LAPIN MERI- JA RANNIKKOALUEEN TUULIVOIMAMAAKUNTAKAAVA

LAPIN MERI- JA RANNIKKOALUEEN TUULIVOIMAMAAKUNTAKAAVA Kemi Keminmaa Simo Tornio PL 8056, Hallituskatu 20 B, 96101 ROVANIEMI puh. (016) 3301 000, fax (016) 318 705 www.lapinliitto.fi ISBN 951-9244-44-1 Julkaisu C3/2005 Raportin kuvat Lapin liitto Kuvasovitteet Sigma Konsultit Oy Kaavaselostus

SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO... 5 1.1. MAAKUNTAKAAVAN LAKIPERUSTA...5 1.2. LAPIN MERI- JA RANNIKKOALUEEN TUULIVOIMAMAAKUNTAKAAVAN TARKOITUS JA KESKEISET ASIAT...7 1.3. LAATIMISORGANISAATIO...8 1.4. TYÖN KULKU, VUOROVAIKUTUS JA HALLINNOLLINEN KÄSITTELY...8 2. MAAKUNTAKAAVAN TAVOITTEET... 9 2.1. VALTAKUNNALLISET ALUEIDENKÄYTTÖTAVOITTEET...9 2.2. MAAKUNNAN TAVOITTEET...10 2.3. ALUEEN KUNTIEN TAVOITTEET...10 3. MAAKUNTAKAAVAN VALMISTELU... 10 3.1. TEHDYT SELVITYKSET...10 3.2. YMPÄRISTÖLAINSÄÄDÄNNÖN SOVELTAMINEN TUULIVOIMARAKENTAMISESSA...11 3.3. TUULIVOIMATUOTANNOLLE SOVELTUVAT ALUEET MERENKURKUN PERÄMEREN MERI- JA RANNIKKOALUEELLA...12 3.3.1. Teknistaloudellinen tarkastelu... 12 3.3.2. Vaikutusten arviointi... 13 3.3.3 Alueiden vertailu ja soveltuvuusluokittelu... 18 3.4. MUUT TEHDYT SELVITYKSET JA VAIHTOEHTOTARKASTELU...18 4. TUULIVOIMAMAAKUNTAKAAVA... 19 4.1. YLEISPERIAATTEET...19 4.2. MAAKUNTAKAAVAMÄÄRÄYKSET...19 4.3. MAAKUNTAKAAVAN YLEISKUVAUS, ALUEKUVAUKSET JA VAIKUTUSTEN ARVIOINTI...21 4.3.1. Kaavaratkaisun keskeinen sisältö ja perusteet... 21 4.3.2. Röyttä, Tornio... 27 4.3.3. Ajos, Kemi... 32 4.3.4. Maakrunnin matalikko, Simo (jatkuu Kuivaniemen alueelle)... 35 4.3.5. Pitkämatala, Kemi, Simo (jatkuu Iin alueelle)... 39 4.4. MAAKUNTAKAAVAN SUHDE VALTAKUNNALLISIIN ALUEIDENKÄYTÖN TAVOITTEISIIN...41 5. OSALLISTUMIS- JA VUOROVAIKUTUSMENETTELYN TULOKSET... 42 5.1. OSALLISTUMIS- JA VUOROVAIKUTUSMENETTELYN TOTEUTUMINEN SEKÄ TIEDOTTAMINEN42 5.2. YHTEENVETO KAAVOITUKSEN ERI VAIHEISSA ESITETYISTÄ MIELIPITEISTÄ...42 5.3. MIELIPITEIDEN HUOMIOON OTTAMINEN JA JÄLJELLE JÄÄNEET RISTIRIIDAT...43 6. MAAKUNTAKAAVAN TOTEUTTAMINEN... 44 6.1. TUULIVOIMAMAAKUNTAKAAVAN SUHDE YKSITYISKOHTAISEMPAAN SUUNNITTELUUN...44 6.2. OHJEET JA SUOSITUKSET...45 6.3. TOTEUTTAMISEN AJOITUS...47 7. YHTEENVETO... 47 LÄHDELUETTELO LIITTEET

4

1. JOHDANTO 1.1. MAAKUNTAKAAVAN LAKIPERUSTA Maakuntakaavoitusta ohjaa maankäyttö- ja rakennuslaki sekä asetus (MRL 5.2.1999/132, MRA 10.9.1999/895). Lain tavoitteena on järjestää alueiden käyttö ja rakentaminen niin, että siinä luodaan edellytykset hyvälle elinympäristölle sekä edistetään ekologisesti, taloudellisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävää kehitystä. Tavoitteena on myös turvata jokaisen osallistumismahdollisuus asioiden valmisteluun, suunnittelun laatu ja vuorovaikutteisuus, asiantuntemuksen monipuolisuus sekä avoin tiedottaminen käsiteltävinä olevista asioista (MRL 1 ). Alueiden käytön suunnittelun tavoitteena on vuorovaikutteiseen suunnitteluun ja riittävään vaikutusten arviointiin perustuen edistää: 1) turvallisen, terveellisen, viihtyisän, sosiaalisesti toimivan ja eri väestöryhmien, kuten lasten, vanhusten ja vammaisten, tarpeet tyydyttävän elin- ja toimintaympäristön luomista; 2) yhdyskuntarakenteen ja alueiden käytön taloudellisuutta; 3) rakennetun ympäristön kauneutta ja kulttuuriarvojen vaalimista; 4) luonnon monimuotoisuuden ja muiden luonnonarvojen säilymistä; 5) ympäristönsuojelua ja ympäristöhaittojen ehkäisemistä; 6) luonnonvarojen säästeliästä käyttöä; 7) yhdyskuntien toimivuutta ja hyvää rakentamista; 8) yhdyskuntarakentamisen taloudellisuutta 9) elinkeinoelämän toimintaedellytyksiä; 10) palvelujen saatavuutta; sekä 11) liikenteen tarkoituksenmukaista järjestämistä sekä erityisesti joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen toimintaedellytyksiä. (MRL 5 I mom.) Maakuntakaavan sisältövaatimuksista säädetään seuraavaa (MRL 28 ): Maakuntakaavaa laadittaessa on valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet otettava huomioon. Kaavaa laadittaessa on kiinnitettävä huomiota maakunnan oloista johtuviin erityisiin tarpeisiin. Kaava on mahdollisuuksien mukaan yhteen sovitettava maakuntakaava-alueeseen rajoittuvien alueiden maakuntakaavoituksen kanssa. Luonnonsuojelulaissa tarkoitettujen luonnonsuojeluohjelmien ja -päätösten sekä maisema-aluetta koskevien perustamispäätösten tulee olla ohjeena kaavaa laadittaessa. Kaavaa laadittaessa on kiinnitettävä erityisesti huomiota: 1) maakunnan tarkoituksenmukaiseen alue- ja yhdyskuntarakenteeseen; 2) alueiden käytön ekologiseen kestävyyteen; 3) ympäristön ja talouden kannalta kestäviin liikenteen ja teknisen huollon järjestelyihin; 4) vesi- ja maa-ainesvarojen kestävään käyttöön; 5) maakunnan elinkeinoelämän toimintaedellytyksiin; 6) maiseman, luonnonarvojen ja kulttuuriperinnön vaalimiseen; sekä 7) virkistykseen soveltuvien alueiden riittävyyteen. Kaavaa laadittaessa on myös pidettävä silmällä alueiden käytön taloudellisuutta ja sitä, ettei maanomistajalle tai muulle oikeuden haltijalle aiheudu kohtuutonta haittaa. Kaavaa laadittaessa on selvitettävä, kenen toteutettavaksi kaava ja sen edellyttämät toimenpiteet kuuluvat. Maakunnan suunnitteluun kuuluvat maakuntasuunnitelma, muuta alueiden käytön suunnittelua ohjaava maakuntakaava ja alueellinen kehittämisohjelma eli maakuntaohjelma. Alueellisesta kehittämisoh- 5

