SALMENNIEMEN RANTA-ASEMAKAAVAN LAAJENNUS LUONTOSELVITYS SUOMUSSALMEN KUNTA

Transkriptio

1 SALMENNIEMEN RANTA-ASEMAKAAVAN LAAJENNUS LUONTOSELVITYS SUOMUSSALMEN KUNTA EKOTONI KY KIMMOKAAVA

2 3 SISÄLLYSLUETTELO 1. TAUSTA 2. TAVOITTEET JA TUTKIMUSMENETELMÄT 3. LUONTOSELVITYS KALLIO- JA MAAPERÄ VESISTÖT KASVILLISUUS MAISEMA 4. SUOJELUALUEET, SUOJELUOHJELMAT JA NATURA 2000-VERKOSTO 5. LUONNONSUOJELU-, VESI- JA METSÄLAIN MUKAISET KOHTEET 6. UHANALAISLAJISTO 7. LUOKITUS JA SUOSITUKSET

3 4 1 TAUSTA Ranta-asemakaava-alueen kasvillisuusinventointi toteutettiin kesällä Inventointi kohdentui pääosin ranta-alueiden läheisyyteen. Jo rakennettuja alueita ei inventoitu kovinkaan tarkkaan. Luonto- ja kasvillisuusinventoinnin tavoitteena oli kartoittaa kaavan tarpeisiin arvokkaiden tai muiden kaavoituksessa huomioon otettavien luontokohteiden esiintyminen. Luontoselvityksen on laatinut FL Jari Hietaranta. 2. TAVOITTEET JA TUTKIMUSMENETELMÄT Suunnittelualue sijaitsee VT 5 läheisyydessä Suomussalmen kunnassa. Kaava-alue sijaitsee tien molemmin puolin. Huomiota luontoselvityksen maastotyöskentelyssä kiinnitettiin kasvillisuustyyppeihin, kasvilajistoon sekä geomorfologiaan ja maisemaan. Apuna maastossa käytettiin tavanomaisia kasvitunnistuskirjoja, sanelukonetta ja karttaa. Maastossa aikaa käytettiin 7 h työpäivä. Tavoitteena oli ensisijaisesti kartoittaa mahdollisten LSL, ML ja VL mukaisten ns. lakikohteiden esiintyminen kaava-alueella ja lisäksi pyrittiin kartoittamaan ja rajaamaan kartalle sellaiset muut luontotyypit, jotka inventoijan käsityksen mukaan tulisi pyrkiä huomioimaan kaavoituksessa ja rakentamisen sijoittelussa. Tällöin huomiota kiinnitettiin mm Meriluoto & Soininen (1998) mainitsemiin metsäluonnon luontotyyppeihin, joihin tulisi kiinnittää huomiota maankäytön suunnittelun yhteydessä. Koko suunnittelualue kierrettiin kävellen siten, että ensin inventoitiin tien länsipuoliset alueet ja sen jälkeen itäpuoliset alueet etelästä pohjoiseen. Inventoinnin perusteella laadittiin kasvillisuuskartta perustuen pääosin metsätyyppeihin. Metsätyyppiluokitusta tarkennettiin yksityiskohtaisimmilla kasvilajitiedoilla, mikäli oli tarpeen esim. tarkemman rajauksen esittämiseksi. On huomattava, että lajistotiedot kattavat melko suuren alueen ja vaihtelu pienelläkin alueella voi olla suurta ja poiketa lajiston runsaussuhteiltaan huomattavasti. Lajistotiedot tukevat kuitenkin metsätyyppiluokitusta antamalla yksityiskohtaisempaa tietoa alueen kasvillisuudesta. Runsaussuhdetiedot ovat luonnollisesti tekijän arvioita ja ne vaihtelevat, kuten todettua, yleensä topografian mukaan voimakkaasti pienellä alueella. Selvitystyötä varten käytiin lävitse alueen ympäristöä ja lajistoa käsittelevä aineisto. Vesikasvien, heinien ja sarojen kohdalla saattaa esiintyä puutteita. Maastossa ei systemaattisesti havainnoitu nilviäis-, hyönteis-, sieni- tai jäkälälajistoa. Kartoitusalueesta on laadittu joitain kasvilajikuvauksia, jotta saatiin yksityiskohtaisempi käsitys ko. alueen lajistosta ja sen vaihtelusta. Kasvilajien yleisyyttä arvioitiin eräillä alueilla seuraavasti kuusiportaisella asteikolla, jossa: 1 = yksittäinen havainto kasvilajista 2 = kasvia kasvaa niukasti siellä täällä 3 = kasvia niukasti jokseenkin koko näytealalla 4 = kasvia on runsaasti koko alalla, mutta ei laajaa, yhtenäistä kasvustoa (peittävyys %) 5 = kasvilaji esiintyy massalajina (peittävyys %) 6 = kasvilaji esiintyy erittäin runsaana massalajina (peittävyys yli 75 %) Luontoselvitys tehtiin kesäkuun lopussa Maastotyöhön käytettiin 7h, jona aikana koko suunnittelualue kartoitettiin. Muusta luonnonympäristöstä erottuvat alueet esim. rehevyytensä johdosta, inventoitiin muuta aluetta tarkemmin. Uhanalaisiksi tai silmälläpidettäviksi luokitelluista lajeista on ilmaistu tekstissä myös vuoden 2000 uhanalaistarkastelun mukainen luokitus: CR = äärimmäisen uhanalaiset EN= erittäin uhanalaiset

