VAPO OY JA PELSON VANKILA

Transkriptio

1 Vastaanottaja Vapo Oy, Pelson vankila Asiakirjatyyppi Raportti Päivämäärä Viite VAPO OY JA PELSON VANKILA LIMINGANLAHDEN KUORMITTAJIEN KÄYTTÖ-, PÄÄSTÖ- JA VAIKUTUSTARKKAILU VUONNA 216

2 VAPO OY JA PELSON VANKILA LIMINGANLAHDEN KUORMITTAJIEN KÄYTTÖ-, PÄÄSTÖ- JA VAIKUTUSTARKKAILU VUONNA 216 Päivämäärä Tekijät Tero Marttila, Ramboll Finland Oy (päästö- ja vesistötarkkailu) Johanna Korkiakoski, Ramboll Finland Oy (kalastuskyselyt ja kartat) Teemu Roikonen, Ramboll Finland Oy (sähkökoekalastus, pohjaeläinten näytteenotto) Otso Lintinen, Ramboll Finland Oy (sähkökoekalastus, pohajeläinten näytteenotto) Antje Neumann, Ramboll Finland Oy (Pitkäjärven vesikasvillisuuskartoitus) Pekka Majuri (pohjaeläintarkkailun määritys ja raportointi) Tarkastaja Hyväksyjä Jari Heiskari, Ramboll Finland Oy Noora Huotari, VAPO Kannen kuva: Pitkäjärvi Ramboll Kiviharjunlenkki 1 A 922 OULU P

3 LIMINGANLAHDEN KUORMITTAJIEN KÄYTTÖ-, PÄÄSTÖ- JA VAIKUTUSTARKKAILU VUONNA 216 SISÄLTÖ 1. JOHDANTO 1 2. VESISTÖALUEEN YLEISKUVAUS 1 3. HYDROLOGISET OLOT 2 4. KÄYTTÖ- JA PÄÄSTÖTARKKAILU Tarkkailun toteutus Tarkkailun tulokset Virtaamat ja valumat Veden laatu Päästöt vesistöön Tehon tarkkailu 7 5. VESISTÖTARKKAILU Tarkkailun toteutus Tarkkailun tulokset 8 6. TURVETUOTANNON KUORMITUKSEN VAIKUTUKSET VESISTÖSSÄ 1 7. PELSON VANKILAN JÄTEVEDENPUHDISTAMON KUORMITUKSEN VAIKUTUKSET VESISTÖSSÄ Vedenlaatu ja kuormitus Arvio päästöjen vesistövaikutuksista PITKÄJÄRVEN VESIKASVIKARTOITUS TYRNÄVÄJOEN POHJAELÄINTARKKAILU Tutkimuskohde, pohjaeläinnäytteenotto, lajinmääritys ja aineistot Vesistöjen ekologisen tilan arviointi pohjaeläimistön perusteella Tyrnävänjoen Savisuvannon tila-arvioinnissa käytetyt pohjaeläinmittarit Tyyppiominaiset taksonit ja EPT-heimojen lukumäärä Suhteellinen mallinkaltaisuus - PMA ELS-arvojen laskenta Muut virtavesipohjaeläinyhteisöjä kuvaavat tunnusluvut Pohjaeläinyhteisöjen monimuotoisuus Orgaanista kuormitusta kuvaava ASPT-indeksi Tulokset Tulosten tarkastelu KALATALOUSTARKKAILU Sähkökoekalastukset Aineisto ja menetelmät Tulokset Yhteenveto Kalastustiedustelu YHTEENVETO LÄHTEET 27 LIITTEET Liite 1. Temmesjoen vesistöalueen turvesuot, vaikutustarkkailupisteet sekä vesienjohtamisreitit Liite 2. Turvetuotannon päästötarkkailutulokset 216 Liite 3. Purkuvesistön vedenlaatutiedot Liite 4. Iso Nuoluajärven vedenkorkeuden tarkkailun tulokset vuosilta Liite 5. Pitkäjärven vesikasvillisuuskartoitus 216 Liite 6. Tyrnävänjoen Savisuvannon pohjaeläintarkkailun laji- ja yksilömäärät v. 212 ja 216 Liite 7. Kalastustiedustelulomake sekä kartat tiedustelualueista

4 LIMINGANLAHDEN KUORMITTAJIEN KÄYTTÖ-, PÄÄSTÖ- JA VAIKUTUSTARKKAILU VUONNA JOHDANTO Liminganlahden (Temmesjoen vesistöalue) alueelle sijoittuvien turvetuotantoalueiden päästö- ja vaikutustarkkailu toteutettiin vuonna 216 Liminganlahden kuormittajien käyttö-, päästö-, ja vaikutustarkkailuohjelman (Ramboll Finland Oy 214) mukaisesti. Vuonna 216 ympäristöluvissa velvoitettua päästötarkkailua toteutettiin Pelsonrimmellä sekä Pelsonsuolla. Vaikutustarkkailua toteutettiin pintavesien osalta Tyrnävänjoen Ylipään vuosittain toteutettavan veden laadun tarkkailupisteen (Tyr 47) lisäksi, Kantokanavalla (Kan3, Kan5), Pitkäjärvellä (Pit1) sekä Tyrnävänjoen Mällisen (Tyr21) havaintopaikoilla. Vuonna 216 toteutettiin myös kalatalous- ja pohjaeläintarkkailua sekä Pitkäjärven vesikasvikartoitus. Lisäksi Vapo Oy:llä oli vuonna 216 omaehtoista päästötarkkailua Jouttenoisella sekä Tuulisuolla. Pelson alueella sijaitsevan vankilan jätevedenpuhdistamon kuormitustarkkailusta vastasi vuonna 216 Ahma Ympäristö Oy. Jätevedenpuhdistamon käyttö- ja päästötarkkailu raportoidaan erillisenä raporttina (Ahma Ympäristö Oy 217), mutta puhdistamon vesistövaikutuksia tarkastellaan tässä raportissa. Liminganlahden (Temmesjoen vesistöalueen) muiden tarkkailuvelvollisten kuormittajien (taajamat, teollisuus) vaikutuksia tarkkaillaan Oulun edustan vesistö- ja kalataloustarkkailuohjelman (Lapin Vesitutkimus Oy 211) mukaisesti ja tarkkailun tulokset raportoidaan erikseen. 2. VESISTÖALUEEN YLEISKUVAUS Temmesjoen vesistöalueen kokonaispinta-ala on km 2, joen kokonaispituus on 78,7 km ja järvisyys,5 %. Temmesjoen suurimpia sivujokia ovat Tyrnävänjoki, Ängeslevänjoki ja Liminganjoki, joka on yhdistetty kanavalla Temmesjokeen. Temmesjoki saa alkunsa Siikalatvan kunnassa sijaitsevalta Viirinevalta ja laskee Liminganlahteen, joka Natura-alueena (FI1122, SCI ja SPA) kuuluu valtakunnalliseen lintuvesien suojeluohjelmaan (Oiva-tietokanta 215). Temmesjoki on pintavesityypiltään suuri turvemaiden joki, jonka ekologinen tila on luokiteltu välttäväksi. Biologisista tekijöistä piilevät ilmentävät välttävää tilaa ja pohjaeläinseuranta hyvää tilaa. Erittäin korkeat ravinnepitoisuudet laskevat ekologisen tilan luokan välttäväksi. Temmesjoen pohjapadon ja 8-tien sillan havaintopaikoilta vuosina mitattu keskimääräinen kokonaisfosforipitoisuus noin 95 µg/l ilmentää huonoa tilaa ja kokonaistyppipitoisuus 115 µg/l tyydyttävää tilaa. Vuosittaisten ph-minimien keskiarvo 5,95 ilmentää erinomaista tilaa. Korkeaa kokonaisfosforipitoisuutta painottaen Temmesjoen tila-arvioksi tuli välttävä. Kemialliselta tilaltaan joki on luokiteltu hyväksi ja vesienhoitosuunnitelman tavoitetila siltä osin saavutettu (Oivatietokanta 215). Temmesjoen tilaa heikentävät maatalouden, haja-asutuksen ja metsätalouden ravinnekuormitus sekä maa- ja metsätalouden kiintoainekuormitus. Temmesjoen valuma-alueella on happamia sulfaattimaita ja maaperän kuivattaminen on aiheuttanut vesistöjen happamoitumista sekä metallikuormitusta. Ravinnekuormituksen seurauksena Temmesjoki on rehevöitynyt ja uomaan kohdistuneet muokkaustoimet ovat muuttaneet joen alkuperäisiä elinympäristöjä. Tyrnävänjoki on pintavesityypiltään keskisuuri turvemaiden joki ja sen ekologinen tila on luokiteltu tyydyttäväksi. Päällyslevät ilmentävät hyvää tilaa, pohjaeläimet erinomaista ja sähkökoekalastukset tyydyttävää tilaa. Biologisten laatutekijöiden ELS-arvojen keskiarvo ilmentää hyvää tilaa mutta huono fysikaalis-kemiallinen luokka laskee ekologisen tilaluokan tyydyttäväksi. Kemiallinen tila on luokiteltu hyväksi ja vesienhoitosuunnitelman tavoitetila saavutettu (Oiva-tietokanta 215). Korkea kokonaisfosforipitoisuus ja alhaiset ph-minimit asettavat Tyrnävänjoen huonoon fysikaalis-kemialliseen luokkaan. Havaintopaikan Tyrnävänjoki 4-tien silta vuoden vedenlaatutietojen perusteella kokonaisfosforipitoisuuden keskiarvo 11 µg/l ilmentää huonoa tilaa, kokonaistyppipitoisuuden keskiarvo 1347 µg/l tyydyttävää tilaa ja ph-minimiarvojen keskiarvo

5 LIMINGANLAHDEN KUORMITTAJIEN KÄYTTÖ-, PÄÄSTÖ- JA VAIKUTUSTARKKAILU VUONNA ,8 ilmentää huonoa tilaa (Oiva-tietokanta 215). Tyrnäväjoen tilaa heikentävät samat tekijät kuin Temmesjoessa. Temmesjoen valuma-alueen vuosittainen fosforikuormitus on arviolta 34,8 tonnia ja typpikuormitus 373,8 tonnia. Luonnonhuuhtouman osuus kaikesta kuormituksesta on typen osalta 41 % ja fosforin osalta 15 % (Kuva 2-1). Suurin yksittäinen ravinnekuormittaja on maatalous, jonka osuus fosforikuormituksesta on 71 % ja typpikuormituksesta 51 %. Turvetuotannon osuus ravinnekuormituksesta on 1-2 % luokkaa (Oulujoen Iijoen vesienhoitoalueen toimenpideohjelma ). Kuva 2-1. Pintavesien fosfori- ja typpikuorituksen jakautuminen eri kuormituslähteiden kesken Temmesjoen vesistöalueella vuosina (Oulujoen Iijoen vesienhoitoalueen toimenpideohjelma ) Hyvä ekologisen tilan saavuttaminen Temmesjoen valuma-alueella edellyttää ravinne- ja kiintoainekuormituksen vähentämistä. Uusilla turvetuotantoalueilla on tuotantokauden ulkopuolisen kuormituksen vähentämiseksi otettava käyttöön ympärivuotinen pintavalutus tai muu tehostettu vesienkäsittelymenetelmä. Lisäksi lupakäsittelyssä on otettava huomioon happamien sulfaattimaiden aiheuttama vesistön happamoitumisriski (Oulujoen Iijoen vesienhoitoalueen toimenpideohjelma ). 3. HYDROLOGISET OLOT Vuoden 216 keskilämpötila oli Siikajoen Revonlahden mittausasemalla 3,7 ºC, mikä oli 2,2 ºC vertailukauden keskiarvoa (1,5 ºC) enemmän. Kevättalvi ja kevät helmikuu - toukokuu välinen jakso sekä joulukuu olivat selkeimmin keskimääräistä lämpimämpiä. Kesäkuukaudet kesä elokuu oli lämpötilojen perusteella lähellä pidemmän ajan keskiarvoja (Kuva 3-1). Vuoden 216 sadesumma oli 574 mm, mikä oli 33 mm vertailujakson keskiarvoa (541 mm) suurempi. Kesäkuukaudet kesä elokuu olivat keskimääräistä sateisempia. Vastaavasti keväällä ja erityisesti alkusyksyllä syys - lokakuussa satoi keskimääräistä vähemmän.

6 LIMINGANLAHDEN KUORMITTAJIEN KÄYTTÖ-, PÄÄSTÖ- JA VAIKUTUSTARKKAILU VUONNA Kuva 3-1. Kuukauden keskilämpötila ja sademäärät Siikajoen Revonlahden mittausasemalla vuonna 216 sekä vertailujaksolla (lähde: Ilmatieteenlaitos ilmastokatsauslehdet 216) Temmesjoessa ja Tyrnävänjoessa ei ole virtaamamittauspisteitä, joten Temmesjoen suualueen (F=1181 km 2 ) ja Tyrnäväjoen yläosan (F= 19 km 2 ) virtaamat on arvioitu Suomen ympäristökeskuksen hydrologisen mallin vuodelle 216 simuloimien tietojen perusteella sekä vuosien keskiarvona (Taulukko 3-1, Kuva 3-2). Malli laskee virtaamia reaaliajassa, mutta siihen sisällytetty virtaamalaskenta takautuvasti vuodesta 1962 lähtien. Malli laskee virtaaman jokaiselle 3. jakovaiheen mukaiselle vesistöalueelle. Taulukko 3-1. Virtaamat Temmesjoen suualueella ja Tyrnävänjoen yläosalla (lähtöaineisto: SYKE:n vesistömallijärjestelmä) Tyrnävänjoki yläosa Temmesjoki suualue F = 1181 km 2 F = 19 km (m 3 /s) (m 3 /s) (m 3 /s) (m 3 /s) MQ vuosi 12,9 9,6 1,5 1,3 MQ kesä-syys 14,2 6,2 1,8,8 MNQ kesä-syys 4,8 1,5,38,2 MHQ kesä-syys 37,9 2 7,5 3,1 Kuva 3-2. Temmesjoen ja Tyrnävänjoen yläosan virtaamat vuonna 216 sekä vuorokauden keskimääräinen virtaama jaksolla SYKE:n vesistömallin perusteella arvioituna. Vuonna 216 Temmesjoen virtaama oli keskimäärin 12,9 m 3 /s eli virtaamat olivat suuremmat vuosien keskiarvoon verrattuna. Temmesjoen virtaamissa oli havaittavissa useita

7 LIMINGANLAHDEN KUORMITTAJIEN KÄYTTÖ-, PÄÄSTÖ- JA VAIKUTUSTARKKAILU VUONNA korkeita virtaamapiikkejä helmikuun loppupuolella, huhti-toukokuussa, heinäkuussa, elosyyskuussa sekä lokakuun lopussa. Kevättulvan huippuvirtaamat olivat tavanomaista pienemmät. Vesistömallin arvojen perusteella Tyrnävänjoen yläosalla vuoden 216 keskivirtaama 1,5 m 3 /s oli hieman suurempi kuin pitkän ajan keskiarvo 1,3 m 3 /s. Myös Tyrnävänjoessa virtaamavaihtelut ja virtaamapiikit olivat Temmesjoen kaltaiset (Kuva 3-2). 4. KÄYTTÖ- JA PÄÄSTÖTARKKAILU 4.1 Tarkkailun toteutus Vuonna 216 Liminganlahden (Temmesjoen vesistöalueella) alueella oli turvetuotantoalueita kaikkiaan viisi. Turvetuotantopinta-alaa oli yhteensä 277,5 ha, josta tuotannossa tai tuotantokuntoista alaa oli 147,5 ha ja tuotannosta poistunutta 13,1 ha. Kuntoonpanossa alueita ei ollut lainkaan. Jälkikäytössä oleva ala oli yhteensä 785,1 ha. Alueiden sijainti on esitetty liitteen 1 kartassa. Taulukko 4-1. Liminganlahden turvetuotantoalueet, pinta-alat ja vesienkäsittelymenetelmät vuonna 216 (pvk = pintavalutuskenttä, la= laskeutusallas, hai=haihdustus-/imeytysallas). Tuotantoalue Vesiensuojelu rakenne (ensisijainen) Liminganlahden turvetuotantoalueiden lupaehtojen määräämää päästötarkkailua toteutettiin tuotannossa olevilla Pelsonrimmen lohkoilla 3-4 sekä Pelsonsuon lohkoilla 1-12 toukokuun puolivälistä syyskuun lopulle saakka. Vesienkäsittelystä lähtevien vesien laadun ja määrän lisäksi tarkkailtiin myös vesienkäsittelyyn tulevan veden laatua ja arvioitiin pintavalutuskenttien puhdistustehoa. Myös jatkuvatoiminen virtaamamittaus oli käytössä molemmilla tarkkailukohteilla. Lisäksi Vapo Oy:llä oli omaehtoista päästötarkkailua Jouttenoisella sekä Tuulisuolla. Nämä ylimääräiset tarkkailutulokset on esitetty liitteessä Tarkkailun tulokset Vesistö alue Tuotannossa (ha) Tuotannosta poistunut (ha) Kuormittava yhteensä (ha) Seuraava maankäyttö (ha) Lupaala (ha) Jouttenoinen PVK ,3 1,5 42,8 78,4 12,3 Pelsonrimpi HAI/LA ,2 47,2 163,8 258,4 Pelsonrimpi PVK/LA ,8 1,7 5,5 32,8 258,4 Pelsonsuo LA ,5 563,2 Pelsonsuo PVK/LA ,6 12,6 94,4 563,2 Raja-aava PVK1/LA ,7 36,7 48,7 82,7 Raja-aava LA ,4 22,4 82,7 Tuulisuo PVK/LA ,8 2,6 65,3 117,5 125,8 Yhteensä 147,5 13,1 277,5 785,1 2 54,7 Päästötarkkailun tulokset on esitetty liitteessä 2. Lisäksi taulukoissa (Taulukko 4-2, Taulukko 4-3, Taulukko 4-4) on esitetty Liminganlahden tarkkailusoiden kesäaikaiset virtaama- ja vedenlaatutiedot sekä ominaispäästöt Virtaamat ja valumat Kesä 216 oli yleisesti ottaen runsassateinen ja vesiä virtasi tarkkailusoilta lähes koko tarkkailukauden ajan. Pelsonrimmen ja Pelsonsuon virtaamamittausten perusteella lasketut kesän valuma-arvot poikkesivat toisistaan selvästi (Taulukko 4-2). Pelsonsuolla valuma oli tasaisen korkea heinä-elokuun ajan. Pelsonrimmellä taasen pintavalutuskentältä johdetun veden valumissa oli suurempaa vaihtelua ja selkeästi havaittavat piikit heinä- sekä elokuussa (Liite 2). Tarkkailussa käytetyt virtaamamittauslaitteet olivat EHP-tekniikan jatkuvatoimisia etäluettavia virtaamamittareita. Pelsonrimmellä virtaamaamittari asennettiin ja tarkkailujakson alun arvioitiin Suomen ympäristökeskuksen vesistömallijärjestelmästä saaduilla virtaamilla. Pelsonrimmen ja Pelsonsuon arvoista laskettu kesän 216 keskivaluma oli 15,1 l/s km 2, mikä oli alhaisempi kuin kaikkien Pohjois-Pohjanmaan tarkkailusoiden keskivaluma-arvoa 18, l/s km 2.

