ASIA LUVAN HAKIJA. LUPAPÄÄTÖS Nro 99/12/1 Dnro PSAVI/94/04.08/2011 Annettu julkipanon jälkeen

Transkriptio

1 1 LUPAPÄÄTÖS Nro 99/12/1 Dnro PSAVI/94/04.08/2011 Annettu julkipanon jälkeen ASIA Hossanjoen (entinen T:mi Hossanjoen Lohi) kalankasvatuslaitoksen ympäristö- ja vesitalousluvan lupamääräysten tarkistaminen, Suomussalmi LUVAN HAKIJA Kuhmon Eko-Kala Oy Järveläntie KUHMO

2 2 SISÄLLYSLUETTELO HAKEMUS... 4 TOIMINTA JA SEN SIJAINTI... 4 LUPAMÄÄRÄYSTEN TARKISTAMISEN PERUSTE... 4 LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA... 4 TOIMINTAA KOSKEVAT LUVAT, KAUPPAKIRJA JA ALUEEN KAAVOITUSTILANNE... 4 TOIMINTA... 5 Yleiskuvaus toiminnasta... 5 Ympäristönsuojelulain mukainen toiminta... 5 Vesilain mukainen toiminta... 6 Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT) ja ympäristön kannalta paras käytäntö (BEP)... 7 YMPÄRISTÖKUORMITUS... 7 Päästöt pintavesiin... 7 Muut päästöt ja jätteet... 8 LAITOSALUE JA SEN YMPÄRISTÖ... 8 Asutus ja muu rakennettu ympäristö... 8 Alueen ja ympäristön yleiskuvaus... 9 Vesistön tila ja käyttö... 9 Vedenlaatu ja vesistön käyttökelpoisuus... 9 Kalasto ja kalastus TOIMINNAN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN Vaikutus pintavesiin Vaikutus kalastoon ja kalastukseen sekä vaikutusten kompensointi Riskit ja häiriötilanteet Arvio muista ympäristövaikutuksista TOIMINNAN JA SEN VAIKUTUSTEN TARKKAILU LUPAHAKEMUKSEN KÄSITTELY Lupahakemuksesta tiedottaminen Muistutukset ja vaatimukset MERKINTÄ A L U E H A L L I N T O V I R A S T O N R A T K A I S U LUPAMÄÄRÄYKSET Vesitalousluvan määräykset Määräykset pilaantumisen ehkäisemiseksi Päästöt pintavesiin Päästöt ilmaan ja melu Jätteiden käsittely ja hyödyntäminen Varastointi Tarkkailu- ja raportointimääräykset Häiriöt ja muut poikkeukselliset tilanteet Toiminnan lopettaminen Kalanistutusvelvoite Vesikasvillisuuden poisto Korvausmääräys OHJAUS ENNAKOIMATTOMAN VAHINGON VARALTA RATKAISUN PERUSTELUT Käsittelyratkaisun perustelut Lupamääräysten tarkistamisen edellytykset ja hakemuksen osittaisen hylkäämisen perustelut Lupamääräysten perustelut Vesitalousluvan lupamääräysten perustelut Määräykset pilaantumisen ehkäisemiseksi Tarkkailu- ja raportointimääräys Häiriöt ja muut poikkeukselliset tilanteet Toiminnan lopettaminen Kalanistutusvelvoite VASTAUS YKSILÖITYIHIN VAATIMUKSIIN LUVAN VOIMASSAOLO JA LUPAMÄÄRÄYSTEN TARKISTAMINEN... 37

3 Päätöksen voimassaolo Lupamääräysten tarkistaminen Korvattava päätös Päätöstä ankaramman asetuksen noudattaminen PÄÄTÖKSEN TÄYTÄNTÖÖNPANO SOVELLETUT SÄÄNNÖKSET KÄSITTELYMAKSU Ratkaisu Perustelut Oikeusohje MUUTOKSENHAKU

4 4 HAKEMUS Kuhmon Eko-Kala Oy on aluehallintovirastoon toimittamassaan ja täydentämässään hakemuksessa hakenut Hossanjoen kalankasvatuslaitoksen ja perkaamon ympäristö- ja vesitalousluvan lupamääräysten tarkistamista siten, että laitokselle johdettava vesimäärä on enintään 1,2 m 3 /s (1,2 m 3 /s), ei kuitenkaan enempää kuin 1/3 (1/3) Hossanjoen kokonaisvirtaamasta laitokselle otetaan pohjavettä laitosalueelta noin 10 l/s (10 l/s) käytettävä kuivarehumäärä on enintään kg ( kg) vuodessa fosforikuormitus on 710 kg (640 kg) vuodessa ja perkaamossa perataan kalaa noin kg vuodessa. Suluissa on voimassa olevan luvan mukaiset arvot ja rajoitukset. TOIMINTA JA SEN SIJAINTI Kuhmon Eko-Kala Oy:n Hossanjoen kalankasvatuslaitos ja perkaamo sijaitsevat Suomussalmen kunnan Ruhtinansalmen kylässä Tormuanjärven ja Kokkojärven välillä Anninpuron varrella noin 5 km Juntusrannan kylästä pohjoiseen hakijan omistamalla tilalla Hoskala RN:o 149:1. LUPAMÄÄRÄYSTEN TARKISTAMISEN PERUSTE Pohjois-Suomen ympäristölupaviraston antaman päätöksen nro 16/02/2 mukaan luvan haltijan on, mikäli se aikoo jatkaa kalankasvatusta vielä jälkeen, toimitettava ympäristölupavirastolle mennessä lupamääräysten tarkistamista koskeva hakemus uhalla, että ympäristölupavirasto voi määrätä luvan raukeamaan. LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA Aluehallintovirasto on toimivaltainen lupaviranomainen kalankasvatusta koskevissa ympäristölupa-asioissa ympäristönsuojeluasetuksen 5 :n 1 momentin 11c) kohdan nojalla ja pintaveden johtamista koskevissa vesilain mukaisissa lupa-asioissa vesilain (264/1961) 9 luvun 2 :n 1 momentin nojalla. TOIMINTAA KOSKEV AT L UV AT, KAUPP AKIRJ A J A ALUEEN KAAVOITUS- TILANNE Pohjois-Suomen ympäristölupavirasto on antamallaan päätöksellä nro 16/02/2 myöntänyt Seppo Kelalle T:mi Hossanjoen Lohen kalankasvatuslaitosta koskevan ympäristö- ja vesitalousluvan. Vaasan hallintooikeus on antanut valitukseen päätöksen, jolla valitus on hylätty. Kainuun maakunta -kuntayhtymän ympäristöterveydenhuollon eläinlääkintähuolto on todennut perkaamon ja jalostamon tilojen täyttävän elintervikelain vaatimukset ja hyväksynyt Kuhmon Eko-Kala Oy:n Hossan-

