LUPAPÄÄTÖS Nro 76/04/2 Dnro Psy-2002-y-35 Annettu julkipanon jälkeen ASIA LUVAN HAKIJA

Transkriptio

1 LUPAPÄÄTÖS Nro 76/04/2 Dnro Psy-2002-y-35 Annettu julkipanon jälkeen ASIA LUVAN HAKIJA Iijoen Poussunkosken kalankasvatuslaitoksen ympäristö- ja vesitalouslupa, Kuusamo Iijoen Lohiyhtymä Ay Poussuntie 42 D POUSSU

2 2 SISÄLLYSLUETTELO HAKEMUS JA ASIAN VIREILLETULO... 4 LAITOS JA SEN SIJAINTI... 4 LUVAN HAKEMISEN PERUSTE... 4 Ympäristöluvan hakemisen peruste... 4 Vesitalouslupahakemuksen peruste... 4 LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA... 4 TOIMINTAA KOSKEVAT LUVAT, SOPIMUKSET JA ALUEEN KAAVOITUSTILANNE... 5 TOIMINTA... 5 Vesilain mukainen toiminta... 5 Ympäristönsuojelulain mukainen toiminta... 6 Kasvatusaltaat ja tuotantosuunnitelma... 6 Rehunkäyttö- ja kuormitusrajoitukset... 6 Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT)... 7 YMPÄRISTÖKUORMITUS... 7 Päästöt pintavesiin... 7 Hakemuksessa esitetyt lupakauden päästöt... 7 Päästöt vuosina 2002 ja Arvio tulevista päästöistä... 8 Päästöt maaperään...8 Päästöt ilmaan ja melu... 8 Jätteet... 8 Poltto- ja voiteluaineet sekä kemikaalit... 9 LAITOSALUE JA SEN YMPÄRISTÖ... 9 Alueen hydrologia... 9 Alueen luonto ja suojelukohteet... 9 Asutus ja muu rakennettu ympäristö Vedenlaatu Hakemuksessa esitetty vedenlaadun tarkastelu Vedenlaatu vuonna Kalatalous Pohjavesiolot Liikenne Muut kuormittavat toiminnot TOIMINNAN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN Vaikutus pintavesiin Vaikutus kalastukseen ja kalastoon Arvio muista ympäristövaikutuksista TOIMINNAN JA SEN VAIKUTUSTEN TARKKAILU Käyttötarkkailu Päästötarkkailu Vaikutustarkkailu Vesistötarkkailu Kalataloustarkkailu POIKKEUKSELLISET TILANTEET JA NIIHIN VARAUTUMINEN VAHINKOA ESTÄVÄT TOIMENPITEET JA KORVAUKSET LUPAHAKEMUKSEN KÄSITTELY Lupahakemuksen täydennykset Lupahakemuksesta tiedottaminen Muistutukset ja vaatimukset Hakijan kuuleminen ja selitys Kuparivaaran osakaskunnan ilmoitus Tarkastus Lisäselvitykset MERKINTÄ Y M P Ä R I S T Ö L U P A V I R A S T O N R A T K A I S U KÄSITTELYRATKAISU... 46

3 YMPÄRISTÖLUPARATKAISU VESITALOUSLUPARATKAISU LUPAMÄÄRÄYKSET Määräykset pilaantumisen ehkäisemiseksi Päästöt vesiin ja maaperään Päästöt ilmaan Melu ja tärinä Jätteet ja niiden käsittely ja hyödyntäminen Varastointi Veden johtaminen laitokselle Tarkkailu- ja raportointimääräykset Häiriöt ja muut poikkeukselliset tilanteet Toiminnan lopettaminen Vahinkoja estävät toimenpidevelvoitteet ja korvaukset Kalatalousmääräys Haittojen lieventämisvelvoite Korvausmääräykset OHJAUS ENNAKOIMATTOMIEN VAHINKOJEN VARALLE RATKAISUN PERUSTELUT Käsittelyratkaisun perustelut Lupaharkinnan perusteet Luvan myöntämisen edellytykset Ympäristölupa Vesitalouslupa Lupamääräysten perustelut Määräykset pilaantumisen estämiseksi Vesitalousluvan määräykset Tarkkailu- ja raportointimääräys Häiriöt ja muut poikkeukselliset tilanteet Toiminnan lopettaminen Kalatalousmääräyksen perustelut Haittojen lieventämisvelvoitteen perustelut Korvausmääräysten perustelut VASTAUS YKSILÖITYIHIN VAATIMUKSIIN LUVAN VOIMASSAOLO JA LUPAMÄÄRÄYSTEN TARKISTAMINEN Päätöksen voimassaolo Lupamääräysten tarkistaminen Korvattavat päätökset Lupaa ankaramman asetuksen noudattaminen PÄÄTÖKSEN TÄYTÄNTÖÖNPANO Ympäristöluvan täytäntöönpanokelpoisuus SOVELLETUT SÄÄNNÖKSET KÄSITTELYMAKSU Ratkaisu Perustelut Oikeusohje MUUTOKSENHAKU

4 4 HAKEMUS JA ASIAN VIREILLETULO Iijoen Lohiyhtymä Ay on ympäristölupavirastoon toimittamassaan hakemuksessa hakenut ympäristö- ja vesitalouslupaa toiminnan jatkamiseen Iijoen Poussunkosken kalankasvatuslaitoksella voimassa olevan luvan ehdoin. Hakija on ympäristölupavirastoon toimittamassaan hakemuksen täydennyksessä hakenut lisäksi lupaa perkaustoimintaan ja kalojen talvivarastointiin. LAITOS JA SEN SIJAINTI Poussunkosken kalankasvatuslaitos sijaitsee Kuusamon kunnan Poussun kylässä Iijoen Poussunkosken alapuolella hakijan omistamalla tilalla Iijoen Lohiyhtymä RN:o 26:14. LUVAN HAKEMISEN PERUSTE Ympäristöluvan hakemisen peruste Ympäristönsuojeluasetuksen 1 :n 1 momentin 11 c) kohdan perusteella ympäristölupa on haettava kalankasvatuslaitokselle, jossa käytetään vähintään kg kuivarehua vuodessa taikka jos kalan lisäkasvu on vähintään kg vuodessa. Ympäristönsuojeluasetuksen 1 :n 1 momentin 10 c) kohdan perusteella ympäristölupa on haettava kalastustuotteita käsittelevälle laitokselle, jonka tuotantokapasiteetti on vähintään 50 tonnia vuodessa. Vesitalouslupahakemuksen peruste Vesilain 9 luvun 2 :n 1 momentin mukaan muun kuin vesialueen omistajan tai osakkaan johtaessa vettä vesistöstä muuhun tarkoitukseen kuin talousvedeksi veden johtamiseen ja sitä varten tarvittavien laitteiden pitämiseen toisen vesialueella on haettava vesilain mukainen lupa. LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA Ympäristölupavirasto on toimivaltainen lupaviranomainen kalankasvatusta koskevissa ympäristölupa-asioissa ympäristönsuojeluasetuksen 5 :n 1 momentin 6) kohdan nojalla ja veden johtamista koskevissa vesilain mukaisissa lupa-asioissa vesilain 9 luvun 2 :n 1 momentin nojalla. Ympäristönsuojeluasetuksen 1 :n 10 c) kohdan (621/2002) mukaan kalastustuotteita käsittelevällä laitoksella, jonka tuotantokapasiteetti on vähintään 50 tonnia vuodessa, on oltava ympäristölupa. Tällaisen laitoksen lupa-asian käsittelee ympäristönsuojeluasetuksen 7 :n 10 c) kohdan mukaan kunnan ympäristönsuojeluviranomainen.

