ASIA LUVAN HAKIJA. LUPAPÄÄTÖS Nro 79/11/1 Dnro PSAVI/364/04.08/2010 Annettu julkipanon jälkeen

Transkriptio

1 LUPAPÄÄTÖS Nro 79/11/1 Dnro PSAVI/364/04.08/2010 Annettu julkipanon jälkeen ASIA Soivionnivan kalankasvatuslaitoksen ympäristö- ja vesitalousluvan lupamääräysten tarkistaminen, Kuusamo LUVAN HAKIJA Koillis-Suomen Lohi Oy Nuottatie C KUUSAMO

2 SISÄLLYSLUETTELO 2 HAKEMUS... 4 TOIMINTA JA SEN SIJAINTI... 4 LUPAMÄÄRÄYSTEN TARKISTAMISEN PERUSTE... 4 LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA... 4 TOIMINTAA KOSKEVAT LUVAT, SOPIMUKSET JA ALUEEN KAAVOITUSTILANNE... 4 TOIMINTA... 5 Yleiskuvaus toiminnasta... 5 Ympäristönsuojelulain mukainen toiminta... 5 Vesilain mukainen toiminta... 6 Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT) ja ympäristön kannalta paras käytäntö (BEP)... 6 YMPÄRISTÖKUORMITUS... 7 Päästöt pintavesiin... 7 Muut päästöt ja jätteet... 7 LAITOSALUE JA SEN YMPÄRISTÖ... 8 Suojelukohteet ja pohjavesialueet... 8 Asutus ja muu rakennettu ympäristö... 8 Alueen ja ympäristön yleiskuvaus... 8 Vesistön tila ja käyttö... 9 Vedenlaatu ja vesistön käyttökelpoisuus... 9 Kalasto ja kalastus TOIMINNAN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN Vaikutus pintavesiin Vaikutus kalastoon ja kalastukseen TOIMINNAN JA SEN VAIKUTUSTEN TARKKAILU LUPAHAKEMUKSEN KÄSITTELY Lupahakemuksesta tiedottaminen Muistutukset ja vaatimukset Hakijan kuuleminen ja selitys MERKINNÄT A L U E H A L L I N T O V I R A S T O N R A T K A I S U LUPAMÄÄRÄYKSET Vesitalousluvan määräykset Määräykset pilaantumisen ehkäisemiseksi Päästöt pintavesiin Päästöt ilmaan ja melu Jätteiden käsittely ja hyödyntäminen Varastointi Tarkkailu- ja raportointimääräys Häiriöt ja muut poikkeukselliset tilanteet Toiminnan lopettaminen OHJAUS ENNAKOIMATTOMAN VAHINGON VARALTA RATKAISUN PERUSTELUT Lupamääräysten tarkistamisen edellytykset Lupamääräysten perustelut Vesitalousluvan lupamääräyksen perustelut Määräykset pilaantumisen ehkäisemiseksi Tarkkailu- ja raportointimääräys Häiriöt ja muut poikkeukselliset tilanteet Toiminnan lopettaminen Kalanistutusvelvoitteen perustelut Korvausmääräyksen perustelut VASTAUS YKSILÖITYIHIN VAATIMUKSIIN Korvattavat päätökset PÄÄTÖKSEN TÄYTÄNTÖÖNPANO SOVELLETUT SÄÄNNÖKSET KÄSITTELYMAKSU Ratkaisu... 27

3 3 Perustelut Oikeusohje MUUTOKSENHAKU... 28

4 HAKEMUS 4 Koillis-Suomen Lohi Oy on aluehallintovirastoon toimittamassaan hakemuksessa hakenut Soivionnivan kalankasvatuslaitoksen ympäristö- ja vesitalousluvan lupamääräysten tarkistamista siten, että vuonna 2011 laitokselle johdettava vesimäärä on enintään 0,3 m 3 /s ja muulloin 0,23 m 3 /s, ei kuitenkaan enempää kuin neljäsosa Iijoen kulloisestakin virtaamasta laitoksen kohdalla, käytettävä rehumäärä on noin kg vuodessa ja fosforikuormitus on enintään 80 kg vuodessa ja kasvatuskaudella enintään 0,55 kg vuorokaudessa kasvatuskauden keskiarvona laskettuna, että vuodesta 2012 alkaen laitoksella säilytetään kaloja talvella ja tätä varten johdetaan vettä enintään 0,4 m3/s ja muuna aikana 0,3 m3/s. Vuodelle 2011 esitetyt määräykset ja rajoitukset ovat voimassa olevan luvan mukaiset. TOIMINTA JA SEN SIJAINTI Soivionnnivan kalankasvatuslaitos sijaitsee Kuusamon kaupungin Poussun kylässä Iijoen Soivionnivan itärannalla hakijan omistamalla tilalla Jokiranta RN:o 117:3. LUPAMÄÄRÄYSTEN TARKISTAMISEN PERUSTE Pohjois-Suomen ympäristölupaviraston antaman päätöksen nro 77/04/2 mukaan luvan saajan on, mikäli se aikoo jatkaa kalankasvatusta vielä jälkeen, toimitettava ympäristölupavirastolle mainitun vuoden loppuun mennessä lupamääräysten tarkistamista koskeva hakemus uhalla, että nyt myönnetty lupa muutoin raukeaa. LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA Aluehallintovirasto on toimivaltainen lupaviranomainen kalankasvatusta koskevissa ympäristölupa-asioissa ympäristönsuojeluasetuksen 5 :n 1 momentin 11c) kohdan nojalla ja pintaveden johtamista koskevissa vesilain mukaisissa lupa-asioissa vesilain 9 luvun 2 :n 1 momentin nojalla. TOIMINTAA KOSKEV AT L UV AT, SOPIMUKSET J A ALUEEN KAAVOITUSTI- LANNE Pohjois-Suomen ympäristölupavirasto on antamallaan päätöksellä nro 77/04/2 myöntänyt Koillis-Suomen Lohi Oy:lle Soivionnivan kalankasvatuslaitosta koskevan luvan. Vaasan hallinto-oikeus on antanut valituksiin päätöksen ja korkein hallinto-oikeus

5 5 Kuusamon alueella on voimassa Pohjois-Pohjanmaan liiton maakuntavaltuuston hyväksymä Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaava, jonka ympäristöministeriö on vahvistanut , ja kaava on tullut lainvoimaiseksi korkeimman hallinto-oikeuden tekemällä päätöksellä. Soivionnivan kalankasvatuslaitoksen alueella ei ole kaavamerkintöjä. Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaavan uudistamistyö on aloitettu vuonna 2010 ja alustavan aikataulun mukaan uusi maakuntakaava tulisi maakuntavaltuuston hyväksyttäväksi keväällä Soivionjärven rantatiloille Koivusalo RN:o 61:8 ja Hietaniemi RN:o 61:4 on laadittu rantakaava. TOIMINTA Yleiskuvaus toiminnasta Kalankasvatuslaitoksella kasvatetaan vielä vuonna 2011 kirjolohia ja siikoja teuraskalaksi. Laitoksen toiminta on alkanut vuonna Kalankasvatus tapahtuu kahdessa maa-altaassa. Vesi laitokselle otetaan Iijoen Rahkolammesta ja käytetty vesi johdetaan Soivionjärven Mustalahteen. Vuoden 2011 jälkeen laitoksella on tarkoitus säilyttää kaloja yli talven. Kaloja ei tällöin ruokita. Määrä on noin kg. Kalankasvatuslaitos työllistää keskimäärin 2 henkilöä ja talvisäilytyksessä hieman vähemmän. Ympäristönsuojelulain mukainen toiminta Voimassa olevan luvan mukainen kasvatettava kalamäärä on noin kg vuodessa, sallittu kuivarehun käyttö enintään kg vuodessa, fosforikuormitus enintään 80 kg vuodessa ja kasvatuskaudella enintään 0,55 kg vuorokaudessa kasvatuskauden keskiarvona laskettuna. Kalat ruokitaan paineilmakäyttöisellä ruokintajärjestelmällä. Kaloja ruokitaan kaksi kertaa vuorokaudessa kahden tunnin jaksoissa. Tarvittava rehumäärä tarkistetaan kerran viikossa seuraamalla kalojen kasvua punnitsemalla. Kasvatuksessa käytetään mahdollisimman vähän fosforia sisältäviä tehdasvalmisteisia kuivarehuja. Soivionnivan kalankasvatuslaitoksella on käytetty kuivarehua vuosina keskimäärin kg vuodessa. Kalojen lisäkasvu on ollut keskimäärin kg vuodessa ja rehukerroin 0,95 1,17, keskimäärin 1,02. Selkeytysaltaan lietekouruihin kertynyt liete poistetaan kasvatuskauden aikana vähintään kerran viikossa ja altaista vähintään kerran kuukaudessa kaivinkoneeseen kytketyllä hydraulisella pumpulla. Lietevesiseos pumpataan lietealtaaseen, josta se kuljetetaan pelloille lannoitteeksi. Vuonna 2008 altaista poistettiin lietettä 15 m 3 ja 8 m 3 vuonna Laitoksen aiheuttamaa fosforikuormitusta on mitattu 4 kertaa vuodessa. Lisäksi kuormitusta on arvioitu tuotantotietojen perusteella eli käytetyn rehun määrän ja laadun sekä kalan lisäkasvun perusteella. Lisäkasvu, rehun käyttö sekä fosfori- ja typpikuormitus on saatu ympäristöhallinnon Vahtijärjestelmästä. Kasvatuskauden (kesä-syyskuu, 122 vrk) keskimääräistä

