Turvetuotantoon potentiaalisesti soveltuvien, luonnontilaisuudeltaan luokkaan 2 kuuluvien, suoalueiden luonnonarvot

Transkriptio

1 (6) Turvetuotantoon potentiaalisesti soveltuvien, luonnontilaisuudeltaan luokkaan 2 kuuluvien, suoalueiden luonnonarvot Taustaa Valtioneuvoston periaatepäätös soiden ja turvemaiden kestävästä ja vastuullisesta käytöstä ja suojelusta tehtiin Periaatepäätöksessä todetaan mm. seuraavaa: Soiden ja turvemaiden kestävää ja vastuullista käyttöä sekä suojelua sovitetaan yhteen kohdentamalla soita merkittävästi muuttava toiminta ojitetuille tai luonnontilaltaan muuten merkittävästi muuttuneille soille ja turv le, toteuttamalla toimialakohtaisia kestävän ja vastuullisen käytön linjauksia ja toimenpiteitä sekä parantamalla suojeltujen soiden verkoston edustavuutta ja ekologista toimivuutta. Linjausten pohjana ovat suostrategiaehdotuksessa määritelty ekosysteemipalvelujen näkökulma sekä soiden ja turvemaiden käytön ympäristölliset, sosiaaliset ja taloudelliset tavoitteet siten, että: soiden ja turvemaiden käytöstä, hoidosta ja suojelusta saadaan merkittävä yhteiskunnallinen, taloudellinen ja ekologinen hyöty valtakunnallisella ja alueellisella tasolla, soiden monimuotoisuuden köyhtyminen pysähtyy ja suoluonnon tila paranee ja kehittyy kohti suotuisaa suojelutasoa, maa- ja metsätalouden tuottamat hyödyt voidaan turvata, energiahuolto voidaan turvata, ja soiden käytöstä aiheutuvat haitalliset ympäristövaikutukset jäävät vähäisiksi. Periaatepäätöksen mukaisesti soita merkittävästi muuttava uusi maankäyttö ja sen valmistelu kohdennetaan ojitetuille tai luonnontilaltaan muuten merkittävästi muuttuneille soille. Soiden ja turvemaiden käytön kohdentamiseen periaatepäätöksen linjauksen mukaisesti käytetään apuna luonnontilaisuusasteikkoa ja siihen liittyviä käyttösuosituksia, joissa otetaan huomioon mm. seudullinen suoluonnon tila. Lisäksi yleispiirteisessä maankäytön suunnittelussa voidaan luonnontilaisuusasteikon rinnalla ottaa huomioon soiden erityisiä luonnonarvoja. Erityiset luonnonarvot suositetaan otettavaksi huomioon soiden ja turvemaiden maankäytön suunnittelun ohella alueidenkäytön selvityshankkeissa sekä yksityiskohtaisemmassa toiminnan suunnittelussa ja kohdentamisessa. Suon erityisillä luonnonarvoilla tarkoitetaan suoluonnon monimuotoisuuden, ekologisen kytkeytyneisyyden ja ekosysteemipalveluiden turvaamisen kannalta olennaisia ekologisia ja geologisia luonnonolosuhteita, luontotyyppejä ja lajeja. Ympäristöministeriö antaa ohjeen eri-

