DEE Lineaariset järjestelmät Harjoitus 2, ratkaisuehdotukset. Johdanto differenssiyhtälöiden ratkaisemiseen

Samankaltaiset tiedostot
Ennen kuin mennään varsinaisesti tämän harjoituksen asioihin, otetaan aluksi yksi merkintätekninen juttu. Tarkastellaan differenssiyhtälöä

± r = 1e 2 2 ±

DEE Lineaariset järjestelmät Harjoitus 5, harjoitustenpitäjille tarkoitetut ratkaisuehdotukset

järjestelmät Luku 2 Diskreettiaikaiset järjestelmät - aikataso DEE Lineaariset järjestelmät Risto Mikkonen

järjestelmät Diskreettiaikaiset järjestelmät aikatason analyysi DEE Lineaariset järjestelmät Risto Mikkonen

Luento 2 / 12. SMG-1200 Piirianalyysi II Risto Mikkonen

Matematiikan tukikurssi

J1 (II.6.9) J2 (X.5.5) MATRIISILASKENTA(TFM) MALLIT AV 6

Kun annettu differenssiyhtälö z-muunnetaan puolittain, saadaan: 1 1 z Y z zy z z/4 4

VÄRÄHTELYMEKANIIKKA SESSIO 19: Usean vapausasteen systeemin liikeyhtälöiden johto Newtonin lakia käyttäen

Tehtävä 3. Määrää seuraavien jonojen raja-arvot 1.

Pyramidi 3 Analyyttinen geometria tehtävien ratkaisut sivu 139 Päivitetty a) 402 Suplementtikulmille on voimassa

Tehtävä 2 Todista luennoilla annettu kaava: jos lukujen n ja m alkulukuesitykset. ja m = k=1

2.8 Mallintaminen ensimmäisen asteen polynomifunktion avulla

Differentiaali- ja integraalilaskenta 1 Ratkaisut 1. viikolle /

[ ] [ 2 [ ] [ ] ( ) [ ] Tehtävä 1. ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) 2( ) = 1. E v k 1( ) R E[ v k v k ] E e k e k e k e k. e k e k e k e k.

Talousmatematiikan verkkokurssi. Koronkorkolaskut

2 Taylor-polynomit ja -sarjat

Kun järjestelmää kuvataan operaattorilla T, sisäänmenoa muuttujalla u ja ulostuloa muuttujalla y, voidaan kirjoittaa. y T u.

järjestelmät Luku 1 Johdanto; termit ja käsitteet 1 DEE Lineaariset järjestelmät Risto Mikkonen

V. POTENSSISARJAT. V.1. Abelin lause ja potenssisarjan suppenemisväli. a k (x x 0 ) k M

JOHDATUS LUKUTEORIAAN (syksy 2017) HARJOITUS 1, MALLIRATKAISUT

VÄRÄHTELYMEKANIIKKA SESSIO 02: Vapausasteet, värähtelyiden analysointi

Heilurin differentiaaliyhtälö

Projekti 5 Systeemifunktiot ja kaksiportit. Kukin ryhmistä tarkastelee piiriä eri taajuuksilla. Ryhmäni taajuus on

1. Harjoituskoe. Harjoituskokeet. 1. a) Valitaan suorilta kaksi pistettä ja määritetään yhtälöt. Suora s: (x 1, y 1 ) = (0, 2) (x 2, y 2 ) = (1, 2)

MS-A0402 Diskreetin matematiikan perusteet

Luku 1: Järjestelmien lineaarisuus, differenssiyhtälöt, differentiaaliyhtälöt

Eksponentti- ja logaritmiyhtälö

Projekti 5 Systeemifunktiot ja kaksiportit. Kukin ryhmistä tarkastelee piiriä eri taajuuksilla. Ryhmäni taajuus on

Kertausosa. Kertausosa. 4. Sijoitetaan x = 2 ja y = 3 suoran yhtälöön. 1. a) Tosi Piste (2,3) on suoralla. Epätosi Piste (2, 3) ei ole suoralla. 5.

