VUOROVAIKUTTEINEN VERKKOYMPÄRISTÖ

VUOROVAIKUTTEINEN VERKKOYMPÄRISTÖ Maaselän koulun vanhempien ja opettajien kokemuksia Elina Heiskanen ja Riikka Onttonen Opinnäytetyö, kevät 2009 Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Itä Pieksämäki Sosiaalialan koulutusohjelma Sosiaali- ja kasvatusalan suuntautumisvaihtoehto Sosionomi (AMK)

TIIVISTELMÄ Heiskanen, Elina & Onttonen, Riikka. Vuorovaikutteinen verkkoympäristö. Maaselän koulun vanhempien ja opettajien kokemuksia. Pieksämäki, kevät 2009, 72 s., 3 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Itä Pieksämäki. Sosiaalialan koulutusohjelma, sosiaali- ja kasvatusalan suuntautumisvaihtoehto, sosionomi (AMK). Opinnäytetyö esittelee kodin ja koulun yhteistyön kehittämishanketta. Hankkeen tarkoituksena oli etsiä uusia muotoja kodin ja koulun väliselle yhteistyölle keskittyen ensimmäisten luokkien vanhempiin ja opettajiin. Hanke toteutui vuosina 2006 2008. Opinnäytetyössä keskitytään hankkeen osaan, joka toteutui Pieksämällä Maaselän koulun ja Diakonia-ammattikorkeakoulun yhteistyönä. Pieksämäellä hankkeen tavoitteena oli mm. lisätä ja vahvistaa yhteistyötä vanhempien ja opettajan välillä sekä kehittää sähköistä palautejärjestelmää apuvälineeksi yhteistyöhön. Hankkeen aikana luotiin vuorovaikutteinen verkkoympäristö, jonka Maaselän koulun ensimmäisten luokkien vanhemmat ja opettajat saivat käyttöönsä. Opinnäytetyön tavoitteena oli raportoida kattavasti hankkeen kulkua niiltä osin, joissa itse olimme mukana sekä siihen liittynyttä tutkimusta. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaisena vanhemmat ja opettajat kokivat vuorovaikutteisen verkkoympäristön. Tutkimus oli luonteeltaan empiirinen. Tutkimusaineisto kerättiin Maaselän koulun ensimmäisten luokkien vanhemmilta ja opettajilta. Aineistoa kerättiin syksyllä 2006 puolistrukturoidun lomakkeen avulla järjestetyllä haastattelulla ja vuoden 2008 aikana järjestetyillä verkossa toteutetuilla arviointikyselyillä. Sekä haastattelun että arviointikyselyiden avoimet kysymykset analysoitiin laadullisin menetelmin ja strukturoidut kysymykset tilastotieteelliseen analyysiin suunnitellulla ohjelmistolla (SPSS). Tutkimuksessa kävi ilmi, että vuorovaikutteinen verkkoympäristö on ollut toimiva ratkaisu. Sen avulla kodin ja koulun yhteistyö on helpottunut ja lisääntynyt. Vanhempien osallistuminen lapsiensa koulunkäyntiin on myös lisääntynyt. Asiasanat: yhteistyö, koti, koulu, sähköiset palvelut, sähköinen viestintä, vuorovaikutus, empiirinen tutkimus

ABSTRACT Heiskanen, Elina and Onttonen, Riikka Interactive Network Environment. Experiences of the Parents And Teachers of Maaselkä s School. 72 p., 3 appendices. Language: Finnish. Pieksämäki, Spring 2009. Diaconia University of Applied Sciences. Degree Programme in Social Services. Degree: Bachelor of Social Services. The thesis presents a project in which the goal was to develop communication between school and home by finding new means for it. The project targeted the parents and the teachers of the first grades. The thesis focuses on a project which took place in Pieksämäki in 2006-2008 in cooperation with Maaselkä s school and Diaconia University of Applied Sciences. In Pieksämäki the aim was to increase and reinforce communication between the parents and the teacher. Also the plan was to develop an internet-based feedback system in order to make communication easier. The internet-based interactive network environment was built during the project and the parents and the teachers of the first grades were chosen to be the test users of it. The aim of the thesis was to report the progression of the project and the study related to it as extensively as possible. The aim of the study was to clarify the experiences of the parents and the teachers about the interactive network environment. The study was empirical. The research data was gathered from the parents and the teachers of the first grades of Maaselkä s school. The research data was collected by an interview in the autumn 2006 and by evaluation surveys which were executed in the year 2008. All of the open questions were analyzed by qualitative methods and the structured questions were analyzed by a computer program used for statistical analysis (SPSS). The study revealed that the interactive network environment was a working solution. The communication between school and home increased and became easier with the help of the network environment. Also the parents participation to children s school increased. Keywords: home-to-school communication, electronic services, electronic communication, interaction, empiric study

SISÄLLYS 1 KOHTI MONIPUOLISEMPAA KOULUN JA KODIN YHTEISTYÖTÄ... 6 2 KOULU JA KOTI LAPSEN KASVUN JA KEHITYKSEN TUKENA... 8 2.1 Kodin ja koulun välinen yhteistyö... 8 2.1.1 Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet... 10 2.1.2 Kasvatuskumppanuus... 11 2.2 Vanhempien roolit kodin ja koulun yhteistyössä... 12 2.3 Tietotekniikan hyödyntäminen kodin ja koulun yhteistyössä... 14 2.3.1 Sähköinen reissuvihko ja verkkoympäristö... 14 2.3.2 Vanhempien keskinäinen vuorovaikutus... 14 2.3.3 Haasteita tietotekniikan hyödyntämisessä... 15 3 BRONFENBRENNERIN EKOLOGINEN SYSTEEMITEORIA... 15 4 AIEMPIA TUTKIMUKSIA KODIN JA KOULUN YHTEISTYÖSTÄ... 17 4.1 Kodin ja koulun yhteistyön muodot... 17 4.2 Sähköiset koulupalvelut... 18 4.3 E-Learning Nordic 2006... 21 5 MAASELÄN KOULUN JA KODIN YHTEISTYÖN KEHITTÄMISHANKE... 22 6 VANHEMPIEN AJATUKSIA KODIN JA KOULUN VÄLISESTÄ YHTEISTYÖSTÄ SYKSYLLÄ 2006... 24 6.1 Alkukartoituksen toteutus... 24 6.2 Alkukartoituksen tuloksia... 25 6.2.1 Kodin ja koulun välinen tiedonkulku... 25 6.2.2 Koulun vanhempainillat... 27 6.2.3 Kasvatamme yhdessä... 30 6.2.4 Koulu toimintaympäristönä... 32 7 VUOROVAIKUTTEISEN VERKKOYMPÄRISTÖN RAKENTAMINEN... 34 8 VANHEMPIEN KOKEMUKSIA VUOROVAIKUTTEISESTA VERKKOYMPÄRISTÖSTÄ VUONNA 2008... 36 8.1 Arviointikyselyn toteutus... 36 8.2 Vanhempien arviointikyselyn tuloksia... 37 8.2.1 Verkkoympäristö... 37 8.2.2 Sähköinen reissuvihko... 42

9 OPETTAJIEN KOKEMUKSIA VUOROVAIKUTTEISESTA VERKKOYMPÄRISTÖSTÄ VUONNA 2008... 45 9.1 Opettajien arviointikyselyn tuloksia... 45 9.1.1 Verkkoympäristö... 45 9.1 2 Sähköinen reissuvihko... 47 10 POHDINTA JA JOHTOPÄÄTÖKSET... 49 10.1 Tutkimuksen tulosten tarkastelu ja johtopäätökset... 49 10.2 Tulosten luotettavuus ja eettisyys... 54 10.3 Jatkotutkimusideat... 54 10.4 Tavoitteiden toteutuminen ja oman oppimisprosessin tarkastelu... 55 LÄHTEET... 57 LIITE 1: Koulun ja kodin yhteistyötä koskeva kartoitus ensimmäisten luokkien oppilaiden vanhemmille syksyllä 2006... 59 LIITE 2: Kysely vuorovaikutteisesta verkkoympäristöstä ensimmäisten luokkien vanhemmille vuonna 2008... 63 LIITE 3: Kysely vuorovaikutteisesta verkkoympäristöstä ensimmäisten luokkien opettajille vuonna 2008... 68

