Kallahdenniemen luontoselvitys ja maankäytön luontovaikutukset Ympäristösuunnittelu Enviro Oy Alleco Ky Tammikuu 2003
Kallahdenniemen luontoselvitys ja maankäytön luontovaikutukset Sisällys 1. Johdanto... 3 2. Suunnittelualue... 3 3. Lähtötiedot ja menetelmät... 4 4. Kasvillisuus ja rantatyypit... 6 4.1. Kallahdenniemen pohjoisosa... 6 4.2. Kallahdenniemen keskiosa... 7 4.3. Leppäniemi... 8 4.4. Ulkoilupuisto Kallahdenniemen uimaranta... 9 4.5. Kallahdenniemen eteläpää... 10 4.6. Rantatyypit... 11 5. Linnusto... 12 5.1. Pesimälinnusto... 12 5.2. Arvokkaimmat pesimälajit... 15 5.2. Muuttolinnusto... 17 6. Muut eläimet... 17 7. Luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaat kohteet... 17 7.1. Kallahden Natura-alue... 18 7.2. Luonnonsuojelualueet... 18 7.3. Arvokkaat kasvillisuuskohteet... 19 7.4. Arvokkaat pesimälinnustokohteet... 21 7.5. Muuttolintujen suosimat alueet... 22 8. Suositukset Kallahdenniemen asemakaavaa ja alueen käyttöön liittyviä hankkeita varten... 23 8.1. Arvokkaiden luontokohteiden huomioon ottaminen kaavoituksessa ja alueen hoitamisessa... 23 8.2. Leppäniemen luontopolku... 25 8.3. Uimarantojen käyttö ja kehittäminen... 26 8.4. Pysäköintialue... 28 8.5. Vesibussiliikenteen järjestäminen... 29 8.6. Kallahdenniemen vesihuoltosuunnitelma... 29 8.7. Rantojen käytön periaatteet... 30 9. Maankäytön luontovaikutukset... 31 9.1. Yleistä... 31 9.2. Kallahdenniemen asemakaava... 31 9.3. Muut suunnitelmat... 32 9.4. Kallahdenniemen asemakaavan vaikutukset luonnon monimuotoisuuteen ja arvokkaisiin luontokohteisiin... 32 9.5. Kallahdenniemen asemakaavan vaikutukset Kallahden niitty-, harju- ja vesialueiden Natura 2000 -alueeseen... 35 10. Lähdeviitteet... 39 Liitteet Liite 1. Kallahdenniemen ympäristön vesikasvillisuus. Liite 2. Kallahdenharjun luonnonsuojelualueen hoito- ja käyttösuunnitelma v. 2003 2012. Liite 3. Kallahden rantaniityn luonnonsuojelualueen hoito- ja käyttösuunnitelma v. 2003 2012. Liite 4. Kallahdenniemen muuttolintulaskennat keväällä 2002. 1
Liitekartat. Liitekartta 1. Kallahdenniemi ja Kallahden niitty-, harju- ja vesialueiden Natura 2000 -alue. Liitekartta 2. Kallahdenniemen inventoidut kasvillisuuskuviot. Liitekartta 3. Kallahdenniemen rantatyypit. Liitekartta 4. Kallahdenniemen arvokkaat luontokohteet. Liitekartta 5. Kallahdenniemen asemakaavan suunnitteluperiaatteet. 2
1. Johdanto Helsingin Vuosaaren edustalla sijaitsevalle Kallahdenniemelle laaditaan asemakaavaa. Kallahdenniemi on mereen työntyvä harju, joka tunnetaan uimarannoistaan ja kauniista harjumaisemistaan. Kallahdenniemi on Helsingin itäosien tärkeimpiä virkistysalueita ja myös luonnonoloiltaan merkittävä alue. Niemellä sijaitsee kaksi kaupungin maille perustettua luonnonsuojelualuetta, Kallahdenharjun ja Kallahden rantaniityn luonnonsuojelualueet. Luonnonsuojelualueiden lisäksi Kallahdenniemeä ympäröivät matalat vesialueet kuuluvat Kallahden niitty-, harju- ja vesialueet -nimiseen Natura 2000 -alueeseen. Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto tilasi yhdessä Helsingin ympäristökeskuksen kanssa Kallahdenniemen asemakaava-alueen luontoselvityksen. Selvitykseen kuului useita osatehtäviä: kaavoitettavan alueen kasvillisuuden ja linnuston selvittäminen, Natura-alueen vedenalaisten luontotyyppien kartoitus, Kallahdenharjun ja Kallahdenniemen rantaniityn luonnonsuojelualueiden hoito- ja käyttösuunnitelmien laatiminen sekä maankäytön luonto- ja Natura-vaikutusten arviointi. Natura-alueen vedenalaisten luontotyyppien inventoinnin teki Alleco Ky, muut osaselvitykset Ympäristösuunnittelu Enviro Oy. Tässä selvityksessä esitellään asemakaava-alueen luonnonolot ja annetaan suosituksia kaavasuunnittelua varten luonnonarvojen säilyttämiseksi. Vedenalaisten luontotyyppien inventoinnista on tehty erillinen selvitys (Alleco Ky 2003), joka on tämän työn liitteenä 1. Luonnonsuojelualueiden hoito- ja käyttösuunnitelmat ovat selvityksen liitteinä 2 ja 3. Maankäytön luontovaikutuksia ja luonnonsuojelualueiden hoidon ja käytön vaikutuksia Natura-alueen luonnonarvoihin on tarkasteltu Kallahdenniemen asemakaavan suunnitteluperiaatteiden (Kaupunkisuunnittelulautakunta 31.10.2002) pohjalta. 2. Suunnittelualue Suunnittelualueena on koko Kallahdenniemi. Kallahdenniemi on 2,1 kilometrin pituinen meren ympäröimä harju, joka jatkuu merelle pinnanalaisena harjumuodostumana (liitekartta 1). Kallahdenniemi on Hyvinkäältä Suomenlahdelle ulottuvan harjujakson uloin osa. Runsaan 300 metrin pituinen ja 80 metrin levyinen männikköinen harjukannas yhdistää Kallahdenniemen mantereeseen. Kannas muodostaa vuonna 1973 perustetun Kallahdenharjun luonnonsuojelualueen. Kannaksen eteläpuolella harjualue on leveämpi, pinnamuodoiltaan vaihteleva ja siihen liittyy useita itään ja länteen suuntautuvia kallioisia niemiä. Niemien väliin jää hiekka- ja ruovikkorantaisia poukamia. Maaperä on moreenia, jonka päällä on hiekkaa ja hietaa. Kallio on huuhtoutunut paikoitelleen esiin moreenin alta. Niemen korkein kohta ulottuu 17 metriä merenpinnan yläpuolelle. Suurin osa Kallahdenniemestä on kuivaa tai tuoretta kangasmetsää. Pääpuulajeina ovat mänty ja kuusi. Lehtimetsiköitä on lähinnä rannoilla. Kallahden eteläpäässä on maankohoamisen synnyttämä alava merenrantaniitty, joka kuuluu vuonna 1993 perustettuun Kallahden rantaniityn luonnonsuojelualueeseen. Suojelualueen länsipuolella on Kallahdenrannan uimaranta, joka on Helsingin suosituimpia uimarantoja. 3
Oman lisänsä Kallahden maisemaan tuovat vanhat soranottoalueet, joita on monin paikoin niemen pohjois- ja keskiosissa. Soranotto on lopetettu 1900-luvun alussa, joten soranottoalueet ovat metsittyneet. Soranoton jäljet erottuvat jyrkkinä rantatörminä ja jyrkkärinteisinä kuoppina. Paikoin harju on kaivettu miltei poikki. Kallahdenniemen keskiosissa on useita asuinrakennuksia sekä kokous- ja opetuskäytössä oleva Osuuspankkiopisto. Vuoden 2001 alussa Kallahdenniemellä asui 51 henkilöä. Huviloita ja loma-asuntoja niemellä on kaikkiaan 50. Niistä suurin osa sijaitsee niemen keskiosissa sekä itään ja länteen suuntuvissa niemissä. Huomattava osa kiinteistöistä on yhteisöjen ja yritysten käytössä. Huvila-alueet ovat kulttuurihistoriallisesti arvokkaita. Kallahdenniemi on osoitettu nykyisessä seutukaavassa virkistysalueeksi, joka on tarkoitettu lähinnä ulkoilua ja virkistyskeskuksia varten. Noin kolmasosa niemen pinta-alasta on rajattu yleiskaavassa kulttuurihistoriallisesti arvokkaaksi. Helsingin kaupunki omistaa Kallahdenniemen maa-alasta noin kaksi kolmannesta. Myös osa vanhoista huviloista on kaupungin omistuksessa. Kallahdenniemen kulttuurihistoria- ja maisemaselvityksessä (Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto 2002) esitellään tarkemmin Kallahdenniemen maisema- ja kulttuurihistoriallisia arvoja. 3. Lähtötiedot ja menetelmät Suunnittelualueella tehtiin keväällä ja kesällä 2002 kasvillisuus- ja linnustoselvitys. Selvitykset kattoivat koko Kallahdenniemen paitsi aidatut yksityisalueet, jotka jätettiin selvitysten ulkopuolelle. Kasvillisuusselvityksessä käytettiin lähtöaineistona Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen tietoja (arvokkaat kasvillisuuskohteet), Uudenmaan ympäristökeskuksen aineistoja (Natura-tietolomakkeet) sekä muita saatavilla olleita selvityksiä (mm. Heikkilä 1988, Helsingin kaupungin rakennusvirasto 2001, Heinonen 2002). Kartta-aineistot saatiin käyttöön kaupunkisuunnitteluvirastosta. Kasvillisuusselvitys tehtiin kuviokartoituksena 20.6. 29.7. Työhön käytettiin kolme maastotyöpäivää. Kartoituksessa rajattiin karttapohjalle (1:4000) kaikki maastossa selvästi ympäristöstään erottuvat kasvillisuuskuviot. Kuvioilta kirjattiin muistiin kasvillisuuden yleis- ja erityispiirteet, kenttä- ja pensaskerroksen valtalajit sekä tavatut harvinaiset ja uhanalaiset lajit. Lisäksi selvitettiin luonnonsuojelulain ja luontodirektiivin mukaisten luontotyyppien ja kasvilajien esiintyminen suunnittelualueella. Tiedossa olleet harvinaisten kasvilajien kasvupaikat ja edustavat kasvillisuuskohteet tarkastettiin. Arvokkaiden kasvillisuuskohteiden luonnontilan muutokset, mahdolliset uhkat ja suojelukeinot arvioitiin. Kasvillisuusselvityksen yhteydessä tarkasteltiin myös alueen rantatyyppejä. Rannat tyypiteltiin maaperän ja kasvillisuuden perustella. Kasvillisuusselvityksen teki FM Esa Lammi Ympäristösuunnittelu Enviro Oy:stä. Kallahdenniemen pesimälinnusto selvitettiin viidellä koko alueen kattaneella kartoituslaskennalla, joista ensimmäinen tehtiin 1.5. ja muut tasaisin välein niin, että 4
kolme laskennoista ajoittui toukokuulle ja kaksi kesäkuulle. Viimeisin laskenta tehtiin 15.6. Laskennat aloitettiin auringonnousun aikaan. Jokainen laskenta kesti noin viisi tuntia. Koko alue tarkastettiin yhden aamun aikana Koskimiehen & Väisäsen (1988) ohjeiden mukaisesti. Erityisen tarkasti tutkittiin luonnonsuojelualueet ja muut entuudestaan arvokkaiksi tiedetyt linnustokohteet. Arvokkaiksi linnustokohteiksi katsottiin Helsingin ympäristökeskuksen lintuatlasselvityksessä arvokkaiksi osoittautuneet alueet (Kallahden ulkoilupuisto, Lähdenokka, Heposaarenniemi, Rivelilahti ja Kuningattarenlahti). Kaikki laskennoissa havaitut linnut merkittiin karttapohjalle. Aidattuja piha-alueita ei tarkastettu (poikkeuksena Osuuspankkiopisto), mutta niillä tavatut linnut (yleensä laulavia koiraita) merkittiin muistiin. Pesiviksi pareiksi tulkittiin havaitut lintuparit tai samalla paikalla vähintään kahdessa laskennassa havaitut laulavat koiraat. Vesilintuparien tulkinta perustuu havaittuihin koiraisiin, naaraisiin tai pareihin laskentaohjeiden (Koskimies & Väisänen 1988) mukaisesti. Käytetyllä laskentamenetelmällä saatiin hyvä yleiskuva Kallahdenniemen pesimälinnustosta ja saatiin selville arvokkaimpien lajien pesimäpaikat. Luonnonsuojelualueiden ja arvokkaiden lintualueiden pesimälinnusto saatiin selvitettyä melko tarkoin. Ensimmäisen pesimälintulaskennan teki FM Esa Lammi ja muut laskennat LuK Pekka Routasuo Ympäristösuunnittelu Enviro Oy:stä. Routasuo tulkitsi laskentakartat ja kirjoitti selvityksen linnustoa käsittelevät osat. Muuttolinnusto. Suunnittelualueeseen kuuluvien vesi- ja ranta-alueiden merkitystä lintujen kevätmuutonaikaisena levähdys- ja ruokailualueena selvittiin lepäilijälaskennoin. Laskennat tehtiin tyyninä tai heikkotuulisina päivinä kaukoputkella sopivista tähystyspaikoilta käsin. Kaikki rannanläheiset vesialueet tarkistettiin saman päivän aikana. Laskentoja tehtiin kaikkiaan kymmenen 20.4. 20.5.2002. Osa alueista tarkastettiin myös pesimälintulaskentojen yhteydessä. Laskennat teki Pekka Routasuo. Kallahdenniemen muuttolinnustosta ei ole aiemmin tehty yhteenvetoa. Vedenalaiset luontotyypit. Kallahdenniemen ympäristön vesikasvillisuutta kartoitettiin sukeltamalla 14. 20.8.2002. Työ tehtiin linjamenetelmällä, jossa tutkittiin 15 rannoilta ulospäin suuntautuvan sukelluslinjan kasvillisuus. Linjoista seitsemän sijaitsi Kallahdenniemen länsipuolella ja kahdeksan itäpuolella. Linjoja oli tiheimmin Kallahdenniemen rantaniittyä reunustavilla matalikoilla. Jokaiselta sukelluslinjalta määritettiin putkilokasvi- ja näkinpartaislevälajit ja niiden runsaus määrävälein. Myös pohjan laatu, veden syvyys ja etäisyys linjan alusta merkittiin muistiin. Vesikasvillisuuden kartoituksen tekivät Panu Oulasvirta ja Veijo Kinnunen Alleco Ky:stä. Kallahdenniemen ympäristön vesikasvillisuutta ei ole aiemmin tutkittu, ja lajistosta oli tiedossa vain joitakin hajahavaintoja. 5
4. Kasvillisuus ja rantatyypit Kallahdenniemeltä rajattiin kasvillisuusselvityksen yhteydessä kaikkiaan 30 kasvillisuuskuviota. Kuviot on numeroitu liitekarttaan 2. Arvokkaiksi rajatut luontokohteet kuvataan luvussa 7. Rajaukset selviävät liitekartasta 4. 4.1. Kallahdenniemen pohjoisosa 1. Kallahdenharjun luonnonsuojelualue. Männikköinen harjukannas, jonka molemmin puolin on hiekkarantaa. Kallahdenharjun luonnonoloja esitellään erillisessä Kallahdenharjun luonnonsuojelualueen hoito- ja käyttösuunnitelmassa (liite 2). 2. Kosteapohjainen rantatasanne, joka rajoittuu länsipuolelta Kallahdenharjun tyven harjumännikköön ja itäpuolelta Heposaaren rinteen lehtomaiseen kangasmetsään. Rantatasanteella on paikallisesti merkittävä tervaleppälehto (luontokohde L1, rajattu liitekarttaan 2 katkoviivalla). Länsireunan männikkörinteessä kasvaa kookkaita, n. 150-vuotiaita kilpikaarnamäntyjä. Pensaskerros on tiheää pihlajikkoa, mutta muutoin metsä ei eroa Kallahdenharjun luonnonsuojelualueen metsästä. Rinteen alapuolella kulkee vanha, hiekkarannalle johtava tie. Heposaaren puoleinen rinne on varttunutta, lehtomaista kuusikkoa, jossa kasvaa myös joitakin järeitä mäntyjä. Vaateliaista kasvilajeista tavataan mm. jänönsalaattia, taikinamarjaa, keltamoa, terttuseljaa ja tesmaa. 3. Heposaari on kallioinen, metsäinen niemi, joka on mustikkatyypin männikköä ja etenkin rantojen tuntumassa kuusisekametsää. Puustoa on paikoin voimakkaasti harvennettu. Ylispuiksi on jätetty noin 150-vuotiaita mäntyjä, aukoissa kasvaa tiheää koivu- ja haapavesakkoa. Huomattavimmat aukot sijaitsevat pohjoisrinteellä. Kenttäkerroksen kasvillisuus on tavanomaista kuivahkon kankaan lajistoa. Heposaaren pohjoisranta on kalliorantaa, itäranta kivikkoa ja eteläranta hiekkarantaa. Heposaaren kainalossa on ruovikkoa. Etelärannalla on laitureita ja kesäkäytössä olevia rakennuksia. 4. Pieni, ruovikon reunustama rantaniitty, jossa kasvaa mm. Helsingissä harvinaista ruskokaislaa (luontokohde L2). Niitty on 1990-luvulla tehdyn inventoinnin perusteella luokiteltu paikallisesti arvokkaaksi kasvillisuuskohteeksi (Helsingin kaupungin ympäristökeskus 2002). 5. Piha-alueiden välinen, Hepolahteen viettävä harjurinne, jossa kasvaa harvakseltaan järeitä, noin 180-vuotiaita mäntyjä. Rinne on tuoretta kangasta, jossa mäntyjen lisäksi kasvaa ylispuina kuusia. Pääosin pihlajien muodostama pensaskerros on tiheä. Ranta on hiekkarantaa, jossa kasvaa kapealti ruovikkoa. 6. Kasvistollisesti monipuolinen alue, jonka itäosassa on pysäköintialue. Pysäköintialueen pohjoispuolinen ranta on varttuvaa, joskin harvennettua tervaleppälehtoa. Tervalepikko jatkuu pohjoiseen yksityisalueella sijaitseva niemen tyvelle. Pysäköintialueen itä- ja eteläpuolella on piha-alueita reunustavaa nuorta, kosteapohjaista lehtoa, jossa kasvaa tervaleppien ja koivujen lisäksi 6