5 joen kalalaitoksen elintarvikelain 13 :n mukaan kala-alan laitokseksi Hakija on ostanut kalankasvatuslaitoskiinteistön Suomussalmen alueella on voimassa Kainuun liiton maakuntavaltuuston hyväksymä Kainuun maakuntakaava. Hossanjoen kalankasvatuslaitoksen alueella ei ole kaavamerkintöjä. Laitoksen alue on merkitty maa- ja metsätalousvaltaiseksi alueeksi. 5 TOIMINTA Yleiskuvaus toiminnasta Ympäristönsuojelulain mukainen toiminta Kalankasvatuslaitos on aloittanut toimintansa vuonna 1978 ja vuodesta 2008 se on ollut hakijan omistuksessa. Laitoksella kasvatetaan kirjolohta teuraskalaksi. Kalankasvatus tapahtuu maa-altaissa. Lisäksi laitoksella on poikaskasvatusta varten hautomo. Vesi laitokselle otetaan Tormuanjärvestä ja kasvatuksessa käytetty vesi johdetaan Anninpuron kautta Kellojokeen, josta vedet laskevat Kokkojärveen. Kalankasvatuslaitoksen yhteydessä sijaitsevassa perkaamossa perataan laitoksella kasvatettua kalaa. Laitos työllistää 3 henkilöä ympäri vuoden. Voimassa olevan luvan mukainen kasvatettava kalamäärä on noin kg vuodessa, sallittu kuivarehun käyttö enintään kg vuodessa ja fosforikuormitus enintään 640 kg vuodessa. Käytettävän kuivarehun fosforipitoisuus, poikasrehua lukuun ottamatta, saa olla enintään 1 %. Hautomo on käynnistetty ja siellä on tarkoitus tuottaa vuosittain noin vastakuoriutunutta poikasta. Nolla yksivuotiaat kirjolohenpoikaset, painoltaan 8 50 g, siirretään hakijan muille laitoksille jatkokasvatettavaksi ja mahdolliset ylimääräiset poikaset myydään. Lupaa haetaan toiminnan jatkamiseen hieman nykyistä laajempana. Määrääväksi luparajaksi esitetään fosforin vuosikuormitusrajaa 710 kg, joka lasketaan tuotantotietojen perusteella. Kalojen ruokintaan käytettäisiin kuivarehua noin kg/v. Kasvatuksessa käytetään mahdollisimman vähän fosforia sisältäviä kuivarehuja. Kalat ruokitaan kuivarehulla automaattiruokintana sähköisillä sirottimilla. Kaksikolmasosaa tuotannosta perataan ja jalostetaan laitosalueen perkaamossa ja kolmasosa 1 2-vuotiaista kirjolohista, painoltaan 0,2 1,4 kg, kuljetetaan elävinä hakijan Katerman verkkoallaslaitokselle jatkokasvatettavaksi ja jatkojalostettavaksi. Voimassa olevan luvan mukaan laitoksella muodostuva jätevesi on johdettava vesistöön laskeutusaltaiden kautta. Perkaamon, hautomon ja poikashallin jätevedet on johdettava sakokaivojen kautta purkukanavaan. Kalankasvatusaltaiden ja perkaamon poistouoman on oltava varustettu ylivuotokourulla, -reunalla tai muulla vastaavalla lietteen pidätyslaitteella. Liete on poistettava altaiden ja perkaamon poistouoman lietekouruista tai - taskuista kasvukauden aikana vähintään kerran viikossa ja selkeytysaltaista vähintään kerran kuukaudessa. Altaat on puhdistettava niiden tyhjen-

6 nyksen yhteydessä. Poistettu liete on siirrettävä lietteen laskeutusaltaaseen siten, että se ei pääse valumaan vesistöön eikä pilaamaan käyttökelpoista pohjavettä. Kasvatusaltaiden ja perkaamon poistouoman lietetaskuista lietettä on poistettu kaivinkoneeseen kytketyllä pumpulla kasvukauden aikana kerran viikossa ja selkeytysaltaista kerran kuukaudessa. Ajoittain lietettä on poistettu harvemminkin, sillä nykyisillä rehuilla lietettä kertyy vähän. Kasvatusaltaat puhdistetaan niiden tyhjennyksen yhteydessä. Lietettä on poistettu vuodessa noin 60 m 3. Lietevesi johdetaan laskeutusaltaaseen, josta vesi imeytyy maahan. Laskeutusaltaaseen jäävä liete viedään pelloille lannoitteeksi. Hossanjoen kalankasvatuslaitoksella on käytetty kuivarehua vuosina kiloa vuodessa, keskimäärin kg vuodessa. Kalojen lisäkasvu on ollut kg vuodessa, keskimäärin kg vuodessa. Rehukerroin on ollut 0,99 1,39, keskimäärin 1,14. Uuden yrittäjän aikana vuosina rehunkäyttö on ollut kg vuodessa, keskimäärin vuodessa ja kalojen lisäkasvu kg vuodessa, keskimäärin kg vuodessa. Lupakaudella käytetyn rehun keskimääräinen fosforipitoisuus on ollut 0,92 % (vaihtelu 0,81 1,00) ja typpipitoisuus 7,09 % (vaihtelu 6,4 7,5). Hakemuksen mukaan kalojen ruokintaan käytettäisiin kuivarehua noin kg/v. Kasvatuksessa käytetään mahdollisimman vähän fosforia sisältäviä kuivarehuja. 6 Perkaamo Kalankasvatuslaitoksen alueella olevassa vuonna 2009 saneeratussa perkaamossa perataan ja jalostetaan vuosittain kalankasvatuslaitoksen tuotantoa. Perattava kalamäärä on kg vuodessa. Perkeet kompostoidaan. Jätevesi johdetaan viiden sakokaivon kautta lietesyvennyksin varustettuun kanavaan, joka laskee Anninpuroon. Perkauksen sivutuotteista valmistetaan kalaöljyä, joka voidaan käyttää tuotantotilojen lämmitykseen. Perkaamosssa syntyvä liete jää sakokaivoihin, jotka kunnallinen jätehuolto tyhjentää noin kaksi kertaa vuodessa. Perkauksesta aiheutuva kuormitus ajoittuu talviaikaan ja on hyvin vähäistä kasvatustoiminnasta aiheutuvaan kuormitukseen verrattuna. Vesilain mukainen toiminta Vesi laitokselle johdetaan Tormuanjärvestä ja käytetty vesi kahden selkeytysaltaan kautta Anninpuroon ja edelleen Kellojokeen, joka laskee Kokkojärveen. Nykyisen päätöksen mukaan laitokselle saa johtaa vettä Tormuanjärvestä enintään 1,2 m 3 /s, ei kuitenkaan enempää kuin 1/3 Hossanjoen kokonaisvirtaamasta sekä ottaa laitosalueelta pohjavettä noin 10 l/s. Laitoksella käytettyä vesimäärää seurataan automaattisella virtausmittarilla. Mittari on arka sähkökatkoksille, mistä johtuen sitä pidetään päällä tarvittaessa, kuitenkin vähintään kaksi kertaa viikossa, kun virtaama luetaan ja aina näytteenottopäivinä. Pinta- ja pohjavedenkäytön luparajat esitetään pidettäväksi ennallaan.

7 Kaloja kasvatetaan viidessä lietetaskuin varustetussa maa-altaassa, joista vedet johdetaan kahden selkeytysaltaan kautta vesistöön. Altaiden kokonaistilavuus on noin m 3. Perkaamossa käytetään vettä noin 100 m 3 vuodessa. Vesi otetaan Tormuanjärvestä erillistä vedenottokanavaa pitkin. 7 Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT) ja ympäristön kannalta paras käytäntö (BEP) Kalankasvatuksen merkittävin ympäristövaikutus on sen jätevesien aiheuttama vesistön rehevöityminen. Päähuomio ympäristövaikutusten vähentämisessä on kiinnitetty ravinnekuormitukseen. Tehokkaimpia toimia ravinnekuormituksen pienentämiseksi ovat rehujen laadun ja niiden käytön kehittäminen. Rehujen tuotekehityksen avulla lohikalojen kasvatuksen typpikuormitusta voitaneen pienentää korkeintaan 5 10 % ja fosforikuormitusta korkeintaan % nykyisestä. Suuremmat muutokset rehujen kuormittavuudessa vaarantavat kalojen hyvinvoinnin ja heikentävät rasvoittumisen vuoksi tuotetun kalan laatua. Laitoksen huolellinen hoito, ruokinnan optimointi ja mahdollisimman vähän ravinteita sisältävän rehun käyttö ovat tehokkaimpia tapoja vähentää kuormitusta. Vesistövaikutuksia tarkkaillaan viranomaisten hyväksymällä tavalla. Maa-alueille suunnitellut kiertovesilaitokset eivät sovellu kirjolohen eivätkä muunkaan halvan kalan ruokakalakasvatukseen suurten investointi- ja käyttökustannusten vuoksi. YMPÄRISTÖKUORMITUS Päästöt pintavesiin Nykyisen luvan mukainen fosforikuormitus saa olla enintään 640 kg vuodessa. Vuosina laskennallinen fosforikuormitus on ollut kg vuodessa, keskimäärin 267 kg vuodessa ja typpikuormitus kg vuodessa, keskimäärin kg vuodessa. Laskennallinen fosforikuormitus on vuosina ollut kg vuodessa, keskimäärin 547 kg vuodessa ja typpikuormitus kg vuodessa, keskimäärin kg vuodessa. Laitoksen aiheuttamaa fosforikuormitusta on vuosina tutkittu 4 10 kertaa vuodessa, 4 9 kertaa kasvatuskaudella, ottamalla kertanäyte laitokselle tulevasta vedestä ja vuorokauden kokoomanäyte laitokselta lähtevästä vedetä sekä mittaamalla laitoksella käytetty vesimäärä. Mitattu fosforikuormitus on ollut vuosien kasvatuskaudella 0,5 1,3 kg/vrk, keskimäärin 0,9 kg/vrk ja vuosina ,3 2,2 kg/vrk. Vuosien kasvatuskaudella laskennallinen fosforikuormitus on ollut 1,1 3,2 kg/vrk, keskimäärin 1,8 kg/vrk sekä vuosien kasvatuskaudella 3,7 3,8 kg/vrk.