5 Ympäristönsuojeluasetuksen 2 :n mukaisesti kalankasvatus ja ympäristönsuojeluasetuksen 7 :n 1 momentin 10 c) kohdassa mainittu toiminta, joksi perkaamotoiminta katsotaan, muodostavat toimintakokonaisuuden. 5 TOIMINTAA KOSKEVAT LUVAT, SOPIMUKSET JA ALUEEN KAAVOITUSTILANNE Vesioikeus on antamallaan päätöksellä nro 13/98/1 myöntänyt Iijoen Lohiyhtymä Ay:lle luvan johtaa vettä edelleen Iijoen Poussunkoskesta kalankasvatuslaitokselle sekä luvan johtaa laitoksen jätevedet Poussunjärveen. Lupa on koskenut jätevesiä kasvatettaessa noin kg kalaa ja käytettäessä kalojen ruokintaan enintään kg kuivarehua vuodessa. Lupaehdot velvoitettiin seuraavan kerran tarkistettavaksi vuoden 2002 maaliskuun loppuun mennessä vireille saatettavalla hakemuksella. Vesiylioikeus on antamallaan päätöksellä eräin osin muuttanut vesioikeuden päätöstä. Kuusamon kaupungin terveystarkastaja on antamallaan päätöksellä hyväksynyt asettamillaan ehdoilla Iijoen Lohiyhtymä Ay:n kalankäsittelytilat elintarvikehygienialain 15 :n mukaiseksi laitokseksi. Kuusamon kaupungin rakennusvalvonta on loppukatselmuksessa hyväksynyt käyttöön Iijoen Lohiyhtymä Ay:n kalanperkaamon ja toimistorakennuksen käsittävän uudisrakennuksen. Eläinlääkintä- ja elintarvikelaitos on antamallaan päätöksellä merkinnyt Iijoen Lohiyhtymä Ay-nimisen kala-alan laitoksen hyväksyttyjen kala-alan laitosten rekisteriin ja antanut sille numeron F Kuusamon kaupungin terveystarkastaja on antamallaan päätöksellä hyväksynyt asettamillaan ehdoilla Iijoen Lohiyhtymä Ay:n kalankäsittelytilan omavalvontasuunnitelman (EhygL 21 ). Soivionjärven rantatiloille Koivusalo RN:o 61:8 ja Hietaniemi 61:4 on laadittu rantakaava. Aluetta ei ole muutoin kaavoitettu. TOIMINTA Vesilain mukainen toiminta Vesioikeuden päätöksen nro 13/98/1 lupaehto 2 kuuluu seuraavasti: "Kalankasvatuslaitokselle saadaan johtaa vettä Iijoesta välisenä aikana 0,5 m 3 /s ja muuna aikana 0,25 m 3 /s, ei kuitenkaan enempää kuin neljäsosa Iijoen kulloisestakin virtaamasta laitoksen kohdalla." Kalankasvatuslaitokselle johdetaan vettä Iijoen Taskulammen ja Poussunjärven välisestä jokiuomasta. Kasvatuksessa käytetty vesi johdetaan takaisin Iijokeen Poussunjärven yläosalle. Laitoksella käytettävän veden määrää mitataan purkukohdassa olevalla Danfossin ultraäänellä toimivalla virtaamamittauslaitteella. Lupaa haetaan voimassa olevan luvan ehdoin.

6 6 Ympäristönsuojelulain mukainen toiminta Kasvatusaltaat ja tuotantosuunnitelma Kalat kasvatetaan yhteensä neljässä maa-altaassa, joiden vesisyvyys on noin 2,5 3 m, yhteispinta-ala m 2 ja yhteistilavuus noin m 3. Kasvatusaltaiden vesi johdetaan lietekouruin varustetun selkeytysaltaan kautta takaisin vesistöön. Laitoksella kasvatetaan kirjolohta teuraskalaksi. Kasvatuksessa käytetään kg/a kuivarehua, joka sisältää typpeä noin kg ja fosforia 289 kg. Arvioitu vuotuinen kalojen lisäkasvu on noin kg. Kalat ruokitaan käsinruokintana kaksi kertaa vuorokaudessa kesällä ja yhden kerran vuorokaudessa veden lämpötilan laskiessa alle 10 C. Hakemuksen mukaan kalojen ruokinnassa ollaan siirtymässä kerran vuorokaudessa suoritettavaan täsmäruokintaan, joka voidaan aloittaa kalan painaessa yli 0,5 kg. Käytännössä täsmäruokinta alkaisi heinäkuussa. Osa kasvatettavista kaloista, noin kg, perataan laitoksella sijaitsevassa vuonna 2000 rakennetussa hakijan omistamassa perkaushallissa. Loput kaloista, noin kg, jää laitokselle talvisäilytykseen. Laitokselle tuodaan kaloja perattavaksi myös hakijan omistamalta Salmijoen kalankasvatuslaitokselta noin kg/a. Kaiken kaikkiaan kaloja perataan syys helmikuun välisenä aikana noin kg. Perkaamon vesi otetaan laitoksen omasta porakaivosta ja perkausvedet johdetaan kahden sakokaivon, joista toisessa on rasvanerotus, kautta imeytyskentälle. Vettä käytetään noin l/h. Rehunkäyttö- ja kuormitusrajoitukset Voimassa olevan vesioikeuden päätöksen mukaan laitoksella saadaan käyttää kalojen ruokintaan enintään kg vuodessa kuivarehua, jonka fosforipitoisuus saa olla enintään 1 %. Fosforipitoisuus on tarvittaessa selvitettävä Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla. Laitokselta vesistöön pääsevän fosforin määrä saa olla enintään 173 kg vuodessa ja 1,3 kg vuorokaudessa kasvatuskauden keskiarvona laskettuna. Laitos on toiminut lupaehtojen mukaisesti. Hakemuksen mukaan vuosina laitoksella on käytetty rehua keskimäärin kg/a ja kasvatettu kalaa lisäkasvuna ilmaistuna keskimäärin kg/a eli rehukerroin on ollut keskimäärin 1,1. Kasvatuskauden keskimääräinen fosforikuormitus on ollut mittaustulosten perusteella keskimäärin 1,01 kg/d ja tuotantotietojen perusteella laskettuna 1,1 kg/d. Vuositasolla fosforikuormitus on ollut mittaustulosten perusteella keskimäärin 160 kg/a ja tuotantotietojen perusteella laskettuna 166 kg/a. Typpikuormitus on ollut tuotantotietojen perusteella laskettuna kasvatuskaudella keskimäärin 11 kg/d ja vuositasolla kg/a. Edelleen vesioikeuden päätöksen mukaan lietettä on poistettava lietekouruista kasvukauden aikana vähintään kolme kertaa viikossa ja altaista vähintään kerran kuukaudessa. Poistettu liete on sijoitettava sellaiseen paikkaan, mistä se ei pääse valumaan vesistöön eikä pilaamaan käyttökelpoista pohjavettä. Lietteen sijoittamisessa on lisäksi noudatettava jätehuoltoviranomaisen antamia määräyksiä. Hakemuksen mukaan lietettä on poistettu luvan mukaisesti.

7 7 Lupaa haetaan voimassa olevan luvan ehdoin. Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT) Kalankasvatusaltaat ovat maavaraisia ja selkeytysallas on varustettu lietekouruin. Hakemuksen mukaan laitoksella käytettävä tekniikka on maaallaslaitoksille tyypillistä käytössä olevaa tekniikkaa. YMPÄRISTÖKUORMITUS Päästöt pintavesiin Hakemuksessa esitetyt lupakauden päästöt Kalankasvatuksen vesistökuormitus muodostuu pääasiassa hukkarehusta sekä kalojen ulosteista ja eritteistä. Osa aineista joutuu vesistöön liuenneena ja osa kiintoainekseen sitoutuneena. Pohjaan laskeutuva liete hajoaa varsin nopeasti ja luovuttaa ravinteita perustuotannon käyttöön. Vesistökuormituksen suuruus riippuu käytettävän rehun määrästä ja laadusta sekä lietteenpoiston tehokkuudesta. Rehunkäyttö ja siten myös kuormitus on suurinta heinä elokuussa, jolloin vedet ovat lämpimimmillään ja kalojen kasvu nopeinta. Kalojen kasvuajaksi ja tehokkaan ruokinnan ajaksi voidaan laskea kesä syyskuu (122 d). Kirjolohen kasvatuslaitosten ravinnepäästöjä voidaan vähentää parhaiten kehittämällä edelleen rehun koostumusta ja ruokintamenetelmiä. Laitoksen kuormitusta on tarkkailtu vuosina kertaa ja vuosina kertaa vuodessa. Vuosikuormitus on laskettu 1/3 x kesäkuormitus + 2/3 x talvikuormitus. Vuonna 2001 talvitarkkailua ei suoritettu, joten vuosikuormitusta laskettaessa vuorokausikuormituksena on käytetty puolta kesäkauden keskimääräisestä vuorokausikuormituksesta. Kuormitus on arvioitu myös laskennallisesti käytetyn rehun määrän ja laadun sekä kalan lisäkasvun perusteella kasvatuskaudella (122 d) keskimäärin (kg/d) ja vuositasolla (kg/a). Laitoksella käytetään noin 90 % rehusta kesä syyskuun välisenä aikana. Kalojen ruokintaan käytetyn rehun fosforipitoisuutena on käytetty 0,9 % vuoteen 1999 saakka ja sen jälkeen 0,85 % ja typpipitoisuutena 7,5 % vuoteen 1999 saakka ja sen jälkeen 7 %. Kasvatettavan kalan lihan fosforipitoisuutena on käytetty 0,4 % ja typpipitoisuutena 2,75 %. Lietteenpoistoa tarkastelussa ei ole otettu huomioon. Rehukerroin on ollut vuosina keskimäärin 1,1. Kasvatuskauden keskimääräinen fosforikuormitus on ollut mittaustulosten perusteella keskimäärin 1,0 kg/d ja tuotantotietojen perusteella laskettuna 1,1 kg/d. Vuositasolla fosforikuormitus on ollut mittaustulosten perusteella keskimäärin 160 kg/a ja tuotantotietojen perusteella laskettuna 166 kg/a. Mitattu ja laskettu kuormitus ovat olleet lähes saman suuruisia. Vuonna 1999 laskennallinen fosforin vuosikuormitus ylitti hieman (4 %) luparajan. Muilta osin toiminta on ollut raja-arvon mukaista. Typpikuormitus on ollut tuotantotietojen perusteella laskettuna kasvatuskaudella keskimäärin 11 kg/d ja vuositasolla kg/a.

