Suomalaisen sianlihantuotannon strategia 2017-2030 Laadittu MTK Lihavaliokunnan toimeksiannosta Hyväksytty MTK Johtokunnassa 11.4.2017 Työryhmä Taru Antikainen, pj Martin Ylikännö Marko Onnela Jari Leija Jarmo Salonen Pertti Hakanen Jukka Rantala, siht. MTK sikaverkosto Suomen sikayrittäjät ry. HK Scan Oyj A-Tuottajat Oy MMM MTK johtokunta MTK maatalouslinja
1. Suomen sianlihantuotannon strategia vuoteen 2030 Tässä määritelty strategia on toimintaohjeena kaikille sianlihaketjun toimijoille: panosteollisuudelle, lihantuotannolle, lihateollisuudelle ja kaupalle. Yhteisesti hyväksytty visio ja siitä johdettu toimintaohjelma antaa perusraamit eri osapuolten toiminnalle kohti menestyvää suomalaista sikataloutta. Sianlihantuotannon visio Suomessa tuotetaan kannattavasti kysyntää vastaava määrä puhdasta ja turvallista, kuluttajien arvostamaa sianlihaa eläinten hyvinvoinnin ja ympäristön kannalta kestävillä tuotantotavoilla. toiminta-ajatus Taata suomalaisen sianlihantuotannon kehittymismahdollisuudet tilakoosta ja sijainnista riippumatta. Strategia ohjaa sianlihantuotantoa ja sen sidosryhmiä kohti yhteisesti valittua suuntaa, joka varmistaa kilpailukyvyn ja jatkuvuuden. arvot Kestävä kehitys Kannattavuus Rohkeus ja ennakkoluulottomuus Korkea laatu.
2. Sikastrategian toteuttaminen Visio: Suomessa tuotetaan kannattavasti kysyntää vastaava määrä korkealaatuista, kuluttajien arvostamaa sianlihaa eläinten hyvinvoinnin ja ympäristön kannalta kestävillä tuotantotavoilla. Koko sikaketju toimii yhteisesti niin, että Suomessa pystytään edelleen harjoittamaan kannattavaa sianlihantuotantoa. Se edellyttää tuotannon kehittämistä niin, että käytössä on uusin teknologia ja tuotantotavat, jotka mahdollistavat vision mukaisen toiminnan. Koko sikaketju sitoutuu toteuttamaan ja tukemaan tuotannon rakennekehitystä luomalla taloudelliset edellytykset kannattavalle toiminnalle ja investoinneille. Sikaketju hakee jatkuvasti uusia liiketoimintamahdollisuuksia hyödyntämällä kuluttajien muuttuvia tarpeita globaaleilla markkinoilla. 2.1. Sianlihan tuotannon näkymät ja tavoitteet Suomalainen sianlihantuotanto toimii EU:n tiukasti kilpailluilla markkinoilla. Kansainvälisen kaupan lisääntyessä EU:sta sikatalous on itseasiassa yhä lähempänä globaalia kilpailua. Olemme siirtyneet suljetulta Suomi -markkinalta EU markkinaan ja kohti globaalia markkinaa. Kilpailukykyinen tuotanto muuttuu jatkuvasti: tehdään korvaus- ja laajennusinvestointeja, haetaan tehokkaampia tuotantotapoja ja muutetaan tuotantoprosesseja. EU jäsenyyden alussa 1995 Suomessa oli n. 6 200 sikatilaa ja tuotanto 165 milj. kg (26 600 kg/tila). Nykyään tiloja on noin 1 200 ja tuotanto 195 milj. kg (162 500 kg). Tilaa kohden tuotanto on kuusinkertaistunut. TNS Gallupin arvio on, että vuonna 2025 Suomessa on 400-500 sikatilaa, jotka tuottavat 185 milj. kg lihaa (410 000 kg/tila). Emakkoja on 70 000 kpl, keskituotos 30 teurastettua emakkoa kohti. Emakkotiloja on 100 ja lihasikatiloja 300-350 kpl. Emakkoja on keskimäärin 700/tila ja lihasikapaikkoja 1 750 kpl ja tuotanto keskittyy Lounais- ja Länsi-Suomeen. Tuotannon riittävä kannattavuus varmistaa haluttujen tavoitteiden saavuttamisen: tavoitellut tuotantomäärät, asetetut laatutavoitteet sekä kuluttajien luottamuksen säilyttämisen. - Tuotetaan kysyntää vastaava määrä, kotimarkkinoilla arviolta 185 milj.kg, - Tuotetaan kannattavasti kestävien periaatteiden mukaisesti, - Tuotannon tavoitteet: yli 30 teurastettua sikaa/emakko/vuosi, lihasikojen kasvunopeus yli 1 100 g/pv.
