1 SALON KAUPUNKI RANNIKON OSAYLEISKAAVA LUONTO MAANKÄYTTÖSUOSITUKSET Raportti 1/2008 Biota BD Oy Linnankatu 88 20100, Turku
2 SALON KAUPUNKI RANNIKON OSAYLEISKAAVA 2.12.2007 LUONTO 15.1 2008 1. TAUSTAA Rannikon osayleiskaava-alue sijaitsee Salon kaupungissa keskustan eteläpuolella Perniön tien varrella ulottuen aina kaupungin etelärajalle asti. Luontoselvityksen tavoitteena on ollut hankkia tietoja kaavoitettavan alueen luonnonympäristöstä ja maisemasta. Tietojen perusteella on määritelty luonnonarvoltaan ja tai maisemaltaan merkittävät alueet ja esitetty suosituksia alueiden käytölle, mikäli tarvetta esiintyi. Luontoselvityksen maastokäynti toteutettiin kesäkuun alussa 2007. Tavoitteena oli luoda yleiskuva alueen luonnosta ja erityistä huomiota kiinnitettiin alueella esiintyviin erilaisiin habitaatteihin ja kasvilajistoon sekä linnustoon. Suunnittelualueen rannat ovat niin karuja, että alueella ei ole merkitystä vesilinnuston pesimäalueena. Luontoselvityksen ovat laatineet FL Jari Hietaranta ja ympäristösuunnittelija (AMK) Petri Lammi. Luontoselvityksen ja muun olemassa olevan aineiston perusteella on laadittu karttaesitys (liitekartta 2), jossa on annettu suosituksia alueen maankäytölle. Karttaesitys on suositus ja sen perusta on riittävän laajojen luonnontilaisten alueiden säilyminen myös ihmistoiminnan laajentuessa Rannikon alueelle nykyistä tehokkaammin. Kartassa ei ole pyrittykään huomioimaan teknisten verkostojen nykyrakennetta tai rakentamissuunnitelmia tai suuntia. 2. MENETELMÄT Selvitystyötä varten käytiin lävitse alueen ympäristöä ja lajistoa käsittelevä aineisto. Varsinainen maastotyöt toteutettiin yhden päivän aikana kesä -elokuussa 2007. Maastotöiden aikana otettiin valokuvia ja tarkemmin inventoitujen kohteiden lajistoa talletettiin kenttämuistiin. Kohteiden lajistoa ja lajien runsaussuhteita on esitelty tekstissä. Runsaussuhdetiedot ovat luonnollisesti tekijän arvioita ja ne vaihtelevat yleensä topografian mukaan voimakkaasti. Suunnittelualue on kuitenkin topografialtaan ja maaperältään hyvin homogeenista aluetta ja tiedot antavat aika hyvät tiedot laajaltakin alueelta. Alueen linnustoa selvitettiin maastokäynnin yhteydessä kesäkuun alussa. Vesikasvien, heinien ja sarojen kohdalla saattaa esiintyä puutteita. Maastossa ei systemaattisesti havainnoitu nilviäis-, hyönteis-, sieni tai jäkälälajistoa. Uhanalaisiksi tai silmälläpidettäviksi luokitelluista lajeista on ilmaistu tekstissä myös vuoden 2000 uhanalaistarkastelun mukainen luokitus. Kartoituksessa alueelta pyrittiin kiinnittämään erityistä huomiota: Luonnonsuojelulain 29 mukaiset suojellut luontotyypit.
3 Luonnonsuojelulain 29 :ssä on lueteltu 9 luontotyyppiä, joiden luonnontilaisia tai luonnontilaiseen verrattavia kohteita ei saa muuttaa niin, että niiden ominaispiirteiden säilyminen kyseisellä alueella vaarantuu. Suojeltuja luontotyyppejä ovat: Luontaisesti syntyneet, merkittäviltä osin jaloista lehtipuista koostuvat metsiköt Pähkinäpensaslehdot Tervaleppäkorvet Luonnontilaiset hiekkarannat Merenrantaniityt Puuttomat tai luontaisesti vähäpuustoiset dyynit Katajakedot Lehdesniityt Avointa maisemaa hallitsevat suuret puut ja puuryhmät Suunnittelualueella ei ole maastokäyntien perusteella uusia LSL 29 mukaisia luontotyyppejä, jotka edellytäisivät luonnonsuojelualueen perustamista. Metsälain 10 nimeämät erityisen tärkeät elinympäristöt Metsälain 10 velvoittaa säilyttämään arvokkaita elinympäristöjä, jos ne ovat luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia sekä ympäristöstään selvästi erottuvia. Niitä koskevat hoito- ja käyttötoimenpiteet tulee tehdä elinympäristöjen ominaispiirteet säilyttävällä tavalla. Tällaiset elinympäristöt ovat yleensä pienialaisia. Metsälain tarkoittamia erityisen tärkeitä elinympäristöjä ovat: Lähteiden, purojen ja pysyvän vedenjuoksu-uoman muodostavien norojen sekä pienten lampien välittömät lähiympäristöt Ruoho- ja heinäkorvet, saniaiskorvet sekä lehtokorvet ja Lapin läänin eteläpuolella sijaitsevat letot Rehevät lehtolaikut Pienet kangasmetsäsaarekkeet ojittamattomilla soilla Rotkot ja kurut Jyrkänteet ja niiden välittömät alusmetsät Karukkokankaita puuntuotannollisesti vähätuottoisemmat hietikot, kalliot, kivikot, louhikot, vähäpuustoiset suot ja rantaluhdat Suunnittelualueella on metsälain mukaisia elinympäristöjä. Tampaltankruunun itärinne on muusta ympäristöstä erottuva alue. Lisäksi Tampaltankruunun eteläpuolen puronvarsialue lienee metsälain tarkoittaman elinympäristö. Vesilain 15a ja 17a nimeämät erityisen tärkeät elinympäristöt Vesilain muutoksen mukaan (1105/1996, 15a ja 17a ) alle hehtaarin suuruiset fladat, kluuvijärvet ja lähteet taikka muualla kuin Lapin läänissä enintään yhden hehtaarin suuruiset lammet, järvet ja vesistöä pienemmät uomat tulee säilyttää luonnontilaisena. Suunnittelualueella ei ole vesilain mukaisia kohteita. Lisäksi maastossa pyrittiin selvittää seuraavia seikkoja: Uhanalaisten ja erityisesti suojeltavien kasvilajien (LSL 46 ja 47 ) esiintymät Vesilain 15a ja 17a tarkoittamat elinympäristöt Uhanalaisten- ja erityisesti suojeltavien eliölajien (LSL 46 ja 47 ) esiintymät Luontodirektiivin IV (a) tarkoittaminen eläinlajien lisääntymis- ja levähdyspaikat
4 Kohteiden valinnassa on pyritty huomioimaan myös em. laeissa mainitsemattomat muut metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt, joita Meriluoto ja Soininen (1998) ovat kuvanneet. Näitä ovat: vanhat havu- ja sekametsiköt vanhat lehtimetsiköt paisterinteet supat ruohoiset suot metsäniityt hakamaat Kartoitusalueesta on laadittu kohdekuvauksia, mikäli se kohteen tai alueen arvokkuuden takia oli tarpeen. Kohde- ja aluekuvauksissa kerrotaan tarkemmin minkälaista lajistoa siellä esiintyy ja missä laajuudessa jne. Kasvilajien yleisyyttä arvioitiin eräillä alueilla seuraavasti kuusiportaisella asteikolla, jossa: 1 = yksittäinen havainto kasvilajista 2 = kasvia kasvaa niukasti siellä täällä 3 = kasvia niukasti jokseenkin koko näytealalla 4 = kasvia on runsaasti koko alalla, mutta ei laajaa, yhtenäistä kasvustoa (peittävyys 10 50 %) 5 = kasvilaji esiintyy massalajina (peittävyys 50 75 %) 6 = kasvilaji esiintyy erittäin runsaana massalajina (peittävyys yli 75 %) On huomattava, että monilla laajoilla kohteilla on syytä käyttää tarkentavia suppeamman alueen kuvauksia, koska luontoarvot laaja-alaisilla alueilla ovat hyvin vaihtelevia. Kohteet on luokiteltu seuraavalla tavalla: luokka 0: maisemavaurioalueet, ei luonnonarvoja luokka 1: alueet, joilla ei ole todettu erityisiä luonto- eikä maisema-arvoja luokka 2: alueet, joilla on kohtalaisia luonto- ja maisema-arvoja luokka 3: alueet, joilla on melko merkittäviä luonto- tai maisema-arvoja luokka 4: alueet, joilla on merkittäviä luonto- tai maisema-arvoja Luokkaan 2-4 kuuluvilla alueilla ja kohteilla tulisi maankäytön suunnittelussa käyttää luonnon- ja maisema-arvojen säilyttämiseen tai suojelemiseen liittyviä kaavamerkintöjä. Tekstissä on ensin kuvattu Salon alueen luonnon yleispiirteitä ja sen jälkeen kuvataan osa-alueittain (kartalla osa-alueet 1-3) numerojärjestyksessä 3. ALUEEN LUONNON YLEISPIIRTEET Salon kaupungin alue kuuluu Suomen etelä-rannikkoa myötäilevään tammivyöhykkeeseen ja luonnon arvokkaat ominaispiirteet liittyvät yleensä tavalla tai toisella alueen Suomen oloissa eteläiseen luonteeseen. Tyypillisiä arvokkaita luontokohteita alueella ovat kalliomäkien alarinteiden kuivahkot ja tuoreet lehdot, savikkoon kovertuneiden joki- ja purokäytävien lehdot ja lehtomaiset niityt, aikanaan laidunkäytön tuloksena syntyneet niityt ja kedot (nyt yleensä katoamassa) sekä ikivanhan asutuksen luomat puhtaat kulttuurikohteet (kartanopuistot, vanhat tilakeskukset, rautakautiset kohteet ym.). Yhteistä näille ympäristötyypeille on Suomen oloissa erityisen rikas kasvisto ja muu eliöstö sekä yleensä selvänä näkyvä kulttuurivaikutus. Varsinaisten alkuperäisen luonnon kohteiden kannalta alue on selvästi köyhempää tai ainakin triviaalimpaa maastoa; metsiä ja soita on kyllä runsaasti, mutta merkittävät luonnontilaiset suot tai huomionarvoiset vanhan metsän kohteet puuttuvat kokonaan.
