RAUTJÄRVEN KUNTA Tiiliruukin asemakaava ja Simpele Änkilä osayleiskaavan muutos

Transkriptio

1 RAPORTTI 16X RAUTJÄRVEN KUNTA Tiiliruukin asemakaava ja Simpele Änkilä osayleiskaavan muutos Luontoselvitys

2 Sisältö 1 1 JOHDANTO 1 2 ALUEEN SIJAINTI JA YLEISPIIRTEET 1 3 MENETELMÄT Lähtötiedot Maastokartoitukset 2 4 LUONNONYMPÄRISTÖN YLEISPIIRTEET Maa- ja kallioperä Vesistöt ja pohjavesialueet Kasvillisuus Eläimistö 4 5 LUONTOARVOILTAAN MERKITTÄVÄT KOHTEET 5 6 JOHTOPÄÄTÖKSET JA SUOSITUKSET MAANKÄYTÖLLE 10 7 LÄHTEET 11 Liitteet Liite 1. Liite 2. Luontokohdekartta. Linnustoselvitys. Valokuvat: Soile Turkulainen 2013 ja Kannen kuva: Ometanmäen pohjoisosan rantametsää. Raportin pohjakartat: Ammattilaisen karttapaikka Maanmittauslaitos 2013, lupa nro 495/KP/04. Maanmittauslaitoksen avoimien aineistojen karttapalvelu, peruskarttarasteri 10/2013, lisenssi: Pöyry Finland Oy Soile Turkulainen biologi, FM Ismo Yli-Tuomi biologi, FM Yhteystiedot: Pöyry Finland Oy Juhana Herttuan puistokatu 21, Turku puh: etunimi.sukunimi@poyry.com

3 1 1 JOHDANTO Tämä luontoselvitys on tehty Rautjärven kunnan Tiiliruukin alueelle osayleiskaavan muutosta ja asemakaavaa varten. Selvityksen tarkoituksena oli kartoittaa lähtötietojen ja maastokartoitusten perusteella alueen luonnonympäristön yleispiirteet ja luontoarvoiltaan merkittävät kohteet. Lisäksi raportissa on annettu ohjeita ja suosituksia luontoarvojen huomioon ottamisesta maankäytön suunnittelussa. Selvityksen teki biologi FM Soile Turkulainen Pöyry Finland Oy:stä. Linnustoselvityksen teki Jari Kontiokorpi (liite 2). 2 ALUEEN SIJAINTI JA YLEISPIIRTEET Selvitysalue sijaitsee Etelä-Karjalan maakunnassa Rautjärven kunnan Simpeleen taajaman pohjoispuolella (kuva 1). Selvitysalueen pinta-ala on noin 100 hehtaaria. Se rajoittuu pohjoisessa Kivijärven rantaan ja lännessä Kokkolanjoen yläosaan. Kivijärven kautta purkautuvat yläpuolisen Simpelejärven vedet Kokkolanjokeen. Etelässä ja idässä selvitysalueen rajana on asutus. Yleispiirteiltään selvitysalue on metsäistä maastoa, jossa lisäksi on kaksi asuinrakennusta ja itäosassa pelto. Ometanmäen ja Niemenmäen lakialueella on laaja hakkuualue, josta on korjattu pois kesän 2010 myrskyissä kaatunutta puustoa. Mäen laen kautta kulkee tieyhteys Kivijärven rannassa olevaan vene- ja uimarantaan. Ympäri mäkialuetta risteilee ulkoilupolkuja ja latu-uria. Kivijärven rantavyöhykkeellä on varttunutta kuusi- ja sekametsää, jossa on paikoin runsaasti lahopuuta. Kivijärven rannoilla ja Kokkolanjoen yläosassa näkyy jälkiä 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa toteutetuista Simpelejärven järvenlaskuista. Kivijärven Natura-alue Selvitysalue Kuva 1. Selvitysalue sijaitsee Simpeleen keskustan pohjoispuolella Ometanmäen ja Niemenmäen alueella. Se rajoittuu Kivijärven Natura-alueen rantaan.

4 3 MENETELMÄT Lähtötiedot Luontoselvityksen lähtötietoina käytettiin OIVA-ympäristö- ja paikkatietopalvelun (OIVA-palvelun) luontotietoja ja Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämän Eliölajitrekisterin uhanalaistietoja. Simpeleen tehdasalueen rakennuskaavan ympäristövaikutusten arviointiin (Maa ja Vesi Oy 1996) sisältyy Ometanmäen luonnonympäristön kuvaus, mutta alue on sen jälkeen muuttunut. Selvitysalue rajoittuu pohjoisessa Kivijärven Natura-alueeseen (FI , 119 ha, SPA), jonka osalta oli käytettävissä kohdekuvaus (Kaakkois-Suomen ELY-keskus 2013). Kivijärvi on osa Suomen tärkeisiin FINIBA-lintualueisiin kuuluvaa Parikkalan seudun lintuvedet -kokonaisuutta (320098) (Leivo ym. 2002). Suomen tärkeät lintualueet (Finnish Important Bird Areas FINIBA) -hanke on Suomen ympäristökeskuksen ja BirdLife Suomi ry:n ja sen jäsenyhdistysten yhteistyönä toteuttama tärkeiden lintualueiden kartoitus- ja seurantahanke. Hankkeen tuloksena on syntynyt koko maan kattava tärkeiden lintualueiden verkosto, joka ei kuitenkaan ole varsinainen luonnonsuojeluohjelma. Kivijärven toisella puolella noin 200 metrin päässä selvitysalueesta on Martinkonnun rantalehdon luonnonsuojelualue (YSA053447, kuva 1). Selvitysalueen lähiympäristössä ei ole muita Natura-alueita, luonnonsuojelualueita tai valtakunnallisten luonnonsuojeluohjelmien kohteita. Alueelle ei sijoitu tiedossa olevia uhanalaisten lajien esiintymiä. 3.2 Maastokartoitukset Luontoselvityksen syksyn maastokartoitus tehtiin Kevään liito-oravaselvitys tehtiin pääosin Lisäksi venerannan ympäristöä tarkasteltiin Linnustokartoitukset tehtiin toukokuun lopussa ja kesäkuun puolivälissä 2014 (liite 2). Maastokartoitusten tarkoituksena oli selvittää, onko alueella seuraavia maankäytön suunnittelussa huomioon otettavia luontokohteita: luonnonsuojelulain (29 ) suojellut luontotyypit vesilain (2 luku 11 ja 3 luku 2 ) luonnontilaisina säilytettävät vesiluontotyypit ja purot metsälain (10 ) erityisen tärkeät elinympäristöt liito-oravaesiintymät ja liikkumisyhteydet muille uhanalaisille lajeille (luonnonsuojeluasetuksen liite 4, Rassi ym. 2010) ja luontodirektiivin liitteen IV(a) lajeille soveltuvat elinympäristöt uhanalaiset luontotyypit (Raunio ym. 2008) muut luonnon monimuotoisuuden kannalta huomionarvoiset kohteet (kuten linnustoltaan arvokkaat alueet). Luontodirektiivin liitteen IV(a) lajeihin kuuluvan uhanalaisen liito-oravan kartoituksessa etsittiin lajin elinpiirin osoittavia ulostepapanoita pesä- ja ruokailupuiksi soveltuvien kookkaiden kuusten ja haapojen alta Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa -julkaisun menetelmien mukaisesti (Sierla ym. 2004). Lisäksi pyrittiin löytämään liito-oravan pesäpaikat ja mahdolliset lajin käyttämät liikkumisyhteydet. 4 LUONNONYMPÄRISTÖN YLEISPIIRTEET 4.1 Maa- ja kallioperä Selvitysalue sijoittuu lähelle ensimmäistä Salpausselkää sen pohjoispuoliseen maastoon, jossa on kallioisia moreenimäkiä ja niiden liepeillä alavampia hienoainesmaita (Geolo-

