Saaronniemen asemakaavan luontoarvojen perusselvitys

Transkriptio

1 Saaronniemen asemakaavan luontoarvojen perusselvitys JM-Ympäristötutkimus 2001

2 1.Taustaa Turun kaupungin kaavoitustoimi tilasi keväällä 2001 JM-Ympäristötutkimukselta Turun Ruissalon Saaronniemeen toteutettavan asemakaavan luontoarvojen perusselvityksen. Perusselvitys sisältää alueen kasvillisuuden yleiskuvauksen, harvinaisen tai mahdollisen uhanalaisen putkilokasviston inventoinnin ja lohkokohtaiset hoitosuositukset. Selvitys sisältää myös uhanalaisen tai harvinaisen pesimälinnuston inventoinnin. Linnustoselvityksen aineistona käytetään vuonna 2000 tehtyä Ruissalon pesimälinnustoselvitystä (Kunttu ym. 2000). 2.Aineisto ja menetelmät Ruissalon itäpään tammilehtojen luontoarvot tunnetaan melko hyvin, mutta saaren karumpaa länsipäätä, johon Saaronniemikin kuuluu on tutkittu huomattavasti vähemmän. Ruissalon saaren pesimälinnusto tunnetaan hyvin ja sen muutoksia seurataan kymmenen vuoden välein tehtävällä laajalla pesimälinnustoselvityksellä. Sen sijaan muiden eliöryhmien kohdalla tilanne on toinen. Viimeisin koko saarta koskeva putkilokasviselvitys on tehty vuonna 1954 (Lindgren). Muista eliöryhmistä ei ole tehty koko saarta karttavia selvityksiä. Eräistä uhanalaisista lajeista on olemassa uutta inventointitietoa (erakkokuoriainen, vennajäärä, käävät), joita käytettiin hyväksi tätäkin selvitystä tehtäessä. Eräistä uhanalaisista putkilokasveista (mm suola-arho) on olemassa vanhoja Saaronniemeen sijoittuvia keruutietoja. Näiden vanhojen esiintymien tiedot tarkistettiin ja lajeja etsittiin maastosta Tässä selvityksessä Saaronniemen alue käveltiin tarkasti lävitse ja kasvillisuudesta tehtiin lohkokohtainen kuvaus. Lohkokarttana käytettiin Ruissalon metsäsuunnitelmaan pohjautuvaa LTkonsulttien tekemää kuviokarttaa (Saaronniemen kehittämissuunnitelma ja ympäristöselvitys 2000). 3.Tulokset 3.1.Lohkokuvaukset Lohko 1 Lohko sisältää Nordkapin niemen metsäisen osan. Puusto on melko iäkästä saaristomännikköä ja toisaalta rannan puolella soraikon reunassa kasvavaa tervalepikkoa. Lohkon keskiosassa on useiden tuulenkaatojen muodostama ryteikkö (puut kaatuneet talvella 2000/2001). Pensaskerros muodostuu hieman kitukasvuisista katajista. Aluskasvillisuuden lajisto on melko tavanomaista, eikä harvinaisuuksia esiinny. Alue on melko luonnontilainen ja se kannattaa luonnontilaisena säilyttääkin. Alueella liikutaan melko paljon ja maasto on paikoin kulunutta. Tuulenkaatoja ja lahopuita ei korjata vaan ne jätetään maastoon monimuotoisuutta lisäämään. Lohko 2 Nordkapin niemen kallioinen ja vähäpuustoinen alue. Puusto koostuu vanhoista männyistä. Pensaskerros muodostuu katajista. Kallioilla ja niiden välisellä alueella on edustavia ketolaikkuja, joiden lajistoon kuuluu mm. haurasloikko, sikoangervo, mäkikuisma, rantatädyke, kalliokielo, 2

3 kalliohatikka, ahomansikka, keltamatara ja huopakeltano. Rannan somerikkoalueella on samoin ketomaita kasvillisuutta ja lajistoon kuuluu mm. merikohokki. Paikan ketolajisto arkeofyytteineen viittaa vanhaan asutukseen. Osa alueesta on hyvin kulunutta. mutta ketokasvillisuudelle ei tallauksesta juurikaan haittaa ole. Alue jätetään luonnontilaan. Osa rannasta on melko roskaantunutta ja paikalla on useampikin nuotiopaikka. Paikalle ei tule kuitenkaan rakentaa grillikatosta, sen käytöstä aiheutuvan häiriön takia. Nordkapin niemi tulee jättää rauhalliseksi virkistäytymispaikaksi ilman oheistoimintoja. Lohko 3 Lähes koko lohkon alue on vanhaa (>120 v) männikköä. Pensaskerros on varjostuksen vuoksi niukkaa ja aluskasvillisuus on tyypillistä kangasmetsän lajistoa (mustikka, puolukka, metsälauha). Lohkon alueella on muutama laho mäntykelo, jotka kannattaa säästää kolopuiksi. Maapohja on kulutukselle herkkää ja maasto on paikoin kulunutta. Kulku niemen kärkeen kannattaa ohjata yhtä polkua pitkin. Lohko 4 Huvilan pohjoispuolelle sijoittuva lohko on kokonaan vankkapuustoista sekametsää. Rinteen yläosa on kuivaa, melko varjoisaa lehtomaista kangasta ja rannanpuoleinen osa on tervaleppälehtoa. Pensaskerros koostuu puiden taimista ja taikinanmarjasta. Aluskasvillisuus on varjostuksen vuoksi niukkaa eikä selviä valtalajeja ole. Rinteen yläosassa kasvaa laikuittain sekä lehtonurmikkaa, että nuokkuhelmikkää. Rinteen alaosan tervalepikon aluskasvillisuus on rehevää ja lajistoon kuuluu mm. koiranvehnä ja lehtovirmajuuri. Lahopuuta on jonkin verran. Maasto on polkujen kohdilta hyvin kulunutta ja kulku niemen kärkeen tulisi ohjata yhtä polkua pitkin. Lohko 5 Lohko koostuu tervaleppälehdosta, kurjenmiekkaluhdasta ja rantaruovikosta. Yhdessä nämä nämä muodostavat erittäin edustavan ja hyvin säilyneen kosteikon. Kausikostea luhta rajoittuu merenpuolella yhtenäiseen ruovikkoon ja rannan puolessa tervaleppälehtoon. Luhdan valtalajisto koostuu kurjenmiekasta, ranta-alpista, kurjenjalasta, rönsyleinikistä ja punakoisosta. Luhdan reunustalla on muutama kookas tuomipensaikko, joissa isokierto kasvaa usean metrin korkeudelle asti. Osa rannan tervalepistä on vanhoja ja kookkaita. Kolopuita ja lahoavaa lehtipuustoa on runsaasti. Tervalepikon alla kasvaa mm. koiranvehnää ja pystykiurunkannusta. Kohde on ehdottomasti suojelemisen arvoinen ja se tulee säästää luonnontilaisena. Alueen läpi kulkee polku, jota pitkin kulku tulevaisuudessakin tulee ohjata. Lohko 6 Hyvin luonnontilaisena säilynyt lehtoalue. Rannanpuoleinen osa on merenrannan punaailakkityypin tervaleppälehtoa ja loput kuusivaltaista rinnelehtoa. Puusto on vanhaa ja lahopuuta on runsaasti. Rinteen valtapuuna on kuusi. Muu puusto koostuu rauduskoivusta, männystä ja pihlajasta. Pensaskerros koostuu lähinnä puiden taimista. Rinteessä kasvaa lisäksi taikinanmarjaa. Lohkon tienpuoleisella reunalla on pieni punaherukkakasvusto. Aluskasvillisuus on rinnelehdossa melko vähäistä varjostuksen vuoksi. Tervaleppälehdossa aluskasvillisuuden valtalajistoon kuuluu mesiangervo, puna-ailakki ja lehtonurmikka. Vähälukuisempaan lajistoon kuuluu lehtoarho ja koiranvehnä. Rinteen valtalajistoon kuuluu käenkaali ja nuokkuhelmikkä. Alueella on pesinyt pikkutikka ja lohkon pesimälinnusto on monipuolinen. 3

