ASIA LUVAN HAKIJA. LUPAPÄÄTÖS Nro 3/08/2 Dnro Psy-2006-y-198 Annettu julkipanon jälkeen

Transkriptio

1 LUPAPÄÄTÖS Nro 3/08/2 Dnro Psy-2006-y-198 Annettu julkipanon jälkeen ASIA Kaarneenkosken kalankasvatuslaitoksen ja luonnonravintolammikon ympäristö- ja vesitalouslupa, Kuhmo LUVAN HAKIJA Kuhmon Kala Oy Kuikkaniementie KUHMO

2 2 SISÄLLYSLUETTELO HAKEMUS JA ASIAN VIREILLETULO... 4 TOIMINTA JA SEN SIJAINTI... 4 VESITALOUSLUVAN HAKEMISEN PERUSTE... 4 YMPÄRISTÖLUVAN HAKEMISEN PERUSTE... 4 LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA... 5 TOIMINTAA KOSKEVA LUPA JA ALUEEN KAAVOITUSTILANNE... 5 TOIMINTA... 5 Yleiskuvaus toiminnasta... 5 Vesilain mukainen toiminta... 5 Ympäristönsuojelulain mukainen toiminta... 6 Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT) ja ympäristön kannalta paras käytäntö (BEP)... 8 YMPÄRISTÖKUORMITUS... 8 Päästöt pintavesiin... 8 Muut päästöt... 8 LAITOSALUE JA SEN YMPÄRISTÖ... 9 Alueen ja ympäristön yleiskuvaus... 9 Alueen luonto ja suojelukohteet... 9 Asutus ja muu rakennettu ympäristö... 9 Vesistön tila ja käyttö... 9 Vedenlaatu ja vesistön käyttökelpoisuus... 9 Kalatalous TOIMINNAN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN Vaikutus pintavesiin Vaikutus kalatalouteen Muut ympäristövaikutukset Hankkeen hyödyt ja vahingot TOIMINNAN JA SEN VAIKUTUSTEN TARKKAILU Käyttö- ja päästötarkkailu Vesistötarkkailu Kalaston ja kalastuksen tarkkailu Tulosten toimittaminen ja raportointi Tarkkailuohjelmien muuttaminen VAHINKOA ESTÄVÄT TOIMENPITEET JA KORVAUKSET LUPAHAKEMUKSEN KÄSITTELY Lupahakemuksesta tiedottaminen Muistutukset ja vaatimukset Hakijan kuuleminen ja selitys sekä hakemuksen täydennys MERKINTÄ Y M P Ä R I S T Ö L U P A V I R A S T O N R A T K A I S U VESITALOUSLUPARATKAISU YMPÄRISTÖLUPARATKAISU LUPAMÄÄRÄYKSET Vesitalousluvan määräykset Veden johtaminen laitokselle Luonnonravintolammikko ja sen säännöstely Määräykset pilaantumisen ehkäisemiseksi Päästöt pintavesiin Päästöt ilmaan ja melu Jätteiden käsittely ja hyödyntäminen Varastointi Tarkkailu- ja raportointimääräys Häiriöt ja muut poikkeukselliset tilanteet Toiminnan lopettaminen OHJAUS ENNAKOIMATTOMAN VAHINGON VARALTA RATKAISUN PERUSTELUT Lupaharkinnan perusteet... 26

3 Luvan myöntämisen edellytykset Vesitalouslupa Ympäristölupa Lupamääräysten perustelut Vesitalousluvan määräykset Määräykset pilaantumisen ehkäisemiseksi Tarkkailu- ja raportointimääräys Häiriöt ja muut poikkeukselliset tilanteet Toiminnan lopettaminen VASTAUS YKSILÖITYIHIN VAATIMUKSIIN LUVAN VOIMASSAOLO JA LUPAMÄÄRÄYSTEN TARKISTAMINEN Päätöksen voimassaolo Lupamääräysten tarkistaminen Korvattava päätös...29 Lupaa ankaramman asetuksen noudattaminen PÄÄTÖKSEN TÄYTÄNTÖÖNPANO Päätöksen täytäntöönpanokelpoisuus SOVELLETUT SÄÄNNÖKSET KÄSITTELYMAKSU... U 30 Ratkaisu Perustelut Oikeusohje MUUTOKSENHAKU

4 4 HAKEMUS JA ASIAN VIREILLETULO Kuhmon Kala Oy on ympäristölupavirastoon toimittamassaan hakemuksessa hakenut ympäristö- ja vesitalouslupaa toiminnan jatkamiseen Kaarneenkosken kalankasvatuslaitoksella siten, että laitokselle johdetaan Niskajärvestä vettä enintään 500 l/s, käytettävä kuivarehumäärä on noin kg vuodessa poikaskasvatuksessa tai vaihtoehtoisesti noin kg vuodessa teuraskalan kasvatuksessa, kasvatettava kalamäärä lisäkasvuna on noin kg vuodessa, fosforikuormitus vuodessa on tuotantotietojen perusteella laskettuna enintään 250 kg, talvisäilytyksessä on kalaa noin kg vuodessa, laitoksen lähistöllä olevaa luonnonravintolammikkoa säännöstellään ja siinä kasvatetaan kalanpoikasia. TOIMINTA JA SEN SIJAINTI Kalankasvatuslaitos sijaitsee Kuhmon kaupungin Nivan kylässä Niskajärvestä Lentuaan johtavan Kaarneenkosken varrella hakijan omistamalla tilalla Erola RN:o 2:21. VESITALOUSLUVAN HAKEMISEN PERUSTE Vesilain 9 luvun 2 :n 1 momentin mukaan muun kuin vesialueen omistajan tai osakkaan johtaessa vettä vesistöstä muuhun tarkoitukseen kuin talousvedeksi veden johtamiseen ja sitä varten tarvittavien laitteiden pitämiseen toisen vesialueella on haettava lupa. Lupaa on haettava myös silloin, kun vesialueen omistaja tai osakas haluaa johtaa alueelta vettä nesteenä käytettäväksi ja sanottu toimenpide aiheuttaa vesilain 1 luvun :ssä tarkoitetun muutoksen tai seurauksen. Säännöstelytarkoituksessa tapahtuvaan veden johtamiseen luonnonravintolammikkoon ja sieltä pois on haettava lupa vesilain 8 luvun 1 :n mukaan. YMPÄRISTÖLUVAN HAKEMISEN PERUSTE Ympäristönsuojeluasetuksen 1 :n 1 momentin 11 c) kohdan perusteella ympäristölupa on haettava kalankasvatuslaitokselle, jossa käytetään vähintään kg kuivarehua vuodessa taikka jos kalan lisäkasvu on vähintään kg vuodessa. Pohjois-Suomen vesioikeuden antaman päätöksen nro 29/99/2 mukaan luvan haltijan on vuoden 2006 loppuun mennessä toimitettava vesioikeudelle lupaehtojen tarkistamista koskeva hakemus, mikäli päätöksessä tarkoitettua kasvatustoimintaa on tarkoitus jatkaa mainitun vuoden jälkeen.

