Kolorektaalisyövän leikkaushoidon tulokset Mikkelin keskussairaalassa. Hannu Paajanen ja Niilo Härkönen

Transkriptio

1 Alkuperäistutkimus Kolorektaalisyövän leikkaushoidon tulokset Mikkelin keskussairaalassa Hannu Paajanen ja Niilo Härkönen Vuosina Mikkelin keskussairaalassa todettiin 341 kolorektaalisyöpää, joista leikattiin 38, ja kasvain saatiin poistetuksi 267 potilaalta. Kirurgin mielestä leikkaus oli radikaali (parantava resektio) vain 211 potilaalla. Leikkauskuolleisuus koko resektioaineistossa oli 5,2 %, ja neljä potilasta viidestä parani ilman komplikaatioita. Seurannassa residiivejä kehittyi 18 %:lle ja etäpesäkkeitä 39 %:lle. Kaikista leikatuista potilaista oli elossa viiden vuoden kuluttua 56 %, resekoiduista 6 % ja radikaalisti resekoiduista 71 %. Ennusteeseen vaikuttivat merkitsevästi levinneisyys leikkauksen aikaan (Dukesin luokka), leikkauksen luonne (elektiivinen tai päivystysleikkaus) ja uusiutuman tai etäpesäkkeiden kehittyminen seurannassa. Kirurgikohtaisia eroja tuloksissa esiintyi enemmän peräsuolisyöpäleikkauksissa kuin koolonresektioissa. Ainakin peräsuolisyövän leikkaushoito tulisi keskittää erikoislääkäreille. Omien leikkaustulosten seuranta on tärkeää kirurgista laaduntarkkailua, ja sitä tulisi suorittaa myös keskussairaaloissa. Kolorektaalisyöpä on Suomessa kolmanneksi yleisin pahanlaatuinen kasvain rinta- ja eturauhassyövän jälkeen (Teppo ja Pukkala 1994). Sen ilmaantuvuus on jatkuvasti kasvanut, ja nykyisin Suomessa löydetään jo yli 3 uutta syöpää vuodessa. Vuonna 1997 todettiin maassamme miehillä 27 ja naisilla 2 uutta kolorektaalisyöpää sataatuhatta asukasta kohti. Taudin diagnostiikasta ja seulonnasta on vastikään tehty suomalainen selvitys (Koskinen ym. 2). Varhainen diagnostiikka yhdessä hyvän kirurgisen tekniikan kanssa parantavat kolorektaalisyövän ennustetta. Kolorektaalisyövän ensisijainen hoito on kasvaimen radikaali kirurginen poisto. Koolonsyövän hoitotulokset ovat viime vuosina parantuneet liitännäishoitojen lähinnä solusalpaajien kehittymisen myötä (Jatzko ym. 1992, Jagoditsch ym. 2). Rektumsyövän hoidon tuloksiin ovat vaikuttaneet toisaalta leikkaustekniikan kehittyminen ja toisaalta liitännäissädehoito (Heald ja Karanjia 1992, Cedermark ym. 1995). Vaikka kolorektaalisyöpää hoidetaan useimmissa maamme kirurgian yksiköissä, on kotimaisia hoitotuloksia julkaistu vain yliopistosairaaloista (Ovaska ym. 1988, Kemppainen 1994, Mäkelä ym. 2, Pakkastie 21). Omien leikkaustulosten kriittinen analysointi ja vertaisarviointi on kuitenkin tärkeä osa kirurgista laaduntarkkailua, ja sitä tulisi suorittaa jokaisessa operatiivisessa yksikössä. Olemme sen vuoksi tutkineet taannehtivasti Mikkelin keskussairaalan kolorektaalikarsinoomien leikkaushoidon tulokset ja eloonjäämisluvut vuosilta Duodecim 21;117:

2 Aineisto ja menetelmät Mikkelin keskussairaalan väestöpohja on noin 11 asukasta. Sairaanhoitopiirin alueella toimii yksi aluesairaala, jossa on tutkimusaikana myös leikattu kolorektaalisyöpäpotilaita. Näitä potilaita ei otettu mukaan tutkimuksemme aineistoon. Syöpätapausten löytämiseksi tutkittiin keskussairaalan leikkaus- ja anestesiayksikön hoitopäiväkirjat ajalta , pyydettiin sairaalan tietokonekeskuksesta toimenpide- ja diagnoosinumeroihin perustuva haku ajalta sekä analysoitiin Suomen Syöpärekisterin tiedostot. Tutkimusaikana sairaalassamme diagnosoitiin yhteensä 341 kolorektaalikarsinoomaa, joista leikkauksella hoidettiin 38. Yhteensä 267 potilaalle voitiin tehdä kasvaimen poistoleikkaus. Konservatiivisen hoidon syitä olivat potilaan korkea ikä, huono yleiskunto tai kieltäytyminen leikkauksesta. Potilaista 33:lle voitiin tehdä vain vatsaontelon aukaisu ja palliatiivinen suoliavanne laajalle levinneen syövän takia. Nämä potilaat sekä ne kahdeksan, joille tehtiin kolonoskopian yhteydessä tai avoimesti karsinooman paikallinen poisto (transanaalinen eksisio) jätettiin pois leikkaustulosten lopullisesta analyysista. Potilaiden keski-ikä oli 69 ± 11 vuotta (vaihteluväli 4 95 v). Miehiä aineistossa oli 122 (46 %) ja naisia 145 (54 %). Potilaiden demografiset tiedot, toimenpiteet, komplikaatiot ja seurantatiedot (yhteensä 35 parametria) kirjattiin ja analysoitiin SPSS-tietokoneohjelmalla. Suomen Syöpärekisterin tietoja hyödyntäen laskettiin kolorektaalisyövän alueellinen ilmaantuvuus ja esiintyvyys sekä kuolleisuus- ja eloonjäämisluvut. Kaikista leikkausnäytteistä tehtiin mikroskooppinen tutkimus, ja kasvaimet luokiteltiin Turnbullin sovelluksen mukaisesti Dukesin luokkiin (Turnbull ym. 1967). Leikkaavat kirurgit jaoteltiin koulutustasoltaan kirurgiaan erikoistuviin lääkäreihin (= apulaislääkäri), kirurgian erikoislääkäreihin (= yleiskirurgi) ja kokeneisiin gastroenterologisen kirurgian erikoislääkäreihin (= gastrokirurgi). Tutkimusaikana sairaalassamme työskenteli vain yksi gastrokirurgi, 3 5 yleiskirurgia ja noin kymmenen kirurgiaan erikoistuvaa lääkäriä. Osan koolon- ja myös rektumsyövistä leikkasi yleiskirurgi itsenäisesti ja osan koolonsyövistä myös kirurgian apulaislääkäri aluksi ohjattuna mutta myöhemmin myös itsenäisesti. Rektumkarsinoomia eivät apulaislääkärit leikanneet itsenäisesti. Tutkimusajanjaksona ei rektumkarsinooman leikkaustekniikkaan vielä kuulunut täydellinen mesorektaalieksisio (TME). Niitä alettiin tehdä sairaalassamme vasta vuoden 1996 alussa. Seurantakaaviomme mukaisesti kaikki radikaalisti leikatut potilaat kävivät leikkauksen jälkeen kirurgian poliklinikassa kolmen kuukauden välein seurannassa vähintään kaksi vuotta ja sen jälkeen puolivuosittain kolmen vuoden ajan (yhteensä viisi vuotta). Kukaan potilaista ei saanut ennen leikkausta solusalpaajahoitoa, mutta Dukes C -luokan kasvainpotilaat saivat leikkauksen jälkeen liitännäishoitona solusalpaajia tai sädehoidon onkologin ohjeiden mukaan. Tutkimusaikana