4 Lohko 7 Lähes aarnimetsän kriteerit täyttävä kuusivaltainen rinnelehto, jonka yläosa on kuitenkin lähinnä lehtomaista kangasta. Kuusen lisäksi lohkolla kasvaa rauduskoivua, pihlajaa ja muutama vaahtera sekä haapa. Pensaskerros on rinteen alaosissa melko tiheää ja lajistoon kuuluu punaherukka ja taikinanmarja. Lohkolla kasvaa myös yksi kookas pähkinäpensas( tien varressa). Aluskasvillisuus koostuu lähinnä heinistä ja lehtolajeista. Käenkaali, lehtonurmikka ja nuokkuhelmikkä kasvavat runsaina, mutta laajoja yhtenäisiä kasvustoja ne eivät muodosta. Vaateliaammasta lajistosta mainittakoon sinivuokko, jänönsalaatti ja tesma. Lahopuuta on jonkin verran ja myös muutama maakelo. Lohko 8 Rantaan rajautuva ja rinteeseen sijoittuva sekametsälohko, jossa puusto on selvästi eri ikäistä. Valtapuina kasvavat kuusi, mänty ja rauduskoivu. Rannassa on kapea tervaleppäreunus, mutta vain lohkon itäpäässä on pieni tervaleppälehto. Rinteen aluskasvillisuus on melko niukkaa ja lajistoltaan tavanomaista. Metsälauha ja mustikka vuorottelevat valtalajeina. Lohkon itäpäässä rinne on selvästi monilajisempi. Aivan lohkon itäpäässä on pieni jänönsalaattikasvusto. Yläosiltaan rinne rajautuu kallioon. Lohkon poikki kulkee osittain kivillä reunustettu ulkoilureitti ja maasto on polun reunalla paikoin kulunutta. Lohko 9 Mäntyvaltainen lohko, josta suurin osa on kuivaa kalliomännikköä. Männikkö on melko tiheää myös kallioalueella. Kallioalueen kasvilajisto on niukkaa eikä kallioketoja ole. Kallion reunaosissa kasvaa muutama pylväskataja, mutta muuten pensaskerros puutuu kokonaan. Lohkolle sijoittuvan huvilan ympäristössä maasto on hyvin kulunutta. Lohko 10 Rinteeseen sijoittuva hieman keskimääräistä rehevämpi mustikkatyypin sekametsä. Valtapuuna on mänty, mutta myös kuusi ja rauduskoivu ovat runsaita. Rinteen alareunassa kasvaa kymmenkunta melko nuorta tammea. Rinteen yläosassa kasvaa ylispuina kookkaita kilpikaarnamäntyjä. Pensaskerros muodostuu taikinanmarjasta ja puiden taimista (pihlajaa, vaahteraa). Aluskasvillisuuden valtalajistoon kuuluu mustikka, metsälauha ja metsäkastikka. Myös kielo muodostaa muutaman yhtenäisen kasvuston. Vaateliaampaan lajistoon kuuluu sinivuokko ja tesma. Lohko 11 Laaja, melko harvapuustoinen ja paikoin aukkoinen metsälohko, jolta on kaadettu puita, jokin aika sitten. Metsätyypiltään lähinnä mustikkatyypin tuoretta kangasta ja ylempänä hieman kuivempaa puolukkatyypin kangasta. Pensaskerros on niukkaa ja koostuu lähinnä puiden taimista. Aluskasvillisuuden valtalajina vuorottelevat mustikka ja metsälauha, paikoin myös metsäkastikkaa on runsaasti. Vähälukuisemmasta lajistosta mainittakoon sinivuokko. Alueella on useita kookkaita keloontuneita mäntyjä ja kuusia, joita tikat ovat kuorineet. Kaatuneet puut on alueelta kerätty pois. Lohko 12 Kapea tervaleppälehto, jonka läpi kulkee hieman kulunut polku. Puusto koostuu pääosin kookkaasta tervalepästä ja yksittäisistä männyistä ja kuusista. Myös nuorta puustoa on runsaasti (tervaleppää, vaahteraa ja pihlajaa). Pensaskerros on paikoin hyvin tiheää. Puiden taimien lisäksi lajistoon kuuluu terttuselja, punaherukka ja vadelma. Aluskasvillisuus on hyvin rehevää, mutta puuttuu varjostuksen vuoksi tiheimpien pensaikkojen alta. Valtalajiston muodostavat mesiangervo, nokkonen, kyläkellukka ja lehtonurmikka. Vaateliaammasta lajistosta mainittakoon koiranvehnä ja pystykiurunkannus. Lahopuuta on niukasti, mutta muutamia kolopuita alueelta löytyy. 4

5 Lohko 13 Kallioinen ja hieman kulunut lohko, jossa on kuitenkin melko monimuotoinen kasvilajisto. Lajisto kuten lohkolla 15 Lohko 14 Melko puhdas tervaleppälehto, jossa kuitenkin pohjakerrosta on muokattu tuomalla paikalle hiekkaa ja maata. Aluskasvillisuus on niukkaa ja lajistoltaan tavanomaista. Paikalla kasvaa muutama merikohokki (niukka Ruissalon rannoilla). Lahopuuta paikalla on melko paljon (tosin alueelta on poistettu melkoinen osa huonokuntoisimmasta puustosta). Lohko 15 Kallioinen niemi, jonka keskellä on tervaleppää ja mäntyä kasvava metsikkö. Kalliot ovat paikoin hyvin kuluneet, mutta kallioiden välisissä painanteissa on edustavia ja monilajisia ketolaikkuja. Lajistoon kuuluu mm. kallioimarre, haurasloikko, ruoholaukka, rantatädyke, rohtotädyke, ahomansikka, mäkikuisma, kalliokielo, ketosilmäruoho, matalanurmikka ja litteänurmikka. Ketolaikut ovat näyttävän näköisiä, eivätkä näytä kärsivän kesäkauden kovasta kulutuksesta. Lohkon länsireunalla on avoveden ja rannan välissä kapea ruovikkoreunus. Lohko 16 Lohkoon kuuluu puoliavoin retkeilymajan ympärille sijoittuva kallioalue. Puusto on harvaa ja melko iäkästä männikköä. Pensaskerroksen lajistoon kuuluu katajia ja muutama taikinanmarja. Avokallioilla ja niiden välisissä notkelmissa on monilajisia kallioketolaikkuja. Lajistoon kuuluu mm. sikoangervo, mäkikuisma, lituruoho, hietalemmikki, viherjäsenruoho ja mäkitervakko. Kedon kasvilajisto viittaa vanhaan asutukseen. Lohkoon kuuluu hieman epäselvärajainen hiekkapohjainen parkkialue, jonka ympäristö on ajoittain roskaantunut. Lohko 17 Hyvin laaja metsäinen lohko, jossa puusto on iäkästä. Lohkolla lounaisosa on tuoretta kangasmetsää, jossa pääpuulajeina vuorottelevat mänty ja kuusi. Lohkon koillisnurkkaus on lehtipuuvaltaista kuivaa lehtoa. Tammea kasvaa pienellä alalla runsaasti. Kookkaita tammia on noin 60 yksilöä ja sen lisäksi vielä runsaasti taimia. Tammialueella aluskasvillisuuden valtalajistoon kuuluu puistonurmikka ja lehtonurmikka. Muusta lajistosta mainittakoon syyläjuuri, sinivuokko ja kielo. Lohkon koillisnurkkaus on luontaisesti syntynyttä jalopuulehtoa ja se kuuluu Luonnonsuojelulain tarkoittamiin suojeltaviin luontotyyppeihin. Lohkon rajaus on esitetty kartassa no.2 Lohko 18 Laaja metsäinen rinnelohko, jossa puusto on vanhaa ja lahopuuta on runsaasti. Alue on aarnimainen ja se täyttää helposti vanhan metsän tunnusmerkit. Puulajisto muodostuu kuusesta, männystä ja rauduskoivusta. Rannassa on kapea tervaleppäreunus. Pensaskerros on melko niukka ja se muodostuu puiden taimista ja taikinanmarjasta. Rannassa tervaleppien alla kasvaa myös punaherukkaa. Aluskasvillisuus on paikoin varjostuksen vuoksi niukkaa. Aukkopaikoissa valtalajiston muodostavat mustikka, nuokkuhelmikkä ja lehtonurmikka. Paikoin myös käenkaali muodostaa yhtenäisiä kasvustoja. Vaateliaampaan lajistoon kuuluu pystykiurunkannus, koiranvehnä ja tesma. Lohkolla on runsaasti lahopuuta (sekä pystypuuta, että maakeloja). Lohko on Saaronniemen rauhallisimpia alueita ja sen alueella on pesii lähes vuosittain palokärki. 5

