MTTK MAATALOUDEN TUTKIMUSKESKUS

Transkriptio

1 MTTK MAATALOUDEN TUTKIMUSKESKUS Tiedote 21/86 SAIJA RAVANTTI Kasvinjalostusosasto Iki-timotei JOKIOINEN 1986 ISSN

2 MAATALOUDEN TUTKIMUSKESKUS TIEDOTE 21/86 SAIJA RAVANTTI Iki-timotei Kasvinjalostusosasto 316 JOKIOINEN (916) ISSN

3 Maatalouden tutkimuskeskus Kasvinjalostusosasto Iki (Jo 183) -timotei Sisällysluettelo sivu Alkuperä 1 Muoto-opilliset ominaisuudet 1 Kokeilu 1 Suomessa 1 Pohjoismaissa 4 Lajikkeet, johin Iki-timoteitä 4 Suomessa verrataan L.isäysviljely 6 Timotei pohjois-suomen tärkein 6 monivuotinen nurmikasvi Koetulokset Suomessa Talvituho Peittävyys Satoisuus rehunurmilla 16 Kokonaiskuiva-ainesadot 16 Ensimmäisen niiton sato 19 Raakavalkuaispitoisuus Satoisuus siemennurmilla 26 Siemensato 26 Havainnot kasvustoissa ja sadon laatu 26 Pohjoismaisten kokeiden tuloksista 26 Yhteenveto 29 Viljelysuositus 32

4 Alkuperä Jo 183-timotei on kehitetty Tervolan, Sodankylän, Posion ja Pelson vanhoilta timoteinurmilta v kerätyistä 85 valioyksilöistä. Nurmien enemistö sijaitsi suomailla. Aineisto karsittiin Lapin tutkimusasemalla, jossa myös tuotettiin ensinmäinen siemensato. Jalostustyön tavoitteena on ollut kehittää lajike Pohjois- Suomen runsaslumisille alueille. Muoto-opilliset ominaisuudet Ylitarkastaja Osmo Ulvinen Valtion siementarkastuslaitokselta on laatinut kuvauksen Jo 183-timotein muoto-opillisista ominaisuuksista (liite 1). Sen mukaan Jo 183-timotei on itsenäinen lajike. Kokeilu 1. Suomessa (kts. kuva 1, s. 3) Jo 183 timotei on ollut vuodesta 1979 suomalaisissa rehukokeissa seuraavasti: Viljelyvyöhyke Koepaikka Vyöhyke I Kokeen perustamisvuosi Satotuloksia nurmilta kpl 1.v. 2.v. 3.v. MTTK Kasvinjalostusosasto, Jokioinen KasvinviljelYosasto, 198, Jokioinen Satakunnan tutkimusasema, 198, 1981, Kokemäki Hankkijan kasvinjalostuslaitos 198, Anttilan koetila, Hyrylä Yht Vyöhyke II MTTK Etelä-Savon tutkimusasema 1982, Mikkelin mlk Sata-Hämeen tutkimusasema 1981, Mouhijärvi Länsi-Hahkialan opetus- ja koetila 1981, Hauho Yht

5 2. Vyöhyke III MTTK Karjalan tutkimusasema Tohmajärvi Etelä-Pohjanmaan tutkimusasema Ylistaro Pohjois-Savon tutkimusasema Maaninka Hankkijan kasvinjalostuslaitos Nikkilän koetila, Kangasala Yht 1981, , , Vyöhyke IV MTTK Pohjois-Pohjanmaan tutkimusasema, Ruukki Kainuun tutkimusasema Pelsonsuo Hankkijan kasvinjalostuslaitos Viskaalin koekenttä, Muhos Yht. 1981, , 198, 1981, , Vyöhyke V MTTK Lapin tutkimusasema 1979, 198, Rovaniemen mlk Vyöhykkeet yhteensä Jo 183-timotei on ollut siemenviljelykokeissa Suomessa vuodesta 198 seuraavasti: Kokeen Satotuloksia nurmilta kpl Koepaikka perustamis- 1.v. 2.v. 3.v. vuosi MTTK Kasvinjalostusosasto Jokioinen Kasvinviljelyosasto Jokioinen Lounais-Suomen tutkimusasema Mietoinen Keski-Pohjanmaan tutkimusasema Toholampi Yht. 198, ,

6 3. REHUKOKEET MTTK KasvinviljelYosasto Kasvinjalostusosasto Satakunnan tutkimusasema Hankkijan kasvinjälostuslaitos Anttilan koetila \.\, MTTK Etelä-Savon tutkimusasema " Sata-Hämeen tutkimusasema Hahkialan opetus- ja koetila \ MTTK Karjalan tutkimusasema Etelä-Pohjanmaan tutkimusasema Pohjois-Savon tutkimus- e15 - asema Hankkijan kasvinjalostuslaitos ' - Nikkilän koetila 12 MTTK Pohjois-Pohjanmaan tutkimusasema Kainuun tutkimusasema Hankkijan kasvinjalostuslaitos Viskaalin koekenttä MTTK Lapin tutkimusasema 2,...- OGV 9 " 5...,.k..1 \? /.. -' III. /-,.,---,. c ', 8 /,,./ SIEMENVILJELYKOKEET MTTK, kasvinviljelyosasto kasvinjalostusosasto Lounais-Suomen tutkimusasema Keski-Pohjanmaan tutkimusasema Kuva 1. Jo 183-timotein koepaikat viljelyvyöhykkeittäin

7 4. 2. Pohjoismaissa Jo 183-timotei on ollut mukana Pohjoismaiden maatalousministeriön projektin SNP:n (Samnordisk Planteforaedling = yhteispohjoismainen kasvinjalostus) alaprojektin Nordgras (Foraedling af graesmarksplanter i Nordens nordlige områder) timoteikokeissa. Niitä on perustettu 1982 ja 1983 Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa ja Islannissa. Kokeet ovat vielä meneillään. Niistä on tarkoitus tehdä myöhemmin yhteisjulkaisu. Jo 183-timotei on lisäksi mukana vuosina perustetuissa Weibullin kasvinjalostuslaitoksen ja Svalövin kasvinjalostuslaitoksen pohjois-ruotsin kokeissa. Niistä ei ole vielä käytettävissä yhteenvetoja. 3. Lajikkeet joihin Jo 183-timoteitä Suomessa verrataan. Jo 183-timoteitä verrataan Maatilahallituksen tärkeimpien kasvilajien lajikelistalla v oleviin neljaan suomalaiseen (Tarmo, Tammisto, Hankkijan Tiitti, Nokan timotei) ja. yhteen ruotsalaiseen lajikkeeseen (Bottnia II) (taulukko 1, s. 5). Lisäksi vertailussa on mukana ruotsalainen Saga pohjois-ruotsin oloihin kehitetty lajike, joka on Suomen virallisissa kokeissa mukana. Jokioisten Alma (Jo 166) ja Jo 114 ovat mukana siksi, että ne ovat kasvinjalostusosaston linjoista lähimmät Jo 183-timotein kilpailijat. Nykyisessä viljely- ja lajiketilanteessa voi Jokioisten siemenkeskus tuottaa vain yhdestä timoteilajikkeesta siementä.pohjois-suomea varten. Almaa ollaan laskemassa kauppaan pohjois-ruotsin viljelyyn Weibullsholmin kasvinjalostuslaitoksen toimesta. Jo 114 on myös linja, jonka viljely tulisi kysymykseen pohjois-suomessa. Suomessa viljellyistä timoteistä voidaan erottaa kaksi päätyyppiä: 1) eteläinen hyvän jälkikasvukyvyn omaava, joka melko usein ei ehdi karaistua C) ennen talventuloa pohjois-suomen lyhyen termisen syksyn (+1 - aikana, 2) pohjoinen, joka antaa suuren 1. niiton sadon ja joka ehtii eteläistä tyyppiä huomattavasti paremmin karaistua pohjois-suomen lyhyen termisen syksyn aikana. Jo 183-verrannelajikkei5t Tarmo, Tammisto, Hankkijan Tiitti ja Nokan timotei ovat lähinnä eteläistä tyyppiä ja Bottnia II, Saga, Alma ja Jo 114 pohjoista.