5 5 LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA Ympäristölupavirasto on toimivaltainen lupaviranomainen kalankasvatusta koskevissa ympäristölupa-asioissa ympäristönsuojeluasetuksen 5 :n 1 momentin 6) kohdan nojalla sekä säännöstelyä ja veden johtamista koskevissa vesilain mukaisissa lupa-asioissa vesilain 8 luvun 1 :n ja 9 luvun 2 :n 1 momentin nojalla. TOIMINTAA KOSKEVA LUPA JA ALUEEN KAAVOITUSTILANNE Toimintaa harjoitetaan Pohjois-Suomen vesioikeuden antaman päätöksen nro 29/99/2 nojalla. Kuhmo kuuluu vahvistetun Kainuun seutukaava alueeseen. Kainuun 3. seutu-kaavassa ei ole annettu määräyksiä laitosalueesta. Kainuun liitto on laatimassa alueellista maakuntakaavaa. Kainuun maakuntakaavan vahvistamisen jälkeen Kainuun 3. seutukaava kumotaan. Maakuntakaavassa laitosalueelle ei ole erityismerkintöjä. Alue kuitenkin kuuluu luontomatkailun kehittämisalueeseen. Ympäristöhallinnon Herttatietokannan mukaan laitosalueella tai lähiympäristössä ei ole tarkempaa voimassa olevaa kaavaa. TOIMINTA Yleiskuvaus toiminnasta Laitos sijaitsee hakijan omistamalla kiinteistöllä Erola RN:o 2:21. Laitoksella kasvatetaan siikoja, kirjolohia ja järvitaimenia. Pääasiassa kasvatetaan poikasia. Siian ja kirjolohen poikaset myydään muille laitoksille jatkokasvatukseen. Osa kaloista kasvatetaan emokaloiksi ja pieni määrä oman talouden käyttöön. Järvitaimenet myydään osakaskunnille istutuksia varten. Tulevaisuudessa voidaan kasvattaa myös teuraskalaa. Laitoksella on tarkoitus säilyttää talvella kalaa noin kg vuodessa. Laitoksella on hautomo ja poikashalli. Haettua tuotannon lisäystä perustellaan hakemuksessa kasvavalla kalatuotteiden kysynnällä sekä valtakunnallisella tavoitteella nostaa kotimaisen kalan tuotantoa. Vesilain mukainen toiminta Vesioikeuden päätöksen mukaan laitokselle saadaan johtaa vettä Niskajärvestä enintään 500 l/s. Kalat kasvatetaan kolmessa maavaraisessa altaassa, kahdeksassa itsepuhdistuvassa betonialtaassa ja kolmessa uudessa pyöreässä muovialtaassa. Altaiden pinta-ala on yhteensä m 2 ja tilavuus m 3. Vesi otetaan laitokselle Niskajärvestä avokanavalla ja johdetaan kasvatusaltaiden ja selkeytysaltaan kautta vesistöön Kaarneenkoskesta alavirtaan. Virtaama mitataan poistokanavan suulla olevalla mittapadolla. Laitoksen läheisyydessä on hakijan omistamalla maalla pinta-alaltaan noin 3,5 hehtaarin luonnonravintolammikko. Lammikko on rakennettu käytöstä

6 poisjääneelle suopellolle pengertämällä. Lammikon alapään patoa pitkin kulkee metsäautotie ja yläpään patoa pitkin kevyen liikenteen tie. Yläpäänpadossa on ylivuotoputki mahdollisen tulvimisen estämiseksi. Se purkaa ylivuotavan veden samaan puroon, mistä vesi lammikkoon otetaan. Alapään padossa on venttiilillä aukeava/sulkeutuva tyhjennysputki, joka purkaa vedet/kalat keräilyaltaaseen. Kalat jäävät keräilyaltaaseen viritetyn verkon päälle, josta ne haavitaan kuljetukseen. Lammikon vedenpintaa säännöstellään settipadolla. Vesi purkautuu ojaan ja sitä pitkin noin 80 metrin päässä Kaarneenkosken alavirranpuoleiseen suvantoon. Lammikko täytetään vedellä viereiseltä metsäalueelta tulevasta purosta, johon on matkaa noin 100 metriä. Puron vesi on tummaa ja hapanta. Lammikosta ei ole läpijuoksutusta kasvatuskaudella. 6 Ympäristönsuojelulain mukainen toiminta Vesioikeuden päätöksen nro 29/99/2 mukaan laitoksella saadaan käyttää kalojen ruokintaan enintään kg vuodessa kuivarehua, jonka fosforipitoisuus pienpoikasruokintaan käytettävää rehua lukuun ottamatta on enintään 1,0 %. Rehukerroin saa olla enintään 1,3. Kuivarehu saadaan korvata kiinteytetyllä tuorerehulla niin, että 1 kg kuivarehua vastaa 3 kg:aa kiinteytettyä tuorerehua, jota saadaan käyttää enintään kg vuodessa. Tuorerehua ei saa käyttää kesä elokuun aikana. Fosforikuormitus saa olla enintään 210 kg vuodessa ja enintään 1,4 kg/vrk kasvatuskaudella kuukausikeskiarvona laskettuna. Jätevedet on johdettava vesistöön laskeutusaltaan kautta. Liete on poistettava maa-altaista kasvatuskaudella vähintään kerran viikossa. Betonialtaista laskeutusaltaaseen kertyvä liete on poistettava pumppaamalla päivittäin. Liete on sijoitettava Kuhmon kaupungin ympäristönsuojeluviranomaisen hyväksymällä tavalla siten, ettei se pääse valumaan vesistöön eikä pilaamaan käyttökelpoista pohjavettä. Mikäli laitoksella perataan kaloja, on perkausvesien käsittelyssä noudatettava Kuhmon kaupungin ympäristönsuojeluviranomaisen antamia määräyksiä. Rehuista on poistettava pöly ennen ruokintaa ja kaloja ei saa yliruokkia. Poikaset ruokitaan ruokinta-automaateilla ja isot kalat käsin kerran päivässä. Laitoksella on käytetty rehua vuosina kg vuodessa, keskimäärin kg vuodessa ja sillä on kasvatettu kalaa lisäkasvuna ilmaistuna kg vuodessa, keskimäärin kg vuodessa. Rehukerroin on ollut keskimäärin 1,25, vaihtelu 1,17 1,36. Rehusta noin 80 % käytetään kesä syyskuussa. Rehun fosforipitoisuus on ollut vuosina keskimäärin 1,0 % ja typpipitoisuus 7,1 %. Laitoksen kuormitusta on tarkkailtu vuosina kaksi kertaa vuodessa heinä- ja syyskuussa. Tulevasta vedestä on otettu kertanäyte ja lähtevästä vuorokauden kokoomanäyte. Kasvatuskauden aikainen mitattu fosforikuormitus on vuosina ollut 0,52 1,7 kg/vrk, keskimäärin 1,1 kg/vrk ja laskennallinen fosforikuormitus vuosina ,0 1,7 kg/vrk, keskimäärin 1,4 kg/vrk. Laskennallinen fosforikuormitus on ollut vuosina kg/v, keskimäärin 237 kg/v. Kasvatuskauden aikainen mitattu typpikuormitus on vuosina ollut 4,6 11,2 kg/vrk, keskimäärin 7,0 kg/vrk ja laskennallinen typpikuormitus vuosina ,2 12,9 kg/vrk, keskimäärin 9,9 kg/vrk. Laskennallinen typpikuormitus on ollut vuosina kg/v, keskimäärin kg/v.

7 Fosforikuormitus on ollut kuukausitasolla luparajaa suurempi syyskuussa 1999, 2003 ja Mitattu kuormitus on ollut keskimäärin noin 20 % pienempi kuin tuotantotietojen perusteella laskettu kuormitus johtuen ilmeisesti lietteen poistosta. Muita mahdollisia syitä eroon on harva näytteenotto ja laskennallisessa kuormituksessa tehtävät oletukset. Kuormituslaskennassa on virtaamana käytetty lupamääräysten enimmäismäärää 500 l/s. Kainuun ympäristökeskuksen tekemän mittauksen mukaan virtaama oli 433 l/s. Ominaiskuormitus tuotettua elävää kalakiloa kohden on ollut vuosina keskimäärin 8,5 g fosforia ja 61 g typpeä. Vesiensuojelun tavoiteohjelmassa vuoteen 2005 kalankasvatukselle asetetut tavoitearvot ovat 7 g fosforia ja 44 g typpeä tuotettua (elävää) kalakiloa kohden. Laitoksella ei ole päästy tavoitearvoihin. Laitoksella käytetty vesi johdetaan lietealtaan kautta vesistöön Kaarneenkosken alavirranpuoleiseen suvantoon. Maa-altaissa on lietekaivot. Lietealtaan lietekaivosta on putki pellolle, jonne lietevedet pumpataan kasvatuskaudella lähes päivittäin. Uusista muovialtaista vedet johdetaan pyörreselkeyttimeen, josta lietevedet tullaan johtamaan lietesäiliöön, jonne hautomon ja poikashallin vedet nykyisin johdetaan. Lietesäiliö (tilavuus 6 m 3 ) tyhjennetään noin viisi kertaa vuodessa lietevaunuun, ja liete kuljetetaan noin 0,5 km päässä olevaan noin 5 ha:n suuruiseen luonnonravintolammikkoon, jossa kasvatetaan siikaa. Kuolleet kalat, noin kg vuodessa, haudataan laitoskiinteistöllä maahan. Poikasten kylvetykseen käytetään suolaa noin 50 kg ja formaliinia noin 110 l vuodessa. Altaiden ja kuljetusvälineiden desinfiointiin käytetään tuotetta Virgon S 0,5 1 kg vuodessa ja kalojen nukutusainetta 50 g vuodessa. Kemikaalit säilytetään hallin kaapissa. Rehusäkit, noin vuodessa, poltetaan. Toiminta ei aiheuta hajua eikä melua ympäristöön. Poikasia viedään muille laitoksille noin 10 autokuormaa vuodessa. Istutuspoikasia toimitetaan osakaskunnille kesällä pieniä määriä viikoittain. Rehua tuodaan 3 kertaa vuodessa. Luonnonravintolammikkoa kalkitaan täytön yhteydessä liuottamalla kalkkia tulevaan veteen. Lannoitteena on käytetty kalankasvatuslaitokselta tuotua lietevettä. Haju ynnä muita kielteisiä vaikutuksia lieteveden käytöstä lannoitteena ei ole todettu. Säkkilannoitteita ei ole käytetty useisiin vuosiin. Lammikkokasvatuksen alkuaikoina niitä käytettiin. Poikaset tuodaan Kaarneenkosken laitoksen hautomosta ja kalat viedään saman laitoksen altaisiin syksyllä. Poikaset otetaan kiinni syyskuun lopulla tyhjentämällä lammikko vedestä keräilylaitteen kautta. Myös paunettipyyntiä on tehty. Paunetilla ei saa kaikkia kaloja pyydystettyä, joten lammikkoon jäljelle jääneet kalat syövät seuraavana keväänä istutettavia poikasia. Lammikossa on kasvatettu harjusta, haukea ja planktonsiikaa. Nykyisin lammikossa kasvatetaan siianpoikasia. Syksyllä poikaset siirretään hautomohallin altaaseen, jossa ne opetetaan talven aikana rehuruokinnalle. Poikaset siirretään 2-vuotiaina teuraskalakasvattamolle. Lammikon poikastuotto on keskimäärin cm:n pituista poikasta. 7