8 Kuormitusta on arvioitu laskennallisesti tuotantotietojen perusteella eli käytetyn rehumäärän ja laadun sekä kalan lisäkasvun perusteella. Lisäkasvu, rehun käyttö sekä fosfori- ja typpikuormitus on saatu ympäristöhallinnon Vahti-järjestelmästä. Lietteenpoistoa tarkastelussa ei ole otettu huomioon. Kasvatuskauden (kesä-syyskuu, 122 vrk) keskimääräistä kuormitusta arvioitaessa rehusta on arvioitu käytetyn 90 %. Kasvatettavan kalan fosforipitoisuutena on käytetty 0,4 % ja typpipitoisuutena 2,75 %. Vuosina rehun keskimääräinen fosforipitoisuus on ollut 0,92 % ja typpipitoisuus 7,09 %. Mitattu kuormitus on ollut pienempää kuin tuotantotietojen perusteella laskettu kuormitus. Kuormitus on ollut luparajaa vähäisempää. Uuden yrittäjän aikana vuosina kuormitus on ollut isommista kasvatusmääristä ja runsaammasta rehunkäytöstä johtuen suurempaa kuin vuosina Lupaa haetaan toiminnan jatkamiseen hieman nykyistä laajempana. Määrääväksi luparajaksi esitetään fosforin vuosikuormitusrajaa 710 kg, joka lasketaan tuotantotietojen perusteella. 8 Muut päästöt ja jätteet Jätteitä ovat kasvatusaltaista poistettu liete, kuolleet kalat, kalojen perkausjäte ja rehusäkit. Toiminta ei aiheuta hajua eikä häiritsevää melua laitosalueen ulkopuolelle. Tyhjentyvien rehusäkkien määrä on noin 200 kpl/v. Rehusäkeistä osa menee hyötykäyttöön, osa hävitetään polttamalla. Laitoksella käytetään elintarviketeollisuudelle tarkoitettuja pesuaineita. Ne säilytetään suljetuissa astioissa. Perkeitä laitoksella syntyy noin kg/v. Kuolleet kalat, noin kg/v, kompostoidaan. Tavanomaista jätettä syntyy vain pieniä määriä ja se menee asianmukaiseen jätekeräykseen. Ongelmajätteitä ei synny. Kuorma-autoilla kuljetetaan kaloja ja rehua. Laitokselta viedään poikasia keväällä kahden viikon aikana noin 3 4 kertaa. Teuraskokoisten kalojen kuljetuksia on noin kertaa vuodessa ja ne ajoittuvat pääosin syksyyn. Rehuja tuodaan noin 5 6 kertaa vuodessa. LAITOSALUE JA SEN YMPÄRISTÖ Suojelukohteet ja pohjavesialueet Asutus ja muu rakennettu ympäristö Hossanjoen kalankasvatuslaitoksen vaikutusalueella ei sijaitse pohjavesialueita tai suojeluohjelmiin kuuluvia suojelualueita. Hossanjoen alueella on harvaa kiinteää ja vapaa-ajan asutusta. Kellojokivarressa ei ole asutusta. Juntusjärven rannalla sijaitsevaan Juntusrannan taajamaan on Kellojoen suulta etäisyyttä noin 3 km.

9 Alueen ja ympäristön yleiskuvaus Laitoksen vaikutusalueella ei sijaitse pintavedenottamoita tai yleisiä uimarantoja. Kellojoen vettä ei käytetä talousvetenä. Paikalliset asukkaat ja kesämökkiläiset käyttävät vesistöä kalastukseen, veneilyyn ja uintiin sekä sauna- ja kasteluvetenä. Veneily on kalastukseen ja virkistyskäyttöön liittyvää vene- ja kanoottiliikennettä. Hossanjoen kalankasvatuslaitokselle johdetaan vettä Tormuanjärvestä ja jätevesi johdetaan Anninpuron ja Kellojoen kautta Kokkojärveen. Kokkojärvi on osa Juntusjärveä, joka on osa Kiantajärveä, jonka pinta-ala on noin 153 km 2 ja säännöstelyväli 4 m. Kokkojärveen laskevan Hossanjoen valuma-alue (59.521) on km 2 ja järvisyys 7,1 %. Kiantajärven reitin valuma-alue (59.5) on 3428 km 2 ja järvisyys 10,2 % ja Oulujärveen laskevan Hyrynsalmen reitin valuma-alue on km 2 ja järvisyys 8 %. Virtaaman keski- ja ääriarvot Hossassa (F = 906 km 2, L = 8,1 %) ovat vuosijaksolla olleet: 9 Vesistön tila ja käyttö MQ = 12,2 m 3 /s HQ = 118 m 3 /s MHQ =74,1 m 3 /s MNQ = 3,03 m 3 /s NQ = 1,97 m 3 /s Hossanjoen suulla, Alajoen ja Kellojoen laskiessa Kokkojärveen, valumaalue on km 2 ja järvisyys 7,1 %. Edellä mainituista virtaamista valuma-alueiden suhteella lasketuiksi virtaamiksi Alaojan suulla saadaan: MQ = 17,3 m 3 /s HQ = 168 m 3 /s MHQ = 105 m 3 /s MNQ =4,3 m 3 /s NQ =2,8 m 3 /s Vedenlaatu ja vesistön käyttökelpoisuus Säännöstelyn lisäksi vedenlaatuun Hyrynsalmen reitillä vaikuttavat maa- ja metsätaloudesta sekä haja-asutuksesta aiheutuva hajakuormitus, kalankasvatus ja taajamakuormitus sekä ilmasta tuleva laskeuma. Hossanjoen kalankasvatuslaitoksen lähimmät pistekuormittajat ovat Juntusrannassa sijaitseva jätevedenpuhdistamo ja Tormuanjärvestä noin 12 kilometriä ylävirtaan Hossanjoen varrella sijaitseva Hossan Forelli Oy:n kalankasvatuslaitos. Suomen ympäristökeskuksen kehittämän ja ylläpitämän vesistömallijärjestelmän perusteella Hossanjoen alaosalla (59.521) pistekuormitus on kg fosforia ja kg typpeä vuodessa. Mallin tietojen perusteella pistemäinen ravinnekuormitus on noin 13 % fosforin ja 6 % typen alueelta lähtevästä kokonaiskuormasta. Vesistömallijärjestelmään liitetty vedenlaatuosio laskee kokonaisfosforin, kokonaistypen ja kiintoaineen kuormitusta vesistöihin maa-alueilta ja aineiden kulkeutumista vesistössä.