5 3 gian tutkimuskeskus 2013). Selvitysalueen keskiosan Ometanmäki kohoaa noin 110 metriä merenpinnasta ja noin 30 metriä Kivijärven pinnasta. Kallioperältään selvitysalue on svekokarjalaisia kiillegneissejä ja kiilleliusketta. Ometanmäen ja Niemenmäen laella ja luoteisrinteessä on näkyvissä kalliopaljastumia. Ranta-alueella erottuu Simpelejärven vedenpinnan laskuja edeltäneen ajan rantatörmiä ja kivikoita. Selvitysalueen länsireunalla näkyy jälkiä Kivijärvenkosken syventämiseen ja leventämiseen järvenlaskujen aikaan liittyneistä louhintatöistä. 4.2 Vesistöt ja pohjavesialueet Selvitysalue rajoittuu Kivijärven länsiosaan pohjoisessa ja siitä alkunsa saavaan Kokkolanjokeen lännessä. Kivijärvi on pienehkö rehevä järvi, jonka kautta yläpuolisen Simpelejärven vedet purkautuvat Kokkolanjokeen. Kokkolanjoki virtaa etelään Simpeleen taajaman sivuitse, ja sen varrelle selvitysalueen eteläpuolelle sijoittuvat Simpeleen tehtaat. Selvitysalueella pintavedet virtaavat joko pohjoiseen Kivijärven suuntaan tai länteen suoraan Kokkolanjokeen. Edellinen on Simpelejärven alaosan lähialuetta ja jälkimmäinen Kokkolanjoen aluetta. Vesistöalueena on Hiitolanjoen vesistöalueen Suomen puoleinen osa. Kokkolanjoki eli Hiitolanjoki laskee Laatokkaan noin 40 kilometrin päässä kaakossa. Simpelejärveä on laskettu useaan otteeseen mm. Kivijärven alapuolista koskea perkaamalla. Vuosina tehty lasku laski järven pintaa noin 2,4 metriä ja vuosina tehty lasku noin 0,8 metriä (Juvonen 1996). Nykyisin Simpelejärven ja Kivijärven keskivedenpinta on +68,8 metriä merenpinnasta. Selvitysalue ei ole luokiteltua pohjavesialuetta. 4.3 Kasvillisuus Selvitysalue sijoittuu eteläboreaaliselle kasvillisuusvyöhykkeelle ja kuuluu kasvimaantieteellisessä aluejaossa Järvi-Suomeen (OIVA-palvelu 2013). Eliömaakuntana on Laatokan Karjala (LK). Simpele sijaitsee Laatokan Karjalan lehtokeskuksen reuna-alueella, mikä näkyy kasvillisuuden keskimääräistä suurempana rehevyytenä. Selvitysaluetta luonnehtivat havupuuvaltaiset kangas- ja lehtometsät ja hakkuu- ja taimikkoalueet. Ometanmäen etelärinteestä ulottuu mäen lakialueelle ja edelleen itään Niemenmäen pohjoisrinteeseen noin 20 hehtaarin laajuinen hakkuualue, josta on korjattu kesän 2010 Veera-myrskyssä kaatunutta puustoa (kuva 2). Myrskyssä säästynyt varttuneen puuston, lehtipuuston ja lahopuuston luonnehtima rantametsävyöhyke ulottuu melko yhtenäisenä läpi koko selvitysalueen. Idässä se jatkuu Niemenmäen alarinteessä ja kaartuu lännessä kapeana kaistaleena Ometanmäen eteläpuolelle. Ometanmäen länsija pohjoisrinteen metsä on varttunutta kuusikkoa, jossa on seassa koivua, haapaa, tuomea ja kumparekohdissa mäntyä. Aluskasvillisuudessa esiintyy yleisesti lehtomaisen kankaan ja tuoreen lehdon lajeja kuten sinivuokkoa, käenkaalia, lehtokuusamaa ja kosteimmissa paikoissa hiirenporrasta. Muita lajeja ovat mm. kivikko- ja metsäalvejuuri, metsäkastikka, lillukka, mansikka ja puna-ailakki. Maasto on vanhojen rantatörmien kohdalla paikoin kivikkoista. Pohjoisessa Lehmusniemen alavat rannat ovat paljastuneet aikanaan järvenlaskuissa, olleet sen jälkeen ilmeisesti viljeltyjä ja kasvavat nyt varttuvaa kuusikkoa, nuorta koivikkoa ja harmaa- ja tervalepikkoa. Niemenmäen alarinteessä on vanhan rantarinteen harmaalepikkoa ja nuorta kuusikkoa. Lahopuustoa on myrskyn jäljiltä erittäin runsaasti etenkin Ometanmäen luoteisrinteessä, Lehmusniemen alueella ja Niemenmäen itäpuolella pellon reunassa. Lahopuissa on etenkin järeähköjä kuusia, mutta myös lehtipuita. Lehtipuupökkelöitä on etenkin Lehmusniemen ranta-alueella.