4 5 VU= vaarantuneet NT= silmälläpidettävät 3. LUONTOSELVITYS 3.1 KALLIO- JA MAAPERÄ Selvitysalueella esiintyy suhteellisesti runsaasti glasifluviaalista ainesta ja pinnanmuodot ovat selvästi paremmin kehittyneitä, joskaan selviä muodostumia ei ole helposti havaittavissa. Nykyisestä ja muinaisesta rantavoiminen toiminnasta kertovat hiekkarannat Suunnittelualueella on pieniä luonnontilaisia ilmeisen ohutturpeisia rämesoita ja soistuvaa metsämaata erityisesti lahtien kuten Hoikka-, Hako- ja Lapinpuronlahtien tausta-alueilla. Kallioperää ei ole näkyvissä missään suunnittelualueella. Relatiiviset korkeuserot ovat melko vähäiset; enimmillään noin 6-7 m. Topografiansa perusteella aluetta voidaan luonnehtia kankaremaaksi. Kuva1. Tyypillistä loivasti kumpuilevaa glasifluviaalista ainesta. Puusto on mäntyvaltaista kuivahkoa kangasta. Kuva valtatien itäpuolelta. Glasifluviaaliaineksella on selvitysalueella melko huomattava maisemallinen ja kasvillisuuteen vaikuttava asema suunnittelualueella. Geomorfologisista kohteista mainittakoon alueen hiekkaranta sekä Ukonlammen suppakuoppa sekä Lapinpuro pienine deltoineen. 3.2 VESISTÖT Kaava-alueen reittivedet edustavat tyypillisiä niukkaravinteisia ja kirkasvetisiä järviä. Tällaiset vesistöt esiintyvät usein harjuaineksen yhteydessä; delta- ja harjumuodostumien tai kuoppaharjanne -alueella. Kirkkaassa vedessä menestyvät erityisen hyvin pohjaruusukelajit, kuten tyypin nimilaji nuottaruoho, lahnanruohot ja äimäruoho. Rannoilla kasvaa usein järviruokoa tai -kortetta yhtenäisenä, mutta yleensä harvana kasvustona. Kaava-alueella on yksi lampi: jo mainittu Ukonlampi, joka on suppakuoppaan syntynyt kirkasvetinen pienvesi. Lisäksi Lapinpuronlahteen laskee etelästä puro, joka on luonnontilaisena kauniisti meanderoiva (ks kuva 2).