vajaa puolet rektumkarsinoomapotilaista (53/119) sai pieniannoksisen preoperatiivisen sädehoidon (1 gray). Leikkauksen jälkeisen liitännäissolunsalpaajahoidon sai 55 potilasta ja täydentävän sädehoidon 42. Paikallinen uusiutuminen tarkoittaa aineistossamme anastomoosi- tai tuumorialueen (esimerkiksi lantion pohja) uusiutumaa ja etäpesäke esimerkiksi keuhkon tai maksan syöpäpesäkettä. Radikaalilla resektiolla tarkoitetaan tässä kirurgin mielestä makroskooppisesti radikaalia leik- Tapauksia/v 6 Insidenssi Kuolleisuus Tutkimusaika Kuva 1. Kolorektaalisyövän ilmaantuvuus ja taudin aiheuttama kuolleisuus Mikkelin keskussairaalan alueella vuosina Suomen Syöpärekisterin antamien tietojen mukaan. 198 H. Paajanen ja N. Härkönen

3 Taulukko 1. Resektiolla poistettujen 267 kasvaimen ominaisuuksia. kausta. Elektiivisesti leikattujen potilaiden suolisto pyrittiin tyhjentämään ennen leikkausta. Potilaat saivat ennen toimenpidettä anestesian induktiossa laskimoon 2 g keftriaksonia tai 1,5 g kefuroksiimia ja 5 mg metronidatsolia ehkäisemään leikkausalueen tai haavan bakteeritulehduksia. Potilaiden kuolintiedot saatiin joko potilasasiakirjoista tai Syöpärekisteristä. Ne potilaat, jotka kuolivat muuhun kuin syöpään, otettiin mukaan eloonjäämisanalyysiin mutta poistettiin SPSS-ohjelmalla lopullisesta analyysista. Eloonjäämisosuudet analysoitiin Kaplan Meierin eloonjäämistestillä, ja syöpäspesifisiä eloonjäämiskäyriä vertailtiin yksisuuntaisella log-rank-testillä (luokitellut muuttujat) tai logistisella regressioanalyysilla (jatkuvat muuttujat). Testattaessa useiden muuttujien samanaikaista vaikutusta kuolleisuuteen käytettiin Coxin regressioanalyysia. Hoitoryhmien vertailussa käytettiin myös χ 2 -testiä. Kaikki tilastolliset testit suoritettiin SPSS-ohjelmalla. Tulokset n % Tuumorin paikka nouseva koolon poikittainen koolon 19 7 sigmasuoli 7 26 peräsuoli Dukesin luokka A rajoittuu suolen seinämään B läpäisee seinämän ja ulottuu seroosaan C suoliliepeen imusolmukkeisiin levinnyt D löytyy etäpesäkkeitä 15 6 Taulukko 2. Resektiolla poistettujen 267 kasvaimen aiheuttamat komplikaatiot ja leikkauksiin liittyviä tietoja. n % Leikkaustyyppi oikeanpuoleinen hemikolektomia anteriorinen resektio abdominoperineaalinen resektio muu Leikkaus elektiivinen päivystys 25 9 Kirurgin arvio radikaali leikkaus palliatiivinen Komplikaatiot haavatulehdus 17 6 saumavuoto 5 2 muu (infektio tms.) Kuolemia (alle 3 vrk:n kuluessa) 14 5 Uusiutumia Etäpesäkkeitä seurannassa Kolorektaalikarsinooman ilmaantuvuus kasvoi Mikkelin keskussairaalan alueella hieman tutkimusaikana, mutta taudin aiheuttama kuolleisuus ei muuttunut merkitsevästi (kuva 1). Tavallisimpia kolorektaalisyövän oireita olivat ulosteen mukana tuleva veri tai mikroskooppinen anemia 153 potilaalla (57 %), muuttunut suolen toiminta 39:llä (15 %), suolitukos 34:llä (13 %) ja vatsakipu 25:llä (9 %). Sairaalassamme