Luontoselvitys Kotkansiipi Jukolantie 9 A KOUVOLA petri.parkko@kotkansiipi.fi

Transkriptio

1 Luontoselvitys Kotkansiipi Jukolantie 9 A KOUVOLA petri.parkko@kotkansiipi.fi

2 Yleistä Tutkimusmenetelmät Räskin-Syvälahdenpohjan vesi- ja rantalinnusto Soininlaakson alueen linnusto Päätelmät ja suositukset Kirjallisuus...14

3 1 Kotkan Räskin-Soininlaakson osayleiskaava-alueen linnusto Yleistä Tämä linnustoselvitys liittyy vuonna 2006 tehtyyn Räskin-Soininlaakson osayleiskaavan luontoselvitykseen. Vuoden 2007 linnustoselvitykset kohdennettiin vuoden 2006 maastotöiden perusteella linnustonsa puolesta arvokkailta vaikuttaneille alueille: Soininlaakson ja Rajavuoren vanhemman metsän kohteille sekä Räskin-Syvälahdenpohjan merenlahdille. Kotkan kaupungin Kaavoitustoimisto tilasi työn Luontoselvitys Kotkansiiveltä osayleiskaavan luontoselvityksen jatkotyönä. Kuva 1. Syvälahdenpohjaa keväällä 2007 Petri Parkko

4 2 2. Tutkimusmenetelmät Räskin-Syvälahdenpohjan (kartat 1 ja 2) vesilinnusto laskettiin pistelaskentamenetelmällä kiikareilla ja kaukoputkella 3 laskentapisteestä (kartat 1 ja 2) 20.4., 1.5. ja Vesilintuja havainnoitiin lisäksi kartoituslaskentojen yhteydessä. Ensimmäinen laskenta tehtiin aikaisen jäidenlähdön takia jo selvästi huhtikuun puolella. Vesilinnuston parimäärätulkinnat tehtiin Koskimiehen (1994) mukaan. Silkkiuikulla pariksi tulkittiin yksinäinen lintu ja pari; nokikanalla yksinäinen lintu rannan läheisyydessä, pari, erillinen ääntelyhavainto sekä reviirikiista (2 paria). Puolisukeltajasorsilla ja koskeloilla pariksi hyväksyttiin juhlapukuiset koiraat, parit, koiraat 2 4 linnun ryhmissä ja naarasta takaa ajavat koirasryhmät (2 4 koirasta). Telkällä pareiksi laskettiin juhlapukuiset koiraat ja parit. Tukkasotkan parimäärä saatiin naaraiden lukumäärän perusteella, sillä lajeilla on huomattava koirasylijäämä. Punasotkalla parimäärä tulkittiin Koskimiehen ohjeesta poiketen naarasta vartioivan koiraan perusteella. Hautovan naaraan vartiointi on lajin koiraille tavallista käyttäytymistä (Kimmo Nuotio, suull.). Rantalinnusto laskettiin kartoitusmenetelmällä kulkemalla jalkaisin rantoja pitkin Syvälahdenpohjasta Räskiin 1.5., ja Havaitut reviirit merkittiin maastokartoille. Rantalintujen parimääriin, erityisesti kerttusten ja pajusirkkujen, vaikutti alentavasti ruovikon täydellinen lakoontuminen talven aikana. Pyhtään rajan tuntumassa Rajavuoren itäpuolella tehtiin aamukuuntelut 1.5., ja Alueella on 2 laajempaa varttuneen metsän aluetta (kartta 3, punaisella rajatut alueet), jotka sopivat elinalueeksi uhanalaisille vanhan metsän lajeille. Kangaskiuruja kartoitettiin atrapin avulla Räskin voimalinjan tuntumassa Kehrääjiä käytiin kuuntelemassa Rajavuoren ympäristössä välisenä yönä. Sopivilla paikoilla soitettiin atrappia, mikäli linnut eivät olleet oma-aloitteisesti äänessä. Soininlaakson linnustoa havainnoitiin myös kevään 2007 liito-oravaselvitysten yhteydessä. Lintulajien uhanalaisuus raportissa on uusimman uhanalaismietinnön mukaan (Rassi ym. 2001). Selvityksen maastotöistä ja raportoinnista vastasi luontokartoittaja (eat) Petri Parkko.

