UPM. Joutsan Kivijärvi LUONTOSELVITYS

Transkriptio

1 LIITE 1 UPM Joutsan Kivijärvi LUONTOSELVITYS EKOTONI KY

2 2 SISÄLLYSLUETTELO 1 TAUSTA JA TAVOITTEET TAVOITTEET JA TUTKIMUSNENETELMÄT LUONTOSELVITYS Kallio- ja maaperä Vesistöt Kasvillisuus Maisema SUOJELUALUEET, SUOJELUOHJELMAT JA NATURA 2000-VERKOSTO LUONNONSUOJELU-, VESI- JA METSÄLAIN MUKAISET KOHTEET Luonnonsuojelulain mukaiset kohteet Metsälain 10 nimeämät erityisen tärkeät elinympäristöt Vesilain 15a ja 17a nimeämät erityisen tärkeät elinympäristöt Muita huomionarvoisia metsäluonnon luontotyyppejä ja lajistoa UHANALAISLAJISTO LUOKITUS JA SUOSITUKSET lähteet, kirjallisuus

3 3 1 TAUSTA JA TAVOITTEET Kasvillisuusinventointi toteutettiin heinäkuussa lopussa vuonna Maastoinventointi käsitti Joutsan kunnassa (ent. Leivonmäki) sijaitsevan Kivijärven ja sen kaakkoispuolella sijaitsevan Latosenlammen. Suunnittelualue käsitti Kivijärven lähes kokonaisuudessaan; ainoastaan pohjois-ja koillisranta eivät kuuluneet inventointiin. Luonto- ja kasvillisuusinventoinnin tavoitteena oli kartoittaa maankäytön suunnittelun kannalta merkittävien luontokohteiden ja alueiden esiintyminen alueella. Luonnonsuojelulainsäädännön mukaiset kohteiden ohella huomiota kiinnitettiin myös luonnon monimuotoisuuteen yleisemmin sekä maisemallisiin ja ekologisiin kysymyksiin. 2 TAVOITTEET JA TUTKIMUSNENETELMÄT Huomiota luontoselvityksen maastotyöskentelyssä kiinnitettiin erityisesti kasvillisuustyyppeihin, kasvilajistoon sekä geomorfologiaan ja maisemaan. Apuna maastossa käytettiin tavanomaisia kasvitunnistuskirjoja, sanelukonetta ja karttaa. Aikaa käytettiin maastossa yhteensä 9 h. Tavoitteena oli ensisijaisesti kartoittaa mahdollisten LSL, ML ja VL mukaisten ns. lakikohteiden esiintyminen suunnittelualueella. Lisäksi pyrittiin kartoittamaan ja rajaamaan kartalle sellaisia muita luontotyyppejä, jotka inventoijan käsityksen mukaan tulisi pyrkiä huomioimaan kaavoituksessa ja rakentamisen sijoittelussa. Tällöin huomiota kiinnitettiin mm Meriluoto & Soininen (1998) mainitsemiin metsäluonnon luontotyyppeihin, joihin tulisi maankäytön suunnittelun yhteydessä kiinnittää huomiota. Inventoinnin perusteella laadittiin kasvillisuuskartta, joka perustuu pääosin maastossa havaittuihin metsätyyppeihin ja kasvilajistoon. Metsätyyppiluokitusta tarkennettiin yksityiskohtaisimmilla kasvilajitiedoilla, mikäli oli tarpeen esim. tarkemman rajauksen ja esimerkiksi alueen tai rakentamisen ulkopuolelle jättämisen perustelemiseksi. On kuitenkin huomattava, että tekstissä esitetyt lajistotiedot kattavat usein melko suuren alueen ja lajien runsaussuhteiden vaihtelu pienelläkin alueella voi olla suurta. Tosin Kivijärven kohdalla voidaan todeta, että kasvillisuuden vaihtelu oli alueen koonkin huomioiden melko vähäistä. Lajistotiedot tukevat kuitenkin yleispiirteisempää metsätyyppiluokitusta antamalla yksityiskohtaisempaa tietoa alueen kasvillisuudesta ja ekologista. Runsaussuhdetiedot ovat luonnollisesti tekijän arvioita, ja ne vaihtelevat, kuten todettua, mm topografian ja maalajinkin mukaan voimakkaasti pienenkin alueen puitteissa. Ne antavat kuitenkin lukijalle konkreettista tietoa alueen lajistosta. Vesikasvien, heinien ja sarojen kohdalla esiintyy puutteita. Maastossa ei systemaattisesti havainnoitu myöskään nilviäis-, hyönteis-, sieni- tai jäkälälajistoa. Elolliseen luontoon liittyvää tietoa on täydennetty mm maankamaraan, geomorfologiaan ja maisemaan liittyvällä inventointitiedolla. Myös näiden elementtien mahdolliseen arvoon on otettu kantaa. Kasvilajien yleisyyttä arvioitiin eräillä alueilla seuraavasti kuusiportaisella asteikolla, jossa: 1 = yksittäinen havainto kasvilajista 2 = kasvia kasvaa niukasti siellä täällä 3 = kasvia niukasti jokseenkin koko näytealalla

