ASIA LUVAN HAKIJA. YMPÄRISTÖLUPAPÄÄTÖS Nro 39/07/2 Dnro Psy-2006-y-149 Annettu julkipanon jälkeen

Transkriptio

1 1 YMPÄRISTÖLUPAPÄÄTÖS Nro 39/07/2 Dnro Psy-2006-y-149 Annettu julkipanon jälkeen ASIA LUVAN HAKIJA Porkannevan turvetuotantoalueen ympäristölupa, Kärsämäki Vapo Oy PL JYVÄSKYLÄ

2 2 SISÄLLYSLUETTELO HAKEMUS JA ASIAN VIREILLETULO...4 TOIMINTA JA SEN SIJAINTI... 4 LUVAN HAKEMISEN PERUSTE... 4 LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA...4 TOIMINTAA KOSKEVAT LUVAT, LAUSUNNOT, SOPIMUKSET JA ALUEEN KAAVOITUS- TILANNE... 4 TOIMINTA... 5 Yleiskuvaus toiminnasta... 5 Tuotanto... 5 Kunnostustyöt... 6 Kuljetukset... 6 Vesienkäsittelymenetelmät... 7 Kuntoonpanosuunnitelma... 7 Tuotantomäärät ja tuotteet... 8 Liikenne... 8 Poltto- ja voiteluaineet... 8 Tuotannon jälkeiset toimet... 9 Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT) ja ympäristön kannalta paras käytäntö (BEP)... 9 Ympäristöhallintajärjestelmä YMPÄRISTÖKUORMITUS Päästöt pintavesiin Kuntoonpanovaihe Tuotantovaihe Porkannevan kuormitusarvio...14 Päästöt ilmaan Melu Päästöt maaperään ja pohjaveteen Jätteet TOIMINTA-ALUE JA SEN YMPÄRISTÖ Alueen hydrologia Vesistön vedenlaatu Vesistön käyttö Kalasto ja kalastus Virkistyskäyttö Pohjavedet Alueen luonto ja suojelukohteet Tuotantoalueen lähiympäristön maankäyttö...22 Asutus ja muu rakennettu ympäristö TOIMINNAN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN Vaikutus pintavesiin Vaikutus kalastoon ja kalastukseen Vaikutus vesistön virkistyskäyttöön Vaikutus maaperään ja pohjaveteen Pölyn ja melun vaikutukset Muut vaikutukset TOIMINNAN JA SEN VAIKUTUSTEN TARKKAILU Käyttötarkkailu Päästötarkkailu Vaikutustarkkailu Vesistötarkkailu Kalataloudellinen ja biologinen tarkkailu Raportointi POIKKEUKSELLISET TILANTEET JA NIIHIN VARAUTUMINEN Paloturvallisuus ja polttoaineet Vesienkäsittelyrakenteet Ympäristövahinkovakuutus... 31

3 VAHINKOJA ESTÄVÄT TOIMENPITEET JA KORVAUKSET Kalataloudelliset velvoitteet LUPAHAKEMUKSEN KÄSITTELY Lupahakemuksen täydennykset Lupahakemuksesta tiedottaminen Lausunnot Muistutukset Hakijan kuuleminen ja vastine Y M P Ä R I S T Ö L U P A V I R A S T O N R A T K A I S U KÄSITTELYRATKAISU YMPÄRISTÖLUPARATKAISU LUPAMÄÄRÄYKSET Määräykset pilaantumisen ehkäisemiseksi Päästöt pintavesiin Päästöt ilmaan Melu Jätteet ja niiden käsittely ja hyödyntäminen Varastointi Häiriötilanteet ja muut poikkeukselliset tilanteet Toiminnan lopettaminen Tarkkailu- ja raportointimääräys Kalatalousmaksu OHJAUS ENNAKOIMATTOMAN VAHINGON VARALTA RATKAISUN PERUSTELUT Käsittelyratkaisun perustelut Ympäristöluvan harkinnan perusteet Luvan myöntämisen edellytykset Lupamääräysten perustelut Määräykset pilaantumisen ehkäisemiseksi Tarkkailu- ja raportointimääräys Kalatalousmaksu VASTAUS YKSILÖITYIHIN VAATIMUKSIIN LUVAN VOIMASSAOLO JA LUPAMÄÄRÄYSTEN TARKISTAMINEN Päätöksen voimassaolo Lupamääräysten tarkistaminen Lupaa ankaramman asetuksen noudattaminen PÄÄTÖKSEN TÄYTÄNTÖÖNPANO SOVELLETUT SÄÄNNÖKSET KÄSITTELYMAKSU Ratkaisu Perustelut Oikeusohje MUUTOKSENHAKU

4 4 HAKEMUS JA ASIAN VIREILLETULO Vapo Oy on ympäristölupavirastoon toimittamassaan hakemuksessa hakenut Porkannevan turvetuotantoalueelle (40,2 ha) toistaiseksi voimassa olevaa ympäristölupaa. TOIMINTA JA SEN SIJAINTI Hankkeen tarkoituksena on kunnostaa tuotantoon Porkannevan 40,2 hehtaarin suuruinen suoalue turvetuotantoa varten ja aloittaa alueella tuotanto hankkeen saatua lainvoimaisen ympäristöluvan. Porkannevan tuotantoon suunniteltu alue on pääosin vanhaa turvetuotantoaluetta ja muilta osin metsäojitettua aluetta. Tuotantoa alueella on ollut viimeksi vuonna Porkannevan vedet johdetaan vesiensuojelurakenteiden ja metsäojien kautta peltoalueen kuivatusojaan ja Vuohtojokeen, josta edelleen Kärsämäenjoen kautta Pyhäjokeen. Porkannevan turvetuotantoalue sijaitsee Kärsämäen kunnan Saviselän kylässä Jylhänperän lounaispuolella ja Kokkola Kajaani-tien pohjoispuolella. Matkaa Kärsämäen keskustaajamaan on noin 12 km. LUVAN HAKEMISEN PERUSTE Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus on ympäristönsuojelulainsäädännön voimaanpanosta annetun lain 6 :n perusteella velvoittanut Vapo Oy:n hakemaan ympäristölupaa Porkannevan turvetuotantoalueelle, mikäli alue aiotaan ottaa aktiiviseen turvetuotantokäyttöön. Ympäristönsuojeluasetuksen 1 :n 1 momentin 7 d) kohdan mukaan luvanvaraista toimintaa on turvetuotanto ja siihen liittyvä ojitus, jos tuotantoalue on yli 10 hehtaaria. LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA Ympäristönsuojeluasetuksen 5 :n 1 momentin 5 c) kohdan mukaan ympäristölupavirastossa käsitellään turvetuotantoa ja siihen liittyvää ojitusta koskeva asia, jos tuotantoalue on yli 10 hehtaaria. TOIMINTAA KOSKEVAT LUVAT, LAUSUNNOT, SOPIMUKSET JA ALUEEN KAAVOITUSTILANNE Toiminnalla ei ole voimassa olevia lupia. Toiminnasta on tehty vesiensuojelun ennakkotoimenpiteitä koskeva ilmoitus ja siihen on saatu Pohjois- Pohjanmaan ympäristökeskuksen lausunto vuonna Suo oli tuolloin yksityisen urakoitsijan hallinnassa.