8 Polv. uusmaalaisesta pa ikallis kannasta Tarmo x Bo din x Tarmo ) x Tammisto x en E b. r-t-1 Bo t tnia x Hau ki lan paika ll iskanta polycross-aineisto paika ll iskanta Va lin ta vanhoista Pohj.-Ruotsin nurmista Gloria x suomal.pa ika lliskanta Vil lman S trand x kes k isuomalainen vi llia ineisto 5. suos i tus > > > H I 1 1 ih (ii Maa t ila- ha ll ituksen (c) ( ) ( cr) N 1 i 1 N NN 1 o) ) ) 4-) H ö c ( d- 1 ) ) CO CO I d" ) ) H 1 CO ) ) H CD 4-) 4-) c -P a.) Jalostaja ja siemenen Han kkija n kasvinjalostusl. Svalöv, Ruotsi Taulu k ko 1 Taffimisto Hjan T i it t i Nokan timotei Bottnia II b. cr)

9 6. LisäysviljelY Jo 183-timotein Lapin tutkimusasemalla tuotetusta siemenestä tuotettiin kasvinjalostusosastolla jalostajan siementä, jota luovutettiin Jokioisten siemenkeskukselle v Siitä perustettiin 6 ha:n siemenviljely Pulkkilaan. Kasvukaudella 1986 siitä perustetaan 15 ha viljelyksiä Oulun maatalouskeskuksen alueella, jotta linjan Jo 183-timotein siementä olisi saatavissa, jos se lasketaan kauppaan. Jatkossa on tarkoitus tuottaa Jo 183-timotein siemen kokonaan pohjois-suomessa, jotta se säilyttäisi hyvän sopeutumisensa pohjois-suomen kasvuolohin. Timotei pohjois-suomen tärkein monivuotinen nurmikasvi Pohjois-Suomella tarkoitetaan tässä Kainuun ja.lapin läänin maatalouskeskusten alueita ja Oulun läänin maatalouskeskuksen pohjoisosaa. Nurmiviljelyyn perustuva karjatalous on maatalouden päätuotantosuunta tällä alueella (kuva 2, s. 7). Mitä pohjoisemmaksi tai idemmäksi Pohjanlahden rantamilta pohjois-suomessa mennään sen lyhyempi kasvukausi, tehoisan lämpötilan summa, lyhyempi termi nen syksy, pidempi terminen talvi (kuva 3, s. 8), paksumpi. lumipeite, pidempi lumipeiteaika ja kylmempi talvi (kuva 4, s.9). Vallitsevat peltojen maalajit ovat turve, hieta ja moreeni, jotka luontaisesti ovat hikeviä (kuva 5, s. 1). Lisäksi haihtuminen on. alhaisemmasta kasvukauden lämpötilasta johtuen vähäisempää kuin etelä-suomessa. Timotei on pohjois-suomen tärkein nurmikasvi. Sitä viljellään usein puhtaana kasvustona, vaikka maatalousneuvonta suosittelee seosten viljelyä. Timotein valta-asema perustuu sen hyvään talvenkestävyyteen, satoisuuteen, maittayuuteen ja vaatimattomuuteen. Se pystyy hyödyntämään hyvin pitkän kesäpäivän kasvuun. Hitaasti sulavilla ja lämpiävillä suomailla se pystyy kasvamaan jo varhain keväällä (esim. HAKKOLA 198, PULLI 1982, 1984a).

10 Kuva <:_<) \ \ NURMIALAN OSUUS 7 2, 'N TUOTANNOSSA OLEVASTA PELTOALASTA 9 MAATALOUSKESKUKSITTAIN 1985 KOKO MAA 36 Pohjois-Suome raja LÄHDE : MAAT 1 LAHALL 1 TUS PifT TUTKIEN TUOITAVIIN TULOKSIIN

11 8. p. Termisen kasvukauden (5-5 ) pituus päivinä - (1931-6) " B. Tehoisan lämpötilan summa' C. Termisen syksyn (1 - ) pituus päivinä (1931-6), D. Termisen talven ( o - o ) pituus päivinä (1931-6) KUVA 3. Tietoja sääoloista Suomessa (KOLKKI 1966)

12 LUMIPEITTEEN KESKI- MÄÄRÄINEN SYVYYS (cm). MAALISKUUN 15. PÄIVÄNÄ A. Vuotuinen lumipeiteaika (vrk) aukeilla keskimäärin talvina 1954/ /1973 B. Lumipeitteen keskimääräinen syvyys (cm) maaliskuun 15 pv. C. Helmikuun keskilämpötila (1931-6) D. Lämpötilan keskimäräinen vuorokausiminimi helmikuussa ) KUVA 4. Tietoja talven sääoloista Suomessa (A. SOLANTIE 1977, B. HUOVILA 197, C. ja D. KOLKKI 1966)

13 1. MOREENIMAA K,: EKKAMAA LIIETAMAA WIESUMAA SAVIMAA LIEJU- JA JARVIMUTAMAA MULTAMAA TURVEMAA Kuva 5, Peltojen muokkauskerroksen vallitsevat maalajit (KURKI,1972)

14 11. Perusedellytys hyvälle talvenkestävyydelle on kasvin riittävä karaistuminen termisen syksyn aikana, joka pohjois-suomessa on lyhyt. Pohjoisen tyypin timoteilajikkeet pystyvät karaistumaan lyhyemmässä ajassa kuin eteläisen tyypin timoteit. Talvehtimisriskit vaihtelevat pohjois-suomen eri osissa ja eri vuosina. Pohjanlahden rannikon tuntumassa melko ohuen lumipeitteen alueella talvivaurioiden pääaiheuttajia ovat pakkanen, rouste, jää- ja vesipeite. Sisämaan paksun lumipeitteen alueella näiden lisäksi talvivaurioiden aiheuttajia ovat talvituhosienet nimenomaan olosuhteissa, joissa maa ei routaannu kunnolla. Kevättalvella lumen alla on useamman asteen lämpötila, jolloin timotein dormanssi heikkenee ja talvituhosienien leviämisellä on optimiolosuhteet (esim. MÄKELÄ 1981, PULLI 1984b, SOLANTIE 1985). Ajateltaessa pohjois- ja etelä-suomen ilmaston eroja kesä- ja talvikautena sekä vallitsevia maalajien eroja ymmärtää, miksi pohjois-suomeen tarvittaisiin sinne sopeutuneet omat nurmikasvilajikke.et. Timoteillä tämä merkitsee hyvän talvenkestävyyden, runsaan 1. niiton sadon, mutta melko hyvän jälkisadon omaavaa lajiketta, joka on sopeutunut alueen olosuhteisiin. Lisäksi Pohjanlahden tuntumassa melko vähälumisella alueella. menestyvät parhaiten toiset timoteilajikkeet kuin sisämaan paksulumisilla alueilla. Koetulokset Suomessa Jo 183-timotein viljelyaluetta on IV - V -viljelyvyöhyke. Timotein lajikekokeista enemmistö on I - III -vyöhykkeillä (s. 1-2). Maan keskisadoissa painottuu näiden vyöhykkeiden tulokset. Koko maan tuloksia tarkasteltaessa kiinnitetään huomio vain Jo 183-timotein yleisominaisuuksiin ja keskitytään IV- ja V-vyöhykkeen tuloksien tarkasteluun. IV- ja V-vyöhykkeen neljä tutkimusasemaa sijaitsevat kahdella toisistaan ilmastollisesti ja maaperällisesti poikkeavalla alueella. Pohjois-Pohjanmaan tutkimusasema ja Viskaalin koekenttä ovat Pohjan:lahden vaikutusalueella, jolla pakkas-, jää- sekä vesipeite- ja roustevauriot ovat pääasialliset talvehtimisvaurioiden syyt. Kasvukausi on vähän pitempi kuin sisämaassa. Vallitseva maalaji on hikevä hieta. Kainuun, mutta vielä enemmän Lapin tutkimusasemalla edellä mainittujen talvehtimisvaurioiden lisäksi myös timotein dormanssin pettäessä talvehtimissienivauriot ovat melkoisia. Timoteikokeet sijaitsivat molemmilla tutkimusasemilla suolla. Kainuun tutkimusasemalla kesänaikaiset hallayöt ovat yleisiä. Edellä mainitun johdosta koetuloksia tarkastellaan tutkimuspaikkaparittain.

15 TalVituho Jo 183-timotei oli vuosien kokeissa talvenkestävin timotei (taulukko 2, s. 13). Ero sen hyväksi oli kaikissa kokeissa (1-3: v. nurmet) merkitsevä muihin lajikkeisiin paitsi Bottnia II:een ja Jo. 114:ään. Tarkasteltaessa tuloksia koenurmittain oli Jo 183:ssa talvituhoa vähemmän kuin muissa lukuunottamatta Bottnia II:ta 1. vuoden nurmessa. Tarkasteltaessa koetuloksia viljelyvyöhykkeittäin havaitaan, että kokeitten talvituhot suurenivat yleensä pohjoista kohti siirryttäessä (taulukko 3, s. 14). Jo 183-timotein parempi talvenkestävyys oli selvin IV- ja V- vyöhykkeellä. III-vyöhykkeellä oli Tarmossa, Tammistossa, Bottniassa, H:jan Tiitissä vähän vähemmän talvituhoa, mutta eroilla ei ollut tilastollista merkittävyyttä. Pohjois-Suomen tutkimusasemien talvehtimisolojen erot ilmenevät talvituhojen eroissa (kts. s. 15, taulukko 4). Pohjanlahden rannikon vaikutuspiirissä olevilla Pohjois-Pohjanmaan tutkimusaseman ja Viskaalin. koekenttien hieta ja moreenimailla ei Jo 183 ollut muita kuin Tammistoa ja Sagaa talvenkestävämpi molemmilla koepaikoilla. Sen sijaan sisämaan paksun lumipeitteen alueella Kainuun- ja Lapin tutkimusasemien suomailla se oli muita talvenkestävämpi. Lapin tutkimusaseman suokoealueella oli ojitus osittain huonossa kunnossa. Kasvit joutuivat alttiiksi vesivaurioille kasvukauden ja talven aikana. Kaksi Lapin tutkimusaseman kokeista jouduttiin lopettamaan 3. vuoden keväällä. Silloin tehdyt havainnot ovat mukana havainnoissa. Ns. eteläisistä lajikkeista Tammisto, Hankkijan Tiitti ja. Nokan. timotei lienevät yleensä Jo 183-timoteitä alttiimpia talvituhoille koko kyseisellä alueella. Tarmo on kivennäismailla melko ohuen lumipeitteen alueella Jo 183 talvenkestävämpi. Pohjoisista lajikkeista Bottnia, 'Saga, Alma ja Jo 114 ovat Jo 183-timoteitä paksun lumipeitteen alueella, vaikeina talvina huonommin talvehtivia. Ohuemman lumipeitteen alueella Alma ja Jo 114 ovat useimmiten vähän Jo 183:a paremmin talvehtivia ja joskus myös Bottnia II ja Saga. Jo 183-timotei selviää verrannelajikkeitaan paremmin pohjois-suomen paksun lumipeitealueen vaikeista talvista. Se kestää veden vaivaamassa maassa hyvin ja sen dormanssi ei heikkene kovin nopeasti talvituhosienien,lisääntymiselle edullisissa olosuhteissa turv la. Pohjois-Suomen melko vähäiset kokeet osoittavat selvästi, että Jo 183- timotei on pohjois-suomen paksun lumipeitealueen turvemaiden,timotei.