4 4 4 = kasvia on runsaasti koko alalla, mutta ei laajaa, yhtenäistä kasvustoa (peittävyys %) 5 = kasvilaji esiintyy massalajina (peittävyys %) 6 = kasvilaji esiintyy erittäin runsaana massalajina (peittävyys yli 75 %) Muusta luonnonympäristöstä erottuvat alueet esim. rehevyytensä johdosta, inventoitiin muuta aluetta tarkemmin. Uhanalaisiksi tai silmälläpidettäviksi luokitelluista lajeista on ilmaistu tekstissä myös vuoden 2000 uhanalaistarkastelun mukainen luokitus: CR = äärimmäisen uhanalaiset EN= erittäin uhanalaiset VU= vaarantuneet NT= silmälläpidettävät LC=runsaana esiintyvät 3 LUONTOSELVITYS 3.1 Kallio- ja maaperä Selvitysalueen maaperä on pääosin lajittunutta ainesta; ei kaikkialla glasifluviaalista soraa, mutta myös osaksi lajittunutta hiekkavaltaista moreenia. Kalliopaljastumia ei juuri esiinny järven ranta-alueilla tai ne ovat hyvin pienialaisia. Kallioperä on pääosin graniittia. Myös gabroa ja gneissiä esiintyy järven ympäristössä. Kuva 2. Kivijärven eteläosassa on rannan suuntainen glasifluviaalisesta aineksesta muodostunut reunamuodostuma. Selviä lajittuneen aineksen kerrostumia on erityisesti järven eteläosassa (ks kuva 2) mutta myös Kivijärven länsirannalla. Relatiiviset korkeuserot ovat suhteelliset pieniä. Järven pinta on noin 130 mpy ja 140 mpy korkeustasot saavutetaan noin lyhimmillään noin 300 m etäisyydellä rannasta. Topografian perusteella suunnittelualueen korkokuvaa voidaan luonnehtia kankaremaaksi. Pienipiirteinen vaihtelu on kuitenkin melko suurta ja paikoin, erityisesti itärannan pohjoisosassa rantatörmä on melko jyrkkä, lounaassa

5 5 hyvinkin tasainen (ks kuva 3). Tämä viittaa muinaiseen rantatörmään nykyisen järvenpinnan yläpuolella ja edelleen muinaiseen nykyistä järveä laajempaan jääjärveen. Topografiaa voidaan Kivijärven länsi- ja etelärannoilla luonnehtia kettle and hole (satula ja kuoppa) maastoksi: jossa pienet painanteet ja harjanteet vuorottelevat. Myös harjunmuodostusta on havaittavissa. Kuva 3. tervalahden ympäristössä topografia on tasainen ja moreenia peittää vaihtelevan paksuinen eloperäinen aines. Itärannalla ja Latosenjärven ympäristössä ablaatiomoreeni peittää kallioperää (ks kuva 4). Ranta-alueet ovat kiviset ja kovapohjaiset, mutta Kivijärven lounaisosassa on pehmeää turverantaa. Lounaisosassa relatiiviset korkeuserot ovat myös pienimmillään. Kuva 4. Kuvan Itärannan pohjoisosasasta. Maaperän on moreenia. Tekstissäkin useasti mainittu hakkuualue näkyy hyvin kuvan oikeassa reunassa. hakkuut ulottuivat järven eteläosaan asti. Rannan suojavyöhykkeen puusto on mäntyvaltaista variksenmarja-mustikka tyyppiä.