8 Laitoksen ominaiskuormitus kasvatettua kalakiloa kohden on ollut tuotantotietojen perusteella vuosina keskimäärin 5,3 g fosforia ja 50 g typpeä sekä mittaustulosten perusteella 5,1 g fosforia. Fosforin osalta laitos täyttää vuoteen 2005 asetetun vesiensuojelun tavoiteohjelman mukaisen tavoitteen. Sen mukaan kalankasvatuslaitosten ominaiskuormitus koko maan keskiarvona voidaan saada tasolle 7 g fosforia ja 44 g typpeä tuotettua (elävää) kalakiloa kohti. 8 Vuosi mitattu kuormitus (kg/d) Päästöt vuosina 2002 ja 2003 Iijoen yhteistarkkailun vuosien 2002 ja 2003 käyttö-, kuormitus-, vesistö- ja kalataloustarkkailun tulosten mukaan laitoksen fosforikuormitus on vuosina 2002 ja 2003 ollut seuraava: ainetaseen perusteella laskettu kuormitus (kg/d) vuosikeskiarvo (kg/d) kasvatuskauden keskiarvo (kg/d) mitattu vuosikuormitus (kg/a) laskettu vuosikuormitus (kg/a) ,17 0,37 0,17 0, ,24 0,36 0,24 0, Vuonna 2002 rehua on käytetty kg, rehukerroin on ollut 1,01 ja rehun fosforipitoisuus 0,80 %:ia ja vuonna 2003 rehua on käytetty kg, rehukerroin on ollut 1,06 ja rehun fosforipitoisuus 0,80 %:ia. Edellä mainituilla rehumäärillä on kasvatettu kalaa lisäkasvuna ilmaistuna vuonna kg ja vuonna kg. Arvio tulevista päästöistä Lupaa haetaan nykyisen laajuiselle toiminnalle voimassa olevin lupaehdoin, jolloin kuormitus tulee ennalta arvioiden olemaan jatkossa nykyistä tasoa. Päästöt maaperään Lietealtaan vedet imeytyvät maaperään ja myös perkausvedet imeytetään sakokaivojen jälkeen maahan. Muutoin maaperään aiheutuvien päästöjen määrää ei hakemuksessa ole arvioitu. Päästöt ilmaan ja melu Laitokselta ei aiheudu hajuhaittoja eikä melupäästöjä. Jätteet Syntyviä jätteitä ovat selkeytysaltaasta ja perkaamon sakokaivoista poistettu liete, kuolleet kalat, kalojen perkausjäte sekä rehusäkit ja tavanomainen yhdyskuntajäte. Laitoksella ei synny lainkaan jäteöljyä tai ongelmajätteitä. Selkeytysaltaan lietekouruista poistetaan lietevesiseosta kaivinkoneeseen kytketyllä pumpulla noin 30 m 3 vuodessa. Lietevesiseos pumpataan noin 100 metrin päässä sijaitsevaan maakuoppaan, josta vesi imeytyy hiekkapohjaiseen maahan. Altaan pohjalle jäävä liete ajetaan pelloille lannoitteeksi.

9 Jätehuolto tyhjentää perkaamon sakokaivoihin jäävän lietteen noin kolme kertaa vuodessa. Hakemuksessa ei ole ilmoitettu poistetun lietteen määrää. Kuolleet kalat, noin kg vuodessa, kompostoidaan laitoksen kiinteistölle ja perkeet, noin kg vuodessa, toimitetaan tuoreena turkistarhoille. Rehusäkit poltetaan. Ympäristölupaviraston pitämässä tarkastuksessa hakija ilmoitti, että tyhjät rehusäkit voidaan vaihtoehtoisesti toimittaa jätehuollon kautta kaatopaikalle. Tavanomainen yhdyskuntajäte toimitetaan jätesäiliöistä kaatopaikalle noin kerran kuukaudessa Kuusamon Työkone Oy:n toimesta. 9 Poltto- ja voiteluaineet sekä kemikaalit Hakemuksen mukaan laitoksella ei säilytetä poltto- ja voiteluaineita eikä käytetä kemikaaleja. LAITOSALUE JA SEN YMPÄRISTÖ Alueen hydrologia Poussunkosken kalankasvatuslaitos sijaitsee Iijoen yläosan vesistöalueella Iijärven ja Poussunjärven välisellä jokiosuudella Poussunkosken alapuolella. Valuma-alueen suuruus laitoksen yläpuolella on 300,22 km 2 ja järvisyys 17,31 %. Virtaaman keski- ja ääriarvot Poussunjärven Soivionnivassa ja Poussunjärven vedenkorkeuden keski- ja ääriarvot (N ,51 m) ovat vuosina olleet seuraavat (F = 352 km 2, L = 16,3 %): m 3 /s m MQ 4,3 MW 86,8 HQ 22 HW 157 MHQ 11,8 MHW 129 MNQ 1,82 MNW 68 NQ 0,50 NW 52 MQ (elokuu) 4,1 Virtaama laitoksen kohdalla on noin 10 %:ia edellä mainittuja arvoja pienempi. Poussunjärven kokonaispinta-ala ilman Likolahtea on noin 1,5 km 2 ja teoreettinen viipymä noin 10 d ja Soivionjärven kokonaispinta-ala on noin 7,9 km 2 ja teoreettinen viipymä noin 50 d. Soivionjärven alapuolisia Pikku- Keroa ja Keski-Keroa säännöstellään. Säännöstelyväli on 4 m. Alueen luonto ja suojelukohteet Laitoksen vaikutusalueella ei sijaitse suojelualueita.