16 13. 4-) * * * * * * * * (D N d- ) d' HI (. N ) N HI N. ) N (OLO N I N I N 1 N 1 N 1 N I N I N I o co 1.sr CO H ( HI N HI CO I CO ccl CO 1 CO 1 o co tr) co co N tr) co * * * * * * * * * * O) r- H) (D) H ') H N CO LO... L13. )N- (OLO )C).) CV LO H ) r-1) (O 1- a) cm cs) H H + H + H+ H + H+ H tr) co tr) + muut la jik keet CO 1'- C 3 + ) ) + H N + HI c + d- CO + N CO N CO + ) ) + tr) ) + Jo 183:n talv itu ho % ) N + cv CO N N '1' NO) CO d' (( () ) H) r N (r) cr) tr) N o cv H) ( 1 1 1) (OLO N CO N c H CO ) ) N ( N 1 (c) Taulu kko ),1 4-) H 4-) ) E H H CO ( 4.) (( H CO co 3 d' CO CO U) CO H 3 E-I CO 3 CO CO H H H r-i,---i ( E E Q4) ( ( ( H S--i E -P cl.. E b. ( (,-) r-1 ( '-) H '--) H '-) CO 1---) X '-') Z 1-) =4 '-') U)

17 14. Taulukko 3. Jo 183-timotein talvituho-% toisiin lajikkeisiin verrattuna eri viljelyvyöhykkeillä v Jo 183:n talvituho % + lajikkeet Lajike Vyöhyke I Vyöhyke II Vyöhyke III Vyöhyke IV Vyöhyke V Hav. T Hav. + Hav. + Hav. + Hav. Jo ,8 1 9, , ,9 8 37,6 Tarmo +2,2,9-1,2 +3,1 +15,4* Jo ,4 9 8, , ,6 8 37,6 Tammisto +2,6* +,3 -,4 +4,4 +8,9* Jo 183 5,4 8 9,2 9 8,3 9 2,2 8 37,6 Bottnia.II +,6 +,8-2,3 +3,8 +2,8 JO ,3 1 7, ,4 13 9, 6 37,3 Hjan Tiitti +1,7 +1,2 -,4 +2, +11,7** Jo ,7 1 7, ,1 7, 37,7 Nokan timotei +2,3 +1,3 +,9 +2, +14,3 Jo ,7 7 1,9 12 9, 11 2,8 36,6 Alma +4,1* +,1, +8,2* +13,4 Jo ,2 2 1,5 5 17,8 8 6,3 3 39,3 Saga +1,8* +,5 +2,2 +1,7 +7,7 Jo ,2 1 8, ,4 12 8,5 35,3 Jo ,8* +,6 +,6 -,5 +8,7

18 15. Taulukko 4. Jo 183-timotein talvituho-% toisiin lajikkeisiin verrattuna pohjois-suomen tutkimusasemilla V Lajike Tutkimusasema Pohjois- Viskaali Kainuu Lappi Pohjanmaa % % % _ Hav. + Hav. + Hav. + Hav. + Jo 183 1,6 2 24,5 1 19,3 8 37,6 Tarmo -2,1-6,5 +7,7 +15,4* Jo ,2 5 11,6 1 18,5 37,6 Tammisto +,8 +1,4 +7,5 +8,9* Jo 183 2,5 7 24,7 8 37,6 Bottnia II -1,5 +5,3 +2,8 Jo ,6 5 12,2 5 6, 6 37,3 Hjan Tiitti -1,4 +2,8** +5, +11,7* Jo ,5 5 6;4 6 37,7 Nokan timotei +2,5 +1,6 +14,3 Jo ,5 2 25, 7 24,7 5 36,6 Alma -,5-1, +13,3** +13,4 Jo ,7 3 4, 3 4,3 3 39,3 Saga +,3 +2, +2,7 +7,7 Jo ,6 5 12, 4 3,5 3 35,3 Jo 114 -,4-1, +,5 +8,7

19 16. 2 Peittävyys Jo 183-timotei oli kokeissa sekä syksyllä että keväällä muita lajikkeita vähän peittävämpi (taulukko 2, s. 13). 3. Satoisuus rehunurmilla a. Kokonaiskuiva-ainesadot Maan keskisadoissa painottuu I - III -vyöhykkeiden sadot, koska niiltä on enemmän koetuloksia, kuten aiemmin on mainittu (s. 11). Eteläisten timoteilajikkeiden satoisimmat hyvän jälkikasvukyvyn omaavat lajikkeet Nokan timotei (sl. 14***) ja Hjan Tiitti (sl. 15***) olivat tilastollisesti merkitsevästi satoisampia kuin Jo 183-timotei (taulukko 5, s. 17). Ero Tammistoon ja Tarmoon oli vain I - 2 %-yksikköä. Yhtä satoisia kuin Jo 183-timotei olivat pohjoisen tyypin timoteit Alma ja Jo 114 ja Bottnia II:n ja Sagan ollessa vain 1 %-yksikköä sitä satoisampia, Bottnia II oli 3. vuoden nurmen I 4 %- yksikköä ja Alma 1 %-yksikköä Jo 183 vähäsatoisempi. Voi sanoa, että koko maan koetulosten mukaan pohjoiset timoteilajikkeet olivat satoisuudeltaan melko tasaveroisia. Tarkasteltaessa tuloksia viljelyvyöhykkeittäin havaitaan Jo 183-timotein olevan IV- ja V-viljelyvyöhykkeen lajikkeen (taulukko 6, s. 18). Kuten sivulla 11 on esitetty alueen neljä tutkimusasemaa sijaitsevat kahdella toisistaan ilmastollisesti ja maaperällisesti poikkeavalla alueella. Valitettavasti koetuloksia, joissa pohjoiset lajikkeet Bottnia II, Saga, Alma ja Jo 114 Olisivat vertailussa Jo 183-timoteihin, on vähän. Syynä tähän on nykyinen koejärjestelmä. Viralliset kokeet perustetaan kahteen kertaan kullekin tutkimusasemalle kahden vuoden välein. Jotta käytettävissä olisi 2 x ( v.) koetulosta yhdeltä koepaikalta, tarvitaan aikaa 6 vuotta. Jos toivotaan 'päiden olevan kolmelta IV- ja V-vyöhykkeen virallisesta koepaikasta, aikaa kluu 8 vuotta. Joka perustamisvuosi tarkistetaan kokeiltavat jäsenet, osa jää pois ja uusia tulee tilalle. Bottnia II on vuodesta 1978 ollut kokeiden virallinen mittari pohjoisessa. Alma (Jo 166) timoteitä kokeiltiin Suomessa 197-,luvulla, mutta kokeilu lopetettiin samanaikaisesti kuin Jo 183:n alkoi v Ruotsissa sen kokeilua jatkettiin. Kun Weibull ilmoitti laskevansa JO 166 kauppaan Almana, sen kokeilu alkoi uudelleen Suomessa v Jo» 1]_4- -timoteista on perustettu kokeita vuosina Kun koetuloksia, joissa kaikki neljä pohjoista lajiketta ovat.mukana, on vähän, ei eroihin saada tilastollista merkittävyyttä ja satunnaiset suurehkot vaihtelut suuntaan tai toiseen vaikeuttavat oikean kuvan saamista tuloksista.