1 KOHTI LAADUKKAAMPAA KOULUN JA KODIN YHTEISTYÖTÄ Opinnäytetyö esittelee Diakonia Ammattikorkeakoulun ja Opetusministeriön kodin ja koulun yhteistyö hanketta: Peruskoulunsa aloittavien lasten kasvuolosuhteiden tukeminen. Hankkeen tarkoituksena oli etsiä uusia muotoja kodin ja koulun väliselle yhteistyölle keskittyen ensimmäisten luokkien vanhempiin ja opettajiin. Hanke toteutui vuosina 2006 2008. Opinnäytetyössä keskitytään hankkeen osaan, joka toteutui Pieksämällä Maaselän koulun ja Diakonia-ammattikorkeakoulun yhteistyönä. Hankkeen aikana luotiin vuorovaikutteinen verkkoympäristö, jonka Maaselän koulun ensimmäisten luokkien vanhemmat ja opettajat saivat käyttöönsä. Diakonia-ammattikorkeakoulun opiskelijaosuuskunta Tukeva haki Pieksämäellä syksyllä 2006 haastattelijoita selvittämään, minkälaisia kokemuksia ja toiveita Maaselän koulun ensimmäisten luokkien vanhemmilla on koulun ja kodin välisestä yhteistyöstä. Ilmoitimme kiinnostuksestamme ja pääsimme tätä kautta mukaan hankkeeseen. Opinnäytetyön aiheen valinta tapahtui kuin itsestään hankkeessa mukana ollessamme. Opinnäytetyön tekeminen hankkeeseen liittyen oli alusta saakka työelämäyhteistyökumppanimme toive ja se on ollut myös meille luonteva vaihtoehto. Aihe on ajankohtainen, sillä tietotekniikkaa hyödynnetään koko ajan enemmän ja erityisesti vuorovaikutteinen näkökulma on yleistynyt. Tämä näkyy myös koulumaailmassa, jossa opetusta tapahtuu yhä enemmän tietotekniikan välityksellä ja myös tietotekniikan avulla tapahtuvaa vuorovaikutusta on kehitetty. Opinnäytetyömme tavoitteena on kuvata kattavasti hankkeen kulkua niiltä osin, joissa olemme itse olleet mukana sekä raportoida hankkeen myötä Maaselän koululla toteutettua tutkimusta. Tavoitteena on myös tarjota Maaselän koululle tietoa verkkoympäristön toimivuudesta sekä kehittämishaasteista, joita vanhemmilta ja opettajilta nousi esiin prosessin aikana. Puhumme sekä työn teoriaosuudessa että alkukartoituksen ja arviointikyselyn yhteydessä vanhemmista. Vanhemmilla tarkoitamme lapsen ensisijaisia kasvattajia.

Koulun ja kodin yhteistyön kehittämishankkeen aikana toteutimme alkukartoituksen, vuorovaikutteisen verkkoympäristön luomisen sekä arviointikyselyn. Alkukartoituksessa selvitettiin lukuvuoden 2006 2007 ensimmäisten luokkien vanhempien mielipiteitä kodin ja koulun yhteistyöstä. Kartoitus toteutettiin haastatteluina Maaselän koululla vanhempainillan yhteydessä. Alkukartoituksen jälkeen syksyllä 2007 rakensimme internetin kautta toimivan vuorovaikutteisen verkkoympäristön. Verkkoympäristöä pääsivät käyttämään lukuvuoden 2007 2008 ensimmäisten luokkien vanhemmat ja opettajat. Verkkoympäristön on tarkoitus mahdollistaa koulun ja kodin yhteistyön vahvistaminen. Siksi kuvaamme prosessia verkkoympäristön käyttäjien näkökulmasta. Vuonna 2008 järjestimme arviointikyselyn verkkoympäristön käyttöön liittyen. Kysely oli suunnattu verkkoympäristöä käyttäneille vanhemmille ja opettajille. Arviointikyselyn tavoitteena oli selvittää, millaisena vanhemmat ja opettajat kokivat vuorovaikutteisen verkkoympäristön. Tähän liittyen pyrittiin kartoittamaan, miten vanhemmat ja opettajat kokivat vanhempien keskinäisen vuoropuhelun muuttuneen, miten he kokivat heidän välisen yhteistyön muuttuneen ja miten vanhemmat kokivat verkkoympäristön vaikuttaneen koulun arjen tutummaksi tulemiseen. Arviointikyselyssä selvitettiin myös, mitkä olivat vanhempien ja opettajien mielestä vuorovaikutteisen verkkoympäristön kehittämishaasteet. Opinnäytetyö tarjoaa tietoa, jonka avulla voi kehittää kodin ja koulun yhteistyötä monipuolisemmaksi ja laadukkaammaksi. Arviointikyselyn tuloksista työelämäyhteistyökumppani Maaselän koulu saa arvokasta tietoa vuorovaikutteisen verkkoympäristön toimivuudesta ja vanhemmille heränneistä ajatuksista.

8 2 KOULU JA KOTI LAPSEN KASVUN JA KEHITYKSEN TUKENA 2.1 Kodin ja koulun välinen yhteistyö Kodin ja koulun yhteistyön on sanottu kulkeneen Suomessa hieman ontuen. Tätä on selitetty aiemman kansakoululain ja sitä seuranneen peruskoululainsäädännön väljyydellä. (Vuorinen 2000, 20 22.) Näissä laeissa koululle ei ole määritelty selkeää velvoitetta toimia yhteistyössä kodin kanssa, yhteistyöhön on vain pyrittävä: Kansakoulussa annetaan kansalaisille tarpeellinen peruskoulutus. Kansakoulun tulee kasvattaa oppilaansa siveellisyyteen ja hyviin tapoihin sekä antaa heille elämässä tarpeellisia tietoja ja taitoja. Tehtäväänsä täyttäessään kansakoulun on pyrittävä läheiseen yhteisymmärrykseen ja yhteistyöhön kodin kanssa. (Ks. Vuorinen 2000, 20 22.) Peruskoulunopettajan tulee huolehtia oppilaiden kasvatuksesta pyrkien hyvään yhteistyöhön kotien kanssa. Kodin ja koulun välistä yhteistyötä järjestettäessä on huolehdittava siitä, että oppilaiden huoltajilla on vähintään lukuvuosittain tilaisuus keskustella koulun johtajan ja oppilaan opettajien kanssa koulun opetus- ja kasvatustyöstä. (Peruskouluasetus 1984.) Perusopetuslaissa yhteistyö kodin kanssa kuitataan vain maininnalla: opetuksessa tulee olla yhteistyössä kotien kanssa (Perusopetuslaki 1998). Tämä on jo velvoite, mutta sitä tuskin voisi esittää epämääräisemmin. Nykyajan kouluissa vanhempien merkitys on kuitenkin selvästi tärkeämpi kuin aiemmin, mikä näkyy esimerkiksi luokan vanhempaintoimikuntina ja koulujen vanhempainyhdistyksinä. (Pulkkinen 2002, 217 223.) Vanhemmat ovat aiempaa kiinnostuneempia koulusta ja sen toiminnasta, joskin usein he tyytyvät informaation vastaanottamiseen (Vuorinen 2000, 20 22). Konkreettisten ohjeiden puuttuessa yhteistyön ja yhteydenpidon suunnittelu ja toteuttaminen on jäänyt lähinnä yksittäisten koulujen ja opettajien velvollisuudeksi. Tästä syystä yhteistyön määrässä ja laadussa saattaa olla suuriakin eroja koulujen tai jopa saman koulun luokkien välillä. (Latvala 2006.)

