ASIA LUVAN HAKIJA. LUPAPÄÄTÖS Nro 67/06/2 Dnro Psy-2005-y-164 Annettu julkipanon jälkeen

Transkriptio

1 1 LUPAPÄÄTÖS Nro 67/06/2 Dnro Psy-2005-y-164 Annettu julkipanon jälkeen ASIA Kiehtäjänkosken kalankasvatuslaitoksen ympäristö- ja vesitalouslupa, Puolanka LUVAN HAKIJA Kuhmon Eko-Kala Oy Järveläntie KUHMO

2 2 SISÄLLYSLUETTELO HAKEMUS JA ASIAN VIREILLETULO... 4 TOIMINTA JA SEN SIJAINTI... 4 VESITALOUSLUVAN HAKEMISEN PERUSTE... 4 YMPÄRISTÖLUVAN HAKEMISEN PERUSTE... 4 LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA... 4 TOIMINTAA KOSKEVAT LUVAT JA ALUEEN KAAVOITUSTILANNE... 5 TOIMINTA... 5 Yleiskuvaus toiminnasta... 5 Vesilain mukainen toiminta... 5 Ympäristönsuojelulain mukainen toiminta... 5 Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT) ja ympäristön kannalta paras käytäntö (BEP)... 7 YMPÄRISTÖKUORMITUS... 7 Päästöt pintavesiin... 7 Muut päästöt... 7 LAITOSALUE JA SEN YMPÄRISTÖ... 7 Alueen ja ympäristön yleiskuvaus... 7 Alueen luonto ja suojelukohteet... 8 Asutus ja muu rakennettu ympäristö... 8 Vesistön tila ja käyttö... 8 Vedenlaatu ja vesistön käyttökelpoisuus... 8 Kalatalous TOIMINNAN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN Vaikutus pintavesiin Vaikutus kalatalouteen Muut ympäristövaikutukset Hankkeen hyödyt ja vahingot TOIMINNAN JA SEN VAIKUTUSTEN TARKKAILU Käyttötarkkailu Päästötarkkailu Vaikutustarkkailu Tulosten toimittaminen ja raportointi Tarkkailuohjelmien muuttaminen VAHINKOA ESTÄVÄT TOIMENPITEET JA KORVAUKSET LUPAHAKEMUKSEN KÄSITTELY Lupahakemuksesta täydentäminen Lupahakemuksesta tiedottaminen Muistutukset ja vaatimukset Hakijan kuuleminen ja selitys Y M P Ä R I S T Ö L U P A V I R A S T O N R A T K A I S U VESITALOUSLUPARATKAISU YMPÄRISTÖLUPARATKAISU LUPAMÄÄRÄYKSET Vesitalousluvan määräykset Määräykset pilaantumisen ehkäisemiseksi Päästöt pintavesiin Päästöt ilmaan Melu ja tärinä Jätteiden käsittely ja hyödyntäminen Varastointi Tarkkailu- ja raportointimääräys Häiriöt ja muut poikkeukselliset tilanteet Toiminnan lopettaminen Kalatalousmaksu RATKAISUN PERUSTELUT Lupaharkinnan perusteet Luvan myöntämisen edellytykset... 21

3 Vesitalouslupa Ympäristölupa Lupamääräysten perustelut Vesitalousluvan määräykset Määräykset pilaantumisen ehkäisemiseksi Tarkkailu- ja raportointimääräys Häiriöt ja muut poikkeukselliset tilanteet Toiminnan lopettaminen Kalatalousmaksu VASTAUS YKSILÖITYIHIN VAATIMUKSIIN LUVAN VOIMASSAOLO JA LUPAMÄÄRÄYSTEN TARKISTAMINEN Päätöksen voimassaolo Lupamääräysten tarkistaminen Korvattava päätös...24 Lupaa ankaramman asetuksen noudattaminen PÄÄTÖKSEN TÄYTÄNTÖÖNPANO Päätöksen täytäntöönpanokelpoisuus SOVELLETUT SÄÄNNÖKSET KÄSITTELYMAKSU... U 25 Ratkaisu Perustelut Oikeusohje MUUTOKSENHAKU

4 4 HAKEMUS JA ASIAN VIREILLETULO Kuhmon Eko-Kala Oy on ympäristölupavirastoon toimittamassaan hakemuksessa hakenut ympäristö- ja vesitalouslupaa toiminnan jatkamiseen Kiehtäjänkosken kalankasvatuslaitoksella siten, että laitokselle johdettava vesimäärä on enintään 1,5 m 3 /s ja muulloin enintään 1,0 m 3 /s, mutta ei enempää kuin 1/3 Näljänkäjoen kulloisestakin kokonaisvirtaamasta käytettävä kuivarehumäärä on enintään kg vuodessa ja rehukerroin enintään 1,2 sekä fosforikuormitus vuodessa on tuotantotietojen perusteella laskettuna enintään 700 kg. TOIMINTA JA SEN SIJAINTI Kalankasvatuslaitos sijaitsee Puolangan Joukokylässä Näljänkäjoen oikealla rannalla Puolanka Näljänkätien nro 894 sillalta noin kilometrin ylävirtaan hakijan omistamalla kiinteistöllä. VESITALOUSLUVAN HAKEMISEN PERUSTE Vesilain 9 luvun 2 :n 1 momentin mukaan muun kuin vesialueen omistajan tai osakkaan johtaessa vettä vesistöstä muuhun tarkoitukseen kuin talousvedeksi veden johtamiseen ja sitä varten tarvittavien laitteiden pitämiseen toisen vesialueella on haettava lupa. Lupaa on haettava myös silloin, kun vesialueen omistaja tai osakas haluaa johtaa alueelta vettä nesteenä käytettäväksi ja sanottu toimenpide aiheuttaa vesilain 1 luvun :ssä tarkoitetun muutoksen tai seurauksen. YMPÄRISTÖLUVAN HAKEMISEN PERUSTE Ympäristönsuojeluasetuksen 1 :n 1 momentin 11 c) kohdan perusteella ympäristölupa on haettava kalankasvatuslaitokselle, jossa käytetään vähintään kg kuivarehua vuodessa taikka jos kalan lisäkasvu on vähintään kg vuodessa. Pohjois-Suomen vesioikeuden antaman päätöksen nro 17/98/2 mukaan luvan haltijan on vuoden 2005 loppuun mennessä toimitettava vesioikeudelle lupaehtojen tarkistamista koskeva hakemus, mikäli päätöksessä tarkoitettua kasvatustoimintaa on tarkoitus jatkaa mainitun vuoden jälkeen. LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA Ympäristölupavirasto on toimivaltainen lupaviranomainen kalankasvatusta koskevissa ympäristölupa-asioissa ympäristönsuojeluasetuksen 5 :n 1 momentin 6) kohdan nojalla ja veden johtamista koskevissa vesilain mukaisissa lupa-asioissa vesilain 9 luvun 2 :n 1 momentin nojalla.