5 Rannikon osayleiskaava-alueella vanhoja metsiä ei juurikaan ole ja alueella on viime vuosina toteutettu laajojakin hakkuita mm Tampaltankruunun pohjois- ja koillisrinteellä ja saatu aikaan mittaviakin vahinkoja luonnon monimuotoisuuteen. Itärinteellä on vielä säilynyt komeaa rinnelehtoa esimerkiksi Hietalan talon pohjoispuolella. Pähkinäpensasta suunnittelualueella esiintyy verraten laajalti. Merkittävä pähkinäpensasvyö kulkee lähes koko matkalla Rauvolasta aina Perniön rajalle asti. Vaikka paikka paikoin ihmistoiminta on ollut intensiivistä ja hävittänyt nykyistä laajemmat kasvustot jo kauan sitten, on alue yhä paikka paikoin kasvillisuudeltaan huomionarvoista. Merkittävät kohteet ovat usein alueellisesti suppeita, mutta maankäytön suosituksia kuvaavassa kartta-esityksessä luontoa ja viheryhteyksiä on pyritty huomioimaan hieman laajemmin ja kokonaisuutta tarkastelemalla. Merikulman aluetta luonnehtivat kallioytimiset ja lakiosistaan laajalti avokallioiset perusmäet. Niiden väliin jää kapeita viljeltyjä savikkolaaksoja. Varsinkin Haukkamäen lounaispuolella on myös laajempia kangasmetsäkalliomaastoja, joissa esiintyy pieniä kalliopainannesoita. Alueen kasvillisuutta luonnehtii selkeä kaksijakoisuus erittäin karujen kalliometsien ja mäkien alarinteiden sekä rantaviivan lehtovyöhykkeiden välillä. Alueen lehtolaikuissa kasvaa yleisesti taikinamarjaa, sinivuokkoa, mustakonnanmarjaa, tesmaa ja herukoita. Merenrannan lehtomaisissa tervalepikoissa esiintyy runsaasti myös puna-ailakkia, musta- ja punaherukkaa sekä mesiangervoa. Suhteellisen harvinaisia lehtolajeja edustavat Rauvolan kohdalla rantalehdossa kasvava lehtokielo (Polygonatum multiflorum) ja Haukkamäen jyrkänteiden juurella tavattu lehtoneidonvaippa (Epipactis helleborine). Haukkamäen pohjoiseen antavilla jyrkänteillä viihtyy myös edustava sammallajisto. Pellonreunojen lehtokaistaleilla esiintyy yleisesti jalopuita, erityisesti vaahteraa ja tammea, myös hiukan pähkinäpensasta. Kallioiden lakialueilla kasvillisuus on hyvin niukkaa, mutta omaleimaista. Laajoilla avokalliolaikuilla kasvaa yleisesti rannikon kalliomaille luonteenomista jäykkärölliä (Agrostis vinealis), sekä paikoitellen kalliokohokkia, sianpuolukkaa ja kalliohatikkaa, soistumapainanteissa mm. suopursua, juolukkaa, jouhivihvilää, siniheinää, variksenmarjaa ja verraten harvinaista jäkkiä (Nardus stricta). Alueiden arvo perustuu lähinnä maisemallisiin tekijöihin. Merikulman alueelta voidaan erottaa muutamia maastokuvioita, lähinnä selänteiden lakialueilta ja rinteiden yläosista, joiden säilyttäminen luonnonmukaisina on suotavaa alueen rakentamista suunniteltaessa 4. MERKITTÄVÄT JA HUOMIONARVOISET KASVILLISUUSKOHTEET 4.1 Osa-alue 1 Luonnonympäristöltään osa-alueen 1 merkittävin aluekokonaisuus on laaja Viurilanlahden Naturaalue. Alue on linnustollisesti ja myös kasvillisuudeltaan edustavaa aluetta. Erityisesti laajat luhta- ja ruovikokalueet ovat huomionarvoisia. Myös rantavyöhykkeen itäpuoliset peltoalueet ovat huomionarvoisia paitsi muutonaikaisina levähdyspaikkoina, myös maisemiltaan. 4.1.1 Viurilanlahti (nro 1, luon., eläim.) Koodi FI0200027 Kunta Halikko, Salo Pinta-ala 628 ha Aluetyyppi SPA (osittain päällekkäin SCI:n kanssa) Alueen kuvaus Viurilanlahden alue muodostuu Viurilanlahdesta, Jokiniemenlahdesta ja siihen liittyvästä
6 Rauvolanselästä itärantoineen sekä Kaijanlammesta. Alueeseen sisältyy myös lahden itäpuolella olevan puhdistamon aluetta ja koillispuolella olevia peltoja, jotka ovat tärkeitä muutonaikaisia levähdyspaikkoja mm. hanhille. Lintuvesiohjelmaan kuuluva alue on luokiteltu kansainvälisestikin arvokkaaksi ja se kuuluu myös kansainväliseen kosteikkojensuojeluohjelmaan. Osa Viurilanlahdesta kuuluu myös Vaisakon luonnonsuojelualueeseen.viurilanlahti on Saaristomeren pitkän ja kapean Halikonlahden perukka; Vuohensaareen, josta osa kuuluu myös alueeseen, johtavan penkereen, itse Vuohensaaren ja mantereen väliin jäävä vesialue. Lahteen laskevat Uskilan- ja Halikonjoet. Viurilanlahti on sinne laskevien jokien makeuttama allas, jonka ympärille jokien kuljettama liete ja maankohoaminen ovat saaneet aikaan runsaat matalapohjaiset, maatumassa olevat niitty- ja ruovikkorannat. Lahden kasvilajisto muodostuu selvistä makean veden lajeista, mutta myös merivaikutus näkyy jossain määrin lajistossa. Hyvin rehevän kasvillisuuden leimaa-antavin piirre on lahtea kiertävät vankat järviruokokasvustot. Ruovikkovyöhykkeessä tavataan varsin runsaasti myös järvikaislaa ja osmankäämejä. Selvästi makean veden lajistoa lahdella edustavat mm. ristilimaska, hapsiluikka, mutayrtti, haarapalpakko, puro-, heinä- ja uistinvita, kurjenmiekka, ulpukka, pohjanlumme, keiholehti, kalmojuuri, vesikuusi ja isovesiherne. Lahden kasviston mereisyyttä kuvastavat mm. merisuolake, merikaisla, meriputki, merirannikki ja suolasolmukki. Rehevöityminen pyrkii yksipuolistamaan lajistoa, vaikka se vielä onkin varsin edustavaa. Viurilanlahden linnusto on hyvin monipuolinen ja varsinkin vesilintukanta on poikkeuksellisen suuri, jota lahden rehevöityminen on edesauttanut. Lahden mataluus on pitänyt pesivien vesilintujen lajiston monipuolisena, joskin varsinaiset syvänveden lajit kuten koskelot puuttuvat. Silkkiuikkuja ja sotkia on runsaasti ja telkkien määrä on pöntötyksen seurauksena lisääntynyt. Runsaimmin alueella pesii sinisorsia ja nokikanoja, kumpaakin yli sata paria. Kaikkiaan lahdella pesii yli kymmenen vesilintulajia. Alueella on myös naurulokkikolonia. Kahlaajille Viurilanlahden niittyiset rannat tarjoavat hyvät elinmahdollisuudet. Tyypillisiä pesijöitä ovat taivaanvuohet, töyhtöhyypät ja punajalkaviklot. Pikkutyllit pesivät lahden ympäristön teiden varsilla ja penkereillä. Rantasipi, metsäviklo ja liro pesivät säännöllisesti lahden luonnontilaisimmilla rannoilla. Rantojen varpuslintujen tyyppilajeja ovat ruokokerttunen ja