KASVINJALOSTUSLAITOS TIEDOTE NO 17 HAKA-KOIRANHEINÄ. Maatalouden tutkimuskeskus. Salia Ravantti JOKIOINEN 1981 ISSN

Transkriptio

1 Maataluden tutkimuskeskus KASVINJALOSTUSLAITOS TIEDOTE NO 17 Salia Ravantti HAKA-KOIRANHEINÄ ani 1~11,11~~ ~1~. JOKIOINEN 1981 ISSN

2 MAATALOUDEN TUTKIMUSKESKUS JCASVINJALOSTUSLAITOS J 55-kiranheinä Sisällysluettel sivu Alkuperä 1 Mut-pilliset minaisuudet 1 Kkeilu 1 Lisäysviljely 3 Lajikkeet, jihin j 55-kiranheinää parivertaillaan 3 Talvehtiminen 3 Peittävyys Kuiva-ainesadt 6 Kuiva-ainepitiSuus 11 Raakavalkuaispitisuus. 11 Raakavalkuaissat 12 Siemensadt 12 Yhteenvet 16 Viljelysusitus 17 LIITE

3 - 1 - Kiranheinä J 55 Alkuperä J 55-kiranheinä..plveutuu risteytyksestä, (J 1133 x Jögeva 242) Perhe valittu rutsalaisesta Cxa-kiranheinästä Eestiläinen kiranheinälajike Risteytys suritettiin v Mut-pilliset minaisuudet Ylitarkastaja Osm Ulvinen Valtin Siementarkastuslaitkselta n antanut lausunnn J 55-kiranheinän mut-pillisista minaisuuksista (liite 1). Sen mukaan J 55-kiranheinä pikkeaa muista kiranheinälajikkeista riittävästi niin, että sitä vidaan pitää itsenäisenä lajikkeena. Kkeilu J 55 n vudesta 1975 lähtien llut vertailevissa niittkkeissa seuraavasti: Viljelyvyöhyke Kepaikka Vyöhyke Kkeen perustamis vusi Sattulksia nurmilta kpl 1.v. 2.v. 3.v. MTTK Kasvinjalstuslaits, Tikkurila. 1975, Hankkijan Kasvinjalstuslaits, Anttila, Hyrylä, 1977, Vyöhyke II. MTTK Kasvinjalstuslaits, Jkiinen 1977, MTTK Kymenlaaksn keasema Anjala 1975, , MTTK Sata-Hämeen keasema, Muhi järvi 19)75., , 1979 MTTK SatakUnnankbeaseffia, 'Peipöhja Vyöhyke III MTTK Karjalan keasema, Thmajärvi 1977, Hankkijan. kasvinjalstuslaits, Nikkilä, Kangasala 1977, MTTK Phjis-Savn keasema, Maaninka 1977, Yht

4 - 2 - Kasvinviljelylaits, Tikkurila 2 Kasvinjalstuslaits, Jkiinen 3 Kymenlaaksn keasema, Anjalankski 4 Sata-Hämeen keasema, Muhijärvi 5 Satakunnan keasema, Kkemäki 6 Karjalan keasema, Thma järvi 7 Phjis-Savn keasema, Maaninka N A Anttilan ketila, Hyrylä N Nikkilän ketila, Kangasala Piirrs 1. J 55-kiranheinän kepaikat viljelyvyöhykkeittäin 1 - III.

