LUONTOSELVITYS 18.6.2012 KOLARIN KUNTA Äkäslompolon asemakaavan muutos, luontoselvitys
1 Sisältö 1 JOHDANTO... 1 2 SELVITYKSEN TOTEUTUSTAPA... 1 3 KALLIOPERÄ JA MAAPERÄ... 2 4 ALUEEN JA SEN KASVILLISUUDEN KUVAUS... 2 4.1 Alueen luontotyypit... 3 5 LINNUSTO JA MUU ELÄIMISTÖ... 6 6 SUOJELUALUEET JA MUUT HUOMIOITAVAT KOHTEET... 6 6.1 Luonnonsuojelualueet... 6 6.2 Uhanalaiset ja huomioitavat lajit... 7 6.3 Suojeltavat luontotyypit... 7 7 SUOSITUKSET MAANKÄYTÖN SUUNNITTELULLE... 8 8 KIRJALLISUUS... 9 Liitteet Liite 1 Liite 2 Kasvillisuuskuviointi ja valokuvien ottopaikat Valokuvia kansikuva: Suunnitellun Hormistonjänkäntien kohdalla kulkee retkeilyreitti Pöyry Finland Oy Ella Kilpeläinen, FM biologi Yhteystiedot PL 20, Tutkijantie 2 A 90590 Oulu puh. 010 33280
1 1 JOHDANTO Työn tarkoituksena oli laatia luontoselvitys Kolarin kunnan Äkäslompolon kylän asemakaavamuutosalueelle, joka on kooltaan noin 54 ha (kuva 1). Asemakaavamuutoksen laatiminen on käynnistynyt Kolarin kunnan aloitteesta. Asemakaavan tavoitteena on osoittaa alueelle lisää lomarakentamista siten, että se toteuttaa yleiskaavan tavoitetta Ylläksen Äkäslompolon puoleisen alueen loma- ja matkailupalvelujen alueiden tehokkuudesta ja tiivistämisestä. Luontoselvityksen tarkoituksena oli selvittää suunnittelualueen luonnon yleispiirteitä sekä erityisiä luontoarvoja omaavien kohteiden esiintyminen alueella. Lisäksi raportissa on annettu suositukset alueen maankäytön suunnittelulle. Kuva 1. Suunnittelualueen sijainti (pinkki rajaus). 2 SELVITYKSEN TOTEUTUSTAPA Luontoselvitys perustuu suunnittelualueen luonnosta olemassa olevaan aineistoon sekä maastoselvitykseen. Tausta-aineistona käytetty kirjallisuus on esitetty lähdeluettelossa. Alueelle tehtiin maastokäynti 13.6.2012 (FM Ella Kilpeläinen). Myöhäisestä keväästä johtuen ajankohta kasvillisuusselvityksen tekemiselle ei ollut otollisin, mutta alueen luonnon yleis- ja erityispiirteet saatiin kuitenkin selvitettyä. Selvitysalue kierrettiin siten, että alueen kasvillisuustyyppien vaihtelu saatiin selvitettyä. Alueella tarkastettiin luonnonsuojelulain ja vesilain mukaisten luontotyyppien sekä uhanalaisten luontotyyppien ja lajien esiintymistä. Maastokäynnin aikana tehdyt kasvi- ja
2 eläinhavainnot kirjattiin ylös. Selvitysalueesta laadittiin luontotyyppikuviointi, joka on esitetty liitteen 1 kartalla. Raportin valokuvien ottopaikat on esitetty samalla kartalla. 3 KALLIOPERÄ JA MAAPERÄ Yllästunturin alue kuuluu kallioperältään Keski-Lapin liuskevyöhykkeeseen, jonka kallioperä on Ylläksen alueella iältään noin 2 miljardia vuotta. Kallioperä koostuu suurimmaksi osaksi kiteytyneistä sedimenttikivistä eli kvartsiiteista, konglomeraateista ja kiilleliuskeista. Äkäslompolon kylä Ylläksellä sijaitsee jäätikköjokien kerrostamalla deltalla Äkäslompolonjärven rannalla. Maaperä on kivilajikoostumuksesta johtuen melko karua ja niukkaravinteista. Alueen maaperä koostuu karkearakeisista maalajeista: sora, hiekka, moreeni, karkea hieta ja hiekkamoreeni. Kesänkijoen varren ja suoalueiden maaperä on turvetta. (Johansson 2006, Johansson 2003). 