KAUHAJOEN SUOLAKANKAAN TUULIVOIMAPUISTOALUEEN LUONTOARVOJEN PERUSSELVITYKSEN TÄYDENNYS 2015 Yleiskuva voimala no 2 alueelta 1/2016 Jyrki Matikainen
Sisältö 1. Johdanto... 3 2. Aineisto ja menetelmät... 3 3. Tutkimusalue... 3 4. Tulokset... 4 4.1 Alueen luontotyypit... 4 4.2 Alueen yleiskuvaus... 4 4.3 Suunniteltujen muuttuneiden... voimalanpaikkojen yleiskuvaus... 5 4.4 Suunniteltujen uusien huoltoteiden... yleiskuvaus... 8 4.5 Liito-oravaselvitys... 9 4.5.1 Johdanto... 9 4.5.2 Käytetty menetelmä... 9 4.5.3 Tulokset... 9 5. Yhteenveto... 10 6. Lähteet ja kirjallisuus... 11 7. Liitteet... 12 2
1. Johdanto Megatuuli Oy tilasi syksyllä 2015 :ltä luontoarvojen perusselvityksen täydennyksen liittyen Kauhajoen Suolakankaan alueelle suunniteltuun tuulivoimapuistoalueeseen. Selvitys liittyy hankkeen ympäristösuunnitteluun ja ympäristövaikutuksiin liittyviin perusselvityksiin. Alueelta on tehty laaja luontoarvojen perusselvitys kesällä 2015, mutta tämän jälkeen osa suunnitelluista voimalanpaikoista muuttui ja näiltä kohteilta tehtiin uudet luontoarvojen kuvaukset. Samassa yhteydessä koko tutkimusalueelta selvitettiin uudelleen liito-oravien esiintyminen. 2. Aineisto ja menetelmät Tutkimusalueelta (karttaliite 1) on aiemmin selvitetty Luonnonsuojelulain tarkoittamat suojeltavat luontotyypit (Luonnonsuojelulaki 1996/1096, 29 ), Metsälain tarkoittamat erityisen tärkeät elinympäristöt (1996/1093, 10 ) ja Vesilain suojelemat pienvesikohteet (Vesilaki 587/2011). Inventointi toteutettiin Luonnonsuojelulain luontotyyppien inventointiohjeen (Pääkkönen 2000) mukaisesti. Uusien (siirrettyjen) voimalanpaikkojen luontoarvojen yleiskuvaus jonka yhteydessä etsittiin myös liito-oravan elinpiirejä, tehtiin 21.11 ja 30.11 2.12 2015 välisenä aikana. Alueen liito-oravat selvitettiin koko tutkimusalueelta uudestaan jätöshavainnointimenetelmää käyttäen. (kts. liito-oravaosio). Selvityksessä alueelta etsittiin uudelleen myös pysyvän pesän rakentavien petolintujen pesiä. Nyt uudelleen tutkittua aluetta on selvitetty aiemmin jo syksyllä 2014 sekä keväällä ja kesällä 2015, jolloin alueelta tehtiin mm. kasvillisuus-, pesimälinnusto-, soidinpaikka-, liito-orava-, viitasammakko- ja lepakkoselvitykset. Selvityksen maastotöistä vastasi FM, biologi Jyrki Matikainen :stä. Maastotöissä avusti Pihla Matikainen. Raportin taittoi Eija Rauhala (tmi Eija Rauhala). Selvityksessä käytetyn karttamateriaalin luovutti tilaaja käyttöömme. 3. Tutkimusalue Suolakankaan (Vöyrinkankaan) alue sijaitsee Kauhajoen keskustaajaman itäpuolella. Tutkimusalueen (karttaliite 1) pinta-ala oli ensimmäisessä selvityksessä laajimmillaan noin 28 neliökilometriä ja koko alue on metsää tai suota. Asutusta ei alueella ole. Kasvimaantieteellisesti alue sijaitsee eteläboreaalisen ja keskiboreaalisen vyöhykkeen rajamailla, jossa rannikon lämmittävä vaikutus ei ole enää niin selvä kuin lähempänä rannikkoa. Alueen metsätyypit ovat pääasiassa karuja puolukka- ja kanervatyypin kankaita. Kivennäismaa on alueella moreenia, soraa tai hiekkaa ja alueella on useita toiminnassa olevia soranottoalueita. 3
