ASIA LUVAN HAKIJA. YMPÄRISTÖLUPAPÄÄTÖS Nro 23/07/2 Dnro Psy-2005-y-169 Annettu julkipanon jälkeen

Transkriptio

1 1 YMPÄRISTÖLUPAPÄÄTÖS Nro 23/07/2 Dnro Psy-2005-y-169 Annettu julkipanon jälkeen ASIA LUVAN HAKIJA Puuronevan turvetuotantoalueen ympäristölupa ja turvetuotannon lopettamiseen liittyvien ympäristönsuojelutoimien vahvistaminen, Vihanti, Raahe ja Pyhäjoki Vapo Oy PL OULU

2 2 SISÄLLYSLUETTELO HAKEMUS JA ASIAN VIREILLETULO... 4 TOIMINTA JA SEN SIJAINTI... 4 LUVAN HAKEMISEN PERUSTE... 4 LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA... 4 TOIMINTAA KOSKEVAT LUVAT JA SOPIMUKSET SEKÄ ALUEEN KAAVOITUSTILANNE... 4 TOIMINTA... 5 Yleiskuvaus toiminnasta... 5 Tuotteet ja tuotanto...5 Tuotantomenetelmät ja -vaiheet... 5 Vesien käsittely... 6 Poltto- ja voiteluaineet... 7 Liikenne... 8 Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT) ja ympäristön kannalta paras käytäntö (BEP)... 8 Ympäristöhallintajärjestelmä... 9 YMPÄRISTÖKUORMITUS JA SEN RAJOITTAMINEN... 9 Päästöt pintavesiin... 9 Veden laatu ja määrä... 9 Päästöt Arvio tulevasta kuormituksesta Päästöt maaperään ja pohjaveteen Päästöt ilmaan Melu Jätteet TOIMINTA-ALUE JA SEN YMPÄRISTÖ Alueen hydrologia...16 Alueen luonto ja suojelukohteet Asutus ja muu rakennettu ympäristö Vesistön tila ja käyttö Vedenlaatu Kalatalous Muu vesistön käyttö Maaperä ja pohjavesiolot Pölylaskeuma Puuronevan ympäristössä Muut kuormittavat toiminnat TOIMINNAN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN Vaikutus luontoon ja luonnonsuojeluarvoihin Vaikutus pintavesiin Vaikutus vedenlaatuun Vaikutus vesistön virkistyskäyttöön Vaikutus kalastoon ja kalastukseen Vaikutus maaperään ja pohjaveteen Pölyn ja melun vaikutukset TOIMINNAN JA SEN VAIKUTUSTEN TARKKAILU Käyttötarkkailu Päästötarkkailu Tuotantovaiheen tarkkailu Jälkihoitovaiheen tarkkailu Vaikutustarkkailu Vesistötarkkailu Kalataloustarkkailu Raportointi POIKKEUKSELLISET TILANTEET JA NIIHIN VARAUTUMINEN Työmaan paloturvallisuus Muut riskit ja häiriötilanteet Ympäristövahinkovakuutus VAHINKOJA ESTÄVÄT TOIMENPITEET JA KORVAUKSET... 31

3 TURVETUOTANTOTOIMINNAN LOPETTAMINEN Pinta-alat Turvetuotannon ympäristönsuojelurakenteet Vuokra-alueiden takaisinluovutus Tarkkailu Uudet maankäyttömuodot Korvaukset LUPAHAKEMUKSEN KÄSITTELY Lupahakemuksen täydennys Lupahakemuksesta tiedottaminen Lausunnot Muistutus Hakijan kuuleminen ja vastine Y M P Ä R I S T Ö L U P A V I R A S T O N R A T K A I S U KÄSITTELYRATKAISU... U 42 YMPÄRISTÖLUPARATKAISU LUPAMÄÄRÄYKSET Määräykset pilaantumisen ehkäisemiseksi Päästöt pintavesiin Päästöt ilmaan Melu Jätteet ja niiden käsittely ja hyödyntäminen Varastointi Häiriötilanteet ja muut poikkeukselliset tilanteet Toiminnan lopettaminen Tarkkailu- ja raportointimääräys Kalatalousmaksu OHJAUS ENNAKOIMATTOMAN VAHINGON VARALTA RATKAISUN PERUSTELUT Käsittelyratkaisun perustelut Ympäristöluvan harkinnan perusteet Luvan myöntämisen edellytykset Lupamääräysten perustelut Määräykset pilaantumisen ehkäisemiseksi Määräykset toiminnan lopettamisen jälkeisistä toimista Tarkkailu- ja raportointimääräys Kalatalousmaksu VASTAUS YKSILÖITYIHIN VAATIMUKSIIN LUVAN VOIMASSAOLO JA LUPAMÄÄRÄYSTEN TARKISTAMINEN Päätöksen voimassaolo Päätöksen voimassaolon perustelut Korvattavat päätökset Lupaa ankaramman asetuksen noudattaminen PÄÄTÖKSEN TÄYTÄNTÖÖNPANO SOVELLETUT SÄÄNNÖKSET KÄSITTELYMAKSU U Ratkaisu Perustelut Oikeusohje MUUTOKSENHAKU

4 4 HAKEMUS JA ASIAN VIREILLETULO Vapo Oy on hakenut toistaiseksi voimassa olevaa ympäristölupaa Puuronevan turvetuotantoalueelle ja turvetuotannon lopettamiseen liittyvien vesiensuojelutoimien vahvistamista. TOIMINTA JA SEN SIJAINTI Puuronevan turvetuotantoalueella on tarkoitus jatkaa jyrsinpolttoturpeen tuotantoa enimmillään noin 59 hehtaarin alalla. Puuronevalla on tuotannosta poistunutta alaa 42,3 ha. Tuotannon arvioidaan loppuvan kokonaisuudessaan vuonna Tuotantoalueen ja tuotannosta poistuneen alueen vedet johdetaan vesiensuojelurakenteiden jälkeen Penikkaojaan ja edelleen Piehinginjokeen. Puuronevan tuotantoalue sijaitsee Vihannin kunnassa noin 8 kilometriä Vihannin kylästä luoteeseen. LUVAN HAKEMISEN PERUSTE Ympäristönsuojeluasetuksen 1 :n 1 momentin 7 d) kohdan mukaan turvetuotannolla ja siihen liittyvällä ojituksella on oltava ympäristölupa, jos tuotantoalue on yli 10 ha. Ympäristönsuojelulainsäädännön voimaanpanosta annetun lain 5 :n 2 momentin mukaan ympäristölupaa on haettava koko toimintaan, jos aiemmin myönnetyssä luvassa on määrätty luvan tarkistamisesta määräajassa. Vesioikeuden antaman Puuronevan turvetuotantoaluetta koskevan päätöksen nro 36/97/2 lupamääräyksessä 9 Vapo Oy on velvoitettu lupaehtojen tarkistamishakemuksen tekemiseen mennessä. LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA Ympäristönsuojeluasetuksen 5 :n 1 momentin 5 c) kohdan mukaan ympäristölupavirasto ratkaisee turvetuotantoa ja siihen liittyvää ojitusta koskevan ympäristölupa-asian, jos tuotantoalue on yli 10 ha. TOIMINTAA KOSKEVAT LUVAT JA SOPIMUKSET SEKÄ ALUEEN KAAVOI- TUSTILANNE Pohjois-Suomen vesioikeus on antamallaan päätöksellä nro 36/97/2 myöntänyt Vapo Oy:lle toistaiseksi voimassa olevan luvan johtaa Puuronevan 106,9 hehtaarin suuruisen turvetuotantoalueen vedet Penikkaojan kautta Piehinginjokeen sekä turpeen irrottamiseen ja käsittelyyn Vihannin kunnassa. Vesiylioikeus on antamallaan päätöksellä kumonnut vesioikeuden päätöksen siltä osin kuin siinä on myönnetty lupa turpeen irrottami-

