Maa ja metsätalous. Suunnittelualueen ympäristöluvalliset kotieläinyksiköt hajusuojavyöhykkeineen.

Transkriptio

1 Maa ja metsätalous Koskenkorvan suunnittelualue on intensiivisen maatalouden tuotantoaluetta. Alueen viljelykäytössä olevien peltojen yhteispinta ala on noin 1500 hehtaaria. Alueella sijaitsee 80 aktiivitilaa: 43 kotieläintilaa ja 37 kasvinviljelytilaa. Kolmella tilalla on voimassa oleva sopimus luonnonmukaisesta viljelystä. Kahdella tilalla Jouppilan kylässä on kasvihuonetuotantoa. Alueen viljelymaat ovat laadultaan erinomaisia ja soveltuvat lähes kaikkien viljelykasvien viljelyyn. Kokkolan ja Jouppilan kylän pellot ovat pääosin kivetöntä hienoa hietaa. Pohjamaan maalajina alueella on hiesusavi. Jouppilan koulun läheisyydestä pohjoiseen päin alkava metsäkaistale on kivistä ja kallioista, kasvinviljelytuotantoon soveltumatonta maata. Myös keskustan läheisyydessä sijaitsee jonkin verran kivisiä peltomaita. Erikoiskasvien, kuten juurikkaiden ja perunan viljely ei Koskenkorvalla ole yleistä, koska jalostava teollisuus sijaitsee etäällä suunnittelualueesta. Kauhajoelle valmistuva öljypellavan jalostuslaitos saattaa tuoda pellavan viljelyä myös Koskenkorvalle. Suunnittelualue on vahvaa kotieläintuotantoaluetta. Suunnittelualueella sijaitsee 15 kotieläintalouden suuryksikköä, joille on myönnetty ympäristölupa. Kaikki tuotantoyksiköt ovat porsitus, liha tai yhdistelmäsikaloita. Seitsemän ympäristölupaa edellyttävää tuotantoyksikköä sijaitsee Kokkolan kylässä, kuusi Jouppilan, yksi Peuralan ja yksi Lahdenkylässä. Alueella on noin 3500 lihasikaa, 1100 emakkoa tai emakoksi tarkoitettua nuorta sikaa ja 18 siitoskarjua. Suomulantien varteen tulossa oleva sikalalaajennus nostaa alueen lihasikamäärää vajaalla tuhannella eläimellä. Lypsykarjaa alueella on suhteellisen vähän; noin 170 lypsylehmää ja saman verran nuorkarjaa, 16 sonnia sekä 4 emolehmää. Lypsykarjatilat sijaitsevat pääosin Kyrönjoen länsipuolella. Hevosia alueella on poikkeuksellisen runsaasti, lähes 40 hevosta. Alueella on kaksi munituskanalaa, joissa on yhteensä 4500 kanaa. Aivan suunnittelualueen rajan tuntumassa on broilerin kasvattamo. Suunnittelualueen ympäristöluvalliset kotieläinyksiköt hajusuojavyöhykkeineen. 57

2 Suunnittelualueen sikalat toimivat pääosin lietelantaperiaatteella. Lypsykarjatiloilla on sekä liete että kuivalantajärjestelmiä. Laskennallisesti alueen tiloilla muodostuu nykyisen eläinmäärän mukaan kasveille käyttökelpoista typpeä noin kg ja fosforia noin kg. Typpimäärä edellyttää noin 300 hehtaarin ja fosforimäärä 1000 hehtaarin levitysalan. Suunnittelualueella on runsaasti maatilatalouteen liittyvää liikennettä; sikatiloilla rehu, tuotantotarvike ja eläinkuljetusten rekkaliikennettä ja lypsykarjatiloilla maitosäiliöautoliikennettä. Altian tehtaalta kuljetetaan sikatiloille rankkia sikojen ruokintaan. Suurilla tiloilla maksimissaan 60 tonnia painava rekka saattaa käydä useita kertoja viikossa. Suunnittelualueella on verrattain vähän metsiä. Metsäalueita ovat lähinnä Santavuoren ympäristö, Vähämäenkallio, Jyrälänmäki sekä Juomukkakallio. Muutamia pieniä metsäalueita on myös peltoaukeiden keskellä. Alueen metsät ovat enimmäkseen kivisiä moreenimaita ja pääasiassa ne ovat metsätalouskäytössä. Kivettömät alueet on raivattu viljelysmaiksi. Kyrönjoen rinteillä on paikoin pieniä lehtomaisia metsäkaistaleita. Erityisesti Santavuoren ympäristössä sekä Lahdenkylän alueella on myös joutomaaksi luokiteltuja alueita. Santaneva on metsäkasvillisuuden peittämää ojitettua suoaluetta. Alueella sijaitsee joitakin metsälain mukaisia erityisen tärkeitä elinympäristöjä. Santavuoren metsäalueella on merkitystä myös virkistyskäytön kannalta Tuulivoimapuiston hankealueen luontokartoitus Ilmajoen kunnan ja Kurikan kaupungin rajalle, Santavuoren Meskaisvuoren alueelle on suunnitteilla tuulipuistohanke. 58

3 Tuulipuiston hankealueen sijainti rajattuna: 59

4 Ympäristövaikutusten arviointiselostuksessa esitetyt tuulivoimaloiden potentiaaliset sijoittumispaikat hankevaihtoehdoissa 1 ja 2: 60

5 Suurin osa hankealueen maa alueesta pysyy hankkeen toteutuessa nykyisellään. Tuulivoimaloiden perustuksia ja huoltotieverkostoa varten tarvittava maapinta ala on yhteensä vain muutamia prosentteja hankealueen kokonaispinta alasta. Huoltotieverkoston alustavissa suunnitelmissa on hyödynnetty mahdollisimman paljon alueella olemassa olevaa tiestöä. Hankealue sijoittuu ympäristöään huomattavasti korkeammalle selännealueelle, joka on virkistyskäytössä olevaa rakentamatonta metsäaluetta. Santavuoren kallioalueen suhteellinen korkeus Kyrönjoen varsien viljelylakeuksilta on noin 80 metriä ja korkeus merenpinnasta on 146 metriä. Tuulipuiston hankealueelle on laadittu ympäristöselvitys (Ramboll 2010) ympäristövaikutusten arviointia varten hankevaihtoehdon 1 mukaisten suunnitelmien pohjalta. Ympäristöselvityksen perusteella laadittiin uusi hankevaihtoehto 2, jossa otettiin huomioon havaitut ympäristöarvot ja niihin kohdistuvien haittojen lieventäminen. Ympäristövaikutusten arviontiselostuksesta antamassaan lausunnossa yhteysviranomainen on edellyttänyt täydentävien luontoselvitysten laatimista muun muassa hankevaihtoehdon 2 mukaisille rakentamisalueille. Suunnittelualueelle laadittuja luontoinventointeja on täydennetty yhteysviranomaisen lausunnon mukaisesti maastokäynnein kevään ja kesän 2011 aikana (Ramboll 2011). Hankealueen luontoinventointia on täydennetty myös Ilmajoen kunnan toimesta syksyllä 2011 (Olavi Yli Vainio). Hankealueen luontokartoitusten tarkoituksena on ollut selvittää tuulipuistoalueen merkittävät luontokohteet, jotka on huomioitava kaavoituksen ja voimaloiden mahdollisen rakentamisen yhteydessä. Selvitystyön tarkkuudeksi on määritelty yleiskaavan vaatima taso, mikä tarkoittaa viranomaisvaatimusten ja lainsäädännön edellyttämiä inventointeja. Hankealueen kartoituksissa on selvitetty, esiintyykö alueella luonnonsuojelulain 1096/ luvun 29 mukaisia luontotyyppejä metsälain 1093/ luvun 10 :n mukaisia tärkeitä elinympäristöjä vesilain 1961/264 1 luvun 15a ja 17a :n mukaisia luonnontilaisina säilytettäviä kohteita uhanalaisluokituksen mukaisia lajeja luontodirektiivin 92/43/ETY liitteen IV (a) mukaisia lajeja lintudirektiivin 79/409/ETY liitteen I mukaisia lajeja muita huomioitavia luontoarvoja Sähkönsiirron osalta on tarkasteltu yhtä reittivaihtoehtoa, jossa tuulivoimalat yhdistetään suunnittelualueelle rakennettavan sähköaseman kautta hankealueen luoteispuolella kulkevaan EPV Alueverkko Oy:n Kurikka Seinäjoki 110 kv voimajohtoon. Tuulipuiston hankealueelta on laadittu seuraavat luontoinventoinnit: Santavuori Meskaisvuori. Tuulivoimapuiston luontoselvitys. Etelä Pohjanmaan Voima Oy/ Hannu Tuomisto 2008 Ilmajoen Kurikan tuulivoimapuisto. Ympäristövaikutusten arviointiselostus. Etelä Pohjanmaan Voima Oy/Ramboll Finland Oy 2010 Ilmajoen Kurikan tuulivoimapuiston täydentävät luontoselvitykset Etelä Pohjanmaan Voima Oy/Ramboll Finland Oy 2010 Ilmajoki Kurikan tuulipuistoalueen lepakkokartoitus Biologitoimisto Vihervaara Oy/ Teemu Virtanen 2011 Arvokkaat maisema alueet ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaat ympäristöt Hankealue rajautuu länsi ja luoteisosiltaan Kyrönjokilaakson kulttuurimaisemaan, joka on maakunnallisesti arvokas ympäristö. Lähimmälle valtakunnallisesti arvokkaalle maisema alueelle, Ilmajoen Alajoelle, on matkaa hankealueelta noin yhdeksän kilometriä. 61

