Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjanmaan piiri ry Valtionkatu 1 60100 SEINÄJOKI p. 06 312 7577 VASTINE pohjanmaa@sll.fi 25.4.2010 Korkein hallinto-oikeus Unioninkatu 16 00131 HELSINKI DNRO: 329/1/09 (25.3.2010) / (6.4.2010) ASIA: VASTINE MANTELAN TURVE AY:N SALONNEVA II -TURVETUOTANTOASIAAN Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjanmaan piiri ry (jälj. piiri) jättää oheisen vastineen asiassa, josta on jättänyt valituksen korkeimmalle hallinto-oikeudelle. Piiri toistaa aikaisemmin esittämänsä perustelut ja vaatimukset, tuoden korostaen em. seikkoja ja tuoden esille uusia perusteluita seuraavasti: Vaasan hallinto-oikeuden antaman päätöksen perustelut ovat hyvin perustellut ja päätöksessä on otettu huomioon Natura-alueen säilymisen kannalta oikeita seikkoja. Länsi-Suomen ympäristölupaviraston tekemän päätöksen katsomme pohjautuvan monilta osin puutteelliseen aineistoon ja hallinto-oikeuden tekemä päätös noudattaa varovaisuusperiaatetta, koska lupapäätös on annettu vähäisten luonto- ja lajitietojen pohjalta. Ympäristölupaviraston päätöksessäkin mainitaan: Salonnevan II alueen linnustoselvitys perustuu 4.5.2004 tehtyyn kiertolaskentaan. Alueen linnustoa ei ole aikaisemmin tutkittu. Alueella ei tiettävästi pesi uhanalaisia lintulajeja eikä sillä myöskään ole erityistä merkitystä lintujen ruokailu- tai muuton aikaisena lepäilyalueena. Luontoselvitystä tehtäessä nevalla oli hyvin vähän lintuja, mikä hakijan mukaan saattoi johtua aikaisesta ajankohdasta. Edellisen perusteella linnustoselvitys on puutteellinen ja myönnetään tehdyksi ajankohdaltaan epäsuotuisana aikana eli liian varhain keväällä. Samalla voidaan huomioida, että muita uhanalaislajiryhmiä ei ole selvitetty lainkaan, vaikka EU:n luontodirektiivi koskettaa muitakin eliölajeja kuin pelkästään linnustoa ja kasvillisuutta. Tämä saattaa johtaa siihen, että päätös on YsL 41 vastainen. Hallinto-oikeuden tulkinta Pökkäsaarten Natura-alueen säilymisen kannalta on oikea, koska nykyisellään saaria ympäröivät ojat ovat varsin vähäpätöiset eikä vaikuta saarekkeen vesitalouteen vähäistä enempää. On selvää, että kun koko suo ojitetaan kuivatussyvyyteen saakka, tulee pohjaveden pinnan taso laskemaan alueella pysyvästi ja merkittävästi. Suojelualue on boreaalisen vanhan metsän aluetta, joka on pääosin tuoretta kangasta. Vastaavia boreaalisia luonnonmetsiä ei ole lähiseuduilla korvaamaan Natura-aluetta, mikäli sen ominaispiirteet ja niihin liittyvät eläin- ja kasvilajit menetetään tai niitä heikennetään.
Pökkäsaarten yva-menettelyn osalta asia lienee epäselvä, koska ympäristölupaviraston päätöksestä ei selkeästi käy ilmi, että vaatisiko hankkeen käsittely harkinnanvaraisen YVA-prosessin käynnistämisen. Sen tarvetta ei kiistetä päätöksessä, mutta perustelussa tyydytään hakijan esittämän 50 m suoja-alueen riittävyyteen Pökkäsaarten luonnonarvojen turvaamiseksi ja toteamalla, että alueen turvetuotantohankkeet eivät ole yhdessä tarkasteltava kokonaisuus, joiden pinta-ala ylittäisi 150 ha. Sitä pienempiin alueisiin sovellettavan harkinnanvaraisen yvaprosessin käyttämisestä ei kuitenkaan mainita mitään, vaikka olisi Natura-arvojen säilymisen kannalta merkittävä toimenpide. Kuivatusvaikutus yhdessä pölyvaikutusten kanssa muuttaisi aluetta merkittävästi. Pökkäsaarten natura-alue rajautuu ojittamattomaan avosuohon 850 m matkan ja kokonaisuudessa se rajautuisi 1,3 km matkan turvetuotantoalueeseen. Yhteenlaskettu suojelualueen ulkoraja on pituudeltaan 1,9 km. Nykyisin alue rajautuu turvetuotantoalueeseen Saloneva I- alueella 190 m matkan. (10%) Muutos nykytilanteeseen verrattuna olisi erittäin merkittävä ja vaikuttaisi pinta-alallisesti ainakin 25% osaan suojelualuetta ja suojelualue rajautuisi 80% :a turvetuotantoalueeseen. Tällöin kuivatusvaikutuksilta ei voida välttyä. Kun lisäksi huomioidaan luonnonsuojelualueella elävien lajien käyttävän läheisiä puustoyhteyksiä ekologisina käytävinä suosaarekkeeseen ja Salonneva-II -aluetta lajien säilymisen kannalta merkittävänä alueena, on kulkuyhteyksien säilyttäminen ja luonnontilainen suo merkittävä osa Natura-alueen