mm. pensasmaisia tuomia ja nuoria, läheisiltä pihoilta levinneitä vaahteroita. Pihamaiden reunassa on mm. istutettuja lehmuksia. Lähdenokan niemi on metsäinen kallioalue, jonka ylispuusto on vanhaa, noin 180-vuotiasta puolukkatyypin männikköä. Sekapuina kasvaa rauduskoivuja ja mäntyjä, etelärannalla myös tervaleppiä. Kenttäkerroksen kasvillisuus on puolukkatyypille tavanomaista. Niemen pohjoisranta on kalliota, itäpäässä ja etelärannalla on Uimaluotoon asti ulottuva ruovikko. Ruovikon ja kallioisen rannan väliin jää kapea rantaniittyvyöhyke, josta osa on kasvillisuudeltaan edustavaa kivikkoista niittyä (luontokohde L3, rajattu liitekarttaa 2 katkoviivalla). Niitty on 1990-luvulla tehdyn inventoinnin perusteella luokiteltu paikallisesti arvokkaaksi kasvillisuuskohteeksi (Helsingin kaupungin ympäristökeskus 2002). 4.2. Kallahdenniemen keskiosa 7. Metsittynyt hiekanottoalue kuivalla kuivahkolla mäntykankaalla. Noin sata vuotta sitten käytöstä poistettu hiekanottoalue muodostaa 5 10 m syvän kanjonimaisen laakson, joka levenee pohjoiseen päin laajaksi kaivannoksi. Hiekanottoalueen ympäristö on varttuvaa mustikkatyypin männikköä, jossa kasvaa sekapuina kuusia ja koivuja. Kaivantojen jyrkimmät rinteet ovat puolukkatyypin männikköä. Pohjalla kasvaa nuorta, 7 8 m korkuista puustoa. Kenttäkerroksen kasvillisuus on tavanomaista mäntykankaan lajistoa. Kaivantojen Osuuspankkiopiston puoleisessa reunassa on pieni maankaatoalue, jossa kasvaa piha-alueilta puutarhajätteiden mukana levinneitä kasveja, mm. rikkapalsamia, terttuseljaa, punaherukkaa ja töyhtöangervoa. 8. Lehtomaisen rantatasanteen ylispuina on varttuneita mäntyjä ja rauduskoivuja, alispuustona tiheää kuusikkoa ja runsaasti pihlajia ja raitoja. Kenttäkerroksen kasvillisuudessa on mm. punaherukkaa, kyläkellukkaa, jänönsalaattia, ahomansikkaa, vaahteran taimia ja kosteimmissa kohdissa runsaasti leskenlehteä. Kuvion kaakkoisreunaa pitkin kulkee vanha hiekkatie rantaan. Ranta on niukkakasvista hiekkarantaa. Rantapuusto koostuu tervalepistä, koivuista ja pihlajista. 9. Kosteapohjainen tervaleppälehto lehtokorpi, jota ympäröivät männikkö- ja kuusikkokankaat. Kuvion länsiosan poikki rantaan johtavan polun länsipuolella maasto on kuivempaa, lehtomaista kangasta. Puustoa on harvennettu; harvennetuilla kohdilla kasvaa tiheää haapavesakkoa. Polun itäpuolella on varttunutta tervaleppää ja koivua kasvava kosteapohjainen painauma, ilmeisesti entinen maa-aineksen ottoalue, jonka kasvillisuus on rehevää ja puusto lähes luonnontilaista. Painauma on uhanalaiseksi luokitellun kasvilajin kasvupaikka. Tervaleppälehto reunaosineen muodostaa arvokkaan kasvillisuuskohteen (luontokohde L4), jossa uhanalaisen lajin lisäksi kasvaa mm. Helsingissä harvinaista näsiää ja kahdessa paikassa imikkää. Tervaleppälehdon ja rannan välissä on muutaman metrin levyinen rantavalli ja sen ulkopuolella kapealti kosteapohjaista, mesiangervovaltaista tervalepikkoa. Ranta on hiekkapohjainen, mutta miltei koko matkan ruovikkoinen. 7
4.3. Leppäniemi Rantavallilla kasvaa järeitä kuusia ja suuria tervaleppiä. Myrsky on hiljattain kaatanut osan suurista kuusista. Myrskynkaadot on jätetty korjaamatta.. 10. Lehtopainannetta ympäröivä kangas, jonka puustoa on harvennettu ja josta on korjattu myrskyn kaatamia puita. Kuviolla on muutamia metsittyneitä kaivantoja. Metsätyyppi vaihtelee lehtomaisesta kankaasta tuoreeseen kankaaseen. Ylispuusto on harvennusten jäljiltä enimmäkseen varttuvaa männikköä. Kuusia ja koivuja on alispuina. Kenttäkerroksessa on piha-alueilta levinneitä kasvilajeja, mm. keltamoa ja terttuseljaa, muutoin kasvillisuus on tavanomaista. 11. Leppäniementien ja rantarakennusten välinen alue on mustikkatyypin kangasta. Kuvion länsipuolisko on valoisaa, varttunutta, noin satavuotiasta männikköä, jossa alispuustona on kuusia ja koivuja. Itäpuolisko on nuorempaa metsää. Pensaskerroksessa on kuusia, rauduskoivuja ja pihlajia. Kenttäkerros on tavanomaista mustikkatyypin lajistoa. 12. Valoisa, varttuva mustikkatyypin männikkö, josta alispuusto puuttuu. Pensaskerroksessa on jonkin verran kuusta. Erityispiirteenä on hyvin säilynyt sammalpeite, jossa kasvaa runsaasti yövilkkaa. 13. Mustikkatyypin kangas, jossa on ylispuina varttuvia mäntyjä. Kuusialikasvos on paikoin varsin tiheä. Kenttäkerroksessa on tavanomaista mustikkatyypin lajistoa. 14. Tervaleppää kasvava rantalehto, jonka pohjoispäässä on lehtokorven piirteitä. Suurimmat tervalepät kasvavat alueen etelä- ja pohjoispäässä; keskiosissa tervalepikkoa on kapeana rannan suuntaisena vyöhykkeenä. Sekapuina on koivuja, joitakin kuusia ja pensaskerroksessa etenkin pihlajia. Kenttäkerroksessa on kostean paikan suurruohokasvillisuutta, mm. mesiangervoa, rentukkaa, suo-orvokkia ja ranta-alpia. Kasvistollisesti edustavin on eteläosan tulvavaikutteinen lehtoalue, josta tavattiin myös tuoreen lehdon lajistoa (luontokohde L5, rajattu karttaan katkoviivalla). Kuviota reunustaa leveä ruovikko. Ruovikon ja rannan tervalepikon välissä on ruokovaltainen niitty, jossa kasvaa runsaasti rantalemmikkiä ja muita kosteiden niittyjen tyyppilajeja. 15. Nuori mustikkatyypin kuusikko ja kuusisekametsä, jonka puusto on noin 15 m korkeaa. Puustoa on harvennettu, aukkopaikoissa kasvaa varttunutta taimikkoa ja soistuneissa painanteissa nuorta harmaalepikkoa ja jokunen tervaleppä. Rannan lähellä puusto on hieman vanhempaa. 16. Kallioinen metsäalue, josta suurin osa on voimakkaasti harvennettua puolukkatyypin kangasta. Ylispuina on varttuneita mäntyjä, alla runsaasti kuusen- ja männyntaimia. Lakialue on sammal- ja jäkäläpeitteistä kalliomännikköä. Rannan lähellä on mustikkatyypin sekametsää. Kallioisella rannalla kasvaa jonkin verran tervaleppiä ja vesirajan kalliopainanteissa merenrantaniittyjen tyyppilajistoa. 8
Kuvion pohjoispään yli kulkee tie Leppäniemen kärkeen. Tien pohjoispuolella on ruovikkoinen poukama. Tien ja ruovikon väliin jää kapea tervaleppiä kasvava rantalehto. Muutamat rannan tervalepistä ovat järeitä. 17. Nuori mustikkatyypin kuusikko, länsiosassa harvennettua kallionreunusmännikköä. Itäosassa on kuusikkoinen piha-alue, josta pensaskerros on raivattu. Kenttäkerroksen kasvillisuus on mustikkatyypin lajistoa. Rannan lähellä puusto on hieman varttuneempaa. Rannalla kasvaa myös joitakin tervaleppä. Ranta on kivikkoista. 4.4. Ulkoilupuisto Kallahdenniemen uimaranta 18. Valoisa harjutasanteen kangasmetsä, jossa on ylispuina varttuneita, noin 110- vuotiaita mäntyjä. Pensaskerroksessa on kolmemetrisiä mäntyjä ja jonkin verran rauduskoivua. Kenttäkerros on tyypillistä mustikkatyypin kasvillisuutta. Tasainen kangas jatkuu samanlaisena kuvion eteläpuolella sijaitsevan aidatun piha-alueen puolella. Kuvion poikki kulkee hiekkapintainen ulkoilureitti. 19. Loivasti kohoava männikköinen mäki, josta suurin osa on puolukka- ja mustikkatyypin kangasmetsää. Ylispuusto on varttuvaa varttunutta, mutta melko matalaa männikköä. Aukkopaikoissa on mäntytaimikkoa. Alispuustona on lähinnä nuoria mäntyjä ja jonkin verran katajia. Lakialueella, etelärinteessä ja kuvion itäpäässä on kalliopaljastumia, joissa on puolukka- ja kanervatyypin kalliokasvillisuutta. Kallioalueilla kasvavat runsaina mm. puolukka, sianpuolukka ja variksenmarja. Kankaiden kasvillisuus on tavanomaista. Kuvion poikki kulkee ulkoilureitti ja useita polkuja. 20. Loivasti viettävä männikkörinne. Kuvion pohjoisreunassa kulkee hiekkapintainen ulkoilureitti ja rinteen alaosassa uimarannalle johtava autotie. Rinne on valoisaa, tuoretta kangasta, jonka puusto on nuorehkoa männikköä. Pensaskerros on heikosti kehittynyt, kuusia ja lehtipuustoa on niukasti. Rinne on kumpuilevaa hiekka- ja moreenimaastoa, josta pinnanmuotojen perusteella on aikanaan otettu hiekkaa. Alueen länsiosa on mustikkatyypin ja itäpuolisko puolukkatyypin kasvillisuutta. Kuviota reunustavan rantaniityn tuntumassa on varttunutta, noin 15 metrin korkuista männikköä, jossa kasvaa myös tervaleppiä. Kenttäkerroksessa on jonkin verran merenrantaniityn lajistoa, esim. merinätkelmää, mesiangervoa ja ruokonataa. Kasvillisuus on voimakkaasti kulunutta. 21. Kulunut, epävirallisessa uimarantakäytössä oleva merenrantaniitty, jonka ulkoreunassa on miltei koko matkan ruovikkoa. Suurin osa alueesta on korkeakasvuista ruokoniittyä tai suurruohoniittyä. Matalakasvuisia niittyjä on rantametsän tuntumassa pieninä kuvioina sekä laajempana kuviona alueen länsipäässä. Heinonen (2002) on kuvannut kohteen kasvillisuutta yksityiskohtaisesti. Länsipäässä ruovikon ja rantametsän välissä aidatulla alueella sijaitseva rantaniitty on säilynyt muusta alueesta poiketen erittäin hyvin. Niityn kasvilajisto on varsin edustava, ja niitty on luokiteltu paikallisesti arvokkaaksi kasvillisuuskohteeksi (luontokohde L6, liitekartassa katkoviivalla). 9
Pienistä, hyvin säilyneistä niittyalueista huomionarvoisia ovat boreaalisiin merenrantaniittyihin kuuluvat ruskokaislaniityt, jotka sijaitsevat hiekkamaaston painaumissa männikkökankaan reunassa (luontokohde L7, liitekartassa 2 katkoviivalla). 22. Uimarantakäytössä oleva voimakkaasti kulunut männikkö, jonka puista osa on vanhoja. Itäosa on kulunutta merenrantaniittyä. Edustalla on ruovikkoa ja hiekkarantaa. 23. Hiekkapintainen pysäköintialue, joka on tehty entiseen hiekkakuoppaan. 24. Puustoltaan vaihteleva rantametsäalue, joka on pääosin mustikkatyypin kangasta. Valtapuulaji vaihtelee männystä ranta-alueiden tervaleppään. Lehtipuista muodostuva pensaskerros on paikoin tiheää. Kuvion pohjoisosassa sijaitsevaa Rivelilahden hiekkarantaa käytetään uimarantana. Rantavyöhyke on kulunut, eikä harvinaisia kasvilajeja tavattu. Lajeista mainittakoon suola-arho, rantavehnä ja merinätkelmä. Rannalla kuvion pohjoispäässä on kurtturuusukasvusto. Hiekkarantaa reunustaa kapea rantavalli, jonka takana on kapealti nuorehkoa tervaleppälehtoa. Lehto sijaitsee entisellä hiekanottoalueella. Hiekkarannan eteläpuolitse kulkee tie Riveliniemeen. Riveliniemen eteläpuolen poukamassa on myös hiekkarantaa. Alue on aidattu ja sen kasvillisuus on säilynyt paremmin kuin Rivelilahden puolella. Kasvillisuus on kuitenkin tavanomaista hiekkarantojen lajistoa, mm Alueella on rantahietikoille tyypillistä kasvillisuutta, mm. rantavehnää, merinätkelmää ja suola-arhoa. Aaltojen kasaamilla ryönäpalteilla kasvaa mm. suolamaltsaa ja isomaltsaa. Kurtturuusu on vallannut osan tästäkin hiekkarannasta. Riveliniemen eteläpuolen hiekkaranta on osa Helsingin ympäristökeskuksen (2002) rajaamaa kasvistollisesti arvokasta Kallahden niityn aluetta. Niittykasvillisuutta alueella ei kuitenkaan ole, eikä kasvilajistossa todettu harvinaisia lajeja. Hiekkarantaa ei tämän vuoksi rajattu tässä selvityksessä erityiskohteeksi. 25. Uimaranta- ja ulkoilukäytön kuluttama puolukkatyypin mäntykangas. Puusto on varttunutta, mutta melko matalaa männikköä. Puolukan, variksenmarjan, kangasmaitikan ja muun metsälajiston lisäksi kuviolla kasvaa runsaasti niittykasveja, mm. punanataa, merinätkelmää ja karhunputkea. 4.5. Kallahdenniemen eteläpää 26. Luonnonsuojelualueen pohjoispuolella sijaitseva niittyalue, jonka kasvillisuus on ulkoilukäytön kuluttamaa. Kasvillisuus on etupäässä matalaa niittylajistoa, mm. jokapaikansaraa ja punanataa. Keskiosan punanatavaltaisella niityllä kasvaa runsaasti nyylähaarikkoa, joka lähes puuttuu suojelualueen puolelta (Heinonen 2002). Kuvion keskiosan kasvillisuudesta osa on luokiteltavissa Itämeren boreaalisiin rantaniittyihin. Suurin osa muusta alueesta on tämän ja muiden rantaniittytyyppien välimuotoa. Aluetta ei tässä selvityksessä rajattu erityiskohteeksi lähinnä kasvillisuuden voimakkaan kulumisen takia. 10
