Nurmilajit. Talvi 2008. Piirrettyjen kuvien lähde: http://rylli.rauma.fi/~pastan/raumansaaristonkasvit.html



Samankaltaiset tiedostot
Raisioagro. Nurmiopas 2014

SINIMAILANEN, PUNA-APILA, TIMOTEI..MILLÄ YHDISTELMÄLLÄ KARJATILAN TEHOKAS NURMENTUOTANTO? Mika Isolahti Boreal Kasvinjalostus Oy Oulu

Rehu- ja siementuotannon yhdistämistilanteita

Hyödyllinen puna-apila

Käytettävissä olevat nurmi- ja valkuiskasvilajit ja -lajikkeet

Miten monipuolisuutta nurmiseoksiin. ProAgria valtakunnallinen nurmiasiantuntija Jarkko Storberg, ProAgria Länsi-Suomi

Palkokasvinurmien siemenseokset. Arja Nykänen Luomukasvintuotannon erikoisasiantuntija ProAgria Etelä-Savo p

Ruokonadasta ja koiranheinästä kasvaa pitkäkestoinen nurmi

Valkuaisomavaraisuutta palkokasveja viljelemällä

Nurmen perustaminen ja lannoitus

NURMEN KEHITYSASTE JA KORJUUAJAN MÄÄRITTÄMINEN

Kerääjäkasvit ravinteiden sitojina, lisähyötynä rehua ja bioenergiaa

Kaisa Kuoppala Luke ja Kaija Hinkkanen ProAgria Etelä-Suomi

Yksivuotiset seosrehukasvustot

Monipuoliset nurmiseokset tulevaisuutta nurmirehutuotannossa

Ruisvehnä MITEN JAKAA REHUNTUOTANNON RISKIÄ MUUTTUVASSA ILMASTOSSA? UUDET JA UUDENTYYPPISET REHUKASVIT RISKINJAKAJINA

Tutkimustuloksia NURMESTA 2013

Tehokas nurmituotanto Pohojosessa Osa 1 Raija Suomela MTT Ruukki/ InnoTietoa. Raija Suomela

Kerääjäkasvit ravinteiden sitojina, lisähyötynä rehua ja bioenergiaa

Sinimailasen viljely viljelijän kokemuksia

Nurmipalkokasvit nurmirehujen tuotannossa

Sekaviljely maan kasvukunnon ja kasvutekijöiden käytön parantajana

Kasvukauden kokemuksia kerääjäkasvien kenttäkokeista

Laadukas nurmi tehdään laadukkaalla siemenellä Siementuottajapäivä Lahti

Nurmikokeiden havaintoja 2013

Nurmista huippusatoja -esimerkkejä ja ideoita

Nurmipalkokasveja viljelyyn ja laidunnukseen Pohjois-Pohjanmaalle

Alus- ja kerääjäkasvit pellon kasvukuntoa parantamaan. VYR viljelijäseminaari Hannu Känkänen

Palkokasvi parantaa kokoviljasäilörehun rehuarvoa

Rahjan tila. Kohti hiilineutraalia maidontuotantoa

NURMIKASVIT JA REHUVILJAT VALKUAISEN LÄHTEENÄ. Sotkamo Mika Isolahti

Kerääjäkasvit. Ympäristöneuvonnan neuvottelupäivät Hannu Känkänen, Luke

Kerääjäkasvikokemuksia

Säilörehun korjuuaikastrategiat Skandinaavinen näkökulma?

Alsikeapila vaatimattomampi kuin puna-apila matala ja kosteutta hyvin kestävä juuristo paras apila eloperäisille maille sopii myös hyvin seoksiin

TUOVA Tuottavaa valkuaista hanke

Ruokinko kasvia vai lehmiä? Ovatko palkokasvien ravinnetarpeet ristiriidassa lehmien ravintoainetarpeiden kanssa?

