Koukkuniemi, asemakaavan muutos

Espoon kaupunki Koukkuniemi, asemakaavan muutos 311306 Luontoselvitys 2015 Luontotieto Keiron Oy 27.11.2015

Koukkuniemi luontoselvitys 2015 Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, Aino Aspiala/Katariina Peltola Luontotieto Keiron Oy 2015 Anu Luoto, Tuomas Seimola, Susanna Pimenoff

Sisällysluettelo 1 Johdanto... 1 2 Selvitysalueen sijainti... 1 3 Taustatiedot... 2 4 Kartoitusmenetelmät... 2 4.1 Elinympäristöjen ja kasvillisuuden kartoitus... 2 4.2 Pesimälinnuston kartoitus... 2 4.3 Lepakoiden kartoitus... 2 4.4 Liito-oravakartoitus... 3 4.5 Kohteiden arvottamisen perusteet... 3 4.6 Kohteiden luonnonsuojelullinen arvoasteikko... 3 4.7 Käytetyt lyhenteet... 4 5 Alueen kuvaus... 5 5.1 Elinympäristöt ja kasvillisuus... 5 5.2 Havaittu pesimälinnusto... 6 5.3 Lepakot... 6 5.4 Liito-orava... 7 5.5 Ekologiset yhteydet... 8 6 Tulosten yhteenveto... 10 7 Johtopäätökset ja suositukset... 11 8 Lähteet... 12 Kansikuva: Ojitetun rämeen kookasta mäntypuustoa (AL).

1 Johdanto Espoon kaupunki on kaavoittamassa eteläiseen Espooseen Koukkuniemeen uutta rakentamista Koukkuniementien ja Rantaharjun läheiselle alueelle. Kohde 311306 kuuluu kaupungin Top-hankkeisiin, koska se on osin kaupungin omistamaa maata. Kaavoitusta ollaan käynnistämässä ja tästä tulee laadittavaksi OAS, mutta ensiksi kaupunki halusi selvittää alueen luontoarvoja. Tämän selvityksen tavoitteena on tuottaa kaavoituksen tarpeisiin riittäviä tietoja alueen luonnon nykytilasta ja huomioitavista luontoarvoista. Toimeksiannon työlle antoi maisema-arkkitehti Aino Aspiala Espoon kaupunkisuunnittelukeskuksesta. Ohjausryhmään ovat kuuluneet myös asemakaavainsinööri Sanna Seppänen, maisema-arkkitehti Katariina Peltola kaupunkisuunnittelukeskuksesta ja ympäristöasiantuntija Tia Lähteenmäki Espoon ympäristökeskuksesta. Luontoselvityksen maastotyön ja raportin on laatinut biologi, FM Anu Luoto (kasvit, liito-orava, lepakot ja elinympäristöt). Lepakkohavainnot on tarkistanut lepakkoasiantuntija, FM Eeva-Maria Kyheröinen. Linnuston osalta raportin ja maastotyön on laatinut lintuasiantuntija Tuomas Seimola. Työtä on ohjannut biologi, FM Susanna Pimenoff Luontotieto Keiron Oy:stä. 2 Selvitysalueen sijainti Koukkunimen selvitysalue sijaitsee Etelä-Espoossa Matinkylän kaupunginosassa. Selvitysalue rajautuu etelässä Koukkuniementiehen ja lännessä Rantaharju nimiseen tiehen. Idässä rajana on asutusalue. Selvitysalueen pohjoispuolella on täyttömäestä luotua virkistysaluetta ja kuntorata. Kohteen pinta-ala 1,7 hehtaaria. Kuva 1 Koukkuniemen selvitysalueen sijainti punaisella ympyrällä. 1

3 Taustatiedot Koukkuniemen selvitysalueelta oli tiedossa aiempia liito-oravahavaintoja. Selvitysalueelle ulottui pohjoisesta liito-oravan ydinaluerajaus, joka oli tehty Espoonlahden ja Matinkylän alueiden liito-oravien kulkuyhteyksien selvityksen yhteydessä 2013 (Ympäristötutkimus Yrjölä 2013). Alue on tuolloin kuulunut kahden radiopannalla varustettuun liito-oravauroksen, Roopen ja Villen, elinpiiriin. Lisäksi alueelta on tehty papanahavaintoja vuonna 2014 (Esa Lammi). Eteläisen Espoon liito-oravan ekologisia yhteyksiä on tarkasteltu kaupunkisuunnitteluvirastossa puuston korkeuksiin perustuvan pistepilven avulla. Kaava-aluetta koskevia luontoselvityksiä ei ollut tiedossa. 4 Kartoitusmenetelmät 4.1 Elinympäristöjen ja kasvillisuuden kartoitus Alueen maastotyöt tehtiin toukokuussa 13.5.2015. Lisäksi kasvillisuuteen kiinnitettiin huomiota lepakkokartoitusten aikana. Maastokartoitus tehtiin jalan ja sen yhteydessä alue kuvioitiin elinympäristöjen perusteella elinympäristötyyppeihin. Maastokarttana käytettiin Espoon kaupungin laatimaa vektoripohjaista kantakarttaa mittakaavassa 1:1000. Kuvioiden rajaamisessa käytettiin apuna GPSpaikanninta, jolta siirrettiin lokitiedot paikkatieto-ohjelmaan. 4.2 Pesimälinnuston kartoitus Selvitysalueen pesimälinnusto selvitettiin Koskimiehen ja Väisäsen (1988) kuvaamaa kartoitusmenetelmää soveltaen. Maalintujen selvittämiseksi alueella käytiin kahdesti kevään ja kesän aikana. Kartoituskäynnit suoritettiin 16.5. ja 8.6.2015 Tuomas Seimolan toimesta. 4.3 Lepakoiden kartoitus Lepakkokartoituksessa on sovellettu kirjallisuudessa esiteltyjä menetelmiä. Perustietoja lepakkokartoituksen menetelmistä antavat esimerkiksi Mitchell-Jones & McLeish (2004) ja Sierla ym. (2004). Suomen lepakkotieteellinen yhdistys on laatinut oman ohjeistuksensa lepakkoselvityksen tekemistä varten (SLTY 2012). Tässä selvityksessä lepakoita havainnoitiin öisin ns. aktiividetektorin, eli ultraääniilmaisimen (Pettersson Elektronik D240X), avulla. Useimmat havaitut lepakoiden kaikuluotausäänet nauhoitettiin digitaalisella Roland R-09HR tallentimella. Kuljetut reitit ja havaintopisteet tallennettiin GPS- paikantimella (Garmin GPS 62S). Lajit tunnistettiin joko maastossa tai jälkikäteen analysoimalla nauhoitettuja ääniä tietokoneella BatSound -ohjelmalla. Kartoituskierroksia oli kolme: 4.6., 2.7. ja 12.8.2015. Kartoittajana toimi kaikilla kierroksilla Anu Luoto. 2

4.4 Liito-oravakartoitus Liito-oravan esiintyminen todetaan ulostepapanoiden perusteella. Maastossa etsitään papanoita liito-oravien suosimien suurten puiden, yleensä kuusten ja haapojen juurilta. Maastotyö tehdään papanoiden löytämisen kannalta parhaiten soveltuvaan aikaan keväällä. Maastokartoitus tehtiin 13.5.2015. Kartoitusajankohta oli hyvä ja papanat olivat siihen aikaan puiden juurilla selvästi näkyvillä. Kartoitus tehtiin jalan GPSpaikanninta hyödyntäen. Maastotyön teki FM Anu Luoto. Maastokarttana käytettiin Espoon kantakarttaa mittakaavassa 1:1 000. Kohteiden rajaamisessa käytettiin apuna GPS-paikanninta, jolta siirrettiin tiedot paikkatietoohjelmaan. 4.5 Kohteiden arvottamisen perusteet Luonnonsuojelullisesti arvokkaiden kohteiden valintaperusteina ovat seuraavat tekijät: luonnonsuojelulain suojeltu luontotyyppi (LsL 29 /LsA 10 ) erityisesti suojeltavan lajin esiintymä (LsL 47 /LsA 23 ) luontodirektiivin liitteen IV(a) lajin esiintymä (LsL 49 /LsA 24 ) metsälain erityisen tärkeä elinympäristö (MeL 10 /MeA 7 & 8 ) vesilaissa mainittu luontotyyppi (VesL 2. luku 11 ) arvokas vesialue tai virtavesi perinnemaiseman luontotyyppi geologisesti arvokas muodostuma uhanalaisen ja silmälläpidettävän lajin esiintymä (Rassi ym. 2010) uhanalainen luontotyyppi (Raunio ym. 2008) muu luonnonsuojelullisesti arvokas kohde, kuten vanha tai runsaasti lahopuuta sisältävä metsä, mahdollinen METSO-ohjelman kohde LAKU-kriteerit täyttävä kohde (Uudenmaan liitto 2012) 4.6 Kohteiden luonnonsuojelullinen arvoasteikko 5 Valtakunnallisesti arvokas kohde. Kansallinen arvo on kohteella, jossa esiintyy erittäin uhanalainen laji tai elinympäristö. Kohde voi myös olla ainutlaatuinen. Arvokas elinympäristöjen kokonaisuus, joka luo edellytykset runsaalle ja erikoistuneelle lajistolle, voi olla kansallisesti arvokas. Luonnonarvojen säilyttäminen vaatii suojelualueen perustamista. 4 Maakunnallisesti arvokas kohde, jos ympäristö on maakunnallisesti harvinainen ja luonnoltaan arvokas. Siinä esiintyy uhanalainen laji tai lajeja, edustavaa arvokasta tai uhanalaista elinympäristöä tai luonnontilaisuus luo edellytykset useille harvinaisille lajeille. Luonnonarvojen säilyttäminen vaatii yleensä suojelualueen perustamista. Maakunnallisen arvon määrittämisessä on käytetty avuksi Luonnonympäristön arvottamisen kriteeristö Uudellamaalla julkaisua (Uudenmaan liitto 2012). 3

3 Paikallisesti erittäin arvokas kohde, jos ympäristö on tavanomaisesta poikkeava, mutta ei kuitenkaan ainutlaatuinen. Harvinainen laji, lajirikkaus, arvokas elinympäristö tai hyvä luonnontila voivat tuoda ympäristölle tämän arvon. Kohteella on sellaisia luonnonarvoja, jotka yleensä vaativat selviä rajoituksia alueen maankäyttöön. 2 Paikallisesti arvokas kohde. Kohteella on jonkin verran luonnonarvoja, jotka yleensä voi helposti säilyttää, vaikka aluetta käytetään normaalisti rakentamiseen tai metsänhakkuisiin. Kohteiden sijainnin voi merkitä kaavaan informatiivisena merkintänä, jotta se tulee paremmin huomioitua maankäytössä. 1 Joitakin luontoarvoja, eli tavanomaista luontoa edustava kohde. Ei rajoituksia normaaliin rakentamiseen tai maankäyttöön. 0 Ei erityisiä luontoarvoja, jos ympäristö on muokattu ja luonnontila muuttunut. Vähäarvoinen tai tuhoutunut kohde. 4.7 Käytetyt lyhenteet Raportissa on käytetty seuraavia lyhenteitä: LsL LsA MeL MeA VesL EU-D1 CR EN VU NT SV METSO LAKU luonnonsuojelulaki luonnonsuojeluasetus metsälaki metsäasetus vesilaki lintudirektiivi äärimmäisen uhanalainen erittäin uhanalainen vaarantunut silmälläpidettävä Suomen vastuulaji Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelma luonnonympäristöjen arvottamisen kriteeristö Uudellamaalla 4

5 Alueen kuvaus Espoon kaupunkisuunnittelukeskus 5.1 Elinympäristöt ja kasvillisuus Alue on jaettu elinympäristöihin, jotka esitetään kuvassa 2. Koukkuniemen selvitysalue on suurelta osin ojitettua suota. Kuvio 1 on pysäköintialuetta, jossa on puistoistutuksia. Kuviolla 2 on isovarpurämettä, jossa kasvaa hyvänkokoista mäntyä. Rämevarvuista esiintyy suopursua ja juolukkaa. Sarkaojat ovat melko matalia, mutta reunaojat kuivattavat vielä aluetta. Kuviolla 3 on rehevä korpi. Isossa reunaojassa on ollut koko kesän runsaasti vettä. Korpi on luontotyypiltään kosteaa saniaiskorpea. Keskikokoinen puusto muodostuu terva- ja harmaalepistä ja suurista koivuista sekä muutamista pienistä kuusista. Korvessa kasvaa myös luhtaisuutta ilmentävää suovehkaa sekä kurjenjalkaa. Kuvio 4 on tuoretta kangasmetsää, joskin osittain muuttunutta ihmistoiminnan seurauksena, etenkin Rantaharju tien reunalla. Puuston muodostavat pääosin keskikokoiset kuuset ja muutamat haavat. Aluskasvillisuus on tyypillistä tuoreelle kangasmetsälle mustikka on valtalajina. Kuvion länsireunalla pengerryksellä kasvaa lähinnä vuohenputkea ja vadelmaa. Kuvio 5 on karua heinävaltaista avokalliota, jossa kasvaa pienikokoisia kalliomäntyjä. Kuva 2. Koukkuniemen elinympäristöt sekä pesimälinnuston metsäympäristöjen ilmentäjät. 5

5.2 Havaittu pesimälinnusto Espoon kaupunkisuunnittelukeskus Koukkuniemen selvitysalueen linnusto koostui suurimmaksi osaksi tavallisista suomalaisista metsälinnuista sekä asutuksen piirissä viihtyvistä lajeista. Koukkuniemen selvitysalueelta tavattiin yhteensä 19 lajia, jotka ovat pikkuvarpusta lukuun ottamatta tyypillisiä eteläisen Suomen metsälajeja. Metsäympäristöjen tilaa ilmentävistä lajeista on esitetty (kuva 2) peukaloinen ja sirittäjä. Peukaloinen suosii reheviä vanhempia metsiä. Sirittäjä suosii valoisia vanhempia ja reheviä lehtipuuvaltaisia sekametsiä, mutta laji esiintyy myös havupuuvaltaisissa vanhemmissa metsissä. Erityisesti laji suosii lehtokorpia, joissa sen tiheydet ovat yleensä suurimmillaan (Luontotieto Keiron 2013). Molempien lajien reviirit sijaitsivat selvitysalueen rehevän korven ympäristössä kuviolla 3. Selvitysalueella pesineet tai reviiriä pitäneet lintulajit on esitetty kokonaisuudessa alla olevassa taulukossa 1. Taulukko 1 Koukkuniemen selvitysalueen havaittu pesimälinnusto vuonna 2015. Suomenkielinen nimi Tieteellinen nimi Status reviirit Sepelkyyhky Rautiainen Punarinta Columba palumbus Prunella modularis Erithacus rubecula Peukaloinen Troglodytes troglodytes metsäilmentäjä 1 Mustarastas Punakylkirastas Lehtokerttu Turdus merula Turdus iliacus Sylvia borin Sirittäjä Phylloscopus sibilatrix NT/metsäilmentäjä 1 Pajulintu Hippiäinen Harmaasieppo Kirjosieppo Kuusitiainen Sinitiainen Talitiainen Pikkuvarpunen Peippo Viherpeippo Vihervarpunen Phylloscopus trochilus Regulus regulus Muscicapa striata Ficedula hypoleuca Parus ater Parus caeruleus Parus major Passer montanus Fringilla coelebs Carduelis chloris Carduelis spinus 5.3 Lepakot Koukkuniemen selvitysalueella tehtiin havaintoja sekä pohjanlepakosta että siipoista. Havaintomäärät olivat melko vähäiset: yhteensä 10 havaintoa, jotka esitetään kuvassa 3. Alueelle on rajattu lepakoiden käyttämä alue, jolle suurin osa havainnoista keskittyy. Lisäksi pohjanlepakoita saalisteli pysäköintialueella, jossa ne myös nähtiin heinä- ja elokuun kartoituskäynneillä. Lepakoiden päiväpiiloista tai lisääntymispaikasta ei tehty suoria havaintoja. Lepakot voivat päivehtiä puun koloissa tai kaarnanraoissa. Lepakoille levähtämiseen sopivaa puustoa on kuviolla 3 ja 4 (ks. kuva 2). 6

Kuva 3 Koukkuniemen lepakkohavainnot sekä lepakoiden käyttämä alue 5.4 Liito-orava Koukkuniemen pieneltä selvitysalueelta oli tiedossa Esa Lammin liitooravahavaintoja vuodelta 2014. Kevään 2015 maastokäynnillä papanoita löytyi yhteensä neljältä haavalta, joista yhdeltä hyvin runsaasti (satoja papanoita). Papanahavainnot sijoittuvat samalle alueelle kuin vuonna 2014. Alueelle on rajattu papanalöydösten ja sopivan metsän perustella liito-oravan ydinalue. Rajauksen pinta-ala on noin 0,3 hehtaaria. Rajauksen pohjoispuolella selvitysalueen ulkopuolella liito-oravalle soveltuva metsä jatkuu, eikä tätä ole sisällytetty rajaukseen. Rajattu ydinalue on osa liito-oravan laajempaa elinpiiriä. Runsaat papanalöydökset viittaavat siihen, että tämä ydinalue on ollut aktiivisessa käytössä. Alueen haavoista ei löydetty tarkoista etsinnöistä huolimatta koloa, mutta on mahdollista, että jossakin kuusessa on risupesä. Aiempia liito-oravahavaintoja on tältä selvitysalueelta pohjoiseen ja koilliseen vuosilta 2013 ja 2014 (ks. kuva 5). Liito-oravan elinpiiri sijoittuu Rantametsän- ja Koukkuniemenpuiston alueille, etenkin täyttömäen poh- 7

joispuolelle. Alueella ovat liikkuneet radiopantaseurannassa liito-oravaurokset Roope ja Ville (Ympäristötutkimus Yrjölä 2013, s. 14-15). Liito-orava pystyy liikkumaan tällä hetkellä selvitysalueen sisällä sekä sen ulkopuolella useita reittejä. Kauempana selvitysalueesta yhteydet muuttuvat katkonaisiksi asutuksen vuoksi. Kuva 4 Koukkuniemen havaitut papanapuut ja rajattu liito-oravan ydinalue. 5.5 Ekologiset yhteydet Koukkuniemen selvitysalueen kautta kulkee liito-oravan ekologinen yhteys (kuva 5). Selvitysalueelta on yhteys etelään Koukkuniementien yli Matinlahden rantaan. Rantapuustoa pitkin liito-oravan on mahdollista liikkua sekä itään että länteen. Rajatulta ydinalueelta itään kulkee puustoinen yhteys selvitysalueen reunassa. Tämä yhteys kulkee viheralueella yhdistäen Koukkuniemenpuiston ja selvitysalueen liito-oravan ydinalueet. 8

Kuva 5 Aiemmat liito-oravahavainnot ja rajaukset Koukkuniemestä sekä ekologiset yhteydet. Vuonna 2015 rajaaminen kohdistettiin yksinomaan kaava-alueelle, eikä ulkopuolta kartoitettu. 9

6 Tulosten yhteenveto Espoon kaupunkisuunnittelukeskus Kasvillisuus oli tavanomaista eikä erillistä putkilokasvien lajilistaa laadittu. Uhanalaisia kasvilajeja ei havaittu. Kuvion 3 pienialainen saniaiskorpi on erittäin uhanalainen (EN) luontotyyppi. Korven arvoa laskee ojituksen vuoksi muuttunut luonnontila. Kuvio 3 saniaiskorpi on myös metsälain 10 mukainen erityisen tärkeä elinympäristö, rehevä korpi. Tämä on arvotettu paikallisesti arvokkaaksi (kuva 6). Luonnonsuojelulain 29 luontotyyppejä ei esiintynyt selvitysalueella. Vesilain mukaisia luontotyyppejä ei esiintynyt alueella. Lintulajeja havaittiin yhteensä selvitysalueella 19. Uhanalaisia lajeja ei tavattu eikä myöskään lintudirektiivin liitteen I lajeja. Silmälläpidettävistä NT lajeista havaittiin sirittäjä. Kuviolla 3 havaittiin vanhemman rehevän metsän suosijoista peukaloinen ja silmälläpidettävä sirittäjä. Lepakoista havaittiin kolme lajiryhmää, jotka olivat siippalaji, viiksisiippalaji sekä pohjanlepakko. Kaikki lepakot ovat luontodirektiivin IV liitteen lajeja. Päiväpiiloista tai lisääntymispakoista ei tehty havaintoja. Alueella ei myöskään ole talvehtimiseen soveltuvaa paikkaa. Havaituista lepakkolajeista mikään ei ole uhanalainen. Liito-oravan asuttamia metsiköitä löytyi yksi (kartta 5), joka on tulkittu ydinalueeksi. Rajattu ydinalue on luonnonsuojelulain 49 mukainen lisääntymis- ja levähdyspaikka, joka tulee säilyttää. Liito-orava on vaarantunut laji. Kuva 6 Koukkuniemen luontoarvot vuonna 2015. 10

Kuva 7 Suositukset luontoarvojen ja ekologisten yhteyksien huomioimiseksi. 7 Johtopäätökset ja suositukset Koukkuniemen selvitysalue on alle kaksi hehtaaria ja se sijoittuu Rantametsän puistoalueen reunalle. Alue on suurelta osin entistä rämesuota, joka on ojituksen myötä muuttunut turvekankaaksi. Alueen länsiosassa on vielä pienialaisesti jäljellä rehevää saniaiskorpea. Muutoin alue edustaa varsin tavanomaista luontoa. On suositeltavaa säilyttää luonnontilaisina paikallisesti arvokkaaksi arvioidut kuviot 3 ja 4 (kuva 6 ja 7). Linnusto alueella on pääosiltaan hyvin tavanomainen. Selvitysalueelta tehtiin joitakin lepakkohavaintoja. Alue ei kuitenkaan ole erityisen merkittävä lepakoiden kannalta. Selvitysalueella on liito-oravan ydinalue, joka oli asuttu edelleen vuonna 2015. Liito-oravan käyttämä ydinalue kuvassa 5 on luonnonsuojelulain 49 tiukasti suojelema lisääntymis- ja levähdyspaikka, jota ei saa heikentää tai hävittää. Ydinalueelle on rajattu kuvassa 7 myös puskurivyöhyke. Liito-oravan osalta tulee kaavoituksessa lisäksi huomioida myös toimivien puustoisten yhteyksien säilyminen Koukkuniemen ydinalueiden välillä sekä Matinlahden rantaan. Säilytettäviä ekologisia yhteyksiä pitää olla vähintään kaksi. Yhteyksien suunta on sitova, mutta sijaintia voi suunnittelun yhteydessä tarkentaa, huomioiden liito-oravan kannalta riittävän puuston säilymisen. 11

Rakentaminen on suositeltavinta sijoittaa selvitysalueen itäreunalle nykyiselle pysäköintialueelle ja sen välittömään läheisyyteen. Suojavyöhyke arvokkaiden kuvioiden reunaan tulisi olla vähintään 5-10 metriä, jolle rakentamisen massat eivät saa levitä. Tarvittava suojavyöhyke on sisällytetty suosituskarttaan 7. Suojavyöhykkeestä huolimatta alueen rakentamista tulee aiheutumaan reunavaikutusta, joka leviää pieneen säästettävään metsikköön. Tarkemmassa suunnittelussa pitäisi tavoitella ydinalueen puuston elinvoimaisuuden säilyttämistä ja huomioida myös puuston vesiolosuhteet. 8 Lähteet Hunt, L. 2012: Bat surveys. Good Practice Guidelines. Bat Conservation Trust. 96 s. Koskimies, P. & Väisänen, R. A. 1988: Linnustoseurannan havainnointiohjeet. 2., uusittu painos. Helsingin yliopiston eläinmuseo, Helsinki. Luontotieto Keiron 2013: Haltialankorpi hoito- ja käyttösuunnitelma 2013-2023. Helsingin kaupungin ympäristökeskus, julkaisematon. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 685 s. Raunio, A., Schulman, A. ja Kontula, T. (toim.). 2008: Suomen luontotyyppien uhanalaisuus. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Suomen ympäristö 8/2008. Osat 1 ja 2. 264 + 572 s. Sierla, L., Lammi, E., Mannila, J. & Nironen, M. 2004: Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa. Suomen Ympäristö 742. Ympäristöministeriö. 113 s. SLTY 2012: Suomen lepakkotieteellinen yhdistys ry:n suositus lepakkokartoituksista luontokartoittajille, tilaajille ja viranomaisille. URL: http//www.lepakko.fi/docs/slty_lepakkokartoitusohjeet.pdf Uudenmaan liitto 2012: Luonnonympäristöjen arvottamisen kriteeristö Uudellemaalle (LAKU). Uudenmaan liiton julkaisuja E199-2012. 54 s. ISBN 978-952-448-342-1. Ympäristötutkimus Yrjölä Oy 2013: Espoonlahden ja Matinkylän suuralueiden liito-oravaelinympäristöjen ja yhteyksien kartoitus 2012-2013. Tutkimusraportti 28.8.2013. 12