Naantalin kaupunki Humaliston osayleiskaavan luontoselvitys

Raportti 011477ep 19.06.2002 Naantalin kaupunki Humaliston osayleiskaavan luontoselvitys

1 Kaikki oikeudet pidätetään Tätä asiakirjaa tai osaa siitä ei saa kopioida tai jäljentää missään muodossa ilman Maa ja Vesi Oy:n antamaa kirjallista lupaa.

1 Esipuhe Tämä luontoselvitys on tehty Naantalin kaupungin Humaliston alueelle osana alueen osayleiskaavoitusta. Tämän työn tarkoituksena oli kerätä tietoa alueen luonnosta ja luonnonmaisemasta. Erityisesti pyrittiin löytämään ja rajaamaan luonnonarvoiltaan merkittävät kohteet. Selvityksen perusteella voidaan luontoarvot ottaa huomioon suunnittelussa sekä arvioida ratkaisujen vaikutuksia. Luontoselvitys on tehty pääosin lokakuussa 2001. Selvitystä on täydennetty kesäkuussa 2002. Selvitys koostuu raportista ja sen liitteenä olevasta luontoselvityskartasta. Luontoselvityksen valokuvat: Kai Vuorinen Yhteystiedot Ilmarisenkatu 18 FIN-20520 Turku Finland Kotipaikka Helsinki, Finland Krnro 115.336 Puh. +358 2 510 0500 Fax +358 2 510 0501 maajavesi.poyry.fi Turku 19.6.2002 Maa ja Vesi Oy Jari Hietaranta suunnittelupäällikkö Kai Vuorinen suunnittelija

1 Tiivistelmä Tämä luontoselvitys on tehty Humaliston osayleiskaavan valmistelua varten. Selvitys perustuu karttatulkintaan ja maastokäyntiin. Suunnittelualue on suureksi osaksi teollisuus- tai satama-aluetta tai teollisuuden muokkaamaa ympäristöä. Alueella on myös joitakin metsäsaarekkeita ja avoimia entisiä peltoalueita. Luolalanjärven ranta on luonnontilainen, kun taas meren rantaa on täytetty ja muotoiltu voimakkaasti. Koska alueen ympäristöstä suuri osa on ihmistoimintojen voimakkaasti muokkaamaa keskityttiin luontoselvityksessä ainoastaan niihin alueen osiin, joiden voitiin katsoa olevan lähes luonnontilaisia tai muuten luontoarvoja omaavia. Naantalin kaupungilta saadun aineiston pohjalta alueelle tehtiin maastokäynti 19.10.2001. Päivän kestäneen maastokierroksen aikana käytiin läpi kaikki metsäsaarekkeet tehden samalla kasvillisuuskartoitusta ja ottaen valokuvia alueesta. Alueelta tehtiin myös linnustohavaintoja. Lähtötietojen ja maastokäynnillä tehtyjen havaintojen pohjalta tehtiin ns. geoekologinen aluejako pienempiin alueisiin, kuitenkin koko suunnittelualueen kokonaisuus huomioiden. Humaliston alueen maasto on luonteeltaan varsin kallioista. Alueen eteläosaa on muokattu voimakkaasti. Alueen pohjoisosassa, Luolalanjärven alueella ympäristö on säilynyt uuden Järveläntien rakentamista lukuun ottamatta varsin pitkään ennallaan. Tien rakentamisen myötä entinen, yhä avoin viljelyaukea on jakautunut selvästi kahtia. Pääsääntöisesti alueen metsät ovat rakenteeltaan vaihtelevia. Ylispuina esiintyvät männyt hallitsevat maisemaa laajoilla alueilla, mutta paikoin hallitsevana puulajina on myös kuusi. Vain ranta-alueilla puusto on lehtipuuvaltaista. Kenttäkerrosta luonnehtivat yleensä varvut ja heinät. Maastoselvityksen jälkeen voitiin todeta, ettei suunnittelualueella ei ole luonnonsuojelulain, metsälain tai vesilain mukaisia kohteita. Suunnittelualueelta oli kuitenkin rajattavissa huomionarvoisia, joskin usein varsin pienialaisia kohteita, joilla on merkitystä ennen kaikkea eläinten ja kasvien elinympäristönä. Suurin osa tutkituista luontokohteista on kasvillisuudeltaan varsin tavanomaista kalliometsikköä. Alueen lintu- ja nisäkäslajisto on vähäistä, ja palokärkeä lukuun ottamatta myös tavanomaista. Alueelta havaittiin kuitenkin kaksi EU:n lintudirektiivin I-liitteen lajia, palokärki (Dryocopus martius) ja kurki (Grus grus). Palokärjen pesintä alueella oli epävarmaa mutta todennäköistä, sillä koko suunnittelualueella löytyi varsin runsaasti palokärjelle tyypillisesti tongittuja lahokantoja, joista laji tyypillisesti etsii (hevos)muurahaisia ruuakseen. Kurkipariskunta oli ruokailemassa olevia läpimuuttajia. Kaavoituksen yhteydessä tulisi huomioida (paikallista) monimuotoisuutta lisäävät pienet elinympäristöt ja pyrkiä sijoittamaan mahdollinen rakentaminen näiden ulkopuolelle. Selvityksen kohdekuvauksissa esitetyt suositukset kaavaa laativalle työryhmälle eivät ole ehdottomia, vaan ne punnitaan kaavan valmistelun yhteydessä muiden lähtökohtien ja perusselvitysten tulosten kanssa, jotta päästään tarkoituksenmukaisimpaan ratkaisuun.

2 SISÄLLYSLUETTELO Esipuhe Tiivistelmä 1 JOHDANTO 3 2 YLEISTÄ 3 2.1 Suunnittelualueen rajaus 3 2.2 Luontoselvitysmenetelmät 4 3 MAANKÄYTTÖ JA ALUEIDEN LUOKITUS 4 3.1 Luontokohteiden valintaperusteet ja lainsäädäntö 4 3.2 Maankäytön suositukset 5 3.3 Geoekologinen luokitus 6 3.4 Geoekologisen aluejaon soveltaminen 6 4 SUUNNITTELUALUEEN YLEISPIIRTEET 6 4.1 Kasvillisuus 6 4.2 Kallio- ja maaperä 7 4.3 Eläimistö 7 4.3.1 Linnusto 7 4.3.2 Muu eläimistö 8 4.4 Maisema 8 4.5 Vesialueet 8 5 LUONTOKOHTEET OSA-ALUEITTAIN 9 5.1 Maastokäyntikohteet 9 5.2 Arvokkaat luontokohteet 18 6 TULOKSET 18 Liitteet Liite 1. Luontoselvityskartta Humaliston alueelta, mk 1:5000