5 seen ja käsittelyyn ja muuttanut vesioikeuden päätöksen lupamääräystä 5 (tarkkailu- ja selvitysvelvollisuus). Vesiylioikeus katsoi, ettei yhtiö ole pölyvaikutusten vuoksi turpeen irrottamisen ja käsittelyn osalta vesilain 1 luvun 19 :n nojalla vesioikeudellisen luvan tarpeessa. Kun pölyvaikutuksia saattoi kuitenkin Penikkalammella ja Kangaslammella ilmetä, luvan saaja velvoitettiin tarkkailemaan pölyn määrää ja vaikutuksia. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus on hyväksynyt Vapo Oy:n suunnitelman vesiensuojelurakenteiden ja kuivatuksen parantamisesta. Suunnitelmaan kuului pumppaamon rakentaminen lohkojen 2 ja 3 alueelle. Maastokäynnin yhteydessä todettiin, ettei pumppausallasta voitu rakentaa suunniteltuun kohtaan pehmeän pohjamaan vuoksi. Näin ollen suunnitelmaa ei toteutettu pumppausaltaan osalta, vaan pumppaus tapahtuu kokoojaojan päästä. Hakijan omistuksessa on 93,8 ha alueesta ja 54,1 ha on Vihannin kunnalta vuokrattua aluetta. Vuokrasopimukset koskevat kiinteistöjä ja Sopimukset ovat voimassa vuoteen 2010 ja 2013 saakka. Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaavassa Puuronevan alue on merkitty tuotannossa olevaksi turvesuoksi. Maakuntakaavassa suon pohjoispuolella noin 1,5 km:n etäisyydelle lohkon 2 reunasta on merkitty viheryhteystarve. Merkintä osoittaa kaupunkiseutujen ja jokilaaksovyöhykkeiden sisäisiä ja niitä yhdistäviä tavoitteellisia ulkoilun runkoreitistöjä viheralueineen. Lohkon 1 eteläpuolella noin 3,5 km:n etäisyydelle on merkitty luonnonsuojelualue (SL). Suon itä- ja kaakkoispuolella noin 3 4 km:n etäisyydellä on lukuisia muinaismuistokohteita. Puuronevan tuotantoalueella tai sen lähiympäristössä ei ole maakuntakaavaa tarkempaa voimassa olevaa kaavaa. Lohkon 2 koillispuolella noin 3,1 km:n etäisyydellä on voimassa oleva Ylä- Vuolujärven rantakaava-alue. 5 TOIMINTA Yleiskuvaus toiminnasta Puuronevan alue on sarkaojitettu vuonna 1979 ja tuotanto on aloitettu vuonna Hankkeen tarkoituksena on jatkaa turvetuotantoa aumaalueet mukaan lukien noin 59 hehtaarin alalla. Toimintaa jatketaan, kunnes turvevarat on hyödynnetty loppuun. Tuotannon alueella arvioidaan loppuvan vuoden 2015 tienoilla. Tuotteet ja tuotanto Puuronevan alueella tuotetaan noin m³ jyrsinpolttoturvetta vuodessa. Turve toimitetaan turvetta käyttäville asiakkaille lähinnä Haapavedelle ja Ouluun. Tuotantomenetelmät ja -vaiheet Turpeen tuotantokausi on vuosittain yleensä sulan maan aikana toukokuusta syyskuun alkuun, millä ajalla aktiivisia tuotantotöitä on noin vuorokautta keskittyen alku- ja keskikesän poutajaksoihin. Myös muuna ai-

6 kana tuotanto saattaa olla mahdollista. Tuotantokaudella töitä tehdään sääolojen salliessa keskeytyksittä ympärivuorokautisesti. Tuotantoon kuuluu turpeen irrottaminen suon pinnasta, tuotteen kuivatus, keräily ja varastointi aumoihin. Tuotantomenetelminä alueella voidaan käyttää kaikkia turvetuotannon yleisesti käytössä olevia menetelmiä, eli ainakin Hakumenetelmää, mekaanista vaunua sekä imuvaunutuotantoa. Tuotantokenttien vuosittaiset kunnostustyöt keskittyvät syksyyn ennen vesien jäätymistä, joskin kunnostus- ja huoltotöitä voidaan tarpeen mukaan tehdä kaikkina vuodenaikoina. Kunnostustöihin kuuluu muun muassa tuotantokenttien muotoilua sekä ojastojen puhdistamista, kunnostamista ja tarvittaessa syventämistä. Kunnostusten yhteydessä turvekerroksen alapuolisen kivennäismaan kaivamista pyritään välttämään ja erityisesti sarkaojat kaivetaan vain turvekerrokseen, mikäli se on riittävä syvyys tuotantokenttien kuivattamiseen. Kokooja- ja laskuojat joudutaan yleensä kaivamaan ainakin osittain myös turvekerroksen alapuoliseen kivennäismaahan riittävän kuivatussyvyyden saavuttamiseksi. Matalakenttäojituksista puhutaan silloin, kun sarkaojia joudutaan tuotannon loppuvaiheessa turvekerroksen ohentuessa syventämään kivennäismaahan. Tuotantoalueen turvekerroksen mataloituessa voidaan tuotantomahdollisuuksia tehostaa turvemassan siirroilla. Yleisimmin tämä toteutetaan siten, että joka toiselta saralta turvemassa nostetaan kaivinkoneella tai vastaavalla viereiselle saralle, jossa siirretyt massat muotoillaan tuotantokoneille sopiviksi kentiksi ja tuotetaan normaalisti. Turvemassan siirtojen tarkoituksena on edistää turpeen loppuun hyödyntämistä alueilla, joilla turvekerroksen alla olevan pohjamaan kivisyys tai muu epätasaisuus haittaa turvetuotantokoneiden toimintaa. Massansiirroilla myös estetään kivisestä pohjamaasta johtuvaa tulipaloriskiä. Turvemassan tarkempi poistaminen vähentää lisäksi maan muokkaustarvetta, jos alueella siirrytään metsänkasvatukseen tai muuhun viljelyyn turvetuotannon päätyttyä. Massansiirtoalueet eli ne alueet, joilta turvemassa on poistettu, toimivat yleensä tuotannon tukialueina muun muassa tuotantokentiltä poistettujen kivien keräysalueina. Massansiirtoalueita ei yleensä eroteta tuotantoalueen vesienjohtamisesta eikä massansiirtoihin muutoinkaan liity erityisiä vesien käsittelyn muutoksia. Massansiirtoalueet jätetään yleensä, mahdollisen maanpinnan tasoittamisen jälkeen, kasvittumaan luontaisesti, kunnes ne yhdessä muutoin tuotannosta poistettujen alojen kanssa muodostavat suurempia yhtenäisiä kokonaisuuksia, joilla voidaan siirtyä aktiivisiin jälkihoitotoimiin tai uuteen maankäyttömuotoon. Toteutetut massansiirrot merkitään työmaan päiväkirjaan ja massansiirtoalueet ilmoitetaan tuotannosta poistetuiksi aloiksi. Mikäli massansiirtoihin poikkeuksellisesti liittyy vesien käsittelyn muutoksia, esimerkiksi matalakenttäojituksia, esitetään ne etukäteen ympäristökeskuksen tarkastettavaksi. Puuronevan lohkolla 3 on tehty massansiirtoja. 6 Vesien käsittely Puuronevan tuotantoalue jakaantuu kolmeen yhteensä 47 ha:n suuruiseen tuotantolohkoon, joiden lisäksi alueella on auma-alueita 12 ha, eli tuotantoaluetta on yhteensä 59 ha. Tuotannosta poistettua aluetta on 42,3 ha.