6 Lohkon alueella tulee pidättyä kaikista metsänhoitotoimenpiteistä. Alueen halki kulkee luontopolku, eikä muita polkuja tule rakentaa. Lohko 19 Lajistollisesti erittäin monimuotoinen, puoliavoin niitty ja ketolohko, jonka reunoilla on lisäksi rehevää lehtipuustoa (mm saarnea, tammea, tuomea). Rinnealueelle sijoittuva keto on jonkin verran rehevöitynyt ja vaatii säännöllistä niittoa. Ketolajisto on varsin edustava ja siihen kuuluu mm. sikoangervo, mäkikuisma, ketoneilikka, orjanruusu, mäkitervakko, hietalemmikki ja Ruissalossa vähälukuinen törrösara. Hoitosuositus Alue tulisi niittää aluksi vuosittain elokuun loppupuolella ja niitto tulisi tehdä käsityönä eikä koneellisesti. Kaikki niittojätteet on kuljetettava pois ketoalueelta. Kedon reunaosien puustoa voi jonkin verran harventaa valoisuuden lisäämiseksi. Lohko 20 Vankkapuustoinen, pienen harjanteen päälle ja rinteille sijoittuva lohko. Lohkon etelärinne on kuivaa lehtoa. Puusto muodostuu kuusista, männyistä, rauduskoivuista, tammista ja vaahteroista. Pienen parkkipaikan reunoilla kasvaa myös kookkaita poppeleita. Mäen päällä on ilmeisesti vanhan puutarhan jäänteet. Paikalla kasvaa runsaasti syreeniä ja tuomipihlajaa. Lohkon pensaskerros on hyvin kehittynyttä. Puiden taimien lisäksi lajistoon kuuluu taikinanmarja, lehtokuusama, tuomipihlaja, syreeni ja. Aluskasvillisuus koostuu tyypillisistä kuivan lehdon lajeista. Rinnealueen ehdoton valtalaji on puistonurmikka, joka peittää alleen laajoja alueita. Niukempana paikalla kasvaa lehtonurmikkaa, nuokkuhelmikkää ja sinivuokkoa. Varpuja ei juurikaan ole. Vähälukuisemmasta lajistosta mainittakoon kivikkoalvejuuri, kurjenkello ja kevätesikko. Lohkolla on runsaasti kookasta lahopuuta ja muutama maakelo (kuusia, rauduskoivu). Lahopuissa näkyy runsaasti tikkojen ja kovakuoriaisten jälkiä. Lohkon alueella pesii lähes vuosittain puukiipijä Lohkon rannanpuoleisella osalla on koirien uimaranta. Aluetta tulee hoitaa luonnontilaisena ja vain poluille kaatuneet puut voi poistaa (jätetään maastoon lahoamaan). Koirien uimaranta ei haittaa alueen luonnonarvojen säilymistä. Lohko 21 Rannassa oleva avokallio, jolla ei ole merkittäviä luontoarvoja. Kalliolta on hyvät näköalat läheiselle Kukkurakivelle. Lohko 22 Laaja avomaalohko, josta suurin osa on lajistollisesti yksipuolista ruovikkoa. Aiemmasta rantaniitystä on jäljellä vain kapea rehevöitynyt nurmilauhavyöhyke, jossa kasvaa runsaasti mesiangervoa. Matalakasvuista niittyä ei alueelta enää löydy. Järviruon seassa kasvaa jonkin verran punakoisoa ja merimaltsaa, muuten lohkon lajisto on tavanomaista Lohko 23 Avomaalohko, joka toimii nykyisin asuntovaunualueena. Osittain kasviton alue, jolla ei ole luontoarvoja. Lohko 24 Avoin telttailualueena toimiva nurmikenttä, jolla ei ole merkittäviä luontoarvoja. Kehittämissuunnitelmassa on aluetta halkovan tien reunalle tarkoitus istuttaa metsän reunaa 6

7 jäljittelevä puustovyöhyke (tammea ja vaahteraa). Monimuotoisuuden kannalta ajateltuna vaahtera kannattaa korvata vaikkapa lehmuksella. Lohko 25 Luontotyypiltään kaksiosainen lohko. Osa alueesta on kulunutta kalliomaastoa (ei kallioketojen kasvillisuutta). Niityn puoleinen reuna on melko edustavaa tervaleppälehtoa, jonka aluskasvillisuus on hyvin rehevää. Valtalajisto koostuu mesiangervosta. Lohkon keskellä on grillikatos, jonka ympäristö on erittäin kulunut ja useimmiten myös roskaantunut. Lohko 26 Rantaan rajautuva sekametsälohko, jossa ylispuuna on kuitenkin kookkaita mäntyjä. Muu puusto koostuu rauduskoivuista, kuusista, pihlajista, tervalepistä, raidoista ja vaahteroista. Lohkon alueella kasvaa myös yksittäisiä tammia etenkin lähellä alueen sisääntuloporttia. Rantaa reunustaa kapea tervaleppäreunus. Lohkon keskellä on hyvin kulunut ja niukkalajinen avokallio. Kallion länsipuolella on kostea, lehtomainen notkelma, jossa aluskasvillisuuden valtalajisto muodostuu lähellä rantaa mesiangervosta ja ylempänä puna-ailakista. Lohkolla on vain niukasti lahopuuta (poltettu läheisessä grillissä!) Lohko 27 Osittain niemeen sijoittuva rantalohko on lähes kokonaan tervaleppälehtoa. Niemen kärki on kuitenkin vanhaa männikköä ja avokalliota. Tervaleppälehdon aluskasvillisuus on kokonaan mesiangervon, vadelman ja nokkosen vallassa. Matalakasvuista aluetta ei juurikaan ole. Tervaleppälehto rajautuu suoraan järviruokovyöhykkeeseen ilman niittyvyöhykettä. Rajalla kasvaa jonkin verran punakoisoa ja ranta-alpia. Paikalla aiemmin toiminut Santalan vedenpuhdistamo on purettu ja alue on peitetty maalla. Puhdistamon paikalla kasvaa nyt hyvin rehevä kulttuurilajisto (seittitakiainen, pujo, kyläkarhiainen, litulaukka). Pensaskerros muodostuu muutamasta terttuseljasta ja kaikkialla kasvavasta vadelmasta. Lahopuuta on jonkin verran. Lohko on linnustollisesti arvokas ja alueen pesimälajistoon kuuluu mm pikkutikka, satakieli ja mustapääkerttu. Myös nokkavarpunen on pesinyt lehdon alueella. Lohko 28 Hyvin laaja metsäinen lohko, jossa on kolme avokallioaluetta. Kalliot ovat pääosin niukkalajisia. Päätien varteen sijoittuvalla kalliolla on jonkin verran kallioketojen kasvillisuutta mm. isomaksaruoho, lituruoho ja keto-orvokki. Alueen metsätyyppi on pääosin sekatyyppiä. Puusto koostuu lähinnä kookkaista männyistä ja rauduskoivuista. Lähellä alueen sisääntuloporttia on lehtomainen alue, jossa kasvaa kymmenkunta tammea ja vaahteraa. Tammea kasvaa lisäksi yksittäin männikön seassa. Pensaskerros on harvaa ja koostuu lähinnä nuorista pihlajista ja taikinanmarjasta (niukka). Aluskasvillisuus on heinävaltaista metsälauhan, ja metsäkastikan kirjomaa, vain paikoin on yhtenäisiä mustikkakasvustoja. Rinnealueella myös nuokkuhelmikkä muodostaa yhtenäisiä kasvustoja. Lahopuuta lohkon alueella on niukasti, mutta muutamassa männyssä on vanhoja palokärjen koloja. Telttailualueen puoleisella reunalla maasto on varsin kulunutta. Lohko 29 Melko vankkapuustoinen sekametsälohko, joka metsätyypiltään on lähinnä lehtomaista kangasta (rannanpuolella myös lehtoa). Puusto muodostuu kuusesta, rauduskoivusta ja männyistä, alikasvustossa myös vaahteraa, pihlajaa ja tammea. Pensaskerros koostuu puiden taimista ja taikinanmarjasta. Aluskasvillisuuden valtalajeina vuorottelevat nuokkuhelmikkä, mustikka ja metsäkastikka. Lahopuuta on lohkon alueella niukasti. 7