6 6 kuormitusta arvioitaessa rehusta on arvioitu käytetyn 90 %. Kasvatettavan kalan fosforipitoisuutena on käytetty 0,4 % ja typpipitoisuutena 2,75 %. Lupakaudella rehun keskimääräinen fosforipitoisuus on ollut 0,87 % ja typpipitoisuus 6,3 %. Fosforikuormitus on ollut vuosina kasvatuskaudella keskimäärin 0,5 kg/vrk ja 71 kg vuodessa ja typpikuormitus vastaavasti 4,2 kg/vrk ja 532 kg vuodessa. Mitattu kuormitus on ollut joinakin vuosina suurempi kuin tuotantotietojen perusteella laskettu kuormitus. Laitoksen fosforikuormitusraja oli vuoteen 2008 asti 87 kg/v ja vuodesta 2009 alkaen 80 kg/vrk. Kasvatuskauden ( ) keskimääräisen fosforikuormituksen luparajat ovat olleet vastaavasti 0,65 kg/vrk ja 0,55 kg/vrk. Kuormitus on ollut luparajaa pienempää tarkastellulla jaksolla lukuun ottamatta vuotta 2009, jolloin vuorokausikuormitus ylitti alemman rajan. Laitoksen ominaiskuormitus on ollut vuosina keskimäärin 4,4 g fosforia ja 33 g typpeä tuotettua elävää kalakiloa kohti. Vesiensuojelun tavoiteohjelmassa vuoteen 2005 kalankasvatukselle asetut ominaiskuormitusarvot koko maan keskiarvona ovat enintään 7 g fosforia ja 44 g typpeä tuotettua elävää kalakiloa kohti (Ympäristöministeriö 1998). Soivionnivan kalankasvatuslaitoksella fosforin ja typen ominaiskuormitus on ollut tavoitearvoa pienempi. Vesilain mukainen toiminta Vesi kalankasvatuslaitokselle johdetaan painovoimaisesti Rahkolammesta. Kasvatuksessa ja talvivarastoinnissa käytetty vesi johdetaan noin 500 m alempana Alanivan niskalle. Laitokselle saadaan johtaa vettä enintään 0,3 m 3 /s ja muuna aikana 0,23 m 3 /s, ei kuitenkaan enempää kuin neljäsosa Iijoen kulloisestakin virtaamasta laitoksen kohdalla. Laitoksella käytetty vesimäärä mitataan vedenottokanavassa mittapadolla. Hakemuksen mukaan laitokselle johdettava vesimäärä on vuonna 2011 voimassa olevan luvan mukainen ja vuodesta 2012 alkaen enintään 0,4 m 3 /s ja muuna aikana 0,3 m 3 /s. Kalat kasvatetaan kahdessa maa-altaassa. Altaiden vesisyvyys on noin 1,5 m, yhteispinta-ala noin 750 m 2 ja yhteistilavuus noin m 3. Lisäksi laitoksella on kaksi kalojen talvisäilytysallasta, joiden vesisyvyys on noin 2 m, yhteispinta-ala noin m 2 ja yhteistilavuus noin m 3. Vuoden 2011 jälkeen neljässä altaassa säilytetään kaloja yli talven. Kasvatusaltaista vesi johdetaan lietekouruin varustettuun selkeytysaltaaseen ja sieltä ylivirtauspadon kautta poistokanavaa vesistöön. Selkeytysaltaan pinta-ala on noin 340 m 2 ja tilavuus noin 710 m 3. Lietealtaan pinta-ala on noin 150 m 2 ja tilavuus noin 150 m 3. Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT) ja ympäristön kannalta paras käytäntö (BEP) Kalankasvatuksen merkittävin ympäristövaikutus on sen jätevesien aiheuttama vesistön rehevöityminen. Päähuomio ympäristövaikutusten vähentämisessä on kiinnitetty ravinnekuormitukseen. Tehokkaimpia toimia ravinnekuormituksen pienentämiseksi ovat rehujen laadun ja niiden käytön kehittäminen. Rehujen tuotekehityksen avulla lohikalojen kasvatuksen typpikuormitusta voitaneen pienentää korkeintaan 5 10 % ja fosforikuormitusta korkeintaan % nykyisestä. Suuremmat muutokset rehujen kuormittavuudessa

7 7 vaarantavat kalojen hyvinvoinnin ja heikentävät rasvoittumisen vuoksi tuotetun kalan laatua. Laitoksen huolellinen hoito, ruokinnan optimointi ja mahdollisimman vähän ravinteita sisältävän rehun käyttö ovat tehokkaimpia tapoja vähentää kuormitusta. Vesistövaikutuksia tarkkaillaan viranomaisten hyväksymällä tavalla. Maa-alueille suunnitellut kiertovesilaitokset eivät sovellu kirjolohen eivätkä muunkaan halvan kalan ruokakalakasvatukseen suurten investointi- ja käyttökustannusten vuoksi. YMPÄRISTÖKUORMITUS Päästöt pintavesiin Nykyisen luvan mukainen fosforikuormitus saa olla enintään 80 kg vuodessa ja enintään 0,55 kg vuorokaudessa kasvatuskauden keskiarvona laskettuna. Fosforikuormitus on ollut vuosina kasvatuskaudella keskimäärin 0,5 kg/vrk ja 71 kg vuodessa ja typpikuormitus vastaavasti 4,2 kg/vrk ja 532 kg vuodessa. Laitos hakee lupaa toiminnan jatkamiseen vuonna 2011 nykyisten lupamääräysten mukaisena. Vuodesta 2012 alkaen laitoksella ei käytetä rehua eikä kasvateta kalaa, vaan ainoastaan säilytetään kaloja yli talven, joten kalankasvatuslaitos ei enää kuormita vesistöä. Kalankasvatuksen kuormitus alueella on vähentynyt huomattavasti. Vuonna 1999 Poussunkosken ja Soivionnivan kalankasvatuslaitosten yhteiskuormitus pienentyi lupamääräysten kiristymisen myötä noin puoleen aikaisemmasta tasosta. Matti Mannisen kalankasvatuslaitoksen toiminnan loppuminen vuonna 2008 näkyy myös kuormituksen pienentymisenä. Kuormitus tulee edelleen vähenemään hakijan laitoksen lopettaessa kasvatustoiminnan vuoden 2011 jälkeen. Muut päästöt ja jätteet Kalankasvatus ei aiheuta hajua eikä häiritsevää melua ympäristöön. Soivionnivan kalankasvatuslaitoksella tyhjenee rehusäkkejä noin 680 kpl vuodessa. Säkit viedään muovin kierrätykseen. Kaloja kuolee kg vuodessa. Kuolleet kalat kompostoidaan ja haudataan maahan laitoksen kiinteistöllä. Tavanomaista jätettä syntyy pieniä määriä ja se viedään kaatopaikalle noin kerran kuukaudessa. Ongelmajätteitä ei synny. Kuorma-autoilla kuljetetaan kaloja ja rehua. Eläviä kaloja kuljetetaan noin 10 kertaa vuodessa. Rehuja tuodaan noin 4 kertaa vuodessa. Vuodesta 2012 alkaen liikenne tulee vähenemään. Kaloja kuljetetaan talvivarastointiin liittyen syksyllä ja keväällä.