5 6 Kuva 2. Suunnittelualueen länsiosassa on Lapinpuronlahteen laskeva puro, joka on myös geomorfologisesti huomionarvoinen 3.3 KASVILLISUUS Inventointi aloitettiin suunnittelualueen pohjoisosasta Mustikkaniemen alueelta. Valtatien kaakkoispuolella on tielaitoksen levähdysalue. Kasvillisuus tällä alueella on pääosin mäntyvaltaista mustikka-variksenmarjatyypin kangasmetsää. Mänty muodostaa lähes yksin puulajiston. Tien pohjoispuolella kasvillisuus on edellä kuvatun kaltaista kuivahkoa mäntykangasta. Kun inventoinnissa siirrytään valtatien pohjoispuolelle kohti Lapinpuronlahtea, on metsäkasvillisuus saman tyyppistä mäntyvaltaista kangasta. Männyn ohella esiintyy jonkin verran koivua sekapuuna, samoin pihlajaa. Kenttäkerroksen lajisto on tyypillistä: puolukka, mustikka, variksenmarja, kangasmaitikka jne. Rantaan johtavan tien etelä- ja lounaispuolella on laaja rämesuo. Kasvillisuudessa on mm suopursu, maariankämmekkä, juolukka, lakka, tupasvilla, jokapaikansara, variksenmarja, puolukka jne. Rämealue ulottuu Lapinpuronlahden rantaan asti. Alue on maisemallisesti komea. Lahdessa on hiekkaranta. Kun kuljetaan rannan suuntaisesti länteen, saavutaan lahteen laskevalle purolle. Mainittu puro (ks kuva 3) rajoittuu idässä edellä mainittuun rämealueeseen. Puronvarsialueet ovat osin korpimaiset ja puroa on pidettävä luonnontilaisena. Puron varrella esiintyy edellä kuvatun lajiston lisäksi mm ruohokanukkaa, metsälauhaa, korpi-imarretta, suokortetta, lakkaa, suo-orvokkia, metsäalvejuurta ja vanamoa. Harmaalepät kaartuvat kauniisti puron ylle. Harmaalepän ohella puustossa esiintyy kuusta, koivua ja mäntyä. Myös puron länsipuolella on rehevää kasvillisuutta, paikoin jopa korpi-imarre on valtalaji. Pohja- ja kenttäkerros: Equisetum sylvaticum metsäkorte 3 Linnaea borealis vanamo 2 Rubus idaeus, vadelma 2 Rubus saxatilis, lillukka 1 Luzula pilosa kevätpiippo 2 Maianthemum bifolium oravanmarja 1 Calluna vulgaris, kanerva 1 Empetrum nigrum, variksenmarja 3 Dryopteris carthusiana metsäalvejuuri 2 Gymnocarpium dryopteris metsäimarre 2 Suo-orvokki, suo-orvokki 2

6 7 Vaccinum myrtillus mustikka 2 Vaccinium vitis-ideaea, puolukka Trientalis europaea metsätähti 2 Fragaria vesca ahomansikka 1 Melampyrum pratense kangasmaitikka 2 Potentilla erecta rätvänä 2 Solidago virgaurea kultapiisku 2 Kuva 3. Komeaa puronvarsialuetta. Puron reuna-alueet ovat korpimaisia.(kartalla numero 3) Noin m purosta länteen, muuntuu metsäkasvillisuus uudelleen rämemäiseksi ja on samantyyppinen kuin puroalueen itäpuolella. Räme ulottuu rantaan asti ja ranta on hiekkainen. Kun tullaan suunnittelualueen länsireunaan; maasto kohoaa ja räme muuntuu vähitellen enemmän mäntyvaltaisen kankaan tyyppiseksi: männyn ohella esiintyy jonkin verran kuusta ja koivua. Maapuita tai pystypökkelöitä ei esiinny ja puusto on iältään tasaikäistä. Kun siirrytään metsäautotietä kohti etelää, saavutaan laajalle aukkohakkuualueelle, joka ulottuu aina suunnittelualueen eteläosaan asti.

7 8 Kuva 4. Puron länsipuolella on kasvillisuus lähinnä rämesuota. Suo ulottuu rantaan asti, joka kuvassa taustalla. Kuva 5. Lapinpuronlahden pohjukkaa. Rämealue ulottuu rantaan asti. Ohuen eloperäisen aineksen alla on hiekkarantaa (kartalla numero 5). Inventointia jatkettiin seuraavassa vaiheessa valtatien itäpuolella Lehtoniemen alueelle. Niemelle johtavan tien molemmin puolin on metsäkasvillisuus noin vuotiasta mäntyvaltaista kangasta. Sekapuuna esiintyy jonkin verran koivua ja harmaaleppää ja topografian painanteissa myös jonkin verran kuusta. Maapuita tai pystypökkelöitä ei esiinny lainkaan. Kartoissa näkyvä voimalinja on purettu, vain aukko on vielä jäljellä. Vanhan linjan itäpuolella on laaja lievästi rämemäinen, verraten nuorta mäntyä kasvava alue: kenttäkerroksessa esiintyy mm juolukka ja suopursua edellä mainittujen lajien ohella. Kun saavutaan lähelle Hakolahtea, jää niemelle johtavan tien viereen ilmeisesti jäänteitä vanhasta puro-uomasta tai glasifluviaaliuomasta (ks kuva 6). Se on kuitenkin jäänyt pääosin tien rakentamisen alle, mutta kauniita geologisesta toiminnasta kertovia muotoja on yhä nähtävillä. On mahdollista, että sulamiskautena sen pohjalla kulkee sulamisvesiä. Uoman pohjalla esiintyy mm saroja(sp.), pajuja(sp.), ruohokanukkaa ja metsä-imarretta. Lehtoniemen kärkialue on rakennettu ja muu osa niemestä on edellä kuvatun kaltaista mäntyvaltaista kangasta.

