Suomen luonnonsuojeluliiton

Transkriptio

1 Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjanmaan piiri ry MUISTUTUS Valtionkatu SEINÄJOKI p pohjanmaa@sll.fi Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto PL VAASA DRNO: LSSAVI/195/04.08/2010 ASIA: Lampakannevan turvetuotantohanke, Evijärvi Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjanmaan piiri ry (jäljempänä piiri) on on yksi Suomen luonnonsuojeluliittoon kuuluvasta viidestätoista alueellisesta piiristä. Pohjanmaan piirin toimialueeseen kuuluu vanhan Vaasan läänin alue. Piirin tarkoituksena on edistää luonnonsuojelua ja ympäristön tilan säilymistä mm. ottamalla kantaa ympäristöä muuttaviin hankkeisiin. Yksi voimakkaasti ympäristöä muuttavia toimia on luonnontilaisen suon turpeenkaivuu ja toiminnasta aiheutuvien jätevesien laskeminen vesistöön. Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjanmaan piiri ry jättää Lampakanevan turvetuotantohankkeesta seuraavanlaisen muistutuksen: Toiminnanharjoittaja hakee Evijärven kunnan Lampakannevalle ympäristölupaa noin 49 ha turpeenottoalueelle. Haettu ala on kokonaisuudessaan ojittamatonta, luonnontilaista suota, jossa on vesilain 17a mukaisia, alle 1 hehtaarin suuruisia lampia. Suunniteltu turpeenottoalue sijoittuu Evijärven ja Lappajärven kuntien rajalle. Lampakannevan suokokonaisuuden jakaa kahtia suohon pistävä Koirakangas, jonka länsipuolella on Lappajärven kunnan aluetta. Koirakankaan länsi- ja itäpuolella on kummassakin noin 100 ha ojittamatonta suoaluetta. Yhteensä Lampakanneva on noin 300 ha:n suuruinen suo- ja metsäalue, johon kuuluu vähäisesti ojitettuja laiteita ja Koirakankaan metsäalue. Täysin ojittamatonta suoaluetta Lampakannevalla on noin 230 ha, pääosa koko suoalueesta. Lampakannevaa tulee pitää luonnontilaisena suona, koska osassa suoaluetta sitä ei ole edes reunaojitettu. Yhteensä suota, sisältäen myös ojitetut alueet, Lampakannevalla on noin 260 ha. Ojittamattomat alueet muodostavat laajan yhtenäisen alueen, ojitusten jäädessä paikoin vähäisesti reunaosiin ja joihinkin suon lahtiin. Suon ydinalueena voidaan pitää Pikkujärvien aluetta, jossa on useita lampia.

