Tuulialfa Oy. Rovaniemen Kuusiselän kasvillisuusselvitys. Lauri Erävuori

Transkriptio

1 Rovaniemen Kuusiselän kasvillisuusselvitys Lauri Erävuori

2

3 (9) SISÄLTÖ 1 JOHDANTO MENETELMÄT EPÄVARMUUSTEKIJÄT ALUEEN YLEISKUVAUS Kallio- ja maaperä Kasvillisuus TULOKSET Selvitysalueen kasvillisuus ja lajisto LUONNONSUOJELULLISESTI ARVOKKAAT ALUEET JA KOHTEET YHTEENVETO JA SUOSITUKSET... 8 KIRJALLISUUS... 8 Espoossa Lauri Erävuori FM biologi

4 4 (9) Tuulialfa Oy 1 JOHDANTO Tuulialfa Oy suunnittelee tuulivoiman rakentamista Rovaniemen Kuusiselän alueelle, jossa sijaitsee nykyisin kaatopaikka. Tuulivoimaloiden suunniteltu määrä on seitsemän ja näistä neljä sijoittuu varsinaiselle kaatopaikka-alueelle ja kolme sen pohjoispuolelle. Tässä työssä selvitettiin maastoinventoinnein kaatopaikka-alueen ulkopuolisten voimaloiden sekä sähkönsiirtoyhteyden luontotyypit ja kasvillisuus. Luontoselvityksen aluerajaus on esitetty alla. (Kuva 1). Selvitysalueella oleva kaatopaikkatoimintojen alue rajattiin maastoselvitysten ulkopuolelle, koska alue on kokonaisuudessaan muuttunutta ympäristöä. Lähtötietoina tilattiin tiedot uhanalaisista ja rauhoitetuista lajeista Eliötiedot-tietojärjestelmästä. Muina lähtötietoina käytettiin Ympäristöhallinnon paikkatietoaineistoja (OIVA-palvelu), Luonnonvarakeskuksen paikkatietoaineistoja (Valtakunnallisen metsieninventoinnin aineistot) sekä alueen ilmakuvia ja peruskarttoja. Maastoinventointi toteutettiin Maastoinventoinnin ja tämän raportin on laatinut FM biologi Lauri Erävuori Sito Oy:stä. Maastoinventoinnissa kartoitettiin selvitysalueen kasvillisuustyypit, kasvillisuus yleispiirteisesti sekä alueen luontotyypit. Pääpaino oli selvittää selvitysalueella mahdollisesti esiintyvät luonnonsuojelulain ja vesilain luontotyypit, uhanalaiset luontotyypit sekä muut huomionarvoiset luonnonympäristön kohteet. Metsälakikohteita ei kartoitettu, koska ne sisältyvät oleellisilta osin uhanalaisiin luontotyyppeihin. 3 EPÄVARMUUSTEKIJÄT Luontotyyppikartoituksen osalta selvitykseen ei liity oleellisia epävarmuustekijöitä. Yksittäisten kasvilajien havaitsemiseen liittyy epävarmuutta ajankohdasta johtuen. Yksittäistä selvitystä ei muutoinkaan voida pitää täysin kaiken lajiston selvittävänä selvityksenä, mutta kuitenkin riittävänä oleellisten arvojen selvittämiseksi. 4 ALUEEN YLEISKUVAUS Selvitysalue käsittää Kuusiselän kaatopaikkaalueen pohjoispuolisen suo- ja kivennäismaaalueen, joka on kauttaaltaan ojitettu. Lisäksi selvitykseen sisältyi sähkönsiirtoyhteyden inventointi Kuusiselästä Ranuan tien vartta Sapilasselälle, jossa sähkönsiirtoyhteys on tarkoitus yhdistää alueverkon 110 kilovoltin voimajohtoon. 4.1 Kallio- ja maaperä Kuva 1. Luontoselvityksen aluerajaus. Selvitysalue käsitti violetilla rajatun alueen sekä sähkönsiirtoyhteyden (musta katkoviiva). Kartassa on esitetty myös arvokas moreenimuodostuma (Isokorpi). 2 MENETELMÄT Luontoselvitys käsittää suunnittelualueen kasvillisuus- ja luontotyyppikartoituksen. Luontoselvitys on laadittu heinäkuussa Kallioperältään alue on pääasiassa kvartsiittia (Kuva 2, keltainen pisterasteri). Diabaasia ja gabroa (ruskea rasteri) esiintyy kapeina juotteina jätekeskuksen alueella sekä sähkönsiirtoreitillä Hautapäänrakan alueella. Suunnitellun sähköaseman läheisyydessä on pienialainen biotiittiparaliuske-esiintymä (sininen rasteri).

