16T-6-2 TURUN KEHÄTIEN LIITO-ORAVASEURANTA 2017 Esa Lammi 20.6.2017
TURUN KEHÄTIEN LIITO-ORAVASEURANTA 2017 Sisällys 1 Johdanto... 2 2 Selvitysalue ja menetelmät... 2 3 Liito-oravan esiintyminen kehätien varrella... 5 3.1 Kurjenalho... 5 3.2 Sippaanmäki... 6 3.3 Mullimetsän alue... 8 3.4 Kannitun liito-orava-alueet... 8 4. Liito-oravan esiintyminen Kaarinantien käännön seuranta-alueella... 10 4.1 Alue 1 (Kauselan urheilukenttä)... 11 4.2 Alue 2 (Muikunvuori)... 11 4.3 Alue 3 (Auranlaakson koulu)... 12 4.4 Alue 4 (Kuokkamaan länsipuoli)... 13 4.5 Alue 5 (Kuokkamaan itäpuoli)... 13 4.6 Alue 6 (Tammen lounaispuoli)... 14 4.7 Alue 7 (Marketannotko)... 16 4.8 Alue 8 (Tammen itäpuoli)... 16 4.9 Alue 9 (Tammen pohjoispuoli)... 17 4.10 Alue 10 (Lähdeniitun peltojen ympäristö)... 17 5 Yhteenveto ja johtopäätökset... 18 6 Lähdeviitteet... 18 Kansi: Liito-oravan pesäpuu Siippaan liittymän lähellä. Pesäkolo erottuu rungon yläosassa. Valokuvat Esa Lammi, huhtikuu 2017. Karttapohjat ja ilmakuvat: Maanmittauslaitos. 1
1 JOHDANTO Turun kehätien (Ohikulkutie, kantatie 40) parantamisesta välillä Kausela Kirismäki valmistui vuonna 2010 yleissuunnitelma (Sito 2010). Yleissuunnitelmaa varten selvitettiin liito-oravan esiintymistä v. 2009 ja 2010, jolloin suunnittelualueella todettiin useita liito-oravan elinalueita. Yleissuunnitelman liitteeksi laadittiin suunnitelma liito-oravan elinalueiden seuraamiseksi. Seurantasuunnitelma kattoi tiejakson länsi- ja itäpään lähellä olevat metsäalueet sekä Kaarinantien käännön nimellä tunnetun uuden poikittaistieyhteyden. Seurantavuosien yhteenveto valmistui kesällä 2016 (Lammi 2016). Turun kehätien parantamishanke on viivästynyt. Kausela Kirismäki-välille on valmisteilla tiesuunnitelma, jonka tavoitteena on tiejakson rakentaminen nelikaistaiseksi ja liittymien parantaminen. Aiemmin mukana ollut Kaarinantien kääntö ei ole mukana tiesuunnitelmassa. Suunnittelualueen tuntumassa on useita liito-oravan asuttamia tai liito-oravalle sopivia metsäkuvioita. Varsinais-Suomen ELYkeskus tilasi tiesuunnitelmaa varten koko suunnittelujakson kattavan liito-oravaselvityksen. Selvityksen maastotyöt tehtiin huhtikuussa 2017. Tulokset esitellään tässä raportissa. 2 SELVITYSALUE JA MENETELMÄT Kauselan ja Kirismäen välisen tiejakson pituus on 9 kilometriä. Jakson itäpäässä Kannitun alueella on Varsinais-Suomen ELY-keskuksen rajauspäätöksellä suojeltu liito-oravan elinalue, jota on seurattu vuodesta 2010 alkaen. Elinalue tarkistettiin myös keväällä 2017. Työhön kuului lisäksi liito-oravatilanteen tarkistaminen muilta tiejakson varteen ulottuvilta varttuneen ja vanhan metsän kuvioilta riippumatta siitä, onko kohteelta tiedossa aiempia liito-oravahavaintoja. Tarkistetut metsäalueet on merkitty kuvaan 1. Keväällä tehty inventointi käsitti myös Kaarinantien käännön maastokäytävään liittyvät metsäalueet, Kauselan Muikunvuoren alueen sekä Nenämäen eteläpuolella sijaitsevan Lähdeniitun peltoalueen laidemetsät (kuva 2). Selvitysalue oli tältä osin sama kuin vuosina 2010 2016 tutkittu Kaarinantien käännön seuranta-alue. Maastotyöt Selvityksen maastotyöt tehtiin 17. 19.4.2017. Inventoinnissa noudatettiin samoja menetelmiä (Sierla ym. 2004) kuin aiempina vuosina. Maastotyöt kohdennettiin aiemmin tunnetuille liito-oravan elinalueille ja muihin liito-oravalle sopiviin metsäkuvioihin. Tarkistamatta jätettiin vain matalapuustoiset kalliomänniköt ja siemenpuuasentoon harvennetut metsäkuviot. Muilta alueilta etsittiin liito-oravan papanoita erityisesti haapojen (rungon läpimitta > 20 cm), isojen raitojen ja järeiden kuusten sekä kolopuiden tyviltä. Kaikki aiemmat liito-oravan jätösten löytöpaikat tarkistettiin. Havaintopaikat paikannettiin GPS-laitteella ja merkittiin kartalle. Edellisvuosien GPS-pisteet ja tiedot liito-oravan pesäpuista olivat käytettävissä inventointia tehtäessä. 2