8 8 Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT) ja ympäristön kannalta paras käytäntö (BEP) Laitoksen rakenteet ja laitteet edustavat tämän tyyppiselle laitokselle parasta käyttökelpoista tekniikkaa. Laitosta hoidetaan huolellisesti. Kalojen ruokitaan käsin ja automaateilla. Rehukerroin on ollut 1,25 ja rehun fosforipitoisuus keskimäärin 1 %. Korkeahko rehukerroin johtuu järvitaimenen onkikalakasvatuksesta. Järvitaimenen pitkä kasvatuskausi kuluttaa enemmän rehua kuin kirjolohen kasvatus. Laitoksella ei ole päästy vesiensuojelun tavoiteohjelman mukaisiin ominaiskuormitusarvoihin. Jatkossa rehukerroin pyritään saamaan tasolle 1,05 1,1 ja käyttämään rehua, jonka fosforipitoisuus on enintään 1 %, jolloin ominaiskuormitus on noin 6 6,5 g fosforia tuotettua kalakiloa kohden. Lietettä poistetaan lietealtaasta kasvatuskaudella lähes päivittäin. YMPÄRISTÖKUORMITUS Päästöt pintavesiin Kalankasvatuksen vesistökuormitus muodostuu pääasiassa hukkarehusta sekä kalojen ulosteista ja eritteistä. Osa aineista joutuu vesistöön liuenneena ja osa kiintoaineeseen sitoutuneena. Pohjaan laskeutuva liete hajoaa varsin nopeasti ja luovuttaa ravinteita perustuotannon käyttöön. Vesistökuormituksen suuruus riippuu käytettävän rehun määrästä ja laadusta sekä lietteenpoiston tehokkuudesta. Rehunkäyttö ja siten myös vesistökuormitus on yleensä suurin loppukesällä. Kasvatuskauden aikainen mitattu fosforikuormitus on vuosina ollut 0,52 1,7 kg/vrk, keskimäärin 1,1 kg/vrk ja laskennallinen fosforikuormitus vuosina ,0 1,7 kg/vrk, keskimäärin 1,4 kg/vrk. Laskennallinen fosforikuormitus on ollut vuosina kg/v, keskimäärin 237 kg/v. Kasvatuskauden aikainen mitattu typpikuormitus on vuosina ollut 4,6 11,2 kg/vrk, keskimäärin 7,0 kg/vrk ja laskennallinen typpikuormitus vuosina ,2 12,9 kg/vrk, keskimäärin 9,9 kg/vrk. Laskennallinen typpikuormitus on ollut vuosina kg/v, keskimäärin kg/v. Hakemuksen mukaisesta tuotannosta aiheutuu vesistöön meneväksi fosforikuormitukseksi tuotantotietojen perusteella laskettuna enintään 250 kg vuodessa. Todellisuudessa kuormituksen arvioidaan olevan jonkin verran pienempi mm. lietteenpoistosta johtuen. Vesiensuojelun tavoiteohjelman mukaisiin ominaiskuormitusarvoihin laitoksella arvioidaan päästävän fosforin osalta. Kuormitus pyritään pitämään mahdollisimman alhaisena laitoksen huolellisella hoidolla, ruokinnan optimoinnilla, käyttämällä mahdollisimman vähän ravinteita sisältäviä kuivarehuja ja lietteenpoistolla. Muut päästöt Toiminta ei aiheuta hajua tai melua ympäristöön eikä haitallisia päästöjä maaperään ja pohjaveteen.

9 9 LAITOSALUE JA SEN YMPÄRISTÖ Alueen ja ympäristön yleiskuvaus Laitos on Nivan kylässä Kaarneenkosken rannalla. Kaarneenkoskeen vedet tulevat Niskajärvestä ja laskevat Lentuaan Lentuan valuma-alueella (59.92). Iivantiiran-Juttuajärven alueen (59.922) alaosalla Niskajärven luusuassa valuma-alueen pinta-ala on 885 km 2 ja järvisyys 11,08 %. Virtaamat Niskajärven luusuassa yläpuolisen Änättijärven luusuan (F=403 km 2 ) vuosien virtaamien perusteella arvioituna ovat: ylivirtaama (HQ) 86 m 3 /s, keskiylivirtaama (MHQ) 51 m 3 /s, keskivirtaama (MQ) 10,9 m 3 /s, keskialivirtaama (MNQ) 3,1 m 3 /s ja alivirtaama (NQ) 1,8 m 3 /s. Pienimmillään virtaama on kevättalvella tai loppukesällä. Kesä-syyskuun keskivirtaama on ollut arviolta 10,7 m 3 /s ja elokuun 7,0 m 3 /s. Elokuun virtaama voi olla kuivana kesänä pienimmillään noin 2 3 m 3 /s. Alueen luonto ja suojelukohteet Lentuan aluetta on suojeltu useilla päätöksillä. Lentuan luonnonsuojelualue on osa perustettua Ystävyyden puistoa ja Natura kohteisiin kuuluva Lentuan alue (FI ) on aluerajaukseltaan pääpiirteissään sama. Lisäksi Lentuan alueella on yksityisiä suojelualueita. Lentuan rantaalueet kuuluvat rantojensuojeluohjelmaan. Lentua on yksi harvoista säännöstelemättömistä Kainuun suurista järvistä. Rantojen luontotyypit ovat edustavia, monimuotoisia ja luonnonsuojelullisesti arvokkaita. Kaarneenkosken laitokselta on matkaa Natura-alueen rajalle noin 350 m. Asutus ja muu rakennettu ympäristö Laitoksen ympäristössä on vähän asutusta sekä maa- ja metsätaloutta. Laitokselta alavirtaan olevista rantatiloista kaksi on vakinaisesti asuttua, kahdella on saunarakennus ja kahdella on keskeneräinen tai tyhjillään oleva rakennus. Niskajärven ja Lentuan vettä ei käytetä talousvetenä. Mökkiläiset käyttävät vettä pesu- ja saunavetenä. Järvellä ei ole yleisiä uimarantoja. Kalalaitoksen lähialueella ei sijaitse luokiteltuja pohjavesialueita. Vesistön tila ja käyttö Vedenlaatu ja vesistön käyttökelpoisuus Kaarneenkosken ja lähistöllä olevan kahden muun kalankasvatuslaitoksen kuormituksen vesistövaikutuksia on tarkkailtu Kainuun ympäristökeskuksen hyväksymän tarkkailuohjelman mukaan. Aholan laitos on ollut mukana tarkkailussa viimeksi vuonna Vesinäytteet on otettu Vuonteen ja Aholan laitoksilta ylävirtaan olevasta Tolpanlammesta sekä kyseisiltä laitoksilta alavirtaan olevasta Niskajärvestä, Kaarneenkosken laitokselta alavirtaan Ulkuniemestä sekä Lentuan Koposenlahdelta ja Koposensaaren edustalta. Näytteet on otettu kaksi kertaa vuodessa heinä- ja syyskuussa. Vesistön tilaa on tarkkailtu lisäksi perifytontutkimuksin joka neljäs vuosi Tolpanlammen ja Lentuan Koposenlahden havaintopaikoilla.