pajusirkku runsaiden ruovikoiden ansiosta. Nykyään tyyppilajistoon kuuluvat myös rytikerttunen ja punavarpunen. Keltavästäräkin ja niittykirvisen kannat ovat vahvoja. Säännöllisesti lahden ruovikoissa ja pensaistossa tavataan myös satakieli, useita kerttuslajeja. Muutonaikainen lajisto on huomattava, sillä monet läpimuuttajat käyttävät aluetta levähdys- ja ruokailualueena, varsinkin muuttavia hyönteissyöjiä ja loppusyksystä peltolintuja on suurina ruokailuparvina. Lahti on myös tärkeä muuton ja sulkasadon aikainen kerääntymisalue. Erityisesti arktisille alueille muuttavia lintuja nähdään lahdella paljon. Vesilintuja voi kerääntyä lahden alueelle useita tuhansia samoin kahlaajia. Syksyisin lahdella ja ympäröivillä pelloilla tavataan runsaasti myös kurkia ja hanhia. Jokiniemenlahden-Kaijanlammen alue on lähes ainut säilynyt näyte Halikonlahden rannoille aikoinaan niin leimallisista niityistä. Kaijanlampi on umpeenkasvaneen salmen ja ruovikkoalueen keskelle jäänyt pieni lampi, jota ympäröi vesijätölle syntynyt neva. Tämän eteläpuolella on tervaleppälehto, jossa kasvaa mm. kotkansiipi, nevaimarre, lehtopalsami, imikkä sekä joitakin pähkinäpensaita. Jokiniemen rantaniittyjen edessä on leveä ruovikkovyöhyke, joka vähitellen harvenee avovedeksi Rauvolanselällä. Myös tällä alueella on runsas vesilintukanta. Nokikana on
7 valtalaji, mutta melko runsaita ovat myös sinisorsa, silkkiuikku ja telkkä. Alueella pesii ainakin ajoittain heinätavi ja jouhisorsa. Nykyään alueella on naurulokkikolonia. Laajojen niittyjen ja ruovikon ansiosta myös rantalinnusto on monipuolinen. Alueella tavataan säännöllisesti ruskosuohaukka ja kaulushaikara. Luhtahuitti ja ruisrääkkä kuuluvat lajistoon. Kahlaajia alueella pesii useita lajeja kuten punajalkaviklo, taivaanvuohi ja töyhtöhyyppä. Myös Jokiniemen alue on tärkeä muutonaikainen levähdyspaikka. Hanhiparvia sekä suokukkoja ja vikloja tavataan niityillä suuriakin määriä ruokailemassa. Jokiniemenlahti ja Rauvolanselkä ovat vesilintujen merkittäviä muuton ja sulkasadon aikaisia kokoontumisalueita. Viurilanlahden Natura-alueeseen kuuluu lisäksi Rauvolanselän itärantaa, jonka kapeahkon ruovikkovyöhykkeen jälkeen on luhtaisia piirteitä omaava kapea lehtipuuvaltainen vyöhyke, jossa mm. tervaleppä ja tuomi ovat runsaita ja aluskasvillisuus rehevää. Suojelutilanne Valtion luonnonsuojelualue Ei suojeltu Suojelutilanteen tarkennus ja toteutuskeinot Pieni osa luonnonsuojelualueena Suurin osa Viurulanlahdesta, Jokiniitynlahti ja Kaijanlammi kuuluvat lintuvesien suojeluohjelmaan ja seutukaavan SL-alueeseen. Osa pelloista on seutukaavassa MY-alueena. Lintudirektiivin liitteen I linnut Gavia arctica Gavia stellata Podiceps auritus Branta leucopsis Cygnus cygnus Mergus albellus Botaurus stellaris Grus grus Crex crex Porzana porzana Circus aeruginosus Circus cyaneus Pernis apivorus Philomachus pugnax Tringa glareola Pluvialis apricaria Phalaropus lobatus Sterna hirundo Sterna paradisea Sterna caspia Chlidonias niger Asio flammeus Aegolius funereus Alcedo atthis Caprimulgus europaeus Lanius collurio Dryocopus martius kuikka kaakkuri mustakurkku-uikku valkoposkihanhi laulujoutsen uivelo kaulushaikara kurki ruisrääkkä luhtahuitti ruskosuohaukka sinisuohaukka mehiläishaukka suokukko liro kapustarinta vesipääsky kalatiira lapintiira räyskä mustatiira suopöllö helmipöllö kuningaskalastaja kehrääjä pikkulepinkäinen palokärki
8 Picoides tridactylus Lullula arborea Luscinia svecica svecica Emberiza hortulana pohjantikka kangaskiuru sinirinta peltosirkku 4 uhanalaista lajia Muuta lajistoa Anser anser Branta bernicla Fulicula atra Mergus serrator Mergus merganser Anas crecca Anas penelope Anas clypeata Aythya fuligula Aythya ferina Bucephala clangula Clangula hyemalis Larus fuscus fuscus Numenius arquata Numenius phaeopus Tringa nebularia Tringa hypoleucos Gallinago gallinago Charadrius dubius Charadrius hiaticula Calidris minuta Calidris alpina Limicola falcinellus Buteo buteo Accipiter nisus Accipiter gentilis Perdix perdix Strix aluco Dendrocopos major Jynx torquila Bombycilla garrulus Hirundo rustica Riparia riparia Delichon urbica Saxicola rubetra Oenanthe oenanthe Troglodytes troglodytes Phoenicurus phoenicurus Muscicapa striata Certhia familiaris Lanius excubitor Eremophila alpestris Motacilla alba Motacilla flava Anthus trivialis Anthus cervinus Anthus petrosus merihanhi sepelhanhi nokikana tukkakoskelo isokoskelo tavi haapana lapasorsa tukkasotka punasotka telkkä alli selkälokki isokuovi pikkukuovi valkoviklo rantasipi taivaanvuohi pikkutylli tylli pikkusirri suosirri jänkäsirriäinen hiirihaukka varpushaukka kanahaukka peltopyy lehtopöllö käpytikka käenpiika tilhi haarapääsky törmäpääsky räystäspääsky pensastasku kivitasku peukaloinen leppälintu harmaasieppo puukiipijä isolepinkäinen tunturikiuru västäräkki keltavästäräkki metsäkirvinen lapinkirvinen luotokirvinen
9 Phylloscopus sibilatrix Phylloscopus trochiloides Hippolais icterina Acrocephalus scirpaeus Acrocephalus schoenobaenus Acrocephalus palustris Acrocephalus arundinaceus Acrocephalus dumetorum Locustella naevia Sylvia atricapilla Carpodacus erythrinus Carduelis carduelis Plectrophenax nivalis Emberiza schoeniclus sirittäjä idänuunilintu kultarinta rytikerttunen ruokokerttunen luhtakerttunen rastaskerttunen viitakerttunen pensassirkkalintu mustapääkerttu punavarpunen tikli pulmunen pajusirkku Ekologisesti erittäin monimuotoinen kokonaisuus. Laaja rakentamaton alue, joka alkaa olla harvinainen näin lähellä kaupungin keskusta-alueita. Monia erilaisia elinympäristöjä käsittävä aluekokonaisuus. Alueella luonnonsuojelulain on mukaisia kohteita ja alueita, osaksi maakuntakaavan S L-alueita. Kuva 1. Rauvolan alueen luhtaista rantaa. Rannassa tervaleppä-harmaaleppätuomi vyöhyke. Kuva 2. Rauvolan-Niemenmetsän välistä ranta-aluetta. Luhtaa kiertää rehevä lehtipuuvyöhyke.