Kuva 1. Ohikulkutien varrelta 18. ja 19.4.2017 tutkitut metsäalueet (punaiset rajaukset). Muut tienvarteen ulottuvat metsiköt eivät ole sopivia liito-oravan pysyviksi elinalueiksi. Kuva 2. Kaarinantien käännön selvitysalue (punainen rajaus) tarkistettiin 17. ja 18.4.2017. Tummemmalla punaisella rasterilla on varjostettu viime vuosina puuttomaksi hakatut alueet, joista pääosa on Avantin logistiikkaalueen tontteina ja täyttömaakenttinä sekä Lähdeniitun pientaloalueena. Harvempi punainen viivoitus kuvaa viime vuosina voimakkaasti harvennettuja metsäalueita, jotka eivät nykyisellään sovellu liito-oravan elinympäristöksi. 3
Havaintopaikoilta kerättiin seurantatarkoituksia varten seuraavat tiedot: liito-oravan käyttämiksi varmistuneet puut (tyvillä papanoita) sekä kolopuut ja risupesät (vaikka ei papanoita) paikannettiin GPS-laitteella, jonka tarkkuus on metsämaastossa ± 10 m muistiin merkittiin puulaji, rungon arvioitu rinnankorkeusläpimitta ja mahdolliset liito-oravalle sopivat kolot ja risupesät papanoiden määrä arvioitiin viisiportaisella asteikolla (tai tarkemmin): alle 10, 10 50, 51 100, 101 200 ja yli 200 papanaa puun tyvellä papanat luokiteltiin tuoreen (yleensä keltaisia tai vaaleanruskeita) ja vanhan näköisiin (kuivuneet ruskeat tai mustat) luonnonoloissa tapahtuneet muutokset (esim. hakkuu) merkittiin muistiin. Maastossa tarkasteltiin myös liito-oravalle sopivia, yhtenäisten metsäkuvioiden tai lähellä toisiaan sijaitsevien puustoryhmien muodostamia kulkuyhteyksiä. Liito-oravan elinalueet on rajattu selvityksen kartoille löydettyjen jätösten ja lähiympäristön puuston rakenteen perusteella. Rajaukset on tehty sinä vuonna, jolloin liito-oravan esiintyminen kohteella on ensi kertaa varmistunut (kohdekohtaiset tiedot Lammin (2016) seurantayhteenvedossa). Rajatut alueet ovat pienempiä kuin liito-oravan todelliset reviirit (koiraiden reviirin keskimääräinen koko on 60 ja naaraiden elinpiirien tavallisesti 6 8 hehtaaria; Hanski 2016). Lähekkäiset alueet voivat siten kuulua saman liito-oravan elinpiiriin. Havaintoaineiston perusteella ei ole mahdollista arvioida liito-oravien yksilömääriä tai sukupuolta, mutta ne kertovat alueen, jossa liito-orava on talvella tai keväällä oleskellut. Selvityksessä kuvatut liito-oravan pesäpuut ovat kolopuita tai risupesiä, joiden alta on löytynyt liito-oravan jätöksiä. Pesäpuut lähiympäristöineen on tulkittavissa liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikoiksi. Liito-orava on paikkauskollinen laji, joka elää koko elämänsä sillä alueella, jonne se on syntymävuotensa syksyllä asettunut (Hanski 2016). Sama pesäpaikkakin on usein käytössä vuodesta toiseen. SELVITYKSESSÄ KÄYTETYT KARTTAMERKINNÄT Liito-oravan jätöksiä 2017 Liito-oravan pesäpuu 2017 Varhaisempi liito-oravan jätöslöytö (Ohikulkutien seuranta-aineistot 2009 2016, Envibio 2008, Kumpulainen & Saikkonen 2004, Lounais-Suomen ympäristökeskus 2009). Aiemmin liito-oravan elinalueeksi rajattu metsäkuvio (Kumpulainen & Saikkonen 2004, Lounais-Suomen ympäristökeskus 2009). Liito-oravalle sopiva tienylityskohta tai siirtymäreitti metsäalueelta toiselle. 4