8 Lohko 30 Hyvin rehevä tervaleppälehto. Valtapuuna kasvaa tervaleppä, mutta myös rauduskoivua on runsaasti. Pensaskerros muodostuu tuomista, taikinanmarjasta, mustaherukasta, punaherukasta ja terttuseljasta. Lehto on tyypiltään puna-ailakki tyypin merenrantalehtoa. Puna-ailakin lisäksi valtalajistoon kuuluu mesiangervo, nokkonen ja ojakellukka. Vaateliaammasta lajistosta mainittakoon pystykiurunkannus, koiranvehnä ja tesma. Lohko on linnustollisesti arvokas sillä lehdon alueella pesii säännöllisesti pikkutikka, harmaapäätikka, mustapääkerttu ja satakieli. Lehdon kuusettuminen tulee estää kuusten poistolla, mutta muita metsänhoitotoimenpiteitä tulee välttää. Lohko 31 Hyvin rehevä ruovikkolohko. Ruovikon ja tervaleppälehdon väliin jää kapea runsaslajisempi reunus. Välivyöhykkeellä kasvaa mm mesiangervoa, ranta-alpia, punakoisoa ja isomaltsaa. Yhdessä viereisen tervaleppälehdon kanssa linnustollisesti melko arvokas kohde. Lohko 32 Laaja, puoliavoin metsälohko, jossa metsätyyppi vaihtelee mustikkatyypin kankaasta rehevään, mutta kuusettuneeseen kulttuurilehtoon (huvilan ympärillä). Puusto on paikoin hyvin kookasta ja todennäköisesti myös vanhaa. Valtapuuna vuorottelevat kuusi ja mänty, mutta myös rauduskoivua, haapaa ja tammea on runsaasti. Tammet ovat melko nuoria ja kasvavat yksittäin. Mäen lakialueella kasvaa jonkin verran katajaa, mutta muu pensaskerros koostuu puiden taimista ja taikinanmarjasta. Aluskasvillisuuden valtalajeina vuorottelevat mustikka, kielo, metsäkastikka, nuokkuhelmikkä ja lehtonurmikka. Huvilan ympäristö on hieman rehevämpää ja paikoin melko tiheäkasvuista kuusikkoa. Aluskasvillisuuden lajistossa näkyy kulttuurivaikutus. Paikalla kasvaa runsaana mm keltamo, kyläkellukka ja ahomansikka. Lohkon itäreunalla on pieni kallio, jossa kasvaa istutusperäistä puutarhalajistoa (mm. mehiparta, kaukasianmaksaruoho ) sekä alkuperäistä kallioketojen lajistoa (mm. mäkitervakko, keto-orvokki, käärmeenpistonyrtti). Lohkolla on melko niukasti lahopuuta. Lohko 33 Hyvin reheväkasvuinen tervaleppälehto, jonka sisäreunalla kasvaa myös kookkaita mäntyjä. Tervalepikön alla on hyvin tiheä tuomipensaikko. Aluskasvillisuus koostuu mesiangervosta, nokkosesta, puna-ailakista ja ranta-alpista. Ruovikkoon rajautuvalla reunalla kasvaa myös punakoisoa. Vaateliaammasta lajistosta mainittakoon koiranvehnä ja tesma. Paikalla on runsaasti lahoavaa pienpuuta. Lohko on linnustollisesti arvokas. Alueen pesimälajistoon on kuulunut mm. pikkutikka, mustapääkerttu ja satakieli. Lohko 34 Niukkalajinen rantaruovikko ja sitä reunustava nurmilauhaniitty. Niityn reunalla on myös yhtenäinen mesiangervokasvusto. Alue liittyy tiiviisti edellisen lohkon tervaleppälehtoon ja myös tämä alue on linnustollisesti arvokas. Lohko 35 Uimaranta, jolla ei ole merkittäviä luontoarvoja. Rantaa reunustaa tervaleppävyö. Tervalepikon alle on levitetty hiekkaa ja aluskasvillisuus puuttuu lähes kokonaan. Lohko 36 Kapea tervaleppälehto, jossa kasvaa myös muutamia mäntyjä. Aluskasvillisuus on paikoin kulunutta ja vähälajista. Lajistoon kuuluu runsaasti kulttuurilajeja mm karhunputkea, koiranputkea 8

9 ja nokkosta. Luonnontilaisuus on selvästi kärsinyt kulutuksesta. Lahopuuta on niukasti. Lohkon ylärinteessä on tiheä puiden taimista muodostunut pensaskerros, joukossa kasvaa myös tuomea. Lohko 37 Lehtomainen rinne, jossa on näkyvissä kulttuurilehdon piirteitä. Lohko 38 Asfaltoitu matkailuvaunukenttä, jolla ei ole merkittäviä luontoarvoja. Kentällä kasvaa istutettuja rauduskoivuja, mutta muuten alue on kasviton. Lohko 39 Laaja mäelle sijoittuva metsäsaareke, jota käytetään matkailuvaunujen kausipysäköintiin. Puusto on saarekkeen eteläosassa ja mäen lakialueella järeää, iäkästä (>120 v) männikköä. Mäen pohjoisrinteen moreenireunuksella puustoon kuuluu lisäksi kookkaita rauduskoivuja. Mäen keskiosan painanteessa on runsaasti tammea. Pensaskerros on melko niukkaa ja koostuu lähinnä puiden taimista, katajista, muutamasta tuomesta, orjanruususta ja taikinanmarjasta. Aluskasvillisuus on erittäin kulunutta ja maa on paikoin lähes kasviton. Paikoilla jotka ovat säilyneet kulumiselta on valtalajina joko mustikka tai lehtonurmikka. Alueella on muutama kalliopaljastuma, joissa on hyvin niukkalajisia kallioketolaikkuja. Kasvilajistosta mainittakoon isomaksaruoho, keltamaksaruoho, huopakeltano ja ahomansikka. Lohkon alueella on niukasti lahopuuta, mutta koloja suurissa männyissä on jonkin verran. Pesimälinnustoon kuuluu mm. kottarainen. Kehittämissuunnitelmassa lohko muutetaan puistoksi ja matkailuvaunukäyttö lopetetaan. Kuluneita alueita on tarkoitus kunnostaa kuorihumusta levittämällä ja heinänsiementä kylvämällä. Kuorihumuksen käyttöä tulee välttää sen tuomien lisäravinteiden ja tulokaslajiston takia. Myös heinien kylvöä tulee välttää luonnonympäristössä. Alueen kasvipeite tulee elpymään itsekin ilman hoitotoimenpiteitä. Alueella olevat lahopuut tulee säästää ja liiallista puistomaisuutta tulee välttää. Lohko 40 Matkailuvaunualueeseen rajautuva kosteikko, jossa puusto muodostuu tervalepistä ja pajuista. Aiemmin paikalla sijainnut lampare on kuivunut (kuivatettu?) ja paikalla on enää kausikostea lampare. Lohko 41 Kovapohjainen ja osin nurmettunut lentopallokenttä, jolla ei ole merkittäviä luontoarvoja. Lohko 42 Puoliavoin, kulttuurivaikutteinen lohko. Lohkon alueella on kolme hieman rehevöitynyttä ketolaikkua. Ketojen lajistoon kuuluu mm papelorikko (niukka), nurmilaukka (rehevöityneellä heinävaltaisella alueella), ahdekaunokki, hietalemmikki, mäkikuisma, litulaukka, kevätkynsimö ja kevättädyke. Keto on paikoin kulunutta, mutta toisaalta kulutus on pitänut reheväkasvuiset lajit kurissa. Lohko 43 Koripallokenttänä toimiva asfaltoitu kenttä, jolla ei ole merkittäviä luontoarvoja. Kehittämissuunnitelmassa kenttä puretaan ja paikka maisemoidaan. 9