10 Edellä mainitun Natura-alueen lisäksi on osa-alueella myös muita huomionarvoisia alueita: Peltoalueiden ja rantaluhdan väliin jää myös huomionarvoisia tervaleppä-harmaaleppävyöhykkeitä. Osa-alueelta voidaan lisäksi mainita Niemenmetsän (nro 8)ja Fulkilan metsäiset moreeniselänteet. Vaikka näillä alueilla kasvillisuus on verraten tavanomaista ja mm voimalinjan halkomaa, ei intensiivistä rakentamista tulisi osoittaa em. alueille. Aika yleisesti on hakkuita on toteutettu noin 60-70 m edellä mainituilla selänteillä, mutta paikoin on säilynyt vielä melko iäkästäkin puustoa. Maapuita ja pystypökkelöitä ei kuitenkaan juurikaan esiinny. Kuusen ja männyn ohella esiintyy etenkin koivua Niemenmetsän ja Haminalahden välisellä alueella. Kenttäkerroksen lajisto on verraten tavanomaiselta vaikuttavaa: Pohja- ja kenttäkerros: Athyrium filix-femina soreahiirenporras 1 Alchemilla vulgaris- ryhmä poimulehti 2 Rubus saxatilis, lillukka 2 Anenemo nemorosa, valkovuokko 2 Hepatica nobilis, sinivuokko 1 Paris quadrifolia, sudenmarja 1 Convallaria majalis, kielo 2 (paikoin) Caltha palustris rentukka 3 Comarum palustre kurjenjalka 2 Vaccinium vitis-idea, puolukka 2 Trientalis europea, metsätähti 2 Vaccinium myrtillus, mustikka 3 Ledum palustere, suopursu 2 Melanpyrum sylvaticum, metsämaitikka 2 Galium trifidum pikkumatara 1 Lysimachia vulgaris ranta-alpi 2 (rannassa) Carex canescens harmaasara 2 Carex sp. sara 2 Gymnocarpium dryopteris metsäimarre 2 Viola palustris suo-orvokki 2 Equisetum palustre suokorte 3 Equisetum sylvaticum metsäkorte 1 Caltha palustris rentukka 3 Maianthemum bifolium oravanmarja 2 Pyrola rotundifolia isotalvikki 2 Ranunculus acris niittyleinikki 2 Thelypteris connectilis korpi-imarre 2 Carex echinata tähtisara 1 Equisetum palustre suokorte 1 Linnaea borealis vanamo 1 Pensas- ja latvuskerros: Betula pubescens hieskoivu 3 Picea abies kuusi 2-4 Pinus sylvestris mänty 1 Sorbus aucuparia kotipihlaja 2-3 Alnus incana harmaaleppä 2 Populus tremula haapa 1 Salix caprea raita 1 Niemenmetsän ja Friisilännokan pohjoispuolella on maisemallisesti edustava Haminalahti(nro 21).
11 4.1.2 Haminalahden alue (nro 21, eläimistö, maisema) Haminalahden alueella on aikaisemmin (2003) havaittu lintudirektiivin liitteen lajeista kalatiira. Kalatiira on Suomessa hyvin yleinen laji. Suomen uhanalaisluokituksen lajeista havaittiin maastokäynnin aikana vaarantuneeksi luokiteltu naurulokki. Suomen naurulokkikanta on taantunut viime vuosien aikana. Nykyinen kanta on noin 100 000 paria. Naurulokin aikaisemmat tunnetut pesimäalueet Salossa ovat Halikonlahden perukan ja sokeritehtaan altailla. Naurulokki on yhdyskuntalintu, suurimmissa yhdyskunnissa voi pesiä tuhatkin paria. Salon naurulokkikanta on pienentynyt, samoin kuin koko Suomen naurulokkikanta. Syitä ovat mm. umpeen kasvavat pesimäympäristöt, vaikeutunut ravinnonsaanti, pesärosvojen runsastuminen jne. Merkillepantavaa on, että naurulokki on sopeutunut elämään ihmisen läheisyydessä, mutta pesimäpaikan on oltava turvallinen. Turvallinen pesimäalue on käytännössä usein joko veden ympäröimä, esim. ruovikkosaareke, toisinaan yhdyskunta voi olla myös laajahkon ruovikon keskellä. Epäonnistuneiden pesintöjen sarja voi johtaa koko pesimäalueen täydelliseen hylkäämiseen. Siirryttäessä Haminalahden pohjoispuolelle on huomioitava laaja Viitankruunun alue (nro 20) ja Viitankruunun rantavyöhyke (nro 2). 4.1.3 Viitankruunun rantavyöhyke (nro 2, maisema, luonto) Ekologisesti erittäin monimuotoinen alue. Kenttäkerroksen lajisto lähinnä käenkaalioravanmarjatyyppiä. Jonkin verran maapuita ja pystypökkelöitä alueelta on löydettävissä. Ihmistoiminnan vaikutus on alkanut ilmetä alueen lajistossa. Pohja- ja kenttäkerros: Vaccinum myrtillus mustikka 5 Athyrium filix-femina soreahiirenporras 1 Equisetum sylvaticum metsäkorte 3 Carex sp. sara 3 Dryopteris carthusiana metsäalvejuuri 2 Gymnocarpium dryopteris metsäimarre 2 Hieracium umbellatum sarjakeltano 2 Prunella vulgaris, niittyhumala 2 Juncus filiformis jouhivihvilä 2 Linnaea borealis vanamo 2 Luzula pilosa kevätpiippo 1 Anemone nemorosa, valkovuokko 2 Hepatica nobilis, sinivuokko 1 Geranium sylvaticum, metsäkurjenpolvi 2 Rubus saxatilis, lillukka 2 Maianthemum bifolium oravanmarja 2 Thelypteris connectilis korpi-imarre 1 Trientalis europaea metsätähti 1 Viola palustris suo-orvokki 1 Epilobium angustifolium maitohorsma 1 Fragaria vesca ahomansikka 1 Melampyrum pratense kangasmaitikka 1 Potentilla erecta rätvänä 2 Pyrola sp., talvikki Solidago virgaurea kultapiisku 1 Stellaria sp, tähtimö 3
12 Paris quadrifolia, sudenmarja 1 Pensas- ja latvuskerros: Picea abies kuusi 3-4 Pinus sylvestris mänty 2 Salix sp. paju 3 Betula pubescens hieskoivu 2 Salix caprea raita 3 Betula pendula rauduskoivu 2 Populus tremula haapa 1 Alnus glutinosa, tervaleppä 2-3 Alnus indica, harmaaleppä 2, paikoin yleinen 4.1.4 Viitankruunun metsäinen kallioselänne (nro 20, maisema, eläimistö). Alueella tavattiin vuonna 2003 linnustoselvityksen yhteydessä 50 lintulajia reviireillä, parimääräksi tulkittiin 261. Alueen pinta-ala on 0,719 km2 ja lintutiheys 364 paria / km2. Viitakruunun pesimälajisto on monipuolinen koostuen sekä kulttuuriympäristöjen, että metsä-, ja rantavyö- hykkeen linnuista. Alueelta tavattiin neljän uhanalaisluokituksessa huomioidun lajinreviirejä: peltosirkku 2 (VU), pikkutikka (VU), käki (NT), tiltaltti (VU). Alueella havaittiin maastokäyntien yhteydessä 2007 tiltaltti ja peltosirkku joista viimeksi mainittu on luokiteltu Suomen uhanalais- luokituksessa vaarantuneeksi ja se kuuluu lintudirektiivin liitteen lajeihin. Suomen peltosirkku- kanta on taantunut viimeisten vuosikymmenien aikana voimakkaasti noin 60-70 % ollen nykyisin noin 180 000 paria. Peltosirkku tavattiin peltoalueella varsinaisen metsäselänteen eteläpuolella. Peltosirkku on muuttolintu, jonka pesimäkanta Suomessa on voimakkaasti taantunut. Syinä taantumiseen ovat sekä muuttunut maatalousympäristö että pikkulintujen intensiivinen metsästys ja pyynti muuttomatkan varrella Keski- ja Etelä-Euroopassa. Tiltalttikanta Suomessa on alle 100 000 paria. Pieni peltoalue, joka sijaitsee kaavoitusalueen pohjoisosassa tien ja Viitankruunun välissä, lienee peltosirkun reviiriä. Todennäköisesti peltosirkkuja esiintyy eteläpuolen suuremmilla peltoalueilla. Näille peltoalueille rakentamista tai lisärakentamista tulisi välttää. Sen sijaan alueen kasvillisuus on verraten tavanomaista. Pohja- ja kenttäkerros: Vaccinum myrtillus mustikka 3 Vaccinium vitis-ideaea, puolukka 4 Equisetum sylvaticum metsäkorte 2 Dryopteris carthusiana metsäalvejuuri 2 Gymnocarpium dryopteris metsäimarre 2 Prunella vulgaris, niittyhumala 1 Juncus filiformis jouhivihvilä 2 Linnaea borealis vanamo 3 Luzula pilosa kevätpiippo 2 Campanul persicifolia, kurjenkello 1 Maianthemum bifolium oravanmarja 2 Pteridium aquilinum sananjalka 2 Trientalis europaea metsätähti 2 Viola palustris suo-orvokki 1 Fragaria vesca ahomansikka 1 Melampyrum pratense kangasmaitikka 1 Potentilla erecta rätvänä 2