7 Lohkon 1 kokonaispinta-ala on 20,3 ha, josta tuotannosta poistunutta on 13 ha. Osa tuotannosta poistuneen alueen (7,8 ha) vesistä johdetaan ohi laskeutusaltaan alapuoliseen vesistöön. Tuotantoalueen (7,3 ha) ja osa tuotannosta poistuneen alueen (5,2 ha) vesistä johdetaan kokoojaojia pitkin laskeutusaltaan 1 kautta Penikkaojaan ja edelleen Piehinginjokeen. Lohkojen 2 3 vedet johdetaan kokoojaojilla pumppausaltaaseen, joka on levennetty kokoojaojaan. Kokoojaojan levennyksestä vedet pumpataan laskeutusaltaaseen 2. Laskeutusaltaasta 2 vedet johdetaan laskuojaan ja edelleen Penikkaojaan. Silloin kun pumppausta ei voida suorittaa veden jäätymisen vuoksi, vedet johdetaan pumppausaltaasta sulkupadon kautta laskeutusaltaaseen 2 ja edelleen laskuojaan. Tuotantoalueella olevat laskeutusaltaat 3 4 eivät ole enää varsinaisessa käytössä. Altaat toimivat vesivarastoina ja paloaltaina. Lohkolla 2 kulkevaan kokoojaojaan on kaivettu 7 metrin levyinen ja 40 metrin pituinen levennys, joka on varustettu pintapuomilla. Tämän kokoojaojan levennyksen kautta johdetaan lohkon 3 vedet pumppausaltaalle. Pinta-alajakauma eri vesienkäsittely-yksiköiden välillä: 7 Lohkon nro Lohkon alkuperäinen pa Lohkottaiset pinta-alat (ha) Poistunut Tuotannosspuolisia Auma-alueet Yht. Ulko- vesiä Vesienkäsittelymenetelmä (ha) LA1 LA2 Ilman käsittelyä 1 20,3 13,0 4,5 2,8 7,3 0,5 13,0 7,8 2 56,9 19,7 31,0 6,2 37,2 2,0 58,9 3 24,1 9,6 11,5 3,0 14,5 1,4 25,5 Yht. 101,3 42,3 47,0 12,0 59,0 3,9 13,0 84,4 7,8 Kiintoaineen pidättymistä jo sarkaojastoon on tehostettu ojiin kaivetuilla lietesyvennyksillä ja päisteputkiin asennettavilla lietteenpidättimillä. Järjestely tasaa huippuvirtaamia ja ehkäisee niiden aiheuttamaa kiintoainekuormitusta alapuolisessa vesistössä. Lietesyvennykset puhdistetaan lietetilan täytyttyä, kuitenkin vähintään kerran vuodessa tuotantokauden jälkeen. Allassyvennykset kaivetaan ja ylläpidetään niissä ojissa, joissa ne voidaan kaivaa turpeeseen. Mikäli sarkaojia joudutaan tuotannollisista syistä syventämään kivennäismaahan ulottuviksi, myös allassyvennykset voidaan ulottaa kivennäismaahan riittävän lietetilan varmistamiseksi. Pumppaus- ja laskeutusaltaat puhdistetaan tarvittaessa, kuitenkin vähintään kerran vuodessa tuotantokauden päätyttyä. Laskeutusaltaissa on pintapuomit, joilla estetään veden pinnalla mahdollisesti kulkeutuvan turvepölyn pääsy alapuoliseen vesistöön. Eristysojilla johdetaan tuotantoalueen ulkopuoliset vedet tuotantoalueen ja vesiensuojelurakenteiden ohi alapuoliseen vesistöön. Poltto- ja voiteluaineet Tuotannon aikana koneissa käytetään joko diesel- tai polttoöljyä. Koneiden voiteluun tarvitaan lisäksi moottoriöljyjä ja vaseliineja. Polttoaineiden vuosittainen kulutus on noin litraa, ja voiteluaineita kuluu vastaavasti noin 100 litraa tuotantokaudessa. Poltto- ja voiteluaineet varastoidaan paloviranomaisten vuosittain hyväksymissä säiliössä ja paikoissa. Palavien nesteiden varastointipaikat merki-

8 tään vuosittain päivitettävään turvallisuussuunnitelmaan. Puuronevan polttoainehuolto on järjestetty turvallisuussuunnitelman mukaisesti siten, että tuotantoyrittäjät tuovat alueelle omat polttoainesäiliönsä. Ne ovat yleensä muutaman kuution suuruisia liikuteltavia polttoainesäiliöitä, koska polttoainetta on oltava saatavissa kohtuuetäisyydellä toimittaessa työmaan eri osissa. Alueella ei turvetuotantotoiminnassa tai muutoin käytetä muita ympäristölle tai terveydelle vaarallisia aineita. 8 Liikenne Puuronevan turvekuljetusten liikennöinti suuntautuu työmaantieltä valtatielle 88 (Raahe Iisalmi) ja valtatielle 86 (Kannus Liminka) ja siitä edelleen Haapavedelle tai Ouluun. Turvekuljetusten lisäksi tuotantotoiminta aiheuttaa lähinnä vähäistä henkilöautoliikennettä. Tuotantoon käytettäviä koneita siirretään tuotantoalueen ulkopuolisilla teillä vain joitakin kertoja vuoden aikana. Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT) ja ympäristön kannalta paras käytäntö (BEP) Hankealueen turvetuotantokäyttö on alkanut jo 1980-luvun alkupuolella. Kyseessä on siis vanha tuotantoalue, jonka vesien käsittely perustuu perustason rakenteisiin. Puuronevan vesien käsittely perustuu koko tuotantoalueella kokoojaojiin, sarkaojarakenteisiin ja laskeutusaltaisiin. Lohkoilta 2 ja 3 vesi pumpataan laskeutusaltaisiin. Puuroneva on vanha työmaa, jolla on jo runsaasti tuotannosta poistettua aluetta. Tuotannosta poistettua aluetta on 42,3 ha, josta 34,5 ha:n vedet johdetaan laskeutusaltaiden kautta alapuoliseen vesistöön ja 7,8 ha:n vedet ohjataan laskeutusaltaiden ohi. Myös lähivuosina tuotannosta tulee poistumaan alueita ja tuotantoalue pienenee. Kokonaisuudessaan tuotannon arvioidaan päättyvän Puuronevalla viimeistään vuonna Hakija on katsonut, että Puuronevan vesienkäsittelymenetelmät ovat tämän päivän tietämyksen mukaan Puuronevan olosuhteissa alueelle teknisesti ja taloudellisesti parhaiten soveltuvat menetelmät ja täyttävät BATperiaatteen vaatimukset. Puuronevan jätehuolto on järjestetty jätelainsäädännön edellyttämällä tavalla. Jätteiden määrä on vähäinen. Jätteet säilytetään asianmukaisesti ennen niiden kaatopaikalle tai jatkokäsittelyyn toimittamista ja jätemääristä pidetään kirjaa. Poltto- ja jäteöljyjen varastointi pyritään järjestämään niin, että minimoidaan riskit öljyn joutumisesta maaperään tai vesistöön. Tuotantoalueella työskenteleville annetaan säännöllisesti koulutusta ja opastusta ympäristönsuojelurakenteiden hoidosta, ympäristöä mahdollisimman vähän kuormittavista työtavoista sekä toiminnasta poikkeustilanteissa. Hakijan arvion mukaan Puuronevan toiminnassa sovelletaan kaikilta osiltaan vesien käsittely, pöly- ja meluhaitat, jätteiden käsittely sekä liikenne huomioon ottaen ympäristön kannalta parasta käyttökelpoista tekniikkaa sekä parasta käytäntöä (BEP).

9 9 Ympäristöhallintajärjestelmä Vapo Oy:n energiatoimialalla on yhdistetty laatu- ja ympäristöjärjestelmä. Järjestelmää sovelletaan mm. varmistamaan, että prosessien toteuttaminen ja ympäristöasioiden hoito on tehokasta ja jatkuvasti kehittyvää. Laatuja ympäristökäsikirja ja työohjeet ovat vuodesta 2002 lähtien olleet yhteiset koko toimialalla. Järjestelmä on rakennettu standardien SFS ISO ja SFS-ISO 9001:2000 mukaisesti. Järjestelmälle on myönnetty laatusertifikaatti vuonna 1997 ja ympäristösertifikaatti vuonna Sertifioinnista vastannut ulkoinen arvioija tekee järjestelmän määräaikaistarkastuksen puolen vuoden välein. Järjestelmässä olevia laatu- ja ympäristökäsikirjaa sekä työohjeita täydentävät muut erillisohjeet, tietojärjestelmät ja rekisterit. YMPÄRISTÖKUORMITUS JA SEN RAJOITTAMINEN Päästöt pintavesiin Puuronevan valumavesien määrää ja laatua sekä niiden aiheuttamaa kuormitusta suon tuotantovaiheessa on tarkasteltu Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen (PPO) alueen turvetuotannon vuosien kuormitustarkkailutulosten perusteella. Puuroneva on ollut kuormitustarkkailussa tuotantovaiheen tarkkailusuona vuonna Veden laatu ja määrä Puuronevan vedet johdetaan vesistöön ympärivuotisesti kahden laskeutusaltaan kautta. Jäljempänä olevassa taulukossa on esitetty Puuronevan laskeutusaltaalta lähtevän veden laatu kesällä 2004 keskimäärin. Elokuun ensimmäinen näytteenotto ajoittui rankkasateen aiheuttamaan ylivirtaamajaksoon ja näytteen heikompi vedenlaatu on vaikuttanut etenkin kiintoaineen ja typen pitoisuuskeskiarvoihin. Puuronevalta lähtevän veden laatu touko syyskuussa vuonna 2004 keskimäärin (näytteitä yhteensä 8 kpl). Vedenlaatu on esitetty myös ilman poikkeuksellista ylivirtaamanäytettä ilman rankkasadenäytettä Kiintoaine mg/l COD Mn mg/l Kok.P µg/l PO 4 -P µg/l Kok.N µg/l NO 2+3 -N µg/l NH 4 -N µg/l Fe µg/l Jäljempänä olevassa taulukossa on esitetty Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen turvetuotannon kuormitustarkkailuun kuuluneiden tuotantovaiheen tarkkailusoiden valuma-arvoja vuosina keskimäärin. Pohjois-Pohjanmaalla tarkkailukohteita on ollut kesällä ja muina