27. Kallahden rantaniityn luonnonsuojelualue on laaja merenrantaniitty, jonka poikki kulkee hiekkatie Kuningattareen, Kallahden eteläkärkeen. Kohteen luonnonoloja esitellään erillisessä Kallahden rantaniityn luonnonsuojelualueen hoito- ja käyttösuunnitelmassa (liite 3). Suojelualueen niittykasvillisuutta esittelee myös Heinonen (2002). 28. Mustikkatyypin sekapuustoinen kangasmetsä, joka muuttuu länteen päin mäntyvaltaiseksi puolukkatyypin kankaaksi. Kohteen eteläosassa on metsittyvä tenniskenttä ja männikköä kasvava piha-alue, pohjoisreunalla hiekkatie. Puusto on nuorehkoa. Kenttäkerroksen kasvillisuus vaihtelee ruohovaltaisesta (mm. nuokkuhelmikkä, käenkaali, vadelma, mesiangervo) heinävaltaiseen (mm. metsäkastikka, nurmirölli, punanata, metsälauha). Tenniskentällä ja sen ympäristössä kasvaa nuorta tervalepikkoa. 29. Kallioinen, metsäpeitteinen niemi, joka on suurimmaksi osaksi tuoretta kangasta. Puusto on nuorehkoa mäntyä, rauduskoivua ja kuusta. Rauduskoivuista, havupuista ja paikoin haapavesakosta muodostunut pensaskerros on melko tiheä. Yleiskuvasta poikkeavat kuvion itäreunan karu kallioalue, jossa nuoren mäntytaimikon lisäksi kasvaa varttuneita mäntyjä, sekä etelärinne, jonka ylispuusto on varttunutta männikköä ja alispuustona nuorta männikköä. Kuningattaren rannat ovat kalliota ja kivikkoa. Itärannalla on pieni rantaniitty ja merikaislakasvusto. Muut rannat ovat niukkakasvisia. 30. Kuningattaren kärjessä on piha-alue ja sen itäpuolella kaksi rakentamatonta kallioniemeä. Niemet ovat niukkakasvisia silokallioita, joiden laella kasvaa muutaman metrin korkuisia kalliomäntyjä. Kasvillisuuden vähyys johtuu äärevistä kasvuoloista ja ihmisen aiheuttamasta kulutuksesta. Pohjoisemman kallioniemien ja pihan välissä on kosteapohjainen suurruohoniittyä kasvava tasanne, jossa kasvaa myös muutamia tervaleppiä. Kostean niityn runsaimpia lajeja ovat mesiangervo, nokkonen, järviruoko ja vadelma. 4.6. Rantatyypit Kallahdenniemen rannat voidaan jakaa pohjamaan laadun ja kasvillisuuden perusteella kallio-, kivikko- ja hiekkarantoihin sekä ruovikko- ja metsärantoihin. Lähes kaikki Kallahden niemenkärjet ovat kalliorantaisia tai kivikkorantaisia. Niemet ovat entisiä saaria, jotka ovat maankohoamisen myötä yhtyneet Kallahden pitkittäisharjuun. Useimpien niemien tyvi muodostaa suojaisan, matalan poukaman, joka on ruovikkorantainen. Myös Kallahden rantaniityn luonnonsuojelualue on ruovikkorantainen. Ruovikkoa on lisäksi laajalti Kallahdenniemen uimarannan länsipuolella. Asutuilla rannoilla ruovikkoa on laajimmin Lähdelahdessa ja Hepolahden pohjoisrannalla. Yksityismaiden laitureiden ja uimapaikkojen kohdalta ruovikkoa on raivattu pois. Jää kuluttaa talven ja kevään aikana Kallahdenniemen uimarantaa ja rantaniityn luonnonsuojelualuetta reunustavan ruovikon pois. Rannat ovat keväällä avonaista niittyä, mutta kesäksi niihin nousee sankka, 20 30 metrin levyinen ruovikko. Keväällä 2002 myös Lähdenokan eteläpuolinen ruovikko oli tiessään. Muut ruovikot olivat talven jäljiltä hyväkuntoisia. 11
5. Linnusto Kallahden laajimmat, avonaiset lahtialueet (Rivelilahti, Hepolahti, Pikku ja Iso Kallahti) ovat hiekkarantaa (liitekartta 3). Jokseenkin kaikki ruovikkorannat ovat myös hiekkapohjaisia. 5.1. Pesimälinnusto Suunnittelualue jaettiin pesimälinnustoselvityksessä viiteen osaan: Kallahdenharjun luonnonsuojelualue, Kallahden rantaniityn luonnonsuojelualue, rakennetut alueet ja pihat, metsäalueet sekä vesi- ja ranta-alueet. Seuraavassa esitellään muiden kuin luonnonsuojelualueiden pesimälinnusto. Suojelualueiden pesimälinnusto esitellään kohteiden hoito- ja käyttösuunnitelmissa ja lisäksi sivulla 13 taulukossa 1. Arvokkaat pesimälinnustokohteet esitellään luvussa 7.4. ja liitekartassa 4. Linnuston yleiskuvaus Kallahdenniemellä havaittiin kaikkiaan 52 pesimälintulajia, joiden parimäärä oli yhteensä 425 (luonnonsuojelualueiden linnut ovat kokonaismäärissä mukana). Runsaimmat lajit olivat peippo (72 paria) ja pajulintu (51 paria), jotka muodostivat yhdessä 29 % koko alueen parimäärästä. Kummankin lajin reviirit jakautuivat melko tasaisesti koko alueelle, painottuen kuitenkin metsäalueille. Seuraavaksi runsaimpia olivat myös rakennetuilla alueilla ja pihoilla viihtyvä talitiainen (27 paria), sekä sinisorsa ja silkkiuikku, joita kumpiakin oli 18 paria. Kallahdenniemi on metsäinen, joten metsäalueiden linnuston osuus koko alueen parimäärästä oli suuri. Metsälintuja havaittiin yhteensä 267 paria. Metsälintujen lajimäärä oli 24, ja niiden osuus linnuston kokonaisparimäärästä oli 63 %. Runsaimmat metsälinnut, peippo ja pajulintu asuttivat kaikenlaisia metsiä. Seuraavaksi runsaimmat talitiainen (27 paria), räkättirastas (17 paria), sinitiainen (17 paria) ja kirjosieppo (17 paria) viihtyvät hyvin myös piha-alueilla. Varsinaisista havumetsälinnuista runsaimmat olivat vihervarpunen (7 paria), punarinta (5 paria) ja hippiäinen (5 paria). Lehtimetsän linnuista oli eniten sinitiaisia, mustarastaita (molempia 11 paria) ja lehtokerttuja (5 paria). Metsälinnuista 60 % havaittiin metsäalueilla, lopuista valtaosa oli rakennetuilla alueilla. Pensaikkoalueita ei Kallahdenniemellä ole kovin paljon, joten pensaikkolintujakin havaittiin vain neljä lajia: hernekerttu (6 paria), pensaskerttu (4 paria), viitakerttunen (2 paria) ja satakieli (1 pari). Yhteensä siis 13 paria ja 3 % kokonaisparimäärästä. Pareista puolet oli rantaniityllä ja piha-alueilla, puolet metsäalueilla. Kulttuuriympäristön ja pihojen lintuja tavattiin 10 lajia, joista runsaimpina räkättirastas, viherpeippo (12 paria) ja uuttukyyhky (9 paria). Yhteensä tämän ryhmän lintuja oli 61 paria, mikä on 14 % kokonaisparimäärästä. 41 % pareista havaittiin rakennetuilla alueilla, loput metsäalueilla. Ranta- ja kosteikkolintuja oli yhteensä 83 paria, eli 20 % koko alueen parimäärästä. Ranta- ja kosteikkolintujen lajimäärä oli 13. Vesilinnuista tavattiin sinisorsa (18 paria), silkkiuikku (18 paria), isokoskelo (8 paria), tukkakoskelo (5 paria), telkkä (3 paria) ja ristisorsa (1 pari). Sinisorsa kelpuuttaa lähes kaikenlaiset ranta-alueet pesimäpaikaksi, silkkiuikku suosii ruovikkoisia lahdenpoukamia. Koskelot 12
Taulukko 1. Kallahdenniemen pesimälinnuston parimäärät osa-alueittain vuonna 2002. Harjun ls-alue Rantaniityn ls-alue Rakennetut alueet Metsä-alueet Ranta- ja vesialueet Pareja yht. Peippo 4-21 47-72 Pajulintu 3-19 29-51 Talitiainen 1-12 14-27 Sinisorsa - - - - 18 18 Silkkiuikku - - - - 18 18 Räkättirastas 1-7 9-17 Sinitiainen 2 1 5 9-17 Kirjosieppo 1-10 6-17 Viherpeippo 1-7 4-12 Mustarastas 1-4 6-11 Västäräkki 1 1 3 5-10 Uuttukyyhky 2-2 5-9 Punakylkirastas 1-5 3-9 Harmaasieppo 1 1 4 3-9 Metsäkirvinen 1 1-6 - 8 Isokoskelo - - - - 8 8 Vihervarpunen 1-1 5-7 Hernekerttu - 1 3 2-6 Ruokokerttunen - 4 - - 2 6 Punarinta - - 1 4-5 Puukiipijä 1 - - 4-5 Lehtokerttu - - 2 3-5 Hippiäinen 1-2 2-5 Pajusirkku - 2 - - 3 5 Rytikerttunen - 2 - - 3 5 Tukkakoskelo - - - - 5 5 Rantasipi - - - - 5 5 Lapintiira - - - - 5 5 Sepelkyyhky - - 1 3-4 Varis 1-1 2-4 Pensaskerttu - 2 1 1-4 Kultarinta - - - 3-3 Laulurastas - - 1 2-3 Kottarainen - - 2 1-3 Telkkä - - - - 3 3 Kalalokki - - - - 3 3 Viitakerttunen - - - 2-2 Sirittäjä - - - 2-2 Mustapääkerttu - - - 2-2 Fasaani - - - 2-2 Haarapääsky - - 2 - - 2 Satakieli - - - 1-1 Rautiainen - - - 1-1 Peukaloinen - - - 1-1 Tiltaltti - - - 1-1 Töyhtötiainen - - - 1-1 Palokärki - - - 1-1 Sarvipöllö - - - 1-1 Niittykirvinen - - - 1-1 Kivitasku - - 1 - - 1 Ristisorsa - - - - 1 1 Meriharakka - - - - 1 1 13
ja telkkä pesivät, pöntöissä ja rakennusten koloissa. Ristisorsa kaivaa itse kolonsa sopivaan rantapenkkaan tai rakennuksen alle. Lokkilintuja edustivat lapintiira (5 paria) ja kalalokki (3 paria), jotka pesivät luodoilla ja karikoissa. Kahlaajiin kuuluivat rantasipi (5 paria), joka tekee pesänsä metsään ja meriharakka (1 pari), joka munii paljaalle rantahiekalle tai somerikkoon. Varpuslintuja oli 3 lajia, ruokokerttunen (6 paria), rytikerttunen (5 paria) ja pajusirkku (5 paria), jotka kaikki asustavat ruovikoissa. Em. lajiryhmien lisäksi havaittiin yksi pari avomaiden lintuihin kuuluvaa niittykirvistä. Rakennetut alueet ja pihat Tähän osa-alueeseen kuuluvat Kallvikintien varren pihat, Osuuspankkiopiston alue, Leppäniementien piha-alueet, Heposaarenniemi, Rivelilahden piha-alueet, Riveliniemi sekä Kuningattaren piha-alue (nimistö selviää liitekartasta 1). Tontit Kallahdenniemellä ovat suuria ja enimmäkseen metsäisiä, joten linnusto on melko samanlaista kuin metsäalueilla. Keskiosassa niemeä metsät ovat karuja, mutta rannan tuntumassa hyvinkin reheviä, lehtomaisia. Piha-alueilla havaittiin 117 paria, jotka edustivat 24 lajia. Piha-alueilta tavattiin kaikkiaan on 28 % Kallahdenniemen lintupareista, vaikka pihoja ei inventoitu yhtä järjestelmällisesti kuin rakentamattomia alueita (tarkemmin Menetelmissä). Runsaimmat lajit ovat kaikki metsälintuja: peippo (21 paria), pajulintu (19 paria), talitiainen (12 paria) ja kirjosieppo (10 paria). Nämä neljä lajia kattavat yli puolet tämän osa-alueen pareista. Kulttuuriympäristön lajeista runsaimmat olivat: räkättirastas (7 paria), viherpeippo (7 paria), västäräkki (3 paria) ja uuttukyyhky (2 paria). Pensaikkolintuja olivat hernekerttu (3 paria) ja pensaskerttu (2 paria). Linnustollisesti arvokkaista kohteista kaksi sijaitsi osittain piha-alueilla, toinen Leppäniemen tyvellä (luontokohde L10 liitekartassa 4) ja toinen Lähdenokan tyvellä (luontokohde L11). Metsäalueet Valtaosa alueen metsistä on karuja mäntykankaita. Rehevämpiä metsiä on Heposaarenniemen tyvellä, Lähdenokan tyvellä, Hepolahden rannoilla, Rivelilahden rannoilla ja Kuningattaressa. Metsät ovat luonnontilaisen kaltaisia, tuoreista hakkuista ei ole merkkejä, mutta metsät eivät kuitenkaan ole järin vanhoja. Osa-alueella havaittiin yhteensä 37 lintulajia, joiden yhteinen parimäärä oli 194, mikä oli 46 % koko suunnittelualueen parimäärästä. Metsäalueiden runsaimmat lajit olivat peippo (47 paria), pajulintu (29 paria), talitiainen (14 paria), räkättirastas (19 paria) ja sinitiainen (19 paria). Näiden viiden lajin osuus osa-alueen pareista oli 56 %. Havumetsien tyyppilinnuista olivat runsaimpia vihervarpunen (5 paria), punarinta (4 paria), puukiipijä (4 paria) ja hippiäinen (2 paria). Lehtimetsien linnuista oli eniten sinitiaisia, mustarastaita (6 paria), lehtokerttuja (3 paria) ja kultarintoja (3 paria). Kulttuuriympäristöjen lajiston kärjessä olivat räkättirastas, västäräkki (5 paria), uuttukyyhky (5 paria) ja viherpeippo (4 paria). Pensaikkojen lintuja oli neljä 14
lajia: viitakerttunen (2 paria), hernekerttu (2 paria), pensaskerttu (1 pari) ja satakieli (1 pari). Metsäalueista Leppäniemen tyven lehto (luontokohde L12) ja Kallahdenniemen ulkoilupuiston itäosa (luontokohde L13) osoittautuivat paikallisesti merkittäviksi lintujen pesimäalueiksi. Ranta- ja vesialueet Kallahden niemen rannat ovat vaihtelevia: alueella on hiekkarantoja, ruovikoita ja jyrkkiä kalliorantoja. Pesimälinnustolle tärkeimpiä ovat ruovikkorannat: rantojen varpuslinnut ja silkkiuikut pesivät ruovikoissa tai niiden liepeillä. Kalliorannat sopisivat pesimäpaikaksi lokeille, tiiroille ja monille vesilinnuille sekä kahlaajille, mutta mantereen rantakalliot ovat pesimäpaikoiksi liian rauhattomia. Linnut pesivät pienillä kareilla ja luodoilla, jotka ovat erillään mannerrannasta. Tällä osa-alueella pesi 75 lintuparia, yhteensä 13 lajia, joiden parimäärä oli 18 % koko tutkimusalueen parimäärästä. Ruovikkorantojen lajeja oli neljä: silkkiuikku (18 paria), pajusirkku (3 paria), rytikerttunen (3 paria) ja ruokokerttunen (2 paria). Prinssi-nimisellä luodolla pesineet lapintiirat (5 paria) ja kalalokit (3 paria) edustavat kalliorantojen lintuja, kuten myös Prinssillä pesinyt meriharakka (1 pari). Muut tämän osa-alueen pesimälinnut eivät pesi aivan veden partaalla, vaan tekevät pesänsä kauemmas rannasta. Näistä runsaimmat olivat sinisorsa (18 paria), isokoskelo (8 paria), rantasipi (5 paria) ja tukkakoskelo (5 paria). 5.2. Arvokkaimmat pesimälajit Suunnittelualueella tavattiin yksi EU:n lintudirektiivin liitteessä I mainittu laji, palokärki. Ympäristöministeriön uusimman luokituksen mukaisista uhanalaisista ja silmälläpidettävistä lajeista tavattiin tiltaltti (luokka vaarantunut), ristisorsa (silmälläpidettävä), kivitasku (silmälläpidettävä) ja kottarainen (silmälläpidettävä). Muita merkittäviä lajeja olivat uuttukyyhky ja sarvipöllö. Palokärki Palokärki on vanhojen metsien tyyppilintu, mutta se on viimeisten 50 vuoden aikana taantunut huomattavasti. Taantumisen syynä on lähinnä vanhojen metsien väheneminen metsänhakkuiden seurauksena. Viime vuosina palokärkikanta on kuitenkin kasvussa ja laji on hakeutunut lähemmäs asutusta, missä sopivia pesäpuita on talousmetsiä paremmin tarjolla. Pesimäkannan arvioidaan nykyään olevan noin 11 000 paria (lajikuvausten pariarviot ja kannanmuutokset Väisäsen ym. (1998) mukaan). Laji havaittiin niemen keskiosan mäntykankaalla. Laji kuuluu EU:n lintudirektiivin liitteen I suojelua vaativiin lajeihin. Tiltaltti Tiltaltti viihtyy vanhoissa ja keski-ikäisissä kuusikoissa ja kuusivaltaisissa sekametsissä. Tiltaltin pesimäkanta on pienentynyt viimeisten 50 vuoden kuluessa alle puoleen. Pesimäkannaksi arvioidaan nykyään noin 200 000 paria, mutta vuosittainen vaihtelu on suurta. Taantumisen syyt ovat luultavasti ympäristön muutokset talvehtimisalueella. Tiltaltti tavattiin Hepolahden länsirannan rehevässä kuusikossa. Toukokuun alussa alueella tavattiin muutamia muitakin tiltaltteja, mutta ne on tulkitta- 15