6 6 3.2 Vesistöt Kivijärvi on alkuperältään kovapohjainen, vähäravinteinen ja kirkas, mutta humuspitoisuus on lisääntynyt. Järvi on matala ja keskisyvyys on alle 10 metriä, ja tämän takia se on herkkä veden laadun muutoksille. Järveen laskee itärannalla kolme muokattua, suoritettua ojaa. Latosenlampea ja Kivijärveä yhdistävä uoma on luonnontilainen. Kuva 5. Kivijärvi on verraten matala ja paikoin, nimensä mukaisesti, kivinen. Etenkin järven eteläosassa ja kuvassa näkyvän saaren rannat on paikoin ruovikkoa ja luhtaisuutta. 3.3 Kasvillisuus Vallitsevana biotooppina Kivijärven ympäristössä ovat karuhkot mäntyvaltaiset kankaat. Kuusikkoja tai vanhaa lehtipuustoa on niukalti. Metsäalueet ovat olleet intensiiviset metsätalouden piirissä. Nuoria taimikoita on lähes kauttaaltaan suunnittelualueella. Erityisesti Kivijärven lounaispuolella on pienialaista lyhytkorsi- ja korpirämeitä. Lahopuuta on niukalta ja vähäiset yksilöt ovat pystyyn kuolleita mäntyjä. Lehtipuukeloja ei esiinny. Inventointi aloitettiin Kivijärven pohjoiskärjestä suuntautuen ensi länsirantaa kohti etelää ja sen jälkeen eteläranta ja itäranta sekä viimeiseksi Latosenlampi. Pohjoisosassa maasto on moreenikumparetta jolla kasvaa puolukka-kanervatyypin melko kuivaa mäntyvaltaista kangasta. Rantavyöhykkeen takana, noin m etäisyydellä, on hakkuualuetta tai nuorta taimikkoa. Tämä asetelma jatkuu käytännössä koko länsirannan osalta. Mainitsemisen arvoinen geologinen muodostuma pohjoisosan vanha sulamisvesiuoma ja siihen liittyvä paikalleen sulaneen jään muodostuma painanne, joka nykyisen erottuu hieman tuoreemman kankaan lajistollaan. Painanteen erottaa nykyisestä Kivijärvestä melko komea moreeniselänne. Kun siirrytään edelleen kohti etelää, on paikoin laikuittain kenttäkerroksessa jopa puolukka-kanervajäkälätyyppiä, mutta enimmäkseen puolukka kanervatyyppiä, jossa paikoin esiintyy runsaahkosti myös variksenmarjaa. Muusta lajistosta mainittakoon kangasmaitikka,

7 7 suopursu (rannassa), mustikka jne. Kuten todettua nuori taimiko tai hakkuualue ulottuu lähelle rantavyöhykettä. Kasvillisuus jatkuu edellä kuvatun kaltaisena aina järven keskellä olevan saaren pohjoiskärjen kohdalle. Täällä esiintyy myös muusta kasvillisuudesta erottuva painanne, jossa männyn ohella esiintyy hieman koivua, kuusta ja harmaaleppää (ks. kuva 6). Ranta on paikoin hiekkainen - sorainen länsirannan keskiosassa. Myös tällä alueella rannassa melko jyrkästi viettävä törmäosa nykyisen vedenpinnan yläpuolella, mikä viitannee muinaisen jääjärven purkautumiseen. Kenttä- ja pohjakerroksen lajistoa länsirannan pohjoisosassa Maianthemum bifolium oravanmarja 1-2 Trientalis europaea metsätähti 1 Viola palustris suo-orvokki 1 Pyrola sp., talvikki 1-2 Luzula pilosa kevätpiippo 1 Vaccinum myrtillus mustikka 4-5 Empetrum nigrum, variksenmarja 1-3 Rubus chanaemorus, lakka 1(rannan tuntumassa) Linnaea borealis vanamo 1 Juncus filiformis jouhivihvilä 1 Dryopteris carthusiana metsäalvejuuri 1-2 Pteridium aquilinum sananjalka 2 Equisetum sylvaticum metsäkorte 1 Carex echinata tähtisara 1-2 Thelypteris connectilis korpi-imarre 1 Melampyrum pratense kangasmaitikka 1 Potentilla erecta rätvänä 2 Kuva 6. Itärannalla on paikoin pieniä suppapainanteita, joissa kasvillisuus on hieman muusta rantavyöhykkeen kasvillisuudesta poikkeavaa. Edelleen kun siirrytään etelään ja saavutaan Kivijärveen laskevan ojan ympäristöön alkaa maaperä olla vetisempää ja kasvillisuus muuntuu isovarpuiseksi rämeeksi ja nopeasti ojan lähiympäristössä kuusi- tai lehtipuukorveksi (ks kuva 7). Puustossa esiintyy kuusen ohella koivu, harmaaleppää ja pajulajeja. Kenttäkerroksessa esiintyy saroja, järviruokoa, kurjenjalkaa, raatetta, rätvänää, suo-orvokkia, suohorsmaa, mesiangervoa, suo-orvokkia, metsälauhaa, juolukkaa, suopursua jne. Rantaa reunustaa myös melko leveä ruovikkovyö.