2 Se sijoittuu turpeenottoon kaavaillun alueen keskellä. Lampakannevan tutkitulla suoalueella (124 ha) on pääosa suosta täysin luonnontilaisen kaltaista, ojittamatonta suota jossa on eteläisen Suomen osalta seitsemän vaarantunutta (VU) ja viisi silmällä pidettävää (NT) suotyyppiä. Suon keskellä on Vesilain 17a mukaisia lampia, jotka tulee säilyttää, eikä niitä saa vaarantaa. Suotyyppien osalta hakijan toimesta tutkitusta alueesta yli 50% uhanalaisia suotyyppejä. Turpeenottoon suunnitellulta alueelta selvästi yli 50% suotyypeistä on uhanalaisia. Alueelta löydettiin myös Suomen erityisvastuulaji vaaleasara Pikkujärvien itäpuolen alueelta. Uhanalaisista suotyypeistä alueella esiintyi oligotrofista lyhytkorsinevaa, kalvakkanevaa, suursaranevaa, sara- ja korpirämeitä, lyhytkorsirämeitä sekä sarakorpi- ja sararämemuuttumia. Linnuston osalta tavataan EU:n lintudirektiiviin kuuluvia lintulajeja seitsemän (laulujoutsen, kurki, teeri, kapustarinta, liro, kalasääski ja kaakkuri). Simälläpidettäviä, uhanalaisia lintulajeja tavataan viisi (käki, tuulihaukka, kaakkuri, pensas- ja kivitasku) sekä alueellisesti uhanalaisia lajeja kolme (liro, pikkukuovi ja keltavästäräkki). Lisäksi Suomen erityisvastuulajeja (Euroopanlaajuisesti uhanalaisia ja taantuneita lintulajeja) suolta tavattiin 10 lajia (laulujoutsen, teeri, kurki, liro, valkoviklo, kuovi, pikkukuovi, telkkä, haapana ja tavi). Kalasääskellä on Pikkujärvien läheisyydessä pesä, jossa on todettu pesintöjä. Lisäksi suon toinen erityinen arvokas laji on kaakkuri, joka on monin paikoin harvalukuinen, pienten erämaisten lampien taantuva laji. Lintulajien osalta mainittakoon arvokkaana tietona myös se, että lintuharrastajahavainnon mukaan syksyltä 2010 suon laidasta, Koirakankaan ja Pikkujärvien väliseltä alueelta on havainto kuukkeliparista. Lampakanneva kuuluu myös maakotkan reviirialueeseen. Lampakannevaa voidaan pitää lintulajistoltaan arvokkaana, maakunnallisesti merkittävänä elinalueena, jonka uhanalaiset suotyypit yhdessä lintulajiston kanssa muodostavat tärkeän suoalueen, jonka olemassaoloa ei saa uhata. Kun huomioi tehtyjen selvitysten vähäisyyden alueella, voidaan olettaa, että suolta löytyisi vielä useita muita merkittäviä lajeja, erityisesti lintujen osalta. Ympäristöministeriön hyväksymässä valtakunnan alueidenkäyttösuunnitelmassa esitetään, että turpeenottoalueiksi varataan jo ojitettuja tai muuten luonnontilaltaan voimakkaasti muuttuneita soita ja käytöstä poistettuja suopeltoja. Myös Etelä-Pohjanmaan maakuntakaavanssa mainitaan, että turvetuotantoa suunniteltaessa tulee huomioida sekä pinta- ja pohjavesien hyvän tilan saavuttaminen sekä valtakunnallisesti ja maakunnallisesti arvokkaiden kulttuuri-, maisema- ja luontoarvojen säiyminen. Lisksi mainitaan, että turvetuotantoon tulee ottaa ensisijaisesti entisiin tuotantoalueisiin liittyviä soita tai jo ojitettuja soita. Lampakannevalla ei ole yhteyttä jo olemassa olevaan turvetuotantoon. Lampakannevalla on alueellista virkistyksellistä merkitystä maisema-arvona sekä marjastus- sekä metsästysalueena. Suo on karpalon ja hillan osalta käyttökelpoinen keruukohde ja suon arvoa nostaa sen luonnontilaisuus. Vastaavia soita ei ole lähialueella, koska Lampakanneva on lähialueen ainoita ojittamattomia ja näin hyvin säilyneitä soita. Lisäksi suo sijaitsee hyvien kulkuyhteyksien päässä, kohtalaisen lähellä asutustaajamaa, joka lisää sen virkistysarvoja.