vissa muuttomatkalla pysähtyneiksi. Laji kuuluu uusimmassa uhanalaisuusluokituksessa luokkaan vaarantunut. Ristisorsa Ristisorsa on Suomen lajistossa uusi tulokas, jonka ensimmäiset pesinnät varmistettiin 1960-luvun alussa sen jälkeen kun laji oli hävinnyt maastamme 1800-luvulla. Laji pesii matalilla, hiekkaisilla merenrannoilla ja Suomen kanta onkin keskittynyt Saaristomeren, Selkämeren ja Perämeren alueille, missä sopivaa elinympäristöäkin on eniten. Ristisorsakanta on ollut jatkuvasti hienoisessa kasvussa, nykyään ristisorsia arvioidaan pesivän noin 120 paria. Kanta on pieni ja täysin riippuvainen tietystä pesimäympäristöstä, joten häirintä ja rantojen rakentaminen voivat uhata lajin säilymistä Suomen pesimälajistossa. Tutkimusalueella ristisorsa ilmeisesti pesi Rivelilahden rannalla, ja laji havaittiin useasti myös Kallahdenniemen uimarannan edustalla. Ristisorsa kuuluu uusimmassa uhanalaisuusluokituksessa luokkaan silmälläpidettävä. Kivitasku Kivitasku pesii monenlaisissa ympäristöissä: viljelymailla, tunturikivikoissa, rantakallioilla ja rakennuksissa. Etelä-Suomen kivitaskukanta romahti 1970-luvulta 1980-luvulle neljäsosaan, Pohjois-Suomessa kanta on pysynyt lähes ennallaan. Etelässä laji lienee kärsinyt maatalouden muutoksista, pohjoisessa kivitaskut pesivät enemmän luonnonbiotoopeissa, joissa ei ole tapahtunut suurempia muutoksia. Suomen pesimäkannaksi arvioidaan 250 000 300 000 paria. Tutkimusalueen ainoa kivitasku pesi Kuningattaren eteläkärjessä. Laji kuuluu uusimmassa uhanalaisuusluokituksessa luokkaan silmälläpidettävä. Kottarainen Kottarainen pesii kaikenlaisissa kulttuuriympäristöissä, kuten pihoilla ja puistoissa etenkin, jos lähellä on karjanlaitumia. Kanta oli suurimmillaan 1970-luvulla noin 200 000 paria, mutta romahti hyvin nopeasti nykyiseen noin 70 000 pariin. Romahduksen syynä lienevät maataloudessa tapahtuneet muutokset, karjan määrä ja samalla laidunala ovat vähentyneet jyrkästi. Tutkimusalueella kottarainen pesi kahden parin voimin Osuuspankkiopiston alueella ja yksi pari oli uimarannan lähellä rantamännikössä. Laji kuuluu uusimmassa uhanalaisuusluokituksessa luokkaan silmälläpidettävä. Uuttukyyhky Uuttukyyhky on maanviljelysympäristön laji, joka pesii puunkoloissa ja pöntöissä. Parasta pesimäympäristöä ovat vanhat puistomaiset metsät, joissa on paljon luonnonkoloja. Kallahdessa laji on mieltynyt mäntymetsiin, sillä yhdeksästä reviiristä seitsemän oli metsäalueilla ja kaksi rakennetuilla alueilla. Sopivien pesäkolojen saatavuus lienee tärkeämpää kuin metsän laatu. Suomessa pesi arviolta 7 000 paria uuttukyyhkyjä, eikä laji ole uhanalainen tai silmälläpidettävä. Kallahden seitsemän parin keskittymä on paikallisesti merkittävää. Sarvipöllö Sarvipöllö viihtyy viljelyalueiden läheisyydessä tiheissä sekametsissä. Hyvinä myyrävuosina se voi asettua kaikenlaisiin metsiin, joiden lähellä on sopivaa avonaista saalistusmaastoa. Suomen pesimäkanta vaihtelee vuodesta toiseen hyvin voimak- 16
kaasti, huonona myyrävuonna kanta voi olla 2 000 paria ja hyvänä 10 000 paria. Kallahden sarvipöllö pesi uimarannan tuntumassa lähellä Kallahden rantaniityn luonnonsuojelualuetta. Laji ei ole uhanalainen eikä silmälläpidettävä. 5.2. Muuttolinnusto Muuttolintulaskennoissa Kallahdenniemen ranta-alueet jaettiin seitsemään osaalueeseen, joiden rajoina olivat niemenkärjet (liite 4). Muuttolinnuille arvokkaimmaksi osoittautui Kallahdenniemen rantaniityn lounaispuolella sijaitseva matalikko rantavyöhykkeineen (luontokohde L16 liitekartassa 4). Alueelta tavattiin kaikkiaan 17 lajia vesilintuja ja kymmenen lajia kahlaajia. Matalikko on lintuharrastajien suosima retkikohde. Alueella lepäilevien muuttolintujen määrään vaikuttaa vedenpinnan korkeus, ja myös vuosittaiset erot ovat suuria. Keväällä 2002 vesilintujen ja kahlaajien kerääntymät jäivät melko vaatimattomiksi, vaikka lajisto oli monipuolinen. Keväällä matalikon jäät lähtevät varhain ja telkkiä ja tukkasotkia voi kerääntyä paikalle jopa satoja. Mikäli vesi on alhaalla puolisukeltajasorsien muuttoaikaan huhtikuun loppupuolella, on paikalla runsaasti mm. haapanoita, taveja, sinisorsia, jouhisorsia. Kyhmyja laulujoutsenia voi myös olla useita. Harvinainen ristisorsa kuului myös vakiolajistoon. Myös Hepolahdelle (luontokohde L14) ja Rivelilahdelle (luontokohde L15) kerääntyi lintuja kevätmuuton aikana, mutta huomattavasti vaatimattomampia määriä kuin niemen eteläpuoliselle matalikolle. Myös lajisto on vaatimattomampi, sillä kahlaajat eivät suosineet Hepolahden tai Rivelilahden aluetta. Hepolahdella tavattiin etenkin tukkasotkia ja telkkiä. Lahden pohjoisrannan ruovikossa pesi silkkiuikkuyhdyskunta, jossa oli kymmenisen paria. Rivelilahdelta tavattiin muuttoaikaan jonkin verran telkkiä ja tukkasotkia, useita iso- ja tukkakoskeloita, alleja, sinisorsia ja silkkiuikkuja. Pesimälinnustoon kuuluu ristisorsa. Sekä Hepolahdelle että Rivelilahdelle kerääntyi vesilintuja myös loppukesällä, etenkin silkkiuikkuja, telkkiä ja tukkakoskeloista. 6. Muut eläimet Linnusto- ja kasvillisuusselvitysten yhteydessä Kallahdella havaittiin nisäkkäistä ainoastaan orava. Helsingin ympäristökeskuksen (2002) tietojen mukaan alueella on tavattu myös kettu, hirvi ja supikoira, mutta havaintojen vähyydestä päätellen lajit eivät ehkä kuulu alueen vakinaiseen eläimistöön. Pikkunisäkkäistä mainitaan vaivaispäästäinen ja tarkemmin määrittämättömät myyrät. Myös lepakoista on havaintoja, mutta lajia ei ole varmistettu. Sisiliskosta on useita havaintoja. Hyönteisistä on tieto harjuyökkösen (Moma alpinum) esiintymisestä harjualueella (Panplan 1988). Laji ei ole uhanalainen. 7. Luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaat kohteet Kallahdenniemellä on kaksi luonnonsuojelualuetta, jotka ovat osa Kallahden Natura-aluetta. Luontoselvitysten perusteella suunnittelualueelta voitiin rajata 16 muuta luonnonoloiltaan arvokasta kohdetta, joista seitsemän on kasvillisuuskohteita, neljä 17
pesimälinnustolle arvokkaita ja kolme muuttolinnustolle arvokkaita kohteita (liitekartta 4). Linnustokohteista kolmen rajaus sisältää myös kasvistollisesti merkittävän alueen, joten erillisiä luonnonoloiltaan arvokkaita kohteita on kaikkiaan 13. Kohteista kolme, Leppäniemen tyven lehto (luontokohde L4), Kallahdenniemen matalikko (luontokohde L8) ja Kallahden niityn itäpuolinen matalikko (luontokohde L9), on luokiteltavissa maakunnallisesti merkittäviksi. Muut kohteet ovat paikallisesti merkittäviä. 7.1. Kallahden Natura-alue Kallahdenharjua ympäröivät vesialueet, Kallahdenharjun luonnonsuojelualue sekä Kallahden rantaniityn luonnonsuojelualue muodostavat yhdessä Kallahden harju-, niitty- ja vesialueet -nimisen Natura 2000 -alueen (FI010063). Natura-alue alkaa Kallahdenharjun tyveltä, reunustaa harjua vaihtelevanlevyisenä vesialueena ja jatkuu niemen eteläpuolella hiekkasärkkinä ja hiekkapohjana Kutusärkän saaren eteläpuolelle asti (liitekartta 1). Natura-alue on suojeltu luontodirektiivin perusteella. Natura-alueen pinta-ala on 252 hehtaaria. Suurin osa (96 %) alueesta on vettä. Vesialueet kuuluvat luontodirektiivin luontotyyppiin vedenalaiset hiekkasärkät. Matalat merenalaiset hiekkasärkät ovat Uudellamaalla harvinaisia ja ne ylläpitävät runsasta linnustoa ja edustavaa kasvillisuutta. Havumetsää (lähinnä harjumännikköä) ja merenrantaniittyä on kumpaakin 2 % kokonaisalasta. Maa-alueet edustavat pääkaupunkiseudulla harvinaisia luontotyyppejä. Kallahden harju-, niitty- ja vesialueen Natura-tietolomakkeen mukaan alueelta tavataan viittä luontodirektiivin luontotyyppiä, joista merenrantaniityt on priorisoitu eli ensisijaisesti suojeltava luontotyyppi. Merenrantaniityt kattavat 2 % Naturaalueen pinta-alasta. Muut Natura-luontotyypit ovat vedenalaiset hiekkasärkät (50 % Natura-alueen alasta), harjumetsät, rantavallit ja Itämeren hiekkarannat (0 2 %) Lintudirektiivin liitteen I lajeista mainitaan pesivinä kalatiira, lapintiira, räyskä ja palokärki, ja muuttoaikaisina vierailijoina laulujoutsen, pikkujoutsen, uivelo, kapustarinta, keräkurmitsa ja suokukko. Lintudirektiivin liitteestä puuttuvista muuttavista lintulajeista luetellaan härkälintu, metsähanhi, ristisorsa, jouhisorsa, haapana, tavi, tukkasotka, lapasotka, pilkkasiipi, alli, karikukko, suosirri ja punajalkaviklo. Kasvilajeista lomakkeella mainitaan merinätkelmä, suola-arho, särmäputki, ketomaruna ja käärmeenkieli. Natura-alueen maa-alueet omistaa Helsingin kaupunki. Maa-alueet ovat luonnonsuojelualueita. Muut osat Natura-alueesta eli vesialueet kuuluvat valtakunnalliseen harjujensuojeluohjelmaan. Vesialueilla Natura-alueen toteutuskeino on vesilaki, jonka avulla suojellaan vedenalaista luontoa, merenpohjaa ja veden laatua. 7.2. Luonnonsuojelualueet Kallahdenharju on Vuosaaren ja Kallahdenniemen välissä sijaitseva kapea harjukannas (liitekartta 1). Harjumuodostuma on jyrkkäpiirteisin alueen eteläpäässä, joka on rauhoitettu luonnonsuojelulailla vuonna 1973. Suojelualuetta laajennettiin pohjoiseen vuonna 1990. Luonnonsuojelualueen pinta-alaksi tuli laajennuksen jäl- 18
keen neljä hehtaaria. Alueen pituus on 430 metriä ja leveys vaihtelee 90 metristä 130 metriin Kallahdenharjun luonnonsuojelualueen perustamisen tärkein tavoite oli harjuluonnon suojelu. Harjuluontoon kuuluvat sekä harjun pinnanmuodot että harjukasvillisuus. Kallahdenharjun luonnonoloja, käyttöä ja alueelle soveltuvia hoitotoimia esitellään luonnonsuojelualueen hoito- ja käyttösuunnitelmassa (liite 2). Kallahden rantaniitty on noin 6 hehtaarin laajuinen merenrantaniitty, joka sijaitsee Kallahdenniemen eteläpäässä (liitekartta 1). Niittyalue yhdistää alavana maankohoamisen synnyttämänä kannaksena Kuningattaren, Kallahdenniemen eteläisimmän kärjen, muuhun Kallahdenniemeen. Kallahden rantaniitystä 5,5 hehtaarin laajuinen alue on rauhoitettu luonnonsuojelualueeksi vuonna 1993. Kallahden rantaniityn luonnonsuojelualue on perustettu alueelle tunnusomaisen kasvillisuuden suojelemiseksi. Kallahden rantaniityn luonnonoloja, käyttöä ja alueelle soveltuvia hoitotoimia esitellään luonnonsuojelualueen hoito- ja käyttösuunnitelmassa (liite 3). 7.3. Arvokkaat kasvillisuuskohteet Kohteiden numerointi viittaa liitekarttaan 4. L1. Heposaarenniemen tyven tervaleppälehto. Pieni, paikallisesti edustava tervaleppälehto, jonka valtalajeina kasvaa mesiangervoa ja nokkosta. Puusto on varttuvaa, mutta lahopuuta on melko niukasti. Lehdon edustalla on ruovikkoa ja ruovikon ja lehdon välissä kapea, maatunut rantavyöhyke. L2. Heposaarenniemen kainalon rantaniitty. Pieni, edustava, matalakasvinen rantaniitty ruovikon ja puustoisen piha-alueen välissä. Kasvilajistoon kuuluvat mm. Helsingissä harvinainen ruskokaisla sekä matalakasvisille merenrantaniityille tyypillisempiä lajeja, kuten hina, käärmeenkieli, solmuvihvilä ja hentosuolake. Niitty on luokiteltavissa ruskokaislayhdyskunnaksi, jollaisia muualta Kallahdenniemeltä tavataan vain Kallahdenniityn luonnonsuojelualueelta ja sen lähituntumasta. Ruskokaislavaltaiset niityt ja muut matalat merenrantaniityt kuuluvat Itämeren boreaaliset rantaniityt luontotyyppiin, joka on priorisoitu eli ensisijaisesti suojeltava luontotyyppi. Heposaaren niitty on luokiteltu paikallisesti arvokkaaksi kasvillisuuskohteeksi (Helsingin kaupungin ympäristökeskus 2002). L3. Lähdenokan rantaniitty. Kallioisen niemen ja ruovikon väliin jäävä rantaniitty, josta osa on kasvillisuudeltaan edustavaa kivikkoista niittyä, osa mesiangervovaltaista korkeakasvuista niittyä. Merenrantaniittyjen tunnuslajeista alueella kasvavat mm. käärmeenkieli, meriratamo, pikkurantasappi ja rannikki. Lajistoon kuuluvat lisäksi mm. paunikko ja rantakallioilla kasvava ruoholaukka. Uudellamaalla silmälläpidettäväksi luokiteltua mutayrttiä tavattiin kesällä 2002 kahdesta kohdasta vesirajasta. Mutayrttiä kasvoi paikalla runsaasti jo v. 1994. Lähdenokan rantaniitty on luokiteltu paikallisesti arvokkaaksi kasvillisuuskohteeksi (Helsingin kaupungin ympäristökeskus 2002). 19
L4. Leppäniemen tyven erityisesti suojeltavan kasvin kasvupaikka. Kosteapohjainen tervaleppälehto, jota ympäröivät männikkö- ja kuusikkokankaat. Ranta-alueella kasvaa järeitä kuusia ja kookkaita tervaleppiä, joista myrsky on hiljattain kaatanut osan. Kohteen itäosassa on soistunut korpimainen painauma, ilmeisesti entinen maa-aineksen ottoalue, jonka puusto on suurimmaksi osaksi kookkaita tervaleppiä. Sääskenvalkku löydettiin alueelta vuonna 1993 (A. Kurtto & L. Helynranta). Esiintymää seurattiin vuoteen 1998 asti, jolloin se oli elinvoimainen (Kurtto 2002). Vähäsateisena kesänä 2002 alue oli erittäin kuiva, eikä sääskenvalkkua löydetty. Muut lehtokorvesta aiemmin tavatut viljavuutta osoittavat lajit kasvoivat paikalla edelleenkin. Näitä ovat mm. sudenmarja, isotalvikki, lehtotähtimö, luhtasara, mustaherukka, koiranheisi ja punakoiso. Mätäspinnalta löydettiin pieni kasvusto Helsingissä silmälläpidettäväksi luokiteltua imikkää ja rannan läheltä muutamia näsiäpensaita. Korpimaisen alueen länsipuolella maasto on kuivempaa ja kuusten osuus puustossa kasvaa. Lehtoisuus jatkuu kuitenkin selvänä venelaiturille johtavalle polulle asti. Läheltä polkua on toinen imikän kasvupaikka. Samalla paikalla kasvaa myös näsiää. Sääskenvalkku on luokiteltu maassamme erittäin uhanalaiseksi lajiksi, ja se kuuluu erityisesti suojeltaviin lajeihin. Kasvupaikalla ei vuoden 1998 jälkeen ole tapahtunut sellaisia muutoksia, jotka voisivat olla syynä sääskenvalkun häviämiseen. Mahdollisesti sääskenvalkun versot eivät kehittyneet epäedullisten kasvuolojen takia kesällä 2002. Sääskenvalkun kasvupaikasta on tekeillä luonnonsuojelulain 47 mukainen rajauspäätös. Kohde on rajattu Kurton (2002) suosituksen mukaan. L5. Leppäniemen kainalon tervaleppälehto. Pieni, tulvavaikutteinen tervaleppälehto, jossa kasvaa varttuneita tervaleppiä. Kasvillisuus on suurruohoista, eikä harvinaisia kasvilajeja tavattu. Tyypillisiä lajeja ovat mm. oravanmarja, puna-ailakki, mansikka, vadelma ja koiranputki. Vaateliaista lajeista alueella kasvaa koiranheittä. Tervalepikko jatkuu poukaman rannassa kapeana vyöhykkeenä pohjoiseen ja laajenee etelään työntyvän pikkuniemen tyvessä tervaleppävaltaiseksi lehtokorveksi, joka kuitenkaan ei ole luonnonoloiltaan yhtä edustava kuin eteläosan lehto. Ranta-alue edustan ruovikkoineen on rajattu paikallisesti tärkeäksi lintujen pesimäalueeksi (Helsingin kaupungin ympäristökeskus 2002). Lajeista mainitaan mm. satakieli ja kultarinta. Kesällä 2002 alueelta ei kuitenkaan tavattu vähälukuisia tai harvinaisia lintulajeja, mutta lehto soveltuu edelleen vaateliaiden lehtimetsälintujen pesimäalueeksi. L6. Lähdeniemen rantaniitty. Uimarannan länsipuolella yksityismaalla sijaitseva hiekkainen rantaniitty, jonka edustalla on tiheä ruovikko ja länsipuolella hiekkaranta. Alkuperäinen niittykasvillisuus on säilynyt varsin hyvin, ja alueella on sekä edustavaa matalakasvuista niittyjä että korkeakasvuista niittyä. Niityllä kasvaa mm. morsinkoa (jota ei ole tavattu muualta Kallahdesta), merisinappia ja suolasolmukkia. Vesirajasta tavattiin Helsingissä silmälläpidettäväksi luokiteltua mutayrttiä. Vuonna 1994 mutayrttiä todettiin kahdessa kohdassa (A. Kurtto & L. Helynranta). Hiekkarannalla kasvaa runsaasti suo- 20