8 LAITOSALUE JA SEN YMPÄRISTÖ 8 Suojelukohteet ja pohjavesialueet Soivionnivan kalankasvatuslaitoksen vaikutusalueella ei sijaitse luokiteltuja pohjavesialueita, pohjavedenottamoita tai suojeluohjelmiin kuuluvia suojelualueita. Asutus ja muu rakennettu ympäristö Soivionjärven rannoilla on sekä vakituista että loma-asutusta. Vastarannalla sijaitsee vuonna 2008 kalankasvatuksen lopettanut Matti Mannisen kalankasvatuslaitos. Asutus kalankasvatuslaitokselta alavirtaan on harvaa ja lähin asuttu kiinteistö on Nivanniemessä noin 500 m jätevesien purkupaikasta. Yleisiä uimarantoja hankkeen vaikutusalueella ei ole. Veneily on kalastukseen ja virkistyskäyttöön liittyvää pienveneliikennettä. Alueen ja ympäristön yleiskuvaus Soivionnivan kalankasvatuslaitos sijaitsee Iijoen yläosan vesistöalueella (61.3) lähellä Poussunjärven luusuaa Soivionnivan varrella. Valuma-alue on Poussunjärven luusuassa 352 km 2 ja järvisyys 16,3 %. Poussunjärven vedenkorkeusvaihteluista ja Poussunjärven luusuan virtaamista on ympäristöhallinnon Hertta-tietokannan mukaan olemassa mittaushavaintoja vain vuoteen Virtaama on arvioitu jaksolle Suomen ympäristökeskuksen kehittämällä ja ylläpitämällä vesistömallilla. Malli laskee virtaamia reaaliajassa, mutta siihen on sisällytetty virtaamanlaskenta takautuvasti vuodesta 1962 lähtien. Mallissa virtaamat lasketaan jokaiselle 3. jakovaiheen mukaiselle vesistöalueelle. Poussunjärven luusuan virtaaman keski- ja ääriarvot on esitetty seuraavassa taulukossa. Vertailun vuoksi on esitetty myös mittaustuloksiin perustuvia jakson keskiarvoja (Hyvärinen 1999) m 3 /s m 3 /s koko vuosi MQ 4,1 4,3 HQ MHQ MNQ 1,3 1,8 NQ 0,76 0,50 heinä-elokuu MQ 3,9 4,1 HQ 8,0 NQ 1,6 Soivionjärven pinta-ala on noin 7,9 km 2 ja viipymä noin 50 vuorokautta.

9 Vesistön tila ja käyttö 9 Vedenlaatu ja vesistön käyttökelpoisuus Ylävirtaan Soivionnivan kalankasvatuslaitoksesta sijaitsee Poussunkosken kalankasvatuslaitos, jossa saadaan käyttää rehua enintään kg vuodessa. Vuoteen 2008 Soivionnivassa toimineen Matti Mannisen kalankasvatuslaitoksella rehunkäytön määrä oli enintään kg vuodessa. Muu alueelle kohdistuva kuormitus on hajakuormitusta. Suomen ympäristökeskuksen kehittämän VEPS- järjestelmän avulla tehdyn arvion perusteella Soivionjärven valuma-alueella selvästi suurin fosforin hajakuormittaja on maatalous. Typpikuormituksen osalta suurin hajakuormittaja on ilmalaskeuma, mutta myös maatalouden osuus on merkittävä. Poussunkosken ja Soivionnivan kalankasvatuslaitosten jakson yhteenlaskettu keskimääräinen kuormitus muodostaa vuositasolla Poussunjärven ja Soivionjärven valuma-alueiden pistekuormituksen ja hajakuormituksen kokonaismäärästä fosforin osalta noin 29 % ja typen osalta noin 16 %. Luonnonhuuhtouma huomioiden vastaavat osuudet kokonaisainevirtaamasta ovat 18 % ja 8 %. Jaksolla vesistötarkkailua on suoritettu vuosittain kuudella havaintopaikalla, jotka ovat virransuuntaisesti Taskulampi, Poussunjärvi, Soivionjärven Mustalahti, Soivionjärvi, Raakunjärvi ja Pikku-Kero. Lisäksi tarkkailuun sisältyi verkkojen limoittumista kuvaavia havaskokeita, jotka tehtiin kaksi kertaa kesässä heinä- ja elokuussa yhden vuorokauden kestävinä. Vuodesta 2008 alkaen vesistötarkkailualuetta supistettiin neljään havaintopaikkaan siten, että Raakunjärvi ja Pikku-Kero jäivät pois tarkkailusta. Havastarkkailu korvattiin kolmen vuoden välein toteutettavalla kasviplanktontutkimuksella. Kasviplanktontutkimus tehtiin ensimmäisen kerran vuonna 2008, jolloin ei tehty tarkkailusuunnitelman mukaisesti fysikaalis-kemiallista vedenlaadun tarkkailua. Vesinäytteitä on otettu vuosittain maalis-huhtikuussa, heinäkuussa ja elokuussa. Tarkkailualueen vedet ovat melko kirkkaita ja vähähumuksisia. Sameusarvot ovat pintakerroksessa kesäisin jonkin verran suurempia kuin talvella johtuen levätuotannosta. Levätuotanto nostaa myös veden ph-arvoja kesäisin neutraalin tuntumaan, kun taas talvella ph-taso on lievästi hapan. Sähkönjohtavuusarvot ovat luonnontilaisille vesille ominaisella tasolla. Veden happitilanne on ollut talvisin vesimassan pintaosissa hyvä tai tyydyttävä, mutta Poussunjärven ja Soivionjärven pohjan läheisen vesikerroksen happitilanne on ollut järvisyvänteille tyypilliseen tapaan heikentynyt. Voimakkainta talvinen happikato on ollut Poussunjärveä syvemmässä Soivionjärvessä. Happipitoisuudet ovat vaihdelleet pohjanläheisessä vedessä maalis huhtikuussa vuosina välillä 0,1 3,1 mg/l. Vähähappisissa oloissa pohjasedimentistä on liuennut alusveteen talvella 2004 ja 2007 runsaasti rautaa, mikä havaitaan myös väriarvoissa. Kesäisin happitilanne on ollut Poussunjärven syvänteessä jokseenkin hyvä. Soivionjärven syvänteessä happikatoa on havaittu ajoittain myös kesäisin happipitoisuuden vaihteluvälin ollessa 0,3 8,7 mg/l. Kokonaisfosforipitoisuus on ollut talvella pintakerroksessa µg/l. Pohjan läheisyydessä pitoisuudet ovat olleet suurempia, mutta huomattavaa sisäistä kuormitusta ei ole havaittu. Kesäajan keskimääräinen fosforipitoisuus on vaihdellut alueen pintakerroksessa välillä µg/l siten, että suurin pitoisuus on Soivionjärven Mustalahdella. Pitoisuudet kuvastavat

