Ilmajoki-Kurikan tuulipuistoalueen lepakkokartoitus 2011

Transkriptio

1 Ilmajoki-Kurikan tuulipuistoalueen lepakkokartoitus 2011 Teemu Virtanen Biologitoimisto Vihervaara Oy Biologitoimisto Vihervaara Oy PL Kuopio

2 1. JOHDANTO ALUEET JA MENETELMÄT TULOKSET YHTEENVETO JA SUOSITUKSET... 5 LÄHTEET... 6 LIITE LIITE

3 1. Johdanto Ramboll Oy tilasi keväällä 2011 Biologitoimisto Vihervaara Oy:ltä lepakkoselvityksen liittyen Ilmajoki-Kurikan tuulipuistohankkeen YVA:n täydennykseen. Tässä kartoitusraportissa esitetään selvityksen tulokset ja suositukset hankkeen lepakoille aiheuttamien haittavaikutusten minimoimiseksi. Suomen luonnonsuojelulain (1096/1996) 49 :n mukaan EU:n luontodirektiivin liitteen IV a (92/43/EEC) lajeina minkään maassamme tavattavan lepakon selvästi havaittavia lisääntymis- ja levähdyspaikkoja ei saa hävittää tai heikentää. Suomen vuonna 1999 ratifioiman Euroopan lepakoidensuojelusopimuksen (EUROBATS) mukaan myös lepakoille tärkeät ruokailualueet on pyrittävä säästämään (Valtionsopimus 943/1999). Tuulivoiman lepakoille aiheuttama vahinko ja haitta johtuvat paitsi rakentamisen edellyttämästä maankäytöstä, myös turbiinin lapojen nopeasta liikkeestä. Maankäytön aiheuttama haitta on samantapainen kuin missä tahansa muussa kohteessa, jossa puustoa joudutaan kaatamaan teiden ja rakenteiden alta. Tällöin mahdollinen ruokailualue tai päiväpiilopaikka saattaa tuhoutua. Toimenpiteet saattavat myös katkaista lepakoiden käyttämän kulkureitin. Tuulivoimalat voivat aiheuttaa myös toisenlaista vahinkoa. Nopeasti pyörivät turbiinin lavat tappavat lepakoita kuten lintuja suoralla osumalla. Tämän lisäksi liian lähellä lentävä lepakko voi saada vakavia vammoja erityisesti keuhkoihinsa lavan aiheuttaman nopean paineen vaihtelun seurauksena (Baerwald E., D Amours G., Brandon J., Klug B. and Barclay R. 2008). Lapojen aiheuttamat vahingot koskevat erityisesti korkealla lentäviä lepakoita, Suomessa lähinnä pohjanlepakkoa sekä harvinaisempaa isolepakkoa, kimolepakkoa ja pikkulepakkoa. Myös viiksisiipat voivat lentää puiden latvojen tasalla, jolloin voimalan lavat uhkaavat myös niitä. Suomessa suurimmassa vaarassa ovat muuttavat lepakot. Vaikka tuuli rajoittaa lepakoiden saalistuslentelyä, saattaa yleisimmistä lajeistamme etenkin pohjanlepakko olla liikkeellä yhdessä voimalan lapojen kanssa ja vahingon syntymisen vaara on olemassa. 3