6 4 Aikoinaan selvitysalue on todennäköisesti ollut lähes kokonaan niitty- ja hakamaata, koska kiviröykkiöitä ja kiviaitoja on ympäri aluetta. Koillisosassa on viljelyskäytössä oleva rantapelto, joka on perustettu järvenlaskuissa paljastuneelle maalle. Eteläosassa Simpeleentien varressa on entistä peltoa tai niittyä, joka kasvaa varttuvaa koivikkoa, jossa on seassa nuorta kuusta ja yläosassa nuorta mäntyä. Niemenmäen laelta etelään päin on nuorta koivikkoa ja kuusikkoa. Myös itäosassa astutuksen ja pellon välissä on hakkuualue ja pensoittunutta peltoa. Ometanmäen aluetta on hoidettu ainakin osittain puistomaisena, sillä luoteisrinteessä kasvaa istutettuina lehtikuusia ja eteläosasta löytyy muutamia tuijia, metsälehmuksia, poppeleita ja vaahteroita. Ometanmäen etelärinteessä on kasvanut ennen myrskyä vankkaa haavikkoa (Maa- ja Vesi Oy 1996). Haavat ovat nopeakasvuisia hybridihaapoja, ja kasvavat nykyisin rinteessä tiheänä vesaikkona. Rantakasvillisuus on runsainta Lehmusniemen ympäristön matalilla rannoilla, joissa on sara- ja kastikkavaltaista rantaluhtaa ja järvikortekasvustoja. Kokkolanjoen ranta-alue on kauttaaltaan kaivettua ja louhittua ja eteläosassa rakennettua. Kuva 2. Latu-ura ja myrskyn jälkeinen hakkuu Ometanmäellä. 4.4 Eläimistö Selvitysalueen eläimistössä on sekä kulttuuriympäristöjen että metsien ja vesistöjen lajeja. Liito-oravan papanoita löytyi keväällä 2014 Ometamäen pohjoisrinteestä Lehmusniemeen ulottuvalta alueelta useiden kymmenien puiden alta. Parhaimmat pesäpuut ovat Lehmusniemen järeät kolohaavat, joiden alla papanoita oli runsaasti. Muita mahdollisia pesäpaikkoja ovat muutamien kuusten vanhat oravanpesät ja venerannan yläpuolisen metsän haavat. Lisäksi erillinen pesäpuu löytyi Ometanmäen eteläpuolelta lehmuskujanteen lehmuksesta. Liito-oraville ruokailupuiksi sopivia harmaaleppiä kasvaa rannan läheisyydessä ja rinteitä alas virtaavien norojen varsilla. Rantamesien kautta muodostuu liito-oraville sopiva kulkuyhteys läpi selvitysalueen. Rantametsät saattavat olla myös lepakoiden ruokailualueita tai siirtymäreittejä. Liito-orava ja lepakot kuuluvat luontodirektiivin liitteen IV(a) lajeihin, joiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on luonnonsuojelulain (49 ) perusteella kielletty.

7 5 Selvitysalueen linnusto painottuu pensas- ja nuorten rehevien metsien lintulajeihin (liite 2). Havumetsien sekä kuivien kankaiden lajit olivat vähälukuisia. Eteläisen Suomen runsaslukuisin laji peippo oli kartoitusalueella vasta kolmanneksi runsaslukuisin pajulinnun ja viitakerttusen jälkeen. Pensaikkoisia avomaita suosivan viitakerttusen tiheys Ometanmäen lakialueella on Suomen suurimpia tiedossa olevia. Yhteensä kartoituksissa havaittiin 68 lintulajia, joista selvitysalueella pesi varmasti tai mahdollisesti 62. Erittäin uhanalaisen (EN) valkoselkätikan tuoreita syönnösjälkiä löytyi yleisesti. Lajilla on ollut reviiri Kivijärven rannoilla ainakin 1990-luvulta lähtien, mutta vuoden 2010 myrskyjen ja hakkuiden jälkeen lajille elintärkeät lehtimetsät supistuivat tuntuvasti. Vuonna 2014 laji pesi selvitysalueen lähistöllä. Lehmusniemi on sille tärkeä ruokailualue. Silmälläpidettävistä (NT) lajeista havaittiin teeri, rantasipi, helmipöllö, sirittäjä, kuhankeittäjä ja punavarpunen. Lintudirektiivin lajeja alueella olivat laulujoutsen, pyy, teeri, ruisrääkkä, helmipöllö, pikkusieppo, pikkulepinkäinen sekä ruokavieraina kuikka, kalatiira, valkoselkätikka ja pohjantikka. Laulujoutsen pesii Juhonsaaressa ja kuikka ehkä Matinsaaressa. Linnustollisesti huomionarvoisimmat alueet ovat Lehmusniemen lehto, Kosenmaikon kuusikko sekä eteläosan kostea lehtimetsikkö. 5 LUONTOARVOILTAAN MERKITTÄVÄT KOHTEET Kohteiden karttarajaukset on esitetty kuvissa 5 ja 7 ja liitteessä Kivijärven Natura-alue ja FINIBA-alue Selvitysalue rajoittuu pohjoisreunalla noin kilometrin matkalla Kivijärven Naturaalueeseen (FI , 119 ha, SPA) (kuva 1).Kivijärvi on merkittävä linnuston pesimäalue ja muutonaikainen levähdysalue (Kaakkois-Suomen ELY-keskus 2013). Etenkin mustakurkku-uikun pesimäkanta on huomattavan suuri. Järven rannoilla esiintyy paikka paikoin ruoikkoa, mutta enemmän kuitenkin kortteikkoa, jota on etenkin Juhonsaaren ja järven etelärannan välillä. Selvitysalue ulottuu idässä Juhonsaaren kohdalle. Selvitysalueen länsiosassa sijaitsevan uima- ja venerannan kohdalla kasvillisuus on vähäistä ja vesialue melko avoin. Kivijärvi kuuluu Natura-alueen kanssa lähes samalla rajauksella Suomen tärkeisiin FINIBA-lintualueisiin. Se on osa Parikkalan seudun lintuvedet - kokonaisuutta (320098), joka on laaja erikokoisten, vierekkäisten lintuvesien kokonaisuus Parikkalassa ja sen lähialueilla (Leivo ym. 2002). Kokkolanjoen ja Kivijärven alue on tärkeä etenkin alkukevään lepäilypaikkana vesilinnuille (Kontiokorpi 2013). Kohteen arvo: Kivijärvi on valtakunnallisesti arvokas lintuvesi ja sisältyy Natura verkostoon lintudirektiiviin perusteella. Kaavahankkeen aikana tulee arvioida, kohdistuuko siitä Natura-alueelle sellaisia vaikutuksia, jotka voisivat heikentää Natura-alueen suojelun perusteena olevia luontoarvoja. Tarvittaessa vaikutukset tulee arvioida luonnonsuojelulain 65 :n edellyttämällä tavalla. 2. Ometanmäen pohjoisosan liito-oravaesiintymä ja norot Ometanmäen pohjoisosan rantametsässä on liito-oravaesiintymä, jonka ydinalue vaikutti olevan venerannan yläpuolisessa rinteessä ja jatkuvan siitä lounaaseen sekä itään Lehmusniemen suuntaan. Alueella kasvaa varttunutta kuusisekametsää ja hieman nuorempaa kuusikkoa (kuvat 3). Keväällä 2014 liito-oravan papanoita löytyi noin seitsemänkymmenen puun alta. Venerannan yläpuolisen rinteen yläosassa on ryhmä järeitä haapoja, joissa saattaa olla koloja, vaikka niitä ei havaittu. Yksi kolohaapa havaittiin teiden rajaamassa kolmiomaisessa metsikössä lähellä uimarannan pukukoppia, mutta sen alla ei ollut papanoita. Yleensä pesäpuiden alla on runsaasti papanoita, mutta aina niin ei ole.