3 1 JOHDANTO Luontoselvityksen päätarkoituksena on varmistaa alueen sopivuus tulevaa maankäyttöä varten. Selvityksen perusteella voidaan kaavaratkaisut suunnitella siten, että haitalliset luontovaikutukset jäävät mahdollisimman pieniksi ja että reitit ja toiminnot ohjataan niin, ettei tarpeetonta kulutusta ja haittoja aiheudu. Uuden maankäyttö- ja rakennuslain mukaan on mm. katsottava, että suunniteltu rakentaminen ja muu maankäyttö sopeutuu maisemaan ja muuhun ympäristöön; luonnonsuojelu, maisema-arvot, virkistystarpeet, vesiensuojelu ja vesihuolto järjestetään ympäristöä huomioiden sekä; suunnittelualueelle tulee jäädä riittävästi myös yhtenäistä rakentamatonta aluetta. Suunnittelualueen luonteesta, teollisuuden vaikutuksesta ja alueen läheisestä sijainnista suhteessa Naantalin keskusta-alueeseen johtuen alueella on varsin niukasti arvokkaita luontokohteita tai monimuotoisuuden kannalta merkittävää lajistoa. Tästä huolimatta alueen pienipiirteisyydellä, vaihtelevilla metsäsaarekkeilla ja pienialaisilla elinympäristöillä on kasvillisuuden ja eläimistön kannalta merkitystä osana ympäröivää viheralueverkostoa. Aluetta koskevaa kirjallisuutta, aiempia selvityksiä tai muuta materiaalia ei ole juuri lainkaan. Tärkeimpänä lähteenä käytettiin Luolalanjärven perustutkimusta, josta selvisi perustietoa mm. rantakasvillisuudesta ja kalastosta. Olemassa olevan lähtötietoaineiston suppeudesta sekä nyt tehdyn selvityksen maastoosuuden ajoituksesta johtuen on kaavaratkaisujen täsmentyessä tarpeen päivittää ja tarkentaa selvitystä nyt paikallisesti arvokkaiksi todetuilla alueilla. 2 YLEISTÄ Suunnittelualueesta suuri osa on teollisuus- tai satama-aluetta. Alueella on kuitenkin myös joitakin metsäsaarekkeita, avoimia entisiä viljelyalueita ja rantaluontoa. Alueen läpi kulkee lähinnä satamatoimintoja palveleva rautatie ja aluetta kiertää kehämäinen tie. Koska alueen ympäristöstä suuri osa on ihmistoimintojen voimakkaasti muokkaamaa keskityttiin luontoselvityksessä ainoastaan niihin alueen osiin, joiden voitiin katsoa olevan lähes luonnontilaisia tai muuten luontoarvoja omaavia. 2.1 Suunnittelualueen rajaus Suunnittelualue sijoittuu Naantalin keskustakortteleiden eteläpuoliselle alueelle. Aluetta rajaa pohjoisessa Saaristotie (nro 189), koillisessa ja idässä Luolalanjärvi ja etelässä ja lounaassa meren rantaviiva (kuva 1).

4 Kuva 1. Suunnittelualueen sijainti. 2.2 Luontoselvitysmenetelmät Naantalin kaupungilta saadun aineiston pohjalta alueelle tehtiin maastokäynti 19.10.2001. Päivän kestäneen maastokierroksen aikana käytiin kaikki metsäsaarekkeet läpi kävellen. Havaintojen pohjalta tehtiin jako pienempiin alueisiin kuitenkin koko suunnittelualueen kokonaisuus huomioiden. Alueelta tehtiin myös linnustohavaintoja. Luontoselvityksen tekemisen ajankohta, myöhäissyksy, ei ollut paras mahdollinen, sillä havainnot erityisesti heinälajien kohdalla oli vaikea toteuttaa, eikä linnustosta kyetty tekemään kattavaa selvitystä syksyn muuton jo suureksi osaksi tapahduttua. 3 MAANKÄYTTÖ JA ALUEIDEN LUOKITUS 3.1 Luontokohteiden valintaperusteet ja lainsäädäntö Tässä selvityksessä on pyritty osoittamaan selvitysalueelta luonnon- ja maisemansuojelun kannalta arvokkaat kohteet ja aluekokonaisuudet, jotta ne voidaan ottaa kaavoituksessa huomioon. Mahdollisten suojeluohjelmiin kuuluvien kohteiden lisäksi tarkasteluissa on pyritty huomioimaan vähemmän merkittävät kohteet, jotka kuitenkin paikallisella tasolla lisäävät luonnon ja maiseman monimuotoisuutta. Luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeitä ja usein ympäristöstään selvästi erottuvia kohteita, ns. avainbiotooppeja, on lueteltu luonnonsuojelu-, vesi- tai metsälainsäädännössä. Luonnonsuojelulaissa määriteltyjä (4 luku: 29 ) ja Luonnonsuojeluasetuksessa tarkennettuja (4 luku: 10 ) suojeltuja luontotyyppejä, joita ei luonnontilaisina tai luonnontilai-