10 Seuraavassa on tarkasteltu vedenlaatua vuosina sekä vedenlaadun kehitystä vuosina Vesistön happitilanne on ollut pintakerroksessa pääsääntöisesti hyvä eikä keskimääräisissä hapen kyllästysasteissa havaintopaikkojen välillä ole ollut suurta vaihtelua (kyllästys-% 85 88). Niskajärven ja Lentuan Koposenlahden pohjan läheisissä vesikerroksissa happitilanne on ollut heikompi. Niskajärven syvänteessä (15 m) hapen kyllästysaste on ollut kesällä keskimäärin 29 %, alimmillaan 9 %, Koposenlahden syvänteessä (11 m) keskimäärin 72 %, alimmillaan 55 % ja Koposensaaren edustalla (27 m) 57 %, alimmillaan 51 %. Happitilanteen heikkeneminen järvien pohjanläheisissä vesikerroksissa on kerrostuneisuuskausina tyypillistä, mutta voi osaltaan johtua myös kuormituksen vaikutuksista etenkin Niskajärvessä. Vedet ovat lievästi humuksisia, väriarvo on ollut pintakerroksessa keskimäärin noin 50 mg Pt/l. Veden ph on ollut Tolpanlammessa neutraalin tuntumassa ja muilla pisteillä pintakerroksessa lievästi hapanta, 6,8 6,9, pohjan läheisyydessä keskimäärin 6,1 6,5. Kokonaisfosforipitoisuudet ovat olleet vesistön yläosalta alaosalle mentäessä pintakerroksessa keskimäärin seuraavat: Tolpanlampi 17 µg/l (12 µg/l), Niskajärvi 15 µg/l, Kaarneenkosken alapuoli ja Koposenlahti syvänne 21 µg/l (16 µg/l) ja Koposensaari 14 µg/l. Vastaavasti fosfaattifosforin pitoisuudet ovat olleet 7 µg/l (2 µg/l), 2 µg/l, 8 µg/l (3 µg/l) ja 2 µg/l. Suluissa olevat arvot kuvaavat pitoisuutta, kun Tolpanlammen ja Lentuan pisteillä pinta-kerroksessa todettuja poikkeuksellisen korkeita fosforipitoisuuksia ei ole otettu keskiarvossa huomioon. Niskajärven pohjan läheisyydessä kokonaisfosforipitoisuus on ollut keskimäärin 23 µg/l, suurimmillaan 29 µg/l ja fosfaattifosforin pitoisuus keskimäärin 9 µg/l ja suurimmillaan 12 µg/l. Lentuan pohjanläheisissä vesikerroksissa kokonaisfosforipitoisuus on ollut keskimäärin µg/l, suurimmillaan µg/l. Kesän keskimääräiset fosforipitoisuudet ovat olleet laitoksilta ylävirtaan ja Koposensaaren edustalla karuille ja muilla pisteillä lievästi reheville vesille tyypillistä tasoa, jos syyskuun 2003 poikkeuksellisia pitoisuuksia ei oteta huomioon. Kokonaistyppipitoisuus on ollut Tolpanlammen pintavesikerroksessa keskimäärin 285 µg/l ja laitosten alapuolisilla pisteillä µg/l. Korkeimmillaan pitoisuudet olivat Kaarneenkoskelta alavirtaan. Niskajärven pohjanläheisessä vesikerroksessa typpipitoisuus on ollut korkeampi, keskimäärin 411 µg/l. Nitraattitypen pitoisuudet ovat olleet pintakerroksessa pieniä. Kasviplanktonin määrää ja vesistön rehevyyttä kuvaava a-klorofyllipitoisuus on ollut Tolpanlammessa laitoksista ylävirtaan keskimäärin 4,7 µg/l, Niskajärvessä 6,2 µg/l ja muilla pisteillä 4,5 5,1 µg/l. Pitoisuudet ovat lievästi reheville vesille tyypillisiä (raja-arvot 3 7 µg/l). Laimentumissuhteen perusteella laskettuna Kaarneenkosken laitoksen tuotantotietoihin perustuvan kuormituksen ( ) vaikutus vesistön fosforipitoisuuteen on ollut virtaamatilanteesta riippuen 1,5 5,2 µg/l ja mitatun kuormituksen 1,2 4,1 µg/l. Tuotantotietoihin perustuvan typpikuormituksen vaikutus on ollut µg/l. Vuosina hapen kyllästysasteissa ei ole pintakerroksessa havaittavissa selvää kehityssuuntaa. Järvien pohjanläheisessä vesikerroksessa hapen kyllästysasteet osoittavat laskua selvimmin Niskajärvessä. Kokonaisfosforipitoisuuksissa ei ole havaittavissa selvää kehityssuuntaa Niskajärveä lukuun ottamatta, jossa pitoisuudet ovat hieman kasvaneet. Kokonaistyppipitoisuudet ovat pysyneet varsin vakaina. Epäorgaanisten 10

11 ravinteiden pitoisuudet ovat laskeneet kaikilla havaintopaikoilla. A-klorofyllin pitoisuudet ovat pysyneet melko vakaina tai hieman laskeneet paitsi Niskajärvessä, jossa pitoisuudet ovat hieman kasvaneet. Päällyslevästön kasvua on tutkittu perifytonkokein joka neljäs vuosi Tolpanlammen ja Lentuan Koposenlahden havaintopaikoilla. A-klorofyllin pitoisuuksissa on ollut suurta vaihtelua, mutta yleensä pitoisuus on ollut suurin Koposenlahdella, keskimäärin noin viisi kertaa suurempi kuin Tolpanlammessa. Lentuan Koposensaaren edustalla a-klorofyllipitoisuus on ollut noin kaksinkertainen Tolpanlanpeen verrattuna. Kiintoainepitoisuuksissa vaihtelu on ollut vähäisempää. Lentuan alue kuuluu tyypiltään suuriin humusjärviin. Ihmistoiminnan vaikutukset Lentuan alueella eivät ole huomattavia. Lentua on karu järvi, jossa levien kasvua rajoittaa ensisijaisesti fosfori. Lentuaan tuleva fosforikuormitus on selvästi sallittua kuormaa pienempi. Merkittävin kuormittaja on maaja metsätalous. Kalankasvatuksen osuus kokonaiskuormituksesta on 2 3 %, mutta alueellisia vaikutuksia on havaittavissa. Ympäristöhallinnon vuosien vedenlaatuun perustuvan vesistöjen yleisen käyttökelpoisuusluokituksen mukaan Tolpanlammen-Lentuan alue kuuluu luokkaan hyvä. 11 Kalatalous Alueella harjoitetaan kotitarvekalastusta. Tiedot Niskajärven alueen kalastuksesta ovat tarkkailusta, jossa on vuosittain tehty kalastustiedustelu viidelle Niskajärvellä ja noin 2 km siitä alavirtaan olevalla Koposenlahdella (Lentuan yläosaa) säännöllisesti kalastaneelle henkilölle. Henkilöt ovat olleet vuodesta toiseen samat. Alueella on muita seisovilla pyydyksillä kalastavia vain vähän. Tiedustelualueella kalastetaan pääasiassa verkoilla avovesikautena. Talvikalastus on vähäistä. Verkkoja on ollut käytössä viime vuosina keskimäärin noin 26, joista tiheitä siikaverkkoja (# mm) on ollut vajaa puolet ja loput harvempia siika- ja haukiverkkoja. Muikkuverkoilla pyyntiä on vain kokeiltu muutamina vuosina. Yhdellä kalastajalla on ollut käytössä myös 5 rantarysää, enimmillään 18 maderysää ja 1 kesänuotta. Alueen verkkokalastus on varsin pienimuotoista, sillä eri vuosina keskimääräinen kalastusaika tiheillä siikaverkoilla on ollut 6 16 päivää ja harvemmilla verkoilla päivää. Nuotalla on kalastettu keskimäärin 6 kertaa kesässä. Viiden kalastajan kokonaissaalis ilman nuottasaalista on ollut keskimäärin 550 kg vuodessa. Saaliista on ollut madetta keskimäärin 39 %, särkeä 30 % ja haukea 20 %. Näiden lisäksi on saatu vähän siikaa, taimenta, ahventa ja kuhaa. Vähäisellä verkkopyynnillä muikkua ei ole saatu ollenkaan. Hauet on saatu pääosin rantarysillä ja verkoilla ja mateet maderysillä. Talouskohtainen saalis on ollut keskimäärin kg vuodessa. Samojen kalastajien talouskohtainen keskimääräinen saalis oli vuosina yli kaksinkertainen 2000-luvun saaliiseen verrattuna. Saalisalenema selittyy pääosin alentuneella pyyntiponnistuksella. Esimerkiksi verkkoja oli 1990-luvulla käytössä yli 70 sekä ranta- ja maderysiä keskimäärin Alueen siika- ja muikkukannat ovat olleet kuitenkin varsin heikkoja luvulla.