20 kokeissa Suomessa 5-1 oo t). N ) 1 N CO CO H ( ) N N 1 ( H H CO ) h dr ) co cy) ( cy) c) dt N ) 1 * 1 CO ) ).1 H H H (D ( (1 11 szr r- * * ) ) ( ( ( ) ) HI H HH H H H H ) ) H HI H H H H H (( N ( 1 ) CO H ( ( H ( N CO CO 1-1 o-) cs) in CO 1 ( 1 ) CO cr) * d" ( 11i ( ( H H H H H H H H H H H H H d- HH d rc25 La c 11 1( 11. N CO H (. L1 N ) 1 N N () ( ) H ( ) N N (\l1 N ( ) CO 3 CJ CO ) ( N ) ) ) N ) ) ) ) r1:7 () CO 1 ) co N 11 N CO ) ) N ( ) LI) La ) ) ) 1 d- N 11 ) ca tr) 1 co co Taulu k ko 5..H 4-) H 4-) H 4-) E H H CO CO CO ) -P 3 CO CO.1-1 ) 4-) CO CO CO H CO CO (OH H CO EH H H ''-I H H 1-1 H ( ( ( H E -P 4..) a5.. E 11 ( '-) H Qi PC) 1-) M 1-) Z 1-) 1-)

21 18. Taulukko 6. Jo 183:n kokeiden kokonaiskuiva-ainesato toisiin lajikkeisiin verrattuna eri viljelyvyöhykkeilläv vyöhyke II -vyöhyke III-vyöhyke IV-vyöhyke V-vyöhyke kg kg kg kg kg hav. sl hav. sl hav. sl hav sl hav. sl Jo Tarmq. 14** * Jo Tammi sto 13* 16* * Jo Bottnia II Jo Hjan Tiitti 16*** 14 15** 1 77 Jo Nokan timotei 16** 17** Jo Alma Jo Saga Jo Jo

22 19. Pohjois-Pohjanmaan tutkimusaseman 1. ja 2. vuoden nurmissa olivat verrannelajikkeet Jo 183-timoteitä - 11 % yksikköä satoisampia (taulukko 7, s. 2). 3. vuoden nurmessa oli Tammisto 4 %-, Hjan Tiitti 2 %- ja Tarmo 1 %-yksikköä sitä vähäsatoisampia. Viskaalin koekentällä Tarmo ja Alma olivat yhden ainoan koetuloksen perusteella eri ikäisissä nurmissa Jo 183-timoteita satoisampia. Tammiston, Sagan ja Jo 114-timotein huonommuus tai paremmuus vaihteli koenurmittain. Kainuun tutkimusaseman suolla sen sijaan Jo 183 oli satoisin lajike (taulukko 8, s. 21).. Vain Tarmo 2. vuoden nurmessa oli yhtä satoisa kuin se ja Nokan timotei 3. vuoden nurmessa satoisampi tosin vain 1. koetuloksen mukaan. Huomattavaa on, että pohjoiset lajikkeet olivat sitä heikkosatoi- sempia. Alma 11 %-, tutkimusaseman suoalueen ojitus oli kunnossa. Bottnia II 9 %- ja Saga 7 %,yksikköä. Kainuun Lapin tutkimusaseman suokoealueella, jossa ojitus oli osittain epäkunnossa ja kåsvustot kovalla koetuksella, oli Jo 183-timotei satoisin (taulukko 8, s'.'21). Jo 114-timotei tosin näyttää 2 koetuloksen perusteella sitä paremmalta. Nordgrassin kokeissa samalla suolla toisissa kokeissa tulos oli 'Jo 114-timoteista päinvastainen (taulukko 14, s. 3). b. Ensimmäisen niiton sato Jo 183-timotei on tyypillinen pohjoinen lajike, joka toipuu nopeasti talvesta ja hyödyntää alkukesän pitkän kesäpäivän valon yhteyttämiseen antaen hyvän 1. niiton sadon (taulukko 9, s. 22). Ensimmäisen niiton sato oli kaikissa kokeissa muilla lajikkeilla 1-4 % yksikköä pienempi kuin Jo 183- timotein. Sagan pohjoisen lajikkeen oli sama. Erot Tarmoon, Tammistoon, Hankkijan Tiittiin ja Almaan olivat tilastollisesti merkitsevät. Koko maan kokeissa oli Jo 183-timotein 1. niiton sato selvemmin suurempi 1. ja 3. vuoden nurmissa kuin 2. vuoden nurmessa, jossa Sagan, Jo 114:n ja Nokan timotein sadot olivat suuremmat kuin sen. Talvi koettelee yleensä eniten ensimmäisen ja kolmannen vuoden nurmia. Tämä ilmenee varsinaisina talvituhöina ja ainakin 1. niiton sadon alennuksena varsinkin etelä- ja keski-su9messa.

23 2. *,N ON ( ON OHI (OH ( ) I I ( 1 I (OH ) ) ( (r CO CO H ) H N CO H N N N N CO N Viskaa l in koekent t ä.3 co o o ON o N HI ( ) I 1 CO 1 1 Lf) H co o CJH H N N H CO ( ON ( ( ( 3 N 1 1 HI I 1 CO N CS) HI N Hl H H NrH H H st.1 1 (t ( ON ( o C\J H d H1 (1) 1 I ) 1 1 dt ' ( ) ) co cs) ) co ) Po hjo is-pohjanmaan tut k imusasema * * OM Od' OHI ON ON OM ON R 6 ( ( N 1. cr) H (OH ( H (- (-X CO HI ' CO H cc2 H-I CO CO N 3 CO N CO ) ( ) ( ( ( ( (. 1 1 () CO 1 1 CO CO H H CO CO CO CO 1 * t ( ( ( ON ) ( H H H ) H ( H H H N H N H N N HI H H (OH (OH N HI N N CO N 6) (D ) N OLO ON Od" ON 3 Od ON OHI N ( CO ( ( ( CO N (. (C) HI HI (OH (. H 1) H N H CO 3 CO CO CO 3 CO CO sr C Taulu k ko (1) H -P 1-1 -P H 4-) E CO CO dt CO CO 4-) CO ( CO...-I CO -P 3 ) CO CO CO H 3 GO u) CO HI H CO H O H H H1 H H H H H 6 6 -P ( (C) E ( elo HI E -I-) W ( CICI H) HI Clii '") <4. I-) GO I-) '-.) I-) H '--) H I-) X: '-).7-:

24 21. * * OH OW OM ON OH OM oo c:3 NO) NO) No) dr. N d- co drco No-) oo n n n dr d- di- N H H m co co m co m N 4-) 4-) cid Lapin tutkimusasema ON OH OM ON 1- OH 31 MN MM HLO HN HIO (53) 5.H co oo co N N N NH CO c CV OH OM ON OW ON OM ON HM HM HO WM (OM MM NO) no co co co MH n dr (. co 4-4 CCI 6.4 b-oh W * ON OM H ) 1- OM OM OM OH NO) NO) M ) MM WM LOM M M LO I() d- 3 - N ( M M CO M M rh 3 M 1.4 co 4-) 4-) co o Kainuun tu t kimusasema CO > cci CO 4 * * 1- On On On ON On NO) NO) MW LOM L53 COM LOM LOM H H m N NH c N N co co d' m o dr.6) m H OM OM OM OM OM Ost OM OM WM MM MM LOCO NM NM NH CO CO CO Cl 1 11) LO 'st CO CO st 'sf ) cs) W3 HH 4-4 H IH M4-) HO Taulu k ko 8. 1.v.nurmi * ON OM OM OM OLO OH OM OLO LOM COM MM HM HM OM NM HM m N M M M 'sr M M M M M H H H H cy) H o H 4-) ) o ) E M MA-) MW COH M4-) M M ) () MW c,-i ME-1 M CO 3 COH H H..-1 H C H H H H HO ) OM Ocd OW OH --i 6 4-) W E to (l) (d,-) r-1 ( 1-) H 1-) H 1-) 1:1:1 1--)( ) CO 1-)1--)

25 22. ') * * * OLO ') 1- ) ( 3 ) NO) ) ) NO) ) ) H o ) (3) o NO) H ) ) )-1 N 1 N d- d- cr) d- sr co sr (- cc5 L -) co o 3 H cci c\i ) ) ),H ) O O CO ) ) ( ) N ) CO Cr -1 Cr CO Lo (D Ln CV 1 ( ( sr * * * CO,-1 ' ) N Cr) * * * * OLO OLO ) O(r 3 O C dl- ) ) ) dt- ) d- ) ) ) () m H cr QD LO ct ct c3- ct ct ct OD H,--1 UI CO CO Cll CL3 E o C H cn H E 4-) C ccl.h 4-) -P cri (ll C 4 C > I 4-) cr5 cr5 cn ui H 1 o o 4-) IV vy öhy ke koepa i kat Viljelyvyöhyke ccli - N ') ( OLO ') ( ) ) 1 1 -) ) ) ( ) ) ) H H d1" cr) co sr OH ON ( ( ON ON ') H HO () H dl- ( C') H C\JH N, NH LO CO * * Ov- o H ( 1 ( ) ) ) ) ) N 3 ('J ) N Cr) N 3 () ) c 1 ( ) H H ) c (D ) N 1. 11) N Ii) ( * * cr ) ON,-1 ',-1 ON OCO NO- N N NO) N N N( ('O) LO CO ),--1 CO OD OD,--1,-1 OD M CV N N N N N H N '* ON (.( ) ) ON ) H(3) NO) )) ) NO) ) ) ( ) ('3 ) OD N Cr N CV CO Cr CO CO CO sr sr -) d- sr * * Odl- OLO ( (. ) ( ( (),-1 ) ( ) Cr 6) NO) NO) ( ) LO ) CO LO CO N CO,--1 QD sr st tr) sr sr d- (r d- ) ') H ) ( N Od- ) N ) H N N NO ( N HH N H HH LO c-i timotein C a> : * ) ( ) oh oco oh ON ('3 ) N cs) in o N ) H o () dl- )O) (c) 1- N H d- ( H (3) d- H OD 1 LI) '1' II) LI). CO * * * * ON ON c ' N O) (.. ON cp NO) ) co cs) cr) ) ( ) oo o (O) QD LO N N N M CO,--1 ( Ct cf Cr (- si- cr) H > Taulukko 9. H -1-) E H H ('3 4.) ) LI ( H (V)4) cr) cn (.,--1 a) E-4 c ci) c (OH H H..--1 H C H H C H H H E 4-) OC cr1 Ockl OH E -i-) CIS E ( ( «.-) H ( I--) H '-) El I-) III I-) '-) Z I-) <C I--) en I')I"),-1 (I)