5 3 3. Räskin-Syvälahdenpohjan vesi- ja rantalinnusto 2007 Räskin vesi- ja rantalinnusto laskettiin rantavyöhykkeeltä, joka ulottuu Syvälahdenpohjan pistolaiturista Pyhtään rajalle (kartat 1 ja 2). Seuraavassa on kuvattu alueen vesi- ja rantalinnustoa vuosien 2006 ja 2007 maastotöiden perusteella. Mukaan on otettu myös joitakin rantojen läheisyydessä, erityisesti rehevissä rantalehdoissa, pesiviä maalintuja. Linnuista on ilmoitettu niiden parimäärä laskentojen perusteella sekä niiden mahdollinen uhanalaisuus ja arvotus EY:n alueella (vastuulajit ja lintudirektiivin lajit). Kartta 1. Syvälahdenpohja. Vesilintujen laskentapiste 1 on merkitty karttaan sinisellä pallolla. Uhanalaisen pikkutikan reviiri on merkitty punaisella tähdellä.

6 4 Kartta 2. Räskin alue. Karttaan on rajattu punaisella Räskin-Syvälahdenpohjan linnustollisesti arvokkain alue. Vesilintujen laskentapisteet 2 ja 3 on merkitty sinisillä palloilla. Uhanalaisen pikkutikan reviiri on merkitty punaisella tähdellä.

7 5 Kyhmyjoutsen Cygnus olor (kuva 2) Alueella pesi 1 kyhmyjoutsenpari vuonna Myös vuoden 2006 maastotöiden yhteydessä tehtiin havainto kyhmyjoutsenparista, joten laji lienee säännöllinen pesijä Räskissä. Kyhmyjoutsen on varsin uusi tulokas Kymenlaakson rannikolla, sillä ensimmäinen havainto tehtiin vasta 1960-luvun alussa Karhulassa. Ensimmäinen pesintä todettiin 1987 Pyhtäällä. Vuonna 1999 koko Kymenlaakson pesimäkannaksi arvioitiin jo 50 paria (Pöyhönen ym. 1999). Kyhmyjoutsenkantamme on tuostakin lukemasta hieman kasvanut. Kuva 2. Kyhmyjoutsenpari pesällään Räskissä Petri Parkko Haapana Anas penelope Haapanan parimääräksi saatiin 5. Tulkinta tehtiin laskennan perusteella, jolloin alueella nähtiin 3 paria ja 2 yksinäistä juhlapukuista koirasta. Vuoden 2006 maastotöiden yhteydessä nähtiin Räskissä haapanapoikue. Haapana on Suomen vastuulaji, jonka Euroopan kannasta maassamme pesii %.

8 6 Tavi Anas crecca Tavi on vesilintulaskennoissa hankala laji, sillä se pesii usein pienissä lampareissa ja ojissa kaukana suuremmista vesistöistä. Alueelta tulkittiin 8 paria laskennan perusteella. Tavi on Suomen vastuulaji, jonka Euroopan kannasta maassamme pesii %. Sinisorsa Anas platyrhynchos Sinisorsa on tutkimusalueella yleinen vesilintu, jonka parimääräksi saatiin laskennan perusteella 18 paria. Linnut olivat jo tuolloin selvästi pareittain, eikä kerääntymiä havaittu lainkaan Räskissä nähtiin emo 4 poikasen kanssa. Lapasorsa Anas clypeata Lapasorsa on vaatelias hyvien lintuvesien laji, jonka parimääräksi Räskin-Syvälahdenpohjan alueella saatiin 3. Parimäärä tulkittiin jo laskennan perusteella, jolloin Räskissä nähtiin yksinäinen juhlapukuinen koiras sekä kaksi koirasta naaraan seurassa. Lajille sopivaa elinympäristöä löytyy Räskin voimalinjan tuntumasta. Punasotka Aythya ferina Alueella pesi 1 punasotkapari, joka tulkittiin naarasta vartioivan koiraan perusteella. Tukkasotka Aythya fuligula Naaraiden lukumäärän perusteella parimääräksi saatiin 6. Lukuun ei otettu mukaan 2 suuremman parven (18 ja 24 yksilöä) lintuja. Vuonna 2006 nähtiin Räskissä tukkasotkapoikue. Tukkasotka on Suomen vastuulaji, jonka Euroopan kannasta % pesii maassamme. Telkkä Bucephala clangula Telkkiä pesi alueella 5 paria, jotka tulkittiin laskennan mukaan. Vuonna 2006 Räskissä nähtiin ainakin 2 telkkäpoikuetta. Telkkä on Suomen vastuulaji, jonka Euroopan kannasta yli 45 % pesii maassamme.