10 10 pääosin lievää rehevyyttä. Mustalahden kesäinen fosforipitoisuus luokittuu Forsberg & Rydingin (1980) mukaan lievästi rehevän ja rehevän rajalle. Poussunjärvellä fosforipitoisuus on ollut keskimäärin samaa tasoa pohjan lähellä kuin pinnassa, Soivionjärven syvänteessä pitoisuus on ollut kesäisin ajoittain hieman koholla. Suurimmat tarkastelujakson fosforipitoisuudet on mitattu kesällä 2006 ja Soivionjärven alusvedessä myös talvella Kokonaistyppipitoisuudet ovat olleet talvella pintakerroksessa µg/l. Fosforin tavoin pitoisuudet ovat olleet koholla pohjan läheisyydessä johtuen lopputalven heikosta happitilanteesta. Kesällä typpeä on ollut pinnassa keskimäärin µg/l, eniten Soivionjärven syvänteen kohdalla. Päällys- ja alusvedessä typen pitoisuuserot ovat olleet kesäisin pieniä. Suurimmat tarkastelujakson typpipitoisuudet on mitattu Poussunjärven ja Soivionjärven pintakerroksesta kesällä 2006 ja Soivionjärven alusvedestä talvella Epäorgaanisten ravinteiden määrät ovat olleet etenkin pintakerroksessa keskimäärin pieniä. Forsbergin (1978) esittämien raja-arvojen mukaan epäorgaanisten ravinteiden suhteen perusteella perustuotantoa rajoittavana minimiravinteena on kesäaikana ollut yleisemmin typpi tai molemmat pääravinteet yhdessä. Ajoittain on havaittu tilanteita, jolloin fosforista on muodostunut laskennallinen minimiravinne. Näin oli esimerkiksi Taskulammessa ja Poussunjärvessä kesällä Levätuotantoa ja rehevyyttä ilmentävä a-klorofyllipitoisuus on ollut alueella keskimäärin 4,7 15,0 µg/l, suurimmillaan Soivionjärven syvänteessä. Forsberg & Rydingin (1980) esittämän luokituksen mukaan pitoisuudet kuvastavat alimmillaan Taskulammella lievää rehevyyttä. Muilla havaintopaikoilla a-klorofyllipitoisuudet ovat reheville vesille tyypillistä tasoa. Veden hygieeninen laatu on ollut hyvä. Fekaalisten koliformisten bakteerien tiheydet ovat olleet selvästi alle sosiaali- ja terveysministeriön erinomaiselle uimavedelle asettaman raja-arvon (500 kpl/100 ml). Aikavälin tarkastelussa Poussunjärven pintakerroksen kesäajan keskimääräisissä ravinne- ja a-klorofyllipitoisuuksissa ei ole tapahtunut suuria muutoksia, mutta lievä laskeva suuntaus on havaittavissa. Myös Soivionjärven Mustalahden pitkän ajan aineistossa suunta on lievästi laskeva. Soivionjärven syvänteen havaintopaikalla kokonaisravinteiden ja a- klorofyllin pitoisuustasoissa ei ole havaittavissa muutoksia. Taskulammen havaintopaikalta aineistoa on vähemmän ja sitä on täydennetty Poussunkosken kalankasvatuslaitoksen tulevan veden näytteenottopaikan analyysituloksilla. Taskulammessa ja Poussunkosken kalankasvatuslaitokselta ylävirtaan ravinne- ja a-klorofyllipitoisuudet ovat olleet pienempiä kuin Poussun- ja Soivionjärvellä. Poussunjärven pintakerroksen happitilanne ja avovesikaudella myös pohjan läheisyyden on ollut pääosin hyvä tai tyydyttävä, vaikka pitkän ajan aineistossa kyllästysarvoissa on lievästi laskeva suuntaus. Talvisin pohjan läheisen veden happitilanne on vaihdellut heikosta välttävään eri vuosina riippuen muun muassa syksyn ja alkutalven sääolosuhteista, eikä happitilanteessa ole nähtävissä juurikaan kehityssuuntaa. Fosforipitoisuudet ovat olleet kesäisin melko vakaita sekä pinnassa että pohjan tuntumassa, mutta talvikaudella 1990-luvun alussa ja osin myös talvella 2001 on Poussunjärvessä havaittu ajoittain korkeita fosforipitoisuuksia etenkin pintakerroksessa. Soivionjärven happitilanne on ollut pinnassa keskimäärin hyvä tai tyydyttävä. Pohjan läheisyydessä keskimääräinen happikyllästys on laskenut toisi-

11 11 naan kesäisin välttävälle tasolle ja lopputalvisin happitilanne on ollut säännöllisesti huono. Suuntaus on nähtävissä ainoastaan kesäajan pohjan läheisen veden happikyllästystasossa, joka on ollut viime vuosina keskimäärin aikaisempaa heikompi. Pintakerroksen tai alusveden fosforitasossa ei ole pitkällä aikajaksolla nähtävissä selkeitä muutossuuntia. Pohjan läheisen veden fosforipitoisuudet ovat olleet yleensä pintakerroksessa olevia arvoja suurempia, mutta sisäiseen kuormitukseen viittaavia selkeästi kohonneita arvoja on havaittu vain harvoin, silloinkin yleensä talviaikana. Kasviplanktontutkimus vuonna 2008 ja leväseuranta Kalankasvatuslaitosten tarkkailuun lisättiin vuodesta 2008 alkaen kasviplanktontarkkailu ja havastarkkailusta luovuttiin. Kasviplanktonnäytteitä otetaan joka kolmas vuosi vuodesta 2008 alkaen. Vuosina, jolloin kasviplanktontarkkailu tehdään, ei oteta vesinäytteitä. Kasviplanktontarkkailun havaintopaikat ovat muutoin samat kuin vedenlaadun tarkkailussa, mutta Taskulammen sijasta kalankasvatuslaitoksilta ylävirtaan olevana pisteenä käytetään havastarkkailuissakin käytettyä pistettä Iijärvi, Savela2. Näytteet otetaan kultakin havaintopaikalta kaksi kertaa kesän aikana, kerran heinäkuussa ja kerran elokuussa 0 2 metrin kokoomanäytteinä. Vuoden 2008 kasviplanktontutkimuksen biomassatulokset kasvoivat selvästi järviketjussa alavirtaan mentäessä. Vertailualueen Iijärven kasviplankton oli tyypillisellä karun järven biomassatasolla. Poussunkosken kalankasvatuslaitokselta alavirtaan (Pou) kasviplanktonin biomassa oli Iijärveen verrattuna 3-kertainen. Soivionjärven syvänteellä biomassa oli 3- kertaistunut, ja oli Iijärveen verrattuna 9-kertainen ja edusti selvää rehevää tasoa. Järvien kasviplankton oli tyypillistä karujen, melko vähähumuksisten ja neutraalien vesien lajistoa. Vallitsevina ryhminä olivat kultalevät, hennot piilevät sekä pienet nielulevät. Lajirunsaus oli melko suuri jo karuimmalla vertailualueella, jonka näytteissä tosin oli muutamia rantavyöhykkeestä peräisin olevia päällyslevästön lajeja. Rehevöityminen näkyi lajirunsauden kasvuna, mutta yhteisörakenne oli vielä pääosin karujen vesien lajistoa vastaava. Rehevöitymisen merkkejä oli massan kasvun lisäksi muun muassa sinilevien ja silmälevien lajien runsastuminen. Sinilevien määrä ja suhteellinen osuus kasvoivat asteittain biomassan kasvua seuraten. Nopeasta läpivirtauksesta johtuen sinilevien kasvumahdollisuudet ovat Poussunjärvessä ja Soivionjärven Mustalahdessa melko huonot, joten massojen kehittyminen on mahdollista vasta Soivionjärvessä. Soivinjärven Soivionlahti ja Poussunjärven Patalikonniemi ovat kuuluneet ympäristöhallinnon säännöllisiin leväseurantakohteisiin vuosina Poussunjärveltä on tehty vain vähän levähavaintoja: vuonna 2005 havaittiin vähän levää viikolla 27 ja vuonna 2006 runsaasti levää viikolla 34. Soivionjärvessä levähavaintoja on ollut säännöllisemmin: levää havaittiin vuoden 2005 viikolla 34 runsaasti, vuoden 2006 viikoilla 31 ja 34 runsaasti, vuoden 2007 viikoilla 27 ja 29 vähän, vuoden 2009 viikolla 35 vähän ja vuoden 2010 viikolla 30 jälleen runsaasti. Säännöllisen leväseurannan tekevät pääasiassa kuntien ympäristöviranomaiset ja ranta-asukkaat. Havainnoitsijat ilmoittavat viikoittain oman seurantapaikkansa tilanteen ELY-keskukseen. Jos levää on runsaasti, havainnoitsijat ottavat näytteen, joka tutkitaan SYKE:n Oulun laboratoriossa.