on koko tutkimusajan ollut hyvä valmius paksusuolen tähystykseen (aineistossa 76 %), ja kolografioita tehtiinkin vain poikkeustapauksissa (15 %). Kolonoskopioiden määrä kasvoi tutkimusaikana noin 2 vuosittaisesta tähystyksestä 8 9:aan. Yli 7 % kaikista tuumoreista löytyi vasemmalta koolonista tai peräsuolesta (taulukko 1). Koolonsyöpiä oli 148 (55 %) ja peräsuolen syöpiä 119 (45 %). Viimeksi mainituista 58 (49 %) hoidettiin abdominoperineaalisella ja 61 anteriorisella resektiolla. Päivystysleikkauksella hoidettiin joka kymmenes tuumori, ja kirurgi arvioi leikkaustilanteessa joka viidennen toimenpiteen palliatiiviseksi (taulukko 2). Suoliavanne Taulukko 3. Kirurgikohtaisia eroja leikkauksissa. Gastrokirurgi Yleiskirurgit Apulaislääkärit p-arvo n % n % n % Leikkausten määrä ,2 Radikaalileikkauksia NS Kuolemia 2 2 1,7 7 9,5 5 6,9 NS Uusiutumia NS NS = ero ei merkitsevä 1 prosentti kuvaa osuutta kaikista leikkauksista 2 prosentti kuvaa osuutta kyseisen lääkäriryhmän leikkauksista Kolorektaalisyövän leikkaushoidon tulokset Mikkelin keskussairaalassa 199

4 (stooma) jouduttiin tekemään 76 potilaalle (28 %). Joka viides potilas sai leikkauksenjälkeisen komplikaation, tavallisimmin lievän haavatulehduksen, virtsatietulehduksen tai keuhkotulehduksen. Potilaita kuoli leikkaukseen tai sen jälkeisiin komplikaatioihin 5 %, ja heidän keski-ikänsä oli 77 ± 11 vuotta (vaihteluväli v). Yhteensä 18 %:lle kehittyi uusiutuma leikkausalueelle; näistä 19 (13 %) oli koolonsyöpiä ja 28 (23 %) peräsuolisyöpiä. Leikkauksen jälkeen noin 4 %:lta potilaista löytyi etäpesäke tavallisimmin joko maksasta, keuhkosta tai molemmista (taulukko 2). Kirurgikohtaisia leikkaustuloksia on esitetty taulukossa 3. Gastrokirurgi teki valtaosan peräsuolisyöpäleikkauksista (57 %), yleiskirurgit 32 % ja apulaislääkärit vain 11 %. Koolonresektioista gastrokirurgi teki 36 %, yleiskirurgit 24 % ja apulaislääkärit 4 %. Leikkauksenjälkeisissä komplikaatioissa ei ollut merkitseviä eroja kirurgiryhmien välillä, mutta rektumkarsinoomissa kirurgin kokemus vaikutti merkitsevästi uusiutumien määrään: apulaislääkäreillä uusiutumien osuus oli 2/13 (15 %), yleiskirurgeilla 17/38 (45 %) ja gastrokirurgilla 9/68 (13 %) (p=,18). Koolonkarsinoomissa ero ei ollut merkitsevä: apulaislääkäreillä uusiutumismäärä oli 1/59 (17 %), yleiskirurgeilla 3/36 (8,3 %) ja gastrokirurgilla 6/53 (11 %). Taulukko 4. Potilaiden eloonjäämisosuudet seurannassa leikanneen kirurgin koulutustasoon suhteutettuna. Tilastollinen analyysi on suoritettu log-rank-testillä (Kaplan Meyer). Leikkauksia Viiden vuoden p-arvo eloonjäämisosuus (%) Radikaalit resektiot apulaislääkärit yleiskirurgit 6 57 NS gastrokirurgi Kolonresektiot apulaislääkärit 59 6 yleiskirurgit NS gastrokirurgi Rektumresektiot apulaislääkärit 13 6 yleiskirurgit NS gastrokirurgi Kaikki operoidut (n = 38), Resekoidut (n=267),91,77 8 2, Radikaalisti resekoidut (n = 211),95 6,79,74,71,2 6,72 3,58, Kuva 2. Kaplan Meyerin viiden vuoden eloonjäämiskäyrät kaikista 38 leikatusta potilaasta (käyrä A), kaikista 267 resekoiduista potilaista (käyrä B) ja 211 kirurgin mielestä radikaalisti resekoidusta (käyrä C). A B C NS = ero ei merkitsevä 191 H. Paajanen ja N. Härkönen