9 7 Isokoskelo Mergus merganser Alueelta tulkittiin 2 isokoskeloparia. Isokoskelo on Suomen vastuulaji, jonka Euroopan kannasta maassamme pesii %. Silkkiuikku Podiceps cristatus Silkkiuikku oli alueen runsain vesilintu 22 parilla. Eniten lajin pesiä löytyi aivan Räskin lintutornin läheisyydestä pienen saaren edustalta. Vuonna 2006 alueella havaittiin ainakin 2 silkkiuikkupoikuetta. Nokikana Fulica atra (selvityksen kansikuva) Nokikanoja pesi alueella 10 paria ja lajin pesiä löytyi 6. Parimäärätulkinta tehtiin laskennan perusteella. Vuoden 2006 maastotöiden yhteydessä Räskissä nähtiin nokikanapoikue, jossa oli 4 poikasta. Metsäviklo Tringa ochropus Metsäviklo pesii usein kaukana vesistöstä vanhassa rastaan pesässä, mutta emo kuljettaa poikueensa rannoille ruokailemaan. Syvälahdenpohjassa pesi 1 metsäviklopari, joka tulkittiin alueella soidintaneen parin perusteella. Rantasipi Actitis hypoleucos Rantasipejä löydettiin kartoituslaskennoissa 3 paria. Rantasipi on Suomen vastuulaji, jonka Euroopan kannasta meillä pesii %. Kalalokki Larus canus Pesiviksi tulkittiin 5 paria. Kalalokki on Euroopan laajuisesti uhanalainen laji, jonka kanta on Suomessa elinvoimainen. Harmaalokki Larus argentatus Laji on selvitysalueella harvinainen pesijä: vain 1 harmaalokkipari pesi Räskissä pienen saaren kupeella.

10 8 Kalatiira Sterna hirundo Kalatiiroja pesi alueella 3 paria. Vuonna 2006 Räskissä tehtiin havainto varoittelevasta kalatiiraparista. Kalatiira on maamme vastuulaji, jonka Euroopan kannasta meillä pesii %. Se on myös EY:n lintudirektiivin I-liitteen laji. Pikkutikka Dendrocopos minor (kartat 1 ja 2, kuva 3) Räskissä soidinteli pikkutikkakoiras (kartta 2). Syvälahdenpohjan puronvarren tuntumassa soidinäänteli pikkutikka (kartta 1). Koko selvitysalueella pesi ainakin 2 pikkutikkaparia vuonna Lajille parhaat metsät löytyvät aivan Syvälahdenpohjan pohjukasta, tervaleppävaltaisista lehdoista ja puronvarresta sekä Räskin rantametsistä. Vuonna 2006 pikkutikka äänteli 3.7. Räskissä rannan tervalepikossa. Pikkutikka on riippuvainen kuolleesta lehtipuusta. Se viihtyy etenkin rantojen tervaleppävaltaisissa lehdoissa, joissa se ruokailee usein kuolleissa pajuissa ja lepissä. Pesäkolonsa se kovertaa usein tervaleppään. Laji on osayleiskaava-alueen tärkeimpiä pesimälajeja, sillä se on luokiteltu uhanalaisuudeltaan vaarantuneeksi, VU. Kuva 3. Pikkutikka viihtyy rantojen lehtipuuvaltaisissa metsissä. Jaala Petri Parkko

11 9 Västäräkki Motacilla alba Rantamilla pesi 3 västäräkkiparia. Linnut pesivät todennäköisesti kesämökkien ja ulkorakennusten koloissa tai puupinoissa. Rytikerttunen Acrocephalus scirpaceus Rytikerttunen on melko vaatelias laji ruovikon laadun suhteen. Ruokojen täydellisen lakoontumisen takia alueella ei havaittu vuonna 2007 rytikerttusia. On mahdollista, että koiraita on vielä saapunut myöhemmin kesällä ruokojen kasvettua. Kesän 2006 sudenkorentokartoitusten yhteydessä kuultiin 3.7. Räskin-Syvälahdenpohjan alueella 3 laulavaa koirasta. Kultarinta Hippolais icterina Räskintien varrella tervaleppälehdossa lauloi 1 koiras Kultarinta on maassamme vähälukuinen Etelä- ja Keski-Suomen valoisien lehtimetsien laji. Mustapääkerttu Sylvia atricapilla Mustapääkerttu on vaatelias lehtolaji. Vuonna 2007 alueella pesi 2 paria, joista toinen Räskintien varrella tervaleppälehdon tuntumassa ja toinen Syvälahdenpohjassa. Vuonna 2006 koiraat kuultiin suunnilleen samoilla alueilla. Pyrstötiainen Aegithalos caudatus Räskissä, rannan tuntumassa, nähtiin pyrstötiaispari Pari havaittiin lähellä Räskintien varrella olevaa soistumaa, jonka tuntumassa linnut luultavasti pesivät. Pyrstötiainen on Kymenlaaksossa harvalukuinen koivuvaltaisten metsien pesimälaji. Lajin kanta on viime vuosina jonkin verran kasvanut. Pajusirkku Emberiza schoeniclus Ruokojen lakoontuminen talvella 2006/-07 vaikutti varmasti myös pajusirkun parimäärään, sillä koko osayleiskaava-alueella pesi vain 2 paria.