8 9 Kuva 6. Erikoista uomastoa ja morfologiaa Lehtoniemeen johtavan tien eteläpuolella (kartalla numero 2). Kuva 7. Hakolahden rantaviivaa. Itärannan kaikki lahdet ja tämäntyyppistä hiekkarantaa (hiekkarannat numerot 4-6 kartalla). Kasvillisuutta tien läheisyydessä sijaitsevassa uomassa Linnaea borealis vanamo 1 Luzula pilosa kevätpiippo 1-2 Maianthemum bifolium oravanmarja 1 Pteridium aquilinum sananjalka 2 Vaccinum myrtillus mustikka 2-3 Vaccinium vitis-ideaea, puolukka 4 Cornus suecica, ruohokanukka 2 Equisetum sylvaticum metsäkorte 1 Gymnocarpium dryopteris metsäimarre 2 Juncus filiformis jouhivihvilä 2 Trientalis europaea metsätähti 2 Fragaria vesca ahomansikka 1 Melampyrum pratense kangasmaitikka 1 Potentilla erecta rätvänä 1 Pyrola sp., talvikki 1 Solidago virgaurea, kultapiisku 1-2

9 10 Hakolahti on kokonaisuudessaan hiekkarantaa (ks kuva 7). Rantakasvillisuus on niukkaa, vain jonkin verran järvikortetta. Varsinaista lehtipuuvyöhykettä ei rannan ja varsinaisen metsäkasvillisuuden välissä ole, vaan hiekkainen ranta muuntuu nopeasti rämemäiseksi kankaaksi. Hiekkaranta-alue on pituudeltaan yli 50 m ja täten se voidaan käsittää sisämaan hiekkarantaalueeksi. Kun siirrytään Hakolahdelta kohti pohjoista, on ranta-alueella kaksi olemassa olevaa loma-asuntoa. Niiden tausta-alueella on metsäkasvillisuus tavanomaista mäntyvaltaista kangasta, jossa paikoin on rämemäisiä piirteitä. Kasvillisuus jatkuu aina vanhan voimalinjan tuntumassa olevalle Ukonlammelle samantyyppisenä. Itse lampi lienee muinaiseen glasifluviaaliainekseen syntynyt suppalampi. Sen pinta-ala lienee noin 1ha luokkaa. Se vaikuttaisi olevan melko luonnontilainen. Itäpuolelta poistettu voimalinja parantaa sen luonnontilaisuutta ja maisemakuvaa entisestään. Karinlomanniemen eteläpuolella (ks kuvat 7b ja 8) on myös hiekkaranta-aluetta. Se muodostaa yhdessä niemen kanssa maisemallisesti erittäin kauniin kokonaisuuden. Myös tämän hiekkarantaalueen pituus on yli 50 m ja samoin taustamaastossa on kuivahkoa mäntykangasta kasvavaa metsää. Ahmanniemi on kuivahkoa mäntykangasta kasvava. Kenttäkerroksen lajisto on tavanomainen, ja se jatkuu samanlaisena aina inventoinnin aloituspaikkaan Mustikkaniemen levähdysalueelle asti. Kuva 7b. Etualalla Karinlomanniemi. Hiekkarannoille tyypillinen kaareva muoto ilmenee kuvassa selvästi. Taustan pitkänomainen, muusta kasvillisuudesta erottuva vyöhyke, on Lapinpuronlahteen laskeva puro. Pohja- ja kenttäkerroksen lajistoa Vaccinium vitis-idaea, puolukka 1 Vaccinium uligunosum, juolukka 2 Calluna vulgaris, kanerva 1 Vaccinum myrtillus, mustikka 2 Solidago virgaurea, kultapiisku 1 Potentilla erecta, rätvänä 1 Gymnocarpium drypteris, metsäimarre 3 Luzula pilosa kevätpiippo 2 Ledun palsutre, suopursu 2-3 Rubus arcticus, mesimarja 1 (varsinaisella rämeellä) Rubus chamaemorus, lakka 1-3 Melampyrum pratene, kangasmaitikka 2 Solidago virgaurea, kultapiisku 2 Pteridium aquilinum, sananjalka 1-2 Pensas- ja latvuskerros:

10 11 Picea abies kuusi 1 Pinus sylvestris mänty 4-5 Salix sp. paju 1 Betula pubescens hieskoivu 2 Alnus indica, harmaaleppä 1 Betula pendula rauduskoivu 1 Kuva 8. Karinlomanniemen eteläpuolista ranta-aluetta. Avoin hiekka-alue oli inventointiajankohtana (kesäkuu) leveydeltään 2-3 metriä. Vyöhykkeen takana tavanomainen metsäkasvillisuus (ks myös ilmakuva 7b). Kuva 9. Mustikkalahti, kuten myös muut lahdet ovat maisemakuvallisesti kauniita. 3.4 MAISEMA Kaava-alueen rantaa myötäilevällä vyöhykkeellä maisema- ja korkokuva ovat pääosin irtainten maalajien muovaamaa. Irtomaalajeista vallitsevat lajittuneet ainekset. Lahtien pohjukoissa on säännöllisesti hiekkarantaa. Erityisiä maisemallisia kiintopisteitä ovat Lapinpuronlahti, Hakolahti ja erityisesti Hoikkalahden Ahmanniemen välinen ranta-alue. Kaunis maisemakuva on myös Ukonlammen ympäristössä. 4. SUOJELUALUEET, SUOJELUOHJELMAT JA NATURA 2000-VERKOSTO

11 12 Suunnittelualueella tai sen välittömässä läheisyydessä ei ole perustettuja luonnonsuojelualueita, valtakunnallisiin suojeluohjelmiin tai Natura 2000 verkostoon sisältyviä alueita. 5. LUONNONSUOJELU-, VESI- JA METSÄLAIN MUKAISET KOHTEET Luonnonsuojelulain mukaiset kohteet Luonnonsuojelulain 29 :ssä on lueteltu 9 luontotyyppiä, joiden luonnontilaisia tai luonnontilaiseen verrattavia kohteita ei saa muuttaa niin, että niiden ominaispiirteiden säilyminen kyseisellä alueella vaarantuu. Suojeltuja luontotyyppejä ovat: Luontaisesti syntyneet, merkittäviltä osin jaloista lehtipuista koostuvat metsiköt Pähkinäpensaslehdot Tervaleppäkorvet Luonnontilaiset hiekkarannat Merenrantaniityt Puuttomat tai luontaisesti vähäpuustoiset dyynit Katajakedot Lehdesniityt Avointa maisemaa hallitsevat suuret puut ja puuryhmät Suunnittelualueella esiintyy luonnonsuojelulain mukaisia kohteita. Tekstissä mainittuja Lapinpuronlahtea, Hakolahtea ja Hoikkalahtea voidaan pitää ns. sisämaan hiekkarantana: niiden pituus ylittää tai on lähellä 50 m ja niiden leveys on muutamia metrejä. Ne ovat lisäksi luonnontilaisia. Metsälain 10 nimeämät erityisen tärkeät elinympäristöt Metsälain 10 velvoittaa säilyttämään arvokkaita elinympäristöjä, jos ne ovat luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia sekä ympäristöstään selvästi erottuvia. Niitä koskevat hoito- ja käyttötoimenpiteet tulee tehdä elinympäristöjen ominaispiirteet säilyttävällä tavalla. Tällaiset elinympäristöt ovat yleensä pienialaisia. Metsälain tarkoittamia erityisen tärkeitä elinympäristöjä ovat: Lähteiden, purojen ja pysyvän vedenjuoksu-uoman muodostavien norojen sekä pienten lampien välittömät lähiympäristöt Ruoho- ja heinäkorvet, saniaiskorvet sekä lehtokorvet ja Lapin läänin eteläpuolella sijaitsevat letot Rehevät lehtolaikut Pienet kangasmetsäsaarekkeet ojittamattomilla soilla Rotkot ja kurut Jyrkänteet ja niiden välittömät alusmetsät Karukkokankaita puuntuotannollisesti vähätuottoisemmat hietikot, kalliot, kivikot, louhikot, vähäpuustoiset suot ja rantaluhdat Suunnittelualueella esiintyy yksi metsälain mukainen kohde. Kysymyksessä on Lapinpurolahteen laskeva luonnontilainen puro. Vesilain 15a ja 17a nimeämät erityisen tärkeät elinympäristöt Vesilain muutoksen mukaan (1105/1996, 15a ja 17a ) alle hehtaarin suuruiset fladat kluuvijärvet ja lähteet taikka muualla kuin Lapin läänissä enintään yhden hehtaarin suuruiset lammet, järvet ja vesistöä pienemmät uomat tulee säilyttää luonnontilaisena.