13 Pyrola sp., talvikki 1 Solidago virgaurea kultapiisku 2 Pensas- ja latvuskerros: Picea abies kuusi 3 Pinus sylvestris mänty 5 Salix sp. paju 1 Betula pubescens hieskoivu 1 Betula pendula rauduskoivu 1 4.1.5. Viitankruunun alue (nro 30, maisema) Viitankruunun laaja kallioalue on kärsinyt viime vuosina asutuksen leviämisestä pohjoisesta ja siitä aiheutuvista vaikutuksista. Lisäksi Perniön tien läheisyydessä on toteutettu hakkuita. Alue on kuitenkin lakiosiltaan yhä maisemallisesti komeaa ja hyvin säilynyttä kallioaluetta. Kysymyksessä ei kuitenkaan ole metsälain mukainen kallioalue. Kartan alue 30 on verraten laaja, ohuen moreenipeitteen luonnehtimaa tai osin paljaskallioista alueitta. Puusto on tavanomaista mäntyvaltaista kuivahkoa tai kuivaa kangasta. Kallioalueilla esiintyy myös katajaa. Puusto on tasaikäistä ja maapuita tai pystypökkelöitä ei esiinny. Ei liene metsälain mukainen kohde, mutta ansaitsee tulla huomioiduksi laajuutensa takia. Kallioalue on laaja ulottuen rantaan menevän tien molemmilla puolilla. Pohja- ja kenttäkerros: Agrostiscapillaris,nurmirölli 2 Vaccinium vitis-idaea, puolukka 4-5 Empetrum nigrum, variksenmarja 2 Calluna vulgaris, kanerva 3 Festuca ovata, lampaannata 2-3 Deschampsia flexuosa,metsälauha 3 Convallaria majalis,kielo 2 Luzula pilosa kevätpiippo 1 Maianthemum bifolium,oravanmarja 1 Melampyrum pratens,e kangasmaitikka 2 Vaccinum myrtillus, mustikka 2 Polypodium vulgare, kallioimarre 1 Calamagrostis arundinace. metsäkastikka 1 Calamagrostis canescens, hietakastikka 2 runsaasti eri jäkälälajeja Pensas- ja latvuskerros: Pinus sylvestris, mänty 5 Betula pendua, rauduskoivu 2 Juniperus communis, kataja 2 Picea abies, kuusi 1 Populus tremula, haapa 1 4.1.6 Niemenmetsän itärinne (nro 8, luonto) Rehevä lehtipuuvaltainen itärinne. Lehtipuustoa runsaasti, ei kuitenkaan lehtomainen kohde. Puustossa mm kookasta harmaa- ja tervaleppää. Kenttäkerroksen lajisto on monimuotoinen.
14 4.1.7 Maankäyttö suositukset Osa-alueella 1 rakentamista tulisi välttää tai sen tulisi olla mahdollisimman väljää Natura-alueella, Haminanlahden alueella sekä Viitankruunun lakialueilla sekä Viitankruunun ranta-alueella. Edellistä tiiviimpää rakentamista voidaan ohjata Niemenkulman ja Fulkilan selänteille sekä peltoalueille. Tiivis rakentaminen tällä osa-alueelle tulisi pyrkiä ohjaamaan toisaalta Fulkilan alueelle sekä Viitankruunun Kivilähteen alueelle kaarena. Ratkaisu turvaa Halikonlahden yhtenäisen rakentamattoman vyöhykkeen säilymisen eheänä ja osin myös maisemallisesti herkkien peltoalueiden säilymisen kohtuullisen avoimina. Ratkaisussa on myös pyritty hahmottamaan rakentamattoman vyöhykkeen säilymisen Halikonlahdelta (Haminanlahti) Tampaltankruunun- Haukkamäen-Uusiniityn suuntaan 4.2 Osa-alue 3 Osa-alueella 3 tarkoitetaan tässä yhteydessä suunnittelualueen kapeaa eteläosaa. Osa-alueella on lukuisia kasvillisuudeltaan huomionarvoisia kohteita. Osa-alueen pohjoisosassa Eriniitynojan eteläpuolella on Rauvolan asutusalue, jossa on mm kasvihuoneita. Alueella on mm Metsärinteen pähkinäpensaslehto (nro 14). Muilta osin Perniöntien ja rantavyöhykkeen välinen alue kasvillisuudeltaan verraten tavanomaista, joskin pähkinäpensasta kasvaa myös hieman laajemmin kuin Metsärinteen lehtoalueella. Olisi myös syytä Puusto on pääosin kuusivaltaista sekakangasta. Paikoin on myös verraten nuorta koivikkoa. maapuita tai pystypökkelöitä ei esiinny. Rantavyöhyke on Rauvolan alueella samantyyppistä luhtarantaa kuin pohjoisempanakin, mutta ihmistoiminnan vaikutus ilmenee selvemmin. 4.2.1 Metsärinteen pähkinäpensaslehto (nro 14, luonto) Metsärinteen pähkinäpensaslehdossa kasvaa noin 50 kappaletta vähintäin kaksi metriä korkeista tai levetä pähkinäpensaita rajattavissa olevalla alueella. Alarinteellä alueen länsiosassa kohde rajautuu pieneen puustoiseen loma-asuntotonttiin, etelässä vesottuneeseen männyn uudistusalaan, ylärinteillä idässä hoidettuun koivikkoon ja pohjoisessa kangasmetsään. Puusto muodostuu pääsoin kuusesta ja koivusta. Puusto on keski-ikäistä, ei vielä erityisen järeää. Lajistoon kuuluu lisäksi raita, pihlaja, paatsama, tuomi, harmaaleppä, tervaleppä ja tammi sekä riukumaisia vaahteroita. Kohde on pääosin tuoretta tai kuivaa lehtoa ja paikoin on lehtomaista kangasta. kenttäkerroksen lajistossa esiintyy mm käenkaalta, sinivuokkoa, ahonasikkaa ja metsäalvejuurta. 4.2.2 Santaojannotkon pähkinäpensaslehto (nro 11, luonto) Peltoalueen halki kulkee kivien reunustama puro, jonka rinteet nousevat jyrkähkösti viereisille pelloille. Alue on keskimäärin 15-15 m levyinen ja rajautuu pääosin selvärajaisesti peltoon. Pohjoisempana puronvarsi on puustoinen. Niittymäisempi etelärinne on avoin ja sitä on ilmeisesti käytetty laitumena. Puronvarren tien läheinen osa on tuomivaltainen ja muuttuu kohti Halikonlahtea mentäessä harmaaleppävaltaiseksi. Kenttäkerroksen kasvillisuus on tuoreille lehdoille tyypillinen. Alueella on pähkinäpensasta yhteensä 40 kpl. Alueen kasvillisuus on vaihtelevaa. Aivan puron varressa, uoman pohjalla on paikoin kosteaa saniaisvaltaista lehtoa. Uoman reunoilla kasvillisuus on tuoreille lehdoille tyypillistä. Lajistossa esiintyy mm. sinivuokkoa, käenkaalia ja oravanmarjaa. Alueelta tavattuja erikoisempia kasvilajeja ovat kotkansiipi ja lehtosinijuuri.