jelmasta säädetään erikseen aluekehityslaissa. Maakunnan suunnittelusta huolehtii kuntayhtymä (Lapin liitto), jossa alueen kuntien on oltava jäseninä. Maakunnan suunnittelussa otetaan huomioon valtioneuvoston antamat valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet sovittaen ne yhteen alueiden käyttöön liittyvien maakunnallisten ja paikallisten tavoitteiden kanssa. Maakuntakaava konkretisoi valtakunnalliset tavoitteet ja sovittaa ne yhteen maakunnallisten ja paikallisten tavoitteiden kanssa. Maakuntasuunnitelmassa osoitetaan maakunnan tavoiteltu kehitys. Maakuntasuunnitelma on hyvin yleispiirteinen pitkän tähtäyksen visio- ja strategiasuunnitelma, joka sisältää sekä toiminnallisen aluekehityksen että alueiden käytön periaatteet. Lapin maakuntasuunnitelma Lappi 2020 hyväksyttiin Lapin liiton valtuustossa vuonna 2002. Se antaa maakunnalliset tavoitekehykset osa-alueittain tehtäville maakuntakaavoille. Maakuntakaavassa esitetään alueiden käytön ja yhdyskuntarakenteen periaatteet ja osoitetaan maakunnan kehittämisen kannalta tarpeellisia alueita. Aluevarauksia osoitetaan vain siltä osin ja sillä tarkkuudella kuin alueiden käyttöä koskevien valtakunnallisten tai maakunnallisten tavoitteiden kannalta taikka useamman kuin yhden kunnan alueiden käytön yhteen sovittamiseksi on tarpeen. Maakuntakaava voidaan laatia myös vaiheittain teemakohtaisesti tai osa-alueittain. Laadittaessa maakuntakaava osaalueittain tulee kaavan valmistelua ohjaamaan asettaa maakunnan liiton toimielin, jossa on asianomaisten kuntien ehdottamia jäseniä. Lapin maakuntakaava laaditaan seutukunnittain. Kunnan alueiden käytön järjestämiseksi ja ohjaamiseksi laaditaan yleiskaavoja ja asemakaavoja. Kunnat voivat laatia myös yhteisen yleiskaavan. Kuva 1. Maakunnan suunnittelu Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet (VAT) Maankäyttö- ja rakennuslaki (MRL) Aluekehityslaki (AKL) Maakuntasuunnitelma (MRL) - Keskeiset kehittämistavoitteet - Toiminta ja alueiden käyttö - Pitkä tähtäys - Joustava, nopeasti reagoiva - Määräajoin tarkistettava - Laajapohjainen valmistelu Maakuntakaava (MRL) - Aluevaraukset - Alueiden käytön periaatteet - Yhteydet - Pitkä tähtäys - Oikeusvaikutukset Maakuntaohjelma (AKL) - Alueellinen kehittämisohjelma - Toiminnallinen - Kehittämishankkeita - Keskipitkä ja lyhyt tähtäys 6 Kuntakaavoitus - Yleiskaavat - Asemakaavat

Maakuntakaavalla on merkittävät oikeusvaikutukset. Se on ohjeena laadittaessa ja muutettaessa yleiskaavaa ja asemakaavaa sekä ryhdyttäessä muuten toimenpiteisiin alueiden käytön järjestämiseksi. Viranomaisten on suunnitellessaan alueiden käyttöä koskevia toimenpiteitä ja päättäessään niiden toteuttamisesta otettava maakuntakaava huomioon, pyrittävä edistämään kaavan toteuttamista ja katsottava, ettei toimenpiteillä vaikeuteta kaavan toteuttamista. Maakuntakaavassa virkistys- tai suojelualueeksi taikka liikenteen tai teknisen huollon verkostoja tai alueita varten osoitetulla alueella on voimassa rakentamista koskeva rajoitus. Rakentamisrajoituksen aluetta voidaan kaavassa erityisellä määräyksellä laajentaa tai supistaa. Maakuntakaava ei ole oikeusvaikutteisen yleiskaavan eikä asemakaavan alueella voimassa muutoin kuin kaavojen muuttamista koskevan vaikutuksen osalta. 1.2. LAPIN MERI- JA RANNIKKOALUEEN TUULIVOIMAMAAKUNTAKAAVAN TARKOI- TUS JA KESKEISET ASIAT Lapin meri- ja rannikkoalueen tuulivoimamaakuntakaavaan kuuluvat Kemin, Keminmaan, Simon ja Tornion meri- ja rannikkoalueet. Alue rajautuu merellä Suomen aluemerirajaan ja mantereella Oulusta Tornioon menevään rautatiehen. Vaikutusalue ulottuu kauemmaksi. Kuva 2. Tuulivoima on yksi nopeimmin kasvavista energiamuodoista maailmalla. Kiinnostus tuulivoimatuotantoon on kasvussa myös Suomessa. Valtioneuvoston ilmastopoliittisessa selonteossa eduskunnalle, Suomen ilmastostrategiassa, (VNS 1/2001 vp) todetaan, että kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi uusiutuvien energialähteiden edistämisohjelma (KTM 1999) pannaan toimeen. Kyseisen ohjelman mukaan tulisi Suomessa vuonna 2010 olla tuulivoimaa yhteensä 500 MW. Valtioneuvosto on ottanut kantaa tuulivoimarakentamisen edellytyksiin valtakunnallisissa alueidenkäyttötavoitteissa. Päätöksen (30.11.2000) mukaan "Maakuntakaavoituksessa on rannikko- ja tunturialueilla osoitettava tuulivoiman hyödyntämiseen parhaiten soveltuvat alueet. Tuulivoimalat on sijoitettava ensisijaisesti keskitetysti useamman voimalan yksiköihin." Tuulivoimatuotannon merkittävimmät hyödyntämismahdollisuudet ovat Suomessa rannikko- ja merialueilla. Muita tuulisuuden kannalta mahdollisia alueita ovat Lapin tunturit sekä sisämaassa ympäristöään korkeammat mäet, suurten järvien rannat ja laajat peltoaukeat. Tuulivoimatuotanto edellyttää teknisten ja taloudellisten mahdollisuuksien, eri alueidenkäyttömuotojen sekä ympäristöarvojen yhteen sovittamista. Maakuntakaava on yhteensovittamisen keskeinen väline. Tuulivoimatekniikan kehittyminen on ollut erittäin nopeaa. Laitoskokojen kasvu jatkunee lähivuosina etenkin merelle rakennettavien tuulivoimaloiden osalta nykyisistä kahden megawatin laitoksista noin viiteen megawattiin ja ylikin. Laitoskoon kasvaessa voidaan tuulivoimaloita sijoittaa suurempiin vesisyvyyksiin ja vaikeampiin jääoloihin. Maakuntakaavalla osoitetaan Lapin meri- ja rannikkoalueelle suuria tuulivoimala-alueita, joille sijoittuu useampia voimaloita. Maakuntakaavan lähtöaineistona toimii Ympäristöministeriön, Lapin liiton, Pohjois-Pohjanmaan liiton, Keski-Pohjanmaan liiton ja Pohjanmaan liiton vuonna 2003 teettämä selvitys Tuulivoimatuotannolle soveltuvat alueet Merenkurkun Perämeren meri- ja rannikkoalueella. Selvityksessä on tutkittu alueiden teknistaloudelliset ja ympäristölliset edellytykset. Selvityksen tarkkuustaso on pyritty sovittamaan maakuntakaavan vaatimuksiin. Maakuntakaavalla tutkitaan alueiden yleinen hyväksyttävyys tuulivoimatuotannolle eli suoritetaan vuorovaikutus- ja osallistumismenettely. 7

Kuva 2. Lapin meri- ja rannikkoalueen tuulivoimamaakuntakaavan vaikutusalue 1.3. LAATIMISORGANISAATIO Maakuntakaavan laatii Lapin liiton virasto. Yhteyshenkilöinä toimivat suunnittelujohtaja Voitto Tiensuu ja aluesuunnittelija Juha Piisilä sekä 1.6.2004 lähtien aluesuunnittelija Riitta Lönnström. Kaavan hyväksyy Lapin liiton valtuusto ja vahvistaa ympäristöministeriö. Liiton hyväksymispäätöksestä on mahdollista valittaa ympäristöministeriöön ja ministeriön vahvistamispäätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen (KHO). Kaavoitustyötä varten on perustettu ohjausryhmä, johon kuuluu alueen kuntien ehdottamia tahoja. Ohjausryhmän jäseniä ovat Haaparannasta Göran Wigren, Kemistä Sinikka Ulander-Rauma ja Risto Pöykiö, Keminmaasta Ismo Tikkala ja Markku Mäkelä, Kuivaniemeltä Markku Kehus ja varajäsen Pekka Paaso, Simosta Pentti Alakärppä ja Matti Sääskilahti, Torniosta Heikki Pirilä ja Heikki Kulju, Kemi-Tornio alueen kehittämiskeskuksesta Martti Ruotsalainen sekä Lapin ympäristökeskuksesta Riitta Lönnström, 1.6.2004 lähtien Olavi Parpala. 1.4. TYÖN KULKU, VUOROVAIKUTUS JA HALLINNOLLINEN KÄSITTELY Lapin meri- ja rannikkoalueen tuulivoimamaakuntakaavan ajallinen eteneminen: 1. Lapin liiton maakuntavaltuusto päätti 25.11.2002 maakuntakaavan laatimisesta Lapin liiton toimintasuunnitelmassa vuodelle 2003-2005 2. Neljän maakunnan liiton ja ympäristöministeriön yhteistyönä vuosina 2002-03 laadittiin selvitys tuulivoimatuotannolle soveltuvista alueista Merenkurkun - Perämeren meri- ja rannikkoalueella. 8