26 23. Tarmolla ja Hjan Tiittillä oli kaikilla viljelyvyöhykkeillä Jo 183-timoteitä pienempi 1. niiton sato (1 %-yksiköstä 29 %-yksikköön)(taulukko 9, s. 22). Muilla oli joko I- tai II-vyöhykkeellä vähän Jo 183-timoteitä suurempi. 1. niiton sato (1 %-yksiköstä 4 %-yksikköön). III- ja IV-vyöhykkeellä mutta varsinkin V-vyöhykkeellä oli Jo 183-timotein - I-niiton sato muita suurempi. Sen 1. niiton sato oli näiden vyöhykkeiden kokeissa suurempi (2 %-yksiköstä 29 %-yksikköön) kuin eteläisten lajikkeiden Tarmon, Tammiston, Hjan Tiitin ja Nokan timotein. Pohjoisista lajikkeet Bottnia II, Alma ja Saga antoivat myös keskimäärin Jo 183:a pienemmän 1. niiton sadon (3 %-yksiköstä 1 %-yksikköön). Jo 114 suhdeluku oli IV-vyöhykkeellä 99 ja V-vyöhykkeellä peräti 113 Tulokset ovat ristiriitaisia. Lapin tutkimusaseman Nordgrassin kokeissa sen 1. niiton sato oli pienempi kuin Jo 183:n (taulukko 14, s. 3). Tarkasteltaessa IV-vyöhykettä koepaikoittain, huomataan että Kainuun suolla muut lajikkeet antoivat 5 %-yksiköstä (Tiitti) - 17 % yksikköön (Alma) pienemmän 1. niiton sadon kuin Jo 183. Bottnian (sl. 88*) ja Alman (sl. 83**) satojen erot olivat tilastollisesti merkitseviä. Pohjois-Pohjanmaan kokeissa vain Bottnia II (sl. 96) ja Hjan Tiitti (sl. 98) sekä Viskaalin kokeissa vain Tammisto (sl. 92), Hjan Tiitti (sl. 9), Nokan timotei (sl. 92) ja Saga (sl. 95) antoivat Jo 183-timoteitä pienemmän 1. niiton sadon. Tarkasteltaessa 1. niiton sadon osuutta koko sadosta Jo 183-timoteillä ja verrannelajikkeilla todetaan, että useimmiten Jo 183-timotein sadosta 1. niiton sadon osuus oli vähän suurempi kuin verrannelajikkeiden (taulukko 1, s. 24). Edellä selostettujen koetulosten perusteella voitaneen sanoa, että Jo 183- timotei on lajike, jonka 1. niiton sato on runsaampi muita lajikkeita koko maassa, silloin kun talvehtimisolot ovat olleet vaikeat. Tämä tulee selvimmin esiin pohjois-suomen runsaslumisen alueen soilla. c. Raakavalkuaispitoisuus Jo 183-timotein raakavalkuaispitoisuus oli niissä kokeissa, mistä määritykset oli saatu tehtyä, enimmäkseen hieman korkeampia kuin verrannelajikkeiden (taulukko 11, s. 25).

27 24. Taulukko 1. Jo 183-timotein ja sen verrånnelajikkeiden 1. niiton sadon osuus prosentteina kokonaissadosta kaikissa kokeissa koko maa, IV- viljelyvyöhyke Kainuun ja Lapin tutkimusasemat v Lajike Koko IV-viljely- Kainuun Lapin maa vyöhyke tutk.as. tutk.as. Jo Tarmo Jo Tammisto Jo Hjan Tiitti Jo Alma Jo Sagå Jo Jo Jo Bottnia II Jo Nokan timotei

28 25. Taulukko 11. Jo 183-timotein valkuaisprosentit vuosien kokeissa eri ikäisissä nurmissa 2.v.nurmi 3.v.nurmi 1-3.v.nurmi hav. % hav. % hav..% hav. % Jo , , , ,5 Tarmo -,3 -,2 -,6 -,3* Jo , , , ,6 Tammisto -,1 -,1 -,4 -,2 Jo , ,7 5 14, ,3 Bottnia II -,4 -,1 -,3 -,3 Jo , 24 13, , ,4 Hjan Tiitti +,1 -,4 -,5 -,2 Jo , 16 13,9 7 14, 39 13,5 Nokan timotei -,1 -,1 -,4 -,1 Jo , ,3 7 14, ,4 Alma +,2-1,2-1,2 -,4 Jo , , 8 12, , Saga +,2 +,1 -,2 -,1 Jo ,9 2 14, 12 14, ,6 Jo 114 +,1 -,4 -,4 -,2

29 Satoisuus siemennurmilla Siemensato Satotuloksia siemennurmilta on vähän (taulukko 12, s. 27). Ne osoittavat kuitenkin Jo 183-timotein olevan satoisan. Kahdeksasta verrannelajikkeesta kuusi oli sitä vähäsatoisempia eniten Hjan Tiitti (sl. 87**). Pohjoiset lajikkeet Bottnia II, Alma ja Jo 114 olivat 9-4 %-yksikköä sitä vähäsatoisempia. Vain Nokan timotei (sl. 14) ja Saga (sl. 13) olivat sitä satoisempia. Havainnot kasvustoista ja sadon laatu Jo 183-timotein ja Bottnia II:n talvenkestävyys oli parempi kuin. muiden 6 siemenviljelykokeiden lajikkeen. Lajikkeiden välillä ei juuri ollut eroja tähkälle tulossa ja kasvuajoissa. Jo 183-timotein kasvuston pituus oli Tarmon luokkaa. Erot lajikkeiden välillä olivat pienet 1-2 cm. Lakoa Jo 183-timoteissä oli vähän enemmän kuin toisissa lajikkeissa. Sen lakoutuminen ei kuitenkaan ollut niin voimakasta, että itävyys olisi kärsinyt. Sen itävyydet olivat yhtä hyviä tai 1-2 %-yksikköä korkeampia kuin verrannelajikkeiden. Jo 183-timotein siemen oli yhtä pientä kuin Sagan muiden verrannelajikkeiden siemenen ollessa sitä (+,2 - +,8) kookkaampaa. Kuoriutuneita siemeniä oli Jo- 183-timoteissä vähemmän kuin verrannelajikkeidån siemenissä. Tämä todistaa sadon hyvästä tuleentumisesta. Jo 183-timotein siemenen laatu oli kokeiden perusteella varsin hyvä. Pohjoismaisten kokeiden tuloksista Nordgras-projektin puitteissa perustettiin v ja v timoteikokeita, joissa Jo 183-timotei oli mukana. Koekenttiä oli Islannissa 4, Norjassa 2, Ruotsissa 4 ja Suomessa 1. Kaikki kokeet eivät onnistuneet. Projektin puitteissa on tarkoitus tehdä yhteisjulkaisu, joten tässä yhteydessä esitetään vain vuosiraportissa 1986 esitetty satotuloksien yhteenveto niistä v kylvetyistä kokeista, joista korjattiin satoa (taulukko 13a ja b, s. 28).