8 LIMINGANLAHDEN KUORMITTAJIEN KÄYTTÖ-, PÄÄSTÖ- JA VAIKUTUSTARKKAILU VUONNA Taulukko 4-2. Liminganlahden päästötarkkailusoiden valumat kesällä Veden laatu Pelsonsuolla vedenlaatunäytteet saatiin otettua tarkkailujakson jokaisella näytekierroksella. Pelsonrimmellä viikkojen 28, 3 ja 32 näytekierroksilla näytteenottaja oli ottanut näytteet väärien lähtökoordinaattien johdosta väärästä paikasta eivätkä näytteet edustaneet puhtaasti pintavalutuskentältä johdettuja vesiä (Liite 2). Tästä johtuen Pelsonrimmen tarkkailu tullaan uusimaan vuonna 217. Pelsonsuolla pintavalutuskentiltä johdettujen vesien ph-arvot vaihtelivat välillä 6,3 6,8 ja Pelsonrimmellä välillä 4,9 5,3. Orgaanista humusainesta kuvaava COD Mn -pitoisuudet vaihtelivat välillä mg/l, ollen Pelsonrimmellä keskimäärin 57 mg/l ja Pelsonsuolla 29 mg/l. Ravinteista kokonaisfosforipitoisuudet vaihtelivat Pelsonsuolla välillä µg/l (ka.131 µg/l) ja Pelsonrimmellä välillä µg/l (ka. 89 µg/l). Kokonaistypen osalta pitoisuudet vaihtelivat Pelsonsuolla µg/l (ka µg/l) ja Pelsonrimmellä välillä µg/l (ka µg/l). Vedestä mitatut kiintoainepitoisuudet vaihtelivat Pelsonsuolla välillä 6, 3 mg/l (ka. 14 mg/l) ja Pelsonrimmellä välillä <2 12 mg/l (ka. 7,4 mg/l). Purkuvesissä oli myös runsaasti rautaa pitoisuuksien vaihdellessa Pelsonsuolla välillä µg/l ja Pelsonrimmellä µg/l (Liite 2). Taulukko 4-3. Liminganlahden päästötarkkailusoiden valumavesien keskimääräinen vedenlaatu kesällä 216. Suo Mittapad Jakso d Mq Nq Hq Huom! on valumaalue ha l/s km 2 l/s km 2 l/s km 2 Pintavalutuskenttä Pelsonrimpi (L3-4) pvk ,9,2 91 Pelsonsuo TY(L1-12) pvk ,3,7 43 jakso vesistömallista Keskiarvot Kaikki suot (n=2) 15,1,4 67 Pohjois-Pohjanmaan suot 216 (n=58) 18, 2, 16 Liminganlahti 215 (n=1) 16,5 Tarkkailu Vesienkäsittely n ph COD Mn kok.p PO 4 -P kok.n NO 2+3 -N NH 4 -N Fe Kiintoaine Suo kpl mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l Pelsonrimpi (L3-4) pvk 7 5, , ,4 Pelsonsuo (L1-12) pvk2 1 6, , Keskiarvot Kaikki suot (n=2) 5, , Pohjois-Pohjanmaan suot 216 (n=77) 6, ,4 Liminganlahti 215 (n=2) 6, , Päästöt vesistöön Tarkkailujakson ominaiskuormitusluvut laskettiin virtaamapainotteisesti vedenlaatu- ja virtaamamittaustulosten perusteella (Liite 2). Nettokuormituslaskennassa taustahuuhtouman vedenlaatuarvoina käytettiin yleisesti käytössä olevia taustapitoisuuksia (kiintoaine 1 mg/l, fosfori 2 µg/l ja typpi 5 µg/l). Oheisessa taulukossa (Taulukko 4-4) on esitetty Pelsonrimmen ja Pelsonsuon kesäajan ominaiskuormitukset. Taulukko 4-4. Liminganlahden päästötarkkailusoiden keskimääräiset ominaispäästöt kesällä 216. Tarkkailu Vesien- Brutto Netto käsittely COD Mn kok.p PO 4 -P kok.n NO 2+3 -N NH 4 -N Fe kiintoaine kok.p kok.n kiintoaine Suo g/ha/d g/ha/d g/ha/d g/ha/d g/ha/d g/ha/d g/ha/d g/ha/d g/ha/d g/ha/d g/ha/d Pelsonrimpi (L3-4) pvk 423,47,21 11,11, ,32 7,4 14 Pelsonsuo (L1-12) pvk2 65 2,6 1,5 27,5, , Keskiarvot Kaikki suot (n=2) 514 1,5,86 19,31, , Pohjois-Pohjanmaan suot , , Siikajoki 215 (n=2) 642 1, ,9

9 LIMINGANLAHDEN KUORMITTAJIEN KÄYTTÖ-, PÄÄSTÖ- JA VAIKUTUSTARKKAILU VUONNA Liminganlahden (Temmesjoen vesistöalueen) turvetuotantoalueiden vuosipäästöt (Taulukko 4-5) on saatu Pohjois-Pohjanmaan turvetuotantosoiden päästötarkkailuraportista (Pöyry Finland Oy 217). Laskenta on tehty pääosin Pohjois-Pohjanmaan alueella vuonna 216 luvanmukaisissa tarkkailuissa sekä ylimääräisissä tarkkailuissa mukana olleiden tuotantoalueiden tarkkailutuloksista saatujen ominaiskuormitusarvojen perusteella (Taulukko 4-6). Tulosten perusteella vuoden 216 päästöt olivat pienimmät tarkastellessa aikaväliä jokaisen ainemäärän osalta. Suurin yksittäinen syy kuormituksen pienenemiseen voidaan arvioida olevan kuormittavan pinta-alan huomattavalla pienenemisellä edellisvuosiin nähden. Taulukko 4-5. Liminganlahden (Temmesjoen vesistöalueen) turvetuotantoalueiden päästöt vesistöön tuotantoalueittain vuonna 216. (Lähde: Pöyry Finland Oy 217) Suo Purku- kuntoon- tuotan- tuotanto- poistunut pinta-ala tark- Bruttokuormitus Nettokuormitus vesistö panossa nossa kunnossa tuot. yht. kailtu COD Mn kok.p kok.n kiintoaine kok.p kok.n kiintoaine ha ha ha ha ha kg/a kg/a kg/a kg/a kg/a kg/a kg/a Jouttenoinen ,5 43 K , , Pelsonrimpi K Raja-aava E , Tuulisuo K , Pelsonsuo (osa) K , , Vesistöalue yhteensä Taulukko 4-6. Vuosikuormituksen laskennassa käytetyt ominaiskuormitusluvut vesienkäsittelymenetelmittäin. (Lähde: Pöyry Finland Oy 217) Kesäaikaiset päästöt (Taulukko 4-7) on laskettu Raja-aapaa lukuun ottamatta soiden kesäajan tarkkailutulosten avulla (liite 2). Raja-aavan osalta on käytetty taulukossa (Taulukko 4-7) esitettyjä muiden Pohjois-Pohjanmaan alueella vuonna 216 tarkkailussa olleiden turvetuotantoalueiden tarkkailutuloksista saatuja ominaiskuormitusarvoja. Taulukossa (Taulukko 4-7) on esitetty vertailuna vuoden 215 sekä vuosien 28 ja 212 kesäaikaiset päästöt, jolloin Liminganlahden alueen turvetuotantoalueet olivat kesäaikaisessa päästötarkkailussa. Kesän 216 lasketut päästöt olivat pienemmät edellisvuosiin nähden, johtuen osaksi ainakin edellisvuosista pienentyneestä kuormituspinta-alasta.

10 LIMINGANLAHDEN KUORMITTAJIEN KÄYTTÖ-, PÄÄSTÖ- JA VAIKUTUSTARKKAILU VUONNA Taulukko 4-7. Liminganlahden turvetuotantoalueiden päästöt vesistöön kesällä 216. Vertailuna kesäaikaiset päästöt vuosilta 215 sekä laajojen tarkkailuvuosien osalta vuosina 212 ja 28. Suo Purkuvesistö Kuormittava-ala yhteensä Bruttokuormitus Nettokuormitus COD Mn kok.p kok.n kiintoaine kok.p kok.n kiintoaine ha kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d Jouttenoinen ,8 11,1,32 4,4,,15 4,1 Pelsonrimpi ,7 41,5 1,1 2,1,3,72 1,4 Pelsonsuo ,6 7,6,3,34 3,1,3,21 2,9 Raja-aava ,1 18,3,57 3,1,2,32 2,6 Tuulisuo ,2 21,3,5 4,9,2,23 4,4 Vesistöalue yhteensä ,15 2,8 18,1 1,6 15 Kesä ,4 8,7 58,23 4,4 49 Kesä , , Kesä ,4 1 72,2 5, Tehon tarkkailu Pelsonrimmellä ja Pelsonsuolla tarkkailtiin pintavalutuskenttien tehoa ottamalla näytteet pintavalutuskentille tulevasta ja lähtevistä vesistä, joiden erotuksesta laskettiin pintavalutuskenttien reduktiot eri aineiden osalta (Taulukko 4-8). Pelsonrimmeltä on käytettävissä vain yhdet vertailukelpoiset näyteparit kesäkuun alun kierrokselta. Pintavalutuskenttä pvk1 poisti ravinteita mutta vastaavasti humus-, rauta- ja kiintoainepitoisuudet olivat suuremmat kentältä lähtevästä vedestä otetussa näytteessä. Pelsonsuon pintavalutuskenttä poisti humusta, ravinteita, rautaa ja kiintoainetta. Erityisesti epäorgaanisen typen osalta reduktiot olivat suuret. Taulukko 4-8. Liminganlahden päästötarkkailusoiden valumavesien keskimääräinen vedenlaatu kesällä 216. ph COD Mn Kok.P PO 4 -P Kok.N NO 2+3 -N NH 4 -N Fe Kiintoaine mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l Pelsonrimpi (L3-4) pvk1 KESÄ (n=1) pvk yp 6, pvk ap 5, , Erotus Teho % Pelsonsuo (L1-12) pvk2 KESÄ (n=3) pvk yp 6, pvk ap 6, Erotus Teho %

11 LIMINGANLAHDEN KUORMITTAJIEN KÄYTTÖ-, PÄÄSTÖ- JA VAIKUTUSTARKKAILU VUONNA VESISTÖTARKKAILU 5.1 Tarkkailun toteutus Vuonna 216 vesistötarkkailua toteutettiin tarkkailuohjelman mukaisesti Tyrnävänjoen Ylipään vuosittain toteutettavan veden laadun tarkkailupisteen (Tyr 47) lisäksi Kantokanavalla (Kan3, Kan5), Pitkäjärvellä (Pit1) sekä Tyrnävänjoen Mällisen (Tyr21) havaintopaikoilla touko-, heinä-, elo- ja syyskuussa toteutetulla vesinäytteenotolla. Vesistönäytteenotto tehtiin samana päivänä kuin päästötarkkailunäytteenotto. 5.2 Tarkkailun tulokset Tarkkailupisteiden vedenlaatutiedot vuonna 216 sekä tiedot aiemmilta vuosilta on kerätty sekä Hertta-tietokannasta että vanhemmista tarkkailuraporteista. Vedenlaatutulokset on esitetty liitteessä 3 sekä osittain taulukossa (Taulukko 5-1). Vuonna 216 Tyrnävänjoessa (Tyr 47, Tyr 21) vesi oli pääosin lievästi hapanta ph-arvojen vaihdellessa välillä 5,9 6,7 ja runsashumuksista COD Mn -arvojen vaihdellessa välillä mg/l. Humusvesille tyypillisesti vedessä on runsaasti rautaa ja väriarvot olivat korkeat. Kiintoainepitoisuudet vaihtelivat välillä 4,8 15 mg/l. Sähkönjohtavuuden arvot kuvaavat alhaista johtokykyä. Sähkönjohtokyky ilmaisee veteen liuenneiden suolojen pitoisuutta joiden määrää lisää mm. jätevedet ja peltolannoitus. Ravinteiden osalta kokonaistyppipitoisuudet olivat alhaisimmillaan toukokuussa µg/l ja vaihtelivat heinä syyskuussa välillä µg/l. Myös kokonaisfosforipitoisuudet olivat alhaisemmat kevättulvien aikaan toukokuussa µg/l ja vaihtelivat heinä syyskuussa välillä µg/l, kuvaten rehevää vesistöä. Veden ravinnepitoisuudet olivat keskimäärin hieman korkeammat joen yläosalla Ylipään tarkkailupisteessä. Veden laadussa ei ollut havaittavissa merkittäviä muutoksia tarkkailupisteiden välillä sekä verrattuna aiempiin vedenlaatutuloksiin. Pitkäjärven (Pit 1) vesi on lievästi hapanta ph-arvojen vaihdellessa välillä 6,2 6,3, runsashumuksista (COD Mn mg/l) ja rautapitoista ( µg/l). Kiintoainepitoisuudet vaihtelivat välillä 3,2 9, mg/l. Sähkönjohtavuuden arvot 2,4 4,2 ms/m olivat sisävesille tyypillisen alhaiset. Heinäkuun näytteenottokierroksella tuli voimakas ukkonen, eivätkä näytteenottajat menneet työturvallisuussyistä järvelle, jolloin heinäkuun näyte Pitkäjärveltä jäi ottamatta. Ravinteiden osalta kasvukaudella elo-syyskuussa kokonaistyppipitoisuudet vaihtelivat välillä µg/l ja kokonaisfosforipitoisuudet välillä µg/l kuvaten rehevää tai erittäin rehevää vesistöä. Myös planktonlevien runsautta kuvaavat klorofylli-a-pitoisuudet 8,7 15 µg/l ovat tyypilliset rehevälle vesistölle. Vuonna 216 mitatut pitoisuudet olivat pääosin samaa tasoa tai alhaisemmat verrattuna aiempiin pitkän ajanjakson keskiarvoihin nähden (Taulukko 5-1). Kantokanavan (Kan5, Kan3) veden ph-arvot vaihtelivat välillä 5,8 6,9. Vedessä oli runsaasti humusta (COD Mn mg/l) ja rautaa ( µg/l). Kiintoainepitoisuudet vaihtelivat välillä 6,8 25 mg/l ja sähkönjohtavuuden arvot välillä 3,5 8,4 ms/m. Ravinteiden osalta kokonaistyppipitoisuudet vaihtelivat välillä µg/l ja kokonaisfosforipitoisuudet välillä µg/l kuvaten erittäin rehevää vesistöä. Kantokanavan vedenlaatu oli vuonna 216 aiemman tarkkailun mukainen eikä selviä muutoksia ollut havaittavissa (Taulukko 5-1). Kanavan ylemmällä maantiesillan kohdalla olevan tarkkailupisteen (Kan3) vedenlaatu oli keskimäärin heikompaa kuin alempana lähellä Pitkäjärveä (Kan5).

12 LIMINGANLAHDEN KUORMITTAJIEN KÄYTTÖ-, PÄÄSTÖ- JA VAIKUTUSTARKKAILU VUONNA Taulukko 5-1. Tyrnäväjoen Ylipään (Tyr 47), Tyrnäväjoen Mällisen (Tyr 21), Pitkäjärven (Pit1) ja Kantokanavan (Kan5, Kan3) vedenlaatutulokset vuonna 216. Vertailuna näytepisteistä aiemmin otettujen näytteiden vedenlaadun minimi-, maksimi- ja keskiarvot. Paikka/ Aika Lämpö tila Happi Klorofyllia ph Väriluku Sameus Rauta Sähkönjohtavuus CODMn Kiintoaine Kok.P PO4-P Kok.N NH4-N Nitriittinitraatti C kyll.% mg/l µg/l mg Pt/l FNU µg/l ms/m mg/l mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l typpenä, µg/l Tyrnävänjoki, Ylipää (Tyr47) ,7 8,9 6, ,7 29 4, ,4 3,7 5,6 5, , ,5 7 7, 6, ,5 49 9, ,4 6, ,2 38 7, ka , 5,6 6, ,3 43 9, Aiemmat tulokset vuosilta (n=74) min,1 3 4,4 2,4 5,6 15 5,9 11 2,5 7,7 1, , <4 maks , ka ,2 14 6, , Tyrnävänjoki Mällinen (Tyr 21) ,3 1,7 6, ,2 26 5, ,5 7,4 4,7 6, , ,3 88 8,8 6, , ,1 6, , ,1 1 ka ,3 4,7 6, , Aiemmat tulokset vuosilta (n=38) min, 37 5,3 4,4 5,7 15 6,2 22 2,6 11 1, , 21 maks ,4 7, ka ,4 6, ,5 23 8, Pitkäjärvi (Pit1) ,3 1,2 6, ,4 34 3, ,1 <4, kova ukkonen esti näytteenoton järvellä ,3 77 7,5 15 6, ,2 53 5, ,9 63 7, 8,7 6, , 38 9, ka ,2 12 6, ,5 42 5, Aiemmat tulokset vuosilta (n=39) min,1 2,,3 2, 5,3 18 6,6 28 3,2 13 4, , 5, maks , ka ,5 21 6, , Kantokanava (Kan5) ,8 8,8 6, ,6 34 6, ,1 3, 6 5, , ,8 55 5,4 6, , ,1 61 6,8 6, , ka , 6, 6, , Aiemmat tulokset vuosilta (n=12) min 3,1 31 3,1 5, ,5 28 4, maks ,8 6, , ka ,3 6, , Kantokanava, MTS 825 (Kan3) ,2 6, , ,9 5,1 13 6, , ,1 68 6,8 6, , ,4 71 8,1 6, , ka ,3 13 6, , Aiemmat tulokset vuosilta (n=35) min 9, 4,,6 13 6, ,3 8,2 3, maks , ka , ,

13 LIMINGANLAHDEN KUORMITTAJIEN KÄYTTÖ-, PÄÄSTÖ- JA VAIKUTUSTARKKAILU VUONNA Kuva 5-1. Tyrnäväjoen Ylipään (Tyr 47), Tyrnäväjoen Mällisen (Tyr 21), Pitkäjärven (Pit1), Tuulijärven (Tuu) ja Kantokanavan (Kan5) COD Mn-, kiintoaine- ja ravinnepitoisuudet vuosina Veden laadun tarkkailun lisäksi Vapo Oy on tarkkaillut Jouttenoisen ympäristöluvan (nro 59/7/2) lupamääräyksen mukaisesti Ison Nuoluanjärven vedenkorkeutta vähintään neljä kertaa kesäkaudella järveen asennetulta mitta-asteikolta siten, että järven maksimi- ja minimivedenkorkeudet tulevat havaituiksi. Tarkkailutuloksiin perustuvan selvityksen mukaan (liite 4) pinnankorkeus on pysynyt suunnilleen samalla tasolla vuosien ajan, joten Jouttenoisen turvetuotantotoiminnalla ei ole ollut merkittävää vaikutusta Ison Nuoluanjärven vedenkorkeuteen. 6. TURVETUOTANNON KUORMITUKSEN VAIKUTUKSET VESISTÖSSÄ Pelson turvetuotantoalueiden (Raja-aava, Tuulisuo, Pelsonrimpi ja Pelsonsuo) kuivatusvedet purkautuvat purku-uomiensa kautta Tyrnävänjokeen ja edelleen Temmesjoen kautta Liminganlahteen. Alueella sijaitsee myös Pelson keskusvankilan jätevedenpuhdistamo, josta vedet johdetaan Kantokanavaa pitkin Tyrnävänjokeen. Pelson keskusvankilan jätevedenpuhdistamon purkuvedet vaikuttavat osaltaan alapuolisen purkuvesistön (Kantokanava, Pitkäjärvi ja Tyrnävänjoki) ravinnepitoisuuksiin (ks. kappale 7.2). Taulukossa (Taulukko 6-1) on esitetty ympäristölupien velvoittamana päästötarkkailussa olleiden turvetuotantoalueiden (Pelsonrimpi, Pelsonsuo) ja alapuolisten vesistötarkkailupisteiden keskimääräiset vedenlaadut vuonna 216.