10 vuodenaikoina 3 9. Säätila vaikuttaa oleellisesti turvesoiden valumaan eri vuosina. Myös hetkelliset valuman vaihtelut ovat suuria. Talven keskivalumaa nostaa talven valumat. Alkutalvi oli poikkeuksellisen leuto ja sateinen, jolloin virtaamat Pohjois-Pohjanmaan vesistöissä yleisesti nousivat lähes tulvalukemiin. Vuonna 2004 Puuronevalta mitattu keskivaluma oli 13,5 l/s km 2 vaihteluvälin ollessa l/s km 2. Keskivaluma oli samaa tasoa kuin kaikilla soilla keskimäärin samana kesänä (12,7 l/s km 2 ), mutta koska Puuronevalta saatiin virtaamatietoja vasta kesäkuun puolivälistä lähtien, vertailu koko kesän valumiin on hankalaa. Jos suon puuttuvat alkukesän valumat arvioidaan läheisen Kivinevan lisäalueen valumien perusteella, Puuronevan kesän keskivalumaksi tulee 11 l/s km 2. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen alueen tuotantovaiheen tarkkailusoiden valuma-arvoja vuosina keskimäärin. Mq = keskivaluma, MNq = pienimpien valumien keskiarvo, MHq = suurimpien valumien keskiarvo. MNq ja MHq 15 minuutin mittauksella 10 Mq l/s km 2 MNq l/s km 2 MHq l/s km 2 Talvi 6,2 0,0 60,2 Kevät 52,4 0,6 329,8 Kesä 9,7 1,6 111,1 Syksy 12,2 0,0 99,4 Päästöt Turvetuotantosuon kokonaisainevirtaama muodostuu luonnonhuuhtoumasta ja tuotannon aiheuttamasta kuormituksesta (nettokuormitus). Pohjois- Pohjanmaan alueella luonnonhuuhtouman arviointiin on käytetty Siuruanjoen vesistöalueella sijaitsevan Vitmaojan valuma-alueella mitattuja huuhtoumia sekä vuodesta 2004 lähtien yhteisesti sovittuja taustapitoisuuksia (kiintoaine 2 mg/l, kok.p 20 µg/l, kok.n 500 µg/l). Jäljempänä olevassa taulukossa on esitetty laskeutusaltaallisten tarkkailusoiden keskimääräiset ominaiskuormitukset eri vuodenaikoina vuosina (n = tarkkailusoiden lukumäärä). Kesällä tarkkailukohteita on ollut huomattavasti enemmän kuin muina vuodenaikoina. Puuronevan kesän 2004 ominaiskuormitukset olivat suurempia kuin laskeutusaltaallisilla soilla samana kesänä. Kaikkien laskeutusaltaallisten tarkkailusoiden ominaiskuormitukset ovat myös olleet fosforia lukuun ottamatta pienempiä kuin Puuronevalta mitatut kuormitukset. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen alueen laskeutusaltaallisten (la) tarkkailusoiden ominaiskuormitukset vuosien keskiarvona eri vuodenaikoina sekä Puuronevan kesäaikaiset ominaiskuormitukset vuonna 2004 (n = tarkkailusoiden lukumäärä, ka = kiintoaine) N ka COD Mn Kok.P Kok.N ka COD Mn Kok.P Kok.N g/ha/d g/ha/d g/ha/d g/ha/d g/ha/d g/ha/d g/ha/d g/ha/d Talvi , ,37 7,9 Kevät , ,8 37 Kesä , ,31 8,2 Syksy , ,63 22 Puuroneva, kesä ,

11 Kesän alivalumakausina turvetuotantosoiden valumat ovat selvästi kesän keskimääräistä tasoa alhaisempia. Myös valumavesien laatu saattaa poiketa normaalista. Alivalumakauden kuormitusta on seuraavassa tarkasteltu vuosien tarkkailuaineiston perusteella. Kahden viikon alhaisimman keskivaluman mukaista kuormitusta verrattiin koko tuotantokauden keskimääräiseen kuormitukseen. Alivalumakauden valuman (l/s km 2 ) ja ominaiskuormitusten (g/ha d) osuudet koko tuotantokauden keskiarvoista olivat laskeutusaltaallisilla (la) soilla ja Puuronevalla vuonna 2004 seuraavat: 11 Valuma % COD Mn % Kok.P % Kok.N % Kiintoaine % La suot Puuroneva Voimakkaiden sateiden aiheuttamien valuntahuippujen aikana kuormitukset voivat olla huomattavasti keskimääräistä suurempia. Merkittävä osa tuotantokauden kokonaiskuormituksesta voi joutua alapuoliseen vesistöön varsin lyhyinä ylivalumajaksoina. Vastaavasti kevättulvan aika muodostaa huomattavan osan koko vuoden kuormituksesta. Vuosi n kpl q l/s/km 2 Kiintoaine g/ha/d COD Mn g/ha/d Kok.P g/ha/d Laskeutusaltaalliset suot (PPO) , , , , , , , , , ,7 78 Keskiarvo (la) 45, ,7 82 Puuroneva , ,6 99 Kok.N g/ha/d Puuroneva on ollut tuotannossa vuodesta 1981 lähtien. Jäljempänä olevassa taulukossa on esitetty Puuronevan kesäaikaiset kuormitukset vuosina Vuonna 1999 kuormituksen laskentaan on käytetty Puuronevalla mitattuja virtaamia, ja vuonna 2004 suon kuormitus mitattiin. Muina vuosina kuormitus on arvioitu kaikkien Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen alueen laskeutusaltaallisten tarkkailusoiden keskimääräisten ominaiskuormitusten perusteella. Puuronevan tuotantokauden aikaiset kuormitukset vuosina Vuosi TK Poist. Bruttokuormitus Nettokuormitus ala Ala Kiintoaine COD Mn Kok.P Kok.N Kiintoaine COD Mn Kok.P Kok.N ha Ha kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d Kg/d ,103 7, * 94,4 12, ,038 2, ,010 2, ,101 2, ,015 0, ,080 1,4 8,1 27 0,100 1, ,0 19 0,047 0,7 3,9 13 0,040 0, ,0 19 0,049 1, ,013 0, ** ,054 2,7 41-0,033 2,2 Keskiarvo ,062 1, ,045 2,2 * virtaama mitattu ** kuormitus mitattu