5 5 TOIMINTAA KOSKEVAT LUVAT JA ALUEEN KAAVOITUSTILANNE Toimintaa harjoitetaan Pohjois-Suomen vesioikeuden antaman päätöksen nro 17/98/2 nojalla. Laitos sijaitsee hakijan omistamalla kiinteistöllä Käpylintu RN:o 39:1. Näljänkäjokisuisto Suolijärveen ja osa Suolijärven ranta-alueista ja saarista kuuluu rantojensuojeluohjelmaan (RSO110110). Suolijärvellä on muutamia yksityisiä suojelukohteita. Kainuun maakuntakaava 2020-luonnoksessa ( ) hankkeen vaikutusalueella ei ole em. rantojensuojeluohjelman lisäksi muita merkintöjä. TOIMINTA Yleiskuvaus toiminnasta Laitoksella kasvatetaan kirjolohen poikasia 2- ja 3-vuotiskierrolla. Kalat ovat laitoksella yli talven. Kiehtäjänkosken laitoksen poikaset kasvatetaan teuraskaloiksi hakijan Ontojärven laitoksella. Vesilain mukainen toiminta Ympäristönsuojelulain mukainen toiminta Vesi maapohjaisiin kasvatusaltaisiin johdetaan Näljänkäjoesta kanavalla tasaus- ja jakoaltaan kautta. Altaiden vedenkorkeutta ja vesitilavuutta voidaan säätää tulo- ja poistokanavassa. Käytetyn veden määrä mitataan poistokanavan mittapadolta vesipinnan korkeuden perusteella. Näljänkäjoen keskivedenkorkeus on laitoksen tulokanavassa settipadolla N ,82 m ja poistokanavassa mittapadon jälkeen N ,20 m. Lupapäätöksen mukaan laitokselle saadaan johtaa vettä Näljänkäjoesta enintään 1,5 m 3 /s ja muulloin enintään 1,0 m 3 /s, ei kuitenkaan enempää kuin kolmasosa Näljänkäjoen kulloisestakin kokonaisvirtaamasta. Laitoksen käyttämä vesimäärä on ollut viime vuosina noin l/s, kasvatuskaudella keskimäärin noin 740 l/s. Kalat kasvatetaan yhdeksässä noin 40 metrin pituisessa ja 15 metrin levyisessä maa-altaassa. Altaiden syvyys on noin 1,7 m ja tilavuus yhteensä noin m 3. Pohjois-Suomen vesioikeuden antaman päätöksen nro 17/98/2 mukaan laitoksella saadaan käyttää kalojen ruokintaan enintään kg vuodessa kuivarehua, jonka fosforipitoisuus on enintään 0,9 %. Rehukerroin saa olla enintään 1,2. Fosforikuormitus saa olla enintään 700 kg vuodessa. Vedet on johdettava vesistöön laskeutusaltaan kautta. Liete on poistettava kasvatusaltaista kasvatuskaudella vähintään kaksi kertaa viikossa ja laskeutusaltaasta vähintään kerran kuukaudessa. Rehuista on poistettava pöly ennen ruokintaa ja kaloja ei saa yliruokkia. Kalat ruokitaan pääasiassa automaateilla. Kalojen koko ja veden lämpötila vaikuttavat ruokintatiheyteen ja käytetyn rehun määrään. Pieniä poikasia ruokitaan tiheämmin kuin isoja ja ruokintaa voidaan tasata käsiruokinnalla. Tammi-maaliskuussa kaloja ruokitaan käsin kerran viikossa, ja rehua käytetään tällöin yhteensä noin kg. Laitoksella on talvisäilytyksessä kalaa noin kg vuodessa.

6 Laitoksella on vuosina käytetty rehua kg vuodessa, keskimäärin kg vuodessa ja sillä on kasvatettu kalaa lisäkasvuna ilmaistuna kg vuodessa, keskimäärin kg vuodessa. Rehukerroin on ollut keskimäärin 1,10 vuodessa, vaihtelu 1,03 1,26 vuodessa. Haetulla rehumäärällä on rehukertoimen 1,1 perusteella mahdollista kasvattaa kalaa noin kg vuodessa. Kuormitusta on tarkkailtu yleensä kertaa vuodessa. Tulevasta vedestä on otettu kertanäyte ja lähtevästä vuorokauden kokoomanäyte. Rehun fosforipitoisuus on ollut 2000-luvulla keskimäärin 0,9 % ja typpipitoisuus 6,4 %. Kasvatuskauden aikainen mitattu fosforikuormitus on vuosina ollut 1,6 3,1 kg/vrk, keskimäärin 2,3 kg/vrk ja laskennallinen fosforikuormitus vastaavasti 1,8 2,9 kg/vrk, keskimäärin 2,5 kg/vrk. Mitattu fosforikuormitus on ollut vuosina kg/v, keskimäärin 462 kg/v ja laskennallinen fosforikuormitus vastaavasti kg/v, keskimäärin 455 kg/v. Laskennallinen typpikuormitus kasvatuskaudella on vuosina ollut kg/vrk, keskimäärin 19 kg/vrk ja kg/v, keskimäärin kg/v. Fosforin ominaiskuormitus tuotettua kalakiloa kohden on ollut mittaustulosten mukaisella kuormituksella vuosina keskimäärin 6,2 g ja tuotantotietojen perusteella lasketulla kuormituksella keskimäärin 5,8 g. Typen ominaiskuormitus on ollut tuotantotietojen perusteella lasketulla kuormituksella keskimäärin 45 g. Vesiensuojelun tavoiteohjelmassa vuoteen 2005 kalankasvatukselle asetetut tavoitearvot ovat 7 g fosforia ja 44 g typpeä tuotettua (elävää) kalakiloa kohden. Kiehtäjänkosken laitoksella tavoitteisiin on pääosin päästy, kun ei oteta huomioon vuotta 2004, jolloin laitokselta karkasi kaloja. Laitoksella käytetty vesi johdetaan noin 300 m pituista poistokanavaa Näljänkäjokeen noin 650 m tulokanavan alapuolella. Poistokanava toimii selkeytysaltaana. Poistokanavan pinta-ala on noin m 2, keskisyvyys noin 1,5 m ja tilavuus noin m 3. Laitoksen käyttämä vesimäärä on ollut viime vuosina noin l/s, kasvatuskaudella keskimäärin noin 740 l/s. Viipymä poistokanavassa on em. arvoilla ollut noin 2 4 tuntia. Jokaisessa altaassa on lietetasku. Lietetaskuihin kertynyt liete imetään pumpulla noin kaksi kertaa viikossa kasvatuskaudella. Lietettä on poistettu noin 150 m 3 vuodessa. Liete-vesiseos johdetaan allasalueen läheisyydessä sijaitsevaan mm. pajua ja koivua kasvavaan maasyvennykseen, jonka koko on noin 7 m x 40 m. Vesi imeytyy maaperään eikä pääse valumaan vesistöön. Laitoksella ei perata kaloja. Laitoksella kuolleet kalat, noin 200 kg vuodessa, kerätään päivittäin ja haudataan maamonttuun laitoksen alueelle. Isot rehusäkit (noin 200/v) on otettu hyötykäyttöön purun ja polttopuiden säilytykseen ja osa on sijoitettu vahvikkeeksi tiepohjaan. Pienet säkit (noin 200/v) on poltettu. Laitoksella ei synny ongelmajätteitä. Rehut tuodaan laitokselle säkeissä ja varastoidaan kesällä laitoksen piha-alueella pressun alla ja rehusiiloissa sekä talvella ruhusiiloissa. Vesihomeen torjuntaan käytetään formaliinia noin 5 10 litraa vuodessa. Ainetta hankitaan laitokselle tarpeen mukaan. Laitokselle liikennöidään Puolanka Näljänkä maantietä (nro 894) ja siltä johtavaa laitostietä pitkin. Rehua laitokselle tuodaan 8 10 kertaa vuodessa. Kaloja tuodaan kaksi kertaa vuodessa. Kaloja laitokselta siirretään Ontojärven laitokselle 2 3 viikon aikana keväällä kuormaa viikossa. 6