10 Laitoksen vesistövaikutuksia on tarkkailtu. Havaintopaikat sijaitsevat laitokselta ylävirtaan (Hos Tu), Kellojoen suulla (Hoss) Hallasenahontien sillalla sekä Kokkojärvessä (Kokk1) Juntusrannan pudotuspaikan edustalla. Vesistötarkkailunäytteet otetaan ohjelman mukaisesti maalis-huhtikuussa (Kokkojärvi), heinäkuussa ja elokuussa. Vedenlaadun nykytilaa on tarkasteltu jakson vedenlaatutuloksien perusteella. Kellojoessa ja Kokkojärvessä vesi on ollut hieman hapanta tai lähes neutraalia sekä humuspitoista ja sähkönjohtavuusarvot ovat olleet luonnonvesille tyypillistä matalaa tasoa. Kokkojärven kiintoainepitoisuudet ovat olleet pieniä ja veden sameus melko vähäistä. Kemiallinen hapenkulutus (COD Mn ) on ollut talviaikaan Kokkojärvessä humusvesille tyypillistä tasoa ja veden hygieeninen laatu hyvä. Veden happipitoisuus on kesäaikaan vuosina ollut hyvä tai tyydyttävä Kellojoen näytteenottopaikalla. Laitokselta alavirtaan (näytteenottopaikka Hoss) veden happipitoisuus on ollut kuitenkin usein hieman matalampi kuin laitokselta ylävirtaan (Hoss Tu). Talviaikaisia tarkkailutietoja on Kellojoelta vuosilta ja Kokkojärvestä vuosilta Talviaikaan Kellojoen ja Kokkojärven pinnanläheisen vesikerroksen happipitoisuudet ovat olleet pääosin tyydyttävää tasoa. Kokkojärven väliveden ja pohjanläheisen vesikerroksen happitilanne on ollut kuitenkin usein huono ja järven pohjan happivajaus (veden hapenkyllästeisyys 2 11 %) on ollut selvä kevättalvella 2003, 2006, 2008 ja Kokkojärven pohjanläheisessä vesikerroksessa on esiintynyt jonkin verran alentuneita happipitoisuuksia myös kesällä. Heinäkuussa 2005 hapenkyllästeisyys oli 56 % (veden happipitoisuus 5,6 mg/l) ja vuoden 2010 heinä-elokuussa 51 % ja 52 % (5,0 ja 4,9 mg/l). Lisäksi alle 70 %:n hapenkyllästeisyyttä on esiintynyt Kokkojärven pohjalla kesällä 2006, 2008 ja Kalankasvatuslaitokselta ylävirtaan veden kokonaisfosforipitoisuudet ovat olleet heinä-elokuussa 7 19 µg/l (keskiarvo 12 µg/l) ja laitokselta alavirtaan µg/l (keskiarvo 25 µg/l). Kokonaistyppipitoisuudet ovat olleet laitokselta ylävirtaan µg/l (keskiarvo 270 µg/l) ja alavirtaan µg/l (keskiarvo 370 µg/l). Myös fosfaattifosforin ja epäorgaanisen typen (nitriitti-nitraatti ja ammoniumtyppi) pitoisuudet ovat olleet pienempiä laitokselta ylävirtaan kuin alavirtaan. Tämä viittaa laitoksen vesistöä rehevöittävään vaikutukseen. Laitokselta ylävirtaan mitatut kesän ravinne- ja a- klorofyllipitoisuudet ilmentävät pääosin karuja tai lievästi reheviä olosuhteita ja laitokselta alavirtaan lähinnä lievää rehevyyttä. Talviaikana Kellojoen ravinnepitoisuudet ovat olleet matalampia ja ravinnepitoisuuksien erot laitokselta ylä- ja alavirtaan pienempiä. Jonkin verran laitokselta ylä- ja alavirtaan olevien näytepaikkojen välille tulee myös hajakuormitusta. Kokkojärven pintakerroksessa kesän kokonaisfosforipitoisuudet ovat olleet 9 26 µg/l (keskiarvo 15 µg/l) ja kokonaistyppipitoisuudet µg/l (keskiarvo 300 µg/l). A-klorofyllipitoisuudet ovat olleet 1,7 9,1 µg/l (keskiarvo 4,6 µg/l). Ravinne- ja a-klorofyllipitoisuuksien perusteella Kokkojärvi on melko karu vesistö. Talviaikaan esiintyvän happikadon seurauksena pohjan sedimenttikerroksista on useana keväänä liuennut veteen ravinteita. Myös väri- ja sähkönjohtavuusarvot ovat olleet koholla vähähappisuuteen liittyen. Kesän kerrostuneisuuskaudella happivajaus on ollut melko lievää eikä sisäiseen kuormitukseen viittaavaa ole juurikaan havaittu. Kellojoen näytteenottopaikkojen veden hapenkyllästeisyysarvoissa ei ole vuosina havaittavissa selvää kehityssuuntaa, mutta jakson alussa mitatuissa hapenkyllästeisyysarvoissa on esiintynyt enemmän vaihtelua kuin myöhemmissä mittauksissa. Lisäksi kalankasvatuslaitokselta 10

11 alavirtaan ovat arvot olleet jatkuvasti hieman matalampia kuin ylävirtaan olevat arvot ja kerran ( ) laitokselta alavirtaan on mitattu selvästi alentunut hapen kyllästysaste. Kokkojärven veden happipitoisuusarvoissa ei ole havaittavissa selvää kehitystä vuosina Järven pohjanläheisessä kerroksessa (7 m) on esiintynyt koko havaintojakson ajan heikentyneitä veden hapenkyllästeisyysarvoja, mikä on useille järvisyvänteille kerrostuneisuusaikoina tyypillinen ilmiö, etenkin talvella. Kellojoen ja Kokkojärven kokonaisfosforipitoisuuksissa ja epäorgaanisen eli fosfaattifosforin pitoisuuksissa ei ole tapahtunut selvää kehitystä vuosien aikana. Kalankasvatuslaitokselta alavirtaan näytteenottopaikalla (Hoss) kokonaisfosforipitoisuuksissa on kuitenkin esiintynyt enemmän vaihtelua kuin ylävirtaan näytteenottopaikalla (Hoss Tu). Kellojoen kokonaistypen ja epäorgaanisen typen (nitriitti-nitraatti + ammoniumtyppi) määrät ovat pysyneet tasaisina kalankasvatuslaitokselta ylävirtaan paikalla (Hoss Tu) koko tarkkailujakson aikana, mutta laitokselta alavirtaan sekä kokonaistyppipitoisuuksissa että epäorgaanisen typen pitoisuuksissa on havaittavissa hienoista nousua 2000-luvun lopulla. Lisäksi kokonaistyppipitoisuudet ovat olleet nykyistä tasoa korkeampia luvulla. Kokkojärven pohjanläheisen vesikerroksen (7 m) typpi- ja fosforipitoisuudet ovat vaihdelleet runsaasti eri näytteenottokertojen välillä. Pohjanläheisen veden kärsiessä happikadosta sedimentistä liukenee takaisin veteen ravinteita, mikä selittää havaittuja suuria ravinnepitoisuuksia. Kokonaisuutena Kokkojärven typpipitoisuuksissa ei ole havaittavissa selkeää kehityssuuntaa. Kesä-elokuun a-klorofyllipitoisuudet ovat vaihdelleet jonkin verran etenkin Kokkojärvessä eri näytteenottokertojen välillä. Pitoisuudet ovat kuitenkin pääosin olleet Kellojoessa ja Kokkojärvessä noin 2 6 µg/l. Tämä ilmentää melko karuja olosuhteita. Selkeää a-klorofyllipitoisuuksien kehityssuuntaa ei ole havaittavissa tarkastelujakson aikana. Kiintoaine- ja a-klorofyllipitoisuuksissa on esiintynyt suurta vaihtelua eri näytteenottoajankohtien ja näytteenottopaikkojen välillä. Keskimäärin suurimmat sekä kiintoaineen että a-klorofyllin määrät on mitattu Hossanjoen kalankasvatuslaitokselta alavirtaan näytteenottopaikalla (Hoss). Muilla näytteenottopaikoilla kiintoaineen ja a-klorofyllin määrät ovat olleet useimmiten pienempiä. 11 Vesistön laatuluokitus ja tilatavoitteet Vuosien vedenlaatuaineiston perusteella tehdyn, aiemmin käytössä olleen vesistöjen yleisen käyttökelpoisuusluokituksen mukaan alueen vesistöt kuuluivat pääosin luokkaan hyvä, mutta Anninpurossa sijaitseva Anninlampi ja Kellojoessa sijaitseva Kellolampi luokiteltiin tyydyttäviksi (ympäristöhallinnon OIVA-tietojärjestelmä). Luokitus kuvaa vesistöjen keskimääräistä veden laatua sekä soveltuvuutta vedenhankintaan, kalavedeksi ja virkistyskäyttöön. Vesistöt on luokiteltu viiteen luokkaan: erinomainen, hyvä, tyydyttävä, välttävä ja huono. Nykyisin käytössä olevassa pintavesien ekologisessa luokituksessa tilan arvioinnin pääpaino on biologisissa laatutekijöissä. Näitä ovat planktonlevät, vesikasvit, pohjalevät, pohjaeläimet ja kalat. Biologisten laatutekijöiden tilaa kuvaavien muuttujien arvoja verrataan oloihin, joissa ihmisen vaikutus