10 10 Asutus ja muu rakennettu ympäristö Laitoksen kohdalla Iijoen vastakkaisella rannalla sijaitsee Poussun kylä. Muu asutus Poussunjärven rannoilla on kiinteää ja vapaa-ajan asutusta painottuen järven pohjoisrannalle. Hankkeen vaikutusalueella ei sijaitse yleisiä uimarantoja. Vedenlaatu Hakemuksessa esitetty vedenlaadun tarkastelu Laitoksen vesistövaikutuksia on tarkkailtu vuosille laaditun Iijoen yhteistarkkailuohjelman mukaisesti. Vedenlaatua on tarkkailtu Poussunjärvessä, Soivionjärven Mustalahdella, Soivionjärvessä, Raakunjär-vessä ja Pikku-Kerossa. Soivionjärven länsipäähän on lisätty tarkkailupiste ja Keski-Kerojärvi on poistunut tarkkailusta vuonna Lisäksi laitoksille tulevan veden fosforipitoisuutta on mitattu. Näytteet otetaan ohjelman mukaan maalis huhtikuussa, heinäkuussa ja elokuussa. Tulokset on raportoitu vuosittain Iijoen yhteistarkkailuraportissa. Lisäksi laitosten ravinnekuormituksen verkkoja limoittavaa vaikutusta on tarkkailtu yhteistarkkailuohjelman mukaisesti havaskokein laitosten yläpuolella Iijärvellä (jäänyt pois tarkkailusta vuonna 1999), Poussunjärvellä, Mustalahdella, Soivionjärvellä ja Pikku-Kerossa. Kokeet tehdään vuosittain kaksi kertaa kesässä heinä- ja elokuussa yhden vuorokauden inkubointina. Vedenlaadun nykytilaa on tarkasteltu vuosien vedenlaatutuloksien perusteella. Tiedot on saatu vedenlaaturekisteristä ja täydennyksiä on tehty velvoitetarkkailuraporttien perusteella. Vedenlaadun nykytila Järvien vesi on melko kirkasta ja lievästi humuksista. Väriluku on noin 50 vesimassan pintaosissa. Levätuotannosta johtuen sameusarvot ovat kesällä suurempia kuin talvella. Happitilanne on ollut talvella vesimassan pintaosissa hyvä tai tyydyttävä. Pohjan läheisyydessä happitilanne on järvisyvänteille tyypilliseen tapaan heikentynyt, selvimmin Soivionjärven syvänteessä (2,0 2,6 mg/l) ja Raakunjärvessä (2,0 5,1 mg/l). Kesällä happitilanteen vaihtelu pohjan läheisyydessä on ollut äärevää; Soivionjärvessä 5,8 10,3 mg/l, Soivionjärven syvänteessä 4,4 9,8 mg/l ja Raakunjärvessä 0,8 10 mg/l. Pintaosissa happitilanne on ollut kesällä hyvä. Pieniä määriä fekaalisia koliformisia bakteereja järvissä on ajoittain kesällä todettu, mutta selvästi alle sosiaali- ja terveysministeriön uimavesinormin (500 kpl/100 ml). Kokonaisfosforipitoisuus on ollut talvella pintakerroksessa keskimäärin 8 10 µg/l, paitsi Pikku-Kerossa 24 µg/l. Pohjan läheisyydessä pitoisuudet ovat olleet suurempia, mutta huomattavasta sisäisestä kuormituksesta ei ole havaintoa. Kokonaistyppipitoisuus on ollut pintakerroksessa keskimäärin µg/l, paitsi Pikku-Kerossa 838 µg/l. Pikku-Keron vedenlaatuun vaikuttaa säännöstely. Kesällä kokonaisfosforipitoisuus on ollut järvissä keskimäärin µg/l ja korkeimmillaan Mustalahdella. Iijoen Lohiyhtymä Ay:n kalankasvatuslaitokselle tulevassa vedessä fosforipitoisuus on ollut keskimäärin 13 µg/l ja Koillis-Suomen Lohi Oy:n ja Matti Mannisen kalankasvatuslaitoksille tule-

11 vassa vedessä µg/l. Pitoisuudet kuvastavat lievää rehevyyttä. Raakunjärvessä ajoittain heikko happitilanne on aiheuttanut fosforin vapautumista pohjasedimentistä. Typpipitoisuus on ollut pintakerroksessa µg/l ja korkeimmillaan Pikku-Kerossa ja Mustalahdella. Keskimääräisten epäorgaanisten ravinnepitoisuuksien suhteen (N/P) perusteella tuotantoa rajoittaa yleensä sekä fosfori että typpi. Mustalahdella tuotantoa rajoittavana ravinteena on kuitenkin fosfori. Levätuotantoa ja rehevyyttä ilmentävä a-klorofyllipitoisuus on ollut keskimäärin 5,2 13,0 µg/l ja korkeimmillaan Poussunjärvessä. Alimmillaan pitoisuudet ovat olleet Pikku-Kerossa ja Mustalahden länsipäässä ilmentäen lievää rehevyyttä. Muilla pisteillä pitoisuudet ovat reheville vesille tyypillisiä (7 40 µg/l). Vedenlaadun kehitys Vedenlaadun kehitystä on tarkasteltu vuosien vedenlaatuaineiston perusteella happitilanteen osalta talvella ja kesällä sekä ravinteiden ja a-klorofyllipitoisuuden osalta kesällä. Happitilanne on ollut talvella pintakerroksessa varsin hyvä ja se on pysytellyt melko vakaana. Pohjan läheisyydessä happitilanne on kehittynyt myönteisesti selvimmin Raakunjärvessä ja Soivionjärven syvänteessä, joissa ei ole todettu enää hapettomuutta. Myös Poussunjärvessä happitilanne on ollut pohjan läheisyydessä viime vuosina parempi kuin 1990-luvun keskivaiheilla. Kesällä happitilanteessa ei ole havaittavissa selvää kehityssuuntaa. Poussunjärvessä happitilanne pysyttelee kesällä kohtuullisella tasolla myös pohjan läheisyydessä ja Soivionjärven syvänteessä happipitoisuus on ollut alimmillaan noin 4 mg/l. Raakunjärven pohjan läheisessä vesikerroksessa happitilanne vaihtelee laajasti ja ajoittain vesi on ollut lähes hapetonta. Kokonaisfosforipitoisuudet ovat pysyneet kesällä pintakerroksessa melko vakaina, noin 20 µg/l, ja Soivionjärvessä sekä Raakunjärvessä ja Pikku- Kerossa pitoisuudet ovat hienoisesti laskeneet kyseiselle tasolle. Poussunjärvessä pitoisuus on ollut keskimäärin 25 µg/l ja hienoista laskua on havaittavissa. Selvimmin pitoisuustrendi on laskeva Soivionjärven Mustalahdella. Fosfaattifosforipitoisuudet ovat olleet viime vuosina pääsääntöisesti alhaisia. Selvimmin pitoisuudet ovat laskeneet Mustalahdella. Typpipitoisuuksissa on havaittavissa lievää kasvua selvimmin Pikku-Kerossa. Soivionjärven Mustalahdella ei ole havaittavissa kehityssuuntaa ja pitoisuus on ollut keskimäärin 400 µg/l. Kasviplanktonin määrää kuvaavan a-klorofyllipitoisuuden trendi on laskeva Poussunjärveä lukuun ottamatta jokaisessa järvessä. Varsinkin Pikku- Kerossa pitoisuudet ovat laskeneet lievää rehevyyttä ilmentävälle tasolle ja myös Mustalahdella lähennytään tätä tasoa (7 µg/l). Muilla pisteillä ollaan vielä lievästi rehevän puolella (7 40 µg/l). Iijoen Lohiyhtymä Ay:n ilmoituksen mukaan Poussunjärven valuma-alueella on tehty viime vuosina metsänparannustöitä, jotka ovat voineet vaikuttaa Poussunjärven tilaan. Havastarkkailun tulokset Havakseen kertyvän kiintoaineen ja a-klorofyllin määrä vaihtelee suuresti, mutta selvästi voimakkainta limoittuminen on ollut Soivionjärven Mustalahdella, jossa a-klorofylli on ollut keskimäärin 185 µg/g. Mustalahden havaintopaikan ongelmana on sen sijainti kapeikossa, jossa havakseen kertyneen kasvuston määrä on virtauksesta johtuen, mutta veden rehevyys- 11