4 2. Alueet ja menetelmät Ilmajoki-Kurikan tuulivoimahankkeen kartoitusalue sijaitsee Etelä-Pohjanmaalla noin 65 kilometriä Pohjanlahden rannikolta. Aluetta hallitsevat hakkuut, taimikot ja kuivat avokallioiset männiköt. Lampia tai järviä ei ole, mutta muutama puro saa alkunsa alueelle satavasta vedestä. Hankealueen ja samalla kartoitusalueen raja on esitetty liitteen 1 kartassa. Kartoitus suoritettiin kulkemalla maastossa auringon laskun ja nousun välisenä aikana lepakoita havainnoiden. Maastotyö painotettiin sellaisille alueille, joiden arveltiin soveltuvan myös viiksisiippalajeille edes välttävästi. Suuret aukeat alueet kuten hakkuut ja pellot, sekä muuten epäsuotuisat alueet kuten nuoret taimikot tai hyvin tiheäkasvuiset metsät, jäivät vähemmälle huomiolle. Tällaisten alueiden merkityksen lepakoille voidaan katsoa olevan hyvin pieni tai niiden muokkaaminen ei heikennä alueen arvoa. Havainnointi suoritettiin pääasiassa kuuntelemalla lepakoiden kaikuluotausääniä ultraäänet audioalueelle muuntavan laitteen avulla (Petterson D 240x). Erityisesti siippojen tunnistaminen lajilleen pelkän ääninäytteen perusteella on usein mahdotonta pohjanlepakon edustaessa selvästi helpommin tunnistettavaa lajia. Kaikuluotausäänen perusteella lajit on kuitenkin mahdollista tunnistaa riittävällä tarkkuudella suojelusuositusten antamista varten. Aktiivista kuuntelutarkkailua suoritettiin kolmena yönä kesä-elokuussa. Jokaisena yönä oli käytössä myös ultraääniä passiivisesti tallentava laite, jonka keräämä aineisto analysoitiin myöhemmin. Tallentimien sijainnit on esitetty liitteen 1 kartassa. Tehtyjen lepakkohavaintojen, sekä maastotarkastelujen yhteydessä tehtyjen muiden havaintojen perusteella, arvioitiin kartoitusalueen merkitystä lepakoille. Alueiden luokittelussa käytettiin Suomen lepakkotieteellisen yhdistyksen lepakkokartoitusohjeen luokitteluperusteita (liite 2). 3. Tulokset Kartoitusöinä vallitsi edullinen lepakkokeli, eli mieluiten tyyni, selkeä ja riittävä lämpötila, jotta hyönteiset ovat liikkeellä. Toisena kartoitusyönä heinäkuussa lähistöllä kulki rankkasateita ja ukkosrintama, mutta kartoitusalueelle osui vain hetkellinen heikko tihkusade. Pieni sadekuuro ei yleensä juuri haittaa lepakoiden saalistuslentelyä ja kuuron mentyä lentelyaktiivisuus palautuu normaaliksi. Kartoitusalueella havaittiin pohjanlepakko 13 kertaa ja viiksisiippa/isoviiksisiippa kerran. Viiksisiippa havaittiin viimeisellä kartoituskäynnillä alueen luoteiskulmassa. Tallentimet havaitsivat lepakoita vain viimeisenä yönä alueen luoteiskulmassa. Tallennin havaitsi viiksisiippalajin kaksi kertaa ja kerran pohjanlepakon. Tallentimen havainnot eivät kuitenkaan tuoneet lisäarvoa yön kartoituksen, vaan havainnot voitiin tulkita tehdyiksi myös aktiivisen tarkkailun yhteydessä. Rakennuksissa tai luonnonkoloissa sijaitsevia yhdyskuntia ei löydetty. Havaintojen perusteella alueelta ei voitu osoittaa yhtään lepakoiden säännöllisesti käyttämää ruokailualuetta, jonka vuoksi maankäyttöä olisi syytä ohjata. 4

5 4. Yhteenveto ja suositukset Ilmajoki-Kurikan tuulivoimalahankealueella ruokaili kesän 2011 aikana vain hyvin niukasti lepakoita. Alueen luoteispuolella sijaitsevien peltojen reunametsät vaikuttavat erityisesti siippalajeille paremmin soveltuvilta, eikä lepakoilla ole ilmeisesti tarvetta siirtyä Santavuoren ja Pikku Santavuoren yli hankealueen siippalajien kannalta toisarvoisiin metsiin. Tähän viittasi myös ainoa viiksisiippa/isoviiksisiippa havainto luoteiskulmassa. Lepakko saapui aluerajauksen sisäpuolelle ehkäpä Tuomiojaa seuraillen, mutta metsän vaihduttua epäedulliseksi kuivaksi kangasmetsäksi kääntyi takaisin, eikä enää palannut. Havainto rekisteröityi myös automaattiseen tallentimeen, joka sijaitsi selvästi ruokailualueeksi soveltuvan metsän puolella Tuomiojan varressa. Tallentimesta voitiin todeta, että viiksisiippa/isoviiksisiippa oli käynyt kartoitusalueen reunassa myös aamuyöllä. Liitteen 1 karttaan on rajattu Santavuoren pohjoispuolelle alue, joka erottuu ympäristöstään edullisemman metsätyyppinsä vuoksi. Alue jatkunee Santavuoren länsipuolta pellon reunaa pitkin etelään. Tuulivoimalahankkeen lepakoihin kohdistuvat vaikutukset tähän alueeseen ovat kuitenkin vähäiset, eikä suosituksia hankealueelle ole tarvetta antaa. Aluetta ei tämän kartoituksen yhteydessä tutkittu tarkemmin, mutta kyseessä lienee luokan III lepakkoalue. Toinen ulkoisesti siippalajeille paremmin sopiva ympäristö oli Kaupinkorpi kartoitusalueen keskiosassa. Se on kuitenkin todennäköisesti liian kaukana isommista lepakkoyhdyskunnista ja lisäksi vaikeasti saavutettavissa hakkuiden, kuivien kankaiden ja peltojen ympäröimänä. Esimerkiksi itäpuolisen pellon pohjoisosassa sijaitseva lato, josta Kaupinkorpeen olisi realistinen kulkuyhteys, todettiin ainakin isommille yhdyskunnille sopimattomaksi avonaisen kattorakenteensa vuoksi. Yksittäisille lepakoille, tai muutaman yksilön yhdyskunnalle lato voi tarjota suojan. Kaupinkorven ympäristön lepakkohavainnot tehtiin pohjanlepakoista, jotka kiertelivät hakkuualueiden reunoja tai lentelivät tien yllä. Havaintojen vaatimaton määrä selittynee siippalajeille soveltuvien metsätyyppien vähyydellä ja eristyneisyydellä. Kallioiset tai muuten kuivat metsät eivät ilmeisesti tuota riittävästi hyönteisiä, jotta lepakot palaisivat alueelle yö toisensa jälkeen. Radiolähetinseurannassa viiksisiippojen on havaittu suuntaavan kaukanakin sijaitsevalle ruokailualueelle määrätietoisesti ja siirtyvän yön edetessä sitten toiselle selvästikin ennalta tietämälleen alueelle saalistamaan. Tutkimuksessa etäisyydet lisääntymisyhdyskunnan ja ruokailualueen välillä olivat noin kilometrin, mutta myös 3,6 kilometrin saalistusmatkoja havaittiin. (Vihervaara P., Virtanen T., Välimäki I. 2008) Tehtyjen havaintojen perusteella suunnitellut tuulivoimalayksiköt eivät toteutuessaan todennäköisesti aiheuta merkittävää haittaa alueen lepakoille. Avoimen tilan suosijana pohjanlepakon voidaan tosin aina olettaa olevan vaarassa, mikäli sen käyttämä saalistusalue ja voimala sattuvat samalle alueelle. Muun muassa tästä syystä onkin tehty suositus, jonka mukaan tuulivoimala tulisi sijaita vähintään kahden sadan metrin päässä metsän reunasta (Rodrigues L., Bach L., Dubourg-Savage M., Goodwin J., Harbusch C. 2008). Yleisimmistä lepakkolajeistamme vesisiipan puuttuminen alueelta selittyy järvien ja lampien puuttumisena, joihin vesisiippa on vahvasti sidoksissa. 5