3. Lapin liiton virasto käynnisti maakuntakaavoitukseen liittyvät tehtävät yhteistyössä kuntien, piirihallintoviranomaisten ja muiden yhteistyötahojen kanssa elokuussa 2003 4. Neuvottelu alueen kuntien edustajien kanssa maakuntakaavan ohjausryhmästä (MRL 27 ) sekä muista maakuntakaavoitukseen liittyvistä kysymyksistä 28.8.2003 5. Lapin liiton hallitus päätti asettaa Lapin meri- ja rannikkoalueen tuulivoimamaakuntakaavan ohjausryhmän (MRL 27) 30.9.2003 6. Lapin liiton virastossa laadittiin osallistumis- ja arviointisuunnitelma (OAS) syyskuussa 2003 (MRL 63 ) 7. Lapin meri- ja rannikkoalueen tuulivoimamaakuntakaavan 1. viranomaisneuvottelu eli aloitusneuvottelu (MRL 66, MRA 11 ) 30.10.2003 8. Perusselvitysten ja luonnoksen käsittely ohjausryhmässä 8.1.2004 9. Luonnoksen käsittely Lapin liiton hallituksessa 6.2.2004 10. Luonnos nähtävillä ja lausunnoilla 16.2.-5.3.2004 11. Luonnoksesta saadun palautteen ja kaavaehdotuksen käsittely ohjausryhmässä 11.6.2004 12. Luonnoksesta saadun palautteen ja kaavaehdotuksen käsittely liiton hallituksessa 29.6.2004 13. Neuvottelu Tornion kaupungin, Outokumpu Stainless Oy:n, Kaakamon-Ruottalan osakaskunnan ja Pirkkiön yhteisalueiden osakaskunnan edustajien kanssa 13.8.2004. (Neuvotteluun kutsuttiin myös Norrbottenin lääninhallituksen ja Haaparannan kaupungin edustajat.) 14. Neuvottelu Lapin ympäristökeskuksen edustajien kanssa 16.8.2004 15. Ehdotuksen käsittely Lapin liiton hallituksessa 26.8.2004 16. Kaavaehdotus nähtävänä ja lausunnoilla 9.9.-8.10.04 17. Tuulivoimakaavan 2. viranomaisneuvottelu eli ehdotusvaiheen neuvottelu (MRL 66, MRA 11 ) 20.10.2004 18. Ehdotuksesta saadun palautteen ja ehdotuksen tarkistusten käsittely hallituksessa 3.11.2004 19. Maakuntakaavan käsittely Lapin liiton valtuustossa 19.11.2004 20. Maakuntakaava vahvistettu Ympäristöministeriössä 16.6.2005 2. MAAKUNTAKAAVAN TAVOITTEET 2.1. VALTAKUNNALLISET ALUEIDENKÄYTTÖTAVOITTEET Valtioneuvoston 30.11.2000 hyväksymät valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet täsmentävät maan käyttö- ja rakennuslain yleistavoitetta (1 ), alueiden käytön suunnittelun tavoitteita (5 ) ja kaavojen sisältövaatimuksia valtakunnallisesta näkökulmasta. Valtakunnallisissa alueidenkäyttötavoitteissa on energiahuoltoa koskeva yleistavoite, jota sovelletaan yleispiirteiseen kaavoitukseen: Alueidenkäytössä turvataan energiahuollon valtakunnalliset tarpeet ja edistetään uusiutuvien energialähteiden hyödyntämismahdollisuuksia. Tuulivoimarakentamisen osalta valtakunnallisissa alueidenkäyttötavoitteissa annetaan maakuntien liitoille toimeksianto: Maakuntakaavoituksessa on rannikko- ja tunturialueilla osoitettava tuulivoiman hyödyntämiseen parhaiten soveltuvat alueet. Tuulivoimalat on sijoitettava ensisijaisesti keskitetysti useamman voimalan yksiköihin. Lisäksi energiahuoltoa koskevassa erityistavoitteessa määritellään yhteys- ja energiaverkostojen suunnittelussa huomioon otettavat seikat: Edellä mainittuja yhteys- ja energia verkostoja koskevassa alueidenkäytössä ja alueidenkäytön suunnittelussa on otettava huomioon ympäröivä maankäyttö ja lähiympäristö, erityisesti asutus, arvokkaat luonto- ja kulttuurikohteet ja -alueet sekä maiseman erityispiirteet. 9

Maankohoamisrannikko on luonto- ja kulttuuriympäristönä erityinen aluekokonaisuus ja siihen liittyy yleistavoite: Maankohoamisrannikolla otetaan huomioon maankohoamisen taloudelliset ja ympäristölliset vaikutukset olemassa olevaa uudistaessa ja uutta suunniteltaessa. Jokien suistoalueilla kiinnitetään erityistä huomiota maiseman ja luonnontalouden erityispiirteisiin. Rakentamisen sijoittelussa turvataan maankohoamisrannikolle ominaisten luonnon kehityskulkujen alueellinen edustavuus. Maakuntakaavalla on keskeinen merkitys valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden toteuttamisessa. Tuulivoimarakentamista koskevan erityistavoitteen konkretisointi merkitsee, että maakuntakaavassa luodaan alueidenkäytölliset edellytykset tuulivoimaloiden sijoittumiselle. Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet korostavat tuulivoimarakentamisessa pyrkimystä keskitettyihin ratkaisuihin parhaiten soveltuvilla alueilla sekä tuulivoima rakentamisen ja muiden alueidenkäyttötarpeiden yhteensovittamista. Nimenomaisesti tuulivoimarakentamista koskevien tavoitteiden lisäksi tuulivoima-alueiden suunnittelussa on otettava huomioon muutkin valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet, kuten esimerkiksi tavoite, jonka mukaan alueiden käytössä on varmistettava, että valtakunnallisesti merkittävät kulttuuri- ja luonnonperinnön arvot säilyvät. 2.2. MAAKUNNAN TAVOITTEET Lapin maakuntasuunnitelma LAPPI 2020 on hyväksytty Lapin liiton valtuustossa 25.11.2003. Maakuntasuunnitelman mukaan Lapissa tuulivoimalle parhaat teknistaloudelliset edellytykset ovat tuntureilla sekä meren rannikoilla, saarissa ja matalalla ulapalla. Suurimmat tuulivoimalapuistot olisi mahdollista rakentaa meren ulapalle. 2.3. ALUEEN KUNTIEN TAVOITTEET Kemin merialueen ja Ajoksen oikeusvaikutteisissa yleiskaavoissa on osoitettu tuulivoimala-alueita. Myös Keminmaan keskusta-alueiden yleiskaavassa on osoitettu mahdollisuus pienelle tuulivoimala-alueelle Kemijokisuulla. Simon kunnan tavoitteena on edistää mahdollisuuksien mukaan tuulivoimarakentamisen toimintaedellytyksiä. 3. MAAKUNTAKAAVAN VALMISTELU 3.1. TEHDYT SELVITYKSET Lapin meri- ja rannikkoalueen tuulivoimamaakuntakaavan laatiminen tuli ajankohtaiseksi valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden (VAT) vaatimusten vuoksi sekä siksi, että kiinnostus tuulivoimatuotantoon, varsinkin suurten tuulivoimapuistojen rakentamiseen, on kasvussa. Maakuntakaavalla halutaan vastata kysyntään ja edistää VAT:in tavoitteiden toteutumista. Ennen kaavoitustyön aloittamista on laadittu vuonna 2002 ympäristöministeriön työryhmämietintö Ympäristölainsäädännön soveltaminen tuulivoimarakentamisessa. Toinen tärkeä selvitys on Ympäristöministeriön, Lapin liiton, Pohjois-Pohjanmaan liiton, Keski-Pohjanmaan liiton ja Pohjanmaan liiton vuonna 2003 teettämä selvitys Tuulivoimatuotannolle soveltuvat alueet Merenkurkun Perämeren merija rannikkoalueella. Tämä maakuntakaava perustuu suurelta osin näihin selvityksiin, joita on myös lainattu paljon kaavaselostuksessa (vino teksti). 10