9 Kodin ja koulun yhteistyö on osa koulun toimintaa. Yhteistyön on todettu olevan yhteydessä oppilaan myönteisiin asenteisiin koulua kohtaan. Yhteyttä on huomattu olevan myös parantuneisiin oppimistuloksiin. Yhteistyössä on olennaista yhteydenpito ja tiedonvaihto osapuolten välillä. (Latvala 2007, 377 381.) Kodin ja koulun välinen yhteistyö koostuu mm. vanhempien osallistumisesta lapsensa koulunkäyntiin, opettajan ja vanhemman välisestä yhteydenpidosta ja tiedonjakamisesta sekä vanhempien keskinäisestä verkottumisesta. (Latvala 2006.) Tätä kaikkea myös me tarkoitamme puhuessamme koulun ja kodin yhteistyöstä. Kodin ja koulun yhteistyöhön sisällytetään seuraavat vuorovaikutusta edellyttävät asiat: - vanhempien tukeminen oppimista tehostavan ympäristön luomisessa - tehokas yhteydenpito kodin ja koulun välillä - vanhempien ottaminen mukaan koulun toimintaan - koulua ja oppiaineita koskevan informaation tarjoaminen vanhemmille lapsen opiskelun tukemista varten - vanhempien mahdollisuus vaikuttaa koulun asioihin itse tai vanhempainryhmien kautta - yhteistyö muiden lapsen kasvatukseen liittyvien yhteisöjen kanssa. (Latvala 2006.) Kodin ja koulun välisen yhteistyön syvyydessä on erilaisia tasoja. Vaatimattomin yhteistyön muoto on yhteydenpito, jossa koulu on kotiin yhteydessä vain silloin, kun siihen on erityinen tarve (Vuorinen 2000, 20 22). Valitettavan usein kodin ja koulun välinen viestintä on lähinnä oppilaan poissaoloista, myöhästymisistä ynnä muista negatiivisista seikoista tiedottamista (Latvala 2006). Todellisesta yhteistyöstä voidaan puhua, kun opettajat ja vanhemmat tekevät jotain yhdessä. Niissä kouluissa, joissa sekä vanhemmat että opettajat ovat aktiivisia, löydetään helpommin aitoja yhteistyön muotoja. Yhteistoiminnassa on kysymys toiminnasta, jossa asetetaan yhteisiä tavoitteita ja käytetään niitä tukevia toimintamuotoja. Tämä on kodin ja koulun välisen yhteistyön vaativin taso: se edellyttää osapuolien vuorovaikutukselta selvästi enemmän. (Vuorinen 2000, 20 22.)

10 Kodin ja koulun välistä yhteistyötä toteutetaan sekä yksilö- että yhteisötasolla. (Opetushallitus 2004.) Yksilötasolla yhteistyötä toteutetaan mm. henkilökohtaisten tapaamisten, reissuvihkon ja puhelinkeskustelujen avulla. Yhteisötason yhteistyö voi tarkoittaa esimerkiksi koko luokan vanhempainiltoja ja luokan tai koulun järjestämää yhteistä toimintaa. Opetushallitus ja Suomen vanhempainliitto koordinoivat vuosina 2005 2006 yhteistyöryhmää, jonka tavoitteena oli työstää aineistoa kodin ja koulun väliseen yhteistyöhön. Työryhmän laatima materiaali Laatua kodin ja koulun yhteistyöhön on tarkoitettu apuvälineeksi yhteistyön kehittämiselle. Laatukuvaus ohjaa toimintaa ja kertoo, mitä yhteistyön tulisi sisältää. (Opetushallitus 2007.) 2.1.1 Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet Lapsi elää samanaikaisesti koulun ja kodin vaikutuspiirissä. Perusopetuslaissa ei ole määritelty kovinkaan tarkasti näiden kahden kasvatusympäristön välisiä tehtäviä, mutta perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa (2004) niihin on otettu enemmän kantaa. Näiden perusteiden mukaan lapsen terve kasvu ja hyvinvointi edellyttävät koulun ja kodin tiivistä yhteistyötä ja vuorovaikutusta. Huoltajien tehtävänä on ensisijaisesti vastata lapsen kasvatuksesta, mutta koulun tulee tukea heitä tässä kasvatustehtävässä. Koulun tehtävä on antaa huoltajille tietoa niin, että he voivat seurata ja edistää lapsensa koulunkäyntiä ja oppimista. Lisäksi koulu vastaa lapsen kasvatuksesta ja opetuksesta kouluyhteisössä. Yhteistyö on myös tärkeää, jotta koti voi osaltaan tukea lapsen koulunkäyntiä ja edistää tämän oppimisen edellytyksiä, hyvinvointia ja turvallisuutta koulussa. Vuorovaikutus kodin kanssa lisää opettajan oppilaantuntemusta ja auttaa häntä opetuksen suunnittelussa ja toteuttamisessa. (Opetushallitus 2004.) Vanhemmilla tulisi olla mahdollisuus osallistua opetus- ja kasvatustyön suunnitteluun ja arviointiin. Vanhemmille tulee antaa tietoa opetussuunnitelmasta, oppilashuollosta, opetuksen järjestämisestä sekä mahdollisuudesta osallistua kodin ja koulun väliseen yhteistyöhön. Koulujen tärkeänä tehtävänä on myös luoda edellytykset vanhempien keskinäiselle vuorovaikutukselle. Koulut toimivat aktiivisessa roolissa yhteistyömuotoja kehitettäessä. Vanhemmat voisivat osallistua mm. kasvatustavoitteiden laadintaan,

11 arvioinnin kehittämiseen sekä yhteisöllisyyttä ja osallisuutta edistävän toiminnan luomiseen. Vanhemmilla on myös aina oikeus tulla kuulluksi omaa lastaan koskevissa asioissa. Vanhemmille ja lapselle annetaan oikeus oman mielipiteen esille tuomiseen. Kodin ja koulun väliseen yhteistyöhön kuuluu myös mm. poissaolojen seuranta. (Opetushallitus 2007.) Huoltajille tulee antaa tietoa opetussuunnitelmasta, opetuksen järjestämisestä, oppilashuollosta ja mahdollisuudesta osallistua kodin ja koulun väliseen yhteistyöhön. Tämä edellyttää opettajien aktiivista aloitetta yhteistyössä sekä keskustelua ja tiedottamista huoltajien, opettajan ja oppilaan oikeuksista sekä velvollisuuksista. Yhteistyön lähtökohtana tulee olla eri osapuolien kunnioitus, tasa-arvo ja yhdenvertaisuus. (Opetushallitus 2004.) Edellä mainitut asiat tarkoittavat käytännössä reissuvihkon tehokasta hyödyntämistä, pitkienkin tekstien kirjoittamista ja kaikista mahdollisista asioista tiedottamista. Reissuvihkon lisäksi käytössä ovat vanhempien ja opettajan väliset keskustelut. Nykyään aikaa ei vain tunnu riittävän tehokkaaseen tiedottamiseen. Kaikkea tarpeellista ei välttämättä ehdikään kirjoittaa reissuvihkoon ja jokin tärkeä huomio saattaakin jäädä jakamatta vanhempien kanssa. 2.1.2 Kasvatuskumppanuus Kasvatuskumppanuus on lapsen merkityksellisten elinympäristöjen välistä kumppanuutta. Vanhemmilla on ensisijainen vastuu sekä tieto omasta lapsestaan ja ammattilaisilla taas on koulutuksen myötä hankittu ammatillinen tieto ja osaaminen. Ammattilaisilla on myös vastuu vanhempien kanssa tehtävän yhteistyön edellytysten luomisesta. Kasvatuskumppanuudessa vanhemmat ja ammattilaiset sitoutuvat toimimaan yhdessä lapsen kasvun, kehityksen ja oppimisen tukemisessa. Tämä edellyttää keskinäistä luottamusta, tasavertaisuutta ja toistensa kunnioittamista. Kasvatuskumppanuudessa tuetaan kaikki osapuolia ja lähtökohtana yhteistyölle ovat lapsen tarpeet. Toimintaa ohjaa lapsen edun ja oikeuksien toteuttaminen. (Korhonen 2007, 12 13.)