4 ALUEEN JA SEN KASVILLISUUDEN KUVAUS Luonnonmaantieteellisesti alue sijaitsee pohjoisboreaalisella kasvillisvyöhykkeellä ja edelleen Perä-Pohjolan metsäkasvillisuusvyöhykkeellä, joka vaihettuu vähitellen Metsä- Lappiin. Alueen tuntureilla ja metsissä esiintyy sekä eteläisiä että pohjoisia lajeja. Kasvillisuus on pääpiirteissään yleensä karua. Metsät ovat mäntyvaltaisia sekametsiä. Kuusta on alavilla mailla paikoin melko runsaasti. Ylempänä rinteillä metsät ovat koivuvaltaisa ja lakialueilla on puutonta paljakkaa. Rehevää lehtomaista kasvillisuutta esiintyy paikoin puro- ja jokilaaksoissa. (Lehtinen ym. 2003). Suunnittelualueen pohjoisosassa virtaa Kesänkijoki, jonka rannat ovat luhtaiset. Rantaalueen jatkona on suoalue, joka muuttuu maaston noustessa kangasmetsäksi. Alueen etelänurkan rinteessä virtaa puro kohti Hormistonjänkää. Länsinurkassa kulkee lähdepuro (kuva 2), joka laskee Kesänkijokeen. Puro saa alkunsa kahdesta mesoeutrofisesta lähteestä, jotka sijaitsevat suunnittelualueen ulkopuolella. Kuva 2. Lähdepuro selvitysalueen länsiosassa. Asemakaavanmuutosalueella on omakotitaloja sekä loma-asuntoja. Alueella kulkee ulkoilureittejä niin kesä- kuin talviaikaiseen liikkumiseen (kuva 3).
3 Kuva 3. Retkeilyreittejä kulkee selvitysalueen poikki. 4.1 Alueen luontotyypit Metsät Alueen metsät ovat nuoria/ keski-ikäisiä kangasmetsiä, jotka voidaan luokitella mäntyvaltaisiksi kuivahkoiksi kankaiksi ja kuusivaltaisiksi tuoreiksi kankaiksi. Kuivahkolla kankaalla (EMT l. variksenmarja-mustikkatyyppi) männyn lisäksi sekapuina esiintyy hieskoivua ja kuusta. Aukkoista kenttäkerrosta muodostavat pääasiassa mustikka, variksenmarja ja puolukkaa, myös juolukkaa ja kanervaa esiintyy. Pohjakerroksessa vallitsevat seinäsammal ja kynsisammalet. Tuoreilla kankailla (HMT l. metsäkerrossammal-mustikkatyyppi) kuusen seassa kasvaa hieskoivua ja mäntyä, paikoin myös raitaa ja haapa. Yhtenäistä varvikkoa muodostaa runsas mustikka ja vähäisempänä puolukka. Kenttäkerroksessa kasvaa harvakseltaan myös vanamo, kevätpiippo, kultapiiskua, metsätähti ja riidenlieko. Pohjakerroksen tuuheaa sammalikkoa muodostavat metsäkerrossammal sekä seinäsammal. Muuta lajistoa ovat mm. korpikarhusammal, pikkunahkajäkälä ja kynsisammalet.
4 Kuva 4. Kuivahkoa kangasta loma-asuntojen vieressä. Suot Selvitysalueen pohjoisosassa sijaitseva suoalue on pajuluhtanevaa (PaLuN), jonka läpi virtaa lähdepuro. Puron varressa on tiheä paju ja koivuvyöhyke. Nevan lajistossa esiintyy mm. suursaroja, kurjenjalka, rentukka sekä haprarahkasammal, aaparahkasammal ja hetesirppisammal. Suotyyppi muuttuu lyhytkorsirämeeksi (LkR) Ylläsmajan länsipuoleisella suoalueella. Lajistossa ovat mm. tupasvilla, suopursu, suokukka sekä jokasuon-, ruskorahka- ja punarahkasammal. Kuva 5. Pajuluhtanevaa selvitysalueen pohjoisosassa. Selvitysalueen länsinurkalla tien ja kankaan välissä on pieni suoalue jossa on variksenmarjarahkarämettä (VaRaR) sekä luhtaista saranevaa (SN).