8 8 Länsirannan eteläosan kasvillisuutta (suoalueen pohjoispuolelta) Athyrium filix-femina, hiirenporras 1 Equisetum sylvaticum, metsäkorte 3 Luzula pilosa, kevätpiippo 2 Oxalis acetosella, käenkaali 1-2 Vaccinum myrtillus, mustikka 3-4 Linnaea borealis,vanamo 1-2 Empetrum nigrum, variksenmarja 1-3 Melampyrum pratense kangasmaitikka 2 Maianthemum bifolium oravanmarja 1 Gymnocarpium dryopteris, metsäimarre 1 Viola palustris, suo-orvokki 2 Pteridium aquilinum sananjalka 1 Dryopteris carthusiana metsäalvejuuri 2 Calluna vulgaris, kanerva 1-2 Vaccinium vitis-ideaea, puolukka 1-2 Potentilla erecta rätvänä 1 Solidago virgaurea kultapiisku 1-2 Trientalis europaea metsätähti 1-2 Fragaria vesca ahomansikka 1 Rubus idaeus, vadelma 2 Rubus saxatilis, lillukka 1 Kuva 7. Korpimaisuutta itärannan eteläosassa kahden ojan lähialueella topografia on tasainen, maaperä soistuva.

9 9 Kuva 8. Tervalahden ympäristössä on niukkapuustoista sara- ja heinävaltaista suota. Alue ei ole aivan luonnontilainen, sillä ojituksia on toteutettu eteenkin hieman etäämpänä rannasta. Järvi kuvasta vasemmalle. Kun siirrytään edelleen kohti eteläpohjukkaa, muuntuu korpi uudelleen sara- ja heinävaltaiseksi ja edelleen etelärannalla rämeeksi, joka ulottuu rantaan asti. Puusto koostuu lähes yksinomaan männystä. Jonkin verran esiintyy koivua ja pihlajaa. Kun saavutaan Tervalahdelle, ovat kuivemmat pohjoisosat kuivahkoa mäntyvaltaista kangasta. Puusto on tasaikäistä ja harvennettua. Tervalahden pohjukassa topografia on laajalti alavaa ja laaja vyöhyke rannan tuntumassa on ns. isovarpurämettä; puolukka, suopursu, juolukka, mustikka, kanerva ja vaivaiskoivu. Lisäksi alueella kasvaa vilukkoa ja ruohokanukkaa sekä lakkaa ja karpaloa. Ranta on ruovikkoinen ja pehmeä. Lahteen laskevat uomat eivät ole luonnontilaisia. Kuva 9. Eteläosan glasfluviaalimuodostumaa. Puusto on mäntyvaltaista kuivahkoa kangasta.