5 seen verrattavina saa muuttaa niin, että luontotyypin ominaispiirteiden säilyminen kyseiseltä alueella vaarantuu ovat: 1) Luontaisesti syntyneet, merkittäviltä osilta jaloista lehtipuista koostuvat metsiköt; 2) Pähkinäpensaslehdot; 3) Tervaleppäkorvet; 4) Luonnontilaiset hiekkarannat; 5) Merenrantaniityt; 6) Puuttomat tai luontaisesti vähäpuustoiset hiekkadyynit; 7) Katajakedot; 8) Lehdesniityt; 9) Avointa maisemaa hallitsevat suuret yksittäiset puut ja puuryhmät. Vesilaissa (1 luku: 15a ) on vesilain mukaisia päätöksiä tehtäessä kielletty seuraavien vesiluonnon tyyppien muuttaminen: 1) Enintään 10 ha suuruiset fladat ja kluuvijärvet; 2) Muualla kuin Lapin läänissä enintään 1 ha suuruiset lammet ja järvet; 3) Luonnontilaiset lähteet; 4) muualla kuin Lapin läänissä sijaitsevat luonnontilaiset uomat, joita ei katsota vesistöksi. Metsälaissa (3 luku: 10 ) on määritelty sekä metsäasetuksessa (7 ) tarkennettu metsien monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeinä elinympäristöinä luonnontilaiset tai luonnontilaisen kaltaiset; 1) Lähteiden, purojen ja pysyvän vedenjuoksu-uoman muodostavien norojen sekä pienten lampien välittömät lähiympäristöt; 2) Ruoho- ja heinäkorvet, saniaiskorvet, lehtokorvet ja Lapin läänin eteläpuolella sijaitsevat letot; 3) Rehevät lehtolaikut; 4) Pienet kangasmetsäsaarekkeet ojittamattomilla soilla; 5) Rotkot ja kurut; 6) Jyrkänteet ja niiden välittömät alusmetsät; 7) Vähätuottoiset hietikot, kalliot, kivikot, louhikot, vähäpuustoiset suot ja rantaluhdat; Lisäksi teoksessa Metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt (Tapio 1998) on mainittu edellä esitettyjen, eri laeissa määriteltyjen luontotyyppien lisäksi seuraavia muita arvokkaita elinympäristöjä: 1) Kuivat lehtolaikut; 2) Tuoreet lehtolaikut, 3) Kosteat lehtolaikut; 4) Ruohoiset suot; 5) Metsäniityt; 6) Hakamaat; 7) Vanhat havu- ja sekametsiköt; 8) Vanhat lehtimetsiköt; 9) Paisterinteet; 10) Supat. 3.2 Maankäytön suositukset Selvityksessä mainitut luonnon monimuotoisuuden kannalta merkittävät kohteet on pyrittävä säilyttämään rakentamattomina osoittamalla rakentamista sitä paremmin kestäville alueille. Mikäli tämä ei ole mahdollista, tulee rakennusten sijoittamiseen kiinnittää tarkemmassa suunnittelussa erityistä huomiota. Vaikka jatkossa alueen kaavoitus muuttaisikin alueen miljöötä ratkaisevasti on alueen viheryhteydet ja yhteydet ympäröivään viheralueverkostoon turvattava.

6 3.3 Geoekologinen luokitus Aluejako perustuu alueen ominaisuuksiin. Näitä ovat mm. maanpinnan kaltevuus, maaperän kosteus, pohjaveden korkeus ja kasvillisuuden rakenne. (Jokaisen elementin suhteen rajataan tooppi eli fytotooppi (kasvillisuus), hydrotooppi (vesitase), klimatooppi (ilmastotekijät) ja lito- ja morfotooppi (maaperätekijät)). Näin jollakin rajatulla alueella kasvillisuus ilmentää maaperän, topografian, vesitaseen ja paikallisilmaston piirteitä. Lisäksi huomioidaan korkokuva ja maaperä, jotka eivät ole riippuvaisia kasvipeitteestä. Tämän jälkeen on laadittu synteesiksi geoekologinen aluejako. Siinä tärkeysjärjestyksessä kokonaisuutta ajatellen ovat (1) fytotooppi, (2) hydro- ja klimatooppi sekä (3) litoja morfotooppi. Alueet on pisteytetty (pisteet 1 4), ja kestävin ja tavanomaisin osaalue saa pienimmän arvosanan ja herkin tai arvokkain suurimman arvosanan. Geoekologinen luokitus on tehty maankäytön suunnittelua varten alueiden luonto- ja maisema-arvojen arvioinnin helpottamiseksi. Luokitus huomioi vyöhykkeen luonnontilaisuuden, asutuksen ja infrastruktuurin vaikutuksen, kasvillisuuden sekä maaperän ja geomorfologisen muodon piirteet. Kohteista on tehty kasvillisuusselvitys, josta ilmenee tarkempi luokitus (kohta 5.1). 3.4 Geoekologisen aluejaon soveltaminen Neljän geoekologisen suositusluokan (I, II, III, IV) tulisi vaikuttaa rakentamisen sijoittumiseen ja mitoitukseen. Suositusluokat on siis muodostettu sekä luonnon- ja kulttuuriympäristön havaintojen että olemassa olevien luonnon peruspiirteiden perusteella. Luokitukseen ovat vaikuttaneet myös maisemapiirteet sekä nisäkäs-, kala- ja lintuhavainnot. Luonnonoloiltaan tavanomaiset kohteet on osoitettu luokituksella I, kun taas erityisen arvokkaat kohteet on ilmaistu luokituksella IV. Eri luokkiin kuuluvia alueita voidaan kuvata seuraavasti: I II Normaaliin rakentamiseen soveltuvat alueet. Alueen luontoarvot ovat tavanomaiset. Väljään rakentamiseen soveltuvat alueet. Alueen tavanomaisten luontoarvojen lisäksi alueella tavataan yksittäisiä pienialaisia luontoarvoja. III Rakentamisrajoituksia sisältävät alueet. Alueen luontoarvot ovat huomionarvoisia. IV Rakentamista tulee välttää. Luontoarvot täyttävät paikallisia, maakunnallisia, valtakunnallisia tai kansainvälisiä kriteerejä (esimerkiksi em. laeissa mainitut kohteet). 4 SUUNNITTELUALUEEN YLEISPIIRTEET 4.1 Kasvillisuus Humaliston alue kuuluu Suomen kasvimaantieteellisessä jaossa Lounais-Suomen rannikkomaan vyöhykkeeseen. Luonnonmaantieteellisesti katsottuna suunnittelualue kuuluu Hemiboreaaliseen vyöhykkeeseen, jota tyypillisesti edustavat lehdot, rannikkometsät, kalliometsät, jäkälätyypin metsät, lentohiekka-alueet ja metsäluhdat. Näistä vain rannikkometsät ja kalliometsät ovat edustettuina Humaliston suunnittelualueella. Pääsääntöisesti suunnittelualueen metsät ovat rakenteeltaan vaihtelevia. Alueen metsät ovat pääosin tavanomaista kalliometsää. Ylispuina esiintyvät männyt hallitsevat maise-