säilymistä. Ympäristölupaviraston päätöksessä esitetään kuivatuksen vaikuttavan Natura-alueen luontoon kuivattaen ja rämeluonnon muuttuessa pohjavedentason laskiessa metsäisemmäksi tyypiksi. Päätös on siksi hyvin ristiriitainen koska se on annettu puutteelliseen ja eri tavoin tulkittuun tietoon perustuen. Luontovaikutusten arviointiin liittyvään tulkintakysymykseen myös hallinto-oikeus kiinnitti huomiota ja perui luvan. Koska Salonneva II- suota on pidettävä luonnontilaisena suona ja siihen olennaisesti liittyy Natura-alue, on alue ekologisesti merkittävä. Vaikkakin Salonneva II- alue voidaan katsoa kuuluvan olennaisesti lähialueen turvetuotantoalueiden verkostoon ja olisi siksi soveltuva turvetuotantoalueeksi, on Natura-alueen status vahva ja sen tarpeet ja siihen kohdistuvat heikentävät toimenpiteet huomioitava. Tällöin myös Salonneva II- suon luonnontilaisuus korostuu ja niin alueiden käytön tavoitteiden kuin maakuntakaavan määräyksiä tulkittaessa lupaa turpeenkaivuulle ei nähdäksemme voida myöntää. http://www.epliitto.fi/upload/files/kaavaselostus.pdf, sivu 97 Natura-alueen virkistyskäyttöä alentaa pölyhaitat sekä melu, joka luonnonsuojelualueella ei saa ylittää päivällä 45 db eikä yöaikaan 40 db rajaa Vne päätös melun ohjearvoista (993/1992) mukaan. Ympäristölupaviraston päätöksessä mainitaan, että Pikku Pökkäsaarten alueella melu saattaa ylittää 50-70 db. Kun huomioi, että turpeenottoa harjoitetaan soilla yleisesti myös öisin, melutaso luonnonsuojelualueella ylittyy todennäköisesti. Salonneva II suoalue kuuluu Suomen luontotyyppien uhanalaisuusselvityksen luokituksen mukaan lyhytkorsinevoihin, isovarpurämeisiin ja tupasvillarämeisiin, joiden kaikkien uhanalaisluokitus on NT (silmälläpidettävä). Geologian tutkimuslaitoksen tekemän turvevaraselvityksen mukaan Salonneva II soveltuu heikosti turvetuotantoon paksun huonosti maatuneen kerroksen takia, sekä vähäisen
kuiva-ainespitoisuuden takia. Suo on tulkittu olevan kuivatuskelvoton ja vaikeasti kuivattavissa, jonka mukaan turpeenotto on hankalaa. Pölyn ja melun aiheuttamia haittoja ei ole päätöksessä rajoitettu, kuin eteläosan ottoaluetta rajaamalla kauemmaksi asutuksesta. Turpeenoton osalta ei kuitenkaan ole annettu normaalista poikkeavia työteknisiä määräyksiä, rajoitteita tai aikamääreitä, joilla pölyä ja melua rajoitettaisiin. Purmojoen huonoon tilaan vaikuttaa maa- ja metsätalouden lisäksi turpeenotto, jota on Purmojoen alueella yli 700 ha. Maakuntakaavan suunnittelumääräys II pyrkii kuormituksen haitallisten vaikutusten vähentämiseen. Valtioneuvoston päätös 10.12.2009 edellyttää vesien hyvän tilan saavutettavaksi vuoteen 2015 mennessä, viimeistään vuoteen 2027 aikana. Vesienhoitosuunnitelmien toteuttaminen edellyttää kaikilta toimijaryhmiltä toimenpiteitä tavoitteiden saavuttamiseksi. Joki on rehevä ja kuormittunut. Ongelmat näkyvät joen alajuoksulla, kun vesistö laskee Luodonjärveen, joka on kärsinyt pitkään voimakkaasta kuormituksesta. Pietarsaaren kaupunki ottaa raakavetensä ko. järvestä, joten kuormituksen alentamiseen on selkeä tarve. Erityisesti ongelmat tulevat alivirtaama-aikoina, kesällä ja talvella. Tällöin luonnontilaisten soiden merkitys luontaisina vesivarastoina korostuu. Ne tasaavat yli- ja alivirtaamia lähes järvien tavoin. Turpeenottoalueiden vesiensuojelun suurimmat ongelmat korostuvat kevään ja syksyn ylivirtaamiin, jolloin vesiensuojelumenetelmät eivät ole enää toiminnassa, mikäli vaatimuksena ei ole ympärivuotinen vesienkäsittely. Siitäkin huolimatta suuri osa vuoden virtaamasta kulkeutuu muutaman viikon aikana, kuormittaen ravinteilla ja kiintoaineksella alapuolista vesistöä. Seinäjoella 25.4.2010 Seppo J Ojala puheenjohtaja Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjanmaan piiri ry Teemu Tuovinen aluesihteeri LIITTEET Karttaliite 1 ja 2
KARTTALIITE 1 Kuva 1. Saloneva II- turvetuotantoalue (violetti rajaus) ja Pökkäsaarten Natura-alue (virheä rajaus).
KARTTALIITE 2 Kuva 2. Ilmakuva Salonneva II alueelta. Turpeenottoalue on rajattu violetilla värillä. Suo on luonnontilainen ja Pökkäsaaren Natura-alue ulottuu pitkälle keskeisiin osiin Saloneva II avosuon alueilla.