6 Suojelualueet Hankealueen länsipuolella ja osittain hankealueella sijaitsevat Santavuoren Pikku Santavuoren kallioalueet (KAO100032) kuuluvat luonnon ja maisemansuojelun kannalta valtakunnallisesti arvokkaisiin kallioalueisiin. Alue on luokiteltu arvoluokkaan kolme. Santavuoren etelä ja lounaisrinteillä sijaitsevat Ancylusjärvivaiheen muinaisrannat ovat geologisesti merkittäviä ja metsälain tarkoittamia erityisen tärkeitä elinympäristöjä. Pintavedet Hankealueella ei sijaitse järviä, jokia tai isompia lampia. Joitakin pienialaisia kallio ja kosteikkolampia sekä pikkulähteitä on maastokäynneillä alueelta inventoitu. Myös muutama puro saa alkunsa alueelle satavasta vedestä. Kasvillisuus Aluetta hallitsevat hakkuut, taimikot ja kuivat avokallioiset männiköt. Eläimistö Liito orava Maastokäynneillä keväällä 2011 on selvitetty liito oravien esiintymisen nykytilanne sijainniltaan muuttuneiden hankevaihtoehdon 2 mukaisten tuulivoimaloiden ja huoltoteiden rakentamisalueilla sekä 110 kv liityntäjohtoalueella. Selvityksessä ei havaittu liito oravan jätöksiä muuttuneiden tuulivoimaloiden tai huoltoteiden alueilta. Jätöksiä ei myöskään havaittu 110 kv liityntävoimajohdon alueelta. Karjalankytöön rajautuvassa kuusimetsässä jätöksiä havaittiin kahden kuusen juurelta useita kymmeniä. Kolopuita tai risupesiä ei havaittu. Keväällä 2011 havaitut liito oravan elinalueet ja muutokset kevään 2009 inventoinnin tuloksiin (Ramboll Finland Oy 2011). Linnusto Tuulivoimapuiston hankealueella kartoitettiin metson soidinalueita huhtikuussa Lähtötietoina selvityksessä käytettiin paikallisten luontoharrastajien ja luontokuvaajien antamia tietoja. Maastokartoitukset kohdennettiin ensisijaisesti vähintään 1,5 kilometrin päähän tunnetuista soidinpaikoista. Kartta ja ilmakuvien avulla pyrittiin rajaamaan alueet, joilla soidin 62

7 paikkojen esiintyminen on epätodennäköistä kuten voimakkaasti metsätaloustoimien pirstomat alueet ja niiden lähiympäristöt. Selvitysten perusteella hankealueella todettiin olevan ainakin kaksi varmaa aktiivisessa käytössä olevaa soidinpaikkaa, Kalmoonmäki ja Heininevankallio, sekä yksi mahdollinen soidinpaikka, Isovuori. Neljäs selvityksessä todettu mahdollinen soidinpaikka, Pikku Santavuori, sijoittuu Kurikan puolelle. Soidinpaikat sijoittuvat aivan hankealueen reuna alueille, keskiosista hankealuetta ei soidinpaikkoja löydetty. Kartassa on esitetty kevään 2011 maastokartoituksissa hankealueella havaitut metson soidinpaikat, mahdolliset soidinpaikat sekä reviirikukkojen teoreettiset päiväreviirivyöhykkeet (Ramboll Finland Oy 2011) 63

8 Metson soidinalueet ja reviirikukkojen teoreettiset päiväreviirivyöhykkeet tuulivoimapuiston hankealueella: 1. Kalmoonmäki Kalmoonmäen soidinaluetta (Ramboll Finland Oy 2011). Aivan hankealueen itäisimpään reunaan sijoittuva Kalmoonmäen soidinpaikka on perinteinen metsojen soidinpaikka. Soidinpaikan ympäristössä on useita eri metsä ja suotyyppejä, jotka tekevät alueesta moni ilmeisen. Soidinpaikan itäreunalla kasvaa melko tiheää mustikkatyypin (MT) kuusikkoa, joka muuttuu kuusi koivusekapuustoiseksi korpisoistumaksi maaston laskiessa länteen. Eteläpuolella on isovarpuräme (IR), jossa kasvaa harvakseen rämemäntyä. Räme muuttuu lännessä ja pohjoisessa kuivahkoksi kankaaksi (VT) ja edelleen kuivaksi kankaaksi (CT), jossa valtapuuna on varttunut mänty ja pohjalla runsaasti kalliokumpareita ja lohkareita. Pohjoisessa soidinalue rajoittuu Kalmoonmäen metsäautotiehen, jonka eteläpuolella on lähinnä mänty kuusisekapuustoista puolukkaturvekangasta. Kalmoonmäen soidinpaikka on toiminut vuosien ajan aktiivisena soidintantereena metsoille. Kalmoonmäen soidinpaikan kukkomäärä on hyvin korkea, minkä vuoksi soidinpaikkaa voidaan tässä yhteydessä pitää kooltaan jopa alueellisella tasolla merkittävänä. Yleensä Etelä ja Keski Suomessa reviirilintujen määrät vaihtelevat soitimella yleensä 1 4, kun taas yli 6 reviirikukon soitimet ovat harvinaisempia. Tuulivoimapuiston hankevaihtoehdon 2 tuulivoimala 14 sijoittuu Kalmoonmäen soidinpaikan välittömään läheisyyteen, todennäköisesti soidin joinain vuosina ulottuu myös suunnitellulle rakentamispaikalle soveliaan soidinympäristön vuoksi. Soidinpaikan lähiympäristön muuttuminen tuulivoimalan rakentamis ja pystytysalueeksi ja rakennustöistä aiheutuvien suorien häiriötekijöiden vaikutuksesta kyseessä olevalla soidinpaikalla on suuri riski autioitua. Minimivaatimus soidinpaikan säilymiselle on rakentamistyön vuodenaikaisrajoitukset. (Ramboll Finland Oy 2011). 2. Heininevankallio Heininevankallion soidinpaikka sijoittuu hankealueen eteläosiin, Varpahaiskyläntien eteläpuolella sijaitsevalle selännealueelle ennen Heininevan peltoja. Soidinpaikka on pääosin mustikkatyypin (MT) järeärunkoista mutta harvahkoa kuusikkoa, jossa on sekapuuna kookkaita mäntyjä ja koivuja. Soidinpaikan itäreuna rajautuu olevassa olemaan hakkuualueeseen, jossa 64

