Espoon kaupunki Pöytäkirja 32. Ympäristölautakunta Sivu 1 / 1

Transkriptio

1 Ympäristölautakunta Sivu 1 / / / Espoon vesistötutkimus vuonna 2013 Valmistelijat / lisätiedot: Ilppo Kajaste, puh etunimi.sukunimi@espoo.fi Päätösehdotus Va. ympäristönsuojelupäällikkö Kari Kavasto Ympäristölautakunta merkitsee yhteenvedon Espoon järvien ja jokien seurantatutkimuksesta vuodelta 2013 tiedokseen. Kalajärvessä heinäkuussa 2013 havaitun suuren klorofylli-a -pitoisuuden takia ympäristökeskus seuraa järven vedenlaatua tihennetysti kerran kuukaudessa kesällä Päätös Selostus Ympäristölautakunta: Esittelijän ehdotus hyväksyttiin yksimielisesti. Ympäristökeskuksen vesistötutkimuksen tarkoituksena on seurata Espoon merkittävimpien järvien, jokien ja purojen veden laatua ja vesiensuojelutoimien vaikutusta vesien tilaan. Raportti vuoden 2013 vesistötutkimuksista on nähtävänä kokouksessa ja kaupungin Internetsivuilla ( > ympäristövalvonta > vesiensuojelu > pintavesien tarkkailu). Vesistötarkkailun suoritti Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry ympäristökeskuksen laatiman tarkkailuohjelman mukaisesti. Havaintopaikat ja näytteenotto Vuonna 2013 vesistötarkkailuohjelmaan kuului yksitoista järveä ja yksitoista virtavesihavaintopaikkaa (kuva 1). Bodominjärven, Lippajärven, Pitkäjärven ja Luukinjärven vedenlaatua tutkittiin kuukausittain talvella ja kesällä. Bodominjärveä lukuun ottamatta näillä järvillä tehdään kunnostustoimia. Maaliskuussa ja heinäkuussa tutkittiin lisäksi Hannusjärven, Kalajärven, Matalajärven, Sahajärven, Kivilammen, Vuohilammen ja Pitkäsen vedenlaatua. Kaikkien järvien kasviplanktonlajisto määritettiin heinäkuussa.

2 Ympäristölautakunta Sivu 2 / 2 Kuva 1. Vesistötarkkailun havaintopaikat. Järvien havaintopaikat on esitetty vihreillä palloilla ja virtavesihavaintopaikat punaisilla. Virtavesihavaintopaikat olivat Espoonjoessa, Lambrobäckenissä (Mustalahdenoja), Glimsinjoessa, Glomsinjoessa, Monikonpurossa, Gumbölenjoessa, Mankinjoessa, Finnoonojassa ja kolmessa Matalajärveen laskevassa purossa tai ojassa. Vedenlaatua tutkittiin tammi-, huhti-, heinä- ja lokakuussa. Yhteenveto tarkkailun tuloksista Järvet Happitilanne Lopputalvella Matalajärvessä ja Pitkäsessä oli happikato. Kalajärvessä ja Hannusjärvessä happea oli vain vähän jäljellä maaliskuussa. Näissä järvissä on pieni vesitilavuus. Hapetuksesta huolimatta myös Lippajärvessä, Pitkäjärvessä ja Luukinjärvessä esiintyi talvella selvää hapen vajausta. Kesällä matalissa järvissä happitilanne pysyy tuulten vaikutuksesta hyvänä. Sahajärvessä ja Vuohilammessa alusvesi oli kesällä hapetonta, mikä johtui vaillinaisesta kevätkierrosta. Bodominjärvessä happi kului loppuun pohjan lähellä. Bodominjärvessä