3 LIITO-ORAVAN ESIINTYMINEN KEHÄTIEN VARRELLA Liito-oravan jätöksiä löytyi viideltä kehätien varrelta tutkitulta metsäalueelta. Ainoastaan Mullimetsän kivilouhoksen luota ei löytynyt merkkejä liito-oravan oleskelusta. 3.1 Kurjenalho Kurjenalhon Laattiskallion alueella (kuva 3) on liito-oravalle sopiva, Ohikulkutiehen asti ulottuva metsäalue Kurjenalhon pellon länsipuolella. Tienvarren metsä on tässä kohdin soistunutta, vanhaa kuusisekametsää. Liito-oravan vaatimukset hyvin täyttävää metsää on myös Ohikulkutien eteläpuolella olevan Uimarannantien ympäristössä. Ohikulkutien pohjoispuolella ei ole liito-oravalle sopivaa metsää. Uimarannantien ympäristössä on tehty runsaasti liito-oravahavaintoja 2000-luvun alkuvuosina (valkoiset pisteet ja aluerajaukset kuvassa 3). Ohikulutietä lähin havaintopaikka on Laattiskallion länsipuolella noin 150 metrin päässä Ohikulkutiestä. Vanha havaintopaikka oli liito-oravan asuttama myös keväällä 2017; papanoita löytyi neljän haavan tyveltä. Lähin löytöpaikoista on noin sadan metrin päässä Ohikulkutiestä. Havaintopaikka on pellon eteläpuolella, eikä sen kohdalla ole liito-oravalle sopivaa kehätien tienylityspaikkaa. Tutkitulta alueelta ei löytynyt liito-oravan pesäpuuta. Lähin tiedossa oleva pesäpuu on Kuokkamaan alueella Kurjenalhon länsipuolella (ks. luku 4.5.). Myös Uimarannantien eteläpuolelta löytyi liito-oravan pesäpuu. Kuva 3. Liito-oravan jätöslöydöt Kurjenalhon Laattiskallion alueella (punainen rajaus) ja sen lähiympäristössä. Vihreät ja punaiset pisteet keväältä 2017 (merkintöjen selite sivulla 4). 5
3.2 Sippaanmäki Sippaan liittymän länsipuolella on tavattu liito-oravan vuosituhannen vaihteen tienoissa. Osa metsäalueesta on tuolloin rajattu liito-oravan elinympäristöksi (kuva 4). Metsäalueen läpi on sittemmin rakennettu kehätien suuntainen rinnakkaistie. Sippaanmäen puustoa on lisäksi harvennettu. Liito-oravaa ei tavattu kehätien yleissuunnitelman yhteydessä tehdyissä inventoinneissa vuosina 2009 ja 2010. Esiintymän arveltiin autioituneen. Sitä ei tarkistettu vuosina 2011 2016. Huhtikuussa 2017 Sippaanmäen alue todettiin jälleen liito-oravan asuttamaksi. Havainnot keskittyivät alueen eteläosaan, jossa on pieni kuvio varttunutta kuusivaltaista sekametsää. Alueella kasvaa runsaasti haapoja. Liito-oravan jätöksiä löytyi kaikkiaan 13 haavan tyveltä. Näistä kolme oli pesäpuiksi tulkittavia kolohaapoja (punaiset pisteet kuvassa 4). Myös kehätien varrella olevassa puronotkelmassa on liito-oravan käyttämä kolohaapa (kuva raportin kannessa) ja useita ruokailupuita. Maastokäynnin yhteydessä tarkistettiin lisäksi kehätien pohjoispuolella oleva pieni kuusimetsikkö ja kehätien ja Sippaan pihamaiden välinen umpeenkasvamassa oleva alue, joka on entistä peltoa. Vanhoja, jo kuivuneita liito-oravan papanoita löytyi kahden järeän kuusen tyveltä vanhan pihatien varrelta (kuva 4). Kehätietä reunustavien metsiköiden välillä on liito-oravalle sopiva tien ylittävä kulkuyhteys Sippaan alikulun kohdalla, jossa puuttoman tiekäytävän leveys on noin 27 metriä (kuva 5). Todennäköisesti liito-orava on vieraillut tien pohjoispuolella Sippaanmäen puolelta. Kuva 4. Sippaanmäen liito-oravahavainnot (merkintöjen selite sivulla 4). 6
Kuva 5. Liito-orava liikkuu liitämällä puusta toiseen. Laji pystyy ylittämään 40 50 metriä leveän aukean, jonka molemmilla puolilla on korkeaa puustoa. Sippaanmäen alikulun kohdalla on liito-oravalle sopiva kulkuyhteys. Kuva 6. Mullimetsän kiviainesalueen kohdalta tarkistettu metsäkuvio (punainen rajaus). Mullimetsän pohjoispuolelta on tiedossa vanhoja liito-oravahavaintoja. 7