12 12 Arvio tulevasta kuormituksesta Puuronevalla on tällä hetkellä tuotannossa 47 ha, auma-alueina 12 ha ja tuotannosta on poistunut 42,3 ha. Seuraavassa on tarkasteltu Puuronevan vesistökuormitusta erilaisissa virtaamatilanteissa ja eri vuodenaikoina. Pinta-aloina kuormitusarvioissa on käytetty tuotanto- ja auma-alueiden pintaaloja. Tuotannosta poistuneita alueita ei ole otettu laskelmissa huomioon, vaikka poistuneen alueen aiheuttama kuormitus voi alkuvaiheessa olla lähes tuotantoalueen tasoista. Kuormitusarviot on tehty vuodelle 2006 sekä vuodelle 2010, johon mennessä tuotannosta arvioidaan poistuvan vielä 10 ha lisää. Tuotannon arvioidaan loppuvan kokonaan vuoteen 2015 mennessä. Puuroneva oli kuormitustarkkailusuona kesällä Kesä 2004 oli varsin sateinen, ja suolta mitatut ominaiskuormitukset olivat rankkasateista johtuen ajoittain suuria. Puuronevan tarkkailutuloksia ei siksi ole käytetty tulevan kuormituksen arvioinnissa. Kuormitusarviot on tehty kaikkien laskeutusaltaallisten tuotantosoiden vuosien keskimääräisten ominaiskuormituslukujen perusteella. Kesän ylivalumatilanteen kuormitukset on arvioitu laskeutusaltaallisten tarkkailusoiden keskimääräisten ominaiskuormituslukujen perusteella. Kesän alivalumakauden kuormitusarviossa on otettu huomioon laskeutusaltaallisten tarkkailusoiden keskimääräiset alivalumakauden kuormitusvähenemät. Myös muiden vuodenaikojen kuin kesän kuormitukset on arvioitu laskeutusaltaallisten tarkkailusoiden vuosien keskimääräisten ominaiskuormituslukujen perusteella. Kuormitusarviossa käytettyihin ominaiskuormituksiin sisältyy virhelähteitä sekä tarkkailusoiden keskinäisen erilaisuuden että sääolosuhteiden vuosittaisten vaihteluiden takia. Käytetty aineisto kuitenkin perustuu pääosin laajaan ja pitkäjänteiseen tarkkailuun, joten sitä voidaan pitää verrattain luotettavana. Kuormitusarvion perusteella Puuronevan bruttokuormitus on kesän keskimääräisessä virtaamatilanteessa vuonna 2006 yhteensä noin 6 kg/d kiintoainetta, 14 kg/d COD Mn, 0,04 kg/d fosforia ja 0,8 kg/d typpeä. Turvetuotannosta aiheutuva nettokuormitus on selvästi pienempää. Puuronevan tuotantopinta-alan pienentyessä vuoteen 2010 mennessä vesistökuormitus pienenee noin 15 %. Turvetuotantoalueen aiheuttama kuormitus riippuu paljon valuntaoloista. Arvion mukaan ylivalumatilanteessa kuormitus voi hetkellisesti olla huomattavastikin keskimääräistä suurempi. Kuormitusarviossa ei kuitenkaan ole otettu huomioon, että Puuronevalla osalla alueesta vedet pumpataan tuotantokaudella pumppausaltaasta laskeutusaltaaseen. Pumppaus aiheuttaa padotusta laskeutusaltaan yläpuolelle ja tasaa ylivirtaamahuippuja, mikä pienentää laskeutusaltaasta ylivirtaamatilanteissa vesistöön menevää kuormitusta. Myös kyseiselle alueelle tehdyt kokoojaojien levennykset lisäävät vedenvarastointitilavuutta ja pienentävät kuormitusta. Alivalumakaudella kuormitus jää keskimääräistä alhaisemmaksi, ja kesän kuivana kautena valunta saattaa loppua kokonaan, jolloin kuormitusta ei synny.

13 Arvio Puuronevan turvetuotantoalueen tuotantovaiheen kuormituksesta kesän erilaisissa virtaamatilanteissa sekä arvion perustana käytetyt ominaiskuormitusluvut 13 Tuotantovaiheen Ominaiskuormitus Ala ha Kiintoaine g/ha d COD Mn g/ha d Kok.P g/ha d Kok.N g/ha d Laskeutusallas Kesän keskiarvo (brutto) ,61 13 Kesän keskiarvo (netto) ,31 8,2 Kesän ylivaluma (1 vrk, brutto) ,7 82 Kesän alivaluma (2 vko, brutto) ,15 2,5 Ala ha Kiintoaine g/ha d COD Mn g/ha d Kok.P g/ha d Kok.N g/ha d Tuotantovaiheen kuormitus Vuonna 2006 Kesän keskiarvo (brutto) 59 6,0 14 0,04 0,8 Kesän keskiarvo (netto) 3,4 5,8 0,02 0,5 Kesän ylivaluma (1 vrk, brutto) ,16 4,8 Kesän alivaluma (2 vko, brutto) 1,2 3,0 0,01 0,1 Vuonna 2010 Kesän keskiarvo (brutto) 49 4,9 11 0,03 0,6 Kesän keskiarvo (netto) 2,8 4,8 0,02 0,4 Kesän ylivaluma (1 vrk, brutto) ,13 4,0 Kesän alivaluma (2 vko, brutto) 1,0 2,5 0,01 0,1 Arvio Puuronevan turvetuotantoalueen tuotantovaiheen kuormituksesta eri vuodenaikoina ja vuositasolla vuosina 2006 ja 2010 sekä laskennan perusteena käytetyt ominaiskuormitusluvut Bruttokuormitus Nettokuormitus Tuuotantovaiheen Kiintoaine COD Mn Kok.P Kok.N Kiintoaine COD Mn Kok.P Kok.N ominaiskuormitus g/ha d g/ha d g/ha d g/ha d g/ha d g/ha d g/ha d g/ha d Talvi la , ,37 7,9 Kevät la , ,8 37 Kesä la , ,31 8,2 Syksy la , ,63 22 Tuleva kuormitus Kiintoaine COD Mn Kok.P Kok.N Kiintoaine COD Mn Kok.P Kok.N kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d Vuonna 2006 Talvi 59 3,1 3,1 0,03 0,6 2,6 0 0,02 0,5 Kevät ,22 3, ,17 2,2 Kesä 59 6,0 14 0,04 0,8 3,4 5,8 0,02 0,5 Syksy 59 3,0 19 0,05 1,6 1,7 1,1 0,04 1,3 Vuosi kg/a Vuonna 2010 Talvi 49 2,6 2,6 0,02 0,5 2,1 0 0,02 0,4 Kevät ,18 3, ,14 1,8 Kesä 49 4,9 11 0,03 0,6 2,8 4,8 0,02 0,4 Syksy 49 2,5 16 0,04 1,4 1,5 0,9 0,03 1,1 Vuosi kg/a Vuositasolla Puuronevan bruttovesistökuormitus on arvion mukaan vuonna 2006 noin kg/a kiintoainetta, kg/a COD Mn, 18 kg/a fosforia ja 380 kg/a typpeä. Nettokuormitus on hieman pienempää. Arvion mukaan kiintoaine- ja fosforikuormituksesta suurin osa tulee keväällä, kun taas humuksen (COD Mn ) kuormitus painottuu kesään. Typpikuormitus jakautuu tasaisesti eri vuodenajoille. Vuonna 2010 kuormituksen arvioidaan olevan noin 17 % pienempää kuin vuonna 2006.

14 14 Päästöt maaperään ja pohjaveteen Turvetuotantotoiminta ei normaalitilanteessa aiheuta päästöjä pohjaveteen tai maaperään eikä maaperän saastumisen vaaraa. Poltto- ja voiteluaineiden käyttö sekä jätteiden keräys- ja lyhytaikainen säilytys työmaa-alueella voivat aiheuttaa poikkeustapauksissa, lähinnä säilytysastioiden rikkoontumisen vuoksi, vuotoja maaperään. Päästöjä pyritään ehkäisemään aineiden ja astioiden huolellisella käsittelyllä ja sijoittamalla astiat/säiliöt paikkoihin, joissa mahdollinen vuoto rajoittuu mahdollisimman pienelle alueelle ja on helposti puhdistettavissa. Myös paloviranomaiset valvovat polttoaineiden säilytystä turvetuotantotyömailla. Puuronevan turvetuotanto ei aiheuta myöskään poikkeustilanteissa erityistä vaaraa päästöistä pohjaveteen, koska tuotantoalueella kerrallaan säilytettävät polttoainemäärät ovat pieniä ja turveperäinen maa johtaa huonosti nesteitä, jolloin mahdolliset vuodotkin rajoittuvat pienelle alueelle ja ovat helposti puhdistettavissa. Toiminta ei ennakolta arvioiden myöskään vaikuta pohjaveden laatuun tai saatavuuteen, koska alueella tai sen välittömässä läheisyydessä ei sijaitse luokiteltuja pohjavesialueita, vedenottamoita tai kaivoja. Päästöt ilmaan Turvetuotannon päästöt ilmaan ovat lähinnä tuotannonaikaista pölyämistä sekä turpeen noston ja kuljetuksen aiheuttamia pakokaasupäästöjä. Turvetuotannon mahdolliset pölyhaitat liittyvät pääasiassa energiakäyttöön tarkoitetun jyrsinturpeen tuotantoon ja ajoittuvat kesän tuotantokaudelle. Liikkuminen kuivalla turvekentällä sekä turpeen siirtely kuormauksen, aumauksen ja lastauksen yhteydessä aiheuttavat pölyämistä. Pölyämiseen vaikuttavat turpeen maatuneisuusaste, tuotantomenetelmä sekä sääoloista erityisesti tuuli. Turvepöly on lähes kokonaan orgaanista hajonnutta kasviainesta. Tuotantoalueella esiintyvien pölyhiukkasten kokojakauman on havaittu painottuvan yli 10 mm:n kokoisiin suuriin hiukkasiin, mutta pöly sisältää myös hengitettäviä hiukkasia ja pienhiukkasia. Tuulen nopeuden ylittäessä 10 m/s tuotanto keskeytetään lisääntyneen tulipaloriskin vuoksi. Kuljetuksen yhteydessä turvekuormat peitetään pölyämisen estämiseksi. Pölyhaitan esiintymiseen vaikuttavat suon sijainti suhteessa asutukseen tai vesistöihin sekä maaston muodot ja suojaavan puuston määrä. Turpeen nostosta aiheutuvat pölypäästöt ajoittuvat kesän poutajaksoihin. Lastauksen aiheuttama pölyäminen sen sijaan keskittyy talvikauteen. Vapo Oy:n tuotantoalueilla vuosina tehtyjen pölytarkkailujen tulosten mukaan nykyisin jo kumotun viihtyvyyshaittarajan (10 g/m 2 /kk), jonka on koettu olevan selvästi likaava, ylittäviä laskeumia havaittiin noin 100 metrin etäisyydellä tuotantoalueen reunasta. Haitan esiintyminen yli 100 metrin päässä riippuu taustalaskeuman määrästä siten, että noin 300 metriin asti turvepöly voi yksin muodostaa yli puolet haittaa aiheuttavasta pölymäärästä. Yli 1 km:n päässä turvepöly ei tutkimuksen mukaan juurikaan lisää laskeumaa. Pölyisimpien työvaiheiden (kuormaus, ajo aumaan ja auman muotoilu) aikana ja erityisesti jos sääolosuhteet ovat epäsuotuisat (inversio tai kova tuuli), vaikutusalue saattaa olla suurempi. Pöly kulkeutuu aina vallitsevan tuulen suuntaan, jolloin haitta ei kohdistu jatkuvasti samaan suuntaan. Myös pienhiukkasten pitoisuuden on todettu pienenevän paljon viimeistään noin 500 metrin etäisyydellä pölylähteestä.

