POROJEN REHUTESTIT PÖYLIÖVAARASSA

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "POROJEN REHUTESTIT PÖYLIÖVAARASSA 2012-2013"

Transkriptio

1 POROJEN REHUTESTIT PÖYLIÖVAARASSA Säilörehun maittavuus PORUTAKU - Poron lisäruokinnan, talvitarhauksen ja elävänä kuljettamisen hyvät käytännöt - hanke Veikko Maijala Karoliina Majuri Teollisuus ja luonnonvarat Luova TKI 2014

2 Raportin tiivistelmä Teollisuus ja luonnonvarat Luova TKI Tekijä Veikko Maijala Vuosi 2014 Karoliina Majuri Toimeksiantaja Porutaku -hanke Työn nimi Porojen rehutestit Pöyliövaarassa Sivu- ja liitemäärä 45 PORUTAKU-Poron lisäruokinnan, talvitarhauksen ja elävänä kuljettamisen hyvät käytännöt hanke oli Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman mukainen porotalouden kehittämishanke, jossa muun muassa tehtiin poroilla säilörehuruokintatestaus. Ruokintatestien tavoitteena oli selvittää sopivin korjuunajankohta timoteivaltaiselle säilörehulle, kun huomioidaan rehun maittavuus, rehuarvot ja sadon määrä. Selvitettiin eri aikaan korjatun säilörehun silppuamisen vaikutusta maittavuuteen ja syöntimäärään. Tutkimuksessa selvitettiin säilönnällisen laadun merkitystä säilörehun maittavuuteen porolla. Kokeissa käytetty nurmisäilörehu (sisälsi timoteitä, nurminataa ja puna-apilaa) korjattiin MTT:n Lapin tutkimusaseman Apukan pelloilta vuosina 2011 ja Lapin ammattiopiston porotarhan yhteyteen perustettuun neljään ruokintatestiaitaukseen laitettiin testausten aikana kuhunkin kuusi aikuista vaadinta, joille tarjottiin säilörehua ja teollista täysrehua. Molempina rehutestivuosina 2012 ja 2013 porojen kunto pysyi hyvänä ja painoissa ei tapahtunut mainittavia muutoksia. Säilörehuruokintatestien perusteella paras korjuunajankohta säilörehulle oli siinä vaiheessa kun timoteivaltaisessa kasvustossa % oli tähkällä. Tällöin D-arvo oli hivenen yli 700 g/kg ka. Elokuussa korjatun toisen niiton säilörehu oli maittavampaa kuin ensimmäisen niiton säilörehu, myös ensimmäisen niiton säilörehu oli maittavaa. Pyöröpaalin silppuaminen nuorena tehdystä (noin 10 % timotein tähkistä näkyvillä) kasvustosta nosti säilörehun syöntiä % (tarjolla oli 300 g tai 700 g täysrehua). Säilörehun syönti nousi 25 % kun silputtiin pyöröpaalia, jossa oli vajaa puolet timotein tähkistä näkyvillä (tarjolla 300 g täysrehua). Kasvuston ollessa täysin tähkällä ei säilörehun silppuamisella saatu enää lisättyä syöntiä. Säilörehun hyvä säilönnällinen laatu lisäsi maittavuutta. Avainsanat poro, säilörehu, maittavuus, ruokinta,

3 SISÄLLYS 1 JOHDANTO AINEISTO JA TUTKIMUSMENETELMÄT Rehutestaus paikka Porot Rehut Nurmen viljely kesällä Nurmen viljely kesällä Teollinen täysrehu ja nuolukivi Porojen valinta rehutesteihin Rehujen jako poroille ja rehunäytteet talvella Rehujen jako poroille ja rehunäytteet talvella TUTKIMUSTULOKSET Säilörehusato Rehujen rehuarvot Säilörehusato Rehujen rehuarvot Rehutestit talvella Porojen kuntoluokan- ja painojen kehittyminen Porojen hyvinvointi ja käyttäytyminen testien aikana Kokonaissyönti Syöntimäärä keskimäärin grammaa / elopainokilo Energian saanti Nuolukiven syönti Syömättä jääneen säilörehun rehuarvot Rehutestit talvella Porojen kuntoluokan- ja painojen kehittyminen Porojen hyvinvointi ja käyttäytyminen kokeen aikana Kokonaissyönti Nuolukiven syönti Syöntimäärä keskimäärin grammaa / elopainokilo Energian saanti Syömättä jääneen säilörehun rehuarvot... 38

4 3.4.8 Säilönnällisen laadun ja koostumuksen vaikutus maittavuuteen TULOSTEN TARKASTELUA JA JOHTOPÄÄTÖKSET Milloin säilörehu tulee korjata poroille Säilörehun silppuamisen vaikutusta maittavuuteen ja syöntimäärään Syömättä jäänyt säilörehu Laadun vaikutus säilörehun syöntiin POHDINTA... 44

5 5 ALKUSANAT Porojen rehutestausta ei olisi ollut mahdollista tehdä ilman sujuvaa yhteistyötä eri toimijoiden kanssa. Hyvästä yhteistyöstä ja avusta haluamme kiittää: Lapin amkin työntekijöitä Sanna Vinbladia ja Janne Mustosta, sekä agrologiopiskelijoita. Agronomiopiskelija Laura Kylmämaata poron ravitsemustietämyksestä ja hyvistä kysymyksistä. Lapin ammattiopiston henkilökunnasta Jarmo Aikkilaa, Taisto Inkeröistä, Rainer Rajahalmea, Pekka Kuivalaista, Helena Ailunkaa ja heidän opiskelijoitaan. Poromies Petri Jänkälää ja maanviljelijä Vesa Karvoa. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen Antti Hannukkalaa ja Pekka Kalliaista. Kiitokset myös hankkeessa toimineille organisaatioille (Oulun ammattikorkeakoulu, Paliskuntain yhdistys, Lapin ammattiopisto, MTT, Raisioagro Kinnusen Mylly ja Suomen rehu). Kiitokset Lapin ELY-keskukselle hankkeen rahoittamisesta. Kiitokset myös raporttiluonnosta kommentoineille opiskelijoille Marru Kraftille, Vili Kurjelle, Anssi Lakelalle ja Janne Ylitörmäselle.

6 6 1 JOHDANTO PORUTAKU-Poron lisäruokinnan, talvitarhauksen ja elävänä kuljettamisen hyvät käytännöt hanke oli Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman mukainen porotalouden kehittämishanke, jossa tutkimuksen, neuvonnan ja elinkeinon edustajien yhteistyöllä luotiin hyviä toimintamalleja porotalouteen. Hankkeen päätoteuttajana toimi Lapin ammattikorkeakoulu toimien yhteistyössä osatoteuttajana toimivan Oulun ammattikorkeakoulun kanssa. PORUTAKU-hankkeen tarkoituksena oli saada porojen talvisen lisäruokinnan aiheuttamat kustannukset kuriin ja lisätä porojen lisäruokinnan suunnitelmallisuutta. Lisäksi hankkeessa mallinnettiin hyvät toimintatavat ja laadittiin ohjeistukset porojen talvitarhauksesta ja elävänä kuljetuksesta. Hankkeen toiminnoissa painotettiin porojen hyvinvointia ja vahvistettiin porotalouden imagoa. Poro luokitellaan välityypin märehtijäksi tai jopa tarkasti rehunsa valikoivaksi märehtijäksi. Tarkasti rehunsa valikoivat märehtijät ovat sopeutuneet hienoon ja lehtevään rehuun. Karkeammat ja korsiintuneet rehut eivät kelpaa porolle ja niiden sulattamisessa voi tulla ongelmia. Talvella poro tarvitsee ravintoa vain lähinnä ylläpitoon ja liiallinen valkuainen rehussa aiheuttaa ongelmia poron elimistössä. PORUTAKU-hankkeen tavoitteiden selvittämiseksi toteutetun tutkimuksen tavoitteena oli selvittää sopivin korjuunajankohta timoteivaltaiselle säilörehulle kun huomioidaan rehun maittavuus, rehuarvot ja sadon määrä. Tavoitteena oli saada luokittelu säilörehulle sen karkeusasteen/kehitysvaiheen mukaan. Luokittelun avulla voidaan ohjata viljelijöitä tuottamaan poroille optimaalisinta säilörehua. Luokittelu antaa lisätietoa säilörehun soveltuvuudesta poroille myös säilörehun myyjille ja ostajille. Enenemissä määrin porojen ruokinnassa säilörehupyöröpaali silputaan paalisilppurilla. Tutkimuksessa selvitettiin eri aikaan korjatun säilörehun silppuamisen vaikutusta maittavuuteen ja syöntimäärään.

7 7 Aikaisemmista tutkimuksista tiedetään, että poro valikoi rehusta maittavimmat kasvinosat. Tutkimuksessa selvitettiin nurmen kehitysasteen muuttuessa syömättä jääneen säilörehun rehuarvot ja selvitettiin myös säilörehun silppuamisen vaikutus syömättä jääneen rehun arvoihin. Säilörehun säilönnällisellä laadulla tiedetään olevan naudan ruokinnassa merkitystä. Tutkimuksessa selvitettiin säilönnällisen laadun merkitystä säilörehun maittavuuteen porolla.

8 8 2 AINEISTO JA TUTKIMUSMENETELMÄT 2.1 Rehutestaus paikka Rehutestit suoritettiin Rovaniemellä Lapin ammattiopiston porotarhalla Pöyliövaarassa vuosina 2012 ja 2013 tammi maaliskuun aikana. Tarhaan rakennettiin rehutestausta varten sopiva ympäristö. Porotarhaan perustettiin neljä verkkolangasta tehtyä aitausta, joista kukin oli noin 50x22m. Aitaukset sijaitsivat suojaisessa soistuvassa metsässä. Jokaiseen aitaukseen tehtiin katoksellinen ruokintakouru säilörehulle. Kouru tehtiin halkaistusta muovisesta putkesta, jonka pituus oli 3 metriä ja halkaisija 60 cm. Jokaisessa aitauksessa oli myös katoksellinen täysrehukouru, joka oli pituudeltaan myös 3 metriä ja halkaisijaltaan 30 cm. Ennen testausten alkua kunnan eläinlääkäri kävi tarkistamassa aitaukset. Aitaukset todettiin soveltuviksi poronrehutestaukseen. Kuvio 1. Kartta vuosien 2012 ja 2013 rehutestausaitauksista

9 9 Kuvio 2. Täysrehu- ja säilörehukatokset 2.2 Porot Molempina tutkimusvuosina tutkimusporoiksi valittiin 32 aikuista vaadinta, iältään vähintään 2,5 vuotiaita. Puolet tutkimusporoista oli Lapin ammattiopiston vaatimia, jotka olivat ennen ruokintakokeen alkua tavanomaisessa tarharuokinnassa. Ennen ruokintakoetta niille oli annettu säilörehua ja teollista täysrehua. Toinen puoli tutkimusporoista tuotiin paikalliselta poromieheltä. Näille vaatimille oli annettu ennen ruokintakokeeseen tuontia pääasiassa säilörehua ja ennen ruokintakoetta ne saivat osan ravinnostaan myös lumen alta kaivamalla. Tutkimuksen alussa poroille tehtiin alkutarkastukset, jossa ne punnittiin, kuntoluokitettiin ja tarkastettiin hampaiden ja sarvien osalta. Painoa ja kuntoa sekä käytöstä seurattiin myös viikoittain testausten aikana. Punnitukset suoritettiin digitaalisella tasovaa`alla 0,5 kg tarkkuudella (RKTL porotutkimusvaaka) ja tämän jälkeen porot punnittiin samalla vaa alla viikoittain. Kuntomäärittelyssä luokiteltiin porot kuntoluokituksen mukaan 1-4, jossa 1 on heikkokuntoisin ja 4 on lihavin. Vaadinten ensimmäisen punnituksen yhteydessä annettiin niille loislääkintä injektiona (ivermektiini). Punnitusten yhteydessä tarkkailtiin myös porojen yleistä hyvinvointia. Tutkimukseen valittiin vain terveitä hyväkuntoisia vaatimia, joiden kuntoluokka oli vähintään 2,75.

10 10 Kuvio 3. Porojen punnitus digitaalivaa`alla Rehut Tutkimusrehuina käytettiin talven 2012 ruokintakokeissa MTT:n Lapin tutkimusasemalla Apukassa kesällä 2011 korjattua säilörehua ja talven 2013 ruokintakokeissa kesällä 2012 samalta alueelta korjattua säilörehua. Molempina vuosina annettiin myös teollista täysrehua (Poron-Herkku) ja NaCl nuolukiveä Nurmen viljely kesällä 2011 Nurmiviljelyn koeala oli kooltaan 4 hehtaaria. Maanäytteet koealalta otettiin vuonna 2010 ja analysoitiin talvella Analyysin mukaan viljelysmaan maalaji oli hietamoreeni (HtMr). Maan Ph-arvo oli 6,3. Ravinnearvot olivat: Ca 1100, P 5,9, K 69 ja Mg 390. Koealan nurmi perustettiin Koeala oli kalkittu saman vuoden tammikuussa dolomiitilla 4 tn/ha. Nurmen siemenseoksena käytettiin Iki-timotei 15 kg/ha Kalevi-nurminata 5 kg/ha Betty-puna-apila 1,5 kg/ha -seosta. Nurmen suojakasviksi kylvettiin ohraa 50 kg/ha ja Westerwoldin raiheinää 2 kg/ha. Käytetty suojakasvimenetelmä on tuottanut rehua myös perustamisvuonna ja ehkäissyt tehokkaasti rikkakasveja. Nurmi oli tasalaatuinen koko neljän hehtaarin alueella.

11 11 Koeviljelyvuoden 2011 kevätlannoitus suoritettiin Lannoitusaineena käytettiin YaraMila Pellon Y 3:a, 70 kg/n/ha. Niiton jälkeen syyssatoa lannoitettiin YaraMila NK 1:llä, 50 kg/n/ha. Lannoituksessa käytetyn typen määräksi valittiin 70 kg/ha, tarkoituksena oli rajoittaa kasvavan säilörehun sisältämän valkuaisen määrää. Koe-alalta kerättiin säilörehua neljässä erässä kolme paalia/erä (niitot 22.6., 27.6., ja ). Sato kerättiin niittämällä koealuetta neliöspiraalin muotoisesti ulkolaidoilta sisälle päin. Näin joka satoon saatiin kerättyä säilörehua laajalta alueelta ympäri koealuetta. Säilörehupaalit numeroitiin yhdestä neljään, koe-erien mukaisesti. Paalit varastoitiin Apukassa ruokintakokeiden alkamiseen asti. Nurmesta kerättiin näytteet ennen niittoa ja sen jälkeen. Kasvuston korkeus mitattiin ja se valokuvattiin niiton yhteydessä. Näytteistä laskettiin kuivaainepitoisuus ja satotaso, lisäksi tehtiin botaaninen analyysi ja teetettiin nurmianalyysi. Kuvio 4. Nurmen kasvuston mittaaminen Nurmi niitettiin 10 cm sänkeen ilman mainittavia epäpuhtauksia. Niittokone oli Krone AMT 283 CV, jonka työleveys on 280cm. Säilörehu paalattiin Claas Rollant 255RC paalaimella ilman säilöntäainetta.