3.2. YMPÄRISTÖLAINSÄÄDÄNNÖN SOVELTAMINEN TUULIVOIMARAKENTAMISESSA Työryhmämietinnössä tavoitteena oli selkeyttää ympäristölainsäädännön soveltamisen menettelytapoja. Mietintö kokonaisuudessaan luettavissa internetissä pdf-tiedostona, osoitteessa www.ymparisto.fi/palvelut/julkaisu/elektro/tuuliv/tuuliv.htm. Seuraavassa esitetään yhteenveto työryhmän mietinnöstä. Tuulivoiman hyödyntämiseen liittyvässä suunnittelussa tulee erottaa toisaalta tuulivoiman hyödyntämiseen soveltuvien alueiden osoittaminen yleispiirteisissä kaavoissa ja toisaalta tuulivoimaloiden ja - voimalapuistojen toteuttamiseen liittyvä yksityiskohtainen suunnittelu. Tuulivoiman hyödyntämisen kulloinkin edellyttämät kaava- ja luparatkaisut riippuvat ennen kaikkea tuulivoimarakentamisen sijoittumisesta. Yleispiirteisissä kaavoissa (maakuntakaava, yleiskaava) osoitetaan tuulivoiman hyödyntämiseen soveltuvia tuulivoima-alueita. Työryhmä korostaa maakuntakaavan keskeistä asemaa tuulivoimarakentamisen ohjaamisessa. Tuulivoimarakentamisen sijoittuminen maakuntakaavassa osoitetuille tuulivoima-alueille toteuttaa valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden pyrkimystä keskitettyihin ratkaisuihin, vähentää tuulivoimarakentamisen maisemavaikutuksia ja helpottaa tuulivoimarakentamisen ja muun alueiden käytön yhteensovittamista. Tuulivoimala ja -voimalapuisto toteutetaan hankkeen sijainnista ja koosta riippuen yksityiskohtaisen kaavan (asemakaava, rantayleiskaava) ja/tai luparatkaisujen perusteella. Yksityiskohtaisen kaavan tulee jättää tuulivoimahankkeen toteuttajalle riittävä liikkumavara tuulivoimaloiden sijoittumisen ja teknisten ratkaisujen suhteen. Vaikutusten selvittämisen ja arvioinnin osalta työryhmä esittää seuraavanlaisia periaatteita ja käytäntöjä: Tuulivoimarakentamisen edellyttämät selvitykset sekä niiden syvyys ja laajuus voidaan karkeasti jakaa yleispiirteisessä kaavoituksessa tehtäviin sekä toteuttamiseen liittyvässä yksityiskohtaisessa suunnittelussa (yksityiskohtainen kaavoitus, YVA-lain mukainen arviointi, lupamenettelyt) tehtäviin selvityksiin. Tuulivoimarakentamista koskevia yleisiä teknistaloudellisia tietoja ovat tuulisuus ja sijainnin taloudellisuuteen liittyvät seikat, veden syvyys, tekninen huolto, liitynnät sähköverkkoon sekä perustus- ja jääolot. Ympäristöä ja muuta alueiden käyttöä koskevia tietoja ovat asutus ja rakennetut alueet, luonnonarvot, maisema, kulttuuriperintö, virkistysalueet, alueen elinkeinotoiminta, puolustusvoimien tarpeet, liikenne sekä muut mahdolliset erityisasiat, esimerkiksi viestiliikenne. Selvitettävien asioiden laajuuteen ja yksityiskohtaisuuteen vaikuttavat sijaintialueen ympäristöarvot ja muu alueiden käyttö, kyseessä oleva kaavataso sekä rakentamisen mitoitus. Mitä herkemmästä alueesta ja suuremmasta muutoksesta nykytilanteeseen verrattuna on kysymys, sitä yksityiskohtaisempia selvitysten tulee olla. Yleispiirteisessä suunnittelussa keskitytään tuulivoimatuotantoon soveltuvien alueiden etsimiseen ja vaihtoehtojen vertailuun. Ympäristöllisistä ja teknistaloudellisista lähtökohdista voidaan valita tuulivoiman tuotannolle potentiaalisia alueita, joille tarkempi selvittäminen, vaikutusten arviointi ja vaihtoehtojen vertailu kohdistetaan. Selvityksiä laadittaessa otetaan huomioon kaavajärjestelmän mukainen selvitysten täydentyminen ja tarkentuminen. Yksityiskohtaisessa kaavoituksessa hyödynnetään yleispiirteisen kaavoituksen yhteydessä laadittuja selvityksiä. Yleispiirteisessä suunnittelussa ei ole tarpeen tehdä sellaisia yksityiskohtaisia selvityksiä, jotka luonteensa puolesta kuuluvat yksityiskohtaisessa suunnittelussa tehtäviksi. Yksityiskohtaisessa suunnittelussa tehtävien selvitysten riittävyyden taso riippuu huomattavasti hankkeen ominaispiirteistä sekä sijaintialueesta ja on aina harkittava tapauskohtaisesti. 11

3.3. TUULIVOIMATUOTANNOLLE SOVELTUVAT ALUEET MERENKURKUN PERÄME- REN MERI- JA RANNIKKOALUEELLA Julkaisu on saatavana internetissä osoitteessa www.ymparisto.fi/julkaisut. Seuraavassa esitetään yhteenveto selvityksestä siltä osin kuin se koskee Lapin aluetta. 3.3.1. Teknistaloudellinen tarkastelu Selvitys Lapin osalta löytyy internetistä osoitteesta www.lapinliitto.fi/kaavoitus/linkit_6i.html. Selvityksen teknistaloudellisen tarkastelun kriteereitä olivat; Alueen teknistaloudelliseen soveltuvuuteen ja edullisuuteen vaikuttavat ensisijaisesti seuraavat tekijät, jotka kartoitettiin karkealla tasolla kaikista identifioiduista kohteista: - Tuuliolot - Pohjaolosuhteet (syvyys, syvyyden vaihtelut, maapohjan laatu) - Liittyminen olemassa olevaan voimainfrastruktuuriin - Rakennustöiden ja ylläpidon toteutusta palveleva olemassa oleva infrastruktuuri (satamat,telakat ym.) - Oseanografia, paikalliset aalto- ja jääolosuhteet Lisäksi teknistaloudellisissa tarkasteluissa on otettu alustavasti huomioon myös ns. yleiseen hyväksyttävyyteen vaikuttavia tekijöitä: olemassa olevat suojelualueet (Syken aineisto), etäisyys asuttuun tai vilkkaassa virkistyskäytössä olevaan rantaviivaan, laivaväylät jne. Työssä on tarkasteltu ainoastaan suurehkoja matalikkoalueita, jotka mahdollistavat vähintään 100 MW tuulipuiston toteuttamisen. Aiemmin laadittujen teknistaloudellisten tarkastelujen perusteella tätä pienemmät matalikot eivät välttämättä ole taloudellisilta toteutusedellytyksiltään mielekkäitä. Kohteiden taloudellisuutta (investointi- ja käyttökustannusarviot, tuotantoarviot jne.) on tarkasteltu karkealla tasolla, luokitellen alueet ensisijaisiin ja toissijaisiin. Varsinaisia aluekohtaisia investointi- ja käyttökustannuslaskelmia ei esitetä tässä raportissa. Tuotantoarviot on esitetty aluekohtaisesti karkeasti arvioidun keskituulennopeuden perusteella. Liittojen esittämiä maalle tai rantavyöhykkeeseen rakennettavia tuulipuistoja ei tässä työssä ole vertailtu teknistaloudellisin perustein. Alue on otettu mukaan tarkasteluihin, mikäli se täytti seuraavat ehdot: - Arvioitu keskituulennopeus vähintään luokkaa 7,5 m/s 50 m korkeudella - Maksimi vesisyvyys 20 m, - Sijainti suojelualuevarausten ulkopuolella, - Alueelle mahtuu vähintään 100 MW tuulivoimaa (pinta-ala yli 10 km 2 ), - Etäisyys asutuista rannoista vähintään 5 8 km. Teollisuus- ja satamainfrastruktuurin lähellä sijaitsevilla alueilla on tingitty minimietäisyyksistä. Kohteiden keskinäistä vertailua ja luokittelua varten on laadittu karkeat taloudellisuustarkastelut. Tavoitteena oli identifioida tuotantokustannuksiltaan todennäköisesti ensisijaiset kohteet sekä haarukoida karkeasti edullisimpien ja epäedullisimpien kohteiden välisiä eroja tuotantokustannusten suhteen. Kustannukset on arvioitu tämän päivän hintatasossa ja käytettävissä olevalla tekniikalla. Pitkällä aikavälillä (vuoden 2010 jälkeen) voi kohteiden edullisuusjärjestys muuttua teknisen kehityksen, kertyvien rakennusja käyttökokemusten sekä uusien innovaatioiden myötä. Perämeren teknistaloudellisesti potentiaalisimmat ja edullisimmat kohteet sijaitsevat Raahen edustalta Tornioon ulottuvalla merialueella. Rantaviivan suuntaus on edullinen tärkeimpiä tuulensuuntia (etelä ja lounas) ajatellen, mistä johtuen tuuliolot ovat erinomaiset jo rannikon välittömässä läheisyydessä. Matalikot ovat tällä alueella laajoja ja usein pohjatopografialtaan tasaisia. Päämaalajina on hiekka/sora, mikä tekee perustustyöt ja kaapelinvedot edullisiksi ja helposti toteutettaviksi. Laajat matalikko-alueet mahdollis- 12