15 Turveperäinen pöly ei ole terveydelle eikä ympäristölle vaarallista, mutta tummana se on pieninäkin pitoisuuksina helposti erottuvaa ja voi siten aiheuttaa viihtyvyyshaittaa. Vesistössä turvepöly erottuu selvästi ympäristöstään, jolloin vähäinenkin pölymäärä voidaan kokea likaavana. Turvepöly voi myös aiheuttaa kasvillisuuden, kuten luonnonmarjojen likaantumista tuotantokentän välittömässä läheisyydessä. Haitta on kuitenkin väliaikainen, sillä pöly huuhtoutuu helposti pois eikä aiheuta esimerkiksi haittaa marjojen käytölle. Turvepöly saattaa myös helposti sekoittua ulkonäöltään samankaltaiseen siitepölyyn. 15 Melu Tuotantokaudella melua aiheutuu työkoneiden liikkumisesta turvekentällä sekä turpeen kuormauksesta. Tuotannosta aiheutuva melu ei ole jatkuvaa, sillä tuotantopäiviä on vuodessa noin Tuotantopäivinä turvekoneiden aiheuttamaa melua voi syntyä ympäri vuorokauden työvaiheista, tuotantotilanteesta ja säästä riippuen. Lähellä vesistöjä sijaitsevilta tuotantokentiltä melu voi kantautua veden päällä kauemmas kuin edetessään maan pintaa pitkin. Tuotantokoneiden lisäksi melua aiheuttaa raskas kuljetuskalusto. Turpeen toimitusaikana, loka huhtikuussa, melu koostuu raskaan liikenteen ja kuormauskoneiden aiheuttamista äänistä ja vastaa siten liikennemelua. Melutasoon vaikuttavat kaluston lisäksi mm. tien päällyste ja sen kunto sekä tien kaltevuus. Myös toimitusaikana työmaalla voidaan työskennellä ympäri vuorokauden. Ympäristössä koettu melu riippuu etäisyydestä, melun lähteen ja kohteen välisestä korkeuserosta, säätilasta, maanpinnan laadusta, kasvillisuudesta ja siitä onko välissä melun leviämistä estäviä maastomuotoja tai rakenteita. Turvetuotannosta aiheutuva meluhaitta on yleensä paikallista ja kuljetusten aiheuttama meluhaitta keskittyy pienien teiden ympäristöön. Valtateillä turpeen kuljetuksen aiheuttama melun lisäys jää kokonaisuuteen nähden vähäiseksi. Turvetuotannon työvaiheista jyrsintä ja turpeen nosto imuvaunulla aiheuttavat hetkellistä 55 db:n melua metrin etäisyydelle työskentelykohdasta. Meluisimmat työvaiheet, kuten palaturpeen nosto ja turvekenttien kunnostustoimet aiheuttavat laskennallisen arvioinnin perusteella 55 db:n melutasoja metrin etäisyydelle työskentelykohdasta (yöaikaan 50 db 500 m etäisyydellä). Mittaukset on tehty todellisissa työskentelytilanteissa avoimessa maastossa. Kasvillisuuden (puuston) on todettu tehokkaasti vaimentavan äänen voimakkuutta. Jätteet Puuronevan tuotantoalueella syntyy vuosittain sekajätettä sekä jäteöljyä ja muita öljyisiä jätteitä. Alueella on sateelta suojattu jätteiden keräilypiste. Työmaalla toimivat urakoitsijat lajittelevat jätteet ja toimittavat ne keräilypisteeseen. Jätteiden poiskuljettamisesta on sovittu jätehuoltoyritysten kanssa. Syntyvien jätteiden lajeista ja määristä pidetään kirjaa. Työmaalle on laadittu jätehuoltosuunnitelma, jota päivitetään tarpeen mukaan vuosittain. Suunnitelmasta käyvät ilmi jätteiden poiskuljettamisesta vastaavat tahot sekä keräysastioiden tyhjennysvälit.

16 16 TOIMINTA-ALUE JA SEN YMPÄRISTÖ Alueen hydrologia Puuronevan tuotantoalue sijaitsee Piehinginjoen vesistöalueella (56) Piehinginjoen yläosan valuma-alueella (56.004). Puuronevan vedet johdetaan laskeutusaltaiden kautta Penikkaojaan ja edelleen Piehinginjokeen. Valuma-alue on pääasiassa ojitettuja soita ja metsää. Piehinginjoen vesistöalueen pinta-ala on 176 km 2 ja järvisyys 0,43 %. Piehinginjoen yläosan alueen (56.004) pinta-ala on 37 km 2. Poikajoen sivuuoman kohdalla, Haarainlammen alueen alarajalla Piehinginjoen yläpuolisen vesistöalueen pinta-ala on noin 80 km 2. Kyseisestä kohdasta on matkaa Puuronevalle noin 15 km. Puuronevan osuus (59 ha) Piehinginjoen yläosan valuma-alueesta on 1,6 %. Vesistöalueella ei sijaitse muita turvetuotantoalueita. Penikkaojan valuma-alueen pinta-ala on 11,4 km 2. Alueen luonto ja suojelukohteet Tuotantoalueen ympäristö on pääosin metsäistä ojitettua turve- ja kangasmaata ja jonkin verran avosoita. Tuotantoalueen välittömässä läheisyydessä ei ole asutusta eikä peltoviljelyä. Alueen vesistöt ovat lähinnä pieniä lampia ja järviä, suurempia vesialueita ympäristössä ei ole. Suon luoteispuolella lähimmillään noin 200 metrin etäisyydellä lohkon 3 reunasta sijaitsee pieni lampi, Puurolampi. Lisäksi suon itä- ja kaakkoispuolella sijaitsee neljä muuta pientä lampea lähimmillään noin metrin etäisyydellä suon reunasta. Puuronevan lähiympäristössä ei sijaitse suojelualueita, suojeluohjelmiin kuuluvia alueita, arvokkaita maisemakokonaisuuksia tai perinnemaisemiksi luokiteltuja alueita. Lähin suojelualue Pitkäsnevan Natura kohde sijaitsee lohkon 1 etelä- ja lounaispuolella noin 3 km:n etäisyydellä. Lohkon 3 pohjoispuolella noin 3,5 km:n etäisyydellä on Vaippanevan soidensuojeluohjelmaan kuuluva alue ja alueen itäosa kuuluu myös Natura alueeseen. Suolta noin 7 km lounaaseen sijaitsee perinnemaisemakohde, Hanhelan joenvarsilaitumet. Lisäksi suon itä- ja kaakkoispuolella noin 3 4 km:n etäisyydellä on lukuisia pääasiassa kivikautisten asuinrakennusten muinaisjäännöskohteita, mutta tuotantoalueen läheisyydessä niitä ei ole. Asutus ja muu rakennettu ympäristö Tuotantoalueen lähiympäristössä asutus on vähäistä. Karttatarkastelun perusteella lähimmät rakennukset sijaitsevat suon luoteispuolella noin metrin etäisyydellä suon reunasta. Alueen pellot sijaitsevat samoin suon luoteispuolella noin 0,5 1 km:n etäisyydellä.