12 12 Kuvio 5. Säilörehun paalaamista ja niitto päivänä Nurmen viljely kesällä 2012 Kesän 2012 viljelyssä käytettiin samaa neljän hehtaarin nurmialuetta kuin edellisen kesän 2011 viljelykokeissa. Kevätlannoitus suoritettiin Lannoitusaineena käytettiin YaraMila Pellon Y 3:a, 70 kg/n/ha. Syyssato lannoitettiin YaraMila NK 1:llä, 50 kg/n/ha. Koealalta kerättiin säilörehua yhteensä neljässä erässä, kahdelta eri korsiintumisasteelta sekä kevät- että syyssadosta. Koeviljelyala jaettiin kahteen lohkoon. Lohko A niitettiin ja paalattiin Rehupaalit merkittiin numeroin A1/ 1-6. Lohko B niitettiin ja paalattiin Rehupaalit merkittiin numeroin B1/ 1-8. Kakkossato niitettiin molemmilta lohkoilta (A ja B) ja paalattiin Paalit merkittiin numeroin A2/ 1-6 ja B2/ 1-6. Kuvio 6. Säilörehun korjuualue kesällä 2012

13 13 Nurmesta kerättiin näytteet ennen niittoa ja sen jälkeen. Kasvuston korkeus mitattiin ja se valokuvattiin niiton yhteydessä. Näytteistä laskettiin kuivaainepitoisuus ja satotaso, lisäksi tehtiin botaaninen analyysi ja teetettiin nurmianalyysi. Nurmi niitettiin 10 cm sänkeen ilman mainittavia epäpuhtauksia. Niittokoneena käytettiin Krone easycut 3200cv-konetta. Säilörehu paalattiin Agronic 1302R paalainkäärijällä. Säilöntäaineena käytettiin AIV2-liuosta, noin 2 litraa/pyöröpaali. Paalit varastoitiin pressuilla peitettyinä ensin Apukassa, josta ne siirrettiin rehutestien läheisyyteen Pyöröpaalit pakattiin paalipihdeillä traktorin peräkärryyn ja siirettiin Pöyliövaaraan. Kuvio 7. Nurmen niitto ja pyöröpaalaus Teollinen täysrehu ja nuolukivi Teollisena täysrehuna ruokintakokeissa käytettiin porojen ruokintaan tarkoitettua Raisioagro Oy:n Poron-Herkku pellettirehua, jotka oli säkitetty 40 kg säkkeihin. Jokaisella ryhmällä oli tarjolla 10 kilogramman nuolukivi (Hertta nuolukivi, 99% ruokasuolaa). Porot pääsivät vapaasti nuolemaan puihin ripustettuja nuolukiviä.

14 14 Kuvio 8. Nuolukivi puuhun ripustettuna ryhmässä B Porojen valinta rehutesteihin Molempina rehutestaustalvina 2012 ja 2013 laitettiin kaikkiin neljään aitaukseen aluksi kahdeksan vaadinta siten, että ryhmät olisivat keskenään mahdollisimman homogeenisia ja ryhmien välillä erot olisivat mahdollisimman pienet. Tässä vaiheessa ryhmiin jaettiin tasaisesti Lapin ammattiopiston ja paikallisen poromiehen vaatimia. Kahden viikon aikana kustakin ryhmästä poistettiin kaksi joukkoon huonointen sopivaa vaadinta. Poistamisen kriteereinä oli, joko arkuus tulla yhtä aikaa ruokintakourulle, tai sitten liian dominoiva vaikutus toisiin poroihin. Tavoitteena oli, että porot tulisivat aina rehuja jaettaessa yhtä aikaa syömään. Ennen rehutestien aloittamista poroja totutettiin kahden viikon ajan syömään tutkimuksessa käytettäviä rehuja. Säilörehua oli koko ajan vapaasti saatavilla (ad libitum) ruokintakouruista ja annettiin rajoitetusti täysrehua. 2.5 Rehujen jako poroille ja rehunäytteet talvella 2012 Tutkimuksessa kaikille ryhmille (A, B, C ja D) annettiin viikon ajan saman korjuuajan säilörehua. Muuttuvina tekijöinä ryhmien välillä oli annettavan täysrehun määrä, joko 300 g tai 700 g. Toisena muuttuvana tekijänä oli säilörehun käsitte-

15 15 lytapa. Säilörehu silputtiin (Elho) tai sitten ei silputtu. Näin ensimmäisen viikon ryhmien dieeteiksi muodostuivat A ryhmällä vapaasti silputtua säilörehua ja 300 g täysrehua, B ryhmällä vapaasti säilörehua ja 300 g täysrehua, C ryhmällä vapaasti silputtua säilörehua ja 700 g täysrehua ja D ryhmällä säilörehua vapaasti ja 700 g täysrehua. Rehut jaettiin kerran päivässä. Toisen, kolmannen ja neljännen viikon ruokintaryhmissä tutkimusasetelma pysyi samanlaisena kuin ensimmäisen viikon osalta, vain annetun säilörehun korjuuajankohta muuttui. Jokaisella ryhmällä oli aina tarjolla samasta pyöröpaalista irrotettua säilörehua. Puolet pyöröpaalista silputtiin ja puolet jätettiin silppuamatta. Silputtua pyöröpaalia annettiin ryhmille A ja C ja silppuamatonta B ja D ryhmille. Näin varmistettiin, että säilörehun laatu on ryhmien välillä samanlainen. Viikon syöntimäärä silputtiin kerralla. Kuvio 9. Säilörehun silppuaminen Rehutestiviikko aloitettiin maanantaisin, jolloin pyöröpaali silputtiin. Aamulla punnittiin ryhmittäin annettavien rehujen määrä ja seuraavana aamuna ennen uusien rehujen vientiä, kerättiin ja punnittiin syömättä jääneet rehut. Näin saatiin selvitettyä säilörehun ja täysrehun syöntimäärä ryhmittäin.

16 16 Kuvio 10. Säilörehun punnitseminen Kuvio syömättä jäänyt säilörehu (niitetty ) ryhmissä vasemmalta lukien A, B, C ja D Säilörehusta otettiin rehuanalyysinäyte ennen syöntiä ja vielä kattava näyte syömättä jääneestä rehusta. Kattava näyte saatiin ottamalla päivittäin syömättä jääneestä rehusta näyte ja sekoitettiin viikon näytteet yhdeksi näytteeksi. Kaikkien ryhmien osalta tehtiin oma näyte syömättä jääneistä rehuista. Kesän 2011 säilörehuista pakastetut näytteet lähetettiin analysoitavaksi Viljavuuspalvelu Oy:lle. Lähetyksessä oli mukana säilörehunäytteitä ja kuivanäytteitä (täysrehu). Lähetys viivästyi matkalla Viljavuuspalveluun siten, että säilörehunäytteet ehtivät pilaantua käyttökelvottomaksi. Itella teki lähetyksessä virheen. Yhtään säilörehunäytettä ei voitu analysoida. Valmiista säilörehuista ei näin ollen saatu määritettyä käymislaatua tai hygieenistä laatua. Säilönnällinen laatu jouduttiin arvioimaan aistinvaraisesti. Säilörehunäytteitä oli kuitenkin ilmakuivattu, jotka lähetettiin analysoitavaksi. Myös sadonkorjuuhetkellä korjatuista näytteistä teetettiin rehuanalyysi. Nämä näytteet kuivattiin kuivauskaapissa välittömästi näytteenoton jälkeen.

17 Rehujen jako poroille ja rehunäytteet talvella 2013 Rehutestit aloitettiin totuttamalla porot testeissä käytettävään säilörehuun kahden viikon ajan. Testaus toteutettiin Porot valittiin kokeeseen samoja valintakriteereitä ja menetelmiä käyttäen kuin edellisen talven 2012 rehutesteissä. Testissä poroille annettiin ryhmittäin seuraavia rehuja: A1 ryhmälle annettiin niitettyä säilörehua. A2 ryhmälle annettiin toisen niiton (niittoajankohta ) säilörehua. Korjuualue oli sama kuin A1 ryhmälle annetun säilörehun alue. B1 ryhmälle annettiin niitettyä säilörehua. B2 ryhmälle annettiin toisen niiton (niittoajankohta ) säilörehua. Korjuualue oli sama kuin B1 ryhmälle annetun säilörehun alue. Kaikissa ryhmissä säilörehun saanti oli vapaata. Säilörehua annettiin 20 % enemmän kuin mitä oli edellisen päivän ryhmän syönti. Näin annettavan säilörehun määrä vaihteli päivittäin. Säilörehusta ruokintapöydälle irronnut jäähile laskettiin syöntimäärään mukaan. Maanantaisin jokaisesta pyöröpaalista otettiin avattaessa kairaamalla rehunäyte. Uusi rehunäyte otettiin kairaamalla viikon päästä avaamisesta ja kolmas näyte otettiin kahden viikon päästä avaamisesta. Samaa pyöröpaalia syötettiin aina ryhmälle kaksi viikkoa. Kahden viikon päästä aukaistiin uusi pyöröpaali ja otettiin samoin menetelmin näytteet. Kaikkiaan yhdelle ryhmälle rehutestien aikana annettiin viidestä pyöröpaalista säilörehua. Aamuisin ennen uuden säilörehun jakoa kaukaloihin, mitattiin syömättä jääneen rehun määrä. Syömättä jääneestä rehusta tehtiin viikoittain edustava näyte rehuanalyysia varten ottamalla näytepussiin tietty prosenttimäärä syömättä jää-

18 18 neestä rehusta. Näytteet pakastettiin ja lähetettiin Viljavuuspalvelu Oy:n analysoitavaksi. Teollista pororehua annettiin kaikissa ryhmissä 300 grammaa poroa kohden. Kaikissa ryhmissä oli tarjolla myös suolakivi. 3 TUTKIMUSTULOKSET 3.1 Säilörehusato korjatun säilörehun tuoresato oli kg/ha (2 505 kg kuivaainetta/ha). Sato korjattiin kun timotei oli tulossa tähkälle. Kasvuston pituus oli timoteilla 62 cm, nurminadalla 61 ja apilalla 38 cm korjatun säilörehun tuoresato oli kg/ha (3 893 kg kuivaainetta/ha). Sato korjattiin kun timoteillä ja nurminadalla oli puolet röyhyistä näkyvillä ja apilalla muutamia kukkanuppuja tulossa näkyville. Kasvuston pituus oli timoteillä 69 cm, nurminadalla 72 cm ja apilalla 49 cm korjatun säilörehun tuoresato oli kg/ha (4 177 kg kuivaainetta/ha). Sato korjattiin kun timotei oli täysin tähkällä ja nurminata röyhyillä ja apilalla kukkanuput olivat näkyvillä. Kasvuston pituus oli timoteillä 78 cm, nurminadalla 81 cm ja apilalla 65 cm korjatun säilörehun tuoresato oli kg/ha (5 290 kg kuivaainetta/ha). Sato korjattiin kun timotei oli täysin tähkällä ja nurminadan joissakin röyhyissä oli kukinta alkamassa. Apilalla lähes kaikilla yksilöillä oli pääverson kukkanuput näkyvissä, muutamilla yksilöillä ainakin yksi pääverson kukka oli auennut. Kasvuston pituus oli timoteillä 92 cm, nurminadalla 95 cm ja apilalla 70 cm.

19 19 Kuvio 12. Nurmen kasvusto Kuvio 13. Nurmen kasvusto Kuvio 14. Nurmen kasvusto Kuvio 15. Nurmen kasvusto

20 20 Kasvustossa oli kaikilla korjuukerroilla vallitsevana timotei. Kasvukauden edetessä kuitenkin puna-apilan osuus kasvustosta kasvoi huomattavasti. Taulukko 1. Timotein, nurminadan ja puna-apilan suhteelliset osuudet prosentteina korjuuajankohdan muuttuessa Timotei 55,2 56,0 48,2 44,8 Nurminata 9,2 14,4 8,6 11,8 Apila 18,2 18,7 32,0 37,9 Muut 17,5 10,9 11,2 5, Rehujen rehuarvot Säilörehun kuiva-ainepitoisuudet vaihtelivat korjuuajankohdan mukaan suuresti. Tavoitteena oli tehdä säilörehu esikuivattuna, jolloin kuiva-ainepitoisuus olisi noin 35 %. Korjuuajan sääolosuhteet kuitenkin vaihtelivat eri korjuukerroilla joka osaltaan aiheutti vaihtelut kuiva-ainepitoisuuksissa. Kuiva-ainepitoisuuden jäädessä alhaiseksi on talvella säilörehupaalien jäätyminen todennäköistä. Kaikilla korjuuajankohdilla D-arvo oli hyvä, paitsi viimeisenä korjatulla säilörehulla 669 g/kg ka. Tästä johtuen myös energia-arvo oli heikoin viimeisenä korjatulla säilörehulla. Kemiallinen koostumus ravitsemuksellisesti arvioiden oli kaikilla korjuuajankohdilla hyvä, vaikkakin 1.7. korjattu rehu oli ravitsemuksellisesti heikompaa. Kemiallisesta koostumuksesta ei voida suoraan päätellä nurmirehun maittavuudesta porolle, sillä se ei huomioi rehun karkeutta ja syötävyyttä.