14 LIMINGANLAHDEN KUORMITTAJIEN KÄYTTÖ-, PÄÄSTÖ- JA VAIKUTUSTARKKAILU VUONNA Taulukko 6-1. Pelsonrimmen ja Pelsonsuon kuivatusvesien sekä alapuolisten vesistötarkkailupisteiden keskimääräinen vedenlaatu keskimäärin vuonna 216. Havaintopiste/suo ph COD Mn Kok.P PO 4 -P Kok.N NO 2+3 N NH 4 -N Fe Kiintoaine mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l Pelsonrimpi (L3-4) pvk1 5, , ,4 Kantokanava (Kan3) 6, Kantokanava (Kan5) 6, Pitkäjärvi (Pit1) 6, ,7 Pelsonsuo (L1-12) pvk2 6, , Tyrnävänjoki (Tyr47) 6, , Tyrnävänjoki (Tyr21) 6, , Pelsonrimmen (L3-4) pvk1 kuivatusvedet johdetaan vesienkäsittelyn jälkeen laskuojaa pitkin Kantokanavaan josta edelleen Pitkäjärven ja Tyrnävänjoen kautta Perämereen. Pelsonrimmen valumavedet olivat keskimäärin happamampia ja humuspitoisempia kuin tarkkaillut alapuoliset vesistöt. Vastaavasti fosforipitoisuus oli keskimäärin alhaisempi kuin alapuolisissa vesistöissä alinta Tyrnävänjoen (Tyr21) tarkkailupistettä lukuun ottamatta. Pintavalutuskentältä johdetun veden typpi-, rauta- ja kiintoainepitoisuudet olivat keskimäärin alhaisemmat kuin lähimpänä olevassa Kantokanavan (Kan3) tarkkailupisteessä. Tarkkailutulosten perusteella pääosin purkuvesistön vedenlaatu parani alajuoksulle mentäessä. Pelsonsuon (L1-12) pvk2 kuivatusvedet johdetaan vesienkäsittelyn jälkeen Muhoskanavan ja Niskakanavan kautta Tyrnävänjokeen Pitkäjärven alapuolelle. Pelsonsuon veden ph-arvo oli hieman korkeampi ja humuspitoisuus pienempi kuin Tyrnävänjoessa (Taulukko 6-1). Vastaavasti kuivatusvesien ravinne-, kiintoaine- ja rautapitoisuudet olivat korkeammat kuin Tyrnävänjoessa. Koko Liminganlahden alueen turvetuotannon arvioidusta kesäaikaisesta kuormituksesta aiheutuvia vaikutuksia alapuolisen vesistön vedenlaatuun on arvioitu laskennallisesti Tyrnäväjoen yläosalla ja Temmesjoen suulla (Taulukko 6-2). Pitoisuuslisäykset ovat teoreettisia ja ne on laskettu siirtämällä turvesuon laskennallinen kuormitus sellaisenaan laskentakohtaan ottamatta huomioon sedimentaatiota ja muita vesistössä tapahtuvia prosesseja. Taulukko 6-2. Arvio Liminganlahden turvetuotannon kesäaikaisen kuormituksen aiheuttamista pitoisuusmuutoksista Tyrnävänjoen yläosalla ja Temmesjoen suulla kesällä 216. Pitoisuuslisäykset Virtaama Kiintoaine COD Mn Kok.P Kok.N m 3 /s mg/l mg/l µg/l µg/l Tyrnävänjoki, yläosa Kesän keskiarvo (brutto) 1,8,8,6,9 16 Kesän keskiarvo (netto) 1,8,7 -,6 9 Temmesjoki, suu Kesän keskiarvo (brutto) 14,2,1,1,1 2 Kesän keskiarvo (netto) 14,2,1 -,1 1 Pelson alueella sijaitsee runsaasti peltoviljelmiä, jotka kuormittavat Tyrnävänjokea. Alueella sijaitsee myös Pelson keskusvankilan jätevedenpuhdistamo, josta vedet johdetaan Kantokanavaa pitkin Tyrnävänjokeen. Teoreettisen laskennan perusteella kesällä 216 turvetuotantoalueiden kuormituksen aiheuttamat pitoisuuslisäykset Tyrnävänjoen yläosalla ovat laskennallisten arvioiden perusteella melko pienen mutta heikentävät omalta osaltaan Tyrnävänjoen tilaa. Valumaalueesta johtuen vesistö olisi myös ilman turvetuotannon kuormitusta tummavetistä ja rehevää.

15 LIMINGANLAHDEN KUORMITTAJIEN KÄYTTÖ-, PÄÄSTÖ- JA VAIKUTUSTARKKAILU VUONNA PELSON VANKILAN JÄTEVEDENPUHDISTAMON KUOR- MITUKSEN VAIKUTUKSET VESISTÖSSÄ 7.1 Vedenlaatu ja kuormitus Pelson keskusvankilan jätevedenpuhdistamon viemäröinnin piirissä on noin 12 asukasta, 51 taloutta ja yksi koulu. Puhdistamon vedet johdetaan Kantokanavaa pitkin Tyrnävänjokeen. Puhdistamolla on kuormitus-, vesistö- ja kalataloustarkkailuvelvoite. Vuonna 215 käyttö- ja päästötarkkailusta vastasi Ahma Ympäristö Oy ja raportointi on tehty erillisenä (Ahma Ympäristö Oy 217). Vuonna 216 puhdistamolta johdettiin vesiä yhteensä 8 68 m 3 (keskimäärin 22 m 3 /d). Vesistöön johdettu kuormitus oli,3 kg/d BOD 7,,1 kg/d fosforia,,5 kg/d typpeä,,5 kg/d kiintoainetta ja,72 kg/d COD Cr. Vesistöön johdetun veden keskimääräinen kiintoainepitoisuus oli 22 mg/l, kokonaisfosforipitoisuus,6 mg/l ja kokonaistyppipitoisuus 22 mg/l (Ahma Ympäristö Oy 217). 7.2 Arvio päästöjen vesistövaikutuksista Taulukossa (Taulukko 7-1) on esitetty Pelson keskusvankilan jätevedenpuhdistamolta lähteneen veden ja alapuolisen Tyrnävänjoen keskimääräiset vedenlaadut. Jätevedenpuhdistamolta lähtevissä vesissä erityisesti ravinnepitoisuudet ovat olleet selvästi korkeammat kuin alapuolisessa vesistössä. Taulukko 7-1. Pelson vankilan jätevedenpuhdistamolta lähteneen veden ja Tyrnävänjoen keskimääräinen laatu vuonna 216. Havaintopiste/suo Kok.P Kok.N NH 4 -N Kiintoaine µg/l µg/l µg/l mg/l Vankilan jvp Kantokanava (Kan3) Kantokanava (Kan5) Pitkäjärvi (Pit1) ,7 Tyrnävänjoki (Tyr21) , Tyrnävänjoki (Tyr47) , Taulukossa (Taulukko 7-2) on esitetty Pelson vankilan jätevedenpuhdistamon vuoden keskimääräisen kuormituksen laskennalliset pitoisuusvaikutukset Tyrnävänjoen yläosalla ja Temmesjoen suulla kesäaikana. Pitoisuuslisäykset ovat teoreettisia, ja ne on laskettu siirtämällä puhdistamon kuormitus sellaisenaan laskentakohtaan ottamatta huomioon sedimentaatiota ja muita vesistössä tapahtuvia prosesseja. Taulukko 7-2. Arvio Pelson keskusvankilan jätevedenpuhdistamon kuormituksen aiheuttamista pitoisuusmuutoksista Tyrnävänjoen yläosalla ja Temmesjoen suulla kesällä 216. Pitoisuuslisäykset Virtaama Kiintoaine Kok.P Kok.N m 3 /s mg/l µg/l µg/l Tyrnävänjoki, yläosa Kesän keskiarvo 1,8,3,6 3,1 Temmesjoki, suu Kesän keskiarvo 14,2,4,8,4 Puhdistamolta vesistöön johdettavien vesien vähäisestä määrästä johtuen kiintoaine- ja ravinnepitoisuuksien osalta vaikutukset Tyrnävänjoessa ja Temmesjoessa ovat varsin pieniä. Puhdistamo sijaitsee myös etäällä Tyrnävänjoesta ja Temmesjoesta, joten vesistössä tapahtuvien fysikaalisten, kemiallisten ja biologisten muuntumisprosessien myötä puhdistamon jätevesien pitoisuuslisäykset tarkastelupisteillä ovat pienemmät kuin laskennallisessa arviossa on saatu. Puhdistamon jätevesien vaikutukset ovat kuitenkin suuremmat heti puhdistamon alapuolisissa purku-uomissa kuten Kantokanavassa, jossa vesimäärät ovat pienemmät kuin Tyrnävänjoessa ja Temmesjoessa, eikä sedimentaatiota ja muita vesistössä tapahtuvia prosesseja ole ehtinyt tapahtua kuin alemmissa purku-uomissa.

16 LIMINGANLAHDEN KUORMITTAJIEN KÄYTTÖ-, PÄÄSTÖ- JA VAIKUTUSTARKKAILU VUONNA PITKÄJÄRVEN VESIKASVIKARTOITUS Pitkäjärven vesikasvillisuuskartoitus toteutettiin elokuussa 216. Tässä osiossa on esitetty vain yhteenveto selvityksestä. Raportti kokonaisuudessaan on liitteenä (liite 5). Linjalla 1 havaittiin elokuussa tehdyllä maastokäynnillä kolmella lajilla pienempiä peittävyyksiä kuin 28 Pitkäjärven edellisen kerran tehdyssä kartoituksessa. Linjalla 2 oli pienempiä peittävyyksiä kahden sekä isompia peittävyyksiä kolmen lajin peittävyydessä. Linjalla 3 havaittiin vähenemistä neljän lajin peittävyydessä sekä kasvua neljän lajin peittävyydessä. Kasvillisuusvyöhykkeiden leveyksissä ja sijainneissa ei havaittu huomattavia muutoksia vuosien 28 ja 216 välillä. Erot vuosien 28 ja 216 välisissä tuloksissa voi osittain olla kasvien peittävyyksissä tapahtuvaa luontaista vuosittaista vaihtelua. Elokuussa 216 veden korkeudet olivat tavallista korkeampia, mikä sekin on voinut vaikuttaa vesikasvien peittävyyksiin. Osittain vaihtelut voivat myös johtua epävarmuustekijöistä kuten eri kartoittajien näkemyseroista. Lisäksi kasvillisuuslinjat eivät ole merkattu maastoon vaan ovat tiedossa pelkästään gps-koordinaatteina. Kasvillisuuslinjan alkupisteet suositellaan merkittäväksi maastoon, esim. rannalle asennettavilla kepeillä. 9. TYRNÄVÄJOEN POHJAELÄINTARKKAILU 9.1 Tutkimuskohde, pohjaeläinnäytteenotto, lajinmääritys ja aineistot Pohjaeläinselvitys toteutettiin tarkkailuohjelman mukaisesti (Ramboll Finland Oy 214) Tyrnävänjoen Savisuvannon näytteenottoalueella Alue sijoittuu keskisuuret turvemaanjoet (Kt) -jokityyppiin. Savisuvannon pohjaeläinyhteisöjä on tutkittu aiemmin vuoden 212 tarkkailukierroksella (ks. Pöyry Finland Oy 213). Pohjaeläinten määritykset teki Pekka Majuri joka on suorittanut SYKE:n jokien Prof test-pätevyyskokeen. Kuva 9-1. Tyrnäväjoen Savisuvannon pohjaeläintarkkailun näytteenottoalueen sijainti.

17 LIMINGANLAHDEN KUORMITTAJIEN KÄYTTÖ-, PÄÄSTÖ- JA VAIKUTUSTARKKAILU VUONNA Vuosien 212 ja 216 pohjaeläinnäytteet on otettu ympäristöhallinnon kulloinkin voimassa olleiden ohjeiden mukaisesti (Meissner ym. 212, Meissner ym. 216). Vuonna 216 tutkimuspaikalta otettiin enää neljä 3 sekunnin nopeamman virtausalueen pohjaeläinnäytettä. Tästä syystä vuoden 212 aineisto yhdenmukaistettiin haavinta-ajaltaan kahteen minuuttiin vuoden 216 aineiston kanssa vertailukelpoisuuden saavuttamiseksi. Vuoden 212 aineistosta poistettiin hitaan virtausalueen näytteet. Tutkimuskohteelta havaitut ja yhdenmukaistetut pohjaeläinlaji- ja yksilömäärätiedot on esitetty liitteessä 6. Näytteiden sisältämät pohjaeläimet on pyritty määrittämään molempina tarkkailuvuosina vähintään ympäristöhallinnon biologisen perusseurannan vaatimalle tavoitetaksonomiatasolle (ks. Meissner ym. 216). Nuorien pohjaeläinyksilöiden kohdalla vaadittuun tavoitetaksonomiatasoon ei nykytiedon avulla pystytä. Sekä vuoden 212 että 216 pohjaeläintutkimuksien havaintopaikka- ja näytteenottotiedot sekä pohjaeläinlaji ja -yksilömäärätiedot on tallennettu ympäristöhallinnon Hertta-tietokannan Pohjaeläinrekisteriin (Pohje). Mahdollisia toiminnasta johtuvia vaikutuksia Tyrnävänjoen Savisuvannon pohjaeläinyhteisöihin selvitettiin vertailemalla seuranta-alan vuosien 212 ja 216 pohjaeläinanalyysien tuloksia. Eri vuosien aineistojen yhdenmukaistamisen ja ekologisessa tilaluokittelussa käytettävien uusien mittarikohtaisten vertailuarvojen takia vuoden 212 pohjaeläinmittariarvot laskettiin tässä selvityksessä uudestaan. 9.2 Vesistöjen ekologisen tilan arviointi pohjaeläimistön perusteella Vesistöjen ekologisessa tila-arvioinnissa havaittua (observed = O) pohjaeläinmittariarvoa verrataan vesistötyyppikohtaiseen odotusarvoon (expected = E). Kyseessä on vesipuitedirektiivin mukainen kansalliseen vertailuaineistoon perustuva lähestymistapa (Vuori ym. 21, Aroviita ym. 212), jossa vesistön tilan arvioinnissa käytetään mittarikohtaisia ekologisia laatusuhteita (ELS). Kohteen ekologinen tila määräytyy havaittujen ja odotettujen arvojen poikkeamien suuruuden perusteella. Jos O/E -suhdeluku (ELS) on lähellä yhtä, tulkitaan paikan olevan ekologisesti häiriintymättömässä tilassa (mm. Wright ym. 2). Vuori ym. (21) sekä Aroviita ym. (212) ovat kuvanneet tarkemmin Suomen pintavesien tyypittelyn ja ekologisen luokittelujärjestelmän perusteita. Ekologisen luokittelun vertailu- ja luokkaraja-arvoina käytettiin uusimpia Aroviidan ym. (212) esittämiä tyyppikohtaisia arvoja. 9.3 Tyrnävänjoen Savisuvannon tila-arvioinnissa käytetyt pohjaeläinmittarit Tyrnävänjoen Savisuvannon alueen ekologista tilaa arvioitiin kolmella eri pohjaeläinmittarilla (TT; tyyppiominaisten taksonien esiintyminen, EPTh; tyyppiominaisten EPT-heimojen esiintyminen & PMA; prosenttinen mallinkaltaisuus). Seuraavassa on selitetty tarkemmin, mitä kullakin mittarilla kuvataan, millaisiin ympäristön muutoksiin mittarit reagoivat ja kuinka mittariarvot lasketaan Tyyppiominaiset taksonit ja EPT-heimojen lukumäärä Tyrnävänjoen Savisuvannon alueelta havaittua pohjaeläinlajistoja verrattiin valtakunnalliseen vertailuaineistoon (Mykrä, julkaisematon), jossa jokaiselle jokityypille on määritelty ns. tyyppiominaiset taksonit (TT) eli tyyppilajisto sekä tyyppiominainen EPT-heimojen määrä (EPTh) (EPT; päivänkorennot (Ephemeroptera), koskikorennot (Plecoptera) & vesiperhoset (Trichoptera). Tyyppilajeiksi on katsottu ne lajit tai ylemmät taksonit (suvut tai heimot), jotka esiintyvät vähintään 4 %:ssa tyypin vertailujoista. Tyyppiominaiset taksonit tarkoittavat siis kullekin jokityypille ominaisten taksonien havaittua lukumäärää. Tällä muuttujalla kuvataan lajiston monimuotoisuutta (Hämäläinen ym. 27). Tyyppiominaisten EPT-heimojen määrällä tarkoitetaan puolestaan kullekin jokityypille ominaisten EPT-heimojen havaittua lukumäärää. Tällä muuttujalla tarkastellaan mm. tärkeiden taksonomisten ryhmien mahdollista puuttumista (Hämäläinen ym. 27). EPT-lajeja pidetään yleisesti herkkinä erilaisille ympäristön muutoksille (mm. Rosenberg & Resh 1993, Wallace ym. 1996).

18 LIMINGANLAHDEN KUORMITTAJIEN KÄYTTÖ-, PÄÄSTÖ- JA VAIKUTUSTARKKAILU VUONNA Suhteellinen mallinkaltaisuus - PMA Tutkimuskohteen pohjaeläinyhteisökoostumuksen ja -taksonien runsaussuhteiden kuvaamiseen käytettiin ns. suhteellista mallinkaltaisuutta (PMA; Percent Model Affinity) (ks. Novak & Bode 1992). Menetelmässä verrataan arvioitavan kohteen lajiston suhteellisia osuuksia vertailuaineistosta (Mykrä, julkaisematon) laskettuihin lajien keskimääräisiin suhteellisiin osuuksiin. PMA ottaa huomioon muutokset lajien yksilömääräsuhteissa mm. jo ennen kuin lajeja mahdollisesti katoaa esimerkiksi vesistökuormituksen seurauksena. Indeksi huomioi myös lajit, joita ei vertailuaineistosta ole tavattu. PMA kuvaa myös muutoksia, joissa yhteisön lajimäärä kasvaa vertailuoloja suuremmaksi ympäristön tilanmuutoksen seurauksena esimerkiksi vesistöjen rehevöitymiskehityksen myötä. Mallinkaltaisuuden mittana on prosenttinen samankaltaisuus (PS). Esimerkiksi Barton (1996) ja Hämäläinen ym. (27) ovat kuvanneet tarkemmin PMA-mallin laskentaa sekä sen perusteita. 9.4 ELS-arvojen laskenta Mittarikohtaisten havaittujen arvojen (O) laskentaan sisällytettiin nykyohjeistuksen mukaan neljä nopean virtauksen alueelta otettua 3 sekunnin pohjaeläinnäytettä (ks. Aroviita ym. 212). Ekologisen luokittelun vertailu- ja luokkaraja-arvoina käytettiin Aroviidan ym. (212) esittämiä jokityyppikohtaisia odotusarvoja (E). Mittarikohtaiset ELS -arvot (O/E) laskettiin Ympäristöhallinnon Excel-laskentapohjilla. 9.5 Muut virtavesipohjaeläinyhteisöjä kuvaavat tunnusluvut Varsinaisten ekologisten tilaluokittelumittarien aineistoista laskettiin myös muita Tyrnävänjoen Savisuvannon pohjaeläinyhteisöjen monimuotoisuutta ja rakennetta sekä orgaanisen kuormituksen määrää kuvaavia tunnuslukuja Pohjaeläinyhteisöjen monimuotoisuus Tutkimuskohteiden pohjaeläinyhteisöjen monimuotoisuuden kuvaamiseen käytettiin lajimäärää. Häiriintymättömissä jokiekosysteemeissä lajimäärän oletetaan olevan suurempi kuin ihmisvaikutuksen takia muuttuneissa kohteissa (mm. Rosenberg & Resh 1993). Kun pohjaeläinten elinympäristöjen tila heikkenee, lajirunsaus yleensä pienenee. Tutkimuskohteiden pohjaeläinyhteisöjen monimuotoisuutta kuvattiin myös Shannon-Wiener diversiteetti-indeksillä (H ) (Krebs 1985). Indeksin arvo on sitä suurempi, mitä enemmän lajeja havaitaan ja mitä tasaisemmin ne esiintyvät. Shannon-Wiener -indeksin laskennassa Baetis vernus -ryhmän sekä Isoperla-, Nemoura- ja Athripsodes-sukujen yksilöt yhdistettiin ryhmäkohtaisille tasoille. Shannon-Wiener -indeksi laskettiin kaavalla: H = - å Pi ln Pi, missä P i on i lajin osuus paikan kokonaisyksilömäärästä. Ei-lineaariset diversiteetti-indeksit, kuten Shannon-Wiener -indeksi, eivät mittaa suoraan monimuotoisuutta. Esimerkiksi tilanteessa, jossa yhtä runsaana esiintyvien lajien lukumäärä kaksinkertaistuu, Shannon-Wiener -indeksiarvo ei kaksinkertaistu (ks. Jost 26). Tämän takia Shannon-Wiener -indeksiarvolle tehtiin eksponenttimuunnos, jolloin monimuotoisuuden ja mahdollisten monimuotoisuuden muutosten suora vertailu on mahdollista. Kolmantena monimuotoisuutta kuvaavana muuttujana tarkasteltiin ympäristönmuutoksille herkkien päivänkorentojen (Ephemeroptera), koskikorentojen (Plecoptera) ja vesiperhosten (Trichoptera) yhteistä lajimäärää (EPT-lajit). Tutkimuskohteiden pohjaeläinlajimäärän ja EPT -lajimäärän sekä Shannon-Wiener -indeksien laskemisen yhteydessä paikkakohtaiset rinnakkaiset pohjaeläinnäytteet yhdistettiin yhdeksi paikkakohtaiseksi kokoomanäytteeksi. Laskennoissa ei huomioitu suku- tai ryhmätasoille määritettyjä pohjaeläinyksilöitä, mikäli paikalta oli havaittu saman suvun tai ryhmän pohjaeläinlajeja.