7 maa laajoilla alueilla, mutta paikoin hallitsevana puulajina on myös kuusi. Vain rantaalueilla on lehtipuuvaltaisia metsiköitä, joiden lajistoon kuuluvat hieskoivu, rauduskoivu, tervaleppä, harmaaleppä ja haapa. Pajukoita on paikoin runsaasti. Kenttäkerrosta luonnehtivat varvut ja heinät. Paikoitellen on hyvin pienialaisia, luontaisesti syntyneitä kosteikoita. Niissä kasvillisuus poikkeaa ympäröivien alueiden lajistosta, mutta harvinaisia kasvilajeja ei kuitenkaan ole löydetty. 4.2 Kallio- ja maaperä Suunnittelualueen kallioperä on graniittia. Kallioperän rakenteen ja jääkauden kulutuksen vaikutus maastonmuotoihin on selkeästi havaittavissa koko suunnittelualueella. Alueen korkeimpien selänteiden laet ovat monin paikoin karuja kallionlakimänniköitä tai avokalliota. Kallioperää on muokattu voimakkaasti teiden ja radan rakentamisen yhteydessä. Tiestöä reunustavat laajat kallioleikkaukset ja myös rautatien molemmin puolin kulkee kallioleikkaus päättyen aivan meren rantaan. Maaperää luonnehtivat Luolalanjärven tuntumassa savi ja silttimoreeni. Moreenit ovat kalliomäkien välissä yleisiä, joskin niiden kerrospaksuus on melko vaatimaton. 4.3 Eläimistö 4.3.1 Linnusto Linnuista havaittiin tavallisimpia varpuslintuja useimmissa metsiköissä. Linnustosta poikkeavin alue oli Luolalanjärven rantavyöhyke, jossa tavattiin kurki, haahka, sinisorsa, käpytikka, talitiainen, sinitiainen ja varpunen. Muuallakin tavattiin kaksi käpytikkaa, kaikki uroksia. Edelleen merkittävimpiin havaintoihin kuului palokärkihavainto. Variksia ja harakoita tavattiin varsin säännönmukaisesti kaikilla maastotarkistusten alueilla. Tarkemmat havainnot alueen linnustosta esiintyvät kohdekuvausten osuudessa (5.1). Kuva 2. Alueella 17 tehtiin havainto palokärjestä (naaras). Kuvassa samaisen palokärjen jättämät merkit kannossa. Talvisin palokärjet hakevat ruokaa myös muurahaispesistä.

8 4.3.2 Muu eläimistö Alueella pesivä nisäkäslajisto ja yksilömäärä on varsin vähäinen. Alueella tehdyt havainnot viittaavat siihen, että alue ei ole edes hirvien reittialuetta. Ainoat havainnot tehtiin rusakosta ja muutamasta oravasta. Aiemmin tehdyissä koekalastuksissa Luolalanjärvestä saatiin saaliiksi särkeä, ahventa, haukea, kymmenpiikkiä ja ruutanaa. Sekä yksilömäärältään että biomassaltaan särki oli selvästi vallitsevana lajina. Koeravustuksissa ei saatu saaliiksi rapuja. (Luolalanjärven kalasto ja ravusto 1996). 4.4 Maisema Humaliston alue kuuluu Suomen maisemamaakuntajaossa Eteläiseen rantamaahan ja alajaottelussa Lounaisrannikon ja Saaristomeren seutuun. Luonnonmaisemat ovat varsin kallioiset. Rakentamisen vaikutukset ovat alueella huomattavat ja alueen luonnontilaiset metsäsaarekkeet ovat varsin pieniä. Alueen eteläosassa näkymiä rajaavat usein jyrkät kallioleikkaukset. Kallioselänteiden lakialueilta aukeaa varsin upeita näkymiä Viheriäistenaukon yli Ruissaloon saakka. Luolalanjärven ympäristössä maisema on säilynyt uuden Järveläntien ja siihen liittyvien maastonmuotoilujen rakentamista lukuun ottamatta varsin pitkään ennallaan. Uusi tielinjaus on pirstonut entistä peltomaisemaa jakaen viljelysalueet selvästi kahtia. 4.5 Vesialueet Luolalanjärven perustutkimuksen mukaan Luolalanjärven ekosysteemi ilmentää rehevyyttä ja veden korkeaa ravinnepitoisuutta. Rehevyyttä ilmentävät korkea fosforipitoisuus ja uposlehtikasvillisuus. Karvalehti on uposkasvien dominoiva laji. Järvessä esiintyy vähäisessä määrin otalehtivitaa (Potamogeton friesii), joka on luokiteltu valtakunnallisesti silmälläpidettäväksi ja Varsinais-Suomessa vaarantuneeksi lajiksi.

9 5 LUONTOKOHTEET OSA-ALUEITTAIN Luontokohteet käydään läpi alueittain juoksevan numeron mukaisesti aloittaen Luolalanjärven pohjoisosista. Viimeiset alueet ovat suunnittelualueen eteläosassa. Alueista ilmoitetaan numeron lisäksi kohteen nimi, yleiskuvaus, käyttösuositus, lintuhavainnot ja luokitus. Kaikkien kohteiden läpikäymisen jälkeen kuvataan ja rajataan erikseen arvokkaimmat luontokohteet. 5.1 Maastokäyntikohteet Kohde 1: Luolalanjärven luoteisranta Kuvaus: Suuri osa alueen kasvillisuudesta on jo poistettu tiealueeseen liittyvän vihervyöhykkeen tieltä. Luonnonmukaista tai lähes luonnonmukaista kasvillisuutta esiintyy vain ranta-alueella. Alueen puuston muodostavat haapa, pajut, tervaleppä, harmaaleppä sekä hies- ja rauduskoivut harvassa. Muu lajisto edustaa rantojen ja kosteikkojen kasvillisuutta: ojakärsämö, siankärsämö, suoputki, voikukka, karhunputki, koiranputki, leveäosmankäämi, rönsyleinikki, tesma, pujo, mesiangervo, juolavehnä, ruokohelpi, järviruoko, ratamosarpio, viiltosara, pullosara, luhtasara, jokapaikansara, pikkulimaska, isolimaska, röyhyvihvilä, solmuvihvilä, rantapalpakko, terttuselja, ranta-alpi, ojakellukka ja kurjenmiekka. Kasvillisuus ilmentää alueen rehevöitynyttä luonnetta. Käyttösuositus: Alueen linnustolle tärkeät ominaispiirteet tulee säilyttää. Linnut: 14 sotkaa (osa poikasia), viklo, punarinta, variksia ja harakoita Luokitus: III Kuva 3. Etualalla istutettua, taustalla luontaista kasvillisuutta. Kohde 2: Rannan rinnemetsikkö Kuvaus: Alueen puusto ja kasvillisuus on melko edustavaa. Alueen arvoa heikentää kuitenkin metsän roskaisuus. Puusto koostuu seuraavista lajeista: tervaleppä, mänty, kuusi, pihlaja, koivuja ja harmaaleppä. Lisäksi alueella kasvaa muutamia vaahteroita, nuoria tammia ja katajaa. Alueella tavattiin kenttäkerroksen kasveista puolukka, mustikka, kielo, huopa-ohdake, vadelma, koiranputki, metsälauha, rönsyrölli, hiirenporras, metsäal-