15 4.2.3 Moikoisten pähkinäpensaslehto (nro 18, luonto) Moikoisten pähkinäpensaslehto on maastoltaan melko tasaista ja hieman pohjoiseen viettävää. Kohteen halkaisevan tien pohjoispuolella kasvaa tiheästi nuorta lehtipuustoa, minkä vuoksi metsikön pohjalle pääsee melko vähän valoa. Keskiosassa ja pohjoisrajalla pensaat jäävätkin enimmäkseen vähärankaisiksi ja niukkalehtisiksi. Myös aluskasvillisuuden peittävyys on paikoin melko niukkaa tai aukkoista. Kasvillisuustyypiltään kohde on tällä alueella lähinnä kuivahkoa puolukka-lillukka tyypin lehtoa, jossa kasvavat mm nuokkuhelmikkä, metsäorvokki, ahomatara ja valkovuokko. Tuuheimmat pähkinäpensaat kasvavat tien vieressä missä on eniten valoa ja kasvutilaa.kenttäkerroksessa tavataan kosteamman lehdon lajeja kuten hiirenporrasta, isoalvejuurta, korpi- ja metsäimarretta, sudenmarjaa, käenkaalta ja tesmaa. Pähkinäpensaan lisäksi pensaskerroksessa kasvavat taikinamarja ja vadelma. Alue jatkuu tien eteläpuolella samantyyppisenä kuivahkona lehtona, mutta alue on tältä osin paljon avoimempi ja pähkinäpensaat tuuheampia. 4.2.4 Meripirtin pähkinäpensaslehto (nro 17,luonto) Maastomuodoiltaan melko tasaista ja loivasti länteen viettävää Meripirtin pähkinäpensaslehtoa on hoidettu normaalina talousmetsänä. Alue on aikoinaan hakattu ja vallitseva nykyinen puusto on melko nuorta ja matalahkoa. Pähkinäpensaat ovat joko säilyneet hakkuissa tai ne ovat ehtineet kasvaa uudelleen luonnonsuojeluasetuksen mittoihin. Pääpuulajina kasvaa kuusi ja muita puulajeja ovat rauduskoivu, haapa, pihlaja, tuomi, raita ja vaahtera. Pensaskerroksessa pähkinäpensaan ohella kasvavat taikinamarja, kataja ja pihlaja. Aluskasvillisuudeltaan kohde on kuivaa puolukka-lillukka tyypin lehtoa. Kuivan lehdon lajeja ovat muun muassa nuokkuhelmikkä, syylälinnunherne, kielo, lillukka, sananjalka, ahomatara, ahomansikka ja metsäkastikka. 4.2.5 Lehun pähkinäpensaslehto (nro 13, luonto) Koko alueella kasvaa pähkinäpensaita. Alueen puusto on pääosin varttunutta kuusikkoa. Alueen pohjoisosassa puustoltaan nuorta kasvatuskoivikkoa, jossa myös kasvaa pähkinäpensasta. Kasvillisuustyypiltään alue on kokonaisuudessaan lehtoa. Vallitsevana on oravanmarjakäenkaalityyppi. Alueella kasvaa mm imikkää, näsiää ja taikinamarjaa. Siirryttäessä Perniöntien itäpuolella on osa-alueen pohjoisosassa peltoalueita (Kivihaka-Löf) ja niiden eteläpuolella on pääosin mäntyvaltaista kuivahkoa kangasta (Santamaa) tai osaksi myös hieman tuoreempaa kangasta. Maapuita tai pystypökkelöitä ei esiinny ja metsäalueet ovat selvästi talousmetsäkäytössä. Alueen kasvilajistosta voidaan todeta: Pohja- ja kenttäkerros: Vaccinum myrtillus mustikka 5 Equisetum sylvaticum metsäkorte 2 Carex echinata tähtisara 2 Carex sp. sara 3 Dryopteris carthusiana metsäalvejuuri 2-3 Gymnocarpium dryopteris metsäimarre 2-3 Juncus filiformis jouhivihvilä 2 Linnaea borealis vanamo 2 Luzula pilosa kevätpiippo 2 Maianthemum bifolium oravanmarja 3 Pteridium aquilinum sananjalka 1 Thelypteris connectilis korpi-imarre 2 Trientalis europaea metsätähti 2 Viola palustris suo-orvokki 1
16 Epilobium angustifolium maitohorsma 1 (tien lähellä) Fragaria vesca ahomansikka 1 Melampyrum pratense kangasmaitikka 1 Potentilla erecta rätvänä 2 Pyrola sp., talvikki 2 Solidago virgaurea kultapiisku 1 Pensas- ja latvuskerros: Picea abies kuusi 3-5 Pinus sylvestris mänty 3-5 Betula pubescens hieskoivu 2 Salix caprea raita 1 Betula pendula rauduskoivu 1 Populus tremula haapa 1 4.2.6 Myllymäen kallioselänne (nro 34, maisema) Kallioselänne Perniön tien itäpuolella, jolla ei kovin laajoja näkymiä ympäristöön, mutta itärinteellä on geomorfologisesti kiinnostavaa lohkareikkoa. Kasvillisuus on verraten tavanomaista kuivahkoa mäntyvaltaista kangasta. kenttäkerroksen lajisto on hyvin samantyyppistä kuin edellä. Perniöntien itäpuolella Myllymäeltä etelään siirryttäessä on metsäkasvillisuus vaihtelevaa; paikoin on hakkuuaukkoja ja nuorta puustoa ja paikoin hieman varttuneempaa sekapuustoa. Metsäkasvillisuus jatkuu samanlaisena aina Toijalan alueelle asti. Pohja- ja kenttäkerros: Agrostiscapillari,,nurmirölli 2 Vaccinium vitis-idaea, puolukka 3-5 Empetrum nigrum, variksenmarja 3 Calluna vulgaris, kanerva 3 Deschampsia flexuosa,metsälauha 2 Melampyrum pratens,e kangasmaitikka 2 Vaccinum myrtillus mustikka 2-5 Equisetum sylvaticum metsäkorte 2 Carex echinata tähtisara 2 Carex sp. sara 3 Linnaea borealis vanamo 2 Potentilla erecta rätvänä 2 Pyrola sp., talvikki Solidago virgaurea kultapiisku 2 Luzula pilosa kevätpiippo 1 Dryopteris carthusiana metsäalvejuuri 2 Gymnocarpium dryopteris metsäimarre 2 Maianthemum bifolium oravanmarja 1 Pteridium aquilinum sananjalka 2 Thelypteris connectilis korpi-imarre 1 Trientalis europaea metsätähti 1 Epilobium angustifolium maitohorsma 1 (hakkuualueelta) Fragaria vesca ahomansikka 1 Melampyrum pratense kangasmaitikka 1 Pensas- ja latvuskerros: Picea abies,kuusi 3 Pinus sylvestris, mänty 4 Betula pubescens, hieskoivu 2 Salix caprea raita 1
17 Betula pendula rauduskoivu 1 Perniöntien länsipuolella on Lehun pähkinäpensaslehdon (ks. edellä) on Moikoisten peltoalue, jonka poikki lähes itä-länsisuunsssa kulkee Santaoja (nro 11). Pähkinäpensasta esiintyy em. puron varrella noin 60 metrin matkalla. Kuva 3. Kivihaan alueen kaunista viljelymaisemaa. Asutus on sijoittunut viljelysalueita ympäröiville selänteille. 4.2.7 Lehun jalopuumetsikkö ja pähkinäpensaslehto (nro 15, luonto) Jalopuumetsikkö ja pähkinäpensaslehto sijoittuvat länteen viettävän rinteen alaosaan. Saarnet kasvavat ainoastaan alueen kapealla keskiosalla. Ne ovat todennäköisesti luontaista alkuperää, sillä aluskasvillisuudessa tavataan useita vaateliaita jalopuumetsiköiden ja runsasravinteisten lehtojen luonnehtijalajeja, kuten lehtosinilatvaa, lehto-orvokkia ja imikkää. Kohde saa jatkuvasti kosteutta ylärinteellä tihkuvasta vedestä ja pienistä puroista. Tämä näkyy myös aluskasvillisuudessa, sillä alueella on paikoin saniaislehtoa, jossa kasvavat kotkansiipi, hiirenporras, isoalvejuuri, lehtopähkämö ja lehtotähtimö. Myös lehdon pensastoon kuuluu vaateliaita lajeja kuten näsiä, koiranheisi ja lehtokuusama. Alueen pohjois - ja eteläosat ovat pähkinäpensasta kasvavaa kuivaa ja tuoretta pähkinäpensaslehtoa, jossa kasvavat muun muassa kielo, nuokkuhelmikkä, valko- ja sinivuokko, käenkaali, lehto-orvokki ja lehtosinijuuri. 4.2.8 Rajalahden pähkinäpensaslehto (nro 10, luonto) Pähkinäpensasta esiintyy Rajalahdessa Korvensalmeen laskevan puronvarrella noin 60 m matkalla, etupäässä puron etelärannalla. Kasvillisuustyypiltään alue on käenkaali-oravanmarjatyyppiä. Myös sinivuokkoa esiintyy jonkin verran. Pähkinäpensasta kasvavan vyöhykkeen leveys puronvarrella on noin 20m. Alueella esiintyy runsaasti suhteellisen luonnontilaista pähkinäpensasta. Alueella on noin 40 kpl korkeudeltaan yli kaksimetristä pähkinäpensasta. Aluetta voidaan pitää edustavana pähkinäpensaslehtona. 4.2.9 Lehu Ojalan pähkinäpensaslehto (nro 12, luonto) Eteläosastaan alue on lähinnä sinivuokko-käenkaalintyypin tuoretta lehtoa. Alueen puusto on koivuvaltainen, jossa sekapuuna haapaa. Pohjoisempana alue on lähinnä mänty-kuusi valtaista sekapuustoa, jossa sekapuuna koivua. Alueella kasvaa melko runsaasti pähkinäpensasta.