12 10 Taulukko 1. Räskin vesi- ja rantalinnuston parimäärät 2007 Kyhmyjoutsen 1 Silkkiuikku 22 Haapana 5 Nokikana 10 Tavi 8 Metsäviklo 1 Sinisorsa 18 Rantasipi 3 Lapasorsa 1 Kalalokki 5 Punasotka 1 Harmaalokki 1 Tukkasotka 6 Kalatiira 3 Telkkä 5 Västäräkki 3 Isokoskelo 2 Pajusirkku 2 4. Soininlaakson alueen linnusto 2007 Seuraavassa on esitelty tärkeimmät alueella (kartta 3, punaisella rajatut alueet) havaitut pesimälajit. Lajeista on mainittu niiden mahdollinen uhanalaisuus sekä arvotus EY:n alueella. Pyy Bonasa bonasia (kartta 3) Rajavuoren tuntumassa vihelteli pyykoiras Samalla alueella laji tavattiin myös vuoden 2006 maastotöissä. Alueelta löytyi useasta paikasta pyyn ulosteita. Pyy on EY:n luontodirektiivin I-liitteen laji. Palokärki Dryocopus martius (kartta 3) Suurin tikkamme palokärki pesii jossakin Rajavuoren tuntumassa. Koiras soidinteli alueella Samalla alueella havaittiin ruokaileva sekä soidintava palokärki Palokärki on EY:n luontodirektiivin I-liitteen laji. Uuttukyyhky Columba oenas (kartta 3) Rajavuoren itäpuolella on suuria kolohaapoja, joiden läheisyydessä uuttukyyhkykoiras soidinhuhuili Laji on Kymenlaaksossa melko harvinainen pesijä luvun lopulla Kymenlaakson kannaksi arvioitiin paria, joista Kotkan osuus oli 1 3 paria (Pöyhönen ym. 1999).

13 11 Käki Cuculus canorus Käkikoiras kukkui Rajavuoren tuntumassa Lajia on kuultu maastotöiden yhteydessä useita eri puolilla osayleiskaava-aluetta. Käki on uhanalaisstatukseltaan silmälläpidettävä, NT. Kehrääjä Caprimulgus europaeus Rajavuorella, Kotkan ja Pyhtään rajalla, kuultiin kehrääjäkoiras Laji lienee säännöllinen pesijä Rajavuorella. Kehrääjän uhanalaisuusstatus on silmälläpidettävä, NT. Se on myös EY:n luontodirektiivin I-liitteen laji. Kuusitiainen Parus ater Rajavuoren itäpuolella pesi kuusitiaispari vuonna Muualla Räskin osayleiskaavaalueella tehtiin kevään 2007 aikana havainto 2 kuusitiaisparista. Töyhtötiainen Parus cristatus Töyhtötiainen on vanhojen metsien indikaattorilaji. Rajavuoren itäpuolella kuultiin koiraan laulua Lisäksi lajista tehtiin alueella ääntelyhavainto Pyrstötiainen Aegithalos caudatus Soininlaakson alueella pesi ainakin 1 pyrstötiaispari vuonna Tiltaltti Phylloscopus collybita (kartta 3) Rajavuoren tuntumassa lauloi tiltalttikoiras Laji on luokiteltu uhanalaiseksi (vaarantunut, VU) kannan nopean taantumisen vuoksi. Linjalaskentojen mukaan Etelä- Suomen tiltalttikanta putosi puoleen 1970-luvulta 1980-luvulle tultaessa (Väisänen ym. 1998). Viime vuosina kantamme on alkanut jälleen hieman kohentua. Idänuunilintu Phylloscopus trochiloides (kartta 3) Rajavuoren itäreunan kuusikossa lauloi koiras Idänuunilintu on Kymenlaaksossa melko harvinainen pesimälaji, joka on vaatelias elinympäristönsä suhteen. Saaristossa lajia voi tavata melko vaatimattomista elinympäristöistä, mutta mantereella se suosii vanhoja sekametsiä.