Perustehtäviä. Sarjateorian tehtävät 10. syyskuuta 2005 sivu 1 / 24

M 2 M = sup E M 2 t. E X t = lim. niin martingaalikonvergenssilauseen oletukset ovat voimassa, eli löydämme satunnaismuuttujan M, joka toteuttaa ehdon

b 4i j k ovat yhdensuuntaiset.

Luku 1: Järjestelmien lineaarisuus, differenssiyhtälöt, differentiaaliyhtälöt

3 Toisen kertaluvun lineaariset differentiaaliyhtälöt

Olkoot X ja Y riippumattomia satunnaismuuttujia, joiden odotusarvot, varianssit ja kovarianssi ovat

9 Lukumäärien laskemisesta

Järjestelmän kuvaus aikatasossa

2. kl:n DY:t. Lause. Yleisesti yhtälöllä ẍ = f(ẋ, x, t) on (sopivin oletuksin) aina olemassa 1-käs. ratkaisu. (ẋ dx/dt, ẍ d 2 x/dt 2.

Todennäköisyyslaskenta IIa, syys lokakuu 2019 / Hytönen 1. laskuharjoitus, ratkaisuehdotukset

funktiojono. Funktiosarja f k a k (x x 0 ) k

Ylioppilastutkintolautakunta S tudentexamensnämnden

järjestelmät Luento 4

Johdatus lukuteoriaan Harjoitus 1 syksy 2008 Eemeli Blåsten. Ratkaisuehdotelma

HARMONINEN VÄRÄHTELIJÄ

Joulukuun vaativammat valmennustehtävät ratkaisut

4 Korkeamman kertaluvun lineaariset differentiaaliyhtälöt

ELEMENTTIMENETELMÄN PERUSTEET SESSIO 12: Tasokehän palkkielementti, osa 2.

RATKAISUT: 21. Induktio

Miehitysluvuille voidaan kirjoittaa Maxwell Boltzmann jakauman mukaan. saamme miehityslukujen summan muodossa

Todennäköisyysjakaumat 1/5 Sisältö ESITIEDOT: todennäköisyyslaskenta, määrätty integraali

DISKREETIN MATEMATIIKAN SOVELLUKSIA: KANAVA-EKVALISOINTI TIEDONSIIRROSSA. Taustaa

Interaktiiviset menetelmät

Mekaniikan jatkokurssi Fys102

(1 + i) + JA. t=1. t=1. (1 + i) n (1 + i) n. = H + k (1 + i)n 1 i(1 + i) n + JA

3 TOISEN KERTALUVUN LINEAARISET DY:T

EETU OJANEN SIGNAALIN ENNUSTAMINEN KALMAN-SUOTIMELLA. Kandidaatintyö

MS-A0402 Diskreetin matematiikan perusteet Esimerkkejä ym., osa I

STOKASTISET DIFFERENTIAALIYHTÄLÖT 7

1. Kuinka monta erilaista tapaa on 10 hengen seurueella istuutua pyöreän pöydän ympärille?

III. SARJATEORIAN ALKEITA. III.1. Sarjan suppeneminen. x k = x 1 + x 2 + x ,

z z 0 (m 1)! g(m 1) (z0) k=0 Siksi kun funktioon f(z) sovelletaan Cauchyn integraalilausetta, on voimassa: sin(z 2 dz = (z i) n+1 k=0

S Piirianalyysi 2 1. Välikoe

C (4) 1 x + C (4) 2 x 2 + C (4)

6 Lineaarisen ennustuksen sovelluksia

Luoki?elua: tavallinen vs osi?ais. Osa 11. Differen0aaliyhtälöt. Luoki?elua: kertaluku. Luoki?elua: lineaarisuus 4/13/13

3. Markovin prosessit ja vahva Markovin ominaisuus

y + 4y = 0 (1) λ = 0

Esimerkki: Tarkastellaan korkeudella h ht () putoavaa kappaletta, jonka massa on m (ks. kuva).

Matemaattinen Analyysi

Johdatus diskreettiin matematiikkaan Harjoitus 5, Ratkaise rekursioyhtälö

termit on luontevaa kirjoittaa summamuodossa. Tällöin päädymme lukusarjojen teoriaan: a k = s.