2.1.1. Tuotantokustannukset ja ruokintaratkaisut Viime vuosina emakkosikaloiden porsastuotos on noussut nopeasti. Syynä tähän on eläinaineksen nopea parantuminen. Kehitys on ollut samansuuntaista koko Euroopassa ja se jatkuu, vaikkakin hidastuen tulevina vuosina. Suomalaiselle sikaketjulle on ensiarvoisen tärkeää ylläpitää järjestelmää, joka mahdollistaa parhaan mahdollisen eläinaineksen saatavuuden tuotantoon. Päävastuu on teollisuudella. Eläinaineksen tuonnissa tulee ylläpitää nykyisiä korkeita terveysnormeja. Komponenttiruokinta on yleistynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana. Sen vuoksi teollisten rehujen valmistus on vähentynyt. Viimeisen viiden vuoden aikana täysrehujen valmistus on pienentynyt 15 %:lla. Komponenttiruokinta perustuu omalla tilalla tai lähialueella tuotettuun rehuviljaan ja sitä täydentäviin rehuseoksiin. Komponenttiruokinta alentaa rehukustannuksia ja siksi koko sianlihan tuotantoketju pitää saada komponenttiruokinnan piiriin seuraavan kymmenen vuoden aikana. Suomessa siat syövät rehua noin 750 milj. kiloa, josta rehuviljaa on noin 607 milj. kg (82 %). Valkuaisrehuja kuluu noin 112 milj. kg (15 %). Suomessa käytetään jo nyt soijaa kohtuullisesti verrattuna lähimpiin kilpailijamaihin. Valkuaistarpeesta 60 % tulee viljasta ja 40 % valkuaiskomponenteista. Kotimaisen viljateollisuuden sivutuotteilla sekä kotimaisella valkuais- ja öljykasvituotannolla katetaan valkuaistarpeesta noin kolmannes, eli 37 milj. kg. Soijaa käytetään arvioilta 75 milj. kiloa, joka tuodaan lähes kaikki Etelä-Amerikasta. Suomalaisen sikarehustusen soijantarvetta suhteessa lähimpiin kilpailijamaihin alentaa mm: - Runsas viljan käyttö. Suomalaisen viljan valkuaispitoisuus on korkea. Useissa muissa maissa vilja on korvattu energiapitoisemmalla maissilla, jonka valkuaispitoisuus on alhainen. - Vilja- ja elintarvikesektorin sivutuotteiden tehokas hyödyntäminen. Suomessa pystytään hyödyntämään useita muita maita paremmin teollisuuden kosteita sivutuotteita, kuten OVR ja maitohuuhteet, koska meillä ruokinta perustuu yleisesti liemiruokintaan. Soijan tuonti puolitetaan vuoteen 2025 mennessä. Tämä edellyttää kotimaisen viljateollisuuden kehittymistä, kasvavaa bioenergian sivutuotteiden hyödyntämistä, sekä teurassivujakeiden hyväksymisen uudelleen rehun raaka-aineeksi. Lisäksi tulee kohdentaa erityisiä kehittämistoimia kotimaisen valkuaistuotannon kehittämiseen, josta tärkein on härkäpapu. - Eläinaines tuottavuudeltaan maailman kärkeä - Soijan käyttö puolitetaan nykyisestä tasosta. Kaikki soija on kestävästi tuotettua. - Tilalle kotimaisia öljy- ja valkuaiskasveja, vilja-ja energiateollisuuden sivutuotteita sekä teurassivujakeita. - Peltotukia suunnataan nykyistä enemmän valkuaiskasvien tuotantoon. - Tutkimuspanosta tulee kohdistaa kotimaisen valkaistuotannon kilpailukyvyn parantamiseen. 2.1.2. Terveys ja eläintaudit