7 7 Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT) ja ympäristön kannalta paras käytäntö (BEP) Laitosta hoidetaan huolellisesti, ruokintaa optimoidaan, pyritään mahdollisimman alhaiseen rehukertoimeen sekä käytetään mahdollisimman vähän ravinteita sisältävää kuivarehua. Altaissa on lietetaskut, joihin kertynyttä lietettä poistetaan kasvatuskaudella noin kaksi kertaa viikossa. Laitoksen varustus ja toiminta ovat hakijan arvion mukaan vanhalle maaallaslaitokselle hyvää tasoa. YMPÄRISTÖKUORMITUS Päästöt pintavesiin Muut päästöt Kalankasvatuksen vesistökuormitus muodostuu pääasiassa hukkarehusta sekä kalojen ulosteista ja eritteistä. Osa aineista joutuu vesistöön liuenneena ja osa kiintoaineeseen sitoutuneena. Pohjaan laskeutuva liete hajoaa varsin nopeasti ja luovuttaa ravinteita perustuotannon käyttöön. Vesistökuormituksen suuruus riippuu käytettävän rehun määrästä ja laadusta sekä lietteenpoiston tehokkuudesta. Rehunkäyttö ja siten myös vesistökuormitus on yleensä suurin loppukesällä. Kasvatuskauden aikainen mitattu fosforikuormitus on vuosina ollut 1,6 3,1 kg/vrk, keskimäärin 2,3 kg/vrk ja laskennallinen fosforikuormitus vastaavasti 1,8 2,9 kg/vrk, keskimäärin 2,5 kg/vrk. Mitattu fosforikuormitus on vuosina ollut kg/v, keskimäärin 462 kg/v ja laskennallinen fosforikuormitus vastaavasti kg/v, keskimäärin 455 kg/v. Laskennallinen typpikuormitus kasvatuskaudella on vuosina ollut kg/vrk, keskimäärin 19 kg/vrk ja kg/v, keskimäärin kg/v. Hakemuksen mukaisesta tuotannosta aiheutuu vesistöön meneväksi fosforikuormitukseksi tuotantotietojen perusteella laskettuna enintään 700 kg vuodessa. Fosforipäästö määräytyy tuotantotietojen perusteella. Ominaiskuormituksen arvioidaan olevan noin 6 g fosforia ja 44 g typpeä tuotettua elävää kalakiloa kohti. Kuormitus pyritään pitämään mahdollisimman alhaisena laitoksen huolellisella hoidolla, ruokinnan optimoinnilla, käyttämällä mahdollisimman vähän ravinteita sisältäviä kuivarehuja ja lietteenpoistolla. Toiminta ei aiheuta mainittavaa hajua ympäristöön. Paineilmalla toimivat ruokinta-automaatit aiheuttavat lyhytkestoista melua ympäristöön. Niitä käytetään kello Toiminta ei aiheuta haitallisia päästöjä maaperään ja pohjaveteen. LAITOSALUE JA SEN YMPÄRISTÖ Alueen ja ympäristön yleiskuvaus Laitos sijaitsee Iijoen vesistöalueen Korpijoen keskiosaan kuuluvalla Suolijärven alueella (61.722) Näljänkäjoen varressa. Näljänkäjoen valuma-alue laitoksen kohdalla on noin km 2 ja järvisyys noin 3,3 %. Noin 7 km lai-

8 tokselta alavirtaan Näljänkäjoki laskee Suolijärveen. Suolijärven luusuassa valuma-alueen pinta-ala on km 2 ja järvisyys 3,9 %. Vesistön keskivirtaama Suolijärven luusuassa on noin 18 m 3 /s. Suolijärven luusuassa sijaitsevan ympäristöhallinnon mittauspisteen (620) vuosien keskimääräisen virtaaman perusteella valumaalueiden suhteella arvioituna virtaama (m 3 /s) Kiehtäjänkosken laitoksen kohdalla on ollut seuraava: 8 MQ HQ MHQ MNQ NQ VI VII VIII IX 16, ,0 3,6 22,9 13,0 13,2 12,5 Alueen luonto ja suojelukohteet Pienimmillään virtaamat ovat yleensä olleet maaliskuussa. Näljänkäjokisuisto ja osa Suolijärven ranta-alueista ja saarista kuuluu rantojensuojeluohjelmaan (RSO110110). Suolijärvellä on lisäksi muutamia yksityisiä suojelukohteita. Asutus ja muu rakennettu ympäristö Vesistön tila ja käyttö Laitoksen naapuritiloista kaksi on rakennettua. Näljänkäjokivarressa laitokselta alavirtaan on neljä vakituista ja neljä vapaa-ajan asuntoa. Lähin asutus on noin 400 metrin päässä laitokselta. Paikalliset asukkaat ja kesämökkiläiset käyttävät vesistöä mm. kalastukseen, veneilyyn ja uintiin. Laitoksen ympäristössä ei ole luokiteltuja pohjavesialueita, eikä alueella sijaitse vedenottamoita. Vaikutusalueella ei ole yleisiä uimarantoja. Vedenlaatu ja vesistön käyttökelpoisuus Korpijoen vesistöalueelle kohdistuva kuormitus on valtaosin hajakuormitusta. Vesistön yläosalla sijaitsee kaksi kalankasvatuslaitosta, Välijoen Lohi ja Lylyjoen Lohi Ky, joilla saadaan käyttää kuivarehua yhteensä enintään kg vuodessa ja fosforikuormitus saa olla enintään 420 kg vuodessa. Näljänkäjoen Suolijärven alueella vesi on humuspitoista. Näljänkäjoki on fosforipitoisuuksien perusteella alaosaltaan rehevä ja Suolijärvi lähinnä lievästi rehevä. Happitilanne heikkenee Suolijärven syvänteessä erityisesti talvella, mutta hapettomuutta ei ole viime vuosina todettu. Ympäristöviranomaisten laatimassa vuosien vedenlaatuun perustuvassa vesistöjen yleisessä käyttökelpoisuusluokituksessa Suolijärven Näljänkäjoen alue kuuluu pääosin luokkaan hyvä. Näljänkäjoen Kiehtäjän alue kuuluu luokkaan tyydyttyvä. Vesistön vedenlaatua on tarkkailtu Iijoen yhteistarkkailuohjelman mukaan. Vesinäytteet on otettu kaksi kertaa kesässä laitoksen alavirranpuolelta Näljänjoesta ja joen suulta sekä Suolijärvestä jokisuun edustalta ja itäosan syvännepisteeltä. Suolijärvestä on otettu näytteet yhden kerran myös talvella. Laitokselle tulevasta vedestä määritetään fosfori kuormitustarkkailun yhteydessä ja lisäksi myös muut ravinnejakeet kesäaikana vesistötarkkailun yhteydessä. Suolijärvessä on tarkkailtu havaksen limoittumista kesällä kaksi kertaa.

9 Veden happitilanne on ollut vuosina Näljänkäjoessa ja Suolijärven pintaosissa pääosin hyvä. Suolijärven syvemmissä vesikerroksissa happitilanne on heikentynyt selvimmin talvella, mutta täydellistä hapettomuutta ei vuosina ole todettu, minimi huhtikuussa ,5 mg/l, kyllästys-% 4. Veden väriarvot ovat olleet pintakerroksessa kesällä keskimäärin mgpt/l ja COD Mn mg/l. Arvot ovat humuspitoisille vesille tyypillisiä. Väriarvoja nostaa kohonneet rautapitoisuudet etenkin Suolijärven syvänteessä talvella. Kokonaisfosforipitoisuudet ovat olleet talvella pintakerroksessa tasoa µg/l ja typpipitoisuudet µg/l. Suolijärven syvänteessä pitoisuudet ovat olleet korkeampia, korkeimmillaan pohjan läheisyydessä 51 µg/l fosforia ja 800 µg/l typpeä. Kesällä kokonaisfosforipitoisuus on ollut laitokselle tulevassa vedessä keskimäärin 21 µg/l, Näljänkäjoessa laitoksen alavirranpuolella 29 µg/l, Näljänkäjoen suulla 32 µg/l, Suolijärven pintakerroksessa µg/l ja syvemmissä vesikerroksissa µg/l. Typpipitoisuudet ovat olleet pintakerroksessa keskimäärin µg/l ja Suolijärvessä pohjan läheisyydessä 484 µg/l. Keskimäärin korkeimmat fosforipitoisuudet ovat olleet joen suulla ja Suolijärven syvänteessä pohjan läheisyydessä, ja korkeimmat typpipitoisuudet Näljänkäjoessa laitoksen alavirranpuolisella pisteellä. Epäorgaanisten ravinteiden osalta tilanne on ollut pääpiirteissään vastaava. Suolijärven pintakerroksessa epäorgaanista typpeä on ollut vähän ja pohjan läheisyydessä ammoniumtyppipitoisuus on ollut selvästi koholla. Epäorgaanisten ravinteiden suhteen perusteella perustuotanto on ollut pääosin typpirajoitteista. Ainostaan laitoksen alavirranpuolella Näljänkäjoessa molempia epäorgaanisia ravinteita on ollut saatavilla ja tuotantoa onkin rajoittanut yleisimmin jompikumpi ravinteista tai jokin muu tekijä. Kesän keskimääräiset Näljänkäjoen fosforipitoisuudet kuvastavat laitoksen alavirranpuolella ja jokisuulla rehevyyttä ja muilla pisteillä lievää rehevyyttä. Suolijärven kesän keskimääräiset a-klorofyllipitoisuudet ovat olleet lievästi rehevän ja rehevän luokkarajan (7) tuntumassa. Vesien yleisen käyttökelpoisuusluokituksen a-klorofyllin luokkarajojen mukaan Suolijärvi kuuluu luokkaan hyvä. Hygieeninen laatu on ollut yleisen käyttökelpoisuusluokituksen luokkarajojen mukaan Suolijärvessä yhtä hyvään luokkaan kuuluvaa poikkeusta lukuun ottamatta erinomainen. Näljänkäjoen suulla hygieeninen laatu on ollut yleensä hyvä tai erinomainen ja yhden kerran tyydyttävä. Laitoksen alavirranpuolella hygieeninen laatu on vaihdellut erinomaisesta välttävään. Verkkohavaksen likaantumista on tutkittu vuosina Suolijärvessä Näljänkäjokisuun läheisyydessä ja aikaisempina vuosina Suolijärven syvännepisteellä heinä- ja elokuussa yhden vuorokauden aikana. Havaksen a-klorofyllipitoisuus on vaihdellut varsin paljon havaintokerrasta riippuen. Yksittäiset suurimmat pitoisuudet on todettu elokuussa. Ravinnepitoisuuksien ja happitilanteen kehitystä on tarkasteltu Näljänkäjoessa ja Suolijärvessä ja a-klorofyllipitoisuuksia Suolijärvessä kesinä Näytteet on otettu kaksi kertaa vuodessa, heinä- ja elokuussa. Näljänkäjoessa happitilanne on ollut kesällä pääsääntöisesti hyvä. Myös Suolijärvessä happitilanne on ollut pintakerroksessa hyvä, mutta syvännepisteen pohjan läheisyydessä happitilanne on ollut ajoittain heikko. Syvännepisteen heikentynyt happitilanne lienee pääosin luontaista, johon vaikuttavat ympäröivän valuma-aleen maaperän laatu ja myös valuma-alueella tehdyt kuivatukset ja muu hajakuormitus. Fosforipitoisuudet osoittavat kasvua Näljänkäjoessa, selvimmin joen suulla heinäkuun 2005 korkeasta pitoisuudesta johtuen. Suolijärven pintakerrok- 9