9 metsätyyppinä on lähinnä valoisa puolukka kanervatyypin (VT CT) kangas. Länteen mentäessä alue vaihettuu enemmän mustikkatyypin kuusi mäntysekametsäksi. Soidinpaikka rajautuu eteläpuoleltaan metsäautotiehen, lännessä ja lounaan suunnassa hakkuuaukkoon ja pohjoisessa puolukka turvekankaaseen. Alueelle ovat luonteenomaisia sammalpeitteiset kalliokumpareet. Heininevankallion soidinaluetta (Ramboll Finland Oy 2011). Ensimmäisellä käyntikerralla lumihangessa olevien kukkojen siivenveto ja kävelyjälkien perusteella on saatu alue rajattua suhteellisen tarkasti. Soitimella olleiden kukkojen lukumäärä ja soitimen aktiivisuus aikaisempinakin vuosina tekevät kohteesta paikallisesti hyvin merkittävän. Tuulivoimapuiston hankevaihtoehdon 2 tuulivoimala 9 sijoittuu Heininevankallion soidinkeskukseen. Soidinpaikan ympäristön muuttuminen tuulivoimalan rakentamis ja pystytysalueeksi ja rakennustöistä aiheutuvien suorien häiriötekijöiden vaikutuksesta kyseessä oleva soidinpaikka tulee suurella todennäköisyydellä häviämään. Tuulivoimalan sijoituspaikan pienillä muutoksilla (n. 100 m) ei ole tässä tapauksessa merkitystä, sillä metsokukot soivat todennäköisesti melko laajalla alueella soveliaan ympäristön mahdollistamana. (Ramboll Finland Oy 2011). 3. Isovuori Isovuoren luoteispuolelle, Koskenkorvantien jatkeena olevan metsäautotien länsipuolelle, sijoittuu mahdollinen metson soidinpaikka. Maasto on soidinalueeksi soveltuvaa. Alueen ympäristössä on sekä kallioisia puolukka kanervatyypin (VT CT) mäntykankaita että MT kuusikkoja. Epäily mahdollisesta soidinpaikasta tuli esille vuonna 2009 tuulipuistoalueen pesimälinnustokartoituksissa, jolloin kesäkuun alun aamuna tavattiin kyseiseltä alueelta useita metsokukkoja sekä koppelo. Varsinaista soidinta tai metsokukkoja ei kevään 2011 maastokäynnillä kuitenkaan havaittu. Kyse voi olla melko pienestä, 1 3 kukon soidinpaikasta. Kohteelle tai sen välittömään läheisyyteen ei ole suunniteltu tuulivoimalaa. Tuulivoimapuiston hankevaihtoehdon 2 lähin tuulivoimala 4 sijaitsee noin puoli kilometriä mahdollisesta soidinpaikasta etelään. Voimalan rakentamisesta ei ennalta arvioiden katsota aiheutuvan soidinpaikalle merkittävää vaikutusta. (Ramboll Finland Oy 2011). 4. Pikku Santavuori Pikku Santavuoren mahdollinen soidinpaikka sijoittuu Kurikan puolelle. 65

10 Lepakot Alueen lepakkokartoitus suoritettiin kesällä 2011 (Biologitoimisto Vihervaara Oy/Teemu Virtanen). Havainnointi suoritettiin pääasiassa kuuntelemalla lepakoiden kaikuluotausääniä ultraäänet audioalueelle muuttavan laitteen avulla (Pettersson D 240x). Aktiivista kuuntelutarkkailua suoritettiin kolmena yönä kesä elokuussa. Jokaisena yönä oli käytössä myös ultraääniä passiivisesti tallentava laite, jonka keräämä aineisto analysoitiin myöhemmin. Kaikuluotausäänen perusteella lepakkolajit on mahdollista tunnistaa riittävällä tarkkuudella suojelusuositusten antamista varten, vaikka erityisesti siippojen tunnistaminen lajilleen pelkän ääninäytteen perusteella on usein mahdotonta pohjanlepakon edustaessa selvästi helpommin tunnistettavaa lajia. Kartoitus painotettiin sellaisille alueille, joiden arveltiin soveltuvan myös viiksisiippalajeille edes välttävästi. Suuret aukeat alueet kuten hakkuut ja pellot sekä toisaalta nuoret taimikot tai hyvin tiheäkasvuiset metsät jäivät vähemmälle tarkastelulle, koska tällaisten alueiden merkityksen lepakoille voidaan katsoa olevan hyvin pieni tai niiden muokkaaminen ei heikennä alueen arvoa. Tuulivoimapuiston hankealueen lepakkohavainnot (Biologitoimisto Vihervaara Oy/Teemu Virtanen 2011). Kartoitusöinä vallitsi edullinen lepakkokeli eli tyyni, selkeä ja riittävän lämmin sää, jolloin hyönteiset ovat liikkeellä. Kesällä 2011 ruokaili tuulivoimahankealueella vain hyvin niukasti lepakoita. Havaintojen vaatimaton määrä selittynee siippalajeille soveltuvien metsätyyppien vähyydellä ja eristyneisyydellä. Kallioiset tai muuten kuivat metsät eivät ilmeisesti tuota riittävästi hyönteisiä, jotta lepakot palaisivat alueelle yö toisensa jälkeen. 66

11 Alueen luoteispuolella sijaitsevien peltojen reunametsät vaikuttavat erityisesti siippalajeille paremmin soveltuvilta eikä lepakoilla ole ilmeisesti tarvetta siirtyä Santavuoren ja Pikku Santavuoren yli hankealueen siippalajien kannalta toisarvoisiin metsiin. Karttaan Santavuoren pohjoispuolelle rajattu alue erottuu ympäristöstään edullisemman metsätyyppinsä vuoksi. Alue jatkunee Santavuoren länsipuolta pellon reunaa pitkin etelään. Tuulivoimahankkeen lepakoihin kohdistuvat vaikutukset tähän alueeseen ovat kuitenkin vähäiset eikä suosituksia hankealueelle ole tarvetta antaa. Aluetta ei kartoituksen yhteydessä tutkittu tarkemmin, mutta kyseessä lienee luokan III lepakkoalue. Toinen ulkoisesti siippalajeille paremmin sopiva ympäristö on Kaupinkorven kartoitusalueen keskiosassa. Se on kuitenkin todennäköisesti liian kaukana isommista lepakkoyhdyskunnista ja lisäksi vaikeasti saavutettavissa hakkuiden, kuivien kankaiden ja peltojen ympäröimänä. Itäpuolisen pellon pohjoisosassa sijaitseva lato, josta Kaupinkorpeen olisi realistinen kulkuyhteys, todettiin ainakin isommille yhdyskunnille sopimattomaksi avonaisen kattorakenteensa vuoksi. Yksittäisille lepakoille tai muutaman yksilön yhdyskunnalle lato voi tarjota suojan. Kaupinkorven ympäristön lepakkohavainnot tehtiin pohjanlepakoista, jotka kiertelivät hakkuualueiden reunoja tai lentelivät tien yllä. Kartoitusalueella havaittiin pohjanlepakko 13 kertaa ja viiksisiippa/isosiippa yhden kerran. Tallentimet havaitsivat lepakoita vain viimeisenä yönä alueen luoteiskulmassa. Tallennin havaitsi pohjanlepakon yhden kerran ja viiksisiippalajin kaksi kertaa. Luonnonkoloissa tai rakennuksissa sijaitsevia yhdyskuntia ei löydetty. Vesisiipan puuttuminen alueelta selittyy järvien ja lampien puuttumisena, joihin vesisiippa on vahvasti sidoksissa. Havaintojen perusteella alueelta ei voitu osoittaa yhtään lepakoiden säännöllisesti käyttämää ruokailualuetta, jonka vuoksi maankäyttöä olisi syytä ohjata. Tehtyjen havaintojen perusteella suunniteltu tuulivoimapuisto ei toteutuessaan todennäköisesti aiheuta merkittävää haittaa alueen lepakoille. 67