19 LIMINGANLAHDEN KUORMITTAJIEN KÄYTTÖ-, PÄÄSTÖ- JA VAIKUTUSTARKKAILU VUONNA Orgaanista kuormitusta kuvaava ASPT-indeksi Pohjaeläinyhteisön tilaa kuvaavana bioindeksinä käytettiin Average Score Per Taxon (ASPT) - indeksiä, joka johdetaan Biological Monitoring Working Party (BMWP) -indeksistä. BMWP- ja ASPT-indeksin laskennassa kullekin pohjaeläinheimolle annetaan pisteitä yhdestä kymmeneen riippuen sen herkkyydestä orgaaniselle kuormitukselle (Armitage ym. 1983) ja pisteet summataan. ASPT-indeksi saadaan jakamalla BMWP-indeksi pisteytettyjen pohjaeläinheimojen määrällä, joten ASPT-indeksi voi saada arvon väliltä 1 1. Mitä pienempi ASPT-indeksi on, sitä suurempaa orgaanista kuormitusta indeksi ilmaisee. Vuori ym. (21) ovat esittäneet ASPT-indeksille jokityyppikohtaiset vertailuarvot, mutta ASPTindeksi ei kuulu virallisiin jokien ekologisen tilaluokittelumittareihin. ASPT-indeksiarvot laskettiin Pohje-rekisterin avulla. Pohje-rekisterin laskentakaava vähentää automaattisesti ASPT-indeksistä luvun kaksi, sillä laskentamalli ei ota huomioon harvasukasmatoja (Oligochaeta) ja surviaissääskiä (Chironomidae) (Mykrä, tiedoksianto). 9.6 Tulokset Tyrnäväjoen Savisuvannon vuosien 212 ja 216 yhdenmukaistettu pohjaeläinaineisto sisältää hieman yli hieman yli 19 pohjaeläinyksilöä. Alueelta ei havaittu tarkkailuvuosina uhanalaiseksi luokiteltuja pohjaeläinlajeja (ks. Rassi ym. 21 & liite 6). Lähes kaikkien nykyisten virtavesistöjen ekologisessa tila-arvioinnissa käytettyjen pohjaeläinmittariarvojen perusteella Tyrnävänjoen Savisuvannon alueen ekologinen tila oli vuonna 212 sekä 216 erinomainen. Vuonna 216 alueelta havaitun EPT-heimoihin perustuvan mittariarvon mukaan alueen tila oli hyvä. Orgaanista kuormitusta kuvaavat ASPT-arvot olivat hieman alle sen, mitä vertailuvesistöistä on keskimäärin havaittu (Taulukko 9-1). Taulukko 9-1. Tyrnävänjoen Savisuvannon alueelta havaitut (O) ja odotetut (E) tyyppilajimäärät, EPT - heimomäärät, PMA sekä näihin mittareihin perustuvat ekologiset laatusuhteet (ELS) ja -luokat (Stat) vuosina 212 ja 216 (E = erinomainen, Hy = hyvä). Taulukossa on esitetty myös alueelta havaitut ASPT-2 indeksit. Vuosi Tyyppilajit Tyyppi EPT PMA ASPT -2 O E ELS Stat O E ELS Stat O E ELS Stat O E ,3 1,13 E 15 13,1 1,15 E,434,424 1,2 E 4,55 4, E Hy E Alueelta havaittiin vuonna 216 vähemmän pohjaeläinlajeja, sekä ympäristön muutoksille herkkinä pidettyjä EPT-lajeja kuin vuonna 212, vaikka vuonna 216 havaittu pohjaeläinyksilömäärä oli suurempi. Alueen pohjaeläinyhteisö oli vuonna 216 kuitenkin Shannon-Wiener diversitettiindeksillä mitattuna huomattavasti monipuolisempi kuin vuonna 212 (Taulukko 9-2). Laji-, EPTlajimäärä sekä ASPt- ja Shannon-Wiener -indeksi eivät kuulu virtavesien virallisiin ekologisen tilan mittareihin. Taulukko 9-2. Tyrnävänjoen Savisuvannon pohjaeläinyhteisöä kuvaavia tunnuslukuja vuosina 212 ja 216 (EPT = EPT -lajimäärä, H = Shannon-Wiener diversitetti-indeksi & exp H = Shannon-Wiener - indeksin eksponenttimuunnettu arvo). 9.7 Tulosten tarkastelu Vuosi Yksilöä Lajimäärä EPT H exp H Tyrnävänjoen vesistön ekologiseen tilaan vaikuttaa negatiivisesti turvetuotannosta aiheutuvan kuormituksen lisäksi merkittävästi myös maa- ja metsätalouden sekä haja-asutuksen vesistökuormitus. Lisäksi Tyrnävänjoki sijaitsee alunamailla, mikä näkyy joen ajoittaisina happamuusongelmina. Alunamaille on tyypillistä happamuus ja tavanomaista suurempi rikkipitoisuus. Nämä runsaasti rikkiä sisältävät savimaat happamoittavat vesistöjä esimerkiksi ojituksen yhteydessä. Happamissa oloissa metallit liukenevat maasta. Liuenneet metallit sekä veden ph-arvoa

20 LIMINGANLAHDEN KUORMITTAJIEN KÄYTTÖ-, PÄÄSTÖ- JA VAIKUTUSTARKKAILU VUONNA laskeva rikkihappo saattavat aiheuttavat merkittäviä haittoja vesieliöstölle. Tyrnäväjoen valumaalueella harjoitetaan myös mm. laajamittaista perunankasvatusta, jossa jokea käytetään kasteluveden ottopaikkana. Etenkin vähäsateisina kesinä vedenotto saattaa vaikuttaa merkittävästi joen alaosan vesitilanteeseen (OIVA -järjestelmä 212). Tyrnävänjoen Savisuvannon pohjaeläinnäytteenottoalueen uomanrakenne poikkeaa paikoin luonnontilaisesta. Koskijaksoa on aikoinaan perattu. Perkauksen jäljet ovat paikoin nähtävissä alueella rantapenkereille nostettuina kivimassoina ja perkuusaarekkeina. Perkauksista on kuitenkin kulunut ilmeisen paljon aikaa. Yleisesti perkauksien takia erilaisten virtavesielinympäristöjen määrä vähentyy ja niiden kunto heikentyy (esim. Muotka ym. 22). Rakenteelliset häiriötekijät voivat vaikuttaa virtavesien eliökoostumukseen voimakkaasti (mm. Pires ym. 2). Ympäristöhallinnon mukaan Tyrnävänjoki luokittuu nykyään kokonaisuudessaan tyydyttävään ekologiseen tilaan, kun aiemmin tilaluokka oli arvioitu välttäväksi. Biologiset tekijät luokittelisivat joen parempaan ekologiseen tilaan (OIVA -tietojärjestelmä 217). Tässä suhteessa Savisuvannon vuosien 212 ja 216 pohjaeläintarkkailutulokset ovat samassa linjassa. Tyrnävänjoen alaosan tilaluokkaa laskee etenkin suurehko hajakuormitus sekä veden ravinteiden ja kiintoaineen suuri määrä. Lisäksi alueella on ajoittaisia happamuusongelmia (OIVA -tietojärjestelmä 217). Savisuvannon alueelta havaitut, orgaanista kuormitusta kuvaavat ASPT-arvot ovatkin olleet hieman alle sen, mitä vertailuvesitöistä on keskimäärin havaittu. Shannon-Wiener diversitetti-indeksillä mitattuna pohjaeläinyhteisön monimuotoisuus oli vuonna 216 suurempi kuin vuonna 212. ASPT- ja Shannon-Wiener -indeksi eivät kuitenkaan kuulu virtavesien virallisiin ekologisen tilan mittareihin. Koska Savisuvannon pohjaeläinnäytteenottoalue sijoittuu kauas itse turvetuotantoalueista, ja lisäksi virtavesijatkumossa yhden tarkkailtavan tuotantoalueen yläpuolelle, ja Tyrnävänjokea kuormittavat useat eri osatekijät, pelkän turvetuotannon vaikutuksia monikuormitteisen Savisuvannon alueen pohjaeläinyhteisöön on mahdoton eritellä (ks. esim. Allan 24). Turvetuotanto keskittyy erityisesti Tyrnävänjoen latvoille ja sillä on arvioitu olevan turvesoiden alapuolella paikallisesti vaikutuksia pohjien liettymiseen (Ympäristöhallinto 213). Turvetuotannosta johtuva kiintoainekuormitus voi mm. tukkia joenpohjan karkeampien partikkeleiden välejä tai peittää pohjan kasvillisuutta. Tämä puolestaan heikentää pohjaeläinten elinmahdollisuuksia (Vuori & Joensuu 1996). Vaikka kasvava kiintoainekuormitus vaikuttaa etenkin hidasvirtaisiin jokiosuuksiin ja lähialueen järviin, kiintoainekuormitus liettää myös koskialueiden pohjia. Etenkin hitaamman virtauksen alueilla kiintoaine sedimentoituu pohjalle muuttaen pohjan rakennetta. Lisäksi vesistöjen pohjalle kertyvä kiintoaines kuluttaa hajotessaan vesistöstä happea. Tällä saattaa olla negatiivisia vaikutuksia myös pohjaeläinyhteisöihin. Kalat käyttävät pohjaeläimiä ravintonaan, joten mahdolliset vaikutukset alueen vesistöjen pohjaeläimistöön saattavat heijastua myös alueen kalastoon. 1. KALATALOUSTARKKAILU 1.1 Sähkökoekalastukset Aineisto ja menetelmät Tyrnävänjoen sähkökoekalastukset toteutettiin tarkkailuohjelman mukaisesti kahdella koealalla akkukäyttöistä kannettavaa sähkökalastuslaitetta (Hans Grassl IG2/2) käyttäen. Kalastukset tehtiin koko uoman leveydeltä alavirrasta ylävirtaan päin edeten. Kalastuksessa käytettiin kolmen poistopyynnin menetelmää kummallakin koealalla. Sähkökalastus toteutettiin normaalin virtaaman vallitessa. Sulkuverkkoja ei käytetty. Koekalastuskohteiden sijainti on esitetty kuvassa (Kuva 1-1). Kaikki saaliskalat mitattiin millimetrin tarkkuudella. Lisäksi punnittiin lajikohtaiset yhteispainot. Kun koekalastus oli tehty, kalat vapautettiin takaisin puroon. Kalastuksen yhteydessä tehtiin kummaltakin koealalta habitaattikuvaukset, joissa tarkasteltiin muun muassa uoman pohjan laatua ja kasvillisuuden peittävyyttä sekä pohjalle kertyneen sakkauman määrää.

21 LIMINGANLAHDEN KUORMITTAJIEN KÄYTTÖ-, PÄÄSTÖ- JA VAIKUTUSTARKKAILU VUONNA Kuva 1-1. Tyrnäväjoen koekalastuskohteiden sijainti Tulokset Habitaattikuvaus Keskikylän koealan leveys vaihteli välillä 7-13 m ja oli pituudeltaan 42 m (Kuva 1-2). Ylipään koeala oli hieman kapeampi (6-1 m) ja lyhyempi (25 m). Koealojen pohjan laadut olivat hyvin samankaltaiset. Kummankin pohja koostui pääasiassa pienistä lohkareista, mutta myös erikokoisia kiviä ja hiekkaa havaittiin jonkin verran. Keskikylän koealalla vesisyvyys vaihteli välillä,2-,6. Sen sijaan Ylipään koealalla oli myös hieman tästä syvempiä kohtia. Keskimääräiset virtausnopeudet olivat,2-,7 m/s. Koekalastushetkellä veden lämpötila oli 4,8 ºC. Kummankin koealan kasvillisuus koostui pääasiassa vesisammalista, joiden peittävyydeksi arvioitiin noin 3 %. Lisäksi putkilokasveja havaittiin hieman (peittävyys 2-5 %). Myös rantakasvillisuus oli koealoilla samankaltaista koostuen puista ja pensaista (peittävyys noin 25-3 %). Kummankin koealan vesi oli väriltään silminnähden ruskeaa ja pohjalla havaittiin hieman sakkaumia (kerrostuman vahvuus <1 mm, peittävyys yleensä alle 5 %). Kuva 1-2. Keskikylän koeala

22 LIMINGANLAHDEN KUORMITTAJIEN KÄYTTÖ-, PÄÄSTÖ- JA VAIKUTUSTARKKAILU VUONNA Sähkökoekalastus Vuoden 216 koekalastuksen saaliit koekalastuskerroittain sekä saaliin pituusjakaumat on esitetty taulukoissa (Taulukko 1-1, Taulukko 1-2). Sekä Keskikylän että Ylipään saalis jäi vuonna 216 niukaksi. Keskikylän koealan saalis koostui yhdestä harjuksesta, yhdestä taimenesta, kahdesta kivennuoliaisesta ja 11 kivisimpusta. Harjus ja taimen olivat kesänvanhoja poikasia (Kuva 1-3). Ylipäältä saatiin saaliiksi ainoastaan yhdeksän kesänvanhaa särkeä (Kuva 1-4). Taulukko 1-1. Saalismäärät koealoittain ja koekalastuskerroittain vuonna 216. Saalis (kpl/1 m 2 ) Koeala Pinta-ala (m 2 ) Laji Saalis (kpl) eri kalastuskerroilla Saalis (kpl/koeala) Kokonaispaino (g) tävyys Pyydystet- (p) Ylipää 175 Särki ,1,6 Keskikylä 42 Harjus 1 1,24 6,5 Kivennuoliainen 1 1 2,48 5,25 Kivisimppu ,62 31,25 Taimen 1 1,24 4,6 Taulukko 1-2. Saaliin pituusjakauma vuonna 216. Koeala Laji Pituus (mm) Ylipää Särki 9 Harjus 1 Kivennuoliainen 1 1 Keskikylä Kivisimppu Taimen 1 Kuva 1-3. Keskikylän koealalta saaliiksi saadut kesänvanhat taimen ja harjus

23 LIMINGANLAHDEN KUORMITTAJIEN KÄYTTÖ-, PÄÄSTÖ- JA VAIKUTUSTARKKAILU VUONNA Kuva 1-4. Ylipään koealalta saaliiksi saatuja kesänvanhoja särkiä Kummankin koealan osalta on saatavana sähkökoekalastustietoja vuodesta 1982 lähtien (Taulukko 1-3). Tarkkailun alkuvuosina sähkökoekalastukset toteutettiin kahden vuoden välein, mutta vuodesta 24 lähtien ne on toteutettu joka neljäs vuosi. Keskikylän koealan saalis laski edellisestä tarkkailuvuodesta ja oli selkeästi koko tarkkailujakson alhaisin. Suurimmat yksilötiheyden laskut vuoteen 212 verrattuna tapahtuivat harjuksen, kivisimpun ja kivennuoliaisen osalta. Mutua on saatu saaliiksi kaikkina aiempina tarkkailuvuosina, mutta vuonna 216 sitä ei tavattu lajistossa lainkaan. Toisaalta koealalta vuonna 216 saaliiksi saatu taimen oli ensimmäinen kyseisen lajin edustaja sitten tarkkailuvuoden Ylipään koealan saaliit ovat olleet lähes jokaisena vuonna selkeästi Keskikylän koealan saaliita alhaisempia. Vuoden 216 runsaan särkimäärän ansiosta Ylipään koealan saalis oli kuitenkin yksilömäärältään runsaampi. Selkeimpänä muutoksena edellisvuosiin verrattuna havaittiin kivennuoliaisen puuttuminen saalislajistosta. Kivennuoliaista on tavattu jokaisena aiempana tarkkailuvuonna Ylipään lajistossa.