10 Lohko 44 Lohko on kokonaan avointa nurmea ja paikkaa käytetään telttailualueena. Lohkon kuivemmissa osissa on ketomaista kasvillisuutta, mutta lajisto on hyvin tavanomaista. Kehittämissuunnitelmassa Telttailualuetta halkova lounas-kaakko suuntainen maavalli on tarkoitus maisemoida esim. tekemällä niityn reunaan erillisiä matalia ketokumpareita. Suunnitelma on luontoarvojen kannalta hyvä, koska alueelle on mahdollista luoda helposti lajistollisesti edustavia ja näyttäviä ketoja. Lohko 45 Villa Saaron huvilan pihapiiri on ihmisen voimakkaasti muokkaamaa puistomaista ympäristöä. Osa alueesta on tällä hetkellä nurmikenttänä ja osa hoitamattomana nurmena. Puusto koostuu istutusperäisistä lehmuksista ja tammista ja luontaisesti paikalla kasvavista haavoista, raidoista ja vaahteroista. Osa pihapuista on osin lahonneita ja erityisesti puistolehmuksissa on runsaasti koloja. Paikalla pesii vuosittain muutama kottaraispari. Vanhoissa puistopuissa kasvaa edustava kääpä, sammal ja jäkälälajisto (ei tarkemmin inventoitu). Vanhaa puustoa kannattaa jo maisemallisten syiden takia säästää mahdollisimman paljon. Hoidettavia, vähälajisia nurmikenttiä ei ainakaan lisää kannata perustaa. Yleissuunnitelmassa mainittu tammien istutus on luontoarvoja lisäävä toimenpide. Lohko 46 Villa Saaron pihapiiri, jota ei sen tarkemmin inventoitu. Vanhat puistolehmukset kannattaa säästää mahdollisuuksien mukaan. Ruissalon lehmuksissa elää hyvin monimuotoinen eliölajisto ja joukossa on monia harvinaisuuksia. Lohko 47 Osittain Villa Saaron pihapiiriin sijoittuva metsäinen ja voimakkaasti kulttuurivaikutteinen lohko. Lohkon länsireuna on mereen viettävää rinnettä. Puuston valtalajina on mänty. Osa lohkon männyistä on hyvin kookkaita ja todennäköisesti myös hyvin vanhoja. Pihapiirissä kasvaa kookkaita tammi. Tammea kasvaa myös männikön seassa aluspuuna. Pensaskerros muodostuu puiden taimista ja on paikoin melko tiheä. Maapohja on etenkin männikön alueella ja lähellä uimarantaa hyvin kulunutta ja paikoin aluskasvillisuutta ei ole jäljellä ollenkaan. Saaronniemen kehittämissuunnitelmassa lohkoa ehdotetaan hoidettavaksi puistona, siten että tammia suositaan. Tammivaltaisuuden lisääminen on monimuotoisuuden kannalta suositeltavaa. Lohko 48 Uimaranta alue, jonka yläosa on puustoinen ja aluskasvillisuus hyvin kulunutta. Lohkolla ei ole merkittäviä luontoarvoja Lohko 49 Lohko käsittää nykyisen uimaranta-alueen. Hiekkaranta ei ole luonnontilainen vaan rakennettu, eikä sillä ole mainittavia luontoarvoja. Lohko 50 Hyvin kulunut avokallioalue, jolla sijaitsee grillipaikka. Lohkolla ei ole merkittäviä luontoarvoja. Lohko 51 Mäntyvaltainen lohko, jossa aluspuuna kasvaa myös tammea ja vaahteraa. Aivan parkkialueen reunassa on myös tervaleppää. Alue on hyvin kulunut, etenkin pienellä kalliolla sijaitsevan grillipaikan ympäristössä. 10

11 Lohko 52 Villa Saaron ja parkkialueen väliin jäävä melko kulunut rinnealue. Ylispuuna on kookkaita mäntyjä, mutta alispuuna sekä rauduskoivua, että tammea. Aluetta on jonkin verran harvennettu. Maapohja on paikoin melko kulunut. Aluetta on tarkoitus hoitaa puistona. Ilmeisesti luontaisesti alueelle levinneitä tammia kannattaa suosia alueen hoidossa. Lohko 53 Lohkon alue käsittää nykyisen sorapohjaisen pysäköintialueen, jolla ei ole merkittäviä luontoarvoja. Kehittämissuunnitelmassa pysäköintialue muutetaan avoimeksi nurmikentäksi. Jatkuvasti hoitoa tarvitsevan nurmikon sijaan alueelle voisi perustaa luonnonniityn. Luonnonnitty ei millään tavoin estä alueen käyttämistä oleskelu- tai leikkipaikkana. Lohko 54 Rannan ja Kolkan kärkeen johtavan tien väliin jää kapea tervaleppälehto. Lehdon aluskasvillisuus koostuu mesiangervosta, vadelmasta ja kyläkellukasta. Lehdon pohjalla kasvaa myös viereiseltä alueelta levinnyttä kulttuurilajistoa (juolavehnä, koiranputki ym.). Paikalla kasvaa myös vähälukuisena koiranvehnä. Parkkipaikan vierellä on laaja pystykiurunkannusesiintymä. Lehto on paikoin hyvin kulunut ja ajoittain myös roskaantunut. Toimenpideohjelmassa mainittu harvennus näkymän parantamiseksi ei ole suositeltavaa ja samoin lahopuiden poistosta on luovuttava. Lehdon alueella ruokailee erityisesti talviaikaan pikkutikka ja onpa lohkon tervaleppälehdossa viihtynyt jopa valkoselkätikka. Lohko 55 Lohko on lähes kokonaan hyvin säilynyttä luonnontilaista tervaleppälehtoa. Puusto koostuu kookkaista tervalepistä, rauduskoivuista, raidoista ja kuusista. Lehto rajoittuu kuusikkorinteeseen, jonka alareunassa kasvaa myös muutama metsälehmus. Erityisesti nykyisen parkkialueen reunalla kasvaa kookkaita, monihaaraisia raitoja. Pensaskerros on hyvin kehittynyttä ja puiden taimien lisäksi lajistoon kuuluu tuomi, terttuselja, punaherukka, taikinanmarja ja lehtokuusama. Merenpuoleisella reunalla tuomi muodostaa yhtenäisen pensaston. Aluskasvillisuus on lähellä nykyistä parkkialuetta kulttuurivaikutteista ja valtalajisto muodostuu paikoin tiheästä vadelma-nokkos-koiranputkikasvustosta. Merenpuoleisella reunalla mesiangervo ja nokkonen muodostavat valtalajiston. Lehdon sisäosissa aluskasvillisuus on varjostuksen vuoksi niukempaa, eikä selviä valtalajeja ole. Paikoin kuitenkin puna-ailakki, käenkaali, rönsyleinikki ja kyläkellukka kasvavat runsaina. Vähälukuisemmasta lajistosta mainittakoon pystykiurunkannus, sudenmarja, lehtoarho, tesma ja koiranvehnä. Lohkon arvoa lisää runsas lahopuun määrä. Paikalla on sekä pienirunkoista lahoavaa lehtipuuta, että suurempia keloja ja maapuita. Kolopuita on runsaasti ja tikkojen jälkiä samoin. Linnusto Lohkon alueen pesimälinnustoon kuuluu lähes vuosittain pikkutikka, satakieli, mustapääkerttu ja myös harmaapäätikka pesii lohkolla satunnaisesti. Lohko 56 Tervaleppälehtoon rajautuva rinnelehto, jonka yläosa on lehtomaista kangasta. Valtapuuna on kuusi, mutta myös rauduskoivua kasvaa runsaasti. Pensaskerros puuttuu lähes kokonaan ja sen korvaa pihlaja, jota kasvaa erittäin tiheästi alikasvustona. aluskasvillisuus on varjostuksen vuoksi niukkaa, eikä selvää valtalajia oravanmarjan lisäksi ole. Puistonurmikka on levinnyt myös tämän lohkon alueelle. Lahopuuta on niukasti, eikä kolopuita ole. 11