12 on vähäinen. Pintavesien ekologista tilaa kuvaavat luokat ovat erinomainen, hyvä, tyydyttävä, välttävä ja huono. Pintavesien ekologisessa luokituksessa rakenteellisten ja hydrologisten muutosten voimakkuuden perusteella vedet on jaettu keinotekoisiin, voimakkaasti muutettuihin ja sellaisiin, joissa muutokset eivät aiheuta merkittäviä kielteisiä vaikutuksia vesien tilaan. Arvioinnissa on otettu huomioon muun muassa vesistön säännöstelyn voimakkuus, padot, perkaukset ja penkereet. Keinotekoisissa ja voimakkaasti muutetuissa vesissä on alhaisemmat vesien tilatavoitteet kuin sellaisissa vesissä, joita ihmistoiminta ei ole merkittävästi fyysisesti muuttanut. Pintavedet ovat luonnostaan erilaisia muun muassa maantieteellisistä syistä ja maaperästä johtuen. Tämän takia pintavedet on tyypitelty niiden luontaisten ominaisuuksien (joissa valuma-alueen koko ja turvepitoisuus, järvissä koko ja humuspitoisuus) perusteella. Ympäristöhallinnon tietojen mukaan Tormuanjärvi on tyypiltään matala humusjärvi (Mh), Hossanjoki on suuri kangasmaiden joki (Sk) ja Kiantajärvi on suuri humusjärvi (Sh). Erikseen on tehty kemiallisen tilan luokittelu, joka perustuu 42 haitallisen tai vaarallisen aineen tai aineryhmän ympäristönlaatunormeihin. Pintaveden kemiallinen tila on hyvä, jos haitallisten aineiden ja yhdisteiden mitatut pitoisuudet ovat alle ympäristönlaatunormin. Jos pitoisuuksien vuosikeskiarvo ylittää ympäristönlaatunormin, tila ei ole hyvä. Tormuanjärvelle ei ole tehty ekologisen tilan luokittelua eikä saatavilla ole myöskään asiantuntija-arviota. Hossanjoen vesimuodostuman, johon myös Kellojoki kuuluu, ekologinen tila on erinomainen ja kemiallinen tila hyvä. Kiantajärvi, johon myös Kokkojärvi osana kuuluu, on luokiteltu voimakkaasti muutetuksi vesistöksi, jonka ekologinen tila on hyvä suhteutettuna parhaaseen mahdolliseen saavutettavissa olevaan tilaan. Kiantajärven kemiallinen tila on myös hyvä. Vesienhoitolainsäädännön mukaan pintavesissä tulee saavuttaa hyvä tila vuoteen 2015 mennessä, eikä erinomaisiksi tai hyviksi arvioitujen vesien tilaa saa heikentää. Hossanjoen alueen luokitellut vesistöt ovat hyvässä tai erinomaisessa tilassa ja Oulujoen Iijoen vesienhoitoalueen toimenpideohjelmassa ei ole ehdotettu niihin kohdistuvia lisätoimenpiteitä, vaan nykytilan säilyminen on arvioitu turvatuksi nykykäytännön mukaisilla toimenpiteillä. Kalankasvatus on Oulujoen vesistössä pystynyt vähentämään kuormitusta vesiensuojelun tavoitteet vuoteen ohjelmassa toimialalle asetettujen tavoitteiden mukaisesti. 12 Kalasto ja kalastus Kalankasvatuslaitokselta alavirtaan Kellojoella kalastaa muutama henkilö lähinnä heittovavoilla ja verkoilla. Kalastus on pienimuotoista kotitarvekalastusta ja saalis on pääasiassa haukea ja ahventa. Kalastus Alajoella on pääasiassa vapakalastusta verkkokalastuksen ollessa vähäistä. Saalis Alajoella on pääasiassa haukea, ahventa ja taimenta. Näiden lisäksi saadaan vähän madetta ja siikaa. Kalankasvatuslaitoksen velvoitetaimenet on istutettu Alajokeen. Alajoella on myös pyyntivahva rapukanta. Joella on muutamia ravustajia ja rapusaalis on arviolta muutamia tuhansia vuodessa. Kokkojärven Juntusjärven alueella on vuonna kalastanut kaksi kirjanpitokalastajaa verkoilla ja katiskoilla. Verkoilla kalastettiin sekä kesällä että talvella. Saalis oli yhteensä 477 kg. Saaliista oli haukea 227 kg, sii-

13 kaa 73 kg, ahventa 65 kg, madetta 46 kg, kuhaa 27 kg ja muikkua 24 kg sekä satunnaisesti säynettä, taimenta ja särkeä. Kalastajakohtainen saalis oli kotitarvekalastuksen luonne huomioon ottaen hyvä eli keskimäärin 239 kg. Harvoilla verkoilla saadun hauen yksikkösaalis oli kohtalainen eli keskimäärin 810 g verkon kokukertaa kohden. Siikaverkoilla siikaa saatiin vähän eli keskimäärin 219 g verkon kokukertaa kohden. Kalastajien mukaan pyydysten likaantuminen haittasi kalastusta. Kalojen makuvirheitä ei kommentoitu. Kiantajärvellä kalasti vuonna 2009 vajaa 900 taloutta, joista 41 % kalasti vavoilla Metsähallituksen vieheluvalla. Kotitarvekalastajien kalastus oli pääasiassa verkko-, vapa- ja katiskakalastusta. Ammattimaista kalastusta harjoitti neljä kalastajaa verkoilla, isorysillä, nuotalla ja katiskoilla. Kokonaissaalis oli vuonna 2009 Kiantajärvellä noin 93 tonnia, josta muikkua oli 34 %, siikaa sekä haukea molempia 16 % ja ahventa 14 %. Näiden lisäksi saatiin merkittävästi kuhaa, taimenta, harjusta, madetta, särkikaloja ja kuoretta sekä vähän kirjolohta ja järvilohta. Kotitarvekalastajien osuus kokonaissaaliista oli yli puolet. Talouskohtainen saalis oli kotitarvekalastuksen luonne ja vapakalastuksen suosio huomioon ottaen kohtalainen eli keskimäärin 55 kg. Viehekalastusluvan lunastaneilla keskimääräinen saalis oli kg ja muilla varsin hyvä eli kg. Ammattikalastajien keskimääräinen saalis oli 11 tonnia. Kiantajärvellä kalastusta eniten haittaavana tekijänä pidettiin selvästi vesistön säännöstelyä, jota kommentoi 73 % kalastajista. Pyydysten likaantumista ja heikkoa saalista kommentoi noin puolet kalastajista. Kalojen makuvirheitä kommentoi vain yksi kalastaja. Alajokeen on istutettu vuosittain kalankasvatuslaitoksen velvoitteena olevat taimenet eli 100 kg vähintään 40 cm mittaista järvitaimenta. Alajokeen on istutettu joinakin vuosina myös harjusta. Kellojokeen ei ole tehty istutuksia. Kiantajärveen istutetaan säännöstelyn velvoitehoitona siikaa, taimenta ja kuhaa. Kiantajärveen on istutettu joinakin vuosina myös järvikutuista harjusta ja järvilohta. 13 TOIMINNAN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN Vaikutus pintavesiin Kalankasvatuksen vaikutukset vesistössä voivat olla lähinnä happea kuluttavia ja rehevöittäviä. Happiongelmia saattaa esiintyä alueilla, joissa veden vaihtuvuus on vähäistä, kuten suojaisissa lahdissa ja järvisyvänteissä. Virtaavissa vesissä happiongelmia esiintyy harvemmin. Ravinnekuormitus lisää vesistön rehevyyttä. Selvimmin vaikutukset ilmenevät keski- ja loppukesällä, jolloin vedet ovat lämpimimmillään ja perustuotanto on voimakasta. Ravinteisuuden kasvu lisää sekä planktisen- että pintalevästön kasvua, mikä voi ilmetä rantojen ja kiinteiden kalanpyydysten limoittumisen lisääntymisenä. Myös rantakasvillisuus voi lisääntyä. Kaikki vesiin päätyvä fosfori ei kuitenkaan aiheuta rehevöitymistä. Ulosteen käyttökelpoisuus on selvästi alhaisempi kuin rehun, sillä kala on jo hyödyntänyt rehuista käyttökelpoisimman fosforin kasvuunsa. Tutkimusten mukaan kalankasvatuksesta peräisin olevasta fosforista noin kolmannes on levästölle käyttökelpoisessa muodossa ja soijapohjaista rehua käytettäessä vieläkin vähemmän.