10 vejuuri ja aho-orvokki. Kulttuurityypin kasveista havaittiin juhannusruusu, valkopeippi, rypsi ja nokkonen. Käyttösuositus: Alue sopisi erinomaisesti järven ympäristön lähivirkistysalueen erääksi pääkohteeksi. Alue on myös maisemallinen kiintopiste vanhoine riippakoivuineen, vaahteroineen ja kilpikaarnaisine mäntyineen. Metsikön ja tien väliset pienet peltojen ympäröimät metsäsaarekkeet (2 kpl) ovat myös maisemallisesti merkittäviä. Linnut: Käpytikkauros rantapuustossa (pesiminen epävarmaa), talvehtimaan jäävää varpuslinnustoa. Luokitus: III Kohde 3: Avoin pelto ja rantavyöhyke Kuvaus: Kasvillisuudeltaan varsin samantapainen kuin kohteessa 1 eli runsaasti kasvilajistoa, joka viihtyy matalassa rantavedessä ja tulvivalla kostealla rantapenkalla. Laajimmat kasvustot ovat mm. tervaleppää, harmaaleppää, jonkin verran koivua sekä kosteikkolajeista mm. leveäosmankäämiä, järviruokoa, saroja, mesiangervoa ja heiniä. Kohde kiertyy kohteen 4 molemmin puolin samantyyppisenä. Käyttösuositus: Järven ranta-alue tulisi säilyttää suureksi osaksi nykyisellään. Kasvillisuudeltaan tavanomaista aluetta voidaan käyttää myös vaikkapa virkistyksen kehittämiseen. Linnut: Linnustoltaan rantaruovikko suosii koko- ja puolisukeltajalintuja. Alueella havaittiin 7 haahkaa, 5 isokoskeloa sekä lisäksi variksia, harakkoja ja varpuslinnustoa. Luokitus: II Kohde 4: Peltoalueen metsikkö Kuvaus: Alueen metsätyyppi vaihtelee tuoreen ja kuivan kankaan välillä. Ylimmät osat ovat karukkokalliota. Alueella havaitut puu- ja pensaslajit ovat mänty, kuusi, hies- ja rauduskoivu, harmaaleppä, vaahtera, raita, kataja ja pihlaja. Kenttäkerroksen lajeista tavattiin mm. mustikka, puolukka, vadelma, ruusu (sp), lillukka, metsäkurjenpolvi, kilo, kivikkoalvejuuri ja runsaasti heiniä. Kallion päällä kasvillisuutta hallitsevat tavanomainen lajisto sammalia, jäkäliä sekä kallioimarre ja ahosuolaheinä. Käyttösuositus: Maisemallisesti merkittävä, joskin melko tavanomainen metsäsaareke. Myös jyrkänne tien laidassa on maisemallisesti merkittävä. Linnut: varpuslinnustoa. Luokitus: II Kohde 5: Luolalanjärven tulviva rantametsä Kuvaus: Alueen puusto on suurelta osin tervaleppää. Puustoon ja muuhun kasvillisuuteen vaikuttavat vedenkorkeuden vaihtelut. Tulvintakaistale on noin 20 metriä leveä, koska ranta on tässä kohdin melko loiva. Puustoon kuuluu lisäksi pajuja, koivuja, joitakin haapoja ja havupuita. Kortteet, kastikat ja heinät ovat varsin yleisiä. Varpukasveja ei alueella ole juuri lainkaan. Kenttäkerroksen kasveja ovat siankärsämö, suoputki, pujo, mesiangervo, juolavehnä, ruokohelpi, järviruoko, ratamosarpio, viiltosara, pullosara, jokapaikansara, isolimaska, röyhyvihvilä ja leveäosmankäämi. Tulvimisesta johtuen varsinaisen rantaviivan kasvillisuutta ei voitu selvittää kovin seikkaperäisesti. Käyttösuositus: Edustava tervaleppärantakaistale, joka on linnuille hyvä pesintäalue. Alue tulisi pyrkiä jättämään luonnontilaan. Linnut: Käpytikkauros (mahdollisesti sama kuin alueella 1 tavattu yksilö). Luokitus: III

11 Kohde 6: Rannan takainen rinnemetsikkö Kuvaus: Valoisa metsäalue, jonka puulajit ovat tavanomaisia (mänty, kuusi, koivut, haapa ja leppiä). Eteläisen osan metsikkö on varjoisampaa (vasten aluetta 7). Alueella on jonkin verran kaatuneita puita ja lahopuita, sekä niissä kasvavia lahottajasieniä. Paikallisesti varpukasvillisuutta on paljon, mutta toisin paikoin ei kenttäkerroksen kasvillisuutta ole lainkaan. Sammaleita on niukasti. Käyttösuositus: Linnut: Linnusto on tavanomaista varpuslinnustoa. Luokitus: II Kohde 7: Kalliometsä Kuvaus: Alueen oikean reunan pumppaamoon tuleva putkilinja on sijoitettu alueen vähäkallioiseen metsänosaan. Linjalla kasvaa runsaasti terttuseljaa, nokkosta, pujoa ja maitohorsmaa. Sen pohjoispuolella puolestaan on kallioalue, jonka puusto on mäntyvaltainen ja kasvillisuus tyypillisen karu. Varvut ovat varsin yleisiä kosteammilla kankailla. Eteläinen kallioalue on korkealle kohoava, osaksi puhdasta kalliopintaa, osaksi sammaleinen ja jäkäläinen. Lisäksi tavataan mm. särmäkuismaa, kallioimarretta, isomaksaruohoa ja ahosuolaheinää. Kallion tuntumassa on useita pienialaisia haavikoita, jotka monipuolistavat kallioiden eliöpiiriä. Käyttösuositus: Alueen rakentamista tulee välttää erityisesti korkeimpien kallioiden tuntumassa. Linnut: Ei lintuhavaintoja Luokitus: III Kohde 8: Viljatien reunusalue Kuvaus: Alue on varsin suureksi osaksi rakennettu eikä se siten ei ole luonnontilainen. Alueen eteläreunassa oleva suuri hopeapaju on merkittävin yksittäinen puu. Muutoin alueella on lähinnä joutomaata ja rikkaruohoiksi luettavaa kasvillisuutta, pillikkeitä ja heinikkoa. Maastonmuodoiltaan alue on tasainen ja luonteeltaan melko avoin. Linnut: Ei lintuhavaintoja Luokitus: I Kohde 9: Luolalanjärven etelälahti Kuvaus: Puuston ja pensaiston lajeja ovat tervaleppä, harmaaleppä, raita, raudus- ja hieskoivu, haapa, pihlaja, kiiltopaju ja terttuselja. Kenttäkerroksen ja kosteiden rantaalueiden kasvillisuus: vadelma, nokkonen, mustaherukka, mesiangervo, rohtotädyke, nurmitädyke, käenkaali, ojakellukka sekä hyvin runsaana sarat ja järviruoko, jotka reunustavat rantaa näkyvästi. Alue ruovikkoineen on linnustolle potentiaalinen suoja-alue. Käyttösuositus: Alue tulisi säilyttää ennallaan muuttumattomana. Linnut: Yksi sinisorsapari. Luokitus: III Kohde 10: Järvelän- ja Öljytien välinen metsäsaareke Kuvaus: Metsä on valoisa ja harvapuustoinen. Mänty esiintyy ylispuuna. Muut puut ovat suhteellisen nuoria. Lehtipuuryppäitä on siellä täällä. Puustoa on poistettu kohti mäen lakialuetta, ja kasvillisuutta on muutenkin vähäisesti. Varpukasvillisuus on tyypillistä tälle tuoreen kankaan metsäalueelle, jossa heinätuppaikot ovat yleistyneet erityisesti valoisille rinteille. Alue rajautuu jyrkänteeseen etelässä. Käyttösuositus: Luontoarvoiltaan tavanomainen alue.