12 Yksi kalastaja on nuotannut vähän kesällä Niskajärvellä ja Koposenlahdella. Kalastuspäiviä on ollut vuodessa 3 9. Muikkusaalis on ollut pieni eli kg vuodessa. Kalastajien mukaan alueella ei ole esiintynyt kaloissa makuvirheitä. Niskajärveen liittyvät Kaarneen- ja Vuonteenkoski ovat merkittäviä virkistyskalastuskohteita. Iivantiiran osakaskunnalla on Nivan kylässä kalastuslupa-automaatti, josta saadulla luvalla voi kalastaa heittovavoilla Niskajärveen liittyvillä Vuonteen- ja Kaarneenkoskella sekä Tolpanlammesta ylävirtaan olevalla Nivanvirralla. Kosket ovat varsin suosittuja kalastuspaikkoja, sillä vuosina lupia on lunastettu vuodessa. Suosituin kohde on Kaarneenkoski. Koskiin istutetaan pyyntikokoista taimenta. Saaliiksi saadaan taimenen ohella haukea ja ahventa sekä koskiin nousevaa siikaa. Niskajärven kalastoon kuuluvat ainakin siika, taimen, muikku, hauki, ahven, made, kuha ja särki. Niskajärvestä ylävirtaan olevaan Iivantiiraan ja alavirtaan olevaan Lentuaan on istutettu vuosittain siikaa ja kuhaa sekä useimpina vuosina myös taimenta. Kaarneen- ja Vuonteenkosken sekä Nivanvirran erityiskalastuskohteeseen istutetaan pyyntikokoista taimenta noin 600 kg vuodessa. Osakaskunnan esimiehen mukaan taimen lisääntyy koskialueilla luontaisesti ainakin jossain määrin. 12 TOIMINNAN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN Vaikutus pintavesiin Kalankasvatuksen päästöt vesistöön muodostuvat pääasiassa kalojen ulosteista ja eritteistä sekä rehujäämistä, joissa on ravinteita ja orgaanista ainesta. Päästöjen vaikutukset vesistössä voivat olla lähinnä rehevöittäviä ja happea kuluttavia. Selvimmin vaikutukset tulevat esiin keski- ja loppukesällä, jolloin kuormitus on suurinta, vedet lämpimiä ja perustuotanto voimakkaimmillaan. Virtaavissa vesissä ravinteisuuden kasvu lisää ensisijaisesti kiinteillä alustoilla kasvavan päällyslevästön määrää ja järvissä ja suvantopaikoissa myös planktista levätuotantoa. Rehevyyden kasvu voi ilmetä rantojen limoittumisen ja kiinteiden kalanpyydysten likaantumisen voimistumisena sekä ranta- ja pohjakasvillisuuden runsastumisena. Vesistövaikutusten havaittavuus ja voimakkuus riippuvat mm. vesistössä vallitsevista kuormituksen laimentumisolosuhteista ja muista vedenlaatuun alueella vaikuttavista tekijöistä. Haitalliseksi rehevöityminen katsotaan, kun se haittaa merkittävästi vesistön muuta käyttöä. Tutkimusten mukaan kalankasvatuksesta peräisin olevasta fosforikuormituksesta noin kolmannes on levästölle käyttökelpoisessa muodossa, soijapohjaista rehua käytettäessä vieläkin vähemmän. Tarkkailutulosten mukaan vesistön ravinnepitoisuudet ja rehevyys ovat kasvaneet laitosten vaikutusalueella jonkin verran. Kaarneenkosken laitoksen kuormituksen vesistövaikutukset kohdistuvat ensisijaisesti Kaarneenkosken läheiseen Lentuan yläosaan. Mittaustulosten perusteella kokonaisfosforipitoisuus on ollut Niskajärvessä keskimäärin 3 µg/l, kokonaistyppipitoisuus 29 µg/l ja a-klorofyllipitoisuus 1,5 µg/l korkeampi kuin laitoksilta ylävirtaan olevassa Tolpanlammessa. Lentuan kokonaisfosforipitoisuus on ollut keskimäärin 2 4 µg/l, kokonaistyppipitoisuus µg/l ja a-klorofyllipitoisuus 0 0,4 µg/l korkeampi kuin Tolpanlammessa. Kesän keskimääräi-

13 set a-klorofyllipitoisuudet ovat olleet kaikilla havaintopaikoilla lievästi reheville vesille tyypillistä tasoa. Happitilanne on heikentynyt etenkin Niskajärven syvänteessä. Tämä on järvisyvänteille kerrostuneisuuden aikana tyypillistä, mutta voi osittain johtua myös kuormituksen välittömistä ja välillisistä happea kuluttavista vaikutuksista. Seuraavan taulukon mukaisesti laimentumissuhteella laskettuna Kaarneenkosken laitoksen tuotantotietojen ja mitatun keskimääräisen kuormituksen vaikutus vesistön kokonaisfosforipitoisuuteen Niskajärven luusuassa on ollut kesän ja elokuun keskivirtaamatilanteissa (MQ) noin 1 2 µg/l. Tuotantotietoihin perustuvassa kuormituksessa ei ole otettu huomioon lietteen poistoa. Yleensä lyhytkestoisessa keskialivirtaamatilanteessa (MNQ) fosforipitoisuus voi kasvaa noin 4 5 µg/l. Haetulla rehumäärällä fosforipitoisuus kasvaa noin 2 6 µg/l. Tuotantotietoihin perustuvan typpikuormituksen laskennallinen vaikutus vesistön typpipitoisuuteen on nykytilanteessa µg/l ja haetulla tuotannolla µg/l virtaamatilanteesta riippuen. Haetun tuotannon kasvun vaikutus vesistön ravinnetasoon on varsin pieni, eikä sillä arvioida olevan merkittävää vaikutusta vesistön rehevyystasoon ja käyttökelpoisuuteen. Arvio Kaarneenkosken laitoksen kuormituksen aiheuttamasta ravinnepitoisuuksien kasvusta Niskajärven luusuassa vuosina keskimääräisellä tuotantotietojen perusteella lasketulla ja mitatulla fosforikuormituksella sekä haetun rehumäärän perusteella arvioidulla fosfori- ja typpikuormituksella kolmessa eri virtaamatilanteessa 13 Virtaama m 3 /s MQ (VI-IX) 10,7 MQ (VIII) 7,0 MNQ 3,1 Kuormitus kg/vrk Pitoisuuslisä (µg/l) Kasvatuskausi , laskettu Kok.P 1,4 1,5 2,3 5,2 Kok.N 9, Kasvatuskausi , mitattu Kok.P 1,1 1,2 1,8 4,1 Arvio, laskettu Kok.P 1,6 1,7 2,6 6,0 Kok.N Seuraavassa taulukossa on esitetty Kaarneenkosken, Aholan ja Vuonteen kalankasvatuslaitosten laskennallinen yhteisvaikutus, mikäli päästöt kohdistuisivat samaan pisteeseen Niskajärven luusuaan. Kuormituksena tarkastelussa on käytetty laitosten kuluneen lupakauden keskimääräisiä tuotantotietoihin perustuvia kuormituksia ja haetun tuotannon mukaisia kuormitusarvioita. Laitosten fosforikuormitus nostaa vesistön fosforipitoisuutta kesän keskivirtaamatilanteessa (MQ) noin 4 µg/l, elokuun keskivirtaamatilanteessa noin 6 µg/l ja keskialivirtaamatilanteessa (MNQ) 13 µg/l. Typen osalta vaikutus on µg/l. Haetulla tuotannolla fosforipitoisuuden lisäys nykytilanteeseen verrattuna olisi kesän ja elokuun keskivirtaamalla (MQ) arviolta 0,6 1 µg/l, alivirtaamatilanteessa (MNQ) noin 2 µg/l ja typen lisäys µg/l, alivirtaamatilanteessa (MNQ) 34 µg/l. Todellisuudessa kuormitusvaikutus ei kohdistu samaan paikkaan, vaan noin 60 % kuormituksesta kohdistuu Niskajärven yläosaan ja 40 % alaosaan.