5 - 3- J 55-kiranheinä n llut siemenviljelykkeissa Lunais-Sumen keasemalla vusina 1974, 1977 ja 1978, Kasvinjalstuslaitksella v ja Kasvinviljelylaitksella v perustetuissa kenurmissa. J 55-kiranheinä n llut lisäksi mukana. Rutsissa ja Nrjassa.v ja 198 perustetuissa kkeiåsa, Näistä.kkeista-eivielä lekäytättävissä kdetulksia. Lisäysviljely J 55-kiranheinä n llut vudesta 1976 Jkiisten siemenkeskuksen lisäysviljelyssä. Kasvukautena 198 sitä li kylvössä 7.8 ha. Lajikkeet, jihin j 55-kiranheinää parivertaillaan. Tammist. Jalstaja Hankkijan Kasvinjalstuslaits, Sumi. Kauppaanlasku v. 19?8, _ Maatilahallituksen tärkeimpien Peltkasvilajien lajikelistalla vudesta Kdiranheinäkkeiden mittarilajike. Fala. Jalstaja Zjednczenie Nasiennictwa, Pula. Kauppaanlasku v Maatila- hallituksen tärkeimpien peltkasvilajien lajikelistalla vudesta Hera Daehnfeldt, Jalstaja A/S L. Daehnfeldt, Tanska, kauppaanlasku v Maatilahallituksen tärkeimpien peltkasvien lajikelistalla vudesta Frde. Jalstaja Sveriges Utsädesförening, Rutsi, kauppanlasku v; Lajike, jka n llut useampaan tteeseen kkeissa Sumessa. Luna Rskilde. Jalstaja Dansk.Plantefraedling, Tanska, kauppaanlasku v: 197. Lajike n llut kkeiltavana uutena lajikkeena Sumessa.. Mullus. Jalstaja Dansk Plantefraedling, Tanska, kauppaanlasku v. 197,: Lajike n llut kkeiltavana uutena lajikkeena Sumessa. töken-leikund. Jalstaja Statens Frskingsstasjn LOken,Nrja. Lajike'n. llut k- keissa mukana, kska sitä pidetään Skandinaviassa hyvin talvenkestävänä lajikkeenä. Tässä keselstuksessa käytetään jatkssa sanntaa Maatilahallituksen susittelema lajike Maatilahallituksen tärkeimpien peltkasvilajien lajikelistalla levasta lajikkeesta. Talvehtiminen J 55-kiranheinän talvenkestävyys li kkeissa varsin hyvä (taulukk 1, s. 4); Maatilahallituksen susittelemilla kiranheinälajikkeilla li kaikilla selvästi enemmän talvituha kuin J 55:11ä kaikenikäisissä nurmissa. Eniten sitä li Heralla.

6 4 cd cd cd s.. cd u.) ei) :ed.,41 5, ; ', CO "(1 :-_-.5.-,. CD M X X X X X X,. ei c-3. L.c\ en \ -1- cre V I,--) + I C \J :- \.c) CD Cl.-- 1, I 1 > Cl) , Cl) cn ed 1*6-,-'- G:. cy, cp-,' CM CM CO I-D 4-) 4),--- ICi I ccl cd, C) \C) cd en CM CM ('Cl 4-) LO LO c) 3. vuden nurmi 'n ccl --J i cd 1.,-1 :.. (- 4-) 3.'---) -D» cm.1 "?,--9 Cl) 4-) 1/ 4-- N-CIQCCOc c); CT -1-, ,-- c---- -, 1/ c) C\.I -1- c) \C) \C) -...i- \C) en t--- en N '-- en cr s -, -, e :', en (Tv. -1 Ci u) Taulukk 2, vuden nurmi 1. vuden nurmi X cm (- i ->, CD u) c H.,-.1CD : : (I).! --1- N- c).,--1 + e D 11-; I----. c\j. :cdci a) (1) -ci 9:1 1 cp LC, COCOCCC [--I C1) I z"r C2, 1 c\.! CM 1--i -P 4-),--, --- CM CM,-- Lr, I cee cd Ml] Mit..--,---) CM -, \ CO Cl., CL, -I-),--i -,--i._'... en CD en,--i.,-1 w...1 H I"- Cr) CO t--- r--) \ k II H H H i H Lc) r--) e n,-) 1. Lf", H - S -,.. > ':cd :cd,---i... ei t--- ei cn N- ei cd -,-39-.,...,.... V) H 1--D 4-) 4-) 1Lrl (-`) LC) ) +1, H-I HI I, Ci,-1 cd cd : 5, 5 v Cr \, 1 /4, LO PO :ffj CO c- v- c- ' Ci.4-) Y. en :cd 4..--i 4-) II).. -,-1 en... -,--) E 4-) s_, (e) (f) cd ell cp. ei cet ii 1-1 II. 5 r--1 r-1.._ ii cd cd cd :,4 E--1 ET, r.14,-i X X X