21 21 Taulukko 2. Eri aikaan korjattujen säilörehujen koostumus Kuiva-aine, % 28,9 44,6 43,3 29 Kosteus, % 71,1 55,4 56,7 71 Raakavalkuainen, g/kg ka Raakakuitu, g/kg ka Raakarasva, g/kg ka Tuhka, g/kg ka Typettömät uuteaineet, g/kg ka Kalsium (Ca), g/kg ka 5,3 3,8 6,1 5,9 Fosfori (P), g/kg ka 2,9 2,6 3 2,6 Magnesium (Mg), g/kg ka 2,6 2,3 3,4 3 Kalium (K), g/kg ka Natrium (Na), g/kg ka < 0,2 < 0,2 0,22 < 0,2 K/(Ca+MG) ekv.suhde 1,3 1,4 0,9 1 Energia-arvo ME, MJ/kg ka 11,8 11,3 11,2 10,7 Rehuyks.arvo 1,01 0,97 0,96 0,92 OIV, g/kg ka PVT, g/kg ka D-arvo, g/kg ka Taulukko 3. Teollisen täysrehun (Poron-Herkku) koostumus Kuiva-aine, % 91,4 88,6 Kosteus, % 8,6 11,4 Raakavalkuainen, g/kg ka Raakakuitu, g/kg ka Raakarasva, g/kg ka Tuhka, g/kg ka Typettömät uuteaineet, g/kg ka Kalsium (Ca), g/kg ka 6,2 7,8 Fosfori (P), g/kg ka 6,5 4,7 Magnesium (Mg), g/kg ka 3,8 3,7 Kalium (K), g/kg ka 12 8,4 Natrium (Na), g/kg ka 2,6 4,0 K/(Ca+MG) ekv.suhde 0,5 0,3

22 Säilörehusato 2012 Lohkolta A (A1) korjatun säilörehun tuoresato oli kg/ha (2 619 kg kuiva-ainetta/ha). Sato korjattiin kun timoteilla ja nurminadalla oli joissakin korsissa tähkä/röyhy osittain näkyvillä. Kasvuston pituus oli timoteilla 55 cm, nurminadalla 62 cm ja apilalla 37 cm. Lohkolta B (B1) korjatun säilörehun tuoresato oli kg/ha (4 037 kg kuiva-ainetta/ha). Sato korjattiin kun timoteilla ja nurminadalla oli puolella korsista tähkä/röyhy näkyvillä lippulehden yläpuolella. Apilalla oli menossa korrenmuodostusvaihe ja suurimmalla osalla korsista oli ainakin yksi solmuväli pitempi kuin 1 cm. Kasvuston pituus oli timoteilla 62 cm, nurminadalla 68 cm ja apilalla 49 cm. Lohkolta A (A2) korjatun toisen sadon tuoresato oli kg/ha (3 579 kg kuiva-ainetta/ha). Sato korjattiin kun timoteilla joissakin korsissa oli tähkä osittain näkyvissä, nurminadalla oli korren muodostusvaihe ja ainakin yksi solmuväli havaittavissa puolella kasveista. Apilalla oli useimmilla kasveilla myös sivuversoista auenneita kukkia. Kasvuston pituus oli timoteilla 81 cm, nurminadalla 70 cm ja apilalla 54 cm. Lohkolta B (B2) korjatun toisen sadon tuoresato oli kg/ha (4 071 kg kuiva-ainetta/ha). Sato korjattiin kun timoteilla joissakin korsissa oli tähkä osittain näkyvissä, nurminadalla oli korren muodostusvaihe ja ainakin yksi solmuväli oli havaittavissa puolella kasveista. Apilalla oli useimmilla kasveilla myös sivuversoissa auenneita kukkia. Kasvuston pituus oli timoteilla 62 cm, nurminadalla 56 cm ja apilalla 53 cm.

23 23 Kuvio 16. Nurmen kasvusto lohkolla A Kuvio 17. Nurmen kasvusto lohkolla B Kuvio 18. Nurmen kasvusto lohkolla A vasemmalla ja lohkolla B oikealla Lohkolta A ja lohkolta B korjatun säilörehun kasvilajien suhteellisissa määrissä oli suuria eroja. A1 lohkolla vallitsevana oli timotei ja B1 lohkolla puna-apila. Puna-apilan raakavalkuaispitoisuus on korkeampi kuin timotein ja vaikuttaa näin koko säilörehun raakavalkuaispitoisuuteen. Myös korjatun B lohkon sadon puna-apila määrä oli huomattavasti korkeampi kuin lohkon A.

24 24 Taulukko 4. Timotein, nurminadan ja puna-apilan suhteelliset osuudet prosentteina korjuuajankohdan muuttuessa A1 A2 B1 B2 Timotei 46,8 40,7 28,8 25,3 Nurminata 16,7 21,3 16,8 22,5 Puna-apila 21,1 11,4 42,3 31,3 Muut 15,4 26,5 12,0 21, Rehujen rehuarvot lohkolta A korjatussa säilörehussa on odotetusti korkeampi raakavalkuaispitoisuus (151 g/ kg ka) ja alempi raakakuitupitoisuus (216 g/kg ka) kuin lohkolta B korjatussa säilörehussa (101 g/kg ka ja 255 g/kg ka) korjatun toisen sadon osalta raakakuitupitoisuus on A lohkossa korkeampi (286 g/kg ka) kuin B lohkossa (239 g/kg ka). Taulukko 5. Pyöröpaalin rehuanalyysitulokset ennen säilöntää Ennen paalausta A1 A2 B1 B2 B, Raakavalkuainen* (g/kg ka) Raakakuitu (g/kg ka) Raakarasva (g/kg ka) Tuhka (g/kg ka) Typettömät uuteaineet (g/kg ka) Kalsium (Ca) * (g/kg ka) 4,7 4,2 5,4 7,6 6,9 Fosfori (P)* (g/kg ka) 2,4 3,1 2,4 2,5 2,6 Magnesium (Mg)* (g/kg ka) 2,5 2,3 3,1 3,2 2,9 Kalium (K)* (g/kg ka) Natrium (Na)* (g/kg ka) < 0,2 0,23 < 0,2 0,35 <0,2 K/(Ca+Mg) ekv. suhde 1,1 1,4 0,9 1 1,1 Talvella rehutestausten yhteydessä avattaessa säilörehupaali otettiin siitä aina näyte analyyseja varten. Taulukossa olevat arvot saatiin laskemalla lohkoittain kyseisten säilörehupaalien keskiarvot. Jokaisesta korjatusta sadosta saatiin viisi

25 25 analyysia avattaessa säilörehupaali. Keskiarvoihin otettiin mukaan vain rehutesteissä poroille annetut säilörehujen analyysitulokset. Porolle korjatulle säilörehulle ei ole laadittu säilönnällisen laadun tavoitearvoja. Taulukossa 6 olevat tavoitearvot on laadittu pääasiassa naudoille. Eri aikaan ja eri lohkoilta korjattujen säilörehujen säilönnällinen laatu oli hyvä. Toisen sadon ph oli hivenen tavoitearvoa korkeampi (4,5 ja 4,48). Tätä selittänee se, että toisen korjuun kuiva-ainepitoisuus oli korkeampi (462 ja 446 g/kg) kuin ensimmäisen korjuun (288 ja 292 g/kg). Toisen korjuun säilörehun sokeripitoisuudet olivat huomattavasti korkeammat (204 ja 192 g/kg ka) kuin ensimmäisen korjuun (107 ja 112 g/kg ka). Sokerin on todettu lisäävän maittavuutta. Lohkolta A korjatun säilörehun raakavalkuaispitoisuus on hivenen korkea (167 g/kg ka). Eri lohkoilta eri aikaan korjatun säilörehun D-arvot ovat hyvät, kuten myös energia-arvot. Rehuanalyysitulosten perusteella kaikkien säilörehujen tulisi maittaa poroille hyvin. Taulukko 6. Aukaistujen säilörehupaalien rehuanalyysitulosten keskiarvot A1 A2 B1 B2 Tavoite (Artturi) SÄILÖNNÄLLINEN LAATU ph 4,21 4,50 4,17 4,48 alle 4,19 Ammoniakkityppi (g/kg N) 39,4 16,2 29,6 22,2 Alle 70 Maito- ja muurahaishappo (g/kg ka) Haihtuvat rasvahapot (g/kg ka) 10,6 7,6 10,4 7,2 Alle 20 Liukoinen typpi (g/kg N) alle 500 Sokeri (g/kg ka) KOOSTUMUS Kuiva-aine (g/kg) Raakavalkuainen (g/kg ka) Kuitu (NDF) (g/kg ka) D-arvo (g/kg ka) REHUARVOT ME (MJ/kg ka) 11,5 11,1 11,4 11,4 OIV (g/kg ka) 87,4 80,8 85,4 84, PVT (g/kg ka) 36,8 1,4 22,6 11, Syönti-indeksi ME-indeksi

26 Rehutestit talvella Porojen kuntoluokan- ja painojen kehittyminen Rehutestien aikana ryhmien keskipainojen välillä oli vain hieman eroja. Myöskään ryhmässä ei tapahtunut koejakson aikana painoissa mainittavia muutoksia. Taulukko 7. Porojen painot (kg) RYHMÄ Keskiarvo A 79,5 81,0 79,0 81,2 79,8 79,8 80,0 B 81,6 81,6 80,5 80,9 78,7 81,3 80,8 C 81,1 82,6 82,4 83,1 80,7 82,1 82,0 D 79,3 79,7 79,1 79,1 78,0 79,6 79,1 Myöskään kuntoluokat ryhmien välillä eivät eronneet toisistaan kuin vain vähän ruokinnan totutuskauden alusta rehutestien päättymiseen Taulukko 8. Kuntoluokat ryhmien välillä RYHMÄ Keskiarvo A 2,9 3,2 3,0 3,0 3,0 3,0 3,0 B 3,0 3,1 3,0 3,0 3,0 3,1 3,1 C 3,0 3,4 3,1 3,4 3,1 3,3 3,2 D 2,9 3,2 3,0 3,0 3,0 2,8 3,0 Myöskään yksittäisillä poroilla ei tapahtunut kuntoluokassa suuria muutoksia rehutestien aikana. Suurin muutos oli kun ryhmän D yhdellä porolla kuntoluokka laski luokasta 2,75 luokkaan 2. Luokassa kaksi poro on vielä hyväkuntoinen Porojen hyvinvointi ja käyttäytyminen testien aikana Rehutestien aikana porot käyttäytyivät tarharuokinnassa tyypillisellä tavalla. Jokaisessa ryhmässä oli selkeä hierarkia ja hierarkiasta johtuen osa poroista eri ryhmissä joutui hieman arkaillen syömään annettua täysrehua. Pääsääntöisesti kuitenkin kaikki porot pääsivät yhtä aikaa syömään kaukalosta täysrehua.

27 27 Täysrehukaukalo tyhjeni nopeasti rehusta. Säilörehukaukalosta sen sijaan porot kävivät syömässä omaan tahtiin. Kuvio 19. Ryhmän C kaikki porot syömässä yhtä aikaa täysrehua Aitojen sisällä porot käyttäytyivät rauhallisesti ja saivat itse valita mieleisensä paikan märehtimiseen ja lepäämiseen. Lunta juotavaksi oli tarjolla runsaasti, sillä ruokintakoe kesti lyhyen ajan, jolloin koetarhat eivät ehtineet kauttaaltaan tallaantumaan. Myös lumisateet toivat lunta lisää juotavaksi. Kuvio 20. Poro syömässä niitettyä säilörehua ruokintakatoksen alla ryhmässä D (silppuamaton säilörehu)

28 Kokonaissyönti Porot söivät aina kaiken teollisen täysrehun niin ryhmissä, joissa annettiin 300 g/poro /vrk kuin myös ryhmissä, joissa tarjottiin 700 g/poro /vrk. Ensimmäisenä koeviikkona annettiin ryhmien poroille viimeisenä, , niitettyä säilörehua. Tämän rehun syöntimäärä jäi alhaiseksi. Eniten porot söivät kyseistä säilörehua silputtuna 0,90 kg ka/poro/vrk (ryhmä A) ja vähimmillään 0,82 kg ka/poro/vrk (ryhmä D). Rehun silppuaminen nosti vain vähän säilörehun syöntimäärää. Toisena koeviikkona annettiin ryhmien poroille niitettyä säilörehua. Tämän säilörehun syöntimäärä nousi ryhmässä A, jossa säilörehu oli silputtu, 1,38 kilogrammaan ka/poro/vrk. Silppuamatonta säilörehua ryhmän B porot söivät 0,18 kilogrammaa vähemmän kuin A ryhmän porot, jotka saivat myös lisäksi 300 grammaa teollista täysrehua. Vähiten säilörehua söivät ryhmän D porot, 1,0 kg ka/poro/vrk, joille säilörehu tarjottiin silppuamattomana ja lisäksi ne söivät 700 grammaa/poro/vrk teollista täysrehua. Kolmantena koeviikkona annettiin ryhmien poroille niitettyä säilörehua. Tätä rehua söivät eniten porot ryhmässä A, joille säilörehu silputtiin ja annettiin 300 grammaa täysrehua. Silppuaminen nosti ryhmään B (joille tarjottiin myös 300 grammaa täysrehua poroa kohden) verrattuna kuiva-aineen syöntiä 0,39 kilogrammaa poroa kohden vuorokaudessa. Vähiten säilörehua söivät ryhmän D porot, joille tarjottiin säilörehua silppuamattomana ja lisäksi ne saivat 700 grammaa teollista täysrehua, kuten saivat myös ryhmän C porot. Neljäntenä koeviikkona annettiin ryhmien poroille niitettyä säilörehua. Tätäkin säilörehua söivät porot eniten, 1,34 kg KA/poro/vrk, kun se oli silputtua ja saivat lisäksi poroa kohden 300 grammaa teollista täysrehua. Vähiten porot söivät säilörehua, 0,78 kg KA/poro/vrk, kun se oli silppuamatonta ja tarjolla oli 700 grammaa teollista täysrehua poroa kohden vuorokaudessa.