12 Tuulipuiston hankealueen luontoinventointikohteet 1 20: 68

13 Luontoinventoinneissa on käyty läpi johdonmukaisesti koko tuulipuistoalue ja kartoitettu alueella sijaitsevat merkittävät luontokohteet. Tarkemmin on selvitetty tuulivoimaloiden potentiaalisten rakennusalueiden sekä voimaloiden rakennuspaikoille suunniteltujen tieurien luonto. Pääosa potentiaalisista tuulivoimala alueista sijaitsee kallioalueilla tai karuilla kangasmailla, muutaman alueen sijaitessa tuoreessa kangasmetsässä tai korpikuusikossa. Puustona on useimmiten harvahko mäntymetsä tai männyntaimikko. Karuilla kasvupaikoilla pohjakerroksen valtalajiston muodostavat poronjäkälät ja seinäsammal. Tuoreessa kangasmetsässä yleisimpänä esiintyy kerrossammal, kosteammilla paikoilla myös rahkasammalet ja paikoin karhunsammal. Kenttäkerroksen karujen kasvupaikkojen valtalajeja ovat kanerva ja puolukka, paikoin metsälauha ja variksenmarja. Tuoreissa kangasmetsissä mustikka on vallalla, mutta myös puolukkaa esiintyy runsaasti. Hakatuilla alueilla heiniä ja muita ruohovartisia kasveja on runsaasti, vaateliaampaa kasvillisuutta esiintyy paikoitellen, varsinkin amfiboliittikallioalueiden alapuolella esiintyy rehevää kasvillisuutta, jota esiintyy myös näiltä alueilta tulevien kosteiden juottien notkelmissa. Lähes kaikki juotit ovat metsäojitettuja. Inventointikohde 1 Kohteen 1 hakkuuaukkoista maastoa Isovuorelta luoteeseen (Olavi Yli Vainio 2011). Inventointikohde 1 sijoittuu Isovuorelta luoteeseen avohakkuualueelle Koskenkorvantien läheisyyteen loivaan rinteeseen, jossa kasvaa istutettua kuusentaimikkoa, pienialaisesti esiintyy katajaa. Hakkuuaukiolla kasvaa valtalajeina lauhat ja kastikat sekä ruokohelpi. Horsmaa ja kevätpiippoa esiintyy runsaasti, paikoin myös vadelmaa. Kallioisella mäen lakiosalla vallitsevat seinäsammal ja puolukka, paikoin on vähän kanervaa. Kohteesta koilliseen avautuu peltoaukea. Pohjoisen suunnalla hakkuuaukea muuttuu aukkoiseksi siemenpuuasennossa olevaksi hakkioksi, jossa siemenpuut ovat mäntyä. Lännen ja lounaan suunnalla on sekahavumetsää, ylispuut pääosin mäntyä, aluspuina runsaasti kuusia, osin alue on ojitettua soistumaa. Kohteesta koilliseen olevalta alueelta on tehty liito oravan jätöshavaintoja ja kohteesta lounaaseen sijaitsee metson soidinalue. Inventointikohde 2 Kohteen 2 Isovuoren lounaispään nuorta männikköä (Olavi Yli Vainio 2011). Kohde 2 sijaitsee Isovuoren lounaisrinteellä kalliokumpareisessa varttuneessa puolukkatyypin (VT) mäntytaimikossa, jossa mäntyjen ohella kasvaa jonkin verran kuusia. Aluskasvillisuudessa seinäsammal, kanerva ja puolukka ovat valtalajeja, paikoin kasvaa variksenmarjaa, katajaa ja hietakastikkaa sekä ruohovartisia kasveja. Avokallioilla ja kivikkoisilla paikoilla kasvaa poronjäkäliä. Alempana lounaassa esiintyy myös mustikkaa. Isovuoren lounaispäässä sijaitsee pieni kallion salpaama lampi, jonka keskellä on pieni saari. Isovuoren lounaispuolella on ojitetun suon rehevää muuntumatyyppiä. Kohteesta etelään on siirtolohkare sekä kuusikossa pieni lähdekuoppa. Kohteen koillispuolisella alueella kasvaa nuori mäntytaimikko, kaakon suunnalla on varttunutta kuivahkon kankaan mäntymetsää. Maaston painanteissa on pienialaisia soistumia, joilla puusto vaihettuu kuusivaltaiseksi ja sekapuuna kasvaa koivua. 69

14 Isovuoren pohjoisreunan jyrkännealueen alapuolista kuusikkoa kallioimarrekasvustoineen (Olavi Yli Vainio 2011). Isovuoren lounaispäässä sijaitseva pieni kallion salpaama lampi (Olavi Yli Vainio 2011). Inventointikohde 3 Kohteen 3 Kalmoonmäen mäntykangasta (Ramboll Finland Oy 2011). Kohde 3 sijoittuu kalliokumpareiseen maastoon Kalmoonmäen länsireunaan. Aluetta luonnehtii varttunut kanervatyypin (CT) mäntykangas, kallioilla poronjäkälät ja pohjakerroksessa seinäsammal ovat valtalajeja. Kohteen luoteis puolella mustikkamaat vaihtuvat puolukkatyypin kankaaksi ja länsipuolella kasvaa vaateliaampaa kasvillisuutta, muun muassa isoalvejuurta ja maariankämmekkää. Kohteen länsilaidalla sijaitsee siirtolohkare ja lounaassa kolme pientä lähdekuoppaa. Lounaan suunnalla on ojitettu suoalue. Kohteen pohjoispuolella on metson soidinalue. Kohteen länsilaidalla sijaitseva siirtolohkare (Olavi Yli Vainio 2011). 70

15 Inventointikohde 4 Alueen tervahauta on suojeltu muinaismuistolain perusteella. Kohteen 4 puolukkatyypin nuorta mäntymetsää (Ramboll Finland Oy 2010). Kohde 4 sijaitsee noin puoli kilometriä Palokallion laelta pohjoiseen kivikkoisessa puolukkatyypin (VT) nuoressa mäntymetsässä. Kallion painanteissa maapeitteen runsastuessa pääpuulajiksi vaihtuu nuori kuusi ja aluskasvillisuuden valtalajiksi mustikka ja puolukka sekä seinä ja kerrossammalet. Avoimilla kallioisilla alueilla kenttäkerroksessa vallitsevat variksenmarja ja kanerva, pohjakerroksessa poronjäkälät. Kohteesta koilliseen on ojitettu tervaleppäkorpi, sen itäpuolella sorankaivuun seurauksena syntynyt karu lampi, koillispuolella siirtokivilohkareiden muodostama kehä ja eteläkulmauksessa tervahauta. Siirtokivilohkareiden muodostama kehä (Olavi Yli Vainio 2011). Inventointikohde 5 Kohteen 5 kivikkoista harvaa nuorta männikköä Palokalliolta koilliseen (Olavi Yli Vainio 2011). Kohde 5 sijaitsee kohtalaisen tasaisella, mutta kivikkoisella kallioalueella puolukkatyypin (VT) nuoressa, tiheäkasvuisessa mäntymetsässä noin puoli kilometriä Palokallion laelta koilliseen. Kalliopintaa verhoavat poronjäkälät, kanervat ja puolukat, metsälauhaa ja muitakin heiniä kasvaa runsaasti aluskasvillisuutena, muutamissa paikoissa myös sianpuolukkaa, vähän erikoisempana lajina esiintyy mäntykukkaa. Kohteen eteläpuolella kasvaa varttuneempaa harvaa männikköä. Varpahaiskyläntien läheisyydessä maasto muuttuu lohkareikkoiseksi mäntykankaaksi. Kohteesta koilliseen sijaitsee pienialainen tervaleppäkorpi ja etelän suunnalla kolme pikkulampea. 71

16 Inventointikohde 6 Kohteen 6 lohkareinen kapea kuusikkokaista katajineen (Ramboll Finland Oy 2010). Kohde 6 sijoittuu Palokallion laelta reilu puoli kilometriä itään varttuneen puolukkatyypin (VT) lohkareiseen kuusikkoon, jossa kasvaa sekapuuna mäntyä ja rauduskoivua ja pensaskerroksessa esiintyy katajaa. Kallioita verhoavat poronjäkälät, aluskasvillisuudessa vallitsee mustikan ohella puolukka, variksenmarja ja kerrossammalet, sammalikossa esiintyy hiukan katinliekoa. Kohteesta itään on ojitettu, loivapiirteinen suolaakso, jonka puustona kasvaa nuorta männyntaimikkoa, seassa runsaasti koivunvesaa. Pohjakasvillisuutena esiintyy runsaasti rahkasammalta ja suopursua, kuivemmalla alueella metsälauhaa. Kohteen länsipuolella alkaa laaja kivinen kallioalue, jossa kasvaa nuori, harva männikkö, pohjakerroksen muodostavat poronjäkälät ja kalliopainanteet ovat seinä ja karhunsammalen valtaamat. Kohteesta länteen päin edetessä kohti Palokalliota sijaitsee kolme kalliolampea (Olavi Yli Vainio 2011): Inventointikohde 7 Tuomiojan puronvarsikorpi on metsälain 1093/ luvun 10 :n mukainen tärkeä elinympäristö ja kuuluu myös vesilain mukaisiin suojeltaviin pienvesiin. 72