Muistiinpanot ovat valmiina

Ympäristökorvausjärjestelmän hyödyntäminen

Ympäristökorvausjärjestelmän hyödyntäminen

Mustialan kokemukset v Jukka Korhonen

Säilörehut rahaksi. Käytännön tietotaitoa säilörehun tuotannosta BM-nurmipienryhmistä

Palkokasvien viljelyn pullonkaulat viljelyn haasteita

Palkokasvi parantaa kokoviljasäilörehun rehuarvoa

NURMIPÄIVÄ Pellot Tuottamaan-hanke Liperi Päivi Kurki ja Ritva Valo MTT Mikkeli

NURMISIEMEN. Sijoitus tulevaisuuteen useiksi vuosiksi

Nurmisiemenet Peltosiemen -pakkaamoiden myynnissä olevat nurmikasvit

Uusia kasveja nurmiin maailmalta

Luomukanapäivä Loimaa Ulla Maija Leskinen Puh luomukotieläinasiantuntija

Apila ontuu kasvukaudessa vain kerran niitetyissä nurmissa. Kokeen tarkoitus ja toteutus

ILMASTONMUUTOS JA MAHDOLLISUUDET VAIKUTTAA SOPEUTUMISEEN. Kuopio Mika Isolahti Boreal Kasvinjalostus Oy

Palkokasvi tutkimus Suomessa. Arja Nykänen Erikoistutkija MTT Kasvintuotannon tutkimus

Viherlannoituskasvit Rehunurmet

Kokemuksia herneen ja härkäpavun viljelystä säilörehuksi sekä nurmen täydennyskylvöstä

Kerääjäkasvien monet hyödyt, haasteita unohtamatta

Kokoviljasäilörehut nautakarjatilan viljelykierrossa

Nurmen perustaminen. Anu Ellä & Jarkko Storberg. Valtakunnallinen huippuasiantuntija, nurmi ProAgria Länsi-Suomi

Energiatehoa palkokasveilla ja typensidonnalla. Petri Leinonen Elomestari Oy / Kukkolankosken luomu Koskitie 185 / Mäkikierintie Tornio

Ajankohtaisia tutkimustuloksia ja -aiheita NURMESTA

Näillä keinoilla parempia tuloksia nurmesta

Nurmen sadontuottokyvyn ylläpito kannattaa

Käytetyt heinälajit ja lajikkeet

MITÄ NURMISÄILÖREHUN OHEEN TAI TILALLE?

Kokemuksia ja tuloksia kesältä katsaus Ravinneresurssikokeeseen. Syksyinen viljapelto voi olla myös vihreä

Kasvipeitteisyys käytännön toteuttamisvaihtoehdot. Netta Junnola ProAgria Etelä-Suomi ry

Laadullisesti hyvän säilörehun tuottaminen porotaloudessa

Inga Heikkinen & Linda Hyötylä TIMOTEIN JA PUNA-APILAN LAJIKESUOSITUKSET POHJOIS- POHJANMAALLE

VINKKEJÄ ERITYYPPISTEN VEHNIEN VILJELYYN

Peltobiomassan tuotanto

Muokkaus ja kylvö. Löydät valikoimastamme maan parhaat kylvösiemenet aina viljanviljelystä nurmikasveihin sekä öljy- ja valkuaiskasveille.

SULAVUUS JA KUITU ERI NURMIKASVILAJEILLA JA - LAJIKKEILLA. Kalajoki Mika Isolahti Boreal Kasvinjalostus Oy

Luonnonhoitopellot. Luonnonhoitopellot. Monivuotiset nurmipeitteiset luonnonhoitopellot Riistapellot Maisemapellot Niittykasvien luonnonhoitopellot

Kokoviljan viljely ja käyttö lypsylehmillä

VILMA hankkeen työpaja Vihti,

Viherlannoitus vihannesten viljelykierrossa

Sinimailanen lypsylehmien ruokinnassa

Kokemuksia aluskasvien käytöstä Raha-hankkeen tiloilta

RaHa-hanke. Kerääjäkasvin avulla kasvipeitteisyyttä ja ravinteet talteen. Luomupäivä Tampere

Kerääjäkasvit ravinteiden kierrättäjinä

Palkokasveja kokoviljasäilörehuihin

Seosrehujen sato- ja valkuaispotentiaali Kainuussa/ Kainuun valkuaisrehu hanke

Nurmikasvien kehitysrytmi hallintaan. Miten säilörehun sulavuutta ja valkuaispitoisuutta säädellään?