7 -55-kiranheinän jälkeen talvenkestävimmät lajikkeet livat Fala ja Tammist. Falan talvituhn keskimääräinen er J 55:een li pienempi 1. ja 2. vuden nurmissa kuin 3. vuden nurmissa. Tammistn talvituhn er pulestaan J 55:een li pienin 3. vuden nurmissa. Tanskalaiset Luna Rskilde ja Mullus livat vielä edellisiä lajikkeita hunmmin talveakestäviä. Rutsalainen Frde li myös selväs: ti J 55:tä hunmmin talveakestävä. Vain nrjalainen Löken sittautui J 55:tä vähän talvenkestävämmäksi, ilman tilastllista merkitse.vyyttä. Muiden vertailulajikkeiden talvituht vuden nurmissa livat tilastllisesti. jkseenkin merkitsevästi, merkitsevästi tai erittäin merkitsevästi suuremmat kuin J 55:n. Yleensä livat talvituht eri lajikkeilla suuremmat III viljelyvyöhykkeellä kuin I - II vyöhykkeellä, (taulukk 2). Suurimmat tuht livat III vyöhykkeellä Luna Rskildella- ja Mulluksella-, J 55-kiranheinän talvituht livat sekä I - II että III vyöhykkeellä selvästi pienemmät kuin muiden lajikkeiden lukuunttamatta Lökeniä. Taulukk 2. J 55-kiranheinän talvituht tisiin lajikkeisiin verrattuna eri viljelyvyöhykkeillä. I - II Vyöhyke III Vyöhyke Lajike Havain- J 55 Lajike Havain- J 55 Lajike tja Talvi- tja Talvi- tuh tuh %. + % + Tammist Fala Hera Daehnfeldt Frde xx xx x I x Luna Rskilde Mullus x x Löken ( ) Peittävyys J 55-kiranheinä kehittyi keväällä muita lajikkeita npeammin kuten.ilmenee keväisistä peitt %:sta (taulukk 3, s. 7). Syksyisin J 55 ei lpettanut aikaisemmin kasvua kuin muut, kuten syksyisiåtä peitt %:sta näkyy.

8 -6 Kuiva-ainesadt J 55-kiranheinä li kkeissa vertailulajikkeitftan' keskimäärin satisampi. Maatilahallituksen susittelemista lajikkeista li Falan kuiva-ainesat 4 %-yksikköä ja Tammistn sekä Hera Daehnfeldtin 7 %-vksikköä Pienempi kuin J 55-kiranheinän kaikissa kkeissa (taulukk 4, s. 8). Ert livat tilastllisesti merkitseviä tai erittäin merkitseviä. Muut vertailulåjikkeet livat 2 % - 12 %-yksikköä J 55-kiranheinää v&häsatisempia. -Ert livat erittäin merkitseviä lukuunt-.taffiatta. Fråden 2 %. era. Vertailulajikkeet livat kaikki ja 3. vuden nurmissa J 55:ä vähäsatisempia (taulukk 4, s. 8). Ensimmäisen vuden nurmissa pienin sater li Frdella (2 %-yksikköä) ja suurin Lökenillä (2 %-Vksikköä). 'Tisen vuden nurmissa satert J 55:n eduksi livat väll2 äuurempia'kuin I. vuden..nurmissa Falaila, Frdella, Hera Daehnfeldtillä ja melk suuria Luna Rskildella ja Mulluksella.. Tammistn sater li sama kuin 1. vuden nurmissa. Er Tammistn li tilastllisesti 1. vuden nurmissa merkitsevä ja 2, vuden nurmissa erittäin merkitsevä. Klmannen vuden nurmissa Frde li nin 1 %-yksiköwpienisatisempi kuin J 55. Suurin sater li Luna Rskildella,12 %-yksikköä. Tammist ja Hera livat 7 %-yksikköä, Fala 6 %-yksikköä vähäsatisempia kuin J 55. Viimeks ī mainitut ert livat tilastllisesti jkseenkin merkitseviä tai merkitseviä. Tarkasteltaessa lajikkeiden-kuiva-ainesatja vyöhykkeittäin kuva J 55-ikiranheinästä satisana lajikkeena ei muutu (taulukk 5, s.9 ). Tammistn, Falan ja Hera Daehnfeldtin ert J 55kiranheinään verrattuna livat III vyöhykkeellä vähän pienempiä kuin I - II vyöhykkeellä. Frden, Luna Rskilden ja Mullukåen satert J 55-kiranheinään verrattuna livat pulestaan suurempia III vyöhykkeellä kuin I - II vyöhykkeellä. Löken ei pystynyt kilpailemaan I - II vyöhykkeellä J 55:n kanssa. Sen sat li erittäin merkitsevästi.9 %-yksikköä pienempi kuin J 55:n. Miten n laita III-vyöhykkeellä, siihen ei käytettävissä leva yksi ketuls anna vielä vastaustaj. Tarkasteltaessa lajikkeiden sadn jakautumista eri niittkertjen kesken li 1.. vuden nurmissa 2. niitt muilla lajikkeilla satisin paitsi Lökenillä 3. niitt (piirrs 2,,s.1).Tisen vuden nurmissa li 3. niitt satisin paitsi Mulluksella ja Lökenillä 1. niitt. Klmannen vuden nurmissa li '3. ja 2. niitt satisin. Kkeita ei ltu vitu niittäää jka vusi aivan samalla kehitysasteella työvima- ja aikangelmien vuksi": Tämä saatti aiheuttaa tiettyjä erja tulksiin... Ilmeisesti kuitenkin mnet kiranheinälajikkeet eivät pysty 'Sumessa antamaan suurinta sataan heti kevätkesästä talven rasituksen jälkeen. Ilmeisesti talvenkestävimmätlajikkeet pystyvät kuitenkin tähän. Tällainen lajike n juuri J 55.