Suomalaisten sikojen terveys ja hyvä tautitilanne ovat poikkeuksellisia ja tuottavat selvää kilpailuetua. Nykyisen tilanteen säilyttäminen ja terveys/tautitilanteen hallinta muuttuvassa toimintaympäristössä ovat tärkeitä tavoitteita. Keskeinen toimija sikojen terveystilanteen parantamisessa on jo yli kahden vuosikymmenen ollut Eläintautien torjuntayhdistys ETT ry. Sen tehokkaan toiminnan ansioita on Suomen poikkeuksellisen hyvä terveystilanne ja myös tulevina vuosina se tulee olemaan keskeinen toimija tässä. Siksi on ensiarvoisen tärkeää varmistaa sille riittävät resurssit. Jotta turvataan riittävät henkilöstöresurssit, ETT:n rahoitusta tulee vahvistaa sikatalouden osalta 50 %:lla. On selvitettävä antibiootittoman sianlihan mahdollisuudet markkinoilla. Suomessa on jo nyt antibioottien käyttö kilpailijamaita vähäisempää. Tanskassa käyttö on kaksinkertaista, Alankomaissa kolminkertaista ja Saksassa seitsemän kertaista eläinyksikköä kohti kuin meillä. - Sikojen terveys maailman parasta, - Antibioottien käyttö puolitetaan vuoden 2015 tasosta. - Salmonellavapaa tuotanto säilytetään - Myymme merkittävän osan tuotannosta (80 %) antibiootittomana - ASF pidetään maasta ulkona. Villisikapopulaatiota rajoitetaan alle 700 yksilöön - Ei mykoplasmaa, PRRS, PED. 2.1.3. Myyntitulot, markkinointi ja kuluttajaviestintä Merkittävä osa tuotannosta on sidoksissa perustuotteiden markkinaan, jossa hintataso määräytyy yleisen markkinan mukaan. Hinta vaihtelee vain vähän EU:ssa vallitsevasta keskihinnasta. TNS Gallup Elintarviketieto Oy:n keräämän tiedon mukaan Suomen hinta poikkesi EU:n keskihinnasta vuosina 2010-2015 1,8 % ylöspäin. Viestinnässä ja markkinoinnissa tulee korostaa suomalaisen tuotannon vahvuuksia. Tuottajat ovat tässä uskottavin viestinviejä ja heidän tulee osallistua nykyistä enemmän viestintään ja markkinointiin. Tärkeimmät viestit ovat suomalaisten sikojen hyvä terveys, vähäinen antibioottien käyttö, sikojen kilpailijamaita paremmat kasvuolosuhteet. Paras todiste hyvistä olosuhteista on typistämätön saparo. Tuotamme maailman parasta sianlihaa. Meidän pitää vahvistaa selvästi yhteisiä toimenpiteitä menekinedistämisessä. Tulevien vuosien menestyksen kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että suomalainen kuluttaja tuntee kotimaisen sianlihantuotannon vahvuudet. Se edellyttää pitkäjänteistä viestintää ja modernien kanavien hyödyntämistä. Tärkeimmät kohderyhmät ovat nuoriso ja nuoret aikuiset. Lihateollisuuden ja tuottajien on kohdennettava viestinnän ja kuluttajavaikuttamisen resurssit riittävän tehon aikaansaamiseksi. Meidän on kyettävä nykyistä selvemmin tuomaan esille omat näkemyksemme ja kehitysideamme muun muassa eläinten hyvinvointiin ja ympäristönsuojeluun liittyen. Tavoitteena on luoda viestintää, joka pitkäjänteisesti edistää liha-alan toimintaedellytyksiä. Nykyisestä reaktiivisesta toimintatavasta on siirryttävä keskustelua ohjaavaan rooliin.
- Perustetaan tuottajien ja teollisuuden yhteinen viestinnän ja kuluttajavaikuttamisen toimija. Sen tehtävänä on tehdä aloitteita ja osallistua lihakeskusteluun, vahvistaa lihan ja lihantuotannon asemaa. - Vahvistamme kuluttajien luottamusta kotimaiseen tapaan tuottaa lihaa.