14 Arvio Kaarneenkosken, Aholan ja Vuonteen kalankasvatuslaitosten kuormituksen yhteisvaikutuksesta Niskajärven luusuassa vuosina keskimääräisellä tuotantotietoihin perustuvalla kuormituksella ja arvio haetussa tilanteessa 14 Virtaama m 3 /s MQ (VI-IX) 10,7 MQ (VIII) 7,0 MNQ 3,1 Kuormitus kg/vrk Pitoisuuslisä (µg/l) Vuontee, Ahola ja Kuhmon kala, nykytasolla* Kok.P 3,4 3,7 5,6 12,7 Kok.N Arvio haetulla tuotannolla ja kuormituksella Kok.P 4,0 4,3 6,6 14,9 Kok.N *laskennallinen kuormitus v keskimäärin Laitosten nykyisten luparajojen mukaisen fosforikuormituksen, yhteiskuormitus kasvatuskaudella keskimäärin 3,4 kg/vrk kuukausikeskiarvona laskettuna, ja haetun tuotannon perusteella arvioidun fosforikuormituksen (yhteensä 4,0 kg/vrk) vaikusta vesistössä on tarkasteltu myös syvyyssuunnassa keskiarvoistavilla kaksiulotteisilla virtaus- ja kulkeutumismalleilla, jotka ratkaisevat pinnasta pohjaan lasketun keskimääräisen arvon virtausnopeudelle ja mallinnettavan aineen pitoisuudelle. Mallissa on otettu huomioon vesistön tilavuus, virtaama ja tuulitilanne (2,5 m/s lounaasta) sekä laitosten kuormitus. Fosforin poistuminen on otettu huomioon hajoamiskertoimella 0,03, joka johtaa pitoisuuden puolittumiseen vesistössä 23 vuorokauden välein. Kertoimen arvioinnissa on käytetty apuna vesistössä havaittuja pitoisuuksia. Tarkastelu on tehty keskivirtaamatilanteessa. Tällöin kuormituksen kasvun vaikutus vesistön fosforipitoisuuteen vesimassassa olisi suurin (>0,5 µg/l) Vuonteen ja Aholan laitosten välittömässä läheisyydessä ja Kaarneenkosken laitokselta alavirtaan Lentuan Ulkuniemessä ja sen edustalla. Elokuussa fosforipitoisuuden lisäkasvu laitosten läheisyydessä olisi arviolta suurimmillaan luokkaa 1 µg/l ja alivirtaamatilanteessa noin 2 µg/l. Lievä rehevyyden kasvu on mahdollista Niskajärvessä ja Lentuan Ulkuniemessä ja sen edustalla, mutta vesistön rehevyys- ja käyttökelpoisuusluokkaan sillä ei arvioida olevan vaikutusta. Vaikutus kalatalouteen Vesistövaikutusarvion mukaan kalankasvatuslaitoksen vaikutus näkyy vesistössä lähinnä veden fosfori- ja typpipitoisuuden kohoamisena. Tällä on vesistöä rehevöittävä vaikutus. Lisäksi happitilanne heikkenee etenkin Niskajärvessä pohjan läheisyydessä vesien kerrostuessa loppukesällä. Arvioitu vesistön rehevyyden kasvu ei vaaranna vesistön nykyisiä kalakantoja. Kevätkutuiset kalalajit ovat vedenlaadun muutoksia melko hyvin kestäviä ja niiden kantoihin kuormituksella ei ole merkittävää vaikutusta. Vesistön lievä rehevöityminen suosii särkikaloja vaateliaampien kalalajien kustannuksella. Ravinnekuormituksen aiheuttama perustuotannon kasvu seurausilmiöineen voi ilmetä lähinnä syyskutuisten kalalajien lisääntymisongelmina, jotka ovat kuitenkin arvioidulla kuormituksen tasolla epätodennäköisiä. Kohonneesta rehevyydestä johtuva konkreettinen kalastushaitta on seisovien pyydysten lisääntyvä limoittuminen. Kohonneesta rehevyydestä aiheutuvat makuhaitat kaloissa laitokselta alavirtaan ovat epätodennäköisiä.

15 Kaarneenkosken erityiskalastuskohde on välittömästi Niskajärven alueen kolmen kalankasvatuslaitoksen vaikutuspiirissä ja se on suosittu vapakalastuskohde. Tämä viittaa siihen, että laitoksista ei ole aiheutunut alueella merkittäviä kalataloudellisia haittoja. Pyyntikokoisen kalan istutukset näille erityiskalastuskohteille onnistuvat hyvin Vuonteen- ja Kaarneenkosken laitoksilta. 15 Muut ympäristövaikutukset Toiminnasta ei arvioida aiheutuvan haittaa ihmisten terveydelle tai yleiselle viihtyisyydelle. Toiminta lisää jossain määrin vesistön ravinteisuutta, mutta sen ei arvioida vaarantavan Lentuan Natura 2000-alueen suojeluperusteita. Toiminta ei aiheuta hajua eikä melua ympäristöön. Toiminnasta ei arvioida aiheutuvan haitallisia päästöjä maaperään ja pohjaveteen. Hankkeen hyödyt ja vahingot Laitos työllistää kolme henkilöä vakinaisesti ja kesällä yhden harjoittelijan. Hakemuksessa on arvioitu, että haetun suuruisesta kalankasvatuksesta aiheutuva lievä rehevyyden kasvu on mahdollista Lentuan Ulkuniemessä ja sen edustalla, mutta vesistön rehevyystasoon ja käyttökelpoisuuteen sillä ei ole arvioitu olevan merkittävää vaikutusta. Kalastolle ja kalastukselle aiheutuvia haittoja on esitetty korvattavaksi yhdessä Vuonteen ja Aholan kalankasvatuslaitosten kanssa vuotuisella 600 euron suuruisella kalatalousmaksulla, josta Kaarneenkosken kalankasvatuslaitoksen osuus haetun suuruisella rehun käytöllä olisi 245 euroa. Haitat ovat myös yleiseltä kannalta katsottuna etuihin verrattuna vähäisiä. Toiminnasta ei aiheudu terveydellistä haittaa tai muuta ympäristön pilaantumista, erityistä luonnon olosuhteiden huonontumista, yleiseltä kannalta tärkeän käyttömahdollisuuden vaarantumista tai rasitusta naapurustolle. TOIMINNAN JA SEN VAIKUTUSTEN TARKKAILU Vuonteen- ja Kaarneenkosken kalankasvatuslaitosten kuormituksia ja vesistövaikutuksia on tarkkailtu Kainuun vesi- ja ympäristöpiirin hyväksymän tarkkailuohjelman mukaan. Kuormitustarkkailun tulokset on raportoitu vuosittain Kainuun kalankasvatuslaitosten kuormitustarkkailuraporteissa ja vesistötarkkailun tulokset Oulujoen vesistöalueen Sotkamon reitin vesistötarkkailuraportissa. Niskajärven alueen kalankasvatuslaitosten tarkkailussa on vuosittain tehty kalastustiedustelu viidelle Niskajärvellä ja noin 2 km siitä alavirtaan olevalla Koposenlahdella (Lentuan yläosaa) säännöllisesti kalastaneelle henkilölle. Esitys uudeksi käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuohjelmaksi on seuraava. Käyttö- ja päästötarkkailu Laitoksen toiminnasta pidetään hoitopäiväkirjaa. Kirjaan merkitään laitokselle tuodut ja laitokselta siirretyt kalamäärät, käytetyn rehun määrä päivittäin, rehun laatu, käytetyt kemikaalit, tiedot kalojen lääkityksestä ja roko-