12 tasosta riippumatta paljon suurempi kuin liikkumattomassa vedessä inkuboitujen havasten. Mustalahden länsiosasta valitulla rinnakkaisella havaintopaikalla likaantuminen on ollut yleensä selvästi vähäisempää. Laitosten yläpuolella Iijärven Oijuslahdella limoittuminen on ollut a-klorofyllimäärän perusteella (9,4 µg/g) keskimäärin puolet pienempää kuin Pikku-Kerossa (20,6 µg/g), jossa likaantuminen on puolestaan ollut vähän lievempää kuin Soivionjärvellä (26,2 µg/g). Poussunjärvellä ja Mustalahden länsiosassa limoittuminen on ollut keskimäärin samaa tasoa (noin µg/g). 12 Vedenlaatu vuonna 2003 Iijoen vuoden 2003 yhteistarkkailuraportin mukaan Iijoen vedenlaatua on tarkkailtu uuden vuosille laaditun Iijoen yhteistarkkailuohjelman mukaisesti vuoden 2003 heinäkuun alusta lukien. Ohjelman mukaan Iijoen Lohiyhtymä Ay:n, Koillis-Suomen Lohi Oy:n ja Matti Mannisen kalankasvatuslaitokset ovat alueellisen tarkkailun tarkkailukohteita Iijoen yläosalla. Lisäksi muita kuormittajia ovat kaksi turvesuota, kohtalaisen runsas loma- ja vakituinen asutus sekä hajakuormitus. Lisäksi Raakunjärven ja Pikku- Keron välissä sijaitsee Raja-Ukon Kalan kalankasvatuslaitos (entinen Kuren Lohi), joka ei kuitenkaan ole ollut toiminnassa vuonna Iijoen yläosalla näytteitä on otettu Taskulammesta, Poussunjärven syvänteestä, Soivionjärven Mustalahdelta (länsiosa), Soivionjärven syvänteestä, Raakunjärvestä, Pikku-Kerosta, Irnijärven syvänteestä, Tyräjärvestä ja Iijoesta Taivalkosken jätevedenpuhdistamon yläpuolelta. Näytteitä on otettu kolme kertaa vuodessa; maalis huhtikuussa, heinäkuussa ja elokuussa. Vedenlaatu kalankasvatuslaitosten vaikutusalueella Talvella otetuissa näytteissä alueen kalankasvatuslaitosten kuormitus on vähäisempää kuin kesän kasvatuskaudella. Alueen järvien kerrostuneisuudesta johtuvat vedenlaadun muutokset voimistuvat talven kuluessa, mutta pääosa järviin tulevasta vedestä virtaa jään alla järvien läpi. Päällysveden talvinen happitilanne oli tarkastelluissa järvissä pääosin vain tyydyttävä kyllästysasteen ollessa tasolla %. Pikku-Kerossa vesi oli maaliskuussa kuitenkin hieman hapekkaampaa kuin muilla havaintopaikoilla. Veden sameus oli aiempaan tapaan varsin alhainen ja väri kirkas, lukuun ottamatta talviaikaisia alusveden näytteitä. Hyvin lievää veden värin lisääntymistä alavirtaan oli jälleen havaittavissa, vaikka humuksen ja raudan pitoisuuksien vaihtelu ei täysin tätä selittänyt. Kemiallisen hapenkulutuksen arvot olivat varsin tasaisia vaihdellen välillä 3,7 4,5 mg O 2 /l. Rautapitoisuus oli µg/l, mutta Pikku-Keron vedessä rautaa oli talvella muita havaintopaikkoja enemmän, 250 µg/l. Ravinnepitoisuudet olivat talvella alhaisia. Fosforia järvien päällysvedessä oli vain noin 10 µg/l. Typpipitoisuus oli Poussunjärvellä 300 µg/l, mutta pitoisuus kohosi alempana ja Pikku-Kerossa typpeä oli jo noin 460 µg/l. Typpeä lukuun ottamatta vedenlaadun muutokset olivat talviaikana lieviä. Vesistöön laskee myös sivujokia, jotka muuttavat vedenlaatua, vaikka kalankasvatuksen päästöt olisivat pienet. Kesällä järvien päällysveden happipitoisuus oli lähellä kyllästysastetta 100 %, ph oli lähes neutraali, sähkönjohtavuus matala, sameus melko pieni ja veden väri heikosti kellertävä. Humuksen ja muun hapettuvan aineen määrä vedessä oli hieman korkeampi kuin talvella, mutta melko tasainen lisääntyen vain vähän järvireitissä alavirtaan. Myös veden rautapi-

13 toisuus lisääntyi järvijaksolla Taskulammen ja Poussunjärven tasosta µg/l Pikku-Keron tasoon µg/l. Ravinteista fosforin pitoisuustaso oli Taskulammesta Raakunjärvelle koko kesän melko tasainen; heinäkuussa 20 µg/l ja elokuussa µg/l. Eniten fosforia mitattiin kesällä järvijakson alimmalla havaintopaikalla Pikku- Kerossa, jossa pitoisuus oli heinäkuussa 31 µg/l ja elokuussa 42 µg/l. Heinäkuussa pintaveden typpipitoisuus vaihteli välillä µg/l. Typpipitoisuudet olivat fosforin tavoin korkeimmillaan elokuussa, jolloin suurimmat typpipitoisuudet µg/l mitattiin Soivionjärvellä ja Pikku-Kerossa. Pikku-Keron päällysveden fosforipitoisuus oli suurempi kuin Raakunjärven päällysveden ja heinäkuussa myös typpeä oli Pikku-Keron vedessä enemmän. Vesi oli tummempaa Raakunjärvellä kuin Pikku-Kerossa, vaikka humuspitoisuudessa ei ollut suuria eroja. Typen epäorgaanisia muotoja vedessä oli kesällä varsin vähän huolimatta kalankasvatuslaitosten kuormituksesta. Myös fosfaatin pitoisuus pysyi kokonaisfosforin lisäyksestä huolimatta erittäin pienenä. Selityksenä on vapaan fosforin sitoutuminen perustuotantoon, kuten klorofyllin pitoisuuden tasosta voidaan päätellä. Keskimääräiset klorofyllipitoisuudet olivat tarkastelualueella 7 16 µg/l eli keskimääräistä suurempaa rehevyyttä osoittavalla tasolla. Huomioon on kuitenkin otettava, että näytteet on otettu vain voimakkaimman tuotannon tilanteessa. Klorofyllipitoisuudet olivat Soivionjärven syvännettä lukuun ottamatta korkeimmat elokuun havaintokerralla. Talvella Poussunjärven syvänne oli kerrostunut, mutta alusveden happitilanne oli vielä maaliskuun lopulla kohtalainen, 5,1 mg/l. Alusvedessä tapahtui hyvin vähäisessä määrin raudan ja ravinteiden pitoisuuksien nousua hapen vähenemisestä johtuen. Kesällä Poussunjärvessä ei havaittu veden lämpötilakerrostuneisuutta ja alusveden happipitoisuus pysyi hyvänä. Elokuussa happipitoisuus oli alusvedessä hieman korkeampi kuin pintavedessä, mutta vedenlaatu ei syvemmällä kuitenkaan merkittävästi poikennut ylemmästä vesikerroksesta. Soivionjärven syvänteessä happitilanne oli talvella selvästi heikompi kuin Poussunjärvessä johtuen suuremmasta vesisyvyydestä. Soivionjärven alusvesi oli maaliskuun lopulla lähes hapetonta, minkä vuoksi vesi oli syvemmällä tummempaa, sameampaa sekä rauta- ja typpipitoisempaa kuin päällys- ja välivesi. Fosforipitoisuus kasvoi alusvedessä kuitenkin vain vähän. Kesällä heinäkuun lopulla Soivionjärven syvänteessä havaittiin kerrostuneisuutta ja pohjan läheinen vesi oli jälleen lähes hapetonta. Heinäkuussa alusvesi oli sedimentistä vähähappisissa oloissa liuenneen raudan seurauksena melko tummaa ja sameaa ja myös epäorgaanisista ravinteista ammoniumtypen ja fosfaattifosforin pitoisuudet olivat selvästi koholla. Kerrostuneisuutta kesti luultavasti useita viikkoja keskikesällä, mutta elokuun 20. päivän näytteessä syvänteen vesi oli kuitenkin sekoittunut ja vesi oli koko syvyydeltään noin 16 C lämmintä, hapekasta ja hyvälaatuista. Raakunjärven syvänteessä, joka on tarkkailun kohteena olevista järvistä syvin (näytesyvyys m), happi oli talven aikana kulunut Soivionjärven tavoin lähes loppuun ja samalla alusveden sameus lisääntyi, rautapitoisuus kohosi ja ravinteidenkin pitoisuudet kasvoivat huomattavasti. Raakunjärven syvänne on pienialainen ja sen vesimassalla ei ole suurta merkitystä vesistön päällysveteen sekoittuessaan. 13