2.2. Sianlihantuotannon kestävyys Länsimaissa ruuasta ja etenkin lihasta käydään uudenlaista keskustelua. Sen aiheita ei ole riittävyys, tuotteiden maittavuus tai edes niiden hinta. Tärkeämpää on lihan asema ravitsemuksessa, tuotannon ekologinen jälki, eläinten hyvinvointi. Näissä kaikissa olemme kansainvälistä kärkeä, ellei jopa paras maa maailmassa. 2.2.1. Sianliha ravitsemuksessa Tieteellisen yhteisön määrittämät ravitsemussuositukset kehottavat vähentämään sianlihan syöntiä. Suositusten mukaan punaista lihaa (nauta, sika, lammas) tulisi syödä enintään 500 g/vko. Suomessa kulutus on juuri tällä tasolla, joten kulutuksen vähentämiseen ei ole tarvetta. Ravitsemuskeskustelun perusteella sianlihan rasvakoostumuksen muuttaminen on edelleen keskeistä. Lihavalmisteiden terveellisyyttä tulee jatkuvasti kehittää kaupalliset reunaehdot huomioiden. Lihan terveysvaikutuksista on saatava lisää tutkimustietoa. - Sianlihan kulutus henkeä kohti säilyy vuoden 2015 tasolla - Lisää tutkimustietoa lihan terveysvaikutuksista ja kuluttajien käyttäytymisestä 2.2.2. Sianlihan ekologinen jälki Elintarviketuotannon ekologiset vaikutukset nousevat yhä useammin keskustelussa esille. Sianlihantuotanto on ekologisesti suhteellisen tehokasta. Sian vahvuutena on mahdollisuus käyttää rehustuksessa useita teollisuuden sivutuotteita, kuten viljateollisuuden valkuaisrehua (OVR). Merkittävin kritiikki kohdistuu Etelä-Amerikassa tuotettuun soijaan, jonka katsotaan uhkaavan Amazonin arvokkaita sademetsiä. Sikatalouden tulee vähentää soijariippuvuuttaan mahdollisimman paljon. Vuoteen 2025 määrä tulee puolittaa tehostamalla Suomessa tuotettavien öljy/valkuaiskasvien viljelyä, lisäämällä teollisuuden ja energiateollisuuden sivutuotteiden hyödyntämistä. Jäljellä jäävän soijan käyttö tulee perustua raaka-aineseen, joka on kestävästi tuotettu. Kotimaiset, jäljitettävät teurassivujakeet on saatava rehukäyttöön mahdollisimman nopeasti. Suomen valtion tulee kiirehtiä tähän liittyvän päätöksenteon valmistumista EU tasolla ponnekkaasti. Yksi sianlihakilo kuluttaa arviolta 4,6 m3 vettä. Vesijalanjälki ei ole Suomen olosuhteissa relevantti kohde. Lisäksi suomalaisten sikojen vesijalanjälki Suomen ulkopuolella on vähäinen, koska rehusta suurin osa on peräisin Suomesta. Sianlihan hiilijalanjälki on keskimäärin 3,5 kg CO2e kg/teuraskilo. Sianlihan osuus suomalaisten kuluttajien hiilijalanjäljestä on noin 1 %. Sikatalous on tehokasta ravinteiden kierrätystä. Sian lannassa olevat ravinteet hyödynnetään alueen viljanviljelyssä. Lanta sisältää myös energiaa. Sen hyödyntäminen tilatasolla esimerkiksi biokaasutuksella on vielä harvinaista. Maassa on ollut jo pitkään toiminnassa joitain sikatalouteen kytkettyjä laitoksia. Kuitenkin myös niiden toiminta on kannattavuussyistä perustunut suurelta osin kaatopaikkajätteiden käsittelyyn. Niistä saatava porttimaksu parantaa ratkaisevasti prosessin
