MIKKELIN JÄTEVEDENPUHDISTAMON SIJOITUSPAIKKOJEN LUONTOSELVITYS

MIKKELIN JÄTEVEDENPUHDISTAMON SIJOITUSPAIKKOJEN LUONTOSELVITYS Mikkelin kaupunki 2008

1 JOHDANTO... 3 2 AINEISTO JA MENETELMÄT... 3 3 LUONNON YLEISPIIRTEET JA ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET... 3 3.1 METSÄ-SAIRILAN JÄTEASEMAN LÄNSIPUOLINEN ALUE... 4 3.2 METSÄ-SAIRILANTIEN ETELÄPUOLINEN ALUE... 7 3.3 HUUHKAANVUOREN ALUE... 9 3.4 PIRTTILAMMEN ALUE... 11 4 LISÄSELVITYKSET... 15 5 LÄHTEET JA KIRJALLISUUS... 15 Kansi: Kallioalueen länsijyrkännettä jäteaseman länsipuolisella selvitysalueella. Valokuva Markku Nironen. 2

1 JOHDANTO Mikkelin vesilaitos suunnittelee uuden jätevedenpuhdistamon rakentamista ja on aloittanut tutkimukset sijoituspaikoista. Uuden puhdistamon mahdollisia sijoituspaikkoja ovat Metsä-Sairilan jäteaseman länsipuolinen alue, Metsä-Sairilantien eteläpuolinen alue, Huuhkaanvuoren alue ja Pirttilammen alue. Tässä kuvataan jätevedenpuhdistamon sijoituspaikkavaihtoehtojen ja niiden lähiympäristön luonnonolot ja arvokkaat luontokohteet sekä annetaan suosituksia arvokkaiden luontokohteiden säilyttämiseksi. Ramboll Finland Oy tilasi Mikkelin jätevedenpuhdistamon sijoituspaikkavaihtoehtojen luontoselvityksen Ympäristösuunnittelu Enviro Oy:ltä. Luontoselvityksen on tehnyt FM Markku Nironen. 2 AINEISTO JA MENETELMÄT Selvitysalueiden aiemmat luontotiedot on tarkistettu Mikkelin kaupungin ympäristötoimesta ja Etelä-Savon ympäristökeskuksesta. Suunnittelualueella on tehty luontoselvityksiä kaavoitusta, kaatopaikan ympäristövaikutusten arviointia sekä maa-ainesten ottoa varten. Metsä-Sairilan jäteaseman ja sen lähiympäristön alueella tehtiin vuosina 2001 2002 liito-orava-, linnusto- ja kasvillisuusselvitykset (Ympäristösuunnittelu Enviro Oy 2002a ja 2002b). Selvitykset kattoivat pääosan jäteaseman länsi- ja lounaispuolisesta alueesta. Pirttilammen itäpuolisen alueen eteläosasta, Häyrylän kallioalueelta, tehtiin luontoselvitys vuonna 2004 (Ympäristösuunnittelu Enviro Oy 2004). Maastotyöt jätevedenpuhdistamon vaihtoehtoisilla sijoituspaikoilla tehtiin syyskuussa 2008. Inventoinneissa keskityttiin kuvaamaan selvitysalueiden luonnon yleispiirteet ja luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaat kohteet. Näitä kohteita ovat mm. luonnonsuojelulain 29 :n mukaiset suojellut luontotyypit, metsälain 10 :n mukaiset erityisen tärkeät elinympäristöt sekä vesilain 1 luvun 15a ja 17a :n tarkoittamat pienvedet ja muut arvokkaat kohteet. Selvitysalueilla esiintyvää eläin- ja kasvilajistoa havainnoitiin maastokäynneillä ja samalla arvioitiin luonnonsuojelulain 46 :n tarkoittamien uhanalaisten lajien, 47 :n mukaisten erityisesti suojeltavien lajien sekä luontodirektiivin liitteen IV(a) lajien esiintymisalueiksi sopivia kohteita. Inventointiajankohdasta johtuen eläimistöselvityksiä ei voitu tehdä. 3 LUONNON YLEISPIIRTEET JA ARVOKKAAT LUONTO- KOHTEET Vaihtoehtoisten sijoituspaikkojen luontoselvitykset tehtiin jätevedenpuhdistamon tarvitsemaa maa-aluetta laajemmalta alueelta. Puhdistamo voidaan sijoittaa joko kallion sisälle tai maan päälle. Seuraavassa esitellään selvitysalueiden luonnon yleispiirteet ja arvokkaat luontokohteet sekä suojeltavien lajien esiintymät. Selvitysalueet (kuva 1) on jaettu luonnon yleispiirteiden mukaan osa-alueisiin. 3