5 Porkannevalla tuotantoon suunniteltu alue on kokonaisuudessaan Vapo Oy:n hallinnassa. Hallinnassa olevasta alueesta vuokra-aluetta on 16,3 ha ja Vapo Oy:n omistuksessa on 43,5 ha (vuodesta 1999). Porkannevan ympäristössä ei ole asema- tai rantakaava-alueita. Kärsämäen kunta kuuluu ympäristöministeriön vahvistamaan Pohjois- Pohjanmaan maakuntakaavaan. Aikaisemmin tuotannossa ollut osuus Porkannevan tuotantoalueesta on maakuntakaavassa merkitty tuotannossa olevaksi turvesuoksi. Suunnitelmavaiheessa olevalla osuudella tai muualla lähiympäristössä ei ole kaavamerkintöjä. 5 TOIMINTA Yleiskuvaus toiminnasta Porkannevan alue on pääosin vanhaa turvetuotantoaluetta. Porkannevan turvetuotantoalue on kunnostettu tuotantokäyttöön 1980-luvulla ja tuotantoa on ollut viimeksi vuonna hehtaarin alueella, jolloin toiminnanharjoittajana oli Turve- ja koneurakointi U.Ruotsalainen Ky. Kyseinen alue on tuotantokelpoisessa kunnossa pinnan siistimis- ja muotoilutarpeita lukuun ottamatta. Alue on siirtynyt Vapo Oy:n omistukseen vuonna Vapo Oy ei ole suorittanut omistusaikanaan alueella mitään toimenpiteitä. Hankkeen tarkoituksena on kunnostaa tuotantoon Porkannevan 40,2 hehtaarin suuruinen suoalue turvetuotantoa varten ja aloittaa alueella tuotanto. Alueelta tuotettava jyrsinpolttoturve on tarkoitus toimittaa pääasiassa Haapaveden alueen turvetta käyttäville asiakkaille. Tuotanto Turvetuotanto aloitetaan alueen valmistuttua tuotantokuntoon. Turpeen tuotantokausi on vuosittain yleensä sulan maan aikana toukokuusta syyskuun alkuun, jolloin aktiivisia tuotantotöitä on noin vuorokautta pääasiassa alku- ja keskikesän poutajaksoina. Myös muuna aikana tuotanto saattaa olla mahdollista. Tuotantokaudella töitä tehdään sääolojen salliessa keskeytyksittä ympärivuorokautisesti. Tuotantoon kuuluu turpeen irrottaminen suon pinnasta, tuotteen kuivatus, keräily ja varastointi aumoihin. Tuotantomenetelminä alueella voidaan käyttää kaikkia turvetuotannon yleisesti käytössä olevia menetelmiä eli ainakin HAKU-menetelmää, mekaanista vaunua ja imuvaunutuotantoa. Lisäksi alueella voidaan tuottaa palaturvetta. Tuotantoalueen turvekerroksen mataloituessa voidaan tuotantomahdollisuuksia tehostaa siten, että joka toiselta saralta turvemassa nostetaan kaivinkoneella tai vastaavalla viereiselle saralle, jolla siirretyt massat muotoillaan tuotantokoneille sopiviksi kentiksi ja tuotetaan normaalisti. Turvemassan siirtojen tarkoituksena on edistää turpeen loppuun hyödyntämistä alueilla, joilla turvekerroksen alla olevan pohjamaan kivisyys tai muu epätasaisuus haittaa turvetuotantokoneiden toimintaa. Massansiirroilla myös estetään kivisestä pohjamaasta johtuvaa tulipaloriskiä. Turvemassan tarkempi poistaminen vähentää lisäksi maan muokkaustarvetta, jos alueella siirrytään metsänkasvatukseen tai muuhun viljelyyn turvetuotannon päätyttyä. Massansiirtoalueet eli ne alueet, joilta turvemassa on poistettu, toimivat yleensä tuotannon tukialueina mm. tuotantokentiltä poistettujen kivien keräysalueina. Massansiirtoalueita ei yleensä eroteta tuotantoalueen vesi-

6 en johtamisesta eikä massansiirtoihin muutoinkaan liity erityisiä vesienkäsittelyn muutoksia. Massansiirtoalueet jätetään yleensä, mahdollisen maanpinnan tasoittamisen jälkeen, kasvittumaan luontaisesti, kunnes ne yhdessä muutoin tuotannosta poistettujen alojen kanssa muodostavat suurempia yhtenäisiä kokonaisuuksia, joilla voidaan siirtyä aktiivisiin jälkihoitotoimiin tai uuteen maankäyttömuotoon. Toteutetut massansiirrot merkitään työmaan päiväkirjaan ja massansiirtoalueet ilmoitetaan tuotannosta poistetuiksi aloiksi. Uudella tuotantoalueella massansiirrot eivät yleensä kuulu tuotantotoimintaan. Mikäli massansiirtoihin poikkeuksellisesti liittyy vesienkäsittelyn muutoksia, esimerkiksi ns. matalakenttäojituksia, esitetään ne etukäteen ympäristökeskuksen tarkastettavaksi. 6 Kunnostustyöt Tuotantokenttien vuosittaiset kunnostustyöt keskittyvät syksyyn ennen vesien jäätymistä, joskin kunnostus- ja huoltotöitä voidaan tarpeen mukaan tehdä kaikkina vuodenaikoina. Kunnostustöihin kuuluu mm. tuotantokenttien muotoilua sekä ojastojen puhdistamista ja kunnostamista, tarvittaessa myös syventämistä. Kunnostusten yhteydessä turvekerroksen alapuolisen kivennäismaan kaivamista pyritään välttämään ja erityisesti sarkaojat kaivetaan vain turvekerrokseen, mikäli se on riittävä syvyys tuotantokenttien kuivattamiseen. Pitkään tuotannossa olleilla kentillä turvekerros on ohut ja sen loppuun hyödyntäminen vaatii usein ojien vesienjohtokyvyn parantamista ulottamalla ojat tai osa ojista alapuoliseen kivennäismaahan saakka (ns. matalakenttäojitukset) riittävän kuivatussyvyyden saavuttamiseksi. Poistetut kivennäismaamassat joudutaan yleensä kuljettamaan tuotantokenttien ulkopuolelle, koska mahdollinen kivennäismaan sekoittuminen tuotettavaan turpeeseen heikentää tuotteiden laatua. Läjitysalueina voidaan hyödyntää myös työmaalla mahdollisesti olevia massansiirtoaloja. Mikäli tuotantoalueelle jatkossa suunnitellaan laajoja matalakenttäojituksia, esitetään ojitusten määrää ja sijaintia koskevat tiedot sekä niihin mahdollisesti liittyviä vesienkäsittelyn muutoksia koskevat suunnitelmat ennakolta ympäristökeskuselle. Kuljetukset Turpeen toimittamiseen käytetään perävaunullisia rekka-autoja ja lastaukseen yleensä pyörä- tai kauhakuormaajaa. Keskimääräisen vuosituotannon toimittamiseen tarvitaan noin autokuormallista. Kuljetukset pyritään yleensä keskittämään korkeintaan muutamaan jaksoon, jotka kestävät muutamista päivistä viikkoihin. Kuljetuksia voi olla kaikkina vuodenaikoina asiakkaiden tarpeiden mukaan. Jyrsinpolttoturpeen kuljetukset keskittyvät kuitenkin yleensä kylmiin talvikuukausiin. Kuljetukset kestävät 1 2 kuukautta vuodessa.

7 7 Vesienkäsittelymenetelmät Porkannevan alueella on tällä hetkellä käytössä vesiensuojelurakenteina ainoastaan sarkaojapidättimet. Alueelle on laadittu täysin uusi vesien johtamis- ja käsittelysuunnitelma. Tuotantoalue on ympäröity eristysojilla. Porkannevan tuotantoalueen vedet käsitellään sulan maan aikana pintavalutuksella kosteikkoalueella. Sarkaojarakenteet, virtaamansäätö ja laskeutusaltaat ovat toiminnassa ympärivuotisesti. Porkannevan tuotantoalueen vedet johdetaan yhden laskeutusaltaan kautta pumppaamoaltaaseen, josta vedet pumpataan paineputkella kosteikkoalueen yläreunaan jako-ojaan. Jako-ojasta vedet purkautuvat kosteikkoalueelle. Kosteikkoalueelle kohdistuvan valuma-alueen ala on 40 ha (sarka-ala ja auma-alueet). Porkannevan pumppaamo on toiminnassa sulan maan aikana. Pumppaamo tulee toimimaan polttomoottorikäyttöisenä. Kosteikkoalueen keskelle rakennetaan välipenger, jolla yläpuolen vedet kerätään yhteen ja jaetaan tasaisesti kosteikon alaosaan. Kosteikkoalueen alaosasta vedet johdetaan penkereen läpi salaojituksella keräilyojaan ja edelleen mittapadolle ja sieltä alapuoliseen metsäojaan. Mittapadon yläpuolelle penkereeseen tehdään ylisyöksytaso, jolla estetään alueen liiallinen tulviminen mahdollisissa salaojien toimintahäiriötilanteissa. Rakennettava kosteikkoalue on sijoitettu tuotantoalueen alimpaan kohtaan, jossa jo nykyisin näkyy tuotantoalueen vesien vaikutus saraisuutena entisen tuotantoalueen pinnalla. Porkannevan vesienkäsittelyrakenteiden jälkeen vedet purkautuvat metsäojaan ja edelleen metsäojien kautta peltoalueen kuivatusojaan ja Vuohtojokeen ja edelleen Kärsämäenjoen kautta Pyhäjokeen. Kiintoaineen pidättymistä jo tuotantoalueen sarkaojastoon tehostetaan ojiin kaivettavilla allassyvennyksillä ja päisteputkiin asennettavilla lietteenpidättimillä. Järjestely tasaa huippuvirtaamia ja ehkäisee niiden aiheuttamaa kiintoainekuormitusta alapuolisessa vesistössä. Porkannevalle on lisäksi suunniteltu yksi virtaamansäätöpato lohkon 2 alareunaan kokoojaojaan. Allassyvennykset puhdistetaan lietetilan täytyttyä, kuitenkin vähintään kerran vuodessa tuotantokauden jälkeen. Allassyvennykset kaivetaan ja ylläpidetään niissä ojissa, joissa ne voidaan kaivaa turpeeseen. Mikäli ojia joudutaan kuivatuksellisista syistä syventämään kivennäismaahan ulottuviksi (ns. matalakenttäojitukset), voidaan myös lietealtaat ulottaa turvekerroksen alapuolelle, mikäli kivennäismaa on laadultaan sellaista, että syvennykset eivät aiheuta lisääntynyttä eroosio- ja sortumisriskiä. Laskeutusaltaat puhdistetaan tarvittaessa, kuitenkin vähintään kerran vuodessa tuotantokauden päätyttyä. Kaikki laskeutusaltaat varustetaan pintapuomeilla, joilla estetään veden pinnalla mahdollisesti kulkeutuvan turvepölyn pääsy alapuoliseen vesistöön. Kuntoonpanosuunnitelma Alueen kunnostustyöt aloitetaan, kun toiminnalle on saatu lainvoimainen ympäristölupa. Ensiksi alue raivataan sillä olevasta puustosta sekä perataan tai kaivetaan lasku- ja eristysojat tarpeellisilta osilta. Eristys- ja laskuojina käytetään mm.