12 Vesistön laatuluokitus ja tilatavoitteet 12 Vuosien vedenlaatuaineiston perusteella tehdyn, aiemmin käytössä olleen vesistöjen yleisen käyttökelpoisuusluokituksen mukaan tarkastelualue (Iijärvi, Taskulampi, Poussunjärvi ja Soivionjärvi) kuului kokonaisuudessaan luokkaan hyvä. Luokitus kuvaa vesistöjen keskimääräistä vedenlaatua sekä soveltuvuutta vedenhankintaan, kalavedeksi ja virkistyskäyttöön. Vesistöt on luokiteltu viiteen luokkaan: erinomainen, hyvä, tyydyttävä, välttävä ja huono. Nykyisin käytössä olevassa pintavesien ekologisessa luokituksessa tilan arvioinnin pääpaino on biologisissa laatutekijöissä. Näitä ovat planktonlevät, vesikasvit, pohjalevät, pohjaeläimet ja kalat. Biologisten laatutekijöiden tilaa kuvaavien muuttujien arvoja verrataan oloihin, joissa ihmisen vaikutus on vähäinen. Pintavesien ekologista tilaa kuvaavat luokat ovat erinomainen, hyvä, tyydyttävä, välttävä ja huono. Pintavesien ekologisessa luokituksessa ihmistoiminnan vesiin kohdistamien rakenteellisten ja hydrologisten muutosten voimakkuuden perusteella vedet on jaettu keinotekoisiin, voimakkaasti muutettuihin ja sellaisiin, joissa muutokset eivät aiheuta merkittäviä kielteisiä vaikutuksia vesien tilaan. Arvioinnissa on otettu huomioon muun muassa vesistön säännöstelyn voimakkuus, padot, perkaukset ja penkereet. Keinotekoisissa ja voimakkaasti muutetuissa vesissä on alhaisemmat vesien tilatavoitteet kuin sellaisissa vesissä, joita ihmistoiminta ei ole merkittävästi fyysisesti muuttanut. Oulujoen Iijoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmassa Iijärvi on luokiteltu ekologiselta tilaltaan erinomaiseksi. Poussunjärveä ei ole luokiteltu. Soivionjärvestä ei ole tehty varsinaista ekologista luokittelua, mutta asiantuntija-arvion mukaan järvi kuuluu luokkaan tyydyttävä. Soivionjärven tilaluokkaa laskevat toistuvat levähaitat. Oulujoen Iijoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmaan liittyvän toimenpideohjelman mukaan tavoitetila eli hyvä tila saavutetaan Soivionjärvellä nykykäytännön lisäksi tehtävillä toimenpiteillä vuoteen 2021 mennessä. Soivionjärvellä lisätoimenpiteinä on mainittu metsä- ja maatalouden, kalankasvatuksen sekä peruskuivatuksen ravinne- ja kiintoainekuormituksen vähentäminen sekä kuormitus- ja kunnostustarveselvityksen laatiminen. Kalankasvatuksen kuormitus Soivionjärven alueella on vähentynyt ja tulee edelleen vähenemään. Kalasto ja kalastus Vesistössä harjoitetaan kotitarve- ja virkistyskalastusta. Kirjanpitokalastajien saalis Poussun- ja Soivionjärvestä on ollut 2000-luvulla pääasiassa haukea, ahventa, siikaa, madetta ja särkeä. Muikkua on pyydetty verkoilla vähän Soivionjärvestä ja pääasiassa nuotalla Poussunjärvestä. Taimenta on saatu viime vuosina vain vähän. Kotitarvekalastuksen luonne huomioiden kalastajakohtainen saalis Soivionjärvestä on ollut vuosina suuri eli keskimäärin 372 kg vuodessa. Poussunjärvestä vastaava saalis on ollut ilman nuottasaalista keskimäärin 65 kg. Verkkokalastus Poussunjärvestä on ollut varsin pienimuotoista. Poussunjärven verkkokalastusaineisto on ollut vuosittain melko pieni ja yksikkösaaliit ovat vaihdelleet vuosittain pääsääntöisesti ilman selvää kehityssuuntaa. Pyydyskokukertaa (pkk) kohti lasketut siikasaaliit ovat olleet yleensä kohtalaisia eli 0,5 0,8 kg. Satunnaisesti siikasaalis on ollut hyvä eli yli 1,0 kg/pkk. Tiheillä siikaverkoilla (# mm) on pyydetty vain joi-

13 13 nakin vuosina ja silloinkin ajallisesti epäyhtenäisesti. Taimenen yksikkösaalis on ollut pieni koko tarkkailujakson ajan ja se on edelleen lähinnä satunnainen saaliskala. Vuoden 2005 keskimääräistä parempi taimensaalis johtunee vähäisen pyynnin aiheuttamasta sattumasta. Hauen yksikkösaalis on ollut kohtalainen hyvä eli yleensä 0,7 1,2 kg/pkk. Vuosien väliset erot voivat johtua pienehkön pyynnin erilaisesta ajoittumisesta eri vuosina. Tämä saattaa vaikuttaa merkittävästikin saaliiseen. Ahven- ja särkisaalit ovat olleet koko tarkkailujakson ajan pääasiassa pieniä eli yleensä alle 0,3 kg/pkk. Vuosina 2003 ja 2005 tiheillä verkoilla saatu särjen yksikkösaalis oli kuitenkin kohtalainen eli tasoa 0,5 kg/pkk. Välikoon verkoilla saadun särjen yksikkösaalis on ollut viime vuosina aiempaa pienempi. Soivionjärven verkkokalastusaineisto on ollut vuosittain kohtalaisen suuri. Eri kalalajien yksikkösaaliit ovat vaihdelleet huomattavasti vuosittain. Siian yksikkösaalis on ollut vuosina pieni eli yleensä 0,1 0,4 kg/pkk ja saalis on tarkkailujakson aikana laskenut. Vuoden 2005 jälkeen siikaa on saatu enää vain hiukan ja varsinaisten siikaverkkojen käyttökin on lähes loppunut. Taimensaalis on ollut pieni koko tarkkailujakson ajan. Viime vuosina taimenta on saatu vain satunnaisesti. Hauen yksikkösaalis on ollut kohtalainen hyvä eli yleensä 0,5 1,6 kg/pkk ja saalis on tarkkailujakson aikana kasvanut. Ahven- ja särkisaaliit ovat olleet koko tarkkailujakson ajan pieniä eli yleensä alle 0,5 kg/pkk. Ahvenen yksikkösaalis on tarkkailujakson aikana parantunut. Särjen yksikkösaaliissa ei ole tapahtunut selvää muutosta tiheiden verkkojen osalta, mutta välikoon verkoilla saatu yksikkösaalis on laskenut 2000-luvun alun jälkeen. Kalastustiedustelu Poussun osakaskunnan sekä Kurjenjoen ja Raakunnivan viehekalastuksen yhteislupia lunastaneista kalasti selvitysalueella vuonna 2009 noin 300 kalastajaa. Varsinkin verkkokalastukseen osallistui usein useampia henkilöitä taloudesta. Kalastajien ilmoituksen mukaan taloudesta osallistui kalastukseen keskimäärin 1,5 henkilöä, joten kalastukseen jossakin muodossa osallistuvia oli noin 450. Kalastus keskittyi Poussunkosken ja Kurjenjoen alueille, joilla kalasti noin henkilöä. Soivionjärvellä kalasti noin 50 ja Poussunjärvellä noin 20 henkilöä. Poussunkoski on kalankasvatuslaitokselta ylävirtaan. Poussunkoskella ja Kurjenjoen alueella kalastus oli pääosin vapakalastusta, mikä ajoittui kesään. Järvialueiden verkkokalastuskin painottui selvästi avovesikauteen ja siinä kesä-syyskuuhun. Sekä Poussun- että Soivionjärvellä kalasti talvella verkoilla 4 5 henkilöä. Talvikalastus oli siten pääosin pilkkiongintaa. Kalastus oli pääasiassa verkko-, katiska- ja vapakalastusta. Lisäksi kalastettiin vähän rantarysillä, nuotalla, koukuilla sekä mato- ja pilkkiongilla. Kalastus muikkuverkoilla oli vähäistä ja niillä vain kokeiltiin muutamana päivänä. Poussunjärvellä vedettiin nuottaa talvella ja kesällä yhteensä 7 kertaa. Kunkin alueen tärkeimmillä verkoilla (# mm) kalastettiin noin kuukauden ajan. Harvoilla verkoilla kalastettiin viikon puolentoista viikon ajan. Erilaisilla vapavälineillä kalastettiin koskialueilla 3 5 kertaa kesän aikana ja järvillä 4 10 kertaa kesän aikana. Kokonaissaalis oli noin 7,9 tonnia, josta haukea oli 46 %, ahventa 23 % sekä muikkua ja särkeä molempia 9 10 %. Taimenta ja harjusta saatiin 220 ja 310 kg eli 3 4 % kokonaissaalista. Siikasaalis oli vähäinen eli 140 kg. Lisäksi saatiin vähän madetta, säynettä, seipiä ja salakkaa sekä satunnaisesti kirjolohta. Kokonaissaaliista 60 % saatiin Soivionjärvestä ja 25 % Kurjenjoen alueelta. Hauesta ja ahvenesta pääosa eli % saatiin