16 tuksesta, käytettyjen lääkeaineiden määristä, kalataudeista sekä kalakuolemista ym. vastaavista tapahtumista laitoksella. Hoitopäiväkirjaan kirjataan myös käytetyn veden määrä sekä tiedot lietteenpoistosta ja sijoituksesta. Käytetystä kuivarehusta merkitään hoitopäiväkirjaan tuotenimi, raekoko sekä fosfori- ja typpipitoisuus. Rehun ravinnepitoisuuksista on käytettävissä valmistajan ilmoittamia tietoja (rehun vakuustodistus). Hoitopäiväkirja säilytetään laitoksella ja vaadittaessa esitetään valvovalle viranomaiselle. Valvovalle viranomaiselle annetaan vaadittaessa hoitopäiväkirjassa esitettävien tietojen luotettavuuden tarkistamiseksi tarpeelliset tiedot ja selvitykset. Hoitopäiväkirja toimitetaan Kainuun ympäristökeskukselle kasvatuskauden päätyttyä ympäristökeskuksen määräämänä ajankohtana. Kasvatuskauden päätyttyä, viimeistään seuraavan vuoden alussa toimitetaan yhteenveto kala- ja rehumääristä Kainuun ympäristökeskukselle Vahti-rekisteriä varten. Päästöjä vesistöön tarkkaillaan ottamalla vesinäytteet laitokselle tulevasta ja laitokselta lähtevästä vedestä kuusi kertaa vuodessa, kun kasvatettava kalamäärä on yli 30 tonnia vuodessa ja neljä kertaa, kun kasvatettava kalamäärä on pienempi kuin 30 tonnia vuodessa. Näytteet otetaan heinä- ja elokuussa kaksi kertaa kuukaudessa ja jos näytteitä otetaan kuusi kertaa vuodessa lisäksi kerran kesä- ja syyskuussa. Laitokselle tulevasta vedestä otetaan kertanäyte ja laitokselta lähtevästä vedestä vuorokauden kokoomanäyte automaattisella näytteenottimella tai vähintään 8 tunnin kokoomanäyte. Käsin kerätty kokoomanäyte koostuu vähintään kuudesta noin kahden tunnin välein päivän aikana kerätystä osanäytteestä. Näytteet toimitetaan analysoitavaksi vuorokauden kuluessa näytteenotosta tai mikäli näin ei voida toimia, näytteet pakastetaan ja toimitetaan myöhemmin pakastettuna laboratorioon analysoitavaksi. Laitoksen henkilökunta voi ottaa kuormitustarkkailunäytteet. Näytteistä määritetään kokonaisfosfori. 16 Vesistötarkkailu Kalankasvatuksen merkittävin vesistövaikutus on ravinnekuormituksen aiheuttama ravinteisuuden ja rehevyyden kasvu. Laitoksen aiheuttamien vesistöpäästöjen vaikutuksia tarkkaillaan kaksi kertaa vuodessa eli heinä- ja elokuussa otettavin vesinäyttein. Joka kolmas vuosi päästöjen vaikutuksia tarkkaillaan pintalevästön muodostumista ja määrää mittaavin perifytonkokein. Tällöin ei oteta vesinäytteitä. Vesinäytteet otetaan nykyisen ohjelman mukaisilta havaintopaikoilta Tolpanlammesta, Niskajärvestä, Lentuan Ulkuniemestä, Lentuan Koposenlahdelta ja Koposensaaren edustalta.

17 17 Vesistötarkkailun havaintopaikat Havaintopaikka Tunnus Koordinaatit Yk Vesistöalue Tolpanlampi KylTu Niskajärvi Nisjä Lentua, Ulkuniemi Lent Lentua, Koposenlahti Lent Lentua, Koposensaari Lent Havaintopaikkojen koordinaatit on mitattu GPS:llä näytteenoton yhteydessä. Pisteet eivät vastaa täysin ympäristöhallinnon Hertta-järjestelmässä olevia tietoja, mutta mainittuja pisteitä lähinnä olevat pisteet ovat seuraavat: Tolpanlampi Niskajärvi Lentua Lentua Lentua Näytteenottosyvyys on 1 m, 1 m pohjan yläpuolelta ja vesipatsaan puolivälistä, jos kokonaissyvyys on yli 8 m. Klorofyllinäytteet otetaan kokoomanäytteenä kaksi kertaa näkösyvyyden paksuisesta vesikerroksesta 0,5 m:n välein. Näytteistä tehdään seuraavat määritykset: Näkösyvyys (maastossa), lämpötila (maastossa), happi, ph, väri, kokonaisfosfori, fosfaattifosfori, kokonaistyppi, nitraatti- ja nitriittitypen summa, ammoniumtyppi, a-klorofylli ja fekaaliset koliformiset bakteerit. Perifytontarkkailu tehdään samoilla pisteillä kuin mistä vesinäytteet otetaan tai läheltä kyseisiä pisteitä siten, että virtausolot ym. ympäristötekijät ovat mahdollisimman samanlaiset. Tarkka paikka päätetään maastossa ja koordinaatit mitataan GPS:llä. Tutkimus tehdään kaksi kertaa kesässä heinä elokuussa inkuboimalla muovialustoja noin kolme viikkoa. Levyistä irrotetaan niihin kiinnittynyt levämassa ja lisätään ohjeen mukainen vesimäärä. Näytteistä määritetään a-klorofylli ja kiintoaine. Tähän mennessä perifytontarkkailu on tehty kolmella pisteellä (Tolpanlampi, Lent7 ja Lent8) joka neljäs vuosi, viimeksi vuonna Ehdotetun mukaisena tarkkailu aloitetaan vuonna 2008 ja sen jälkeen joka kolmas vuosi. Näytteenotossa noudatetaan vesi- ja ympäristöhallinnon antamia ohjeita. Kaikki määritykset tehdään SFS-standardien mukaisesti tai viranomaisten hyväksymin menetelmin. Kalaston ja kalastuksen tarkkailu Niskajärven alueen kalankasvatuslaitosten tarkkailua on toteutettu hakijan järjestämällä tarkkailulla, jossa on vuosittain tehty kalastustiedustelu viidelle Niskajärvellä ja noin 2 km sen alapuolella Koposenlahdella (Lentuan yläosaa) säännöllisesti kalastaneelle henkilölle. Henkilöt ovat olleet vuodesta toiseen samat. Tällä alueella ei tiettävästi ole muita seisovilla pyy-

18 dyksillä aktiivisesti kalastavia. Tiedustelussa on selvitetty vuosittain käytössä olleet pyydykset ja saatu saalis. Lisäksi on vuosittain selvitetty Iivantiiran osakaskunnan Nivan kylässä olevasta kalastuslupa-automaatista ostettujen lupien määrä. Tällä luvalla voi kalastaa heittovavoilla Vuonteen- ja Kaarneenkoskella sekä Tolpanlammen ylävirtaan olevalla Nivanvirralla. Tarkkailun perustulokset on toimitettu Kainuun työvoima- ja elinkeinokeskukseen vuosittain. Tarkkailua esitetään jatkettavan nykyisen käytännön mukaisesti. Kuormituksen kalataloudellisia vaikutuksia voidaan arvioida lisäksi vesistötarkkailun tulosten perusteella. 18 Tulosten toimittaminen ja raportointi Vesistötarkkailun tulokset toimitetaan heti niiden valmistuttua, kuitenkin viimeistään kuukauden kuluttua näytteenotosta tarkkailuvelvolliselle, Kainuun ympäristökeskukselle ja Kuhmon kaupungin ympäristöviranomaiselle. Päästö- ja vesistötarkkailun tulokset raportoidaan kerran vuodessa joko erikseen tai alueen yhteistarkkailuraporteissa. Kalataloustarkkailun perustulokset toimitetaan vuosittain Kainuun työvoima- ja elinkeinokeskukseen ja niistä tehdään yhteenveto seuraavan lupamääräysten tarkistamishakemukseen. Tarkkailuohjelmien muuttaminen Tarkkailuohjelmaan voidaan tehdä muutoksia Kainuun ympäristökeskuksen ja Kainuun työvoima- ja elinkeinokeskuksen hyväksymällä tavalla. VAHINKOA ESTÄVÄT TOIMENPITEET JA KORVAUKSET Edellisessä lupakäsittelyssä jätevesistä ei katsottu aiheutuvan korvattavaa vahinkoa. Jatkossa Vuonteen- ja Kaarneenkosken laitosten yhteenlaskettu kuormitus on sitä luokkaa, että toiminnan arvioidaan alentavan alavirranpuoleisen vesistön kalataloudellista käyttökelpoisuutta siinä määrin, että se tulee kompensoida. Kolmen kalankasvatuslaitoksen yhteisestä kuormituksesta aiheutuvat kalasto- ja kalastushaitat arvioidaan voitavan kompensoida vuotuisella 600 euron suuruisella kalatalousmaksulla. Kyseisellä summalla voidaan esimerkiksi istuttaa noin 120 kg pyyntikokoista kirjolohta, noin 350 kpl 2-vuotiasta taimenta tai noin yksikesäistä siikaa. Rehunkäytön suhteen jaettuna kalatalousmaksu olisi laitoksittain seuraava: Kaarneenkosken laitos 245, Vuonteen laitos 213 ja Aholan laitos 142. LUPAHAKEMUKSEN KÄSITTELY Lupahakemuksesta tiedottaminen Ympäristölupavirasto on antanut hakemuksen tiedoksi kuuluttamalla ympäristölupavirastossa ja Kuhmon kaupungissa sekä erityistiedoksiantona asianosaisille. Lisäksi ympäristölupavirasto on pyytänyt hakemuksesta lausunnon Kuhmon kaupungin kaavoitusviranomaiselta. Kuu-