17 17 Vesistön tila ja käyttö Vedenlaatu Puuronevan velvoitetarkkailu on toteutettu vuodesta 1995 lähtien. Viimeisin tarkkailuohjelma on tehty vuosille , mutta tarkkailua on jatkettu ohjelman mukaisesti myös vuosina Puuronevan velvoitetarkkailu raportoidaan vuosittain. Purkuvesistön vedenlaatua on tarkkailtu Puuronevan turvetuotantoalueen velvoitetarkkailun havaintopisteistä. Pisteet sijaitsevat Puuronevan ylä- ja alapuolisella Piehinginjoella: Niemenjärven luusuassa (Pie32) ja Kahlonkankaalla (Pie29). Näytteitä otetaan neljä kertaa vuodessa. Lisäksi tässä yhteydessä tarkastellaan Rautaruukki Oyj:n toimesta otettujen näytteiden vedenlaatua Piehinginjoen suulla (Pie1) Haapalan talon kohdalla vuonna Vuosina Puuronevan yläpuolella Niemenjärven luusuassa (Pie32) Piehinginjoen veden happitilanne on vaihdellut huonosta hyvään, ollen kuitenkin keskimäärin tyydyttävä. Talviaikaan happitilanne on ollut yleisesti heikoimmillaan, jolloin se on ollut keskimäärin välttävä. Veden ph (5,8 7,0) on vaihdellut selvästi happamasta neutraaliin. Vesi on väriluvun ja humuksen määrän perusteella (COD Mn ) humuspitoista. Veden keskimääräinen rautapitoisuus on korkea (ka µg/l). Erityisesti talviaikaiset pitoisuudet ovat olleet suuria, maksimipitoisuus havaittiin maaliskuussa 2004 ( µg/l). Kokonaisravinnepitoisuudet (P 51 µg/l, N 760 µg/l) ovat olleet korkeimmillaan maaliskuussa 2003, jolloin myös epäorgaanisten ravinteiden pitoisuudet olivat korkeita. Kesän keskimääräiset fosfori- ja a- klorofyllipitoisuudet ovat olleet tyypillisiä reheville vesille, mutta keskimääräinen typpipitoisuus ilmentää lievää rehevyyttä. Veden puskurikyky on vaihdellut tyydyttävästä hyvään (0,10 0,20 mmol/l). Vesi oli keskimäärin lievästi sameaa ja kiintoainepitoista. Puuronevan alapuolella Piehinginjoessa (Pie29) vedenlaatu on ollut pääosin huonompi kuin ylemmällä havaintopisteellä Pie32. Veden happitilanne on vaihdellut välttävästä hyvään, ollen kuitenkin keskimäärin tyydyttävä. Vesi on ollut pääasiassa väriltään hyvin tummaa, mihin vaikuttavat korkeat humus- ja rautapitoisuudet. Suurin humuspitoisuus havaittiin syyskuussa 2004 (52 mg/l) ja suurimmat rautapitoisuudet heinäkuussa 2003 sekä maaliskuussa 2005 (9 200 µg/l). Sähkönjohtavuus on ollut lievästi koholla verrattuna havaintopisteen Pie32 arvoihin, mutta se on pääasiassa vielä luonnonvesille tyypillinen. Ravinnepitoisuudet vaihtelivat paljon (kok.p µg/l ja kok.n µg/l). Suurimmat pitoisuudet havaittiin maaliskuussa 2003, jolloin suurin osa ravinteista oli epäorgaanisessa muodossa (65 70 %). Kesän keskimääräiset ravinnepitoisuudet ilmentävät rehevyyttä, mutta a-klorofyllipitoisuus lievää rehevyyttä. Veden ph (5,0 6,9) on vaihdellut selvästi happamasta lähes neutraaliin. Veden puskurikyky on vaihdellut huonosta hyvään, ollen kuitenkin keskimäärin hyvä. Vesi on ollut keskimäärin sameaa ja kiintoainepitoista; suurimmat pitoisuudet havaittiin heinäkuussa Pitoisuusvaihtelut ovat olleet melko suuria. Piehinginjoen suulla (Pie1) talvella 2002 ainepitoisuudet olivat typpeä lukuun ottamatta alhaisempia ja happitilanne parempi kuin pisteellä Pie29 talvina keskimäärin. Kesällä tilanne oli päinvastainen fosforin, kiintoaineen ja raudan osalta. Jokisuulla vesi oli sekä talvella että kesällä lievästi hapanta. Vesi oli humuspitoista ja vedessä oli runsaasti rautaa (ka µg/l) ja fosforia (71 µg/l) erityisesti kesällä. Kesän keskimääräinen fosforipitoisuus ilmensi rehevyyttä, mutta typpipitoisuus lievää rehevyyttä. Talvella typpipitoisuus (1 200 µg/l) oli selvästi kesää korkeampi.

18 Kesäaikaiset kiintoainepitoisuudet olivat selvästi koholla. Väriluvun ja sameuden mittaukset oli tehty fotometrisesti, joten arvot eivät ole vertailukelpoisia muihin pisteisiin nähden. Vedenlaatu Niemijärven luusuassa (Pie32) ja Piehinginjoessa Puuronevan alapuolella (Pie29) vuosina sekä vedenlaatu Piehinginjoen suulla vuonna 2002 (Ka = kiintoaine) 18 ph Väri COD Mn Kok.P PO 4 -P Kok.N NO 2+3 -N µg/l NH 4 -N mg/lpt mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l Hoikkaoja, Niemelänjärven luusua Pie32 n =16 Ka , ,2 min 5, ,1 3,5 max 7, ,5 37 Ka kesä , ,8 13,0 Ka talvi , ,2 Piehinginjoki, Kahlonkangas Pie29 n = 16 Ka , ,8 min 5, ,2 3,1 max 6, ,5 Ka kesä , ,9 5,1 Ka talvi , ,3 Piehinginjoki, suu Pie1 n = ,6 6,2* ,5 Ka kesä ,8 6,4* Fe Ka mg/l Klorofylli-a µg/l Niemijärven luusuan havaintopisteellä (Pie32) pitoisuuksissa on ollut havaittavissa lievää kasvua kokonais- ja ammoniumtyppipitoisuutta lukuun ottamatta. Selvintä kasvu on raudan kohdalla johtuen paljolti maaliskuun 2003 ja 2004 korkeista pitoisuuksista. Hapen kyllästysaste on lievästi parantunut. Puuronevan alapuolisella pisteellä (Pie29) väriluku sekä humus-, fosfori- ja kiintoainepitoisuudet ovat nousseet, mutta hajonta on suuri. Hapen kyllästysaste sekä kokonaistyppipitoisuudet ovat puolestaan laskeneet havaintopisteellä Pie29. Piehinginjoen alaosalla (Pie1) kiintoainepitoisuus on ollut nousussa, mutta muissa pitoisuuksissa ei ollut havaittavissa selvää kehitystä. Hapenkyllästysasteen kehityssuunta on lievästi nouseva. Vuosien vedenlaatuun perustuvan vesistöjen yleisluokituksen mukaan Piehinginjoen alku on luokiteltu vedenlaadultaan tyydyttäväksi ja muutoin joen vedenlaatu on välttävä. Penikkaojaa ei ole luokiteltu. Kalatalous Puuronevan kalataloustarkkailuun liittyen Piehinginjoen yläosan rantatilallisille on tehty kalastustiedustelu vuosien 2000 ja 2003 tiedoista. Tiedustelualue kattaa Piehinginjoen yläosaa 18 km välillä Puuroneva Poikajoki. Selvitysalueella rantatiloja omisti yhteensä 35 yksityistä henkilöä. Piehinginjoen yläosalla kalasti noin 10 taloutta. Taloudesta osallistui kalastukseen keskimäärin 1,9 henkilöä eli kalastajia oli yhteensä noin 20. Kalastus oli lähes täysin katiska- ja heittovapakalastusta. Verkkokalastus on ollut satunnaista. Katiskapyynti keskittyi kevääseen touko kesäkuuhun. Keskimääräinen kalastusaika katiskoilla oli puolitoista kuukautta. Heittovapakalastus tapahtui kesä syyskuussa ja se oli melko pienimuotoista, sillä kalastuskertoja oli keskimäärin vain kolme kalastajaa kohden.