17 Kohteen 7 mustikkatyypin tuoretta kuusimetsää (Ramboll Finland Oy 2010). Kohde sijoittuu Santavuoren laelta koilliseen vajaan kilometrin päähän mustikkatyypin (MT) juuri harvennettuun tuoreeseen kuusimetsään. Aluskasvillisuus on vähäistä tiheän puuston varjostusvaikutuksen vuoksi. Alueella on tehty harvennuksia. Kohteen läpi virtaa hiekkamaahan syöpynyt metsäoja. Pohjakerroksen valtalajina on kerrossammal. kenttäkerroksessa kasvaa runsaasti puolukkaa ja vanamoa sekä harvakseltaan metsäalvejuurta. Ojan varressa kasvaa isoalvejuurta. Noin parisataa metriä ojanvartta alavirtaan lännen suuntaan alkaa rehevä korpinotkelma, jossa kasvaa muun muassa kotkansiipeä. Alapuolisen saniaiskorven säilymisen kanalta mahdollisimman jatkuva, riittävän runsas veden läpivirtaus on elinehto. Kohde sijoittuu lepakoiden ruokailumaaston alueelle. Kohteen lounaispuolelle sijoittuu Santavuoren Pikku Santavuoren valtakunnallisesti arvokas kallioalue, joka rajautuu tuulivoimapuistorajauksen ulkopuolelle. Hankevaihtoehdossa 2 ei alueelle kohdistu tuulivoimaloiden tai huoltoteiden rakentamistoimia. Uusi 110 kv liityntäjohto sivuaa noin 200 metrin osuudelta arvokkaan alueen rajausta. Liityntävoimajohdon alueella ei sijaitse kallioalueen biologisiin tai geologisiin arvoihin vaikuttavia merkittäviä ominaispiirteitä tai luontoarvoja. Inventointikohde 8 Hiidenkirnualue on metsälain 1093/ luvun 10 :n mukainen tärkeä elinympäristö. Kohteen 8 porrasmaisesti kohoavaa kuivan kankaan mäntymetsää (Olavi Yli Vainio 2011). Kohde sijoittuu Palokallion laelta luoteeseen harvaksi hakattuun varttuneeseen, kuivahkon ja kuivan kankaan mäntymetsään, joka viettää loivahkosti luoteeseen. Porrasmaisesti kohoava kallio on maisemallisesti näyttävä. Puusto on avointa ja kallioilla kasvaa runsaasti poronjäkälää sekä laikkuina seinäsammalta, kanervaa, puolukkaa ja variksenmarjaa. Kalliokumpareiden välisissä kosteissa painanteissa kasvaa kerrossammalta, rahkasammalta, suopursua, puolukka ja kanervaa. Kohteesta lounaaseen Varhaiskyläntien suuntaan avokallio osuus on vähäisempää ja toisaalta kosteiden painanteiden osuus kasvaa. Kohteen koillispuolella kulkee kalliossa lounas koillinen suuntainen matala, mutkitteleva jyrkänne, jonka sisämutkissa on pienialaiset, hyvin voimakkaasti hioutuneista kivistä koostuvat kivikot. Jyrkännemuodostumassa on toinen toisissaan kiinni kolme hiidenkirnumuodostumaa. Suurimman hiidenkirnun halkaisija on noin kolme metriä, kaksi muuta hiidenkirnua ovat hieman pienempiä ja niistä näkyy vain pienehkö osa kaarta. Hiidenkirnuista noin 20 metriä itään 73

18 virtaa maanalainen puro, jonka solina kuuluu selkeästi. Hiidenkirnualueesta itäänpäin on tervaleppäsuonotkelma, jonka keskellä on lampi. Suonotkelman läheisyydessä sijaitsee suuri siirtokivilohkare. Kohteesta länteen on pienialainen kallion salpaama vesilampare. Hiidenkirnumuodostuma (Olavi Yli Vainio 2011). Tervaleppäsuonotkelma, kallioalueen kupeella sijaitseva suuri siirtolohkare ja pienialainen vesilampare (Olavi Yli Vainio 2011). Inventointikohde 9 Palokallion lakialue ja muinaisranta alue ovat metsälain 1093/ luvun 10 :n mukaisia tärkeitä elinympäristöjä. Kohteen 9 Palokallion maisemallisesti näyttävä lakialue (Olavi Yli Vainio 2011). Kohde 9 sijoittuu Palokallion maisemallisesti näyttävälle lakialueelle, joka on metsälain 10 :n mukainen arvokas elinympäristö. Kallio on lähialueen kallioiden keskuspaikka ja selvästi muita kallioita korkeampi. Lakialueella kasvaa varttunutta jäkälätyypin (CIT) mäntymetsää, osittain iäkästä lakimännikköä ja alikasvoksena pientä mäntytaimikkoa. Kallioisilla alueilla kenttäkerros on poronjäkälän ja kanervan kirjomaa. Maaston painanteissa vallitsevat variksenmarja, kanerva ja puolukka. Paikoitellen kenttäkerros on hyvinkin kulunutta metsätaloustoimien myötä. Palokallion lakialueen etelärinteellä sijaitsee pienialainen muinaisrantakivikko. Metsätaloustoimien aiheuttamat kulumisjäljet ovat kuitenkin vähentäneet muinaisrannan merkittäviä geologisia ja biologisia arvoja. Alueella on jäljellä jonkin verran huuhtoutumatonta maa ainesta ja poronjäkälät vallitsevat kenttäkerroksessa, puustona harva mäntytaimikko. Palokallion kaakkoispuolelta alkaa männyntaimikko heti lakialueen viereltä. Pohjakerroksessa vallitsevat poronjäkälät ja kenttäkerroksessa kanervaa esiintyy laikuttain runsaasti. Kanervan seassa kasvaa jonkin verran puolukkaa, alempana 74

19 rinteillä runsaammin. Palokallion eteläpuolella on vanha metsänuudistusalue, jossa kasvaa yksittäisiä siemenpuumäntyjä sekä varttunutta kuusen, rauduskoivun ja männyn muodostamaa sekapuutaimikkoa. Ennen Varpahaiskyläntietä maasto muuttuu kuivahkon kankaan mäntymetsäksi, jossa puusto on tasarakenteista ja tiheäkasvuista. Palokallion etelärinteen muinaisrantakivikkoa (Olavi Yli Vainio 2011). Inventointikohde 10 Kohteen 10 kuivaa lehtomaista kangasta (Ramboll Finland Oy 2010). Kohde 10 sijoittuu vanhalle, ojitetulle metsänuudistusalueelle, jossa kasvaa mänty ja koivutaimikkoa. Kohteen luoteispuolella on kuiva lehtomainen, mänty ja koivutaimikkoa kasvava kangas, jonka lävitse kulkee Kaupinkorven metsäautotie. Kenttäkerroksen perusteella arvioituna kasvupaikka on kohtalaisen ravinteikas tai ainakin maaperä on vähemmän hapan kuin tavallisesti. Kenttäkerroksessa kasvaa runsaasti metsälauhaa ja muita heiniä. Ruohovartisten kasvien lajirunsaus on kohtalaisen suuri. Maitohorsmaa ja vadelmaa kasvaa pääosin ryppäinä. Tien varrella ja metsäkoneuran laitamilla kasvaa muun muassa pietaryrttiä. Kohteesta kaakkoon on tiheä, ojitettu korpikuusikko, seassa harvakseltaan koivuja ja mäntyjä. Kenttäkerroksessa kasvaa harvahkosti puolukkaa, avoimemmilla kohdilla myös mustikkaa. Pohjakerroksen täyttävät rahka, karhun ja kerrossammalet. Aluskasvillisuuden valonsaanti on metsän tiheydestä johtuen niukkaa. Inventointikohde 11 Kohteen 11 ylispuustoista karukkokangasta (Ramboll Finland Oy 2011). 75