10 10 Kuva 10. Reimanniemen itäpuolella on paikoin kasvillisuus hieman rehevämpää. Reimanniemelle saavutettaessa maasto alkaa kohota ja samalla kasvillisuus muuntuu kuivahkoksi mäntyvaltaiseksi kankaaksi, jolla mänty muodostaa lähes yksinomaan puukerroksen. Niemellä on männyn ohella hieman koivua ja harmaaleppää. Rämettä on uudelleen edellä mainitun niemen itäpuolella ja lajisto on edellä kuvatun kaltaista. Alueella on veneiden säilytyspaikka. Etelärannalla maasto alkaa kohota ja rannan topografia on verraten jyrkkä; samalla tavalla kuin länsirannalla. Rannan suuntaisena kulkee glasifluviaalisesta aineksesta muodostunut harjanne: se saattaisi olla syntynyt jääjärven loppuvaiheessa. Ranta on kovapohjainen ja hiekkainen: ruovikkoa ei esiinny. Saaren eteläkärjen kohdalla on topografia erityisen komeaa. Puusto on nuorta tasaikäistä mäntykangasta, joka etelärannan itäosassa muuntuu laajahkossa painanteessa kuusimänty sekakankaaksi ja uudelleen mäntyvaltaiseksi kuivahkoksi kankaaksi kun siirrytään kaakkois- ja itärannalle. Puusto säilyy mäntyvaltaisena kankaan aina suunnittelualueen rajalle: Kivijärven lasku-uomalle asti. Lasku-uoma on luonnontilainen erittäin kauniisti meanderoiva pieni joki tai puro. Uoman matalat akkumulaatio- ja eroosiorannat näkyvät kauniisti. Uoman partaalla on runsaasti lehtopuuta: harmaaleppää ja pajuja ja jokunen tuomikin. Maapuita on jonkin verran. Erityisen komea alue on Kangas-Kapeiselta ja Kivijärveltä laskevien uomien yhtymäkohdassa. Pohja- ja kenttäkerros: Vaccinium vitis-idaea, puolukka 2-4 Empetrum nigrum, variksenmarja 3-5 Vaccinium uliginosum, juolukka 1 Calluna vulgaris, kanerva 3 Luzula pilosa, kevätpiippo 1 Maianthemum bifolium,oravanmarja 1 Melampyrum pratense kangasmaitikka 1-2 Calamagrostis arundinace. metsäkastikka 1 Vaccinum myrtillus, mustikka 2-3 Deschampsia flexuosa,metsälauha 1 Trientalis europaea,metsätähti 1 Epilobium angustifolium, maitohorsma 1

11 11 Pensas- ja latvuskerros: Pinus sylvestris, mänty 4 Betula pendua, rauduskoivu 1 (painanteissa hieman runsaammin) Juniperus communis, kataja 1 Picea abies, kuusi 2 (painanteissa hieman runsaammin) Populus tremula, haapa 1 Latosenlammen länsi- ja lounaisrannalla on vanhaa ojikkoa, joka ulottuu aina rantaan asti. Muulla kasvillisuus on kuivahkoa mäntyvaltaista kangasta. Puusto on tasaikäistä ja maapuita tai pystykeloja ei esiinny. Kenttäkerroksen lajisto on tavanomaista: puolukka, mustikka, kanerva, variksenmarja, kangasmaitikka, vanamo, käenkaali, kultapiisku. Eteläosan lasku-uoma on luonnontilaisen kaltainen. Sen rannalla kasvaa harmaaleppää ja pajuja kapeana vyöhykkeenä, joka muuntuu tavanomaiseksi mäntykankaaksi. Latosenlammen itärannan kasvillisuus tien ja rannan välissä on hieman kookkaampaa mäntyvaltaista kangasta. Latosenlammen ranta-alueet ovat kauttaaltaan luhtaiset ja erityisen leveä luhtareunus on pohjois-pohjukassa 3.4 Maisema Yleispiirteenä todetaan, että Kivijärven maisemakuvaa voidaan pitää peitteisenä ja suljettuna, ainoastaan eteläosan avonaiset suoalueet ovat maisemakuvaltaan puoliavoimia tai avoimia. Järven keskellä sijaitseva saari avautuu kauniisti useasta eri suunnasta, erityisesti järven eteläosasta. Reimanniemen länsipuolen soiden reunustamat lahdet ja pienet lahdelmat ovat myös maisemakuvallisesti huomionarvoisia. Lisäksi voidaan mainita pienimuotoinen Latosenlampea ja Kivijärveä yhdistävä jokilaakso. Latosenlampi on maisemakuvaltaan erämaamainen, vaikka tie kulkeekin pitkin sen itärantaa ja aiheuttaa maisemakuvallista haittaa. Kuva 11. Järven maisemakuva on metsäinen ja yhtenäinen. Kuvassa järven keskellä olevan saaren länsirantaa.