5 Viiden vuoden kuluttua leikkauksesta oli elossa 56 % kaikista 38 operoiduista, 6 % 267 resekoidusta ja 71 % 211:stä radikaalisti resekoidusta (kuva 2). Koko aineistossa kirurgin erikoisala ei näyttänyt vaikuttavan merkitsevästi eloon jäämiseen (taulukko 4). Tuloksista oli kuitenkin havaittavissa suuntaus, että erityisesti rektumkarsinoomapotilaat selvisivät paremmin gastrokirurgin kuin yleiskirurgin leikkaamina. Kuvassa 3 on esitetty Dukesin luokkiin jaetut eloonjäämiskäyrät. Dukesin luokka oli merkitsevä ennustetta muuttava tekijä Coxin regressioanalyysin mukaan (p=,15). Muita merkitseviä ennustetekijöitä olivat leikkauksen luonne (päivystys tai elektiivinen) (p=,25), radikaalius (p=,4), etäpesäkkeiden toteaminen seurannassa (p=,1) ja uusiutumien kehittyminen (p=,44). Merkityksettömiä tekijöitä ennusteen kannalta olivat paino, pituus, ASAluokka, toimenpiteen kesto, leikkaustyyppi, komplikaatiot ja kirurgin koulutustaso. Pohdinta Kolorektaalisyöpä on Suomessa kuten muissakin teollistuneissa maissa merkittävä ennenaikaisen kuoleman aiheuttaja. Sen ensisijainen ja tehokkain hoito on kasvaimen kirurginen poisto, johon voidaan liittää ainakin imusolmukkeisiin levinneissä tapauksissa joko säde- tai solunsalpaajahoito. Kaikkiaan noin 8 % syövistä soveltuu ylipäätään leikkaushoitoon, ja parantava leikkaus voidaan suorittaa noin 6 %:lle (omassa aineistossamme 211 potilaalle 341:stä). Todennäköisyys olla elossa viiden vuoden kuluttua leikkauksesta on noin 5 6 % (Kemppainen 1994). Tulokset olivat samansuuntaiset myös omassa tutkimuksessamme. Tulevaisuudessa lienee mahdollista parantaa kolorektaalisyövän ennustetta uusilla hoitomuodoilla, kuten immuno- ja geeniterapialla sekä mahdollisesti steroideihin kuulumattomilla tulehduskipulääkkeillä (Chung-Faye ja Kerr 2). Myös Resekoidut (n=267) Dukesin luokittain,9,7,5,3,2,1 A 8 B,71 C,34 D, Kuva 3. Potilaiden viisivuotisennuste 267 resektiopotilaan ryhmässä kasvaimen levinneisyyden mukaan. Dukes A - ryhmässä potilaista oli elossa viiden vuoden kuluttua leikkauksesta 88 %, B-luokassa 71 %, C-luokassa 34 % ja D- luokassa 17 %. Kolorektaalisyövän leikkaushoidon tulokset Mikkelin keskussairaalassa 1911