24 LIMINGANLAHDEN KUORMITTAJIEN KÄYTTÖ-, PÄÄSTÖ- JA VAIKUTUSTARKKAILU VUONNA Taulukko 1-3. Sähkökoekalastustulokset (yks./aari) Tyrnävänjoella Ylipää Harjus Taimen Hauki Ahven Made Särki Salakka Mutu Kiiski Kivennuoliainen Kivisimppu Yhteensä ,3 -, , ,5-1 6, , , ,5-11,1-24, ,2-1,2,6-1, , ,6 1, ,7-21,7-26, ,6,6 1, , , ,4-31, , , ,1-2, ,6-42, , ,3-89, , , , , , ,1 Keskikylä Harjus Taimen Hauki Ahven Made Särki Salakka Mutu Kiiski Kivennuoliainen Kivisimppu Yhteensä ,2 3,9-1,3,4 166, , ,9 -,8 9,1 3,8 2,7,4 41, , ,2-1,4 3,5,2,4-2,2,9 24,7-38, ,6 -,4 3,1-1,3-4,4,9 58,9-111, ,2,3 1,3 1,8,3 35,6-5,7-82,1-131, ,2-2,4-1,7-2,9 1,2 34,1-57, ,7,9 1,2 - -,3-15,7-2, , ,5 25, ,7-1, ,3-34,7 8,8 67,6 24, ,2-11,7-52,9 4,5 79, ,4 -,5,5 -,5-2,8-15,3 34,3 61,3 216,2, ,5 2,6 3, Yhteenveto Vuoden 216 sähkökoekalastukset toteutettiin Esimerkiksi vuonna 212 koekalastus toteutettiin huomattavasti aiemmin ( ). Vuoden 216 koekalastuksen alhaisempi veden lämpötila on voinut laskea koealojen kalastotiheyksiä aiempiin vuosiin verrattuna. Vuoden 216 tulosten perusteella sekä Tyrnävänjoen Keskikylän että Ylipään lajisto on niukka ja yksilömäärät alhaisia. Keskikylän koealalla tavattuja lajeja olivat harjus, taimen, kivennuoliainen ja kivisimppu. Ylipään koealalla tavattiin ainoastaan särkeä. Keskikylän koealalta saatu taimen oli ensimmäinen lajin edustaja sitten vuoden 1996 koekalastuksen. Kyseisen koealan harjustiheys on ollut melko hyvä useimpina tarkkailuvuosina, mutta vuonna 216 saaliiksi saatiin vain yksi harjus. Harjustiheys on vaihdellut tarkkailuvuosina ilman selkeää suuntaa. Seuraavat sähkökoekalastukset antavat tietoa muun muassa siitä, mihin suuntaan harjuskanta kehittyy. 1.2 Kalastustiedustelu 1.2.1Aineisto ja menetelmät Kalastustiedustelut liittyvät Pelson ja Jouttenoisen alueen turvetuotantosoiden kalataloustarkkailuun. Kalastustiedustelut vuodelta 216 Tyrnävänjoen ja latvajärvien osalta lähetettiin helmimaaliskuussa 217 postitse kaikille Tyrnävän Ängeslevän osakaskunnalta kalastuslupia lunastaneille henkilöille vuoden 212 tiedustelun pohjalta, sillä vuoden 216 lupatietoja ei ollut saatavilla. Tiedustelu kattaa Tyrnävänjoen ja sen latvajärvet Pitkäjärven, Tuulijärven, Kantojärven ja Niskajärven sekä näiden lisäksi Liminganjärven yläpuolisen Ala- ja Yliojan (liite 7). Kalastustiedustelut vuodelta 216 Ala- ja Yliojan osalta lähetettiin tammi-helmikuussa 217 kaikille Limingan Kalastajainseuran kalastuslupia lunastaneille henkilöille. Vuoden 216 Tyrnävänjoen ja latvajärvien kalastustiedusteluja lähetettiin kolme kierrosta ja yhteensä 114 kappaletta, joista 2 palautui tuntemattoman osoitteen vuoksi. Palautuksia tuli 49 kpl, joten vastausprosentti on 43,8 %. Ala- ja Yliojan kalastustiedusteluja lähetettiin kaksi kierrosta ja yhteensä 7 kpl, joista kaikki palauttivat kyselyn (Taulukko 1-4). Tiedustelu oli henkilökohtainen. Tyrnäväjoen ja sen latvajärvien osalta tiedustelukaavake esimerkkinä liitteessä (liite 7).

25 LIMINGANLAHDEN KUORMITTAJIEN KÄYTTÖ-, PÄÄSTÖ- JA VAIKUTUSTARKKAILU VUONNA Taulukko 1-4. Tiedusteluaineisto v * Vuonna 212 lupia lunastaneita henkilöitä oli 15 ja kysely lähetettiin 114 henkilölle. Vuoden 216 kysely lähetettiin vuoden 212 postitustiedoilla 114 henkilölle. Lupia lunastaneet kalastajat Tyrnävänjoki ja latvajärvet Otanta Poistuma Lopullinen otanta Palautus Kalastaa kpl % kpl kpl kpl % kpl % 114* , ,7 Ala- ja Ylioja , Tyrnävänjoki ja latvajärvet Kalastajamäärä, pyydykset, saalis ja istutukset Kalastustiedusteluun vastanneista Tyrnävänjoella ja latvajärvillä ilmoitti kalastavansa 17 henkilöä. Osassa talouksista kalastukseen osallistui useampi henkilö, joten heidät mukaan lukien kalastajia oli 23 kpl. Taloutta kohden kalastukseen osallistui täten keskimäärin 1,4 henkilöä. Latvajärvillä ilmoitti kalastavansa 5 henkilöä ja Tyrnäväjoella 16 henkilöä. Osa kalastajista kalasti sekä Tyrnäväjoella että latvajärvillä. Kalastuskausi ajoittui pääosin toukokuu elokuulle, yksittäinen kalastaja ilmoitti kalastavansa myös syyskuussa. Kalastus oli pääasiassa heittokalastusta ja matoongintaa (Taulukko 1-5). Katiskoilla kalastettiin keskimäärin 17 päivää, heittovavoilla 13 päivää, mato-ongilla 12 päivää ja perhovavoilla 4 päivää. Lisäksi harvat verkot (pyyntipäiviä 2) ja merta oli käytössä yhdellä kalastajalla (pyyntipäiviä 25). Taulukko 1-5. Käytössä olleet pyydykset ja pyyntipäivät Tyrnävänjoella ja latvajärvillä v Katiskat Lkm Pyyntipäivät Harvat verkot Heittovavat Perhovavat Matoonget Keskimääräiset pyyntipäivät Muu, (merta) mikä Kokonaissaalis Tyrnävänjoella 216 (Taulukko 1-6) oli 255 kg, josta särkeä oli selvästi eniten 63 %. Hauki oli saaliskalana toiseksi yleisin, 27 %. Ahvenen osuus oli 6 %, kirjolohen ja harjuksen 2 %. Madetta, nieriää ja kiiskeä saatiin hyvin vähän. Latvajärvillä kokonaissaalis 216 (Taulukko 1-6) oli 47 kg, josta haukea oli 83 %. Ahvenen osuus oli 13 % ja särjen 4 %. Kalastajakohtainen saalis Tyrnävänjoella oli 15,9 kg, kun huomioidaan kalastajat, jotka ilmoittivat kalastavansa Tyrnävänjoella (yhteensä 16 kpl). Latvajärvillä ilmoitti kalastavansa 5 kalastajaa, joten kalastajakohtainen saalis oli tuolloin 9,4 kg (Taulukko 1-6). Taulukko 1-6. Kokonaissaalis Tyrnävänjoella ja latvajärvillä v Kalalaji Tyrnävänjoki Latvajärvet kg % kg % Kirjolohi 6, 2,4 - - Harjus 5,5 2,2 - - Hauki 67,8 26, , Ahven 15, 5,9 6 12,8 Made,5,2 - - Särki 16 62,7 2 4,3 Nieriä, kiiski,2,1 - - Yhteensä 255 1, 47 1, kg/kalastajaa kohti 11,1-9,4 -

26 LIMINGANLAHDEN KUORMITTAJIEN KÄYTTÖ-, PÄÄSTÖ- JA VAIKUTUSTARKKAILU VUONNA Tyrnävän Ängeslevän osakaskunta istutti kesän 216 aikana Tyrnävänjokeen 15 kg edestä pyyntikokoista kirjolohta, 2 kpl 2 vuoden ikäisiä taimenenpoikasia sekä 1 kg edestä pyyntikokoista (noin 2-3 kg) taimenta. Kalastusta haittaavat tekijät Tiedustelussa pyydettiin kertomaan, mitkä tekijät haittaavat kalastusta Tyrnäväjoella ja latvajärvillä. Vastaajalle oli annettu valmiita vaihtoehtoja, joista hän saattoi valita useampia. Tiedusteluun vastaavilla oli lisäksi mahdollisuus kertoa myös muita haittatekijöitä. Kalastushaittoihin liittyvät tulokset Tyrnäväjoella on esitetty taulukossa (Virhe. Viitteen lähdettä ei löytynyt.). Kalastushaittojen osuudet on taulukossa laskettu vertaamalla haittatekijän esiintymiskertoja joko kaikkiin Tyrnävänjoen kalastushaittoja kommentoiviin tai Tyrnäväjoella kalastaviin talouksiin. Tyrnäväjoen kalastushaittoja kommentoivista 68 % nimesi veden heikon laadun sekä heikon saaliin. Vesistön liettymistä kommentoi vajaa puolet. Kolmannes kommentoijista nimesi haitaksi metsäojitusten kuormituksen, kalojen makuvirheet, turvetuotannon kuormituksen ja särkikalojen runsauden. Latvajärvien kalastushaitoista eniten kommentoitiin veden heikkoa laatua ja turvetuotannon kuormitusta (57 %). Myös kalojen makuvirheet ja vesikasvien runsauden esittivät haitaksi 43 % kommentoijista. Vajaa kolmannes kommentoi pyydysten likaantumista, särkikalojen runsautta, metsäojitusten kuormitusta ja vesistön liettymistä. Heikkoa saalista ei kommentoinut kukaan. Vapaissa kommenteissa kommentoitiin Tyrnäväjoen veden laatua, rantojen risuttuneisuutta, törmien jyrkkyyttä, kalojen istutuksien vähyyttä ja laatua (haluttiin istutettavan enemmän arvokaloja ja muualle kuin asutuksien kohdille), heikkoa saalista, särkikalojen runsautta, kalojen makuvirheitä ja veden vähyyttä. Kyselyyn vastaavat toivoivat myös istutuksista tiedottamista ja kalastuslupien ostamisen mahdollisuutta internetin kautta. Taulukko 1-7. Kalastusta haittaavat tekijät Tyrnäväjoella ja latvajärvillä v Osuus (a) on laskettu vertaamalla haitan osuutta kaikkiin kalastushaittoja kommentoiviin. Osuus (b) on laskettu vertaamalla haitan osuutta kaikkiin kalastajien lukumäärään. * Tyrnävänjoen haittoja kommentoi myös henkilö, joka ei ilmoittanut kalastavansa alueella, mikä vaikuttaa %-osuuteen. Kalastushaitta Tyrnävänjoki (kommentoineet kalastajat n=16) n=25, Latvajärvet (kommentoineet kalastajat n=5) Lkm % (a) % (b) Lkm % (a) % (b) Veden heikko laatu * likaantu- Pyydysten minen Ei erityisiä kalastushaittoja Särkikalojen runsaus Metsäojitusten kuormitus Kalojen makuvirheet Turvetuotannon kuormitus Heikko saalis Vesistön liettyminen Vesikasvien runsaus Muu n=7, Vertailu aiempiin vuosiin Tiedustelu Tyrnävänjoella sekä sen latvajärvillä on tehty vuoden 212 tietojen perusteella, joten tiedustelu ei tänäkään vuonna kata läänikohtaisella viehekalastusluvalla tai ns. jokamiehen oikeudella kalastavia (vain onkijat ja pilkkijät ja osa viehekalastajista) henkilöitä, joten osa kalastajista jää väistämättä tiedustelun ulkopuolelle edelleen. Tyrnävän Ängeslevän osakaskunnan lupien myynti on muuttunut vuoden 212 jälkeen, eikä lupien ostajista ollut saatavissa tietoja vuodelta 216. Näin ollen jouduttiin turvautumaan vuoden 212 tietoihin ja tiedustelu lähetettiin

27 LIMINGANLAHDEN KUORMITTAJIEN KÄYTTÖ-, PÄÄSTÖ- JA VAIKUTUSTARKKAILU VUONNA samoille henkilöille kuin neljä vuotta sitten. Kaikki tuolloin kalastaneet eivät välttämättä ole ostaneet lupaa vuonna 216 tai kalastaneet enää alueelle, mikä voi vaikuttaa tuloksiin. Aiempien vuosien 28 ja 212 tarkkailuraporteissa on todettu verkkokalastajien määrän vähentyneen Pitkäjärvellä. Vastanneista vain viisi ilmoitti kalastavansa enää Pitkäjärvellä ja heistä yksi kalasti verkoilla. Kanto- ja Tuulijärvellä kalastus on ollut satunnaista jo 2-luvun alkupuolella ja vuonna 28 niillä ei ole kalastettu enää ollenkaan. Tämän vuoden (216) tiedustelun vastausten perusteella Tuuli-, Kanto- ja Niskajärvellä kalastaa yksi kalastaja kullakin järvellä. Kalastuksen ei täten voida todeta lisääntyneen. Myös Tyrnävänjoella kalastavien määrä on vähentynyt edellisiin vuosiin verrattuna. Saalis on ollut Tyrnävänjoella aiempien tarkkailuraporttien mukaan pääasiassa haukea: vuonna 2 24 noin 75 %, vuonna 28 noin 9 % ja vuonna 212 noin 31 %. Vuonna 216 Tyrnävänjoella eniten saaliiksi saatiin särkeä (63 %) ja haukea toiseksi eniten (27 %). Latvajärvien osalta saalis oli tänäkin vuonna pääosin haukea (83 %). Kalastajakohtainen saalismäärä on vaihdellut jonkin verran vuosittain. Vuonna 28 kalastajat jaettiin verkkokalastajiin (Pitkäjärvellä) ja vapakalastajiin (pääosin Tyrnävänjoki) ja tuolloin keskimääräiset kalastajakohtaiset saaliit olivat 37 kg ja 11 kg. Vuonna 212 ei eroteltu verkko- tai vapakalastajia ja keskimääräinen kalastajakohtainen saalis oli tuolloin 6 kg. Tämän vuoden (216) tiedustelun mukaan vastaava määrä oli Tyrnävänjoella 11 kg ja Latvajärvillä 9 kg Ala- ja Ylioja Kalastajamäärä, pyydykset ja saalis Ala- ja Yliojalla Limingan Kalastajainseuran kalastusluvan lunastaneita henkilöitä oli 7 kpl, joista 6 ilmoitti kalastaneensa vuonna 216. Yhdessä taloudessa kalastukseen osallistui 2 henkilöä, joten keskimäärin taloutta kohden kalastukseen osallistui 1,1 henkilöä. Kalastuskausi ajoittui pääosin kesä-heinäkuulle, mutta myös toukokuussa ja elokuussa ilmoitettiin kalastettavan. Kalastus tapahtui pääasiassa katiskoilla (Taulukko 1-8). Katiskoilla kalastettiin keskimäärin 9 päivää, heitto- ja perhovavoilla 7 päivää. Kokonaissaalis Alaojalla vuonna 216 (Taulukko 1-9) oli 94 kg, josta haukea oli noin reilu kolmannes. Särkeä saatiin vajaa kolmannes. Ahvenen osuus oli vajaa neljännes. Nieriää saatiin vähän. Yliojan kalastus ja myös täten saalis on vähäinen, kokonaissaalis oli 4 kg (Taulukko 1-9). Kalastajakohtaiset saaliit olivat Alaojalla 15,6 kg (kalastajia 6 kpl) ja Yliojalla 1,3 kg (kalastajia 3 kpl). Taulukko 1-8. Käytössä olleet pyydykset Ala- ja Yliojalla v Katiskat Lkm Pyyntipäivät Perhovavat Keskimääräiset pyyntipäivät Heittovavat Taulukko 1-9. Kokonaissaalis Ala- ja Yliojalla v Kalalaji Alaoja Ylioja kg % kg % Hauki 35,2 37,6 - - Ahven 2 21,3 1,4 35 Särki 29 3,9,6 15 Nieriä 9,5 1,1 2 5 Yhteensä 93,7 1, 4, 1, kg/kalastajaa kohti 15,6-1,3

28 LIMINGANLAHDEN KUORMITTAJIEN KÄYTTÖ-, PÄÄSTÖ- JA VAIKUTUSTARKKAILU VUONNA Kalastusta haittaavat tekijät Tiedustelussa pyydettiin kertomaan, mitkä tekijät haittaavat kalastusta Ala- ja Yliojalla. Vastaajalle oli annettu valmiita vaihtoehtoja, joista hän saattoi valita useampia. Tiedusteluun vastaavilla oli lisäksi mahdollisuus kertoa myös muita haittatekijöitä. Kalastushaittoihin liittyvät tulokset Alaja Yliojalla vuonna 216 on esitetty taulukossa (Taulukko 1-1). Kalastushaittojen osuudet on taulukossa laskettu vertaamalla haittatekijän esiintymiskertoja kaikkiin Ala- ja Yliojan kalastushaittoja kommentoiviin. Sama prosenttiosuus saatiin vertaamalla haittatekijän esiintymiskertoja kaikkiin kalastaviin talouksiin, joten tuloksia ei ole eritelty, kuten Tyrnävänjoen tulosten tarkastelussa. Selvästi eniten Ala- ja Yliojan kalastushaitaksi kommentoitiin veden heikkoa laatua (86 %). Pyydysten likaantumisen ja vesistön liettymisen reilut puolet kommentoijista koki haitaksi. Vajaa puolet kommentoijista nimesi kalastushaitaksi särkikalojen runsauden ja heikon saaliin. Kalojen makuvirheitä ei kommentoinut kukaan. Vapaissa kommenteissa kommentoitiin hauki- ja ahvensaalismäärien vähentymistä, särkisaalismäärien kasvua, katiskoihin tarttuvaa lietettä ja kasveja sekä pelloilta tulevien vesien johtamista Alaojaan. Taulukko 1-1. Kalastusta haittaavat tekijät Ala- ja Yliojalla v Kalastushaitta Lkm % 1 14 Veden heikko laatu 6 86 likaantu- Pyydysten minen Ei erityisiä kalastushaittoja 4 57 Särkikalojen runsaus 3 43 Metsäojitusten kuormitus 4 57 Kalojen makuvirheet Turvetuotannon kuormitus 1 14 Heikko saalis 3 43 Vesistön liettyminen 4 57 Vesikasvien runsaus 2 29 Muu Vertailu aiempiin vuosiin Kalastus Ala- ja Yliojalla on edelleen pienimuotoista ja Limingan kalastajainseuralta saatiin lista ko. vesissä kalastavista henkilöistä. Kalastajamäärät ovat vaihdelleet vähän vuosien aikana (7 9 kalastajan välillä). Suurin osa kalastajista kalastaa Alaojalla ja osa heistä myös Yliojalla. Eniten kalastetaan edelleen katiskalla (v. 28/9 katiskaa, v. 212/18 katiskaa ja v. 216/12 katiskaa). Muita pyyntivälineitä ovat edellisten vuosien tapaan heitto- ja perhovavat. Saalismäärä on jonkin verran vähentynyt Ala- ja Yliojalla vuoden 28 jälkeen. Vuonna 28 kokonaissaalis oli 13 kg ja vuonna 212 puolestaan 225 kg. Suurin osa saaliista saatiin molempina vuosina pääosin Alaojasta. Vuonna 216 kokonaissaalis oli yhteensä 16,9 kg, josta 15,6 kg Alaojasta. Saalis on edellisinä tiedusteluvuosina ollut pääosin särkeä ja haukea, joiden lisäksi on saatu myös ahventa. Vuoden 216 saaliskalat ja osuudet kokonaissaaliista olivat samansuuntaisia, myös puronieriää saatiin jonkin verran myös tällä kertaa.