la-arhoa, jonka useimmat muut Kallahdenniemen kasvustot ovat varsin kuluneita. Lähdeniemen rantaniitty on luokiteltu paikallisesti arvokkaaksi kasvillisuuskohteeksi (Helsingin kaupungin ympäristökeskus 2002). Alueen matalakasvuiset niityt kuuluvat Itämeren boreaaliset rantaniityt luontotyyppiin, joka on priorisoitu eli ensisijaisesti suojeltava luontotyyppi. L7. Kallahdenniemen hiekkarannan ruskokaislaniityt. Hiekkarantaa käytetään uimarantana ja rantaniittyjen kasvillisuus on varsin kulunutta. Itämeren boreaalisin rantaniittyihin luokiteltavaa kasvillisuutta on kapeana vyöhykkeenä hiekkarantaa reunustavan ruovikon ja niittyalueen rajalla ja pieninä kuvioina männikköisen kankaan reunassa. (Heinonen 2002). Kasvillisuudeltaan parhaiten säilyneet niityt sijaitsevat pienissä hiekkamaaston painaumissa rantapuuston tuntumassa. Niiden kasvillisuus on pääosin rönsyröllivaltaista, mutta yhden laikun kasvillisuus on ruskokaislavaltaista. L8. Kallahden matalikko. Monipuolinen vesikasvillisuus. Lajistoon kuuluvat mm. ainoalla tunnetulla Helsingin kasvupaikalla kasvava merihaura, Helsingistä ilmeisesti vain Kallahdesta tavattu kiertohapsikka sekä silmälläpidettävä näkinpartaislevä Chara baltica. Kohde kattaa suurimman osan muuttolinnustolle tärkeästä vesalueesta (luontokohde L16). Kasvillisuutta esitellään tarkemmin liitteessä 2. L9. Kallahden rantaniityn luonnonsuojelualueen itäpuolinen matalikko. Monipuolinen vesikasvillisuus (liite 2). Lajistoon kuuluvat mm. silmälläpidettävä itämerennäkinpartainen sekä Helsingissä ilmeisesti vain Kallahdesta tavattu kiertohapsikka. 7.4. Arvokkaat pesimälinnustokohteet L10. Heposaaren tyvi. Pesimälinnustoon kuului kaksi kolopuissa pesivää uuttukyyhkyparia. Muita vähälukuisia lajeja olivat mm. viitakerttunen, kultarinta ja tiltaltti. Heposaaren tyven tervaleppälehto on luokiteltu paikallisesti merkittäväksi lintujen pesimäalueeksi (Helsingin kaupungin ympäristökeskus 2002). Pesimälinnuista mainitaan mm. vaarantunut pikkutikka. Kesällä 2002 pikkutikka ei tavattu Kallahdenniemeltä. L11. Lähdenokan tyven tervaleppälehdot ja reheväkasvuiset pihapiirit. Alueelta tavattiin mm. viitakerttunen, satakieli, kultarinta ja mustapääkerttu. Lähdenokan alue on luokiteltu paikallisesti tärkeäksi lintujen pesimäalueeksi (Helsingin kaupungin ympäristökeskus 2002). Kohteen rajaus on hieman tässä esitettyä laajempi ja kattaa koko Lähdenokan niemen. L12. Leppäniemen tyven lehtoalue. Alueen länsi- ja itäosassa oli uuttukyyhkyn reviiri ja keskivaiheilla peukaloisen reviiri. Pesimälinnusto oli tiheä. Kohteella pesi mm. räkättirastasyhdyskunta. Kesäkuussa alueella havaittiin nuolihaukkapari, mutta viitteitä pesinnästä ei saatu. L13. Ulkoilupuiston itäosa. Kallahdenniemen läntisen uimarannan ja Riveliniemen alue on karuhkoa männikköä. Täältä kuitenkin löytyi sarvipöllön pesä 21
uimarannan tuntumasta, lisäksi havaittiin mm. palokärki, puukiipijä, uuttukyyhky sekä Helsingissä harvinainen töyhtötiainen. Koko Kallahden ulkoilupuisto Rantapaadentieltä länteen on rajattu Helsingin lintuatlaksen perusteella paikallisesti arvokkaaksi linnustokohteeksi. Lajeista mainitaan mm. palokärki, uuttukyyhky ja kuivalla kankaalla reviiriään v. 1996 pitänyt kangaskiuru. Kesän 2002 linnustoselvityksessä vaateliasta lajistoa ei todettu ulkoilupuiston länsi- ja keskiosissa. 7.5. Muuttolintujen suosimat alueet L14. Hepolahti. Vesilintujen, etenkin telkkien ja tukkasotkien suosima muutonaikainen ruokailu- ja oleskelualue. Pohjoisrannan ruovikossa pesi kymmenkunnan parin silkkiuikkuyhdyskunta. Elokuussa lahdelle kerääntyi muutamia kymmeniä tukkasotkia. Hepolahti on paikallisesti merkittävä muuttolintujen kerääntymisalue. L15. Rivelilahti. Muuttoaikaan lahdella viivähtää etenkin telkkiä ja tukkasotkia. Keväällä 2002 tavattiin myös useita iso- ja tukkakoskeloita, alleja, sinisorsia ja silkkiuikkuja. Muutama silkkiuikkupari pesi pohjoisrannan ruovikossa. Monessa vesilintulaskennassa havaittiin myös Helsingissä harvinainen ristisorsa, joka saattoi pesiä hiekkarannan tuntumassa. Elokuussa lahdelle oli kerääntynyt useita silkkiuikkupoikueita sekä pieniä, muutaman kymmenen telkän ja tukkasotkan parvia. Rivelilahti on paikallisesti merkittävä muuttolintujen kerääntymisalue. L16. Uimarannan edusta ja Kallahden matalikko. Vesilintujen ja kahlaajien suosima kevätmuutonaikainen ruokailu- ja levähdysalue. Lintujen määrään vaikuttaa keväällä vedenpinnan korkeus. Jäät lähtevät matalikolta varhain keväällä ja telkkiä ja tukkasotkia voi kerääntyä alueelle sadoittain. Mikäli vesi on alhaalla puolisukeltajasorsien muuttoaikaan huhtikuussa, kerääntyy paikalle runsaasti haapanoita, taveja, sinisorsia ja jouhisorsia. Kyhmy- ja laulujoutsenia voi myös olla useita. Ristisorsa kuuluu myös vakiolajistoon. Läpi kevään paikalla oleili säännöllisesti 2 4 ristisorsaa, joita Helsingissä pesinee Kallahden lisäksi vain Santahaminassa. Hiekkarannoilla viihtyvä ristisorsa on Kallahden merkittävin pesimälintu, sillä niitä pesii koko Suomessa vain noin 150 paria. Matalikkoalue on Kallahdenniemellä ainoa, jossa voi nähdä paljon lepäileviä kahlaajia. Kahlaajien päämuutto on toukokuussa ja niiden määriin vaikuttaa vedenpinnan korkeus ja ihmisten aiheuttama häiriö. Kevään 2002 kahlaajalajiston parhaita olivat punakuiri, jänkäsirriäinen ja pikkusirri ja Suomessa satunnaisesti vieraileva avosetti. Runsaimpia olivat meriharakka, tylli ja suosirri, joita nähtiin parhaimmillaan joitakin kymmeniä. Alue on arka häirinnälle, esim. koululuokat tekevät paikalle retkiä, jolloin linnut kaikkoavat. Syysmuuton aikana alueelle ei keräänny merkittäviä määriä kahlaajia. Loppusyksyllä mm. laulujoutsenet viivähtävät usein matalikolla. Syksyllä 2002 matalikolla oleskeli tavallista enemmän vesilintuja. Suurimpia lajikohtaisia lukumääriä ovat mm. 740 haapanaa, 340 sinisorsaa, 170 tukkasotkaa ja 226 kyhmyjoutsenta. Alueella ruokaili myös pieniä määriä laulujoutsenia (M. Ka- 22
ronen, Uudenmaan ympäristökeskus). Matalikolla liikkuneet purjelautailijat häiritsivät lintuja ajoittain. 8. Suositukset Kallahdenniemen asemakaavaa ja alueen käyttöön liittyviä hankkeita varten Kallahdenniemen valmisteilla oleva asemakaava palvelee alueen virkistyskäyttöä ja asutusta. Kallahdenniemestä on tarkoitus osoittaa alueita virkistystä, luonnonsuojelua ja alueen kulttuurihistoriallisia arvoja tukevaa asutusta varten. Kaavassa pyritään sovittamaan yhteen lisärakentamisen, kulttuuriympäristön suojelun, luonnonsuojelun sekä virkistyskäytön lähtökohdat ja tavoitteet. Asemakaavassa esitetään huvilayhdyskunnan maankäyttö ja mahdollinen lisärakentaminen, liikenneverkko, virkistysalueiden toiminnot ja suojelualueet. Lisäksi ulkoilureitistöä kehitetään. Asemakaavan lisäksi Kallahdenniemelle on suunniteltu seuraavia virkistyskäyttöä palvelevia hankkeita: Osuuspankkiopistolta Leppäniemeen suuntautuva luontopolku (Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto 2002), joka merkitty on asemakaavan suunnitteluperiaatteisiin, Kallahdenniemen etelärannan uimarannan laajentaminen (Helsingin kaupungin liikuntavirasto 1998), siihen liittyvä uimarannan pysäköintialueen kehittäminen sekä vesibussiliikenteen aloittaminen Riveliniemeen. Kallahdenniemeen on laadittu myös vesihuoltosuunnitelma (SCC Viatek Oy 2001). 8.1. Arvokkaiden luontokohteiden huomioon ottaminen kaavoituksessa ja alueen hoitamisessa Kallahdenniemen asemakaavaa on valmisteltu vuorovaikutteisesti luontoselvityksen kanssa. Alueen luonnonsuojelualueille on laadittu hoito- ja käyttösuunnitelmat (liitteet 2 ja 3). Kallahden rantaniityn luonnonsuojelualuetta on ehdotettu laajennettavaksi vesialueelle. Lisäksi on annettu muita arvokkaita luontokohteita varten seuraavat suositukset. Näistä pääosa on jo otettu huomioon asemakaavan suunnitteluperiaatteissa (liitekartta 5). Kohteiden sijainti selviää liitekartasta 4. Maakunnallisesti merkittävät kohteet L4. Leppäniemen tyven erityisesti suojeltavan kasvin kasvupaikka Puusto jätetään luonnontilaan, kaatuneet puut jätetään maatumaan. Kohteesta on tekeillä luonnonsuojelulain 47 :n mukainen erityisesti suojeltavan lajien esiintymän rajauspäätös. Kaavaan merkintä S-1 (suojelualue). L8. Kallahden matalikko (suurin osa linnustollisesti arvokkaasta kohteesta L16). Alue rauhoitetaan ja liitetään osaksi Kallahden rantaniityn suojelualuetta (tarkemmin luonnonsuojelualueen hoito- ja käyttösuunnitelmassa, liite 3). Kohde rajataan luonnonsuojelualueeksi (merkintä SL). 23
Kulkuyhteys uimareiden suosimaan Ahvensaareen jätetään luonnonsuojelualueen ulkopuolelle. L9. Kallahden rantaniityn luonnonsuojelualueen itäpuolinen matalikko Alue rauhoitetaan ja liitetään osaksi Kallahden rantaniityn suojelualuetta (tarkemmin luonnonsuojelualueen hoito- ja käyttösuunnitelmassa, liite 3). Kohde rajataan luonnonsuojelualueeksi (merkintä SL). Veneiden ankkurointikielto. Paikallisesti merkittävät kohteet L1. Heposaarenniemen tyven tervaleppälehto lähiympäristöineen (kuuluu myös linnustokohteeseen L10). Jätetään luonnontilaan, kaavaan sl-merkintä. L2. Heposaarenniemen kainalon rantaniitty L3. Lähdenokan rantaniitty. Kohteet jätetään luonnontilaan. L5. Leppäniemen kainalon tervaleppälehto L6. Lähdeniemen rantaniitty Kohteet jätetään luonnontilaan. L7. Kallahdenniemen hiekkarannan ruskokaislaniityt Kohteiden säilyminen otetaan huomioon uimarannan käyttöä kehitettäessä. L10. Heposaaren tyvi Kohteen eteläosan virkistyskäyttöön varatun tontin ylispuusto säilytetään. Muualle ei osoiteta uudisrakentamista, eikä tehdä voimakkaita puuston hakkuita. Tervaleppälehto (kohde L1) jätetään luonnontilaan. L11. Lähdenokan tyven tervaleppälehdot ja reheväkasvuiset pihapiirit Ei uudisrakentamista, eikä voimakasta puuston hakkuuta. L12. Leppäniemen tyven lehtoalue Ei uudisrakentamista, eikä voimakasta puuston hakkuuta. Uhanalaisen kasvilajin kasvupaikka (kohde L4) jätetään metsänhoitotoimien ulkopuolelle. L13. Ulkoilupuiston itäosa Ei voimaperäistä metsän käsittelyä. 24
L14. Hepolahti L15. Rivelilahti Alueet säilyvät vesilinnuille otollisina levähdyspaikkoina, jos lahtien vesiliikenne ei kasva nykyisestä. Ei uusia venelaitureita. L16. Uimarannan edusta ja Kallahden matalikko Kallahden matalikkoon rajattu osa (luontokohde L8) rauhoitetaan ja liitetään osaksi Kallahden rantaniityn suojelualuetta (tarkemmin luonnonsuojelualueen hoito- ja käyttösuunnitelmassa, liite 3). 8.2. Leppäniemen luontopolku Virkistyskäyttö Leppäniemen alueella on nykyisin vähäistä. Kallahdenniemen virkistyskäyttöpaineen jakamiseksi Leppäniemeen on suunniteltu uusia ulkoilumahdollisuuksia, joihin liittyy Osuuspankkiopistolta Leppäniemeen suuntautuva luontopolku. Luonnosteltu polku (Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto 2002) kulkisi Osuuspankkiopistolta vanhaa metsätietä pitkin Hepolahden rantaan, josta se jatkaisi rantatörmää pitkin itään. Polku kiertäisi törmää pitkin kasvistollisesti ja linnustollisesti arvokkaan kohteen (L4, L12) ja yhtyisi lehdon itäpuolella Helsingin kaupungin venepaikkaan johtavaan hiekkatiehen. Leppäniementiellä polku kulkisi tien pohjoista laitaa lähelle Leppäniemen kärkeä. Leppäniemen kärjen eteläpuolella sijaitseva kaupungin omistama, asemakaavan suunnitteluperiaatteissa uimarannaksi merkitty alue toimisi luontopolun kääntöpaikkana. Polku jatkuisi kääntöpaikalta rantaa pitkin Rivelilahden pohjukkaan, jossa se kulkisi linnustollisesti ja kasvistollisesti arvokkaan kohteen L5 läpi. Polku ohjattaisiin takaisin Leppäniementien suuntaa yksityismaiden läpi. Reitti jatkuisi Kallahdenniemen ulkoilupuiston suuntaan Leppäniementietä seuraten. Ulkoilupuiston tuntumassa reitti kulkisi mm. vanhaa soranottoaluetta pitkin. Suunniteltu luontopolku sivuaisi kahta luonnonoloiltaan arvokasta aluetta. Leppäniemen kainalon tervaleppälehdon kohdalla se kulkisi kasvistollisesti ja linnustollisesti arvokkaan luontokohteen reunassa rantatörmän päällä. Kurtto (2002) epäilee rantaa myötäilevän ulkoilutien olevan haitaksi erityisesti suojeltavan kasvilajin kasvupaikalle (luontokohde L4) mm. lisääntyvän kulutuksen ja roskaantumisen myötä. Ulkoilutie saattaisi Kurton mukaan myös aiheuttaa alueen vesisuhteiden epäedullisia muutoksia, mikä Hepolahden rannan kannas vahingoittuu ulkoilutien rakentamisesta. Jos luontopolku rakennetaan kapeana, enintään metrin levyisenä polkuna rantatörmän päälle, rakentaminen on mahdollista luonnonarvoja vaarantamatta. Leveämpää reittiä paikalle ei voida luontoarvojen takia rakentaa. Ahtaan sijainnin takia polku tulisi tehdä mahdollisimman kapeaksi ja linjata siten, että puustoa tai ainakaan rannan järeitä kuusia ja tervaleppiä ei tarvitse kaataa. Kohteen luonnontilaisuus korostuu, mikäli törmän päältä kaatuneet suuret puut jätetään maahan lahoamaan. Kaatuneilla puilla on merkitystä myös luonnonarvojen monipuolistajana, mm. kääpien ja lahopuulla elävien hyönteisten elinympäristöinä. Alueen pesimälinnuista vähälukuinen peukaloinen viihtyy kaatuneiden puiden luona ja tekee pesänsäkin usein puiden pystyyn nousseisiin juurakoihin. Polulta lehtoon ei tule johtaa uusia reittejä. 25