19 lutuksen julkaisemisesta on lisäksi ilmoitettu paikallislehti Kuhmolaisessa. 19 Muistutukset ja vaatimukset 1. Kainuun ympäristökeskus Ympäristökeskus on todennut, että laitokselta alavirtaan oleva Lentua on Kainuun suurin säännöstelemätön järvi, jonka tilaa on pidetty lähes luonnontilaisena tai luonnontilaa vastaavana. Lentua on ympäristöhallinnon seurannoissa vertailujärvi ihmistoimintojen kuormitusvaikutuksia tutkittaessa. Vesipolitiikan puitedirektiivin toimeenpanoon liittyen Lentua on raportoitu EU:lle järvenä, jossa ei ole havaittavissa huomattavia ihmistoiminnan vaikutuksia. Lentuan happitilanne on kuitenkin heikentynyt viimeisen 30 vuoden aikana etenkin järven koillisosissa, vaikka päällysvedessä havaittavaa muutosta ei olekaan ilmennyt. Hapen vähentyminen harppauskerroksessa ja pohjan lähellä näyttäisi oleva jatkuva suuntaus kesä- ja talvikerrostuneisuuskausien lopulla. Humusvesien syvänteiden happitilanteen heikentyminen on tyypillistä kerrostuneisuuskausien aikana. Laitokselta alavirtaan Koposensaareen asti ulottuvalla alueella happitilanteen heikkeneminen johtuu pääosin kalankasvatuksen kuormitusvaikutuksista kuten hakemuksessakin on arvioitu. Lentuaan kohdistuva tämänhetkinen fosforikuormitus on järven sietokykyyn nähden pienempää, mutta kuitenkin sellaisella tasolla, että kuormituksen nostaminen heikentäisi järven tilaa. Fosforikuormituksen kasvu ilmenisi rehevyystason nousuna aluksi pohjanläheisessä vesikerroksessa ja myöhemmin koko järvessä. Vuonteen- ja Kaarneenkosken kalankasvatuslaitoksilta alavirtaan olevissa vedenlaadun havaintopaikoissa ei ole havaittavissa selvää ravinnepitoisuuksien kasvua. Päällysveden kokonaisfosforipitoisuudet ovat kuitenkin selvästi korkeammat Kaarneenkosken puoleisella osalla Lentuaa kuin esimerkiksi Lentuan syvänteessä, Timoniemen eteläpuolella. Päällysveden kokonaisfosforipitoisuus on esimerkiksi vesistöpisteessä Lentua 6 ollut keskimäärin 16 µg/l, ja Lentuan syvänteessä se on ollut keskimäärin 8 µg/l. Ympäristökeskus on katsonut, että Kuhmon Kala Oy:n sekä Aholan ja Vuonteen kalankasvatuslaitosten hakemuksissa esitetyt laajennetun toiminnan vaikutukset Natura alueeseen tulee arvioida luonnonsuojelulain 65 :n edellyttämällä tavalla (ns. Natura-arviointi). Mikäli laitosten rehun käyttö ja kuormitus pysyvät ennallaan, ei Natura-arviointia tarvitse tehdä. Kyseisen lain kohdan mukaan vaikutukset on arvioitava, jos hanke yksin tai yhdessä muiden hankkeiden kanssa todennäköisesti merkittävästi heikentää suojeluperusteena olevia luontoarvoja. Hakemuksessa esitettyyn arvioon Lentuan Natura-alueen suojeluperusteiden säilymisestä ei ole liitetty perusteluja eikä erittelyä suojelun perusteena oleviin luontodirektiivin liitteen I luontotyyppeihin kohdistuvista vaikutuksista. Yksi Lentuan Natura 2000-alueen keskeisistä suojeluperusteista on luontotyyppi 3110, Hiekkamaiden niukkamineraaliset niukkaravinteiset vedet, jota Lentuan katsotaan edustavan. Luontotyypin voidaan katsoa heikentyvän, jos sen pinta-ala supistuu tai ekosysteemin rakenne ja toimivuus huonontuvat.

20 Vaikutukset kalastoon ja kalastukseen sekä esitetyt vuotuiset kalatalousmaksut ovat ympäristökeskuksen näkemyksen mukaan osoitus siitä, että suojeluperusteiden heikentyminen on mahdollista hakemusten mukaisella toiminnalla. Natura-arvioinnissa tulee arvioida muutosten laajaalaisuutta ja vaikutusten merkittävyyttä suojeltavien luontoarvojen kannalta. Kaarneenkosken kalankasvatuslaitoksen hakemusta tulee täydentää myös luonnonravintolammikon toimintaa koskevien patorakenteiden, juoksutusten, täyttö- ja tyhjennysaikojen, ruokinnan, lannoitusten ja kalkitusten osalta. Ympäristökeskuksen tiedon mukaan hakemuksessa esitetty luonnonravintolammikko on tekolampi (VL 1 luku 2 ). Kun otetaan huomioon vesien johtaminen, hakemuksessa esitetty lannoituskäytäntö sekä laitoksen toimintakokonaisuus (YSA 2 ), tulee luonnonravintolammikko käsitellä tämän lupahakemuksen yhteydessä. Lammikon pinta-ala on ympäristökeskuksen tekemän kartta-arvion perusteella noin 3,4 hehtaaria. Luonnonravintolammikon toiminnasta ei ole tullut valituksia ympäristökeskukseen ja sen toiminta lienee vakiintunutta. Luonnonravintolammikkotoiminnan jatkamiselle ei näin ollen arvioida olevan esteitä. Ympäristökeskus on katsonut, että mikäli lammikko vuosittain tyhjennetään, kalankasvatuksessa syntyviä lietteitä ja lietevesiä ei tule käyttää lammikon lannoitukseen hygienia- ja kalatautiriskin vuoksi. Luonnonravintolammikon toiminnasta tulee pitää hoitopäiväkirjaa, johon merkitään tiedot ainakin vedenkorkeudesta sekä tiedot lammikon juoksutuksista, tuotannosta ja lannoituksista. Luonnonravintolammikon käyttötarkkailusta tulee laatia vuosiyhteenveto ja se tulee lähettää Kainuun ympäristökeskukselle laitoksen muiden vuosiyhteenvetotietojen yhteydessä. Lammikon pienestä koosta johtuen ympäristökeskus ei vaadi suoritettavaksi erillistä päästötarkkailua. Ympäristökeskuksen suorittamien tarkastusten, virtaamamittausten ja kuormitusnäytteenottojen perusteella laitos on toiminut yhtä poikkeusta lukuun ottamatta lupamääräysten mukaisesti. Ympäristökeskuksen suorittaman virtaamamittauksen mukaan laitoksen vedenkäyttö on ylittänyt luparajan ollen noin 0,76 m 3 /s. Suoritettujen tarkastusten perusteella laitosta on hoidettu huolellisesti. Vuosiyhteenvetotietojen perusteella rehunkäyttö on ylittänyt luparajan vuosina 1999 ja Rehukerroin on ylittänyt luparajan vuonna Vuoden 2006 vuosiyhteenvetotietojen perusteella laitos on toiminut lupamääräysten mukaisesti. Ominaiskuormitus tuotettua elävää kalakiloa kohden vuonna 2006 on ympäristökeskuksen arvion mukaan ollut 6,7 g fosforia ja 53 g typpeä. Hakemuksesta ilmeneviin uusiin kasvatusaltaisiin liittyen ympäristökeskus huomauttaa, että vesioikeuden päätöksessä on määräykset mm. laitoksen rakenteista sekä allasmääristä ja -tilavuuksista. Näin ollen allasrakenteiden ja -tilavuuksien muutokset olisi tullut esittää hyväksyttäviksi valvontaviranomaiselle ennen niiden toteuttamista. Oleelliset muutokset toiminnassa edellyttävät luvan muuttamista. Ympäristökeskus toteaa uudet pyöröaltaat parhaan käyttökelpoisen tekniikan vaatimusten mukaisiksi ja näin ollen ne on voitu ottaa kasvatuskäyttöön. 20