29 29 Taulukko 9. Syöntimäärät eri aikoina korjatulla säilörehulla Niiton ajankohta A, silputtu srehu kg ka syönti/poro 0,90 1,38 1,54 1,34 B, srehu kg ka syönti/poro 0,88 1,20 1,15 1,10 C, silputtu srehu kg ka syönti/poro 0,83 1,09 1,11 0,92 D, srehu kg ka syönti/poro 0,82 1,00 1,00 0,78 Verrattaessa eri aikana niitettyjen säilörehujen syöntiä huomataan niiden välillä olevan suuria eroja. Ryhmien A, C ja D osalta säilörehujen syöntimäärät olivat korkeimpia kun nurmi oli niitetty Vain ryhmän B osalta säilörehun syöntimäärä oli korkein tarjottaessa poroille niitettyä säilörehua. Säilörehun silppuaminen ryhmien A ja B välillä nosti niittoajankohdasta riippumatta syöntiä. Huomattavaa on, että silppuaminen nosti vain hieman syöntiä kun säilörehu oli myöhään korjattua Säilörehun silppuaminen, kun tarjolla on runsaasti (700 grammaa/poro/vrk) teollista täysrehua, nostaa säilörehun syöntiä vähemmän kun tarjolla on vain 300 grammaa täysrehua poroa kohden vuorokaudessa Syöntimäärä keskimäärin grammaa / elopainokilo Laskettaessa säilörehun kuiva-aineen syönti poron elopainokiloa kohden tuli korkeimmaksi päivittäiseksi syöntimääräksi 19,3 grammaa niitetyllä säilörehulla, joka oli silputtu ja samanaikaisesti tarjottiin 300 grammaa teollista täysrehua. Vähäisintä syönti oli myöhään korjatulla säilörehulla, 10,0 grammaa. Taulukko 10. Säilörehun syönti kg ka/poron elopainokilo 2011 Niiton ajankohta A, säilörehu silputtu ja 300 g teollista rehua säilörehun syönti kg ka/elopaino kg 0,0114 0,0170 0,0193 0,0168

30 30 B, säilörehu silppuamatonta ja 300 g teollista rehua C, säilörehu silputtu ja 700 g teollista rehua D, säilörehu silppuamatonta ja 700 g teollista rehua säilörehun syönti kg ka/elopaino kg säilörehun syönti kg ka/elopaino kg säilörehun syönti kg ka/elopaino kg 0,0110 0,0149 0,0147 0,0135 0,0100 0,0131 0,0138 0,0113 0,0104 0,0127 0,0128 0,0098 Säilö- ja täysrehun kokonaissyönti elopainokiloa kohden laskettuna oli korkein korjatulla säilörehulla ja siinä ryhmällä A. Taulukko 11. Säilö- ja täysrehun kokonaissyönti kg ka/poron elopainokilo 2011 Niiton ajankohta A, säilörehu silputtu ja 300 g teollista rehua kokonaissyönti kg ka/elopaino kg 0,0148 0,0202 0,0226 0,0201 B, säilörehu silppuamatonta ja 300 g teollista rehua C, säilörehu silputtu ja 700 g teollista rehua D, säilörehu silppuamatonta ja 700 g teollista rehua kokonaissyönti kg ka/elopaino kg kokonaissyönti kg ka/elopaino kg kokonaissyönti kg ka/elopaino kg 0,0142 0,0181 0,0186 0,0168 0,0175 0,0205 0,0214 0,0187 0,0182 0,0204 0,0206 0,0175 Huomioitavaa on, että ja korjattu silputtu säilörehu oli niin maittavaa, että 400 gramman suurempi täysrehumäärä ryhmässä C, ei saanut kokonaissyöntiä korkeammaksi kuin ryhmässä A Energian saanti Vaatimen laskennallinen päivittäinen energian tarve on 12.9 MJ (1,1ry). Tämä tarve jäi täyttymättä vain korjatulla säilörehulla kun tarjolla oli 300 grammaa teollista täysrehua. Taulukko 12. Energian saanti ry/poro/vrk syödystä säilörehusta ja täysrehusta 2011 Niiton ajankohta ry A ryhmän energian saanti, silputtu g täysrehu 1,09 1,58 1,75 1,61

31 31 B ryhmän energian saanti, ei silputtu g täysrehu C ryhmän energian saanti, silputtu g täysrehua D ryhmän energian saanti, ei silputtu g täysrehua 1,07 1,41 1,43 1,37 1,36 1,65 1,68 1,53 1,36 1,56 1,57 1, Nuolukiven syönti Porot söivät nuolukiviä enemmän ryhmissä A ja B, joissa oli vähemmän (300g/poro/vrk) tarjolla täysrehua kuin ryhmissä C ja D (700 g/poro/vrk). Ryhmässä A syönti oli 5,5 g/poro/vrk, ryhmässä B 8,3 g/poro/vrk, ryhmässä C 3,2 g/poro/vrk ja ryhmässä D 5,2 g/poro/vrk. Dieetin natriuminvajetta porot pyrkivät tyydyttämään syömällä tarjolla ollutta nuolukiveä. Kuvio 21. Nuolikivet ruokintakokeen jälkeen vasemmalta oikealla A, B, C ja D Syömättä jääneen säilörehun rehuarvot Syömättä jääneestä säilörehusta teetetty rehuanalyysi osoittaa poron valikoivan säilörehusta sulavimmat ja lehtevimmät kasvinosat ravinnokseen ja jättävän syömättä korsiintuneimmat ja huonoimmin sulavat kasviosat korjatussa säilörehussa syömättä jääneissä rehuissa D-arvo laski 725 grammasta silppuamattoman jätteen osalta 654 grammaan ja silputun jätteen osalta 570 grammaan. Samalla rehuyksikköarvo laski 0,99 ry/kg ka:sta 0,89:ään ja 0,73:een. Myös myöhemmin korjatuissa säilörehuissa oli havaittavissa samanlainen valikoituminen. Viimeisenä korjatun rehun osalta silppuaminen

32 32 ei enää vaikuttanut syömättä jääneen rehun rehuarvoon. Silppuamattoman osalta rehuarvo oli 0,73 ry/kg ka ja silputun rehun arvo oli 0,74 ry/ kg ka. Silputun säilörehun osalta voidaan päätellä silppuamisen lisäävän poroilla rehun valintaa. Silputusta rehusta poro pystyy jättämään syömättä huonosti sulavat kasvinosat. Säilörehun rehupartikkelien koko silppuamisen jälkeen on kuitenkin vielä sen verran isoa, ettei poro syö niitä valikoimatta. 3.4 Rehutestit talvella Porojen kuntoluokan- ja painojen kehittyminen Testien aikana kaikissa ryhmissä porojen painoissa ja kuntoluokissa tapahtui vain hieman muutoksia. Ryhmässä A1 porojen painot laskivat keskimäärin 0,8 kg / poro. Kyseisen ryhmän poroilla kuntoluokka nousi kolmella porolla, kahdella pysyi samana ja yhdellä laski 0,25. Ryhmässä A2 porojen painot hieman nousivat (1,6 kg / poro). Kuntoluokka nousi kyseisellä ryhmällä neljällä porolla ja pysyi samana kahdella porolla. Ryhmällä B1 porojen painot hieman nousivat (0,5 kg /poro). Yhdellä porolla paino laski 4,5 kg ja samanaikaisesti kyseisen poron kuntoluokka kuitenkin nousi 0,25. Kaikkiaan kyseisellä ryhmällä kuntoluokka nousi kolmella porolla, kahdella pysyi samana ja yhdellä laski 0,25. Ryhmällä B2 painot laskivat keskimäärin 1,7 kg/poro. Enimmillään yhdellä porolla paino laski 4,5 kg. Kuitenkin kyseisen poron kuntoluokka nousi 0,25. Kaikkiaan ryhmässä viidellä porolla kuntoluokka nousi ja yhdellä kuntoluokka laski. Taulukko 13. Porojen painot (kg) 2013 Punnitusajankohta Ryhmä

33 33 A1 82,6 83,3 82,2 83,0 82,9 81,3 82,4 81,2 81,8 A2 79,7 81,5 80,8 80,9 79,5 81,9 82,1 81,9 81,3 B1 80,7 82,1 82,2 81,4 82,2 81,4 82,1 81,4 81,2 B2 84,0 84,9 83,1 85,0 83,1 82,2 82,8 81,7 82,3 Taulukko 14. Kuntoluokkien kehittyminen. Ryhmä A1 3,1 3,0 3,0 3,0 3,0 3,1 3,0 3,1 3,1 A2 3,0 3,0 3,0 3,0 2,9 3,1 3,1 3,0 3,2 B1 3,0 3,0 3,1 3,1 3,0 3,1 3,0 3,0 3,1 B2 3,0 3,0 3,0 3,1 3,1 3,0 3,1 3,0 3, Porojen hyvinvointi ja käyttäytyminen kokeen aikana Porojen käyttäytymistä ja hyvinvointia seurattiin koko testien ajan päivittäin ruokinnan ja syömättä jääneiden rehujen keruun yhteydessä. Testien aikana ei porojen hyvinvoinnissa huomattu muutoksia. Erityisesti seurattiin sitä, että tulevatko kaikki porot syömään rehuja jaettaessa. Useimmiten kaikki porot tulivat syömään kun jaettiin täysrehu. Ruokintakaukalot tyhjenivät nopeasti täysrehusta. Säilörehua jaettaessa kaikki porot eivät tulleet sitä heti syömään. Kuvio 22. Porot kävivät omaan tahtiin syömässä säilörehua Päivittäin seurattiin myös silmämääräisesti porojen ulosteen koostumusta. Jos jollakin porolla uloste muuttui löysäksi, niin siitä tehtiin merkintä porojen seurantavihkoon. Kaikissa ryhmissä, paitsi ryhmässä B1, oli yhdellä porolla uloste löysää. A1 ryhmällä oli yhdellä porolla viikon aikana uloste löysää. A2 ryhmässä oli

34 34 yhdellä porolla neljän viikon aikana uloste löysää ja toisella porolla yhden viikon aikana uloste löysää. Ryhmässä B2 yhdellä porolla oli yhden viikon aikana uloste löysänä. Millään porolla ei havaittu ripulia. Kuvio 23. A1 ja A2 vaatimet rehutestien päätyttyä Kuvio 24. B1 ja B2 vaatimet rehutestien päätyttyä Rehutestien päättyessä kaikissa tarhoissa oli lumi tallaantunut lähes kauttaaltaan. Tarhat oli mitoitettu minimitarpeen mukaan, joka on 50 poroa/ha. Pitempiaikaisessa ruokintakokeessa olisi tullut antaa poroille lunta juomaveden saannin varmistamiseksi.

35 35 Kuvio 25. Aitaukset testien päättyessä Kokonaissyönti Rehutestien aikana kovilla pakkasilla säilörehun korsien ja lehtien välissä oli runsaasti jääkiteitä, jotka sitten varisivat ruokintakouruihin. Nämä jääkiteet laskettiin kuuluvaksi rehuun. Päivittäin annettava säilörehuannos sisälsi 20 % enemmän säilörehua kuin mitä porot olivat edellisenä päivänä syöneet. Päivittäin lisättävässä säilörehumäärässä ei huomioitu jäähileen määrää. Laskelmissa käytettiin säilörehun kuiva-ainepitoisuutena viikoittain syötettävänä olevan säilörehupaalista analysoitua kuiva-ainepitoisuutta. Yhdestä säilörehupaalista annettiin poroille rehua kahden viikon ajan. Viikon syötön jälkeen otettiin pyöröpaalin jäljellä olevasta säilörehusta rehuanalyysinäyte, josta määritettiin myös kuiva-ainepitoisuus. Näin saman pyöröpaalin kuiva-ainepitoisuus saattoi muuttua viikoittain. Tehtiin myös vertaileva laskutoimitus käyttäen myös toisen viikon kuiva-ainepitoisuutena ensimmäisen näytteen kuivaainepitoisuutta. Näin haluttiin sulkea pois virhearviointimahdollisuus. Kaksi ensimmäistä viikkoa porot totutettiin annettavaan säilörehuun ja teolliseen täysrehuun. Tänä aikana kaikissa ryhmissä säilörehun syöntimäärät nousivat ja porot söivät myös kaiken teollisen rehun. Tutkimuksen varsinaisella seurantajaksolla, viikot 5-12, porot söivät säilörehua keskimäärin vuorokaudessa poroa

36 36 kohden ryhmässä A1 1,32 kg ka, ryhmässä A2 1,55 kg ka, ryhmässä B1 1,12 kg ka ja ryhmässä B2 1,22 kg ka. Teollisen täysrehun porot söivät aina kaiken, jota oli tarjolla 300 g / poro/vrk (264 g ka/poro/vrk). Taulukko 15. Säilörehun syönti kg ka/poro/vrk ryhmissä rehutestien aikana kg ka/poro /vrk Totutusviikot testiviikot A1 0,86 1,00 1,11 1,37 1,42 1,51 1,22 1,34 1,27 1,28 A2 1,09 1,20 1,37 1,73 1,67 1,77 1,35 1,29 1,61 1,64 B1 0,77 0,97 0,94 1,15 0,92 1,04 0,98 1,21 1,34 1,37 B2 0,97 1,27 1,42 1,32 1,21 1,11 1,29 1,31 1,04 1,06 2,00 1,80 1,60 1,40 1,20 1,00 0,80 0,60 0,40 0,20 0,00 A1 A2 B1 B2 Kuvio 26. Säilörehun syönti kg ka/poro/vrk ryhmissä rehutestien aikana Nuolukiven syönti Kaikille ryhmille oli tarjolla puuhun ripustettu 10 kg suolakivi (NaCl) koko tutkimuksen ajan. Kokonaissyönti oli ryhmässä A1 2,53 kg, ryhmässä A2 1,82 kg, ryhmässä B1 3,04 kg ja ryhmässä B2 2,41. Syönti poroa kohden vuorokaudessa oli ryhmässä A1 5,7 g, ryhmässä A2 4,1 g, ryhmässä B1 6,9 g ja ryhmässä B2 5,5 g.

37 37 Kuvio 27. Nuolukivet kokeen päättyessä vasemmalta lukien A1, A2, B1 ja B Syöntimäärä keskimäärin grammaa / elopainokilo Tutkimuksen seurantajaksolla kahdeksan viikon aikana porot söivät keskimäärin säilörehua poron elopainokiloa kohden vuorokaudessa ryhmässä A1 16,0 g ka, ryhmässä A2 19,1 g ka, ryhmässä B1 13,7 g ka ja ryhmässä B2 14,7 g ka. Kun huomioidaan myös teollisen täysrehun syönti 264 g ka/poro/vrk, oli rehun kokonaissyönti poron elopainokiloa kohden keskimäärin vuorokaudessa ryhmällä A1 19,2 g ka, ryhmällä A2 22,4 g ka, ryhmällä B1 16,9 g ka ja ryhmällä B2 17,9 g ka Energian saanti Säilörehusta vaatimet saivat päivittäin energiaa poroa kohden ryhmässä A1 15,09 MJ, ryhmässä A2 17,27 MJ, ryhmässä B1 12,78 MJ ja ryhmässä B2 13,93 MJ. Vaatimen laskennallinen päivittäinen energian tarve on 12,9 MJ (1,1ry). Kaikissa ryhmissä porot saivat tarvitsemansa energian jo pelkästä säilörehusta, paitsi ryhmässä B1. Myös B1 ryhmässä vaatimet saivat tyydytettyä energiantarpeensa kun lukemaan lisätään täysrehun, 300 g/poro/vrk, sisältämä energiamäärä.