14 Hossanjoen laitokselta vedet johdetaan Anninpuroa ja Kellojokea Kokkojärveen. Lupaa haetaan toiminnan jatkamiseen niin, että laitoksen fosforipäästön luparaja olisi 710 kg/v, kun se nykyisin on 640 kg/v. Vuosina fosforikuormitus on ollut keskimäärin noin 550 kg/v ja kasvatuskaudella kesä-syyskuussa keskimäärin 3,7 kg/vrk. Typpikuormitus on ollut vastaavasti kg/v ja 30 kg/vrk. Nykyisellä luparajalla kasvatuskauden keskimääräinen fosforikuormitus olisi arviolta noin 4,5 kg/vrk ja haetulla luparajalla noin 4,9 kg/vrk ja vastaavasti typpikuormitus 35 kg/vrk ja 46 kg/vrk. Arvoissa on oletettu, että rehukerroin on noin 1,1. Laimenemissuhteen perusteella arvioituna nykyisen luparajan mukainen keskimääräinen fosforikuormitus on lisännyt vesistön fosforipitoisuutta kesän keskivirtaamatilanteessa (noin 20 m 3 /s) keskimäärin 2,6 µg/l, ja haettavalla kuormituksella pitoisuuskasvu olisi noin 2,8 µg/l. Vesistön typpipitoisuutta laitoksen nykyisen luvan mukainen kuormitus lisää kesän keskivirtaamalla noin 20 µg/l ja kasvaneessa tuotantotilanteessa noin 27 µg/l. Alivirtaamatilanteessa (elokuu noin 13 m 3 /s) pitoisuuslisäys olisi haettavalla luparajalla keskimäärin 4,4 µg/l fosforia ja 40 µg/l typpeä. Pitoisuuslisäykset voivat olla edellä esitettyä suurempia laitoksen välittömässä läheisyydessä sekä lyhytaikaisesti myös tarkastelukohdassa virtaaman ja kuormituksen vaihtelusta johtuen. Seuraavassa taulukossa on arvio Hossanjoen kalankasvatuslaitoksen nykyisen luvan ja haetun tuotannon laajennuksen mukaisen kuormituksen aiheuttamasta ravinnepitoisuuksien kasvusta Alajoen suulla kesän keskimääräisessä virtaamatilanteessa sekä elokuun alivirtaamakaudella. Kuormitus MQ VI-VIII (m 3 /s) MQ VIII (m 3 /s) kg/d Pitoisuuslisä (µg/l) nykyinen luparaja Kok.P 4,5 2,6 4,0 Kok.N haettu Kok.P 4,9 2,8 4,4 Kok.N Alueen virtavesien happitilanne on ollut hyvä. Kokkojärvessä on esiintynyt alentuneita hapen kyllästysasteita lähinnä talven lämpötilakerrostuneisuuskaudella. Fosforipitoisuus on ollut kesäaikana kalankasvatuslaitoksen alavirran puolella selvästi suurempi kuin ylävirran puolella. Kokkojärvessä fosforipitoisuus on ollut kesäaikana noin 3 µg/l korkeampi kuin kalankasvatuslaitokselle tulevassa vedessä, mikä on samaa tasoa kuin laskennallinen arvio. Fosfori- ja a-klorofyllipitoisuudet ovat olleet laitoksen alavirran puolella keskimäärin lievästi rehevää tasoa. Myös pintalevästön kasvu on ollut kalankasvatuslaitoksen alavirran puolella keskimäärin voimakkaampaa kuin ylävirran puolella. Vesistön tilan ei arvioida kalankasvatuslaitoksen kuormituksen seurauksena muuttuvan merkittävästi nykyisestä, koska kuormituslisäys haetulla fosforikuormituksella on vähäinen.

15 15 Vaikutus kalastoon ja kalastukseen sekä vaikutusten kompensointi Riskit ja häiriötilanteet Arvio muista ympäristövaikutuksista Vesistövaikutusarvion mukaan kalankasvatuslaitoksen ravinnekuormitus lisää vesistön rehevyyttä ensisijaisesti Kellojoessa sekä vähäisemmässä määrin Kokkojärvessä. Vesistön happitilanteeseen kuormituksella ei ole merkittävää vaikutusta. Kellojoen kalasto koostuu kevätkutuisista kalalajeista kuten hauki, ahven ja särki, joiden kantoihin kalankasvatuslaitoksen kuormituksella ei ole merkittävää vaikutusta. Rehevöitymisen haitalliset vaikutukset voivat ilmetä lähinnä syyskutuisten kalalajien lisääntymisongelmina. Kellojoki ei liene ollut siian lisääntymisaluetta myöskään ennen kalankasvatuslaitoksen toiminnan alkamista johtuen joen sen aikaisista hyvin pienistä virtaamista. Ravinnekuormituksen haitalliset vaikutukset muikun ja siian elinolosuhteisiin rajoittuvat Kokkojärven pohjoisosaan Kellojokisuun läheisyyteen. Lisääntyneestä rehevyydestä johtuva konkreettinen kalastushaitta on seisovien pyydysten lisääntyvä limoittuminen Kellojoella ja Kokkojärvellä. Kohonneesta rehevyydestä aiheutuvat makuhaitat kaloissa ovat epätodennäköisiä. Kellojoen virtaama ennen kalankasvatuksen aloittamista oli vähäinen. Laitos ottaa vettä Tormuanjärvestä ja purkaa sen Kellojokeen, mikä on parantanut kalastusmahdollisuuksia Kellojoessa. Veden ottaminen laitokselle vähentää Alajoen virtaamaa, mikä voi alivirtaamakausina heikentää jonkin verran lähinnä koskikalaston ja niiden ravintoeläimistön elinolosuhteita Alajoella. Parantuneet kalastusmahdollisuudet Kellojoella osin kompensoivat Alajoella aiheutuvaa haittaa. Alajoen rapukantaan laitoksen vedenotolla ei arvioida olevan vaikutusta. Kuormituksen vesistö- sekä kalasto- ja kalastusvaikutukset arvioidaan kokonaisuudessaan sen tasoisiksi, että niistä ei aiheudu tilakohtaisesti korvattavaa vahinkoa. Voimassa olevan ympäristölupapäätöksen mukaan luvan haltijan on istutettava hankkeen vaikutusalueelle 100 kg vähintään 40 cm mittaista järvitaimenta. Uutta lupaa haetaan noin 20 % suuremmalle kasvatusmäärälle. Jatkossa istutusmääräksi esitetään 140 kg vähintään 40 cm mittaista järvitaimenta vuodessa. Riskinä ympäristölle ja laitoksen toiminnalle voitaneen pitää ennalta arvaamatonta suurta kalakuolemaa, jonka voi aiheuttaa esimerkiksi ukkonen. Ukonilman jälkeen tilanne laitoksella tarkistetaan välittömästi. Kuolleet kalat kompostoidaan. Hakijalla on käytössä laatujärjestelmä ISO 9001, johon myös Hossanjoen laitoksen omavalvontasuunnitelma perustuu. Laitoksella on sopimus elintarvike-turvallisuusviraston (EVIRA) kanssa kalaterveystarkkailun järjestämisestä. Kuormitus pyritään pitämään mahdollisimman alhaisena ruokinnan optimoinnilla ja yliruokintaa vältetään jo rehun kalliin hinnan johdosta. Vesistövaikutuksia tarkkaillaan viranomaisten hyväksymällä tavalla. Toiminnasta ei arvioida aiheutuvan haittaa ihmisten terveydelle tai yleiselle viihtyisyydelle. Merkittävää hajua tai melua toiminta ei myöskään ympäris-

16 töön aiheuta. Toiminnasta ei aiheudu haitallisia päästöjä maaperään ja pohjaveteen. 16 TOIMINNAN JA SEN VAIKUTUSTEN TARKKAILU Laitoksen käyttö-, kuormitus- ja vesistötarkkailu on toteutettu voimassa olevan lupapäätöksen mukaisesti. Vesistö ekologinen tila on erinomainen/hyvä, mistä johtuen vesistötarkkailua esitetään harvennettavaksi joka toinen vuosi tapahtuvaksi. Nykyinen perifytontarkkailu esitetään korvattavaksi joka neljäs vuosi tehtävällä perifytonin piilevätutkimuksella. Hakemuksen liitteenä on ehdotus uudeksi käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuohjelmaksi. Päästötarkkailu Laitoksen käyttämä vesimäärä mitataan jatkuvatoimisen virtaamamittarin avulla. Havainnot kirjataan kasvukaudella vähintään kaksi kertaa viikossa ja aina näytteenottopäivänä ja muuna aikana kaksi kertaa kuukaudessa. Kalankasvatuslaitokselle tulevasta ja sieltä lähtevästä vedestä otetaan näytteet 8 kertaa vuodessa eli kesä-syyskuussa 2 kertaa kuukaudessa. Näytteet otetaan laitokselta lähtevästä vedestä vuorokauden kokoomanäytteenä tunnin välein automaattisella näytteenottimella tai vähintään 6 osanäytettä päivässä. Tulevasta vedestä otetaan samanaikaisesti kertanäyte. Näytteet voi ottaa kalankasvatuslaitoksen edustaja laboratorion antamien ohjeiden mukaisesti, pakastaa ja toimittaa myöhemmin laboratorioon analysoitavaksi. Näytteistä määritetään kokonaisfosfori (kok.p) ja kokonaistyppi (kok. N). Fosfori- ja typpikuormitus lasketaan lisäksi käytetyn rehumäärän ja rehun ravinnepitoisuuksien sekä kalojen lisäkasvun perusteella. Vesistö- ja biologinen tarkkailu Vedenlaatu Laitoksen aiheuttamien päästöjen vaikutuksia vesistössä tarkkaillaan joka toinen vuosi heinä- ja elokuussa otettavin vesinäyttein. Lisäksi Kokkojärvestä (Kokk1) otetaan yksi näyte myös kevättalvella maalis-huhtikuussa. Näytteet otetaan nykyisen käytännön mukaisesti laitokselta ylävirtaan ja kahdelta pisteeltä laitokselta alavirtaan. Havaintopaikkojen tiedot on esitetty seuraavassa taulukossa. Kokkojärven näytteenottopaikka on sama kuin Juntusrannan jätevedenpuhdistamon tarkkailussa. Vesistötarkkailun havaintopaikat Havaintopaikka koodi Koordinaatit (PK) Laitokselle tuleva vesi Hoss Tu Laitokselta alavirtaan, Kellokoski Hoss Kokkojärvi Kokk Näytteenottosyvyys Kellojoessa on puolet kokonaissyvyydestä (~ 0,5 m). Kokkojärvestä (Kokk1) näytteet otetaan 1 m syvyydeltä ja 1 m pohjasta.