Tehokas nurmituotanto Pohojosessa Osa 2 Raija Suomela MTT Ruukki. Raija Suomela

Palkokasvipitoinen karkearehu lehmien ruokinnassa

Apilanurmien mahdollisuudet tulevaisuuden ilmastossa - tietoja kirjallisuudesta

Nurmen satopotentiaalista tuottavuutta

Innovatiivisia rehukasveja nautakarjatiloille

Rehuanalyysiesimerkkejä

Oikein valittu aluskasvi parantaa satoa ja säästää ympäristöä

Aluskasvit ja palkokasvien mahdollisuudet typenhallinnassa

Luomupellon rikkakasvit hallintaan viljelyn keinoin

Nurmikasvien satoisuus siemenviljelyssä sertifiointitietojen valossa

Lohkokohtainen nurmen sato Apilanurmisäilörehu Nurmen täydennyskylvö

Viljan ja valkuaisviljan viljely luomuna

Laiduntaminen - syönti ja maittavuus

Korjuustrategiat timotei-nurminataseoksilla

Siemenviljelijän puheenvuoro. Siementuottajapäivä Heikki Perho

Nurmisiementen käyttöarviosta Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus

Johtamalla hyvää säilörehua

Kerääjäkasvit luomutilan ravinnehuollossa

Transkriptio:

Nurmilajit Talvi 2008 Piirrettyjen kuvien lähde: http://rylli.rauma.fi/~pastan/raumansaaristonkasvit.html

Yleistä Pohjoiset nurmikasvit asettuvat ajoissa talvilepoon, keräävät runsaasti energiaa ennen talvea ja kuluttavat vararavintoa säästeliäästi talven aikana. Talvehtimiskyvyn parantamisella ei pystytä enää lisäämään satoisuutta. Tavoitteena on tasapaino riittävän talvenkestävyyden ja jälkikasvukyvyn välillä. Jo viiden %-yksikön ero talvituhoissa verottaa rehusatoa 300-400 rehuyksikköä/ha. Huonosti menestyvän lajikkeen sadontuotantokyky heikkenee jo ensimmäisen talven aikana ja sadon menetys kertaantuu nurmikierron aikana. Myös lajien ja lajikkeiden sulavuuden kehitys kannattaa ottaa huomioon valintatilanteessa.

Timotei (Phleum pratense) satotasot perustuvat usein jälkikasvukykyyn vaatimaton, sietää happamuutta hyvä talvehtimiskyky, koska kasvi asettuu talvilepoon aikaisin juuristo lyhyt, poutivilla mailla kärsii herkästi kuivuudesta hyvä maittavuus viljellään usein nadan kanssa seoksessa, koska kasvurytmi suhteellisen sama ja rehuarvon muutokset tapahtuvat samalla nopeudella. Soveltuu myös puna-apilan kanssa seokseen. Puhtaana kasvustona hyvä kuivaheinän tuotantoon ja jääpolteherkille kasvupaikoille. Tähkälle tulon aikana timotein kuiva-ainesato kasvaa päivässä yli 200 kg/ha. Toisaalta raakavalkuaispitoisuus ja sulavuus alenevat 0,5 1,0 %-yksikköä päivässä.

Timoteilajikkeet Suomen timoteilajikkeiden tähkälle tulossa on noin 2 vuorokauden erot. Keskimääräistä aikaisemmat lajikkeet tulisi niittää 2-3 päivää aikaisemmin kuin muut. Timoteilajikkeiden korrenmuodostus ensimmäisen niiton jälkeen vaihtelee. Herkästi kortta muodostavat lajikkeet tuottavat kuiva-ainesatoa, mutta niiden D-arvo on siten heikompi.

Nurminata (Festuca pratensis) viljelyvarma laji koko maassa vähälumisilla alueilla talvituhot saattavat nousta timoteitä korkeammiksi. Sopii runsaslumisille alueille. kestää hyvin pohjanpahkulasientä + muita tauteja runsas lehtevyys soveltuu parhaiten laitumiin ja säilörehuksi pitkä juuristo, kestää kuivuutta jälkikasvu parempi kuin timoteillä, mutta maittavuus huonompi korjuuvaiheeseen nurminata ehtii hieman ennen timoteitä, eli nopeampi kasvurytmi

Ruokonata (Festuca arundinacea) voimakaskasvuinen talvenkestävä, soveltuu viljeltäväksi koko Suomeen keskimäärin 15 % korkeampi sato kuin nurminadalla juuristo laaja, viihtyy poutivilla mailla hyödyntää typpilannoituksen tehokkaasti. jälkikasvu selvästi nurminataa parempi. Kasvuunlähtö hidas suositellaan seoksiin. hidas perustaminen, toisaalta hyviä satoja myös 5. ja 6. satovuonna laatuominaisuudet vastaavat nurminadan laatua, kun sato korjataan samana ajankohtana. ruokinnallinen arvo nurminadan veroinen MTT:n Kotieläintutkimuksen maidontuotantokokeessa Jokioisilla (Huhtanen ym.) on todettu, etteivät nurminata ja ruokonata eroa tuotantovaikutuksiltaan toisessa ja kolmannessa niitossa.