19 Kokonaissaalis vuonna 2003 oli 230 kg, josta haukea oli 54 %, ahventa 26 %, särkeä 13 % ja lahnaa 6 %. Yksi kalastaja sai lisäksi yhden taimenen. Yksi heittovapakalastaja ei saanut saalista ollenkaan. Talouskohtainen saalis oli keskimäärin 21 kg. Kalastajamäärä oli vuonna 2003 samaa tasoa kuin vuonna 2000, mutta kokonaissaalis oli vuonna 2003 selvästi parempi kuin vuonna Pyydysmäärissä tai kalastusaktiivisuudessa ei ollut merkittäviä eroja vuosien välillä. Kalastus Piehinginjoen yläosalla on tyypillistä nousukalan pyyntiä keväällä, jolloin saaliit voivat vaihdella huomattavasti vuosittain erilaisista tulva- ja virtaamatilanteista johtuen. Vuonna 1995 Piehinginjoen yläosalla tehtyyn kalastustiedusteluun vastasi 20 taloutta, joista kalasti 8. Kokonaissaalis oli 56 kg eli keskimäärin 7 kg/talous. Hauen osuus kokonaissaaliista oli 65 %. Kalastajamäärä on 1990-luvun lopulla jonkin verran vähentynyt alueella, sillä vuonna 1995 kalastajia lienee ollut Rapuhavaintoja viime vuosilta ei ollut yhdelläkään kalastajalla. Vuonna 2000 yksi ilmoitti koeravustaneensa vuosina 1997 ja 1998, jolloin oli saanut noin 10 rapua. Toinen kalastaja oli saanut yhden ravun pyydyksestä vuonna Kalojen makuvirheitä kommentoi seitsemän kalastajaa vuonna Heistä viisi ilmoitti, että makuvirheitä ei ole. Kahden mukaan makuvirheitä esiintyy, toisen mukaan niitä on ollut aina ja toisen mukaan 4 vuotta. Makuvirheitä ilmoittaneista toinen arvioi niiden heikentävän kalan käyttökelpoisuutta ja toisen mukaan ne eivät vaikuta kalojen käyttökelpoisuuteen. Vuonna 2000 kalojen makuvirheitä kommentoi viisi kalastajaa, joista yhden mukaan makuvirheitä esiintyi. Pyydysten likaantumisen vaikutusta kalastukseen kommentoi kuusi kalastajaa vuonna Kahden mukaan likaantuminen ei haittaa pyyntiä ja neljän mielestä pyydysten likaantumishaitta (liete, mura, turve, lima) on vähäinen. Yksi vastaajista ilmoitti kuitenkin, että tulvan aikana turve likaa pyydyksiä niin paljon, että pyynti on lähes mahdotonta. Piehinginjoen vedenlaadun muuttumista viimeisten viiden vuoden aikana kommentoi kahdeksan kalastajaa vuonna Kalastajista puolet ei osannut sanoa asiasta mitään ja yksi arvioi veden kirkastuneen jonkin verran. Haitallisia muutoksia kommentoi kolme kalastajaa seuraavasti: vähän veden aikana esiintyy enempi ruskeaa ruostetta, turvesuolta tulee vesiä, vesi samentunut ja liettynyt. Kalastajat kommentoivat lisäksi metsälampien pinnalle tulevaa turvepölyä, jota tuuli kuljettaa työn aikana vesistöön. Piehinginjoen syvimpien kohtien ilmoitettiin madaltuneen noin 1,6 m ja ravun ilmoitettiin hävinneen. Syitä näihin muutoksiin ei kuitenkaan yksilöity. Piehingin osakaskunnan esimiehen mukaan Piehinginjoen alaosa noin 15 km:n matkalta on merkittävä virkistyskalastuskohde, jossa kalastaa noin 300 vapakalastajaa vuodessa. Osakaskunnan alueelle myydään vuosittain kaikkiaan noin lupaa, joista osa on merialueelle myytyjä lupia ja osa on päivälupia. Alueelle istutetaan vuosittain pyyntikokoista puronieriää ja kesänvanhaa harjusta. Piehinginjoen suulla harjoittaa pienimuotoista nahkiaisenpyyntiä noin viisi henkilöä. Piehinginjoen suulla oleva kalaporras mahdollistaa myös vaelluskalan nousun jokeen. Piehinginjoen kalastoon kuuluvat ainakin seuraavat kalalajit: hauki, ahven, puronieriä, taimen, harjus, lahna ja särki. Piehinginjoen alaosalle on istutettu viime vuosina vuosittain pyyntikokoista puronieriää kg ja lisäksi yksikesäistä harjusta. Piehinginjoen sivuhaaraan, Poikajokeen, on istutettu 19

20 muutamina vuosina 0 1-vuotiasta taimenta. Harjus lisääntyy Piehinginjoen alaosalla luontaisesti ja taimenkin ainakin jossain määrin. Puronieriä ei tiettävästi lisäänny luontaisesti. 20 Muu vesistön käyttö Puuronevan alapuolisessa Piehinginjoessa ei ole yleisiä uimarantoja. Kuitenkin Piehinginjoelle tyypillinen jatkuva suvantojen ja koskien vuorottelu tekee siitä maisemallisesti kauniin ja antaa jo sellaisenaan joelle maisemaja virkistysarvoa. Joen virkistyskäyttö on normaalia lähialueiden asukkaiden vesistön käyttöä, kuten kalastus, veneily ja uinti. Maaperä ja pohjavesiolot Puuronevan läheisyydessä ei ole pohjavesialueita. Lähin pohjavesialue on noin 2,2 km lohkolta 3 pohjoiseen sijaitseva Möykkylä Mäntylampi luokkaan I kuuluva pohjavesialue. Lähin asutus sijaitsee noin 700 metrin päässä suosta, eikä hakijan tiedossa ole kaivoja tms. lähietäisyydellä tuotantoalueesta. Karttatarkastelun perusteella suon läheisyydessä ei sijaitse lähteitä. Pölylaskeuma Puuronevan ympäristössä Puuronevan pölylaskeumaa on tarkkailtu vuosina vesiylioikeuden antaman päätöksen velvoitteiden mukaisesti. Velvoitteen mukaan Vapo Oy:n on tarkkailtava turvepölyn vaikutuksia Penikkalammessa ja Kangaslammessa. Vuosina 2004 ja 2005 suolla ei ole ollut laskeumamittausta, vaan vuodesta 2004 suolla on ollut voimassa erillinen Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen hyväksymä pölytarkkailuohjelma. Ohjelman mukaisesti lähialueen lammilla (Penikkalampi ja Kangaslampi) on silmämääräistä seurantaa. Pölyn laskeumakeräinmenetelmässä maastoon asennetaan laskeumakeräimet, jotka vaihdetaan määrävälein ja niihin tietyllä aikavälillä laskeutuneen kiintoaineen määrä mitataan. Yksi keräysjakso on noin kuukauden mittainen. Menetelmällä ei määritetä vain turvepölyä, vaan veteen laskeutuvan kiintoaineen kokonaismäärää. Pölyämistä voidaan kuitenkin arvioida pölyn määrän vaihteluilla ja eroilla vertailuaineistoon. Puuronevalla ja sen ympäristössä on ollut vuosina neljä tarkkailupistettä ja yksi taustatarkkailupiste, jotka ovat seuraavat: Havaintopaikka Sijainti 1A, 1B Puuroneva, itäreuna n. 50 m lohkon 3 aumasta 2A, 2B Puuroneva, lohkon 2 eteläreuna n. 20 m tuotantokentän reunasta 3A, 3B Kangaslampi, lammen ranta 4A, 4B Penikkalampi, lammen ranta 5A, 5B Ahmalampi, lammen ranta (taustalaskeuma) Vuosina pölytarkkailujaksot ovat ajoittuneet touko syyskuuhun ja tarkkailujaksoja on ollut kolme tai neljä.