12 Linnut: Ei lintuhavaintoja Luokitus: I Kohde 11: Siilojen viereinen kalliometsikkö Kuvaus: Muuten avoimen kallioselänteen laelle sijoittuva pienialainen metsikkö. Puustoa on jäljellä vain nelisenkymmentä suurempaa runkoa muutoin puusto on nuorta. Alue on heinävaltainen ja kallioilla kasvaa jäkäliä vain paikoin, mutta sammalia hiukan yleisemmin. Mänty ja koivu ovat puuston yleisimmät lajit. Alueen merkitys metsäluonnolle on vähäinen. Käyttösuositus: Metsikön ehkä merkittävin piirre on puuston maisemallinen arvo. Linnut: Ei lintuhavaintoja. Luokitus: I Kohde 12: Korkea kalliometsäalue Kuvaus: Alueen ekologisesti tärkeimmät kohteet ovat kallioalueet ja kosteikot. Alueen kahdesta kosteikosta on toinen on rakentamalla salvattu, eikä siten ole alkujaan luonnontilainen. Kallioalueen kasvillisuudesta mainittakoon nuoret lehtipuut, mänty, kuusi, haapa, koivu, kataja, pihlaja sekä maassa olevat lahot kannot (kelpaavat hyvin tikkojen koputeltaviksi) ja maapuut. Lahoissa kannoissa on havaittavissa samantyyppisiä kannon kovertamisia kuin alueella 1; kyseessä voi siten olla saman palokärjen elinpiiriä. Lähteinen kosteikko sijaitsee alueen keskellä valuttaen hiljalleen vettä joko purona tai ehkä enemmänkin maan läpi suodattaen kohti ojaa Järveläntien viereistä ojaa. Kosteikon kasvillisuus on metsälauhaa, mustikkaa, puolukkaa, ahomansikkaa, jokapaikansaraa, metsäalvejuurta, metsäkastikkaa sekä runsaasti rahkasammalia ja joitakin yksilöitä pajuja. Käyttösuositus: Alueen ekologisesti arvokkaimmat kohteet ovat em. kosteikko ja kallioalue (piirteet eivät täytä metsälaissa mainittuja kriteerejä). Linnut: Vanha käpytikkauros, kookkaampi kuin aikaisemmin havaitut käpytikat. Luokitus: III Kuva 4. Kosteikko kallioiden välissä.

13 Kohde 13: Järveläntien länsipuolen metsä Kuvaus: Alueella on paikoin avoimia kalliolaikkuja, mutta muutoin kalliometsikön kasvillisuutta luonnehtii vaihtelevanikäinen puusto ja varpukasvit. Lajistoa: mustikka, puolukka, sammalet, metsäalvejuuri, kallioimarre ja hyvin runsaana kaikkialla esiintyvä metsälauha. Puustosta voidaan vielä mainita, että alueelle on tyypillistä alueittaiset nopeat vaihtelut mäntykangastyypin ja hieman kosteamman lehtipuiden luonnehtiman kasvillisuuden välillä. Käyttösuositus: Linnut: Tavanomaista varpuslinnustoa. Luokitus: I Kohde 14: Kolmionmuotoinen metsäsaareke Kuvaus: Kasvillisuus on pitkälti samanlainen ja tyyppinen kuin alueella 13. Lajisto: mäntyä, kuusta, nuorta lehtipuustoa, kieloa, runsaasti heiniä (metsälauhaa, metsäkastikkaa), puolukkaa, mustikkaa, vadelmaa, lillukkaa, metsäalvejuurta ja jokapaikansaraa. Alueella ei ole erityisiä luontoarvoja. Käyttösuositus: Linnut: Tavanomaista varpuslinnustoa. Luokitus: I Kohde 15: Yhtenäinen peltoalue Kuvaus: Kasvillisuus koostuu savisen pellon jäännekasveista ja paikoin viljellyistä heinistä. Kosteilla ojilla kasvaa niille tyypillistä kosteikkolajistoa. Lajisto: nurmipuntarpää, juolavehnä, pietaryrtti, ojakärsämö, suoputki, suo-orvokki, timotei, niittyleinikki, kevätleinikki, heinätähtimö, maitohorsma, pujo, puna-apila, valkoapila, alsikeapila, hevonhierakka, ojakellukka, röyhyvihvilä, järviruoko ja ojaleinikki. Käyttösuositus: Viljely on luultavasti loppunut/loppumassa, joten alue voidaan ottaa muuhun käyttöön. Linnut: Ei lintuhavaintoja Luokitus: I Kohde 16: Vanhan pihamiljöön alue Kuvaus: Alueella on ollut joskus aiemmin pihamiljöö, joka nyttemmin on metsittynyt jo suureksi osaksi. Kasveista voidaan päätellä kuitenkin alueen vanhat kulttuuripiirteet. Kasvilajisto: koiranputki, taskuruoho, viljelykasvijäänteitä (rypsi, kaalikasveja, ruusuja) sekä puustosta mm. vaahtera, terttuselja, mänty, omenapuu, tuomi, rauduskoivuja sekä pihlaja. Komeimpina puista erottuvat neljä suurinta, vanhaa mäntyä, jotka ovat maisemallisesti merkittäviä erityisesti tien suunnasta katsottaessa. Käyttösuositus: Alueen mahdollisen rakentamisen yhteydessä tulisi vanhimmat puut ja niiden välitön lähialue jättää rakentamisen ulkopuolelle. Linnut: Luokitus: III