3.3 Mullimetsän alue Mullimetsän kiviainesalueen ja Ohikulkutien välissä on Kirkonjyrkkä-niminen alue, joka on kauttaaltaan vanhaa kuusisekametsää. Alue on suurimmaksi osaksi tuoretta lehtoa ja siellä kasvaa runsaasti haapoja. Kirkonjyrkkä on kaikin puolin liitooravalle tyypillistä metsää. Alueelta ei kuitenkaan löytynyt liito-oravan jätöksiä. Niitä ei havaittu myöskään kehätien yleissuunnitelman yhteydessä tehdyissä inventoinneissa vuosina 2009 ja 2010. Kirkonjyrkkä ei ole käytettävissä olevien tietojen perusteella liito-oravan elinaluetta. 3.4 Kannitun liito-orava-alueet Varhaisimmat liito-oravahavainnot Ohikulkutiehen rajoittuvalta Kannitun metsäalueelta ovat tiettävästi vuodelta 2003. Lounais-Suomen ympäristökeskus teki alueelle liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikan rajauspäätöksen vuonna 2007 (LOS-2007-L-17-254). Päätöksen mukainen alue (kuva 7) rajautuu 400 metrin matkalla Ohikulkutiehen. Sen pinta-ala on noin 5,5 hehtaaria. Rajatun alueen eteläpuolella on entistä peltoa, joka on metsittymässä. Alueella on tehty rajauspäätöksen jälkeen hakkuita. Hakkaamatonta puustoa on kapealti Kannitun entisen pellon reunassa rajauspäätöksen mukaisen alueen eteläreunassa. Esiintymää on seurattu vuodesta 2010 alkaen ja se on ollut kaikkina seuranvuosina liito-oravan asuttama. Kuva 7. Kannitun ja lähiympäristön liito-oravahavainnot. ELY-keskuksen rajauspäätöksen mukainen lisääntymis- ja levähdyspaikka on merkitty vihreällä viivalla ja jätöslöydöt samanlaisin merkinnöin kuin raportin muissa kuvissa (selite sivulla 4). Punaisella varjostuksella on merkitty avohakkuualat ja voimakkaasti harvennetut metsäkuviot. 8
Talvella 2016/2017 alueen eteläreunassa oli tehty pienpuuston harvennus, jossa oli poistettu varsinkin nuoria kuusia. Kookkaat kuuset, koivut ja haavat oli säästetty. Pienpuuston harvennus ei vaikuttanut liito-oravaan, sillä jätöksiä löytyi keväällä 2017 runsaasti samalta alueelta kuin aikaisemminkin. Liito-oravan käyttämiä puita todettiin kaikkiaan 23. Metsäalueen kaakkoisreunassa on liito-oravan asuttama kolohaapa (kuva 7). Liito-oravan jätöksiä löytyi runsaasti myös rajauspäätösalueen länsipuolelta, jossa on puolentoista hehtaarin kuvio varttunutta kuusisekametsää (kuva 8). Paikalla kasvaa parikymmentä suurta haapaa. Jätöksiä näkyi kahdeksan haavan ja yhden kuusen tyvellä. Pesäpuuta ei löytynyt. Havaintopaikka kuulunee samaan esiintymään Kannitun liito-orava-alueen kanssa. Metsikkö on tarkistettu joka kevät Kannitun alueen tarkistuksen yhteydessä, mutta merkkejä liito-oravan oleskelusta ei ole aiemmin löydetty. Kehätien pohjoispuolelta on vanha liito-oravahavainto muutaman sadan metrin päässä tiestä. Yleissuunnitelman yhteydessä vuosina 2009 ja 2010 alueelta ei löytynyt merkkejä liito-oravasta. Keväällä 2016 tarkistettiin liito-oravan esiintyminen tiealueen pohjoispuolelta rajauspäätösalueen kohdalta. Papanoita löytyi usean haavan tyveltä melko nuoresta lehtimetsästä alle sadan metrin päässä tiestä (tien lähellä olevat valkoiset pisteet kuvassa 7). Puuttoman tiealueen leveys on noin 35 metriä. Sen pohjoispuolella on runsaan kymmenen metrin korkuiseksi varttunutta lehtimetsää ja eteläpuolella pellon reunaan jätettyä kookasta puustoa. Liito-oravan liikkuminen tiealueen yli on tässä kohdin mahdollista. Kuva 8. Liito-oravan elinaluetta Kannitun länsipuolella. 9
Keväällä 2017 merkkejä liito-oravan oleskelusta ei näkynyt tien pohjoispuolella edellisvuotisella paikalla. Jätöksiä sitä vastoin löytyi metsäalueen länsireunasta, jossa on hakkuuaukon ja pellon välissä vanhaa kuusisekametsää. Papanoituja puita todettiin kaikkiaan 11, joista suurin osa on haapoja. Liito-orava oli käyttänyt pesäpaikkanaan ainakin yhtä kuusessa olevaa risupesää (punainen piste kuvassa 7). Metsäaluetta ei ole tarkistettu vuosina 2011 2016. 