18 4.2.10 Maankäyttösuositukset Koko osa-alueelle 2 antaa leiman lukuisat pienet kuivat tai tuoreet lehdot tai lehtomaiset kankaat. Kohteita on runsaasti ja ne sijaitsevat kaikki Salo - Perniö tien länsipuolella pääosin länteen viettävillä rinteillä tai puronvarsilla. Alueet ovat kooltaan pieniä ja vielä suurelta osin luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia. Tavallista on myös, että em. kohteet ovat talousmetsien ympäröimiä ja ovat pieniä saarekkeita. Pääasiallinen suojelukriteeri on pähkinäpensaslehto. Mutta kenttäkerroksessa on myös runsaasti vaateliasta lajistoa. Pähkinäpensas sinällään ei ole kovin herkkä hakkuille se saattaa jopa hyötyä hakkuiden myötä lisääntyneestä valosta. Maankäytön suosituksessa (ks liitekartta 2) on lähdetty ajatuksesta, että Salo - Perniön tien välisellä alueella maankäytön tehokkuus voisi pääsääntöisesti olla korkeitaan melko korkeaa ja vain paikoin tekosta. Selvimmin rakentamista voidaan osoittaa Rauvolan alueelle ja osa-alueen eteläosaan. Suosituksissa on myös lähdetty siitä, että pähkinäpensaslehtojen lähiympäristöt olivat mahdollisimman väljän rakentamisen alueita ja kartalla on myös luomaan yhtenäistä väljän rakentamisen vyöhykettä pähkinäpensasalueiden välille, vaikka paikoin kasvillisuus on tavanomaistakin. Tavoitteena on ollut luoda yhtenäinen mahdollisimman väljästi rakennettu vyöhyke Natura - alueelta etelään aina suunnittelualueen etelärajalle asti. Rauvolan alueen ohella tiiviin rakentamisen alueita on osoitettu Salo-Perniöntien itäpuolelle tien välittömään läheisyyteen, jossa etenkin edellä mainitulta Myllymäeltä etelään soveltuvuutta rakentamiseen on pidettävä hyvänä. Kasvillisuus on tällä alueella verraten tavanomaista kuivahkoa tai paikoin myös tuoretta kangasta. Maapuita tai pystypökkelöitä ei esiinny. Puusto on tasaikäistä. Pohja- ja kenttäkerros: Linnaea borealis vanamo 1 Vaccinum vitis-idaea, puolukka 4 Luzula pilosa kevätpiippo 2 Calluna vulgaris, kanerva 3-4 Maianthemum bifolium oravanmarja 3 Pteridium aquilinum sananjalka 1 Thelypteris connectilis korpi-imarre 2 Vaccinum myrtillus mustikka 3-5 Equisetum sylvaticum metsäkorte 2 Carex echinata tähtisara 2 Carex sp. sara 3 Empetrum nigrum, variksenmarja 2 Dryopteris carthusiana metsäalvejuuri 2-3 Gymnocarpium dryopteris metsäimarre 2-3 Juncus filiformis jouhivihvilä 2 Trientalis europaea metsätähti 2-3 Viola palustris suo-orvokki 1 Epilobium angustifolium maitohorsma 1 (tien lähellä) Fragaria vesca ahomansikka 1 Melampyrum pratense kangasmaitikka 1 Potentilla erecta rätvänä 2 Pyrola sp., talvikki 1 Solidago virgaurea kultapiisku 1 Pensas- ja latvuskerros: Picea abies kuusi 2-5 Pinus sylvestris mänty 3-5 Betula pubescens hieskoivu 2 Salix caprea raita 1 Betula pendula rauduskoivu 1
19 Populus tremula haapa 1 Kuva 4. Ranta-aluetta suunnittelualueen eteläosasta. Kuva 5. Näkymä Halikonlahdelle. Kuva otettu suunnittelualueen eteläosasta. Vasemmalla Vartsalansaari 4.3 Osa-alue 2 Osa-alue käsittää suunnittelualueen itäisen osa Salo-Perniö tien itäpuolella. Alueen maisemakuvaa hallitsevat laajat ja selvästi peltoalueita esiin nousevat kallio-moreeniselänteet, joista laajin on Tampaltankruunun alue ja siihen kiinteästi liittyvät muut etelä- ja luoteispuolen selänteet. 4.3.1 Tampaltankruunun lehtomainen rinnelehto (nro 3, luonto) Vielä hakkuilta säilynyt erittäin rehevä ja lehtomainen rinnealue Tampaltankruunun itärinteessä. verraten lähellä Hietalan taloa. Alueella on valtavan kokoinen siirtolohkare tai myös näkyvä osa kallioselännettä. Puustossa on runsaasti vaahteraa, harmaaleppää, tuomea, tammia, koivua,
20 pähkinäpensastakin ja jonkin verran kuusta. Alue ei ole kovin laaja; se rajoittuu etelässä edellä mainittuun lohkareeseen ja idässä peltoalueeseen. Rinteen yläosat ovat tavanomaista kuusi-mänty sekakangasta. Kenttäkerroksen lajistossa on mm mustikkaa, sudenmarjaa, valkovuokkoa, käenkaalta, oravanmarjaa ja korpi-imarretta. Luonnonsuojelulain kriteeristö ei kuitenkaan toteudu. Muilta osin Tampaltankruunun pohjoisia ja läntisiä rinnealueita hallitsevat laajat hakkuut. Myös selänteen keski- ja lakiosissa on laajoja hakkuualueita. Pohjoisrinteellä havaittiin hakkuilta säästyneitä pähkinäpensaita ja lehmus, jonka ympärillä oli muutamia vesojakin. Länsirinteen tilanne on samantyyppinen. Pohjoisrinteeltä avautuu kaunis näkymä pohjoiseen ja mm Haminalahdelle. 4.3.2 Tampaltankruunun uoma (nro 4, geomorfologia) Pohjoisrinteen hakkuualueella on säilynyt vanha sulamisvesiuoma, jossa lehtomainen kasvillisuus; metsäalvejuuri, hiirenporras, korpi-imarre, kallioimarre sudenmarja jne. Uomaston ympärillä on komeaa lohkareikkoa. On todennäköistä, että pohjoisrinteellä on muitakin muinaisia sulamisvesiuomia 4.3.3 Tampaltankruunun läntinen pähkinäpensasalue (nro 5, luonto) Kun siirrytään Tampaltankruunun länsirinteelle, on havaittavissa, että sen keskiosassa kasvaa harvakseltaan pähkinäpensasta. Muilta osin rinnealueen kasvillisuus on tavanomaista tuoretta tai kuivahkoa kangasta. Paikoin, jossa avokallio pistää esiin, on myös kuivaa kangasta. Yleisesti ottaen kuitenkin kasvillisuus on verraten tavanomaista kangasta. Rinteen alaosassa kulkee sähkölinja. Lakialueella on sen sijaan toteutettu laajojakin hakkuita ja tällä alueella on puusto, joka on pääosin mäntyvaltaista kuivahkoa kangasta, on selvästi talousmetsäkäytössä. Länsirinteen alaosassa kulkee rinteen suuntainen sähkölinja. Pähkinäpensasta kasvaa noin 60-70 yksilöä hajanaisesti koko länsirinteen alueella. Ne eivät muodosta selvästi rajattavissa olevaa aluetta. Yksilöiden koko vaihtelee runsaasti; joukossa on latvukseltaan yli 2 m yksilöitä ja myös pieniä yksilöitä on runsaasti. Kun siirrytään Tampaltankruunun alueelta etelään, on luonnonympäristön kannalta huomioita kaksi merkittävää kohdetta, joista toinen on Breidilän pähkinäpensasalue ja toinen, luonnonarvoiltaan vähempiarvoisempi kohde Uusiniitun peltoalueen eteläreunalla. 4.3.4 Breidilän pähkinäpensaslehto ja kallioketo (nro 9, luonto) Runsaasti pähkinäpensasta kasvava alue. Pähkinäpensas on puuston valtalaji. Lisäksi kasvaa tuomea, harmaaleppää ja kiiltopajua. Pohjakasvillisuudessa kasvaa mm kevätlinnunherne, käenkaali, valkovuokko ja saniaiaslajeja. Kallioalueella on ketomaista kasvillisuutta. Pähkinäpensaslehto sijaitsee peltojen rajaamassa pienessä metsäniemekkeessä. Pähkinäpensaat kasvavat ensisijaisesti niemekkeen pohjois-osan varjoisalla lehtorinteellä, joka jatkuu kuivempipohjaisena lehtona jonkin matkaa myös metsäniemekkeen eteläisellä haaralla sijaitsevan kumpareen laelle ja sen pohjoisreunalla sijaitsevan jyrkänteen alle. Idässä luontotyyppi rajautuu lounas-koillinen suunnassa kulkevaan sähkölinjaan. Alueen puusto on tiheä ja luontotyypin hoitotarve lähes koko alueella on kiireellinen. Pähkinäpensas on puuston valtalaji. Pähkinäpensaan ohella alueella kasvaa tuomea, harmaaleppää ja kiiltopajua. Kenttäkerroksen lajistossa esiintyy mm keväinen linnunherne, käenkaali, valkovuokko ja eri saniaslajeja. Ylempänä rinteellä maapohja on kuivempaa ja sekapuina esiintyivät myös mänty ja kuusi. Kuuset ovat paikoin tukahduttamassa pähkinäpensaita. Alueen eteläinen reuna, kumpareen laen tuntumassa, on kasvillisuustyypiltään kuivaa lehtoa. Esimerkiksi kieloa