12 12 Kuva 12. Kuva pitkin etelärantaa. 4 SUOJELUALUEET, SUOJELUOHJELMAT JA NATURA 2000-VERKOSTO Suunnittelualueella tai sen välittömässä läheisyydessä ei ole perustettuja luonnonsuojelualueita, valtakunnallisiin suojeluohjelmiin tai Natura 2000 verkostoon sisältyviä alueita. 5 LUONNONSUOJELU-, VESI- JA METSÄLAIN MUKAISET KOHTEET 5.1 Luonnonsuojelulain mukaiset kohteet Luonnonsuojelulain 29 :ssä on lueteltu 9 luontotyyppiä, joiden luonnontilaisia tai luonnontilaiseen verrattavia kohteita ei saa muuttaa niin, että niiden ominaispiirteiden säilyminen kyseisellä alueella vaarantuu. Suojeltuja luontotyyppejä ovat: Luontaisesti syntyneet, merkittäviltä osin jaloista lehtipuista koostuvat metsiköt Pähkinäpensaslehdot Tervaleppäkorvet Luonnontilaiset hiekkarannat Merenrantaniityt Puuttomat tai luontaisesti vähäpuustoiset dyynit Katajakedot Lehdesniityt Avointa maisemaa hallitsevat suuret puut ja puuryhmät Suunnittelualueella ei esiinny luonnonsuojelulain mukaisia kohteita.

13 Metsälain 10 nimeämät erityisen tärkeät elinympäristöt Metsälain 10 velvoittaa säilyttämään arvokkaita elinympäristöjä, jos ne ovat luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia sekä ympäristöstään selvästi erottuvia. Niitä koskevat hoito- ja käyttötoimenpiteet tulee tehdä elinympäristöjen ominaispiirteet säilyttävällä tavalla. Tällaiset elinympäristöt ovat yleensä pienialaisia. Metsälain tarkoittamia erityisen tärkeitä elinympäristöjä ovat: Lähteiden, purojen ja pysyvän vedenjuoksu-uoman muodostavien norojen sekä pienten lampien välittömät lähiympäristöt Ruoho- ja heinäkorvet, saniaiskorvet sekä lehtokorvet ja Lapin läänin eteläpuolella sijaitsevat letot Rehevät lehtolaikut Pienet kangasmetsäsaarekkeet ojittamattomilla soilla Rotkot ja kurut Jyrkänteet ja niiden välittömät alusmetsät Karukkokankaita puuntuotannollisesti vähätuottoisemmat hietikot, kalliot, kivikot, louhikot, vähäpuustoiset suot ja rantaluhdat Kuva 13. Latosenlampea ja Kivijärveä yhdistävää puroa (pieni joki) voidaan pitää luonnontilaisena ja alue tulisi jättää rakentamisen ja muiden toimenpiteiden ulkopuolelle. Puron varrella on kasvillisuus muusta ympäröivästä metsäalueesta poikkeavaa. Myös puromaisema on komea. Suunnittelualueella on yksi metsälain mukainen kohde: Latosenlampea ja Kivijärveä yhdistävä luonnontilainen puro lähiympäristöineen voidaan pitää metsälain mukaisen biotooppina (ks. kuva 13). 5.3 Vesilain 15a ja 17a nimeämät erityisen tärkeät elinympäristöt Vesilain muutoksen mukaan (1105/1996, 15a ja 17a ) luonnontilaisena tulee säilyttää: alle hehtaarin suuruiset fladat kluuvijärvet