8 6 Venerannan rinteen länsiosassa kuusikko on melko tiheä ja risupesiä on ainakin kolmessa kuusessa. Mahdollisesti liito-oravan käyttämät pesäpaikat ovat niissä. Yleispiirteiltään samanlainen metsä jatkuu Tiiliruukintien itäpuolella uimarannan rinteessä, mutta sieltä liito-oravan papanoita löytyi vain muutamien haapojen alta. Haavat eivät ole hyvin järeitä eikä niissä havaittu koloja. Runsaimmin papanoita oli koilliskulman kahden haavan alla. Uimarannan metsä on tärkeä liikkumisyhteys Lehmusniemen ja Ometanmäen välillä. Edellisten alueiden jatkona on lounaassa kuntopolkujen ja hakkuun rajaama kuusikkorinne, jossa liito-oravan papanoita oli ripotellen kuusten alla ja jonka tulkittiin olevan samaa esiintymää. Haapoja alueella on vain yksi eikä siinä havaittu koloa. Yhdessä kuusessa havaittiin risupesä. Venerannan rinnettä alas virtaa noro, jonka varrella kasvaa mm. hiirenporrasta, sinivuokkoa, ojakellukkaa, lehtotähtimöä ja kevätlinnunsilmää (kuva 4). Pääosin uoma virtaa kivikossa, jakaantuu välillä useampaan uomaan ja tasaantuu loppuosassa ennen venerannan reunaojaa. Noron alku on hakkuulla ja sen länsipuolella erottuu vanha tieura sekä pehmeitä tihkupintamaisia kohtia. Toinen noro virtaa alas rinnettä alueen länsiosassa osittain piilopurona, ja sen yläosassa on pienialainen kostea painanne. Noron varrella kasvaa mm. kevätlinnunsilmää, mesiangervoa ja hiirenporrasta. Norojen varrella ja rannassa on liito-oravalle ruokailupuiksi sopivia harmaaleppiä. Kuva 3. Liito-oravapuita venerannan rinteessä syksyllä Kuva 4. Kevätlinnunsilmää ja hiirenporrasta norojen varsilla keväällä 2014.

9 7 Kohteen arvo: Rantarinteeseen sijoittuu liito-oravaesiintymä, jonka ydinalue on papanaja mahdollisten pesäpuuhavaintojen perusteella venerannan kohdalla rinteessä. Alueella on lisäksi kaksi mahdollista metsälain (10 ) erityisen tärkeisiin elinympäristöihin kuuluvaa noron lähiympäristöä. Luonnontilaiset norot ovat vesilailla (2 luku 11 ) suojeltuja vesiluontotyyppejä. Alue on myös linnustoltaan huomionarvoinen (liite 2) Kuva 5. Liito-oravahavainnot ja luontokohteet selvitysalueen pohjoisosassa. 3. Ometanmäen lounaisrinteen norot ja lehtolaikku Ometanmäen lounaisrinteessä on varttunutta kuusikkoa ja harmaalepikkoa, josta on kaatunut melko paljon puita. Rinne on kivikkoinen sen rehevään kasvillisuuteen kuuluvat mm. hiirenporras, mesiangervo, ojakellukka ja kevätlinnunsilmä. Yläosa on kuivan lehdon tyyppistä kasvaen runsaasti lehtokuusamaa. Alempana rannassa on kalliokumpa-

