Ops rohkaisee lapsia osallistumaan merkityksellisiin aktiviteetteihin ja interaktioon. Lapsilähtöisyys ja subjektius!
Osallistava oppiminen Edellyttää lapsilta myös sosiaalista kompetenssia, jossa kolme keskeistä aluetta: 1 yhdessä toimiva ja prososiaalinen toiminta 2 aktiivinen aloite ja ylläpito organisoidusti muiden lasten ja aikuisten kanssa Aggression ja konfliktin hallinta (Wittmer, Doll & Strain 1996; Denham 1999).
Inklusiivinen pedagogiikka (Jones 2004) Tuen tarpeen tunnistaminen Arviointi: a. perustasolla fokus lapsessa ja/tai kontaekstissa, b. formatiivinen arviointi on jatkuva prosessi, c. summatiivinen arviointi, jokin leikkauspiste lapsen kompetenssista vertailupohjalla Pedagogiset käytännöt & voimavarat, nykyinen ideologia ja käytäntöjen arviointi
Formatiivinen arviointi Fokusoitu ja yleinen observointi Puhuminen ja kuuntelu Haastattelu Olennaista se, miten arviointiprosessi ohjaa lapsen oppimista. Toisin kuin summatiivisessa, jossa lapsen kompetensseja tai tasoa verrataan toisiin lapsiin (ikäisiinsä)