TEEMA: FONIATRIA Marja Asikainen ja Sinikka Hannus Puheen ja kielen kehittymisen arviointi on keskeinen osa lasten hyvinvoinnin ja toimintakyvyn seurantaa. Ongelmiin tulee puuttua varhain. Omassa arkiympäristössä toteutettavat tukitoimet vähentävät puutteellisesta toimintakyvystä johtuvia hankaluuksia ja ehkäisevät myöhempiä ongelmia, kuten oppimiseen ja vuorovaikutukseen liittyviä vaikeuksia. Pikkulapsilla puheen kehittymisestä kertoo käyttösanaston laajuus. Vanhempien arvio lapsen käyttösanastosta on luotettava noin kahteen ikävuoteen asti, ja sanojen määrästä kannattaa kysyä järjestelmällisesti puolitoista- ja kaksivuotiaiden lasten neuvolatarkastuksissa. Puolitoista vuotiaiden 182 käyttösanastoon kuuluu yleensä kymmeniä sanoja. Vaihtelu on suurta, mutta yleensä sanasto on huomattavasti yksittäisiä sanoja laajempi. Nykyisellä seulontakäytännöllä osa kielellisen toimintakyvyn puutteista saattaa jäädä toteamatta, jolloin nämä lapset jäävät vaille tuki toimenpiteitä. Kieli on mainio väline. Sillä voi leikkiä ja siitä voi muokata sanontoja. Sen avulla vaihdetaan ajatuksia ja kerrotaan tarinoita, riidellään ja sovitaan, opitaan uutta ja osoitetaan jo opittua. Mitä olisi elämä ilman kieltä? Kyky puhua, kommunikoida ja käyttää kieltä on hyvinvoinnin peruspilareita. Kielen avulla pääsee osallistumaan niin arkeen kuin juhlaankin. Kielen hallinnan perusta muodostuu ensimmäisten ikävuosien aikana, ja se ohjaa olennaisella tavalla lapsen myöhempää kehitystä (Lyytinen 1999). Miten toimii ja kehittyy lapsi, joka riitatilanteissa ei löydä sopivia sanoja tai jonka sanavarastoon ei ylipäätään ole kertynyt ristiriitojen selvittämiseen sopivia sanoja? Miten ikään nähden suppea sanavarasto vaikuttaa kuullun tai luetun ymmärtämiseen tai omien ajatusten ja kokemusten jäsentämiseen? Puutteellinen kielellinen toimintakyky haittaa yleisesti puhumista, keskustelua ja kertomista, kuullun puheen ymmärtämistä, sosiaalista vuorovaikutusta, tunteiden käsittelyä, lukemaan oppimista ja luetun ymmärtämistä, kirjoittamista, uusien asioiden oppimista ja jo opitun osoittamista (Kielellinen erityisvaikeus: Käypä hoito suositus 2010). Puutteellinen kielellinen toimintakyky voi näiden hankaluuksien myötä altistaa oppimisvaikeuksille, sosiaalisille ja tunne-elämän ongelmille sekä myöhemmin työttömyydelle ja syrjäytymiselle. Puheen ja kielen hallinnan valmiudet alkavat kehittyä raskauden aikana. Suotuisassa vuorovaikutuksessa vauvaiässä ilmaantuvia perusvalmiuksia ovat muun muassa katsekontakti, vuorottelu ja jokeltelu. Kielellisen toimintakyvyn kehittyminen jatkuu esimerkiksi vaativamman sanaston ja käsitteistön omaksumisen myötä periaatteessa läpi koko elämän. Tässä kirjoituksessa pääpaino on pikkulapsen (1 2 v) arjessa helposti havaittavissa puheen kehittymistä ilmentävissä piirteissä, kehityshäiriöiden seulonnassa ja kehityksen tukemisessa. Puheen kehittyminen Useimmat lapset sanovat ensimmäiset sanansa noin vuoden ikäisenä. Kun käyttösanastoon on kertynyt noin 50 sanaa, lapsi alkaa tavallisesti tuottaa lyhyitä lauseita. Viimeistään tässä vaiheessa käyttösanasto alkaa yleensä myös laajentua nopeasti (ns. spurtti). Sanojen kiihtyvän lisääntymisen puuttuminen tai viivästyminen voi viitata ongelmiin (Fischel ym. 1989, Rescorla 2000, Desmarais ym. 2008). Käyttösanaston on todettu käsittävän yhden vuoden ja kahden kuukauden iässä keskimää Duodecim 2013;129:182 8
Sanoja ikäryhmällä keskimäärin 500 450 400 350 300 250 200 150 100 50 0 1 v 2 kk 1 v 4 kk 1 v 6 kk vajaa 2 v noin 2 v 2 v 6 kk KUVA 1. Suuntaa-antava kuva pikkulapsen käyttösanaston keskimääräisestä laajentumisesta tutkimusnäytön perusteella. Eriväriset pylväät viittaavat eri tutkimuksissa todettuihin löydöksiin suunnilleen samanikäisillä lapsilla. rin 15 sanaa (Lyytinen ym. 2003) ja yhden vuoden ja neljän kuukauden iässä noin 37 sanaa (kuva 1) (Eriksson ja Berglund 1999). Lähes kaksivuotiaan käyttösanastoon on eri tutkimuksissa todettu sisältyvän keskimäärin 161 205 sanaa (Buschmann ym. 2008, Longobardi ym. 2011) ja juuri kaksi vuotta täyttäneiden sanastoon 260 336 sanaa (Rescorla ym. 2005, Reilly ym. 2009). Suomessa tehdään nykyisin lakisääteinen laaja-alainen neuvolatarkastus nelikuisille, puolitoistavuotiaille ja neljävuotiaille lapsille. Näistä puolentoista vuoden ikä on erinomainen vaihe seurata muun muassa kertyneen käyttösanaston laajuutta. Sitä on tässä vaiheessa vielä helppo arvioida, ja vanhempien näkemys on todettu luotettavaksi. Kotimaisissakin aineistoissa lapsilla on puolentoista vuoden iässä todettu keskimäärin kymmeniä sanoja. Kunnari (2000) seurasi kymmenen lapsen äänteellistä ja sanastollista kehittymistä. Ensisanat tuotettiin keskimäärin hieman alle vuoden iässä. Käyttösanastoon oli kertynyt noin 50 sanaa tavallisesti hiukan ennen puolentoista vuoden ikää. Ensimmäisten kuukausien aikana lapset oppivat 1 5 uutta sanaa kuukaudessa, kunnes noin 20 30 sanaa oli käytössä. Tämän jälkeen alkoi sanaston nopea laajentuminen. Lapsen kielen kehitys hankkeeseen sisältyvässä Torpan ym. (2010) aineistossa käyttösanasto vaihteli puolitoistavuotiailla keskimäärin 73:n (ei riskiperhe, lapsella myöhemmin todettu normaali lukutaito) ja 40 sanan välillä (myöhemmin lukihäiriöiseksi todetut). Kaksivuotiaana keskimääräinen sanaston laajuus oli 200 300 sanaa (myöhemmin luki Taulukko 1. Puheen tai kielen kehityksen viivästymistä aiheuttavia tekijöitä. Kielellinen erityisvaikeus Kuulovika Laaja-alainen kehityshäiriö Älyllinen kehitysvamma Autismikirjon häiriö Neurologinen vamma tai sairaus Vaikea deprivaatio Suun rakenteelliset poikkeavuudet Äännevirheet Puheliikkeiden ohjailuvaikeus Monikielinen kasvuympäristö (monikielisyys ei selitä kielen oppimisvaikeutta, mutta se voi olla myötävaikuttava tekijä) Jos mitään yllämainituista ei todeta ja lapsi saavuttaa ikätasoiset taidot neljän vuoden ikään mennessä, viivästyminen luokitellaan hyvänlaatuiseksi. 183
FONIATRIA KUVA 2. Puhutut sanat ovat jäävuoren huippu : puhe voi kuulostaa normaalilta, vaikka kielellinen toimintakyky, kielellisen symbolijärjestelmän hallinta tai kognitiiviset taidot olisivat ikään nähden huomattavan heikkoja. Kuva: Helena Marikova. 184 häiriöiset normaalisti lukevat), puoli vuotta myöhemmin (2 vuoden ja 6 kuukauden iässä) kaikilla aineiston lapsilla oli käytössään keskimäärin jo vähintään 400 sanaa. Käyttösanaston kehittyminen on yhteydessä myöhempiin kielellisiin taitoihin (Desmarais ym. 2008, Longobardi ym. 2011, Marjanovic- Umek ym. 2012). Yhteys on selvin lapsilla, joiden kehitys etenee ikäodotuksia hitaammin (Fischel ym. 1989). Liki 1 200 lap sen aineistossa puheen kehitystä mittaavista muuttujista käyttösanasto puolentoista vuoden iässä ennusti parhaiten kielellistä toimintakykyä kolmevuotiaana (Westerlund ym. 2006). Kehityksen viivästyminen Puheen kehityksen viivästymistä on todettu esiintyvän noin 10 20 %:lla lapsista (Nelson ym. 2006, Reilly ym. 2009). Viivästymistä aiheuttavia tekijöitä on lueteltu TAULUKOSSA 1. Lasten kehitystä seuraavien ammattilaisten keskuudessa on ollut kehittymisen vaihtelun merkityksestä vähintään kaksi erilaista näkemystä (Fischel ym. 1989). Tiedetään, että viivästyminen voi johtua esimerkiksi kielellisestä erityisvaikeudesta tai laaja-alaisesta kehityshäiriöstä. Tästä huolimatta osa ammatti laisistakin arvioi viivästymisen ajan myötä itsestään korjautuvaksi ongelmaksi, josta ei tarvitse huolestua (Fischel ym. 1989). Käsitykseen voi osaltaan vaikuttaa se, että vaikka lapsen puheen viivästymisen taustalla olisi toimintakykyä ja arjen toimintoihin osallistumista huomattavastikin haittaava ongelma, alkaa hän useimmiten ennemmin tai myöhemmin puhua. Siten voidaankin todeta, että puheen kehityksen viivästymisellä on taipumus korjaantua. Puhuminen ja kielellinen toimintakyky eivät kuitenkaan ole käsitteinä toistensa synonyymejä eikä puheen lisääntyminen ja selkiytyminen ilman muuta tarkoita, että myös kielellinen toimintakyky on kehittynyt iän mukaiseksi. Puhutut sanat ovat jäävuoren huippu, sillä puhe voi kuulostaa normaalilta, vaikka kielellinen toimintakyky, kielellisen symbolijärjestelmän hallinta tai kognitiiviset taidot olisivat ikään nähden huomattavan heikkoja (KUVA 2). Tutuista arkisista asioista voi puhua, vaikka sanavarasto on hyvinkin suppea. Vaikka kielellisen toimintakyvyn kehittyminen viivästyykin, ikätason saavuttaminen on mahdollista. Kielellistä kehittymistä käsittelevissä seurantatutkimuksissa ikäodotusten mukaiset taidot on saavuttanut 0 100 % lapsista. Keskimäärin puutteiden on kuitenkin todettu M. Asikainen ja S. Hannus
säilyvän selvällä enemmistöllä eli 66 %:lla lapsista (Law ym. 2000). Kun vertailusta poistettiin alle 30 lapsen aineistot, pysyvän häiriön yleisyys oli 70 %. Suomessa arvioidaan, että puheen ja kielen kehityksen viivästyminen on hyvänlaatuista, jos lapsi saavuttaa ikäodotukset neljän vuoden ikään mennessä (Kielellinen erityisvaikeus: Käypä hoito suositus 2010). Oletus ikäodotusten kiinniotosta perustuu kuitenkin usein karkeaan arvioon siitä, miltä lapsen puhe arjessa kuulostaa. Alkuvaiheen jälkeen ilmeneviä kielellisen toimintakyvyn puutteita ei aihepiiriin perehtymättömän ole helppo havaita; puheen lisääntyminen ja osittainenkin selkiytyminen tulkitaan usein merkiksi siitä, että ongelma on korjautumassa tai jo korjautunut. Puheen kehityksen viivästymistä käsiteltäessä erityistä huomiota kiinnitetään usein lapsiin, joiden lähisuvussa on ilmennyt esimerkiksi lukiongelmia tai kielellisen kehityksen viivästymistä. Sukuanamneesin, miessukupuolen ja tiettyjen perinataalitekijöiden on todettu olevan varhaisia riskitekijöitä, mutta ne selittivät puheen kehityksen vaihtelusta kahden vuoden iässä vain 7 % (Reilly ym. 2007). Myös Nelsonin ym. (2006) meta-analyysissa todettiin, että lapsia ei voi valita tarkempaan arvioon pelkästään riskitekijöiden perusteella. Zubrick ym. (2007) totesivat kielellisen kehityksen viivästymän kaksivuotiaana 23 %:lla niistä, joiden lähisukulaisella oli puheen tai kielen kehityksen ongelmia. Perheissä, joissa ei esiintynyt lähisuvussa vastaavaa viivästymistä, kielellistä ongelmaa ilmeni 12 %:lla lapsista. Kliininen seulontakäytäntö On melko tavallista, että viivästynyttä puheen kehitystä pelkästään seurataan, kunnes näyttää siltä, ettei ikätasoa saavutettukaan. Käytäntöön voi osaltaan vaikuttaa se, että useimmat lastenlääkärit, päivähoitotahot ja vanhemmat tietävät lapsia, jotka ovat olleet pitkään puhumattomia mutta jotka ovat alkaneet puhua 2 3 vuoden iässä (Rescorla ja Alley 2001). Kaksivuotiaan puhumattoman lapsen vanhempi ei kuitenkaan voi olla huomaamatta, että useimmat kaksivuotiaat jo puhuvat (Fischel ym. 1989). YDINASIAT 88Puutteellinen kielellinen toimintakyky voi altistaa oppimisvaikeuksille ja sosiaalisille ja tunne-elämän ongelmille sekä myöhemmin työttömyydelle ja syrjäytymiselle. 88Käyttösanaston laajentuminen heijastaa kielellisen toimintakyvyn kehittymistä. 88Kielellisessä toimintakyvyssä voi olla huomattaviakin puutteita, vaikka puhe vähitellen lisääntyy ja selkiytyy. 88Vanhemmat osaavat arvioida luotettavasti pienten lasten käyttösanaston laajuutta. 88Varhaiskuntoutuksen perusta on lapsen ja lähiympäristön vuorovaikutuksen tukeminen. Vuonna 2008 Desmarais ym. totesivat, että käsityksemme puheen kehityksen viivästymisestä perustuu Dalen ym. (2003) kaksostutkimuksen lisäksi kaikkiaan vain noin 500 lapsen aineistossa tehtyihin tutkimuksiin. Kaksostutkimuksesta saatua tietoa ei voi varauksetta käyttää vertailutietona tarkasteltaessa muita lapsia, koska kaksosuus saattaa varsinkin puheen kehittymisen alkuvaiheessa vaikuttaa kehityksen etenemiseen. Myös suomalaisiin kohortteihin perustuva tutkimus on ollut vähäistä. Puheen kehityshäiriöiden seulontaa varhaislapsuudessa koskevat käytännöt ovat siten muotoutuneet suhteellisen niukan tutkimustiedon pohjalta. Lasten kehityspoikkeavuuksien seulontaa Suomessa ovat käsitelleet muun muassa Mustonen ym. (2006). He toteavat, että 18 kuukauden iässä lapsella voi olla jo muutamia merkityksellisiä sanoja. Sama tieto sisältyy neuvoloiden laajoissa terveystarkastuksissa käytettävään VANE-PSY-ohjekirjaan (Mustonen 2007). Kuitenkin viimeaikaisissa käyttösanaston määrää koskevissa kotimaisiin ja muunmaalaisiin aineistoihin perustuvissa tutkimuksissa puolitoistavuotiailla lapsilla on ollut keskimäärin jo vähintään kymmeniä sanoja. Käyttösanaston laajuuden vaihtelu on 185
FONIATRIA 186 suurta. Esimerkiksi Reillyn ym. (2009) aineistossa (1 720 kaksivuotiasta lasta) laajuus oli 0 679 sanaa; alle prosentilla ei ollut vielä yhtään sanaa. Kaikkiaan 75 %:lla lapsista sanastoon kuului kuitenkin jo vähintään 126 sanaa ja neljäsosalla enemmän kuin 375 sanaa. Mustonen ym. (2006) myös toteavat, että pelkästään puheen tuottamiseen liittyvä viivästyminen alle kaksivuotiaalla ei ole kieleen perustuvien oppimisvaikeuksien riskitekijä. Ilmaisuvaikeuksiin on kuitenkin osoitettu yleensä liittyvän puutteita myös ymmärtämisessä (Bishop 1979, Eriksson ym. 2002, Leonard 2009). Lisäksi vai keutta ymmärtää kuultua puhetta iänmukaisesti on vaikea huomata arjessa (Fischel ym. 1989, Desmarais ym. 2008, Kielellinen erityisvaikeus: Käypä hoito suositus 2010). Leonard (2009) esitti, että pelkästään ilmaisun ongelmiin viittaavat diagnoosit eivät vastaa todellisuutta: Osa kielellisistä valmiuksista on sellaisia, että niiden hallintaa on vaikea mitata luotettavasti testeillä. Niiden puutteellisella hallinnalla on kuitenkin huomattava kliininen merkitys. Joiltakin osin ymmärtämistä on mahdollista arvioida vasta lapsen ollessa kuusi vuotias. Kokemuksen mukaan myös suomenkielisillä lapsilla lievät kielen ymmärtämisvaikeudet tulevat testeissäkin esiin usein vasta 5 6 vuoden iässä. Jos ymmärtämistä ei neljän vuoden iässä neuvoloissa tehdyn laajan terveystarkastuksen jälkeen arvioida systemaattisesti, ymmärtämisvaikeudet jäävät herkästi huomaamatta. Kouluiässä enemmistö lapsista, joilla on kielellistä erityisvaikeutta, ymmärtää jo niin sanotun arkipuheen. Tämän myötä monimutkaisemman ja käsitteellisemmän kielen ymmärtämisen haasteiden voidaan virheellisesti tulkita johtuvan pelkästään ymmärtämisvaikeuden mahdollisista seurauksista, kuten keskittymisvaikeudesta. Varhainen tukeminen Lapsen kehitys tapahtuu vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa, ja varhaiskuntoutuksen perusta on tämän vuorovaikutuksen tukeminen (Mustonen ym. 2006). Lapsi ja aikuinen toimivat vuorovaikutussuhteessa ikään kuin yhteen kytketty järjestelmä, joka on käynnissä vain kun molemmat osat käyvät toisiinsa mukautuvassa tahdissa (Mäkelä 2003). Varhaisen vuorovaikutuksen laatu ja hoitavan aikuisen kyky mukautua ja reagoida vauvan tunnetilaan ja kiinnostuksen kohteisiin on tärkeää myös kommunikaatiokyvyn kehittymiselle. Neuvoloissa vanhemmille jaetaan ohjeita lapsen puheen ja kielen kehittymisestä (esim. Mannerheimin lastensuojeluliitto, Aivoliitto). Internetistä on saatavilla esitteitä myös muilla kielillä (Comité Permanent de Liaison des Orthophonistes/Logopèdes de l'union Européenne, www.cplol.eu). Yleisesti on suositeltavaa, että vanhempi antaa lapselle puhues saan hyvän mallin ja että hän kerta toisensa jälkeen nimeää esineitä ja toimintoja sekä niiden helposti havaittavia ominaisuuksia. Vanhemman on hyvä minimoida ylimääräiset ärsykkeet ja suunnata huomionsa siihen, mistä lapsi kulloinkin on kiinnostunut (TAU- LUKKO 2). Myös laulaminen ja lorut ovat edelleen tärkeitä; ne muun muassa edistävät kielen rakenteiden ja rytmin hahmottamista. Taulukko 2. Ohjeita, joita neuvolassa voi antaa vanhemmille. Anna lapselle puhuessasi hyvä malli: puhu selkeästi ja rauhallisesti, painota tärkeitä sanoja. Lapsen kanssa toimiessasi juttele asioista ja esineistä, joita yhdessä tekemiseen liittyy. Nimeä esineitä ja toimintoja sekä niiden helposti havaittavia ominaisuuksia. Kun puhut, osoita huomion kohteena olevia asioita usein. Suuntaa oma huomiosi siihen, mistä lapsi on kulloinkin kiinnostunut. Katsele ja lue lapsen kanssa hänen ikäänsä sopivia kuvakirjoja ja keskustele kuviin liittyvistä asioista. Lue lapselle loruja ja laula hänelle ja yhdessä hänen kanssaan. Rajaa lapsen television katselua ja seuraa lasta kiinnostavia ohjelmia yhdessä hänen kanssaan; keskustelkaa näkemästänne katselun lomassa tai ohjelman päätyttyä. Nimeä arjen tilanteissa myös tunteita ja pue sanoiksi lapsen tunnetiloja. Kun toimit yhdessä lapsen kanssa, minimoi ympäristön ylimääräiset ärsykkeet aina kun se on mahdollista. M. Asikainen ja S. Hannus
Keskusteleva lukeminen vaikuttaa erityisesti pienten lasten puheilmaisuun ja kuullun ymmärtämiseen (Malani ym. 2010). Yhdessä lukeminen voi myös vähentää kielellisen toimintakyvyn puutteiden aiheuttamia haittoja (Buschmann ym. 2008). Televisiolle altistuminen saattaa puolestaan vähentää ja heikentää laadullisesti lapsen ja aikuisen välistä kommunikointia ja muuta vuorovaikutusta (ks. esim. Christakis ym. 2009). Pienten lasten television katseluun on kiinnitetty Yhdysvalloissa erityistä huomiota jo vuonna 2001 (American Academy of Pediatrics, AAP; ohjeistus on päivitetty viimeksi vuonna 2009). Yli kaksivuotiaille televisiolle altistumista suositeltiin korkeintaan kaksi tuntia päivässä. Ohjelmia olisi hyvä katsoa vain yhdessä vanhemman kanssa, ja katsomisen lomassa tai sen päätyttyä nähdystä mielellään keskustellen. Suomessakin on pohdittu median ja lasten hyvinvoinnin yhteyksiä, ja meillä on myös julkaistu AAP:n ohjeistukseen perustuva suositus (Paavonen ym. 2011). Yllä olevista näkökulmista on tärkeä keskustella vanhempien kanssa neuvolassa. Puheterapeutin konsultaatiota kannattaa harkita, kun puolitoistavuotiaan lapsen käyttösanastoon kuuluu vain muutama yksittäinen sana tai kun epäillään vaikeutta ymmärtää kuultua (puheterapeutille ohjaaminen tarkemmin eriteltynä TAULUKOSSA 3). Puheterapeutti ensisijaisesti ohjaa pienen lapsen vanhempia toimimaan lapsen kanssa hänen toimintakykyään ja sen kehittymistä tukien. Tavoitteena on myös lisätä vanhempien tietoisuutta arjen valintojen vaikutuksista puheen ja kielen kehittymiseen. Vanhempien toiminnan muutoksen merkitystä on tutkittu puheen kehitystä vauhdittavalla HANEN-ohjelmalla (Girolametto 1988). Vanhemmille havainnollistetaan lapsen kommunikoinnin elementtejä kotona nauhoitettujen videoiden avulla. Näin vanhempia ohjataan huomaamaan, kun lapsi ei toimi iän mukaisesti, ja tukemaan lapsen toimintaa näissä tilanteissa. Rakenteinen ohjaus lisää vuorovaikutustilanteita sekä vanhempien kykyä havainnoida lapsen tarpeita ja vastata niihin. Se myös pidentää vuorovaikutustilanteiden kestoa ja lisää lapsen vuorovaikutusaloitteita (Girolametto 1988). Taulukko 3. Suositus puheterapeutille ohjaamisesta epäiltäessä pikkulapsella puheen tai kielen kehityksen viivästymistä. Yksikin alla mainituista riittää perusteeksi. Puolitoistavuotiaalla tai sitä vanhemmalla lapsella epäillään vaikeutta ymmärtää kuulemaansa puhetta. Puolitoistavuotiaan lapsen käyttösanastossa on selvästi alle 20 sanaa. Lapsen sanasto ei ala laajentua kiihtyvällä tahdilla (ns. spurtti) viimeistään vuoden ja yhdeksän kuukauden ikään mennessä. Puolitoistavuotiaan tai sitä vanhemman lapsen tiettyä asiaa tarkoittavien sanamuotojen äännekoostumus (kirjainkoostumus) vaihtelee ilmaisukerrasta toiseen eli sanahahmot eivät ole vakiintuneita. Lapsella on taipumusta unohtaa aiemmin käyttämiään sanoja. Kaksivuotiaan lapsen käyttösanasto on keskimääräiseen kehityskulkuun verrattuna suppea. Kaksivuotias lapsi ei vielä käytä lyhyitä lauseita. Kaksivuotias lapsi käyttää vuorovaikutustilanteissa ns. omaa kieltä. Kaksivuotias lapsi turhautuu, kun ei tule ymmärretyksi. Lopuksi Nykyisen seulontakäytännön myötä lasten osallistumista ja toimintakykyä edistävät tukitoimet aloitetaan usein liian myöhään. Koska puheella on taipumus vähitellen lisääntyä ja selkiytyä melko vakavissakin häiriöissä, on myös mahdollista, että toimintakyvyn puutteita aiheuttavaa kielellistä ongelmaa ei koskaan tunnisteta. Tällöin myös tarkoituksenmukaiset tukitoimet puuttuvat tai toteutuvat vain osittaisina. Riittämättömien tukitoimenpiteiden vuoksi näillä lapsilla on suurentunut oppimisvaikeuksien ja sosiaalisten ja tunne-elämän ongelmien riski. Myös kaverisuhteet saattavat jäädä niukoiksi. Myöhemmin vaarana ovat työttömyys ja syrjäytyminen. Puheen ja kielen kehityksen viivästymiseen onkin aiheellista puuttua varhain. MARJA ASIKAINEN, LT, foniatrian erikoislääkäri, ennaltaehkäisevän terveydenhuollon apulaisylilääkäri SINIKKA HANNUS, FM, puheterapeutti, kuntoutusyksikön johtava puheterapeutti Vantaan kaupunki SIDONNAISUUDET Marja Asikainen: Luentopalkkio (Aivoliitto) Sinikka Hannus: Ei sidonnaisuuksia 187
FONIATRIA KIRJALLISUUTTA American Academy of Pediatrics. Committee on Public Education. Pediatrics 2001;107:423 6. Bishop DVM. Comprehension in developmental language disorders. Dev Med Child Neurol 1979;21:225 38. Buschmann A, Jooss B, Rupp A, ym. Children with developmental language delay at 24 months of age: results of a diagnostic work-up. Dev Med Child Neurol 2008;50:223 9. Christakis DA, Gilkerson J, Richards JA, ym. Audible television and decreased adult words, infant vocalizations, and conversational turns. A population-based study. Arch Pediatr Adolesc Med 2009;163: 554 8. Comité Permanent de Liaison des Orthophonistes/Logopèdes de l Union Européenne. Standing Liaison Committee of E.U. Speech and Language Therapists and Logopedists. www.cplol.eu/eng/index.htm Dale PS, Price TS, Bishop DVM, Plomin R. Outcomes of early language delay: 1. Predicting persistent and transient language difficulties at 3 and 4 years. J Speech Lang Hear Res 2003;46:544 60. Desmarais C, Sylvestre A, Meyer F, Bairati I, Rouleau N. Systematic review of the literature on characteristics of late-talking toddlers. Int J Lang Commun Disord 2008; 43:361 89. Eriksson M, Berglund E. Swedish early communicative development inventories: Words and gestures. First Language 1999;19:55 90. Fischel JE, Whitehurst GJ, Caulfield MB, DeBaryshe B. Language growth in children with expressive language delay. Pediatrics 1989;83:218 27. Girolametto L. Improving the socialconversational skills of developmentally delayed children: An intervention study. J Speech Hear Disord 1988;53:156 67. Kielellinen erityisvaikeus (dysfasia, lapset ja nuoret). Käypä hoito suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Foniatrit ry:n ja Suomen Lastenneurologisen yhdistyksen ja asettama työryhmä. Suomalainen Lääkäriseura Duodecim 2010. www.kaypahoito.fi Kunnari S. Characteristics of early lexical and phonological development in children acquiring Finnish. Acta Universitatis Ouluensis, B 34. Väitöskirja. Oulun yliopisto, Oulu 2000. Law J, Boyle J, Harris F, Harkness A, Nye C. Prevalence and natural history of primary speech and language delay: findings from a systematic review of the literature. Int J Lang Commun Disord 2000;35:165 88. Leonard LB. Is expressive language disorder an accurate diagnostic category? Am J Speech Lang Pathol 2009;18:115 23. Longobardi E, Rossi-Arnaud C, Spataro P. A longitudinal examination of early communicative development: evidence from a parent-report questionnaire. Br J Dev Psychol 2011;29:572 92. Lyytinen P. Varhaisen kommunikaation ja kielen kehityksen arviointimenetelmä. Jyväskylän yliopisto Lapsitutkimuskeskus. Niilo Mäki Instituutti. Jyväskylä: Yliopistopaino 1999. Lyytinen P, Eklund K, Lyytinen H. The play and language behavior of mothers with and without dyslexia and its association to their toddler s language development. J Learning Dis 2003;36:74 86. Malani MD, Barina A, Kludjian K, Perkowski J, Nye C, Schwartz J. Added value of dialogic book reading for young children s vocabulary development. Evid Based Commun Assess Interv 2010;4:178 82. Marjanovic-Umek L, Fekonja-Peklaj U, Podlesek A. Characteristics of early vocabulary and grammar development in Slovenian-speaking infants and toddlers: a CDI-adaptation study. J Child Lang 2012; 6:1 20. Mustonen K. VANE-PSY Vauvan neurologisen ja psyykkisen kehityksen arviointimenetelmä. Niilo Mäki Instituutti 2007. Mustonen K, Hermanson E, von Wendt L. Imeväisikäisten lasten kehityspoikkeavuuksien seulonta neuvolassa. Suom Lääkäril 2006;61:963 8. Mäkelä J. Aivojen varhainen kehitys vuorovaikutussuhteissa. Teoksessa: Sinkkonen J, toim. Pesästä lentoon. Kirja lapsen kehityksestä kasvattajille. Helsinki: WSOY 2003, s. 13 43. Nelson HD, Nygren P, Walker M, Panoscha R. Screening for speech and language delay in preschool children: systematic evidence review for the US Preventive Services Task Force. Pediatrics 2006;117:e298 319. Paavonen EJ, Roine M, Korhonen P, ym. Media ja lasten hyvinvointi. Duodecim 2011;127:1563 70. Reilly S, Bavin EL, Bretherton L, ym. The early language in Victoria Study (ELVS): A prospective, longitudinal study of communications skills and expressive vocabulary development at 8, 12 and 24 months. Int J Speech-Lang Pathol 2009;11:344 57. Reilly S, Wake M, Bavin EL, ym. Predicting language at 2 years of age: a prospective community study. Pediatrics 2007; 120:e1441. Rescorla L. Do late-talking toddlers turn out to have reading difficulties a decade later? Ann Dyslexia 2000;50:85 102. Rescorla L, Alley A. Validation of the language development survey (LDS): a parent report tool for identifying language delay in toddlers. J Speech Lang Hear Res 2001;44:434 45. Rescorla L, Ratner NB, Jusczyk P, Jusczyk AM. Concurrent validity of the language development survey: associations with the MacArthur-Bates communicative development inventories: words and sentences. Am J Speech Lang Pathol 2005;14:156 63. Torppa M, Lyytinen P, Erskine J, Eklund K, Lyytinen H. Language development, literacy skills, and predictive connections to reading in Finnish children with and without familial risk for dyslexia. J Learn Disabil 2010;43;308 21. Westerlund M, Berglund E, Eriksson M. Can severely language delayed 3-year-olds be identified at 18 months? Evaluation of a screening version of the MacArthur-Bates Communicative Development Inventories. J Speech Lang Hear Res 2006;49:237 47. Zubrick SR, Taylor CL, Rice ML, Slegers DW. Late language emergence at 24 months: An epidemiological study of prevalence, predictors, and covariates. J Speech Lang Hear Res 2007;50:1562 92. Summary 188 Developing speech Speech and language development is essential in following up children s wellbeing. Assessment of active early childhood vocabulary gives information about language development. Parents assessment is reliable until about 2 years. Studies show that children aged 1 year 6 months have an average active vocabulary of dozens of words. Though individual variation is wide, most children possess far more than a few words. Current screening practice may miss children with language disorders. Support given from early on in child s own environment diminishes challenges and prevents potential later problems, e.g. difficulties in learning and in social relationships. M. Asikainen ja S. Hannus