14 14 Soivionjärvestä. Harjuksesta ja taimenesta noin 60 % saatiin Kurjenjoen alueelta. Muikusta kaksi kolmannesta saatiin nuotalla Poussunjärvestä. Kalastajakohtainen saalis oli Poussunkosken vapakalastajilla 2,3 kg. Poussun- ja Soivionjärvellä kalastajakohtainen saalis oli keskimäärin kg. Poussunjärvellä muilla kuin nuottakalastajalla kalastajakohtainen saalis oli kuitenkin vain 22 kg. Kurjenjoen alueella harjoitettiin vapakalastuksen ohella jonkin verran verkkokalastusta ja siellä kalastajakohtainen saalis oli 11 kg. Kalastusta eniten haittaavina tekijöinä kalastajat pitivät särkikalojen ja vesikasvien runsautta, joita kommentoi keskimäärin noin puolet vastaajista. Veden heikkoa laatua, pyydysten likaantumista, kalankasvatuslaitosten kuormitusta ja vesistön liettymistä kommentoi noin kolmannes vastaajista. Kalojen makuvirheitä kommentoi viidennes vastaajista. Soivionjärvellä kaikkia haittoja pidettiin selvästi yleisempänä kuin Kurjenjoen alueella. Pyydysten likaantumista pidettiin Soivionjärvellä huomattavana haittana, mihin vaikutti se, että verkkokalastus oli siellä yleistä. Vapaamuotoisten kommenttien mukaan arvokalojen (siika, muikku, taimen, harjus) kannat ovat taantuneet, vesistö on rehevöitynyt, pyydykset limoittuvat, vesistö on liettynyt ja vesikasveja on runsaasti. Toisaalta Kurjenjoen alue mainittiin hyväksi ja rauhalliseksi paikaksi kalastaa. TOIMINNAN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN Vaikutus pintavesiin Kalankasvatuksen vaikutukset vesistössä voivat olla lähinnä happea kuluttavia ja rehevöittäviä. Happiongelmia saattaa esiintyä alueilla, joissa veden vaihtuvuus on vähäistä, kuten suojaisilla lahdilla ja järvisyvänteissä. Virtaavissa vesissä happiongelmia esiintyy harvemmin. Ravinnekuormitus lisää vesistön rehevyyttä. Selvimmin vaikutukset näkyvät keski- ja loppukesällä, jolloin vedet ovat lämpimimmillään ja perustuotanto voimakasta. Ravinteisuuden kasvu lisää sekä planktisen- että pintalevästön kasvua, mikä voi ilmetä rantojen ja seisovien kalanpyydysten limoittumisen lisääntymisenä. Myös ranta-kasvillisuus voi lisääntyä. Kaikki vesiin päätyvä fosfori ei kuitenkaan aiheuta rehevöitymistä. Ulosteen käyttökelpoisuus on selvästi alhaisempi kuin rehun, sillä kala on jo hyödyntänyt rehuista käyttökelpoisimman fosforin kasvuunsa. Tutkimusten mukaan kalankasvatuksesta peräisin olevasta fosforista noin kolmannes on levästölle käyttökelpoisessa muodossa ja soijapohjaista rehua käytettäessä vieläkin vähemmän (Ekholm 2001). Soivionnivan kalankasvatuslaitokselta jätevedet johdetaan Soivionjärven Mustalahteen. Arvioitu keskivirtaama on purkupaikan kohdalla noin 4,1 m 3 /s. Heinä-elokuun arvioitu keskivirtaama on noin 3,9 m 3 /s ja alivirtaama 1,6 m 3 /s. Lupaa haetaan toiminnan jatkamiseen nykyisessä laajuudessa vuodelle 2011 ja vuodesta 2012 alkaen laitoksella säilytetään kaloja yli talven ja niitä ei ruokita. Määrääväksi luparajaksi vuodelle 2011 esitetään fosforin vuosikuormitusrajaa 80 kg. Luparajan mukaisella keskimääräisellä kuormituksella laskennallinen fosforipitoisuuden kasvu Soivionjärven Mustalahdessa on laimentumissuhteen perusteella noin 2 4 µg/l ja typpipitoisuuden kasvu noin µg/l virtaamatilanteesta riippuen. Lyhyitä aikoja pitoi-

15 15 suuslisäykset ovat voineet olla kalankasvatuslaitoksen läheisyydessä esitettyä suurempia virtaaman ja kuormituksen vaihtelusta riippuen. Soivionjärven happitilanne on ollut talvisin huono. Fosforipitoisuus on ollut kesäaikana Mustalahdessa keskimäärin 2 µg/l korkeampi kuin Poussunjärvessä. Soivionjärven syvänteen kohdalla fosforipitoisuus on ollut likimain samaa tasoa kuin Poussunjärvessä. Fosforipitoisuudet ovat olleet keskimäärin lievästi rehevää tai rehevää tasoa. Levätuotannon määrää kuvaavat a-klorofyllipitoisuudet ovat olleet Poussunjärvessä ja Soivionjärvessä rehevää tasoa. Suurin a-klorofyllipitoisuus on ollut keskimäärin Soivionjärven syvänteen kohdalla. Kasviplanktontarkkailun perusteella Soivionjärvessä on edellytykset levien massakukinnoille ja ympäristöhallinnon leväseurannan tulosten perusteella niitä on myös ajoittain kesäisin havaittu. Jatkossa vesistön tilan arvioidaan parantuvan nykyisestä kalankasvatuksen kuormituksen vähentyessä. Kalankasvatuksen kuormitus alueella on vähentynyt Matti Mannisen kalankasvatuslaitoksen lopetettua toiminnan vuonna 2008 ja vähenee edelleen Soivionnivan kalankasvatuslaitoksen lopettaessa kasvatustoiminnan vuoden 2011 jälkeen. Molemmilla laitoksilla fosforikuormituksen luparaja on ollut 80 kg/v. Vaikutus kalastoon ja kalastukseen Riskit ja häiriötilanteet Vesistövaikutusarvion mukaan kalankasvatuslaitoksen vaikutus aiheuttaa Soivionjärvellä veden fosfori- ja typpipitoisuuden nousun, millä on vesistöä rehevöittävä vaikutus. Kuormitus heikentää myös jonkin verran Soivionjärven happitilannetta. Vedenlaadun muutoksia varsin hyvin kestävien kevätkutuisten kalalajien kantoihin kalankasvatuslaitoksen kuormituksella ei ole merkittävää vaikutusta. Vesistön lievä rehevöityminen suosii särkikaloja vaateliaampien kalalajien kustannuksella. Lievä rehevöityminen seurausilmiöineen ja talviaikainen heikentynyt happitilanne heikentävät vähän syyskutuisen muikun ja siian lisääntymisolosuhteita Soivionjärvellä. Istutusperäisen taimenen elinolosuhteisiin kuormituksella ei ole merkittävää vaikutusta. Kohonneesta rehevyydestä johtuva konkreettinen kalastushaitta on vesikasvillisuuden lisääntyminen ja seisovien pyydysten lisääntyvä limoittuminen Soivionjärvellä. Vesikasvien runsaus ja pyydysten limoittuminen ovat nykyisinkin tällä alueella kalastusta haittaavia tekijöitä. Kuormituksella ei arvioida olevan vaikutusta kalojen käyttökelpoisuuteen. Poikkeuksellisia tilanteita voivat aiheuttaa esimerkiksi kalasairaudet ja ukonilma. Kalasairauksia pyritään ehkäisemään laitoksen huolellisella hoidolla. Mikäli kaloja kuolee suuri määrä kerralla, asiasta ilmoitetaan Kuusamon kaupungin eläinlääkärille ja Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskukselle. Vastaavasti menetellään aina kalatautitapauksissa. Kuolleet kalat hävitetään viranomaisten hyväksymällä tavalla. Pienet määrät kuolleita kaloja kompostoidaan tai haudataan maahan laitoksen kiinteistölle. Kalaterveystarkkailun järjestämisestä laitoksella on sopimus elintarviketurvallisuusviraston (EVIRA) kanssa.