5 Kuva 6. Suo selvitysalueen länsinurkalla. Selvitysalueen itäosa Hormistonjänkkä on pääosin suursaranevaa (SN). Suursaranevalla päälajeina ovat pullosara, kalvakkarahkasammal ja aaparahkasammal. Paikoin nevalla on pajua ja vaivaiskoivua kasvavaa pensastoa. Suon länsinurkalla kulkee pitkospuut. Joen varren penkalla on mäntyvaltainen vaivaiskoivuräme (VkR). Kesänkijoen varressa on suurasaravaltaista sara- ja ruoholuhtaa (SRhLu). Joen yli menevän sillan kohdalla on koivua ja kuusta kasvava luhtainen ruohokorpi (RhK), jonka lajistossa esiintyy mm. rentukka, kastikat, suokorte, lehväsammalet ja heterahkasammal. Kuva 7. Hormistonjänkän saraneva länsinurkan pitkoksilta kuvattuna. Taustalla näkyy Kesänki tunturi. Hormistonjänkältä nousevassa tuoreen kankaan rinteessä on kostea painanne ruohokangaskorpea (RhKgK), jonka puusto on kuusivaltaista. Lisäksi esiintyy koivua, haapaa, pihlajaa sekä mäntyä. Kenttäkerroksen lajistossa esiintyy mm. rentukka, metsäkurjenpolvi, metsäkorte, nuokkutalvikki sekä mättäillä mustikka, puolukka, suopursu ja karhunsammalet.
6 Kuva 8. Selvitysalueen eteläosan rinteessä on kostea ruohokangaskorpi. 5 LINNUSTO JA MUU ELÄIMISTÖ Suunnittelualueen linnuston on tavanomaista havupuumetsien ja soiden lajistoa. Erillistä linnustoselvitystä alueelle ei tehty. Uusimman Lintuatlaksen (Valkama ym. 2011) mukaan ruudulla 750:337 (Äkäslompolo) tyypillisimmät lajit ovat riekko, ampuhaukka, lapintiira, käpytikka, räystäspääsky, leppälintu, peippo ja urpiainen. Äkäslompolon matkailukeskustaajaman vuoden 2005 pesimälinnuston pistelaskennoissa havaittiin 27 lintulajia. Alueen kaksi runsaslukuisinta pesimälajia, pajulintu ja järripeippo, ovat myös Peräpohjolan runsaslukuisimmat lintulajit. Räkättirastas, urpiainen ja keltasirkku ylsivät Äkäslompolossa kymmenen runsaimman lintulajin joukkoon. Äkäslompolon lintupareista hieman vajaa neljännes kuului kulttuurilintulajeihin. Varsinaisista kaupunkilintulajeista Äkäslompolossa tavattiin räystäspääskyjä, varpusia, variksia ja harakoita. Myös ampuhaukkaa, pajusirkkua, kirjosiipikäpylintua ja kuukkelia havaittiin Äkäslompolossa. (Jokimäki & Kaisanlahti- Jokimäki 2006). EU:n luontodirektiivin liitteessä IV mainituista lajeista liito-oravan yhtenäinen esiintymisalue ei yllä suunnittelualueelle saakka, eikä lajista ole tehty aikaisemmin havaintoja suunnittelualueella. Lepakoita on havaittu Suomen lepakkotieteellisen seuran havaintotietokannan mukaan Äkäslompolon alueella ainakin vuosina 2005-2008. Havaintoja on tehty ruokailevista ja ylilentävistä lepakoista Äkäslompolojärven pohjoispuolella. Tarkkaa lajimääritystä havainnoille ei ole tehty, mutta todennäköisesti kyseessä on pohjanlepakko (Eptesicus nilssoni). Lepakoiden esiintyminen suunnittelualueella on todennäköistä, vaikka havaintoja ei maastokäynnillä tehtykään. 6 SUOJELUALUEET JA MUUT HUOMIOITAVAT KOHTEET 6.1 Luonnonsuojelualueet Suunnittelualueen välittömässä läheisyydessä sijaitsee Ylläs-Aakenuksen Natura-alue (FI 130 0618; 38 646 ha), joka on suojeltu luontodirektiivin mukaisena SCI-alueena.