12 Koulun ja kodin yhteistyössä kasvatuskumppanuudella on suuri merkitys, koska koulu ja koti ovat lapselle erittäin merkityksellisiä elinympäristöjä. Lapsi viettää näissä ympäristöissä usein suurimman osan päivästään. Koti ja koulu yhteistyössä pystyvät siis tukemaan lapsen kasvua ja kehitystä myönteisellä tavalla. Kasvatuskumppanuudessa korostuu myös vanhempien keskinäinen yhteistyö. Eri perheiden vanhemmilla tulisi olla mahdollisuus kasvatuskeskusteluihin keskenään. Kasvatuskumppanuuden myötä vanhemmalle avautuu entistä parempi mahdollisuus tuntea oma lapsensa ja hänen tarpeet. Jokainen lapsi on yksilö jolla on henkilökohtaiset tarpeensa. Kasvatuskumppanuus on aitoa ja empaattista vuorovaikutusta, jossa tunteilla on keskeinen merkitys. (Korhonen 2007, 12-13.) 2.2 Vanhempien roolit lapsen kasvatuksessa Vanhemmuudessa äitiydellä on ollut jo pitkään erityisasema. Suomalaisessa yhteiskunnassa äitiys on saavuttanut tämän aseman vähitellen 1800-luvun kuluessa. Ennen tätä miestä pidettiin perheen päänä. Mies oli myös vastuullinen lasten kasvattaja, jota äiti tuki huolehtimalla lasten perustarpeista ja -hoidosta. 1900-luvun alkupuolella käsitys perheestä sekä miehen ja naisen rooleista kuitenkin muuttuivat. Näkemys tasaarvosta ja yhdenvertaisuudesta oli vallitseva. Ihanteena naisen roolille oli perheen emäntänä oleminen, naisen tuli olla hyvä vaimo ja äiti. Miehen rooliksi perheen arjessa jäi enää toimeentulon hankkiminen. (Alasuutari 2003, 16 21.) Äidistä on ajan kuluessa muodostunut ensisijainen kasvattaja. Erityisesti kehityspsykologisissa tutkimuksissa äidin erityinen merkitys ilmenee siten, että niissä puhutaan vanhemmista, mutta tutkitaankin äitejä tai äidin ja lapsen keskinäistä suhdetta. Äidin toiminnan oletetaan vaikuttavan suoraan lapseen ja äiti määritelläänkin lapsen normaalista kehityksestä vastaavaksi vanhemmaksi. Siten äiti saa isää keskeisemmän roolin lapsen kasvattajana. (Alasuutari 2003, 16 21.)

13 Ensisijaisuudesta on seurannut se, että äitiä syyllistetään, jos lapsen kehitys ei suju normaalisti. Lisäksi hänelle on annettu tärkeä tehtävä suhteessa isään: äidin vastuulla on isän toiminnan seuraaminen ja jaetun vanhemmuuden toteuttaminen. (Alasuutari 2003, 16 21.) Vaikka äitiyden asema on kulttuurissamme vahva, isyydestä alettiin keskustella 1900- luvun loppupuolella enemmän. Isyyteen kohdistuneet tutkimukset ovat yleistyneet. Isät ja isyys on nostettu näkyvämmin esille, kun on keskusteltu lapsen kasvatuksesta ja hoidosta. Kiinnostuksen taustalla ovat olleet esimerkiksi yhteiskunnalliset muutokset, kuten naisten työssäkäynnin ja avioerojen lisääntyminen, sekä tyytymättömyys tutkimuksiin, jotka korostavat lapsen ja äidin suhdetta. Isän osallistumista lapsen hoitoon ja kasvatukseen on alettu tutkia enemmän. Tasapuolinen hoidon ja kasvatustehtävien toteuttaminen on korostunut nykypäivänä. (Alasuutari 2003, 16 21.) Professori Jouko Huttunen puhuu nimenomaan isän roolin puolesta ja haluaa korostaa hoitavan isän roolia. Myös isä voi tyydyttää lapsen tarpeet ja jakaa hoivan ja huolenpidon antamisen äidin kanssa. Huttusen mukaan enemmän lastenhoitoon osallistuneiden isien lapsia tutkittaessa on todettu, että nämä lapset osoittavat keskimääräistä useammin hoivaavuutta, vastuullisuutta, myötätuntoisuutta ja empaattisuutta. Myös isät ovat luovempia ja energisempiä osallistuessaan konkreettisemmin ja lähemmin lapsen kasvatustyöhön. (Unkuri 2004.) Naisten koulutustaso on noussut ja yhä useammassa perheessä nainen on vanhemmista kouluttautuneempi osapuoli. Tämäkin selittää isän hoivaavan ja kasvatukseen osallistuvan roolin merkitystä, koska nainen voi panostaa perheen ohella myös työhön. Ei ole enää olemassa selvää rajaa, että äidillä on pääasiallinen kasvatustehtävä ja isällä vastuu taloudesta. Äidit haluavat harvoin nykypäivänä uhrautua ainoastaan äitiydelle. Myös valtion harjoittaman perhepolitiikan tulee tukea jaetun vanhemmuuden mahdollisuutta erilaisine vanhempainvapaajärjestelmineen ja rahallisine tukimuotoineen. (Unkuri 2004.)

14 2.3 Tietotekniikan hyödyntäminen kodin ja koulun yhteistyössä 2.3.1 Sähköinen reissuvihko ja verkkoympäristö Sähköisellä reissuvihkolla tarkoitamme internetin kautta toimivaa reissuvihkoa, jonka avulla vanhemmat saavat tietoa lapsensa koulunkäynnistä ja vastaavasti opettaja saa tietoa lapsen kotioloista. Verkkoympäristöllä tarkoitamme internetin kautta käytettävää sähköistä ympäristöä, jonka kautta informaatio kulkee koulun ja kodin välillä ilman paperisia tiedotteita ja joka sisältää mm. sähköisen reissuvihkon, keskustelupalstan ja oppilaskohtaiset sivut. 2.3.2 Vanhempien keskinäinen vuorovaikutus Yksi tärkeä osa yhteistyötä on vanhempien keskinäinen verkostoituminen, sillä lapset tarvitsevat kasvunsa tueksi kasvatusyhteisöä. Monet vanhemmat ovat kuitenkin omissa oloissaan ja pitävät yhteyttä yleensä vain opettajaan. Perheet eivät useinkaan kohtaa toisiaan. (Pulkkinen 2002, 217 223.) Kohtaamiset helpottuisivat, jos vanhempia saataisiin tutustumaan toisiinsa jo lapsen ensimmäisestä kouluvuodesta lähtien. Kuten jo aiemmin on mainittu, nykyaikainen tietotekniikka voi olla iso apu vanhempien verkostoitumisessa. Tietotekniikan avulla voidaan edistää koululuokkakohtaisesti opettajien, vanhempien ja miksei oppilaidenkin vuorovaikutusta. On olemassa jo useampiakin tietotekniikkaan perustuvia järjestelmiä, jotka toimivat tiedonvälityksen välineenä ja joitakin on jo kehitetty vuorovaikutukselliseen suuntaan. Suurimpana ongelmana usein on kuitenkin ollut juuri vanhempien keskinäisen vuorovaikutuksen puute. (Pulkkinen 2002, 217 223.) Yhteydenpitotapoja kodin ja koulun välisessä viestinnässä pitäisi yhteistyön tärkeyden takia kehittää siten, että kommunikaatio koulun ja kodin välillä olisi mahdollisimman vaivatonta ja tehokasta. Vuorovaikutus kodin ja koulun välisessä yhteistyössä on edellytys sille, että osapuolet tulevat kuulluiksi ja voivat tukea paremmin toisiaan lasten kasvatuksessa ja koulutuksessa. Kodin ja koulun välisen kommunikaation ja yhteistyön

15 tehostaminen on tarpeellista myös siksi, että perheiden rakenteet ovat monimuotoistuneet viime vuosikymmenien aikana. Perhemuotoja on olemassa hyvin erilaisia ja perheiden tilanteet ovat yksilöllisiä. (Latvala 2006.) 2.3.3 Haasteita tietotekniikan hyödyntämisessä Tietotekniikasta on haettu tehoa koulun ja kodin yhteistyöhön. Tietotekniikan hyödyntämisessä on kuitenkin haasteensa. Kaikilla vanhemmilla ei ole yhtäläisiä mahdollisuuksia hyödyntää tekniikkaa yhteydenpidossa. Tällöin puhutaan digitaalisesta kuilusta. Tällainen kuilu erottaa ihmiset, joilla on mahdollisuus käyttää teknisiä laitteita niistä, joilla ei näitä mahdollisuuksia ole. Esteet teknisten laitteiden käytölle voivat syntyä laitteiden, käyttötaitojen tai kiinnostuksen puuttumisesta tai kynnyksestä ryhtyä käyttämään laitteita. (Latvala 2007, 377 381.) On myös perheitä, joissa vain toinen vanhemmista käyttää tietoteknisiä laitteita. Tällöin haasteena on se, että vuorovaikutus ei olisi vain toisen vanhemman ja opettajan välistä. Myöskään tämän takia yhteistyö ei saa rajoittua ainoastaan verkkoympäristöön. (Latvala 2007, 377 381.) 3 BRONFENBRENNERIN EKOLOGINEN SYSTEEMITEORIA Urie Bronfenbrenner oli amerikkalainen psykologi, ja häntä arvostetaan yhä yhtenä johtavana asiantuntijana kehityspsykologian alalla. Hän syntyi Moskovassa vuonna 1917 ja kuoli vuonna 2005. Hän on kehittänyt tärkeimpänä tuotoksenaan ekologisen systeemiteorian, joka kuvaa ihmisen kehittymistä ja sosiaalistumista. (Härkönen 2008.) Teoria on myöhemmin nimetty bioekologiseksi systeemiteoriaksi. Tällä on haluttu painottaa sitä, että lapsen omat perintötekijät ovat ensisijaisena lähtökohtana lapsen kehitykselle. Bronfenbrenner on määritellyt ympäristön kerroksia eli systeemejä, joilla hän tarkoittaa ympäristön eri osa-alueita, joilla jokaisella on vaikutuksensa lapsen kehitykseen. Vuorovaikutus lähiympäristön ja muun sosiaalisen ympäristön kanssa