38 Syömättä jääneen säilörehun rehuarvot Syömättä jääneessä säilörehussa oli kaikissa ryhmissä kuidun (NDF) pitoisuus korkeampi kuin annetussa säilörehussa. D-arvo ja ME-arvo oli syömättä jääneessä säilörehussa alempi. Myös raakavalkuaisen, OIV:n ja PVT:n määrä oli alempi syömättä jääneessä säilörehussa. Taulukko 16. Syömättä jääneen säilörehun rehuarvot A1 A2 B1 B2 Kuiva-aine (g/kg) ennen syöntiä jälkeen syönnin Raakavalkuainen (g/kg ka) ennen syöntiä jälkeen syönnin Kuitu (NDF) (g/kg ka) ennen syöntiä jälkeen syönnin D-arvo (g/kg ka) ennen syöntiä jälkeen syönnin ME (MJ/kg ka) ennen syöntiä 11,5 11,1 11,4 11,4 jälkeen syönnin 11,1 10,3 10,7 10,7 OIV (g/kg ka) ennen syöntiä 87,4 80,8 85,4 84,2 jälkeen syönnin 81,6 71,6 77,4 74,2 PVT (g/kg ka) ennen syöntiä 36,8 1,4 22,6 11,2 jälkeen syönnin 12, ,8-25,4

39 39 Kuvio 28. Testien päättyessä syömättä jäänyttä säilörehua ryhmässä A1 ja A2 Kuvio 29. Testien päättyessä syömättä jäänyttä säilörehua ryhmässä B1 ja B2

40 Säilönnällisen laadun ja koostumuksen vaikutus maittavuuteen Rehuanalyysissä määritettiin säilörehun laatuun vaikuttavia arvoja kuten happamuus (ph), ammoniakkityppi (g/kg N), maito- ja muurahaishappo (g/kg ka), haihtuvat rasvahapot (g/kg ka), liukoinen typpi (g/kg N), sokeri (g/kg ka). Lisäksi säilörehusta määritettiin koostumukseen liittyvä kuiva-aine (g/kg), raakavalkuainen (g/kg ka), kuitu (NDF, g/kg ka) sekä D-arvo (g/kg ka). Rehuarvoista määritettiin muuntokelpoinen energia (ME) (MJ/kg ka), ohutsuolessa imeytyvä valkuainen (OIV) (g/kg ka) ja pötsivalkuaistase (PVT) (g/kg ka). Laskelmissa huomioitiin vain säilörehupaalien aukaisun yhteydessä otetut rehun analyysitulokset. Kaikista koealoista (A1, A2, B1 ja B2) otettiin laskelmiin viisi pyöröpaalia, yhteensä 20 pyöröpaalia. Säilörehujen syöntimäärätkin huomioitiin vain kyseiseltä ajalta. Saman säilörehun toisen viikon analyysituloksia tai syöntimääriä ei käytetty laskelmissa. Testinä käytettiin Pearsonin korrelaatiokertoimen testaamista ja luottamustasona käytettiin 95 %. Testissä tarkasteltiin kerrallaan vain yhden muuttujan vaikutusta syöntiin. Säilörehun happamuudella ei ollut tilastollisesti merkitystä maittavuuteen (p = 0,09) (ph:n vaihteluväli 3,91-4,74). Ammoniakkitypen määrän lisääntyminen heikensi maittavuutta tilastollisesti merkitsevästi (p = 0,0027) (vaihteluväli 5 47 g/kg N). Maito- ja muurahaishapon määrän lisääntyminen heikensi säilörehun maittavuutta tilastollisesti erittäin merkitsevästi (p = 0,0002) (vaihteluväli g/kg ka). Haihtuvien rasvahappojen määrän vaihtelulla ei ollut tilastollisesti merkitsevyyttä säilörehun maittavuuteen (vaihteluväli 5 17 g/kg ka). Liukoisen typen määrän lisääntyminen vähensi säilörehun maittavuutta tilastollisesti melkein merkitsevästi (p = 0,027) (vaihteluväli g/kg N). Sokerin määrän lisääntyminen lisäsi säilörehun maittavuutta tilastollisesti merkitsevästi (p = 0,0013) (vaihteluväli g/kg ka). Säilörehun koostumuksessa kuiva-ainemäärän kohotessa maittavuus parani tilastollisesti merkitsevästi (p = 0,0018) (vaihteluväli g/kg). Raakavalkuaisen määrän lisääntyminen heikensi säilörehun maittavuutta tilastollisesti

41 41 merkitsevästi (p = 0,006) (vaihteluväli g/kg ka). Kuidun määrän vaihtelu ei vaikuttanut säilörehun maittavuuteen tilastollisesti merkitsevästi (vaihteluväli g/kg ka). Myöskään D-arvon vaihtelu maittavuuteen ei ollut tilastollisesti merkitsevää (vaihteluväli g/kg ka). Säilörehun energiapitoisuudella ei ollut tilastollisesti merkitsevyyttä maittavuuteen (vaihteluväli 10,9 11,8 MJ/kg ka). OIV määrän lisääntyminen vähensi säilörehun syöntiä tilastollisesti melkein merkitsevästi (p = 0,048) (vaihteluväli g/kg ka). PVT määrän lisääntyminen vähensi säilörehun syöntiä tilastollisesti merkitsevästi (p = 0,005) (vaihteluväli g/kg ka). Säilörehun koostumuksen vaikutuksesta syöntimäärään tulee huomioida, että säilörehujen D-arvo oli kaikilla säilörehuilla hyvä ja vaihtelua oli vain vähän. 4 TULOSTEN TARKASTELUA JA JOHTOPÄÄTÖKSET 4.1 Milloin säilörehu tulee korjata poroille Porolle tehdyn säilörehutestauksen perusteella paras korjuunajankohta säilörehulle oli siinä vaiheessa kun timoteivaltaisessa kasvustossa % oli tähkällä. Tällöin D-arvo oli hivenen yli 700 g/kg ka. Ensimmäiselle sadolle annettiin typpilannoitusta 70 kg N/ha, jolloin saatiin hyvä sato ja valkuaispitoisuus ei noussut porolle haitallisen korkeaksi. Typpilannoitus ei vaikuta D-arvon kehittymiseen. D-arvon ollessa korkeampi kuin 720 g/kg ka voi se vaikuttaa säilörehun maittavuutta heikentävästi, sillä valkuaispitoisuus nousee porolle liian korkeaksi. Tällöin myös satomäärät ovat vielä alhaisia. D-arvon laskiessa alle 700 g/kg ka valkuaisarvot ovat porolle sopivammat kuin korkeammissa D-arvoissa. Myös satomäärä nousee huomattavasti D-arvon laskiessa. D-arvon laskiessa säilörehun energiaväkevyys myös laskee, jolloin on vaarana, ettei poron pötsitoiminta

42 42 ehdi sulattamaan rehua energiatarpeen tyydyttämiseksi. Kasvuasteen kehittyminen lisää kasvuston korsien määrää, joita poro ei mielellään syö. Tutkimuksessa huomattiin, että elokuussa korjatun toisen niiton säilörehu oli maittavampaa kuin ensimmäisen niiton säilörehu, vaikka ensimmäisen niiton säilörehu oli korjattu D-arvon ollessa lähellä optimia (715 g/kg ka). Myös tämä ensimmäisen niiton säilörehu oli maittavaa. Toisen niiton säilörehussa oli maittavuutta lisäävä sokeripitoisuus korkeampi kuin ensimmäisen niiton säilörehussa, myös valkuaispitoisuus oli toisen niiton säilörehussa alempi. Säilörehun korkea sokeripitoisuus voi löysentää poron ulostetta ja ulosteen löystymistä havaittiin myös rehutesteissä. Varsinaista ripulia ei havaittu yhdelläkään porolla. Molempina rehutestivuosina 2012 ja 2013 porojen kunto pysyi hyvänä ja painoissa ei tapahtunut mainittavia muutoksia. Poroille tehtäessä säilörehua tulee ensimmäinen niitto tehdä riittävän ajoissa, jotta saadaan toiseen niittoon myös korkea säilörehusato. Ensimmäisen niiton myöhästyessä saadaan runsaasti heikosti maittavaa säilörehua ja toiseen satoon vähän hyvin maittavaa rehua. Molempiin satoihin on kuitenkin todennäköisesti laitettu samanlaiset tuotantopanokset. Kesän lämpösumman muodostuminen vaikuttaa ratkaisevasti siihen milloin nurmikasvuston D-arvo on parhaimmillaan poron säilörehun niittoon. Useimmiten poronhoitoalueella, kun nurmen D-arvo on porolle parhaimmillaan, on samanaikaisesti porotalouden kesäinen työhuippu meneillään, eli vasanmerkintä. Poutaisina päivinä D-arvo voi laskea nopeasti. Tämä tulisi huomioida työhuippujen yhteensovittamisessa. 4.2 Säilörehun silppuamisen vaikutusta maittavuuteen ja syöntimäärään Säilörehun silppuaminen erilaisilla paalisilppureilla jaettaessa säilörehua on poronhoitoalueella yleistynyt. Rehutestien perusteella pyöröpaalin silppuaminen nuorena tehdystä (noin 10 % timotein tähkistä näkyvillä) kasvustosta nosti säilö-

Säilörehu poron karkearehuna - tuloksia hankkeen ruokintakokeista

Säilörehu poron karkearehuna - tuloksia hankkeen ruokintakokeista PORUTAKU HANKE Poron lisäruokinnan, talvitarhauksen ja elävänä kuljettamisen hyvät käytännöt Säilörehu poron karkearehuna - tuloksia hankkeen ruokintakokeista Rovaniemi 20.2.2013 Veikko Maijala Porotalous

Lisätiedot

Säilörehu poron karkearehuna - tuloksia ruokintakokeesta

Säilörehu poron karkearehuna - tuloksia ruokintakokeesta PORUTAKU HANKE Poron lisäruokinnan, talvitarhauksen ja elävänä kuljettamisen hyvät käytännöt Säilörehu poron karkearehuna - tuloksia ruokintakokeesta Sodankylässä 27.9.2012 Veikko Maijala Porotalous on

Lisätiedot

SÄILÖREHUN VILJELY -INFO

SÄILÖREHUN VILJELY -INFO PORUTAKU HANKE Poron lisäruokinnan, talvitarhauksen ja elävänä kuljettamisen hyvät käytännöt SÄILÖREHUN VILJELY -INFO Säilörehun riskitekijöitä poron ruokinnassa Apukassa 16.8.2012 Veikko Maijala 2 Porotalous

Lisätiedot

Sinimailasen viljely viljelijän kokemuksia

Sinimailasen viljely viljelijän kokemuksia Tehoa kotoiseen valkuaisruokintaan ja laiduntamiseen seminaari 20-21.2.2013 Leppävirta Sinimailasen viljely viljelijän kokemuksia Antti Ilomäki Ilomäen tila Jämsä 20.2.2013 Tausta Palkokasvien viljelyä

Lisätiedot

Porojen lisäruokinnan hyvät käytännöt

Porojen lisäruokinnan hyvät käytännöt PORUTAKU HANKE Poron lisäruokinnan, talvitarhauksen ja elävänä kuljettamisen hyvät käytännöt Porojen lisäruokinnan hyvät käytännöt Rovaniemi 20.11.2013 Veikko Maijala Kuva Veikko Maijala Porotalous on

Lisätiedot

TARHAUSINFO. Rehut ja rehujen määrä

TARHAUSINFO. Rehut ja rehujen määrä PORUTAKU HANKE Poron lisäruokinnan, talvitarhauksen ja elävänä kuljettamisen hyvät käytännöt TARHAUSINFO Rehut ja rehujen määrä Rovaniemellä 6.2.2012 Veikko Maijala Porotalous on yritystoimintaa Poronhoito

Lisätiedot

NURMEN KEHITYSASTE JA KORJUUAJAN MÄÄRITTÄMINEN

NURMEN KEHITYSASTE JA KORJUUAJAN MÄÄRITTÄMINEN NURMEN KEHITYSASTE JA KORJUUAJAN MÄÄRITTÄMINEN Kirsi Jokela / Rovaniemen ammattikorkeakoulu PORUTAKU-Poron lisäruokinnan, talvitarhauksen ja elävänä kuljettamisen hyvät käytännöt hanke Nurmikasvien kehittyminen

Lisätiedot

Rehuanalyysiesimerkkejä

Rehuanalyysiesimerkkejä Rehuanalyysiesimerkkejä Rehun laatu on monen tekijän summa! Vaikka korjuuajan ajoitus onnistuu täydellisesti, myös säilöntään on syytä keskittyä. Virhekäymiset lisäävät säilönnästä johtuvaa hävikkiä ja

Lisätiedot

Säilörehusadon analysointi ja tulosten hyödyntäminen

Säilörehusadon analysointi ja tulosten hyödyntäminen Nurmesta Tulosta -hanke Säilörehusadon analysointi ja tulosten hyödyntäminen Nurmex-tietoisku 3 Marita Jääskeläinen Miksi analysoida säilörehu? Säilönnän onnistuminen Tiedät mitä syötät Ruokinnan suunnittelun

Lisätiedot

HERNEKÖ SUOMEN MAISSI?