17 Näytteistä määritetään näkösyvyys (maastossa), lämpötila (maastossa), happi, ph, sähkönjohtavuus, väri, kok.p, PO 4 -P, kok.n, NO 2 +NO 3 -N, NH 4 -N ja a-klorofylli (heinä-elokuussa). Vesistötutkimusten näytteenotossa noudatetaan ympäristöhallinnon ohjeita. Näytteet analysoidaan SFS-standardien mukaisesti tai ympäristöhallinnon hyväksymin menetelmin. Piilevien perifytontutkimus Kuormituksen vaikutusta vesistön rehevyystasoon voidaan selvittää perifytonin piilevätutkimuksilla. Piilevänäytteet otetaan joesta kolmesta kohtaa, joista yksi sijaitsee kuormituspaikasta ylävirtaan (esimerkiksi lähellä näytteenottopaikkaa Hoss Tu) ja kaksi noin m ja noin 500 m purkupaikalta alavirtaan. Näytteenottopaikkojen lopullinen valinta tehdään maastossa. Näytteenotto ja näytteiden käsittely toteutetaan standardin SFS-EN ja Elorannan ym. (2007) ohjeistuksen mukaisesti. Näytteet kerätään ensisijaisesti kivien pinnoilta harjaamalla, mutta mikäli näytealueella ei ole sopivia kiviä, otetaan näytteet esimerkiksi uposkasvien pinnoilta. Maastolomakkeena käytetään ympäristöhallinnon piilevänäytteenoton maastohavaintolomaketta. Näytteenottopaikat valokuvataan. Perifytonnäytteistä tehdään piileväpreparaatit, joista lajisto määritetään lajitasolle. Kustakin näytteestä lasketaan vähintään 400 solua. Laskenta ja tulosten käsittely tehdään standardin SFS-EN ja Elorannan ym. (2007) ohjeistuksen mukaan. Tulosten käsittely toteutetaan Omnidiaohjelmalla, josta saadaan muun muassa vedenlaadun yleistä tilaa kuvaavat IPS ja GDI -indeksit sekä ravinteisuutta kuvaava TDI-indeksi sekä erilaisia ekologisia spektrejä muun muassa ph ja N-metabolia. Tutkimus tehdään joka neljäs vuosi sellaisina vuosina, jolloin ei suoriteta vesistötarkkailua. Kalasto- ja kalastustarkkailu Vesistön säännöstelylupiin liittyen Fortum Service Oy toteuttaa Hyrynsalmen reitillä jatkuvaa kalasto- ja kalastustarkkailua, jolla seurataan tarkkailtavan alueen kalakantoja ja kalanhoitotoimenpiteiden tuloksellisuutta. Tarkkailuun kuuluu muun muassa jatkuva kalastuskirjanpito Kokkojärvellä sekä määrävuosin tehtävä kalastustiedustelu koko Hyrynsalmen reittiä koskien. Lisäksi kerätään kalakantanäytteitä eri järvialueilta. Kalankasvatuslaitoksen kalasto- ja kalastustarkkailu toteutetaan aiempaan tapaan osana Hyrynsalmen reitin voimassa olevaan velvoitetarkkailua. Tarkkailun tulosten toimittaminen ja raportointi Hoitopäiväkirja toimitetaan Kainuun ELY-keskukselle kasvatuskauden päätyttyä sen määräämänä ajankohtana. Kasvatuskauden päätyttyä, viimeistään seuraavan vuoden alussa toimitetaan yhteenveto kala- ja rehumääristä Kainuun ELY-keskukselle ympäristöhallinnon päästörekisteriä (Vahti) varten. Päästö- ja vesistötarkkailun tulokset toimitetaan tarkkailuvelvolliselle, Kainuun ELY-keskukselle ja Suomussalmen kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle heti niiden valmistuttua ja viimeistään kuukauden kuluttua näyt- 17

18 teenotosta. Vedenlaatutulokset toimitetaan Kainuun ELY-keskukselle suoraan vedenlaaturekisteriin siirrettävässä muodossa. Vuosittain tulokset raportoidaan joko erikseen tai alueen yhteistarkkailuraporteissa. Raportit toimitetaan edellä mainittujen tahojen lisäksi Kainuun ELY-keskuksen kalatalouden ryhmälle. Yleistietoja Hyrynsalmen reitin kalastuksesta saadaan jatkossakin vesistön säännöstelyn velvoitetarkkailuun liittyvästä kalataloustarkkailusta. Nykyisin Hossanjoen laitoksen kuormitustarkkailun tulokset on raportoitu vuosittain Kainuun kalankasvatuslaitosten kuormitustarkkailuraportissa ja vesistötarkkailun tulokset Hyrynsalmen reitin vesistötarkkailuraportissa. 18 LUPAHAKEMUKSEN KÄSITTELY Lupahakemuksesta tiedottaminen Aluehallintovirasto on antanut hakemuksen tiedoksi kuuluttamalla aluehallintovirastossa ja Suomussalmen kunnassa sekä erityistiedoksiantona viranomaisille ja asianosaisille. Muistutukset ja vaatimukset 1. Kainuun ELY-keskus, ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue ELY-keskus on todennut, että Oulujoen-Iijoen vesienhoitosuunnitelmassa vuoteen 2015 Kokkojärvi on luokiteltu osana Kiantajärveä hyvään saavutettavissa olevaan ekologiseen tilaan. Kokkojärveä voi luonnehtia ravinteisuuden perusteella lievästi reheväksi. Järven alue on hieman muuta Kiantajärveä rehevämpi. Kokkojärvessä sekä kokonaisfosforipitoisuudet että a-klorofyllipitoisuudet ovat olleet lähes poikkeuksetta vesistön hyvää tilaa kuvaavan raja-arvon alapuolella (Sh kokp H/T 25 µg/l ja a-klorofylli H/T 11 µg/l). Kokkojärveltä ei ole tullut ilmoituksia leväkukinnoista. Mallintamalla fosforipitoisuuslisäyksen on arvioitu olevan haetun luvan mukaisella maksimikuormituksella 3-4 µg/l. Laskennallinen kuormituslisäys on suuri suhteessa Kokkojärven taustapitoisuuteen verrattuna, joka lienee noin 10 µg/l. Kiantajärven ravinnekuormitusta arvioitiin 2000-luvun alussa Kainuun vesistöjen ravinnekuormitushankkeessa sekä maankäyttöön että järven fosforipitoisuuteen perustuvalla mallilla. Kummallakin mallilla laskettu järveen tuleva kuormitus oli pienempi kuin sietokykyyn perustuva arvio sallitun fosforikuormituksen määrästä. ELY-keskus on puoltanut luvan myöntämistä Hossanjoen kalankasvatuslaitoksen toiminnan jatkamiseen. Luvan hakijan hoidossa Hossanjoen kalankasvatuslaitoksen käyttämä rehumäärä on ollut nykyisen luvan ylärajalla, mutta fosforikuormitus on kuitenkin ollut selvästi alle 640 kg:n luparajan. Nykyisellä kuormituksella laitoksen päästöt lisäävät jonkin verran vesistön rehevöitymishaittoja. Kuormitusta ei voida lisätä ilman riskiä vesistön tilan ja vedenlaadun heikkenemistä. Laitoksen kalankasvatusaltaat ovat vanhanaikaisia maa-altaita, joista lietteenpoistoa ei ole käytännössä pystytty toteuttamaan. Ainoana keinona