10 8 reen reunoilla rehevä rantalehto, jossa kasvaa kookkaita tervaleppiä ja tuomia sekä mm. sinivuokkoa ja lehtokuusamaa. Rehevä kasvillisuus jatkuu kaakkoispuolen rinteessä. Todennäköisesti rinnekohtien kivikoissa virtaavat piilopuroina norot, vaikka ne eivät erotu kovin hyvin maastossa. Kohteen arvo: Alueella on kaksi mahdollista metsälain (10 ) erityisen tärkeisiin elinympäristöihin kuuluvaa noron lähiympäristöä ja rehevä lehtolaikku. Luonnontilaiset norot ovat vesilailla (2 luku 11 ) suojeltuja vesiluontotyyppejä. Alue on myös linnustoltaan huomionarvoinen (liite 2). 4. Lehmusniemen liito-oravaesiintymä, lehto ja metsä Lehmusniemen korkeimmalla kumpareella kasvaa varttunutta kuusi-mäntykoivusekapuustoa, jossa on myrskyn jäljiltä paljon kaatuneita runkoja. Alueella kasvaa myös harmaaleppää ja tuomea ja on paljon lehtilahopuustoa (kuva 6). Aluskasvillisuudessa tavataan mm. sinivuokkoa, lehtopähkämöä, lehtokuusamaa, punaherukkaa ja kivikkoalvejuurta. Alavat ranta-alueet ovat lehtipuustoisia entisiä peltoja tai niittyjä, niin että niemen itäpuolella kasvaa koivua ja harmaaleppää ja länsipuolella kookkaita tervaleppiä. Eteläosassa on istutuskuusikkoa, mutta myös sen alueella on kaatuneita runkoja ja kuusten seassa harmaaleppää. Lounaiskulmassa on lampareita, jotka lienee kaivettu. Lahopuustoinen niemi on tärkeä erittäin uhanalaisen (EN) valkoselkätikan ruokailualue. Keväällä 2014 siellä havaittiin lisäksi helmipöllö. Alueella oli asuttu liito-oravan elinpiiri keväällä Pesäpuuna on ainakin yksi niemen sisäosassa kasvava järeä haapa, jonka alla papanoita oli hyvin runsaasti. Lisäksi koloja voi olla sen viereisissä haavoissa. Myös harmaa- ja tervalepissä on koloja. Haapojen lisäksi papanoita löytyi useiden kuusten ja leppien alta. Kohteen arvo: Alueelle sijoittuu liito-oravaesiintymä ja liito-oravan pesäpuita. Niemi on huomionarvoinen myös rehevän kasvillisuuteensa ja lahopuustoisuutensa sekä linnustonsa (liite 2) vuoksi. Keskiseltä osaltaan sitä voidaan pitää metsälain (10 ) erityisen tärkeisiin elinympäristöihin kuuluvana rehevänä lehtolaikkuna. Kuva 6. Lehmusniemessä on erityisen paljon lahopuustoa. 5. Niemenmäen itärinteen metsänreuna Niemenmäen koillisrinteen alla pellon reunassa on vanhaa rantakivikkoa, jossa kasvaa harmaaleppää ja muutamia tervaleppiä. Joukossa on lahojakin runkoja. Erityisen paljon lahopuustoa oli syksyllä 2013 itärinteen alla peltoon rajoittuvalla kaistaleella. Ylempänä rinteessä on harmaalepikkoa, jossa on myös tuomea ja nuoria kuusia aluspuustona. Liito-oravan papanoita löytyi yhden pohjoisosassa kasvavan järeähkön haavan alta sekä syksyllä 2013 että keväällä Kohteen arvo: Alue on huomionarvoinen rehevän kasvillisuuteensa ja lahopuustoisuutensa vuoksi. Sitä voidaan osin pitää mahdollisena metsälain (10 ) erityisen tärkeisiin elinympäristöihin kuuluvana rehevänä lehtolaikkuna. Alueen kautta kulkee todennäköinen liito-oravien liikkumisyhteys.

11 Kuva 7. Liito-oravahavainnot ja luontokohteet selvitysalueen eteläosassa. 6. Niemenmäen koillispuolen pellonreuna Rinteen alla on peltoon rajoittuva entinen pelto tai niitty, jossa kasvaa pajuja ja nuoria koivuja ja korkeaa heinä- ja ruohovaltaista kasvillisuutta. Kapea kaistale on harmaaleppä- ja koivuvaltainen ja aluskasvillisuudessa on lehtolajeja. Sen kohdalla pellon reunassa on haavikko, jossa kasvaa parikymmentä järeähköä haapaa. Liito-oravasta ei havaittu merkkejä keväällä Kohteen arvo: Alue on huomionarvoinen rehevän kasvillisuuteensa ja lahopuustoisuutensa vuoksi. Sitä voidaan osin pitää mahdollisena metsälain (10 ) erityisen tärkeisiin elinympäristöihin kuuluvana rehevänä lehtolaikkuna. Alueen kautta kulkee todennäköinen liito-oravien liikkumisyhteys.