29 LIMINGANLAHDEN KUORMITTAJIEN KÄYTTÖ-, PÄÄSTÖ- JA VAIKUTUSTARKKAILU VUONNA YHTEENVETO Vuonna 216 ympäristöluvissa velvoitettua päästötarkkailua toteutettiin Pelsonrimmellä sekä Pelsonsuolla. Pelsonrimmen tarkkailu tullaan uusimaan vuonna 217. Liminganlahden alueella toteutettiin myös ylimääräistä Vapo Oy:n omaehtoista tarkkailua Tuulisuolla ja Jouttenoisella. Vaikutustarkkailua toteutettiin pintavesien osalta Tyrnävänjoen Ylipään vuosittain toteutettavan veden laadun tarkkailupisteen (Tyr 47) lisäksi, Kantokanavalla (Kan3, Kan5), Pitkäjärvellä (Pit1) sekä Tyrnävänjoen Mällisen (Tyr21) havaintopaikoilla sekä tarkkailtiin Iso Nuoluanjärven vedenkorkeutta. Vuonna 216 toteutettiin myös kalatalous- ja pohjaeläintarkkailua sekä Pitkäjärven vesikasvikartoitus. Pelson vankilan jätevedenpuhdistamon kuormitustarkkailu raportoidaan erikseen, mutta vankila oli mukana Liminganlahden tarkkailussa vesistötarkkailun osalta. Vuonna 216 Liminganlahden (Temmesjoen vesistöalueella) alueella oli kaikkiaan viisi turvetuotantoaluetta. Turvetuotantopinta-alaa oli yhteensä 277,5 ha, josta tuotannossa tai tuotantokuntoista alaa oli 147,5 ha ja tuotannosta poistunutta 13,1 ha. Kuntoonpanossa alueita ei ollut lainkaan. Jälkikäytössä oleva ala oli yhteensä 785,1 ha. Koko vuoden sekä kesäaikaiset päästöt olivat pienemmät edellisvuosiin nähden, johtuen osaksi ainakin edellisvuosista pienentyneestä kuormituspinta-alasta. Turvetuotannon alapuolisissa vesistöissä Kantokanavan, Pitkänjärven ja Tyrnävänjoen vedenlaaduissa ei ollut havaittavissa merkittävää muutosta aiempiin vedenlaatutietoihin verrattuna. Pelsonrimmen valumavedet olivat keskimäärin happamampia ja humuspitoisempia kuin tarkkaillut alapuoliset vesistöt. Vastaavasti fosforipitoisuus oli keskimäärin alhaisempi kuin alapuolisissa vesistöissä alinta Tyrnävänjoen (Tyr21) tarkkailupistettä lukuun ottamatta. Pintavalutuskentältä johdetun veden typpi-, rauta- ja kiintoainepitoisuudet olivat keskimäärin alhaisemmat kuin lähimpänä olevassa Kantokanavan (Kan3) tarkkailupisteessä. Pelsonsuon kuivatusvesien ravinne-, kiintoaine- ja rautapitoisuudet olivat korkeammat kuin Tyrnävänjoessa, mutta humuspitoisuudet alhaisemmat. Teoreettisen laskennan perusteella kesällä 216 turvetuotantoalueiden kuormituksen aiheuttamat pitoisuuslisäykset Tyrnävänjoen yläosalla ovat laskennallisten arvioiden perusteella melko pienet mutta heikentävät omalta osaltaan Tyrnävänjoen tilaa. Valuma-alueesta johtuen vesistö olisi myös ilman turvetuotannon kuormitusta tummavetistä ja rehevää. Pelson keskusvankilan jätevesien kuormituksen pitoisuusvaikutukset Tyrnävänjoen vedenlaatuun ovat arvion perusteella turvetuotannon vaikutuksia pienemmät jäteveden vähäisestä määrästä johtuen. Pitkäjärven vesikasvillisuuskartoituksessa havaittiin pieniä muutoksia lajien peittävyydessä edellisen kerran vuonna 28 tehtyihin kartoituksiin verrattuna. Sen sijaan kasvillisuusvyöhykkeiden leveyksissä ja sijainneissa ei havaittu huomattavia muutoksia vuosien 28 ja 216 välillä. Erot vuosien 28 ja 216 välisissä tuloksissa voi osittain olla kasvien peittävyyksissä tapahtuvaa luontaista vuosittaista vaihtelua. Elokuussa 216 veden korkeudet olivat tavallista korkeampia, mikä sekin on voinut vaikuttaa vesikasvien peittävyyksiin. Vaihtelut voivat osittain johtua myös muista epävarmuustekijöistä kuten eri kartoittajien näkemyseroista. Pohjaeläinselvitys toteutettiin tarkkailuohjelman mukaisesti Tyrnävän-joen Savisuvannon näytteenottoalueella Pohjaeläimiä käytetään yhtenä biologisena osatekijänä vesistöjen ekologisessa tila-arvioinnissa. Vuonna 216 Tyrnävänjoen Savisuvannon alue luokittui pohjaeläimistön perusteella erinomaiseen ekologiseen tilaan kuten myös vuonna 212 jolloin pohjaeläintarkkailua toteutettiin edellisen kerran. Shannon-Wiener diversitetti-indeksillä mitattuna pohjaeläinyhteisön monimuotoisuus oli vuonna 216 suurempi kuin vuonna 212. Koska Savisuvannon pohjaeläinnäytteenottoalue sijoittuu kauas itse turvetuotantoalueista ja Tyrnävänjokea kuormittavat useat eri osatekijät, pelkän turvetuotannon vaikutuksia monikuormitteisen Savisuvannon alueen pohjaeläinyhteisön on mahdoton eritellä.

30 LIMINGANLAHDEN KUORMITTAJIEN KÄYTTÖ-, PÄÄSTÖ- JA VAIKUTUSTARKKAILU VUONNA Vuoden 216 sähkökoekalastukset toteutettiin Esimerkiksi vuonna 212 koekalastus toteutettiin huomattavasti aiemmin ( ). Vuoden 216 koekalastuksen alhaisempi veden lämpötila on voinut laskea koealojen kalastotiheyksiä aiempiin vuosiin verrattuna. Vuoden 216 tulosten perusteella sekä Tyrnävänjoen Keskikylän että Ylipään lajisto on niukka ja yksilömäärät alhaisia. Keskikylän koealalla tavattuja lajeja olivat harjus, taimen, kivennuoliainen ja kivisimppu. Ylipään koealalla tavattiin ainoastaan särkeä. Keskikylän koealalta saatu taimen oli ensimmäinen lajin edustaja sitten vuoden 1996 koekalastuksen. Kyseisen koealan harjustiheys on ollut melko hyvä useimpina tarkkailuvuosina, mutta vuonna 216 saaliiksi saatiin vain yksi harjus. Harjustiheys on vaihdellut tarkkailuvuosina ilman selkeää suuntaa. Seuraavat sähkökoekalastukset antavat tietoa muun muassa siitä, mihin suuntaan harjuskanta kehittyy. Kalastustiedusteluun vastanneista Latvajärvillä ilmoitti kalastavansa 5 henkilöä joiden kokonaissaalis oli 47 kg ja Tyrnäväjoella 16 henkilöä joiden kokonaissaalis oli 255 kg. Kalastus oli pääasiassa heittokalastusta ja mato-ongintaa ja saalis koostui edellisvuosien tapaan pääosin särjestä ja hauesta. Tyrnävänjoessa esiintyy myös heikohkon, mutta elinvoimaisen harjuskannan lisäksi istutusperäistä kirjolohta, taimenta ja puronieriää. Kalastajamäärät vesistöissä olivat vähentyneet jonkin verran. Kalastusta eniten haittaavina tekijöinä pidettiin veden heikkoa laatua ja heikkoa saalista. Liminganjärven yläpuolisella Alaojalla ja Yliojalla kalasti 6 henkilöä pääosin katiskoilla sekä vieheillä. Kokonaissaalis 94 kg saatiin lähes kokonaan Alaojasta. Saalis oli suurimmaksi osaksi haukea, särkeä ja ahventa. Ojilla kalastusta eniten haittaavina tekijöinä pidettiin vesistön liettymistä, veden heikkoa laatua, pyydysten likaantumista sekä särkikalojen runsautta ja heikkoa saalista. 12. LÄHTEET Allan, J.D. 24. The influence of land use on stream ecosystems. Annual Review of Ecology, Evolution, and Systematics. Vol. 35 (24) Armitage, P.D., Moss, D., Wright, J.F. & Furse, M.T The performance of a new biological water quality score system based on macroinvertebrates over a wide range of unpolluted running-water sites. Water Research 17: Ahma Ympäristö Oy 217. Pelson vankilan jätevedenpuhdistamon velvoitetarkkailun tulokset vuodelta 216; Käyttö- ja päästötarkkailu Aroviita, J., Hellsten, S., Jyväsjärvi, J., Järvenpää, L., Järvinen, M., Karjalainen, S.M., Kauppila, P., Keto, A., Kuoppala, M., Manni, K., Mannio, J., Mitikka, S., Olin, M., Pilke, A., Rask, M., Riihimäki, J., Sutela, T., Vehanen, T. & Vuori, K.-M Ohje pintavesien ekologisen ja kemiallisen tilan luokitteluun vuosille päivitetyt arviointiperusteet ja niiden soveltaminen. Ympäristöhallinnon ohjeita 7 / 212. Suomen ympäristökeskus. 144 s. Barton, D.R The use of Percent Model Affinity to assess the effects of agriculture on benthic invertebrate communities in headwater streams of southern Ontario, Canada. Freshwater Biology, 36, Hämäläinen, H., Aroviita, J., Koskenniemi, E., Bonde, A. & Kotanen, J. 27. Suomen jokien tyypittelyn kehittäminen ja pohjaeläimiin perustuva ekologinen luokittele. Länsi-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 4/ s. Jost, L. 26. Entropy and diversity. Oikos. Vol. 113 / 2: Krebs, C.J Egology; The experimental analysis of distribution and abundances. 3 rd edition, Harper & Row, New York, US, 8 s. Ilmatieteen laitos 216. Ilmastokatsaus lehdet. Lapin Vesitutkimus Oy 211. Oulun edustan vesistö- ja kalataloustarkkailuohjelma vuosille

31 LIMINGANLAHDEN KUORMITTAJIEN KÄYTTÖ-, PÄÄSTÖ- JA VAIKUTUSTARKKAILU VUONNA Meissner, K., Aroviita, J., Hellsten, S., Järvinen, M., Karjalainen, S-M., Kuoppala, M., Mykrä, H. & Vuori, K-M Jokien ja järvien biologinen seuranta näytteenotosta tiedon tallentamiseen (Ver ). Suomen ympäristökeskus. 42 s. Meissner, K., Aroviita, J., Hellsten, S., Järvinen, M., Karjalainen, S-M., Kuoppala, M., Mykrä, H. & Vuori, K-M Jokien ja järvien biologinen seuranta näytteenotosta tiedon tallentamiseen (Ver ). Suomen ympäristökeskus. 46 s. Muotka, T., Paavola, R., Haapala, A., Novikmec, M. & Laasonen, P. 22: Long-term recovery of stream habitat structure and benthic invertebrate communities from in-stream restoration. Biological Conservation 15: Novak, M.A. & Bode, E.W Percent model affinity: a new measure of macroin-vertebrate community composition. Journal of North American Benthological Society 11: OIVA -järjestelmä Ympäristöhallinto. [luettu ]. OIVA -järjestelmä Ympäristöhallinto. [luettu ja ]. Oulujoen Iijoen vesienhoitoalueen toimenpideohjelma Osa 2: Vesienhoitoalueen eteläiset vesistöt. Pires, A.M., Cowx, I.G. & Coelho, M.M. 2: Benthic macroinvertebrate communities in intermittent streams in the middle reaches of Guadiana Basins (Portugal). Hydrobiologia 435: Pöyry Finland Oy 216. Pohjois-Pohjanmaan turvetuotantosoiden päästötarkkailu vuonna 215. Ramboll Finland Oy 214. Vapo Oy ja Pelson vankila. Liminganlahden kuormittajien käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuohjelma vuosille Ramboll Finland Oy 217. Vapo Oy. Liminganlahden turvetuotantotarkkailu Pitkäjärven vesikasvillisuuskartoitus vuonna Rassi, P., Hyvärinen, E. Juslén, A & Mannerkoski, I. (toim.) 21. Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja 21. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 685 s. Rosenberg, D.M. & Resh, V.H Freshwater biomonitoring and benthic macroinvertebrates. Chapman & Hall. New York. US. 488 s. Ympäristöhallinto Ympäristöhallinnon verkkosivut [luettu ]. Vuori, K-M. & Joensuu, I. 1996: Impact of forest drainage on the macroinvertebrates of small boreal headwater stream: Do buffer zones protect lotic biodiversity? Biological Conservation 77: Vuori, K.-M., Mitikka, S. & Vuoristo H. (toim.) 21. Pintavesien ekologisen tilan luokittelu. Ympäristöhallinnon ohjeita 3 / 29. Suomen ympäristökeskus. Helsinki. 12 s. Wallace, J.B., Grubauh, J.W & Whiles, M.R Biotic indices and stream ecosystem processes: results from an experimental study. Applied Ecology 6: Wright, J.F., Sutcliffe, D.W. & Furse, M.T. 2: Assessing the biological quality of fresh waters: RIVPACS and other techniques. 1 st edition. Fresh water biological association. Ambleside. UK.

32 LIMINGANLAHDEN KUORMITTAJIEN KÄYTTÖ-, PÄÄSTÖ- JA VAIKUTUSTARKKAILU VUONNA JAKELU Vapo Oy Pelson vankila Senaatti kiinteistöt Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun ELY-keskukset Oulun seudun ympäristötoimi (Liminka, Muhos) Vaalan ympäristönsuojeluviranomainen

33 LIITE 1. Turvesuot, vaikutustarkkailupisteet sekä vesienjohtamisreitit 1/1 Ramboll Finland Oy Y-tunnus , ALV rek. Kotipaikka Espoo

34

35

36

37 LIITE 2. Turvetuotannon päästötarkkailutulokset /1 Ramboll Finland Oy Y-tunnus , ALV rek. Kotipaikka Espoo

38 Liminganlahden turvetuotannon tarkkailu 216 Tulokset toimitetaan: Suo: Pelsonrimpi (L3-4) pvk Vesien käsittely: Pintavalutuskenttä (pvk) Vapo Oy, Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun ELY-keskus, Vaalan kunta, Haltija/tuottaja: Vapo Oy Tarkkailupiste Pintavalutuskenttä, mittapato (pvk 1) Tarkkailu: Päästö Koodinaatit: 47361, Kunta: Vaala Mittapadon valuma-alue: 92,4 ha Vesistöalue Tyrnävänjoen yläosan alue Näyte Ottopvm ph COD Mn Kok.P PO 4 -P Kok.N NO 3 -N NH 4 -N Fe kiinto ka. Jakso Vedenkorkeus Näyteajankohta Jakson COD Mn Kok.P PO 4 -P Kok.N NO 3 -N NH 4 -N Fe Kiinto- NO 2 -N aine hehkutus MP Mittari Q q Q q NO 2 -N aine N:o Tunnus mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l pvm cm cm m 3 /d l/s km 2 m 3 /d l/s km 2 g/ha d g/ha d g/ha d g/ha d g/ha d g/ha d g/ha d g/ha d 1 pvk , , , 68, ,1 221,22 6, pvk , , , 6, ,7 111,13,4 2,8,11,66 9, 24 3 pvk , , 1,3 1,2 11,1 5,5,1,15 1,5 4 pvk , < , 13, ,7 29,2 5,6 4, 6 pvk , , pvk , ,4 241,23 6,5 4,6 8 pvk ,5 73,9 45,5 1,2 2,9 9 pvk , , , 21, , , pvk , < , 3,7 19,2 52 6,3 456,87,41 11,11, pvk , ,5 1,5 12,2 7,8,1 6,1,2,18,9 KESÄ keskiarvo 5, , ,4 KESÄ Bruttokuormitus g/ha d 78 8,9 423,47,21 11,11, keskihajonta, , ,4 Nettokuormitus g/ha d,32 7,4 14 Lisätiedot ja havainnot: EHP:n virtaamamittari asennettu , valumat saatu SYKE:n vesistömallijärjestelmän simuloiduista arvoista Tyrnävänjoen yläosan valuma-alueelta , 26.7., 1.8. näytteenottaja etsinyt näytepistettä koordinaaattien perusteella eikä ole löytänyt mittapatoa, näytteet otettu väärästä paikasta eivätkä kuvaa pintavalutuskentältä lähtevää vettä jakson kuormitusarvot laskettu otetun näytteen vedenlaadulla ja jakson kuormitusarvot otetun näytteen tuloksilla Sivu 1 (2) Pelsonrimpi(L3-4)_pvk 216.xls; tulostus /9:42

39 Pelsonrimpi (L3-4) pvk l/s km Valuma mg/l Kiintoaine g/ha/d mitattu näytteenoton yhteydessä luettu arvo vesistömalli ominaiskuormitus pitoisuus 216 pitoisuus ka 212 µg/l 2 Kokonaisfosfori g/ha/d 2, µg/l 25 Kokonaistyppi g/ha/d ,8 1, ,4 1, , 3 8 6,8, ,4,2 5 1, ominaiskuormitus pitoisuus 216 pitoisuus ka 212 ominaiskuormitus pitoisuus 216 pitoisuus ka 212 Sivu 2 (2) Pelsonrimpi(L3-4)_pvk 216.xls; tulostus /9:42

40 Liminganlahden turvetuotannon päästötarkkailu 216 Tulokset toimitetaan: Suo/kohde: Pelsonrimpi(L3-4) pvk Vesien käsittely: Pintavalutus Tulokset toimitetaan: Haltija/tuottaja: Vapo Oy Tarkkailupisteet Pvk ja Pvk yp Vapo Oy, Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun ELY-keskus, Vaalan kunta, Tarkkailu: Teho Kunta: Vaala Vesistöalue Tyrnävänjoen yläosan alue Veden laatu Reduktio Näyte Ottopvm ph COD Mn Kok.P PO 4-P Kok.N NO 3-N NH 4-N Fe kiinto ka. COD Mn Kok.P PO 4-P Kok.N NO 3-N NH 4-N Fe kiinto ka. NO 2-N aine hehkutus NO 2-N aine hehkutus N:o Tunnus mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l mg/l pvm % % % % % % % % % Pintavalutuskentän yläpuoli 1 pvkyp , , pvkyp , pvkyp , , Pintavalutuskentän alapuoli 1 pvk , , pvk pvk Lisätiedot ja havainnot: ja 1.8. pintavalutuskentän alapuoliset näytteet otettu väärästä paikasta joten kentän tehon toimivuutta ei voida laskea Pelsonrimpi(L3-4) pvk mg/l 16 Kiintoaine % µg/l 3 Kokonaisfosfori % reduktio pitoisuus pvk1yp pitoisuus pvk1 reduktio pitoisuus pvk1yp pitoisuus pvk1 µg/l 6 Kokonaistyppi % 3 mg/l 8 CODMn % 5 reduktio pitoisuus pvk1yp pitoisuus pvk reduktio pitoisuus pvk1yp pitoisuus pvk Sivu 1 (1) Pelsonrimpi(L3-4)_pvk_teho_216.xls; tulostus /15:43

41 Liminganlahden turvetuotannon tarkkailu 216 Tulokset toimitetaan: Suo: Pelsonsuo (L1-12) pvk2 Vesien käsittely: Pintavalutuskenttä (pvk2) Vapo Oy, Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun ELY-keskus, Vaalan kunta, Haltija/tuottaja: Vapo Oy Tarkkailupiste Pintavalutuskenttä, mittapato (pvk 2) Tarkkailu: Päästö Koodinaatit: 4732, Kunta: Vaala Mittapadon valuma-alue: 74,4 ha Vesistöalue Tyrnävänjoen yläosan alue Näyte Ottopvm ph COD Mn Kok.P PO 4 -P Kok.N NO 3 -N NH 4 -N Fe kiinto ka Jakso Vedenkorkeus Näyteajankohta Jakson COD Mn Kok.P PO 4 -P Kok.N NO 3 -N NH 4 -N Fe Kiinto- NO 2 -N aine hehkutus MP Mittari Q q Q q NO 2 -N aine N:o Tunnus mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l mg/l pvm cm cm m 3 /d l/s km 2 m 3 /d l/s km 2 g/ha d g/ha d g/ha d g/ha d g/ha d g/ha d g/ha d g/ha d 1 pvk , , ,1 15,47 5, pvk , , , ,7 45,24,1 2,,4, pvk , , 1, ,5 164,77 8, pvk , , , 13, ,3 3, pvk , < , 21, , 83 4,4 2,6 36,5, pvk , , ,5 21, , , pvk , < , 2, , ,2 1,3 36,7, pvk , , 21, , , pvk , < , 12, , , ,3 2,2 45,4, pvk , , 11, 221 3, , , KESÄ keskiarvo 6, , KESÄ Bruttokuormitus g/ha d ,3 65 2,6 1,5 27,5, keskihajonta, ,5 8, ,1 5,7 Nettokuormitus g/ha d 2, Lisätiedot ja havainnot: EHP:n virtaamamittari asennettu , valumat saatu SYKE:n vesistömallijärjestelmän simuloiduista arvoista Tyrnävänjoen yläosan valuma-alueelta Sivu 1 (2) Pelsonsuo Ty(L1-12)_pvk2 216.xls; tulostus /9:41