Kuva 1. Mikkelin jätevedenpuhdistamon vaihtoehtoiset sijoituspaikat. 1. Metsä-Sairilan jäteaseman länsipuolinen alue, 2. Metsä-Sairilantien eteläpuolinen alue, 3. Huuhkaanvuoren alue ja 4. Pirttilammen alue. Mittakaava 1:20 000. 3.1 METSÄ-SAIRILAN JÄTEASEMAN LÄNSIPUOLINEN ALUE Metsä-Sairilan jäteaseman länsipuolella tutkitaan puhdistamon rakentamista kallion sisään. Selvitysalue rajoittuu idässä jäteaseman alueeseen, pohjoisessa ja lännessä metsäalueisiin sekä etelässä Metsä-Sairilantiehen (kuva 2). Selvitysalueen luoteisnurkka rajautuu Pitkälahden rantaan. 4

Kuva 2. Metsä-Sairilan jäteaseman länsipuolinen alue. Osa-alueet 1 5 on rajattu mustalla viivalla. Arvokas luontokohde on rajattu punaisella viivalla. Mittakaava 1:5000. Osa-alueiden kuvaukset: 1. Selvitysalueen eteläosa on taimikkoa ja nuorta metsää. Kasvillisuus vaihtelee mustikkatyypistä käenkaali mustikkatyyppiin. Mäkien väliset notkelmat on ojitettu ja niihin on rakennettu ulkoilureittejä tai ne ovat toimineet metsäkoneurina. Luoteisrinteellä on pienialainen varttunutta puustoa kasvava alue. Osa-alueen keskellä on jyrkkärinteinen mäki, joka laella on linkkimasto. 5