HERNEKÖ SUOMEN MAISSI? HERNEKÖ SUOMEN MAISSI? HERNE LYPSYLEHMIEN RUOKINNASSA Tohtorikoulutettava Laura Puhakka Pro Agria Maitovalmennus 4.9.2014 TÄSSÄ ESITYKSESSÄ HERNE REHUKASVINA KUIVATTU HERNEEN SIEMEN HERNE KOKOVILJASÄILÖREHUNA

Lisätiedot

Säilörehusta tehoja naudanlihantuotantoon

Säilörehusta tehoja naudanlihantuotantoon Säilörehusta tehoja naudanlihantuotantoon Hämäläinen lihanauta ja lammas 10.04.2013, Mustiala Katariina Manni, Koulutusvastaava, lehtori Säilörehu osa naudanlihantuotannon kannattavuutta Ruokinnallinen

Lisätiedot

Nurmipalkokasveja viljelyyn ja laidunnukseen Pohjois-Pohjanmaalle

Nurmipalkokasveja viljelyyn ja laidunnukseen Pohjois-Pohjanmaalle Nurmipalkokasveja viljelyyn ja laidunnukseen Pohjois-Pohjanmaalle Marika Laurila, Arto Huuskonen ja Sirkka Luoma Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus, Kotieläintuotannon tutkimus, Tutkimusasemantie

Lisätiedot

Hyödyllinen puna-apila

Hyödyllinen puna-apila Hyödyllinen puna-apila Kaisa Kuoppala MTT Kotieläintuotannon tutkimus Valkuaiskasvien viljely- ja ruokintaosaamisen kehittäminen - tulevaisuustyöpaja Mustialassa 19.11.2013 Keinoja paremman valkuaisomavaraisuuden

Lisätiedot

Apila ontuu kasvukaudessa vain kerran niitetyissä nurmissa. Kokeen tarkoitus ja toteutus

Apila ontuu kasvukaudessa vain kerran niitetyissä nurmissa. Kokeen tarkoitus ja toteutus Sivu 1 / 5 Apila ontuu kasvukaudessa vain kerran niitetyissä nurmissa Päivi Kurki ja Ritva Valo, MTT Kasvintuotannon tutkimus Lönnrotinkatu 5, 50100 Mikkeli, etunimi.sukunimi@mtt.fi Kokeen tarkoitus ja

Lisätiedot

Vesiruton käyttö rehuksi Hilkka Siljander-Rasi ja Anna-Liisa Välimaa

Vesiruton käyttö rehuksi Hilkka Siljander-Rasi ja Anna-Liisa Välimaa Elodea-hanke Vesiruton käyttö rehuksi Hilkka Siljander-Rasi ja Anna-Liisa Välimaa Luonnonvarakeskus Vesirutto rehuna Kenttä- ja laboratorioanalyysien tulokset Kuusamojärvi, Toranki ja Yli-Kitka Valuman

Lisätiedot

Maija Hellämäki Valio Oy/Alkutuotanto. Hevosten nurmirehut seminaari Ypäjä

Maija Hellämäki Valio Oy/Alkutuotanto. Hevosten nurmirehut seminaari Ypäjä Maija Hellämäki Valio Oy/Alkutuotanto maria.hellamaki@valio.fi Hevosten nurmirehut seminaari Ypäjä Rehun laatuvaihtelut Viljat, ostoväkirehuseokset Vaihtelu pieni Analysointi vain kun aihetta olettaa että

Lisätiedot

Herne-viljasäilörehu lehmien ruokinnassa. Jarmo Uusitalo

Herne-viljasäilörehu lehmien ruokinnassa. Jarmo Uusitalo Herne-viljasäilörehu lehmien ruokinnassa Jarmo Uusitalo Herne-viljasäilörehu seosrehun raaka-aineena - lisää kuiva-aineen syöntiä yli 2 kg verrattuna yksinomaan nurmirehua karkearehuna käytettäessä - palkokasvit

Lisätiedot

Märehtijä. Väkirehumäärän lisäämisen vaikutus pötsin ph-tasoon laiduntavilla lehmillä 29.3.2012. Karkearehun käyttäjä Ruoansulatus.

Märehtijä. Väkirehumäärän lisäämisen vaikutus pötsin ph-tasoon laiduntavilla lehmillä 29.3.2012. Karkearehun käyttäjä Ruoansulatus. Märehtijä Karkearehun käyttäjä Ruoansulatus Pötsin ph Ruokinta Väkevyys Arja Korhonen Väkirehumäärän lisäämisen vaikutus pötsin ph-tasoon laiduntavilla lehmillä Tutkimus tehty MTT Maaningan tutkimuskoeasemalla

Lisätiedot

Palkokasvi parantaa kokoviljasäilörehun rehuarvoa

Palkokasvi parantaa kokoviljasäilörehun rehuarvoa Palkokasvi parantaa kokoviljasäilörehun rehuarvoa Kaisa Kuoppala, Timo Lötjönen, Essi Saarinen, Arto Huuskonen, Marketta Rinne MTT Edistystä luomutuotantoon -hanke Kuvat: MTT/Kaisa Kuoppala MTT Kokoviljasäilörehu

Lisätiedot

Mädätteen: Lannoitusmäärän vaikutus satotasoon Levitysmenetelmän vaikutus satotasoon Lannoitusvaikutus verrattuna naudan lietelantaan Niittonurmen

Mädätteen: Lannoitusmäärän vaikutus satotasoon Levitysmenetelmän vaikutus satotasoon Lannoitusvaikutus verrattuna naudan lietelantaan Niittonurmen Mädätteen: Lannoitusmäärän vaikutus satotasoon Levitysmenetelmän vaikutus satotasoon Lannoitusvaikutus verrattuna naudan lietelantaan Niittonurmen hygieeninen laatu Säilörehun säilönnällinen ja ruokinnallinen

Lisätiedot

Herne-seosviljasta säilörehua lypsylehmille

Herne-seosviljasta säilörehua lypsylehmille Liite 13.6.2005 62. vuosikerta Numero 2 Sivu 5 Herne-seosviljasta säilörehua lypsylehmille Mikko Tuori, Pirjo Pursiainen, Anna-Riitta Leinonen ja Virgo Karp, Helsingin yliopisto, kotieläintieteen laitos

Lisätiedot

Artturi hyödyntää tutkimuksen tulokset

Artturi hyödyntää tutkimuksen tulokset Artturi hyödyntää tutkimuksen tulokset Mikko J. Korhonen Valio alkutuotanto Valio Oy 3.4.2012 Alkutuotanto 1 Artturi analysoi Nurmen raaka-ainenäytteet Nurmen korjuuaikanäytteet Nurmisäilörehut Heinät

Lisätiedot

Havaintokoeseminaari Kaisa Matilainen ProAgria Pohjois-Karjala p

Havaintokoeseminaari Kaisa Matilainen ProAgria Pohjois-Karjala p Havaintokoeseminaari 7.2.2012 Kaisa Matilainen ProAgria Pohjois-Karjala p. 040 3012423 Ohjelma 9:30 Tervetulokahvit 10:00 Tilaisuuden avaus Pellot tuottamaan hankkeen hankevastaava Kaisa Matilainen, ProAgria

Lisätiedot

Poron ruokinnan ja tarhauksen ABC

Poron ruokinnan ja tarhauksen ABC hanke 2009-2011 www.poroverkko.wikispaces.com Anna-Leena Jänkälä: Poron ruokinnan ja tarhauksen ABC Paliskuntain yhdistys Yleistä ruokinnasta Harjoitetaan yleisesti poronhoitoalueen etelä- ja keskiosissa

Lisätiedot

Palkokasvit lypsylehmien rehuna

Palkokasvit lypsylehmien rehuna Palkokasvit lypsylehmien rehuna Härkäpapu ja sinilupiini väkirehuna Härkäpapu+vilja säilörehuna Kaisa Kuoppala MTT Maitovalmennus 4.9.2014 MTT Lehmäkoe MTT 2013 (Kuoppala ym. 2014 alustavia tuloksia) Sinilupiinia

Lisätiedot

Vasikoiden väkirehuruokinta

Vasikoiden väkirehuruokinta Vasikoiden väkirehuruokinta Arto Huuskonen MTT, Kotieläintuotannon tutkimus, Ruukki Kestävä karjatalous -hanke. Loppuseminaari 16.12.2014. Hotelli IsoValkeinen, Kuopio. 12.12.2014 Tässä esityksessä Kesto-hankkeen

Lisätiedot

MAISSIN SÄILÖNTÄ JA LAATU

MAISSIN SÄILÖNTÄ JA LAATU 22.3.2018 MAISSIN SÄILÖNTÄ JA LAATU 1 Pohjoisen maissisäilörehun mahdollisuuksia - onnistuessaan suuri hehtaarisato kertakorjuulla - mahdollistaa karjanlannan tehokkaan hyödyntämisen - soveltuu käytettäväksi

Lisätiedot

Ruokinta tuotosseurantatiloilla vuonna Tuija Huhtamäki ProAgria Keskusten Liitto

Ruokinta tuotosseurantatiloilla vuonna Tuija Huhtamäki ProAgria Keskusten Liitto Ruokinta tuotosseurantatiloilla vuonna 2016 Tuija Huhtamäki ProAgria Keskusten Liitto 29.3.2017 Ruokintapöydällä tänään ProAgrian ruokintapalvelujen peitto Millaisilla rehuilla tuotettiin vuonna 2016 ja

Lisätiedot

Kesän 2014 säilörehun laatu Artturi-tulosten pohjalta

Kesän 2014 säilörehun laatu Artturi-tulosten pohjalta Kesän 2014 säilörehun laatu Artturi-tulosten pohjalta Pekka Petäjäsuvanto, tuotantoasiantuntija, Osuuskunta Pohjolan Maito POHJOIS-SUOMEN NURMITOIMIKUNNAN TALVISEMINAARI 2015 Syötekeskus 2015 Mietteitä

Lisätiedot

Säilörehun korjuuaikastrategiat Skandinaavinen näkökulma?

Säilörehun korjuuaikastrategiat Skandinaavinen näkökulma? Säilörehun korjuuaikastrategiat Skandinaavinen näkökulma? Korjuuaikastrategiakokeiden tuloksia KARPE-hanke (MTT Maaninka ja MTT Ruukki) SLU (Röbäcksdalen ja Riddersberg) Kirsi Pakarinen MTT Maaninka 13.1.2012

Lisätiedot

Palkokasvi parantaa kokoviljasäilörehun rehuarvoa

Palkokasvi parantaa kokoviljasäilörehun rehuarvoa Palkokasvi parantaa kokoviljasäilörehun rehuarvoa Kaisa Kuoppala, Timo Lötjönen, Essi Saarinen, Arto Huuskonen, Marketta Rinne MTT Asiantuntijaluentopäivä Mustialassa 27.9.2013 Esityksen kuvat: MTT/Kaisa

Lisätiedot

Tulosten analysointi. Liite 1. Ympäristöministeriö - Ravinteiden kierrätyksen edistämistä ja Saaristomeren tilan parantamista koskeva ohjelma

Tulosten analysointi. Liite 1. Ympäristöministeriö - Ravinteiden kierrätyksen edistämistä ja Saaristomeren tilan parantamista koskeva ohjelma Liite 1 Ympäristöministeriö - Ravinteiden kierrätyksen edistämistä ja Saaristomeren tilan parantamista koskeva ohjelma Tulosten analysointi Liite loppuraporttiin Jani Isokääntä 9.4.2015 Sisällys 1.Tutkimustulosten

Lisätiedot

Sikojen uusi energia- ja valkuaisarvojärjestelmä

Sikojen uusi energia- ja valkuaisarvojärjestelmä Sikojen uusi energia- ja valkuaisarvojärjestelmä Hilkka Siljander-Rasi MTT Kotieläintuotannon tutkimus Rehuarvoseminaari Helsinki 15.5.2014 20.5.2014 Nykyisessä sikojen energia-arvojärjestelmässä puutteita

Lisätiedot

Herne lisää lehmien maitotuotosta

Herne lisää lehmien maitotuotosta Liite 13.6.2005 62. vuosikerta Numero 2 Sivu 6 Herne lisää lehmien maitotuotosta Seppo Ahvenjärvi, Aila Vanhatalo ja Seija Jaakkola, MTT Märehtijät saavat herneestä hyvin valkuaistäydennystä silloin, kun

Lisätiedot

Taulukko 1. Laskelmissa käytettyjen rehujen rehuarvo- ja koostumustiedot. Puna-apila-

Taulukko 1. Laskelmissa käytettyjen rehujen rehuarvo- ja koostumustiedot. Puna-apila- Taulukko 1. Laskelmissa käytettyjen rehujen rehuarvo- ja koostumustiedot. Nurmisäilörehsäilörehsäilörehviljaseos Puna-apila- - Ohra-kaura- Rypsi- ja Rehuarvot kuiva-aineessa rapsirouhe Kuiva-aine, g/kg

Lisätiedot

Lietelannan käytön strategiat ja täydennys. Nurmen lannoitus ja karjanlanta Pohjois-Suomen Nurmiseminaari 2013

Lietelannan käytön strategiat ja täydennys. Nurmen lannoitus ja karjanlanta Pohjois-Suomen Nurmiseminaari 2013 Lietelannan käytön strategiat ja täydennys Nurmen lannoitus ja karjanlanta Pohjois-Suomen Nurmiseminaari 2013 x 1000 ha Nurmiala maakunnittain v. 2011 100 Nurmiala (x 1000 ha) 90 80 70 60 50 40 30 20 10

Lisätiedot

Viljan rehuarvo sikojen uudessa rehuarvojärjestelmässä. Hilkka Siljander-Rasi MTT Kotieläintuotannon tutkimus

Viljan rehuarvo sikojen uudessa rehuarvojärjestelmässä. Hilkka Siljander-Rasi MTT Kotieläintuotannon tutkimus Viljan rehuarvo sikojen uudessa rehuarvojärjestelmässä Hilkka Siljander-Rasi MTT Kotieläintuotannon tutkimus 12.11.2013 Sika on laarista kotoisin Sika saa viljasta tavanomaisilla ruokinnoilla Noin 80 %

Lisätiedot

Rikkatorjuntakoe. Lohko 6, Ohra

Rikkatorjuntakoe. Lohko 6, Ohra Rikkatorjuntakoe Lohko 6, Ohra Yleisselvitys kokeen tarkoituksesta Kokeen tarkoitus on tutkia yksi- ja monivuotisten rikkakasvien esiintymistä sekä runsastumista usean vuoden aikana. Luonnonmukaisessa

Lisätiedot

Palkokasvit ja puna-apila lehmien ruokinnassa. Mikko J. Korhonen

Palkokasvit ja puna-apila lehmien ruokinnassa. Mikko J. Korhonen Palkokasvit ja puna-apila lehmien ruokinnassa Mikko J. Korhonen Potentiaalisimmat valkuaiskasvit? Puna-apila Sinimailanen Rypsi Härkäpapu Herne Seoskasvustot Puituna tai säilörehuna Nurmi vs. apilasäilörehu

Lisätiedot

Kerääjäkasvien rehuntuotantopotentiaali

Kerääjäkasvien rehuntuotantopotentiaali Kerääjäkasvien rehuntuotantopotentiaali Ravinneresurssi-päivä 11.4.2017, Mustiala Lehtori, Katariina Manni Ravinteet pellossa vaan ei vesistöön -hanke (Ravinneresurssi) Kerääjäkasvit laidunrehuna Tavoitteena

Lisätiedot

Säilörehut rahaksi. Käytännön tietotaitoa säilörehun tuotannosta BM-nurmipienryhmistä

Säilörehut rahaksi. Käytännön tietotaitoa säilörehun tuotannosta BM-nurmipienryhmistä Säilörehut rahaksi Käytännön tietotaitoa säilörehun tuotannosta BM-nurmipienryhmistä Valtakunnallinen huippuasiantuntija, nurmi ja pienryhmätoiminta; Anu Ellä, ProAgria Länsi-Suomi Valtakunnallinen nurmen

Lisätiedot

Hevosten karkearehuanalyysit Hevoset messut Tampere. MMT Venla Jokela Eurofins Viljavuuspalvelu Oy, messuosasto E502

Hevosten karkearehuanalyysit Hevoset messut Tampere. MMT Venla Jokela Eurofins Viljavuuspalvelu Oy, messuosasto E502 Hevosten karkearehuanalyysit Hevoset messut 7.-8.4.2018 Tampere MMT Venla Jokela Eurofins Viljavuuspalvelu Oy, messuosasto E502 1 Tietoiskun sisältö Taustaa hevosten rehuanalyyseille. Miksi analysoida

Lisätiedot

Terra Preta kasvatuskoe Pilkon pellolla 2012-2013

Terra Preta kasvatuskoe Pilkon pellolla 2012-2013 Terra Preta kasvatuskoe Pilkon pellolla 2012-2013 Karelia ammattikorkeakoulu Biotalouden keskus Simo Paukkunen Lokakuu 2013 Sisällys 1 Johdanto... 1 2 Aineisto ja menetelmät... 1 3 Tulokset... 6 3.1 Oraiden

Lisätiedot

Maississa mahdollisuus

Maississa mahdollisuus Maississa mahdollisuus Tarmo Ilola, Maatalousyhtymä Ilola, Reisjärvi Anna-Riitta Leinonen ProAgria Keski-Pohjanmaa 10.9.2018 Kannus Maissin viljely Ilolan tilalla Miksi maissia? kaikkea pitää kokeilla

Lisätiedot

LAITOS RAPORTTI. Kaasutiiviisti varastoidun viljan ravinnearvot verrattuna kuivatun viljan ravinnearvoihin.