14 Raakunjärvi oli sekä heinä- että elokuussa voimakkaasti kerrostunut. Alusvesi oli heinäkuussa jo hyvin vähähappista ja elokuussa täysin hapetonta, mikä vaikutti huomattavasti alusveden pitoisuuksiin. Rautaa oli runsaasti ja vesi oli ruskeaa ja sameaa. Ravinteista typen ja etenkin ammoniumtypen pitoisuudet olivat alusvedessä hyvin korkeita. Fosforitaso sen sijaan nousi alusvedessä kesällä melko vähän ja maksimipitoisuudeksi mitattiin 38 µg/l heinäkuussa. Raakunjärven luonne, jossa se kerää päällysvedessä läpi järven virtaavasta vedestä laskeutuvaa biomassaa ja alloktonistakin materiaalia, korostaa alusveteen kertyvien aineiden konsentroitumista. Alusveden hapettomuusilmiöt ovat melko tavallisia järvissä ja niitä on havaittu Iijoen yläosan järvissä säännöllisesti kerrostuneisuuskausina. Järven ominaisuuksien lisäksi hapettomien olojen muodostumiseen vaikuttaa muun muassa hydrologiset tekijät. Talvella 2003 jääpeite muodostui vesistöihin aikaisin ja alhaisista vedenkorkeuksista sekä tavallista korkeammista lämpötiloista johtuen veden happivarastot jäivät vajaiksi. Iijoen yläosan järvet ovat vedenlaadultaan pääosin hyvässä kunnossa ja kuuluvat yleiskäyttökelpoisuudeltaan luokkaan "hyvä". Koko Iijoen yläosan järvijakson molempien kesäaikana otettujen näytesarjojen veden hygieeninen laatu oli yleensä hyvä. Havastarkkailun tulokset kalankasvatuslaitosten vaikutusalueella Kalankasvatuslaitosten verkkojen limoittumista aiheuttavien ravinnepäästöjen vaikutusten selvittämiseksi tehtiin havaskokeita 27 mm:n havaksella. Elokuussa perifytonkoe epäonnistui Soivionjärven syvännehavaintopaikalla tuuliolosuhteiden vuoksi. Verkkohavasten limoittumiskokeiden tulokset ovat vuosittain vaihdelleet, mutta suuntaus on ollut yhtenevä ja runsaimmin levää on kasvanut ja kiintoainesta kertynyt laitosten alapuolella Soivionjärven Mustalahdella olleeseen havakseen. Tulokseen on kuitenkin vaikuttanut Mustalahden voimakas virtaus, jolloin kertyneen kasvuston määrä on ollut moninkertainen muihin havaintopaikkoihin nähden. Mustalahden havaintopaikkaa on siirretty lahden länsiosaan ja vuonna 2003 havaskokeita ei enää Mustalahden vanhalla paikalla tehty. Vuoden 2003 tuloksissa ei ollut suuria vaihteluita havaintopaikkojen välillä ja havakseen kertyneet määrät olivat verrattain pieniä. Heinäkuussa eniten kiintoainesta ja levää kertyi Pikku-Keron havakseen, jossa myös ravinnepitoisuudet olivat tällöin korkeita. Elokuussa eniten ainesta oli Mustalahden länsiosan havaksessa. 14 Kalatalous Poussunjärven ja Soivionjärven kalankasvatuslaitosten kalataloustarkkailu toteutettiin kalastuskirjanpitotarkkailuna vuosina , jolloin järvillä oli yhteensä 5 kirjanpitokalastajaa. Saalis oli pääasiassa siikaa, haukea, ahventa ja särkeä. Muikkua pyydettiin vähän Soivionjärveltä verkoilla ja Poussunjärveltä nuotalla. Kotitarvekalastuksen luonne huomioon ottaen kalastajakohtainen saalis ilman nuottasaalista oli varsin suuri; Soivionjärvellä yli 300 kg ja Poussunjärvelläkin vuonna kg. Muikkusaalis nuotalla oli Poussunjärvellä vuonna 2000 vain 32 kg ja vuonna kg. Pyydysten voimakasta limoittumista ei havaittu Poussunjärvessä vuosina Vuoden 2000 heinäkuun lopulla kaloissa oli lievä makuvirhe. Vuonna 2001 makuvirheistä ei kommentoitu.

15 Kalastajien mukaan pyydykset eivät limoittuneet voimakkaasti myöskään Soivionjärvessä vuonna 2000 eikä kaloissa esiintynyt makuvirheitä. Vuonna 2001 limoittuminen vaikeutti kalastusta heinä syyskuussa. Kahden kalastajan mukaan kaloissa oli lievä makuvirhe kesällä 2001; toisen mukaan touko elokuussa ja toisen mukaan elo syyskuun vaihteessa. Soivionjärvellä toimii yksi ammattimaista kalastusta harjoittava nuottaporukka, joka on pyytänyt muikkua sekä talvella että kesällä. Poussun osakaskunta on tilastoinut lupamyynnin yhteydessä saalistietoja järvikohtaisesti. Saalistietoja on käytettävissä vuoteen 1999 asti. Poussunjärvellä kokonaissaalis on 1990-luvulla ollut 0,4 8,6 t vuodessa. Huomattava vaihtelu saaliskoossa johtuu lähinnä särkisaaliista, jota nuotattiin vuosikymmenen alkupuolella joinakin vuosina 3 6 t vuodessa. Muikkusaalis on järvellä vähentynyt ja vuosina sitä ei pyydetty ollenkaan. Muiden merkittävien saalislajien (siian, hauen ja ahvenen) kokonaissaalis on vaihdellut vuosittain ollen enimmillään muutamia satoja kiloja. Taimenta, harjusta ja madetta on saatu vähän koko vuosikymmenen ajan eli enimmilläänkin muutamia kymmeniä kiloja. Saalistilastojen mukaan kalastajien määrä on jakson aikana ilmeisesti vähentynyt ja vuosien saalis oli siten keskimääräistä pienempi. Soivionjärvellä kokonaissaalis on 1990-luvulla ollut 2,5 21,0 t vuodessa. Huomattava vaihtelu saaliissa johtuu pääasiassa särki- ja ahvensaaliista, jota on nuotattu joinakin vuosina huomattavia määriä, särkeä enimmillään 11 t. Muikkusaalis on järvellä vaihdellut huomattavasti vuosittain ollen yleensä 3 6 t vuodessa. Muita merkittäviä saalislajeja Soivionjärvellä ovat olleet siika, hauki ja ahven. Siikasaalis on ollut yleensä kg vuodessa ja se näyttää parantuneen vuosikymmenen alun jälkeen. Haukisaalis on ollut pieni, noin kg vuodessa. Ahvensaalis on vaihdellut vuosittain huomattavasti riippuen ilmeisesti nuotatun ahvenen määrästä. Taimenta, harjusta ja madetta on saatu vähän koko vuosikymmenen ajan, vain muutamia kymmeniä kiloja vuodessa. Poussunjärven ja Soivionjärven kalastoon kuuluvat ainakin siika, muikku, taimen, kirjolohi, harjus, hauki, ahven, made, säyne, särki, seipi ja kiiski. Poussunjärveen ja Soivionjärveen on istutettu viime vuosina eri-ikäistä järvitaimenta muun muassa kalankasvatuslaitosten istutusvelvoitteena. Poussunjärveen on istutettu lisäksi pieni erä yksikesäistä harjusta vuonna Vähäarvoisen kalan tehokalastus Kuusamon "Rikkakalasta rahaksi" -hankkeen tavoitteena oli ravintoketjukunnostamisen toteuttaminen useilla Kuusamon järvillä ja lammilla. Poussunjärvellä ja Soivionjärvellä tavoitteena oli pyytää vähäarvoista kalaa kahden vuoden aikana yhteensä 104 t. Hanke toteutettiin pääasiassa nuottaamalla vuosina , jolloin Soivionjärvestä pyydettiin kalaa 46,7 t (59,4 kg/ha) ja Poussunjärvestä 4,8 t (18,3 kg/ha). Saaliista noin puolet oli särkeä ja loput pääasiassa muuta vähäarvoista kalaa eli kiiskeä, seipiä ja säynettä. Tehokas lähinnä särkikaloihin kohdistuva hoitokalastus voi parantaa rehevissä järvissä kalaston rakennetta ja järven kalataloudellista käyttöä. Yleensä hoitokalastuksen tavoitteena voidaan pitää kalaston poistoa vähintään 200 kg/ha. Poussunjärvellä ja Soivionjärvellä poistetut kalamäärät olivat varsin pieniä ja ne ajoittuivat neljälle vuodelle, joten niillä ei todennäköisesti ole merkittävää pitkäaikaista kalaston vääristymistä korjaavaa vai- 15