4. LIITO-ORAVAN ESIINTYMINEN KAARINANTIEN KÄÄNNÖN SEURANTA-ALUEELLA Kaarinantien käännön alueelta ja sen lähiympäristöstä on löydetty kaikkiaan yhdeksän liito-oravan asuttamaa metsäkuviota (kuva 9). Näistä kolme sijoittuu Kaarinan puolelle (alueet 1 3) ja kuusi Liedon puolelle (alueet 5 9). Liedon puoleisella alueella on tehty viime vuosina runsaasti hakkuita. Liito-oravalle sopiva metsäala on pienentynyt hakkuiden seurauksena. Osa liito-oravametsiköistä hakattiin kokonaan talvella 2016/2017. Liito-orava todettiin keväällä 2017 jo lähes hävinneeksi koko alueelta. Kaarinan puoleiset alueet ovat säästyneet hakkuilta ja niissä liito-oravakin elää edelleen. Kuva 9. Vuosina 2004 (nro 1) ja 2009 2016 (muut alueet) todetut liito-oravan elinympäristöt (vihreät rajaukset) Kaarinantien käännön seuranta-alueella. Kohteiden numerointi on sama kuin tekstissä. Keväällä 2017 liito-oravan jätöksiä löytyi alueilta 2, 3 ja 5 sekä yhden puun tyveltä alueelta 7. 10
4.1 Alue 1 (Kauselan urheilukenttä) Kaarinantien ja Kauselan urheilukentän välimaastosta on runsaasti liito-oravahavaintoja vuosilta 2002 2004. Havainnot keskittyvät loivapiirteisen, varttuvaa männikköä kasvavan kallioalueen reunametsiin. Liito-oravan elinympäristöksi rajatun 5,5 hehtaarin laajuisen alueen (kuva 9) puusto on varttunutta kuusikkoa ja nuorempaa, koivun ja kuusen vallitsemaa sekametsää. Puustoa on 2000-luvun puolivälissä harvennettu, mutta Kaarinantien varressa on jäljellä liito-oravalle hyvin sopivaa metsää. Sopivaa ruokailupuustoa, mm. haapoja kasvaa myös alueen pohjoisreunassa. Alueelta on etsitty liito-oravavia tuloksetta vuosina 2009, 2011, 2012 sekä 2015 ja 2016. Liito-oravan jätöksiä ei löytynyt myöskään keväällä 2017. Lähin tunnettu elinalue on Littoistenjärven ja Kaarinantien välissä vajaan puolen kilometrin päässä urheilukentän metsäalueelta. 4.2 Alue 2 (Muikunvuori) Muikunvuori on vanhaa havumetsää kasvava alue, jonka keskiosassa on kuusikkoinen puronvarsi ja länsipäässä korkea kallio. Muikunvuoren liito-oravat inventoitiin ensi kertaa keväällä 2011. Alue on sen jälkeen tarkistettu useana keväänä ja sieltä on aina löytynyt runsaasti liito-oravan jätöksiä. Liito-orava on käyttänyt pesäpaikkanaan kolmea tarjolla olevaa pönttöä. Elinalueeksi rajatun kohteen pinta-ala on 4,5 hehtaaria (kuva 10). Kuva 10. Muikunvuoren (alue 2) ja Auranlaakson koulun (alue 3) liito-oravahavainnot vuonna 2017 (vihreät pisteet, pesäpuut punaisilla pisteillä). Valkoiset pisteet kuvaavat aiempien vuosien havaintopaikkoja. Nuolilla on merkitty liito-oravalle sopivimmaksi arvioidut kulkuyhteydet alueelta toiselle. 11
Kuva 11. Jotkut puut maistuvat liito-oravalle muita paremmin. Kuvan keskellä olevan haavan tyvellä on ollut liito-oravan papanoita kaikkina seurantakeväinä. Keväällä 2017 liito-oravan käyttämiä puita varmistui yhteensä 15. Niistä suurin osa oli järeitä kuusia, muut varttuvia haapoja (kuva 11). Papanoita löytyi myös kahden liito-oravalle ripustetun pöntön alta, mutta ei vanhojen käpytikan kolojen (tavallisin pesäpaikka) luota. Kolme havaintopistettä sijaitsee haapoja kasvavassa metsänreunassa selvitysalueen länsipäässä, jossa jätöslöytöjä ei ole aiemmin tehty. 