LAITOS RAPORTTI. Kaasutiiviisti varastoidun viljan ravinnearvot verrattuna kuivatun viljan ravinnearvoihin. RAPORTTI Kaasutiiviisti varastoidun viljan ravinnearvot verrattuna kuivatun viljan ravinnearvoihin. H an n e D a m gaa r d P ou l s en Tutkimusinstituutin johtaja Pvm : 24. syyskuuta 201 0 Sivu 1 / 5 Taustaa:

Lisätiedot

Porotalouden ruokintateknologiat. Janne Mustonen

Porotalouden ruokintateknologiat. Janne Mustonen Porotalouden ruokintateknologiat Janne Mustonen Porotalouden ruokintateknologiat selvitys Työn tilaaja Poron lisäruokinnan, talvitarhauksen ja elävänä kuljettamisen hyvät käytännöt elinkeinon kehittämishanke/porutaku

Lisätiedot

MITÄ NURMISÄILÖREHUN OHEEN TAI TILALLE?

MITÄ NURMISÄILÖREHUN OHEEN TAI TILALLE? MITÄ NURMISÄILÖREHUN OHEEN TAI TILALLE? Seija Jaakkola Helsingin yliopisto, Maataloustieteiden laitos Laura Nyholm Valio Oy 7.9.2017 Nurmisäilörehu Suomessa Nautojen ruokinnan perusta Kasvuolosuhteet =>

Lisätiedot

Kotoisista valkuaisrehuista kannattavuutta maidontuotantoon

Kotoisista valkuaisrehuista kannattavuutta maidontuotantoon Kuva: Katariina Manni, HAMK Kotoisista valkuaisrehuista kannattavuutta maidontuotantoon Katariina Manni, HAMK Mustiala Eero Veijonen, ProAgria Etelä-Suomi Johanna Valkama, HAMK Mustiala Kaisa Kuoppala,

Lisätiedot

Miten monipuolisuutta nurmiseoksiin. ProAgria valtakunnallinen nurmiasiantuntija Jarkko Storberg, ProAgria Länsi-Suomi

Miten monipuolisuutta nurmiseoksiin. ProAgria valtakunnallinen nurmiasiantuntija Jarkko Storberg, ProAgria Länsi-Suomi Miten monipuolisuutta nurmiseoksiin ProAgria valtakunnallinen nurmiasiantuntija Jarkko Storberg, ProAgria Länsi-Suomi Lähde: Maataloustilastot Lähde: Minna Toivakka Yara Suomi - Tiheysongelma: liian harvat

Lisätiedot

Ruokintastrategian vaikutus nurmenviljelyyn

Ruokintastrategian vaikutus nurmenviljelyyn Ruokintastrategian vaikutus nurmenviljelyyn Tuija Huhtamäki & knit Pohjois-Suomen nurmitoimikunnan talviseminaari 8.1.2016 Mikä on tärkein säilörehun laatutekijä? D-arvo Kuiva-ainepitoisuus Arvosana Syönti-indeksi

Lisätiedot

Sinimailanen lypsylehmien ruokinnassa

Sinimailanen lypsylehmien ruokinnassa Sinimailanen lypsylehmien ruokinnassa 5.9.2013 Seija Jaakkola Helsingin yliopisto, Maataloustieteiden laitos Laura Nyholm, Mikko Korhonen Valio Oy Sinimailanen (Medicago sativa L.) The Queen of forage

Lisätiedot

Herne- ja härkäpapukokoviljasäilörehuissa

Herne- ja härkäpapukokoviljasäilörehuissa Herne- ja härkäpapukokoviljasäilörehuissa Vaihtoehtoja viljalle, Viljelijän Berner 09.02.2016, Nivala Maiju Pesonen Esityksen sisältö Taustaa Palkokasveja sisältävien kokoviljojen ruutukoe Palkokasveja

Lisätiedot

Nurmikasvien kehitysrytmi hallintaan. Miten säilörehun sulavuutta ja valkuaispitoisuutta säädellään?

Nurmikasvien kehitysrytmi hallintaan. Miten säilörehun sulavuutta ja valkuaispitoisuutta säädellään? Nurmikasvien kehitysrytmi hallintaan Miten säilörehun sulavuutta ja valkuaispitoisuutta säädellään? Sisältö Termejä D-arvon kehitys 1. ja 2. sadossa Nurmipalkokasvien vaikutus D-arvoon ja valkuaiseen Lannoituksen

Lisätiedot

Sari Kajava, Annu Palmio

Sari Kajava, Annu Palmio Lypsylehmän kuidun tarve Sari Kajava, Annu Palmio Kestävä karjatalous (KESTO) hanke Loppuseminaari 16.12.2014 Johdanto Maidontuotannon tehostaminen: Enemmän väkirehua, vähemmän karkearehua Paljon energiaa,

Lisätiedot

Rehun laatutekijöiden raja-arvot. Hyvä Riski Huono ph alle 4,0 4,0-4,5 yli 4,5 Ammoniakkitypen osuus kokonaistypestä, alle yli 80

Rehun laatutekijöiden raja-arvot. Hyvä Riski Huono ph alle 4,0 4,0-4,5 yli 4,5 Ammoniakkitypen osuus kokonaistypestä, alle yli 80 1 (8) Rehuanalyysin tulkinta / märehtijät Rehuanalyysi kertoo rehun kemiallisen koostumuksen, säilönnällisen laadun ja rehuarvot. Tulosten tulkinnassa kokonaisuus ratkaisee, mutta tulkinnan helpottamiseksi

Lisätiedot

Maissikokemuksia Luke Maaningalta Auvo Sairanen Ylivieska Ajantasalla. Luonnonvarakeskus

Maissikokemuksia Luke Maaningalta Auvo Sairanen Ylivieska Ajantasalla. Luonnonvarakeskus Maissikokemuksia Luke Maaningalta Auvo Sairanen Ylivieska 28.11.2018. Ajantasalla MAISSI Maailmalla yleisin karkearehu maidontuotannossa Tuottaa vakaita satoja hyvin vaihtelevissa olosuhteissa Energiapitoinen,

Lisätiedot

Hevosten karkearehuanalyysit Hevoset messut Tampere. MMT Venla Jokela Eurofins Viljavuuspalvelu Oy, messuosasto E60

Hevosten karkearehuanalyysit Hevoset messut Tampere. MMT Venla Jokela Eurofins Viljavuuspalvelu Oy, messuosasto E60 Hevosten karkearehuanalyysit Hevoset messut 8.-9.4.2017 Tampere MMT Venla Jokela Eurofins Viljavuuspalvelu Oy, messuosasto E60 1 Esityksen sisältö 1. Taustaa hevosten rehuanalyyseille- Miksi analysoida

Lisätiedot

Johtamalla hyvää säilörehua

Johtamalla hyvää säilörehua Johtamalla hyvää säilörehua Maitovalmennuksen nurmiseminaari 7.9.2017 Helsinki Perttu Uusitalo, Tupamäen tila Esityksen koonti: tilan nurmiasiantuntija Anu Ellä, ProAgria Länsi-Suomi Tilatietoja Kahden

Lisätiedot

NURMIPÄIVÄ Pellot Tuottamaan-hanke Liperi 25.5.2012. Päivi Kurki ja Ritva Valo MTT Mikkeli

NURMIPÄIVÄ Pellot Tuottamaan-hanke Liperi 25.5.2012. Päivi Kurki ja Ritva Valo MTT Mikkeli NURMIPÄIVÄ Pellot Tuottamaan-hanke Liperi 25.5.2012 Päivi Kurki ja Ritva Valo MTT Mikkeli 29.5.2012 Nurmen tiheys 50%. Neljännen vuoden nurmi. Tiheys on kasvuston osuus % pinta-alasta. Kuva MTT Mikkeli.

Lisätiedot

Sikojen Rehutaulukko 2014. Soile Kyntäjä MTT Kotieläintuotannon tutkimus Viikki 15.5.2014

Sikojen Rehutaulukko 2014. Soile Kyntäjä MTT Kotieläintuotannon tutkimus Viikki 15.5.2014 Sikojen Rehutaulukko 2014 Soile Kyntäjä MTT Kotieläintuotannon tutkimus Viikki 15.5.2014 20.5.2014 Uusi sikojen rehutaulukko netissä 15.5.2014 Käyttöperiaatteet netissä samanlaiset kuin aikaisemmin Voit

Lisätiedot

SINIMAILANEN, PUNA-APILA, TIMOTEI..MILLÄ YHDISTELMÄLLÄ KARJATILAN TEHOKAS NURMENTUOTANTO? Mika Isolahti Boreal Kasvinjalostus Oy Oulu 16.11.

SINIMAILANEN, PUNA-APILA, TIMOTEI..MILLÄ YHDISTELMÄLLÄ KARJATILAN TEHOKAS NURMENTUOTANTO? Mika Isolahti Boreal Kasvinjalostus Oy Oulu 16.11. SINIMAILANEN, PUNA-APILA, TIMOTEI..MILLÄ YHDISTELMÄLLÄ KARJATILAN TEHOKAS NURMENTUOTANTO? Mika Isolahti Boreal Kasvinjalostus Oy Oulu 16.11.2012 LEGSIL-PROJEKTI Laaja-alainen EU-tutkimushanke nurmipalkokasveista

Lisätiedot

KARKEAREHUANALYYSIEN KÄYTTÖ HEVOSTEN RUOKINNAN SUUNNITTELUSSA

KARKEAREHUANALYYSIEN KÄYTTÖ HEVOSTEN RUOKINNAN SUUNNITTELUSSA KARKEAREHUANALYYSIEN KÄYTTÖ HEVOSTEN RUOKINNAN SUUNNITTELUSSA Ammattikorkeakoulun opinnäytetyö Maaseutuelinkeinojen koulutusohjelma Mustiala, työn hyväksymispäivä Oma Allekirjoituksesi Riikka Uotila OPINNÄYTETYÖ

Lisätiedot

REJEKTIVEDEN PELTOMITTAKAAVAN KASVATUSKOE 2013

REJEKTIVEDEN PELTOMITTAKAAVAN KASVATUSKOE 2013 REJEKTIVEDEN PELTOMITTAKAAVAN KASVATUSKOE 2013 2 1 JOHDANTO Kasvatuskoe on osa Satafood Kehittämisyhdistys ry:n - hanketta. Kokeen tarkoituksena oli selvittää biokaasulaitoksen rejektiveden arvo ohran

Lisätiedot

Heinäseminaari, Jyväskylä Päivi Näkki Viljavuuspalvelu Oy

Heinäseminaari, Jyväskylä Päivi Näkki Viljavuuspalvelu Oy Heinäseminaari, Jyväskylä 2012 27.10.2012 Päivi Näkki Viljavuuspalvelu Oy Keskimääräinen happamuus ja ravinteisuus 2006-2010 2005-2009 Luonnonmukainen viljely Suure Yksikkö Arvo Viljavuusluokka Arvo

Lisätiedot

Rehuanalyysien tulokset. Petra Tuunainen, MTT Kotieläintuotannon tutkimus 10.6.2014. Johdanto

Rehuanalyysien tulokset. Petra Tuunainen, MTT Kotieläintuotannon tutkimus 10.6.2014. Johdanto Rehuanalyysien tulokset Petra Tuunainen, MTT Kotieläintuotannon tutkimus 10.6.2014 Johdanto Luomua lisää- luomutilojen neuvonnan kehittäminen (LUTUNE)- hankkeessa kerättiin kolmelta lypsykarjatilalta rehunäytteitä

Lisätiedot

Lypsylehmän negatiivisen energiataseen hallinta. Annu Palmio KESTO-hankkeen loppuseminaari 16.12.2014

Lypsylehmän negatiivisen energiataseen hallinta. Annu Palmio KESTO-hankkeen loppuseminaari 16.12.2014 Lypsylehmän negatiivisen energiataseen hallinta Annu Palmio KESTO-hankkeen loppuseminaari 16.12.2014 19.12.2014 1 Tausta: poikimisen jälkeinen energiatase Ummessaolevan lehmän energiantarve noin 90 MJ

Lisätiedot

Kokoviljasäilörehut nautakarjatilan viljelykierrossa

Kokoviljasäilörehut nautakarjatilan viljelykierrossa Kokoviljasäilörehut nautakarjatilan viljelykierrossa - Rehuviljaa entistä edullisemmin Rehvi-hanke Timo Lötjönen tutkija Luonnonvarakeskus, Ruukki / Oulu p. 040 556 5926 Esityksen sisältö: Johdanto Viljelykiertoesimerkki

Lisätiedot

Maissirehu lehmien ruokinnassa. ProAgria Pohjois-Savo, Jouni Rantala

Maissirehu lehmien ruokinnassa. ProAgria Pohjois-Savo, Jouni Rantala Maissirehu lehmien ruokinnassa ProAgria Pohjois-Savo, Jouni Rantala 043 825 2684 Miksi tämä kiinnostaa? 1. Kehittyvät tilat haluavat testata uusia asioita 2. Mahtava satopotentiaali 3. Kaiken työn ulkoistaminen

Lisätiedot

Minna Tanner, ProAgria Kainuu

Minna Tanner, ProAgria Kainuu Rehuyksiköstä Megajouleen Minna Tanner, ProAgria Kainuu Rehuarvojen päivitykset 1.9.2010 Megajoule (MJ) korvasi rehuyksikön (Ry) rehuenergian yksikkönä (märehtijöillä ja hevosilla) Lypsylehmien energian

Lisätiedot

Nurmen sato ja rehuarvo kolmella reservikaliumpitoisuudeltaan erilaisella maalajilla Lietelannan ja väkilannoitteen vaikutus