10 sen fosforipitoisuuksissa ei ole havaittavissa selvää kehityssuuntaa, mutta syvänteen pohjan läheisyydessä pitoisuudet osoittavat kasvua. Typpipitoisuudet osoittavat hienoista kasvua Näljänkäjoessa laitoksen alavirranpuolella ja Suolijärven syvänteessä, mutta ovat pysyneet muilta osin melko vakaina. Suolijärven syvännepisteen pintakerroksen laskeva suunta johtuu vuoden 1997 heinäkuun korkeasta typpipitoisuudesta. Suolijärven a-klorofyllipitoisuuksissa ei ole havaittavissa selvää kehityssuuntaa. 10 Kalatalous Tiedot Näljänkäjoen ja Suolijärven kalastuksesta on saatu Suolijärven osakaskunnan esimiehen haastattelusta. Näljänkäjoella on tehty uittoa varten perattujen koskien kunnostuksia ja niihin liittyviä kalaistutuksia. Lohikalakannan elpymisen turvaamiseksi Näljänkäjoki on ollut rauhoitettuna noin 5 vuotta. Aktiivista kalastusta harjoitettiin ensimmäistä kertaa taas vuonna Näljänkäjoen alaosalla merkittävin kalastuskohde on noin kilometrin Suolijärvestä oleva Kattilakoski, josta kalastaa muutamia kymmeniä vapakalastajia. Jokivarressa on muutamia kesäasuntoja, joiden asukkaat vapakalastuksen ohella kalastavat ainakin katiskoilla. Tärkeimmät saalislajit ovat harjus, hauki ja taimen. Näiden lisäksi saadaan ahventa, madetta, lahnaa ja särkeä. Joella on varsin hyvä luontainen harjuskanta. Näljänkäjoella on pyyntivahva rapukanta ja ravustusta harjoittaa 5 10 taloutta. Pyydysten limoittuminen haittaa kalastusta joella. Kaloissa ei kuitenkaan tiettävästi esiinny makuvirheitä. Osakaskunnan esimiehen mukaan kalankasvatuslaitoksen rehevöittävä vaikutus on havaittavissa Näljänkäjoella. Suolijärvellä kalastaa arviolta noin 50 kalastajaa verkoilla, katiskoilla ja vavoilla. Vetouistelu on myös merkittävä pyyntimuoto. Osakaskunnalla on myös nuotta, jolla pyydystetään lähinnä vähäarvoista kalaa (kuore, särki). Talviverkoilla kalastaa muutama ruokakunta. Tärkeimmät saalislajit ovat Suolijärvellä muikku, hauki, ahven ja kuha. Näiden lisäksi saadaan madetta, lahnaa, särkeä ja kuoretta. Pyydysten limoittuminen haittaa kalastusta. Kaloissa ei kuitenkaan tiettävästi esiinny makuvirheitä. Osakaskunnan esimiehen mukaan parina viime vuotena järvellä on esiintynyt sinilevää, mihin on mahdollisesti voinut vaikuttaa mm. veden pinnan noston aiheuttama muutos veden laadussa. Suolijärvestä alkava Suolijoki on merkittävää virkistyskalastusaluetta, jolla kalastaa useita satoja vapakalastajia. Tärkeimmät saalislajit ovat harjus, taimen ja hauki. Alueelle istutetaan vuosittain pyyntikokoista taimenta muutamia satoja kiloja. Näljänkäjoen ja Suolijärven kalastoon kuuluvat ainakin seuraavat kalalajit: taimen, harjus, kirjolohi, muikku, hauki, ahven, kuha, made, lahna ja särki. Sähkökoekalastuksissa on saatu lisäksi kivisimppua, kivennuoliaista ja mutua. Näljänkäjoessa on luontainen harjuskanta. Sähkökoekalastusten perusteella myös taimen on alkanut lisääntyä Näljänkäjoessa. Kesällä 2005 taimenen luonnonpoikasia esiintyi merkittävässä määrin (27 yksilöä/aari) Räpättäjänkoskella, joka sijaitsee Suolijoessa. Aiemmin yksittäisiä taimenen luonnonpoikasia on tavattu Kiehtäjänkosken kalankasvatuslaitoksen ylä- että alavirranpuolella. Laitoksen alavirranpuolisella Kiehtäjänkoskella koskikalasto on ollut pääasiassa istutettua taimenta, kivisimppua ja mutua. Näljänkäjokeen on istutettu viime vuosina Metsähallituksen uittovelvoiteistutuksina taimenen ja harjuksen poikasia. Suolijärveen osakaskunta on istuttanut muutaman vuoden välein kuhan poikasia.