8 olemassa olevia metsäojia. Niitä ei perata, mikäli niiden vedenjohtamiskyky on riittävä, eikä niiden käyttö perkaamattomina aiheuta tulvavaaraa eikä ulkopuolisten alueiden vettymistä. Eristysojiin rakennetaan tarpeen vaatiessa putousportaita mahdollisen uomaeroosion estämiseksi. Seuraavaksi tehdään vesiensuojelurakenteet sekä reuna- ja kokoojaojat. Sarkaojitus ja kenttien muotoilu tehdään sen jälkeen, kun vesiensuojelurakenteet ovat käytössä. Pinnanmuotoilutöiden jälkeen voidaan aloittaa kunnostusnosto ja varsinainen turvetuotanto. Kunnostushankkeen kesto on 1 3 vuotta. Porkannevan lohko 2 ja osa lohkosta 1 on turvetuotannossa ollutta aluetta. Näillä alueilla kuntoonpanovaihe rajoittuu lähinnä ojastojen puhdistukseen ja vähäisen kasvillisuuden poistoon sekä vesien ohjaamiseen ensimmäisessä vaiheessa rakennettavalle uudelle kosteikkoalueelle. Porkannevalle on suunniteltu kaksi tieyhteyttä. Turvekuljetukset hoidetaan Porkannevan tuotantoalueen lounaispuolisen metsäautotien kautta etelään valtatie 28:lle (Kokkola Kajaani-valtatie) ja edelleen käyttökohteeseen. Auma-aumalle on valmis tiepohja. Raskaammat kuljetukset sulan maan aikaan edellyttävät tien parantamista. Porkanneva on ollut jo aikaisemmin turvetuotannossa. Toinen tieyhteys on suunniteltu Porkannevan tuotantoalueen koillisosaan, jossa sijaitsevalle peltoalueelle tulee peltotie Jylhänperästä. Peltotie kulkee 350 m peltoalueen reunaa tuotantoalueen suuntaisesti. Tämä tie toimisi ainoastaan huolto- ja palotienä. Sitä kautta ei hoideta turvekuljetuksia. 8 Tuotantomäärät ja tuotteet Porkannevalla on mahdollista tuottaa markkinatilanteen ja kysynnän mukaan sekä jyrsinpolttoturvetta että palaturvetta. Suon pintakerroksista voidaan tuottaa myös jonkin verran ympäristöturpeita mm. kuivike- ja maanparannuskäyttöön. Porkannevan pääasiallinen tuote tulee olemaan jyrsinpolttoturve, jota koko pinta-alan ollessa käytössä voidaan tuottaa noin m 3 vuodessa. Liikenne Porkannevan turvekuljetusten liikennöinti suuntautuu suon eteläosasta työmaatien kautta metsäautotielle, josta edelleen valtatielle nro 28 (Kokkola Kajaani-valtatie) ja edelleen käyttökohteeseen. Suon itäpuolella kulkevaa tietä ei käytetä turvekuljetuksiin, vaan se toimii ainoastaan huolto- ja palotienä. Turvekuljetusten lisäksi tuotantotoiminta aiheuttaa lähinnä vähäistä henkilöautoliikennettä. Tuotantoon käytettäviä koneita siirretään tuotantoalueen ulkopuolisilla teillä vain joitakin kertoja vuoden aikana. Poltto- ja voiteluaineet Tuotannon ja suon kuntoonpanon aikana koneissa käytetään joko dieseltai polttoöljyä. Koneiden voiteluun tarvitaan lisäksi moottoriöljyjä ja vaseliineja. Polttoaineiden vuosittainen kulutus on noin litraa ja voiteluaineita kuluu noin 120 litraa tuotantokaudessa.

9 Poltto- ja voiteluaineet varastoidaan paloviranomaisten vuosittain hyväksymissä säiliöissä ja paikoissa. Palavien nesteiden varastointipaikat merkitään vuosittain päivitettäviin turvallisuussuunnitelmiin. Voiteluaineet sekä jäteöljy säilytetään katetussa tilassa, jossa on reunallinen suojarakenne. Suojarakenteesta poistetaan säännöllisesti sadevedet. Siirrettävät polttoainesäiliöt pidetään tiiviillä ja kantavalla alustalla niin, ettei mahdollisen vuodon sattuessa polttoainetta pääse ojiin eikä maaperään. Alueella ei turvetuotantotoiminnassa tai muutoin käytetä muita ympäristölle tai terveydelle vaarallisia aineita. 9 Tuotannon jälkeiset toimet Porkannevan suunniteltu tuotantotoiminta tulee alueen matalimmillakin osilla kestämään arviolta noin 10 vuotta, joten tarvetta ja mahdollisuuttakaan erityisten tuotannon päättämiseen liittyvien toimien suunnitteluun ei tässä vaiheessa ole. Kun tuotannosta poistuu alueita ja niistä muodostuu järkeviä kokonaisuuksia, siistitään alueet siten, että sieltä poistetaan varastoaumat, kantokasat, jätteet yms. sekä maapohjaa tasoitetaan tarpeen mukaan. Vapo Oy:n omistuksessa olevat alueet pyritään kunnostamaan jälkikäyttöön mahdollisimman pian tuotannon päättymisen jälkeen ja rajataan pois tuotantoalueista. Tämän hetkisen arvion mukaan Porkannevan omistetulla alueella jälkikäyttömuotoina tulevat kysymykseen metsittäminen luontaisesti, ruokohelpen viljely tai muu maatalouskäyttö. Vuokra-alueet luovutetaan maanomistajalle takaisin vuokrasopimuksen edellyttämässä kunnossa ja rajataan tarvittaessa ojituksella pois tuotantoalueesta. Alueen uudesta käyttömuodosta päättää vuokra-alueen omistaja. Lupakauden aikana jälkikäyttöön otettavista alueista ilmoitetaan ympäristökeskukselle ennen töiden toteuttamista. Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT) ja ympäristön kannalta paras käytäntö (BEP) Porkannevan suunniteltu vesienkäsittely perustuu koko 40 ha:n tuotantoalueella (lohkot 1 2) eristysojiin, sarkaojarakenteisiin ja laskeutusaltaaseen sekä sulan maan aikana lisäksi pintavalutukseen kosteikkoalueella. Porkannevalle on lisäksi suunniteltu yksi virtaamansäätöpato, joka sijaitsee lohkon 2 alareunassa. Suunnitellut vesienkäsittelymenetelmät ovat tämän päivän tietämyksen mukaan Porkannevan olosuhteissa alueelle teknisesti ja taloudellisesti parhaiten soveltuvat ja täyttävät BAT-periaatteen vaatimukset. Porkannevan jätehuolto järjestetään jätelainsäädännön edellyttämällä tavalla. Jätteiden määrä on vähäinen. Jätteet säilytetään asianmukaisesti ennen niiden kaatopaikalle tai jatkokäsittelyyn toimittamista ja jätemääristä pidetään kirjaa. Polttoöljyjen sekä jäteöljyjen varastointi pyritään järjestämään niin, että minimoidaan riskit öljyn joutumisesta maaperään. Tuotantoalueella työskenteleville annetaan säännöllisesti koulutusta ja opastusta ympäristönsuojelurakenteiden hoidosta, ympäristöä mahdollisimman vähän kuormittavista työtavoista sekä toiminnasta poikkeustilanteissa.