kannattavuutta. Pelkästään lannan ja vihermassa varassa se ei ole ollut kannattavaa. Tämä vaatii lisätutkimusta. - Soijan osuus puolitetaan vuoden 2015 tasosta. Käytettävä soija on vastuullisesti tuotettua. - Lantapohjaisen biokaasutuksen kehittäminen kannattavaksi sähkön ja lämmön tuotantotavaksi. 2.2.3. Sikojen hyvinvointi Sikojen hyvinvointi on kestävän tuotannon tärkein osanen. Se määrittelee keskeisesti sen, luottaako ja arvostaako suomalainen kuluttaja suomalaista sianlihaa. Voimme todeta, että tällä hetkellä suomalaisen sianlihan asema kuluttajien keskuudessa on vahva. Jotta ylläpidämme kuluttajien luottamusta suomalaiseen tuotantoon, tulee tuotanto-olosuhteiden kehittyä kuluttajien mielipiteiden ja arvojen muutosten mukaisesti. Suomessa muutokset tulee toteuttaa vapaaehtoisesti, toimialan omien laatujärjestelmien kautta ja samalla niihin kytketään julkinen hyvinvointituki. Säädösmuutokset eivät saa heikentää entisestään alan kilpailukykyä. Suomen poikkeuksellisen hyvä sikojen terveystilanne on tärkeä sikojen hyvinvoinnin tekijä. Sen edelleen kehittäminen edellyttää, että hyvinvointiin liittyvää tutkimustoimintaa kehitetään ja ohjataan valtion ja sika-alan yhteistyönä. - Vapaata porsimista tuetaan hyvinvointituen kautta, osuus tuotannosta 25 % - Ryhmäkasvatusta tiineytyksessä tuetaan, osuus tuotannosta 90 % - Hyvinvointitutkimusta ohjataan yhteistyössä ja taataan vähintään nykyiset resurssit.
2.3. Valtion toimet Lainsäädännöllä on suuri merkitys sianlihantuotannon toimintaedellytysten luomisessa. Tuotantoa säädellään lukemattomilla eri tavoilla, muun muassa: eläinten hyvinvointia ja pito-olosuhteita, hygieniaa, merkintää, tiedon kulkua ruokaketjussa, lääkintää jne. Kaikissa uusissa säädöksissä tulee lähteä siitä, että se parantaa suomalaisen sikaketjun kilpailukykyä ja varmistaa osaltaan tuotannon jatkuvuuden. Julkisen vallan toimet tulevat olla pitkäjänteisiä ja ennakoitavia. 2.3.1. Pakollinen kansallinen alkuperämerkintä lihavalmisteisiin Tehdyissä tutkimuksissa kuluttajat haluavat tietää lihatuotteiden raaka-aineen alkuperän. Merkittävä osa sianlihasta kulutetaan erilaisissa lihavalmisteissa, joista tärkeimpiä ovat leivänpäälliset ja ruokamakkarat. Suuri osa markkinoilla olevista lihavalmisteista eivät ole yksiselitteisiä alkuperänsä suhteen. Merkinnän toteuttaminen on tärkeää kuluttajan tiedonsaantioikeuden kannalta. 2.3.2. Julkisiin hankintoihin vain Suomessa laillista tuotantoa Kaiken lihan, joka hankitaan julkisiin valtion ja kuntien laitoksiin, tulisi täyttää suomalaisen lainsäädännön taso, koska Suomessa on voimassa säädöksiä ja vapaaehtoisia toimintatapoja, jotka nostavat tuotannon ja tuotteen laatua, esimerkiksi sian saparo ja hyvin vähäinen antibioottien käyttö. 2.3.3. Tuotantotuki Kansallinen sikatalouden tuki on irrotettu tuotannosta ja se maksetaan vuoden 2007 tuotannon mukaan. Uusi kapasiteetti on tuotantotukien ulkopuolella. Kapasiteetin uudistuessa tuotanto ohjautuu ulos tuesta. Vielä tällä hetkellä tuki kohdentuu melko hyvin tuotannolle, koska sikatalouteen ei ole investoitu paljoa vuoden 2008 jälkeen. Viime vuosina porsastuotannon tehostuminen on vähentänyt investointitarvetta, vaikka merkittävä osa porsastuotantotiloista on lopettanut tuotannon. Tehostuminen vähentää myös tulevina vuosina uuden kapasiteetin rakentamistarvetta. 2.3.4. Rakennetuki Merkittävä osa sikatalouden kapasiteetista on rakennettu vuosina 2000-2007. Vääjäämättä vuoden 2020 jälkeen se alkaa olla käyttöikänsä loppupuolella. Laajennuksien lisäksi tarvitaan korvausinvestointeja. Sikatalous tarvitsee täysimittaisen investointitukiohjelman vuoteen 2030 saakka. Kokonaistuen pitää olla 50 % tasolla. Rakennetuessa tulee erityisesti huomioida eläinten hyvinvointia parantavat investoinnit.