2 (6) tyisistä luonnonarvoista ja niiden arvottamisesta vuoden 2012 aikana. Toisin sanoen kyseistä ohjetta ei ole tällä hetkellä käytettävissä. Luonnontilaisuusasteikon eri luokkien käytöstä todetaan seuraavaa luokkien 3 ja 2 osalta: Luonnontilaa muuttava käyttö ei ole suositeltavaa luokan 3 soilla, mutta on poikkeustapauksissa (kuten alueellisesti merkittävissä hankkeissa) mahdollista, mikäli suon yleinen luonnonarvo on seutukunnan ojitusasteen perusteella alhainen, sen erityiset luonnonarvot eivät ole mainittavia ja seutukunnan suoluonto on määrällisesti runsas. Luokan 2 soilla luonnontilaa muuttava käyttö on mahdollista, jos suon yleinen luonnonarvo on seudun ojitusasteen perusteella keskimääräistä alhaisempi, eivätkä erityiset luonnonarvot ole merkittäviä. Luokan 2 soiden muuttuneille osille voidaan suunnata turvetuotantoa silloin, kun näiden osien erityiset luonnonarvot ovat vähäiset ja ojittamattomien osien vesitalous ja erityiset luonnonarvot voidaan turvata. Periaatepäätöksen linjausten huomioon ottaminen Länsi-Lapin maakuntakaavan selvityksessä Maakuntakaavassa on osoitettu VAIN ojitettuja soita tai ojitettuja suoosia potentiaalisina turvetuotantosuoalueina. Osoitetuilla soilla ei luonnontilaisuusselvityksen perusteella todettu erityisiä, merkittäviä luonnonarvoja, ts. arvoja, jotka poikkeaisivat alueen vastaavien soiden arvoista. Selvitys perustui kartta- ja ilmakuvatarkasteluihin, ympäristöhallinnon uhanalaisrekisterin tietoihin sekä maastoselvityksiin syksyllä 2011, joissa viranomaisneuvottelussa sovitun mukaisesti selvitettiin soiden tai suoalueiden luonnontilaisuusluokka. Etelä-Suomessa soiden ojittaminen on ollut huomattavasti Pohjois- Suomea yleisempää. Oulun läänin eteläpuolella ojitusaste on noin 80 %, kun taas Oulun ja Lapin lääneissä noin 40 %. Ojitettujen soiden osuus Länsi-Lapin maakuntakaavan alueella vaihtelee prosenttiin. Vastaavasti ojittamattomien soiden prosentuaalinen osuus maapinta-alasta maakuntakaavan alueella on %. Vertailun vuoksi ojittamattomien soiden osuus maapinta-alasta on koko Etelä- ja Keski- Suomen alueilla korkeintaankin 6 prosenttia, Etelä-Suomessa parhaimmillaankin vain 3 prosenttia. Erityisten luontoarvojen huomioiminen työssä otettiin myös huomioon lähtöaineiston sallimalla tarkkuudella. Erityisten luontoarvojen arvottamisesta ja merkityksestä luonnontilaisuusluokkaan ei ole toistaiseksi suosituksia. kuitenkin esimerkiksi Keski-Suomen vaihemaakuntakaavassa käytettiin seuraavia kriteerejä luonnonsuojelullisesti merkittäville soille tai suon osille niitä luokiteltaessa. kunkin kriteerin jälkeen on ilmoitettu kriteerin soveltaminen Länsi-Lapin maakuntakaavan selvitystyössä. 1. Ojittamaton suo (VAT: ojittamattoman suon määritelmä) Selvityksessä lähtökohtana ollut osoittaa vain ojitettuja soita. Selvityksessä on lähtökohtana ollut suostrategiamietinnön määrittelemä suo-

3 (6) alue, josta tarkastelua on kuitenkin tarkennettu suoalueen osiin. Selvityksen perusteella on osoitettu VAIN ojitettuja osia soista. 2. valtakunnallisesti uhanalaisen tai erityisesti suojeltavan lajin esiintymä / pesäpaikka Huomioitu Länsi-Lapin selvityksissä perustuen ympäristöhallinnon uhanalaisrekisteriin sekä maakotkarekisteriin. 3. uhanalaiset suotyypit ja suoyhdistymätyypit (valtakunnallinen selvitys) Huomioitu maastoselvityksissä. Suotyypin luonnontilaisuutta painotettu. 4. avainelinympäristöt; vesi-, luonnonsuojelu- ja metsälain mukaiset luontotyypit sekä luontodirektiivin luontotyypit Huomioitu maastoselvityksissä pois lukien luontodirektiivin luontotyypit, joihin jokainen suoalue kuuluisi (aapasuot/keidassuot) 5. Natura-alueen läheisyys tai suon sijoittuminen olemassa olevaan suojeluverkostoon nähden /ekologinen yhteys Natura-alueen läheisyys huomioitu, kuten myös olemassa oleva suojeluverkko. Ekologisia yhteyksiä ei laaja-alaisesti tarkasteltu. 6. alueellisesti tai maakunnallisesti uhanalaiset lajit Huomioitu selvityksessä, ks. Kohta direktiivilajit / rauhoitetut / kansainväliset vastuulajit Huomioitu selvityksessä, ks. Kohta maisema- ja virkistysarvot Huomioitu yleisellä tasolla. 9. ennallistettavuus (alueeseen liittyy merkittäviä luontoarvoja) Ennallistettavuuteen ei ole otettu kantaa, koska valtakunnallista kannanottoa ennallistettavuuden kohdentamisesta ei ole ainakaan toistaiseksi tehty. ERITYISET LUONNONARVOT MAAKUNTAKAAVAEHDOTUKSEN LUONNONTILAISUUSLUOKKAAN 2 KUULUVILLA POTENTIAALISILLA TURVETUOTANTOON SOVELTUVILLA SUOALUEILLA Seuraavaan taulukkoon on koottu maakuntakaavaehdotuksessa osoitetut, luonnontilaisuusluokaltaan 2 olevat, potentiaaliset turvetuotantoon soveltuvat suot.