2.2.1 Ratkaiseminen arvausta sovittamalla

2.3 Juurien laatu. Juurien ja kertoimien väliset yhtälöt. Jako tekijöihin. b b 4ac = 2

i ni 9 = 84. Todennäköisin partitio on partitio k = 6, k k

4.7 Todennäköisyysjakaumia

3 Lineaariset yhtälöryhmät ja Gaussin eliminointimenetelmä

Sattuman matematiikkaa III

VALIKOITUJA KOHTIA LUKUTEORIASTA

VÄRÄHTELYMEKANIIKKA SESSIO 21: Usean vapausasteen systeemin liikeyhtälöiden johto Lagrangen

BINÄÄRISET TIEDONSIIRTOMENETELMÄT TÄRKEIMPIEN ASIOIDEN KERTAUS A Tietoliikennetekniikka II Osa 11 Kari Kärkkäinen Syksy 2015

KJR-C2002 Kontinuumimekaniikan perusteet, viikko 45/2017

Insinöörimatematiikka D

Matematiikka B3 - Avoin yliopisto

Riemannin sarjateoreema

Aukkopalkin kestävyys

9. Lineaaristen differentiaaliyhtälöiden ratkaisuavaruuksista

Luku kahden alkuluvun summana

ELEMENTTIMENETELMÄN PERUSTEET SESSIO 06: Aksiaalinen sauvaelementti, osa 1.

Vapaus. Määritelmä. jos c 1 v 1 + c 2 v c k v k = 0 joillakin c 1,..., c k R, niin c 1 = 0, c 2 = 0,..., c k = 0.

2.1. Bijektio. Funktion kasvaminen ja väheneminen ********************************************************

SYMBOLIVIRHETODENNÄKÖISYYDESTÄ BITTIVIRHETODENNÄKÖISYYTEEN

3 Lineaariset yhtälöryhmät ja Gaussin eliminointimenetelmä

Molekulaarisuus = reagoivien molekyylien lkm Stoikiometria = tasapainotetun reaktioyhtälön lkm (ainetase)

Eksponenttifunktio. Johdanto. Määritelmä. Pekka Alestalo Matematiikan ja systeemianalyysin laitos Aalto-yliopisto

HY, MTO / Matemaattisten tieteiden kandiohjelma Tilastollinen päättely II, kevät 2018 Harjoitus 6A Ratkaisuehdotuksia.

H(s) + + _. Ymit(s) Laplace-tason esitykseksi on saatu (katso jälleen kalvot):

Matemaattinen Analyysi

AMBIGUITEETTIONGELMA KANTOAALLONVAIHEMITTAUKSESSA. JUKKA TOLONEN Teknillinen korkeakoulu Maanmittaustieteiden laitos

Transkriptio:

D-00 Lineaariset järjestelmät Harjoitus, rataisuehdotuset Johdanto differenssiyhtälöiden rataisemiseen Differenssiyhtälöillä uvataan disreettiaiaisten järjestelmien toimintaa. Disreettiaiainen taroittaa sitä, että aia ei ole jatuva suure vaan muuttuu disreetteinä aselina. ro myöhemmin tarasteltaviin jatuva-aiaisiin järjestelmiin on siinä, että jatuva-aiaisissa järjestelmissä minä tahansa ahden ajanheten välillä on aina ääretön määrä ajanhetiä. Disreettiaiaisissa järjestelmissä sen sijaan pystytään löytämään perääiset ajanhetet, joiden välissä ei ajanhetiä ole. simerejä disreettiaiaisista järjestelmistä löytyy vaiapa talousmatematiiasta, jossa erilaisissa orolasuissa aia voi edetä esimerisi uuauden aselin. Lisäsi disreettiaiaiset järjestelmät ovat yleisiä digitaaliteniiassa, jossa jonin signaalin näytteenottotaajuus määrittää perääiset ajanhetet. Lineaarisilla differenssiyhtälöillä uvataan sellaisten disreettiaiaisten järjestelmien toimintaa, jota toteuttavat lineaarisuuden määritelmän. Tällaiset järjestelmät ovat seä homogeenisia että additiivisia. Selvitetään vielä, mitä homogeeninen ja epähomogeeninen differenssiyhtälö taroittavat. Homogeenisessa differenssiyhtälössä aii nollasta poieavat termit sisältävät rataistavan muuttujan. pähomogeenisessa differenssiyhtälössä on ysi tai useampia nollasta poieavia termejä, jota eivät sisällä rataistavaa muuttujaa. Tämän harjoitusen yhtälöissä tuo rataistava muuttuja on järjestelmän ulostulo y. Järjestelmän sisäänmenoa meritään u:lla. Differenssiyhtälön rataiseminen sisältää aina samat toimenpiteet. Tätä annattaa orostaa opiselijoille: alusi differenssiyhtälöiden rataiseminen saattaa tuntua vaiealta, mutta vaivannäön autta tuleva rutiini auttaa tässäin, ja lopulta tällä urssilla äsiteltävien differenssiyhtälöiden rataiseminen on varsin ysinertaista. Opiselijoille jaettavaan listaan on erätty ne toimenpiteet, joita differenssiyhtälön rataiseminen sisältää. Kyseinen lista löytyy myös urssin otisivulta. Tehtävä Tämän tehtävän idea on haea homogeenisen differenssiyhtälön rataisu tapausessa, jossa arateristisen yhtälön juuri on moninertainen. Lähdetään liieelle edellä mainitun listan ohdasta : y y y 0 y = r r r r 0 : r r r 0 KY r r. Yllä olevaa KY:llä merittyä yhtälöä utsutaan homogeenisen differenssiyhtälön arateristisesi yhtälösi. Nimitys tulee siitä, että KY araterisoi homogeenista yhtälöä siinä