6 joukkoseulonnalla on arveltu voitavan vähentää kuolleisuutta lähes 2 % (Koskinen ym. 2). Erityisen tärkeää on myös riskiryhmien (mm. perinnöllinen ei-polypoottinen koolonkarsinooma, familiaalinen adenomatoottinen polypoosi, adenooma, tulehdukselliset suolistosairaudet) tiivis endoskooppinen seuranta (Järvinen ja Mecklin 1994). Kolorektaalisyöpä on pitkään oireeton ja ehtii lähettää etäpesäkkeitä ennen diagnoosia nykyäänkin noin 3 4 %:lla potilaista. Tyyppioireita ovat suolen toiminnan häiriöt, verenvuoto, pieni hemoglobiinipitoisuus ja epämääräiset vatsakivut. Kipuoire on yleinen kookkaissa (yli 5 cm) tuumoreissa ja kirjallisuuden mukaan se on ensimmäinen oire jopa 2 3 %:lla potilaista. Erityisesti vanhuksen selittämättömän vuotoanemian taustalla on usein oikean puolen koolonkarsinooma (Hobbs 2). Anemiadiagnostiikassa vähälöydöksistä gastroskopiaa on herkästi täydennettävä kolonoskopialla. Tutkimuksen suorittajan on nähtävä umpisuolen alue kunnolla, sillä valitettavan usein kolonoskopiassa pysähdytään teknisten vaikeuksien takia koolonin oikeaan mutkaan. Jos potilaalta leikataan päivystysluonteisesti tukkiva tuumori, täytyy myös muistaa tehdä 3 6 kuukauden kuluttua leikkauksesta täydellinen kolonoskopia jäljellä olevan koolonin tutkimiseksi. Vaikka kirurgin mielestä leikkaus olisi radikaali, voi potilaalla silti olla mikrometastaaseja ja myöhemmin leikkausalueelle saattaa kehittyä paikallinen uusiutuma (Newland ym. 1994, Pakkastie 21). Omassa aineistossamme kirurgin mielestä kuratiivisesti resekoiduista kasvaimista 28 % paljastui kuitenkin histologisessa tutkimuksessa Dukes C -luokkaan kuuluviksi. Tämän takia syövän kasvusyvyys leikkauspreparaatissa on aina tutkittava huolellisesti mikroskoopilla. Aineistossamme tuumorien sijaintijakauma ja Dukesin luokitus noudattavat aikaisemmin Suomessa julkaistuja lukuja (Kemppainen 1994, Järvinen 1998). Tärkein ennustetekijä eloon jäämisen kannalta on kasvaimen levinneisyys leikkauksen aikaan (Newland ym. 1994). Oman aineistomme korjatut eloonjäämisosuudet (vain syöpäkuolemat otettu huomioon) vastaavat aiemmin Suomessa julkaistuja lukuja (Kemppainen 1994, Pakkastie 21), mutta joissakin ulkomaisissa tutkimuksissa viiden vuoden eloonjäämisluvuiksi on esitetty jopa 7 8 % (Jatzko ym. 1992). Leikkauksenjälkeisiin komplikaatioihin vaikuttavat merkitsevästi kirurginen tekniikka ja potilaan perussairaudet. Koolonsyöpäpotilaat ovat usein iäkkäitä ja monisairaita, mikä lisää leikkauksenjälkeistä sairastuvuutta. Infektiokomplikaatioita esiintyi tämän vuoksi aineistossamme melko runsaasti. Pinnallisten haavainfektioiden määrä oli kuitenkin pieni, koska käytimme antibioottiprofylaksiaa koko tutkimusajan. Haavatulehduksia saattoi kylläkin jäädä dokumentoimatta, sillä osa potilaista siirtyi terveyskeskukseen tai kotiin jo viikon hoitoajan jälkeen. Kliinisten saumavuotojen määrä oli aineistossamme niin ikään pieni ja vastaa ulkomaisia ja aiempia kotimaisia tuloksia (Jatzko ym. 1992, Mäkelä ym. 2). On kuitenkin huomattava, että rektumkarsinoomista leikattiin kyseisenä ajanjaksona lähes puolet poistamalla peräsuoli, mikä vähentää luonnollisesti saumakomplikaatioiden määrää. Oma leikkauskuolleisuutemme (5 %) vastaa niin ikään ulkomaisia ja aiempia kotimaisia tuloksia (Jagoditsch ym. 2, Mäkelä