Ruokonata Ruokonadan sopiva seossuhde on 30-70%. Etelä- ja Keski-Suomessa ruokonadalle suositellaan kolmea sadonkorjuukertaa. Kun Pohjois-Suomessa säilörehunurmi niitetään vain kahdesti, suuri syyssato on korjattava riittävän ajoissa ennen kuin rehun laatu ehtii heikentyä. Kasvutapansa puolesta ruokonata soveltuu myös laidunnurmiin. Maittavuudeltaan se vastaa kuitenkin nurminataa, joten tässä suhteessa ruokonata on timoteita huonompi laidunkasvi.

Rainata l. Festulolium on ruoko-/rainadan ja raiheinän risteytys, johon on pyritty saamaan ruokonadan talvenkestävyys ja stressinsietokyky sekä raiheinien laatu yhdistettynä molempien lajien hyvään jälkikasvukykyyn. Rainadan ensimmäisen niiton sato on selvästi pienempi kuin nurmi- ja ruokonadan, koska sen talvenkestävyys on heikompi. Sen jälkikasvukyky on erinomainen, parhaiden ruokonatalajikkeiden luokkaa. Rainata soveltuu viljelyyn I-II vyöhykkeelle ja suotuisille IIIvyöhykkeen alueille. Lähde:Niskanen ja Niemeläinen MTT, Koetoiminta ja käytäntö 19.3.2007

Nadat Ruokonadan ja rainadan sadon kuiva-ainepitoisuus on ollut hieman alhaisempi kuin nurminadan. MTT:n kokeet on niitetty tavallisesti kolme kertaa kasvukaudessa pohjoisimpia koepaikkoja lukuun ottamatta. Siten sulavuudet ovat olleet korkeita. Ruokonatalajikkeiden sulavuutta kuvaava D-arvo on ollut 1-2 yksikköä pienempi kuin nurminatalajikkeiden D-arvo. Rainadan ja ruokonadan valkuaispitoisuus on ollut toisessa ja kolmannessa niitossa pienempi kuin nurminadan.

Englanninraiheinä (Lolium perenne) Lajin jälkikasvukyky on hyvä ja kokonaissato on suuri, erityisesti ensimmäisenä satovuonna. Toisena nurmivuonna sato on vain 80 85 % ja kolmantena 60 70 % ensimmäisen vuoden sadosta. Parhaiten laji sopii viljeltäväksi laitumissa ja kolmen niiton säilörehunurmissa. Talvituhoja esiintyy usein, seoksessa talvituhosienet leviävät helposti myös muihin heinälajeihin. Kasvin rehuarvo ja maittavuus hyvät. Lähde: Koetoiminta ja käytäntö, 19.3.2007

Koiranheinä (Dactylis glomerata) Aikainen ja poudankestävä laji kolmelle eteläisimmälle viljelyvyöhykkeelle. Hyvä jälkikasvukyky Talvenkestävyys ei ole timotein ja nurminadan luokkaa, on arka talvituhosienille ja jääpoltteelle Koiranheinännurmen tulee olla puhdaskasvusto tai ainakin hyvin koiranheinävaltainen, sille sen kasvurytmi on aikainen. Satotaso hyvä, jos saa riittävän lannoituksen ja niitetään 3 krt vuodessa. Lajikevalikoima niukka Siemenen heikko saatavuus on rajoittanut lajin viljelyä, vaikka aikainen ja poudankestävä laji täydentäisikin hyvin kolmen eteläisimmän viljelyvyöhykkeen nurmilajivalikoimaa. Lajiketiedot: Koetoiminta ja käytäntö, 19.3.2007