16 ohjaavat lapsen kehitystä hänen kasvaessaan. Muutokset tai ristiriitatilanteet yhdellä osa-alueella vaikuttavat kaikkiin muihin osa-alueisiin. Kun siis halutaan tutkia lapsen kehitystä, täytyy ottaa huomioon lapsen ja lähiympäristön lisäksi niiden vuorovaikutus laajemman ympäristön kanssa. (Paquette & Ryan i.a.) Bronfenbrennerin määrittelemät osa-alueet eli systeemit ovat mikro-, meso-, ekso- ja makrosysteemi. Myöhemmin hän lisäsi näihin viidennen aikaan liittyvän systeemin, kronosysteemin. Näistä osa-alueista muodostuu nimi systeemiteoria ja nämä myös vaikuttavat Bronfenbrennerin mukaan ihmisen kehitykseen ja sosiaalistumiseen. (Härkönen 2008.) Mikrosysteemi on lapsen lähin ympäristö, jossa hän kohtaa ne ympäristön rakenteet, joiden kanssa on suorassa kontaktissa. Tällä tasolla henkilöiden väliset suhteet ovat kaksisuuntaisia eli sekä lapsesta poispäin, että lapseen päin. Mikrosysteemissä nämä kaksisuuntaiset suhteet vaikuttavat lapseen voimakkaimmin, koska mikrosysteemissä ihmiset ovat päivittäin tekemisissä. (Härkönen 2008.) Mesosysteemi käsittää kehittyvän ihmisen elämässä vaikuttavien kahden tai useamman ympäristön väliset yhteydet ja prosessit. Koulun ja kodin väliset vuorovaikutussuhteet ovat esimerkiksi hyvin tärkeitä lapsen kehittymisen kannalta. Lapsi itse sisältyy näihin ympäristöihin ja näin ollen koulu ja koti muodostavat mesosysteemin. Eksosysteemi taas käsittää kahden tai useamman ympäristön väliset suhteet, mutta näistä ympäristöistä ainakaan yksi ei sisällä itse kehittyvää henkilöä. Eli esimerkiksi koti ja jommankumman vanhemman työpaikka voivat muodostaa eksosysteemin. (Härkönen 2008.) Makrosysteemi on lapsen ympäristön uloin kerros. Se sisältää kulttuuriset arvot, tavat ja lait, mutta sille ei ole olemassa tarkkaa raamia. Makrosysteemi kuitenkin vaikuttaa kaikkiin muihin kerroksiin, esimerkiksi kulttuurilla ja arvoilla on vaikutusta siihen kuinka vanhemmat kasvattavat lapsiaan. Kronosysteemi taas kuvaa eri ympäristöjen ajassa tapahtuvaa kehitystä eli ns. aikamuutosta. (Härkönen 2008.)

17 Meidän tutkimuksessamme korostuu mesosysteemi, ja siinä syntyneiden ympäristöjen välisten suhteiden vaikutus lapsen kehitykseen. Mesosysteemin muodostavat lapsen koulu ja koti. Verkkoympäristön tavoite on nopeuttaa ja helpottaa kodin ja koulun välistä tiedonkulkua. Tätä kautta pyritään vaikuttamaan lapsen kehitykseen mahdollisimman positiivisella tavalla. Koti sekä koulu ovat lapsen tärkeimpiä ympäristöjä kouluiässä ja näiden ympäristöjen välisen vuorovaikutuksen tulisi olla avointa ja säännöllistä. Verkkoympäristö mahdollistaa kuitenkin vanhempien ja opettajan yhteydenpidon kaikkialla missä vain on käytössä tietokone ja internetyhteys. Näin ollen vanhemmat voivat lähettää ja vastaanottaa viestejä esim. omalla työpaikallaan. Tällöin yhteistyö tapahtuu eksosysteemissä, koska itse lapsi ei sisälly tähän vanhemman työpaikkaympäristöön. 4 AIEMPIA TUTKIMUKSIA KODIN JA KOULUN YHTEISTYÖSTÄ 4.1 Kodin ja koulun yhteistyön muodot Kodin ja koulun välistä yhteistyötä on tutkittu paljon ja hyvän yhteistyön on todettu edesauttavan ja tukevan lapsen koulunkäyntiä. Marjatta Siniharjun (2003) väitöskirja Kodin ja koulun yhteistyö peruskoulun alkuopetusluokilla esittelee hyvin paljon samoja asioita, joita myös Maaselän koululla toteutetuissa haastatteluissa syksyllä 2006 selvitettiin. Siniharjun tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää yhteistyön arvostusta ja toteutumista sekä yhteistyöhön yhteydessä olevia tekijöitä. Tarkastelua tehtiin opettajien käsitysten ja kokemusten pohjalta. Maaselän koululle tehdyssä kartoituksessa opettajien näkemysten lisäksi tarkasteltiin myös vanhempien ajatuksia ja toiveita. Siniharjun väitöskirjassa keskeisenä asiana on vertailu eri vuosikymmenten välillä sekä yhteistyön kehittymisen seuraaminen. Vuodesta 1984 vuoteen 1999 useimpien yhteistyömuotojen käyttö oli lisääntynyt tilastollisesti erittäin merkittävästi. Suurin muutos oli tapahtunut opettajien ja vanhempien välisessä henkilökohtaisessa

18 yhteydenpidossa. Lähes kaikilla tutkimukseen osallistuneilla opettajilla oli v. 1999 käytössä henkilökohtainen keskustelutilaisuus vanhempien kanssa. Aikaa kodin ja koulun väliseen yhteistyöhön käytettiin huomattavasti enemmän vuonna 1999 kuin 1984. (Siniharju 2003, 5.) Yhteistyön arvostus ja merkitys on siis kasvanut menneistä vuosikymmenistä ja nykyään perinteisten yhteistyömuotojen rinnalle on kehitetty myös erilaisia sähköisiä toimintamuotoja. Myös näitä sähköisiä, verkkoympäristöjen välityksellä toimivia yhteistyömuotoja on tutkittu jonkin verran. Yhteistyön kehittyminen on jatkunut edelleen 2000-luvulla. Tietotekniikan hyödyntäminen yhteistyössä antaa mahdollisuuksia ajan ja paikan suhteen. Viestejä voi välittää verkon kautta mihin aikaan tahansa. Siniharjun tutkimus osoitti yhteistyöhön käytettävän ajan lisääntyneen 15 vuoden aikana. Nyt siitäkin on menty jo kymmenen vuotta eteenpäin. Nykypäivänä tietotekniikan ja erilaisten sähköisten palvelujen avulla saadaan mahdollisesti säästettyä myös aikaa, kun viestit kulkevat nopeasti, ja saman päivän aikana opettaja ja vanhemmat voivat lähettää keskenään useita viestejä. Vastaanottajan ei myöskään tarvitse olla vastaamassa viestiin heti, kuten esimerkiksi puhelinsoittoon. Silti yhteistyöhön on mahdollista panostaa yhtä paljon kuin aikaisemminkin. Kaikilla vanhemmilla ei välttämättä ole tietokonetta ja internetyhteyttä käytettävissään. Tällöin koulu varmasti löytää myös vaihtoehtoisia ratkaisuja yhteydenpitoon. Suurimmalla osalla perheistä kuitenkin on käytössä tarvittavat välineet verkossa tapahtuvaan yhteistyöhön, jonka ei ole tarkoitus syrjäyttää täysin perinteisiä tapaamisia ja keskusteluja. 4.2 Sähköiset koulupalvelut Katja Harjajärven (2008) pro gradu -tutkielmassa Verkkopalvelut kodin ja koulun yhteistyön tukemisessa selvitettiin, millaisia sähköiset koulupalvelut voivat olla, mitä toimintoja ne tarjoavat yhteistyön eri osapuolille ja miten nämä toiminnot vastaavat yhteistyölle asetettuihin tavoitteisiin. Tutkimus on vertaileva tutkimus ja se toteutettiin kolmen Suomessa käytössä olleen sähköisen koulupalvelun kesken. Nämä palvelut olivat Kivahko, Helmi ja Papas. Kivahko on Jyväskylässä kehitetty opettajien, huoltajien ja oppilaiden käyttöön tarkoitettu sähköinen reissuvihko. Helmi-palvelu (nykyään Helmireissuvihko) taas oli useassa Suomen kunnassa käytössä ollut palvelu