14 12 Kartta 3. Soininlaakson linnustoselvitysalueet on rajattu karttaan punaisella. Alueen tärkeimpien pesimälajien reviirejä 2007: pyy (punainen tähti), palokärki (vihreä tähti), uuttukyyhky (punainen pallo), tiltaltti (sininen pallo) ja idänuunilintu (vihreä pallo).

15 13 5. Päätelmät ja suositukset Syvälahdenpohja (kartta 1) on linnustoltaan melko vaatimaton, sillä suojaavat ruovikkoalueet ovat kapeita. Lahden kapeudesta johtuen veneily ja mökkeily eivät voi olla aiheuttamatta häiriötä linnustolle. Räskin-Syvälahdenpohjan alueella ei ole juurikaan merkitystä lintujen muutonaikaisena levähdyspaikkana. Merkittävimmät linnustoarvot ovat Räskin edustalla (kartta 2, punaisella rajattu alue), jossa on lampareista ja rikkonaista ruovikkoa sekä kapeita rantaluhtia. Linnustoarvot ovat siis merkittävimmät alueella, jolla on myös monipuolisin sudenkorentolajisto. Alueen arvokkain pesimälaji on uhanalainen pikkutikka, joka pesii tervaleppävaltaisissa rantalehdoissa. Lintudirektiivin I-liitteen lajeista alueella pesii vain kalatiira, joka on myös EY-vastuulaji. Muita alueella pesiviä vastuulajeja ovat haapana, tavi, tukkasotka, telkkä, isokoskelo ja rantasipi. Räskin-Syvälahdenpohjan rantojen tervaleppävaltaiset metsät tulisi jättää hakkuiden ja rakentamistoiminnan ulkopuolelle. Uhanalainen pikkutikka on riippuvainen lahopuulla elävistä hyönteisistä, joten myös rantojen liiallinen siistiminen on sille haitallista. Räskin ruovikkoalueet ovat vesilinnustolle sekä sudenkorennoille tärkeitä suojapaikkoja, joten laajoja ruoppauksia ei tulisi sallia. Pienistä veneväylistä on todennäköisesti vain hyötyä linnuille ja sudenkorennoille. Rajavuoren tuntumassa sijaitsevat vanhat kuusivaltaiset metsät ovat linnustoarvoiltaan merkittäviä (karttaan 3 punaisella rajatut alueet). Alueella tavattiin direktiivilajeista pyy ja palokärki, uhanalaisista lajeista alueella esiintyi tiltaltti. Varttuneemman metsän lajeista Rajavuoren tuntumassa pesivät hömö-, kuusi- ja töyhtötiainen sekä puukiipijä. Rajavuoren laella, Kotkan ja Pyhtään rajalla, pesii lintudirektiivin I-liitteen laji kehrääjä (uhanalaisuusstatus silmälläpidettävä, NT). Soininlaakson alueella on tehty melko paljon hakkuita, joten linnusto on ollut varmasti joskus arvokkaampi.

16 14 Rajavuoren ja Soininlaakson vanhan kuusimetsän alueet on syytä jättää rakentamistoiminnan ulkopuolelle, sillä niiden merkitys linnustolle on suuri. Erityisen arvokas alue on aivan Rajavuoren tuntumassa sijaitseva kosteapohjainen metsä. Nämä metsät ovat myös tärkeitä virkistysalueita, joilla liikkumista on syytä ohjata polkuverkostolla. 6. Kirjallisuus Pöyhönen, M., Hokkanen, T., Ilomäki, T. & Parkko, P. 1999: Faunistinen katsaus Kymenlaakson pesimälinnustoon Lintukymi 21: Kymenlaakson Lintutieteellinen Yhdistys ry:n vuosijulkaisu. Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I. (toim.) 2001: Suomen lajien uhanalaisuus Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus. Helsinki. Väisänen, Koskimies, P. 1994: Linnuston seuranta ympäristöhallinnon hankkeissa. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja sarja B s. Helsinki. Väisänen, R.A., Lammi, E. & Koskimies, P. 1998: Muuttuva pesimälinnusto. 567 s. Otava. Helsinki