mielessä, että KY:n aste täsmää differenssiyhtälön asteeseen, ja eri astetta olevien termien ertoimet täsmäävät KY:ssä ja homogeenisessa differenssiyhtälössä. Kosa arateristinen yhtälö KY) on toista astetta, homogeenisen yhtälön rataisuun tulee asi termiä. Tässä tapausessa KY:n juuret ovat tyyppiä "moninertainen reaalijuuri", sillä KY on toista astetta, ja juuria löytyi vain ysi appale. Tässä tapausessa yseessä on siis asinertainen reaalijuuri. Homogeenisen yhtälön rataisusi saadaan täten: y h) C r C r C C. Moninertainen KY:n juuri aiheuttaa ertoimen asvavassa potenssissa homogeenisen yhtälön rataisun termeihin. Käytännössä tämä taroittaa sitä, että jos KY olisi ollut olmatta astetta, ja jos sillä silti olisi ollut vain ysi reaalijuuri /), homogeenisen yhtälön rataisusi tulisi h) y Cr C r C r C C C. Differenssiyhtälön rataisulistan ohta numero jää nyt pois, osa aluperäinen yhtälö on homogeeninen. Tällöin differenssiyhtälön yleinen rataisu on sama uin homogeenisen yhtälön rataisu, joten yleisesi rataisusi ohta ) saadaan: y C. C Aluehdot eivät ole nyt selvitettävissä, joten listan viitosohta jää tässä tehtävässä teemättä. Tehtävä Tarasteltava differenssiyhtälö on nyt muotoa y y y 5. Kyseessä on epähomogeeninen differenssiyhtälö, osa yhtälöstä löytyy ysi nollasta poieava termi, joa ei sisällä rataistavaa muuttujaa y. Termi "5" teee differenssi-yhtälöstä epähomogeenisen, ja sisi sitä utsutaanin usein epähomogeenisuustermisi. Lähdetään rataisemaan epähomogeenista differenssiyhtälöä edellä olleen listan avulla. Kohdat ja on jo tehty tehtävässä a), joten siirrytään ohtaan. pähomogeenisen differenssiyhtälön ysityisrataisun haeminen taroittaa sitä, että pyritään löytämään sellainen termi, joa y:n paialle sijoitettuna toteuttaa yhtälön. Ysityisrataisua haetaan aina epähomogeenisuustermiin perustuvan sivistyneen arvausen avulla. Kosa nyt epähomogeenisuustermi on vaio, eli ei riipu :sta, ysityisrataisusi annattaa oeilla vaiota. Kun oeillaan vaiota a ysityisrataisusi, saadaan