12 Lohko 57 Kukkulan lakialue on karua kangasta, jossa ei kuitenkin varpuja on niukasti. Valtapuuna on mänty ja mäen lakialueella kasvaa ylitiheä nuori männyntaimikko. Aluskasvillisuuden ehdoton valtalaji on metsälauha. Lohkon pohjoisreunassa on avokallio, jossa on muutama melko niukkalajinen kallioketolaikku. Lajistoon kuuluu mm. kalliokielo ja ahosuolaheinä. Kallion länsipäässä (lähellä huvilaa) on hieman monilajisempi kulttuuriketo, jossa kasvaa mm. isomaksaruohoa, kiiltotuhkapensasta (villiintynyt) ja haisukurjenpolvea. Lohko 58 Laaja, melko tiheäpuustoinen sekametsälohko, jossa metsätyyppi on lehtomaista sekatyyppiä. Pensaskerros muodostuu puiden taimista ja taikinanmarjasta. Aluskasvillisuuden valtalajina vuorottelevat oravanmarja, lehtonurmikka ja metsäkastikka. Lohkon keskipaikkeilla on hieman kosteampi rahkasammalta kasvava alue, jossa kasvaa muutama hiirenporras. Lohkon alueella on jonkin verran lahoavaa pienpuuta sekä muutama kolopuu. lohko 59 Havupuuvaltainen lohko, jossa ylispuusto muodostuu männyistä ja alikasvustona on kuusta. Huvilan edustan kuusikko on harvennettu ja samalla on hävitetty koko pensaskerros. Aluskasvillisuus on niukkaa ja heinävaltaista (metsäkastikka, nuokkuhelmikkä). Muusta lajistosta mainittakoon sinivuokko ja tuomipihlaja. Kehittämissuunnitelmassa ehdotettu kuusikon harvennus on toteutettu. Lohko 60 Hyvin tiheä kuusta, rauduskoivua ja mäntyä kasvava, melko kuivapohjainen sekametsälohko. Pensaskerrosta ei varjostuksen vuoksi juurikaan ole. Myös aluskasvillisuus puuttuu paikoin kokonaan varjostuksen vuoksi. Lohko 61 Niukkalajinen rantaviiva ja siihen liittyvä järviruokovyöhyke. Aivan rannassa on lisäksi kapea epäyhtenäinen tervaleppäreunus. Lohko 62 Monta eri kasvillisuustyyppiä sisältävä lohko. Lohkon rannanpuoleisella osalla on tervaleppälehto, jonka lajisto on kuitenkin varsin tavanomaista. Muu osa lohkosta on joko hyvin rikkonaista kalliota tai kuivahkoa männikköä. Alueen poikki kulkee useita polkuja, mutta muuten kulumisen merkkejä ei näy. Rantaviiva on paikoin roskaantunut. Lohko 63 Pienialainen lohko, jota hallitsee rikkonainen, huvilan rantana käytetty kallio. Rannassa on vanha osin sortunut kivilaituri, jolta on hyvät näkymät Airistolle. Kallio on jonkin verran kulunut. Kallion reunalla on jonkin verran kallioketojen kasvillisuutta mm. keto-orvokki, isomaksaruoho ja mäkitervakko. Lohko 64 Laaja ruovikoitunut rantaniitty. Paikalla on vielä 10 vuotta sitten ollut matalakasvuinen ja kasvilajistoltaan edustava merenrantaniitty. Aivan pengertien vieressä oli laaja käärmeenkieltä kasvava niittylaikku. Nyt järviruoko ja ruokohelpi ovat vallanneet koko alueen ja vain tien itäpuolella on hieman matalakasvuisempaa rönsyrölliniittyä (hyvin niukasti). Pienestä matalakasvuisemmasta laikusta löytyi vielä käärmeenkieli ja harvalukuinen somersara. 12

13 Rantaniitty vaatii nopeita kunnostustoimia, joista tärkein on ruovikon säännöllinen niitto ja niittojätteen poiskuljetus alueelta. Myös alueen linnustollinen arvo on laskenut ruovikon umpeenkasvun myötä. Lohko 65 Sekametsälohko, jossa puusto muodostuu kuusesta, männystä, rauduskoivusta ja rannan tervalepistä. Pensaskerros muodostuu puiden taimista ja muutamasta taikinanmarjasta. Aluskasvillisuus on hyvin kulunutta, nuokkuhelmikkävaltaista. Pääpolun varrella kasvaa runsaana myös kielo, nurmirölli ja lehtonurmikka. Lohkon alueella ei ole lahopuuta. Lohko 66 Näyttävän näköinen, lähes aarnimetsäksi luokiteltava metsälohko. Lohkoon kuuluu kaksi erilaista kasvillisuustyyppiä, Rannassa oleva kapea tervaleppälehto, jonka lajistoon kuuluu mm pystykiurunkannus, koiranvehnä ja tesma. Tervaleppälehdon yläpuolinen rinne on kuivaa kuusivaltaista lehtoa. Pääpuulajina on kuusi (osa kookkaita ja reilusti yli satavuotiaita). Mäen lakialueella on myös kookasta mäntyä (osa keloontuvaa). Aluspuuna on runsaasti pihlajaa ja muutama vaahtera. Pensaskerroksen lajistoon kuuluu punaherukka, taikinanmarja ja tuomipihlaja. lehtorinteen valtalajiston muodostavat kielo, nuokkuhelmikkä ja lehtonurmikka. Myös metsäorvokki ja ahomansikka kasvavat runsaina. Vähälukuisemmasta lajistosta mainittakoon kivikkoalvejuuri ja tesma. Lahopuuta lohkolla on jonkin verran, mutta maapuita vain muutama. Lohko 67 Pieni avoin soraranta, johon liittyy rannanpuolella järviruokoreunus. Rantasoraikon takana on pienialainen ja niukkakasvuinen merenrantaketo. Lajistoon kuuluu mm ketohanhikki, keto-orvokki ja pietaryrtti (merenrantamuoto). Ruovikon seassa ja reunoilla kasvaa punakoisoa ja pikkusuolamaltsa. Lohko 68 Selvärajainen kallioalue, jossa kasvaa jonkin verran kitukasvuista mäntyä. Kallio on hyvin kulunut. Kallion eteläreunalla on pieni ketolaikku, jossa kasvaa mm. keltamataraa, isomaksaruohoa ja kissankelloa. Lohko 69 Vankkapuustoinen sekametsälohko. Kookkaimmat puut ovat vanhoja kilpikaarnamäntyjä. Muu puusto koostuu kuusista, rauduskoivuista, raidoista ja tervalepistä. pensaskerros on varsin niukkaa ja koostuu lähinnä taikinanmarjasta ja puiden taimista. Aluskasvillisuus on hyvin vaihtelevaa. Lohkon ylärinteessä valtalajina on metsälauha ja paikoin mustikka. Alarinteessä ei selviä valtalajeja ole. Vaateliaampaan lajistoon kuuluu kivikkoalvejuuri, sinivuokko ja tesma. Kookasta lahopuuta on runsaasti, mutta maapuita on vain muutamia. Lohkon yläosassa sijaitsee kallioalue, jossa on melko laaja kallioketoalue. Kasvilajistoon kuuluu mm haurasloikko, mäkiarho ja keto-orvokki. Lohkon alueella tulisi luopua kokonaan metsänkäsittelystä. Vain poluille kaatuneet puut voi poistaa. Lohko 70 Sekametsälohko, jossa kuitenkin mänty ja kuusi valtapuina. Osa männyistä on iäkkäitä kilpikaarnamäntyja, kun taas kuuset ovat selvästi nuorempia. Muu puusto koostuu rauduskoivuista ja muutamasta vaahterasta. Lohkon alueella sijaitsevan huviolan vaikutuksesta maasto on hieman kulunutta ja kasvilajistossa näkyy kulttuurivaikutus(ahomansikkaa, nurmirölliä, syyläjuurta ym.). Muuten aluskasvillisuus on hyvin heinävaltaista. Rinteessä valtalajistoon kuuluu nuokkuhelmikkä 13