21 esiintyy runsaasti. Nuoria tammia ja yksittäisiä nuoria vaahteroita kasvaa harvakseltaan koko alueella. Breidilän LSL:n mukaisella kohteella kasvaa yhteensä yli 100 kooltaan vähintäin kaksi metriä korkeita tai latvukseltaan yli kaksi metriä leveitä pähkinäpensaita, yhtenäisenä rajattavissa olevalla alueella. Kun siirrytään Bredilän alueelta itään, maasto kohoaa ja metsäkasvillisuus on tavanomaista kuivahkoa tai tuoretta kangasmetsää. Mänty ja kuusi ovat valtalajit ja puusto on tasaikäistä. Maapuita tai pystypökkelöitä ei esiinny. Selänteen koillisreunalla melko jyrkkää rinnettä ja sen alapuolella kulkee metsäautotie. Breidilän itäpuolisen selänteen lajistoa: Alchemilla vulgaris- ryhmä poimulehti 2 Rubus saxatilis, lillukka 1 Carex canescens harmaasara 2 Carex sp. sara 2 Gymnocarpium dryopteris metsäimarre 2 Maianthemum bifolium oravanmarja 3 Pteridium aquilinum sananjalka 2 Equisetum sylvaticum metsäkorte 1 Geranium sylvaticum metsäkurjenpolvi Maianthemum bifolium oravanmarja 2 Pyrola rotundifolia isotalvikki 1 Ranunculus acris niittyleinikki 2 Thelypteris connectilis korpi-imarre 2 Carex echinata tähtisara 1 Fragaria vesca ahomansikka 1 Linnaea borealis vanamo 1 Vaccinum myrtillus mustikka 3 Vaccinum vitis-idaea, puolukka 4 Luzula pilosa kevätpiippo 2 Calluna vulgaris, kanerva 3-4 Solidago virgaurea kultapiisku 2 Dryopteris carthusiana metsäalvejuuri 2 Pensas- ja latvuskerros: Sorbus aucuparia kotipihlaja 2 Alnus incana harmaaleppä 2 Populus tremula haapa 1 Betula pubescens hieskoivu 2 Picea abies kuusi 2-4 Salix caprea raita 1 Pinus sylvestris, mänty 2-5 Uusiniitun peltoalueen ja edellä mainitun metsäautotien väliin jää pohjoisosaan kapea harmaaleppää, koivua ja raitaa kasvava vyöhyke joka etelämpänä laajenee kuusivaltaiseksi tuoreeksi kankaaksi. Etelästä alueen halki (osin metsäautotietä seuraillen) laskee oja, joka levenee ja mutkittelee kauniisti tuoreen kuusikankaan halki. Kuusen ohella alueella esiintyy jonkin verran kuusta ja haapaa ja harmaaleppää. Kenttäkerroksen lajisto on tavanomainen. 4.3.5 Uusiniitun puronvarsialue (nro 7, luonto) Paikoin luonnontilaisen kaltainen puronvarsialue. Peltoalueen läheisyydessä alue laajenee melko reheväksi kuusikankaaksi. Kuusta kasvava alue on rakenteeltaan liito-oravalle potentiaalista elinympäristöä, mutta kesällä 2007 ei kuitenkaan tehty havaintoja lajin esiintymisestä alueella. Siirryttäessä edellä mainitusta alueesta etelään (kohti Haukkamäenniittyä) ja itään muuntuu metsäkasvillisuus tavanomaiseksi mäntyvaltaiseksi kankaaksi. Kangas on lähinnä kuivahkoa, mutta
22 laajalta alueelta löytyy edellä mainittua myös kuivempaa ja rehevämpää kasvillisuutta. Metsäalueet ovat laajasti metsätalouden käytössä ja hakkuita on toteutettu runsaasti. Alueella on linnustollista merkitystä. 4.3.6 Haukkamäki (nro 34, maisema) Haukkamäki on maisemallisesti erittäin keskeinen kallioselänne. Lakialueella kasvillisuus on pääosin kuivaa tai kuivahkoa mäntykangasta. Puusto on tasaikäistä ja selvästi talousmetsäkäytössä. Maapuita tai pystypökkelöitä ei esiinny. Merikulman alueella on toteutettu laajoja (harvennus)hakkuita. Kuva 6. Haukkamäen lakialueen kuivaa mäntykangasta. Kuva 7. Merikulman alueen kasvillisuutta. 4.3.7 Tampaltankruunun ja sen eteläpuoliset linnustoalueet (nro 22 linnusto, 31 maisema) Aluekokonaisuus sijaitsee pääosin voimalinjan itä-koillispuolella. Laajalla alueella on havaittu tiltaltti ja kehrääjä. Tiltalttireviirejä on alueella ilmeisesti useita. Lisäksi alueen lounaispuolella olevalla pellolla (Uusiniittu) on havaittu kottarainen. Tutkimusalueen metsät ovat sekä kuivahkoa
23 jopa kuivaa mäntyvaltaista männikköä, että paikoin tuoretta kangasta. Metsät ovat iältään varttuneita, ja ne ovat vain vähäisessä määrin luonnontilaisia. Alueen pinta-ala on 0,987 km2. Lintutiheys oli 274 paria / km2. Alueelta tavattiin 270 reviiriä 35 lintulajilta. Uhanalaislajeja löydettiin kaksi vuonna 2003. lajit olivat tiltaltti, (VU) 14 reviiriä ja kehrääjä, (NT) 1 reviiri. EU:n direktiivilajeja alueella oli kolme: pyy, palokärki ja kehrääjä. Alueen muu linnusto on tyypillistä metsien peruslajistoa. Kesällä 2007 alueella havaittiin Suomen uhanalaisluokituksen lajeista vaarantunut tiltaltti ja silmälläpidettävä kehrääjä. Tiltalttikanta Suomessa on alle 100 000 paria ja Suomen kehrääjäkanta on noin 3000 paria. Tampaltankruunun alue on laajalti sovelias kehrääjälle. Tiltaltti on varttuneiden kuusivaltaisten sekametsien pesimälintu. Salon kaupungin alueella tiltaltille soveliaita elinympäristöjä on nimenomaan erityisesti Tampaltankruunun alueella. Tiltaltin reviiri on laaja, 3-4 hehtaaria, joten pesimämetsän on oltava huomattavasti laajempi. Tampaltankruunun alue on toistaiseksi laaja rakentamaton metsäalue. Metsien pirstoutuminen ja nuorentuminen tehokkaan metsänhoidon myötä lienevät suurimmat uhkatekijät tiltaltin menestymiselle niin Salossa kuin laajemminkin Suomessa. metsänhoidon tulisi Tampaltankruunun alueella olla varovaista (mm poimintahakkuut avohakkuiden sijasta), jotta tiltaltin elinolosuhteet ko. alueella olisi turvattu. Kartalla on rajattu linnuston kannalta merkittävät alueet (numerot 22, 31). Tampaltankruunun alue on rajattu Salon yleiskaavan (2020) luontoselvityksen mukaisesti. Rajaus pitää sisällään kehrääjän ja tiltaltin tärkeimmät elinympäristöt. Kuva 8. Tyypillistä metsäaluetta Tampaltankruunun itäpuolen metsäalueelta. Eteläisin Tampaltankruunun alueen kallioselänteistä (Suopellonmäki) on merkittävä teeren (33) reviirialue. Valitettavasti voimalinja halkaisee aluetta. Suopellonmäen lakialueet voimalinjan molemmin puolin ovat kuivahkoa tai kuivaa mäntykangasta ja alempana myös sekakangasta. Kenttäkerroksen lajisto vaikutti olevan hyvin tavanomaista: puolukka, mustikka, käenkaali, kielo (kalliorinteillä) metsäalvejuuri, kultapiisku, metsäkastikka jne. Alueella oli runsaasti merkkejä hirvieläimistä; mm runsaasti mäntytaimien latvaversoja oli syöty. 4.3.8 Hietalan korpinotkelma (nro 6; linnusto, luonto) Soistuva korpinotkelma vanhan peltoalueen päässä, Alueen läheisyydessä tai alueella on mm tiltaltin reviiri. Kenttäkerroksen lajisto muodostuu lähinnä eri saniaislajistosta ja lisäksi esiintyy mm suoputkea, oravanmarjaa, karhunputkea, korpi-imarretta, metsätähteä, valkovuokkoa, käenkaalta, metsämaitikkaa, metsälauhaa jne. Puuston valtapuuna on kuusi, mutta lehtipuustoa (koivu,