9 r- N, - C - N I I I Le1 :cd cn rn :cd W m C I kd Le) N CS) 1"- CO ts- k. CO (i) +1 Cd G 1 k. k. cc 4-) Cd 5.4 c"\i 9 +3 CD T- 4 + >(.3Cci 3 Le) \ k v I 1 I ('') CO v- 1 I cn 3 Ok \ (NJ \ a'") \ N CO ak Cci CO 1 CO 1 sc3 fki H 4-) D 1/4, -.I' -I' UI Cfl U3 E 4-) :ce1 4) Le) (') I 111 Ckl M cm ).4) :cd 11) 1. vuden nurmi QI) CLI Lel CD Le) \ G\ k. CD CO 1 t CO C1 CO 1 i \D N N ' M 1 Cii 9-1 Lel CD Lel cd Taulukk 3. Laj ike ja havain- 4-) 4-) >.» 4.) >.., 4-.) >, :C CO, :ai C/1 :CS:1 CO :Cd UI -- '... (ll >., (1) >-, >, >, rn rn.2_,4 rn:.2 rn -P 'Ll H (1) CCI 43 CI-i.-... a.) 4-) cd cd r-i ) -c-i cd ' cd rd P, H Z-3 cm cd 4-) S-, a) Luna Rskilde UI 3--I H V : Z e--1 4-) >> :CU CO >>

10 >4 >4 >4 kc) Q 154C,..) 1. r 1 C> >4 >4 >4 >4 >4 >1 c s- c. c _., r CD CD CT en L--- rn c cc D (3 (3 O 1 CO C> 1 r- N- CO L"-- 1 re) CO \ >4 ") 1 c 3 CSN 1 CO v I' c\.1 \-- 1 CO 1 3 \D C\J N- v- el CO \- r-1 r- 1 cs \- 1 1 C> v c cr N cd..2./ r-1 CX ' 13) ecd. ',. cm 4..., t). 1,--1 a) V 1 4-) cm ON C \J C--- 1 C---,1-...?...--,..1.' 1 1 CO 1 CO cr ', '--.- \ ern c\.1,-- CD. 3 1, 1 /4. 1 t v"-- r cc v- s-. >4 CD c\j CD O N- Cr1 Lel -N C:1) CO C> CD k.c3 1 1,1 "- CX CX - cii t)i) N- v- t"--- tr) t--, - en Cd 3 1. \- N \- V.~ ) di V-- OD 4-) '.--i (1) a) 1-1-> in 1( :5 1 u) 1.,-1 1 Lf) 1 ) P 1 ( TJ H d 1.) L I-J Luna Rskilde 1r, u-, en LI-, u--, CX (1) H :.-D..-D 4