30 27. CO CO CO N N NO N N N (1) N CY) - - t "1- H N (Y) 11-) N (. H Lio 1 Ln Ln cc CO CO H I ) CO CO 1 NO C1+ NO ml+ NO coi+ CO N OC) 1 CO H1 CO 1 CY)1+ * * * * * N st H N M CO 3 CO CO d- l() o in o 1 LO o Ln o Ln o st i Taulukko oo o cct co oo co oo s c HI 6) CO CO c st 1 st 1 ti LOI CO H1 111 H CO CD cj rh 4-) 9:1 rh (r) 4-) 4-) 1 CY) CO 1-) Siemensato Talvi tuho Kasvuston 4-) rh tl cn ) 6) N HI N N to H Hi+ + Hi+ 1 H 1 (DO CO ) NO ) (DO o o ol+ 1+ oi+ '1+ 1+ Hi+ 1+ ( CO LO NO CO H ' st + t d- 1+ cy) cc Ln cc CO Ln H NO) 1 1 NO) NO) LOLO N " l+ N H N H (Y) N N CO N CO CO N w d- (. 1- cc N 1 N1 CO )r- N st st ) 3 CO c N N cca M 3 Ln o o co co 1H ) s co H H 4-) H 4-) ) E H H M3 4i CO O).H CY) 4i CY) CO o) CO OD W CO H co E-i co co oo CO H H H H H H -H H H H C) O+J ) ) ) C) H 4-) M,_ E Cap ) ),--) r-1 ) '--) P-, 1-"D E-I 'D 1 - -_,' ') 'Z':,-) 3 '--D 1-

31 28. Taulukko 13a. Nordgrasin timotein lajikekokeiden kokonaiskuiva-ainesadot tonnia/ha vuosina Kokeet kylvetty Koepaikat; Apukka, Hvanneyri, Holt, Vå.gq5nes, Röbäcksdalen ja Ås. Kokonaiskuiva-ainesato tonnia/ha vuosina Lajike Suomi Apukka Islanti Hvanneyri Holt Norja VåaOnes Ruotsi Röbäcks- Åe dalen Keskiarvo Jo 114 (F) 3,62 3,43 5,77 9,77 8,51 4,78 5,98 Jo 183 (F) 3,86 3,29 5,94 1,41 8,53 4,77 6,13 Adda (I) 3,63 3,31 5,89 9,1 8,5 4,43 5,72 Solo (N) 4,3 3,44 5,79 8,98 9,32 4,77 6,6 Silo (N) 4,23 3,56 6,3 1,3 9,28 4,76 6,4 Saga (S) 3,56 3,41 5,83 9,85 8,69 4,85 6,3 Å 896 (S) 3,84 3,42 5,64 9,17 8,84 4,78 5,95 Å 918 (5) 3,8 3,58 5,53 9,76 8,79 4,76 6,4 Bodin (N) 3,85 3,43 6,2 9,48 8,28 4,46 5,92 Keskiarvo 3,82 3,43 5,86 9,64 8,7 4,71 6,3 S.E.D. koepaikkojen välillä,11 lajikkeiden välillä,13 Taulukko 13b. Taulukon 13a kokeiden varianssianalyysi MS DF 1.niitto 2.niitto Kokonaisvaihtelu Vaihtelu. 2,91,8 2,58 Vuosi (Å) 1 3,7*** 17,4*** 34,57*** Koepaikat (L) 5 133,37*** 72,4*** 362,3*** Lajikkeet (S) 8,8***,74*** 1,21*** Å * L 5 6,45*** 8,27*** 11,81*** Å * S 8,44*,6,63 L * S 4,26,13,4 Å * L * S 4,33*,8,56* Jäännös vaihtelu + 199,22,9,33 Jäännös vaihtelu (MS') DF 1.niitto 2.niitto Kokonaisvaihtelu Apukka 34,1661,81,2718 Hvanneyri 34,2378,1772,3287 Holt 34,3947,1277,74 VågOnes 29,4117,1198,538 Röbäcksdalen 51,2138,242,5753 Ås 51,982,95,761

32 29. Jo 183-timotei oli keskimäärin kokeiden 9 lajikkeesta toiseksi satoisin lajike. Satoisin oli norjalainen Silo. Parhaiten Jo 183-timotei oli menestynyt norjalaisissa kokeissa VågOesissä, jossa se oli satoisin lajike. Toisella norjalaisella koetilalla Holtissa se oli kolmanneksi satoisin. Oli yllättävää, että se menestyi näin hyvin Norjassa, jossa talviolosuhteet Atlannin golf-virran vuoksi paljon poikkeavat pohjois-suomen oloista. Islannisåa sen sijaan Jo 183-timotei oli vähäsatoisin lajike. Ruotsissa Röbäcksdalenissa se oli kuudenneksi satoisin. Tämän tutkimuskeskuksen talveht. imis- ja kasvukauden olosuhteet muistuttavat Pohjois-Pohjanmaan tutkimusaseman olosuhteita. Åsissa pitemmällä sisämaassa Jo 183- timotei oli neljänneksi satoisin. Lapin tutkimusaseman Nordgrasin kokeissa näkyi hyvin Jo 183-timotein muita runsaampi 1. niiton sato (taulukko 14, s. 3). Se ilmeni sekä talvehtimisolosuhteiltaan vaikean talven ( ) että helpon ( ja ) jälkeen. Neljässä nurmessa vain Sv Å 918-timotei (si. 15) 1.v. nurmessa v ja Bottnia II (sl. 11) 1.v. nurmessa v antoivat vähän sitä suuremman sadon. Jälkikasvu oli monella verrannelajikkeella runsaampi paitsi 2.v. nurmessa v Kokonaissato jäi kuitenkin enemistöllä lajikkeista alle Jo 183-timotein sadon. Norjalaiset Solo ja 8ilo sekä ruotsalainen linja Sv Å 918 ja Bottnia II olivat v perustetussa kokeessa 1. ja 2.v. nurmessa hyvän jälkikasvukyvyn ansiosta Jo 183.timoteitä satoisampia. Bottnia II:n tulos oli tässä kokeessa parempi kuin Lapin tutkimusaseman muissa kokeissa (vertaa taulukko 8, s. 21). Yhteenveto Lajikekokeista,.joissa Jo 183-timotei oli mukana v , sijaitsi 11 viljelyvyöhykkeellä I - III ja vain 4 viljelyvyöhykkeellä IV - V. Koko maan koetulosten keskiarvot'painottuvat tästä syystä etelä- ja keski-suomen koetuloksiin..tervolan, Sodankylän, Posion ja Pelson vanhoilta suonurmilta kerätyistä valioyksilöistä kehitetty timotei Jo 183 on pohjois-suomen lajike. Pohjois-Suomella tarkoitetaan tässä Kainuun ja Lapin läänin mååtalouskeskusten alueita sekä Oulun läänin maatalouskeskuksen pohjoisaluetta. Tällä alueella voidaan erottaa kaksi talvehtimisolosuhteiltaan erilaista

33 oo co co ) (. (\J ((-) HrH I * N CO H (11 cci 1 1 ai :cei «) 3. xh ( N N CO Ln a3 N 3 cr) cr) ) N CO LO 1 H 1 in co co Ln o cy) o oo co (3) o) CM dl- c 1 * ) N ) N N CO H : H cci >, -1 CQ >) :CI:5 H E : > 4-) Ln c :(1 I c. >, H CO 1-) CO 4 >, 1.n iit to 2.n iitto cm cx ) 4- '-4 4 S ).) -I-) N > 4-) 4-) N LO c N N co (c) Lo N ) c)) ) ) ) N ) I in Ln N c Ln ONNO N N Or)1( H HHHHHHHH CO C5) ) 3 N CO N ( (. CO 1 co oo ) N Lr) N (. (D ) n N N N rh > re/ :CL3 ) > r-1 (1.)..) H 4-) u) cll CO.1-4.r1 E (1.5 :CC1 4-) r-i 1-1 > ). 1-1 >, -P va i keat. CT5 S-1 CD.. cci 4-) Routa suli [no > (1) 4-) E : oo c ( N Cr) cr) (r) L.(-) ) ) ) ) ) ) 1 CO 3 ) ) * (- H ) H N o Ln H o cr) o o IHHHH c\j cs) LO HHHH -P H cci > 4 4 c55> CO 4 H CO I 4H.1 Taulu k ko 14. sr 183 * ( ) L H N N CO 6) ) 3 ) CO ) I N N ) CO CO m co -.., 4-) b. = =.-x 'c, : ccs H rz ::..--1 ><..-) CO 1 ) CT-1 CO C3 5.., : :: 4-) I I Z CO CO I Cl) [4 ) H 1 )) I. H (Li Ciö o =4 o," H E,c1 H H 71 b.13,--1 rz21 ai > >!4 ai (1.) -p > H co -1 > 4-) (l) ) Talvehtimisolosuhteet: CIS E rcs > Cll -P Cl] (1). CCI >.

34 31. aluetta: 1. Pohjanlahden tuntumassa oleva melko ohutluminen alue, jossa kylmyys-, jää- ja vesivauriot ovat melko yleisiä ja vallitseva peltojen maalaji hieta. Alueella sijaitsevat Pohjois-Pohjanmaan tutkimusasema ja Hankkijan Viskaalin koekenttä; 2. Paksuluminen sisämaan alue, jossa edellä mainittujen talvehtimisvaurioiden lisäksi, talvina jolloin maa ei routaannu kunnolla timotein dormanssi häiriintyy ja talvituhosienille muodostuu edulliset saastuntaolosuhteet. Vallitseva peltojen maalaji on turve. Alueella sijaitsevat Kainuun ja Lapin tutkimusasemat. Näiden kahden alueen kasvuolojen erot ovat niin suuret, että niillä menestyvät parhaiten helposti eri lajikkeet. Jo 183-timotei oli koko maan kokeissa talvenkestävin lajike ja pohjois- Suomessa erityisesti sisämaan suomaankokeissa. Jo 183-timotei, tyypillinen pohjoinen timoteilajike, antoi koko maan kokeissa 1-4 %-yksikköä suuremman 1. niiton sadon kuin verrannelajikkeet. Sen jälkikasvu oli heikompi kuin eteläisen tyypin timoteilajikkeiden, mutta sen kokonaissato oli kuitenkin vain 5-1 %-yksikköä pienempi kuin 4 eteläisen lajikkeen. Pohjoisen tyypin lajikkeista Bottnia ja Saga olivat 1 %-yksikköä satoisampia kuin Jo 183 ilman tilastollista merkittävyyttä ja Alman sekä Jo essa yhtä satoisan kuin se. Pohjois-Suomen kokeissa sen 1. niiton sato ja kokonaissato oli kaikkia verrannelajikkeita suurempi Kainuun ja Lapin tutkimusasemien suomailla. Verrnnelajikkeiden kokonaiskuiva-ainesadot olivat 1.-3.v. ntirmissa 1-19 % -yksikköä pienemmät kuin sen. Ero oli sitä suurempi, mitä vaikeammat olivat talvehtimisolosuhteet. Pohjois-Pohjanmaan tutkimusaseman ja Viskaalin koekentän hietamaan kokeissa tulokset vaihtelivat koenurmittain. Ilmeisesti talvehtimisolosuhteiltaan hyvien talvien jälkeen Saga, Alma ja Jo 114 voivat antaa Jo 183-timoteitä 1-7 %-yksikköä suuremman sadon useimmiten 1. tai 2. vuoden nurmessa kuin 3. vuoden. Pohjoismaisista kokeista on käytettävissä tuloksia vuosilta koepaikalta. Keskimäärin oli. Jo 183-timotei 9 lajikkeesta toiseksi satoisin. Satoisin oli norjalainen Silo. Parhaiten Jo 183-timotei menestyi Norjassa VågOnesissä. Ruotsissa Röbäcksdalenissa, jonka kasvuolosuhteet muistuttavat Pohjois-Pohjanmaan olosuhteita se oli kuudenneksi satoisin.