14 ja lehtonurmikka, kun taas mäen kuivalla lakialueella on runsaasti metsälauhaa. Pensaskerros on niukkaa (muutama taikinanmarja). Lohkolla on runsaasti lahopuuta (suurin osa pystykeloja, sekä kuusta, että mäntyä). Rinteessä on myös muutama tuulenkaato. Lahopuusto lisää alueen monimuotoisuutta, eikä sitä ole syytä poistaa. Poluille kaatuneet puut voi siirtää metsän puolelle lahoamaan. Kehittämissuunnitelmassa mainittuja metsänhoitotoimenpiteitä ei tule toteuttaa monimuotoisuuden säilyttämiseksi. Lohko 71 Huvilan pihapiirin käsittävä lohko. Huvilan ympärillä on kookkaita ja iäkkäitä mäntyjä ja joitakin kookkaita ja melko huonokuntoisia kuusia. Pensaskerros on niukkaa ja aluskasvillisuus on kärsinyt kulutuksesta. Rannanpuoleisella avokalliolla on jonkin verran ketolajistoa mm. isomaksaruohoa. Lohko 72 Hyvin laaja soraranta, jonka sisäreunassa on epäyhtenäinen merenrantaketo. Aivan rantaviivassa kasvaa laikuittain rantavehnää, ruokohelpiä ja pietaryrttiä mutta vain niukasti matalakasvuisia lajeja, kuten rannikkia ja merisauniota. Rannan kedolla runsaasti hopeahanhikkia, pietaryrttiä ja keltamataraa. Vähälukuisemmasta lajistosta mainittakoon merikohokki. Lohko täyttää ulkoisilta ominaisuuksiltaan Luonnonsuojelulain määritelmän hiekka- ja sorarannoista. Kasvilajisto on kuitenkin vaatimaton ja alueen käyttöhistoria sellainen, ettei lohko mielestäni täytä suojeluun vaadittavia kriteereitä Lohko 73 Laaja puoliavoin metsälohko. Puusto koostuu männyistä, tervalepistä, pihlajista ja kuusista. Pensaskerros on niukkaa vain muutama kataja ja orjanruusu. Aluskasvillisuus on niukkaa, mutta aukkopaikkojen sorapohjilla on pienialaisia, mutta lajistoltaan vaatimattomia ketolaikkuja. Lohko 74 Puoliavoin metsikkö, jossa on pieniä niittylaikkuja (osa ketoa). Pääväylä niemen kärkeen kulkee lohkon poikki ja väylän varteen on syntynyt hyvin kuluneita parkkipaikkoja. Puusto koostuu tervalepistä, männyistä ja kuusista. Lohkon itäreuna rajoittuu kallioon. Kallion alapuolella kuusten alla kasvaa mm. tesmaa ja lehtonurmikkaa. Lohko 75 Täysin ruovikoitunut lahdenpohjukka, jota reunustaa tervaleppävyöhyke. Näiden väliin jää kapea mesiangervoa kasvava vyöhyke, jossa kasvaa mm isokiertoa, punakoisoa, rantakukkaa, peltopähkämöä ja ranta-alpia. Lohko 76 Rinnelohko, jossa puusto on pääosin iäkästä mäntyä ja kuusta. Lohkon reunaosat melko valoisia. Pensaskerros muodostuu puiden taimista. Aluskasvillisuus heinävaltaista, valtalajisto koostuu nuokkuhelmikästä, lehtonurmikasta ja metsälauhasta. Rinteen halki kulkee osin kivetty polku, joka on osa saarta kiertävää luontopolkua. Lohko 77 Ruovikoitunut, rehevä rantaniitty, jossa aiemmin sijaitsi, monilajinen matalakasvuinen rantaniitty. Hiekkapohjainen niemi jatkuu riuttana viereiseen saareen asti. Saaressa pesii monilajinen lintuyhdyskunta (mm meriharakka ja kalatiiroja). Aiemmin paikalla sijainnut rantaniitty on ennallistettavissa aiempaan asuunsa. Ruovikon säännöllinen niitto heikentää järviruon kasvuvoimaa ja antaa elintilaa muille lajeille. 14

15 Hoito kannattaa yhdistää lohkon 64 rantaniityn mahdolliseen hoitoon. Lohko 78 Rauhallinen kallioinen rantalohko, jossa näkyy jonkin verran kulumisen merkkejä. Rannassa on kapea tervaleppävyö ja sen edustalla ruovikko. Kasvilajisto tavanomaista. Lohko 79 Lohkon eteläpäässä on harvaa, tuulenpieksemää männikköä, joukossa muutamia pihlajia ja katajia. Puoliavoimen männikön alla on sorapohjalla kasvavaa matalakasvuista ketoa. Alue on hyvin kulunutta. Valtalajisto koostuu kylänurmikasta, hopeahanhikista, keltamaksaruohosta, siankärsämöstä ja lampaannadasta. Alueen kevätlajisto lienee mielenkiintoisempi. Lohkon eteläreunassa on ruovikkoa vasten sijaitseva soravalli. Osittain vallin päällä ja sen vieressä kasvaa mm. morsinkoa (Ruissalon ainoat?), peltopähkämöä ja rantanurmikkaa, Lohkon itäpäässä komea orjanruusupensas ja sen ympärillä laaja ketoalue. Kedon valtalajisto muodostuu ahomansikasta, keltamatarasta, hopeahanhikista, pietaryrtistä ja nurmiröllistä. Lohko 80 Kolkan niemen kärkeen sijoittuva lohko. Rantaviiva on joko kasvitonta kivikkoa tai kasvillisuuden peittämää sorarantaa. Valtalajiston muodostavat rantavehnä, meriputki, rannikki, peltovillakko ja pietaryrtti. Rantaviiva on ajoittain levävallien peitossa. Sekä niemen kärki ja viereiset pikkuluodot ovat vesilintujen suosimia ruokailu- ja levähdysalueita. Jäätalvina ensimmäiset sulapaikat syntyvät aivan kärjen edustalle ja niihin saattaa kertyä satoja vesilintuja Yhteenveto luontoarvoista Ruissalon länsikärkeen sijoittuvan Saaronniemen luontoarvot ovat merkittäviä. Tässä selvityksessä keskityttiin alueen luontotyyppien kuvaukseen ja putkilokasvillisuuden selvittämiseen. Pesimälinnustoa arvioitiin vuoden 2000 selvityksen tietojen perusteella. Alueen merkittävimmät ja suojelemisen arvoiset luontoarvot liittyvät seuraaviin luontotyyppeihin: -kedot, joihin luetaan sekä kulttuurikedot, kalliokedot, että rantasomerikkoon liittyvät merenrantakedot - tammivaltaiset jalopuulehdot - vanhaa metsää sisältävät lohkot, joiden luontoarvot liittyvät iäkkäisiin puihin, lahopuihin ja niihin liittyvään harvinaiseen hyönteislajistoon Kuivat niityt eli kedot Suurin osa Saaroniemen kedoista on kallioketoja, joissa useimmmissa näkyy lisäksi kulttuurivaikutus. Alueen kallioketojen lajisto on varsin edustava, vaikkei mitään harvinaisuuksia inventoinnissa löytynytkään. Hienoimmat kalliokedot löytyvät lohkojen 2, 13, 15, 16 ja 32 alueilta. Lisäksi lähes kaikilla kallioilla on jonkinlaista kallioketojen kasvillisuutta. 15