Luontopolku on suunniteltu kulkevaksi Rivelilahden rannassa sijaitsevan kostean tervalepikon läpi (luontokohde L5 lähiympäristöineen) pitkospuita pitkin. Rannan tervalepikko on kasvillisuutensa ja linnustonsa takia herkkää aluetta, joten polun johtamisen sen läpi ei ole suotavaa. Tervalepikkoa reunustavan korkean ruovikon takia reitiltä ei myöskään näkisi merelle, joten reitin johtamista tervalepikon läpi ei tarjoaisi luontopolkuun maisemallista lisäarvoa. Siirtämällä polku hieman kauemmaksi rannasta vältyttäisiin pitkospuiden rakentamiselta ja samalla rantalehto jäisi luonnontilaan. Luontopolun muissa kohdissa ei ole niin merkittäviä luontoarvoja, että ne tulisi ottaa huomioon polun linjauksessa. 8.3. Uimarantojen käyttö ja kehittäminen Asemakaavan suunnitteluperiaatteisiin on uimarannoiksi merkitty Kallahdenniemen uimaranta-alue, Rivelilahden uimaranta ja Leppäniemen uimapaikka (kaavamerkintä VV; liitekartta 5). Kallahdenniemen uimaranta ja Rivelilahden uimaranta ovat käytössä nykyisin, mutta Leppäniemi on uimapaikkana uusi. Rivelilahdelle tai Leppäniemeen ei kaavan suunnitteluperiaatteissa ole osoitettu uusia, uimakäyttöä palvelevia rakenteita tai järjestelyjä. Kallahdenniemen uimarantaa on tarkoitus laajentaa. Uimaranta-alueen kehittämissuunnitelman (Helsingin kaupungin liikuntavirasto 1998) on laatinut Helsingin liikuntavirasto yhdessä Arkkitehtiryhmä A6 Oy:n ja Arkkitehtitoimisto Jyrki Sinkkilän kanssa. Suunnitelmassa hiekkaranta-aluetta laajennetaan länteen, pysäköinti keskitetään yhdelle alueelle ja kevyen liikenteen yhteyksiä parannetaan. Huolto- ja uimarantatoimintoja palveleva rakentaminen sijoitetaan nykyiselle autojen kääntöpaikalle ja sen lähelle. Suunnitelmassa esitetään myös alueen maisemanhoidon suosituksia. Asemakaavan suunnitteluperiaatteissa nykyinen rannan suuntainen tie on merkitty kevyen liikenteen raitiksi, jota käytetään myös huoltoajoon. Uimarannan laajentaminen Uimarantaa laajennetaan länteen niin, että nykyisen hiekkarannan ja laajennusalueen väliin jää noin 50 metrin levyinen ruovikkokaistale. Uusi hiekkaranta olisi noin sadan metrin levyinen. Aluetta reunustaa 20 30 metrin levyinen järviruokokasvusto, josta suurin osa on kuivaa ruokoniittyä. Uimarannan laajentaminen edellyttää ruovikon poistoa rantaniityn reunasta ja vesialueelta. Uimarantasuunnitelman mukaan ruovikko on tarkoitus poistaa niittämällä. Nykyisen uimarannan ja laajennusalueen vesialue kuuluu Kallahdenniemen Natura-alueeseen. Suunnitellulla uimarannan laajennusalueella järviruokoa kasvaa matalassa rantavedessä noin 5 10 metrin levyisenä kaistaleena ja siitä rantaan päin 10 20 m leveänä ruokoniittynä. Ruovikko on tarkoitus poistaa vajaan sadan metrin matkalta. Laajennuksen toteuttaminen ei välttämättä edellytä koko ruovikkoalueen poistamista laajennettavalta uimaranta-alueelta, sillä ruovikossa on uimareiden käyttämiä kulkuaukkoja, joiden leventäminen on helpompaa kuin ruovikon poistaminen kokonaan. 26
Uimarannan laajennusalueen rannan painanteita ehdotetaan täytettäväksi, siten että lopullinen tasaus noudattaa maaston korkeimpia kohtia. Rantaniittyjä on tarkoitus hoitaa niin, että alueelle saadaan lyhytkortinen, nurmimainen kasvusto. Työ tapahtuisi niittämällä kasvustoa säännöllisesti ja korjaamalla niittojäte pois. Suositukset Uimarannan laajentaminen on perusteltua, jos toimenpiteellä saadaan vähennettyä ihmisten aiheuttamaa painetta uimarannan eteläpuolella olevalle kasvistollisesti ja linnustollisesti arvokkaalle matalikolle. Uimarannan laajentamiselle länteen ei vesikasvillisuuden kartoituksen perusteella ole estettä (Alleco Ky 2002). Laajennusalueen edustan kasvillisuus koostuu lähinnä tutkimusalueen valtalajeista hapsi- ja ahvenvidasta sekä tähkä-ärviästä. Laajennusalueen edustalla kasvaa myös vaatelias mukulanäkinparta, joka ei kuitenkaan ole uhanalainen laji. Uimarannan suunnitellulla laajennusalueella ei myöskään ole erityisen arvokasta niittykasvillisuutta (Heinonen 2002), sillä alue on uimarantakäytön kuluttamaa Jos ruovikkoa on tarpeen poistaa laajalta alueelta, tulisi käyttää mahdollisimman vähän läheisen matalikkoalueen kasvillisuutta haittaavaa menetelmää, eli välttää veden samentumisen ja pohjalle sedimentoituvan materiaalin lisäämistä. Poistomenetelmästä riippumatta irtonainen kasviaines tulee kerätä mahdollisimman tarkasti pois, sillä pohjalla tai ranta-alueella hajotessaan se aiheuttaa hapettomuutta ja lisää rehevöitymistä. Niitosta ei aiheudu merkittävää haittaa Natura-alueen eliöyhteisölle, jos niittojäte kuljetaan pois. Ruovikkoa on yleensä niitettävä kolmena neljänä vuonna peräkkäin ennen kuin järviruoko saadaan merkittävästi vähenemään. Matalan vesisyvyyden takia niitto venemallisella laitteella ei ole mahdollista. Nopeampi menetelmä ruovikon vähentämisessä on ruo'on kaivaminen pois juurakoineen noin 50 cm:n syvyydeltä asti ja kaivuualueiden peittäminen hiekalla. Kaivaminen onnistuu maalta käsin pitkäpuomisella kaivinkoneella. Mikäli kaivaminen tehdään syksyllä matalan veden aikana ja kaivettu alue peitetään saman tien, kaivamisesta ei aiheudu pitkäaikaista haittaa Natura-alueen eliöyhteisölle. Ruovikon niittämisestä tai ruoppauksista on tehtävä toteuttamissuunnitelma. Koska uimarannan vesialue kuuluu Natura-alueeseen, toimenpiteiden tekemiseen on haettava ympäristöviranomaisen lupa. Jos uimaranta-alueen painanteisiin tuodaan maa-ainesta, metsänreunan painanteissa sijaitsevat ruskokaislavaltaiset kasvillisuuslaikut (luontokohde L7) on jätettävä luonnontilaan. Koska hiekkapohjaisen rantaniityn kasvillisuus kuluu ja muuttuu lyhytkasvuisemmaksi pelkästään rannan lisääntyvän käytön takia, eivät laajat niitot todennäköisesti ole tarpeen. Niitoissa tulisikin kiinnittää huomiota lähinnä järviruo'on poistamiseen niityltä, sillä ruovikkoiset niityt eivät houkuttele uimareita. 27
8.4. Pysäköintialue Rakenteet ja rakennukset Uimarannalle rakennetaan huoltorakennus vuonna 2003 (Helsingin kaupungin liikuntavirasto 2002). Huoltorakennus ja muut uudet rakennukset sijoitetaan rantametsään rannan lähellä kulkevan tien varteen. Avoimelle rantaalueelle tulee vain talveksi pois siirrettäviä pukukoppeja ja uimavalvojan torni. Rakennettavan alueen kasvillisuus on varsin kulunutta, mutta puusto on maisemallisesti näyttävää. Suositukset Uudisrakentaminen ei heikennä alueen luontoarvoja. Maisemallisista syistä rakennukset tulisi mahdollisuuksien mukaan rakentaa puuston aukkopaikkoihin. Puuston käsittely Uimaranta-alueelle on suunniteltu myös puuston varovaista poimintahakkuuta maaston kulutuskestävyyden parantamiseksi. Ajatuksena on, että runkotiheyttä harventamalla kenttäkerrokseen saataisiin lisää valoa ja samalla autettaisiin kuluneiden alueiden kasvillisuuden palautumista. Lisäksi saataisiin enemmän liikkumatilaa ihmisille, jolloin kulutus ei kohdistuisi tietyille alueille niin voimakkaana kuin nykyisin. Suositukset Puuston harventamiseen ei tulisi ryhtyä, koska sillä ei todennäköisesti saavutettaisi tavoitteita: harventaminen tekisi maaston helppokulkuisemmaksi, jolloin siihen muodostuisi uusia polkuja ja kulutus leviäisi entistä laajemmalle. Toisaalta valon määrän lisääntyminen kenttäkerroksessa kuivattaisi hiekkaista maata ja pikemminkin heikentäisi kuin parantaisi kasvillisuuden elinmahdollisuuksia. Polun rakentaminen Suunnitelmaan on luonnosteltu rantametsän reunan lähellä uimarannan laajennusosalta länteen suuntautuva polku. Suositukset Polun sijoittamisessa tulee ottaa huomioon rantametsän reunassa sijaitsevat arvokkaat kasvillisuusalueet (luontokohde L7). Polun linjauksen voisi suunnitella sellaiseksi, että se johdattaisi uimareita ranta-alueen länsiosassa sijaitsevaan niemeen (entinen saari), jonka edustalla on avointa hiekkarantaa. Niemeä käytetään nykyisinkin uimapaikkana. Uimarannan pysäköintialue sijaitsee Rivelilahden ja Kallahdenniemen uimarannan välissä entisellä hiekanottoalueella. Pysäköintipaikan kehittämissuunnitelmassa aluetta jäsennetään niin, että autoja mahtuu useampaan riviin. Tilaa varataan 200 autolle. Pysäköintialueen pinta-ala pysyisi entisellään. Pysäköintipaikan ja uimarannalle lännestä johtavan tien väliin rakennetaan uusi 28
tieyhteys (nykyisin pysäköintipaikalta ei ole ajokelpoista yhteyttä uimarannalle). Liikenne kiertäisi tämän jälkeen tarvittaessa länsirannan kautta pysäköintipaikalle ja sieltä pois itäistä tietä. Suositukset Uusi ajoyhteys on noin 75 metrin mittainen ja sijaitsee kuivalla, kuluneella mäntykankaalla. Uuden kulkuyhteyden rakentaminen ja nykyisellä pysäköintialueella tapahtuva pysäköinnin järjestäminen eivät vaikuta Kallahdenniemen luontoarvoihin. 8.5. Vesibussiliikenteen järjestäminen Riveliniemen kärjessä sijaitsevaa laituria on suunniteltu säännöllisiä vuoroja liikennöivän vesibussin laituriksi, johon vesibussi voisi liikennöidä esim. Vuosaaresta. Laiturille on maitse valmis kulkuyhteys ja laituri on jo nykyisin melko kookkaiden alusten käytössä. Laituri todennäköisesti on riittävä vesibusseillekin. Laiturin vierusta on hiekkapohjainen ja rannan puolelta melko matala. Laiturin vierustaa on ruopattu ajoittain. Ruoppaukset ovat olleet vähäisiä, eivätkä ne ole vaikuttaneet pohjakasvillisuuteen ruopatun alueen ulkopuolella. Ruoppausmassoja ei myöskään ole läjitetty rantaan. Riittävän vesisyvyyden turvaaminen todennäköisesti edellyttää vähäisiä ruoppauksia tulevaisuudessakin (liite 1). Suositukset Vähäisestä, oikeaan aikaan toteutetusta ruoppauksesta ei vesikasvillisuusselvityksen perusteella ole merkittävää haittaa Natura-alueen vesikasvillisuudelle eikä suojeltavalle luontotyypille (vedenalaiset hiekkasärkät). Ruoppausajankohdan tulisi olla syksyllä tärkeimmän kasvukauden jälkeen, mieluiten loka joulukuussa. Liikenne laituriin tulisi ohjata kulkemaan merkittyä väylää pitkin, jotta liikenteestä ei aiheudu haittaa Riveliniemen eteläpuoliselle, kasvillisuudeltaan arvokkaalle lahdelle. Väylän ohjaaminen kohtisuoraan Riveliniemestä ulospäin ei edellyttäisi väylän ruoppaamista. 8.6. Kallahdenniemen vesihuoltosuunnitelma Kallahdenniemelle laaditussa vesihuollon yleissuunnitelmassa (Scc Viatek Oy 2001) tutkittiin sekä keskitettyä että hajautettua järjestelmää mahdollisina vesihuollon vaihtoehtoina. Alueella suositellaan ratkaisua, jossa osa on keskitettyä ja osa hajautettua vesihuoltojärjestelmää. Keskitettyä järjestelmää esitetään Kallvikintien varteen ja Leppäniemeen, muille alueille esitetään hajautettua vesihuoltoa, jossa talousveden hankinta tapahtuu kiinteistökohtaisilla pora- tai rengaskaivoilla ja jätevedet johdetaan umpisäiliöihin. Suosituksen mukainen vesihuolto edellyttää vesijohdon ja jätevesiviemärin rakentamista Kallvikintien asuintaloilta Osuuspankkiopistolle sekä toisen vesijohto- ja jätevesiviemärilinjan rakentamista Osuuspankkiopistolta Leppä- 29
niemeen. Putket sijoitetaan samaan kaivantoon. Putkilinjat on suunniteltu lähes koko matkan maantien alla kulkeviksi. Tielinjasta poiketaan ainoastaan Osuuspankkiopiston piha-alueella ja Leppäniementien alkupään tuntumassa. Kallahdenniemen muihin osiin ei rakenneta vesijohtoja tai viemäreitä. Suositus Koska suunnitellun vesijohto- jätevesiviemärin kohdalla ei ole merkittäviä luontokohteita, vesihuollon järjestäminen on vesihuoltosuunnitelman suositusten mukaisesti suotavaa. Vaikka rakentaminen kohdistuu lähes pelkästään tiealueille, rakentamisessa on syytä käyttää ympäristöä säästäviä menetelmiä. 8.7. Rantojen käytön periaatteet Kallahdenniemen suunnitteluperiaatteissa ei ole esitetty uutta rakentamista rannoille. Osa niemen rannoista on yksityisalueita, jotka varataan kaavassa huvilamaiseen asumiseen. Rannoilla on laitureita, ja ruovikkoisia yksityisrantoja on pidetty paikoin avoimina kasvillisuutta niittämällä. Koska Kallahdenniemen vesialueet kuuluvat Natura-alueeseen, myös yksityisten rantojen käytössä on noudatettava Natura-alueelle soveltuvia periaatteita. Natura-alueilla toteutettavista hankkeista ei ole olemassa yleispäteviä ohjeita. Toimenpiteiden toteuttamista ja vaikutuksia Natura-alueeseen tulisi tarkastella hankekohtaisesti. Yleisenä periaatteena Kallahden vesialueiden kaltaisilla Natura-alueilla on se, että olemassa olevan väylän, uimapaikan ja käytössä olevien laiturien ja muiden rakenteiden ylläpito on mahdollista, jos toimenpiteeseen on saatu vesialueen omistajan suostumus ja toimenpide pystytään toteuttamaan ilman konevoimaa. Myös vähäinen ruovikon niitto esim. uimisen helpottamiseksi tai maiseman avartamiseksi on mahdollista. Sen sijaan ruoppaukset, vesi- tai ranta-alueelle läjittäminen, uuden uimapaikan rakentaminen tai uusien laiturien rakentaminen ovat Natura-alueella luvanvaraisia. Natura-alueella tehtävään luvanvaraiseen toimenpiteeseen on saatava suostumus vesialueen omistajalta ja alueellisesta ympäristökeskuksesta. Ruoppauksia, laitureiden pidentämistä ja uusia rakenteita varten on laadittava hankesuunnitelma, jonka perusteella alueellinen ympäristökeskus päättää, voidaanko hanke toteuttaa sellaisenaan vai tarvitaanko siihen ympäristölupaviraston lupa. 30