3 Suo on luonnontilaltaan ja vesitaloudeltaan luonnontilaisen kaltainen ja sen keskialueella on luonnonoloiltaan merkittävä lampialue. Suon linnusto ja kasvillisuus on hakijan toimesta selvitetty ja linnuston osalta on tehty havaintoja merkittävien lintulajien osalta. Melkoisella todennäköisyydellä alueelta tavataan merkittäviä lintulajeja enemmänkin, jos tarkkailua jatketaan ja suoritetaan se riittävällä tavalla. EU:n luontodirektiivin osalta hakija ei ole huomioinut selvittää hakemukseensa muiden eliöryhmien lajeja kasvillisuuden ja linnuston lisäksi. Suolta olisi tullut selvittää myös selkärangattomat ja matelijat, kuten sudenkorennot, perhoset ja muut hyönteiset sekä matelijoista mm. sammakkoeläimet. Kalataloudellinen selvitys on tehty vajavaisesti. Näistä puutteellisesti selvitetyistä ryhmistä saattaisi löytyä Lampakannevan osalta merkittävää lajistoa, joka vaikuttaisi suon käyttöön tulevaisuudessa. Selvitysten vajavaisuudenkin vuoksi luvan myöntämiselle ei nähdäksemme ole perusteta. Lampaannevan läheisyydessä ei ole Natura-kohteita, joten tämä maakunnallisesti merkittävänä pidettävä luonnontilainen suo täydentää lajistolle ja luonnolle tärkeiden kohteiden verkostoa säilyttämällä se luonnontilaisena. Evijärvellä ja Lappajärvellä ei ole kattavasti soidensuojelualueverkostoa, joten Lampakanneva täydentää suoluonnon monimuotoisuutta hyvin säilytettäessä se nykytilassaan. Alapuolinen vesistö on ravinnepitoinen, tyydyttäväksi luokiteltu vesistö, eikä annettujen tietojen mukaan ole kalataloudellisesti kovin merkittävä vesistö. Hakemuksessa tulee kuitenkin huomioida se, että alapuolisen vesistön tulee saavuttaa vesipolitiikan puitedirektiivin mukainen hyvä tila viimeistään vuoteen 2027 mennessä, todennäköisesti jo aikaisemminkin. Annettujen kuormitustietojen mukaan alapuolisen vesistön kuormitus tulee Lampakannevan osalta lisääntymään moninkertaisesti, vaikka kuormituslisää hakijan osalta pidetään vähäisenä. Hankealue tulee kuormittamaan alapuolista vesistöä nykytilanteeseen verrattuna kunnostusvaiheen ja tuotannon aikana kiintoaineksen osalta noin 2-3 kertaisesti nykyisestä, fosforin osalta 3-6 kertaisesti ja typen osalta 5-10 kertaisesti vesiensuojelutoimista huolimatta. Kuormitus ja sen lisääntyminen joka tapauksessa rasittavat alapuolista vesistöä. Huomioitavaa on lisäksi se, että suon kuivattaminen vastaa lähes järven kuivatusta, joten alapuolisen vesistön virtaamat äärevöityvät eikä suon vesi purkaudu alapuoliseen ojaan ja vastaanottavaan järveen läpi vuoden tasaisesti. Tämä osaltaan vaikuttaa alapuolisen vesistön ja järven tilaan. Äärevöityvät virtaamat aiheuttavat muutoksia veden laatuun ja määrään sekä aiheuttaa osaltaan mm. uomaston kulumista ja lisää eroosiota. Ilmoitettu ravinnekuormitus lienee laskennallinen. Turvetuotanto kuormittaa kuitenkin kovin eritasoisesti tuotantovaiheesta ja turpeen laadusta riippuen. Tutkimusten mukaan (Väitöstyö/HY Lasse Svahnbäck 2010) pitkälle maatunut turvealue saattaa kuormittaa moninkertaisesti alapuolista vesistöä vähäisesti maatuneeseen turpeeseen verrattuna. Tämä on tekijä johon tulevaisuudessa tulee kiinnittää huomiota nykyistä enemmän. Kuormituslaskelmat tulisi perustua suosta kairattujen turvenäytteiden tuloksista saatavaan selvitykseen.

4 Hakijan pyyntö aloittaa toiminta muutoksenhausta huolimatta tulee evätä perusteettomana. Maamme energianhuollon kannalta ei ole merkittävää ko. pienehkön suon saaminen turpeenottoon kiireellisesti. Ympäristönsuojelulain mukaan lupapäätöksen mukaisen toiminnan tai valmistelun voi aloittaa vain, mikäli täytäntöönpano ei tee muutoksenhakua hyödyttömäksi. Suon kaivaminen turpeenoton valmistelua varten on toimenpide, jota ei voida palauttaa alkuperäiseen tilaansa, mikäli muutoksenhaku astuu voimaan. Hakija ei pysty täyttämään lain vaatimusta millään keinoin riittävällä tavalla esitetyllä summalla (5000e) tai huomattavasti suuremmallakaan vakuudella. Kuivatustöiden vaikutus Lampakannevan luonnonarvoihin on palauttamaton haitta, mikäli lupa turpeenotolle evätään muutoksenhakuprosessissa. Vapo esittää ja antaa julkisuuteen kuvan, että se ei käytä luonnontilaisia soita turvetuotantoon. Lampakanneva on täysin päinvastainen esimerkki yhtiön toimista heidän antamaa julkikuvaansa vastaan. Lampakannevalle ei tule myöntää ympäristölupaa turpeenottoon edellä esitetyin perustein. Seinäjoella Seppo J Ojala Puheenjohtaja Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjanmaan piiri ry Teemu Tuovinen Aluesihteeri LIITE 1 Karttaliite

5 LIITE 1 Kartta 1. Lampakannevan turvetuotantoon haettu lupa-alue 1 ja Lampakannevan suokokonaisuus 2 esitettynä peruskarttakuvana. Kartta 1. Lampakannevan turvetuotantoon haettu lupa-alue 1 ja Lampakannevan suokokonaisuus 2 esitettynä väärävärikuvana.