4.3 Alue 3 (Auranlaakson koulu) Auranlaakson koululta löydettiin liito-oravan jätöksiä keväinä 2010 2012. Havainnot keskittyivät kapealle, sekapuustoiselle kalliometsäkaistalle Ohikulkutien varteen sekä koulun pihamaan reunassa olevaan pikku haavikkoon (kuva 10). Elinalueeksi rajatun metsäkuvion pinta-ala on 1,6 hehtaaria. Keväällä 2017 jätöksiä löytyi kaikkiaan kuuden haavan tyveltä usean vuoden tauon jälkeen. Yhdessä puussa on vanha käpytikan kolo, jota liito-orava oli todennäköisesti käyttänyt päivälepopaikkanaan. Alueelta on liito-oravalle sopiva metsäyhteys länteen Muikunvuoren suuntaan ja Ohikulkutien yli pohjoiseen Tammen metsäalueen suuntaan. Tien pohjoispuolelta liito-oravan jätöksiä löytyi ensi kerran keväällä 2016. Huhtikuussa 2017 papanoita näkyi kolmen haavan ja yhden kuusen tyvellä. Papanat olivat vanhan näköisiä, mikä viittaa siihen, että muualta tullut liito-orava oli vieraillut paikalla. Ohikulkutie on koulun kohdalla matalassa kallioleikkauksessa. Puuton tiekäytävä on noin 40 metriä leveä ja ympäröivä maasto on metsäistä. Liito-oravan pystyy ylittämään tiekäytävän. 12
Kuva 12. Kuokkamaan pellon länsipuolisen alueen (nro 4) ja itäpuolisen alueen (nro 5) liito-oravahavainnot. Kevään 2017 löytöpaikat on merkitty vihreillä pisteillä (pesäpuu punaisella) ja aiempien vuosien löytöpaikat valkoisilla pisteillä. Punaisella viivoituksella on merkitty viime vuosina harvennetut ja aukoksi hakatut metsät. Liito-oravan kulkuyhteydet pohjoiseen ovat katkenneet, mutta tienvarren metsä sopii edelleen kulkuyhteydeksi. 4.4 Alue 4 (Kuokkamaan länsipuoli) Ohikulkutien eteläpuolella sijaitsevalta kuuden hehtaarin laajuiselta, paikoin kosteapohjaiselta sekametsäalueelta on löydetty liito-oravan jätöksiä vuosina 2010 2015 (kuva 12). Keväällä 2016 jätöslöytöjä ei tehty. Liito-oravan pesäpaikkaa ei ole todettu. Koko metsäalue harvennettiin talvella 2016/2017, jolloin suurin osa kuusista sekä liito-oravalle sopivista ruokailupuista ja pienpuustosta poistettiin. Metsäalueen eteläreunassa tehtiin aukkohakkuu. Liito-oravan jätöksiä ei enää löytynyt. Alue ei nykyisellään täytä liito-oravan vaatimuksia. 4.5 Alue 5 (Kuokkamaan itäpuoli) Ohikulkutie kulkee Kuokkamaan itäpuolisen liito-orava-alueen läpi (kuva 12). Tien eteläpuolella on kapea, kosteapohjainen metsäkuvio, jossa kasvaa vanhaa kuusikkoa ja harvakseltaan eri-ikäisiä haapoja. Tien pohjoispuolella on ollut nuorta, osin entiselle täyttömaalle kasvanutta lehtipuustoa sekä varttuneita, haapoja ja kuusia kasvavia metsälaikkuja. Tien pohjoispuolisella alueella tehtiin harvennushakkuu talvella 2014/2015. Liito-oravalle sopiva puusto kaadettiin kapeaa, tienvarteen jätettyä metsikköä lukuun ottamatta. Tienvarsimetsikössä on kolohaapa, jota liitoorava käytti pesäpaikkanaan keväällä 2012 ja 2015 (välivuosina aluetta ei tarkistettu). Liito-oravan elinalueeksi hyvin sopivaa metsää on jäljellä 2,1 hehtaaria lähinnä kehätien eteläpuolella. 13
Kuva 13. Liito-oravan ei hätkähdä tieliikennettä: nuolen osoittama kolohaapa on ollut liito-oravan käytössä ainakin kolmena vuonna vilkkaasta ja kovaäänisestä autoliikenteestä huolimatta. Kapean metsikön takana on puuton logistiikka-alue. Tien toisella puolella on laajalti liito-oravalle sopivaa metsää. Keväällä 2016 liito-oravan pesäpaikka oli autiona ja papanoita näkyi vain kahden puun tyveltä tien eteläpuolella. Keväällä 2017 vanha pesäpuu (kuva 13) oli jälleen liito-oravan käytössä. Pesäkolon alla oli runsaasti eri-ikäisiä papanoita. Jätöksiä löytyi lisäksi viiden muun puun tyveltä pesäpuun läheltä. Tien eteläpuolella papanoita näkyi kahden nuoren haavan luona. Alkuperäisen elinalueen harvennetuista metsäkuvioista liito-oravan jätöksiä ei löytynyt. Alueelta on liito-oravalle sopiva kulkuyhteys tienvarsimetsää pitkin länteen sekä kaakon suuntaan Littoistenjärven pohjoispuolelle ja Laattiskallion alueelle (ks. s. 5). Liito-oravat pääsevät kulkemaan myös noin 30 metriä tiekäytävän yli, sillä sen molemmilla puolilla on korkeaa puustoa. Avantin logistiikka-alueen puuttomat pihamaat ja täyttömaakentät estävät liito-oravan liikkumisen alueelta pohjoiseen. 