9. Maankäytön luontovaikutukset 9.1. Yleistä Kallahdenniemen asemakaavan luontovaikutuksia on arvioitu kaupunkisuunnittelulautakunnan hyväksymien asemakaavan suunnitteluperiaatteiden pohjalta (Kallahdenniemen suunnitteluperiaatteet, hyväksytty kaupunkisuunnittelulautakunnassa 31.10.2002). Luontovaikutusarvio voidaan viimeistellä hyväksytyn kaavaluonnoksen perusteella. Suunnitelma tai hankkeen toteutuminen voi aiheuttaa välittömiä tai välillisiä vaikutuksia luontoon. Välittömiä vaikutuksia ovat mm. luontokohteen jääminen rakennettavan alueen alle tai luontokohteen pinta-alan pieneneminen suunnitelman toteutumisen seurauksena. Välillisiä vaikutuksia ovat mm. ihmisten liikkumisesta aiheutuva häiriö tai maaston kulumisen lisääntyminen. Yksittäisen suunnitelman luontovaikutuksia arvioitaessa on myös tarkasteltava sen ja muiden suunnittelualueelle kohdistuvien hankkeiden ja suunnitelmien yhteisvaikutusta. Kallahdenniemen asemakaava-alueen luontovaikutusten tarkastelussa Kallahden harju-, niitty- ja vesialueiden Natura 2000 -aluetta ja muuta asemakaava-aluetta käsitellään erikseen. 9.2. Kallahdenniemen asemakaava Kallahdenniemen asemakaavan tavoitteena on virkistyskäytön kehittäminen niin, että alueen luonnonarvot eivät heikkene. Asemakaavassa pyritään sovittamaan yhteen lisärakentamisen, rakennussuojelun, luonnonsuojelun ja virkistyskäyttöpaineen lähtökohdat ja tavoitteet. Asemakaavassa esitetään virkistysalueiden toiminnot ja suojelualueet, huvilayhdyskunnan maankäyttö ja mahdollinen lisärakentaminen sekä liikenneverkko. Myös ulkoilureitistöä kehitetään. Asemakaavaan sisällytettävät toimenpiteet eivät mainittavasti vaikuta Kallahdenniemen asukaslukuun. Asemakaavoitettavalla alueella sijaitsee kaksi luonnonsuojelualuetta, Kallahdenharjun luonnonsuojelualue ja Kallahden rantaniityn luonnonsuojelualue. Kallahdenharju, Kallahden rantaniitty sekä Kallahdenniemeä ympäröivät matalat vesialueet muodostavat Kallahden niitty-, harju- ja vesialueet -nimisen Natura 2000 -alueen. Kallahdenharjun luonnonsuojelualueelle ja Kallahden rantaniityn luonnonsuojelualueelle on tehty hoito- ja käyttösuunnitelmat (liitteet 2 ja 3). Suunnitelmien osana on arvioitu suunnitelmien vaikutuksia luonnonsuojelualueeseen ja Natura 2000 -alueen suojelun perusteisiin. Molemmat luonnonsuojelualueet merkitään Kallahdenniemen asemakaavaan luonnonsuojelualueiksi, eikä niihin esitetä toimenpiteitä. 31
9.3. Muut suunnitelmat Kallahdenniemen uimarantaa on suunniteltu laajennettavan (Helsingin kaupungin liikuntavirasto 1998). Suunnitelman perusteella on mahdollista arvioida laajentamisen välittömiä vaikutuksia luonnonarvoihin. Kallahdenniemen vesihuoltosuunnitelmaa voidaan arvioida vesihuollon yleissuunnitelman (Scc Viatek Oy 2001) suositusten perusteella. Suosituksen mukaan vesijohto ja jätevesiviemäri rakennettaisiin Kallvikintien asuintaloilta Osuuspankkiopistolle ja toinen vesijohto- ja jätevesiviemärilinja Osuuspankkiopistolta Leppäniemeen. Putket sijoitetaan samaan kaivantoon. Putkilinjat kulkevat lähes koko matkan maantien alla. Helsingin yleiskaava 2002 on valmisteilla. Kaavaluonnoksen mukaisen rakentamisen vaikutuksia Natura-alueisiin ja niiden luontoarvoihin on tarkasteltu Ympäristötutkimus Metsätähti Oy:n (2002) arviossa. Yleiskaavan luontovaikutusten arviointi on tekeillä. Yleiskaavan vaikutuksia Natura-alueeseen voidaan käsitellä Metsätähden arvioinnin perusteella. Kallahdenniemen lähialueiden rakentaminen vaikuttaa lähinnä Kallahdessa ulkoilevien ihmisten määrään. Vuonna 1994 tehdyn kyselytutkimuksen perusteella noin 40 % Kallahdenniemen ulkoilijoista saapui Vuosaaresta, josta niemelle on helppo kulkuyhteys. Muut tulivat Vuosaaren ulkopuolelta yli viiden kilometrin etäisyydeltä. Vuonna 2002 Kallahdenniemellä oli 30 000 kävijää (Helsingin kaupungin liikuntaviraston merellinen osasto, julkaisematon). Vuosaaren asukasluvun on arvioitu kasvavan nykyisestä noin 27 500 noin 40 000 asukkaaseen vuoteen 2009 mennessä. Vuosaaren Aurinkolahteen rakennettava suuri hiekkaranta (Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto 1999) vaikuttaa tulevaisuudessa Kallahdenniemen ulkoilijamääriin. Rannalle on matkaa Vuosaaren metroasemalta noin 800 metriä. Linja-autoreitin on suunniteltu kulkevan hiekkarannan läheltä. Kallahdenniemen tyveltä on Aurinkolahden uimarannalle matkaa kilometri. 9.4. Kallahdenniemen asemakaavan vaikutukset luonnon monimuotoisuuteen ja arvokkaisiin luontokohteisiin Kaupunkisuunnittelulautakunnan 31.10.2002 hyväksymien suunnitteluperiaatteiden mukaan Kallahdenniemen käyttö säilyy asemakaavassa lähes nykyisellään. Asemakaavan luontovaikutuksia voidaan arvioida sen mukaan, että luontoselvityksessä kaavaa varten annetut suositukset toteutuvat. Rakentamattomat alueet Kallahdenniemelle ei osoiteta uusia rakennuspaikkoja jo rakennettujen kortteleiden ulkopuolelle. Kallvikintien varressa Hepolahden länsirannalla sijaitsevalle, toistaiseksi rakentamattomalle alueelle (kuvio 5 liitekartassa 2) tutkitaan kuitenkin täydennysrakennusmahdollisuutta. Yksityisomistuksessa olevat huvilat ja asuinrakennukset on varattu huvilamaiseen asumiseen tai virkistyskäyttöön, ja niiden maisemalliset ja kulttuurihistorialliset arvot säilytetään. 32
Vähäinen lisärakentaminen (lähinnä sauna- ja peseytymistiloja) on mahdollista. Kortteleiden ulkopuoliset alueet on varattu virkistyskäyttöön ja nykyiset luonnonsuojelualueet luonnonsuojeluun. Kaupungin omistamat huvilat on varattu virkistyspalveluiden alueeksi yleisön ja yhteisöjen käyttöön virkistystä ja vapaa-ajan viettoa varten. Loput virkistysalueet on tarkoitettu lähivirkistysalueiksi ja uimapaikoiksi. Kaupungin omistamien alueiden maisemalliset ja kulttuurihistorialliset arvot säilytetään. Kaavan toteutuminen mahdollisesti pienentäisi rakentamattomien alueiden pinta-alaa Hepolahden länsirannan tontilla. Pinta-alan muutos on vähäinen alueen koko rakentamattomana säilyneeseen alaan verrattuna. Uimarannat ja uimapaikat Kallahdenniemelle ei ole varattu uusia uimarantoja. Nykyiset Kallahdenniemen ja Rivelilahden uimarannat osoitetaan kaavassa uimarannoiksi, joissa uimakäyttöä palvelevien rakennuksien rakentaminen on mahdollista. Lisäksi Leppäniemen etelärannalta varataan uimapaikaksi soveltuva alue, jonka käyttö jatkuu nykyisen kaltaisena, sillä alueelle ei ole suunniteltu uimakäyttöä palvelevia rakenteita. Leppäniemen ja Rivelilahden uimaranta-alueilla ei ole merkittäviä luontoarvoja. Kallahdenniemen uimarannan pohjoispään käyttö nykyisen kaltaisena surffirantana säilyy. Kaava ei tuo muutoksia uimarantojen ja uimapaikkojen nykyiseen käyttöön, eikä välittömästi vaikuta alueiden luonnonarvoihin. Kallahdenniemen uimarantaa kehitetään omana hankkeenaan erillisen suunnitelman mukaan. Uimarannan vesialue kuuluu Natura-alueeseen ja uimaranta-alueella on lisäksi arvokasta, matalakasvuisiin rantaniittyihin kuuluvaa kasvillisuutta. Vesibussiliikenteen järjestäminen Riveliniemen eteläranta on varattu kaavassa laituripaikaksi, johon pyritään järjestämään säännöllinen vesibussiliikenne. Muita uusia veneilijöille tarkoitettuja rantautumispaikkoja kaavassa ei ole osoitettu. Vesibussin laituripaikka sijaitsee laivalaiturina käytetyllä rannalla. Kulku niemelle tapahtuu pihaalueen kautta. Vesibussiliikenteen järjestäminen ei vaikuta Kallahdenniemen luontoarvoihin. Leppäniemen luontopolku Kaavassa on merkitty virkistysalueille uusi, Osuuspankkiopistolta Leppäniemeen johtava luontopolku sekä lyhyt, Kallahdenniemen uimarannalta uimarannan pysäköintialueelle johtava uusi tieyhteys. Muita uusia, luonnonalueisiin vaikuttavia hankkeita ei esitetä. Leppäniemen luontopolku sivuaa kahta arvokasta luontokohdetta. Jos annetut suositukset (luku 8.2.) otetaan huomioon, luontopolun rakentaminen ei merkittävästi heikennä kohteiden luonnonarvoja. 33
Arvokkaat luontokohteet Kaava-alueen luontoselvityksessä on luonnonsuojelualueiden ulkopuolella todettu olevan kaikkiaan 16 kasvillisuuden, pesimälinnuton tai muuttolinnuston kannalta arvokasta kohdetta. Osa kohteista on päällekkäisiä (samalla alueella huomattavia linnustollisia ja kasvistollisia arvoja). Heposaarenniemen tyven tervaleppälehto (kaavamerkintä sl) ja Leppäniemen tyven lehtoalue (erityisesti suojeltavan lajin kasvupaikka, suositeltava kaavamerkintä S-1) on merkitty suojelualueiksi. Arvokkaille luontokohteille ei osoiteta kaavassa rakentamista, mutta Heposaaren tyven linnustollisesti arvokkaan ranta-alueen (kohde L10) eteläosa on varattu virkistyskäyttöön ja Leppäniemen tyven lehtoalueen (kohde L4) reunaan on suunniteltu luontopolkua. Jos arvokkaista luontokohteista kaavaa varten annetut suositukset (luku 8.4.) otetaan kaavassa huomioon, kaavan toteutumisella ei ole suoria, kaava-alueen luonnonarvoja heikentäviä vaikutuksia. Epäsuorat vaikutukset Epäsuoria, vaikeasti ennakoitavia vaikutuksia voi aiheutua alueiden käytöstä virkistykseen esimerkiksi roskaantumisena, kasvillisuuden kulumisena tai linnuston häirintänä. Asemakaavalla ohjataan uutta virkistyskäyttöä kolmelle arvokkaalle luontokohteelle tai niiden lähelle (linnustokohde L10, kasvillisuuskohteet L4, L5). Virkistyskäytöstä aiheutuva kasvillisuuden kuluminen, uusien polkujen muodostuminen ja roskaantuminen voivat heikentää Leppäniemen tyven lehdon suojeluarvoja ja heikentää erityisesti suojeltavan lajin säilymistä. Vaikutuksen merkittävyyteen vaikuttaa se, miten hyvin ulkoilijat kulkevat alueelle rakennettavaa luontopolkua pitkin. Yhteisvaikutukset Asemakaavan ja luonnonsuojelualueiden hoito- ja käyttösuunnitelmien avulla pyritään ohjaamaan yleiskaavan 2002 mukaisen asukasmäärän virkistyskäyttöä Kallahdenniemellä siten, että alueen luontoarvot säilyvät. Asemakaavan ja muiden Kallahdenniemellä toteuttavien suunnitelmien yhteisvaikutuksia voidaan arvioida hankesuunnitelmien valmistuttua. 34
9.5. Kallahdenniemen asemakaavan vaikutukset Kallahden niitty-, harju- ja vesialueiden Natura 2000 -alueeseen Luonnonsuojelulaki edellyttää että, jos hanke tai suunnitelma yksistään tai yhdessä muiden hankkeiden ja suunnitelmien kanssa todennäköisesti merkittävästi heikentää Natura 2000 -alueen luonnonarvoja, on hankkeen toteuttajan tai suunnitelman laatijan arvioitava hankkeen vaikutukset suojeltaviin luontotyyppeihin ja lajeihin. Tässä yhteydessä tarkastellaan heikentääkö Kallahdenniemen asemakaava suunnitteluperiaatteiden mukaan toteutettuna Kallahden harju-, niitty- ja vesialueiden Natura 2000 -alueen luonnonarvoja. Jos asemakaava heikentää luonnonarvoja, on arvioitava, onko heikentäminen todennäköisesti merkittävää. Kallahden harju-, niitty- ja vesialueet Natura 2000 -alue on suojeltu luontodirektiivin perusteella, joten luontovaikutusten arvioinnissa tulee ensisijaisesti selvittää, millaisia vaikutuksia hankkeilla ja suunnitelmilla on alueen suojeltaviin luontotyyppeihin. Natura-tietolomakkeen mukaan alueelta tavataan viittä luontodirektiivin luontotyyppiä, joista merenrantaniityt on priorisoitu eli ensisijaisesti suojeltava luontotyyppi. Vedenalaiset hiekkasärkät 50 % Natura-alueen alasta Merenrantaniityt 2 % Harjumetsät 2 % Rantavallit 0 % Itämeren hiekkarannat 0 % Luontotyyppeihin kohdistuvien vaikutusten lisäksi arvioidaan vaikutuksia lintudirektiivin liitteen I lajeihin ja muihin Natura tietolomakkeessa mainittuihin lajeihin. Koska Natura 2000 -alue on monien Helsingissä harvinaisten kasvija lintulajien tärkeä elinympäristö, lajikohtainen arviointi on perusteltua. Natura-tietolomakkeella mainitaan lintudirektiivin liitteen I lajeista pesivinä kalatiira, lapintiira, räyskä sekä palokärki, ja muuttoaikaisina vierailijoina laulujoutsen, pikkujoutsen, uivelo, kapustarinta, keräkurmitsa ja suokukko. Lintudirektiivin liitteestä puuttuvista muuttavista lintulajeista luetellaan härkälintu, metsähanhi, ristisorsa, jouhisorsa, haapana, tavi, tukkasotka, lapasotka, pilkkasiipi, alli, karikukko, suosirri ja punajalkaviklo. Kasvilajeista lomakkeella mainitaan merinätkelmä, suola-arho, särmäputki, ketomaruna ja käärmeenkieli. Vaikutukset luontotyyppeihin Merenrantaniittyjä on Natura-alueella pelkästään Kallahden rantaniityn luonnonsuojelualueella ja harjujen metsäisiä luontotyyppejä pelkästään Kallahdenharjun luonnonsuojelualueella. Molemmista alueista on omat hoito- ja käyttösuunnitelmat (liitteet 2 ja 3), joissa esitetään luontotyyppien säilymiseen tarkoitettuja hoitotoimia ja kulunohjaamista. Toimenpiteissä on pyritty 35