4. Tulokset 4.1 Alueen luontotyypit Alueella ei ole Luonnonsuojelulain 29 tarkoittamia suojeltavia luontotyyppejä. Sotkanluoman puro täyttää Metsälain 10 mukaisen erityisen tärkeän elinympäristön (puro) kriteerit, ja kohde tulee jättää metsätaloustoimien ulkopuolelle. Muita metsälakikohteita ei alueella ole. Metsälakikohteiden niukkuus selittyy sillä, että valtaosa alueesta on tasaista mäntykangasta tai ojitettua entistä suurvarpurämettä, jossa soinen luontotyyppi on jo muuttunut metsäiseksi luontotyypiksi. Myös kalliot puuttuvat alueelta kokonaan. Vesilain suojelemia pienvesiä, kuten luonnontilaisia puroja tai lähteitä ei alueella enää ole, Sotkanluomaa lukuun ottamatta. Kaikki alueen metsät ovat talouskäytössä eikä vanhojen metsien kohteita ole alueella. Perinnemaisemia tai perinnebiotooppeja ei alueella ole eikä esim. merkkejä vanhasta metsälaidunnuksesta ole enää näkyvissä. Alueen laajat nevat ovat keskiosiltaan koskemattomia, mutta sekä Sikarämäkän että Polvennevan nevat on reunaojitettu jo kauan sitten ja kummatkin alueet ovat selkeästi kuivuneet ja nevoille tyypillisiä vetisiä reunanevoja on alueella jäljellä vain muutamin paikoin. Kosteusolosuhteiltaan parhaiten säästynyt alue löytyy Sikarämäkän eteläosasta, jossa on jäljellä yksi pienialainen lampare. Laajempia allikoita ei alueella ole. Tyypiltään alueen nevat vaihtelevat lyhytkorsinevoista varpunevoihin. Saranevaa esiintyy alueella vain muutamissa kohdin laikuittain. 4.2 Alueen yleiskuvaus Tutkimusalue on lähes kokonaan metsää tai suota. Alueen kaikkia metsäkuvioita on hoidettu talousmetsinä jo pitkään eikä vanhoja metsäkuvioita ole alueella. Metsäalueiden metsätyyppi vaihtelee hyvin karusta jäkälätyypin kankaasta Sotkanluoman ympäristön sekä Keevelinnevan itäreunan mustikkatyypin kankaaseen. Ravinteikkaampia metsätyyppejä ei alueella esiinny. Ojitetut rämeet ovat muuttuneet rämekankaiksi. Suolakankaan eteläreunalla, sekä myös alueen koillisosassa on toiminnassa olevia soranottoalueita sekä myös maisemoituja entisiä sorakuoppia. Alueella on jonkin verran virkistyskäyttöä ja alueella on mm. kaksi laavua. Keevelinnevan itäreunaa suunnitellun tielinjauksen alueelta 4
4.3 Suunniteltujen muuttuneiden voimalanpaikkojen yleiskuvaus Yhteensä kuuden voimalan sijoituspaikat muuttuivat kesän 2015 jälkeen niin paljon että niistä tehtiin uudet luontoarvojen kuvaukset. Käytännössä kaikilla uusilla kohteilla on käyty kasvukauden aikana eri selvityksien (mm. pesimälinnustoselvitys) yhteydessä. Voimalanpaikkojen sijainti on esitetty karttaliitteessä 1. Voimala 2 Voimala sijoittuu hyvin harvapuustoisen männikköön (Pinus sylvestris), jossa männyn lisäksi kasvaa vain yksittäisiä kuusia (Picea abies). Alueen Keevelinnevan puoleisella reunalla kuusta kasvaa runsaammin. Metsätyyppi on alueella pääosin puolukkatyypin kangasta, mutta Keevelinnevan reunavyöhykkeellä metsätyyppi vaihettuu mustikkatyypin kankaasta kuivaan suurvarpuräme reunukseen. Aluskasvillisuuden valtalajiston muodostavat puolukka (Vaccinium vitis-idaea), kanerva (Calluna vulgaris) ja mustikka (Vaccinium myrtillus). Alueen