Nurmen sato ja rehuarvo kolmella reservikaliumpitoisuudeltaan erilaisella maalajilla Lietelannan ja väkilannoitteen vaikutus Nurmen sato ja rehuarvo kolmella reservikaliumpitoisuudeltaan erilaisella maalajilla Lietelannan ja väkilannoitteen vaikutus Sanna Kykkänen, Perttu Virkajärvi, Maarit Hyrkäs, Arto Pehkonen, Tiina Hyvärinen,

Lisätiedot

Laadullisesti hyvän säilörehun tuottaminen porotaloudessa

Laadullisesti hyvän säilörehun tuottaminen porotaloudessa Laadullisesti hyvän säilörehun tuottaminen porotaloudessa Tutkija Antti Hannukkala MTT Rovaniemi Eteläranta 55 96300 Rovaniemi puh. 029 531 7179 Email: antti.hannukkala@mtt.fi Ruokinta on tullut porotalouteen

Lisätiedot

YLIVOIMAINEN KUMINAKETJU KYLVÖSIEMENMÄÄRÄN VAIKUTUS TAIMETTUMISEEN JA SATOON

YLIVOIMAINEN KUMINAKETJU KYLVÖSIEMENMÄÄRÄN VAIKUTUS TAIMETTUMISEEN JA SATOON 1 YLIVOIMAINEN KUMINAKETJU KYLVÖSIEMENMÄÄRÄN VAIKUTUS TAIMETTUMISEEN JA SATOON Erikoistutkija Marjo Keskitalo, MTT Kasvintuotannon tutkimus, Jokioinen. marjo.keskitalo@mtt.fi KOKEEN TAUSTAA Kuminan kylvösiemenmääräksi

Lisätiedot

Lohkokohtainen nurmen sato Apilanurmisäilörehu Nurmen täydennyskylvö

Lohkokohtainen nurmen sato Apilanurmisäilörehu Nurmen täydennyskylvö Lohkokohtainen nurmen sato Apilanurmisäilörehu Nurmen täydennyskylvö Pellot tuottamaan tulosseminaari 7.2.2012 Joensuu Päivi Kurki ja Ritva Valo MTT Mikkeli Sanna-Mari Hartikainen ProAgria Pohjois-Karjala

Lisätiedot

Ruokinta tuotosseurantatiloilla vuonna Tuija Huhtamäki ProAgria Keskusten Liitto

Ruokinta tuotosseurantatiloilla vuonna Tuija Huhtamäki ProAgria Keskusten Liitto Ruokinta tuotosseurantatiloilla vuonna 2017 Tuija Huhtamäki ProAgria Keskusten Liitto 27.3.2018 Ruokintapöydällä tänään ProAgrian ruokintapalvelujen peitto Millaisilla rehuilla tuotettiin vuonna 2016 ja

Lisätiedot

Nurmen massan ja säilörehusadon mittaaminen (KARPE hanke) Auvo Sairanen NurmiArtturi 23.11.2011, Seinäjoki

Nurmen massan ja säilörehusadon mittaaminen (KARPE hanke) Auvo Sairanen NurmiArtturi 23.11.2011, Seinäjoki Nurmen massan ja säilörehusadon mittaaminen (KARPE hanke) Auvo Sairanen NurmiArtturi 23.11.2011, Seinäjoki Sadonmittauksen merkitys Ruokinnansuunnittelu perustuu tietoon säilörehun varastomäärästä ja laadusta

Lisätiedot

Palkokasveilla valkuaisomavaraisempaan maidontuotantoon

Palkokasveilla valkuaisomavaraisempaan maidontuotantoon Palkokasveilla valkuaisomavaraisempaan maidontuotantoon Kaisa Kuoppala MTT Kotieläintuotannon tutkimus Maaseudun Tiedetreffit 3.6.2014 Mustiala Valkuaisrehuja tuodaan paljon ulkomailta Rehuvalkuaisen omavaraisuusaste

Lisätiedot

Nurmilajit. Talvi 2008. Piirrettyjen kuvien lähde: http://rylli.rauma.fi/~pastan/raumansaaristonkasvit.html

Nurmilajit. Talvi 2008. Piirrettyjen kuvien lähde: http://rylli.rauma.fi/~pastan/raumansaaristonkasvit.html Nurmilajit Talvi 2008 Piirrettyjen kuvien lähde: http://rylli.rauma.fi/~pastan/raumansaaristonkasvit.html Yleistä Pohjoiset nurmikasvit asettuvat ajoissa talvilepoon, keräävät runsaasti energiaa ennen

Lisätiedot

Herne säilörehun raaka-aineena

Herne säilörehun raaka-aineena Herne säilörehun raaka-aineena Kaisa Kuoppala, Luke Jokioinen Katariina Manni, HAMK Mustiala Marketta Rinne, Luke Jokioinen 2 Etunimi Sukunimi Uusvanha herne Herne on perinteinen kasvi, jonka viljely osataan

Lisätiedot

Calciprill-kalkki - vaikutus maan happamuuteen ja satoon ohralla ja timoteinurmella kasvukaudella 2013

Calciprill-kalkki - vaikutus maan happamuuteen ja satoon ohralla ja timoteinurmella kasvukaudella 2013 Calciprill-kalkki - vaikutus maan happamuuteen ja satoon ohralla ja timoteinurmella kasvukaudella 2013 Merja Högnäsbacka MTT Ylistaro Alapääntie 104 61400 Ylistaro +358 29 531 7247 merja.hognasbacka@mtt.fi

Lisätiedot

Kokemuksia herneen ja härkäpavun viljelystä säilörehuksi sekä nurmen täydennyskylvöstä

Kokemuksia herneen ja härkäpavun viljelystä säilörehuksi sekä nurmen täydennyskylvöstä Kokemuksia herneen ja härkäpavun viljelystä säilörehuksi sekä nurmen täydennyskylvöstä Timo Lötjönen MTT Ruukki timo.lotjonen@mtt.fi google haku: mtt ruukki Miksi palkokasveja tai valkuaiskasveja kannattaisi

Lisätiedot

Aperehuruokinnan periaatteet

Aperehuruokinnan periaatteet Aperehuruokinnan periaatteet Lehmien kaikki rehut sekoitetaan keskenään Seosta annetaan vapaasti Lehmä säätelee itse syöntiään tuotostasoaan vastaavaksi Ummessa olevien ja hiehojen ruokintaa pitää rajoittaa

Lisätiedot

Raisioagro. Nurmiopas 2014

Raisioagro. Nurmiopas 2014 Raisioagro Nurmiopas 2014 Valitse seokset niittostrategian mukaan Raisioagron nurmisiemenseokset ovat korkealaatuisen ja runsaan sadon tuottajia. Tilalla tehdään jo kylvövaiheessa valinnat sopivasta korjuustrategiasta.

Lisätiedot

Ruokonadasta ja koiranheinästä kasvaa pitkäkestoinen nurmi

Ruokonadasta ja koiranheinästä kasvaa pitkäkestoinen nurmi Liite 9.6.2003 60. vuosikerta Numero 2 Sivu 5 Ruokonadasta ja koiranheinästä kasvaa pitkäkestoinen nurmi Oiva Niemeläinen, Päivi Nykänen-Kurki ja Tiina Tontti, MTT Ruokonata ja koiranheinä olivat selkeästi

Lisätiedot

Neuvonnan ja tutkimuksen yhteistyö. Luomupäivät Mikkeli 12.11.2013 Marja Suutarla

Neuvonnan ja tutkimuksen yhteistyö. Luomupäivät Mikkeli 12.11.2013 Marja Suutarla Neuvonnan ja tutkimuksen yhteistyö Luomupäivät Mikkeli 12.11.2013 Marja Suutarla Luomua lisää kokonaisuus - tutkimusyhteistyö Luomu neuvonnan kehittäminen Ammattikeittiöiden luomuosaamisen kehittäminen

Lisätiedot

Kaura lehmien ruokinnassa

Kaura lehmien ruokinnassa Kaura lehmien ruokinnassa Raisio Oyj:n Tutkimussäätiö MONIPUOLINEN KAURA SEMINAARI 20.4.2017 Seija Jaakkola Helsingin yliopisto Maataloustieteiden laitos http://lajiketunnistus.evira.fi Kaura (Avena) Viljelty

Lisätiedot

Rehuako vesirutosta?

Rehuako vesirutosta? Rehuako vesirutosta? Vesiruton hyötykäyttö Seminaari Kauttua Hilkka Siljander-Rasi Luonnonvarakeskus Vesikasvit rehuna Käytetty täydentämässä rehuvalikoimaa, kun karjan rehujen viljely ollut vähäistä tai

Lisätiedot

10:00 10:05 Tilaisuuden avaus, Sari Vallinhovi, ProAgria Etelä-Pohjanmaa. 10:30 11:15 Nurmen säilönnän haasteiden hallinta, Arja Seppälä, Eastman

10:00 10:05 Tilaisuuden avaus, Sari Vallinhovi, ProAgria Etelä-Pohjanmaa. 10:30 11:15 Nurmen säilönnän haasteiden hallinta, Arja Seppälä, Eastman 2.2.217 Säilöntälaadun varmistaminen korjuutekniikka ja säilöntä Perjantaina 27.1.217, klo 1:-13:3 Paikka Seinäjoki Areena, Komia-kabinetti Ohjelma: 1: 1: Tilaisuuden avaus, Sari Vallinhovi, ProAgria Etelä-Pohjanmaa

Lisätiedot

Nurmirehujen tuotantokustannuksiin vaikuttavat tekijät

Nurmirehujen tuotantokustannuksiin vaikuttavat tekijät Nurmesta Tulosta -hanke Nurmirehujen tuotantokustannuksiin vaikuttavat tekijät Nurmex-tietoisku 16 Marita Jääskeläinen ProAgria Etelä-Pohjanmaa Säilörehun tuotantokustannus Merkittävässä osassa maidontuotannon

Lisätiedot

Ruokinta tuotosseurantatiloilla vuonna Tuija Huhtamäki ProAgria Keskusten Liitto

Ruokinta tuotosseurantatiloilla vuonna Tuija Huhtamäki ProAgria Keskusten Liitto Ruokinta tuotosseurantatiloilla vuonna 2018 Tuija Huhtamäki ProAgria Keskusten Liitto 19.3.2019 Ruokintapöydällä tänään Millaisilla rehuilla maitoa tuotettiin vuonna 2018 ja erot edellisvuoteen? Säilörehun

Lisätiedot

Korjuustrategiat timotei-nurminataseoksilla

Korjuustrategiat timotei-nurminataseoksilla Korjuustrategiat timotei-nurminataseoksilla KESTO-hankkeen loppuseminaari 16.12.2014 Maarit Hyrkäs, Sanna Kykkänen, Auvo Sairanen ja Perttu Virkajärvi MTT Maaninka 12.12.2014 Kenttäkokeen tavoitteet Tavoitteena

Lisätiedot

Hyvinvoiva vasikka tuotannon tekijänä

Hyvinvoiva vasikka tuotannon tekijänä Hyvinvoiva vasikka tuotannon tekijänä Maarit Kärki MTT Ruukki Vasikan ensimmäisiin kuukausiin kannattaa panostaa, sillä sen vaikutukset näkyvät eläimen koko elinkaaren ajan. Olosuhteet ja hyvinvointi Rehut

Lisätiedot

Tasapainoinen lannoitus. 2/2012 A Kerminen

Tasapainoinen lannoitus. 2/2012 A Kerminen Tasapainoinen lannoitus viljat ja öljykasvit 2/2012 A Kerminen Typpi lisää satoa ja valkuaista 9000 8000 7000 6000 5000 Kevätvehnän typpilannoitus sato ja valkuais-% 14 13 12 11 Typen puutteessa kasvi

Lisätiedot

Kokoviljan viljely ja käyttö lypsylehmillä

Kokoviljan viljely ja käyttö lypsylehmillä Kokoviljan viljely ja käyttö lypsylehmillä EuroMaito webinaari 7.6.2017 Auvo Sairanen, Luke Maaninka Kokovilja EDUT HAASTEET Hyvä suojakasvi nurmelle Tehostaa lietteen ravinteiden käyttöä Kertakorjuu laskee

Lisätiedot

Nurmipalkokasvit, nurmen kolmas niitto ja maissisäilörehu

Nurmipalkokasvit, nurmen kolmas niitto ja maissisäilörehu Nurmipalkokasvit, nurmen kolmas niitto ja maissisäilörehu Auvo Sairanen Nurmi euroiksi - tutkittua tietoa nurmesta, naudasta ja taloudesta Iisalmi 9.4.2019. Syysniiton rehuarvo 3-niiton strategialla sulavin

Lisätiedot

Syysrapsia Ruukissa. Miika Hartikainen, MTT Ruukki

Syysrapsia Ruukissa. Miika Hartikainen, MTT Ruukki Syysrapsia Ruukissa Miika Hartikainen, MTT Ruukki Syysrapsikokeen taustaa Koepaikkana MTT:n Pohjois-Pohjanmaan tutkimusasema Ruukissa Tarkoitus kokeilla syysrapsin menestymistä tavanomaista viljelyaluettaan

Lisätiedot

Härkäpapusäilörehu lypsylehmien ruokinnassa

Härkäpapusäilörehu lypsylehmien ruokinnassa Härkäpapusäilörehu lypsylehmien ruokinnassa Annu Palmio 1, Auvo Sairanen 1, Kaisa Kuoppala 2 Marketta Rinne 2 1 Luonnonvarakeskus, Vihreä teknologia, Halolantie 31 A, 71750 Maaninka, etunimi.sukunimi@luke.fi

Lisätiedot

Älykkäät mittaukset karjan ruokinnassa ja terveydessä ÄLYREHU

Älykkäät mittaukset karjan ruokinnassa ja terveydessä ÄLYREHU Älykkäät mittaukset karjan ruokinnassa ja terveydessä ÄLYREHU 1.1.2018 31.8.2020 Tuija Kallio, 17.1.2019 Maaseudun innovaatioryhmien (EIP-ryhmät) tapaaminen, Helsinki ÄLYREHU innovaatioryhmä Toteuttajina

Lisätiedot

Nurmipalkokasvit nurmirehujen tuotannossa

Nurmipalkokasvit nurmirehujen tuotannossa Nurmipalkokasvit nurmirehujen tuotannossa Valkuaiskasvityöpaja Hämeenlinna 12.12.2016 Markku Niskanen Tutkija, Luke Seinäjoki/Ylistaro Johdanto - Puna-apilan lajikekokeet - Talvisopu hankkeen sinimailaskokeet

Lisätiedot