5 (9) 4.2 Kasvillisuus Selvitysalue sijaitsee kasvimaantieteellisessä aluejaossa pohjoisboreaaliseen ja keskiboreaalisen metsävyöhykkeen rajalla. Kasvillisuus on pohjoisboreaalisen metsän havumetsävaltaista karua aluetta (Kalliola 1973). Mäntyvaltaiset kuivahkot kangasmetsät ovat yleisiä ja kuusi- ja koivuvaltaisia metsiä on alle puolet metsistä (Lappalainen 1998). Perä-Pohjolan alueen kuivahkojen kangasmetsien ominainen metsätyyppi on variksenmarja-mustikkatyyppi (EMT) ja alueen tuoreiden kangasmetsien ominainen metsätyyppi on kuusta ja hieskoivua sekapuuna kasvava kerrossammal-mustikkatyyppi (HMT). Lehtomaisia metsiä on alueella hyvin vähän (Kalliola 1973). Kuva 2. Kallioperäkartta. Lähde: GTK Suo- ja metsäkasvillisuus on keskiravinteista tai karua. Reheviä soita ei ole alueella. Suot ovat pääosin niukkaravinteisia ja paikoin on myös keskiravinteisia suotyyppejä. Suurin osa metsäisistä soista on ojitettu. 5 TULOKSET 5.1 Selvitysalueen kasvillisuus ja lajisto Kuva 3. Maaperäkartta. Lähde: GTK Hiekkamoreeni on vallitseva maaperälaji hankealueella (Kuva 3, vaaleanpunainen rasteri). Turvepeitteitä esiintyy suoalueilla (sininen rasteri) ja hietaa pieninä esiintyminä Jätekeskuksen tien varressa (vihreä rasteri). Sähkönsiirtoreitin varrella on laaja Hautapäänkurun hiekkamaa-alue (vihreä rasteri). Tuulivoimaloiden selvitysalue on talousmetsäkäytössä olevaa tuoreen kankaan ja soistuneen kankaan ympäristöä, jonka keskiosissa esiintyy myös ohutturpeista nevarämeyhdistymän muuttumaa. Koko alue on metsäojitettu, jonka seurauksena soistuneet osat ovat jonkin verran kuivahtaneet ja toisaalta erityisesti alueen pohjoisosan rinteellä voimakkaasti heinittyneet. Puustoltaan alue on tasarakenteista mäntyvaltaista sekahavumetsää, pääosin puhdasta männikköä. Selvitysalueen pohjoisreunassa on pienialainen lyhytkorsineva, joka on luonnontilaisen kaltainen, vaikka suoalue on reunaojitettu. Selvitysalueen lounaisosa on kuivahkon kankaan talousmetsäkäytössä olevaa varttuvaa mäntymetsää. Selvitysalueella ei esiinny erityisiä luonnonarvoja voimakkaasta käsittelystä johtuen. Keskiosan nevarämeyhdistymäkuviot ovat säilyttäneet kasvillisuuspiirteensä, mutta ojitus on muuttanut vesitaloutta. Kyseinen suotyyppi on alueella yleinen.

6 6 (9) Tuulialfa Oy Kuva 4. Tuulivoimaloiden alueen metsät ovat talouskäytössä ja koko alue on metsäojitettua (yläkuvat). Alue on osittain soistunutta ja ohutturpeista räme- ja nevayhdistymää. Suoalueet ovat myös ojitettuja (keskikuvat). Jätekeskuksen läheisyydessä esiintyy kosteampaa kuusivaltaista tuoretta kangasta, joka on osin soistunut ja ojituksen seurauksena voimakkaasti heinittynyt. Jätekeskuksen lounaispuolella on laajoja siemenpuuhakkuita.

7 Sähkönsiirtoreitti sijoittuu teiden tuntumaan, jossa metsät ovat lähes kauttaaltaan talousmetsää. Metsätyyppeinä ovat edustettuina kuivahkot kankaat ja tuoreet kankaat. Ranuan tien varressa on useita hakkuualoja ja suoalueet ovat ojitettuja yhtä lukuun ottamatta. Sähkönsiirtoreitti ylittää muutamia pienvesiä, jotka ovat yhtä lukuun ottamatta perattuja, ojiksi luokiteltavia. Luonnontilainen uoma sijaitsee Hautapäänkurun kohdilla ja (9) tien vieressä on myös lähteikköalue kapealla hakkaamattomalla kaistaleella. Uoman ympäristöt ovat molemmin puolin avohakattuja. Sähkönsiirtoreitin pohjoisosa on mäntyvaltaista harjumaista ympäristöä. Sapilasselältä rinne viettää voimakkaasti lounaaseen ja rinteen alaosassa on useita lähteitä. Sähköaseman ympäristö on tavanomaista kuivahkon kankaan mäntymetsää. Kuva 5. Sähkönsiirtoreitin metsät ovat tasarakenteisia talousmetsiä. Nuoret männiköt ja harvennetut varttuneet männiköt ovat vallitsevia. Johtoreitti sivuaa luonnontilaisia nevarämeyhdistymiä, jotka ovat keskiravinteisia, saravaltaisia soita. Johtoreitti sijoittuu luonnontilaisen uoman ja lähteikön kohdalle Ranuan tien varressa.