19 esim. koulunkäyntitietojen ja poissaolojen seurantaan. Kansainvälistä näkemystä tutkimukseen toi Papas-palvelu, joka on kansainvälinen kodin ja koulun yhteistyöjärjestelmä, jota testattiin tutkimuksen tekohetkellä Tampereen peruskouluissa. Tarkasteltavina osapuolina Harjajärven tutkimuksessa olivat opettajat, huoltajat ja oppilaat sekä palveluiden ylläpitäjät. Vertailun kohteena olleet verkkopalvelut tarjosivat huoltajille, opettajille ja oppilaille koulunkäynnin ja oppimisen seurannan työkaluja sekä erilaisia viestintämahdollisuuksia. Ylläpitäjille taas oli tarjolla tiedottamisen työkaluja ja erilaisia hallintatoimintoja. Palveluissa oli havaittavissa selkeitä eroja. Ne poikkesivat toisistaan mm. reaaliaikaisuudessa ja toimintojen määrässä ja niiden toteutuksessa. Poissaolojen ja kotitehtävien seurantaan sekä arviointiin liittyviä toimintoja ei löytynyt kaikista palveluista. (Harjajärvi 2008, 70 72.) Juha-Matti Latvalan (2006) väitöskirjassa Digitaalisen kommunikaatiosovelluksen kehittäminen kodin ja koulun vuorovaikutuksen edistämiseksi keskitytään Kivahkoviestintäsovellukseen, joka on kehitetty Soneran rahoittaman Perheportaali-projektin ja MUKAVA-hankkeen yhteistyönä. Uusien toimintatapojen tuominen entisten rinnalle ja tieto- ja viestintätekniikan tarjoamien mahdollisuuksien hyödyntäminen viestinnässä synnytti idean digitaalisesta reissuvihkosta. Kivahkossa oli mahdollista valita haluaako saada viestit matkapuhelimeen, sähköpostiin vai perinteisenä paperitiedotteena. Viestinnän lisäksi Kivahkossa on ollut käytössä ilmoitustaulu ja lukujärjestys sekä vanhempien keskinäinen viestintämahdollisuus ja keskustelukanava ajatustenvaihtoa varten. Toteuttaminen alkoi kodin ja koulun välisten viestintätarpeiden määrittelyllä ja prototyypin laatimisella tarpeiden pohjalta. Esitestauksen myötä saatiin käyttäjien kommentteja ja parannusehdotuksia sovelluksen käytettävyyden ja toimintojen parantamiseksi. Periaatteena Kivahkon kehittämisessä on ollut helppokäyttöisyys, selkeys ja mahdollisimman laaja päätelaitesopivuus. Kivahkon ottaminen peruskouluissa laajempaan käyttöön edellyttää kuitenkin kustannuksiin liittyvän problematiikan ratkaisua. (Latvala 2006.)

20 Satu Korhosen (2007) opinnäytetyön aiheena on Sähköinen reissuvihko, tietotekniikan hyödyntäminen päiväkodin ja vanhempien välisessä yhteistyössä. Tutkimuksen tehtävänä oli selvittää, mitä lasten vanhemmat ja päivähoidon henkilökunta ajattelevat sähköisestä reissuvihkosta, millaisia sisältöjä he siellä haluaisivat olevan ja millaisia mahdollisuuksia tai rasitteita vihkon käytössä olisi. Vaikka kohderyhmä olikin päiväkoti ja päiväkotilasten vanhemmat, on idea kuitenkin sama kuin koulumaailmassa. (Korhonen 2007, 5.) Korhosen (2007) tutkimustulosten mukaan sähköinen reissuvihko sai niin kannatusta kuin vastustustakin, mutta suurin osa henkilökunnasta ja vanhemmista oli positiivisella mielellä asiaa kohtaan. Sähköinen reissuvihko nähtiin pääasiassa tiedotusvälineenä, mutta sen uskottiin myös mahdollistavan konkreettisemman lapsen kehityksen seuraamisen ja dokumentoimisen mikäli sähköisen reissuvihkon palveluissa olisi siihen soveltuva ominaisuus. (Korhonen 2007, 36 38.) Aikaisemmat tutkimukset ja koko ajan kehittyvät tietoliikennepalvelut puhuvat siis puolestaan. Erilaiset verkkoympäristöt ja sähköinen yhteydenpito koulun ja kodin välillä ovat nykypäivää ja yleistymässä jatkuvasti. Suurimpana sähköisen reissuvihkon käyttöön liittyvänä mahdollisuutena Satu Korhosen opinnäytetyössä nousi esiin tiedon siirron nopeus ja helppous. Aikaa siis säästyy. Perheille menevä informaatio on perillä parilla hiiren klikkauksella. (Korhonen 2007, 45.) Risto Kaukon ja Mikko Salkinojan (2006) pro gradu -tutkielmassa Sähköinen yhteys tultiin siihen tulokseen, että sähköinen reissuvihko koetaan soveltuvan ominaisuuksiensa puolesta hyvin osaksi kodin ja koulun välistä yhteydenpitoa. Se helpotti molemminpuolista yhteydenpitoa erityisesti tavoitettavuutta lisäävien piirteidensä ansiosta. Sen koettiin toimivan yhtenä apuvälineenä, mutta sen käytössä nähtiin myös omat rajoituksensa. Tällaisia olivat mm. se, että kirjallisessa viestissä täytyy osata muotoilla ja tiivistää vaikeitakin asioita lyhyeen ja ymmärrettävään muotoon. Vastaanottajan täytyy myös osata tulkita sanattomatkin merkitykset. Tässä tilanteessa korostuvat viestien virhetulkintamahdollisuudet. (Kauko & Salkinoja 2006, 111.)

21 Tutkielman tekijät tulivat siihen tulokseen, ettei sähköinen reissuvihko riitä korvaamaan kaikkia muita yhteydenpitokeinoja koulun ja kodin välillä. (Kauko & Salkinoja 2006, 111.) Tässä varmasti sekä tutkijat että sähköisen reissuvihkon käyttäjät ovat samaa mieltä. Keskusteluja opettajan ja vanhempien välillä ei tule sivuuttaa ja unohtaa, vaikka verkkoympäristö helpottaakin tiedonkulkua. Kaikkea ei voi kirjoittaa, joistakin asioista täytyy myös oikeasti keskustella kasvokkain. Kaukon ja Salkinojan pro gradu -tutkielmassa tuli ilmi, että opettajat ja vanhemmat kokivat sähköisen reissuvihkon tavoittavan varmimmin vastaanottajansa. Paperinen viesti saattoi unohtua oppilaan reppuun tai kadota matkalla, mikä ei sähköisen reissuvihkon kohdalla enää ollut mahdollista. (Kauko & Salkinoja 2006, 110.) 4.3 E-Learning Nordic 2006 Pohjoismaat ovat maailman johtavia maita tietotekniikan hyödyntämisessä koulutyössä. Jo 1990-luvun alusta lähtien tieto- ja viestintätekniikkaa on ruvettu ottamaan mukaan opetukseen. Sitä on seurannut myöhemmin myös kodin ja koulun välisen yhteistyön toteuttaminen tietotekniikan avulla. Pohjoismaissa toteutettiin E-Learning Nordic 2006-tutkimus, johon osallistui neljä maata: Suomi, Ruotsi, Norja ja Tanska. Näiden maiden opetusviranomaiset sekä Ramboll Management Tanskasta suunnittelivat ja toteuttivat tutkimuksen. Aineisto kerättiin syksyllä 2005 ja tulokset julkistettiin keväällä 2006. Ramboll Management vastasi käytännön toteutuksesta sekä tulosten analysoinnista ja raportoinnista. (Pedersen ym. 2006.) Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää tietotekniikan vaikutuksia koulutyöhön kolmella keskeisellä alueella: oppilaiden suoritukset, opetus- ja oppimismenetelmät sekä tietojen jakaminen, tiedonvälitys ja kodin ja koulun välinen yhteistyö. Tutkimukseen osallistui yhteensä yli 8000 henkilöä, jotka koostuivat peruskoulujen ja lukioiden opettajista, rehtoreista, oppilaista ja vanhemmista. (Pedersen ym. 2006.)