10 Hakijan arvion mukaan Porkannevan toiminnassa sovelletaan kaikilta osiltaan vesienkäsittely, pöly- ja meluhaitat, jätteiden käsittely sekä liikenne huomioon ottaen ympäristön kannalta parasta käyttökelpoista tekniikkaa sekä parasta käytäntöä (BEP). 10 Ympäristöhallintajärjestelmä Vapo Oy:n energiatoimialalla on yhdistetty laatu- ja ympäristöjärjestelmä. Järjestelmää sovelletaan mm. varmistamaan, että prosessien toteuttaminen ja ympäristöasioiden hoito on tehokasta ja jatkuvasti kehittyvää. Laatuja ympäristökäsikirja ja työohjeet ovat vuodesta 2002 lähtien olleet yhteiset koko toimialalla. Järjestelmä on rakennettu standardien SFS-ISO ja SFS-ISO 9001:2000 mukaisesti. Järjestelmälle on myönnetty laatusertifikaatti vuonna 1997 ja ympäristösertifikaatti vuonna Sertifioinnista vastannut ulkoinen arvioija tekee järjestelmän määräaikaistarkastuksen puolen vuoden välein. Järjestelmässä olevia laatu- ja ympäristökäsikirjaa sekä työohjeita täydentävät muut erillisohjeet, tietojärjestelmät ja rekisterit. YMPÄRISTÖKUORMITUS Päästöt pintavesiin Kuntoonpanovaihe Kuntoonpanovaiheessa suon alivaluma ja kokonaisvaluma kasvavat luonnontilaisen suon tilanteesta, koska suohon varastoituneet vedet pääsevät purkautumaan. Vaikutuksen voimakkuus riippuu suon vetisyydestä ja turvekerroksen paksuudesta sekä alueella aikaisemmin tehtyjen ojitusten määrästä. Vaikutukset ovat voimakkaimmillaan suon peruskuivatusvaiheessa, joka kestää yleensä muutaman vuoden ajan. Jos turvetuotantoon otettava alue on ennestään metsäojitettu, ovat kunnostusvaiheen vaikutukset pienempiä edeltävään tilanteeseen verrattuna. Porkannevalla osa alueesta on ollut jo aikaisemmin tuotannossa ja loput tuotantoon otettavasta alueesta on metsäojitettu. Aikaisemmin tuotannossa ollutta aluetta on noin 25 ha, missä kunnostustyöt käsittävät lähinnä ojien puhdistuksen sekä vähäisen kasvillisuuden poiston. Vedet tullaan lisäksi johtamaan rakennettavalle kosteikkoalueelle. Lopulla 15 ha:n alueella tehdään tavanomaiset kunnostustyöt. Kuntoonpanovaiheessa valunnan vaihtelu vuosien ja soiden välillä voi olla hyvinkin suuri kunnostustöiden vaiheesta ja hydrologisista oloista riippuen. Suurimmillaan valumat ovat yleensä keväällä, jolloin valuma voi olla hetkellisesti satoja l/s km 2. Myös rankkojen kesäsateiden aikana hetkelliset valumat voivat olla hyvin suuria. Kuntoonpanosoiden keskivaluma on ollut Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen alueella vuosien keskiarvona seuraava: talvi ei mittauksia kevät 19,0 l/s km 2 (mitattu vuonna 1999) kesä 13,5 l/s km 2 (vaihteluväli 6,9 26 l/s km 2 ) syksy 13,1 l/s km 2 (vaihteluväli 4,4 20 l/s km 2 )

11 Porkannevan kunnostusvaiheessa valuma tullee olemaan keskimääräistä alhaisempi, koska suo on jo suurimmaksi osaksi ojitettu turvetuotantoa varten. Kuntoonpanovaiheen vaikutukset valumaveden laatuun vaihtelevat mm. suotyypin mukaan. Turpeeseen aikaisemmin sitoutuneet aineet vapautuvat kunnostusvaiheessa osin valumavesiin. Usein kiintoaineen, liuenneen orgaanisen aineen, ravinteiden sekä raudan pitoisuudet kasvavat. Aina selvää pitoisuuksien kohoamista ei kuitenkaan tapahdu. Valumavesien vaikutukset vastaanottavassa vesistössä ovat tapauskohtaisia ja riippuvat mm. kuntoonpanotöiden ajankohdasta, kuntoonpanoalueen koosta, valuma-alueosuudesta, laimentumisolosuhteista, alueen etäisyydestä vesistöön sekä vesistön vedenlaadusta. Kaukana vesistöstä sijaitsevan kuntoonpanoalueen kuormituksesta valtaosa voi sedimentoitua laskuojaan ennen vesistöön kulkeutumistaan, joskin ainakin osa sedimentoituneesta aineesta lähtee liikkeelle virtaaman kasvaessa esimerkiksi kevättulvan aikana. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen alueen kuntoonpanovaiheen tarkkailusoilta lähteneen veden keskimääräinen laatu vuosina eri vuodenaikoina on esitetty seuraavassa taulukossa. 11 Kiintoaine mg/l COD Mn mg/l Kok.P µg/l Kok.N µg/l NH 4 -N µg/l Talvi 6, Kevät 9, Kesä 9, Syksy 6, Suurimmalla osalla kuntoonpanovaiheen tarkkailusoista vesienkäsittelymenetelmänä on ollut pintavalutus. Porkannevalla tehtävät kaivutyöt ovat melko vähäisiä ja peruskuivatus on toteutettu jo pääosalla alueesta, joten Porkannevan kunnostuksen vaikutukset vedenlaatuun jäänevät melko vähäisiksi. Porkannevan laskuoja on melko lyhyt, mistä johtuen ojassa tapahtuva sedimentaatio lienee vähäistä. Seuraavassa taulukossa on esitetty Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen alueen kuntoonpanovaiheen tarkkailusoiden keskimääräiset ominaiskuormitusluvut vuosilta Kuntoonpanosoiden kuormitukset vaihtelevat voimakkaasti eri soiden välillä ja kuntoonpanovaiheesta sekä hydrologisista oloista riippuen, joten keskimääräiset arvot ovat lähinnä suuntaa-antavia. Porkannevan kuntoonpanovaiheen kuormitus tullee olemaan keskimääräistä vähäisempää, koska suo on pääosin jo peruskunnostettu turvetuotantoa varten. Brutto Netto Kuntoonpanosuot Kiintoaine g/ha d COD Mn g/ha d Kok.P g/ha d Kok.N g/ha d Kiintoaine g/ha d COD Mn g/ha d Kok.P g/ha d Kok.N g/ha d Talvi ,78 34, ,74 33,3 Kevät ,9 55, ,74 35,8 Kesä ,56 17, ,26 11,8 Syksy ,34 13, ,21 10,9