ottamaan huomioon Kallahdenniemen asemakaavan ja muiden Kallahdenniemen virkistyskäyttöä edistävien hankkeiden aiheuttama mahdollinen ulkoilijamäärien kasvu. Mikäli hoito- ja käyttösuunnitelmissa esitetyt toimenpiteet onnistuvat, merenrantaniittyjen ja harjumetsien luonnonarvot säilyvät vähintäänkin nykyisenä. Rantavalleja ja Itämeren hiekkarantoja on eri puolilla Kallahdenniemen rantoja, mutta pieninä muodostumina. Merkittävimmät muodostumat sijaitsevat Natura-alueella kaava-alueen eteläpuolella. Kaavassa ei osoiteta toimenpiteitä, jotka heikentäisivät rantavalleihin tai Itämeren hiekkarantoihin kuuluvia luontotyyppejä. Vedenalaiset hiekkasärkät -luontotyyppiin kuuluvat Natura-alueen matalikot, jotka kattavat hieman yli puolet Natura-alueen koko vesialasta. Laajimmat Kallahdenniemeä reunustavat matalikot on esitetty liitettäväksi Kallahden rantaniityn luonnonsuojelualueeseen (liite 3). Jos ehdotus toteutetaan, luontotyypin suojelutilanne paranee, koska veneilyä ja muuta luontotyyppiin mahdollisesti vaikuttavaa virkistyskäyttöä voidaan ohjata nykyistä paremmin. Vaikutukset lajeihin Natura-tietolomakkeella mainituista lintudirektiivin liitteen I lintulajeista palokärki pesii kaava-alueella. Palokärjen pesimisedellytykset alueella säilyvät niin kauan kuin puuston ikärakennetta ei merkittävästi nuorenneta tai puustoa voimakkaasti harvenneta. Alueen metsiä hoidetaan erillisen hoitosuunnitelman (Helsingin kaupungin rakennusvirasto 2000) mukaan. Siinä ei ole osoitettu toimenpiteitä, joiden voisi epäillä heikentävän palokärjen pesimismahdollisuuksia. Muuttoaikoina vierailevista lintudirektiivin lajeista keräkurmitsa on Kallahdella satunnainen vierailija. Laulujoutsen, pikkujoutsen, uivelo, kapustarinta ja suokukko viihtyvät matalakasvuisilla rannoilla ja matalikoilla, etenkin Kallahden rantaniityn lounaispuolisella matalikolla. Alueen liittäminen luonnonsuojelualueeseen takaa kohteen säilymisen lajeille suotuisana. Lintudirektiivin liitteestä puuttuvista muuttavista lintulajeista metsähanhi, ristisorsa, jouhisorsa, haapana, tavi, suosirri ja punajalkaviklo viihtyvät myös matalakasvuisilla rannoilla ja matalikoilla. Härkälintu, lapasotka, pilkkasiipi, alli ja tukkasotka oleskelevat muuttoaikoina syvähköillä vesialueilla. Kallahdenniemen suunniteltu maankäyttö ei vaikuta niihin. Karikukko on ulkosaariston lintu, jonka elinalueet sijaitseva Natura-alueen luodoilla ja saarissa Kallahdenniemen eteläpuolella. Kallahdenniemen suunniteltu maankäyttö ei vaikuta karikukon elinoloihin. Kasvilajeista mainitut merinätkelmä, suola-arho, särmäputki, ketomaruna ja käärmeenkieli kasvavat runsaina tai melko runsaina Kallahden rantaniityllä. Lajit hyötyvät niityllä tehtävistä hoitotoimista. Suola-arhoa ja merinätkelmää kasvaa useassa paikassa myös Kallahdenharjun rannoilla. Niiden kasvuedellytykset paranevat rantojen käytön vähentyessä, kun kulku sallitaan vain merkityillä reiteillä. 36
Yhteisvaikutukset Kallahdenniemelle suunnitelluista hankkeista uimarannan laajentaminen länteen ja vesibussiliikenteen järjestäminen Riveliniemen saattavat vaikuttaa vedenalaiset hiekkasärkät -luontotyyppiin. Vesikasvillisuuskartoituksen (liite 1) perusteella uimarannan laajentaminen ei merkittävästi heikennä luontotyypin tilaa, koska laajennusalueen edustan kasvillisuus koostuu lähinnä Kallahdenniemen ranta-alueiden valtalajeista hapsi- ja ahvenvidasta sekä tähkä-ärviästä. Laajennusalueen edustalla kasvaa myös vaatelias mukulanäkinparta, joka ei kuitenkaan ole uhanalainen laji. Uimarannan suunnitellulla laajennusalueella ei myöskään ole erityisen arvokasta niittykasvillisuutta, sillä alue on uimarantakäytön kuluttamaa. Laajennusalueen länsipuolella on kaksi pientä laikkua ruskokaislavaltaista matalakasvuista niittyä, joiden säilyminen voidaan ottaa huomioon uimarantaan liittyvää polkuverkostoa rakennettaessa. Riveliniemen vesibussiliikenne edellyttää hiekkapohjan ajoittaista ruoppaamista nykyisen laiturin vierustalta. Vähäisestä, oikeaan aikaan toteutetusta ruoppauksesta ei vesikasvillisuusselvityksen perusteella ole merkittävää haittaa Natura-alueen vesikasvillisuudelle eikä suojeltavalle luontotyypille. Jos liikenne laituriin ohjataan kulkemaan merkittyä väylää pitkin kohtisuoraan Riveliniemestä ulospäin, liikenteestä ei aiheudu haittaa Riveliniemen eteläpuoliselle, kasvillisuudeltaan arvokkaalle lahdelle. Vuosaaren laajeneminen lisää Natura-alueeseen kuuluvien vesialueiden vesiliikennettä. Erityisesti matalikkoalueiden ulkopuolella muuttoaikoina ruokailevat vesilinnut saattavat kärsiä vesiliikenteen kasvusta. Yleiskaavan 2002 vaikutusarviossa (Ympäristötutkimus Metsätähti Oy 2002) Kallahden harju-, niitty- ja vesialueiden suurimpina uhkina mainitaan Kallahdenniemen pohjoispuolisen alueen asukasmäärän kasvusta aiheutuva luontotyyppien ja kasvillisuuden kuluminen sekä linnuston häirinnän lisääntyminen. Myös Vuosaaren sataman rakentamisen takia lisääntyvä laivaliikenne aiheuttaa alueelle ympäristöuhkia, kuten laivojen öljypäästöjä. Lisäksi vapaa-ajan vesiliikenne voi aiheuttaa ongelmia, mm. öljypäästöjä, likaantumista ja roskaantumista. Vaikutusten merkittävyyttä ei ole arvioitu. Osa Vuosaaren virkistyskäytöstä ohjautuu tulevaisuudessa Aurinkolahden hiekkarannalle. Aurinkolahden noin 500 metrin pituisen uimarannan rakentaminen (Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto 1999), Ison Kallahden uimarannan laajentaminen ja muiden Kallahdenniemen lähikohteiden virkistyskäyttömahdollisuuksien kehittäminen voivat jopa vähentää Kallahdenniemen uimarannan käyttöä. Yhteenveto Kallahden Natura-alueen virkistyskäyttö jatkuu vastaisuudessakin, mikä vaikuttaa suojeltaviin luontoarvoihin. Suunnitteluperiaatteiden ja luontoselvityksen suositusten mukaan toteutettuna Kallahdenniemen asemakaavan ja uimarannan laajentamisen välittömät vaikutukset Natura-alueen suojeltaviin luontoarvoihin jäävät vähäisiksi. 37
Välilliset vaikutukset ovat samansuuntaisia kuin nykyisinkin. Luonnonsuojelualueille ehdotetut hoito- ja käyttötoimet (kulun ohjaaminen, kasvillisuuden hoito, suojelualueen laajentaminen) lieventävät toteutuessaan haitallisia vaikutuksia, sillä kasvillisuuden kuluminen ei laajene nykyisestä ja kuluneiden alueiden palautuminen luonnontilaisempaan suuntaan on mahdollista. Natura-vaikutuksia voidaan käsitellä tarkemmin, kun asemakaavaluonnos on valmis ja yleiskaavan 2002 Natura-arvioinnista on saatu ympäristökeskuksen lausunto. Epävarmuustekijät Sekä luonto- että Natura-arvioinnin merkittävin epävarmuustekijä on ulkoilijoiden ja uimareiden määrän todennäköinen kasvu Kallahdenniemellä, josta ei ole ei ole esitetty ennusteita. Kallahdenniemen virkistyskäyttöön vaikuttavat Vuosaaren alueen kasvu ja toisaalta Kallahdenniemen (esimerkiksi uimarannan) tekeminen houkuttelevammaksi. Myös Vuosaaren Aurinkolahden uimarannan rakentaminen ja Vuosaaren lähivirkistysalueiden pinta-alan muutokset sekä virkistysalueiden kehittäminen voivat vaikuttaa Kallahdenniemen virkistyskäyttöön. Luonnonsuojelualueilla on ongelmana maaston kuluminen ihmisten liikkuessa muuallakin kuin merkityillä poluilla. Hoito- ja käyttösuunnitelmissa on esitetty liikkumista ohjaavia toimenpiteitä, mutta sitä, miten hyvin ihmiset alkavat noudattaa liikkumisrajoituksia, ei tiedetä. 38
10. Lähdeviitteet Alleco Ky 2002. Kallahdenniemen ympäristön vesikasvillisuus. Käsikirjoitus, joulukuu 2002. Helsingin ympäristökeskus. Heinonen, M. 2002. Itämeren boreaaliset rantaniityt Kallahden Naturaalueella ja sen lähiympäristössä. Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen monisteita 3/2002. 11 s + liitteet. Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto 1999. Vuosaari. Aurinkolahden itäosa. Asemakaavan ja asemakaavan muutoksen selostus nro 10780. Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto, kaavoitusosasto, julkaisu 1999/10780. Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto 2002. Kallahdenniemen kulttuurihistoria- ja maisemaselvitys. Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston kaavoitusosaston selvityksiä 2002:1. Helsingin kaupungin liikuntavirasto 1998. Kallvikin uimaranta. Selostus ja piirustukset. Helsingin liikuntavirasto 6.11.1998. Helsingin kaupungin liikuntavirasto 2002. Kallahdenniemen uimarannan huoltorakennuksen uudisrakennustyön hankesuunnitelma 5.11.2002. Helsingin kaupungin rakennusvirasto 2000. Kallahden luonnonhoitosuunnitelma 2000 2009. 18 s. Helsingin kaupungin ympäristökeskus 2002. Luontotietojärjestelmä 15.4.2002 27.8.2002. Linnustollisesti arvokkaat kohteet, arvokkaat kasvistoja kasvillisuuskohteet ja nisäkäshavainnot. Ote Kallahdenniemestä. Hosiaisluoma, V. 1980. Biologinen rantatutkimus. Vartiosaari Ramsinniemi Kallvik Uutela. Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston julkaisuja YB:7/80, 24.11.1980. Heikkilä, E. 1988. Kallahden luonnonsuojelualueen käyttö- ja hoitosuunnitelma. Julkaisematon suunnitelma. Helsingin kaupunginkanslian ympäristönsuojelutoimisto, Kiinteistöviraston metsä- ja maatalousosasto, 12.4.1988. Koskimies, P. & Väisänen, R. A. 1988. Linnustonseurannan havainnointiohjeet. 2. painos. Eläinmuseo, Helsinki. Kurtto, A. 2002. Helsingissä kasvavat erityisesti suojeltavat putkilokasvit. Esiintymispaikkojen rajaaminen ja hoito-ohjeet sekä suositukset ympäristön maankäyttöön. Moniste. Panplan 1988. Kallahden rantaniityn hoito- ja käyttösuunnitelma. 13.11.1988. SCC Viatek Oy 2001. Uutelan ja Kallahdenniemen alueiden vesihuoltoselvitykset. Helsingin kaupunki, kaupunkisuunnitteluvirasto, 31.1.2001. 39
Uudenmaan ympäristökeskus 2000. Kallahden niitty-, harju- ja vesialueiden Natura-tietolomake ja -kartta. Väisänen, R. A., Lammi, E. & Koskimies, P. 1998. Muuttuva pesimälinnusto. Otava. 567 s. Ympäristötutkimus Metsätähti Oy 2002. Arvio Helsingin yleiskaava 2002:n vaikutuksista Natura-alueisiin. Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston yleissuunnitteluosaston selvityksiä 2002:5. 40
LIITE 4. Kallahdenniemen muuttolintulaskennat keväällä 2002. 7 1 6 2 5 4 3 Osa-alueet. Alueen 2 tiedot on kerätty vain pesimälinnuston kartoituslaskentojen yhteydessä. Taulukoiden kursivoidut rivit ovat kartoituslaskennan tietoja. Taulukoissa luetellaan kaikki havaitut vesilinnut ja kahlaajat, lokkilinnuista vain pikkulokki ja räyskä. Osa-alueen 3 linnuista suurin osa on tavattu uimarannan ja luonnonsuojelualueen edustalta. Osaalue 1 Silkkiuikku Kyhmyjoutsen Valkoposkihanhi Sinisorsa Tukkasotka Telkkä Tukkakoskelo Isokoskelo Alli Meriharakka 20.4. 3-2 4 12 - - - 2-24.4. 2 - - - 1 1-2 - - 28.4. 6-2 6 15 - - - - - 1.5. 2 - - - 3 - - 1 - - 3.5. 1 1-2 4-2 3 - - 8.5. 4-1 2 3 - - - - 1 9.5. 2 - - - 4 - - - - - 12.5. - 1 - - 16 - - - - - 17.5. 2 - - - - - - - - - 20.5. 4-2 - 1 2 - - - - 27.5. - - - - 2 - - - - - 6.6. 1-2 - 5 - - - - -
Osaalue 2 Silkkiuikku Sinisorsa Haapana Tukkasotka Telkkä Tukkakoskelo Isokoskelo Meriharakka 1.5. 8 1 2 4 - - 1-9.5. 2 4 - - - - - 3 27.5. 4 - - - - - - - 6.6. - 1 - - - - - - 15.6. - 2 - - 1 1-1 Osaalue 3 Silkkiuikku Kyhmyjoutsen Merihanhi Kanadanhanhi Valkoposkihanhi Ristisorsa Sinisorsa Haapana Tavi Lapasorsa Jouhisorsa Harmaasorsa Tukkasotka Telkkä Haahka Tukkakoskelo Isokoskelo Meriharakka Punakuiri Kuovi Valkoviklo Punajalkaviklo Pikkutylli Tylli Avosetti Suosirri Jänkäsirriäinen Pikkulokki Räyskä 11.4. - 2 - - - - 29 - - - - - 36 - - - - 6 - - - - - - - - - - - 15.4. 17 - - 2-1 12 - - - 2-5 4 2 - - - 1 - - - - - - - - - 1 20.4. 3-1 - - - 2 - - - - - 4 12 - - - 2 - - - - - - - - - - - 24.4. - - - - - 2 16 1 53 1 - - 14 1 4 - - 3 - - - - - - - - - - 1 28.4. 4 - - 2 - - 13 4 - - - - 2 1 4 - - 1-1 1 - - - - - - - - 1.5. 10 1-2 - 2 16 - - - - 2 19 2 10-3 4 1-3 - - - - - - - - 3.5. 5 3 - - 13 4 8 4-2 - - - - - 2-1 - - 4 - - - - - - - - 9.5. - 2 - - - - 2 - - - - - 14 - - - - 2 - - 2 - - - 3 - - - - 8.5. 2 - - 2 - - 8 - - - - - 4 3 - - 1 - - - - 1 - - - - - - 1 12.5. 3 1-2 - 2 12 - - - - - - 2 1-1 2 - - - - - - - - - - - 17.5. - - - - - - 3 - - - - - - - - 2-6 - - - - - - - - - - - 20.5. - - - - - - 8 - - - - - - - 1 2-5 - - - - 1 - - - - - - 27.5. - - - - - - 20 - - - - - - - - - - - - - - - - 12-3 1 2 1 6.6. - - - - 2-2 - - 1 - - - - - - 28 - - - - - - - - - - - - 15.6. - 15 - - - - - - - - - - - - 11-48 9 - - - - - 1 - - - - - Osaalue 4 Silkkiuikku Kyhmyjoutsen Ristisorsa Sinisorsa Haapana Tavi Heinätavi Telkkä Haahka Tukkakoskelo Isokoskelo Alli Meriharakka Punajalkaviklo Karikukko 15.4. - - - - - - 5 2 - - - - - - 20.4. 6 - - 12 2 - - 1 - - - 6 - - - 24.4. - - - 5 - - - - - - - - - - - 28.4. - - - 3-13 - - - - - - - - - 1.5. 2 - - 8 - - 2 1 - - - - 1 2-3.5. 2 - - 5 - - - - - - - - 1 - - 8.5. 2 2 2 1 - - - 2-2 - 25 - - - 9.5. 4 - - - - - - - - - - - - - - 12.5. - - - 3 - - - - - - - - 2 - - 17.5. - - - 5 - - - - - - - - - - - 20.5. - - - 2 - - - 6 - - - - - - - 27.5. - - - - - - - - - - - - 1 - - 6.6. - - - - - - - - - - - - 4 - - 15.6. - - - - - - - - - - 6-2 - 1 1
Osaalue 5 Silkkiuikku Mustakurkku-uikku Kyhmyjoutsen Ristisorsa Sinisorsa Tavi Telkkä Haahka Tukkakoskelo Isokoskelo Meriharakka Alli 11.4. - - - 1 8 2 8 - - 5 - - 20.4. 19 - - - 1-3 6-2 - 3 24.4. 5 - - - 4-6 2-2 1-28.4. 4 1-2 2 - - - - - - - 1.5. 10 - - 1 1-5 - - 2 1-3.5. 5 - - - 2-4 - - - 1-8.5. 4-1 - - - 4-2 1 - - 9.5. 6-1 - - - 7 - - 1 1 35 12.5. 2 - - - 1-2 - - 1 1-17.5. 4 - - - 2-5 - 2-1 - 20.5. 3 - - 1 6-9 - - - - - 27.5. 3 - - - - - 8 - - - - - 6.6. 1 - - - 3-1 - 2 16 1-15.6. 2 - - - 12-12 - 11 - - - Osaalue 6 Silkkiuikku Kyhmyjoutsen Sinisorsa Haapana Tukkasotka Telkkä Tukkakoskelo Isokoskelo Alli Meriharakka Rantasipi 20.4. 10 - - - - 5 - - - - - 24.4. 12 1 2-22 5 - - - - - 28.4. 10-5 - 2 7 - - 3 - - 1.5. 6-2 - 6 2 - - - 1-3.5. 12 - - - 18 10 1 2 - - - 8.5. 10-1 - - 2 - - - - 4 9.5. 12-1 2-4 2 - - - - 12.5. 22 12 3 - - 3 - - - - - 17.5. 18-3 - - 1 - - - - 1 20.5. 23 - - - - 5 - - - - 1 27.5. 20-6 - - - 2 - - - - 15.6. - - 7 - - 8 - - - - - Osaalue 7 Silkkiuikku Kyhmyjoutsen Sinisorsa Tukkasotka Telkkä Tukkakoskelo Isokoskelo 20.4. - - 6-2 - 2 24.4. 4-7 14 4 - - 28.4. 6-1 4 2 1-1.5. 4 2 12 - - - 2 3.5. 4-3 6-2 - 8.5. 4-9 - 2 - - 9.5. 4 - - - - 2-12.5. 6-1 - 1 2-17.5. 6 - - 2 1 1-20.5. 4 2 1 2 - - - 2
3
4
5
6