42 Pelsonsuo (L1-12) pvk2 l/s km 2 45 Valuma mg/l 35 Kiintoaine g/ha/d mitattu näytteenoton yhteydessä luettu arvo vesistömalli ominaiskuormitus pitoisuus 216 pitoisuus ka 212 µg/l 3 Kokonaisfosfori g/ha/d 6 µg/l 35 Kokonaistyppi g/ha/d ominaiskuormitus pitoisuus 216 pitoisuus ka 212 ominaiskuormitus pitoisuus 216 pitoisuus ka 212 Sivu 2 (2) Pelsonsuo Ty(L1-12)_pvk2 216.xls; tulostus /9:41

43 Liminganlahden turvetuotannon päästötarkkailu 216 Tulokset toimitetaan: Suo/kohde: Pelsonsuo(L1-12) pvk2 Vesien käsittely: Pintavalutus Tulokset toimitetaan: Haltija/tuottaja: Vapo Oy Tarkkailupisteet Pvk2 ja Pvk2 yp Vapo Oy, Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun ELY-keskus, Vaalan kunta, Tarkkailu: Teho Kunta: Vaala Vesistöalue Tyrnävänjoen yläosan alue Veden laatu Reduktio Näyte Ottopvm ph COD Mn Kok.P PO 4 -P Kok.N NO 3 -N NH 4 -N Fe kiinto ka. COD Mn Kok.P PO 4 -P Kok.N NO 3 -N NH 4 -N Fe kiinto ka. NO 2 -N aine hehkutus NO 2 -N aine hehkutus N:o Tunnus mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l mg/l pvm % % % % % % % % % Pintavalutuskentän yläpuoli 1 pvk2yp , , pvk2yp , , pvk2yp , keskiarvo keskiarvo* Pintavalutuskentän alapuoli * reduktion keskiarvo laskettu pitoisuuskeskiarvoista 1 pvk , pvk , < pvk , < keskiarvo Lisätiedot ja havainnot: Sivu 1 (2) Pelsonsuo(L1-12)_pvk2_teho_216.xls; tulostus /8:33

44 Pelsonsuo(L1-12) pvk2 mg/l Kiintoaine % µg/l Kokonaisfosfori % reduktio pitoisuus pvk1yp pitoisuus pvk1 reduktio pitoisuus pvk1yp pitoisuus pvk1 µg/l 16 Kokonaistyppi % 1 mg/l 5 CODMn % reduktio pitoisuus pvk1yp pitoisuus pvk1 Sivu 2 (2) Pelsonsuo(L1-12)_pvk2_teho_216.xls; tulostus /8:33 reduktio pitoisuus pvk1yp pitoisuus pvk1

45 Liminganlahden turvetuotannon tarkkailu 216 Tulokset toimitetaan: Suo: Tuulisuo (pvk1) Vesien käsittely: Pintavalutuskenttä (pvk1) Vapo Oy, Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun ELY-keskus, Vaalan kunta, Haltija/tuottaja: Vapo Oy Tarkkailupiste Pintavalutuskenttä, mittapato (pvk 1) Tarkkailu: Päästö Koodinaatit: , Kunta: Vaala Mittapadon valuma-alue: 195,8 ha Vesistöalue Tyrnävänjoen yläosan alue Näyte Ottopvm ph COD Mn Kok.P PO 4 -P Kok.N NO 3 -N NH 4 -N Fe kiinto Jakso Vedenkorkeus Näyteajankohta Jakson COD Mn Kok.P PO 4 -P Kok.N NO 3 -N NH 4 -N Fe Kiinto- NO 2 -N aine MP Mittari Q q Q q NO 2 -N aine N:o Tunnus mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l pvm cm cm m 3 /d l/s km 2 m 3 /d l/s km 2 g/ha d g/ha d g/ha d g/ha d g/ha d g/ha d g/ha d g/ha d 1 pvk , , ,1 142,24 4, pvk , , ,5 88,11,3 2,3,4,8 1, pvk , , ,4 3,4,8 7 4 pvk , , ,2 171,34 5, pvk , , ,2 36 5, ,3 129,93,8 2,343,17 72, pvk , , , pvk , <4 6, ,5 464,63,14 8,5,18,6 1, pvk , , , pvk , ,3 74 < , , 236,24,4 8,3,22 2,2 53,9 8 1 pvk ,4 98,1 3,4 33 KESÄ keskiarvo 6, , , ,7 KESÄ Bruttokuormitus g/ha d 184 1,7 367,52,7 8,7,11, keskihajonta, , , ,9 Nettokuormitus g/ha d,33 4,1 76 Lisätiedot ja havainnot: alapuoliset ojat padottavat, mittapato veden alla ei virtaamaa, ei näytettä Virtaamat laskettu SYKE:n hyrdologisesta vesistömallijärjestelmästä Tyrnävänjoen yläosan alueen simuloiduoista valunta-arvoista, jakson kuormituslaskennassa käytetty 7.9. otetun näytteen pitoisuusarvoja Sivu 1 (2) Tuulisuo_pvk1_216.xls; tulostus /8:35

46 Tuulisuo (pvk1) l/s km 2 7, 6, Valuma mg/l Kiintoaine g/ha/d , 4, , 2, 1, , mitattu näytteenoton yhteydessä luettu arvo vesistömalli ominaiskuormitus pitoisuus 216 pitoisuus ka 212 µg/l 12 Kokonaisfosfori g/ha/d 1,8 µg/l 14 Kokonaistyppi g/ha/d ,6 1,4 1,2 1,,8,6,4, , ominaiskuormitus pitoisuus 216 pitoisuus ka 212 ominaiskuormitus pitoisuus 216 pitoisuus ka 212 Sivu 2 (2) Tuulisuo_pvk1_216.xls; tulostus /8:35

47 Liminganlahden turvetuotannon tarkkailu 216 Tulokset toimitetaan: Suo: Jouttenoinen (hi1) Vesien käsittely: Haihdutus/ilmastusallas (hi1) Vapo Oy, Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun ELY-keskus, Limingan kunta, Haltija/tuottaja: Vapo Oy Tarkkailupiste Haihdutus/imeytysallas, mittapato (hi 1) Tarkkailu: Päästö Koodinaatit: , Kunta: Liminka Mittapadon valuma-alue: 128,8 ha Vesistöalue Jouttenoisen va Näyte Ottopvm ph COD Mn Kok.P PO 4 -P Kok.N NO 3 -N NH 4 -N Fe kiinto Jakso Vedenkorkeus Näyteajankohta Jakson COD Mn Kok.P PO 4 -P Kok.N NO 3 -N NH 4 -N Fe Kiinto- NO 2 -N aine MP Mittari Q q Q q NO 2 -N aine N:o Tunnus mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l pvm cm cm m 3 /d l/s km 2 m 3 /d l/s km 2 g/ha d g/ha d g/ha d g/ha d g/ha d g/ha d g/ha d g/ha d 1 hi , , , ,7 138,16 3, hi , < , , ,6 194,18,5 5,8,1, hi , , , 297 2, ,2 71,7 2,4 2 4 hi , , 897 8, , 26,12 5, hi , <2 11 < , 491 4, ,4 523,36,1 14,2, hi , , , ,2 421, hi , <2 1 <4 <4 9 7, , 745 6, ,2 17,11,4 4,5,1, hi , , , ,2 51, hi , ,4 68 <4 4,2 59 6, ,7 23,22,3 7,4,2, hi , , , 745 6, ,2 72,7 2,7 38 KESÄ keskiarvo 6, ,9 91 2, KESÄ Bruttokuormitus g/ha d 155 9,5 251,24,3 7,5,2, keskihajonta,2 9,7 7,7 4, ,7 Nettokuormitus g/ha d,8 3,4 96 Lisätiedot ja havainnot: Jouttenoisella ei virtaamamittausta, virtaamat saatu SYKE:n vesistömallijärjestelmän Jouttenoisen valuma-alueen valunta-arvoista näytesaatteesta puuttui v-aukon korkeustieto Sivu 1 (2) Jouttenoinen_hi1_216.xls; tulostus /15:28

48 Jouttenoinen (hi1) l/s km 2 7, 6, Valuma mg/l Kiintoaine g/ha/d , 4, 3, 2, 1,, mitattu näytteenoton yhteydessä luettu arvo vesistömalli ominaiskuormitus pitoisuus 216 µg/l 4 Kokonaisfosfori g/ha/d,8 µg/l 14 Kokonaistyppi g/ha/d ,7,6,5,4, ,2,1, ominaiskuormitus pitoisuus 216 ominaiskuormitus pitoisuus 216 Sivu 2 (2) Jouttenoinen_hi1_216.xls; tulostus /15:28

49 LIITE 3. Purkuvesistön vedenlaatutiedot 1/1 Ramboll Finland Oy Y-tunnus , ALV rek. Kotipaikka Espoo

50 Liite 3. Purkuvesistön vedenlaatutiedot (lähde: Hertta-tietokanta, Ramboll Finland Oy) Paikka/ Aika Lämpö Happi Klorofyllia s ph Väriluku Sameu Rauta Sähkönjohtavuus tila CODMn Kiintoaine Kok.P PO4-P Kok.N NH4-N Nitriittinitraatti typpenä C kyll.% mg/l µg/l mg Pt/l FNU µg/l ms/m mg/l mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l Tyrnävänjoki, Ylipää (Tyr47) ,4 68 7,8 6,3 25 5,9 38 3, ,7 81 7,4 6, , ,1 38 5,6 6, , , ,2 89 8,4 6, , , ,8 84 8,3 7, ,1 3 4,4 6, , , ,7 8 7,8 7, ,5 25 4, , ,4 6, ,4 1 6, ,2 9,5 6, , ,5 75 7,6 23, , ,1 58 8,4 6, ,8 18 6, , ,9 88 8,7 6, ,4 23 6, , ,7 7 7,6 6, , ,2 58 8,4 6, ,9 23 4, , , ,9 25 7,4 49 4,9 21 9, , ,3 81 7, ,2 31 8, ,1 7 1,2 6, ,4 17 8, ,2 83 7,1 7,1 4 8, ,1 26 5, ,9 7, ,2 25 5, ,2 47 6,8 6, , ,2 84 8,4 6, ,3 29 7, ,5 84 7,7 6, ,8 25 2, ,1 62 9,1 6, , ,4 81 7,9 6, , ,8 83 8,1 6, , ,4 82 8,8 6, ,3 24 6, ,4 46 6, ,6 25 7, ,7 77 6,9 6, ,6 31 4, ,2 85 8,5 6, ,8 26 8, ,5 6, , , ,1 75 1,9 6, ,2 26 7, ,3 8,4 6, ,8 26 6, , , , ,3 82 8,2 8 6, ,1 29 1, ,1 2,4 7, , ,1 53 7,7 6, , , ,2 85 7,9 6,7 6, , , ,5 6, , , , ,4 6, , ,3 84 8,4 4,8 6, ,5 26 6, ,4 85 9,1 5,3 7, ,8 23 6, , , ,6 6, , , , , , ,7 7, , ,2 6, , , , , , , ,9 76 7,5 1 6, , ,3 74 7,1 12 6, , , ,8 65 7,7 5,8 28 2,9 29 1, ,3 62 6,6 6, 45 3,3 36 7, ,8 78 8,3 6,4 74 3, ,4 73 8, 6,1 55 3,5 4 9, ,7 72 9,3 5, , ,1 72 6,8 6, , ,1 56 5,5 6, , ,9 71 7,5 6, , ,5 1,8 6, ,3 23 4, ,6 6, , ,9 9,1 6, , ,1 11,3 6, , ,1 < ,8 7,7 6, , , ,5 7, 6, ,7 43 8, ,1 5,5 6, 5 1 3, ,2 9,6 6, ,1 39 6, ,7 8,9 6, ,7 29 4, ,4 3,7 5,6 5, , ,5 7 7, 6, ,5 49 9, ,4 6, ,2 38 7, min,1 3 3,7 2,4 5,6 15 5,9 11 2,5 8 1, , <4 maks , ka , ,

51 Liite 3. Purkuvesistön vedenlaatutiedot (lähde: Hertta-tietokanta, Ramboll Finland Oy) Paikka/ Aika Lämpö Happi Klorofyllia ph Väriluku Sameu Rauta Sähkönjohtavuus CODMn Kiintoaine Kok.P PO4-P Kok.N NH4-N Nitriittinitraatti tila C kyll.% mg/l µg/l mg Pt/l s FNU µg/l ms/m mg/l mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l typpenä µg/l Tyrnävänjoki Mällinen (Tyr 21) ,2 91 8,7 7,1 16 4, , ,4 6,6 2 1, ,1 6,9 2 27, ,1 18 9,6 7, , ,7 93 8,3 6,8 33 8,2 4 8, , ,1 6, , , ,8 6, , ,1 37 5,3 6,1 3 12,2 6 7, , ,6 5,7 2 13,6 32 2, , ,6 5,8 2 8,2 23 2, ,8 89 1,8 6,2 2 6,9 29 2, , ,4 7, , ,2 94 9,4 7,2 3 6, ,1 22 5, ,8 7,7 3 7, ,6 18 2, , ,3 6, ,6 12 6, ,1 95 9,6 7, ,6 25 5, ,5 95 8,7 7,2 35 8, ,4 19 1, , ,5 7, ,7 19 2, , , , ,1 86 8,7 7, , ,8 4,4 7,2 28 7, , ,1 8 11,7 6,1 25 9,6 54 7, ,3 91 8,4 6, ,9 27 4, ,8 96 9,7 6, ,1 24 2, , ,3 6, , , ,3 94 8,7 7, , , ,6 94 8,6 6, , ,4 19 4, , , , , , , , , ,5 8 1,3 5, , ,1 81 7,6 6, , , , , ,5 8 8,5 6, , ,9 1,5 6, , , ,3 9,4 6, , ,5 8,4 6, , , ,4 1,7 6, , , ,3 1,7 6, ,2 26 5, ,5 7,4 4,7 6, , ,3 88 8,8 6, , ,1 6, , ,1 1 min, 37 5,3 4,4 5,7 15, 6,2 22 2,6 11 1, , 21 maks ,7 7, ka ,6 6, ,1 25 8, Pitkäjärvi (Pit1) , ,5 85 1,3 6, , , ,1 3,7 3,7 6, , , 161, , ,4 88 8,6 6,8 3 7, , , , , , ,2 15 2,2 5, , , ,8 12 1,1 7, , , ,1 84 7, ,6 25 5, ,7 2,3 6, , , ,9 73 7,1 6, ,1 27 8, , ,2 86 7,8 6, , ,8 22 9, ,2 12 1,7 5, , , ,5 67 5,9 6, , , ,1 98 9,4 6, , , ,6 58 2, ,1 15 6, , ,8 25 6, ,5 89 8,2 15,4 6, , , , , , , , , ,5 6, , , ,4 74 8, , , ,3 55 5,8 6,1 47 4,1 34 4, ,9 58 5,9 6,2 59 4,4 46 7, ,2 77 8,5 6,3 56 3,6 45 5, Tulvan vuoksi ei näytettä ,5 57 5,3 8,5 6, , , ,4 49 4,8 11,4 5, , ,8 67 7,1 9,4 6, , ,8 6, , ,9 7 7, 6, , ,3 5, ,4 8,6 6,1 6, ,9 42 7, ,3 1,2 6, ,4 34 3, ,1 <4, kova ukkonen esti näytteenoton järvellä ,3 77 7,5 15 6, ,2 53 5, ,9 63 7, 8,7 6, , 38 9, min,1 2,,3 2, 5,3 18, 6,6 28, 2,4 13 3, ,1 <4, maks , ka ,7 2 6, ,

52 Liite 3. Purkuvesistön vedenlaatutiedot (lähde: Hertta-tietokanta, Ramboll Finland Oy) Paikka/ Aika Lämpö Happi Klorofyllia ph Väriluku Sameu Rauta Sähkönjohtavuus CODMn Kiintoaine Kok.P PO4-P Kok.N NH4-N Nitriittinitraatti tila C kyll.% mg/l µg/l mg Pt/l s FNU µg/l ms/m mg/l mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l typpenä µg/l Kantokanava (Kan5) ,2 52 5,7 5,8 26 3,5 29 5, ,1 4 4,3 6,1 49 4,5 32 7, ,3 55 6,2 6, 86 4, , 64 4, ,1 62 8,3 5, , ,8 9 8,8 6, , ,9 31 3,1 5, , ,1 57 6,2 6, , ,6 8,1 6, , ,9 6,8 6, , ,3 4,7 6, , ,2 7,3 6, , ,8 8,8 6, ,6 34 6, ,1 3, 6, 5, , ,8 55 5,4 6, , ,1 61 6,8 6, , min 3,1 31 3, 6, 5, ,5 28 4, maks ,8 6, 6, , ka ,2 6, 6, , Kantokanava, MTS 825 (Kan3) , ,6 6,2 27 1, ,5 6, ,4 8 7, ,6 6, , ,8 6, ,2 26 6, ,8 6, ,6 14 7, ,9 7, ,5 14 3, ,4 6, , ,8 6, ,5 14 6, ,9 6, , ,6 6, ,8 6, ,5 11 8, , , ,8 7, ,8 17 6, , , , , ,5 7, ,4 14 5, ,2 6, , ,2 6, , ,2 6, , ,5 19,7 6, ,6 27 6, ,4 6, ,2 17 4, ,6 6, ,6 19 8, ,1 6, ,1 7, , , , , ,2 36 2, , ,7 3 15, ,6 6,2 28 5,3 29 9, ,5 69 8, ,6 6,7 72 9, ,2 6,7 75 9, ,3 6, , ,2 6, , , , ,2 6, , ,9 5,1 13 6, , ,1 68 6,8 6, , ,4 71 8,1 6, , min 9, 4,,6 13 6, ,3 8 3, maks , ka , ,

53 LIITE 4. Iso Nuoluanjärven vedenkorkeuden tarkkailun tulokset vuosilta /1 Ramboll Finland Oy Y-tunnus , ALV rek. Kotipaikka Espoo

54 1 Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus, Ympäristö- ja luonnonvarat -vastuualue Ylitarkastaja Kirsi Kalliokoski Veteraanikatu 1, PL Oulu ISO NUOLUANJÄRVEN VEDENKORKEUDEN TARKKAILUN TULOKSET VUOSILTA Jouttenoisella on voimassa oleva ympäristölupa nro 59/7/2, joka on myönnetty Ympäristöluvassa Ison Nuoluanjärven vedenkorkeutta on määrätty havainnoitavan vähintään neljä kertaa kesäkaudella järveen asennetulta mitta-asteikolta siten, että järven maksimi- ja minimivedenkorkeudet tulevat havaituiksi. Voimassa olevan ympäristöluvan nro 59/7/2 liitteessä 2 oleva Iso Nuoluanjärven vedenkorkeuden tarkkailumääräys kuuluu kokonaisuudessaan seuraavasti: Ison Nuoluanjärven vedenkorkeutta havainnoidaan vähintään neljä kertaa kesäkaudella järveen asennetulta mitta-asteikolta siten, että järven maksimi- ja minimivedenkorkeudet tulevat havaituiksi. Havaitut vedenkorkeudet ja selvitys niiden verrannollisuudesta aikaisemmin havaittuihin vedenkorkeuksiin on kerran vuodessa ilmoitettava Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskukselle. Ison Nuoluanjärven pinnankorkeuden tarkkailutulokset vuosilta on esitetty taulukossa 1 ja kuvassa 1. Ison Nuoluanjärven vedenkorkeus on vaihdellut välillä 47,5 47,71 m mpy (N6+ korkeusjärjestelmä). Alimmillaan pinnankorkeus on ollut vuonna 26 (47,5 m mpy), joka oli sääolosuhteiltaan hyvin vähäsateinen. Mittaustulosten perusteella pinnankorkeus on pysynyt suunnilleen samalla tasolla vuosien ajan, joten Jouttenoisen turvetuotantotoiminnalla ei ole ollut merkittävää vaikutusta Ison Nuoluanjärven vedenkorkeuteen. Oulussa Noora Huotari Ympäristöasiantuntija