16 kutusta. Särki pystyy suotuisissa olosuhteissa tehokkaalla poikastuotannolla osin kompensoimaan poistettua kalabiomassaa. 16 Pohjavesiolot Laitoksen vaikutusalueella ei sijaitse pohjaveden ottamoita. Poussun kylällä yhdeksän taloutta ottaa käyttövetensä Poussunjärven rannalla sijaitsevasta kaivosta (Poussun vesiosuuskunta). Muilta osin taloudet kuuluvat Raakunjärven vesiosuuskunnan piiriin. Laitoksella on oma porakaivo, josta otetaan vettä perkaamolle. Liikenne Laitoksen toimintaan liittyvää henkilöautoliikennettä on vähintään kaksi kertaa päivässä. Lisäksi laitokselle tuodaan rehua 3 4 kertaa vuodessa ja kalanpoikasia kuljetetaan keväällä 2 3 vuorokauden aikana yhteensä kymmenen kertaa ja teuraskalaa syys maaliskuun välisenä aikana noin 1 2 kertaa viikossa. Laitokselle johtaa noin 1 kilometrin pituinen metsätie. Muut kuormittavat toiminnot Poussunjärven alapuolella sijaitsevat Koillis-Suomen Lohi Oy:n ja Matti Mannisen Soivionnivan kalankasvatuslaitokset. Laitoksilla saadaan käyttää rehua yhteensä enimmillään kg eli saman verran kuin hakemuksen kohteena olevalla laitoksella. Kuren Lohen kalankasvatuslaitos Raakunjärven alapuolella lopetti toimintansa vuonna Muu alueelle kohdistuva kuormitus on hajakuormitusta. TOIMINNAN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN Vaikutus pintavesiin Kalankasvatuksen vaikutukset vesistössä voivat olla lähinnä happea kuluttavia ja rehevöittäviä. Happiongelmia saattaa esiintyä lähinnä alueilla, joissa veden vaihtuvuus on vähäistä, kuten suojaisilla lahdilla ja järvisyvänteissä. Virtaavissa vesissä happiongelmia esiintyy harvemmin. Ravinnekuormitus lisää vesistön rehevyyttä. Selvimmin vaikutukset näkyvät keskija loppukesällä, jolloin vesi on lämpimintä ja perustuotanto voimakasta. Ravinteisuuden kasvu lisää sekä planktisen että pintalevästön kasvua, mikä voi ilmetä rantojen ja kiinteiden kalanpyydysten limoittumisen lisääntymisenä. Myös rantakasvillisuus voi lisääntyä. Poussunkosken kalankasvatuslaitoksen ensisijaista vaikutusaluetta on Poussunjärvi. Fosforipitoisuus on ollut laitokselle tulevassa vedessä kesällä keskimäärin 13 µg/l ja Poussunjärvessä 23 µg/l. Järvi on ravinnepitoisuuksien perusteella lievästi rehevä ja a-klorofyllipitoisuuden perusteella rehevä järvi. Pohjan läheisen vesikerroksen happitilanne järvessä on parantunut 1990-luvun keskivaiheiden tasolta. Muilta osin vedenlaadussa ei ole tapahtunut suuria muutoksia. Laitoksen rehun käyttö ja kuormitus pieneni vuonna 1999 noin kahteen kolmasosaan edellisvuosista. Ve-

17 siekosysteemissä muutokset ovat kuitenkin hitaita ja luultavasti vesistön tila paranee vähitellen olettaen, että muu alueelle tuleva kuormitus ei kasva. Laitoksen fosforikuormituksen (1,3 kg/d) vaikutus Poussunjärvessä laimentumissuhteen perusteella laskettuna on Soivionnivan virtaama-aseman virtaamien perusteella arvioituna keskivirtaamatilanteessa (noin 3,9 m 3 /s) noin 4 µg/l ja kesällä mahdollisessa alivirtaamatilanteessa (noin 2 m 3 /s) noin 7 8 µg/l. Mittaustulosten perusteella laitokselle tulevan veden ja Poussunjärven veden fosforipitoisuuden ero on ollut viime vuosina heinä elokuussa keskimäärin 10 µg/l. Hakijan mukaan pitoisuusnousuun on voinut osaltaan vaikuttaa alueella tehdyt metsänparannustyöt. Poussunjärven itsepuhdistuskyky ei ole kovin hyvä nopean veden vaihtumisen vuoksi, joten vaikutukset ulottuvat Soivionjärveen asti. Laitoksen viime vuosien keskimääräisen typpikuormituksen (noin 11 kg/d) laskennallinen vaikutus Poussunjärvessä on keskivirtaamatilanteessa noin 33 µg/l ja kesällä mahdollisessa alivirtaamatilanteessa noin 64 µg/l. Happitilanteeseen vaikutus on pääosin välillinen johtuen ravinnekuormituksen aiheuttamasta levätuotannosta ja sen hajotessa tapahtuvasta hapen kulumisesta. Ennalta arvioiden happitilanne vesistössä ei ainakaan heikkene nykyisestä. Lupaa haetaan nykyisin luparajoin, joten jatkossa laitoksen kuormitus ja laskennalliset vaikutukset vesistössä ovat nykyistä suuruusluokkaa. Mahdollista on, että vesistön hidas elpyminen aikaisemmasta kuormituksesta jatkuu ja tilanne vesistössä kohentuu, mikäli muu alueelle tuleva kuormitus ei kasva. Rehulaatujen kehittyminen voi pienentää kuormitusta ja edelleen vesistövaikutuksia jonkin verran. 17 Vaikutus kalastukseen ja kalastoon Vesistövaikutusarvion mukaan kalankasvatuslaitoksen ravinnekuormitus lisää vesistön rehevyyttä ja samalla välillisesti heikentää jonkin verran vesistön happitilannetta. Arvioitu rehevyyden kasvu ei vaaranna vesistön nykyistä kalastoa. Kevätkutuisten kalojen kantoihin laitoksen kuormituksella ei liene merkittävää vaikutusta. Rehevöitymisen haitalliset vaikutukset voivat ilmetä lähinnä syyskutuisten kalalajien, kuten muikun ja siian lisääntymisongelmina. Arvioidulla kuormituksella haitat ovat kuitenkin epätodennäköisiä. Syvänteiden alusveden happitilanne on parantunut viime vuosina sekä Poussunjärvellä että Soivionjärvellä. Varsinaisilla kutualueilla happipitoisuus lienee riittävä mädin säilymisen kannalta. Kohonneesta rehevyydestä johtuva konkreettinen kalastushaitta on seisovien pyydysten lisääntyvä limoittuminen. Kirjanpitokalastajien mukaan Poussunjärvellä ja Soivionjärvellä nykyisin kalastusta haittaavia tekijöitä ovat pyydysten limoittuminen ja kalojen satunnaiset makuvirheet. Kalankasvatuslaitoksen kuormituksen aiheuttamasta kohonneesta rehevyydestä aiheutuvat makuhaitat kaloissa Poussunjärvellä ovat epätodennäköisiä. Tähän viittaavat myös kirjanpitokalastajien havaitsemat lievät makuvirheet. Arvio muista ympäristövaikutuksista Hankkeesta ei ennalta arvioiden aiheudu muita merkittäviä ympäristövaikutuksia.

18 18 TOIMINNAN JA SEN VAIKUTUSTEN TARKKAILU Laitoksen käyttö-, kuormitus- ja vesistötarkkailu on toteutettu hakemuksen oheen liitettyjen vuosille laaditun Iijoen yhteistarkkailuohjelman sekä Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen kirjeen nro 1195Y mukaisesti. Hakemuksen mukaan laitoksen tarkkailu toteutetaan jatkossakin osana Iijoen yhteistarkkailua ja kuormitustarkkailu ympäristökeskuksen hyväksymän nykyisen käytännön mukaisesti. Voimassa oleva Iijoen yhteistarkkailuohjelma on laadittu vuosille Uuden ohjelman mukaan tarkkailu jatkuu pääpiirteittäin samankaltaisena kuin edellisessä vuosina toteutetussa ohjelmassa, mutta intensiivisen vesistötarkkailun alueellista painopistettä on siirretty Siuruanjoelle ja myös laajan alueellisen tarkkailun yhteydessä tehdyistä perifytonkokeista on luovuttu. Käyttötarkkailu Kalankasvatuslaitosten käyttötarkkailu toteutetaan pitämällä laitoksella hoitopäiväkirjaa. Kirjaan merkitään muun muassa rehun määrä ja laatu sekä fosforipitoisuus, käytetyt kemikaalit, lääkeaineet ja rokotteet, kalataudit sekä kalakuolemat, käytetyn veden määrä sekä tiedot kasvatetuista ja siirretyistä kalamääristä sekä lietteenpoistosta. Käytetyn veden määrä havainnoidaan siten, kuin se on vesioikeuden päätöksessä edellytetty. Jos laitoksen toiminta vaatii vedenottovesistön säännöstelyä, siihen kuuluvat korkeustiedot sisältyvät käyttötarkkailuun. Hoitopäiväkirjat säilytetään laitoksilla. Hoitopäiväkirjat toimitetaan puolivuosittain asianomaisen ympäristökeskuksen tarkastettavaksi. Päästötarkkailu Kuormitustarkkailussa otettavien näytteiden määrä riippuu paitsi laitoksen tuottamasta kalamäärästä, myös alapuolisen vesistön asettamista vaatimuksista ja laimentumisoloista. Pääpaino tarkkailussa ajoittuu kasvatuskauteen (kesä syyskuu), jolloin pääosa kuormituksestakin syntyy. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen ohjeen mukaan näytteet tulee ottaa vesioikeuden päätösten mahdollistaman kalankasvatusmäärän mukaan seuraavasti: > kg vuodessa, näytteitä tulisi ottaa 10 kertaa vuodessa kg vuodessa, näytteitä tulisi ottaa 6 7 kertaa vuodessa < kg vuodessa, näytteitä tulisi ottaa 4 5 kertaa vuodessa Kuormitustarkkailun vesinäytteet otetaan laitokselle tulevasta ja sieltä lähtevästä vedestä. Laitokselle tulevasta vedestä otetaan kertanäyte ja laitokselta lähtevästä vedestä kokoomanäyte. Yli 30 tonnin laitoksilla näytteet tulee ottaa automaattisella näytteenottimella vuorokauden kokoomanäytteinä. Tätä pienemmillä laitoksilla kokoomanäyte voidaan kerätä käsin otettavilla osanäytteillä, joita tulee ottaa 6 8 kappaletta kahden tunnin välein klo 6 20 välisenä aikana. Osanäytteet on säilytettävä auringolta suojassa viileässä paikassa. Loka huhtikuussa näytteet otetaan kertanäytteinä sekä tulevasta että lähtevästä vedestä. Näytteenoton yhteydessä tulee aina selvittää laitoksen käyttämä vesimäärä.