16 Arvio vahingoista ja niiden korvaamisesta 16 Voimassa olevan ympäristölupapäätöksen mukaan hakijan on istutettava vuosittain Soivion- ja Raakunjärveen sekä Pikku-Keroon yhteensä 495 vähintään 22 cm:n mittaista järvitaimenta. Istutusvelvoitetta esitetään jatkettavaksi vuosina 2011 ja 2012 edellä olevan mukaisesti ja vuonna 2013 istutettavien kalojen määräksi 250 yksilöä. Soivionnivan kalankasvatuslaitoksen vaikutukset ovat hakemuksen mukaan vuoden 2013 jälkeen niin vähäiset, ettei istutuksia esitetä jatkettavaksi. Voimassa olevan ympäristö- ja vesitalouslupapäätöksen mukaan hakijan on maksettava hankkeesta aiheutuvasta vesistösidonnaisen virkistyskäytön vaikeutumisesta Soiviojärven, Raakunjärven, Kurjenjoen ja Pikku- Keron rantatilojen omistajille korvauksia vuodesta 2003 alkaen. Korvausmääräyksen perustelujen mukaan vuodesta 2005 alkaen vuotuiskorvaus on keskimäärin 75 % vesioikeuden antaman päätöksen nro 14/98/1 mukaisesta vuosien keskimääräisestä vuotuiskorvauksesta. Haitan on arvioitu vähenevän siten, että vuonna 2005 haitta on 100 %, vuonna %, vuonna %, vuonna %, vuonna % ja vuonna % siitä, mitä se oli vuonna keskimäärin. Korvausten määrän laskennassa viimeiseksi vuodeksi on otettu vuosi 2010, jolloin luvan saaja on velvoitettu jättämään hakemus lupamääräysten tarkistamiseksi, mikäli se aikoo jatkaa toimintaa vuoden 2010 jälkeen. TOIMINNAN JA SEN VAIKUTUSTEN TARKKAILU Soivionnnivan kalankasvatuslaitoksen käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailu on toteutettu Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen vuonna 2008 pienin muutoksin hyväksymän suunnitelman mukaisesti. Kalasto- ja kalastustarkkailu on toteutettu Kainuun TE-keskuksen vuonna 2009 hyväksymän suunnitelman mukaisesti. Kuormitus- ja vaikutustarkkailun tulokset on raportoitu viime vuosina omissa Iijoen yläosan kalankasvatuslaitosten tarkkailuraporteissa yhdessä Poussunkosken kalankasvatuslaitoksen kanssa. Kalasto- ja kalastustarkkailun tulokset on raportoitu erillisenä. Vuonna 2011 kuormitus- ja vesistövaikutusten tarkkailua esitetään jatkettavaksi voimassa olevan tarkkailusuunnitelman mukaisesti. Vuodesta 2012 alkaen laitoksella on enää kalojen talvivarastointia eikä enää rehunkäyttöä, joten laitoksen kuormitus- ja vaikutustarkkailuvelvoitteet esitetään lopetettavaksi. LUPAHAKEMUKSEN KÄSITTELY Lupahakemuksen täydennys Hakemusta on täydennetty kiinteistö- ja asianosaistiedoilla sekä rekisterikartalla Soivionjärven luusuasta Pikku-Keron luusuaan. Lupahakemuksesta tiedottaminen Aluehallintovirasto on antanut hakemuksen tiedoksi kuuluttamalla aluehallintovirastossa ja Kuusamon kaupungissa sekä erityistiedoksiantona viranomaisille ja asianosaisille. Lisäksi aluehallintovirasto on pyytänyt hakemuksesta lausunnon Kuusamon kaupungin kaavoitusviran-

17 17 omaiselta. Kuulutuksen julkaisemisesta on ilmoitettu Koillissanomissa Muistutukset ja vaatimukset 1. Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus, ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue ELY-keskus on todennut, että Soivionnivan kalankasvatuslaitoksella voidaan jatkaa kalankasvatusta vuoden 2011 loppuun hakemuksessa esitetyllä tavalla ja kalojen talvivarastointia vuoden 2012 alusta alkaen pääosin hakemuksessa esitetyllä tavalla. ELY-keskuksen mukaan vuoden 2012 alusta alkaen laitokselle voitaisiin johtaa jatkuvasti vettä enintään 0,3 m 3 /s. Talven alivirtaamakautena johdettava vesimäärä 0,4 m 3 /s on liian suuri. Vesimäärän sitominen vesistön virtaamaan on valvonnallisesti vaikeaa varsinkin talviaikana, kun Rahkolammen pohjatappi on jään alla. Tämän vuoksi kiinteä yläraja veden johtamiselle olisi nykyistä parempi ratkaisu. Alivirtaama (NQ) on ollut Poussunjärven luusuassa 0,6 m 3 /s tai pienempi vain kaksi kertaa vuosien havainto-aikana eli ja Koska laitoksella on vuodesta 2012 alkaen vain kalojen talvivarastointia, kehittyy vedenlaatu suotuisaan suuntaan. Vuoden 2012 alusta alkaen kuormitustarkkailu voitaneen lopettaa. Vedenlaadun tarkkailua on syytä jatkaa vielä vuonna 2012 havaintopisteessä Mus2 (Soivionjärvi, Mustalahti). Kalankasvatuksen loppuminen Soivionnivassa edistää Oulujoen-Iijoen vesienhoitosuunnitelmassa asetetun Soivionjärven vesistön tavoitetilan saavuttamista vuoteen 2021 mennessä. 2. Kainuun ELY-keskus, kalatalouden ryhmä ELY-keskus on todennut, että hakemuksessa ei ole esitetty perustetta nykyisestä lähes kaksinkertaistuvalle talviselle vedenjohtamiselle. Lupa veden johtamiselle tulee myöntää enintään sen suuruisena kuin toiminnassa on välttämättä tarpeen. 3. Kuusamon kaupungin kaavoitusviranomainen Soivionnivan kalankasvatuslaitos sijaitsee Kuusamon oikeusvaikutteisessa yleiskaavassa osoitetulla maa- ja metsätalousvaltaisella alueella. Vesistöön on merkitty melontareitti. Toiminnan voidaan katsoa olevan kaavamerkinnän mukaista. Vesi- ja kalataloutta ei kaavassa ole määritelty erikseen. 4. Poussunkylän osakaskunta Osakaskunta on vaatinut, että kalojen talvisäilytysaikaa pitää lyhentää keväällä. Vettä saa johtaa laitokselle 0,4 m 3 /s, mutta ei kuitenkaan enempää kuin neljäsosa Iijoen virtaamasta laitoksen kohdalla. Muuna aikana johdettava vesimäärä saa olla 0,2 m 3 /s, mutta ei kuitenkaan enempää kuin neljäsosa Iijoen virtaamasta laitoksen kohdalla. Selketysaltaasta on poistettava liete välittömästi talvisäilytyksen loputtua. Kalojen istutusvelvoitetta tulee jatkaa vuoden 2012 jälkeen viisi vuotta nykyisen velvoitteen mukaisena. Hakijan kuuleminen ja selitys Hakija on toimittanut aluehallintovirastoon selityksen muistutuksista ja vaatimuksista. Selityksessä hakija on esittänyt seuraavaa.

18 18 1.Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus, ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue Laitoksella talvisäilytettävä kalamäärä on suurimmillaan kg loppuvuonna syyskuun ja joulukuun välisenä aikana. Kevättä kohti kalamäärä vähenee, mutta vähenemisnopeuteen vaikuttaa markkinatilanne. Johdettava vesimäärä tulisi olla säilytysaikana lupahakemuksessa esitetyllä tasolla 0,4 m 3 /s kalojen hyvinvoinnin takaamiseksi. Kesäaikana ( ) kaloja ei laitoksella ole ja vettä ainoastaan juoksutetaan laitoksen läpi, joten vesimäärä voi olla pienempi. 2. Kainuun ELY keskus, kalatalouden ryhmä Veden johtamisen osalta hakija on viitannut kohdan 1. selitykseen. 4. Poussunkylän osakaskunta Veden johtamisen osalta hakija on viitannut kohdan 1. selitykseen. Talviaikana kaloja ei ruokita eikä lietettä juuri synny. Mahdolliset vähäiset lietemäärät voidaan poistaa selkeytysaltaasta heti talvisäilytyksen päätyttyä nykyiseen tapaan ensin lietealtaaseen ja sieltä lannoitteeksi pelloille. Kalankasvatuslaitoksella on vuodesta 2012 alkaen vain kalojen talvivarastointia eikä rehua enää käytetä, joten merkittävää kuormitusta ei laitokselta sen jälkeen tule. Hakijan mukaan aiemman kuormituksen aiheuttamat kalasto- ja kalastushaitat poistuvat Soivionjärveltä parissa vuodessa. Siten lupahakemuksessa esitettyjä taimenen istutusmääriä voidaan pitää oikeantasoisina. Kainuun ELY-keskuskaan ei ole esittänyt muutoksia hakemuksessa esitettyihin istutusmääriin. MERKINNÄT Aluehallintovirastolla on tätä asiaa ratkaistessaan ollut esillä Pohjois- Suomen ympäristölupaviraston antaman Iijoen Soivionnivan kalankasvatuslaitoksen ympäristö- ja vesitalouslupapäätöksen nro 77/04/2 perusteena olleet asiakirjat, Pohjois-Suomen vesioikeuden antama päätös nro 14/98/1, vesiylioikeuden asiassa antama päätös ja hakemusasian "Kurjenjoen Kurenkosken sekä Iijoen Soivionnivan ja Poussunkosken varrella olevien kalankasvatuslaitosten toiminnan jatkaminen sekä pohjapadon rakentaminen Kurenkosken kalankasvatuslaitoksen kohdalle" (dnro 69/90/1) asiakirjoihin sisältyvä päivätty Pohjois- Suomen vesioikeuden tekemän tarkastuksen tarkastuskertomus liitteineen. Aluehallintovirasto on tänään antanut päätöksen nro 78/11/1 Iijoen Lohiyhtymä Ay:n hakemukseen, joka koskee Poussunkosken kalankasvatuslaitoksen ympäristö- ja vesitalousluvan lupamääräysten tarkistamista. A L U E H A L L I N T O V I R A S T O N R A T K A I S U Lupamääräysten tarkistamista koskeva ratkaisu Aluehallintovirasto tarkistaa, Koillis-Suomen Lohi Oy:lle myönnetyn, Kuusamon kaupungissa sijaitsevan Soivionnivan kalankasvatuslaitoksen ympäristö- ja vesitalousluvan nro 77/04/2 lupamääräykset sellaisena, kuin ne on Vaasan hallinto-oikeuden antamalla päätöksellä muutettu ja korkeimman hallinto-oikeuden antamalla päätöksellä pysytetty,