20 Kohde 11 sijoittuu Santavuoren huipun kaakkoispuolelle karukkokankaan ylispuustoiseen varttuneeseen kanervatyypin (CT) mäntytaimikkoon, jossa paikoin kasvaa vuotta vanhoja ylispuumäntyjä. Aluskasvillisuuden valtalajeja ovat kanerva, puolukka ja seinäsammal, tiheämpipuustoisilla osilla kerrossammal. Kosteammilla alueilla on paljon koivua ja heiniä. Kohteen länsipuolella on kapea soistuma alue, josta länteen kohoaa Santavuoren rinne ja hieman etäämpänä Santavuoren eteläpuolinen muinaisranta. Rinteessä on runsaasti kosteita alueita, missä on pohjavesipurkaumavaikutusta. Hankealueen rajalle sijoittuu yksi pieni lähdekuoppa, joka on suojeltu metsälain 1093/ luvun 10 :n mukaisena tärkeänä elinympäristönä. Alue on ympäristöään selvästi rehevämmän ojitetun tervaleppäkorven, alun perin ilmeisesti korpijuotin alkupää. Notkelmassa on rehevähkö kasvillisuus ja tiheä lehtipuu ja mäntytaimikko sekä jokunen hakkuissa säästynyt tervaleppä. Idän kautta etelään jatkuva juotti omaa vaateliasta kasvistoa pitkin kulkuaan. Juotin alkulähteillä Santavuoren kuivemmalla rinteellä kasvaa sananjalkaa ja Kaupinkorven pohjoispuolella kotkansiipeä. Marraskuussa 2011 kohteen läheisyydessä oleili yksi kuukkeli. Inventointikohde 12 Ojanvarsilehto on metsälain 10 :n mukainen tärkeä elinympäristö. Saniaiskorven ympäristössä on tehty myös liitooravan jätöshavaintoja. Kohteen 12 mustikkatyypin korpikuusikkoa (Olavi Yli Vainio 2011). Kohde sijoittuu lievää korpisuutta ilmentävään kumpareiseen käenkaali mustikkatyypin ja mustikkatyypin (OMT, MTs) vuotta vanhaan varttuneeseen tiheäpuustoiseen kuusikkoon, jonka sekapuuna kasvaa hieskoivua ja pihlajaa. Aluskasvillisuudessa kasvaa lehtomaisen kankaan kasveja kuten käenkaalta sekä tuoreen kankaan kasveja kuten vanamoa, metsätähteä ja oravanmarjaa. Saniaisia esiintyy jonkin verran, pohjakerrosta hallitsee kerrossammal. Kohteen itäpuolella virtaa pohjoisesta etelään oja, entinen purojuotti. Ojan varrella, noin kymmenen metrin matkalla kasvaa useita kotkansiipikasvustoja. Saniaiskorven ympäristössä on tehty liito oravan jätöshavaintoja (Ramboll Finland Oy 2009). Paikan linnustoon kuuluvat muun muassa pyy ja pohjantikka. Inventointikohde 13 Kohteen 13 kuivahkoa mäntykangasta (Olavi Yli Vainio 2011). 76

21 Kohde sijaitsee matalakallioisessa kuivahkon kankaan varttuneessa mäntymetsässä, jossa kasvaa sekapuuna kuusta ja rauduskoivua sekä muutamia siemenpuiksi jätettyjä ylipuumäntyjä. Kenttäkerroksessa mustikka, puolukka ja kanerva esiintyvät runsaina, pohjakerroksessa valtalajeina ovat seinäsammal ja poronjäkälät. Kohteen koillispuolella on laaja isovarpuinen rämealue, joka ojituksen seurauksena on vähitellen muuttumassa metsämaaksi. Kenttäkerroksessa esiintyy runsaana suopursua, pohjakerroksessa rahka ja karhunsammalet ovat vallitsevia. Inventointikohde 14 Kohteen 14 järeäkasvuista mäntykangasta (Hannu Tuomisto 2008). Kohde sijoittuu Heininevankallion lounaispuolelle kalliokumpareelle, jossa kasvaa avointa, järeäkasvuista kuivahkon kankaan mäntymetsää. Kenttäkerroksen valtalajeja ovat mustikka, puolukka, metsälauha, kultapiisku ja kangasmaitikka, aluskasvillisuudessa valtalajina seinäsammal. Kohteen lounaispuolella on varsin tiheää havumetsää, lännessä varttunutta monimuotista havumetsää ja koillisessa osaksi harvennettua männikköä. Kohde sijoittuu metson soidinalueen länsireunalle. Inventointikohde 15 Kallioalue on osa Santavuoren valtakunnallisesti arvokasta kallioaluetta ja ojanvarsikorpi on metsälain 1093/ luvun 10 :n mukainen tärkeä elinympäristö. Kohde sijoittuu tuulivoimapuiston rajauksen ulkopuolelle. Kohteen 15 valtakunnallisesti arvokkaan kallioalueen karua kalliokumpareikkoa (Ramboll Finland Oy 2010). Kohde 15 sijoittuu valtakunnallisesti arvokaan kallioalueen karuun kalliokumpareikkoon, jonka valtapuustona on vuotta vanhoja mäntyjä. Kallioalueella poronjäkälät ovat vallitsevina. Kenttäkerroksen valtalajeina ovat puolukka, mustikka ja metsälauha. Kohteesta länteen maasto vaihtuu korpikuusikoksi ja edelleen rehevän juotin alkupääksi. Etelä lounaaseen laskevaa melko luonnontilaista ojanvarsikorpea halkoo vanha oja. Juotin alkupäässä kasvaa sananjalkaa ja ainakin hakkaamattomalla yläosalla maariankämmekkää. Korpipainanteen kasvillisuuteen kuuluvat myös harajuuri, luhtavilla, mesimarja, metsäkorte, paatsama, pallosara, raate ja tervaleppä. Pohjakerroksen ovat vallanneet korpirahka, vaalearahka ja haprarahkasammal. 77

22 Inventointikohde 16 Kohteen lounais ja länsipuolella sijaitseva Pikku Santavuoren luonnontilainen lakialue on pääosin metsälain 1093/ luvun 10 :n mukainen tärkeä elinympäristö. Kohteen 16 Pikku Santavuoren koillispuolista laajaa metsänuudistusaluetta (Hannu Tuomisto 2008). Kohde 16 sijoittuu Pikku Santavuoren koillispuolelle laajalle metsänuudistusalueelle, jossa levittäytyy yli 10 vuotias männyntaimikko kumpareisessa, metsänpohjaltaan karussa kalliomaastossa. Hakkuaukean kenttäkerroksen lajistossa on runsaasti ruohovartisia kasveja kuten vihvilöitä, saroja ja maitohorsmaa. Kohteen pohjoispuolella kulkevassa ojanvarressa kasvaa kapea alainen tervaleppäkorpi, jonka pohjoispuolella sijaitsee kolme siirtolohkaretta. Inventointikohde 17 Kohteen 17 Karjalankydön pohjoisreunan laaja, tuore avohakkuualue (Olavi Yli Vainio 2011). Kohde 17 sijaitsee laajalla tuoreella avohakkuualueella Karjalankydön peltoalueelta pohjoiseen. Metsänpohja on laikutettu pieniksi, varsin syviksi vesikuopiksi. Aukolle on istutettu lähimenneisyydessä kuusentaimia. Maitohorsmaa kasvaa kohtalaisesti, paikoin runsaasti. Keräpäävihvilää kasvaa tieurien vierustoilla ja vesikuopissa runsaasti. Paikalle on pystytetty telemasto. Kohteen eteläpuolelta on tehty liito oravan jätöshavaintoja. Inventointikohde 18 Kosteikko on metsälain 1093/ luvun 10 :n mukainen tärkeä elinympäristö. Kohteen 18 avokalliokumpareikkoa (Ramboll Finland Oy 2010). 78