11 Sähkökoekalastusten tulokset (yksilöä/aari) Näljänkäjoen Kiehtäjänkoskella vuosina 2000, 2002 ja 2005 ovat seuraavat: 11 Vuosi Taimen Harjus Kirjol. Hauki Ahven Särki Salakka Mutu Kivis , ,4-0,4 0,4 1,3 4, ,5 0, ,5 7, ,3-3,0-0, ,1 TOIMINNAN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN Vaikutus pintavesiin Kalankasvatuksen vaikutukset vesistössä voivat olla lähinnä rehevöittäviä ja happea kuluttavia. Virtaavissa vesissä happiongelmia ei yleensä esiinny, ja niissä merkittävin haitta on ravinnekuormituksen aiheuttama rehevyyden kasvu. Selvimmin vaikutukset tulevat esiin keski- ja loppukesällä, jolloin kuormitus on suurinta, vedet lämpimiä ja perustuotanto voimakkaimmillaan. Ravinteisuuden kasvu lisää virtaavissa vesissä lähinnä pintalevästön kasvua, mikä voi ilmetä rantojen ja seisovien kalanpyydysten limoittumisen lisääntymisenä. Järvivesissä planktinen levätuotanto ja vesikasvillisuus voivat lisääntyä. Kiehtäjänkosken laitoksen alavirranpuolisessa vesistössä happitilanne on ollut Suolijärven syvännettä lukuun ottamatta varsin hyvä, eikä laitoksen kuormituksella arvioida olevan merkittävää vaikutusta vesistön happitilanteeseen. Kiehtäjänkosken laitoksen vaikutusalueella Näljänkäjoessa virtausolot ovat yleensä kohtuullisen hyvät, mutta alivirtaamakausina laimentumisolosuhteet heikkenevät. Heinä- ja elokuun keskivirtaamat 2000-luvulla ovat vaihdelleet laitoksen kohdalla välillä 4,2 17 m 3 /s Suolijärven luusuan virtaaman perusteella laskettuna. Tarkkailutulosten mukaan viimeisten neljän vuoden aikana kokonaisfosforipitoisuus on kasvanut laitoksen kohdalla heinä-elokuussa keskimäärin 8 µg/l (21 >29 µg/l) ja fosfaattifosforipitoisuus 4 µg/l. Fosforipitoisuus on kasvanut vielä jonkin verran jokisuuta kohden, mikä viittaa mahdolliseen muuhun alueelle tulevaan hajakuormitukseen. Kokonaistyppipitoisuus on kasvanut keskimäärin noin 60 µg/l (340 >399 µg/l) ja epäorgaaninen typpipitoisuus noin 40 µg/l. Typen pitoisuuslisäys pienee lähes puoleen jokisuulle tultaessa. Laimentumissuhteen perusteella laskettuna kesän keskimääräisen fosforikuormituksen vaikutus on ollut noin 2 5 µg/l virtaamatilanteesta riippuen. Fosforikuormituksella 5,5 kg/vrk vaikutus on ollut noin 4 13 µg/l. Keskimääräisen typpikuormituksen laskennallinen vaikutus on ollut µg/l virtaamatilanteesta riippuen. Luparajan mukaisen rehumäärän aiheuttamalla kuormituksella fosforipitoisuuden kasvu olisi arviolta edellä esitettyä suuruusluokkaa, typen osalta hieman suurempi. Arviossa rehusta on oletettu käytettävän 80 % kasvatuskaudella, rehukertoimena on käytetty 1,1 ja rehun fosforipitoisuutena 0,9 % ja typpipitoisuutena 6,4 %. Lupamääräysten mukaisen tuotannon ei arvioida muuttavan vesistön käyttökelpoisuutta nykyisestä. Ravinnepitoisuuksien kasvu voimistaa ensisijaisesti päällyslevästön kasvua Näljänkäjoessa ja myös vesikasvillisuus voi lisääntyä lähinnä vesien purkualueen läheisyydessä. Tarkkailutulosten perusteella 7 km alempana

12 sijaitsevassa Suolijärvessä laitoksen kuormituksen ja veden laadun välillä ei ole havaittavissa selvää riippuvuutta. Kiehtäjänkosken laitoksen vuosien keskimääräisen ravinnekuormituksen aiheuttama pitoisuuksien kasvu Näljänkäjoessa, ja arvio luparajan mukaisen rehumäärän aiheuttaman kuormituksen vaikutuksista kolmessa eri virtaamatilanteessa on esitetty seuraavassa taulukossa. Fosforin osalta on esitetty lisäksi mitatun keskimääräistä suuremman kuormituksen vaikutus pitoisuuteen vesistössä. 12 Virtaama m 3 /s MQ ( ) MQ (VII-VIII)* MNQ ( ) Kuormitus (kg/d) Pitoisuuslisä (µg/l) Kasvatuskausi Kok.P 2,3 1,6 2,7 5,3 Kok.P ( ) 5,5 3,7 6,4 13 Kok.N Arvio Kok.P 3,5 2,4 4,1 8,1 Kok.N *vuosien heinä-elokuun keskivirtaama Vaikutus kalatalouteen Muut ympäristövaikutukset Vesistövaikutusarvion mukaan laitoksen kuormitus lisää vesistön ravinnepitoisuuksia lähinnä laitoksen alapuolisessa Näljänkäjoessa. Vesistön happitilanteeseen kuormituksella ei ole merkittävää vaikutusta. Kalankasvatuslaitoksen ravinnekuormituksen rehevöittävällä vaikutuksella ei ole merkittävää vaikutusta alapuolisen vesistön kevätkutuisten kalalajien kantoihin, jotka ovat vedenlaadun muutoksia melko hyvin kestäviä. Vesistön lievä rehevöityminen suosii särkikaloja vaateliaampien kalalajien kustannuksella. Ravinnekuormituksen aiheuttama perustuotannon kasvu seurausilmiöineen voi yleensä heikentää lähinnä syyskutuisten kalalajien lisääntymisolosuhteita. Laitoksen kuormitus ei ole estänyt taimenen luontaista lisääntymistä Näljänkäjoella, mutta kuormitus voi kuitenkin heikentää taimenen ja ilmeisesti myös harjuksen lisääntymisolosuhteita ainakin laitoksen alavirranpuolisella lähialueella. Laitoksen ravinnekuormitus lisää osaltaan pyydysten limoittumista Näljänkäjoella ja Suolijärven eteläosassa. Kalastus Näljänkäjoella on kuitenkin pääasiassa vapakalastusta, johon kuormituksella ei ole suoranaista vaikutusta. Suolijärven kalakantoihin kuormituksella ei arvioida olevan enää merkittävää vaikutusta. Kalojen käyttökelpoisuuteen kuormituksella ei arvioida olevan merkittävää vaikutusta. Toiminta ei aiheuta merkittävää hajua ympäristöön. Ruokinta-automaatit aiheuttavat ääntä noin klo Asutus alueella on harvaa, eikä äänen arvioida häiritsevän merkittävästi yleistä viihtyisyyttä. Alle 200 m:n etäisyydellä laitoksesta sijaitsee kaksi rakennettua kiinteistöä. Toiminnasta ei arvioida aiheutuvan haittaa ihmisten terveydelle.

13 13 Hankkeen hyödyt ja vahingot Laitos työllistää 2 henkilöä. Välillisesti toiminta työllistää kalojen jatkokasvatuksessa useita henkilöitä yrityksen Ontojärven laitoksella ja perkaamossa Kuhmossa. Laitoksen toiminta aiheuttaa ravinnepitoisuuksien kohoamista Näljänkäjoessa. Haitat ovat myös yleiseltä kannalta katsottuna etuihin verrattuna vähäisiä. Toiminnasta ei aiheudu terveydellistä haittaa tai muuta ympäristön pilaantumista, erityistä luonnon olosuhteiden huonontumista, yleiseltä kannalta tärkeän käyttömahdollisuuden vaarantumista tai rasitusta naapurustolle. TOIMINNAN JA SEN VAIKUTUSTEN TARKKAILU Kuormitus- ja vesistötarkkailu on toteutettu Iijoen yhteistarkkailuohjelman mukaan. Viimeisin hyväksytty ohjelma on vuosille Hakemuksen liitteenä on ehdotus tarkkailuohjelmaksi. Käyttötarkkailu Päästötarkkailu Laitoksen hoitaja tekee käyttö- ja hoitotarkkailua pitämällä laitoksen toiminnasta hoitopäiväkirjaa. Kirjaan merkitään laitokselle tuodut ja laitokselta siirretyt kalamäärät, käytetyn rehun määrä päivittäin, rehun laatu, käytetyt kemikaalit, tiedot kalojen lääkityksestä ja rokotuksesta, käytettyjen lääkeaineiden määristä, kalataudeista sekä kalakuolemista ym. vastaavista tapahtumista laitoksella. Hoitopäiväkirjaan kirjataan myös käytetyn veden määrä sekä tiedot lietteenpoistosta ja sijoituksesta. Käytetystä kuivarehusta merkitään hoitopäiväkirjaan tuotenimi, raekoko sekä fosfori- ja typpipitoisuus. Rehun ravinnepitoisuuksista on käytettävissä valmistajan ilmoittamia tietoja (rehun vakuustodistus). Rehun fosforipitoisuus voidaan tarvittaessa myös analysoida. Hoitopäiväkirja säilytetään laitoksella ja vaadittaessa esitetään valvovalle viranomaiselle. Valvovalle viranomaiselle annetaan vaadittaessa hoitopäiväkirjassa esitettävien tietojen luotettavuuden tarkistamiseksi tarpeelliset tiedot ja selvitykset. Hoitopäiväkirja toimitetaan Kainuun ympäristökeskukselle kasvatuskauden päätyttyä ympäristökeskuksen määräämänä ajankohtana. Kasvatuskauden päätyttyä, viimeistään seuraavan vuoden alussa toimitetaan yhteenveto kala- ja rehumääristä Kainuun ympäristökeskukselle Vahti-rekisteriä varten. Kuormitustarkkailunäytteet otetaan 10 kertaa vuodessa touko- ja lokakuussa yhden kerran ja kesä-syyskuussa kaksi kertaa kuukaudessa. Laitokselle tulevasta vedestä otetaan kertanäyte ja laitokselta lähtevästä vedestä vuorokauden kokoomanäyte automaattisella näytteenottimella tai vähintään 8 tunnin kokoomanäyte. Käsin kerätty kokoomanäyte koostuu vähintään kuudesta päivän aikana kerätystä osanäytteestä. Näytteet toimitetaan analysoitavaksi vuorokauden kuluessa näytteenotosta tai mikäli näin ei voida toimia, niin näytteet pakastetaan ja toimitetaan myöhemmin pakastettuna laboratorioon analysoitavaksi. Laitoksen henkilökunta voi ottaa kuormitustarkkailunäytteet. Näytteistä määritetään kokonaisfosfori.