22 Vaikka tietotekniikkaa onkin hyödynnetty Pohjoismaissa hyvin paljon, tutkimus kuitenkin osoittaa, että kaikki mahdolliset resurssit eivät ole vielä käytössä. Samoin tutkimuksesta käy ilmi, että Suomi hyödyntää tietotekniikkaa muita pohjoismaita vähemmän kodin ja koulun välisessä yhteistyössä. Tämäkin siis osoittaa meidän opinnäytetyömme ajankohtaisuuden. Suomessa on vielä paljon mahdollisuuksia kehittää ja sitä kautta ottaa käyttöön nykytekniikan tuomia etuja. Pieksämäellä Maaselän koulu onkin ottanut tavoitteekseen levittää tietoa verkkoympäristöstä muille kaupungin kouluille. Päätöksen verkkoympäristön käyttöönotosta tekevät koulut itse. 5 MAASELÄN KOULUN JA KODIN YHTEISTYÖN KEHITTÄMISHANKE Maaselän koulu ja Diakonia-ammattikorkeakoulun Pieksämäen yksikkö olivat vuodesta 2006 lähtien mukana hankkeessa, jonka tarkoituksena oli etsiä uusia muotoja kodin ja koulun väliselle yhteistyölle. Hankkeessa keskityttiin ensimmäisten luokkien vanhempien ja koulun yhteistyöhön. Opetusministeriö myönsi sille rahoitusta vuosille 2006 2008 ja Pieksämäen lisäksi mukana olivat Diakonia Ammattikorkeakoulun Porin, Helsingin, Lahden ja Kauniaisten yksiköt. Lahti jäi hankkeesta pois vuoden 2007 alussa. Kullakin paikkakunnalla yhteistyötä tehtiin yhteistyökumppaniksi valikoituneen koulun kanssa työmuotoja yhdessä luoden. Pieksämäellä yhteistyökouluksi valikoitui siis Maaselän koulu. Pieksämäellä hankkeessa oli tavoitteena: - lisätä ja vahvistaa ensimmäistä luokkaa käyvien lasten vanhempien keskinäistä vuoropuhelua sekä yhteistyötä vanhempien ja opettajan välillä, - kehittää sähköistä palautejärjestelmää apuvälineeksi yhteistyöhön, - etsiä keinoja, miten tuoda koulun arkea tutummaksi vanhemmille sekä - vahvistaa isien, etävanhempien ja/tai muuten lapselle tärkeiden henkilöiden osallistumismahdollisuuksia lapsen koulunkäynnin arkeen. (Diakonia-ammattikorkeakoulu i.a.)

23 Keinoja näiden tavoitteiden saavuttamiseksi oli vuorovaikutteisen verkkoympäristön luominen ja käyttö, sähköisen reissuvihkon käyttöönotto ja kokeileminen sekä vuorovaikutusta mahdollistavien välineiden ja sisältöjen rakentaminen verkkoympäristöön. (Diakonia-ammattikorkeakoulu i.a.) Pieksämäellä hanke käynnistettiin kartoittamalla Maaselän koulun ensimmäisten luokkien vanhempien käsityksiä olemassa olevien käytänteiden toimivuudesta ja kodin ja koulun välisestä yhteistyöstä laajemminkin. Kartoituksen suoritti opiskelijaosuuskunta Tukeva Diakonia-ammattikorkeakoulusta ja se toteutettiin haastattelemalla vanhempia marraskuussa 2006. Juuri tässä kartoituksessa olimme mukana haastattelijoiden roolissa. Haastattelujen jälkeen koostimme vastausten perusteella raportin, joka esiteltiin kaikille Maaselän koulun oppilaiden vanhemmille. Syksyllä 2006 toteutetun kartoituksen jälkeen ja siitä saadun raportin perusteella aloitettiin vuorovaikutteisen verkkoympäristön suunnittelu kahdelle silloiselle ensimmäiselle luokalle. Kehitimme verkkoympäristön syksyllä 2007 ja se rakentui pääasiassa kahden silloisen ensimmäisen luokan opettajan suunnitelmien pohjalta. Verkkoympäristö oli käytössä näillä kahdella luokalla noin puoli vuotta, minkä jälkeen keväällä 2008 teimme näiden luokkien vanhemmille arviointikyselyn sen käytettävyyteen liittyen. Kysely toteutettiin verkossa eli internetin välityksellä verkkoympäristön kautta. Arviointikyselyn tavoitteena oli selvittää, millaisena vanhemmat ja opettajat kokivat vuorovaikutteisen verkkoympäristön. Tähän liittyen pyrittiin kartoittamaan, miten vanhemmat ja opettajat kokivat vanhempien keskinäisen vuoropuhelun muuttuneen, miten he kokivat heidän välisen yhteistyön muuttuneen ja miten vanhemmat kokivat verkkoympäristön vaikuttaneen koulun arjen tutummaksi tulemiseen. Arviointikyselyssä selvitettiin myös, mitkä olivat vanhempien ja opettajien mielestä vuorovaikutteisen verkkoympäristön kehittämishaasteet. Kyselyn pienen vastausprosentin (16 %) vuoksi jouduimme tekemään uusintakyselyn edellisen kyselyn kohderyhmälle syyskuussa 2008. Uusintakyselyyn vastasi vain sellaisia vanhempia, jotka eivät olleet osallistuneet kyselyyn keväällä. Kyselyihin vastanneiden määrä jäi valitettavasti uusintakyselynkin jälkeen pieneksi. Yhteensä kyselyymme vastasi vain 31 vanhempaa 88 vanhemmasta eli kokonaisvastausprosentti

24 oli 35 %. Vastaajista 6 oli isiä ja 25 äitiä. Haastattelimme myös kahta verkkoympäristöä käyttänyttä opettajaa heidän käyttökokemuksistaan marraskuussa 2008. Vuoden 2006 kartoituksen sekä arviointikyselymme pohjalta olemme kirjoittaneet raportin ja kaikista näistä edellä mainituista vaiheista on syntynyt meidän opinnäytetyömme. Alkukartoituksen ja arviointikyselyn tuloksia sekä verkkoympäristön rakentamista kuvataan seuraavissa kappaleissa. Tutkimuksen päättyessä ja opinnäytetyömme valmistuessa ensimmäisen vaiheen oppilaat ovat jo kolmasluokkalaisia ja varsinaisen verkkoympäristö-tutkimuksen kohdeluokat ovat toisella luokalla. Vuorovaikutteinen verkkoympäristö on tällä hetkellä käytössä koko koulussa. Jokaisella luokalla on omat sivunsa, joita vanhemmat ja opettaja voivat käyttää ja seurata niiden avulla luokan ajankohtaisia asioita. Sen lisäksi jokaisella oppilaalla on salasanalla toimivat omat sivut, jotka on tarkoitettu kodin ja koulun väliseen henkilökohtaiseen yhteydenpitoon. 6 VANHEMPIEN AJATUKSIA KODIN JA KOULUN VÄLISESTÄ YHTEISTYÖSTÄ SYKSYLLÄ 2006 6.1 Alkukartoituksen toteutus Maaselän koulun ja Diakonia-ammattikorkeakoulun yhteinen hanke käynnistettiin kartoittamalla silloisten (lukuvuoden 2006 2007) ensimmäisten luokkien vanhempien käsityksiä olemassa olevien käytänteiden toimivuudesta ja kodin ja koulun välisestä yhteistyöstä laajemminkin (liite 1). Kartoituksen suoritti opiskelijaosuuskunta Tukeva Diakonia-ammattikorkeakoulusta, ja se toteutettiin haastattelemalla vanhempia marraskuussa 2006. Haastattelut toteutettiin Maaselän koululla, jonne ensimmäisten luokkien vanhemmat oli kutsuttu yhteiseen tilaisuuteen. Me toimimme tilaisuudessa haastattelijoina.