23 Kohde 18 on karua avokalliokumpareikkoa, jonka puusto on pääosin nuorta männikköä. Kallion laella on muutama ylispuumänty. Kalliota peittävät poronjäkälät, kanerva ja variksenmarja. Kallion reunaosilla variksenmarja vaihtuu puolukaksi. Etäämmällä idässä ja kaakossa kasvaa runsaasti katajaa nuoressa mäntymetsässä. Kohteesta koilliseen Karjalankydön suuntaan on sarkaojamaisesti kauan sitten ojitettu alue, joka kasvaa nuorta kuusikkoa sekä iäkkäämpää kouvupuustoa. Kohteen eteläpuolella on suuria katajia kasvava, kaakosta luoteeseen viettävä juotti. Tämä päättyy märkään kosteikkoon, umpeen kasvaneeseen lampeen, joka lienee syntynyt aikoinaan kaivuutyön tuloksena. Kosteikon puusto koostuu nuoresta männystä, kuusesta ja hieskoivusta ja kenttäkerroksen kasvilajistoon kuuluvat muun muassa maariankämmekkä, lakka, suopursu, tupasvilla ja metsäkorte Myös harvinaistunut suokeltaperhonen (Colias palaeno) kuuluu kosteikon lajistoon. Kalliokumpareikolla ei ole merkittäviä luontoarvoja, mutta suo on metsälain 10 :n suojaama. Umpeenkasvanut kosteikko sekä kosteikon lajistoon kuuluva suokeltaperhonen(colias palaeno) (Hannu Tuomisto 2008). Inventointikohde 19 Kohteen 19 kumpuilevaa kalliomännikköä (Ramboll Finland Oy 2010). Kohde 19 on loivasti kumpuilevaa kalliota, jonka puusto on nuorta ja varttunutta kanervatyypin (CT) möntymetsää. Kallioalue on poronjäkälien ja kanervien kirjomaa, painanteissa kasvaa myös puolukkaa ja paikoin variksenmarjaa. Kallion pohjoisosan päällä on pienialainen isovarpuinen räme, jossa kasvaa runsaasti suopursua ja variksenmarjaa. Kalliota kiertää kaakosta idän kautta koilliseen mustikkatyypin sekahavumetsälaakso. Se viettää pohjoiseen kallion muotoa seuraten. Kallion luoteispuolella, karummalla kasvualustalla on hakkuuaukko. Idänsuunnalla kasvaa vanhan metsän piirteitä omaava suuripuustoinen kuusikko, jossa on runsas mustikkakasvusto. 79

24 Inventointikohde 20 Kohde on osin metsälain 10 :n 1093/ luvun 10 :n mukainen tärkeä elinympäristö. Kohteen 20 Meskaisvuoren pohjoisosan poronjäkäläinen kallioselänne (Hannu Tuomisto 2008). Meskaisvuoren pohjoisosan korkea kallioselänne on maisemallisesti näyttävä ja liittyy välittömästi kallion koillispään geologisiin rotkokanjonimuodostumiin. Kalliopaljastumat ovat poronjäkälien ja kanervan kattamat. Alueella kasvaa harva kalliomännikkö, jossa iäkkäiden puiden ohella on paikoittain männyntaimia. Kallionotkelmissa on seinäsammalta ja runsaasti puolukkaa, paikoin variksenmarjaa ja mustikkaa. Kallioselänteen lounaispuolella on kalliossa muutaman metrin korkuinen, mutkitteleva kalliojyrkänne, jossa on suuria lippoja ja kallion siirrospintojen alle jääviä pieniä luolia. Pohjoisen kautta länteen kaartuva jyrkänne muodostaa rotkokanjonin. Kallioselänteen luoteispuolella on alemmalla tasolla laakea, harvapuustoinen kallioalue, jossa kenttäkerroksen valtalajeja ovat kanerva ja variksenmarja. Inventointiajankohtana kallion lakialueella oli neljä metsoa ruokailemassa. Näiden lisäksi myöhemmin näkyi kaksi metsoa kallion koillispään reuna alueella. Kallio näyttää olevan metsolle tärkeä syksyinen ruokailualue. Talvisin hakomismännyt tarjonnevat ruokailupaikan. Kallion luoteispuolella on metson elinympäristöksi soveltuvaa vanhaa metsää. Meskaisvuoren koillispäässä oleva rotkokanjoni sekä jyrkänne kalliolippoineen ja pikkuluolineen (Olavi Yli Vainio 2011). 80

25 Tuulivoimaloiden huoltotieyhteysalueiden luontoinventointi (Ramboll Finland Oy 2011 ja Olavi Yli Vainio): Tuulivoimaloille johtavat huoltotieyhteydet toteutetaan pitkälti nykyistä metsätieverkostoa hyväksikäyttäen. Huoltotiet tulevat olemaan noin 6 metriä leveitä. Varpahaiskyläntie kohde 8 Huoltotieyhteys sijoittuu avokallioiseen varttuneeseen, harvaksi hakattuun kuivahkon kankaan mäntymetsään. Tien alkupäässä Varpahaiskyläntien läheisyydessä avokallio osuus on vähäisempää ja vastaavasti kosteampien välipainanteiden osuus on suurempi, puustokin on tiheämpää. Yksi pieni kallion salpaama vesilampare jää huoltotieyhteyden luoteispuolelle. Varpahaiskyläntie kohteet 9 ja 5 Huoltotieyhteys Varpahaiskyläntieltä kohteiden 9 ja 5 suuntaan kulkee Palokallion etelä ja kaakkoispuolitse. Tien alkupäässä on noin 200 metrin matkalla hyvin kivikkoista varttunutta kuivahkon kankaan mäntymetsää, jossa kivikoko 81

26 on varsin suurta, osuuden lopussa jopa lohkareikkoista. Puusto on tasarakenteista ja tiheää. Pohjakerroksen on vallannut seinäsammal, kallioilla on vähäisessä määrin poronjäkäliä ja kenttäkerroksessa kasvaa puolukkaa ja mustikkaa. Noin 200 metriä tieuran alusta alkaa varsin tiheä männyntaimikko, jossa kuitenkin on pienialaisia aukkopaikkoja. Maapohja pysyy kivikkoisena, mutta kivikoko pienenee. Metsälauhaa ja muitakin heiniä kasvaa runsaasti. Muutamassa kohdassa kasvaa sianpuolukkaa. Noin 200 metrisen männyntaimikon jälkeen tulee laaja isokivinen kivikkoalue vanhaa metsänuudistusaluetta, jossa kasvaa yksittäisiä siemenpuumäntyjä sekä varttunutta kuusen, raudunkoivun ja männyn muodostamaa sekapuutaimikkoa. Poronjäkälät, kanerva ja puolukka ovat valtalajit. Loppuosa tiestä on kallioista. Aluksi kalliot ovat kohtalaisen kumpareisia ja loppuosalla tasaisempia. Puustona on pääosin nuorta männikköä. Kallioilla poronjäkälien osuus on suuri, puolukkaa ja kanervaa kasvaa laikuttaisena runsaasti. Vähän erikoisempana kasvilajina esiintyy paikoitellen mäntykukkaa. Kohteeseen 9 Palokallion lakialueelle huoltotieyhteys kulkee männyntaimikossa maapohjan ollessa eriasteista kivikkoa, kasvillisuutena pääasiassa kanervaa ja poronjäkäliä. Kohteeseen 5 johtava tieosuus sijoittuu sekapuustoiseen kuivahkon kankaan mäntymetsään. Maaston lakialueella kuusen ja koivun määrä vähenee ja puusto on mäntyvaltaista. Aluskasvillisuudessa vallitsevat puolukka, kanerva ja variksenmarja. Varpahaiskyläntie kohteet 10, 2 ja 3 Varpahaiskyläntieltä erkanee koilliseen olemassa oleva Kaupinkorven metsäautotie. Metsäautotieltä kaakkoon kohteeseen 10 erkaneva huoltotieyhteys kulkee ojitetussa mänty ja koivutaimikossa ja etäämpänä tiheässä korpikuusikossa. Huoltotieyhteys Kaupinkorven metsäautotieltä luoteeseen kohteeseen 2 kulkee ensin urassa, jonka koillispuolella on sekahavumetsää ja lounaispuolella nuorta männikköä, puolukkaa ja mustikkaa kasvaa runsaasti. Noin 150 metrin päässä huoltotieyhteys ylittää kostean, ojitetun korpinotkelman, samalla metsä tihentyy. Noin 250 metrin kohdalla sijaitsee huoltotieyhteyden lounaispuolella pieni, lähdevaikutusta omaava suopainanne. Noin 350 metrin kohdalla maasto muuttuu kalliokumpareiseksi. Tielinjan lounaispuolella alkaa noin 25 vuotias, hyväkasvuinen männyntaimikko, jossa kasvaa runsaasti kanervaa. Noin 550 metrin kohdalla koillispuolella oleva metsä loppuu ja alkaa nuori männyntaimikko. Lounaispuolella jatkuu noin 25 vuotias taimikko. Kaupinkorven metsäautotieltä kaakkoon kohteeseen 3 kulkeva noin 300 metrin huoltotieyhteys kulkee pääasiassa korvessa koillispuolen ollessa harvennettua puustoa, jonka joukossa kasvaa runsaasti haapaa. Huoltotieyhteyden tiheämpimetsäinen lounaispuoli on ravinteikkaampaa, kenttäkerroksessa kasvaa paikoin runsaasti saniaista. Lähempänä kohdetta huoltotieyhteys nousee loivasti ja metsä muuttuu männiköksi. Alarinteen mustikkamaat muuttuvat ylärinteen kallioisiksi puolukkamaiksi. Varpahaiskyläntie kohde 11, 16 ja 17 Huoltotieyhteys Varpahaiskyläntieltä lounaaseen kohteeseen 11 kulkee aluksi männikössä, jossa kasvaa jonkin verran koivua. Metsänpohja on kivikkoinen, vallitsevat kasvilajit seinäsammal, puolukka ja metsälauha. Noin 100 metrin päässä Varpahaiskyläntiestä tieyhteys laskeutuu ojitettuun rehevään korpijuottiin. Notkelmassa kasvaa nuorta männyntaimikkoa, paikoin erittäin tiheää lehtipuuvesaikkoa, mukana myös tervaleppää. Paikoitellen esiintyy runsaasti saniaista. Korpinotkelman jälkeen on lyhyt tuoreen kangasmetsän osuus, missä puusto on nuorehkoa kuusikkoa. Talvikkeja kasvaa paikoitellen kohtalaisesti. Loppuosa tieyhteysalueesta on soistumaa, jossa mäntyjen lisäksi kasvaa jonkin verran hieskoivua. Kohteesta 11 etelälounaan suuntaan kohti Pikku Santavuorta huoltotieyhteys kulkee noin 150 metrin matkan kalliomaastossa, jossa kasvaa nuorta männikköä. Kallioiden lakialueilla vallitsevat poronjäkälät, kanervaa ja katajaa kasvaa runsaasti, painaumissa vallitsevana seinäsammal. Kalliomännikön jälkeen tulee pitkä kallioinen osuus, jonka alkupää on siemenpuuasentoista hakkuuaukeaa ja loppupää varttuneempaa, harvahkoa metsää. Monin paikoin kallion päällä on kivikkoinen, ohut moreenikerros, jossa kasvaa runsaasti poronjäkäliä, puolukkaa ja kanervaa. Huoltotieyhteyden läheisyydessä länsipuolella on kolme siirtolohkaretta. Kallio osuuden jälkeen on nuorta männyntaimikkoa noin 200 metrin matkalla. Osuuden loppupäässä on rehevähkö ojanvarsinotkelma, jossa kasvaa yksi kookas tervaleppä. Sen jälkeen alkaa varttuneen metsän osuus, jossa huoltotieyhteys haarautuu länteen, kaakkoon ja etelään. Puusto on männikköä, mukana hieman kuusia ja katajaa, puolukkaa kasvaa runsaasti. Länteen haarautuva huoltotieyhteys kulkee lyhyelti varttuneessa männikössä, minkä jälkeen linjaus kulkee olemassa olevaa tietä pitkin kohteeseen 16. Tien pohjoispuoli on tiheää, varttunutta kuusikkoa, eteläpuoli nuorehkoa kuusi 82