14 14 Vaikutustarkkailu Kalankasvatuksen merkittävin vesistövaikutus on ravinnekuormituksen aiheuttama ravinteisuuden ja rehevyyden kasvu. Ravinnekuormituksen vesistövaikutuksia tarkkaillaan kahtena peräkkäisenä vuotena otettavin vesinäyttein eli vuosina , jne. Joka kolmas vuosi tehdään pohjaeläintutkimus ja kaksi kertaa lupakauden aikana perifytontutkimus. Suolijärvessä on tehty havastutkimuksia. Niiden perusteella ei voida päätellä kalankasvatuslaitoksen kuormituksen vaikutusta, mistä johtuen nykyistä tarkkailuohjelmaa esitetään tältä osin muutettavaksi. Vesistötarkkailu Vesinäytteet otetaan kaksi kertaa kesällä heinä- ja elokuussa seuraavilta havaintopaikoilta. Vesistötarkkailun havaintopaikat Havaintopaikka Tunnus Koordinaatit Yk Kiehtäjänkoski kvl tul Kiehtu Näljänkäjoki 4, mts 894 Nä Näljänkäjoki 6 Nä Suolijärvi 7 Suo Näytteenottosyvyys on 1 m tai puolet kokonaissyvyydestä, mikäli vesisyvyys on alle 2 m. Klorofyllinäyte otetaan kokoomana 0 2 m:n vahvuisesta vesikerroksesta. Vesisyvyyden olleessa 5 m tai suurempi, otetaan näyte lisäksi pohjan läheisyydestä. Näytteenotossa noudatetaan vesi- ja ympäristöhallinnon antamia ohjeita. Näytteistä tehdään seuraavat määritykset: Näkösyvyys ja lämpötila (maastossa), happi, sähkönjohtavuus, sameus, kokonaisfosfori, fosfaattifosfori, kokonaistyppi, nitraatti- ja nitriittitypen summa, ammoniumtyppi, fekaaliset koliformiset bakteerit ja a-klorofylli (Suolijärvestä). Suolijärvestä mahdollisesti otettavasta pohjanläheisestä vesinäytteestä määritetään vain happi- ja kokonaisfosforipitoisuus. Kaikki määritykset tehdään SFS-standardien mukaisesti ja/tai vesiviranomaisten hyväksymin menetelmin. Pohjaeläintarkkailu Pohjaeläintarkkailulla selvitetään kalankasvatuslaitoksen kuormituksen vaikutuksia Näljänkäjoen koskipohjaeläimistön tilaan vesipolitiikan puitedirektiivin vaatimusten mukaisesti. Pohjaeläintarkkailu toteutetaan joka kolmas vuosi alkaen vuodesta Näytteet otetaan syksyllä (syys-lokakuussa) kolmena rinnakkaisena potkuhaavinäytteenä standardin SFS 5077 mukaisesti. Potkinta-aika on 1 min/näyte. Näytteet otetaan laitoksen kohdalta purkupaikan ylävirranpuolelta ja laitoksen alavirranpuolelta (mts 894 alavirtaan).

15 Näytepaikkojen tarkka sijainti määritetään maastossa GPS:n avulla ensimmäisellä näytteenottokerralla. Näytteet seulotaan 0,5 mm:n seulalla ja säilötään tutkimusta varten 70 % etanoliin. Laboratoriossa näytteistä määritetään pohjaeläimistön koostumus yksilömäärineen. Määritykset tehdään pääsääntöisesti lajitasolle, mutta surviaissääsket (Chironomidae), mäkärät (Simulidae), polttiaiset (Ceratopogonidae) ja harvasukamadot (Oligochaeta) määritetään heimotasolle. Määrityksen jälkeen näytteet säilötään 70 % etanoliin. Pohjaeläintarkkailussa käytetään ympäristöhallinnon pohjaeläintietojärjestelmää ja tulokset kirjataan järjestelmään. Maastolomakkeena käytettään ympäristöhallinnon pohjaeläintietojärjestelmästä tulostettavia esitäytettäviä lomakkeita ja lomake täytetään järjestelmästä saatavien ohjeiden mukaisesti. Määrityksiä tehtäessä käytetään järjestelmästä tulostettavaa määrityslomaketta. Pohjaeläintuloksista lasketaan likaantuneisuutta kuvaavat BMWP- ja ASPT-indeksit. 15 Perifytontarkkailu Perifytontarkkailulla selvitetään pistekuormituksen vaikutusta perifytonlevästön yhteisörakenteeseen sekä vaikutusalueen laajuutta purkualueen läheisyydessä. Perifytonin piileväyhteisön rakenne kuvastaa jokivesistössä hyvin ohivirtaavan veden laatua. Perifytontarkkailu toteutetaan kaksi kertaa lupakauden aikana, esimerkiksi vuosina 2008 ja Tarkkailu toteutetaan keräämällä luonnon kasvualustoilla kasvavaa perifytonia. Ensisijaisesti näytteet kerätään kivien pinnoilta harjaamalla, mutta mikäli näytealueella ei ole sopivia kiviä, otetaan näytteet pipetoimalla sedimentin pinnalta tai vaihtoehtoisesti uposkasvien pinnoilta. Näytteet otetaan vastaavanlaisilta pinnoilta tarkkailtavan kohteen ylä- ja alavirranpuolesilta näytteenottopaikoilta. Näytteenotossa ja näytteiden käsittelyssä noudatetaan standardia SFS-EN Paikannus tehdään GPS -laitteella ja koordinaatit kirjataan kenttäkaavakkeeseen. Näytteet kerätään heinä-elokuussa alivirtaama-aikana. Näytepaikat sijaitsevat 50 m laitoksen vesien purkupaikan ylävirranpuolella sekä 50 m ja 200 m sen alavirranpuolella. Lopullinen näytteenottopaikkojen valinta tehdään maastossa ottaen huomioon standardissa SFS-EN esitetyt näytteenottopaikan ominaisuudet. Perifytonnäytteistä tehdään piileväpreparaatit, joista lajisto määritetään lajitasolle. Kuormituksen vaikutusta piileväyhteisöjen rakenteeseen tarkastellaan yhteisöanalyysimenetelmällä sekä erilaisilla veden ravinteisuutta ja orgaanista kuormitusta kuvaavilla indekseillä (IPS, GDI, TDI, indikaattorilajit). Kalataloustarkkailu Kalataloudellisia vaikutuksia arvioidaan vesistö- ja biologisen tarkkailun perusteella. Tulosten toimittaminen ja raportointi Vesistötarkkailun tulokset toimitetaan heti niiden valmistuttua, kuitenkin viimeistään kuukauden kuluttua näytteenotosta tarkkailuvelvolliselle, Kainuun ympäristökeskukselle ja Puolangan kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle. Kuormitus- ja vesistötarkkailun tulokset raportoidaan kerran vuodessa joko erikseen tai mahdolliseen Iijoen yläosan yhteistarkkailun raporteissa.