19 19 jäljempää ilmenevästi. Tarkistetut lupamääräykset korvaavat aikaisemmat lupamääräykset kokonaisuudessaan. Lupamääräyksiin on selkeyden vuoksi sisällytetty sellaiset aiemman luvan lupamääräykset, joita ei ole poistettu tai joita ei ole ollut tarpeen tarkistaa. Kasvatettava kalamäärä on lisäkasvuna ilmaistuna vuonna 2011 noin kg ja vuodesta 2012 alkaen talvella säilytettävä kalamäärä noin kg. Toiminnasta aiheutuvien kalasto- ja kalastusvahinkojen ehkäisemiseksi määrätään kalanistutusvelvoite. Rakennettujen rantatilojen vesistösidonnaisen virkistyskäytön vaikeutumisesta määrätään korvaukset. Toiminnasta ei ennalta arvioiden aiheudu muuta vesistöön tai sen käyttöön kohdistuvaa ympäristönsuojelulain tai vesilain mukaisesti toimenpitein estettävää, hyvitettävää tai korvattavaa vahinkoa. Ennakoimattoman vahingon varalta annetaan ohjaus. Luvan haltijan on noudatettava jäljempänä olevia lupamääräyksiä. LUPAMÄÄRÄYKSET Vesitalousluvan määräykset 1. Kalankasvatuslaitokselle saadaan johtaa rakennettuja vedenottolaitteita käyttäen vettä Iijoen Rahkolammesta vuonna enintään 0,3 m 3 /s ja muuna aikana enintään 0,23 m 3 /s, ei kuitenkaan enempää kuin neljäsosa Iijoen kulloisestakin virtaamasta laitoksen kohdalla. Vuodesta 2012 alkaen laitokselle saadaan johtaa vettä Iijoen Rahkolammesta enintään 0,4 m 3 /s ja muuna aikana enintään 0,1 m 3 /s. Veden johtamista talviaikana on vähennettävä säilytettävän kalamäärän mukaan. Veden johtaminen on järjestettävä siten, etteivät ylävirran puoleiset vedenkorkeudet haitallisesti muutu ja muutenkin vesistön muuta käyttöä mahdollisimman vähän häiritsevällä tavalla. 2. Kalankasvatuslaitoksen rakenteiden ja laitteiden tulee olla hakemuksen liitteenä 8 olevan päivitetyn piirustuksen "Suunnitelmakartta" MK 1:1 000 mukaiset. Rakenteet ja laitteet on pidettävä asianmukaisessa kunnossa. Pohjois- Pohjanmaan ELY-keskuksen hyväksymällä tavalla rakenteisiin ja laitteisiin voidaan tehdä vähäisiä muutoksia, jotka eivät loukkaa yleistä tai yksityistä etua. Määräykset pilaantumisen ehkäisemiseksi Päästöt pintavesiin 3. Laitoksella saadaan käyttää kalojen ruokintaan kuivarehua vuonna 2011 enintään kg. Kalojen ruokinnassa on käytettävä mahdollisimman vähän vesistöä kuormittavia ja rehevöittäviä rehulaatuja. Vesistöön joutuva laskennallinen fosforikuormitus saa olla enintään 80 kg ja kasvatuskaudella enintään 0,55 kg vuorokaudessa kasvatuskauden keskiarvona laskettuna. Ravinnekuormitus lasketaan rehun ja sillä tuotetun kalan sisältämien ravinnemäärien erotuksena ottaen huomioon lietteenpoiston vaikutus. Kalankasvatuslaitosta on hoidettava huolellisesti ja asianmukaisesti niin, että kuormitus vesistöön pysyy kaikissa olosuhteissa mahdollisimman pie-

20 20 nenä. Kalojen ei saa ruokkia liikaa ja kuivarehusta on erotettava rehupöly ennen ruokintaa. Soivionnivan laitokselle talvisäilytykseen vuodesta 2012 alkaen siirrettäviä kaloja ei saa ruokkia viikon aikana ennen siirtoa, jotta niiden ulosteet eivät kuormita vesistöä. 4. Liete on vuonna 2011 poistettava lietekouruista kasvatuskauden aikana vähintään kolme kertaa viikossa ja altaista vähintään kerran kuukaudessa lietealtaaseen. Vuodesta 2012 alkaen liete on vuosittain poistettava selkeytysaltaasta kalojen talvisäilytyksen päätyttyä. Poistettu liete on tarvittaessa kompostoitava tai muuten käsiteltävä siten sekä sijoitettava sellaiseen paikkaan, ettei se pääse valumaan vesistöön eikä pilaamaan käyttökelpoista pohjavettä. Lietteen levittämisessä pelloille on noudatettava valtioneuvoston asetusta maataloudesta peräisin olevien nitraattien vesiin pääsyn rajoittamisesta (931/2000) niin, ettei ravinteita kerry liikaa peltopinta-alaa kohden. Lietteen sijoittamisessa ja käsittelyssä on lisäksi noudatettava Kuusamon kaupungin ympäristönsuojeluviranomaisen antamia määräyksiä. Päästöt ilmaan ja melu 5. Laitoksen toiminta sekä rehun, lietteen, kuolleiden kalojen ja muiden jätteiden käsittely on järjestettävä niin, ettei niistä aiheudu haju- tai meluhaittaa. Jätteiden käsittely ja hyödyntäminen 6. Kaikessa toiminnassa on huolehdittava siitä, että jätettä syntyy mahdollisimman vähän ja ettei siitä aiheudu vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle. Jätteet on lajiteltava. Jätteet kuten rehusäkit on toimitettava hyödynnettäväksi tai käsiteltäväksi toimijalle, jonka ympäristöluvassa tai sitä vastaavassa päätöksessä on hyväksytty kyseisen jätteen vastaanotto. Luvan haltijan on muutoinkin järjestettävä jätehuolto ja jätteen kuljetus asianmukaisesti. Kuolleita kaloja ei saa haudata. Ne on käsiteltävä ja sijoitettava Kuusamon kaupungin ympäristönsuojeluviranomaisen ohjeiden mukaisesti. Varastointi 7. Kalanrehut on varastoitava asianmukaisesti siten, etteivät vahinkoeläimet pääse niihin käsiksi. Tarkkailu- ja raportointimääräys 8. Luvan haltijan on oltava selvillä toiminnan ympäristövaikutuksista ja huolehdittava toiminnan ja sen vaikutusten tarkkailusta sekä tarkkailutulosten raportoinnista. Vuoteen 2012 saakka tarkkailua tehdään annetun päätöksen nro 77/04/2 liitteenä 2 olevan tarkkailuohjelman mukaisesti ja vesistötarkkailua ohjelman mukaisesti vielä vuonna 2012 havaintopisteessä Mus2 (Soivionjärvi, Mustalahti). Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus voi tarkentaa käyttö- ja päästötarkkailua sekä muuttaa vaikutustarkkailuohjelmaa sekä Kainuun ELY-keskus muuttaa kalasto- ja kalastustarkkailuohjelmaa.