11 9. Taulukk 5 J 55-kiranheinän kuiva-ainesadt tisiin lajikkeisiin verrattuna vusien kkeissa eri viljelyvyöhykkeillä. Lajike 1-11 Vyöhyke III Vyöhyke Kkei- kg/ha sl Kkei- kg/ha ta ta sl J XXX XXX Tammist J Fala 768,94xxx J 55 ' x Hera Daehnfeldt J Frde J xx Luna Rskilde J Mullus XXX J ( ) Löken 883 9ixxx (959 13);

12 rv C:) C.3 CD 1 ) CD 1.3 CD C3._., tv r.,,'.l.. c.) (-),==mp_ C4, cm 4 tic...1.6,... II) t. J ri) (1) ), ct MZMI \-)1 UZI\ F-4 r13 p/ 1-4. Cl- (1- ri) L-3 fr'-'w ): Cn rd: r -.1 cr) II C-4 l71 r UW :

13 Se li 1. niitssa vuden nurmissa tisia lajikkeita satisampi, pikkeuksena vain Löken 2. vuden nurmissa. Kuitenkin J 55-kiranheinän suurimmat sadt Saatiin 2. ja 3. niittkerralla kuten useimmilla muillakin lajikkeilla. Tisessa niitssa li J 55-köiranheinä muita lajikkeita satisampi paitsi'. 1. vuden nurmissa Luna Rskildea ja 2. sekä 3. vuden nurmissa Frdea. Klmannessa niitssa livat 1. vuden nurmissa Luna Rskilden, Frden, Hera Daehnfeldtin ja. Falan sadt 1-1 %-yksikköä suurempia kuin J 55:n. Seitsemästä vertailulajikkeesta vain Frde li 3. niitssa 2.- ja 3. vuden nurmissa j 55-kiranheinää satisampi. Kknaissadissa Frde ei kuitenkaan vittanut J 55-kiranheinää. Jälkikasvukyky n perinnöllinen minaisuus, vaikkakin eri niittkertjen satmääriin vaikuttavat mnet ulkiset tekijät vimakkaastl. Vitaneen kuitenkin edellä selstetun perusteella sana, että J 55 antaa suurimmat satnsa 3 kertaan niitettäessä 2. tai 3. niittkerralla kuten lajikkeiden enemmistö. Se n npeammin sata antava kuin muut, jten se n muita satisampi 1. niittkerralla. Maatilahallituksen susittelemista lajikkeista Tammistn jälkikasvu jäi jälkeen J 55:stä. Sen ja 3. niitn sl:t livat: 1. vuden nurmi 86 XX, 93 XX 98, 2. vuden nurmi 93xxx, 81xx, 94xx ja 3. vuden nurmi 9, 93, 96xx-. Falan vastaa- vat sl:t livat: 1. vuden nurmi 91, 97, 11, 2. vuden nurmi 89x, 98, 99 ja 3. vuden nurmi 88 x, 9i,97 sekä Heran 1. vuden. nurmi 84, 97, 13, 2. vuden nurmi 7, (xx, 99, 99 ja 3. vuden nurmi 78xx, 1, 99. J 55:n paremmuus 2. ja 3. nii tössa näihin susiteltuihin lajikkeisiin verrattuna lisääntyi, nurmen iän kasvaessa. Kuiva-ainepitisuus J 55:n kuiva-ainepitisuuden keskiarvt livat 3 tapauksessa suurempia ja 33 tapauksessa pienempiä kuin vertailulajikkeiden '(taulukk 6, s.13). Sen hyvät kuiva-ainesadt eivät siis jhtuneet vertailulajikkeita krkeammista kuiva-ainepitisuuksista. Raakavalkuaispitisuus Raakavalkuaispitisuusmäärityksiä vitiin tehdä vain pienestä sasta aineista, (taulukk 7, s.14). J 55-kiranheinän raakavalkuaispitisuus li 1. ja 2. niitssa 18 määrityksessä 24 määrityksestä vähän matalampi kuin tisten vuden nurmissa. Klmannessa niitssa li vain Tammistn kiranheinän raakavalkuaispitisuus krkeampi kuin J 55-kiranheinän 1. ja 2. vuden nurmissa. Klmannen vuden nurmissa 3. niitssa muiden lajikkeiden paitsi.tammistn.raakavalkuaispitisuus li vähän J 55:n pitisuutta krkeampi.