4 (6) Kohteet on luokiteltu luokkaan 2 kuuluviksi, jos niillä on ojittamattomia osia. Toisin sanoen selvityksessä käytettiin varovaisuusperiaatetta luokittelun suhteen, koska luokittelun soveltamisesta on toistaiseksi vähän kokemuksia. Kaikilla kyseessä olevilla suoalueilla suurin osa ojitetuista osista kuuluu luokkaan 1, osassa jopa luokkaan 0. Kyseisillä suoalueilla ojittamattomat osat edustavat suurimmaksi osaksi 5-20 % suon kokonaisalasta, Kiettimenvuomassa muista poiketen 30 %. Rajattuihin alueisiin ei sisälly luonnontilaisia osia. Suot ovat tavanomaisia Länsi-Lapin alueella. Ne suot, joilla todettiin erityisiä arvoja tai jotka edustivat poikkeuksellisia suotyyppejä, rajattiin jo selvityksen yhteydessä pois kaavaehdotuksessa osoitettavista suoalueista. Taulukko 1. Luonnontilaisuusluokkaan 2 luokitellut suoalueet ja niissä esiintyvät luonnonarvot. Lajit= uhanalaisten, suojeltujen ja direktiivilajien esiintyminen alueella, Suojelualueet=etäisyys lähimpään suojelualueeseen, Uhanalaiset luontotyypit=luontotyyppien esiintyvyys alueella.

5 (6) Osaan luokan 2 soista liittyy laajempialaisesti tarkasteltuna ympäristöarvoja, kuten luonnontilaiset osat rajatun osan ulkopuolella tai vesistöjä rajatun alueen ulkopuolella. Ojitetut osat ovat kuitenkin voimakkaasti muuttuneita eivätkä ne todennäköisesti ole ensisijaisia ennallistettavia suokohteita, koska suoalueet edustavat alueelle tyypillisiä karuja soita. Taulukossa esitetyistä suoalueista osaan liittyy ympäristöarvoja lähinnä rajatun alueen ulkopuolella. Näitä soita ovat: Juurakkojärvi: Järvi ympäristöineen luonnontilainen, koko suoalueesta ojitettu noin 90 %. Leväaapa: Erämainen ympäristö, rajautuu luonnontilaiseen jokeen, koko suoalueesta ojitettu noin 90 %, osa ojitetusta osasta säilyttänyt hyvin tyyppipiirteensä, mutta osat pirstoutuneet Paskajänkkä: Paskajärven ympärillä kapea luonnontilainen suoalueen osa, 90 % ojitettu. Ojitusalueella säilynyt lyhytkorsinevan piirteet jokseenkin hyvin. Suotyyppinä lyhytkorsineva yleinen. Eteläisellä osa-alueella ei luonnontilaisia osia. Kiettimenvuoma: Suoalueesta noin 30 % ojittamatonta, rajattu alue luonnontilaisen osan pohjoispuolella laajalla ojikkoalueella. Luonnontilainen osa edustaa rimpinevoja ja osin ruoppanevaa. YHTEENVETO Kaavaehdotuksessa potentiaalisina turvetuotantosoina osoitetut luonnontilaisuusluokkaan 2 kuuluvat suot ovat suurimmaksi osiksi ojitettuja. Luonnontilaisuusluokkaan 2 kuuluvat osat on rajattu lähtökohtaisesti pois kaavassa esitetyistä alueista. Tarkasteltaessa suoaluetta kokonaisuutena (suon rajaus perustuen Pohjois-Pohjanmaan liiton käyttämiin rajausperusteisiin), voidaan todeta kaikkien tässä käsiteltyjen suoalueiden olevan vähintään 70 % ojitettuja, suurin osa 80-90% ojitettuja. Luonnontilaisuusluokitusta on käytetty varovaisesti, joten luokkaan 2 on luokiteltu kaikki ne suoalueet, joissa on luonnontilaisia osia. Tämä on tiukempi rajaus kuin varsinaisessa luonnontilaisuusluokituksessa on esitetty. Edellä mainituilla soilla ei ole erityisiä luontoarvoja käytettyjen lähtötietojen perusteella ja suoalueet edustavat tyypillisiä, alueella yleisiä suotyyppejä (ja niiden muuttumia). Mikäli korostetaan suoaluetta kokonaisuutena, jonka ojitettuja osiakaan ei tule muuttaa, jos osa suoalueesta on luonnontilaista, tulisi edellä mainituista soista ensisijaisesti poistaa potentiaalisina turvetuotantoalueina Juurakkojärvi sekä Paskajärven pohjoinen osa-alue sekä voimakkaalla varauksella Leväaapa ja Kiettimenvuoma, joissa kokonaisuus on huomattavasti kärsinyt ojituksista. Juurakkojärven ja Paskajänkkän alueilla poistaminen potentiaalisina turvetuotantoaluevarauksina perustuisi vesiluontoon ennemminkin kuin suoluontoon.

6 (6) Espoossa Lauri Erävuori FM, biologi