35 32. Jo 183-timotein siementuotanto-ominaisuudet olivat kokeissa hyvät. Vain Nokan timotei (sl. 19) ja Saga (sl. 13) olivat sitä satoisempia eron ollessa kuuteen muuhun verrannelajikkeeseen 13-2 %-yksikköä Jo 183- timotein hyväksi. Jo 183-timotei pystyy antamaan myös pohjois-suomessa hyviä siemensatoja. Viljelysuositus Jo 183-timoteitä suositellaan viljelyyn IV- ja V-vyöhykkeelle erityisesti suomaille hyvin talvenkestävänä, satoisana ja viljelyvarmana lajikkeena. Jokioisissa 21. heinäkuuta 1986 Maatalouden tutkimuskeskuksen Kasvinjalostusosaston puolesta Saija Ravantti

36 33. Kirjallisuus HAKKOLA, H Timotei Pohjois-Suomen nurmikasvi. Hankkijan kasvinjalostuslaitos. Siemenjulkaisu 198: HUOVILA, S Tilastoja lumipeitteen syvyydestä Suomessa. Tutkimusseloste No 16., Ilmatiede. p. 42. KOLKKI, Taulukoita ja karttoja Suomen lämpöoloista kaudelta Summary: Tables and maps of temperature in Finland during Liite. Suom. Meteorol. Vuosik. 65: 1a. KURKI, M Suomen peltojen viljavuudesta II. Referat: öber die Fruchtbarkeit des finnischen Ackerbodens auf Grund der in den Jahren durchgefuhrten Bodenfruchtbarkeitsuntersuchungen. p Helsinki. MÄKELÄ, K Winter damage and low-temperature fungi on leys in North Finland in Ann.Agric.Fenn. 2: PULLI, S Nurmikasvit eri viljelyvyöhykkeillä. Koetoim. ja käyt p a. Nurmen kasvu- ja säätekijät. Nurmen viljelytekniikka. Tieto tuottamaan 31. p b. Nurmien talvehtiminen. Ibid. p SOLANTIE, R Lumipeiteajasta Suomessa. Summary: On the persistence of snow Cover in Finland. Tutkimusseloste. No. 6., Ilmatiede. p Viljelykasvien ilmastollisten talvehtimisriskien alueellisuudesta Suomessa. Maatal.hall.Aikak. 4: 2-26.

37 LIITE 1. Jo 183-timotein lajikekuva Valtion siementarkastuslaitos Maatalouden tutkimuskeskuksen kasvinjalostusosaston timoteilinja Jo 183 on ollut valtion siementarkastuslaitoksen kenttäkoetarkastuksissa vuosina Näihin tutkimuksiin perustuu seuraava lajikekuvaus. Jalosteen itsenäisyys ja tunnistamismahdollisuudet Jo 183 poikkeaa havaittavasti muista tuntemistamme timoteilajikkeista, joten se voidaan todeta itsenäiseksi jalosteeksi. Jalosteen yhtenäisyys ja pysyvyys Jaloste on yksilökokeissa osoittanut riittävää yhtenäisyyttä. Mitään merkkiä siitä, että lajikekuvalla olisi taipumusta muuttua, ei ole havaittu. Tärkeimmät lajiketuntomerkit Jo 183 on hexaploidinen timotei. Kylvettäessä keväällä ilman suojaviljaa kasvusto on mataavaa, voimakkaan vihreää; tähkiä kehittyy vähän. Seuraavan vuoden varhaiskasvu on harmaan tummanvihreää, aluksi hitaasti kehittyvää. Tähkiminen alkaa 1/2-1- päivää Tammistoa myöhemmin. Täydellä tähkällä kasvusta on Tammiston pituista, helposti lakoutuvaa. Lehdet ovat leveät, harmaan vihreät, latvalehti pitkä, aika vähän taipunut. Solmussa on hyvin runsaasti antosyaania. Tähkä on keskipitkä, usein kärkeen kapeneva ja varsin runsaasti antosyaania sisältävä. Jälkikasvu ei poikkea Tammistosta. Ylitarkastaja Osmo Ulvinen

38 MAATALOUDEN TUTKIMUSKESKUKSEN TIEDOTTEET 1983 Maatalouden tutkimuskeskuksen yksiköiden tiedotteet , 48 p. KONTTURI, M. Mallasohra - kirjallisuuskatsaus. 42 p. NORDLUND, A. & ESALA, M. Maatalouden sääpalvelut ulkomailla. Kirjallisuustutkimus. 66 p.,mustonen, L., PULLI, S., RANTANEN,. & MATTILA, L.. Virallisten lajikekokeiden tuloksia p. + 4 liitettä. SUONURMIHRASI, R. & HUOKUNA, E. Kaliumin lannoitustason ja -tavan ' vaikutus tuorerehunurmien satoihin ja maiden K-pitoisuuksiin. 13 p. + 8 liitåttä. KEMPPAINEN, E. & HEIMO, M. Förbättring av stallgödselns utnyttjande. Litteraturöversikt. 81 p. MULTAMÄKI, K. & KASEVA, A. Kotimaiset lajikkeet. 1 p. LÖFSTRÖM, I. Kasvien sisältämät aineet tuholaistorjunnassa. 26 P HEIKINHEIMO,. Kirvojen preparointi ja määritys. 67 p liitettä. SAARELA,I. Soklin fosforimalmi fosforilannoitteena. p Humuspitoiset lannoitteet. p YLÄRANTA, T. Jordanalysmetoder i de nordiska länderna. 13 p. LUOMA, S. & HAKKOLA, H. Avomaan vihanneskasvien lajikekokeiden tuloksia vuosilta p. KIVISAARI, S. & LARPES, G. Kylvöajankohdan vaikutus kevätvehnän,ohran ja kauran satoon 1-vuotiskautena Tikkurilassa. 54 p. ERVIÖ, R. Maaperäkarttaselitys. ESPOO - INKOO. 26 p. BREMER, K. Ydinkasvien tuottaminen kasvisolukkoviljelyn avulla. 63 p Tiivistelmät eräistä MTTK :n julkaisuista p. ESALA, M. & LARPES, G. Kevätviljojeh sijoituslannoitus savimailla. 35 p. ETTALA, E. Ayrshire-, friisiläis- ja 'suomenkarjalehmien vertailu kotoisilla rehuilla. 7 p liitettä.