pohjoispuolella metsäkuvio jatkuu samanlaisena, mutta puusto on hieman tiheämpää. Lahopuuta alueella on niukasti. Alueelle johtavalla metsätiellä oli inventointiajankohtana käynnissä tienparannustyöt tulevia hakkuita varten. Voimala 3 Suunniteltu voimalanpaikka sijoittuu Pirttikankaan itäosaan. Koko alue on tasaista hiekka/ sorakangasta. Suurin osa alueesta on nuorta 5-6 metristä mäntytaimikkoa, mutta alueen pohjoisreunassa metsäautotien varressa on kapea kaistale varttunutta männikköä. Puustoon kuuluu männyn lisäksi yksittäisiä kuusia ja rauduskoivuja (Betula pendula). Harventamattomalla taimikkoalueella sekapuuna kasvaa myös hieskoivua (Betula pubescens). Alueella on muutamin paikoin katajakasvustoja (Juniperus communis), mutta muuten pensaskerros käytännössä puuttuu. Aluskasvillisuuden valtalajiston muodostavat puolukka, kanerva ja muutamin paikoin myös variksenmarja (Empetrum nigrum). Lahopuuta on alueella niukasti ja myös kolopuut puuttuvat alueelta. Inventointiajankohtana alueen itäpuolella oli käynnissä harvennushakkuut, jotka mahdollisesti ulottuvat myös suunnitellulle voimalanpaikalle. Voimala no 3 lähistön poronjäkälä tyypin kangasta 5
Voimala 4 Voimala sijoittuu Polvennevan ja Keevelinnevan välisen moreeniharjanteen luoteisreunalle. Kumpareen yläosa on keski-ikäistä männikköä. Keevelinnevan puoleinen alue rinteen alaosa on kuitenkin kuusivaltaista ja melko tiheää mustikkatyypin kangasta. Osa alueesta on harvennettu joitakin vuosia sitten, mutta muuten puusto alueella on melko tiheää. Alueen puustoon kuuluu kuusen ja männyn lisäksi hies- ja rauduskoivua ja muutamia haapoja (Populus tremula). Aluskasvillisuuden valtalajiston muodostavat puolukka ja mustikka sekä harjanteen päällä myös kanerva. Alueella on muutamia tuulenkaatoja sekä pystyyn kuivuneita mäntyjä ja kuusia. Keevelinnevan reunamilla on myös muutama hieskoivupökkelö. Voimalan luoteispuolella on harvapuustoista, mäntyä kasvavaa hiekkapohjaista tasamaata, joka rajautuu terävästi Keevelinnevaan. Alueella on muutamia pystykeloja, mutta muuten lahopuuta on tällä alueella niukasti. Joulukuun käynnillä alueella havaittiin näädän jäljet sekä kolme koirasteertä. Voimala 4 kuusivaltaista rinnealuetta Voimala 4 ympäristöä kuvattuna pohjoisen suuntaan 6
Voimala 6 Voimala sijoittuu Polvennevan koillisnurkkaukseen rajautuvalle tasaiselle kivennäismaalle. Puusto on harvaa nuorta männikköä (noin 20 25 vuotiasta), jonka seassa kasvaa yksittäisiä kuusia ja hieskoivuja. Hyvin niukka pensaskerros muodostuu puiden taimista. Alueen lähistöllä on myös juuri taimivaiheen ylittänyttä männikköä. Metsätyyppi on alueella kuivaa kanerva tai puolukkatyypin kangasta. Alueella on muutamia tuulenkaatoja, mutta muuten lahopuuta on niukasti. Kolopuut puuttuvat alueelta kokonaan. Alueen eteläpuolella oli inventointiajankohtana käynnissä laaja harvennushakkuu. Voimala 7 Suunniteltu voimalanpaikka sijoittuu hyvin harvapuustoiselle mäntyä kasvavalle hiekkaharjanteelle, jonka pohjoispuolella ja koillispuolella on soranottoalueita. Puuston on 25 30 vuotiasta männikköä ja alueen eteläpuolella on myös