tavat suurten hankkeiden toteuttamisen, jolloin kaukanakin rannasta sijaitsevia alueita voidaan hyödyntää kohtuullisin kokonaiskustannuksin. Potentiaalisten alueiden laajuus ja suuri lukumäärä antaa pelivaraa myös yleisen hyväksyttävyyden suhteen: riittävä etäisyys asutukseen ja rantavyöhykkeeseen sekä tuulivoimahankkeiden keskittäminen muutamille laajoille aluekokonaisuuksille ovat tällä rannikon osalla helposti saavutettavia tavoitteita. Vahva voimansiirtoinfra kulkee lähellä rantaviivaa. Kemin-Tornion alueella sekä Oulun ja Raahen seudulla on runsaasti energiaintensiivistä perusteollisuutta sekä sitä palvelevaa voimantuotantoa. Kemijoen, Iijoen ja Oulujoen vesivoimatuotanto tukee hyvin tuulivoimaa verkossa. Ruotsin puolelle on Tornion pohjoispuolelta hyvät siirtoyhteydet (2 x 400 kv + 220 kv). Perämeren pohjukka muodostaa kaaren potentiaalisten tuulivoima-alueiden ympärille, jolloin alueiden verkkoon liittäminen on mahdollista monessa eri pisteessä, ja tuuli-puistojen vaihteleva tehontuotto saadaan syötettyä laajalle alueelle jolla on paljon kulutusta. Tornion, Kemin, Oulun ja Raahen teollisuuskeskittymät ja suursatamat mahdollistavat merituulihankkeiden kustannustehokkaan rakentamisen ja ylläpidon. Perämeren pohjukan perusmetalli-, konepaja- ja sähkötekninen teollisuusklusteri voi saada tuulipuistohankkeista merkittäviä alihankintoja ja urakoita. Alueen luotsiasemia ja kalasatamia voidaan hyödyntää tuulipuistojen kevyemmissä huoltotöissä ainakin talvikauden ulkopuolella. Tornion ja/tai Raahen edustalla, suojassa jää- ja aaltokuormilta, voitaisiin toteuttaa offshore-rakentamisen koehanke, laajuudeltaan 50 150 MW, jolla luotaisiin valmiudet laajojen hankkeiden toteuttamiseen haastavammissa olosuhteissa. Lisää teknisesti mahdollisia ja edullisia alueita olisi vielä löydettävissä lähempää rantaviivaa, joten pelkästään tekniseltä kannalta tarkasteluna tuulivoiman rakentamispotentiaali olisi vielä selvästi edellä esitettyä suurempi. Koska tällä rannikon osalla potentiaalia on kuitenkin huomattavasti enemmän kuin mitä todennäköisesti esim. sähköjärjestelmän asettamien teknistaloudellisten rajoitusten puitteissa on mielekästä toteuttaa, lienee mielekästä käyttää pääsääntöisesti 5 10 km minimietäisyyttä saariin ja manterelle haitallisten ympäristövaikutusten vähentämiseksi. 3.3.2. Vaikutusten arviointi Yleistä Maankäyttö- ja rakennuslain 9 :ssä tarkoitettuja kaavan vaikutuksia selvitettäessä otetaan huomioon kaavan tehtävä ja tarkoitus, aikaisemmin tehdyt selvitykset sekä muut selvitysten tarpeellisuuteen vaikuttavat seikat. Selvitysten on annettava riittävät tiedot, jotta voidaan arvioida suunnitelman toteuttamisen merkittävät välittömät ja välilliset vaikutukset: 1) ihmisten elinoloihin ja elinympäristöön; 2) maa- ja kallioperään, veteen ja ilmastoon; 3) kasvi- ja eläinlajeihin, luonnon monimuotoisuuteen ja luonnonvaroihin; 4) alue- ja yhdyskuntarakenteeseen, yhdyskunta- ja energiatalouteen sekä liikenteeseen; 5) kaupunkikuvaan, maisemaan, kulttuuriperintöön ja rakennettuun ympäristöön. Vaikutusten selvittämisen laajuus ja tarkkuus on erilainen eri kaavoissa mm. kaavatasosta ja sisällöstä sekä kaava-alueesta johtuen. Maakuntakaavan vaikutusten arvioinnin ongelmana on alueen/sisällön laajuus ja yleispiirteisyys. Maakuntakaavassa esitetty vaikutusten arviointi ei poista velvollisuutta suorittaa vaikutusten arviointia kuntakaavoituksessa, muussa maankäytön suunnittelussa tai YVA-lain mukaisissa hankkeissa. Tuulivoimarakentamisen merkittävimmät ja tyypillisimmät vaikutukset kohdistuvat maisemaan. Vertaillessa tuulivoimarakentamisen välillisiä ympäristövaikutuksia muuhun energiantuotantoon, voidaan tuulivoimarakentamisen vaikutusten todeta olevan vähäisiä. 13

Selvityksessä tutkittiin ympäristövaikutuksia seuraavin kriteerein; Alueiden soveltuvuuteen vaikuttavat sekä aikaisemmin mainitut teknistaloudelliset tekijät että tuulivoimarakentamisesta aiheutuvien vaikutusten merkittävyys.. Selvityksessä on keskitytty sellaisten haitallisten vaikutusten arvioimiseen, joista on saatu käytetyistä tietolähteistä vertailussa hyödynnettävää tietoa. Käytettävissä olevan tiedon ja tarkasteltavien alueiden ominaispiirteiden vuoksi soveltuvuuden arvioinnissa ja alueiden keskinäisessä vertailussa on huomioitu mahdollisia vaikutuksia seuraaviin tekijöihin: Maisema- ja kulttuuriperintö Luonnonympäristöt Asumisviihtyisyys ja virkistyskäyttö Elinkeinot (matkailu ja kalastus) Liikenne (merenkulku ja lentoliikenne) Puolustusvoimien toiminta Tarkasteltujen tekijöiden lisäksi tuulivoimaloista voi aiheutua vaikutuksia myös muilla tavoin sekä välittömästi että välillisesti. Tekijöitä, joita alueiden soveltuvuuden vertailussa ei ole tässä yhteydessä käsitelty mutta, jotka hankekohtaisissa tarkasteluissa tulee ottaa huomioon ovat mm. sähkökaapeleiden ja linjojen sekä mahdollisten uusien teiden rakentamisen vaikutukset sekä vaikutukset vedenalaiseen luontoon. Keskeiset syyt rajauksiin ovat: 1. osasta vaikutuskohteista kuten pohja- ja vesiekosysteemien herkkyydestä ja voimaloiden vaikutuksista ei ole riittävästi vertailukelpoista tietoa saatavilla ja 2. tässä vaiheessa ei ole mahdollista arvioida vasta hankesuunnitelmien yhteydessä selviävien teknisten ratkaisujen (esim. teiden ja sähkölinjojen sijainti) vaikutuksia. Epävarmuutta vertailuun tuovat myös tehtyjen tarkastelujen yleispiirteisyys ja tarkempien maastoyms. selvitysten puute. Esimerkiksi muuttolinnustoon kohdistuvien vaikutusten luotettavampi arviointi edellyttäisi käytettävissä olleita tietoja yksityiskohtaisempia selvityksiä lintujen muuttoreiteistä ja kerääntymisalueista. Tarkastelun yleispiirteisyydestä johtuen selvityksessä on noudatettu tiettyä varovaisuutta siten, että todennäköinen haitallisten vaikutusten esiintyminen on vähentänyt soveltuvuutta tuulivoimarakentamiseen. Tästä periaatteesta huolimatta hankekohtaiset tarkastelut saattavat tuoda lisää uusia näkökohtia, jotka heikentävät yksittäisten alueiden soveltuvuutta tuulivoimarakentamiseen. Toisaalta hankekohtaiset inventoinnit voivat osoittaa voimaloiden täsmäsijoittelun mahdollistavan rakentamisen kohteille, jotka yleispiirteisessä tarkastelussa ovat vaikuttaneet soveltumattomilta paikoilta. Esimerkiksi Raahen Lapaluotoon laadittu tarkempi ympäristötarkastelu (ABB Oy 2002) osoitti, että tarkalla suunnittelulla voidaan luonnonympäristöön kohdistuvia vaikutuksia tehokkaasti ehkäistä. Vaikutukset maisema- ja kulttuuriperintöön Visuaalisia vaikutuksia pidetään yhtenä merkittävimmistä tuulivoimaloiden aiheuttamista vaikutuksista. Muutosten merkittävyyteen vaikuttavat keskeisesti voimaloiden visuaalisen vaikutusalueen (havaittavuuden) laajuus sekä maiseman sietokyky. Visuaalinen vaikutusalue Säätekijöiden lisäksi rakennelmien havaittavuuteen vaikuttavat selvimmin etäisyys, voimaloiden koko, lukumäärä ja sijoittelu sekä vähäisemmässä määrin myös lapojen lukumäärä ja pyörimisnopeus. 14