2.3.5. Hyvinvointituki Hyvinvointituen rooli korostuu tilanteissa, jossa halutaan uusia, hyvinvoinnin kannalta parempien tuotantoratkaisujen omaksumista. Hyvinvointitukea voidaan käyttää vain siltä osin, kun ne ylittävät lakitason. Tämän vuoksi säädösten tiukennuksiin tulee suhtautua hyvin varauksella. Tulevina vuosina sitä tulee suunnata erityisesti kolmeen kohteeseen: 1) asetustasoa suurempaan karsina-alaan kasvatussioilla, 2) ryhmäkasvatukseen emakkojen tiineytyksessä sekä 3) vapaaporsitukseen. Hyvinvointituki on tuottajan kannalta selvästi parempi reitti muutoksiin kuin säädösten kiristäminen. 2.3.6. Vientikanavat auki kaikkiin kolmansiin maihin Viranomaisten on toimittava niin, että vuoden 2018 loppuun mennessä suomaisella sianlihalla on pääsy kaikille merkittäville sianlihamarkkinoille, kuten Kiina, Meksiko ja Kolumbia. 2.3.7. Regulaation vähentäminen Lihateollisuuden maksamat viranomaistarkastumaksut ovat nousseet viimeisten vuosien aikana ja ovat tällä hetkellä jo noin 0,025 e/teurastettu kilo. Tämä on merkittävä yksittäinen kustannus, varsinkin kuin eräissä kilpailijamaissa näitä kustannuksia subventoidaan voimakkaasti. Tämä kustannus siirtyy suoraan tuottajien maksettavaksi. Lihantarkastusvolyymissä tulee huomioida nykyistä paremmin teollisuuden omien, sertifioitujen laatujärjestelmien ja omavalvonnan panostukset. MMM:n tulee selvittää erot eri jäsenmaiden tarkastuskäytännöissä ja -maksuissa sekä tehdä tarvittavat muutokset suomalaisen sikaketjun kilpailukyvyn turvaamiseksi tässä suhteessa. Suomen valtiolla tulee olla selkeä tavoite harmonisoida kaikki lihasektoriin liittyvä regulaatio EU:ssa. Erityisesti tämä koskee sikojen hyvinvointia. Suomen tavoitteena tulee olla sikadirektiivin avaaminen ja Pohjois-Euroopassa vireillä olevien muutosten sisällyttäminen direktiiviin. Lainsäädäntöerot maiden kesken aiheuttavat merkittäviä kustannuseroja. Lihateollisuuden selvitysten mukaan erot esimerkiksi lihantarkastusmaksuissa ja sikojen hyvinvointisäädöksissä aiheuttavat jo Suomen ja Tanskan välille noin 0,14 e/kg kustannuseron! - EU:ssa on voimassa uusi sikojen hyvinvoinnin direktiivi, jossa säädellään emakoiden tiineytyksestä ryhmässä, jossa on kastraatiokielto sekä saparon typistämiskielto. - Suomen lihaketjuun kohdistuvat regulaatiokustannukset ovat samalla tasolla kilpailijamaihin verrattuna
2.4. Ravinteiden ja energia tehostunut kierrätys Sikatalouden tuotannossa syntyy merkittävä määrä lantaa, joka sisältää energiaa ja ravinteita. Tuotantorakenteen muutoksen ja tuotannon uudelleensijoittumisen vuoksi ne keskittyvät yhä pienemmälle alueelle Lounais-Suomessa ja Pohjanmaalla. Sekä ravinteiden että energian hinnat nousevat tulevaisuudessa. Keskittyminen ja yksiköiden koon kasvu johtaa sikatiheillä alueille tulevaisuudessa tilanteeseen, jossa on selvästi