12 12 Tuotantovaihe Turvetuotantoa varten ojitetulla suolla veden kulkeutumisreitit poikkeavat luonnontilaisista. Kuiva pintakerros vähentää pintavaluntaa ja lisää veden imeytymistä turpeeseen. Yleensä valuntahuiput ovat turvetuotantoalueella luonnontilaista pienempiä, koska vedenvarastointikyky on turvesuolla suurempi. Vedenvarastointitilavuus riittää kuitenkin yleensä tasaamaan vain pieniä valumahuippuja. Rankkasateen aikana turpeen vedenvarastointikapasiteetti voi ylittyä, jolloin ylimääräinen vesi purkautuu nopeasti. Tiheä kuivatusojasto nopeuttaa veden kulkeutumista, ja tämä voi näkyä äkillisinä ylivirtaamapiikkeinä. Uusilla ja paksuturpeisilla turvetuotantoalueilla on enemmän vedenvarastointikykyä kuin vanhoilla, mataloituneilla turvekentillä. Turvetuotannon valuntahuippuja voidaan tasoittaa vesiensuojelutoimilla, kuten vähentämällä ojien kaltevuutta ja asentamalla sarkaojien päihin päisteputkia ja lietteenpidättimiä sekä virtaamansäätöpadoilla ja laskeutustilavuuden lisäämisellä. Suurimmat valumat esiintyvät kevättulvan aikana, mutta myös rankkojen kesäsateiden yhteydessä hetkelliset valuntahuiput voivat olla huomattavan suuria. Syksyllä keskivaluma on yleensä kesäkautta suurempi. Talvella valuma saattaa loppua pitkäksikin aikaa kokonaan. Turvetuotannon vaikutukset kokonaisvalumiin ja alivalumiin ovat yleensä pieniä. Seuraavassa taulukossa on esitetty Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen turvetuotannon kuormitustarkkailuun kuuluneiden tuotantovaiheen tarkkailusoiden keskimääräisiä valuma-arvoja vuosina Kesällä tarkkailusoita on ollut vuosittain noin 20 30, mutta muina vuoden aikoina virtaamaa on mitattu 3 9 tuotantoalueella. Ennen vuotta 2000 ympärivuotista mittausta on ollut varsin vähän. Mq l/s km 2 MNq l/s km 2 MHq l/s km 2 Talvi 6,2 0,0 60,2 Kevät 52,4 0,6 329,8 Kesä 9,7 0,0 351,4 Syksy 12,2 0,0 99,4 Hydrologiset olot vaikuttavat oleellisesti turvesoiden valumaan. Poikkeuksellisen sateisena kesänä vuonna 1998 tarkkailusoiden keskivaluma oli 26,9 l/s km 2, kun taas kuivina kesinä tarkkailusoiden keskimääräinen valuma on ollut selvästi alle 10 l/s km 2. Myös hetkelliset valuman vaihtelut ovat suuria. Talven keskivalumaa nostavat talven valumat. Alkutalvi oli poikkeuksellisen leuto ja sateinen, jolloin virtaamat Pohjois-Pohjanmaan vesistöissä yleisesti nousivat lähes tulvalukemiin. Vesienkäsittelymenetelmänä Porkannevalla tulee olemaan sulan maan aikana pintavalutus kosteikkoalueella ja muutoin laskeutusallas. Lisäksi alueelle rakennetaan yksi virtaamansäätöpato, jonka kautta osa lohkon 2 vesistä (11 ha) johdetaan. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen alueen turvetuotannon kuormitustarkkailussa olleiden tuotantovaiheen tarkkailusoiden keskimääräinen vedenlaatu vuosina on laskeutusaltaallisilla tarkkailusoilla ollut talvella ja keväällä kaikkien tarkkailusoiden keskiarvoa huonompi. Pintavalutuskentiltä lähtevän veden laatu sen sijaan on ollut keskimääräistä parempi. Porkannevan kosteikkoalue poikkeaa perinteisestä pintavalutuskentästä, koska se tullaan rakentamaan ojitetulle

13 alueelle. Tämän tyyppisistä kentistä tutkimustietoa on vasta vähän, mutta mm. Vapo Oy:n PINKO projektissa kenttien, jotka eivät täytä mitoitusarvoja, todettiin kesäaikana toimivan varsin hyvin. Jatkossa Porkannevan kentän on oletettu kesällä ja syksyllä toimivan pintavalutuskentän tavoin. Porkannevan lähellä sijaitsevista tuotantoalueista Luomaneva on ollut tarkkailussa kesällä 2004 ja Pihlajaneva, Siloneva ja Lehtoneva kesinä 2000 ja Kaikki mainitut tarkkailukohteet ovat olleet pintavalutuskenttiä. Luomanevan vedenlaatu oli pintavalutuskentällisten soiden keskimääräistä tasoa heikompi. Pihlajanevan, Silonevan ja Lehtonevan keskimääräinen vedenlaatu oli sen sijaan pääosin lähellä pintavalutuskenttien keskiarvoa, mutta epäorgaanista typpeä ja kiintoainetta näillä kohteilla oli keskiarvoa vähemmän. Erityisesti epäorgaanisen typen pitoisuudet olivat alhaisia muihin samoina kesinä tarkkailussa olleisiin pintavalutuskenttiin verrattuna. Turvetuotantosuon kokonaisainevirtaama muodostuu luonnonhuuhtoumasta ja tuotannon aiheuttamasta kuormituksesta (nettokuormitus). Pohjois- Pohjanmaan alueella luonnonhuuhtouman arviointiin on käytetty Siuruanjoen vesistöalueella sijaitsevan Vitmaojan valuma-alueella mitattuja huuhtoumia sekä vuodesta 2004 lähtien yhteisesti sovittuja taustapitoisuuksia (kiintoaine 2 mg/l, kok.p 20 µg/l ja kok.n 500 µg/l). Virtaamansäätöpatoja käytetään turvetuotantoalueilla tasaamaan virtaamahuippuja. Virtaamansäätöpato padottaa vettä kokoojaojaan, jolloin kiintoaineen sedimentaatio lisääntyy. Kiintoaineen mukana sedimentoituu myös ravinteita. Marttila (2005) on diplomityössään tarkastellut virtaamansäädön vaikutusta turvetuotantoalueen kuormitukseen. Virtaamansäätö pienensi turvetuotantoalueen kuormitusta perustason vesiensuojeluun (laskeutusallas) verrattuna: kiintoaine 61 %, kok.p 47 % ja kok.n 45 %. Virtaamahuippujen aikana reduktiot olivat keskimääräistä parempia, kiintoaineen osalta jopa 94 % (Marttila 2005). Myös alivirtaamatilanteessa virtaamasäädön todettiin pienentävän kuormitusta perustason vesiensuojeluun verrattuna. Kuormitusarviossa on kuitenkin käytetty keskimääräisiä arvoja kaikille virtaamatilanteille. Virtaamansäädön toimivuutta on tutkittu vesiensuojelun perustasoon verrattuna. Porkannevalla vedet johdetaan kuitenkin sulan maan aikana edelleen kosteikkoalueelle, joka on selvästi perustasoa parempi vesienkäsittelymenetelmä, jolloin virtaamansäädön kuormitusreduktio on todennäköisesti alhaisempi. Kuormitusarviossa reduktion on oletettu olevan noin puolet edellä esitettyjä arvoja pienempi: kiintoaine 30 %, kok.p 20 % ja kok.n 20 %. Marttilan (2005) tutkimus sekä myös aikaisemmat virtaamansäätöä koskevat tutkimukset (Kløve 2000) on tehty kesäaikana. Kuormitusarviossa virtaamansäädön tehon on oletettu olevan kesää vastaava ympärivuoden. Alivalumakausina turvetuotantosoiden valumat ovat selvästi keskimääristä tasoa alhaisempia ja myös valumavesien laatu saattaa poiketa normaalista. Alivalumakauden kuormitusta on seuraavassa tarkasteltu vuosien kesäajan tarkkailuaineiston perustella. Kahden viikon alhaisimman keskivaluman mukaista kuormitusta verrattiin koko tuotantokauden keskimääräiseen kuormitukseen. Alivalumakauden valuma ja ominaiskuormitukset olivat pintavalutuskentällisillä soilla koko tuotantokauden keskiarvoista: valuma 34 %, COD Mn 35 %, kok.p 34 %, kok.n 29 % ja kiintoaine 30 %. 13