ym. 2, Pakkastie 21). Leikkaavan kirurgin kokemus parantaa aina leikkaustuloksia (McArdle ja Hole 1991, Lerut 2). Keskussairaaloiden ongelmana on antaa nuorille kirurgiaan erikoistuville riittävän hyvä ja monipuolinen koulutus ja leikkauskokemus ja toisaalta pyrkiä laadukkaaseen leikkaustulokseen. Rektumsyöpäkirurgia on nykyisin maassamme keskitetty gastrokirurgeille, ja tämän on osoitettu vähentävän välittömiä leikkauskomplikaatioita ja parantavan pitkäaikaisennustetta ainakin ulkomaisissa aineistoissa (Porter ym. 1998). Koolonsyöpien leikkauksissa tilanne ei ole aivan yhtä selvä (Singh ja Aitken 1999). Omassa aineistossamme kirurgin kokemuksella ei ollut merkitsevää vaikutusta eloon jäämiseen, mikä johtui ilmeisesti aineiston pienuudesta. Toisaalta taannehtivassa tutkimuksessa on mukana potilaiden valikointia: kokeneemmat kirurgit ovat mahdollisesti leikanneet vaikeimpia tapauksia, ja toisaalta yleiskirurgi on saattanut joutua leikkaamaan vaikeita tapauksia aikana, 1912 H. Paajanen ja N. Härkönen

7 jolloin gastrokirurgi ei ole ollut paikalla (esimerkiksi vuosiloma-ajat). Gastrokirurgin pitkäaikaistulokset näyttivät kuitenkin olevan paremmat sekä koolon- että peräsuolisyövässä. Sairaalamme kokeneimmat apulaislääkärit ovat leikanneet koolonsyöpiä aluksi gastrokirurgin avustamana ja myöhemmin muutamia myös itsenäisesti. Tutkimuksemme tulos näyttää puoltavan tätä menettelyä. Rektumkarsinooman leikkaushoidossa käytettävä totaali TME-tekniikka vaatii kahden kokeneen gastrokirurgin yhteistyötä. Erityisesti peräsuolisyövän uusiutumien ja taudin aiheuttamien kuolemien määrät olivat aineistossamme pienemmät kokeneen gastrokirurgin leikkaamilla potilailla kuin yleiskirurgin operoimilla. Nähtäväksi jää, kuinka paljon TME-tekniikka tulee alentamaan sairaalassamme peräsuolisyövän uusiutumia. Annamme toistaiseksi kyseisille potilaille ruotsalaisen mallin mukaisesti 25 grayn sädehoidon ennen leikkausta (Swedish Rectal Cancer Trial 1997, Camma ym. 2), kunnes suomalainen yliopistosairaaloiden monikeskustutkimus valmistuu. Kolorektaalisyövän leikkaushoidon pitkäaikaistulokset ovat siis sairaalassamme yhteneväiset aikaisemmin julkaistujen kanssa. Leikkauskuolleisuus ja komplikaatiot ovat myös hyväksyttävällä tasolla. Erityisesti rektumkarsinooman leikkaushoito tulee keskittää gastrokirurgeille. Jokaisen koulutuspaikkana toimivan keskussairaalan tulisi analysoida kriittisesti omat syöpäleikkaustuloksensa. *** Haluamme kiittää dosentti Eero Pukkalaa ja professori Lyly Teppoa (Suomen Syöpärekisteri), jotka ovat auttaneet merkittävästi epidemiologisen tiedon keräämisessä ja tulosten analysoinnissa. Tutkimusta on tukenut taloudellisesti Suomen Kulttuurirahaston Etelä-Savon maakuntarahasto. Kirjallisuutta Camma C, Giunta M, Fiorica F, ym. Preoperative radiotherapy for resectable rectal cancer. A meta-analysis. JAMA 2;284: Chung-Faye GA, Kerr