12 10 Kuva 8. Liito-oravapuita ja papanoita epätyypillisessä ympäristössä Ometanmäen eteläosassa. Liito-oravan talvipapanat ovat kellanruskeita ja kesäpapanat tummia. 7. Ometanmäen eteläosan liito-oravaesiintymä Selvitysalueen eteläosassa on puistolehmusten kuja, jonka kahden kolopuun alla oli runsaasti liito-oravan papanoita keväällä 2014 (kuva 8). Ympäristössä on nuorta lehtipuustoa ja muutamia kuusia, joista muutamien alta löytyi papanoita. Ympäristö ei ole tyypillisintä liito-oravan elinpiiriä, mutta Ometanmäen reunametsien ja Niemenmäen kautta siitä on yhteys selvitysalueen pohjoisosan liito-oravaesiintymiin. Kohteen arvo: Alueelle sijoittuu liito-oravaesiintymä ja liito-oravan pesäpuita. Ometamäen eteläosan alue on myös linnustoltaan huomionarvoinen (liite 2). 6 JOHTOPÄÄTÖKSET JA SUOSITUKSET MAANKÄYTÖLLE Selvitysalue on ihmistoiminnan vaikutuspiirissä olevaa metsäistä aluetta, joka on aikaisemmin ollut nykyistä enemmän pelto-, niitty- tai laidunkäytössä. Nykytilanteessa alueella on merkitystä taajaman virkistysalueena. Vuoden 2010 myrsky on muuttanut sen luonnonympäristöä, niin että alueelle on muodostunut myrskytuhojen korjaamisen jälkeen laaja hakkuualue. Ne rantametsäalueet, joista kaatuneita puita ei ole raivattu pois, ovat lahopuustoisuutensa vuoksi luontoarvoiltaan huomionarvoisia ja liittyvät linnustoltaan arvokkaaseen Kivijärven Natura-alueeseen. Selvitysalueella keväällä 2014 todetut liito-oravaesiintymät sijoittuvat Ometanmäen pohjoisosan rantametsään, Lehmusniemeen ja Ometanmäen eteläosan puistopuihin. Liito-orava kuuluu luontodirektiivin liitteen IV(a) lajeihin ja sen lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on luonnonsuojelulain (49 ) perusteella kielletty. Liito-orava tulee ottaa kaavassa huomioon ympäristöministeriön ohjeen Liitooravan huomioon ottaminen kaavoituksessa ( ) mukaisesti. Liito-oravan pesäpuita ja mahdollisia pesäpuita sekä niiden läheisiä puita ei saa kaataa ja esiintyminä rajatut alueet tulisi säilyttää yhtenäisinä, niin ettei niitä voimakkaasti muuteta esimerkiksi rakentamisella. Esiintymiä ympäröivillä laajemmilla metsäalueilla tulee huomioida liitooravien kannalta tarpeellisten liikkumisyhteyksien säilyminen. ELY-keskus voi myöntää yksittäistapauksessa poikkeuksen hävittämis- ja heikentämiskiellosta, mutta vain jos kyse on yleisen edun kannalta pakottavista syistä ja muuta tyydyttävää ratkaisua ei ole ja poikkeus ei haittaa lajin kantojen suotuisan suojelun tason säilyttämistä. Selvitysalueen muut luontokohteet ovat reheviä lehtolaikkuja, luhtaa ja noroja, joita voidaan pitää metsälain (10 ) tarkoittamina metsien monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeinä elinympäristöinä, joiden metsänhoidolliset hoito- ja käyttötoimenpiteet tulee tehdä elinympäristöjen ominaispiirteet säilyttävällä tavalla. Luonnontilaiset norot ovat vesilailla (2 luku 11 ) suojeltuja vesiluontotyyppejä, joiden luonnontilan vaarantaminen on kielletty. Lupaviranomainen voi yksittäistapauksessa hakemuksesta myöntää

13 11 poikkeuksen kiellosta, jos suojelutavoitteet eivät huomattavasti vaarannu. Lisäksi luontokohteissa on muutamia lahopuustoisia metsiä ja linnustoltaan huomionarvoisia alueita, joista tärkein on erittäin uhanalaisen valkoselkätikan ruokailualue Lehmusniemessä. Sekä mahdolliset lakikohteet että muut luontokohteet tulee huomioida maankäytön suunnittelussa, niin että suunnittelu muun muassa edistää maankäyttö- ja rakennuslain tavoitteiden mukaisesti luonnon monimuotoisuuden ja muiden luonnonarvojen säilymistä. Selvitysalueella ei todettu kohteita, jotka voisivat täyttää luonnonsuojelulain (29 ) suojeltujen luontotyyppien kriteerit. Lehdot, lahopuustoiset lehtomaiset kankaat ja norot edustavat luontotyyppejä, jotka on arvioitu Suomen luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnissa (Raunio ym. 2008) uhanalaisiksi tai silmälläpidettäviksi. Selvitysalue rajoittuu Kivijärven Natura-alueeseen noin kilometrin matkalla. Sen osalta tulee arvioida, kohdistuuko kaavahankkeesta suojelun perusteena oleviin luontoarvoihin sellaisia vaikutuksia, että on tarpeen laatia luonnonsuojelulain 65 :n tarkoittama Naturaarviointi. 7 LÄHTEET Geologian tutkimuskeskus 2012: Geokartta-palvelu. Juvonen 1996: Parikkalan historia. Kaakkois-Suomen ELY-keskus 2013: Kivijärven Natura-alueen kohdekuvaus. Kajoniemi, M., Eskelinen, A., Keskitalo, K., Rajamäki, R., Rautanen, H., Sahala, L., Sääksniemi, E., Timperi, J., Tossavainen, J., Vallius, P. & Vuokko, J. 2008: Pohjavesien suojelun ja kiviaineshuollon yhteensovittaminen Etelä-Karjalan loppuraportti. Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 2/2008. Kontiokorpi, J. 2013: Etelä-Karjalan lintuliikenteen pullonkaula-alueet ja muuttoreittejä. Etelä- Karjalan lintutieteellisen yhdistyksen maakunnallisesti tärkeiden lintualueiden kartoitus. Leivo, M., Asanti, T., Koskimies, P., Lammi, E. Lampolahti, J., Mikkola-Roos, M. ja Virolainen, E. 2002: Suomen tärkeät lintualueet FINIBA. BirdLife Suomen julkaisuja (No 4). Maa ja Vesi Oy 1996: Simpeleen tehdasalue, rakennuskaava ja rakennuskaavan muutos, ympäristövaikutusten arviointi. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. ja Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja s. Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus. Helsinki. Raunio, A., Schulman, A. ja Kontula, T. (toim.). 2008: Suomen luontotyyppien uhanalaisuus. Suomen ympäristö 8/2008. Osat 1 ja s. Suomen ympäristökeskus. Sierla, L., Lammi, E., Mannila, J. & Nironen, M. 2004: Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa. Suomen ympäristö 742. Ympäristöministeriö. Söderman, T. 2003: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi - kaavoituksessa, YVAmenettelyssä ja Natura-arvioinnissa. Ympäristöopas 109, Luonto ja luonnonvarat. Suomen ympäristökeskus. Valtion ympäristöhallinnon virastojen OIVA-ympäristö- ja paikkatietopalvelu. Rekisteritiedot: Ympäristöhallinnon virastojen rekisteri uhanalaisista lajeista