14 Voimakkaiden sateiden aiheuttamien valuntahuippujen aikana kuormitukset voivat olla huomattavasti keskimääräistä suurempia. Merkittävä osa tuotantokauden kokonaiskuormituksesta voi joutua alapuoliseen vesistöön varsin lyhyinä ylivalumajaksoina. Vastaavasti kevättulvan aika muodostaa huomattavan osan koko vuoden kuormituksesta. Vuosien keskiarvona kesän ylivaluman aikaiset ominaiskuormitusluvut ovat olleet: valuma 43,0 l/s km 2, COD Mn g/ha/d, kok.p 1,6 g/ha/d, kok.n 59 g/ha/d ja kiintoaine 300 g/ha/d. Vuosien väliset ja soiden väliset vaihtelut ovat ylivaluman aikaisessa kuormituksessa huomattavan suuria johtuen ennen kaikkea valumaeroista, mutta myös vedenlaadussa erot voivat olla suuria. 14 Porkannevan kuormitusarvio Porkannevan turvetuotantoalueen kuormitus on arvioitu pinta-alalle 40,2 ha, josta vedet johdetaan vesistöön sulan maan aikana kosteikkoalueen kautta ja muulloin laskeutusaltaan kautta. Kuormitusta on arvioitu sekä kuntoonpano- että tuotantovaiheessa. Kuormitusarvion perustana on käytetty Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen alueen turvetuotannon kuormitustarkkailun vuosien ominaiskuormituslukuja. Kuntoonpanovaiheen osalta on kuitenkin käytetty pidemmän jakson ( ) keskimääräisiä ominaiskuormituslukuja vähäisemmästä tarkkailukohteiden määrästä johtuen. Kesäajalle on lisäksi esitetty kuormitukset yli- ja alivalumatilanteessa. Alivalumatilanteen kuormitusarviossa on otettu huomioon edellä esitetyt alivalumakauden kuormitusvähenemät ja ylivalumakauden kuormitus on laskettu edellä esitetyillä ylivaluma-ajan ominaiskuormitusluvuilla. Kuormitukset on esitetty sekä brutto- että nettokuormituksina. Virtaamansäädön vaikutus on otettu huomioon 11 ha:n alueella. Kuntoonpanovaiheen kuormitusarvio on tehty siten, että kokonaan uudelle 15 ha:n alueelle on käytetty kuntoonpanovaiheen keskimääräisiä ominaiskuormituslukuja, mutta jo tuotannossa olleelle 25 ha:n alueelle on käytetty tuotantovaiheen ominaiskuormituslukuja, koska tällä alueella tehtävät kunnostustoimet ovat varsin vähäisiä ja toisaalta alueen peruskuivatus on jo toteutettu. Lisäksi 11 ha:n alueelle (jo tuotannossa ollutta aluetta) on otettu huomioon virtaamansäädön vaikutus. Arvio Porkannevan kuntoonpanovaiheen kuormituksesta eri vuodenaikoina on seuraavassa taulukossa: Pinta-ala Ha Kiintoaine kg/d COD Mn kg/d Brutto Kok.P kg/d Kok.N kg/d Kiintoaine kg/d Netto COD Mn kg/d Kok.P kg/d Kok.N kg/d Talvi 40,2 2,0 12,2 0,021 0,7 1,7 10,1 0,019 0,7 Kevät 40,2 19,2 42,7 0,10 2,1 16,0 15,0 0,067 1,3 Kesä 40,2 2,3 14,1 0,017 0,5 1,0 4,4 0,007 0,3 Syksy 40,2 1,6 13,7 0,015 0,8 1,0 4,5 0,007 0,6 Vuosi , ,2 202 Porkannevan nettokuormituksen arvioidaan kuntoonpanovaiheessa olevan noin 930 kg/a kiintoainetta, kg/a COD Mn, 6 kg/a fosforia ja 200 kg/a typpeä.

15 Arvio Porkannevan kuormituksesta tuotantovaiheessa eri vuodenaikoina on esitetty seuraavassa taulukossa: 15 Brutto Netto Pinta-ala Ha Kiintoaine kg/d COD Mn kg/d Kok.P kg/d Kok.N Kg/d Kiintoaine Kg/d COD Mn kg/d Kok.P kg/d Kok.N kg/d Talvi 40,2 1,8 2,1 0,017 0,4 1,5 0 0,013 0,3 Kevät 40, ,13 2, ,098 1,3 Kesä 40,2 1,5 10 0,014 0,3 0,7 3,4 0,006 0,2 Syksy 40,2 1,8 15 0,017 0,9 1,1 4,0 0,007 0,6 Vuosi , ,0 132 Sulan maan aikana valumavedet koko tuotantoalueelta johdetaan kosteikkokäsittelyn jälkeen laskuojaan ja edelleen Vuohtojokeen. Muina aikoina on käytössä sama laskureitti, mutta vesienkäsittely tapahtuu laskeutusaltaalla. Osalla tuotantoalueesta on lisäksi käytössä virtaamansäätö. Porkannevan kokonaiskuormituksen (netto) arvioidaan olevan noin kg/a kiintoainetta, 640 kg/a COD Mn, 6 kg/a fosforia ja 130 kg/a typpeä. Yli puolet kiintoainekuormituksesta ja noin puolet fosforikuormituksesta tulee keväällä, mutta typpikuormitus jakautuu tasaisemmin eri vuodenajoille. Humuksen (COD Mn ) kuormitus keskittyy kesäaikaan. Kuormitusarvio perustuu muutoin kuin kesän ajalta vain muutamien kohteiden tarkkailutuloksiin, minkä vuoksi sitä voidaan pitää lähinnä suuntaa antavana. Porkannevan kosteikko ei ole perinteinen pintavalutuskenttä, mutta kuormitusarvio on kuitenkin tehty kesän ja syksyn ajalle pintavalutuskenttien ominaiskuormituslukujen perusteella. Turvetuotannon kuormitus riippuu voimakkaasti valuntaoloista. Ylivalumatilanteessa kuormitus voi olla hetkellisesti huomattavasti keskimääräistä suurempaa ja alivalumakaudella se jää keskimääräistä pienemmäksi. Porkannevan kesän ali- ja ylivirtaamatilanteen kuormituksen (brutto) arvioidaan olevan seuraava: Kiintoaine kg/d COD Mn kg/d Kok.P kg/d Kok.N kg/d Alivirtaama 0,5 3,6 0,005 0,1 Ylivirtaama ,061 2,2 Päästöt ilmaan Turvetuotannon ilmapäästöt ovat lähinnä tuotannonaikaista pölyämistä sekä turpeen noston ja kuljetuksen aiheuttamia pakokaasupäästöjä. Turvetuotannon mahdolliset pölyhaitat liittyvät pääasiassa energiakäyttöön tarkoitetun jyrsinturpeen tuotantoon ja ajoittuvat kesän tuotantokaudelle. Liikkuminen kuivalla turvekentällä sekä turpeen siirtely kuormauksen, aumauksen ja lastauksen yhteydessä aiheuttavat pölyämistä. Pölyämiseen vaikuttavat turpeen maatuneisuusaste, tuotantomenetelmä sekä sääoloista erityisesti tuuli. Turvepöly on lähes kokonaan orgaanista hajonnutta kasviainesta. Tuotantoalueella esiintyvien pölyhiukkasten kokojakauman on havaittu painottuvan yli 10 µm:n kokoisiin suuriin hiukkasiin, mutta pöly sisältää myös hengitettäviä hiukkasia (PM 10, hiukkaskoko alle 10 µm) ja pienhiukkasia (PM 2,5, hiukkaskoko alle 2,5 µm) (Tissari ym. 2001). Tuulen nopeuden ylittäessä 10 m/s tuotanto keskeytetään lisääntyneen tulipaloriskin vuoksi. Kuljetuksen yhteydessä turvekuormat peitetään pölyä-

16 misen estämiseksi. Pölyhaitan esiintymiseen vaikuttavat suon sijainti suhteessa asutukseen tai vesistöihin sekä maaston muodot ja suojaavan puuston määrä. Turpeen nostosta aiheutuvat pölypäästöt ajoittuvat kesän poutajaksoihin. Lastauksen aiheuttama pölyäminen sen sijaan keskittyy talvikauteen. Vapo Oy:n tuotantoalueilla vuosina tehtyjen pölytarkkailujen tulosten mukaan nykyisin jo kumotun viihtyvyyshaittarajan (10 g/m 2 /kk), jonka on koettu olevan selvästi likaava, ylittäviä laskeumia havaittiin noin 100 metrin etäisyydellä tuotantoalueen reunasta. Haitan esiintyminen yli 100 metrin päässä riippuu taustalaskeuman määrästä siten, että noin 300 metriin asti turvepöly voi yksin muodostaa yli puolet haittaa aiheuttavasta pölymäärästä. Yli kilometrin päässä turvepöly ei tutkimuksen mukaan juurikaan lisää laskeumaa. Pölyisimpien työvaiheiden (kuormaus, ajo aumaan ja auman muotoilu) aikana ja erityisesti, jos sääolosuhteet ovat epäsuotuisat (inversio tai kova tuuli), vaikutusalue saattaa olla suurempi. Pöly kulkeutuu aina vallitsevan tuulen suuntaan, jolloin haitta ei kohdistu jatkuvasti samaan suuntaan (Turveteollisuusliitto ry 2002). Myös pienhiukkasten pitoisuuden on todettu putoavan voimakkaasti viimeistään noin 500 metrin etäisyydellä pölylähteestä (Tissari ym ja Yli-Tuomi ym. 1999). Turveperäinen pöly ei ole terveydelle eikä ympäristölle vaarallista, mutta tummana se on pieninäkin pitoisuuksina helposti erottuvaa ja voi siten aiheuttaa viihtyvyyshaittaa. Vesistössä turvepöly erottuu selvästi ympäristöstään, jolloin vähäinenkin pölymäärä voidaan kokea likaavana. Turvepöly voi myös aiheuttaa kasvillisuuden, kuten luonnonmarjojen likaantumista tuotantokentän välittömässä läheisyydessä. Haitta on kuitenkin väliaikainen, sillä pöly huuhtoutuu helposti pois eikä aiheuta esim. haittaa marjojen käytölle (Turveteollisuusliitto ry 2002). Turvepöly saattaa myös helposti sekoittua ulkonäöltään samankaltaiseen siitepölyyn. 16 Melu Tuotantokaudella melua aiheutuu työkoneiden liikkumisesta turvekentällä sekä turpeen kuormauksesta. Tuotannosta aiheutuva melu ei ole jatkuvaa, sillä tuotantopäiviä on vuodessa noin Tuotantopäivinä turvekoneiden aiheuttamaa melua voi syntyä ympäri vuorokauden työvaiheista, tuotantotilanteesta ja säästä riippuen. Lähellä vesistöjä sijaitsevilta tuotantokentiltä melu voi kantautua veden päällä kauemmas kuin edetessään maan pintaa pitkin. Tuotantokoneiden lisäksi melua aiheuttaa raskas kuljetuskalusto. Turpeen toimitusaikana, loka huhtikuussa, melu koostuu raskaan liikenteen ja kuormauskoneiden aiheuttamista äänistä ja vastaa siten liikennemelua. Melutasoon vaikuttavat kaluston lisäksi mm. tien päällyste, kunto ja kaltevuus. Myös toimitusaikana työmaalla voidaan työskennellä ympäri vuorokauden (Turveteollisuusliitto ry 2002). Ympäristössä koettu melu riippuu mm. etäisyydestä, melun lähteen ja kohteen välisestä korkeuserosta, säätilasta, maanpinnan laadusta, kasvillisuudesta ja siitä, onko välissä melun leviämistä estäviä maastomuotoja tai rakenteita. Turvetuotannosta aiheutuva meluhaitta on yleensä paikallista ja kuljetusten aiheuttama meluhaitta keskittyy pienien teiden ympäristöön. Valtateillä turpeen kuljetuksen aiheuttama melun lisäys jää kokonaisuuteen nähden vähäiseksi (Turveteollisuusliitto ry 2002). Niskasen (1998) mukaan turvetuotannon työvaiheista jyrsintä ja turpeen nosto imuvaunulla aiheuttavat hetkellistä 55 db:n melua metrin etäisyydelle työskentelykohdasta. Palaturpeen nosto ja turvekenttien kun-