Voimaloiden visuaaliset vaikutusvyöhykkeet ovat: Lähialue 0-5 km tuulivoimalat hallitsevat maisemaa välialue 5-10 km tuulivoimalat näkyvät selvästi, mutta niiden kokoa on vaikea mieltää ilman hahmottamista helpottavia rakennuksia tai muita maamerkkejä kaukoalue 10-20 km tuulivoimalat näkyvät hyvin, mutta maiseman muut elementit vähentävät hallitsevuutta ulompi kaukoalue > 20 km voimalat näyttävät pieniltä horisontissa ja maiseman muut elementit vaikuttavat siten, että voimaloita on vaikea erottaa maisemassa. Vyöhykejako mukailee Tanskassa tehtyjä selvityksiä (Miljö- og Energiministeriet 1996) ollen vyöhykkeiltään hieman leveämpiä suuremmasta tarkasteltavasta voimalakoosta johtuen. Taulukkoa voidaan soveltaa olettaen, että voimaloiden koko on n. 3 MW ja katselija on lähellä meren pintaa tai rantaa. Kuva 3. Esimerkkikuva Ryöskärinkallasta Vatunkiin noin 4 km päästä. Suurin voimala on 2 MW. Maiseman sietokyky Maisemamuutoksen merkittävyyteen, siihen kuinka muutos koetaan, vaikuttaa oleellisesti maiseman visuaalinen herkkyys. Sietokyvyn ylittyessä maisema saa teollisen luonteen ja se mielletään tuulivoimamaisemaksi. Yleistäen on todettu (Weckman 2002), että mitä selkeämpi ja yhtenäisempi maiseman kokonaisluonne on sen helpommin maisema voi ottaa vastaa uusia elementtejä. Rikkonainen, pienpiirteisen saaristomaiseman sietokyky on siten heikompi kuin avarapiirteisen, harvoista maisemaelementeistä koostuvat avoimen rannikon sietokyky. Kulttuurihistorialliset arvot tuovat maisemaan ajallista perspektiiviä. Voimalat sijoittuvat paremmin nykyaikaiseen kuin ajan patinoimaan kulttuurimaisemaan. Eniten tilaa ympärilleen vaativat vanhat majakat, jotka ovat vuosisatojen ajan hallinneet ympäristönsä maisemaa. Suuret, mitoiltaan moninkertaiset voimalat kutistavat herkästi näiden historiallisten kohteiden arvon. Arvokkaista kulttuurialueista ja koh- 15

teista on huomioitu museoviraston tietokannoissa olevat arvokkaat kohteet mukaan lukien hylyt ja muut tiedossa olevat vedenalaiset muinaismuistot. Vaikutukset luonnonympäristöön Luonnonympäristöön tuulivoimaloista aiheutuu sekä välittömiä että välillisiä vaikutuksia. Korkeat rakennelmat ja pyörivät lavat aiheuttavat törmäysriskin linnuille ja voimaloiden ja sähkölinjojen rakentaminen muuttaa elinympäristöä. Haitallisten vaikutusten esiintymisen todennäköisyyteen vaikuttavat etenkin elinympäristön herkkyys muutoksille sekä alueen kautta lentävien lintujen määrät. Erilaisten ympäristöjen ekologinen sietokyky on tässä selvityksessä määritelty maisematarkastelujen tapaan kolmeen luokkaan: Sietokykyiset ympäristöt Rakennetut alueet, teollisuusalueet, satamat, penger- Melko sietokykyiset ympäristöt rykset yms. Rantavyöhykkettä (sublitoraali) syvemmät vesialueet sekä suksession varhaisvaiheiden takaiset talousmetsät. Herkät ympäristöt Rantavyöhyke (rantalehdoista vesikasvillisuusvyöhykkeeseen), suojelu- tai suojeltavaksi tarkoitetut alueet sekä kansallisesti tai kansainvälisesti tärkeät lintualueet Näiden lisäksi herkkinä ympäristöinä on käsitelty eri lakien mukaisia suojeltavia tai erityisen tärkeitä luontotyyppejä sekä uhanalaisten lajien esiintymispaikkoja. Vedenalaisista alueista on huomioitu kalastukseen kohdistuvien vaikutustarkastelujen yhteydessä tärkeät kalojen lisääntymisalueet (kts. luku vaikutukset elinkeinoihin). Lintujen törmäysmäärien on todettu olevan melko vähäisiä tuulivoimaloihin verrattuna muihin rakennelmiin kuten majakoihin, voimalinjoihin tai kulkuneuvoihin (Koistinen 2002). Merialueilta kokemusperäistä tietoa ei Suomen olosuhteista ole lainkaan ja muualtakin hyvin vähän. Mahdollista on, että törmäysriski kasvaa huonoissa sääolosuhteissa. Linturyhmistä torneja tähystyspaikkoina käyttävät kookkaat petolinnut sekä merellä huonoissa sääolosuhteissa matalalla lentävät vesilinnut ja kahlaajat ovat erityisiä riskiryhmiä. Vaikutukset asumisviihtyisyyteen ja virkistysalueisiin Ihmisen elinoloihin ja viihtyvyyteen tuulivoimalat voivat vaikuttaa monin tavoin. Keskeiset seikat ovat: Muutokset maisemassa Voimaloiden aiheuttama melu rannikon (loma) asutukselle Onnettomuusriskit ( vaara vesi- ja ilmaliikenteelle) Heijastus / vilkkumisvaikutukset ( loma ) asutukseen auringon ollessa alhaalla Virkistyskäytön vaikeutuminen Voimalat voivat vaikuttaa viihtyvyyteen myös maisemamuutosten, vilkkumisefektin ja varjostuksen kautta. Tietyissä sääolosuhteissa lapoihin saattaa kertyä jäätä. Virkistysalueille sijoittuvat voimalat ja huoltotiet voivat myös rajoittaa virkistystoimintojen sijoittelua. Koska kyse on rannikolle sijoittuvista voimaloista vaikutukset viihtyvyyteen kohdistuvat lähinnä loma-asutukseen sekä virkistysalueisiin. Ympärivuotista asutusta esiintyy vain muutamien vertailualueiden läheisyydessä. Voimaloiden vaikutusalueen (lähi- ja välialueelle sijoittuvat, näkymäsuunnat voimala-alueille) rannat on luokiteltu loma-asutuksen tiheyden mukaan neljään luokkaan: Tiheää loma-asutusta Keskitiheää loma-asutusta Harvaa loma-asutusta Ei loma-asutusta loma-asuntoja > 8 kpl / rantakilometri loma-asuntoja 4-8 kpl / rantakilometri loma-asuntoja < 4 kpl /rantakilometri 16