14 Rautjärven kunta: Tiiliruukin yleis- ja asemakaavan luontoselvitys Liite 1. Luontokohdekartta X188959

15 Simpeleen Tiiliruukin alueen linnusto 2014 Jari Kontiokorpi Rautjärven kunta: Tiiliruukin yleis- ja asemakaavan luontoselvitys 16X Liite 2. Linnustoselvitys 1 1. Selvityksen tarkoitus ja kartoitusmenetelmät Pesimälinnustoselvityksen tarkoitus oli ensisijaisesti uhanalaisten, alueellisesti uhanalaisten, silmälläpidettävien, lintudirektiivin I liitteen sekä erityisvastuulajien esiintymisen selvittäminen. Selvitykseen käytettiin soveltavaa kahden kattavan laskentakierroksen kartoitusmenetelmää. Kartoituspäivät olivat sekä , havainnointiaika klo ja kartoittajana toimi Jari Kontiokorpi. Kartoitusaamuina olot olivat otolliset kartoitukselle, oli poutaa ja tuuli heikkoa. Laskennassa selvitysalue käveltiin systemaattisesti läpi lintuja havainnoiden kulkulinjojen välisten etäisyyksien vaihdellen kasvillisuuden ja maaston mukaan noin 50 metristä 150 metriin. Reviiriksi tulkittiin havainto sopivassa pesimäympäristössä. Reviiriksi tulkittiin havainto jommallakummalla laskentakerralla välttäen päällekkäistulkintoja. Suurin osa havaituista linnuista oli laulavia, mutta myös varottelevia, ruokaa tai ulosteita kantavia emoja sekä pesiä ja poikueita havaittiin. Kahden kartoituskerran tulokset antavat kohtalaisen hyvän kuvan alueen linnustosta, tarkempaan tulokseen päästäisiin Eläinmuseon ohjeistamalla vähintään viiden laskentakerran menetelmällä (Koskimies & Väisänen 1988). Vielä tarkempaan kuvaan päästäisiin erikseen paneutumalla alkukeväällä soidintaviin lintuihin (kanalinnut, tikat, pöllöt) sekä yölaulajiin (kehrääjä, rantakanat, kerttuset yms.) ja vesilintulaskentoihin. Tulkinnoissa kartoitusalueen sisäpuolella tai rajalla havaitut reviiriin viittaavat yksilöt laskettiin mukaan, sen sijaan alueen ulkopuolella havaittuja ei. Iso osa reviireistä sijaitsi osittain kartoitusalueella ja osittain sen ulkopuolella. Ulkopuolisista reviireistä on otettu taulukkoon vain ne, joiden reviiri saattaa ylettää kaavaalueelle. Täydentäviä havaintoja saatiin Ometanmäen alueelle sekä liito oravaselvityksen yhteydessä 9.4. tehdyistä havainnoista. Metsähallitukselta saatiin valkoselkätikkatietoutta. 2. Selvitysalueen linnuston yleispiirteet Ometanmäen Niemenmäen Lehmusniemen alue on linnustollisesti monipuolista aluetta, johon ovat vaikuttaneet suuresti ihmisen toiminta, myrskyt ja hakkuut. Alue on ollut enimmäkseen sekametsää, jossa ovat risteilleet virkistyskäyttöön tarkoitetut polut ja suksiurat. Vanhahkoista metsistä on jäljellä enää rippeet ja metsien linnut ovat vaihtuneet pensaikkojen ja aukeamman maan lintulajeihin. Alueen kasvillisuus ja maastokuviot ovat hyvin vaihtelevia. Rannoilla on enimmäkseen lehtimetsää kuten myös vanhoilla peltomailla Ometanmäen eteläpuolella sekä Juholanpeltojen eteläpuolella. 3. Tulokset ja niiden tarkastelu Selvitysalueen linnusto painottuu voimakkaasti pensastojen ja nuorten rehevien metsien lintulajeihin. Havumetsien sekä kuivien kankaiden lajit olivat vähälukuisia. Eteläisen Suomen runsaslukuisin laji peippo oli kartoitusalueella vasta kolmanneksi runsaslukuisin pajulinnun ja viitakerttusen jälkeen, vaikka peiponkin pesimätiheys on suuri. Viitakerttusen Simpeleen kartoitusalueen tiheys on Suomen suurimpia tiedossa olevia (kuva

16 Liite 2. Linnustoselvitys 2 1). Alue on tiedetty hyväksi viitakerttuspaikaksi jo ennen myrskyjä ja hakkuita, esim. vuonna 1984 raportin laatija havaitsi alueella kymmenkunta viitakerttusreviiriä (Jari Kontiokorven arkisto). Loput kymmenen runsaslukuisinta lajia olivat lehtokerttu ja räkättirastas, punarinta ja punakylkirastas, pensaskerttu, harmaasieppo sekä mustarastas (Taulukko 1). Yhteensä Ometanmäen selvitysalueella havaittiin 432 maalintureviiriä, joka nostaa lintutiheyden lähes 500 pariin/km 2. Tiheys on huomattavan suuri, sillä keskimäärin Keski Karjalan alueella se on ja muualla Etelä Karjalassa paria/km 2 (Väisänen ym. 1998). Kuva 1. Viitakerttusreviirit selvitysalueella ja sen välittömässä läheisyydessä kesällä Erittäin uhanalaiset lajit (EN) Erittäin uhanalaisia lajeja ei kartoituksissa havaittu, mutta valkoselkätikan tuoreita syönnösjälkiä löytyi monin paikoin. Laji on pesinyt Kivijärven rannoilla jo kauan, pesälöytöjä on vuodesta 2004 lähtien kuusi. Vuonna 2014 valkoselkätikan pesä löytyi Metsähallituksen kartoituksissa kaava alueen välittömästä tuntumasta. Loppukesän 2010 myrskyjen ja hakkuiden jälkeen lajille elintärkeät lehtimetsät supistuivat tuntuvasti, etenkin Ometanmäen, Kivijärven etelärannan ja Mustaniemen lehtimetsät hävisivät lähes kokonaan. Siksi jäljellejääneiden ruokailumetsien säästäminen olisi tärkeää lajin turvaamiseksi, sillä suojeltuja metsiä on vain Martinkonnun kolmen hehtaarin lehtometsä järven luoteisrannalla. Vaarantuneet lajit (VU) Vaarantuneista lajeista havaittiin keltavästäräkki muuttavana Juholan pelloilla.