mäntytaimikkoa. Metsätyyppi on alueella kanervatyypin kangasta ja paikoin vielä karumpaa jäkälätyypin kangasta. Lahopuuta on alueella niukasti. Viimeisellä käyntikerralla alueen reunalle oli varastoitu energiapuuta, ja alueelle oli ilmeisesti suunnitteilla hakkuita. Voimala 9 Suunnitellun voimalanpaikan ympäristö on varttunutta männikköä, jossa puustoon kuuluu männyn lisäksi yksittäisiä kuusia ja hieskoivuja. Pensaskerrosta ei alueella juuri ole muutamaa puuntaimea lukuun ottamatta. Metsätyyppi on lähinnä puolukkatyypin kangasta, mutta suon reunassa metsätyyppi on kapealti mustikkatyypin kangasta. Aluskasvillisuuden valtalajiston muodostavat kanerva, puolukka, mustikka ja metsälauha (Deschampsia flexuosa). Muutamin kohdin kenttäkerroksessa on yhtenäisiä pienialaisia poronjäkäläkasvustoja (Cladonia ). Hieman vaateliaampaan lajistoon kuuluvaa mäntykukkaa (Monotropa hypopitus) kasvoi kahtena kasvustona alueen eteläreunalla. Laji on Etelä-Pohjanmaalla vähälukuinen karujen mäntykankaiden laji. Alueella on jonkin verran lahopuuta pystyyn kuivuneiden mäntyjen ja muutaman hieskoivupökkelön muodossa. Voimalanpaikan eteläpuolella on taimettuva hakkuuaukea ja pohjoispuolella kapea avohakkuulaikku sekä nuorta mäntytaimikkoa. Yleiskuva voimala 6 ympäristöstä 7
4.4 Suunniteltujen uusien huoltoteiden yleiskuvaus Alueelle suunniteltujen tuulivoimaloiden huoltotiet kulkevat pääosin nykyisin käytössä olevia metsäautoteitä pitkin. Metsäautoteiden kunnostus ei merkittävästi levennä teitä eikä siten muuta maisemakuvaa. Alueelle on suunnitteilla kaksi pidempää uutta tielinjausta, jotka kuljettiin läpi inventoinninaikana, Toinen linjoista kulkee Suolakankaan alueen läpi ja toinen lyhyempi huoltotielinjaus sijoittuu Pirttikankaalle. Huoltoteiden sijainti on esitetty karttaliitteessä 2. Suolakangas Suunniteltu tielinjaus kulkisi nykyiseltä metsäautotieltä voimaloiden 2-1-5 kautta Keevelinnevan reunamilla sijaitsevalle voimalalle. Valtaosa linjauksesta kulkee mäntyvaltaisessa, harvapuustoisessa kangasmaastossa, mutta Keevelinnevan reunamilla linjaus kulkisi myös osan matka kuusiovaltaisessa mustikkatyypin kankaassa. Voimaloiden 4 ja 5 ympäristössä linjaus kulkisi hieman monimuotoisemman, tiheän kuusivaltaisen metsäkuvion poikkikuvion poikki. Linjauksen kuusivaltaiset osuudet poikkeavat alueen monotonisesta mäntykankaasta ja näillä alueella esim. pesimälinnusto on runsaampi kuin alueella keskimäärin. Merkittäviä luontoarvoja ei tielinjauksen alueelle kuitenkaan osu. Inventointiajankohtana alueella oli käynnissä tienparannustyöt suunnitellun voimala 2 lähistöllä. Pirttikangas Pirttikankaan alueelle suunnitelluille voimaloille ei tarvitse rakentaa pitkiä uusia tielinjoja. Aivan voimalanpaikkojen läheisyyteen tehdään uusia tielinjauksia, mutta muuten huoltotiestö tukeutuu jo valmiina oleviin tieuriin, jotka kunnostetaan. Kaikki uudet lyhyet tielinjat kulkevat alueella hiekkapohjaisessa karussa kangasmaastossa, jonka luontoarvot ovat vähäiset. Pirttikankaan aluetta voimala no 7 ympäristöstä 8