14 Heinillä n krkea raakavalkuaispitisuus usein kytkeytynyt matalaan kuiva-aine- satn ja.tisaalta matalahk raakavålkuaispitisuus liittyy krkeaan liukisten hiilihydraattien pitisuuteen. Viimeksimainittu takaa. säilörehun hyvän laadun ja suuren syönnin. Lajikekkeiden kemiallinen analysinti n nykyisin Sumessa hyvin rajitettua, jten ei le mahdllista analyysitulksin tdeta, nk J. 55:11ä krkea liukisten hiilihydraattien pitisuus. Vidaan vain melk varmasti tödeta 'asian levan näin - Eli vidaan sana J 55,köiranheinän levan laadultaan spiva säilö- ja laidunnurmien lajike ' Raakavalkuaissat J 55-kiranheinän raakavalkuaissat li 1. vuden nurmissa vähän suurempi kuin Tammistn, Falan ja Hera Daehnfeldtin ja saman suuruinen kuin Frden (taulukk 8, s.14). Tisen vuden nurmissa livat Tammistn ja Hera Daehnfeldtin raakavalkuaissadt vähän suurempia kuin J 55:n ja Frden vähän sitä pienempiä. Siemensadt Siemenviljelykkeiden tulksia li vähän, ja niistä ei saatu tilastllisesti merkitseviä saterja (taulukk 9, s. 15). Ulkmaisten lajikkeiden Falan, Hera Daehnfeldtin ja Frden siemensadt livat Selvästi pienempiä kuin sumalaisten J 55- kiranheinän ja Tammistn. Viimeksimainitut lajikkeet livat 1. vuden nurmissa vähäsatisimpia ja 3. vuden nurmissa runsassatisimpia. J 55-kiranheinän sat li keskimäärin 14 %-yksikköä runsassatisempi kuin Tammistn. Erityisesti li J 55 Tammista satisampi 3. vuden nurmissa. Kiranheinän siemenviljelysten keskisat 'n Sumessa nin 2kg/ha, ja hyvä sat 4 kg/ha. Kkeiden huippusadt vat siinä. 8 kg/ha. J 55-kiranheinä n kkeiden tulsten mukaan lajike, jka pystyy antamaan lissamme hyviä satja.

15 - 1.3 Taulukk 55-kiranheinän kuiva-ainepitisuus % tisiin lajikkeisiin verrattuna vusien kkeissa 1. vuden nurmi 2. vuden nurmi 3. vuden nurmi Lajike 1. n. 2. n. 3. n. 1. n. 2. n. 3. n. 1. n. 2. n. 3. n. % % % % 4 % % % % ± ± +,.. ± ± J Tammist J Fala J Hera Daehnfeldt J Frde J Luna Rskilde J Mullus J Löken n.= niitt

16 Taulukk 7. J 55-kiranheinän raakavalkuaispitisuus % tisiin lajikkeisiin verrattuna Lajike 1. vuden nurmi 2. vuden nurmi 3. vuden nurmi Mä- 1. n. 2. n. 3. n. Mä- 1. n. 2. n. 3. n. Mää- 1. n. 2. n. 3. n.' rityk- % % % rityk- % % % rityk- % % % siä siä _ - - J Tammist i J ( ) Fala ( ) J ( ) Hera ( ) J ( ) Frde ( ) n niitt Taulukk 8. J 55-kiranheinän raakavalkuaissadt tisiin lajikkeisiin verrattuna Lajike 1. ifild4ei'l- nurrili 2. vuden nurmi 3. vuden nurmi Kkei- kg/ha sl Kkei- kg/ha sl Kkei- kg/ha sl ta ta ta J Tammist J ( ) Fala ) J ( ) Hera ) J ( ) Frde x ( )