14 Kuva 5. Kulttuurivaikutteista kasvillisuutta esiintyy muuallakin kuin kuvan kallion tuntumassa. Kohde 17: Pohjoisen yhtenäinen metsäalue Kuvaus: Runsaasti erilaisia kasvuympäristöjä kuivasta kalliometsiköstä kosteaan notkelmaan. Useita erillisiä, kasvillisuudeltaan toisistaan poikkeavia alueita, joista tärkeimmät ovat a:n ja c:n välinen kosteikko sekä b:n kallioalue. Kosteikon lähettyvillä kasvavaa mm. kultapiiskua, karhunsammalta, nokkosta, metsäkorte, metsäimarretta, ruusukesammalta, kallioimarretta, yksi karviaismarjapensas sekä lehtipuista raitaa, haapaa, koivuja ja pieniä vaahteroita. Muiden alueiden kasvillisuutta: a) vadelma, terttuselja, varpukasveja, sananjalka, kallioimarre, kataja, pihlaja, heiniä, jäkäliä ja sammalia b) rohtotädyke, ahosuolaheinä, pihlaja, kanerva, mänty, kuusi, isomaksaruoho, terttuselja, metsälauhaa runsaasti sekä muitakin heiniä c) tavallisia varpuja kuten mustikka, puolukka, kanerva sekä ahomansikka, hiirenporras, mänty, kuusi, lehtipuita, mm. muutamia nuoria tammia d) puolukka, kanerva, mustikka, metsälauha, metsäkorte, käenkaali, sananjalka, kuusia paikoin runsaasti, haapa, mänty, koivuja ja pihlaja. Käyttösuositus: Osa-alueiden a ja c välinen kosteikko sekä kallion lakialueet tulisi jättää rakentamisen ulkopuolelle. Linnut: Mm. sini- ja talitiaisia, variksia ja harakoita, palokärkinaaras. Luokitus: Kokonaisuutena alue on melko tavanomainen (II). III luokkaan kuuluvia alueita ovat liitekartan mukaisin rajauksin kosteikko ja kallioalue. Kuvat 6 ja 7. Alueen 17 pienialainen mutta yli metrin syvä kosteikko sekä kalliomäen lakialue.

15 Kohde 18: Armonlaaksontien viereinen nuori koivikko Kuvaus: Alueen ylitse kulkee suurjännitelinja. Sen vuoksi kasvillisuutta pidetään matalana. Koivikossa kasvavat muutkin tavalliset lehtipuut, runsaasti heiniä sekä varpuja sekä tavallisia metsän putkilokasveja. Käyttösuositus: Luokitus: I Kohde 19: Satamatien ja Armonlaaksontien risteyksen lähimetsä Kuvaus: Kasvillisuus on tavanomaista kalliometsikön kasvillisuutta. Paikoin kallioiden välissä on kosteita laikkuja, joissa kasvaa heinää ja varpuja sekä puista mäntyä sekä hies- ja rauduskoivua. Nuorempaa kuusta sekä koivua ja pihlajaa kasvaa myös ylispuiden varjostamilla paikoilla. Katajat viihtyvät kallioiden valoisilla rinteillä. Kalliot ovat melko paljaat; vain siellä täällä on jäkäliä tai sammalia runsaammin. Käyttösuositus: Risteyksen maiseman kannalta puustolla ja yleensä kasvillisuudella on suuri merkitys. Siten aluetta ei tulisi muuttaa kovin voimakkaasti. Kasvillisuus tavanomaista. Linnut: Sinitiaisia 4-6 kpl. Luokitus: II Kohde 20: Sahantien viereinen kalliomäki Kuvaus: Kalliomäen kasvillisuus on rannikkoseudulle tyypillistä. Männyt ovat ylispuina, mutta siellä täällä on ryhmissä koivuja, haapoja ja pihlajaa. Myös katajaa kasvaa siellä täällä. Heiniä on runsas kasvusto ja se muodostuu lähes yksinomaan metsälauhasta, jonka laajat yhtenäiset kasvustot saavat aikaan varsin pehmeän vaikutelman. Muuta kenttäkerroksen kasvillisuutta: rohtotädyke, puolukka, mustikka, rönsyrölli ja niittynurmikka. Muutama kohollaan oleva kalliojakso on varsin runsaiden sammalien peitossa. Alueen kiinnostavin kohta on kalliomäen päälle johtavan pikkutien vieressä. Täällä saarni, ruostehappomarja, pihlaja ja vaahtera muodostavat kalliojaksojen väliin poikkeavan, hiukan rehevämmän kasvuympäristön. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että pensaat ja puut on istutettu alueelle, sillä iältään ne ovat varsin nuoria ja sijoittuvat aivan tien viereen. Aluskasvillisuutta hallitsee paikoin kielo. Käyttösuositus: Maisemallisesti melko merkittäviä ympäristöjä. Ei metsälain mukaisia kohteita. Rakentamista alueelle tulisi mahdollisuuksien mukaan välttää. Linnut: Kalliometsän varpuslinnustoa. Luokitus: II Kohde 21: Satamatien koillispuolinen metsä Kuvaus: Alueen kasvillisuus on melko matalaa. Puustoa hallitsevat noin 15 metriset männyt sekä koivut ja pihlajat. Pääosin alue on avointa kalliomaata. Muu kasvillisuus: kallioimarre, ahosuolaheinä, isomyyränsammal, turkkisammal, palleroporonjäkälä, hirvenjäkälä, harmaaporonjäkälä, suippotorvijäkälä ja punareunatorvijäkälä. Heinistä tavataan vain tavanomaisimpia lajeja: nurmipuntarpää, tesma, jänönsara, lampaannata, niittynurmikka ja nurmilauha. Käyttösuositus: Alue on maisemallisesti erittäin herkkää, sillä rakenteet näkyvät kauas, mm. merelle. Alueesta voidaan ottaa suuri osa rakentamiskäyttöön. Linnut: Varpusia, talitiaisia runsaasti ja tyypillisesti harakkoja ja variksia. Luokitus: II