DJ. Innovative treatment for colon cancer. BMJ 2;321: Cedermark B, Johansson H, Rutqvist L-E, Wilking N. Stockholm colorectal cancer study group. The Stockholm I trial of preoperative short term radiotherapy in operable rectal carcinoma: a prospective randomized trial. Cancer 1995;75: Heald RJ, Karanjia ND. Results of radical surgery for rectal cancer. World J Surg 1992;16: Hobbs FDR. ABC of colorectal cancer. The role of primary care. BMJ 2;321: Jagoditsch M, Lisborg PH, Jatzko GR, ym. Long-term prognosis for colon cancer related to consisted radical surgery: Multivariate analysis of clinical, surgical and pathologic variables. World J Surg 2;24: Jatzko G, Lisborg P, Wette V. Improving survival rates for patients with colorectal cancer. Br J Surg 1992;79: Järvinen HJ ja Mecklin J-P. Paksusuolisyövän seulonta. Duodecim 1994;11: Järvinen H. Paksusuolen ja peräsuolen syöpä. Kirjassa: Gastroenterologia. Höckerstedt K, Färkkilä M, Kivilaakso E, Pikkarainen P, toim. Jyväskylä: Kustannus Oy Duodecim, 1998, s Kemppainen M. Colorectal cancer in the elderly. An epidemiological and clinical study. Väitöskirja. Turun Yliopisto, Koskinen K, Paimela H, Mäkelä M. Kolorektaalisyövän joukkoseulonnan järjestäminen Suomessa. Edellytykset ja vaikutukset. FinOHTAN raportti, Stakes 15/2. Lerut T. The surgeon as a prognostic factor. Ann Surg 2;232: McArdle CS, Hole D. Impact of variability among surgeons on postoperative morbidity and mortality and ultimate survival. BMJ 1991;32: Mäkelä JT, Kiviniemi H, Laitinen S. Survival after operations for colorectal cancer in patients aged 75 years or over. Eur J Surg 2;166: Newland RC, Dent OF, Lyttle MNB, Chapuis PH, Bokey EL. Pathologic determinants of survival associated with colorectal cancer with lymph node metastases. Cancer 1994;73: Ovaska J, Mecklin J-P, Järvinen H. Kolon- ja rektumkarsinoomapotilaiden ennuste ja seuranta leikkaushoidon jälkeen. Duodecim 1988;14: Pakkastie T. Anterior resection and local excision in the treatment of low rectal cancer. Väitöskirja. Helsingin Yliopisto, 21. Porter GA, Soskolne CL, Yakimets WW, Newman SC. Surgeon-related factors and outcome in rectal cancer. Ann Surg 1998;227: Singh KK, Aitken RJ. Outcome in patients with colorectal cancer managed by surgical trainees. Br J Surg 1999;86: Swedish Rectal Cancer Trial. Improved survival with preoperative radiotherapy in resectable rectal cancer. N Engl J Med 1997;336:98 7. Teppo L, Pukkala E. Suomalaisten syöpä. Suom Lääkäril 1994:32: Turnbull RB Jr, Kyle K, Watson FR, Spratt J. Cancer of the colon: the influence of the no touch isolation technique on survival rates. Ann Surg 1967; 166:42 5. HANNU PAAJANEN, dosentti, erikoislääkäri hannu.paajanen@esshp.fi NIILO HÄRKÖNEN, LL, erikoislääkäri Mikkelin keskussairaala, kirurgian yksikkö Porrassalmenkatu Mikkeli Kolorektaalisyövän leikkaushoidon tulokset Mikkelin keskussairaalassa 1913