12 13 Suunnittelualueella on yksi em. mainittu kohde. Ukonlampea voidaan pitää vesilain mukaisena kohteena. Kuva 10. Ukonlampi. Sen itäpuolelta on purettu voimalinja. Muita huomionarvoisia metsäluonnon luontotyyppejä ja lajistoa Suunnittelualeen inventoinnissa on pyritty huomioimaan myös em. laeissa mainitsemattomia muita metsäluonnon arvokkaita elinympäristöjä, joita esimerkiksi Meriluoto ja Soininen (1998) ovat kuvanneet. Huomiota kiinnitettiin seuraaviin tyyppeihin: vanhat havu- ja sekametsiköt vanhat lehtimetsiköt paisterinteet supat ruohoiset suot metsäniityt hakamaat Suunnittelualueelta ei löydetty muita huomionarvoisia kohteita. 6. UHANALAISLAJISTO Lisäksi maastotyöskentelyssä kiinnitettiin huomiota mm seuraaviin elinympäristöihin: 1. Uhanalaisten ja erityisesti suojeltavien kasvilajien (LSL 46 ja 47 ) esiintymät 2. Uhanalaisten- ja erityisesti suojeltavien eliölajien (LSL 46 ja 47 ) esiintymät 3. Luontodirektiivin IV (a) tarkoittaminen eläinlajien lisääntymis- ja levähdyspaikat Uhanalaisiksi tai silmälläpidettäviksi luokitelluista lajeista on ilmaistu tekstissä myös vuoden 2000 uhanalaistarkastelun mukainen luokitus: CR = äärimmäisen uhanalaiset EN= erittäin uhanalaiset VU= vaarantuneet NT= silmälläpidettävä Maastoinventoinnissa ei löydetty edellä mainittuja uhanalaislajiston elinympäristöjä. 7. LUOKITUS JA SUOSITUKSET Suunnittelualueiden luokittelussa olemme käyttäneet jakoa viiteen luokkaa luontoarvojen perusteella. Luokkajako on jossain määrin subjektiivinen, mutta pyrkimyksenä on ollut huomioida

13 14 luonnontilaisuutta, puusto ikärakennetta ja lajivalikoimaa, geomorfologiaa ja maisemakuvaa ja näiden yhteisvaikutusta. Käytetyt luokat ovat: arvoluokka 0: ympäristövaurioalueet, kasvillisuus tuhoutunut ainakin osittain arvoluokka 1: tavanomainen maisema ja luonnonympäristö arvoluokka 2: huomioitavia tai jokseenkin merkittäviä luontoarvoja (paikallinen taso) arvoluokka 3: jokseenkin merkittäviä tai merkittäviä luonto- tai maisema-arvoja (paikallinen - seudullinen taso) arvoluokka 4: hyvin merkittäviä luontoarvoja (seudullinen valtakunnallinen taso) Alueen kohteet luokiteltiin seuraavalla tavalla: Arvoluokka 2: Ukonlampi (numero 1 kartalla ) Pieni purolaakso tien lähellä (numero 2 ) Arvoluokka 3: Lapinpuronlahteen laskeva puroalue (numero 3) Hakolahti (numero 4) Lapinpuronlahti (numero 5) Hoikkalahti (numero 6) Karinlomanniemenlahti (numero 7) Hiekkaranta-alueiden kohdalla kaavassa tulisi käyttää MY + sl merkintää. Metsälakikohteen (puronvarsi lähialueineen) ja vesilakikohteen (Ukonlampi) kohdalla tulisi käyttää MY +luo merkintää ja MY +geo merkintää. Tien läheisyyden purouomalle riittää MY merkintä. Sauvossa 4.tammikuuta 2010 Jari Hietaranta

14 15