7 Natura -alue kuuluu Pallas-Yllästunturin kansallispuistoon (KPU120022, 1 020 km 2 ). Natura-alue koostuu vanhojen metsien suojeluohjelmaan kuuluvasta Ylläs-Pallaksen alueesta (AMO120285; 38 324 ha) ja soidensuojelun perusohjelmaan kuuluvasta Iso- Latvavuoma-Kellojänkä-Aakenustunturi alueesta (SSO 120555, 19 956 ha). Lisäksi Ylläs-Aakenuksen Natura-alueeseen kuuluu lehtojensuojeluohjelmaan kuuluva Varkaankurun lehto (LHO120402; 42 ha). Koko suunnittelualue kuuluu Tornion-Muonionjoen vesistöalueen Natura-alueeseen (FI 130 1912; 645 563 ha). Tornion-Muonionjoen vesistöalue sijaitsee Enontekiön, Kittilän, Kolarin, Muonion, Pellon, Tornion ja Ylitornion kuntien alueilla. Natura-alue on suojeltu luontodirektiivin mukaisena SCI-alueena. Natura-alueeseen kuuluvat ne tämän rajauksen sisällä olevat vesilain mukaiset vesistöt, jotka eivät sisälly valtioneuvoston päätöksen 20.8.1998 mukaisiin SCI-alueisiin. 6.2 Uhanalaiset ja huomioitavat lajit Suunnittelualueella ei tiedetä esiintyvän uhanalaisia tai luontodirektiivin mukaisia lajeja, eikä niitä havaittu maastokäynnin aikana. 6.3 Suojeltavat luontotyypit Suunnittelualueella ei havaittu luonnonsuojelulain (luonnonsuojelulaki 1996/1096 29) mukaisia luontotyyppejä. Suunnittelualueen ulkopuolella esiintyy vesilain (2011/587 2:11 ) mukaisista vesiluonnon suojelutyypeistä kaksi lähdettä. Uhanalaisten luontotyyppien tarkastelussa selvitysalue kuuluu Pohjois-Suomen osaalueeseen (Raunio ym. 2008). Uhanalaisten luontotyyppien suojelulle ei ole lainsäädännöllistä perustaa vaan niiden luokittelu on asiantuntijoiden näkemys luontotyyppien yleisyydestä ja suojelutarpeista. Uhanalaiset luontotyypit ovat huomioitavia kohteita maankäytön suunnittelussa. Selvitysalueilla esiintyvät uhanalaiset luontotyypit on esitetty seuraavassa taulukossa: Taulukko 1. Suunnittelualueella esiintyvien kasvillisuustyyppien uhanalaisuus Raunion ym. (2008) mukaan (EN = erittäin uhanalainen, VU = vaarantunut, NT = silmälläpidettävä, LC = säilyvä). Luontotyyppi Pohjois-Suomi Koko maa Metsät Keski-ikäiset mäntyvaltaiset kuivahkot kankaat LC NT Keski-ikäiset kuusivaltaiset tuoreet kankaat VU NT Suot Ruohokangaskorvet NT EN Ruoho- ja heinäkorvet NT VU Isovarpurämeet LC LC Rahkarämeet LC LC Lyhytkorsirämeet NT NT Saranevat LC LC Luhtanevat LC LC Avoluhdat LC LC
8 Kuva 9. Rentukoita ruoho- ja heinäkorvessa Kesänkijoen varrella. 7 SUOSITUKSET MAANKÄYTÖN SUUNNITTELULLE Suunnittelualue sisältää rakennettua metsäistä asutusympäristöä sekä avointa suoaluetta. Alueen luontotyypit ovat seudulle tavanomaisia. Suunnittelualueen luontoympäristöä monipuolistavat etelänurkan rinteen ruohokangaskorven muodostama kostea painanne sekä kaksi puroa. Alueella ei esiinny luonnonsuojelulain tai vesilain mukaisia kohteita eikä uhanalaisten tai huomioitavien lajien esiintymiä. Tuoreet kuusivaltaiset kangasmetsät kuuluvat Pohjois-Suomessa vaarantuneisiin luontotyyppeihin (Raunio ym. 2008), joiden suojelulle ei kuitenkaan ole lainsäädännöllistä perustaa. Suunnittelualueen länsiosassa sijaitsevan lähdepuron lajisto on monipuolista, sen sijaan etelänurkan rinteeltä laskeva puro on seudulle tavanomainen eikä sillä katsota olevan erityisiä luontoarvoja. Purojen välittömät lähiympäristöt kuuluvat metsälain mukaisiin kohteisiin, kun toimitaan metsätalousmaaksi luettavilla alueilla. Suunnittelualue ei ole metsätalousaluetta. Etelänurkan rinteen ruohokangaskorpi sekä alueen länsiosan lähdepuro ovat alueen luonnon monimuotoisuutta lisääviä kohteita ja nämä tulisi mahdollisuuksien mukaan ottaa huomioon suunnittelussa.