27 valtaista havumetsää, puolukka ja mustikka esiintyy runsaana tien molemmin puolin. Pohjoispuolinen metsä on paikoin niin tiheää, että aluskasvillisuutta ei valon puutteen vuoksi juuri ole. Ennen kohdetta 16 alkaa laaja heinittynyt hakkuuaukea. Kaakkoon haarautuva huoltotieyhteys kohteeseen 17 kulkee aivan alkua lukuun ottamatta hakkuuaukealla, jonne on istutettu lähimenneisyydessä kuusentaimia. Metsänpohja on laikutettu pieniksi, varsin syviksi vesikuopiksi. Ruohovartisia kasveja on runsaasti, muun muassa maitohorsmaa ja heiniä. Etelään haarautuvan huoltotieyhteyden itäpuolelle jää alkupäässä hakkuuaukea ja länsipuolelle kuusivaltainen nuorehko havumetsä. Varpahaiskyläntie kohteet 12 ja 11 Varpahaiskyläntieltä kaakon kautta kohteelta 12 kohteelle 11 koukkaava huoltotieyhteys kulkee aluksi kallioisessa harvennetussa männikössä. Kallioilla kasvaa poronjäkäliä, muualla vallitsevina metsälauha ja puolukka. Kalliokohdalla ja sen itäpuolella kasvaa joitakin harmaaleppiä. Noin 200 metrin päässä Varpahaiskyläntiestä huoltotieyhteys kaartaa länteen männyntaimikkoon, ylittää ojanotkon ja kaartuu edelleen taimikon takana luoteeseen. Männyntaimikossa on tiheä lehtipuuvesaikko. Kenttäkerrosta vallitsee metsälauha. Rehevän notkelman ojanvarret ovat umpeenkasvaneet kuu sentaimista. Ojan jälkeen huoltotieyhteyden eteläpuolella on varttunut kuusikko. Luoteeseen käännyttyään huoltotieyhteys ylittää kalliokumpareen, jossa kasvaa runsaasti puolukkaa ja kanervaa. Huoltotieyhteyden koillispuolella jatkuu männyntaimikko, lounaispuolella on varttunutta, harvennettua kuusikkoa, jossa kasvaa runsaasti mustikkaa ja puolukkaa. Männyntaimikon loputtua vaihtuu metsä hiljakseen männiköksi, jossa mustikan osuus lisääntyy. Huoltotieyhteyden loppupäässä maasto muuttuu poronjäkälä ja kanervavaltaiseksi kalliokumpareikoksi, linjauksen lounaispuolella kasvaa noin 15 vuotiasta männyntaimikkoa ja koillispuolella on pääosin kalliomännikköä, jossa kenttäkerroksessa vallitsevina puolukka ja metsälauha. Varpahaiskyläntie kohde 13 Varpahaiskyläntieltä erkaneva huoltotieyhteys kohteeseen 13 sijoittuu kuivahkon kankaan varttuneeseen mäntymetsään, jossa kasvaa sekapuuna kuusta ja rauduskoivua. Kalliokumpareikolla kasvaa pientä mäntytaimikkoa ja yksittäisiä varttuneita siemenpuumäntyjä. Poronjäkälät, seinäsammal ja puolukka kasvavat yleisinä. Varpahaiskyläntie kohde 14 Varpahaiskyläntieltä erkaneva huoltotieyhteys kohteeseen 14 sijoittuu aluksi olemassa olevalle Meskaasentien metsäautotielle, jolta erkanee Heininevankallion alueella huoltotieyhteys luoteeseen. Tieyhteys sijoittuu varttuneeseen kuivahkon kankaan valoisaan männikköön, jossa kasvaa runsaasti mustikkaa ja puolukkaa. Kurikan puolelta kohteeseen 19 Kurikan puolelta Meskaisvuorelta kohteeseen 19 saapuva huoltotieyhteys sijoittuu Ilmajoen puolella kuivahkon kankaan tiheäkasvuiseen, nuoreen mäntymetsään. Kurikan puolelta kohteeseen 20 Kurikan puolelta kohteeseen 20 saapuva huoltotieyhteys kulkee Ilmajoen puolella puolukka ja kanervavaltaisessa männikössä edeten lakikallion luoteisreunalla ylittäen kallionotkelman. Paikoin kallio on pienipiirteisesti jyrkkäkumpuista. Alustava voimajohtoreitti Tuulivoimalat yhdistetään alueverkkoon rakentamalla Varpahaiskyläntien varteen hankealueen läntiseen keskiosaan sähköasema, joka liitetään noin kaksi kilometriä pitkällä 110 kv voimajohdolla hankealueen luoteispuolella kulkevaan EPV Alueverkko Oy:n Kurikka Seinäjoki 110 kv voimajohtoon. Sähköasema sijoittuu nuoreen, tiheäkasvuiseen kuivahkon kankaan mäntymetsään. Voimajohto sijoittuu valtaosan matkastaan Varpahaiskyläntien varteen ja osittain tulevan sähköaseman ympäristössä tehdyille laajoille metsänuudistusalueille. 83