17 l 3 C2).szr C\Jt )) en cm I-- CO Cr) C\J CD c.--i 1-- C>Cr \ C VD 1 C/) N- C \ 1 c a c) C.,.--,---,--- in H I-- UI S- Cli,,,, CM in CD Cr) -",- CO..* (\J k..1).--1- C \ I C) CD 1 In -1- C\1,--,--- CO.C: Q) (Ii `C) CO u).7.5 I H H a) a).... cr) N en cd.. k..., H a),-) H :> H \ \ k (I) ri) C:) C)-N N- CO (Nl 1--,--,--, u) E cd. u --...i. u - k. ' -1 r-,-- :af '--...-r CY',,1" en W) cm N CM.'-- cm cm N H... - cd I 5.., H H,... r-) en cm 1 LeN CD cc5.. I cd 4-3 -N 4.3 rö H in 4-) 1 1 in (1) ) ci-i.-...' 1.,1 1 1 in H H 2. cd cd... ' i--.) H S_, CU CO 1 1 1,-D E-1

18 Yhteenvet TalvehtiMinen. J 55-kiranheinän talvenkestävyys li varsin hyvä. Se li kkeissa Maatilahallituksen susittelemia' lajikkeita selvästi talvenkestävämpi erixx ikäisissä nurmissa. Talvituha li keskimäärin < Hera Daehnfeldtissä 7.5 y Tapin4s- tssa 2.3 x ja Falassa 1.6 XX %--yksikköä enemmän kuin J 55-kiranheinässä. Seitsemästä vertailulajikkeesta vain nrjalainen Löken li vähän J 55-kiranheinää talvenkestävämpi ilman tilastllista merkitsvyyttä, Kuiva-ainesadt. J 55-kiranheinä li niittkkeissa seitsemää vertailulajikettaan satisampi eri-ikäisissä nurmissa. Keskimääräiset kaikkien. kkeitten kuivaainesatjen suhdeluvut J 55-kiranheinään verrattuna livat Tammistn kiranheixxx nä 93 XXX,-Fala 96 Hera Daehnfeldt 93 XX, Frde 98, Luna Rskilde ja Löken 91 xxx sekä Mullus 88. J 55-kiranheinä anti suurimmat satnsa 2. ja 3. vuden nur- missa kuten enemmistö kiranheinälajikkeista, J 55 li npeasti'kehittyvää. Se li vertailulajikkeitaan satisampi 1. niitssa lukuunttamatta Lökeniä 2. vuden nurmisså. Tammistn kiranheinän jälkikasvu jäi jälkeen J 55:stä jkaisella niittkerralla. Frdella li vähän parempi jälkikasvu kuin J 55dlä 1. ja 2. vuden nurmissa 3. niitssa ja 3. vuden nurmessa 2. ja 3. niitssa. Nurmien kkl. naissad.sa J 55 kuitenkin vitti Frdep.. RaakavalkUaispitisuus ja raakavalkuaissadt Vain pienestä sasta kkeita li'määritetty raakavalkuaispitisuus. J 55-kiranheinän raakavalkuaispitisuus li useimmiten vähän matalampi kuin vertailulajikkeiden 1. ja 2. niitssa, mutta 3. niitssa krkeampi 1. ja 2. vuden nurmissa. 3. vuden nurmissa 3. niitssa li. J 55:n raakavalkuaispitisuus vähän matalampi kuin Vårtailulajikkeiden lukuunttamatta TammiSta. Satisana lajikkeena J d55:n raakavalkuaissadt eivät kuitenkaan jääneet pieniksi. SatOisalla lajikkeella, jnka raakavalkuaispitisuus n matalahk, n krkea iiukisten hiilihydraattien pitisuus, mikä takaa säilörehun hyvän laadun ja suuren syönnin. Siemensadt J 55-kiranheinä li siemenviljelykkeissa keskimäärin Tammista 14 %-, Hera Daehnfeldtiä 25 %-, Falaa 56 %-, Frdea 85 %-yksikköä satisampi. J 55 anti suurimmat satnsa 3, vuden nurmissa kuten Tammistn kiranheinä. J 55-kiranheinä n kkeiden perusteella satisa siemenkiranheinä Sumen lissa.