19 Kaksi kertaa kuussa tapahtuva näytteenotto voidaan korvata viikon kestävällä näytteenottojaksolla. Pitempijaksoisessa näytteenotossa vuorokausinäytteet pakastetaan ja otetaan näytteenottovuorokauden virtaama ylös. Näytteet lähetetään konsultille, joka yhdistää osanäytteet yhdeksi näytteeksi virtaaman suhteessa. Niillä laitoksilla, joilla ei kuormitusmittausta suoriteta, kuormitus arvioidaan käyttö- ja hoitopäiväkirjanpidon, rehunkäytön ja kirjallisuustietojen perusteella. Tarkkailuohjelman mukaan Iijoen Lohiyhtymä Ay:n laitoksella kuormitusnäytteitä otetaan yhden kerran huhti- ja lokakuussa sekä kaksi kertaa kesä syyskuussa eli laitoksella otetaan yhteensä 10 kuormitustarkkailunäytettä vuodessa. Yhtiö on kirjeellään esittänyt Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskukselle näytteenottokertojen vähentämistä neljään kertaan vuodessa, koska vesioikeus on päätöksellään nro 13/98/1 rajoittanut kasvatettavan kalan määrää aikaisemmasta kg:sta noin kg:aan. Ympäristökeskus on kirjeellään muuttanut näytteenottokertojen määrän kuuteen kertaan vuodessa siten, että näytteitä otetaan kerran kesä- ja syyskuussa sekä kaksi kertaa heinä- ja elokuussa. Kuormitustarkkailunäytteistä analysoidaan lämpötila ja kokonaisfosfori. 19 Vaikutustarkkailu Vesistötarkkailu Vedenlaadun seuranta jakaantuu intensiiviseen tarkkailuun ja alueelliseen tarkkailuun. Näytteenottopaikat ja -ajankohdat on määritetty ohjelmassa. Vesistötutkimusten näytteenotossa noudatetaan ympäristöhallinnon ohjeita (Mäkelä ym. 1992). Kaikki määritykset tehdään SFS-standardien mukaisesti ja/tai ympäristöviranomaisten hyväksymin menetelmin. Intensiivinen tarkkailu Vuosittain suorittavalla intensiivisellä tarkkailulla selvitetään vesistöalueen muutamien ydinpisteiden vedenlaadun ajallista vaihtelua ja ainevirtaamia mahdollisimman tarkasti. Näytteistä määritetään lämpötila, happi, sähkönjohtavuus, ph, väri, COD Mn, kiintoaine, kok.p, PO 4 -P, kok.n, NO 2 +NO 3 -N, NH 4 -N, Fe ja a-klorofylli (kesä syyskuu). Alueellinen seuranta Vedenlaadun alueellinen seuranta toteutetaan Iijoen alaosalla, Siuruanjoella ja Livojoella pääsääntöisesti joka kolmas vuosi. Pääosalla Iijoen ylä- ja keskiosan, Korpijoen ja Kostonjoen alueita sekä muutamien muiden yksittäisten kuormittajien tarkkailua jatketaan joka vuosi nykyisen käytännön mukaisesti. Kolmen vuoden välein tehtävän alueellisen seurannan näytteistä määritetään näkösyvyys, lämpötila, happi, sähkönjohtavuus, ph, väri, COD Mn, sameus, kiintoaine, kok.p, kok.n, NH 4 -N ja Fe. Lisäksi kesällä määritetään PO 4 -P, NO 2 +NO 3 -N, a-klorofylli (järvet ja Siuruanjoen pääuoma) ja fekaaliset koliformiset bakteerit. Vuosittain tehtävän alueellisen seurannan näytteistä määritetään näkösyvyys, lämpötila, happi, sähkönjohtavuus, ph, väri, COD Mn, sameus (järvet), kiintoaine (joet), kok.p, kok.n, Fe (järvet), PO 4 -

20 P (kesällä, Syöte jokaisella kerralla), NO 2 +NO 3 -N (kesällä, Syöte jokaisella kerralla), NH 4 -N (kesällä, Syöte ja Ranua jokaisella kerralla), a-klorofylli (järvet), fekaaliset koliformiset bakteerit (kesällä, Syöte ja Ranua jokaisella kerralla) ja alkaliniteetti (Näljänkäjärvi). Mikäli kalalaitoksilla ei ole yläpuolista vedenlaadun havaintopaikkaa, laitoksille tulevasta vedestä määritetään vesistötarkkailun kanssa samanaikaisesti tapahtuvan kuormitustarkkailun yhteydessä kok.p ja lisäksi kesällä kok.n, NH 4 -N, NO 3 -N ja PO 4 -P, jolloin näyte toimii samalla yläpuolisen vedenlaadun vertailupisteenä. 20 Kalataloustarkkailu Laitoksen kalataloustarkkailu on toteutettu vuosina "Soivion- ja Poussunjärven kalankasvatuslaitosten kalatalousvaikutuksien tarkkailuohjelma" mukaisesti kirjanpitokalastuksena. Hakija on esittänyt tarkkailua jatkettavaksi nykyisen ohjelman mukaisesti. POIKKEUKSELLISET TILANTEET JA NIIHIN VARAUTUMINEN Poikkeuksellisia tilanteita voivat aiheuttaa kalasairaudet ja ukonilma. Kalasairauksia pyritään ehkäisemään laitoksen huolellisella hoidolla. Kuusamon kaupungin eläinlääkärille ja Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskukselle ilmoitetaan, kun kaloja kuolee suuri määrä kerralla ja aina kalatautitapauksissa. Kuolleet kalat hävitetään viranomaisten hyväksymällä tavalla. Pienet määrät kuolleita kaloja haudataan maahan. VAHINKOA ESTÄVÄT TOIMENPITEET JA KORVAUKSET Voimassa olevien vesioikeuspäätösten mukaan hakija on maksanut kertakorvaukset vuosilta aiheutuneesta kalastuksen tuoton vähenemisestä ja rannan käytön vaikeutumisesta vuosilta Vesioikeuspäätöksen edunmenetysten korvaamista koskevissa perusteluissa todetaan, että vaikka päästömääräyksiä tiukennetaan, rannan käytön vaikeutumista rakennetuille kiinteistöille aiheutuu vielä vuoden 2002 loppuun. Oleellisesti pienentyneen kuormituksen vuoksi tilakohtaisesti korvattavaa vahinkoa ei jatkossa arvioida aiheutuvan. Lupaehtojen mukaan hakijan on muun muassa osallistuttava toimenpiteisiin laitoksen alapuolisen vesistön sisäisen kuormituksen pienentämiseksi. Poussunjärven ja Soivionjärven kalankasvatuslaitokset ovat osallistuneet yhteistyössä ravintoketjukunnostamisen toteuttamiseen Poussunjärvellä ja Soivionjärvellä Kuusamon Rikkakalasta rahaksi -projektin yhteydessä vuosina Lupaehtojen mukaan hakijan on istutettava kevätistutuksena vuosittain vähintään 22 cm:n mittaisia järvitaimenen poikasia Poussunjärveen 420 kappaletta, Soivionjärveen 670 kappaletta, Raakunjärveen 65 kappaletta ja Pikku-Keroon 90 kappaletta. Oleellisesti pienentyneestä kuormituksesta johtuen kalataloudellinen vahinkoalue on supistunut ja jatkossa taimenistutukset esitetään tehtäväksi vain Poussunjärveen ja Soivionjärveen. Iijoen Lohiyhtymä Ay:n rehunkäyttö on ollut voimassa olevan vesioikeuspäätöksen mukaan enintään 34 t kuivarehua vuodessa eli kaksinkertainen määrä verrattuna Matti Mannisen Soivionjärven yläpuolella olevaan laitokseen.