8 8 (9) Tuulialfa Oy 6 LUONNONSUOJELULLISESTI ARVOKKAAT ALUEET JA KOHTEET Arvokkaisiin luontotyyppeihin on luettu ne alueella esiintyvät luontotyypit, jotka ovat luonnonsuojelulailla tai vesilailla suojeltuja, uhanalaisia tai silmälläpidettäviä. Lisäksi tavanomaisesta poikkeavia ympäristöjä voidaan esittää huomionarvoisina luontotyyppeinä. Selvitysalueella ei esiinny suojelualueita tai luonnonsuojelulain luontotyyppejä. Selvitysalueelta ei ole aiempia havaintotietoja uhanalaisesta tai rauhoitetusta lajistosta (ml. direktiivin liitteen IV lajit) eikä maastoinventoinnin yhteydessä havaittu kyseisen tyyppisiä lajiesiintymiä. Sähkönsiirtoreitti sijoittuu Isokorven valtakunnallisesti arvokkaalle moreenimuodostumalle. Nykyinen jätekeskuksen tie sekä vanha maaainestenottoalue/varastokenttä sijoittuvat myös kyseiselle kohteelle. Hautapäänkurun arvokas kallioalue sijaitsee sähkönsiirtoreitin läheisyydessä, reitin eteläpuolella. Varsinaisella tuulivoimaloiden alueella ei ole erityisiä luonnon arvokkaita kohteita tai alueita. Sähkönsiirtoreitillä on yksi luonnontilainen uoma ja lähteikköalue (valtakunnallisesti vaarantunut luontotyyppi, Pohjois-Suomessa säilyvä). Sapilasselän lähteiköt sijaitsevat etäältä suunnitellulta reitiltä. Pienialainen lyhytkorsineva reunarämeineen jätekeskuksen risteyksen tuntumassa on Rovaniemen alueella (ja Pohjois-Suomessa) yleinen suotyyppi. Kyseinen kohde on hieman kärsinyt rämealueen ojituksista. 7 YHTEENVETO JA SUOSITUKSET Kokonaisuudessaan selvitysalue on tavanomaista, tuoreen kankaan ja kuivahkon kankaan talousmetsää. Sähkönsiirtoreitillä on luonnontilainen uoma ja siihen liittyvä lähteikkö. Sähkönsiirtoreitin suunnittelussa suositellaan huomioitavaksi lähteikköalue siten, että sen piirteet säilyvät. Sapilasselän alueella sähkönsiirtoreitti suositellaan linjattavaksi alustavan suunnitelman mukaisesti tien varteen, jolloin Hautapäänojan (hautapäänkurun arvokas kallioalue) ja sen reunaosan rinteisiin ja lähteikköihin ei kohdistu haitallisia vaikutuksia. KIRJALLISUUS Eurola, S. 1999: Kasvipeitteemme alueellisuus. Oulanka reports 22. Oulanka biological station. University of Oulu. Geologian tutkimuskeskus Internet-sivut osoitteessa Hotanen, J.-P.; Nousiainen, H.; Mäkipää, R.; Reinikainen, A.; Tonteri, T Metsätyypit opas kasvupaikkojen luokitteluun. Metsäkustannus. Kalliola, R Suomen kasvimaantiede. WSOY. Kalpio, S. & Bergman, T Lapin perinnemaisemat. Alueelliset ympäristöjulkaisut 116. Lapin ympäristökeskus ja Metsähallitus. Rovaniemi. Lappalainen, I Taigametsiä. Teoksessa Lappalainen, I (toim). Suomen luonnon monimuotoisuus. Suomen ympäristökeskus. Liukko, U.-M., Henttonen, H., Hanski, I. K., Kauhala, K., Kojola, I. & Kyheröinen, E.-M. 2010: Nisäkkäät. Teoksessa: Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.). Suomen lajien uhanalaisuus. Punainen kirja Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. s Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.) Suomen luontotyyppien uhanalaisuus. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Suomen ympäristö 8/2008. Osat 1 ja s. Laine, J., Vasander, H., Hotanen, J-P., Nousiainen, H., Saarinen, M. ja Penttilä T Suotyypit ja turvekankaat- opas kasvupaikkojen tunnistamiseen. Metsäkustannus Oy. Hämeenlinna. Valtion ympäristöhallinto 2016: Oiva-tietokanta.

9 (9) Lähteikkö ja purouoma