17 nostustoimet aiheuttavat laskennallisen arvioinnin perusteella 55 db:n melutasoja metrin etäisyydelle työskentelykohdasta (yöaikaan 50 db 500 metrin etäisyydellä). Mittaukset on tehty todellisissa työskentelytilanteissa avoimessa maastossa. Kasvillisuuden (puuston) on todettu tehokkaasti vaimentavan äänen voimakkuutta. 17 Päästöt maaperään ja pohjaveteen Turvetuotantotoiminta ei normaalitilanteessa aiheuta päästöjä pohjaveteen tai maaperään eikä maaperän saastumisen vaaraa. Poltto- ja voiteluaineiden käyttö sekä jätteiden keräys- ja lyhytaikainen säilytys työmaa-alueella voivat aiheuttaa poikkeustapauksissa, lähinnä säilytysastioiden rikkoontumisen vuoksi, vuotoja maaperään. Päästöjä pyritään ehkäisemään aineiden ja astioiden huolellisella käsittelyllä ja sijoittamalla astiat/säiliöt paikkoihin, joissa mahdollinen vuoto rajoittuu mahdollisimman pienelle alueelle ja on helposti puhdistettavissa. Myös paloviranomaiset valvovat polttoaineiden säilytystä turvetuotantotyömailla. Porkannevan turvetuotanto ei aiheuta myöskään poikkeustilanteissa erityistä vaaraa päästöistä pohjaveteen, koska tuotantoalueella kerrallaan säilytettävät polttoainemäärät ovat pieniä ja turveperäinen maa johtaa huonosti nesteitä, jolloin mahdolliset vuodotkin rajoittuvat pienelle alueelle ja ovat helposti puhdistettavissa. Toiminta ei ennakolta arvioiden myöskään vaikuta pohjaveden laatuun tai saatavuuteen, koska alueella tai sen välittömässä läheisyydessä ei sijaitse luokiteltuja pohjavesialueita, vedenottamoita tai kaivoja. Jätteet Tuotantoalueella syntyy vuosittain sekajätettä sekä jäteöljyä ja muita öljyisiä jätteitä. Toiminnan alkaessa hakija järjestää alueelle sateelta suojatun jätteiden keräilypisteen. Työmaalla toimivat urakoitsijat ohjeistetaan lajittelemaan jätteet ja toimittamaan ne keräilypisteeseen. Jätteiden poiskuljettamisesta sovitaan jätehuoltoyritysten kanssa. Syntyvien jätteiden lajeista ja määristä pidetään kirjaa. Työmaalle laaditaan jätehuoltosuunnitelma, jota päivitetään tarpeen mukaan vuosittain. Suunnitelmasta käyvät ilmi mm. jätteiden poiskuljettamisesta vastaavat tahot sekä keräysastioiden tyhjennysvälit. TOIMINTA-ALUE JA SEN YMPÄRISTÖ Alueen hydrologia Porkannevan turvetuotantoalue sijaitsee Pyhäjoen vesistöalueeseen (54) kuuluvan Kärsämäenjoen valuma-alueella (54.08) ja tarkemmin Vuohtojoen valuma-alueella (54.085). Vuohtojoen valuma-alueen pinta-ala on 115,87 km 2 ja järvisyys 0,02 % ja Kärsämäenjoen valuma-alueen pinta-ala on 424,16 km 2 ja järvisyys 0,39 %. Porkannevan tuotantoalueelta vedet tullaan johtamaan laskuojan kautta Vuohtojokeen ja edelleen Kärsämäenjokeen ja Pyhäjokeen. Porkannevan tuotantoalueen osuus Vuohtojoen valuma-alueen pinta-alasta on 0,3 %. Vuohtojoki laskee Kärsämäenjokeen

18 noin 15 km Porkannevan alapuolella. Kärsämäenjoki yhtyy Pyhäjokeen noin 4 km Vuohtojoen laskukohdan alapuolella. Vuohtojoki saa alkunsa Vuohtojärvestä Kärsämäen ja Piippolan rajalla. Vuohtojärvi on nykyisin lähes kokonaan soistunut. Vuohtojoen valuma-alue on ojitettua metsää ja suota, joen yläosalla on myös runsaasti maanviljelystä. Vuohtojokeen Porkannevan yläpuolelle johdetaan valumavedet Vapo Oy:n Luomanevan turvetuotantoalueelta ja alapuolelle valumavedet Vapo Oy:n Lehtonevan ja Pihlajanevan sekä Turveruukki Oy:n Lehtonevan tuotantoalueilta. Kärsämäenjokeen Vuohtojoen alapuolella laskevan Juurusojan valuma-alueella sijaitsevat Vapo Oy:n Siloneva ja Onkineva. Kärsämäenjoen valuma-alueella maatalouden osuus ravinnekuormituksesta on noin puolet ja metsätalouden osuus fosforikuormituksesta noin kolmannes ja typpikuormituksesta noin neljännes (PSV Maa ja vesi Oy 2005). Turvetuotannon osuus fosforin kokonaiskuormituksesta on noin 5 % ja typpikuormituksesta noin 10 %. Luonnonhuuhtouma on samaa luokkaa kokonaiskuormituksen kanssa (PSV Maa ja Vesi Oy 2002). Vuohtojoen valuma-alueella on varsin runsaasti maataloutta Saviselän kylän ympäristössä joen yläosalla ja toisaalta aivan joen alaosalla. Kärsämäenjoella maatalous on keskittynyt jokivarteen. Ympäristöviranomaisten tekemän ja vuosien vedenlaatutietoihin perustuvan vesien yleisen käyttökelpoisuusluokituksen mukaan sekä Vuohtojoki että Kärsämäenjoki kuuluvat luokkaan välttävä. Pyhäjoen pääuoma Kärsämäenjoen alapuolella kuuluu luokkaan tyydyttävä. Vuohtojoen ja Kärsämäenjoen virtaamat on poimittu Suomen ympäristökeskuksen vesistömallijärjestelmästä. Virtaaman ja valuman keski- ja ääriarvot vuosina Vuohtojoessa ja Kärsämäenjoessa on esitetty seuraavassa taulukossa. 18 Vuohtojoki Kärsämäenjoki m 3 /s l/s km 2 m 3 /s l/s km 2 Koko vuosi MQ 1,0 8,6 3,7 8,8 MNQ 0,02 0,14 0,07 0,17 MHQ 18,9 162,9 61,2 144,2 Joulu marraskuu MQ 0,3 2,3 1,0 2,3 MNQ 0,07 0,56 0,25 0,59 MHQ 1,6 13,9 6,0 14,0 Kesä syyskuu MQ 0,6 5,5 2,4 5,6 MNQ 0,02 0,20 0,11 0,27 MHQ 4,1 35,4 14,2 33,4 Pienten valuma-alueiden vertailujakson keskivalumien (Leppäjärvi 1993) perusteella arvioituna Vuohtojoen vuoden keskivirtaama on 1,3 m 3 /s ja kesän keskivirtaama 0,8 m 3 /s eli varsin samaa tasoa kuin vesistömallijärjestelmästä poimittujen tietojen perusteella laskettuna. Vuohtojoen valuma-alue Porkannevan laskuojan kohdalla on noin 60 km 2. Pinta-alojen suhteella laskettuna keskivirtaama Porkannevan kohdalla on noin 0,5 m 3 /s ja kesä syyskuun keskivirtaama 0,31 m 3 /s. Kärsämäenjoen valuma-alueen pinta-ala Vuohtojoen laskukohdan alapuolella on noin 360 km 2 ja keskivirtaama pinta-alojen suhteen perusteella laskettuna 3,14 m 3 /s ja kesä syyskuun keskivirtaama 2,0 m 3 /s.