39 LUOMA, S. & HAKKOLA, H. Keräkaalin lajikekokeiden tuloksia vuosilta p. KURKI,.L. Tomaattilajikkeet ja hiilidioksidin lisäys. Kasvihuonetomaatin viljelylämpötiloista. Kasvihuonekurkun tuentamenetelmien vertailua. Sijoituslannoitus ja kasvualustan ilmastus kasvihuonekurkulla ja tomaa- tilla. 21 p. VUORINEN, M. Italianraiheinä ja viljat tuorerehuna. 17 p. ANISZEWSKI, T. Lupiini viherlannoituskasvina. Arviointeja esikokeiden ja kirjallisuuden pohjalta. 11 p. - HUOKUNA, E. & HAKKOLA, H. Koiranheinän ja timotein kasvu ja rehuarvon muutokset säilörehuasteella. 54 p. VALMARI; A. Roudan kehittymisen tilastollinen malli. 33 p. HAKKOLA, H. Kuonakalkituskokeiden tuloksia p. SIPPOLA, J. & SAARELA, I. Eräät maa-analyysimenetelmät fosforilannoitustarpeen ilmaisijoina. 2 p. RAVANTTI, S. Terhi-punanata. 37 p. URVAS, L. & HYVÄRINEN, S. Kolme ravinnesuhdetta Suomen maalajeissa. 1 p. ANSALEHTO, A. ELOMAA, E., ESALA, M., KERSALO, J. & NORDLUND, A. Maatalouden sääpalvelukokeilu kesällä p. MUSTONEN, L., PULLI, S., RANTANEN,. & MATTILA, L. Virallisten lajikekokeiden tuloksia p liitettä. JUNNILA, 5. Ympäristötekijöiden vaikutus herbisidien käyttäytymiseen maassa. Kirjallisuustutkimus. 15 p. + 4 liitettä. PESSALA, R., HAKKOLA, H. & VALMARI, A. Kylvöajan merkitys porkkanan viljelyssä. 22 p. NISULA, H. Uusimpia tuloksia Ruukin lihanautakokeista.. 39 p. SAARELA, I. Kevätöljykasvien boorilannoitus. 122 p. + 2 liitettä. URVAS, L. Maaperäkarttaselitys. PORI - HARJAVALTA. 28 p liitettä. LEHTINEN, S. Avomaavihannesten lannoitus- ja kastelukokeet p liitettä. ANISZEWSKI, T. & SIMOJOKI, P. Rikkakasvien siementen määrä ja elinvoima eräillä MTTK :n kiertokoealueilla. Kirjallisuustutkimus ja MTTK :n kolmen tutkimusaseman näytteiden analyysi. p Rikkakasvien siementen määrä ja elinvoima PALDANIUS, E. & SIMOJOKI, P Satakunnan ja Etelä-Pohjanmaan tutkimusasemien maanäytteissä. p

40 23. RINNE, S-L. & SIPPOLA, 3. Maatalouden jätteiden kompostointi. 52 p. I Typpi -ja fosforilisä oljen kompostoinnissa II Maatalouden jätteet kompostin raaka-aineina III Kompostin arvo lannoitteena 1985 Tiiyistelmiä MTTK:n tutkimuksista ja julkaisuista p. ANSALEHTO, A., ELOMAA, E., ESALA, M., NORLUND, A. & PILLI-SIHVOLA, Y. Maatalouden sääpalvelukokeilu kesällä p. ETTALA, E. Säilörehu Maatalouden tutkimuskeskuksen lypsykarjakokeissa luvulla. 27 p. ETTALA,- E. Låidun lypsykarjaruokinnassa. 22 p. TUORI, M. & NISULA, H. tutkimus. 38 p. TURTOLA, E. & JAAKKOLA; A. Ruokintarutiinien merkitys naudoilla. Kirjallisuus- Viljelykasvin ja lannoitustason vaikutus typen ja fosforin huuhtoutumiseen savimaasta. 43 p. AURA, E. Avomaan vihannesten veden ja typen tarve'. Nitrogen and water reguirements for carrot, beetroot, onion and.cabbage. 61 Puutarhaosaston tutkimustuloksia. Taimitarha ja dendrologia. 94 p. KEMPPAINEN, E. Kuivikkeen vaikutus lannan arvoon. Kuivikkeiden ammoniakin sitomiskyky. 25 p. JAAKKOLA, A., HAKKOLA, H., HIIVOLA, S-L., JÄRVI, A., KÖYLIJÄRVI, 3 & VUORINEN, M. Terästeollisuuden kuonat kalkitusaineina. 44 p. JAAKKOLA, A., ETTALA, E., HAKKOLA, H., HEIKKILÄ, R. & VUORINEN, M. Siilinjärven kalkki kalkitusaineena. 53 p. TAKALA, M. Asumajätevesien imeyttäminen maahan ja energiapajun viljely imeytyskentällä. 36 p. JOKINEN; R. & HYVÄRINEN, S. Eri maalajien magnesiumpitoisuus ja sen vaikutus ravinnesuhteisiin Ca/Mg ja Mg/K. 15 p. JUNNILA, S. Rikkakasvien siementen itämislepo. Kirjallisuuskatsaus. 29 p. MÄKELÄ, K. Talven aikana kuolleiden ryhmäruusujen versoissa esiintyvä sienilajisto vuosina p. + 8 liitettä.

41 17. SÄKÖ, J. Maatalouden tutkimuskeskuksen puutarhaosastolla Piikkiössä kokeillut ja kokeiltavana olevat omenalajikkeet. PerusrUngon merkitys omenapuiden talvehtimisessa SÄKÖ, J. & LAURINEN, E. Omenapuiden harjuistutus. HIIRSALMI, H. & SÄKÖ, J. Mansikan jalostus johtanut tulokseen. ETTALA, E., SUVITIE, M., VIRTANEN, E., PITKÄNEN, T., ZITTING, M., NÄSI, M., TUOMIKOSKI, T. & NISKANEN, M. Metsä-ja maatalouden sivutuotteet lihamullien rehuna. 51 p. MANNER, R. & AALTONEN, T. Pitko-syysvehnä. 6 p liitettä. MANNER, R. & AALTONEN, T. Kartano-syysruis, 5 p liitettä. ANISZEWSKI, T. Lupiini viljelykasvina. 134 p. HUOKUNA, E., JÄRVI, A., RINNE, K. & TALVITIE, H. Nurmipalkokasvit puhtaana kasvustona ja heinäseoksena. p HUOKUNA., E. Apilan pahkahomeen esiintymisestä. p HUOKUNA, E. & HÄKKINEN, S. Englanninraiheinä säilörehunurmissa. p VIRKKUNEN, H., KOMMERI, M., LARPES, E., MICORDIA, A. & LAMPILA, M. Eri säilötäaineet esikuivatun ja tuoreen säilörehun valmistuksessa sekä kiinteä ja nouseva väkirehun annostus mullien kasvatuksessa. p VIRKKUNEN, H., KOMMERI, M., SORMUNEN-CRISTIAN, R. & LAMPILA, M. Eri säilöntäaineet nurmirehun säilönnässä. p RISSANEN, H., ETTALA, E., MELA, T. & MUSTONEN, L. Laitumen sadetuksen ja väkirehujen käytön vaikutus lehmien tuotoksiin. p RISSANEN, H., KOSSILA, V. & VASARA, A. Uraan, Urea-Fosforihappo-Viherjauhoyhdisteen (UPV) ja soijan vertailu raakavalkuaislähteinä maidontuotantokokeissa lehmillä. p KOSSILA, V., KOMMERI, M. & RISSANEN, H. Monokalsiumfosfaatti ja ureafosfaatti sekä käsittelemätön olki ja ammoniakilla käsitelty olki mullien ruokinnassa. p KORTET, S. Puna-apilan paikalliskantojen ekologia. 66 p. 26. MEHTO, U. Viljojen rikkakasvien torjunta ilman herbisidejä. Kirjallisuustutkimus. 77 p. 27. HUHTA, H. & HEIKKILÄ, R. Rehuviljan viljely Pohjois-Karjalassa. 24 p. + 2 liitettä.

42 1986 KEMPPAINEN, E. Karjanlannan hoito ja käyttö Suomessa. 12 p. +.6 liitettä. KEMPPAINEN, E. & HAKKOLA, H. Lietelanta nurmen peruslannoitteena. 25 p. NIEMELÄINEN,. Nurmmikkoheinien ominaisuudet. Kirjallisuustutkimus. Tuloksia punanatojen ja niittynurmikan virallisista nurmikon lajikekokeista vuosilta p. MUSTONEN, L., PULLI, S., RANTANEN,. & MATTILA, L. Virallisten lajikekokeiden tuloksia p.+ 4 liitettä. NIEMELÄINEN,. & PULLI, S. Puna-apilalajikkeiden siemenmuodostus. Tuloksia apilan virallisista siemenviljelyn lajikekokeista vuosilta p. NIEMELÄINEN,. Syksyn, talven ja kevään lämpö- ja valo-olojen vaikutus koiranheinän, niittynurmikån ja punanadan röyhymuodostukseen. Kirjallisuustutkimus. 51 p. ERVIÖ, L-R. & ERKAMO, M. Pakettipellon viljelyn uudelleen aloittaminen herbisidien avulla. ERVIÖ, L-R. Korren vahvistaminen timotein siemenviljelyksillä. HIIVOLA, S-L. ERVIÖ, L-R. & HIIVOLA, S-L. tossa. Klormekvatin käyttö timotein siemennurmilla. Herbisidien käytön vähentäminen viljakasvus- KEMPPAINEN, E. & HAKKOLA, H. Säilörehun puristeneste ja virtsa lannoitteina. 43 p. MATIKAINEN, A. & HUHTA, H. Nurmikasvilajikkeet Karjalan tutkimusasemalla. 24 p. SOVER, M. 'Nopsa-kevätrypsi. 15 p. + 2 liitettä. NIEMELÄ, P. Kuiviketurpeen soveltuvuus turkistarhoilla kertyvän sonnan ja virtsan käsittelyyn. 15 p + 4 liitettä. PULLI, S., Vestman, E., TOIVONEN, V. & AALTONEN, M. Yksivuotisten tuorerehukasvien sopeutuminen Suomen kasvuoloihin. 51 p. SIMOJOKI, P., RINNE, S-L., SIPPOLA, J., RINNE, K., HIIVOLA, S-L. & TALVITIE, H. Hernekaurasta saatava typpilannoitushyöty. 27p, + 22 liitettä.