16 16 Tarkkailuohjelmien muuttaminen Vesistötarkkailuohjelmaan voidaan tehdä muutoksia Kainuun ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla. VAHINKOA ESTÄVÄT TOIMENPITEET JA KORVAUKSET Toiminnasta ei ole aikaisempien lupakäsittelyjen yhteydessä arvioitu aiheutuvan korvattavia vahinkoja. Edellisen lupakäsittelyn yhteydessä käytettävää rehumäärää pienennettiin kg:sta nykyiseen kg:aan vuodessa. Toiminnan vaikutusten ei arvioida muuttuvan olennaisesti aikaisemmin havaituista, joten tilakohtaisesti korvattavaa vesistön tai rannan käytön vaikeutumista tai muuta korvattavaa vahinkoa toiminnasta ei arvioida aiheutuvan jatkossakaan. LUPAHAKEMUKSEN KÄSITTELY Lupahakemuksesta täydentäminen Hakija on täydentänyt hakemusta selvityksellä laitoksen läheisyydessä olevista asutuista kiinteistöistä ja Näljänkäjoen virtaaman määrittämisestä laitoksen kohdalla. Lupahakemuksesta tiedottaminen Ympäristölupavirasto on antanut hakemuksen tiedoksi kuuluttamalla ympäristölupavirastossa sekä Puolangan kunnassa sekä erityistiedoksiantona Kainuun ympäristökeskukselle, Kainuun työvoima- ja elinkeinokeskukselle, Puolangan kunnalle ja sen ympäristönsuojelu- ja terveydensuojeluviranomaiselle sekä muille asianosaisille. Ympäristölupavirasto on pyytänyt hakemuksesta lausunnon Puolangan kunnan kaavoitusviranomaiselta. Kuulutuksen julkaisemisesta on lisäksi ilmoitettu Puolanka-lehdessä. Muistutukset ja vaatimukset 1. Kainuun ympäristökeskus Ympäristökeskus katsoo, että hakija on toimittanut riittävät tiedot ja selvitykset asian ratkaisemiseksi. Luonnonsuojelua ja alueidenkäyttöä valvovana viranomaisena ympäristökeskuksella ei ole huomautettavaa hakemuksen johdosta. Hakemuksessa on esitetty varsin selkeästi laitoksen ylä- ja alapuolisen vesistön nykytila sekä arvio laitoksen aiheuttaman kuormituksen vaikutuksista alapuoliseen vesistöön. Ympäristökeskus arvioi, ettei laitoksen toiminta ja sen aiheuttama kuormitus heikennä merkittävästi laitoksen alapuolisen Näljänkäjoen vedenlaatua eikä sen virkistyskäyttöä. Ympäristökeskuksen suorittamien tarkastusten ja näytteenottojen perusteella laitoksen vedenkäyttö ja kuormitus on ollut lupamääräysten mukaista. Tuotantotietojen perusteella arvioitu laitoksen keskimääräinen kokonaisfosforikuormitus (455 kg/v) vastaa asukasvastineluvuiksi muutettuna noin 566

17 asukkaan puhdistamattomia jätevesiä. Kokonaistypen kuormitus (3 480 kg/v) vastaa puolestaan noin 680 asukkaan puhdistamattomia jätevesiä. Vuoden 2005 vuosiyhteenvetotietojen perusteella laitoksen rehunkäyttö on ollut kg, lisäkasvu kg ja rehukerroin 1,15. Tuotantotietojen perusteella laskettu kokonaisfosforikuormitus on ollut 347 kg ja kokonaistyppikuormitus vastaavasti 2492 kg. Ympäristökeskus katsoo, että hakijalle voidaan myöntää lupa kalankasvatukseen siten, että rehunkäyttö on enintään kg/v. Rehukerroin saa olla enintään 1,1 ja tuotantotietojen perusteella laskettu kokonaisfosforin vuosikuormitus enintään 660 kg. Vedenkäyttö voidaan hyväksyä hakemuksen mukaisesti. Kalankasvatuksessa syntyvä liete on käsiteltävä ja sijoitettava siten, ettei siitä aiheudu vesistön tai pohjaveden pilaantumista tai sen vaaraa. Lietteenkäsittelyssä ja sijoittamisessa tulee ottaa huomioon lisäksi sitä koskeva lainsäädäntö, mikäli lietettä luovutetaan laitoksen ulkopuoliseen käyttöön. Laitoksen tarkkailu, tulosten toimittaminen ja raportointi voidaan toteuttaa hakemuksen mukaisesti. Toimintaa on harjoitettava siten, että jätettä syntyy mahdollisimman vähän. Laitoksen jätehuolto on hoidettava jätelain ja Puolangan kunnan alueella voimassa olevien jätehuoltomääräysten mukaisesti. Laitoksella syntyvistä jätteistä, niiden käsittelystä ja määristä on pidettävä kirjaa. Kasvatuksessa syntyvät muovijätteet tulee toimittaa jätteen keräykseen, ellei niitä oteta hyötykäyttöön. Laitoksella mahdollisesti tapahtuvista häiriö- ja poikkeustilanteista esim. kalakuolema- tai kalatautitapauksista tulee tehdä välittömästi ilmoitus Puolangan kunnan ympäristönsuojelu- ja terveysvalvontaviranomaiselle sekä Kainuun ympäristökeskukselle. Samalla on ryhdyttävä toimenpiteisiin häiriö- tai poikkeustilanteen korjaamiseksi sekä mahdollisesti järjestettävä tarkkailu päästöjen ja niiden vaikutusten selvittämiseksi. Ympäristökeskus katsoo, että hakijalle voidaan myöntää toistaiseksi voimassaoleva ympäristö- ja vesitalouslupa. Lupamääräysten tarkistamista koskeva hakemus tulee jättää lupaviranomaiselle vuoden 2016 loppuun mennessä Kainuun työvoima- ja elinkeinokeskus Lupaa haetaan nykyisen luvan mukaisin ehdoin. Toiminnasta ei arvioida aiheutuvan sellaista haittaa kalastolle tai kalastukselle, että kompensaatio olisi tarpeen. Kalataloudellisia vaikutuksia on tarkoitus arvioida muiden tarkkailutulosten perusteella. Laitoksen rehunkäyttö ja kuormitus ovat viime vuosina olleet luvassa sallittua alhaisempia, mutta vaikutukset Näljänkäjoen vedenlaatuun ovat silti selvästi havaittavissa. Kesäisin Näljänkäjoen fosforipitoisuus on tarkkailun mukaan noussut laitoksen kohdalla keskimäärin 38 % ja typpipitoisuus 17 %. Pyydysten likaantuminen haittaa kalastusta joella ja kuormituksen rehevöittävä vaikutus on osakaskunnan ilmoituksen mukaan havaittavissa. Näljänkäjoella on toteutettu kalataloudellinen kunnostus vuosina , minkä jälkeen taimenen luontainen lisääntyminen on alkanut elpyä. Kiehtäjänkoskella kuormituksen voi arvioida lisäävän levien kasvua niin paljon, että siitä on haittaa taimenen lisääntymiselle. Kuormituksen vaikutukset ovat vähentyneestä rehunkäytöstä huolimatta niin selviä, että kynnys kalataloudellisen kompensaation määräämiseksi on