Yksivuotiset raiheinät Laidun- ja niittoruokinnassa yksivuotiset raiheinät ovat parhaimmillaan joko puhdaskasvustoina tai seoksena vihantaviljan kanssa. Niistä saadaan satoa vielä myöhään syksyllä, jolloin monivuotisten nurmien kasvu on tyrehtynyt. Alhainen kuiva-ainepitoisuus haittaa molempien tyyppien käyttöä säilörehuna. Puristenestettä muodostuu runsaasti ja säilöntätappiot voivat olla huomattavia. Seos vihantaviljan kanssa lisää varsinkin ensimmäistä satoa ja pitää osaltaan rikkakasveja kurissa. Tämä on hyvä muistaa italianraiheinän kanssa, sillä se kehittyy aluksi hitaasti ja rikat voivat aiheuttaa ongelmia. Yksivuotista raiheinää ei kannata käyttää nurmen perustamisessa tai sen suojakasvina sellaisilla alueilla, joilla esiintyy runsaasti talvituhosieniä. Korjuun kanssa on oltava tarkkana! Etelä-Suomen savimailla yksivuotinen raiheinä kärsii helposti kuivuudesta. Siksi sadot voivat jäädä pieniksi. Viljelyalueeksi suositellaankin Keski- ja Pohjois-Suomea.

Italianraiheinä (Lolium multiflorum) Italianraiheinä on kaksivuotinen kasvi, mutta se ei talvehdi meillä. Kasvi on lehtevä sekä muodostaa vähän korsia ja röyhyjä kasvukauden aikana. Niinpä sadon laatu ei muutukaan kasvukauden aikana kovin nopeasti. Kuiva-ainepitoisuus on tyypillisesti alhainen, mutta sulavuus ja valkuaispitoisuus ovat usein kehitysasteeseen nähden korkeita. Kärsii herkästi kuivuudesta Hyvässä kasvukunnossa olevilta mailta, riittävällä typpilannoituksella, saadaan suuria ja valkuaispitoisia satoja. Ensimmäinen sato rikkaruohottuu helposti Lajikkeiden laatuominaisuuksissa on yleensä vähän eroja.

Italianraiheinä parantaa kokoviljan rehuarvoa Raiheinän jälkikasvu jatkaa pellon tuottoa kokoviljan korjuun jälkeenkin ja lisää näin kasvukauden kokonaissatoa. Lisäksi italianraiheinän tiheä juuristo ottaa tehokkaasti ylimääräisiä ravinteita, sitoo maata ja vähentää pintavaluntaa. Kokoviljan ja italianraiheinän seoskasvuston kokonaissato on suurin, kun vilja korjataan kaksi viikkoa tähkälle tulon jälkeen. Kokoviljan sulavan sadon määrä voidaan parantaa myöhäisellä taikinatuleentumisasteella korjattaessa. MTT:n kokeissa korkeilla kuiva-ainesatotasoilla (lähes 9 000 kg ka/ha) myös sulavaa rehua on korjattu eniten, kun 1.sato on korjattu vasta kaksi viikkoa tähkälletulon jälkeen. Viljan kylväminen harvempaan lisää italianraiheinän määrää seoksessa ja parantaa sulavuutta. Raiheinästä saatava jälkisato on sitä suurempi, mitä aikaisemmin vilja korjataan. Raiheinän ja viljan seoksissa voidaan käyttää raiheinää 20-25kg/ha. Viljaa tarvitaan siemenseoksissa vain 50-75 kg/ha. (MTT) Suurempi viljamäärä (80-140kg/ha) lisää ensimmäistä satoa, mutta hidastaa raiheinien ensimmäisen odelmasadon kehitystä.

Ohran ja italianraiheinän seos toimii Tutkimus osoittaa, että kokoviljasäilörehuksi korjattuna ohran ja italianraiheinän seos on varteenotettava vaihtoehto perinteiselle vihantarehusäilörehulle myös Lapissa. Kokoviljan korjuun jälkeenkin raiheinä tuottaa vielä runsaasti laidun- ja niittorehua. Vaikka kokoviljasäilörehu on hyvää nautakarjan rehua, lypsykarjan ruokinnassa on huomioitava, että kokoviljasäilörehun sulavuus on huonompi kuin hyvälaatuisen nurmisäilörehun. Kun italianraiheinän sulavuus on korkea ja laadun vaihtelut vähäisiä, sen lisääminen kokoviljaseokseen parantaa koko seoksen sulavuutta ja rehuarvoa. Aiemmissa tutkimuksissa kokovilja- ja nurmisäilörehun syöttäminen seoksena eläimille on lisännyt syöntiä, mikä on korvannut kokoviljarehun huonompaa sulavuutta. Italianraiheinän käytöllä ei saavuteta merkittäviä kustannusetuja, mutta sillä ei ole taloutta huonontaviakaan vaikutuksia. Kun karkearehu tuotetaan monivuotisen nurmen sijasta osittain yksivuotisella kasvustolla, tilalla on enemmän kevätkylvöalaa lannan sijoittamiseen. Lähde: Manninen ym. Koetoiminta ja käytäntö 19.12.2005