4.5 Liito-oravaselvitys 4.5.1 Johdanto Liito-orava (Pteromys volans) kuuluu EU:n Luontodirektiivin liitteen IV lajeihin ja on siten erityisesti suojeltu laji koko EU:n alueella. Kansallisessa uhanalaisluokituksessa (Rassi ym. 2010) laji kuuluu luokkaan vaarantuneet (VU). Suomen liito-oravapopulaation kokoa on vaikea tarkasti selvittää, mutta seurantatutkimusten perusteella laji näyttää taantuneen viimeisen vuosikymmenen aikana jopa 30 %. Liito-oravan suojelustatus on vahva, sillä Luontodirektiivin 12 artiklan I kohta edellyttää, että lajin lisääntymis- tai levähdyspaikkoja ei hävitetä eikä heikennetä. Alueellinen ympäristökeskus voi kuitenkin myöntää poikkeusluvan, mikäli lajin suojelutaso säilyy suotuisana. 4.5.2 Käytetty menetelmä Suunnittelualueella tehty liito-oravaselvitys toteutettiin uudelleen jätöshavainnointimenetelmää käyttäen 30.11 2.12 2015 välisenä aikana. Inventoinnissa liito-oravan keltaisia jätöksiä haettiin lajin mahdollisten oleskelu- ja ruokailupuiden tyviltä ja oksien alta. Samalla alueelta haettiin mahdollisia pesä- ja päivälepokoloja. Alueelta tutkittiin kaikkien suurikokoisempien puiden tyvet liito-oravan jätösten löytämiseksi. Talvijätösten lisäksi inventointialueelta haettiin liito-oravan jättämiä virtsamerkkejä, jotka värjäävät erityisesti haapojen epifyyttisammaleet keltaisiksi ja tuoksuvat voimakkaasti läheltä nuuhkaistessa. Lisäksi alueelta etsittiin liito-oravan jättämiä syönnöksiä ja muita ruokailujälkiä. Lajin suosimien ruokailupuiden alta löytyy silmuja ja oksankärkiä ja kesäaikana myös pureskeltuja lehtiä, joita kertyy joskus runsaastikin puiden alle. Liito-oravan talvijätökset näkyvät syyskuun loppupuolelta alkaen hyvin. 4.5.3 Tulokset Suunnittelualueelta ei löytynyt merkkejä liito-oravasta ja alueella on erittäin niukasti liito-oravalle lisääntymisympäristöksi soveltuvia metsäkuvioita. Ainoastaan Keevelinkankaalle etelän suunnasta johtavan metsätien varressa on hieman lehtipuuvaltaisempia metsäkuvioita, joissa liito-orava saattaisi ainakin tilapäisesti esiintyä. Tämä alue tutkittiin tarkoin eikä merkkejä lii- Liito-oravan jätöksiä 9
to-oravasta löytynyt. Tällä alueella on tehty laajoja hakkuita viimeisten vuosien aikana ja metsät ovat muuttuneet havupuuvaltaisemmiksi harvennusten vuoksi. Iso osa tutkimusalueesta on ojitettua suurvarpurämettä tai karua mäntyvaltaista kangasta, jossa kuusta kasvaa niukasti. Haapa on alueella hyvin vähälukuinen puu, eikä alueella ei ole lainkaan liito-oravalle optimaalisia haapa-kuusi sekametsäkuvioita. Liito-oravien esiintyminen alueella on hyvin epätodennäköistä eikä kohteella ole merkitystä myöskään liito-oravien läpikulkureittinä, koska aluetta ympäröivät metsät kaikilta suunnilta. Alueella ei esiinny liito-oravia 5. Yhteenveto Muuttuneiden voimalanpaikkojen lähiympäristössä ei ole Luonnonsuojelulain, Metsälain tai Vesilain mukaisia suojeltavia luontotyyppejä tai kohteita. Kaikki alueen metsät ovat metsätalouskäytössä ja varttuneita metsäkuvioita on alueella erittäin vähän. Alueen metsät ovat pääsääntöisesti nuoria viljelymetsiä tai ojitettuja rämekankaita. Tutkimusalueella ei ole perinnemaisemia tai perinnebiotooppeja. Alueella ei havaittu liito-oravia ja lajin tilapäinenkin esiintyminen alueella on epätodennäköistä sopivien elinympäristöjen puuttumisen vuoksi. Kesän 2015 kasvukauden aikaisten selvitysten perusteella yksikään uusi voimalanpaikka ei uhkaa merkittäviä luontoarvoja. 10