55 2 Taulukko 1. Iso Nuoluanjärven pinnankorkeuden vaihtelu (m mpy) vuosina Havainnot on tehty lammen rannassa olevasta N6+ -korkeusjärjestelmään sidotusta mitta-asteikosta. Pvm Tulos m (N6+) Pvm Tulos m (N6+) , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , ,49

56 Kuva 1. Iso Nuoluanjärven vedenkorkeuden vaihtelu m mpy (N6+) vuosina Havainnot on tehty lammen rannassa olevasta N6+ -korkeusjärjestelmään sidotusta mitta-asteikosta. 3

57 LIITE 5. Pitkäjärven vesikasvillisuuskartoitusraportti 216 1/1 Ramboll Finland Oy Y-tunnus , ALV rek. Kotipaikka Espoo

58 Päivämäärä Vastaanottaja Noora Huotari VAPO Oy VAPO OY LIMINGANLAHDEN TURVETUOTANTOTARKKAILU PITKÄJÄRVEN VESIKASVILLISUUSKARTOITUS 216

59 PITKÄJÄRVEN VESIKASVILLISUUSTARKKAILU 216 Päivämäärä Laatija Tarkastaja Hyväksyjä Kuvaus Kansikuva Antje Neumann, Ramboll Finland Oy Jari Heiskari, Ramboll Finland Oy Noora Huotari, VAPO Oy Vesikasvillisuustarkkailu Pitkäjärven kaakkoisosaa veneestä katsottuna Viite Ramboll Kiviharjunlenkki 1 A 922 OULU vaihde, p

60 Pitkäjärven vesikasvillisuustarkkailu 216 SISÄLTÖ 1. JOHDANTO 1 2. AINEISTO JA MENETELMÄT 1 3. TULOKSET Linja Linja Linja YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET 8 5. KIRJALLISUUS 9

61 Pitkäjärven vesikasvillisuusseuranta 1 1. JOHDANTO Pitkäjärvi sijaitsee Temmeksen kunnassa, noin 55 km Liminganlahdesta kaakkoon (Kuva 1). Järven pinta-ala on 73 ha ja se on suurin Temmesjoen Tyrnävänjoen yläosan järviketjun järvistä. Aikaisempia kasvillisuusseurantakäyntejä Pitkäjärvellä on tehty vuosina 1994, 1997, 21, 22, 24 ja 28. Kuva 1. Pitkäjärven sijainti. 2. AINEISTO JA MENETELMÄT Pitkäjärven kasvillisuusseurantakäynti tehtiin samoilla menetelmillä kuin on kuvattu edellisen seurantakäynnin raportissa (Pöyry Finland Oy 28). Kasvillisuusseuranta tehtiin käyttäen kolmea noin 1 m pitkää kasvillisuuslinjaa (Kuva 2), joiden alkupisteiden koordinaatit oli esitetty vuoden 28 seurantaraportissa (Pöyry Finland Oy). Linjojen alkupisteet sijoittuvat vesirajaan ja linjat ovat rantaviivaa nähden kohtisuorassa. Kasvillisuuslinjat on jaettu kasvillisuusvyöhykkeittäin, joista jokaisesta kasvillisuusvyöhykkeestä kirjattiin ylös lajisto sekä lajien runsaus peittävyytenä (%). Peittävyyden määrittämiseen käytettiin samaa asteikkoa kuin edellisessä (Pöyry Finland Oy 28) raportissa:.5, 1, 2, 3, 5, 1, 2, 3, 4, 5,, 1%). Kasvillisuusinventoinnit tehtiin veneestä käsin kuten edellisellä käynnilläkin.

62 Pitkäjärven vesikasvillisuusseuranta 2 Kuva 2. Pitkäjärven kasvillisuuslinjat. 3. TULOKSET 3.1 Linja 1 Linjalla 1 havaittiin muutaman lajin (Potamogeton natans, Nymphaea candida ja Equisetum fluviatile) osalta pienempiä peittävyyksiä kuin vuonna 28 (Taulukko 1). Järvikorteen peittävyys näyttää olevan suhteellisen voimakkaasti laskenut vuoden 28 ja 216 välillä. Vuoden 28 ja 216 valokuvia (Kuva 4, vasen kuva sekä Kuva 5) vertaillessa tilanne näyttää kuitenkin melko samanlaiselta. Mahdollisesti kyse on joko kirjoitusvirheestä tai näkemyserosta eri kartoittajien välissä. Kasvillisuusvyöhykkeiden sijainneissa ja laajuuksissa ei havaittu merkittäviä eroja vuoden 28 ja 216 välissä.

63 Pitkäjärven vesikasvillisuusseuranta 3 Kuva 3. Potamogeton vyöhyke, linja 1 Kuva 4. Equisetum-vyöhyke, harva Nymphaea-Equisetum vyöhyke sekä rantavyöhyke, linja 1. Kuva 5. Vuonna 28 otettu kuva linjalta 1 (Pöyry Finland Oy)

64 Pitkäjärven vesikasvillisuusseuranta 4 Taulukko 1. Kasvillisuusseurantalinja 1 (KKJ :346431) lajisto ja peittävyydet vuonna 28 (Pöyry Finland Oy) ja 216 sekä seurantakartoituksen väliset erot. Etäisyys rannasta (m) Linja 1 Peittävyys % 7 AVOVESI muutos (Pöyry) (Ramboll) (%) POTAMOGETON - vyöhyke Potamogeton natans Nymphaea candida 2,5-1,5 5 4 AVOIN - vyöhyke Equisetum fluviatile,5,5 Nymphaea candida,5,5 Potamogeton natans EQUISETUM - vyöhyke Equisetum fluviatile Potamogeton natans 3 3 Nymphaea candida HARVA NYMPHAEA - EQUISETUM - vyöhyke Equisetum fluviatile 3 3 Potamogeton natans Nymphaea candida 2 2 Nymphaea lutea,5,5 RANTA Carex sp., Lysimachia thyrsiflora, Equisetum fluviatile, Potentilla palustris, Calamagrostis stricta, Circuta virosa

65 Pitkäjärven vesikasvillisuusseuranta Linja 2 Linjalla 2 ei havaittu merkittäviä eroja vuoden 28 ja 216 peittävyyksissä eikä kasvillisuusvyöhykkeiden rajojen sijainneissa (Taulukko 2). Kurjenjalan peittävyys on paikoin hieman kasvanut ja saran peittävyys laskenut. Kuva 6. Harva Nymphaea-vyöhyke (vasen kuva) sekä harva Equisetum-Nymphaea vyöhyke (oikea kuva), linja 2. Kuva 7. Salix-Potentilla-Carex vyöhyke (vasen kuva) sekä Carex-Potentilla vyöhyke (oikea kuva), linja 2. Kuva 8. Carex-vyöhyke (vasen kuva) sekä Harva Carex-vyöhyke (oikea kuva), linja 2.

66 Pitkäjärven vesikasvillisuusseuranta 6 Taulukko 2. Kasvillisuusseurantalinja 2 (KKJ : ) lajisto ja peittävyydet vuonna 28 (Pöyry Finland Oy) ja 216 sekä seurantakartoituksen väliset erot. Linja 2 Peittävyys % Etäisyys rannasta (m) muutos 13 (Pöyry) (Ramboll) (%) HARVA NYMPHAEA - vyöhyke Nymphaea candida,5,5 Equisetum fluviatile,5,5 12 HARVA EQUISETUM - NYMPHAEA- vyöhyke 11 Equisetum fluviatile 1 1 Nymphaea candida HARVA NYMPHAEA - vyöhyke 9 Nymphaea candida 2 2 Equisetum fluviatile,5,5 8 SALIX-POTENTILLA-CAREX - vyöhyke Salix phylicifolia Potentilla palustris 4 4 Carex sp. 3 3 Lysimachia thyrsiflora,5, CAREX-POTENTILLA - vyöhyke Carex sp Potentilla palustris CAREX - vyöhyke Carex lasiocarpa HARVA Carex-vyöhyke Carex sp.,5 1 9,5 Potentilla palustris,5 2 19,5 RANTA Carex sp., Vaccinium sp., Pinus sylvestris

67 Pitkäjärven vesikasvillisuusseuranta Linja 3 Linjalla 3 ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia kasvillisuusvyöhykkeiden sijainneissa ja laajuuksissa. Rannan läheisyyteen sijoittuvassa Salix- vyöhykkeessä havaittiin uusina lajeina raatetta (Menyanthes trifoliata) ja terttualppia (Lysimachia thyrsiflora) (Taulukko 3). Saran peittävyysprosentti on kasvanut ja kurjenjalan peittävyysprosentti laskenut. Kuva 9. Harva Nymphaea - Potamogeton vyöhyke, linja 3 Kuva 1, Harva Nuphar vyöhyke (vasen kuva) sekä harva Nymphaea - Equisetun vyöhyke ja Salixvyöhyke (oikea kuva), linja 3

68 Pitkäjärven vesikasvillisuusseuranta 8 Taulukko 3. Kasvillisuusseurantalinja 3 (KKJ :346386) lajisto ja peittävyydet vuonna 28 (Pöyry Finland Oy) ja 216 sekä seurantakartoituksen väliset erot. Etäisyys rannasta (m) Linja 3 6 AVOVESI Peittävyys % muutos (Pöyry) (Ramboll) (%) HARVA NYMPHAEA - POTAMOGETON - vyöhyke Nymphaea candida 2 2 Equisetum fluviatile Potamogeton natans 2,5-1,5 HARVA NUPHAR - vyöhyke Nuphar lutea Potamogeton natans 5 5 Equisetum fluviatile HARVA NYMPHAEA - EQUISETUM - vyöhyke Nymphaea candida Equisetum fluviatile 3,5-2,5 1 SALIX - vyöhyke Salix sp. 5 5 Calla palustris,5,5 Potentilla palustris Carex sp Menyanthes trifoliata 1 1 Lysimachia thyrsifolia 2 2 RANTA Carex sp., Salix sp. 4. YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET Linjalla 1 havaittiin tehdyllä maastokäynnillä kolmella lajilla pienempiä peittävyyksiä kuin 28. Linjalla 2 on pienempiä peittävyyksiä kahden sekä isompia peittävyyksiä kolmen lajin peittävyydessä. Linjalla 3 havaittiin vähenemistä neljän lajin peittävyydessä sekä kasvua neljän lajin peittävyydessä. Kasvillisuusvyöhykkeiden leveyksissä ja sijainneissa ei havaittu huomattavia muutoksia vuosien 28 ja 216 välillä. Erot vuosien 28 ja 216 välisissä tuloksissa voi osittain olla kasvien peittävyyksissä tapahtuvaa luontaista vuosittaista vaihtelua. Elokuussa 216 veden korkeudet olivat tavallista korkeampia, mikä sekin on voinut vaikuttaa vesikasvien peittävyyksiin. Osittain vaihtelut voivat myös johtua epävarmuustekijöistä kuten eri kartoittajien näkemyseroista. Lisäksi kasvillisuuslinjat eivät ole merkattu maastoon vaan ovat tiedossa pelkästään gps koordinaatteina. Koordinaateissa voi olla jonkin verran epätarkkuutta riippuen gps laitteen vastaanottamasta satelliiteista tulleiden signaalien voimakkuudesta. Kasvillisuuslinjan alkupisteet suositellaan merkittäväksi maastoon, esim. rannalle asennettavilla kepeillä.

69 Pitkäjärven vesikasvillisuusseuranta 9 5. KIRJALLISUUS Eurola, S., Bendiksen, K. & Rönkä, A. 199: Suokasviopas. Oulanka reports 9. Oulanka biological station. University of Oulu. Eurola, S., Huttunen, A. & Kukko-oja, K. 1995: Suokasvillisuusopas. Oulanka reports 14. Oulanka biological station. University of Oulu. Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T. & Uotila, P. (toim.) 1998: Retkeilykasvio. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo. Helsinki. Maanmittauslaitos 216. Maanmittauslaitoksen maastotietokannan avoin tietoaineisto sivuilla Pöyry Finland Oy 28. Liminganlahden turvetuotantotarkkailu, Pitkäjärven vesikasvillisuuskartoitus v. 28.

70 LIITE 6. Pohjaeläintarkkailutulokset v. 212 ja 216 1/1 Ramboll Finland Oy Y-tunnus , ALV rek. Kotipaikka Espoo

71 Liite 6. Tyrnävänjoen Savisuvannon pohjaeläinnäytteistä havaitut laji- ja yksilömäärät vuosina 212 ja 216, kun aineistoista on huomioitu neljä nopeamman virtausalueen näytettä. (Isoperla difformis & Diura bicaudata - Sensu: Brinck & Lillehammer; Nemouridae - Sensu Lillehammer & Hynes ; juv- = nuori toukka-a Päivämäärä ja vuosi Pohjaeläinten määrittäjä Pekka Majuri Pekka Majuri Näytekoodi pki 1 pki 2 iki 1 iki 2 pki 1 pki 2 iki 1 iki 2 Σ Σ Nematoda Oligochaeta Oligochaeta sp Mollusca Pisidium sp Hydracarina Hydracarina Amphipoda Asellus aquaticus Ephemeroptera Baetis niger Baetis rhodani Baetis vernus Baetis subalpinus / vernus Heptagenia dalecarlica Leptophlebia marginata Serratella ignita Ephemerella mucronata Odonata Agrion sp. (juv.) Plecoptera Diura bicaudata Isoperla difformis Isoperla sp Taeniopteryx nebulosa Amphinemura borealis Nemoura avicularis Nemoura cinerea Nemoura flexuosa Nemoura sp Protonemura meyeri Leuctra sp. (juv.) Capnopsis schilleri Trichoptera Rhyacophila nubila Rhyacophila sp. (juv.) Agapetus ocripes Ceratopsyche silfvenii Hydropsyche pellucidula Hydropsyche saxonica Hydropsyche siltalai Hydropsyche sp. (juv.) Polycentropus flavomaculatus Polycentropus irroratus Lype reducta Ithytrichia sp Limnephilidae (juv.) Athripsodes cinereus Athripsodes sp. (juv.)

72 Liite 6. Tyrnävänjoen Savisuvannon pohjaeläinnäytteistä havaitut laji- ja yksilömäärät vuosina 212 ja 216, kun aineistoista on huomioitu neljä nopeamman virtausalueen näytettä. (Isoperla difformis & Diura bicaudata - Sensu: Brinck & Lillehammer; Nemouridae - Sensu Lillehammer & Hynes ; juv- = nuori toukka-a Päivämäärä ja vuosi Pohjaeläinten määrittäjä Pekka Majuri Pekka Majuri Näytekoodi pki 1 pki 2 iki 1 iki 2 pki 1 pki 2 iki 1 iki 2 Σ Σ Coleoptera Elmis aenea Oulimnius tuberculatus Limnius volcmari Hydraena sp Diptera Dicranota sp Hemerodromiinae Simuliidae Ceratopogonidae Chironomidae Chaoborus sp Päivämäärä ja vuosi Näytekoodi pki 1 pki 2 iki 1 iki 2 pki 1 pki 2 iki 1 iki 2 Σ Σ Yksilömäärä yht

73 LIITE 7. Kalastustiedustelulomake ja kartat tiedustelualueista 1/1 Ramboll Finland Oy Y-tunnus , ALV rek. Kotipaikka Espoo

74 Tyrnäväjoen ja sen latvajärvien kalastustiedustelu v. 216 Arvoisa vastaanottaja, Tyrnävänjoella ja sen latvajärvillä tehdään vuotta 216 koskeva kalastustiedustelu. Selvitys liittyy Pelson alueen turvetuotantosoiden kalataloudelliseen tarkkailuun. Vastaava tiedustelu on tehty aiemmin latvajärvien osalta v. 28 ja tämän vuoden tiedustelua vastaavalla alueella v Tämä tiedustelu on lähetetty kaikille Tyrnävän Ängeslevän osakaskunnalta kalastuslupia lunastaneille henkilöille vuoden 212 tiedustelun pohjalta, sillä vuoden 216 lupatietoja ei ollut saatavilla. Antamanne tiedot ovat luottamuksellisia ja niitä käytetään vain alueen kokonaistietojen laskemiseen. Pyydämme täyttämään tiedustelukaavakkeen ja palauttamaan sen oheisessa postitusvalmiissa kuoressa mennessä. Vaikka ette olisi kalastaneet lainkaan alueella, vastatkaa silti kohtaan 1 ja palauttakaa kaavake. Myös tämä tieto on tärkeä tällaisessa kyselytutkimuksessa. Mikäli olette kyselyyn jo vastanneet, voitte jättää tämän kirjeen huomiotta. Kalastusterveisin, Ramboll Finland Oy Johanna Korkiakoski p Kalastusalueet (rastita) Kalastitteko Tyrnävänjoella v. 216? q kyllä q ei Kalastitteko Pitkäjärvellä v. 216? q kyllä q ei Kalastitteko Tuulijärvellä v. 216? q kyllä q ei Kalastitteko Kantojärvellä v. 216? q kyllä q ei Kalastitteko Niskajärvellä v. 216? q kyllä q ei 2. Kalastukseen osallistui taloudesta henkilöä. 1/2

75 3. Käytössä olleet pyydykset v. 216 Pyydystyyppi Kerralla käytössä (kpl) Pyyntipäivät (lkm) Kalastuskuukaudet (mitkä?) Harvat verkot (solmuväli mm) Rysät Katiskat Koukut Heittovavat Perhovavat Mato-onget Pilkkionget Rapumerrat Muu, mikä? 4. Saalis alueittain v. 216 Kirjolohi, kg Taimen, kg Harjus, kg Hauki, kg Ahven, kg Made, kg Lahna, kg Särki, kg Muu, mikä? kg Rapu, kpl Tyrnävänjoki Pitkäjärvi Tuulijärvi Kantojärvi Niskajärvi 5. Mitkä tekijät haittaavat kalastustanne eri alueilla? (rastita) Tyrnävänjoki Latvajärvet q Ei ole erityisiä kalastushaittoja q Ei ole erityisiä kalastushaittoja q Veden heikko laatu q Veden heikko laatu q Pyydysten likaantuminen q Pyydysten likaantuminen q Särkikalojen runsaus q Särkikalojen runsaus q Metsäojitusten kuormitus q Metsäojitusten kuormitus q Kalojen makuvirheet q Kalojen makuvirheet q Turvetuotannon kuormitus q Turvetuotannon kuormitus q Heikko saalis q Heikko saalis q Vesistön liettyminen q Vesistön liettyminen q Vesikasvien runsaus q Vesikasvien runsaus q Muu, mikä? q Muu, mikä? 6. Lisätietoja, kommentteja KIITOS! 2/2

76 Liite 7.

77 Liite 7.