Tuulivoimalaitoksen ääni muodostuu siipien liikkeestä sekä tuuliturbiinin koneiston käyntiäänestä. Tutkimusten ja melun ohjearvojen perusteella voidaan nyrkkisääntönä pitää sitä, ettei äänen voimakkuus lähimmässä häiriintyvässä kohteessa saisi ylittää 40 db (A):n rajaa. Käytännössä tämä tarkoittaa maksimissaan muutaman sadan metrin etäisyyttä. Muutamia mantereella tai saarissa sijaitsevia alueita lukuun ottamatta kaikilta vertailualueilta on niin paljon etäisyyttä asutukseen, ettei melu- ja jääongelmaa esiinny. Vertailun painopiste onkin maisemavaikutusten havaittavuuden tarkastelussa, siinä kuinka paljon loma-asutusta esiintyy voimaloiden visuaalisella vaikutusalueella (lähi- tai välialueella, alle 10 kilometrin etäisyydellä), etenkin rantaosuuksilla, missä luonnontilainen meri- tai saaristomaisema muuttuu tuulivoimamaisemaksi. Vaikutukset kalastus- ja matkailuelinkeinoihin Luonnonvarojen hyödyntämiseen tuulivoimalat saattavat vaikuttaa kalastomuutosten ja kalastuksen vaikeutumisen kautta. Tornien perustustyöt ja kaapeleiden vetäminen aiheuttavat veden samentumisen ja liikenteen vuoksi kalojen karkottumista väliaikaisesti. Vaikutuksia voi aiheutua myös elinympäristöjen muutosten kautta. Voimaloiden tarvitsema huoltoliikenne on melko vähäistä ja sillä ei ole merkittäviä vaikutuksia. Käytön aikana voimalat eivät estä kalastusta rakenteiden läheisyydessä, mutta saattavat rajoittaa etenkin troolikalastusta voimala-alueilla ja huonoissa sääolosuhteissa lisäävät jonkin verran törmäysriskiä. Myös merikaapeli rajoittaa kalastusta. Pohjatroolaus tai kalastaminen ankkureilla varustetuilla kalastusvälineillä kuten pohjaverkoilla ei ole sallittua kaapelien päällä. Troolikalastus keskittyy valtaosin yli 20 metrin syvyisille vesialueille, mutta joitakin matalanveden troolauspaikkoja on käytössä Perämeren pohjoisosien hiekkapohjaisilla matalikoilla. Perämerellä verkkokalastusalueet on luokiteltu merkittävyyden suhteen yleispiirteisesti kahteen luokkaan apajapaikkojen kaukaisuuden mukaan. Merkittäviä kalastusalueita ovat rannikon läheiset, alle 10 km:n etäisyydellä rannikosta sijaitsevat matalikot ja vähemmän tärkeitä sitä kauempana sijaitsevat matalikot. Kalastuselinkeinon lisäksi selvityksessä on käsitelty voimaloiden mahdollisia vaikutuksia matkailuun arvioimalla maisemamuutosten vaikuttavuutta nykyisten matkailukohteiden vetovoimaisuuteen. Voimaloilla on arvioitu olevan haitallisia vaikutuksia matkailuun, mikäli rakennelmat muuttavat matkailukohteen vetovoimaisuuden perusteena olevia merkittäviä luonnonmaisemia. Tuulivoimaloilla voi olla myös merkittäviä positiivisia vaikutuksia matkailuun. Tuulivoima voidaan kokea kestävän kehityksen mukaisena tulevaisuuden energiantuotantomuotona. Laaja tuulivoimapuisto voi toimia uutuutensa ja massiivisuutensa vuoksi myös kiinnostavana nähtävyytenä. Puistojen yleistyessä nähtävyysmerkitys todennäköisesti vähenee. Eri alueilla on erilaiset mahdollisuudet hyödyntää tuulivoimaa matkailukohteena. Parhaat edellytykset tähän ovat kohteissa, jotka nykyisinkin ovat luoneet imagoa tuulivoimapuistona. Johtuen siitä, että kalastukselle tuulivoimaloille aiheutuvat haitat rajoittuvat valtaosin rakentamisaikaan ja haittoja on mahdollista ehkäistä yksityiskohtaisemmalla sijoittelulla, vaikutuksia kalastukseen ei yksinään pidetty tuulivoimaa kokonaan poissulkevana tekijänä. Liikenne ja puolustusvoimien toiminta Merituulivoimalat voivat vaikuttaa lähinnä vesi- tai ilmaliikenteeseen. Lentoturvallisuussäädökset edellyttävät riittävien suojaetäisyyksien jättämistä lentokenttien ja korkeiden rakennelmien väliin. Mitkään rakennelmat eivät saa ylittää lentoasemien korkeusrajoituspintoja. Korkeista rakennelmista on pyydettävä ilmailulaissa mainittu ilmailulaitoksen lausunto ennen rakentamiseen ryhtymistä. Säädökset asettavat vaatimuksia myös rakennelmien merkitsemiseen. Lentokenttien lisäksi on huomioitava myös rajavartioston ja pelastusviranomaisten tarpeet helikopteriliikenteelle jättämällä riittävät suojaetäisyydet laskeutumispaikkojen ympärille. Toiminnan kannalta on tärkeää, että tuulivoimaloita ei sijoiteta merivartioasemien edustoille merenpuolelle eikä merivartioasemien välittömään läheisyyteen rannalle. Voimalat muodosta- 17

vat lentoturvallisuusriskin ja vaikeuttavat rajavalvonta- ja pelastuslentotoimintaa etenkin huonoissa sääoloissa (Vartiolentolaivueen esikunta kirjall. 10.2.2003) Merenkulun turvallisuudessa on huomioitava väylien turvalaitteiden kuten reunamerkkien, linjataulujen, loistojen ja majakoiden havaittavuus. Rannikon läheisyydessä on huomioita myös väylien ulkopuoleisen veneliikenteen turvallisuus. Voimalat toimivat uusina esteinä lisäten onnettomuusriskiä huonoissa sääolosuhteissa. Törmäysriskiä on mahdollista pienentää voimaloiden merkintäteknisin ratkaisuin. Edellä mainitut arviot perustuvat ilmailulaitokselta, puolustusvoimilta, rajavartiolaitokselta sekä merenkulkupiiriltä saatuihin suullisiin ja kirjallisiin lausuntoihin. Selvitysalueista neljän on todettu sijoittuvan liikenteen tai puolustusvoimien toiminnan kannalta niin keskeisille paikoille, ettei laajamittainen tuulivoimarakentaminen ole suositeltavaa. Tämä ei koske Lapin alueita. Monilla muillakin alueilla voimala-alueet sijoittuisivat väylien tai turvalaitteiden läheisyyteen, mutta haittoja on todennäköisesti mahdollista vähentää voimaloiden sopivalla sijoittelulla. 3.3.3 Alueiden vertailu ja soveltuvuusluokittelu Selvityksessä on eri rannikko-osuuksien soveltuvuutta tuulivoimatuotantoon vertailtu vaikutusten ja keskeisten kriteerien pohjalta. Selvityksen perusteella jatkosuunnitteluun soveltuviksi alueiksi on esitetty ne kohteet, joilla ei esiintynyt tuulivoimatuotannon poissulkevia tekijöitä minkään tarkastellun vaikutuskohteen osalla (eivät sijoittuneet luokkiin: soveltuu huonosti tai melko huonosti tuulivoimarakentamiseen). Lapista jatkosuunnitteluun soveltuviksi kohteiksi esitetään Tornion Röyttää, Simon Maakrunnin matalaa ja Simon Pitkämatalaa. 3.4. MUUT TEHDYT SELVITYKSET JA VAIHTOEHTOTARKASTELU Maakuntakaavaa laadittaessa aiemmin tehtyjä selvityksiä on täydennetty ja havainnollistamista lisätty mm. alueiden ympäristöominaisuuksia kuvaavia karttoja selkeyttämällä ja täydentämällä, lisäämällä liitekartat etäisyysvyöhykkeistä ja voimansiirtolinjoista sekä täydentämällä selostusta mm. lentoturvallisuuden ja meriliikenteen asettamista vaatimuksista sekä alueen luonto- ja maisematekijöistä. Havainnollistavien valokuvasovitusten määrää on lisätty ja kohdennettu. Koska aiemmassa selvityksessä on jo tarkasteltu sijoitusvaihtoehtoja ja niiden perusteella esitetty jatkosuunnitteluun soveltuvat kohteet, ei laajempaa vaihtoehtotarkastelua maakuntakaavan yhteydessä ole tarpeen tehdä. Suunniteltaviin alueisiin on lisätty Kemin Ajoksen edustan alue, joka kokonsa vuoksi ei ole ollut aiemmassa selvityksessä mukana. Maakuntakaavaa laadittaessa on valittuja alueita tarkasteltu laajuudeltaan ja rajauksiltaan erilaisina luonnosvaihtoehtoina. Suunnittelutyön aikaisten vaikutusarviointien perusteella valittiin nähtäville asetettava luonnos. Maakuntakaavaluonnoksesta saadun palautteen perusteella on alueiden rajauksia tarkistettu ehdotuksessa esitettyyn muotoon. Pohjolan Voima Oy on tehnyt kauppa- ja teollisuusministeriön tuella tutkimuksen merituulivoimalaitosten rakentamisesta Kokkolan edustalle. Tutkimuksesta saatujen tulosten perusteella Pohjolan Voima on laatinut omat kriteerinsä tuulivoimarakentamisessa. Pohjolan Voiman kriteereitä ovat: o vesisyvyys tulisi olla 3-10 metriä o 20 voimalaitosyksikön vaatima alue yleissuunnittelutasossa on lähes 20 km2 o voimalaitokset voidaan rakentaa yleensä 500 m etäisyydelle häiriintyvästä kohteesta. Näin meluvaikutusta virkistysalueelle tai asutukselle ei muodostu. Linnustokohteet eivät häiriinny. Maisema muuttuu, mutta kohtuutonta maisemahaittaa ei muodostu. o etäisyyden huoltosatamaan tulisi olla alle 20 km Maakuntakaavassa Pohjolan Voiman kriteereitä on tarkasteltu vertailutietona. Maakuntakaavaehdotus perustuu kuitenkin ympäristöministeriön julkaisuissa esitettyihin kriteereihin. 18