19 ViljelysusitUs J 55-kiranheinää susitellaan viljelyyn I - III viljelyvyöhykkeille hyvin talvenkestävänä ja suuria rehusatja antavana lajikkeena, jnka siemensat n myös erittäin. hyvä. Maataluden tutkimuskeskuksen kasvinjalstuslaitksen pulesta Jkiinen 29. päivänä huhtikuuta 1981 Saija Ravantti

20 LIITE 1 J 55-kiranheinän lajikekuva Valtin siementarkastuslaits Maataluden tutkimuskeskuksen kasvinjalstuslaitksen kiranheinälinja J 55 n llut valtin siementarkastuslaitksen kkeissa vain kahtena vunna, 1976.sekä 1978 ja jälkimmäisestä kkeesta n tulksia vain kylvövudelta, kska kasvustt eivät talvehtineet. Tämän vuksi n seuraavassa esitettävä lajikekuvaus varsin alustava. Jalsteen Itsenäisyys ja tunnistamismahdllisuudet J 55-kiranheinä n pikennut havaittavasti Tammistn kiranheinästä sekä yleisimmistä ulkmaisista tuntilajikkeista, jten se vidaan katsa itsenäiseksi jalsteeksi. Jalsteen yhtenäisyys ja pysyvyys Jalsteen yhtenäisyydestä ja pysyvyydestä ei lyhyen kkeiluajan takia vida sana vielä mitään. Tärkeimmät tuntmerkit Kylvettäessä keväällä ilman sujaviljaa n J 55-kiranheinän kasvust syyskesästä rehevää, leveälehtistä ja harmaamman vihreää sekä pystykasvuisempaa kuin Tammist. Kylvökesän röyhynmudstus n vähäistä. Seuraavan kesän kasvust n tummanvihreää, krsien mudstus selvästi runsaampi kuin ulkmaisilla lajikkeilla, mutta ei Tammistn lukkaa, Röyhylle tul tapahtuu samaan aikaan kuin Tammistlla. Jälkikasvu ei pikkea Tammiststa. ff/,/ Ylitarkastaja Osm Ulvinen

21 KASVINJALOSTUSLAITOKSEN TIEDOTTEET. N: 1 Kest-rehukattara (K. Multamäki 1976) 23 s. N: 2 J 32-peruna (S. Ravantti 1976) 27 s. N: 3 Kelp-ruis (R.Manner 1977) 21 s. N: 4 Teemu-hra (R.Manner 1977) 19 s. N: 5 Puhti-kaura (. Inkilä 1978) 2 s. N: 6 Sanna-peruna (S. Ravantti 1978) 31 s. N: 7 Silja-hra (R. Manner 1978) 2 s. N: 8 Nasta-kaura (. Inkilä 1978) 13 s. N: 9 Anna,-syysruis (R.. Manner 1979) 17 s. - N: 1 Kalevi-nui,minata (S. Ravantti 1979) 23 s. N: 11 J 377-syysvehnä (8. Manner 1979) 19 s. N: 12 Tanniinipitisuuden muuntelusta ja siihen vaikuttavista tekijöistä herneen siemenissä (H. Aulin 1979) 35 s. N: 13 Syysviljjen lajivertailukkeen tulkset Jkiisissa (J. Kaåeva 1979).68 s. N: 14 Ktimaiset lajikkeet (K. Multamäki 198) 1 s. N: 15 Luja-kevätvehnä (R. Manner 198) 21 s. N:.16 Veli-kaura (M. Saastaminen 1981) 18 s. N: 17 Haka-kiranheinä (S. Ravantti 1981) 18 s.

22