4.6 Alue 6 (Tammen lounaispuoli) Tammen kallioalueen lounaispuolella on vanhaa kuusisekametsää ja kalliomännikköä kasvanut metsäsaareke, jonka pohjoispuolella on voimajohtoaukea ja peltoa. Itäpuolella on peltoa ja laaja paljaaksi tasattu kenttä (kuva 14). Alueelta on löydetty keväällä 2010 liito-oravan jätöksiä. Seuraava löytö on keväältä 2016, jolloin jätöksiä näkyi kymmenkunnan kuusen tyvellä ja usean puun alla myös voimajohtoaukean pohjoispuolella. Liito-oravan pesäpaikka ei paljastunut. Huhtikuussa 2017 koko metsäalue todettiin hakatuksi (kuva 15). Myös voimajohtokäytävän pohjoispuolinen puusto oli käsitelty. Liito-oravan jätöksiä ei löytynyt. Metsäalue ei enää sovellu liito-oravan elinympäristöksi, mutta hakkuulle harvakseltaan jätetty puusto mahdollistaa liito-oravan liikkumisen alueen läpi. 14
Kuva 14. Tammen liito-orava-alueiden puusto on suurimmaksi osaksi hakattu. Tuoreimmat hakkuut on tehty talvella 2016/2017 alueilla 6, 8 ja 9. Myös alueen 7 eteläosassa ollut pesäpaikka on hävitetty viime talven hakkuissa. Liito-oravan jätöksiä löytyi keväällä 2017 koko alueelta enää yhden puun luota. Kuva 15. Entistä liito-oravan elinaluetta talvella tehdyn hakkuun jälkeen. Paikalla kasvaneessa vanhassa kuusikossa (kuvio 6, kuva 14) eli liito-orava vuotta aikaisemmin. 15
Kuva 16. Marketannotkon liito-oravan pesäpaikka talvella 2017 tehdyn hakkuun jälkeen. 4.7 Alue 7 (Marketannotko) Tammen kallioalueen kaakkoispuolella kasvanut vanha kuusikko on ollut liito-oravan vakituinen elinalue, josta on havaintoja vuodesta 2008 alkaen. Liito-orava on käyttänyt pesäpaikkanaan voimajohtoaukean eteläpuolella ollutta sekametsikköä, jossa on ollut liito-oravan pesäpaikaksi sopivia kolohaapoja ja hyvä ruokailupuusto. Suurin osa kuusikosta todettiin keväällä 2016 voimakkaasti harvennetuksi. Liito-oravan jätöksiä ei enää löytynyt. Voimajohtoaukean eteläpuolella ollut pesäpaikka oli tyhjillään. Keväällä 2017 hakkuut olivat ulottuneet myös johtoaukean eteläpuolelle. Vanha pesäpaikka ja liito-oravan käyttämät kolohaavat (kolme puuta eri vuosina) oli kaadettu. Liito-oravan jätöksiä löytyi johtoaukean pohjoispuolelta yhden harvennushakkuulle jätetyn haavan tyveltä. Havainto oli ainoa Tammen alueelta, eikä maastokäynnillä selvinnyt, mistä liito-orava oli alueelle mahdollisesti tullut. 4.8 Alue 8 (Tammen itäpuoli) Myös suurin osa Tammen kallioalueen itäpuolella olevasta vanhasta kuusikosta hakattiin talvella 2016/2017. Jäljellä on nuorempaa kuusimetsää ja liito-oravalle sopimatonta nuorta, aukkoista puustoa (kuva 17). Alueelta on löydetty liito-oravan papanoita useana keväänä, mutta runsaasti vain keväällä 2012. Pesäpuu on löytynyt kahtena vuonna. Keväällä 2017 jätöksiä ei näkynyt ja vanhat pesäpuutkin todettiin kaadetuiksi. Hakkuissa säästetty noin on 3,5 hehtaaria laajuinen metsäalue saattaa riittää liito-oravalle. Alueelta on kertynyt aiempina vuosina runsaasti jätöshavaintoja (kuva 14). 16
Kuva 17. Tammen itäistä liito-oravametsää nykyasussaan. Suunnilleen kuvan etualan kohdalla kasvoi haapoja, joiden luota löytyi liito-oravan papanoita useana keväänä. Alueelta on metsäinen yhteys lounaaseen ja koilliseen Nenämäen asuinalueen kautta. Yhteydet koillisen suuntaan ovat heikentyneet asuinalueen laajennuttua etelään. Lähdeniityn peltoalueen eteläpuolinen yhteys on hakkuuaukon ja logistiikka-alueen hallien ja pihojen katkaisema. 