parempi vaihtoehto prosessoida lanta energiaksi ja jakaa aines kiinteään fosforiosaan ja nestemäiseen typpiosaan. Kiinteä aines voidaan markkinoida alueille, joissa on vain vähän kotieläintaloutta. Nykyisen laajuinen sianlihantuotanto tuottaa noin 2 300 000 kg fosforia vuodessa. Se tarvitsee noin 230 000 ha peltoa levitysalakseen. Siipikarja tarvitsee levitysalaa noin 120 000 ha. Varsinais- Suomen, Satakunnan, Etelä-Pohjanmaan ja Pohjanmaan ELY keskusten alueella peltoa viljakasveilla on 546 000 ha. Sika- ja siipikarjasektori tarvitsee siis tästä alasta 65 %. Kuitenkin merkittävä osa tästä on muiden kotieläintuotantosuuntien käytössä. Jo nyt ollaan lähellä tilannetta, jossa kaikki käytettävissä oleva vilja-ala on levitysalana Lounais- ja Länsi-Suomessa. - Lantapohjaiset biokaasulaitokset saavat merkittävää investointitukea - Ravinteet tuotteistetaan lannasta saatavalla energialla 2.5. Muut strategiset toimenpiteet 2.5.1. Luomu Luonnonmukainen tuotanto asettaa tavanomaisesta tuotannosta poikkeavia ehtoja rehustukselle sekä eläinten pito-olosuhteille. Sioille saa syöttää vain luonnonmukaisesti tuotettua rehua. Etenkin luomuvalkuaisrehun saatavuus on ollut haastavaa. Erityisehdot nostavat luomun tuotantokustannuksen 2-3 kertaa tavanomaista tuotantoa suuremmiksi. Lihan maussa ja koostumuksessa ei ole eroja tavanomaiseen tuotantoon verrattuna. Luomun valitsevat kuluttajat painottavat ostopäätöksissään sikojen olosuhteita ja muun muassa ulkoilumahdollisuutta. Luomun osuus sikamarkkinasta on tällä hetkellä alle 0,5 %. Vaikka sille olisi jonkin verran enemmän kysyntää, ole nähtävissä kehitystä, joka lisäisi sitä merkittävästi. Nykyisenkaltainen tuki luomutuotannolle on riittävää. Erittäin korkean tuotantokustannuksen vuoksi tarjontaa ei kyetä lisäämään tukea korottamalla. Ainoa keino luomun kehittämisessä on aidon kysynnän lisääntyminen kuluttajamarkkinoilla. Eräitä kohtia luomutuotannon ehdoissa voitaisiin uudelleen tarkastella. Esimerkiksi vähintään 40 päivän vieroitusikä on emakon fysiologian näkökulmasta liian pitkä. 2.5.2. Suoramyynti sikasektorilla Elintarvikkeiden suoramyynti on lisääntynyt viime vuosina, etenkin vähemmän jalostettujen elintarvikkeiden kuten vihannesten, juuresten ja kananmunien. Yksi syy suoramyynnin kasvuun on vähittäiskaupan suuri osuus peruselintarvikkeiden arvonmuodostuksessa. Myymällä ohi
teollisuuden ja kaupan tuottaja saa niiden arvonlisän kustannusten katteeksi. Suoramyynnin lisääntyminen parantaa kuluttajien valintamahdollisuuksia lihan hankkimisessa ja se lisää myös kilpailua sianlihatuotteiden myyntimarkkinoilla. Suoramyynnin merkitys jää todennäköisesti tulevaisuudessakin koko lihamarkkinassa melko vähäiseksi. Kaupan tarjoama jakelutie on kattavuudessaan ylivoimainen ja kaupan merkittävistä voitoista huolimatta kustannustehokas.