6. Lähteet ja kirjallisuus Airaksinen, O. & Karttunen, K. 2001: Natura 2000 -luontotyyppiopas. Ympäristöopas 46, 2. korj. painos, Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Arnold.E.N & Burton J.A. 1978: A Field Guide to the reptiles and Amphibians of Britain and Europe. Finnlund, M; 1986. Havaintoja liito-oravan kiimaleikeistä. Siipipeili 6 (1): 28-30 Hanski Ilpo K,1998: Home ranges and habitat use in the declining flying squirrel, Pteromys volans, in managed forests. Wildlife biology 4: 33-46. Hanski Ilpo K, 2001: Liito-oravan biologia ja suojelu Suomessa s 13. Suomen ympäristö 459. Enemar, A. 1959: On the determination of size and composition of a passerine bird population season. A methodologigal study. Vår Fågelvärld suppl. 2:1-114. Koskimies, P. & Väisänen, R.A. 1988: Linnustonseurannan havainnointiohjeet (2. painos). Helsingin yliopiston eläinmuseo, Helsinki. Koskimies, P. &Väisänen 1991:Monitoring bird populations in Finland. A manual of methods applied in Finland. Finnish Museum of Natural History.Helsinki 145 s. Lappalainen, M. 2002: Lepakot. Salaperäiset nahkasiivet. Tammi Leivo, M., Asanti, T., Koskimies, P., Lammi, E., Lampolahti, J., Mikkola-Roos, M. & Virolainen, E. 2002: Suomen tärkeät lintualueet FINIBA. BirdLife Suomen julkaisuja (No 4). 142 s. BirdLife Suomi. Suomen ympäristökeskus Matikainen J & Matikainen, P. 2015: Kauhajoen Suolakankaan tuulivoimapuistohankkeen luontoarvojen perusselvitys 2014-2015.. Raportti 28/2015. Meriluoto, M. & Soininen, T. 1998: Metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt. Metsälehtikustannus. Tapio. Hämeenlinna. Mossberg, B. & Stenberg, L. 2005: Suuri pohjolan kasvio. Tammi. Helsinki. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim./eds.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 685 s. Ryttäri, T. & Kettunen, T. 1997: Uhanalaiset kasvimme. Suomen Ympäristökeskus. Kirjayhtymä Oy. Helsinki. Ryttäri,T, Kalliovirta. M, & Lampinen.R. 2012 (toim). Suomen uhanalaiset kasvit. Tammi, Helsinki Söderman, T. 2003: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVA -menettelyssä ja Natura -arvioinnissa. Ympäristöopas 109. Suomen ympäristökeskus. Tucker, G. & Heath, M. 1995: Birds in Europe- Their conservation status. BirdLife Conservation Series No. 3. 600p Valkama, Jari, Vepsäläinen, Ville & Lehikoinen, Aleksi 2011: Suomen III Lintuatlas. Luonnontieteellinen keskusmuseo ja ympäristöministeriö. http://atlas3.lintuatlas.fi. ISBN 978-952-10-6918-5. Sähköinen versio. Väisänen, R.A., Lammi, E., Koskimies, P. 1998: Muuttuva pesimälinnusto. Otavan Kirjapaino, Keuruu. ISBN 951-1-12663-6. Valtion ympäristöhallinnon ympäristötietojärjestelmä. www.karttapaikka.fi www.ymparisto.fi. 11
7. Liitteet Karttaliite 1. Tutkimusalue ja suunnitellut voimalanpaikat. 12
Karttaliite 2. Suunnitellut huoltotiet 13