Westervoldinraiheinä Yksivuotinen westervoldinraiheinä kasvattaa runsaasti korsia ja röyhyjä. Sadon laatu huononee nopeasti kasvuston vanhetessa. Nopean alkukehityksen takia se on ollut pohjoisessa satoisampi kuin italianraiheinä. Viime vuosina uudet lajikkeet ovat kuroneet eroa umpeen. Kasvutapa ja -rytmi aiheuttavat sen, että westervoldinraiheinä ei maistu eläimille yhtä hyvin kuin italianraiheinä. Sadon käyttötarkoitus on otettava huomioon, kun valitaan raiheinää. Kuiva-ainepitoisuus on tyypillisesti alhainen, mutta sulavuus ja valkuaispitoisuus ovat usein kehitysasteeseen nähden korkeita. Lajikkeiden laatuominaisuuksissa on yleensä vähän eroja.

Apila (Trifolium pratense) Apilapellon ph tavoite 5,7-5,9. ph:n ollessa alle 5,5 juurinystyräbakteerien toiminta huononee. Apila menestyy mailla, joissa sen taudit eivät menesty eli lohkolla ei saa olla apilamädälle suotuisia kosteita oloja. Lohkoksi ei sovellu pellot, joissa suojaisia metsänreunoja, painanteita tai joissa lumi säilyy pitkään keväällä. Apilalle sopiva kasvulohko on rinnepelto, josta pintavesi valuu pois. Sopiva siemenseos: 20-30 kg, josta 3-8 kiloa apilaa. Seoksissa suositaan timoteita, koska se ei kilpaile yhtä vahvasti apilan kanssa kuin nurminata. Korjuu: Puna-apilan sulavuus laskee alkukesällä hitaammin kuin nurmiheinien, joten apilapitoinen nurmi voidaan korjata sitä myöhemmin mitä enemmän apilaa nurmiseoksessa on. Viimeisen sadonkorjuun ajoitus tärkeä, jotta vararavintoa ehtii keräämään talvehtimiseen. Viljelykierto: on tarpeen apilan tautien kurissa pitämiseksi. Useamman vuoden tauko on tarpeen apilamädän iskettyä. Valkoapila kestää jonkin verran tallomista, käytetään laitumissa. Alsikeapila kasvupaikaltaan puna-apilaa vaatimattomampi. Persianapilan talvehtiminen heikkoa eli 1. vuotinen Suomessa. Lähde: Puna-apilaa nurmiin ja ruokintapöydälle seminaari

Apila-heinäseos Apilan viljevarmuus paranee seosnurmena heinän kanssa. Suositeltava nurmen apilapitoisuus 40-50% nurmen kuiva-aineesta. Apilan suojavilja tulee kylvää tavallista harvempaan, typpilannoittaa maltillisesti (50 kg N/ha) ja korjata aikaisemmin, jotta apila saa valoa ja vahvistuu ennen talvea. Vahva typpilannoitus johtaa heinän kilpailukyvyn lisääntymiseen ja apilan osuus pienenee. Apila ei pysty sitomaan kuitenkaan tarpeeksi typpeä seoskasvuston heinille, joten lisätyppilannoitus lannoitteilla tai/ja karjanlannalla on välttämätön turvaamaan hyvä satotaso. Molemmat lajit tarvitsevat fosforia, kaliumia sekä kobolttia, kuparia, rautaa, molybdeeniä ja mangaania. Puna-apilan säilömiseen tulee keskittyä, koska puna-apilalla on yleensä alhainen sokeripitoisuus ja hyvä puskurikapasiteetti, eli kyky vastustaa ph:n laskua säilörehussa. Puna-apila sisältää heinäksveja enemmän orgaanisia happoja, valkuaista ja kivennäisaineita, jotka osaltaan lisäävät puskurikapasiteettia. Lähde: Puna-apilaa nurmiin ja ruokintapöydälle seminaari