18 ylittynyt. Kompensaatio on perusteltua määrätä kalatalousmaksuna, jolloin sitä voidaan alueen kalakantojen kehityksen mukaan käyttää esimerkiksi taimen- tai harjusistutuksiin laitoksen alavirranpuoleisilla kunnostetuilla koskialueilla. Tarkkailuohjelman mukainen perifytontutkimus antaa epäsuoraa tietoa kuormituksen kalataloudellisista vaikutuksista, mitä ei kuormituksen suuruuteen ja Näljänkäjoen kalataloudelliseen arvoon nähden kuitenkaan voi pitää riittävänä, ja ohjelmaa on täydennettävä. 18 Hakijan kuuleminen ja selitys Lupa voidaan myöntää seuraavilla ehdoilla: Hakemus lupamääräysten tarkistamiseksi on jätettävä viimeistään vuoden 2015 loppuun mennessä. Hakijan on maksettava vuodesta 2005 alkaen vuotuinen 650 euron suuruinen kalatalousmaksu käytettäväksi aiheutuvan kalataloudellisen haitan kompensoimiseen Näljänkäjoella. Kalataloudellinen tarkkailu on tehtävä Kainuun työvoima- ja elinkeinokeskuksen hyväksymällä tavalla. Hakija on toimittanut ympäristölupavirastoon selityksensä muistutuksista ja vaatimuksista. Kainuun ympäristökeskuksen lausunnosta hakijalla ei ole ollut huomauttamista. Kainuun työvoima- ja elinkeinokeskuksen lausunnossa esitettyä kalatalousmaksua hakija ei sinällään vastusta. Ottaen huomioon kuormituksen vaikutukset ja Näljänkäjoen kalataloudellinen arvo, on riittävä kalatalousmaksu 400 euroa vuodessa. Jos hakijalle määrätään kalataloustarkkailu, on vastaavasti jotakin tarkkailuohjelmasta poistettava. Tarkkailukustannukset eivät saa nousta, koske se vaarantaa laitoksen toimintaedellytykset. Biologinen tarkkailu on asiantuntijatyötä, jolloin kustannukset ovat usein suuremmat kuin fysikaalis-kemiallisessa vedenlaadun tarkkailussa. Hakijan tarkkailuohjelmaehdotuksessa joka kolmas vuosi tehtäväksi esitetty pohjaeläintarkkailu voidaan jättää kokonaan pois ja korvata se vuosina 2008 ja 2014 sähkökoekalastuksilla. Ne tehtäisiin yhdessä kohteessa Kiehtäjänkoskessa laitoksesta alavirtaan. Ympäristökeskuksen lausunnossa esitetty lupamääräysten tarkistamisajankohta eli vuoden 2016 loppu on sopiva. Y M P Ä R I S T Ö L U P A V I R A S T O N R A T K A I S U VESITALOUSLUPARATKAISU Ympäristölupavirasto myöntää Kuhmon Eko-Kala Oy:lle luvan veden johtamiseen Näljänkäjoesta Kiehtäjänkosken kalankasvatuslaitokselle kalankasvatusta varten. Hankkeesta ei ennalta arvioiden aiheudu vesilain mukaisesti korvattavaa vahinkoa.

19 19 YMPÄRISTÖLUPARATKAISU Ympäristölupavirasto myöntää Kuhmon Eko-Kala Oy:lle ympäristöluvan kalankasvatukseen ja kalojen talvisäilytykseen Kiehtäjänkoksen kalankasvatuslaitoksella ja käytetyn veden johtamiseen Näljänkäjokeen. Kasvatettava kalamäärä lisäkasvuna ilmaistuna on noin kg vuodessa. Toiminnasta ei ennalta arvioiden aiheudu toimenpitein estettävää tai ympäristönsuojelulain mukaisesti korvattavaa vahinkoa. Ennakoimattoman vahingon varalta annetaan ohjaus. Luvan saajan on noudatettava jäljempänä olevia lupamääräyksiä. LUPAMÄÄRÄYKSET Vesitalousluvan määräykset Määräykset pilaantumisen ehkäisemiseksi 1. Laitokselle saadaan johtaa vettä Näljänkäjoesta enintään 1,5 m 3 /s ja muulloin enintään 1,0 m 3 /s, ei kuitenkaan enempää kuin kolmasosa Näljänkäjoen kulloisestakin kokonaisvirtaamasta. Veden johtaminen laitokselle on järjestettävä vesistön muuta käyttöä mahdollisimman vähän häiritsevällä tavalla. Luvan saajan on oltava selvillä käyttämänsä veden määrästä ja Näljänkäjoen virtaamista laitoksen kohdalla. Virtaaman säätö ja mittaukset on tehtävä Kainuun ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla. Laitokselle tuleva virtaama ja Näljänkäjoen virtaama on mitattava päivittäin toukokuun ensimmäisen ja lokakuun viimeisen päivän välisenä aikana ja muulloin kerran viikossa. Havainnot on merkittävä hoitopäiväkirjaan. Vesi on johdettava laitokselle rakennettuja vedenottolaitteita käyttäen. Ne on pidettävä asianmukaisessa kunnossa. Päästöt pintavesiin 2. Kalankasvatuslaitoksen rakenteiden ja laitteiden tulee olla ympäristölupavirastoon toimitetun hakemussuunnitelman ja sen liitteenä 2 olevan kartan MK 1:5 000 ja liitteenä 4 olevan asemapiirroksen mukaiset. Rakenteet ja laitteet on pidettävä asianmukaisessa kunnossa. Kainuun ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla rakenteisiin ja laitteisiin voidaan tehdä vähäisiä muutoksia, jotka eivät loukkaa yleistä tai yksityistä etua. 3. Laitoksella saadaan käyttää kalojen ruokintaan kuivarehua enintään kg vuodessa. Vesistöön joutuva laskennallinen fosforikuormitus saa olla enintään 635 kg vuodessa ja typpikuormitus enintään kg vuodessa. Ravinnekuormitus lasketaan rehun ja sillä tuotetun kalan sisältämien ravinnemäärien erotuksena. Kalankasvatuslaitosta on hoidettava huolellisesti ja asianmukaisesti niin, että vesistökuormitus pysyy kaikissa olosuhteissa mahdollisimman pienenä. Kaloja ei saa ruokkia liikaa ja kuivarehusta on erotettava rehupöly ennen ruokintaa. Käytettävän kuivarehun fosforipitoisuus saa olla keskimäärin enintään 0,9 % ja typpipitoisuus keskimäärin enintään 6,4 %. Liete on poistettava kasvatusaltaiden lietetaskuista kasvatuskaudella vähintään kaksi kertaa viikossa ja laskeutusaltaasta vähintään kerran kuu-

20 kaudessa. Poistettava liete on pumpattava laitosalueella olevaan maasyvennykseen, josta vesi suotautuu maaperään. Kuivunut liete on tarvittaessa poistettava ja käsiteltävä sekä sijoitettava Puolangan kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen ohjeiden mukaisesti. 20 Päästöt ilmaan 4. Laitoksen toiminta sekä rehun, lietteen, kuolleiden kalojen ja muiden jätteiden käsittely on järjestettävä niin, ettei niistä aiheudu hajuhaittoja. Melu ja tärinä 5. Laitoksen hoito ja kalojen ruokinta on järjestettävä niin, ettei siitä aiheudu haitallista melua tai tärinää. Ruokinta-automaatteja ei saa käyttää kello Jätteiden käsittely ja hyödyntäminen Varastointi 6. Kuolleet kalat ja muut laitoksella syntyvät jätteet on kompostoitava tai käsiteltävä ja sijoitettava muulla Puolangan kunnan ympäristösuojeluviranomaisen hyväksymällä tavalla. Rehusäkit tulee toimittaa hyöty- ja uusiokäyttöön tai kaatopaikalle. Niitä ei saa polttaa. Kalankasvatuslaitoksella on kaikessa toiminnassa mahdollisuuksien mukaan huolehdittava siitä, että jätettä syntyy mahdollisimman vähän ja ettei siitä aiheudu vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle. Luvan saajan on järjestettävä jätehuolto ja jätteen kuljetus asianmukaisesti Puolangan kunnan jätehuoltomääräyksiä noudattaen. 7. Kalanrehut on varastoitava asianmukaisesti siten, etteivät vahinkoeläimet pääse niihin käsiksi. Tarkkailu- ja raportointimääräys Häiriöt ja muut poikkeukselliset tilanteet 8. Luvan saajan on oltava selvillä toiminnan ympäristövaikutuksista. Luvan saajan on huolehdittava toiminnan ja sen vaikutusten tarkkailusta sekä tarkkailutulosten raportoinnista tämän päätöksen liitteen 2 mukaisesti. Ympäristökeskus voi tarkentaa käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailua. Kalataloustarkkailua ja sen raportointiaikoja voidaan tarkentaa sopimalla Kainuun työvoima- ja elinkeinokeskuksen kanssa. 9. Laitoksella ilmenevistä kalataudeista ja -kuolemista on ilmoitettava viipymättä Kainuun ympäristökeskukselle. Lisäksi kalataudeista ilmoittamisen osalta on noudatettava eläintautilain säännöksiä. Muista ympäristön kannalta merkittävistä poikkeuksellisista tilanteista on ilmoitettava ympäristökeskukselle ja Puolangan kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle.