Aikuinen oppijana haasteita ja mahdollisuuksia Teemaryhmäsarja 2 Ohjaaja vallan käyttäjänä ohjaustilanteissa onnistuuko dialogisuus? Kirsti Vänskä Aikuisten ja projekti-organisaation oppiminen järjestelmä- ja toimintatapojen kehitysprojektissa Eija Lehmonen Turun yliopisto Ammatillisen erityisopettajankoulutuksen laadun kehittäminen ammatillisten opettajakorkeakoulujen yhteistyönä Maija Hirvonen Eija Honkanen Haaga-Helia, ammatillinen opettajakorkeakoulu Hanna Ilola TAMK, ammatillinen opettajakorkeakoulu Pirkko Kapanen OAMK, ammatillinen opettajakorkeakoulu Päivi Pynnönen HAMK, ammatillinen opettajakorkeakoulu Aikuisten erityisohjauksen suositukset ammatillisessa aikuiskoulutuksessa Mervi Huttula Ammattiopisto Luovi & Keskuspuiston ammattiopisto
Abstraktit Ohjaaja vallan käyttäjänä ohjaustilanteissa onnistuuko dialogisuus? Kirsti Vänskä Tutkimuksessani (Vänskä 2012) taitavista ohjauksen osaajista ja heidän ohjauskäsityksistään nousi esille erittäin positiivinen käsitys ohjattavasta aktiivisena ja motivoituneena oman elämänsä asiantuntijana. Ohjaajat nostivat esiin ohjattavan ja ohjaajan tasavertaisuuden eli eksistentiaalisen vertaisuuden ohjaustilanteessa. Ohjaustilanteessa ohjauksen osapuolet ovat ihmisinä tasavertaisia, ja ohjauksessa pyritään dialogiin, keskusteluun ja neuvotteluun, samalla puolella olemiseen. Korostaessaan ohjauksen tasavertaisuutta, osaavat ohjaajat eivät tunnistaneet vallan käyttöä ohjaustilanteissa. Ohjaustilanteen tekee haastavaksi se, että se voi olla sekä symmetrinen että asymmetrinen Jos ohjaaja ei tiedosta ohjaustilanteen asymmetrisyyttä, hänen voi olla myös vaikea tunnistaa omaa vallan käyttöään. Ohjaustilanne ei ole rakenteeltaan tasavertainen, vaan se on kognitioiltaan, emootioiltaan ja institutionaalisesti asymmetrinen. Organisaation edustajana ohjaajalla on juridiseettinen, institutionaalinen valta ohjaustilanteessa. Hänellä on käytössään instituution, organisaation ja lainsäädännön antama valta ja reunaehdot. Ohjaustilanne saattaa olla asymmetrinen vuorovaikutusvallan ja statusilmaisun suhteen. Pahimmillaan ohjaajan ja ohjattavan vuorovaikutus on kapeutunut. Ohjaajalla on yleensä ohjattavaa enemmän substanssi-, kokemus- ja menetelmäosaamista eli ohjaustilanne on kognitiivisesti, episteemisesti asymmetrinen. Ohjaustilanteessa puheena olevat asiat ja vuorovaikutus liittyvät yleensä ohjattavan elämis- ja merkitysmaailmaan., jolloin ohjaustilanne on myös emotionaalisesti asymmetrinen. Valta on kuitenkin läsnä oleva ilmiö ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa - siis myös ohjauksessa. Ohjaustilanteessa pyritään dialogisuuteen ja samalla puolella olemiseen. Sen edellytyksenä on ohjaustilanteen osapuolten vastuun ottaminen
ohjauksen onnistumisesta. Miten ohjaajat voisivat tunnistaa ohjaustilanteissa yhtäältä tasavertaisuuden ihmisinä ja toisaalta ohjaustilanteen rakenteen asymmetrian ja vallan käytön? Mitä valta ja vastuu merkitsevät ohjauksessa? Asymmetrian sekä vallan ja vastuun tunnistamisesta ja tiedostamisesta ohjaustilanteessa on apua mahdollisimman dialogisen ohjaussuhteen rakentamisessa aikuisten oppijoiden ohjauksessa. Avainsanat: ohjaustilanne, tasavertaisuus, asymmetria, valta, vastuu Aikuisten ja projekti-organisaation oppiminen järjestelmä- ja toimintatapojen kehitysprojektissa Eija Lehmonen Turun yliopisto Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää miten ja mitä tieto- ja viestintäteknologiaorganisaatio (=ICT-organisaatio) oppii järjestelmien ja toimintatapojen kehitysprojektissa. Tutkimuksen tavoitteena on saada tietoa miten kehitysprojektiin osallistuneet henkilöt ovat kokeneet projektin ensimmäisen vaiheen vaikuttaneen omaan ja organisaation oppimiseen. Samalla halutaan selvittää missä on onnistuttu ja mitä olisi voinut tehdä toisin. Aiheesta ei löytynyt täysin vastaavia aikaisempia tutkimuksia. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen. Aineisto kerättiin haastattelemalla kuutta järjestelmien ja toimintatapojen kehitysprojektiin osallistunutta henkilöä. Haastattelut toteutettiin yksilöhaastatteluina teemahaastattelua apuna käyttäen. Tutkimuksen teoriaosassa käsiteltiin aikuisten oppimista, organisaation oppimista ja kerrottiin muutamista samantyyppisistä järjestelmä- ja toimintatapojen kehitysprojekteista. Tutkimuksessa tuli esiin, että aikuiset oppivat parhaiten ryhmässä. Aikaisempi tieto ja kokemus, hyvä ilmapiiri, motivaatio ja sitoutuminen edistävät oppimista. Kiire, ongelmat tiedonkulussa ja epäselvät roolit ja vastuut organisaatiossa koettiin oppimisen esteiksi. Projektin onnistumisina koettiin myönteinen ilmapiiri ja se, että on oppinut uutta muilta projektin jäseniltä. Projektin kehityskohteissa tuli esille
suunnitelmallisuuden puute, tavoiteaikataulun venyminen ja kuten myös oppimisen esteissä, ongelmat tiedonkulussa ja epäselvyydet rooleissa ja vastuissa. Tutkimuksen tulosten perusteella aikuisten ja organisaation oppimisen ja projektin onnistumisen avaimet ovat: hyvä suunnittelu, hyvä ilmapiiri, motivaatio, sitoutuminen, ryhmässä oppiminen, selkeät roolit ja vastuut, hallittu tiedonjakaminen, hallittu ajankäyttö. Tutkimuksen tuloksissa korostuivat erityisesti tiedonkulun, aikataulutuksen ja epäselvien roolien ja vastuiden vaikutus oppimiseen ja projektin onnistumiseen. Avainsanat: aikuisten oppiminen, oppiva organisaatio, järjestelmä- ja toimintatapojenkehitysprojekti Ammatillisen erityisopettajankoulutuksen laadun kehittäminen ammatillisten opettajakorkeakoulujen yhteistyönä Maija Hirvonen Eija Honkanen Haaga-Helia, ammatillinen opettajakorkeakoulu Hanna Ilola TAMK, ammatillinen opettajakorkeakoulu Pirkko Kapanen OAMK, ammatillinen opettajakorkeakoulu Päivi Pynnönen HAMK, ammatillinen opettajakorkeakoulu Erityispedagogiikassa on tapahtunut kansainvälisesti ja kansallisesti merkittäviä painopisteen muutoksia kaikilla koulutusasteilla. Sen sijaan että korostetaan erillisiä, tietylle ryhmälle kohdistettavia erityisiä palveluja tavoitteena on inklusiivinen koulutus. Käsitteenä se sisältää erityisopetuksen käytännön järjestelmän lisäksi ennen kaikkea uudenlaisen ajattelutavan, jossa korostuvat kaikille tasavertaisesti opiskelun oikeudet ja esteettömyys.
Edellä mainituista kehityslinjojen muutoksista johtuen ammatillisen erityisopettajan työ on murrosvaiheessa. Ammatillinen erityisopettajankoulutus on ammatillisina erityisopettajina toimiville tai näihin tehtäviin aikoville tarkoitettua opettajien jatkokoulutusta. Ammatilliset erityisopettajat voivat toimia ammatillisten erityisoppilaitosten, ammatillisten oppilaitosten, aikuisoppilaitosten ja ammattikorkeakoulujen erityisopetus- ja asiantuntijatehtävissä. Ammattiin kouluttamisen lisäksi erityisopetuksessa painottuvat valmentava ja kuntouttava opetus ja ohjaus sekä opetukseen liittyvät kehittämis-, ohjaus- ja tukitehtävät. Ammatillisen erityisopettajankoulutuksen laajuus on 60 opintopistettä. Koulutuksen lähtökohtana on oman opettajuuden ja oman työn kehittäminen erityispedagogiikan näkökulmasta. Vuosikymmenten kuluessa erityisopettajan asema ja tehtävät ovat vaihdelleet ammatillisen erityisopetuksen toimintaympäristöissä. Viimeaikaisten tutkimusten ja selvitysten mukaan ammatillisen erityisopettajan työ on laajentunut mm. aikuiskoulutukseen ja korkeakouluihin. Lisäksi ammatillinen tehtäväkuva on monimuotoistunut (Kaikkonen, 2010; Jauhola & Miettinen 2012). Muutos integraatiosta inklusiiviseen ammatilliseen koulutukseen vaatii vielä paljon ponnisteluja ja muun muassa ammatillisen erityisopetuksen osaamisen uudelleen tarkastelua. Tässä muutoksessa korostuvat ammatillisten opettajakorkeakoulujen välinen yhteistyö ja sen merkitys ammatillisen erityisopettajankoulutuksen kehittämisessä. Ammatillisen erityisopettajankoulutuksen laatusuositukset laadittiin yhteistyössä vuosien 2011 2012 aikana. Työskentelyä varten perustettiin työryhmä, jossa olivat mukana Haaga-Helia, HAMK, JAMK, OAMK ja TAMK. Työryhmä suunnitteli ja toteutti prosessin, joka perustui ammatillisen erityisopetuksen eri sidosryhmien kuulemiseen, heidän kanssaan keskusteluun nykytilanteesta ja tulevaisuuden näkymistä. Sidosryhmätapaamisten pohjalta työryhmä laati koosteen jatkotyöskentelyn tueksi. Laatusuosituksen tehtävänä on tukea ammatillisia opettajakorkeakouluja erityisopettajankoulutuksen kehittämisessä sekä kannustaa toiminnan ja tulosten laadun jatkuvaan parantamiseen. Laatusuositus on tarkoitettu erityisopettajankoulutuksen kehittämisvälineeksi ja sen tehtävänä on nostaa esiin
inklusiivisen ammatillisen koulutuksen kannalta keskeisiä asioita ja linjauksia kehittämistyön tueksi. Suosituksessa ei esitetä valmiita toimintamalleja, vaan kannustetaan toiminnan kehittämiseen yhteistyössä. Laatusuosituksella halutaan kannustaa ammatillisia opettajakorkeakouluja kokemusten vaihtoon, hyvien käytäntöjen tunnistamiseen ja hyödyntämiseen sekä toisilta oppimiseen ja yhteiseen kehittämiseen. Laatusuosituksen mukaisesti Ammatillisten opettajakorkeakoulujen erityisopettajankoulutusten välinen yhteistyö on jatkunut vuodesta 2012 lähtien työryhmätyöskentelyn muodossa. Työryhmien tavoitteena on jatkaa suositukseen teemoja konkreettiseksi toiminnaksi. Tällä hetkellä toimivia yhteistyöryhmiä ovat Ammatillisen erityisopettajankoulutusten verkosto- ja kehittämistyön ryhmä Ammatillisen erityisopettajankoulutusten pedagogisen kehittämistyön ryhmä Ammatillisen erityisopettajankoulutusten valinta- ja markkinointityöryhmä Ammatillisen erityisopettajankoulutusten pedagogisten opintojen työryhmä. Aikuisten erityisohjauksen suositukset ammatillisessa aikuiskoulutuksessa Mervi Huttula Ammattiopisto Luovi & Keskuspuiston ammattiopisto Osana valtakunnallista Opin Ovi-verkostoa toimi LAITURI-projektin koordinoima Erilaiset oppijat -teematyöryhmä, jonka jäsenet edustivat laajasti aikuiskoulutuksen ja -ohjauksen asiantuntijoita. Kesällä 2013 valmistui raportti työryhmän kokoamista aikuisten erityisohjaukseen liittyvistä suosituksista. Työryhmä halusi nostaa esille aikuisuudessa kohdattavien oppimiseen vaikuttavien monimuotoisten tekijöiden (kuten elämänhallinnan tai oppimisen vaikeudet, mielenterveydelliset kysymykset) haasteita, jotka liittyvät vahvasti elinikäiseen oppimiseen ja sen toteutumiseen. Raportissa tarkastellaan erityisesti aikuiskoulutusta koskevaa lainsäädäntöä. Työryhmän yhteiseksi tahtotilaksi nousi toive, että koulutuksen järjestäjille asetetaan selkeät velvoitteet erityisohjauksen palveluiden järjestämiseksi. Lisäksi velvoittavia säädöksiä tarvitaan ohjauspalveluiden järjestämiseksi hakevan toiminnan osaalueelle. Suositusten tavoitteena on kuvata erityisohjauksen nykytilaa
aikuiskoulutuksen kentällä ja nostaa esille asiakaslähtöisyyteen ja erityisohjauksen toimivuuteen vaikuttavia tekijöitä. Laki ammatillisesta aikuiskoulutuksesta ei tunne erityisopetuksen käsitettä, jonka vuoksi termin käyttöä on systemaattisesti vältetty. Vaikka termillä ei ole virallista asemaa, niin se ei poista aikuisten erityisohjauksen tarvetta. Yty-hankkeessa tuotetussa selvityksessä (1/2013) erityisestä tuesta ammatillisessa aikuiskoulutuksessa havaittiin, että koulutuksen järjestäjät tiedostavat aikuisten erityisen tuen tarpeen, mutta heillä ei välttämättä ole taloudellisia tai osaamiseen liittyvää resurssia järjestää ja toteuttaa tukitoimia. Elinikäisen oppimisen, yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon näkökulmasta erityisen tuen tarpeen tunnistamiselle ja sen edellyttämille tukitoimille tulisi olla lakisääteinen järjestelmä ja rahoituksen perusteet eri koulutusmuodoissa. Oppijan erityisen tuen tarpeet eivät useinkaan poistu, vaan muuttavat muotoaan tai monistuvat vuosien aikana. (Ilola 2008, 23.) Suositustyöhön osallistui Erilaiset oppijat -teematyöryhmän raporttityöryhmän toimijoiden ohella Opetus- ja Kulttuuriministeriön rahoittaman YTY yksilöllisten opinpolkujen toteuttaminen yhteistyössä -hankkeen toimijoita. Suositusta tukee OAJ:n Aikuisopettajien liitto AKOL ry. Avainsanat: ammatillinen aikuiskoulutus, aikuisten erityisohjaus, elinikäinen oppiminen, koulutuksen järjestämismuodot