16 Toinen ketotyyppi on varsinainen kuiva niitty, jota luontaisesti esiintyy lähinnä kuivilla paahteisilla rinnealueilla. Saaronniemen alueella edustavin rinneniitty sijaitsee lohkon 19 alueella. Tästäkin kedosta osa on kallioketoa. Toinen ketoalue löytyy lohkon 42 alueelta Hiekka ja somerikkopohjalle syntynyttä merenrantaketoa esiintyy erityisesti Kolkaniemen alueella. Niemen keskiosan somerikkovallin päälle on kehittynyt melko laaja, mutta varsin niukkalajinen ketoalue. Pieni rantasomerikolle kehittynyt keto löytyy myös Nordkapin niemen kärkiosasta. Lohkojen 19,16, 17 ja 42 alueella ketolajistoon kuuluu ns. arkaeofyyttejä eli muinaistulokkaita. Nämä kasvit joihin kuuluu mm. sikoangervo ja nurmilaukka ovat tiukasti sidoksissa vanhaan asutukseen ja niiden runsas esiintyminen viittaa yleensä rauta -tai pronssikautiseen asutukseen Tammivaltaiset jalopuulehdot Tammivaltaista luontaisesti syntynyttä jalopuumetsää löytyy lohkon 17 alueelta. Kohteessa kasvaa noin 70 tammea ja kohde täyttää uuden Luonnonsuojelulain määritelmän suojeltavasta luontotyypistä. Yksittäin kasvavia tammia löytyy lähes jokaisesta metsälohkosta, mutta runsaimmin lohkojen 39,47 ja 52 alueilta. Näiltä lohkoilta ei kuitenkaan löydy riittävästi jalopuuta suojeltavan luontotyypin kriteerien täyttämiseksi. Tammen lisäksi muita alueella kasvavia jalopuita ovat metsälehmukset ja vaahterat. Kumpaakin puulajia kasvaa yksittäin rehevimmillä metsälohkoilla. Villa Saaron ympäristössä kasvaa lisäksi istutettuja puistolehmuksia Vanhat metsät Lähes kaikkia Saaronniemen metsälohkoja voi pitää vanhoina metsinä. Tyypillinen piirre näille metsille on vanhojen puiden runsaus ja runsas lahopuun määrä. Ilmeisesti vain osaa lohkoista on hoidettu talousmetsinä, eikä minkäänlaisia hakkuiden merkkejä ole näkyvissä. Edustavimmat ja luonnontilaisimmat vanhaa metsää sisältävät lohkot sijaitsevat Saaronniemen luoteisreunalla ja Nordkapin niemen tyvellä (Lohkot 3, 4, 6, 7, 8, 18 ja 20) sekä Kolkanniemellä (Lohkot 65, 66, 69 ja 70) 3.3 Linnut Saaronniemen alueella pesii seuraavia EU:n Lintudirektiivin liitteen I lajeja Listaan on otettu vain pääsaarella pesiviä lajeja, eikä lintuluotoja ole huomioitu. Harmaapäätikka (Picus canus) Laji on Ruissalon arvokkaimpia pesimälajeja, jonka vuosittainen pesimäkanta on vaihdellut 6-12 parin välillä. Kesän 2000 laskennoissa laji oli varsin niukka ja vain 6 paria tulkittiin pesiviksi. Ruissalon harmaapäätikkakanta on koko Suomen tiheimpiä (Normaja ym1992). Ruissalossa laji pesii pääasiassa lehtoalueilla, mutta kannan ollessa tiheä pesiä on löytynyt myös karummilta alueilta. Laji lienee arka häirinnälle ainakin pesinnän alkuvaiheessa, ja pesäkolot sijaitsevat Ruissalossakin yleensä vähemmän liikutuilla alueilla. Harmaapäätikan pesintä on varmistettu myös Saaronniemen alueella. Laji on tavattu pesimäaikana varsin usein Saaronniemen sisääntuloportin ympäristön tervaleppälehdossa. Lajin pesintä on varmistettu lohkon 30 alueelta. Toinen lajille 16

17 erinomainen alue sijaitsee lohkon 18 alueella. Talvisaikaan laji on hyvin tavallinen Saaronniemen alueella. Palokärki (Dryocopus martius) Ruissalossa pesii säännöllisesti 4-5 palokärkiparia, eikä saarelle enempää mahtuisikaan lajin vaatiman laajan reviirin vuoksi. Saarella on runsaasti kookasta ja lahoavaa puuta sekä pesä- että ruokailupuiksi. Laji ei myöskään helposti häiriinny ihmistoiminnasta, koska pesäkoloja on löytynyt jopa ulkoilureittien reunuspuista (Kunttu ym. 2000). Kesän 2000 laskennoissa saarelta löytyi 4 pesivää palokärkiparia. Saaronniemen alueella on yhden palokärkiparin reviiri. Lajin pesintä on varmistettu ainakin Nordkapin tyven vanhasta metsästä. Talvella laji on hyvin näkyvä Saaronniemen asukki. Muita uhanalaisuusluokituksessa mainittuja Saaronniemen pesimälajeja Pikkutikka (Dendrocopus minor) Ruissalon pikkutikkakanta on suomen vahvimpia. Laji pesii sekä jalopuulehdoissaa, että rantojen tervaleppälehdoissa. Saaronniemen lehdoissa laji on pesinyt ainakin lohkojen 6, 27, 30 ja 55 alueilla. Erityisesti Saaronniemen sisääntuloportin ympäristön tervaleppälehdot ovat suosittua pesimäympäristöä. Saaronniemen alueella talvehtii lisäksi useita pikkutikkoja, näistä osa käy ruokinnoilla. 17

18 4.Lähteet ja kirjallisuus Kunttu, P. Laine, J. & Matikainen, J. 2001: Ruissalon linnustoselvitys Käsikirjoitus.(Julkaistaan Ympäristöviraston sarjassa) Laine, J. (1989). Valkoposkihanhi-pesimälinnustomme uusin tulokas. Ukuli 2/89:18-21 Landvik, M. (2000a). Katsaus vennajäärän (Mesopa myops) esiintymiin Suomessa. Lounaissuomen ympäristökeskus. Moniste 23/ s. Landvik, M. (2000b). Erakkokuoriaisen (Osmoderma eremita) suojelusuunnitelma. Lounais- Suomen ympäristökeskus. Moniste 18/ s liitettä. Lehtomaa, L. (2000). Varsinais-Suomen perinnemaisemat. Alueelliset ympäristöjulkaisut 160. Lounais-Suomen ympäristökeskus, Turku.429 s. Luonnon monimuotoisuus Turussa, 1. Luonnonsuojelullisesti arvokkaat alueet. Turun kaupungin ympäristönsuojelutoimisto. Julkaisu 4/1994. Matikainen, J. (1994). Ruissalon muuttuva linnusto. Ukuli 4/94: 4-7. Natura 2000 tietolomake (1998). Kohde FI Ruissalon lehdot. Lounais-Suomen ympäristökeskus. 18

19

20

21

22