19 kuormituksen vähentämiseen on ollut käyttää vähäfosforista rehua ja pyrkiä ruokinnassa tuottamaan mahdollisimman pienellä rehumäärällä mahdollisimman paljon lisäkasvua. Laitoksen peruskorjaus siten, että maa-altaisiin rakennettaisiin lietetaskut, joista voitaisiin poistaa säännöllisesti lietettä ja poistovesi ohjattaisiin tehokkaasti kiintoainetta ja ravinteita keräävien laskeutusaltaiden kautta vesistöön, voisi mahdollistaa kalojen kasvatusmäärän lisäämisen. Poistetun lietteen sisältämä ravinnemäärä voidaan vähentää laskennallisesta fosforikuormituksesta. ELY-keskus on katsonut, että Hossanjoen laitokselle voidaan myöntää lupa toiminnan jatkamiseen nykyisellä kuormitustasolla ja päästötarkkailu voidaan toteuttaa hakemuksessa esitetyn ohjelman mukaisesti. Tarkkailutulosten toimittaminen ja raportointi tulee tehdä voimassa olevan luvan mukaisesti. 2. Kainuun ELY-keskus, kalatalouden ryhmä ELY-keskus on todennut, että Hossanjoen kalankasvatuslaitoksen kuormitus on havaittavissa veden ravinnepitoisuuksien nousuna Kellojoessa ja Kokkojärvessä. Kasvavaa ravinnepitoisuutta kuvastavat myös veden a- klorofyllipitoisuus ja perifytontutkimusten tulokset. Kokkojärven- Juntusjärven alueen kirjanpitokalastuksessa pyydysten likaantumisen koettiin haittaavan kalastusta, mikä viittaa ravinnekuormitukseen. Veden johtaminen Tormuanjärvestä laitoksella käytettäväksi leikkaa virtaamaa Alajoessa ja supistaa erityisesti alivirtaamakausina lohikalojen poikastuotantopinta-alaa. Laitoksen ravinnekuormitusta rajoittaa nykyisen luvan mukaan toimittaessa rehumäärä. Laitoksella on viime vuosina käytetty keskimäärin luvan sallima enimmäismäärä rehua, mutta fosforikuormitus on tuotantotietojen perusteella ollut noin 85 % sallitusta. Nykyinen tuotanto on selvästi aiempaa suurempaa. Vuosien keskimääräinen fosforikuormitus oli noin 40 % ja rehumäärä noin 46 % sallitusta. Luvan muuttaminen haetun mukaisesti tarkoittaisi fosforikuormituksen lisääntymistä noin 166 %:lla pitkäaikaisesta ja 30 %:lla nykyisestä. Tilanteessa, jossa kuormituksen vaikutukset vedenlaatuun ovat jo selvästi havaittavissa, ei näin suuri lisäys ole mahdollinen. ELY-keskus on katsonut yleisen kalatalousedun valvontaviranomaisena, että toiminnassa tulee sallia enintään nykyisen luvan suuruinen fosforikuormitus. Kalasto- ja kalastustarkkailu voidaan toteuttaa hakemuksen mukaisesti. 3. Suomussalmen kunnan ympäristölautakunta Ympäristölautakunta on todennut, että laitoksen toiminnan jatkaminen hieman nykyistä laajempana kasvattaa fosforikuormitusta vesistöön. Annettaessa rajoitukset vuosittaiselle enimmäisfosforikuormitukselle tulee huomioida muut saman vesistön varrella olevat kuormittajat siten, ettei vesistön kokonaisfosforikuormitus aiheuta vesistön virkistysarvojen merkittävää heikkenemistä, eikä alavirtaan olevien vesistön osien rehevöitymistä. 4. Suomussalmen kalastusalue Kalastusalue on yhtynyt Ylä-Kiannan osakaskunnan muistutuksessa esitettyyn. 19

20 20 5. Metsähallitus, Pohjanmaan luontopalvelut Metsähallitus on vaatinut, että -Laitokselle ei tule myöntää haettua rehunkäytön ja fosforikuormituksen lisäystä ja laitoksen vuotuiset kuivarehun, lisäkasvun ja fosforikuormituksen kilomääräiset enimmäismäärät on pysytettävä enintään nykyisellään. -Laitos on velvoitettava korvaamaan seuraavaan lupamääräysten tarkistamiseen mennessä nykyiset maauoma-altaat automaattisella lietteenpoistojärjestelmällä. Lisäksi laitoksen poistovedet on käsiteltävä pyörreselkeytin mikrosiivilä flotaatio -tai vastaavalla puhdistusmenetelmällä ravinne- ja kiintoainekuormituksen vähentämiseksi. -Laitokselle vuosittain Hossanjoesta johdettavat enimmäisvirtaamat on pysytettävä nykyisellään ja kasvatus on tapahduttava hakemuksen liitteenä 7 olevan asemapiirroksen mukaisissa rakenteissa. Laitokselle on asennettava jatkuvatoiminen ja tallentava virtaamamittari, josta laitoksella käytetty vesimäärä voidaan luotettavasti ja päiväkohtaisesti todentaa. -Laitoksen voimassa oleva käyttö-, kuormitus- ja vesistötarkkailua ei tule nykytasosta vähentää. Metsähallitus on antanut asiassa muistutuksen, vaikka hakemuskuulutus ei ole tullut sille tiedoksi. Hossanjoessa on Metsähallituksen toiminnan kannalta merkittäviä vesialueita. Vaatimusten perusteluiksi on Metsähallitus esittänyt seuraavaa. Vesienhoidon tavoitteena on, että vesien tila ei heikkene ja että vuoteen 2015 mennessä vesistöjen vedenlaadun tila on vähintään hyvä. Yksittäisten kuormittajien lisäksi tarkastellaan koko valuma-alueen kuormitusta. Hossanjoen nykyinen tila on erinomainen ja vesistö laitokselta alavirtaan kuuluu luokkaan hyvä. Hossanjoen kalankasvatuslaitoksen fosforikuormitus on vuosina ollut lähellä nykyisen lupamääräyksen rajaa (keskimäärin 547 kg P/v). Laitos on ollut toiminnassa vuodesta 1978 lähtien ja sen kuormituksen haittavaikutukset ovat selvästi nähtävissä vesistössä, varsinkin Kokkojärvessä, jossa sekä kesä- että talviaikaiset väli- ja alusveden happipitoisuudet ovat olleet huonoja ja aiheuttaneet järven sisäkuormitteisuutta. Kokkojärven vedenlaatu on jo nykyisin alueelle epätyypillinen, kun sitä verrataan Hossanjoen alueen pistekuormittajista vapaisiin luonnontilaisiin järviin. Koillismaan Kainuun alueen järvissä ei esiinny hakemuksen arvion mukaisesti yleisesti heikentyneitä veden hapenkyllästeisyysarvoja kerrostuneisuusaikoina, edes talvella. Kokkojärvi ei kestä kuormituksen lisäämistä, eikä edes nykyistä kuormitusta ilman, että sen tila heikkenee edelleen. Fosforikuormituksen lisäämisen sijaan aluehallintoviraston tulisikin lupamääräysten tarkistamisen yhteydessä harkita laitoksen nykyisen fosforikuormituksen selvää vähentämistä. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tutkimusten mukaan lietetaskuun perustuva kuormituksen vähentäminen on heikkotehoista, varsinkin pitkissä maauoma-altaissa, joissa liete laskeutuu epätasaisesti altaan pohjalle ja on siten käytännössä vaikea poistaa. Pohjaan laskeutuva liete hajoaa ja luovuttaa ravinteita nopeasti altaasta poistuvaan veteen. Usein esitetty oletus, että hukkarehu ja kalojen ulosteet laskeutuisivat maauoma-altaassa vain lietetaskuun, on virheellinen. Lietetaskulla voidaan poistaa keskimäärin vain noin 8 % fosforikuormituksesta. Tehokkaampi ravinteiden puhdistus vaatii huomattavasti nopeamman ja koko altaan alalta tapahtuvan