2. Osa-alueen muodostavat kallioalueen eteläosan varttunut metsä ja länsijyrkänne. Eteläosassa on pienialaisia kalliopaljastumia, mutta muutoin kallioalue on metsäpeitteinen. Kallioalueen länsirinne on monin paikoin jyrkänteinen. Jyrkänteellä ja jyrkänteen reunalla on monipuolista osin vanhaa puustoa. Rinteen kasvillisuus on monin paikoin tuoretta lehtoa. Kallion jyrkännealue on paikallisesti arvokas luontokohde (ks. jäljempänä Metsä-Sairilan jyrkänne) ja se on yleiskaavassa merkitty EV-alueeksi. Luontokohteeseen on sisällytetty kallioalueen eteläosa, jossa on liito-oravan asuttamia kolopuita. Kallioalueen lakiosa on varttunutta havupuuvaltaista mustikkatyypin ja käenkaali mustikkatyypin metsää. Muutamin paikoin kasvaa koivua ja haapaa. 3. Osa-alue on laajalti taimikkoa. Kallion lakiosassa kasvaa taimikon reuna-alueilla nuoria varttuneita haapoja. Kompostointiaseman länsipuolella on nuorta varttuvaa käenkaali mustikkatyypin kuusikkoa. 4. Osa-alue on pääosin taimikkoa ja nuorta varttunutta mustikkatyypin ja käenkaalimustikkatyypin kuusivaltaista metsää. Pohjoisosassa on laajahko avohakkuualue, joka ei näy kuvassa 2. Pitkälahden rannassa on sähkölinja sekä nuorta puustoa ja pensaikkoa kasvava vyöhyke. Kasvillisuus on pensaikkoluhtaa sekä järviruokoluhtaa ja saraluhtaa. Kasvilajisto on tavanomaista; mm. rentukka, rantakukka, kurjenjalka, viilto- ja pullosara, korpipaatsama ja korpikaisla. Luhdan edustalla on kapeahko järviruovikko. Rinteessä virtaava puro on perattu ojaksi. 5. Osa-alueen kallio on merkitty kaupungin metsäsuunnitelmassa erityiskohteeksi. Kallion lakiosissa on varttuneita vanhoja mäntyjä. Kalliorinteellä kasvaa muutama varttunut haapa. Osa-alueiden 3 ja 5 välissä on kapea kanjoni, jonka pohjalla on soistuma. Kasvillisuus on paikoin ruoho- ja heinäkorpea. Kanjonin pohjalla on ajoura, joten kasvillisuus on muuttunutta. Myös kallioalueen etelä lounaispuolella on kallioiden välinen kanjoni, jonka pohjalla on oja ja metsätraktoritie. Rinteiden metsät ovat mustikkatyypin varttuneita kuusi mäntymetsiä. Arvokkaat luontokohteet ja suojeltavien lajien esiintymät Metsä-Sairilan jyrkänne Metsä-Sairilan jäteaseman länsipuolisen kallioalueen länsijyrkänne on yli 500 metriä pitkä (kuva 2). Jyrkännealue jatkuu suunnittelualueen pohjoispuolelle. Jyrkänteen tyvellä on taimikkoa tai tiheää nuorta kuusikkoa. Jyrkänteen tyven ja rinteen kasvillisuus on käenkaali mustikkatyypin lehtomaista kangasta ja käenkaali oravanmarjatyypin tuoretta lehtoa. Rinteellä kasvaa melko runsaasti lehtokuusamaa ja taikinamarjaa, edellä mainittuja niukemmin näsiää, koiranheittä ja lehto-orvokkia sekä paikoin kevätlinnunhernettä ja mustakonnanmarjaa. Puustossa on harmaaleppää, raitaa ja alueen pohjoisosassa metsälehmus ja lehmuksen vesoja. Rinteellä on vanhoja koivuja, haapoja, kuusia ja mäntyjä. Haapaa kasvaa monin paikoin. Jyrkänteen alueelta on tehty havaintoja liitooravasta 2000-luvun alussa (Ympäristösuunnittelu Enviro Oy 2002a). Arvokkaaseen luontokohteeseen (kuva 2) on rajattu mukaan jyrkänteen eteläpuolista aluetta, josta on myös tehty havaintoja liito-oravasta (Ympäristösuunnittelu Enviro Oy 2002a). Jäteaseman ympäristössä pesii huuhkaja. Jyrkänne saattaa toimia huuhkajan pesäpaikkana. 6

Kuva 3. Jyrkänteen alarinteen lehtoa Metsä-Sairilan jäteaseman länsipuolella. Valokuva Markku Nironen. 3.2 METSÄ-SAIRILANTIEN ETELÄPUOLINEN ALUE Metsä-Sairilantien eteläpuolella tutkitaan maanpäällisen puhdistamon rakentamista. Selvitysalue rajoittuu lännessä Metsä-Sairilantiehen ja muutoin metsäalueisiin (kuva 4). Osa-alueiden kuvaukset: 1. Metsä-Sairilantien itäpuolella on taimikkoa ja vesakkoa. Kallion rinteellä on yksittäisiä varttuneita haapoja ja mäntyjä. Kallion itäpuolella on ojitettu korpi. Osa-alueen pohjoisosassa lähellä tietä on pohjaveden tarkkailuputki. 2. Kallion rinteellä ja sen tyvellä on varttunutta nuorta kuusikkoa. Sekapuina kasvaa koivua, mäntyä ja muutamia haapoja. Korpinotkelmat on ojitettu ja ne ovat mustikkaturvekangasta. Alueella on osin säilynyt kangaskorven piirteitä. Kasvistoon kuuluvat mm. pallosara, suo-orvokki ja metsäkorte. Osa-alueen eteläosassa, taimikon reunalla, on kymmenkunta varttunutta haapaa. 3. Lounais koillis-suuntaisella kallioalueella on pääosin nuorta männikköä. Kasvillisuus on puolukka- ja mustikkatyyppiä. Kallio nousee noin 20 metriä sen länsipuolella olevaa notkelmaa korkeammalle. Kallioalueen lounaisosassa kasvaa taimikon reunalla muutama varttunut haapa. 7

Kuva 4. Metsä-Sairilantien eteläpuolinen alue. Osa-alueet 1 7 on rajattu mustalla viivalla. Mittakaava 1:5000. 4. Kallioalueen länsipuolella on taimikkoa ja nuorta metsää. Notkelma on ojitettu. Osaalueen pohjoisosan taimikossa ja taimikon reunalla kasvaa ryhminä varttuneita haapoja. Nuoressa kuusikossa ja kuusi mäntymetsässä on myös varttuneita mäntyjä ja kuusia sekä muutamia haapoja ja koivuja. Kasvillisuus on pääosin mustikkatyyppiä ja suunnittelualueen rajalla olevan metsäisen kallion laella puolukkatyyppiä. 5. Laaja taimikkoalue, johon on istutettu myös lehtikuusta. 6. Osa-alueen itäosassa on mustikkatyypin varttunutta kuusikkoa, jossa kasvaa sekapuina rauduskoivua ja mäntyjä. Tämän etelä länsipuolella on laajalti nuorta kuusivaltaista sekametsää. Itärajalla olevan kallion laella on myös puolukkatyypin nuorta männikköä ja poronjäkälävaltaisia kalliopaljastumia. Kallion länsirinteellä kasvaa nuoria haapoja. 7. Laaja taimikkoalue. Taimikon keskellä ja reunoilla on muutamia varttuneita haapoja. Osa-alueen länsiosassa on kalliokohoumia, joissa on tavanomaista puolukkatyypin kasvillisuutta. Puustossa on muutamia varttuneita mäntyjä. 8

Arvokkaat luontokohteet ja suojeltavien lajien esiintymät Metsä-Sairilantien eteläpuoliselta alueelta ei ole tehty havaintoja liito-oravasta. Lähin liito-oravahavainto on noin 160 metriä suunnittelualueen itäpuolella Rantalan puronvarsilehdosta (Ympäristösuunnittelu Enviro Oy 2002a). Suunnittelualueella kasvaa useissa paikoissa varttuneita haapoja. Muutamissa haavoissa löydettiin liito-oravalle sopivia koloja. Inventointiajankohdasta johtuen varmuutta liito-oravan esiintymisestä ei saatu. Muita mahdollisia suojeltavien lajien esiintymä ei arvioitu oleva. Vuoden 2002 linnustoselvityksessä todettiin kaksi huomionarvoista lintulajia pyy ja pensastasku(ympäristösuunnittelu Enviro Oy 2002a).Pyy on lintudirektiivin liitteen I laji ja Suomessa yleinen kuusikoissa elävä metsäkanalintu. Pensastasku on arvioitu uhanalaistarkastelussa silmällä pidettäväksi lajiksi (Rassi ym. 2001). Pensastasku on niittyjen ja pellon pientareilla elävä laji, joka on taantunut Suomessa. Pensastaskun voi tavata myös nuorissa ja avoimissa taimikoissa, mutta puuston kasvun myötä pensastasku väistyy muualle.. 3.3 HUUHKAANVUOREN ALUE Huuhkaanvuorella tutkitaan kalliopuhdistamon rakentamista. Selvitysalue rajautuu luoteessa Metsä-Sairilantiehen, lännessä Anttolantiehen ja muutoin metsäalueisiin (kuva 5). Osa-alueiden kuvaukset: 1. Metsä-Sairilantie kulkee kallioalueen luoteisreunan kautta. Kallioalueen lakiosa on puolukka- ja mustikkatyypin varttunutta männikköä. Sekapuina kasvaa kuusta ja koivua sekä pienessä notkelmassa myös kaksi haapaa. Kallioalueen itäosan puustoa on harvennettu. Aluskasvillisuus on tavanomaista, mm. mustikkaa, puolukkaa, metsäkastikkaa, metsälauhaa, kanervaa, sananjalkaa, nuokkutalvikkia, ahomansikkaa ja lillukkaa. Kallion lakiosassa on ollut kolmionmittaustorni. Kalliopaljastumat ovat pienialaisia ja seinäsammal poronjäkälävaltaisia. Kallion laella kasvaa muutama vanha mänty. Kallion etelärinne on varttunutta mustikkatyypin mänty kuusimetsää. Rinteellä kasvaa muutama koivu ja haapa. Kenttäkerroksen lajeja ovat mm. mustikka, puolukka, kielo, metsäkastikka ja lillukka. Rinteen yläosa on melko jyrkkä ja rinteellä on lohkareita, joilla kasvaa kallioimarretta. Rinteen yläosassa on paikoin tavanomaista karujen kallioiden seinäsammal poronjäkälävaltaista kasvillisuutta. 9

Kuva 5. Huuhkaanvuoren alue. Osa-alueet 1 3 on rajattu mustalla viivalla. Mittakaava 1:5000. 2. Huuhkaanvuoren ja Anttolantien välinen alue on pääosin taimikkoa. Taimikkoalueella olevien kallioiden laet on osin jätetty hakkaamatta ja ne ovat kalliomänniköitä. Lakialueiden kasvillisuus on puolukka- ja kanervatyyppiä. Kalliopaljastumat ovat poronjäkälä seinäsammalvaltaisia. Anttolantien ja Metsä-Sairilantien kulmauksessa on nuorta kuusikkoa kasvava ojitettu korpi, jossa on muutamia varttuneita koivuja. Turvekankaalla kasvaa mm. metsäkortetta, isotalvikkia, metsäalvejuurta ja korpikastikkaa. Kuusikosta itään on koivuvesakkoa. 3. Metsä-Sairilantieltä itään on kallioalueen koillispuolella mustikka- ja puolukkatyypin nuorta männikköä, jossa kasvaa lisäksi koivu- ja haapavesakkoa ja kuusen taimia. Muutoin alue on mäntytaimikkoa, joka ulottuu kallioalueen ylärinteelle. 10

Kuva 6. Huuhkaanvuoren etelärinne. Valokuva Markku Nironen. Arvokkaat luontokohteet ja suojeltavien lajien esiintymät Huuhkaanvuoren alueelta ei tavattu uhanalaisia kasvilajeja tai luontotyyppejä. Suunnittelualueen luoteispuolella kasvaa Metsä-Sairilantien länsireunalla kallioleikkauksen kohdalla jänönapilaa. Jänönapila on Etelä-Savossa alueellisesti uhanalainen laji. 3.4 PIRTTILAMMEN ALUE Pirttilammen alueella tutkitaan sekä kalliopuhdistamon rakentamista että Häyrylän kalliolouhoksen kohdalla maanpäällisen puhdistamon rakentamista. Suunnittelualue rajautuu pohjoisessa Anttolantiehen ja voimalinjaan, lännessä Häyryläntiehen, etelässä asutukseen ja sähkölinjaan sekä idässä metsäalueeseen (kuva 7). Selvitysalueen eteläpuolella on Kaatlampi. Kaatlammen pohjoisrannalla on asutusta sekä partiolaisten laavu ja leiripaikka. Kaatlammen eteläpuolella on Pahalamminvuoren Natura 2000 -alue (FI05000077). 11

Kuva 7. Pirttilammen alue. Osa-alueet 1 6 on rajattu mustalla viivalla ja maa-ainesten ottoalue on rasteroitu. Mittakaava 1:10 000. Osa-alueiden kuvaukset: 1. Voimalinjan ja maantien eteläpuolella on nuorta mustikkatyypin ja käenkaali mustikkatyypin sekametsää ja taimikkoa. Osa-alueen itäosassa on entinen pelto, jossa kasvaa harvakseltaan varttuneita koivuja. Koivujen alle on noussut vesakkoa ja tiheää kuusitaimikkoa. Aluskasvillisuus on rehevää; mm. mesiangervoa, vadelmaa ja nurmilauhaa. Osa-alueen lounaisosassa on laajahko taimikkoalue. Osa-alueen keskellä taimikoiden välissä on kapeahko kuvio varttunutta ja nuorta kuusikkoa. Tämä metsikkö on mustikkatyyppiä ja soistumisesta johtuen ojitettu. Sekapuina kasvaa koivuja, mäntyjä ja muutamin paikoin haapoja. Kasvillisuus on tavanomaista, pääosin mustikkatyypin lajistoa. Paikoin kasvillisuudessa on lehtomaisuutta, etenkin ojien läheisyydessä. Kosteimmissa painanteissa kasvaa mm. korpi- ja okarahkasammalta, huopa-ohdaketta ja mesiangervoa. 2. Kallioalue on lähes kokonaan nuorta männikköä ja kasvillisuus kanerva- ja puolukkatyyppiä. Sekapuina kasvaa kuusta, koivua, haapaa ja harmaaleppää. Muutamin paikoin on muuta puustoa vanhempia mäntyjä. Kallioalue on metsäpeitteinen ja kalliopaljastu- 12

mat ovat pienialaisia, puolukkatyypin kasvillisuuden sekä poronjäkälien ja seinäsammalen peittämiä. Kallioalueen lakiosassa kasvaa niukasti sianpuolukkaa. Kallioalueen alarinteillä kasvillisuus muuttuu mustikkatyypiksi. Pohjoisrinteellä on paikoin kangasrahkasammallaikkuja. Kuva 8. Pirttilammen itäpuolisen kallioalueen nuorta männikköä. Valokuva Markku Nironen. 3. Pirttilammen luonnonolojen kuvaus on pääosin Häyrylän kallioalueen inventointiraportista (Ympäristösuunnittelu Enviro Oy 2004). Pirttilampi on kapea, noin 400 metriä pitkä lampi. Pirttilammen vedet laskevat Kaatlampeen. Pirttilammen länsireunalla, lähes lammen rannalla, on Häyryläntie. Tien ja lammen välissä on kapea puustoinen vyöhyke, jossa kasvaa nuorta varttuvaa kuusta, mäntyä, haapaa ja koivua. Työmaatien ja Pirttilammen välisellä rinteellä on mäntytaimikkoa. Pirttilammen pohjoispuolella on ojitettu korpi, jossa kasvaa harvennettua nuorta kuusikkoa. Pirttilammen etelärannalta lähtee laskuoja. Pirttilammen eteläosassa ja ojan molemmin puolin on märkä ja vaikeakulkuinen alue, jonka kasvillisuus on mesotrofista eli keskiravinteista sararämettä, ruoho- ja heinäkorpea ja eteläosassa saniaislehtoa tai korpea. Pienialaisella mesotrofisella sararämeellä kasvaa harvahko puusto (mäntyä ja koivua), korpipaatsamaa, jouhi- ja tähtisaraa, suopursua, rätvänää, villapääluikkaa, luhtasaraa ja luhtarölliä. Ruoho- ja heinäkorvessa on paikoin tiheä pajupensaikko ja lajistossa on mm. vehkaa, raatetta, terttualpia ja suoputkea. Lähellä työmaatietä on pienialaisesti hiirenporras- ja isoalvejuurivaltaista saniaislehtoa tai korpea. Pirttilampea reunustaa kapea suoreunus. Suoreunuksen kasvillisuus on pienipiirteisesti vaihtelevaa, mm. sararämettä, saranevaa ja isovarpurämettä. Aivan lammen reunalla kasvaa mm. jouhisaraa, raatetta, suoputkea ja muutamin paikoin järviruokoa. Pirttilammen vesikasvillisuus on niukkaa. Vedessä kasvaa mm. ulpukkaa. 13

4. Osa-alue on pääosin taimikkoa ja vesakkoa. Kallion lakiosassa kasvillisuus on karua, kanerva-, metsälauha- ja poronjäkälävaltaista. Muutamia vanhempia kalliomäntyjä on säästynyt hakkuissa. Varttuneen metsän ja taimikon välissä on myös lehtipuuvaltaista ja kuusi mäntyvaltaista nuorta sekametsää. Kasvillisuus vaihtelee puolukkatyypistä mustikkatyyppiin. Osa-alueen itäosassa on puolukka- ja mustikkatyypin sekä osin käenkaali mustikkatyypin varttunutta männikköä, jossa kasvaa sekapuina koivua ja kuusta. Aluskasvillisuutena on mm. metsäkastikkaa, kanervaa, mäntykukkaa, lillukkaa, mustikkaa, puolukkaa, kanervaa ja alarinteellä hieman kevätlinnunhernettä. Kallioalueen etelärinteellä on paikoin lohkareikkoa. Osa-alueen itäreunalla on myös nuorta kuusikkoa. 5. Louhinta-alue. 6. Osa-alue on taimikkoa. Kuva 9. Louhinta-alue. Valokuva Markku Nironen. Arvokkaat luontokohteet ja suojeltavien lajien esiintymät Pirttilammen alueelta ei tavattu uhanalaisia kasvilajeja tai luontotyyppejä. 14

4 LISÄSELVITYKSET Luontodirektiivin liitteen IV (a) lajeista suunnittelualueilla elää liito-oravia ja todennäköisesti myös lepakoita. Jos jatkosuunnitteluun valitaan jäteaseman länsipuolinen alue tai Metsä-Sairilantien eteläpuolinen alue niin näille alueille tulisi tehdä liito-orava- ja lepakkoselvitys sekä mahdollisesti linnustoselvitys (mm. huuhkajan pesäpaikan selvittäminen). 5 LÄHTEET JA KIRJALLISUUS Etelä-Savon ympäristökeskus 2008: Kuntakohtaiset luontotiedot. Mikkelin kaupunki 1988: Mikkelin kaupungin kasvi- ja eläinlajistosta. Mikkelin kaupunki, ympäristönsuojelulautakunta. Mikkelin ympäristöpalvelut 2008: Liito-oravatietokanta. Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I. (toim.) 2001: Suomen lajien uhanalaisuus 2000. Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Sierla, L., Lammi, E., Mannila, J. & Nironen, M. 2004: Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa. Suomen ympäristö 742:1 113. Ympäristösuunnittelu Enviro Oy 2002a: Metsä-Sairilan jäteaseman luontoselvitys. Mikkelin Jätehuolto. Ympäristösuunnittelu Enviro Oy 2002b: Liito-oravat Salosaari Häyrylä osayleiskaavan osan muutosalueella. Mikkelin kaupunki ja Mikkelin Jätehuolto. Ympäristösuunnittelu Enviro Oy 2004: Häyrylän kallioalueen luontoselvitys. Läänin Tilausliikenne Oy. 15