3 Ympäristölautakunta Sivu 3 / 3 alusveden hapettomuus aiheutti ravinnepitoisuuksien kasvua toisin kuin Sahajärvessä ja Vuohilammessa, joiden pohjasedimentit ovat hyvässä kunnossa. Ravinnepitoisuudet Ravinnepitoisuudet olivat suurimpia Pitkäjärvessä ja Matalajärvessä, mutta myös Bodominjärvessä, Lippajärvessä ja Luukinjärvessä pitoisuudet olivat hyvin rehevän järven tasolla. Nämä järvet ovat luonnostaankin reheviä, mutta ne ovat rehevöityneet hajakuormituksen seurauksena. Hannusjärvi, Kalajärvi, Sahajärvi ja Pitkänen olivat reheviä. Kalajärven fosforipitoisuus oli aiempia vuosia suurempi. Matalajärvessä fosforipitoisuus oli maaliskuussa poikkeuksellisen suuri (1000 µg/l), mikä todennäköisesti johtui sedimentistä hapettomissa oloissa vapautuneesta fosforista ja pienestä vesitilavuudesta. Kesällä fosforipitoisuus oli 40 µg/l, joka on edellisvuosien tasoa. Kivilammessa ja Vuohilammessa ravinnepitoisuudet olivat lähellä karujen järvien luonnontasoa. Rehevyys (klorofylli-a ja kasviplankton) Pitkäjärvestä ja Lippajärvestä mitattiin suurimman kasviplanktonin määrästä kertovan klorofylli-a:n pitoisuudet. Järvet ovat erittäin reheviä. Myös Bodominjärvi, Kalajärvi ja Hannusjärvi olivat hyvin reheviä. Kalajärvessä levää oli selvästi enemmän kuin aiemmin 2000-luvulla. Viherlevät muodostivat 76 % leväbiomassasta. Kivilammessa, Vuohilammessa ja Matalajärvessä levien määrä oli karujen järvien tasolla. Muut tutkitut järvet olivat lievästi reheviä. Heinäkuussa Bodominjärven kasviplanktonista valtaosan muodostivat sinilevät (69 %). Seuraavaksi eniten sinilevää oli Pitkäjärvessä (14 %) ja Lippajärvessä (11 %). Järvien tila 2000-luvulla Raportissa on tarkasteltu ravinnepitoisuuksien ja levän määrän muutoksia järvissä 2000-luvulla. Useimpien järvien tilassa ei ole havaittavissa merkittäviä muutoksia. Ravinnepitoisuuksissa on tyypillistä sääoloista johtuvaa suurtakin vaihtelua. Pitkäjärvessä levän määrä on ollut vuosina suurempi kuin aiemmin 2000-luvulla. Bodominjärvessä, Hannusjärvessä, Lippajärvessä ja Pitkäjärvessä ajoittain havaitut suuret typpipitoisuudet johtuvat sinileväkukinnoista. Sahajärven tila on pysynyt tyydyttävänä. Järvestä on vähän vedenlaatutietoja, mutta sen tila on suunnilleen sama kuin 1980-luvun alussa. Vuohilammesta, Kivilammesta ja Pitkäsestä on edelliset vedenlaatutiedot 2000-luvun alusta. Vuohilammen ja Kivilammen tila on yhä hyvä. Pitkänen on lievästi rehevä. Pitkänen vaikuttaa rehevöityneen hieman verrattuna 2000-luvun alun tilanteeseen. Talvisin järvestä loppuu happi. Joet ja purot Kaikki tutkitut virtavedet ovat savisameita ja fosforipitoisuuden perusteella reheviä. Happitilanne oli hyvä läpi vuoden. Liuenneiden suolojen määrästä

4 Ympäristölautakunta Sivu 4 / 4 kertova sähkönjohtavuus oli luonnontilaista (5 10 ms/m) selvästi suurempi kaikilla havaintopaikoilla. Mankinjoessa ja Gumbölenjoessa sähkönjohtavuus oli lähimpänä luonnontilaa. Suolojen määrää lisäävät teiden suolaus, peltoviljelyn lannoitteet ja rakennettujen alueiden hulevedet. Perkkaalla alkuvuodesta tapahtunut jätevesivuoto näkyy Monikonpuron tammikuun tuloksissa mm. suurina ammoniumtypen ja Escherichia coli - suolistobakteerin pitoisuuksina. Myös Monikonpuron heinäkuun tulokset viittaavat jätevesikuormitukseen. Virtavesien hygieeninen laatu oli pääosin tyydyttävä. Monikonpuron lisäksi hygieeninen laatu oli huono tammikuussa Finnoonojassa, jossa E. coli - bakteerien määrä ylitti 500 kpl/100 ml. Matalajärven ojat Matalajärven kuormitusta seurattiin kolmesta ojasta. Gussängsbäcken laskee golfkentän kautta Matalajärven pohjoisosaan. Kulloonsillanoja laskee peltojen läpi järven länsiosaan ja Kättbäcken järven eteläosaan. Kulloonsillanojaan päätyvät myös Koskelon teollisuusalueen hulevedet. Gussängsbäckenistä mitattiin suuria fosforipitoisuuksia. Myös liukoisen fosforin pitoisuudet olivat suuria, joten puro kuormittaa Matalajärveä. Kulloonsillanojassa fosforipitoisuudet olivat edellisvuotta pienempiä kuivuuden takia. Kehä III suolaus näkyi Kulloonsillanojan ja Kättbäckenin suurina sähkönjohtuvuuksina. Kulloonsillanoja tuo suurimman osan Matalajärven ulkoisesta ravinnekuormituksesta. Kättbäckenin ja Gussängsbäckenin virtaamat ovat melko pieniä (0,0-4 l/s) Tiedoksi

5 Ympäristölautakunta Sivu 5 / 5