6 Lähteet Baerwald E., D Amours G., Brandon J., Klug B. and Barclay R. 2008: Barotrauma is a signifi cant cause of bat fatalities at wind turbines, Current Biology, Volume 18, Issue 16, Pages R695-R696 Luonnonsuojelulaki 1096/1996 Luontodirektiivi 1992: Neuvoston direktiivi 92/43/ETY; luonnonvaraisten elinympäristöjen ja luonnonvaraisten eläinten ja kasvien suojelusta; EYVL 1992 L 206. Rodrigues L., Bach L., Dubourg-Savage M., Goodwin J., Harbusch C. 2008: Guidelines for consideration of bats in wind farm projects, EUROBATS publication series no 3. Valtionsopimus 943/1999: Suomen säädöskokoelman sopimussarja 104/1999. Asetus Euroopan lepakoiden suojelusta tehdyn sopimuksen voimaansaattamisesta. Vihervaara P., Virtanen T., Välimäki I. 2008: Lepakot ja metsätalous Isoviiksisiippojen radioseurantatutkimus UPM-Kymmene Oyj:n Janakkalan Harvialan metsatiloilla 2008, s 52. 6

7 Liite 1 Kartta 1, Selvitysalue ja tehdyt lepakkoaluerajaukset. Lepakkohavainnot eivät suoraan vastaa todellista yksilömäärää, sillä samasta yksilöstä voi olla useampia havaintoja tai havainnot saattavat olla päällekkäisiä. Viiksisiippa/isoviiksisiippa on kuvassa merkitty punaisella. 7

8 Liite 2 Suomen lepakkotieteellisen yhdistyksen lepakkokartoitusohjeen luokitteluperusteet (luonnos ). Luokka I: Lisääntymis- tai levähdyspaikka. Ehdottomasti säilytettävä, häirintä tai heikentäminen luonnonsuojelulaissa kielletty Hävittämiselle tai heikentämiselle haettava lupa ELY-keskukselta Jos poikkeuslupa myönnetään, tulee pienentää lepakoille aiheutuvaa haittaa esimerkiksi asentamalla korvaavia päiväpiilopaikkoja, kuten pönttöjä. Suunnittelussa kannattaa ottaa huomioon suojeltuun kohteeseen liittyvät lepakoiden käyttämät reitit ja ruokailualueet Luokka II: Tärkeä ruokailualue tai siirtymäreitti. Maankäytössä huomioitava alueen arvo lepakoille (EUROBATS) Vahva suositus, ei kuitenkaan suoraan luonnonsuojelulain suojaa Tärkeä saalistusalue voi olla sellainen, jolla saalistaa monta lajia ja/tai alueella saalistaa merkittävä määrä yksilöitä Aluetta käyttävä laji harvinainen tai harvalukuinen Todettu tai todennäköinen siirtymäreitti päiväpiilon ja saalistusalueen välillä Jos siirtymäreitti katkaistaan, tulisi toteuttaa korvaava reitti Järkevää ottaa huomioon alueelle johtavat mahdolliset reitit, alueen läheisyydessä sijaitsevat potentiaaliset lisääntymispaikat, siirtymäreitin päissä olevat saalistusalueet Luokka III: Muu lepakoiden käyttämä alue. Maankäytössä mahdollisuuksien mukaan huomioitava alueen arvo lepakoille. Lepakoiden käyttämä alue, laji ja/tai yksilömäärä pienempi Ei mainittu luonnonsuojelulaissa Ei suosituksia EUROBATS-sopimuksessa 8