aa a 5. Idea siis on, että y :n paialle sijoitetaan a. Kosa a on :sta riippumaton, myös termien y + ja y + sijoitetaan a. Kun yllä oleva yhtälö rataistaan, saadaan a = 0. Tämä elpaa ysityisrataisusi, sillä a saatiin rataistua vaiosi. Jos tulosena olisi ollut jotain :sta riippuvaa, tällöin vaioyrite ei olisi toiminut. Vaioyritteen toimivuuden voi vielä taristaa siten, että aluperäiseen epähomogeeniseen yhtälöön sijoitettuna vaioyrite 0 toteuttaa yhtälön. Ysityisrataisu yläindesi p tulee sanasta "private") on siis y 0 p) Siirrytään listaan ohtaan, jona muaisesti differenssiyhtälön yleinen rataisu on summa homogeenisesta rataisusta ja ysityisrataisusta: h) p) y y y C C 0. Aluehdot eivät ole selvitettävissä, joten listan viitosohta jää tässäin tehtävässä teemättä. Tehtävä ataistaan ensin annettu ensimmäisen ertaluvun differenssiyhtälö. Määritetään ensi vastaavan homogeenisen differenssiyhtälön rataisu, siis 0 Teemällä homogeeniseen yhtälöön rataisuyrite = r, saadaan muodostettu arateristinen yhtälö, eli nyt yhtälö r 0 r Täten homogeenisen differenssiyhtälön rataisu on muotoa h) C Kosa aluperäisen yhtälön epähomogeeninen termi on vaio, ehdotetaan ensin ysityisrataisusi vaioyritettä, muotoa p) = = vaio. Sijoittamalla tämä aluperäiseen yhtälöön, saadaan

Aluperäisen epähomogeenisen yhtälön yleinen rataisu on siis muotoa ) ) p h C Vaio C saadaan määritettyä aluehdon perusteella, ts. 0 C C Lähdejännitteen lopullinen rataisu on siis Määritetään seuraavasi ytennän yhdistetty resistanssi t, jolloin ) t Nyt Ohmin lain myötä ytennän syöttövirta t I Nyt virran jaon perusteella :n resistanssin omaavan vastusen autta uleva virta on, I I Täten yseisen vastusen uluttama teho on,, I P Jolloin ajanhetellä = W P 6 0.,

Tehtävä ataistaan ensin vastaava homogeeninen yhtälö, teemällä siihen tuttu yrite = r, jolloin arateristisesi yhtälösi saadaan r- = 0, jolloin r =. Täten homogeenisen yhtälön rataisu on muotoa C h) tsitään ysityisrataisua muodossa, joa vastaa aluperäisen differenssiyhtälön epähomogeenista termi eli nyt :n ensimmäisen asteen polynomi. Siis p ) A B Jossa A ja B ovat vaioita. Sijoitetaan yrite aluperäiseen yhtälöön. A ) B A B) A A B A A B A B Aluperäisen yhtälön yleinen rataisu on näin ollen C Vaio C saadaan määritettyä aluehdon perusteella 0 C 0 C Siis Nyt annetun ehdon perusteella teho P 9 9 500 Siis 9 500 0 ) 500 05. )

Tehtävä 5 Impulssivaste h) on järjestelmän ulostulo, un sisäänmenona on impulssi ). Impulssivaste uvaa siis sitä, miten järjestelmä vastaa impulssiin. Kun järjestelmän impulssivaste tunnetaan, ulostulo saadaan selville onvoluutiosumman avulla mille tahansa sisäänmenolle. y y y u u) = ) y) = h) hh h Tarastellaan tilannetta, un > 0: hh h 0 h) = r r r r 0 :r - r r 0 r Karateristinen yhtälö on toista astetta, mutta sille löytyy vain ysi juuri. Täten yseinen juuri on asinertainen, jolloin homogeenisen yhtälön rataisu on: hc C. Vielä tarvitaan asi aluehtoa vaioiden C ja C rataisemiseen: h h h : h h0 h 0: 0 0 h 0, hh0 0 h. 0 0 h0c C0 h C C C C C C C Järjestelmän impulssivaste on siis h ataistaan järjestelmää uvaavasta yhtälöstä y), jotta saadaan piirrettyä lohoaavio: y y y u. y) u)