17 Liite 2. Linnustoselvitys 3 Silmälläpidettävät lajit (NT) Silmälläpidettävistä lajeista havaittiin teeri, rantasipi, helmipöllö, sirittäjä, kuhankeittäjä ja punavarpunen (kuva 2). Lisäksi ruokavieraana havaittiin naurulokki. Alueellisesti uhanalaiset lajit Ei havaintoja. Lintudirektiivin I liitteen lajit (D) Direktiivilajeista kartoitusalueella havaittiin laulujoutsen, pyy, teeri, helmipöllö, pikkusieppo, pikkulepinkäinen sekä ruokavieraina kuikka, kalatiira, palokärki, valkoselkätikka ja pohjantikka (tikoilla tuoreita ruokailujälkiä) (kuva 2). Laulujoutsen pesii Juhonsaaressa, kuikka ehkä Matinsaaressa. Erityisvastuulajit (EVA) Suomen kansainvälisiä erityisvastuulajeja havaittiin 8: laulujoutsen, telkkä, teeri, rantasipi, kalatiira, helmipöllö, pohjantikka (vain ruokailujälkiä) ja leppälintu (alueen ulkopuolella) (kuva 2). Näistä laulujoutsen ja kalatiira eivät pesi selvitysalueella. Kuva 2. Huomionarvoiset lintulajit selvitysalueella kesällä 2014.

18 Liite 2. Linnustoselvitys 4 Taulukko 1. Selvitysalueella havaitut lintureviirimäärät. laji status alueella ulko puolella yht. lisätieto Laulujoutsen D, EVA 1 (1) 1 pesä ulkopuolella Sinisorsa 1 1 Telkkä EVA Pyy D 1 1 Teeri D, EVA 1 1 Kuikka D 1 1 pesä Matinsaaressa? Silkkiuikku Härkälintu 1 1 Varpushaukka 1* 1 Nuolihaukka 1* 1 Töyhtöhyyppä poikuetta, 6 muuta paria Metsäviklo 1 1 Rantasipi NT, EVA 1 1 Lehtokurppa 1 1 Kalalokki luodolla pari, venelaiturilla varotteleva pari Naurulokki NT 3 3 pellolla 1 varotteleva, 6 ruokailevaa Kalatiira D, EVA 1 1 saalisteleva Tiiliruukissa Sepelkyyhky pellolla 10 ruokailevaa Käki Helmipöllö NT, D, EVA 1 1 Palokärki D (1) 1 Käpytikka Valkoselkätikka EN, D (1) 1 1 poikaspesälöytö kaava alueen lähellä Pohjantikka D, EVA (1) 1 Pikkutikka 1 1 rummuttava Martinkonnun suojelualueella Tervapääsky 4 4 Haarapääsky 1 1 Metsäkirvinen 1 1 Västäräkki 2 2 Rautiainen Peukaloinen 3 3 Leppälintu EVA 2 2 Satakieli Punarinta Mustarastas Laulurastas Punakylkirastas Räkättirastas Viitasirkkalintu 1 1 Viitakerttunen Ruokokerttunen 2 2 Kultarinta 5 5 Lehtokerttu Mustapääkerttu 7 7 Pensaskerttu Hernekerttu 2 2 Pajulintu Tiltaltti 1 1

19 Liite 2. Linnustoselvitys 5 Sirittäjä NT 5 5 Hippiäinen 8 8 Harmaasieppo Kirjosieppo Pikkusieppo D 2 2 Talitiainen Sinitiainen Hömötiainen 2 2 Töyhtötiainen 1 1 Puukiipijä 4 4 Pikkulepinkäinen D 1 1 Kuhankeittäjä NT 3 3 Närhi 1* 1 Harakka 4 4 Naakka 1 1 pellolla 10 ruokailevaa Varis 2 2 ylilentäviä ja ruokailevia lisäksi 10 Korppi 1 1 pesii tehtaan vieressä, maastopoikue Peippo Viherpeippo 3 3 Vihervarpunen 8 8 Tikli 1 1 Punatulkku 5 5 Nokkavarpunen 1* 1 Punavarpunen NT Keltasirkku Pajusirkku 2 2 yhteensä * = lentävä, reviirin tarkkaa paikkaa ei tunneta, (1) = tuoreita ruokailujälkiä Tärkeimmät lintualueet Linnustollisesti tärkeimmät alueet ovat Lehmusniemen lehtipuuvaltainen metsä, Kosenmaikon kuusivaltainen metsä sekä Ometanmäen eteläpuolinen nuorehko lehtimetsä (kuva 3). Lehmusniemen lahopuista saa ravintoa monet tikat ja tärkeä se on etenkin valkoselkä ja pikkutikalle. Arvoa nostaa helmipöllö ja sirittäjä. Kosenmaikon kuusimetsässä arvokkaimmat lajit ovat pikkusieppo, pyy, lahopuista toukkia saava pohjantikka sekä sirittäjä. Ometanmäen eteläpuolisessa metsässä on erittäin suuri lintutiheys, arvokkain laji siellä on kuhankeittäjä. Vaikka lintutiheydet olivat suuria myös Ometanmäen pensaikkoalueella, ei tätä nopeasti muuttuvaa biotooppia voi lukea linnustollisesti tärkeäksi. Lintulajisto on pensaikkoalueella varsin tavallista, huomionarvoisia on näistä vain punavarpunen (silmälläpidettävä).

20 Liite 2. Linnustoselvitys 6 Kuva 3. Selvitysalueen tärkeimmät lintualueet. Lähteet: Koskimies, P. & Väisänen, R.A. 1988: Linnustonseurannan havainnointiohjeet. 2. uusittu painos. Helsingin yliopiston eläinmuseo, Helsinki Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Suomen ympäristökeskus 2007: Lintudirektiivin I liitteen lajit Suomessa. Suomen ympäristökeskus 2013: Suomen kansainväliset vastuulajit: linnut. 1A04 4A3C A B%7D/56873 Väisänen, R.A., Lammi, E. & Koskimies, P. 1998: Muuttuva pesimälinnusto. Otava, Keuruu.