19 19 Vesistön vedenlaatu Vuohtojoki Vuohtojoen vesi on väriltään tummaa johtuen korkeasta rautapitoisuudesta ja suuresta humuksen (COD Mn ) määrästä. Ravinnepitoisuus on ollut korkea ja epäorgaanisia ravinteita vedessä on runsaasti. Vuohtojoen vesi on sameaa ja erityisesti kesällä kiintoainepitoisuus on ollut korkea. Joen yläosalla (Vu16) happitilanne on ollut heikko. Sähkönjohtavuus on ollut Vuohtojoessa koholla erityisesti talvisin. Sekä kevättalvella että kesällä Vuohtojoen happitilanne on ollut jokisuulla parempi kuin joen yläosalla. Myös veden väri ja COD Mn ovat talvella laskeneet hieman jokisuuta kohden. Kesällä arvot ovat olleet samaa tasoa. Ravinnepitoisuus sen sijaan on lisääntynyt Vuohtojoen yläosalta (Vu16) jokisuulle (Vu0) ammoniumtyppeä lukuun ottamatta. Myös veden sameus ja kiintoainepitoisuus ovat lisääntyneet joessa. Vuohtojoen vedenlaadun vaihtelut vuosina ovat olleet melko suuria, mikä on tyypillistä Vuohtojoen kaltaiselle vähävirtaamaiselle vesistölle. Selvää kehityssuuntaa Vuohtojoen vedenlaadussa ei kuitenkaan ole havaittavissa, joskin 1990-luvun alkupuolella vedenlaatu oli Vuohtojoen yläosalla ajoittain varsin heikko. Seuraavassa taulukossa on esitetty Porkannevan ennakkotarkkailunäytteiden tulokset metsäojasta ja Vuohtojoesta. Paikka Lämpötila C ph COD Mn mg/l Kok.P µg/l PO 4-P µg/l Kok.N µg/l NO 2-N NO 3-N µg/l NH 4-N µg/l Fe µg/l Kiintoaine mg/l Metsäoja 4,7 6, Vuohtojoki 1 4,6 6, ,7 Vuohtojoki 2 4,6 6, , Metsäoja 8,4 6, Vuohtojoki 1 8,9 6, Vuohtojoki 2 6,9 6, Vuohtojoki 1 17,5 7, Vuohtojoki 2 16,8 7, Porkannevan ennakkotarkkailutulosten mukaan metsäojan fosfori-, rautaja kiintoainepitoisuus ovat olleet selvästi korkeammat kuin samaan aikaan Vuohtojoessa. COD Mn ja kokonaistyppipitoisuus ovat sen sijaan olleet Vuohtojoen tasoa tai alempia. Metsäojan epäorgaanisesta typestä selvästi suurempi osa on ollut ammoniummuodossa kuin Vuohto-joessa, mikä viittaa metsäojan heikompaan happitilanteeseen. Kärsämäenjoki Kärsämäenjoessa Vuohtojoen yläpuolella (Kä8) vedenlaatu on ollut pääosin parempi kuin Vuohtojoen alaosalla. Vedenlaatu heikentyy jossain määrin Vuohtojoen yläpuolelta (Kä8) jokisuulle, mutta myös jokisuulla vedenlaatu on pääosin parempi kuin Vuohtojoessa.

20 Kärsämäenjoen happitilanne on ollut melko hyvä ja ph lievästi hapan. Vesi on Vuohtojoen tavoin tummaa, ja ravinnepitoisuudet ovat korkeita. Vesi on lisäksi sameaa, ja kiintoainepitoisuudet ovat korkeahkoja erityisesti kesällä. Vedenlaadun vaihtelut Kärsämäenjoen suulla ovat olleet pääosin vähäisempiä kuin Vuohtojoessa. Ajoittain on kuitenkin todettu selvästi kohonneita pitoisuuksia. Esimerkiksi Kärsämäenjoen fosforipitoisuus oli voimakkaasti koholla kevättalvella Kärsämäenjoen vedenlaadussa ei ole havaittavissa selvää kehityssuuntaa. Vuohtojoesta tuleva heikompilaatuinen vesi heikentää osaltaan Kärsämäenjoen vedenlaatua joen alaosalla. Havaintopaikkojen Kä8 ja Kä0 välille laskee Vuohtojoen lisäksi Juurusoja sekä useita pienempiä ojia. Lisäksi koko jokivarsi on peltojen ympäröimä, ja asutusta on tasaisesti jokivarressa. 20 Pyhäjoki Pyhäjoen vedenlaatu on ollut selvästi Kärsämäenjokea parempi (PSV Maa ja Vesi Oy 2005). Veden väriluku on ollut kevättalvella vuosien 2001 ja 2004 keskiarvona noin 40 mg/l Pt ja kesällä noin 100 mg/l Pt. Fosforia on ollut vedessä talvella noin 20 µg/l ja kesällä noin µg/l. Kokonaistyppipitoisuus on ollut µg/l sekä kesällä että talvella. Veden sameus on ollut vähäistä ja kiintoainepitoisuudet ovat olleet pieniä. Pyhäjoen yläosan vedenlaatuun vaikuttaa oleellisesti Pyhäjärvestä juoksutettava suhteellisen hyvälaatuinen vesi. Kesällä 2004 vedenlaatu oli Pyhäjoessa tavanomaista heikompi erittäin voimakkaista sateista johtuen. Tuolloin Pyhäjoen vedestä selvästi tavanomaista pienempi osa oli lähtöisin Pyhäjärvestä. Kärsämäenjoesta tuleva heikompilaatuinen vesi heikentää vedenlaatua Pyhäjoessa. Kärsämäenjoen yläpuolisen (Py125) ja alapuolisen (Py113) tarkkailupaikan välillä sijaitsee myös Kärsämäen taajama, jonka kuormitus vaikuttaa osaltaan vedenlaatua heikentävästi. Vuosina 2001 ja 2004 keskimäärin fosforipitoisuus on ollut noin 10 µg/l korkeampi Kärsämäenjoen alapuolella kuin yläpuolella. Kokonaistyppipitoisuus on talviaikana ollut samaa tasoa, mutta kesällä noin 50 µg/l korkeampi Kärsämäenjoen alapuolella kuin yläpuolella. Vesistön käyttö Kalasto ja kalastus Vuohtojoen kalastosta ja kalastuksesta on saatu tietoja Pyhäjoen yhteistarkkailuun kuuluvista kalataloustarkkailuraporteista, esim. vuotta 2004 koskeneesta kalastustiedustelusta (viimeisin raportti: PSV-Maa javesi Oy 2005). Tuolloin Vuohtojoen läheisistä talouksista haastateltiin yhdeksän, joista yksi kalasti kolmella katiskalla noin 2,5 kuukautta. Saaliiksi saatiin haukea 7 kg, ahventa 1 kg ja särkeä 2 kg. Limoittuminen ja roskat sekä kuivana aikana veden vähyys vaikeuttivat katiskapyyntiä. Kalastus on ollut vähäistä myös vuotta 2001 koskeneen tiedustelun mukaan, jolloin myös vain yksi talous kalasti saaden katiskalla haukea noin 20 kg. Vuoden 1990 kalastustiedustelun mukaan Vuohtojoella on vähän myös madetta (LVT 2000).