4. TUULIVOIMAMAAKUNTAKAAVA 4.1. YLEISPERIAATTEET Lapin meri- ja rannikkoalueen tuulivoimamaakuntakaava on vaihekaava, jonka tavoitteena on osoittaa tuulivoimatuotannolle soveltuvia alueita. Maakuntakaavalla kumotaan alueelle aikaisemmin vahvistetun Länsi-Lapin seutukaavaan tuulivoimala-aluevaraukset. Muilta osin Länsi-Lapin seutukaavaa ei kumota. Maakuntakaavan sisältövaatimukset asetetaan MRL 28 :ssä. Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet on maakuntakaavaa laadittaessa otettava huomioon siten, että edistetään niiden toteuttamista. Lisäksi maakuntakaavaa laadittaessa on kiinnitettävä erityisesti huomiota mm. ympäristön ja talouden kannalta kestäviin teknisen huollon järjestelyihin. Tämän mukaisesti maakuntakaavassa osoitetaan merkitykseltään vähintään seudulliset energiantuotantolaitokset sekä vähintään 110 kv suurjännitevoimajohdot muuntoasemineen ja tarvittaessa muut seudulliset voimansiirtolinjat. Energiantuotantolaitosten seudullista merkitystä arvioidaan niiden energiataloudellisen merkityksen ja ympäristövaikutusten perusteella. Tuulivoimarakentamisen näkökulmasta keskeinen on myös maakuntakaavan sisältövaatimus, jonka mukaan maakuntakaavaa laadittaessa on kiinnitettävä erityisesti huomiota alueiden käytön ekologiseen kestävyyteen. Tämä tarkoittaa edellytysten luomista myös uusiutuvien energialähteiden lisääntyvälle käytölle. Muista maakuntakaavan sisältövaatimuksista muun muassa luonnonsuojeluohjelmien ja -päätösten ohjeena oleminen, maiseman, luonnonarvojen ja kulttuuriperinnön vaaliminen sekä virkistys-alueiden riittävyys asettavat tuulivoimarakentamiselle rajoituksia ja reunaehtoja. Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden sekä maakuntakaavan tehtävän ja sisältövaatimusten perusteella tuulivoiman hyödyntäminen on alueidenkäyttömuoto, jota tulee käsitellä maakuntakaavassa. Tarve tuulivoima-rakentamisen sijoittumisen suunnitteluun maakuntakaavassa perustuu paitsi yksittäisten tuulivoimaloiden ja -voimalapuistojen myös niiden muodostaman kokonaisuuden vaikutuksiin muuhun alueiden käyttöön, erityisesti maisemallisiin vaikutuksiin. Maakuntakaavaan liittyy kaavan toteutumista turvaava ehdollinen rakentamisrajoitus (MRL 33.1 ). Rakentamisrajoitus on suoraan lain nojalla voimassa maakuntakaavassa virkistys- tai suojelualueeksi taikka liikenteen tai teknisen huollon verkostoja tai alueita varten osoitetulla alueella. Rakentamisrajoitus on siten suoraan lain nojalla voimassa tuulivoimarakentamiseen osoitetulla alueella. Rakentamisrajoitusaluetta voidaan kaavassa erityisellä määräyksellä laajentaa tai supistaa. Maakuntakaavan oikeusvaikutuksia omaava kokonaisuus muodostuu kaavakartasta ja maakuntakaavamääräyksistä. Lapin meri- ja rannikkoalueen tuulivoimamaakuntakaavakartassa on osoitettu tuulivoimala-alueita varten aluevarauksia sekä siihen liittyviä merkintöjen selityksistä. Osa-aluemerkinnällä tv osoitetaan alueita, joille on mahdollista sijoittaa tuulivoimaloita. Kaavamerkintöihin liittyvät maakuntakaavamääräykset on esitetty myös kaavakartalla. Maakuntakaavaan liittyy oleellisena osana myös tämä kaavaselostus (ei oikeusvaikutuksia), jossa on esitetty mm. tärkeimmät kaavan lähtökohdat ja tavoitteet, kaavaratkaisujen perustelut sekä kuvaus maakuntakaavan vaikutuksista. 4.2. MAAKUNTAKAAVAMÄÄRÄYKSET Maankäyttö- ja rakennuslain 30 :n mukaan maakuntakaavassa voidaan antaa määräyksiä, joita kaavan tarkoitus ja sen sisällölle asetettavat vaatimukset huomioon ottaen tarvitaan maakuntakaava-aluetta suunniteltaessa tai rakennettaessa (maakuntakaavamääräykset). Jos jotakin aluetta on maiseman, luonnonarvojen, rakennetun ympäristön, kulttuurihistoriallisten arvojen tai muiden erityisten ympäristöarvojen vuoksi suojeltava, maakuntakaavassa voidaan antaa sitä koskevia tarpeellisia määräyksiä (suojelumääräykset). 19

Maakuntakaavamääräykset ovat osa oikeusvaikutteista maakuntakaavaa. Niillä voidaan ilmaista alueen käytön periaatteita tai halutessa tarkentaa kaavamerkinnöillä ilmoitettua alueen käyttötarkoitusta ja antaa tällä tavoin kaavalle täsmällisempää sisältöä. Suunnittelumääräykset liittyvät yksityiskohtaisempaa suunnittelua ja muuta viranomaistoimintaa koskeviin oikeusvaikutuksiin. Suunnittelumääräyksillä voidaan antaa yksityiskohtaisempaa suunnittelua koskevia rajoituksia ja reunaehtoja ja myös laventaa kaavamerkinnän mukaista soveltamisalaa. Suunnittelumääräykset voivat koskea myös alueen ympäristöarvojen säilyttämistä sekä haitallisten ympäristövaikutusten estämistä tai rajoittamista. Maakuntakaavassa annetaan neljä suunnittelumääräystä: Tuulivoimalat tulee sijoittaa keskitetysti usean tuulivoimalan muodostamiin ryhmiin ja niin lähelle toisiaan kuin se energiatuotannon taloudellisuuden huomioiden on mahdollista. Tuulivoimalat tulee sijoittaa geometrialtaan selkeään muotoon ja maiseman suuntautuneisuus huomioon ottaen. Tuulivoiman laajamittainen hyödyntäminen edellyttää usean yksikön tuulivoimalapuiston rakentamista. Keskitetty rakentaminen on perusteltua niin taloudellisuuden kuin ympäristövaikutusten kannalta. Tuulivoimaloiden suunnittelussa on otettava huomioon rakentamisen vaikutukset maisemaan, asutukseen, loma-asutukseen, linnustoon ja muuhun eläimistöön, vedenalaiseen luontoon ja vedenalaiseen kulttuuriperintöön sekä pyrittävä lieventämään haitallisia vaikutuksia. Huomioonottaminen tarkoittaa myös lähtötietojen inventointia. Tarkemmassa suunnitelmassa on tutkittava miten haitat olisivat mahdollisen pienet. Tuulivoimaloiden sijoittamisessa tulee ottaa huomioon alueella olevat laiva- ja veneväylät sekä niiden turvalaitteet. Yksittäisten voimaloiden sijoittelu on toteutettava siten, ettei niitä missään olosuhteessa voida virheellisesti tulkita väylän linja- tai reunamerkeiksi. Myös voimaloiden rakenteiden ja mahdollisten valolaitteiden on oltava väreiltään väylien turvalaitteista poikkeavia. Merelle rakennettavat voimalat tulee olla merkitty tarkasti merikarttoihin, jotta ne voidaan tulkita alusten tutka- ja muissa navigointilaitteissa oikein. Erityistä suojaetäisyyttä väylistä rakennettaville voimaloille on vaikea määritellä, vaan niiden sijainti on katsottava jokaisen voimalan kohdalla tapauskohtaisesti. Väyläturvallisuuden varmistamiseksi yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa on myös kuultava merenkulkupiiriä erikseen. "Lentoturvallisuutta mahdollisesti vaarantavan laitteen, rakennelman tai merkin asettamisesta on etukäteen pyydettävä Ilmailulaitoksen lausunto. (Ilmailuasetus 1.2 :n mukainen). Ilmailulaitoksen mukaan käytännössä yli 45 m korkeat voimalat tulee merkitä vähintään lentoestevaloilla (generaattorin päällä). Kaukana lentoasemasta (yli 10 km) sijaitsevissa voimaloissa merkintäraja on 70 m. Yli 100 m korkeat rakenteet ovat huomattavia lentoesteitä ja niiden merkintävaatimukset ovat tiukempia: estemaalaukset ja tehokkaammat estevalaisimet. Ilmailulaitos tarkistaa esteen tiedot, arvioi esteen vaikutukset ilmaliikenteelle sekä ottaa kantaa rakentamiseen ja lentoesteen merkitsemiseen. 20