16 Kuva 8. Tien ja kallioleikkauksen takana näkyvät alueet 20 ja 21. Kohde 22: Kapea teiden välinen metsäkaistale Kuvaus: Alueen merkittävin kohde on suuri yksittäispuu, raita, alueen länsireunalla. Muutoin kalliot ovat paljaat ja maasto varsin avointa. Keski- ja kaakkoisosassa on runsaammin mäntyä, koivuja, pihlajaa ja katajaa. Muutoin kasvillisuus on tavanomaista kalliomäen kasvillisuutta. Käyttösuositus: Avokallioalue ja yksittäinen hieno raita tulisi mahdollisuuksien mukaan säilyttää. Linnut: Ei havaintoja Luokitus: II Kohde 23: Satama-alueen eteläisin kohde Kuvaus: Kohteen rinnemetsä suuntautuu koilliseen, ja se on aidattu kaikilta suunnilta. Kasvillisuus on pääpiirteiltään varsin nuorta lehtipuustoa, pääosin koivua. Aluskasvillisuus on heinikkoa ja varpukasveja. Käyttösuositus: Linnut: Ei havaintoja Luokitus: I Kohde 24: Leirintäalueentien ja Kopentien välinen kalliomäki Kuvaus: Kohteen maisemallinen merkitys on verrattain suuri. Kallion laelta avautuu näkymä merelle ja alue näkyy ympäröiville alueille. Kasvillisuudeltaan alue on melko tavanomainen, eikä varsinaissuomalaiselle kalliomäkialueelle tyypillisiä kasveja juurikaan tavata vaan enemmänkin tavanomaisen karukkokallion lakikasveja. Puusto: mänty (ylivoimaisesti runsaslukuisin ja aivan laella muutama suurehko yksilö), kuusi, rauduskoivu, raita, hieskoivu ja alueen eteläosassa katajaryhmä. Merkittäviä puuhavaintoja ovat alueen keskiosan kelopuu ja sen vieressä kookkaampi vaahtera sekä katajaryhmä. Muu lajisto: mustikka, puolukka, kielo, kanerva, metsäkastikka, metsälauha. Lisäksi kallioilla kasvaa paljon jäkäliä ja sammalia (tavanomaisia lajistoltaan) sekä ahosuolaheinää.

17 Käyttösuositus: Alueen käyttöä tulee harkita tarkoin sen maisemallisten arvojen vuoksi. Kelopuu sijaitsee myös näkyvällä paikalla. Muutamat yksittäispuut ja puuryhmät tulisi säästää. Maisema-arvoja heikentää kuitenkin alueen kautta kulkeva sähkölinjaus. Linnut: Varis (2), naakkaparvi, talitiaispari, pesivä puukiipijä ja ruokaileva sinitiainen. Luokitus: III Kuva 9. Näkymä kohteeseen 24; vasemmassa reunassa näkyvät myös vaahtera ja kelopuu. Kohde 25: Läntisin alue Kuvaus: Alue rajautuu Armonlaaksontiehen. Kasvillisuus on lajistoltaan tavanomaista, lakialueella kulunutta. Puusto: mänty, kuusi, hies- ja rauduskoivu, muutama pihlaja ja vaahtera. Muu lajisto: puolukka, mustikkaa vähän, nuokkuhelmikkä, tuoksusimake, kultapiisku, rohtotädyke, vadelma, koiranputki, karhunputki, metsälauha ja rönsyrölli. Käyttösuositus: Alue soveltuu rakentamiseen. Linnut: Vain muutama peippo ja yksittäinen metsäkirvinen. Luokitus: I Kohde 26: Leirintäalueeseen rajoittuva alue Kuvaus: Alue rajautuu rantaan saakka. Kasvillisuus on tavanomaista ja osin myös kulunutta aluskasvillisuuden osalta. Puusto koostuu männystä, kuusesta, koivuista, joukossa on myös muutama nuori vaahteran ja tammen taimi. Heinistä tavataan tavanomaisen rinnelajiston lisäksi mm. nuokkuhelmikkä ja tuoksusimake. Muu lajisto: puolukka, mustikka, kielo, valkovuokko, sinivuokko, huopa-ohdake, kultapiisku, mesiangervo, rohtotädyke, vadelma, mesimarja, koiranputki, metsälauha, rönsyrölli, ja käenkaali. Käyttösuositus: Alueen täydennysrakentaminen on mahdollista. Linnut: Rantasipi ja muutama pesivä pari peippo, viherpeippo, keltasirkku ja punatulkku. Luokitus: II

18 5.2 Arvokkaat luontokohteet Alueella ei ole luonnonsuojelualueita. Alueelta ei myöskään ollut rajattavissa metsälain tai vesilain mukaisia kohteita tai muita arvokkaita elinympäristöjä. Luontoselvityskartalle on kuitenkin rajattu (vihreällä) sellaiset alueet, jotka paikallisesti edistävät ja ennen kaikkea ylläpitävät luonnon moninaisuutta. Tällaisia alueita ovat seuraavat kohteet alueittain: Taulukko 1. Suunnittelualueelta tavatut monimuotoisuutta edistävät elinympäristöt. Alue Elinpiirien määrä Elinpiirien tyyppi 1 1 rantaruovikko 2 3 metsäsaareke 4 1 kalliomäki 5 2 tervaleppärantametsikkö 7 1 kalliomäki 9 1 rantaruovikko 12 2 kalliomäki ja kosteikko 16 1 kulttuurikasvillisuus, vanha pihapiiri 17 2 kalliomäki ja kosteikko 19 1 kalliomäki 20 1 kallioiden välinen lehtimetsikkö 22 1 yksittäinen puu, raita 24 2 kelopuu ja vaahtera, katajarypäs 6 TULOKSET Alue ei sisällä luonnonsuojelulain, metsälain tai vesilain mukaisia kohteita. Suunnittelualueelta oli kuitenkin rajattavissa huomionarvoisia, joskin usein varsin pienialaisia kohteita, joilla on merkitystä ennen kaikkea eläinten ja kasvien elinympäristönä. Tällaisia kohteita ovat mm. Luolalanjärven rantaruovikot, rantametsä, metsäsaarekkeet, kalliomäkien laet, kosteikot, vanha pihapiiri, lehtimetsikkö sekä yksittäinen puu. Eläimistöltään alueelta havaittiin kaksi EU:n lintudirektiivin I-liitteen lajia, palokärki (Dryocopus martius) ja kurki (Grus grus). Palokärjen pesintä alueella oli epävarmaa mutta todennäköistä, sillä koko suunnittelualueella löytyi varsin runsaasti palokärjelle tyypillisesti tongittuja lahokantoja, joista laji tyypillisesti etsii (hevos)muurahaisia ruoakseen. Kurkipariskunta oli ruokailemassa olevia läpimuuttajia. Alueen maankäyttöä ajatellen voidaan todeta, että suuri osa alueen luontokohteista on kasvilajistoltaan varsin tavanomaista kalliometsikköä. Eläinlajisto vähäistä ja tavanomaista palokärkeä lukuun ottamatta. Kaavoituksen yhteydessä tulee silti huomioida paikallista monimuotoisuutta lisäävät pienet elinympäristöt.

Liite 1 Naantalin kaupunki Humaliston osayleiskaava Luontoselvityksen liitekartta 1. Merkintöjen selitys SUUNNITTELUALUEEN RAJAUS HUOMIONARVOINEN ELINYMPÄRISTÖ 14 MAASTOKÄYNTIKOHTEET JA NIIDEN NUMEROINTI