4.9 Alue 9 (Tammen pohjoispuoli) Tammen kallioalueen pohjoispuoli on loivapiirteistä tuoretta kangasmetsää, jonka puusto on varttunutta ja laajoilla alueilla mäntyvaltaista. Kuusta ja lehtipuustoa on eniten alueen lounaisosassa. Alueen itäpuolisko on harvennettu talvella 2016/2017 siemenpuumännikön kaltaiseksi. Lähes kaikki kuuset ja suurin osa lehtipuista on poistettu. Nykyiseltä harvennusalalta löydettiin liito-oravan jätöksiä keväällä 2010 usean suuren kuusen ja haavan sekä yhden järeän kolomännyn tyveltä. Myöhemmillä käynneillä liito-oravan jätöksiä ei ole havaittu. Keväällä 2016 papanoita löytyi metsäalueen lounaisosasta, jossa on varttunutta kuusivaltaista sekametsää. Keväällä 2017 jätöksiä ei löytynyt. Lounaisosan metsäalueella ei ole tehty hakkuita ja se sopii edelleenkin liito-oravan elinympäristöksi. Hyvin säilyneen metsäalueen pinta-ala on 3,8 hehtaaria. 4.10 Alue 10 (Lähdeniitun peltojen ympäristö) Lähdeniitun peltojen reunametsät on tarkistettu keväällä 2012 sekä 2015 2017. Alueella on tehty pientalorakentamiseen liittyneitä hakkuita ja peltojen itäpuolella 17
myös metsätaloushakkuita. Liito-oravalle sopivaa metsää on pellon eteläreunassa noin kahden hehtaarin laajuinen alue. Alueella kasvaa mm. kookkaita haapoja. Paikalta ei ole puustoista yhteyttä muille metsäalueille, eikä merkkejä liito-oravan oleskelusta ole todettu. 5 YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET Liito-oravan jätöksiä löytyi Ohikulkutien varrelta neljästä kohdasta (Kauselan koulu, Kuokkamaan itäpuoli, Sippaan alue sekä Kannitun alue). Kaikilla paikoilla jätöksiä oli tien molemmilla puolilla. Kuokkamaan ja Sippaan alueilta löydettiin myös liito-oravan pesäpuu tiealueen reunasta. Ohikulkutien ympäristössä on laajoja rakennettuja alueita ja peltoa. Tie muodostaa liito-oravalle hankalasti ylitettävän kulkuesteen muualla paitsi edellämainituissa kohdissa. Kauselan koulun, Sippaan alueen ja Kannitun liito-oravaesiintymät sijaitsevat paikoissa, jotka yhdistävät toisiin laajempia, tien molemmilla puolilla olevia metsäalueita. Liito-oravan kulkuyhteyksien säilyminen näillä kohteilla on hyvä ottaa huomioon tiesuunnittelussa. Kaarinantien käännön ympäristössä olevat liito-oravaesiintymät ovat kärsineet viime vuosina tehdyistä hakkuista. Lähes kaikki Liedon puolella olevat esiintymät ovat autioituneet. Liedon puolella oleva alue sopii edelleenkin liito-oravan kulkuyhteydeksi ja se tarjoaa levittäytymisreitin nuorille liito-oraville. Kulkuyhteyksien säilyminen on syytä ottaa huomioon alueen tulevaa maankäyttöä ja mahdollisia uusia hakkuita suunniteltaessa. Liito-oravaselvitys toistetaan keväällä 2018. Tulevan kevään jälkeen on mahdollista antaa tarkempia tiesuunnitteluun liittyviä suosituksia liito-oravaesiintymien turvaamiseksi. 6 LÄHDEVIITTEET Envibio 2008: Metsolan-Tammen asemakaava-alueen luontoselvitys. Luonto- ja ympäristötutkimus Envibio Oy. 14 s. Hanski, I. K. 2016: Liito-orava. Biologia ja käyttäytyminen. Metsäkustannus Oy. 93 s. Hanski, I. K., Henttonen, H., Liukko, U.-M., Meriluoto, M. & Mäkelä, A. 2001: Liitooravan (Pteromys volans) biologia ja suojelu Suomessa. Suomen Ympäristö 459. Kumpulainen, J. E. & Saikkonen, T. 2004: Kaarinan liito-oravaesiintymien seuranta. Kaarinan liito-oravahavainnot, esiintymien määrittäminen 2002 2004 ja esiintymisen hoitotarve. Julkaisematon selvitys, Kaarinan kaupunki. Lammi, E. 2016: Turun kehätien liito-oravaseuranta 2010 2016. Julkaisematon selvitys, Ympäristösuunnittelu Enviro ja Varsinais-Suomen ELY-keskus 16.6.2016. 25 s. 18
Lounais-Suomen ympäristökeskus 2009: Liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkojen rajauspäätökset ja ympäristökeskuksen tietoon tulleet liito-oravahavainnot Kaarinasta ja Liedon eteläosasta (elokuu 2009). Sierla, L., Lammi, E., Mannila, J. & Nironen, M. 2004: Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa. Suomen ympäristö 742:1 113. 19