3. Keinot ja voimavarat 3.1. Strategisten tavoitteiden toteuttamisen rahoitus 3.1.1. Sikatalouden investoinnit 2016-2030 Sikasektorilla on edessään suuret kehitysinvestoinnit seuraavan viidentoista vuoden aikana. Vuoteen 2030 noin 80 % tuotantokapasiteetista on rakennettava uudestaan. Lähimmän viiden vuoden aikana tarve ei ole kovin suuri, tuotannon tehostumisen ja tuotantorakennusten tehostuneen käytön vuoksi. Mutta vuosina 2020-2030 edessä on kiihtyvä rakentamisvaihe. Toimialan niukat marginaalit ja yhä tiukkeneva kilpailutilanne kiristävät rahoitusmahdollisuuksia. Hankkeiden rahoitus ei tule onnistumaan vain markkinaehtoisella rahoituksella, vaan tarvitaan julkisia rahoituslähteitä, kuten Suomessa on ollut käytössä koko EU jäsenyyden ajan. Porsastuotannossa uusitaan 58 000 emakkopaikkaa vuoteen 2030 mennessä. Pääoman tarve tähän on 360 milj. euroa (6 200 e/emakkopaikka). Vastaavasti lihasikatuotannossa investoidaan 300 000 paikkaa ja pääoman tarve 210 milj. euroa. Nykyisellä ohjelmakaudella (2016-2020) sikasektorin investoinnit arvioidaan varsin niukoiksi, 80 milj. euroa. Tukitason ollessa 50 % tuen määrä on 40 milj. euroa vuosina 2016-2020. Seuraavana viisivuotiskautena investoinnit nousevat 190 milj. euroon ja tuen tarve 90 milj. euroon ja viimeisellä jaksolla 2026-2030 investoinnit ovat 300 milj. euroa ja tukitarve 150 milj. euroa. Tuotannon tehostuminen pienentää sitoutuneen pääoman määrää selvästi. Tämä on toisaalta elinehto kilpailukyvyn kannalta. 3.1.2. Sikatalouden kansallinen tuki ja hyvinvointikorvaus Sika- ja siipikarjatalouden kansallinen tuki on tällä hetkellä noin 33 milj. euroa, josta AB alueelle maksetaan noin 15 milj. ja c alueelle 18 milj. euroa. Suomen komission tekemän sopimuksen mukaan AB alueen tuki laskee nopeasti kaudella 2017-2020. Vuonna 2020 se on enää 6,5 milj. euroa, josta sikatalouden osuus on arviolta 4 milj. euroa. Eläinten hyvinvointikorvaus on kokonaisuudessaan 68 milj. euroa, josta sikatalouden osuus on arviolta 15 milj. euroa. Hyvinvointituella on keskeinen strateginen merkitys tulevaisuuden sianlihantuotannossa. Sillä on kaksi tehtävää: kappaleen 2.3.3. mukaisesti sitä ohjataan voimakkaasti sikojen pito-olosuhteisiin: lisäpinta-ala kasvatussioilla, ryhmätiinytys sekä vapaa porsiminen. Näiden lisäksi tukea tulee edelleen kohdentaa nykyisen kaltaisiin toimenpiteisiin, kuten virikemateriaalit, sikojen ulkoilumahdollisuudet ja kaksi-ilmastokarsinat. Sektorin yhteenlaskettu tukikehitys vuoteen 2030 on seuraava: Sikatuet 2016 2017 2018 2019 2020 2021-30 Kansall. tuotantot. 26 24 21 18 16 16 Hyvinvointituki 15 15 15 15 15 20 Yhteensä 41 39 36 33 31 36
3.1.3. Sika-ala panostus sikojen terveyteen Suomalaisten sikojen terveys on kansainvälisesti erittäin hyvä. Se on jopa maailman parasta! Tärkein toimija tässä on ETT Eläintautien torjuntayhdistys. Sen resursseja sikatalouden tilanteen parantamiseksi edelleen on lisättävä seuraavan viiden vuoden aikana 50 %:lla. Alla olevassa taulukossa on arvioitu sikatalouden osuus ETT:n toiminnassa sekä Sikavan rahoitus. Se on viimeisten vuosien aikana vaihdellut 500 000-565 000 euron välillä. Henkilöresurssia tulee vahvistaa sekä rekrytoimalla että tekemällä ETT:n suojissa jatkuvasti terveydenhuollon kehittämisen projekteja. Projektit ovat hyvä tapa pätevöittää nuoria eläinlääkäreitä ja muita tuotannon kanssa työskenteleviä ammattilaisia terveydenhuoltoon. 2014 2015 2016 2017 2018 2019 2020 2021 Sikaterveys 540 000 565 000 502 000 600 000 800 000 850 000 850 000 850 000 3.1.4. Menekinedistäminen ja viestintä Toimiala kantaa suurimman vastuun tehokkaasta menekinedistämisestä ja viestinnästä. Julkisen rahoituksen liittäminen tähän voi johtaa yllättäviin vaikeuksiin viestinnän sisällön määrittelyssä. Toimialan tulee panostaa 0,5 milj. euroa vuosittain sianlihan aseman vahvistamiseen markkinoilla.