9 Kuva 10. Puro selvitysalueen eteläosan rinteellä. 8 KIRJALLISUUS Eurola, S. 1999: Kasvipeitteemme alueellisuus. Oulanka reports 22. Oulanka biological station. University of Oulu. Eurola, S., Bendiksen, K. & Rönkä, A. 1992: Suokasviopas. Oulanka reports 11. Oulanka biological station. University of Oulu. Eurola, S., Huttunen, A. & Kukko-oja, K. 1995: Suokasvillisuusopas. Oulanka reports 14. Oulanka biological station. University of Oulu. Hotanen, J-P., Nousiainen, H., Mäkipää, R., Reinikainen, A. & Tonteri, T. 2008:Metsätyypit- opas kasvupaikkojen luokitteluun. Metsäkustannus Oy. Hämeenlinna. Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T. & Uotila, P. (toim.) 1998: Retkeilykasvio. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo. Helsinki. Johansson, P., 2003: Kallioperä ja maaperä. Teoksessa: Kuusisto, A. (toim.) 2003: Ylläs-Aakenuksen alueen luonto. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A No 141. Vantaa. Johansson, P., Lehtinen, K., Pietilä, R., Räisänen, J., Sarala, P. & Väisänen, U. 2006: Ylläksen geologia ja vesitalous. Teoksessa: Uusitalo, M., Sarala, P. & Tuulentie, S. (toim.) 2006: Elävä matkailumaisema Ounasselän tunturiseudun sekä Ylläksen ja Levin maisemaselvitys. Metlan työraportteja / Working Papers of the Finnish Forest Research Institute 33. 193 s.
10 Jokimäki, J. & Kaisanlahti-Jokimäki, M.L. 2006: Ylläksen linnusto. Teoksessa: Uusitalo, M., Sarala, P. & Tuulentie, S. (toim.) 2006: Elävä matkailumaisema Ounasselän tunturiseudun sekä Ylläksen ja Levin maisemaselvitys. Metlan työraportteja / Working Papers of the Finnish Forest Research Institute 33. 193 s. Kalliola, R. 1973: Suomen kasvimaantiede. WSOY. Porvoo. Laine, J. & Vasander, H. 2005: Suotyypit ja niiden tunnistaminen. Metsäkustannus Oy. Hämeenlinna. Lehtinen, K., Tanninen, P. & Taskinen, K. 2003: Johdanto. Teoksessa: Kuusisto, A. (toim.) 2003: Ylläs-Aakenuksen alueen luonto. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A No 141. Vantaa. Pöyry Environment Oy 2008: Ylläksen yleiskaavan luontoselvitys. Kolarin kunta. Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.). 2008. Suomen luontotyyppien uhanalaisuus. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Suomen ympäristö 8/2008. Osat 1 ja 2. 264 + 572 s. Sierla L., Lammi, E., Mannila, J. ja Nironen, M. (2004) Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa. Suomen ympäristö 742, Edita Prima Oy Suomen lepakkotieteellisen yhdistyksen havaintoarkisto www.lepakkohavainnot.info. Luettu 17.6.2012. Rikkinen, J. 2008: Jäkälät ja sammalet Suomen luonnossa. Otava. Keuruu. Valtion ympäristöhallinto 2012: Internet-sivut osoitteessa: http://www.ymparisto.fi/ sekä Oiva-tietokanta osoitteessa http://wwwp2.ymparisto.fi/scripts/oiva.asp Valkama, J., Vepsäläinen V. & Lehikoinen, A. 2011. Suomen III Lintuatlas. Luonnontieteellinen keskusmuseo ja ympäristöministeriö.
Liite 2.1 Valokuvia Äkäslompolon asemakaavan muutosalueelta 13.6.2012 Kuva 11. Kesänkijoki. Kuva12. Hiihtosilta Kesänkijoen yli.
Liite 2.2 Kuva13. Sähkölinja rinteessä kohti Kesänkijokea. Kuva 14. Reitti kuivahkon kankaan rinteessä.
Liite 2.3 Kuva15. Retkeilypolku suunnittelualueen länsi-eteläreunalla. Kuva 16. Tuoretta kangasta Hormistonjänkän eteläpuolen rinteessä.
Liite 2.4 Kuva 17. Hormistonjänkä. Kuva 18. Puro suunnittelualueen eteläosan rinteessä.
Liite 2.5 Kuva 19. Lähdepuro pajuluhtanevalla suunnittelualueen pohjoisosassa. Kuva 20. Lähde suunnittelualueen ulkopuolella