14 14 lähteet taikka muualla kuin Lapin läänissä enintään yhden hehtaarin suuruiset lammet, järvet ja vesistöä pienemmät uomat Suunnittelualueella ei esiinny vesilain mukaisia kohteita. 5.4 Muita huomionarvoisia metsäluonnon luontotyyppejä ja lajistoa Suunnittelualeen inventoinnissa on pyritty huomioimaan myös em. laeissa mainitsemattomia muita metsäluonnon arvokkaita elinympäristöjä, joita esimerkiksi Meriluoto ja Soininen (1998) ovat kuvanneet. Huomiota kiinnitettiin seuraaviin tyyppeihin: vanhat havu- ja sekametsiköt vanhat lehtimetsiköt paisterinteet supat ruohoiset suot metsäniityt hakamaat Suunnittelualueelta löydettiin muutama muu maankäytön suunnittelussa huomionarvoinen kohde tai alue, jotka on rajattu oheiselle liitekartalle. Kivijärven länsirannalta inventoitiin kolme maankäytön suunnittelussa huomioitavaa aluetta: kaksi pohjoisinta kohdetta ovat pienialaisia soistuvia painanteita, joiden kasvillisuus poikkeaa muusta ympäristöstä monipuolisuutensa puolesta. Mainitut supat kannattaa mainita myös geomorfologian näkökulmasta. Kolmas kohde on korpimainen metsäalue kahden ojan läheisyydessä ja välisellä alueella. Seuraavat kaksi aluetta ovat inventoitu lähinnä maisemansa kannalta; Reimanniemen molemmilta puolilta avautuu kauniita näkymiä pohjoiseen. Läntinen lahti muodostaa kauniin lähes sulkeutuneen lahden. Latosenlampea ja Kivijärveä yhdistävä luonnontilainen puro ansaitsee myös tulla mainituksi myös geomorfologisessa mielessä 6 UHANALAISLAJISTO Lisäksi maastotyöskentelyssä kiinnitettiin huomiota mm seuraaviin elinympäristöihin: 1. Uhanalaisten ja erityisesti suojeltavien kasvilajien (LSL 46 ja 47 ) esiintymät 2. Uhanalaisten- ja erityisesti suojeltavien eliölajien (LSL 46 ja 47 ) esiintymät 3. Luontodirektiivin IV (a) tarkoittaminen eläinlajien lisääntymis- ja levähdyspaikat Uhanalaisiksi tai silmälläpidettäviksi luokitelluista lajeista on ilmaistu tekstissä myös vuoden 2000 uhanalaistarkastelun mukainen luokitus: CR = äärimmäisen uhanalaiset EN= erittäin uhanalaiset VU= vaarantuneet

15 15 NT= silmälläpidettävä CL =runsaana esiintyvät Maastoinventoinnissa ei löydetty edellä mainittuja uhanalaislajeja tai näiden uhanalaislajiston elinympäristöjä. 7 LUOKITUS JA SUOSITUKSET Suunnittelualueiden luokittelussa olemme käyttää jako viiteen luokkaa luontoarvojen perusteella. Luokkajako on jossain määrin subjektiivinen, mutta pyrkimyksenä on ollut huomioida luonnontilaisuutta, puusto ikärakennetta ja lajivalikoimaa, geomorfologiaa ja maisemakuvaa ja näiden yhteisvaikutusta. Käytetyt luokat ovat: arvoluokka 0: ympäristövaurioalueet, kasvillisuus tuhoutunut ainakin osittain arvoluokka 1: tavanomainen maisema ja luonnonympäristö arvoluokka 2: huomioitavia tai jokseenkin merkittäviä luontoarvoja (paikallinen taso) arvoluokka 3: jokseenkin merkittäviä tai merkittäviä luonto- tai maisema-arvoja (paikall.-seud. taso) arvoluokka 4: hyvin merkittäviä luontoarvoja (seudullinen valtakunnallinen taso) Suunnittelualueelta ei löydetty alueita tai kohteita, jotka edellyttäisivät luonnonsuojelualueen perustamista. Alueella ei ole maisemavaurioita (arvoluokka 0). Valtaosa alueesta voidaan luokitella luonnonympäristöltään tavanomaiseksi (luokka 1). Maastossa inventoidut ja kartalla huomioidut kohteet ovat lähinnä luokiteltavissa huomioitavaksi kohteiksi (luokka 2). Järviä yhdistävä luonnontilainen uoma voitaneen sijoittaa luokkaan 3 (seudullinen taso) Arvoluokka 2: Länsirannan painanteet (numerot 1-2 kartalla ) Länsirannan korpimainen alue(numero 3 kartalla ) Eteläosan maisema-alueet (numerot 4-5 kartalla) Näiden kohteiden luontoarvot voidaan turvata kaavamerkinnöin ja kaavamääräyksin ja sijoittamalla rakentaminen toisaalle. Mainituille alueille tulevat kysymykseen lähinnä MY/geo tai MY/ma. Arvoluokka 3 Latosenlampea ja Kivijärveä yhdistävä puro (numero 6 kartalla). Puroalue voidaan merkitä edellistä hieman tiukemmalla merkinnällä MY s-1. Sauvossa 2.syyskuuta 2010 Jari Hietaranta

16