25 Haastattelu sisälsi 35 kysymystä koulun ja kodin yhteistyöstä. Vanhemmat saivat tuoda esiin näkemyksiä yhteistyöstä tällä hetkellä sekä toiveita sen kehittämiseksi. Samalla kartoitettiin vanhemmilta internetyhteyden ja sähköpostin käyttömahdollisuutta sekä halukkuutta siirtyä internetin kautta toimivaan sähköiseen reissuvihkoon. Yksi haastattelu kesti noin puoli tuntia. Haastatteluun osallistui 30 lapsen vanhemmat 35:stä. Vastaajista 19 oli äitejä, kaksi isiä ja yhdeksässä haastattelussa vastaajina olivat molemmat vanhemmat. Haastateltavista 17:llä oli muita lapsia samassa koulussa. 6.2 Alkukartoituksen tuloksia 6.2.1 Kodin ja koulun välinen tiedonkulku Vanhemmilta kysyttiin reissuvihkon tärkeyttä. Vastanneista (n=30) 83 % piti reissuvihkoa erittäin tärkeänä tiedonkulun välineenä. Melko tärkeänä reissuvihkoa piti 17 % vastanneista. Vanhempien mielestä reissuvihko oli hyvä ja helppo tiedonkulun väline, koska paikan päällä koululla ei tullut niin usein käytyä. Alkuopetuksen eli 1. 2. luokan jälkeen reissuvihkoa erittäin tärkeänä piti 40 % (n=30) vastanneista ja 47 % piti sitä melko tärkeänä. Mielipidettä tähän kysymykseen ei osannut sanoa 13 %. Haastatteluun vastanneista vanhemmista 14 perusteli syyn reissuvihkon tärkeyteen myös alkuopetuksen jälkeen. Näistä 14:stä kuusi piti tärkeänä, että tieto tulee perille. Tiedon pysymistä tallessa myöhempää käyttöä varten toivoi kolme vastaajaa. Jonkin muun syyn perusteli viisi vastaajaa. Näitä muita syitä olivat yksilökohtainen tarve ja lapsen oma oppiminen, kun hän itse kirjoittaa asioita vihkoon. Koulussa oli harkittu vaihtoehdoksi perinteisen reissuvihkon rinnalle internetin ja sähköpostin avulla toimivaa sähköistä reissuvihkoa. Kuitenkin 70 % vastanneista (n=30) ei tukenut tätä ehdotusta. Loput 30 % pitivät ehdotusta hyvänä. Vastanneista 90 %: lla oli käytössään internet ja sähköposti. Yksi vanhemmista ehdotti sähköistä reissuvihkoa perinteisen reissuvihkon rinnalle, eikä halunnut siirtyä pelkästään sähköiseen versioon. Yksi vanhemmista taas piti sähköistä reissuvihkoa hyvänä, koska silloin lapsi ei näkisi negatiivisia asioita.

26 Oman lapsen koulunkäyntiin liittyvän tiedon määrästä kysyttäessä 87 % (n=30) vastaajista kertoi saaneensa aivan riittävästi tietoa. Jossain määrin tietoa oli saanut 10 % ja 3 % taas oli saanut aivan liian vähän tietoa oman lapsensa koulunkäynnistä. Vanhemmat olivat saaneet riittävästi tietoa hyvin erilaisista asioista ja he mainitsivat niistä useita. Koulumenestyksestä ja oppimisesta oli saanut tietoa 62 % vastanneista. Opetukseen liittyvästä tiedottamisesta kuten läksyistä, kokeista ja aikatauluista oli saanut riittävästi tietoa 24 %. Tapahtumista riittävästi tietoa oli saanut 62 %. Lasten sosiaalisista suhteista oli saanut tietoa 4 %. Muita esille nousseita asioita oli esimerkiksi lapsen henkilökohtaisista asioista saadun tiedon riittävyys. Vanhemmat olivat olleet myös itse aktiivisia tietojen hankkimisessa. Vanhemmat toivoivat joistain asioista myös enemmän tietoa. Kysymykseen vastasi 19 vanhempaa ja vanhemmat saivat vastata useita asioita. Koulumenestyksestä ja oppimisesta halusi enemmän tietoa 14 % vastanneista. Opetukseen liittyviä tiedotuksia toivoi lisää 10 %. Muita vaihtoehtoja mainitsi 28 % vastanneista. Esimerkiksi ruokalistaa toivottiin saatavaksi kotiin. Myös tiedonkulkua kasvotusten ja puhelimitse toivottiin lisää. Tämän kysymyksen kohdalla 21 % mainitsi saaneensa aivan riittävästi tietoa kaikista asioista. Kaikista 30 vastaajasta 37 % ei osannut ilmaista mielipidettään tai jätti vastaamatta tähän kysymykseen. Vanhemmat saivat nimetä kolme tärkeintä keinoa tiedon saamisessa. Vanhemmat olivat saaneet lapsen koulunkäynnistä tietoa monin eri tavoin, kuten kuviosta 1 näkyy. Reissuvihko nimettiin tärkeimmäksi keinoksi 17 kertaa, puhelin neljä kertaa ja vanhempainvartit yhdeksän kertaa. Samat vaihtoehdot nimettiin useampaan kertaan myös joko toiseksi tai kolmanneksi tärkeimmäksi keinoksi. Vanhempainillat sekä kokeet ja testit mainittiin joko toiseksi tai kolmanneksi tärkeimmäksi keinoksi. Yksi vanhempi mainitsi kolmanneksi tärkeimmäksi keinoksi muu-kohtaan yleistiedotteen, joka oli jaettu kotiin.

27 Vastaajien määrä 0 5 10 15 20 25 30 Reissuvihko Puhelin Vanhempainvartit Vanhempainillat 1.tärkein keino 2.tärkein keino 3.tärkein keino Kokeet ja testit Muu KUVIO 1. Parhaimmat keinot koulunkäyntiä koskevan tiedon saamisessa kuluneena syksynä (n=30) Vanhemmat olivat myös itse olleet aktiivisia yhteydenpidossa. Kaikista vastanneista 90 % oli ottanut itse yhteyttä lapsen opettajaan. Vain 10 % ei ollut ottanut yhteyttä koululle kuluneen syksyn aikana. Yleisesti koulun ja kodin välistä yhteistyötä pidettiin hyvänä. Tyytyväisiä yhteistyöhön oli 29 vastanneesta 70 %. Erilaisia kehitysehdotuksia nosti esiin 15 % vastanneista. Eräs vanhemmista toivoi, että kaikki informaatio tulisi kotiin aina hyvissä ajoin. Eräät vanhemmat toivoivat kaikkea tietoa molemmille vanhemmille, koska asuvat eri paikoissa. Avoimuuden tärkeys kaikissa asioissa nousi myös esiin useissa vastauksissa. Selviä puutteita yhteistyössä mainitsi 7 % vastaajista. Eräs vanhemmista piti puutteena sähköpostiyhteyden puuttumista ja eräs vanhemmista taas koki, että yleisesti kaikista asioista on tullut liian vähän tietoa. Vastanneista 15 % toi esiin muitakin asioita. Esimerkiksi pohdittiin, mitkä asiat ovat niin isoja, että voi ottaa yhteyttä opettajaan. Positiivisen palautteen saamista pidettiin myös hyvin tärkeänä. 6.2.2 Koulun vanhempainillat Vanhemmat toivoivat vanhempainiltoja järjestettävän keskimäärin kaksi lukuvuoden aikana. Vastanneista (n=30) 57 % toivoi juuri kahta vanhempainiltaa. Kolmea vanhempainiltaa toivoi 17 % ja samoin neljää vanhempainiltaa 17 %. Yhtä